Ongelmaostamisen ja tavaroihin tarrautumisen psykologiaa


Psykologiselta kannalta ongelmaostaminen toimii useimmiten suunnilleen seuraavasti: Stressi, jännitys, ahdistus, turhautuminen, pettymykset, yksinäisyys, kyllästyminen, pitkästyminen, ärtymys, tms. alkavat kumuloitua. Ostamisesta on kehittynyt säännöllinen purkautumiskanava näille negatiiviseksi koetuille tunteille ja niistä seuraaville pidempiaikaisille huonoille mielialoille. Ostamaan lähteminen kauppakeskukseen tai tuotteiden etsiminen netistä on negatiivisista tunteista ja mielialoista vapauttavaa, ja positiivisella tavalla virkistävää, kiinnostavaa ja jännittävää.

Matka, etsiminen ja/tai vertailu huipentuvat tavoitellun / halutun tuotteen valikointiin ja ostamiseen. Tästä prosessin päätöksestä seuraa hetkellisiä euforisia tunteita, jotka muistuttavat huumeista saatavia. Tuotteen valitseminen on usein joko impulsiivinen nopean emotionaalisen mielijohteen toteutus, tai huolellisen ja pitkällisen tutkimisen ja vertailun huipennus. Usein ostajalla on tunne siitä, että valikoitu tuote on pakko saada heti tai mahdollisimman nopeasti, ja jos hän joutuu odottamaan ostamista vähänkin pidempään, se on piinallisen, kärsimättömän ja hermostuneen odotuksen täyteistä. Ostamisesta syntyvää hyvää oloa seuraa suhteellisen pian melko tyhjä olo, ja suurelta osin välinpitämättömyys tai täydellinen unohdus tuotteen suhteen. Tuotetta käytetään vähän tai ei ollenkaan, ja varastoihin on taipumus kertyä suuret määrät tarpeetonta ja turhaa tavaraa. Henkilö käyttää omiin varoihinsa nähden paljon rahaa ostoksiin ja voi velkaantua pahasti. Vaikka hän ei velkaantuisi, palkka tms. riittää nipin napin kuukaudeksi, ja tili on nollilla reilusti ennen seuraavaa palkkapäivää. Henkilön ostaminen ajoittuu huomattavan paljon palkkapäivälle ja sitä seuraaville päiville, hän ei juurikaan kykene lykkäämään "palkintoa". Henkilö saattaa katua myöhemmin ostoksiaan, hävetä luonteen heikkouttaan, ja liiallinen rahankäyttö saattaa stressata ja vaivata häntä, mutta nämä negatiiviset tunteet toimivat vain käyttövoimana yhä uusille ongelmaostoksille ja rahan tuhlaamiselle. Hän ei pysty ajoittaisista yrityksistä huolimatta rajoittamaan tai lopettamaan ongelmaostamista muuta kuin lyhyeksi ajaksi.

Paradoksaalisesti henkilön on usein myös vaikeaa tai 'mahdotonta' myöhemmin luopua varastoihin kertyneistä tavaroista, vaikka hän ei niitä juuri ollenkaan tarvitse tai käytä, eikä hän normaalitilanteissa niistä välitä. Varastojen ja kaappien täyttymisestä on hänelle haittaa. Henkilöllä ei ole tästä huolimatta ole varsinaisia tavaroiden keräilyn ja säilyttämisen pakkomielteitä. Potentiaalisia syitä edellisille (käytetään esimerkkinä naista, joka ostaa liikaa kalliita vaatteita ja kenkiä):

a) Vaatteista ja kengistä muodostuu suurelta osin naisen persoonan materialisoituneita tukipylväitä, melkein kuin osa persoonaa. Puvut ja jalkineet kuvastavat naisen ideaalia kuvaa itsestään, kaunis, muodikas, haluttu, suosittu, jne. Nainen (tai ihmiset yleensä) ei kiinnitä normaalisti juurikaan huomiota persoonansa positiivisiksi, neutraaleiksi ja ei-ongelmallisiksi koettuihin puoliin, niiden kautta vain luonnostaan eletään, toimitaan ja koetaan elämää. Jossain määrin vastaavalla tavalla positiivista persoonan osaa kuvastavat asusteet ovat normaalisti osa lähes huomaamatonta 'persoonan' taustaa. Mutta jos persoonan 'materialisoituneita' positiivisia osia pitäisi poistaa tai ne uhataan viedä pois, se laukaisee epävarmuuden, ahdistuksen, stressin, päättämättömyyden ja tarrautumisreaktion. "Ette vie minun ..." on enemmänkin "Ette riistä tärkeää, hyvää ja idealisoitua, mielikuvieni todellista parempaa osaa minusta ..." Ja jos positiivinen 'persoonan osa' revitään pois, naisen mielikuvissa jäljelle jää suurimmalta osin vain se masentava ja ahdistava psykologinen, joka alunperin johti ongelmaostamiseen.

