Hiljaista Pohdintaa

Hiljaista Pohdintaa

perjantai 29. marraskuuta 2013

Hutteriittiyhteisöt

 Yhdysvalloissa ja Kanadassa asuvat hutteriitit pitävät yllä hutteriittiyhteisöjä käsittelevää sivustoa, joka käsittelee niiden elämää laaja-alaisesti tekstein, blogikirjoituksin, kuvin, videoin ja uutisin. Suosittelen tutustumaan sivuihin ja selailemaan niitä vaellellen mielenne mukaan. Tiedon lisäksi sivusto antaa hutteriiteille kasvot ja kuvaa hutteriittien elämän inhimillisiä puolia (sivusto on englanninkielinen):

http://www.hutterites.org/

tiistai 19. marraskuuta 2013

Rikkaudesta

En voi kutsua rikkautta paremmaksi kuin taakaksi hyveille. Roomalainen sana on parempi, impedimenta. Armeijan kantamukset ovat armeijalle samanlaisia kuin rikkaus hyveille. Sitä ei voi säästää eikä jättää taaksensa, mutta se haittaa kulkua; ja kyllä, siitä huolehtiminen saa joskus häviämään voiton tai häiritsee sitä. Suurille rikkauksille ei ole muuta todellista käyttöä kuin niiden jakaminen pois; loput siitä on vain itsepetosta. Salomon sanoi, "Siellä missä on paljon, on myös paljon sen kuluttajia, ja mitä muuta on rikkauden omistajalla kuin se mitä hän siitä silmillään näkee? Henkilökohtainen täyttymys ei tunnu samalta kuin suuret rikkaudet; siihen liittyy huoltajuus, jakamisen valta, lahjoittaminen tai kuuluisuus; mutta ei selkeää hyötyä omistajalle. Huomaatteko mitä teeskenneltyjä hintoja asetetaan pienille kiville ja harvinaisuuksille? Ja mitä pöyhkeileviä projekteja aloitetaan, jotta rikkauksilla näyttäisi olevan edes jotain käyttöä? Mutta sitten voidaan sanoa, että rikkauksilla ostetaan ihmisiä vapaaksi vaaroista tai ongelmista. Kuten Salomon sanoi, rikkauksilla on voimakas ote rikkaan mielikuvituksesta. Tämä on erinomaisesti sanottu, kyse on usein mielikuvituksesta eikä todellisuudesta. Suuret rikkaudet ovat myyneet enemmän ihmisiä kuin ne ovat ostaneet vapaaksi. Älä ylpeile rikkauksilla, hanki varallisuutta oikeudenmukaisesti, käytä rikkauksia selväjärkisesti, jaa niitä hyvilla mielin, ja jätä ne taaksesi tyytyväisenä. Mutta älä halveksi rikkauksia abstraktilla tavalla tai siten kuin kerjäläismunkit. Havaitse kuten Cicero sanoi Rabiuksesta hänen kuolemansa jälkeen, "In studio rei amplificandae apparebat, non avaritiae praedam, sed instrumentum bonitati quaeri." Kuunnelkaa myös Salomonia ja varokaa nopeaa rikkauksien keräämistä; "Hän joka kiirehtii ollakseen rikas ei ole viaton." Runoilijat kirjoittavat, että kun Plutus (joka tarkoittaa rikkautta) lähetetään Jupiterista, hän nilkuttaa ja etenee hitaasti; mutta kun hänet lähetetään Plutosta, hän juoksee ja on nopea jaloistaan. Se tarkoittaa, että rikkaus, joka on saatu hyvillä keinoilla ja oikeudenmukaisella työllä kävelee hitaasti; mutta kun ne tulevat muiden kuoleman kautta (kuten perinnön, testamentin tai muiden sellaisten), ne rojahtavat miehen päälle. Mutta sitä voidaan soveltaa myös Plutoon, jota voidaan pitää paholaisena. Kun rikkaudet tulevat paholaiselta (kuten petoksella, vallan väärinkäytöllä ja epäoikeudenmukaisilla keinoilla), ne tulevat nopeasti. Rikastumisen keinot ovat monenlaisia, ja suurin osa niistä on pahoja. Säästeliäisyys on yksi parhaista, mutta sekään ei ole täysin viaton; se riistää usein kanssaihmisiltä suurpiirteisyyden ja anteliaisuuden hyvät teot. Maanparantaminen on yksi luonnollisimmista keinoista rikkauksien hankkimiseksi, sillä se on suuren äiti maan siunaus, mutta se on hidas tapa. Siitä huolimatta rikkaiden miesten aloittaessa maatalouden sillä on tapana moninkertaistaa varallisuus. Tunsin erään aatelisen Englannissa, jolla oli suurin varallisuus Englannissa minun aikanani. Hän oli suuri laidunmaiden vuokraaja, suuri puutavaratuotteiden tuottaja, suuri hiilikaivosyrittäjä, suuri viljantuottaja, suuri lyijyn- ja raudantuottaja, ja hän oli mukana myös monenlaisilla maataloustuotannon aloilla. Maa näytti hänelle suurelta mereltä, joka toi hänelle jatkuvasti tavaraa. Havainnoija huomasi, että hän pääsi vaivalloisesti ja hitaasti pieneen omaisuuteen, mutta helposti ja nopeasti suuriin rikkauksiin. Kun miehen omaisuus tulee siihen tilanteeseen, että hän voi odottaa parasta markkinoilta ja voittaa edullisia kauppoja, joista suurimmat ovat vain muutamien miesten saavutettavissa, ja olla kumppani nuorten miesten uutterassa työnteossa, hän ei voi useimmiten muuta kuin kasvattaa omaisuuttaan. Tavallisten liiketoimien ja ammattien voitot ovat rehellisiä, ja niitä kasvatetaan pääasiassa kahdella tavalla; ahkeruudella ja hyvällä maineella, joka syntyy hyvästä ja oikeudenmukaisesta kaupankäynnistä. Mutta edullisten kauppojen voitot ovat epäilyttävämpiä silloin kun miehet odottavat toisten puutteenalaista tai hädänalaista tilaa, käyttävät palvelijoita tai välineitä saattaakseen toisen osapuolen vararikkoon, lannistavat tai saavat jonkun muuttamaan mieltään oveluudella, joka on tyypillistä taitavammille kulkukauppiaille, ja vastaavilla tavoilla, joissa käytetään viekkautta ja välinpitämättömiä keinoja. Edullisia kauppoja saa myös sillä, että mies ostaa, ei säilyttääkseen vaan myydäkseen eteenpäin. Se jauhaa voitot usein kaksinkertaiseksi sekä myyjille, että ostajille. Jakaminen ja yhteistyö rikastuttaa osanottajia suuresti, jos yhteistyökumppanit ovat hyvin valittuja ja luotettavia. Koronkiskonta on varmimpia tapoja rikastumiseen, mutta samalla kaikkein pahimpia; siinä mies syö muiden ihmisten hiellä ansaittua leipää ja työskentelee myös sunnuntaisin. Mutta niin varma kuin sillä tavalla ansaittu omaisuus onkin, siinä on myös huonot puolensa; kirjurit ja meklarit arvostavat uhkarohkeita miehiä, joiden kustannuksella he voivat palvella omia etujaan.

