Hiljaista Pohdintaa

Hiljaista Pohdintaa

lauantai 28. joulukuuta 2013

21 rikkaiden ja köyhien toiminnan ja ajattelun eroa

1. 70% rikkaista syö vähemmän kuin 300 roskaruokakaloria päivässä. 97% köyhistä syö enemmän kuin 300 roskaruokakaloria päivässä.

2. 23% rikkaista harrastaa uhkapelejä. 52% köyhistä harrastaa uhkapelejä.

3. 80% rikkaista keskittyy saavuttamaan jonkin yksittäisen tavoitteen. Vain 12% köyhistä tekee samoin.

4. 76% rikkaista harjoittelee aerobisesti neljänä päivänä viikossa. 23% köyhistä tekee samoin.

5. 63% rikkaista kuuntelee äänikirjoja työmatkoillaan. 5% prosenttia köyhistä tekee samoin

6. 81% rikkaista pitää yllä tehtävälistaa. 19% köyhistä tekee samoin.

7. 63% rikkaista vanhemmista laittaa lapset lukemaan kahden tai useamman tietokirjan kuukaudessa. 3% köyhistä vanhemmista tekee samoin.

8. 70% rikkaista vanhemmista laittaa lapset tekemään vapaaehtoistyötä 10 tuntia tai enemmän kuukaudessa. 3% köyhistä vanhemmista tekee samoin.

9. 80% rikkaista soittaa syntymäpäiväonnitteluja. 11% köyhistä tekee samoin.

10. 67% rikkaista kirjoittaa tavoitteensa paperille. 17% köyhistä tekee samoin.

11. 88% rikkaista lukee 30 minuuttia tai enemmän päivässä opiskelu- tai uratavoitteiden takia. 2% köyhistä tekee samoin.

12. 6% rikkaista sanoo sen mitä heillä on mielessään. 69% köyhistä tekee samoin. (Tämä kuvastaa enemmänkin rikkaiden pelkoa omasta asemastaan ja konformismia kuin positiivista toimintatapaa. Suom. huom.)

13. 79% rikkaista luo suhteita viisi tuntia tai enemmän joka kuukausi. 16% köyhistä tekee samoin.

14. 67% rikkaista katsoo televisiota yhden tunnin tai vähemmän joka päivä. 23% köyhistä tekee samoin.

15. 6% rikkaista katsoo tosi-TV:ta. 78% köyhistä tekee samoin.

16. 44% rikkaista herää kolme tuntia ennenkuin työ alkaa. 3% köyhistä tekee samoin.

17. 74% rikkaista opettaa lapsilleen hyviä päivittäisiä menestymisen keinoja. 1% köyhistä tekee samoin.

18. 84% rikkaista uskoo että hyvät toimintakeinot ja -tavat synnyttävät mahdollisuuksia ja onnea. 4% köyhistä ajattelee samoin.

19. 76% rikkaista uskoo että huonot toimintakeinot ja -tavat synnyttävät epäonnea. 9% köyhistä ajattelee samoin.

20. 86% rikkaista uskoo koko elämän jatkuvaan koulutukselliseen itsensä kehittämiseen. 5% köyhistä ajattelee samoin.

21. 86% rikkaista pitää lukemisesta. 26% köyhistä tuntee samoin.

***

Kirjoitus on suomennokseni Dave Ramseyn artikkelista 21 Things Rich Do Every Day.

lauantai 14. joulukuuta 2013

Hiukan liberaalia sanastoa kansallissosialistisessa kontekstissa

Liberaalit vääntelevät sanojen merkityksiä ja antavat uusia ja negatiivisia poliittisia nimityksiä aiemmin positiivisille asioille.

Rasismi ---> Lojaalisuutta, altruismia, arvostusta ja huolenpitoa omaa etnistä ryhmäänsä kohtaan, omasta etnisestä ryhmästä välittämistä, oman etnisen ryhmän preferoimista, toivomus oman etnisen ryhmän säilymisestä. Nämä ovat traditionaalisesti positiivisia ja kiitettäviä suhtautumisia omaa etnistä ryhmää kohtaan. Lisäksi liberaalit näkevät kaksinaismoralistisesti nämä samat ominaisuudet positiivisina silloin kun toiseudella on niitä, mutta negatiivisina silloin kun kantaväestöllä on niitä.