b) Ongelmaostaminen, samoin kuin vaikkapa nälkä, nälän poistaminen ja syömisen nautinto, on kokonaisuutena voimakkaasti ja pääasiassa tulevaisuuteen suuntautuvaa psykologista orientoitumista. Nälkä orientoi, motivoi ja johtaa lähitulevaisuudessa tapahtuvaan ruoan etsimiseen, saalistamiseen tai hankkimiseen, ja pitää tätä prosessia yllä sen käynnistyttyä. Ruuan saamisesta ja syömisestä seuraa nykyhetkeen keskittyvä tyydytys, jota kestää jonkin aikaa. Kun tyydytys on ohi, edellinen ateria unohdetaan (kutakuinkin) kokonaan.

Kohta uusi nälkä orientoi koko huomion ja toiminnan uuden ruuan hankintaan ja saavuttamiseen. Nykyisen nälän tyydyttämisessä edellisen syödyn aterian muisteleminen auttaa ja lohduttaa vain vähän, jos ollenkaan. Ruuan etsiminen, saalistaminen, hankkiminen ja/tai saavuttaminen on ihmiselle selvästi motivoivampaa, ja puolitietoisesti tai alitajuntaisesti tavallaan nautinnollisempaa kuin ruuan syömisestä saatava tyydytys, koska ihmisen täytyy ruokaa saadakseen potentiaalisesti tehdä ja ajatella paljon, kuluttaa huomattavasti aikaa ja energiaa, ja pistää tarvittaessa kaikki peliin, kun taas syöminen on lähinnä passiivista ja leppoisaa istuskelua. Osaltaan tämän takia nälkäinen ihminen esim. arvioi tulevaisuudessa saavutettavan pihvin nautinnollisuuden selvästi suuremmaksi kuin pihvin nautinnollisuuden sen syömisen aikana tai heti syömisen jälkeen, vaikka nälkäisestä pihvi toki maistuu paljon paremmalta kuin ei-niin-nälkäisen normaalin aikataulun mukaan syömä pihvi. Jos sadan kilometrin päässä odottava suuri pihvi ei olisi nälkäisen ihmisen mielessä suorastaan ylivertaisen nautinnollinen, ja poistaisi poikkeuksellisen hyvin negatiivisia tunteita, tuntemuksia ja mielialoja, mukaanlukien vaivaavan nälän, hän ei orientoisi koko psyykeään ja kaikkea fyysistä toimintaansa pihviä kohtia, ei jaksaisi lähteä kävelemään, eikä kävellä koko matkaa perille saakka. Ihmiset luulevat usein virheellisesti, että ruuan syömisestä saatava tyydytys ja nautinto motivoivat koko ruuan etsimisen ja hankkimisen prosessin, ja että ruuan syöminen on prosessin melkein ainoa tyydytys, nautinto ja riippuvuuden aiheuttaja, mutta ruuan tavoittelun ja saavuttamisen nautinto ja siihen liittyvä riippuvuus ovat puolitietoisesti suurempia, vaikka se vaatii vähintään ajoittaisia loppuunsaattamisia (syöminen ja nautinto) pysyäkseen voimassa. Ihminen on psykologisesti normaaleilta toiminnoiltaan tavoitehakuinen 'addikti', 'addiktiot' ovat ihmisen välttämättömiä psykologisia moodeja, ja siksi ihminen on helposti lisäaddiktoituva ja haitalliseen addiktoituva lainaamalla jotain perusaddiktioilta. Ruokariippuvuus voidaan laskea välttämättömien kestoaddiktioiden joukkoon.

