Yhdysvaltojen mellakat poliittisina välineinä


Demokraattipuolueen johto organisoi välikäsien kautta Yhdysvaltojen mellakat. Mikä on se poliittinen hyöty, jota Demokraattien johto odottaa?

a) Mustien poliittinen mobilisointi tämän vuoden presidenttivaaleja varten. Vaikka mellakoiden varasteluihin, tuhopolttoihin, vandalismiin, väkivaltaan, jne. osallistuu vain osa mustista (mustilla olisi enemmän rikollisiakin 'varastossa'), mustien rikollisten ja mellakoijien näkökulmilla ja tavoitteilla on huomattavan laaja kannatus mustien keskuudessa, myös niiden joukossa, jotka elävät itse kutakuinkin lainkuuliaista elämää. Lopuista suurin osa ei kannata rikollisia ja rikollisuutta, mutta tulkitsee mellakat oikeutetuiksi ja hyviksi poliittisiksi mielenilmauksiksi, yhteiskunnallisiksi vaatimuksiksi, taloudellisen tyytymättömyyden purkauksiksi ja poliittiseksi painostukseksi.

Rikollisia mustia on monilla Yhdysvaltojen mustilla alueilla paljon. Esim. Washington DCn suurimmalta osin mustien asuttamilla slummialueilla lähes 50 prosenttia ikäluokan 18 - 35 mustista miehistä oli 1997 kunakin hetkenä vankilassa, ehdonalaisessa, odottamassa oikeudenkäyntiä tai heistä oli voimassaoleva etsintäkuulutus. Näihin lukuihin eivät sisälly ne mustat nuoret miehet, jotka olivat suorittaneet vankilatuomionsa ja ehdonalaisensa, eivätkä tietenkään ne, jotka olivat tehneet rikoksia, mutta eivät jääneet kiinni. (Washington Post, elokuu 26, 1997).

Ts. kun Demokraattien johto antaa jonkin tekosyyn perusteella osan mustista riehua, tuhota ja varastaa jonkin aikaa melko vapaasti, suurin osa mustista on tyytyväisiä, ja osaltaan tämän takia he mobilisoituvat äänestämään ja tukemaan Demokraatteja perinteisesti yli 90 prosenttisesti.

Demokraattien johto osaa hallinnoida mustien poliittista toimintaa ja poliittisia orientaatioita hyvin, ja vetää kaikista heidän 'oikeista poliittisista naruistaan', kaikella sillä kokemuksella ja tiedolla, joka heille on kertynyt orjuuden ja Ku Klux Klaanin ajoista saakka. Orjuuden aikoina mustat elivät valkoisten demokraattien keskuudessa ja alaisuudessa ystävällisinä ja lauhkeina kotiapulaisina, lastenhoitajina, puutarhureina, maanviljelijöinä, kokkeina, jne. Saavutus on siinäkin mielessä merkityksellinen, että demokraattipoliitikot ovat melkein kuusikymmentä vuotta hallinnoineet lähes yksinoikeudella mustien elämää ja alueita surkealla tavalla, ja silti he ovat saaneet pitkään melkein kaikki mustien äänet. Mustat vasemmistolaiset intellektuellit puhuvat tilannetta hämärtävästi "rakenteellisesta rasismista, "valkoisten rasismista", "implisiittisestä rasismista", tms., mutta välttävät huolellisesti yhdistämästä mustien ongelmia ilmiselvään 'virtahepoon olohuoneessa', eli mustia huonosti ja laiminlyövästi hallinnoiviin demokraatteihin, joista suuri osa on mustia.  Monet muut etniset ryhmät eivät hyväksyisi vastaavaa. Musta konservatiivinen poliisi Brandon Tatum kutsuu mustien poliittista tilannetta 'mustien psykologiseksi orjuudeksi'.