Vihapuhe ---> Kriittistä suhtautumista liberaalien politiikkaan. Liberaalit toivovat, että heitä ja heidän poliittisia näkemyksiään ei kritisoitaisi. On helpompaa nähdä asiallinen ja rationaalinen kritiikki irrationaalisena vihana. On helpompaa sivuuttaa faktat kun keskitytään informaation sisällön sijasta kirjoittajan oletettuihin tunteisiin. Näillä keinoin on helpompaa yllyttää muita tekemään samoin ja suhtautumaan negatiivisesti kirjoittajaan. Liberaalit toivovat aidosti, että heidän vastustajansa ovat täynnä vihaa. Samalla se esittää implisiittisen väitteen liberaalien kontrastista suhteessa "vihapuhujiin", liberaalit näyttävät suhteessa rauhallisemmilta, harkitsevammilta ja rationaalisemmilta.

Natsi tai fasisti ---> Liberaalien käyttäessä näitä sanoja ne pitävät erittäin harvoin paikkansa, yksinkertaisesti siitä syystä, että ei-liberaalit fasistit ovat nykyisin erittäin harvinaisia. Itseasiassa liberaalit ovat suurelta osin samanlaisia kuin kansallissosialistit, jos kansallissosialistien politiikasta vähennetään pois ylenpalttinen sotaisuus. Voimakas rotu- ja maahanmuuttopolitiikka liberaaleilla on, se vain on käänteinen suhteessa kansallissosialistien rotupolitiikkaaan. Sosialistisesti värittyneet talous- ja yhteiskuntapolitiikat ovat kansallissosialisteilla ja liberaaleilla suurimmalta osin samanlaisia. Kumpiakin ajaa samanlainen kiihkeä vallan laajentamishalu, kansallissosialistit vain painottavat enemmän sotaisia keinoja ja liberaalit painottavat enemmän taloudellisia ja poliittisia keinoja. Kumpikin pyrkii keskitettyyn valtaan ja yhteiskunnan kollektiiviseen ohjaukseen. Kummankin kollektiivisuutta täydentää teennäinen individualismi. Kumpikin väittää taistelevansa korruptiota vastaan, mutta liberaalit eivät oikeasti edes yritä vastustaa sitä. Hyvä veli -kapitalismi on liberaalissa yhteiskunnassa normaalitila. Kumpaakin ideologiaa leimaa voimakas redistribuutio. Kumpikin ideologia on puhtaan materialistinen, mutta pettää itseään mielikuvilla materialismin ylittävistä henkisistä ja käytännöllisistä tavoitteista. Kumpikin on perustavoitteiltaan egalitaristinen, mutta on silti jyrkän hierarkinen. Jne. Me elämme jo liberaalissa fasismissa.

Kansallissosialistien Puolueohjelma:

1. Me vaadimme kaikkien saksalaisten yhdistämistä suur-Saksaan kansojen itsemääräämisoikeuden perusteella.

2. Me vaadimme saksalaisille samanlaisia ja yhtäläisiä oikeuksia kuin muilla kansoilla on, ja Versaillesin ja St. Germainin rauhansopimusten kumoamista.

3. Me vaadimme maata ja alueita kansamme ylläpitämistä varten, siirtomaita jonne voimme lähettää ylimääräisen populaatiomme.

4. Vain rodun jäsen voi olla saksan kansalainen. Rodun jäsen voi olla vain henkilö, joka on saksalaista verta, riippumatta siitä mitä uskontoa hän tunnustaa. Tämän seurauksena juutalaiset eivät voi olla rodun jäseniä.

5. Sellaiset henkilöt, joilla ei ole kansalaisuutta, voivat elää Saksassa vain vieraina, ja heidän tulee olla ulkomaalaislain auktoriteetin alaisuudessa.

6. Oikeus määrätä hallinnollisista- ja lakiasioista kuuluu vain kansalaisille. Siksi vaadimme, että kaikki julkiset virat, kuuluvatpa ne valtakunnalliselle tasolle, lääneihin tai kuntiin, täytetään vain kansalaisilla. Me taistelemme parlamentaarisen talouden korruptiota vastaan, ja vastustamme virantäyttöä vain puoluesidonnaisuuksien mukaisesti, ilman, että otetaan huomioon henkilön luonne ja kyvyt.

7. Me vaadimme, että valtiolle annetaan tehtäväksi tarjota kansalaisille mahdollisuus toimeentuloon ja elämäntapaan. Jos on mahdotonta ylläpitää valtion koko populaatiota, silloin ulkomaiden kansalaiset (ei-kansalaiset) karkotetaan valtiosta.