Samalla tavalla ongelmaostamisen etsimisen, valikoinnin ja saavuttamisen dopamiinisuihkut, ja ostamisen aikaisen ja jälkeisen tyydytyksen endorfiinikylvyt ovat selvästi suurimmalta osin tulevaisuuteen ja väliaikaiseen nykyhetkeen orientoituneita. Yhä uudet asusteiden hankkimisen prosessit suovat naiselle jonkin aikaa kestäviä vapautumisia negatiivisista tunteista ja positiivisia nautintoja, vanhoilla asusteilla on enimmäkseen taipumus unohtua kaappeihin ja varastoihin. Tästä huolimatta naisen ajatukset ja tunteet ovat leimanneet varastojen vaatteisiin liittyvät muistot voimakkaan positiivisesti. Jos naisen pitäisi heittää vaatteita ja kenkiä roskalaatikkoon tai hän uhkaa muuten menettää niitä, asusteisiin liittyvät positiiviset muistot ja tunteet aktivoituvat. Ihmisistä on usein epämiellyttävää menettää tavallistakin tavaraa, mutta erityisen epämiellyttävää menettää tavaroita, jotka on leimattu parhaimpien joukkoon kuuluvilla tunteilla. Esim. viiden euron menettäminen on ihmiselle noin kaksi kertaa negatiivisempi tapahtuma kuin viiden euron saaminen, ja rahasummien kasvaessa ja niiden merkityksen lisääntyessä kerroin kasvaa moninkertaiseksi. Vastaavaa voidaan soveltaa muihin menettämisiin ja saamisiin / saavuttamisiin.

Tähän kietoutuu usein se, että tavarat ovat parisuhteiden ja muiden sosiaalisten suhteiden huonoja korvikkeita. Parisuhteet ja muut sosiaaliset suovat elämään kestävää nautintoa ja tyydytystä. Jos ne puuttuvat, niitä on liian vähän tai ne ovat kroonisen riitaisia ja ongelmallisia, ihminen saattaa yrittää korvata tai täydentää niitä ostamisella. Koska ostaminen on epätyydyttävämpää ja väliaikaisempaa kuin sosiaalisten suhteiden vastaavat tyydytykset, ostaminen muuttuu helposti ongelmaostamiseksi. Ja sekään ei pysty korvaamaan tai paikkaamaan sosiaalisia suhteita ja tuo omia suuria ongelmia mukanaan. Tällaisessa tilanteessa nainen näkee vaatteiden ja kenkien menettämisen uhatessa mielikuvissaan, muistoissaan ja niihin liittyvissä tunteissaan asusteet jossain määrin kuin ainoana aviopuolisonaan, ainoina ystävinään, ainoina tukinaan ja auttajinaan, tms., jotka yritetään riistää pois.

c) Vaikka nainen käyttää kaappien ja varastojen pukuja ja kenkiä vain vähän, jos ollenkaan, niiden menettämisen uhatessa niiden potentiaalinen, todellisuudessa kuvitteellinen käyttötarkoitus ja hyöty aktivoituvat. Nainen ajattelee, "Tässä mekossa näyttäisin upealta sellaisissa ja tällaisissa juhlissa, näitä kenkiä tarvitsen siellä ja täällä, tämä takki on ainoa takkini, jota voin käyttää silloin kun tapahtuu sitä ja tätä, jne., en minä voi luopua mistään näistä, enkä heittää mitään näistä menemään." Yhtäkkiä jokaiselle asusteelle ilmestyy "välttämätön" käyttötarkoitus, jotka saattavat lisäksi muodostaa kokonaisuutena "hauraita symmetrioita". Esim. jokaiseen lukuisaan käyttötarkoitukseen on oma kirjo mekkoja, ja jos niistä otetaan yksi mekko pois, koko "symmetria" romahtaa. Siksi nainen sanoo itselleen, "sellaisiin juhliin tarkoitettujen mekkojen kokoelmani menee täysin pilalle, jos menetän yhdenkin kokoelman mekosta, jne."

Jne.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Narsisti, narsismi ja narsistinen persoonallisuushäiriö (edit)

Michel Foucault, valta, psykiatria ja hulluus.

Vasemmistolaisen aktivismin ja konservatismin hybridi (edit)