Koska mustat ovat Demokraattien julkista toimintaa säätelevän poliittisen uhrihierarkian huipulla, he toimivat myös 'poliittisina toteemeina', joiden (asian tai henkilöiden) ympärille muun rotuiset demokraattiaktivistit kerääntyvät palvomaan, tukemaan ja suorittamaan rituaaleja. Aktivistit ovat pieni joukko, mutta edustavat suurta määrää muita demokraatteja, suorittavat ritualistista ja "moraalista" poliittista työtä heidän puolestaan. Palvontamenot ovat vääristyneitä sekulaareja kopioita kristillisistä messuista ja juhlavista valan vannomisista, esim. kansalaisuuden antotilaisuuksista, joissa vannotaan kansalaisuusvala. Mustiin kohdistuvat sekulaarit messut antavat ei-mustille aktivisteille ja heidän 'seurakuntalaisilleen' usein pseudo-moraalisen oikeutuksen olla muina aikoina välittämättä mustista ja suurimmalta osin välttää heitä. Poliittisissa messuissa valkoiset aktivistit ovat polvistuneet mustien edessä, toistaneet mustien johdolla nöyristeleviä valoja mustille ja suudelleet mustien saappaita. Vasemmistolaisen näennäisuskonnollisuuden luomisen lisäksi tällaisilla toimilla on tarkoitus jakaa kansakuntaa ja yrittää provosoida konservatiiveja "rasistisiin" kannanottoihin, ja siten vahvistaa käytännön esimerkein demokraattien poliittisia väitteitä konservatiiveista. Häpäisevät rituaalit toimivat myös poliittisena simputuksena, jonka läpikäyneet sitoutuvat psykologisesti lujemmin vasemmistoagendaan kognitiivisen dissonanssin vähentämisen kautta, periaatteella "En olisi suostunut sellaiseen julkiseen halventamiseen, ellei tämä agenda olisi todella tärkeä ja merkityksellinen." Sama voidaan ilmaista psykologisella taipumuksella jatkuvuuteen, ja sitoutumiseen ja omistautumiseen omaan edeltävään toimintaan ja julkisiin puheisiin.

b) Demokraatit yrittävät vierittää syyn mellakoista Trumpin niskoille. Periaatteessa tämän pitäisi olla epäuskottavaa, koska vasemmistolaiset pormestarit ja poliitikot tukevat, kannustavat ja lietsovat kahakoita, käskevät poliisin laajalti vetäytymään ja olemaan passiivisia, ja eivät tee juuri mitään mellakoiden pysäyttämiseksi. Demokraatit ovat hallinneet pitkään rettelöintiosavaltioita ja -kaupunkeja, ja ovat vastuussa niiden politiikan ja byrokratioiden puutteista ja huonoista puolista, mukaanlukien "rakenteellinen rasismi". Kahakoijat ovat tappaneet kymmenkunta mustaa (muiden lisäksi) ja tuhonneet tuhopoltoilla, ryöstelyillä ja vandalismilla lukuisia mustien liikkeitä, yrityksiä ja asuintaloja, vaikka teoreettisesti "mielenosoitusten" tarkoituksena on vastustaa epäoikeudenmukaisia mustien kuolemantapauksia ja muuta mustiin kohdistuvaa "sosiaalista epäoikeudenmukaisuutta". "Mielenosoituksissa" ei puututa millään tavalla siihen, että selvästi eniten mustia tappavat toiset mustat, tuhansittain joka vuosi. On vaikea nähdä millä tavalla "mielenosoittajat" surevat pitkäaikaista rikollista ja narkomaania George Floydia, kun lukuisat mustat tulevat leveästi hymyillen ulos urheilutavaratalojen ja -kauppojen rikotuista ikkunoista mukanaan isoja sylillisiä tai kasseja täynnä varastettuja urheiluasusteita ja -jalkineita. Mikään muu etninen ryhmä ei "sure" omiaan samalla tavalla. Jne. Mutta media on suurimmalta osin vasemmistolaista. Jättämällä osan tapahtumista pimentoon ja spinnaamalla loput sopivasti monet uskovat Trumpin olevan vastuussa vandalismista.

c) Poliisit, samoin kuin sotilaat, ovat luonnostaan alttiita konservatiivisuuteen, ja demokraatit, kuten muutkin, ovat pitkälti riippuvaisia poliisien järjestyksenpidosta. Poliiseilla on kollektiivisesti itsenäistä poliittista valtaa, ja poliisit voivat helposti toimia julkisina esikuvina ja auktoriteetteina elävässä elämässä, internetissä ja mediassa. Demokraatit ovat aina huolissaan poliisien mahdollisesta konservatiivisuuden lisääntymisestä, ja sen näkymisestä poliisin työssä ja julkikuvassa. Tämän takia demokraattien mukaan poliiseja täytyy säännöllisesti 'kurittaa', jotta poliisien luontaista konservatiivisuutta saadaan painettua alas, ja vasemmistoliberalismista tehtyä, ainakin demokraattien alueilla, melkein ainoa poliisien sallittu julkinen mielipide. Poliiseja houkutellaan, insentivisoidaan ja painostetaan esiintymään julkisuudessa vasemmistoliberalismin 'väreissä', esim. osallistumaan LGBTQ + mielenosoituksiin poliisin virkapuvuissa. Poliittinen johto vaatii poliiseja noudattamaan tiukkoja vasemmistoliberaaleja sääntöjä työssään, jotka heikentävät poliisin käytössä olevia keinoja ja lisäävät poliisiin kohdistuvia uhkia. Kun Demokraattien johto katsoo sen tarpeelliseksi, poliiseja käsketään suhtautumaan sallivasti demokraattien rikollisiin suojatteihin, antamaan heille vapaata toimintatilaa, vetäytymään pois heidän tieltään.