8. Kaikki ei-kansalaisten lisämaahanmuutto on lopetettava. Me vaadimme, että kaikki ei-saksalaiset, jotka ovat muuttaneet Saksaan elokuun 2. päivän jälkeen vuonna 1914, on pakotettava välittömästi lähtemään Saksasta.

9. Kaikilla kansalaisilla on oltava yhtäläiset oikeudet ja velvollisuudet.

10. Kaikkien kansalaisten ensimmäisen velvollisuuden täytyy olla työskenteleminen sekä henkisesti, että fyysisesti. Yksilöiden toiminta ei saa suuntautua kaikkien etua vastaan, vaan sillä on oltava sellaisia tuloksia kokonaisuuden kontekstissa, jotka hyödyttävät kaikkia.

11. Työstä ansaitsemattomien tulojen kumoaminen. Vuokra-orjuuden poistaminen.

12. Kun otetaan huomioon ne suuret omaisuuden ja veren uhraukset, joita jokainen sota vaatii kansalta, henkilökohtainen hyöty sodasta on määrättävä rikokseksi kansaa kohtaan. Siksi me vaadimme kaikkien sodasta saatujen voittojen takavarikoimista.

13. Me vaadimme kaiken sotateollisuuden ja trustien kansallistamista.

14. Me vaadimme raskaan teollisuuden voittojen jakamista kansalaisille.

15. Me vaadimme suurta vanhuuden sosiaalihuollon laajentamista.

16. Me vaadimme terveen keskiluokan luomista ja ylläpitämistä, välitöntä suurten varastojen kansallistamista, ja niiden vuokraamista halvalla pienille yrityksille, ja pienistä yrityksistä huolehtimista silloin kun ne solmivat sopimuksia valtion, läänien ja kuntien kanssa.

17. Me vaadimme maareformia, joka sopii tarpeisiimme, lakitoimenpiteitä, joilla pakkolunastetaan ilmaiseksi maata julkiseen käyttöön, kaikkien maaverojen poistamista, ja kaiken maakeinottelun estämistä.

18. Me vaadimme taistelua niitä vastaan, joiden toiminta on vahingollista yleiselle edulle. Kansallisia rikollisia, veronkiskojia, Schieberiä jne. on rangaistava kuolemalla ottamatta huomioon heidän uskonnollista suuntautumistaan tai rotua.

19. Me vaadimme roomalaisen lain, joka palvelee materialistista maailmanjärjestystä, korvaamista saksalaisella siviilioikeudella.

20. Valtion on oltava vastuussa perusteellisesta koko kansallisen opetuksen uudelleenrakentamisesta. Se mahdollistaa kaikille kyvykkäille ja ahkerille saksalaisille pääsyn korkeakoulutukseen ja sen seurauksena pääsyn johtaviin asemiin. Kaikkien koulutusinstituutioiden opetussuunnitelmien on mukauduttava käytännöllisen elämän tarpeisiin. Koulujen on pyrittävä edistämään valtion konseptin ymmärtämistä lasten käsityskyvyn alkamisesta saakka. Me vaadimme valtion kustannuksella opetusta älyllisesti lahjakkaille lapsille, joilla on köyhät vanhemmat, riippumatta heidän asemastaan yhteiskunnassa tai ammatista.

21. Valtion on huolehdittava kansallisen terveyden nostamisesta suojelemalla äitejä ja lapsia, kieltämällä lapsityövoiman käyttö, kannustamalla fyysistä kuntoa, perustamalla lakisääteinen velvollisuus voimisteluun ja urheiluun, ja tukemalla kaikkia organisaatioita, jotka keskittyvät nuorten kuntourheiluohjaukseen.

22. Me vaadimme palkkasoturijoukkojen lakkauttamista ja kansallisen armeijan perustamista.

23. Me vaadimme lakisääteistä valheiden ja niitä levittävän lehdistön vastustamista. Jotta voisimme järjestää saksalaisen lehdistön me vaadimme, että, a) Kaikkien saksankielisen lehdistön kirjoittajien ja työntekijöiden on oltava rodun jäseniä. b) Ei-saksalaisten lehtien on hankittava lupa valtiolta voidakseen harjoittaa julkaisutoimintaa. Niitä ei saa julkaista saksankielellä. c) Ei-saksalaisilta on lakisääteisesti kielletty kaikki taloudelliset intressit ja kaikki vaikutusvalta saksalaisessa mediassa. Rangaistuksena näiden lakien noudattamatta jättämisestä seuraa julkaisujen lakkauttaminen ja ei-saksalaisen välitön karkoitus Saksasta. Julkaisut, jotka toimivat yleistä etua vastaan, lakkautetaan. Me vaadimme sellaisten taidemuotojen ja kirjallisten suuntauksien laillista syyttämistä, joilla on tuhoava vaikutus kansalliseen elämään, ja niiden organisaatioiden sulkemista, jotka vastustavat ylläolevia vaatimuksia.