On onni olla ensimmäinen keksijä tai etuoikeutettu jossain asiassa, koska se aiheuttaa joskus suurenmoisen omaisuuden kasvun, kuten tapahtui Kanarian saarten ensimmäiselle sokeritehtailijalle. Jos mies on todellinen loogikko ja hänellä on hyvä arvostelukyky keksintöjen tekemisessä, hän saattaa yltää merkittäviin saavutuksiin, erityisesti jos aika on sopiva. Hän joka lepää varmojen tuottojen päällä, pystyy vain harvoin kasvattamaan suuria rikkauksia; ja hän joka laittaa kaiken omaisuutensa seikkailuihin ja uhkarohkeisiin yrityksiin, joutuu usein vararikkoon ja köyhyyteen: on siten hyvä suojella seikkailuja varmoilla tuotoilla, jotta ne voivat kattaa mahdolliset tappiot. Monopolit ja koko varaston ostaminen uudelleenmyyntiä varten ovat hyviä keinoja rikastua, sikäli kuin niitä ei ole rajoitettu; erityisesti jos kaupan osapuolella on älykkyyttä tietää mitkä tuotteet tulevat olemaan kysyttyjä, ja osaa siten hankkia niitä varastoon etukäteen. Rikkaudet joita hankitaan palveluilla, vaikka saattavat olla parhaita nousijoita, voivat olla mielistelyllä, oikkujen ruokkimisella ja muilla vastaavilla palvelutavoilla saatuja, ja silloin ne voidaan sijoittaa huonoimpien keinojen joukkoon. Testamenttien ja toimeenpanon kalastaminen (Kuten Tacitus sanoi Senacasta, testamenta et orbos tamquam indigine capi) on vielä huonompi; ihmiset alistavat itsensä harvoin huonommille persoonille kuin mitä tavataan palvelualoilla.

Älkää uskoko paljoa niitä, jotka näyttävät halveksivan rikkautta, sillä ne ovat  usein niitä, jotka ovat epätoivoisia raha-asioiden suhteen; ja ei kukaan halveksi rikkautta pahemmin kuin ne joille rikkaudet kasaantuvat. Älkää olko turhan tarkkoja pennien suhteen; rikkaudella on siivet ja joskus ne lentävät pois itsekseen; joskus ne täytyy saattaa lentämään, jotta ne toisivat lisää rahaa. Miehet jättävät omaisuutensa joko sukulaisille tai julkisesti käytettäviksi, ja kohtuullisesti jaettuna tuottavat hyvää molemmissa. Suuri tila, joka jätetään perillisille on houkutus ympärillä oleville saalistajalinnuille, jotka yrittävät saada sen haltuunsa, ellei perillinen ole vuosien ja hyvän arvostelukyvyn harjaannuttama. Samoin loistokkaat lahjat ja säätiöt ovat kuin uhrauksia ilman suolaa, maalattuja hautaholveja almuille, jotka kohta jo mätänevät ja korruptoituvat sisäisesti.  Älkää siten mitatko edistymistänne rahan määrällä vaan kehystäkää ne hyvällä harkinnalla; ja älkää lykätkö hyväntekeväisyyttä kuolemaanne saakka; sillä varmasti jos mies punnitsee sen oikein, hän on mieluummin antelias toiselle miehelle kuin itselleen.

***

Kirjoitus on suomennokseni Francis Baconin (1561-1626) esseestä 'Of Riches'.

Sivun näyttöjä yhteensä

Lukijat

Blogiarkisto