Kun demokraattien johto ei luota poliisiin, se tarvitsee 'poliittisen poliisin', joka toimii tavallaan poliisien kurittajana tai poliisien 'poliisina,' ja kansalaisten epävirallisena poliittisena 'järjestyksenvalvojana', ohi virallisten poliisien. Antifa ja Black Lives Matter toimivat näissä tehtävissä. Ne ovat demokraattien johdon tylsiä väkivaltainstrumenttejä, puolisotilaallisia joukkoja. Omasta poliittisesta- ja järjestöhistoriastaan huolimatta nykyisen Antifan ja Black Lives Matter -liikkeiden todellinen esi-isä on Demokraattien entinen puolisotilaallinen siipi Ku Klux Klaani, ja ne on perustettu (uudelleen) ja muokattu sopiviksi nykyiseen identiteettivasemmistolaisuuteen Barack Obaman käskystä hänen presidenttikautensa aikana. Nykyisen keinotekoisen kriisin aikana demokraattipoliitikot ja vasemmistomedia ovat maalittaneet ja mustamaalanneet ahkerasti poliiseja, ja jo 6.6. mennessä kaksi poliisia oli kuollut ja 400 loukkaantunut mellakoissa. Demokraatit nostavat halutessaan pienistäkin poliisien kuvitelluista tai todellisista poliittisiin suojattiryhmiin kohdistamista virheistä aiheettoman suuren negatiivisen julkisuuden, pyrkivät saamaan poliiseille niistä suhteettoman kovia rangaistuksia ja vaativat synnyttämänsä kohun perusteella laajoja vasemmistolaisia uudistuksia poliisien ja poliisilaitosten toimintaan. Minneapolisin (jossa pitkäaikainen rikollinen ja huumeidenkäyttäjä George Floyd kuoli) kaupunginvaltuustossa on tehty poliittisen enemmistön turvin päätös Minneapolisin poliisin lakkauttamisesta ja korvaamisesta sosiaalityöntekijöillä, perheneuvojilla, riidansovittelijoilla, talousneuvojilla, jne., he eivät vain vielä tiedä miten he voisivat edetä käytännössä suunnitelmissaan. Valtuutetut ovat jälkeenpäin antaneet asiasta ristiriitaisia lausuntoja, osa on perääntynyt, osa on pysynyt aiemmassa päätöksessä. Riippumatta siitä toteutuuko poliisin lakkauttaminen lopulta käytännössä, se toimii varoituksena kaikille demokraattisten kaupunkien ja osavaltioiden poliiseille, "Joko mukaudutte Demokraattien agendaan tai ..."

d) Demokraatit pelkäävät demokraattisten osavaltioiden ja kaupunkien yrittäjien luontaista taipumusta oikeistolaisuuteen ja konservatiivisuuteen. Monet yrittäjistä ovat kiitollisia Trumpille talouden ennätysmäisestä noususta, verojen laajamittaisesta alentamisesta, sääntelyn purkamisesta, uusista edullisista kauppasopimuksista, jne. Jos yritykset eivät tue demokraatteja riittävästi julkisuudessa, tai ne toimivat ja esiintyvät Trumpin ja Konservatiivien tukijoina, ne voivat joutua vasemmistomedian mustamaalaamiksi ja maalittamiksi, aktivistien ja muiden rettelöitsijöiden vandalisoimiksi, ryöstämiksi ja/tai tuhopolttamiksi, laajojen vasemmistopiirien boikotoimiksi, eristetyksi kulttuuripiireistä (jotka ovat usein tärkeitä yritysten markkinoinnille ja julkisuuskuvalle), vasemmistoaktivistien käynnistämien oikeudenkäyntiprosessien ja suurten korvausvaatimusten kohteeksi jollain vasemmistolaisella verukkeella, verotarkastajien vuosia kestäviin verosimputuksiin, yritysten säätelystä vastaavien viranomaisten jatkuviin säätelysulkeisiin, tms. Yritykset ovat herkkiä tällaisille painostuskeinoille, koska niiden kaikki energia ja resurssit menevät useimmiten siihen yritystoimintaan, joka on niiden missiona. Yritysten toimintaa ylläpitävät voittomarginaalit ja ylimääräiset käyttövarat ovat useimmiten niin pieniä, ja kilpailu markkinoilla niin kovaa, että yrityksillä ei ole juurikaan varaa menettää asiakkaita, antaa julkisuuskuvansa tahriutua, taistella vuosikausia kalliiden lakimiesten avulla eri oikeusistuimissa, kuluttaa määrättömästi aikaa pakotettujen byrokraattisten asioiden setvimiseen, tms.

Jne.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Narsisti, narsismi ja narsistinen persoonallisuushäiriö (edit)

Michel Foucault, valta, psykiatria ja hulluus.

Vasemmistolaisen aktivismin ja konservatismin hybridi (edit)