24. Me vaadimme uskonnonvapautta kaikille valtion sisäisille uskonnollisille suuntauksille kunhan ne eivät vaaranna valtion olemassaoloa tai vastusta germaanisen rodun moraalista tuntoa. Puolue kannattaa positiivisen kristillisyyden (kansallissosialistien määrittelemää) näkökulmaa sitomatta itseään mihinkään uskonnolliseen suuntaukseen. Puolue taistelee juutalaisten materialistista henkeä vastaan sisällämme ja ympärillämme, ja on vakuuttunut siitä, että kansakuntamme kestävä tervehtyminen voi onnistua vain seuraavan kehikon puitteissa: yhteinen hyvä edeltää yksilöllistä hyötyä.

25. Kaiken tämän saavuttamiseksi me vaadimme voimakkaan keskitetyn valtiovallan muodostamista. Keskusparlamentin rajoittamatonta auktoriteettia yli koko valtion ja sen organisaatioiden. Valtioelinten ja ammattikuntien tulee suorittaa lait, joita valtio tekee eri liittovaltioiden sisällä. Puolueen johtajat lupaavat, jos se on tarpeellista, uhraavansa elämänsä tukeakseen ylläolevaa puolueohjelmaa.

perjantai 29. marraskuuta 2013

Hutteriittiyhteisöt

 Yhdysvalloissa ja Kanadassa asuvat hutteriitit pitävät yllä hutteriittiyhteisöjä käsittelevää sivustoa, joka käsittelee niiden elämää laaja-alaisesti tekstein, blogikirjoituksin, kuvin, videoin ja uutisin. Suosittelen tutustumaan sivuihin ja selailemaan niitä vaellellen mielenne mukaan. Tiedon lisäksi sivusto antaa hutteriiteille kasvot ja kuvaa hutteriittien elämän inhimillisiä puolia (sivusto on englanninkielinen):

http://www.hutterites.org/

tiistai 19. marraskuuta 2013

Rikkaudesta

En voi kutsua rikkautta paremmaksi kuin taakaksi hyveille. Roomalainen sana on parempi, impedimenta. Armeijan kantamukset ovat armeijalle samanlaisia kuin rikkaus hyveille. Sitä ei voi säästää eikä jättää taaksensa, mutta se haittaa kulkua; ja kyllä, siitä huolehtiminen saa joskus häviämään voiton tai häiritsee sitä. Suurille rikkauksille ei ole muuta todellista käyttöä kuin niiden jakaminen pois; loput siitä on vain itsepetosta. Salomon sanoi, "Siellä missä on paljon, on myös paljon sen kuluttajia, ja mitä muuta on rikkauden omistajalla kuin se mitä hän siitä silmillään näkee? Henkilökohtainen täyttymys ei tunnu samalta kuin suuret rikkaudet; siihen liittyy huoltajuus, jakamisen valta, lahjoittaminen tai kuuluisuus; mutta ei selkeää hyötyä omistajalle. Huomaatteko mitä teeskenneltyjä hintoja asetetaan pienille kiville ja harvinaisuuksille? Ja mitä pöyhkeileviä projekteja aloitetaan, jotta rikkauksilla näyttäisi olevan edes jotain käyttöä? Mutta sitten voidaan sanoa, että rikkauksilla ostetaan ihmisiä vapaaksi vaaroista tai ongelmista. Kuten Salomon sanoi, rikkauksilla on voimakas ote rikkaan mielikuvituksesta. Tämä on erinomaisesti sanottu, kyse on usein mielikuvituksesta eikä todellisuudesta. Suuret rikkaudet ovat myyneet enemmän ihmisiä kuin ne ovat ostaneet vapaaksi. Älä ylpeile rikkauksilla, hanki varallisuutta oikeudenmukaisesti, käytä rikkauksia selväjärkisesti, jaa niitä hyvilla mielin, ja jätä ne taaksesi tyytyväisenä. Mutta älä halveksi rikkauksia abstraktilla tavalla tai siten kuin kerjäläismunkit. Havaitse kuten Cicero sanoi Rabiuksesta hänen kuolemansa jälkeen, "In studio rei amplificandae apparebat, non avaritiae praedam, sed instrumentum bonitati quaeri." Kuunnelkaa myös Salomonia ja varokaa nopeaa rikkauksien keräämistä; "Hän joka kiirehtii ollakseen rikas ei ole viaton." Runoilijat kirjoittavat, että kun Plutus (joka tarkoittaa rikkautta) lähetetään Jupiterista, hän nilkuttaa ja etenee hitaasti; mutta kun hänet lähetetään Plutosta, hän juoksee ja on nopea jaloistaan. Se tarkoittaa, että rikkaus, joka on saatu hyvillä keinoilla ja oikeudenmukaisella työllä kävelee hitaasti; mutta kun ne tulevat muiden kuoleman kautta (kuten perinnön, testamentin tai muiden sellaisten), ne rojahtavat miehen päälle. Mutta sitä voidaan soveltaa myös Plutoon, jota voidaan pitää paholaisena. Kun rikkaudet tulevat paholaiselta (kuten petoksella, vallan väärinkäytöllä ja epäoikeudenmukaisilla keinoilla), ne tulevat nopeasti. Rikastumisen keinot ovat monenlaisia, ja suurin osa niistä on pahoja. Säästeliäisyys on yksi parhaista, mutta sekään ei ole täysin viaton; se riistää usein kanssaihmisiltä suurpiirteisyyden ja anteliaisuuden hyvät teot. Maanparantaminen on yksi luonnollisimmista keinoista rikkauksien hankkimiseksi, sillä se on suuren äiti maan siunaus, mutta se on hidas tapa. Siitä huolimatta rikkaiden miesten aloittaessa maatalouden sillä on tapana moninkertaistaa varallisuus. Tunsin erään aatelisen Englannissa, jolla oli suurin varallisuus Englannissa minun aikanani. Hän oli suuri laidunmaiden vuokraaja, suuri puutavaratuotteiden tuottaja, suuri hiilikaivosyrittäjä, suuri viljantuottaja, suuri lyijyn- ja raudantuottaja, ja hän oli mukana myös monenlaisilla maataloustuotannon aloilla. Maa näytti hänelle suurelta mereltä, joka toi hänelle jatkuvasti tavaraa. Havainnoija huomasi, että hän pääsi vaivalloisesti ja hitaasti pieneen omaisuuteen, mutta helposti ja nopeasti suuriin rikkauksiin. Kun miehen omaisuus tulee siihen tilanteeseen, että hän voi odottaa parasta markkinoilta ja voittaa edullisia kauppoja, joista suurimmat ovat vain muutamien miesten saavutettavissa, ja olla kumppani nuorten miesten uutterassa työnteossa, hän ei voi useimmiten muuta kuin kasvattaa omaisuuttaan. Tavallisten liiketoimien ja ammattien voitot ovat rehellisiä, ja niitä kasvatetaan pääasiassa kahdella tavalla; ahkeruudella ja hyvällä maineella, joka syntyy hyvästä ja oikeudenmukaisesta kaupankäynnistä. Mutta edullisten kauppojen voitot ovat epäilyttävämpiä silloin kun miehet odottavat toisten puutteenalaista tai hädänalaista tilaa, käyttävät palvelijoita tai välineitä saattaakseen toisen osapuolen vararikkoon, lannistavat tai saavat jonkun muuttamaan mieltään oveluudella, joka on tyypillistä taitavammille kulkukauppiaille, ja vastaavilla tavoilla, joissa käytetään viekkautta ja välinpitämättömiä keinoja. Edullisia kauppoja saa myös sillä, että mies ostaa, ei säilyttääkseen vaan myydäkseen eteenpäin. Se jauhaa voitot usein kaksinkertaiseksi sekä myyjille, että ostajille. Jakaminen ja yhteistyö rikastuttaa osanottajia suuresti, jos yhteistyökumppanit ovat hyvin valittuja ja luotettavia. Koronkiskonta on varmimpia tapoja rikastumiseen, mutta samalla kaikkein pahimpia; siinä mies syö muiden ihmisten hiellä ansaittua leipää ja työskentelee myös sunnuntaisin. Mutta niin varma kuin sillä tavalla ansaittu omaisuus onkin, siinä on myös huonot puolensa; kirjurit ja meklarit arvostavat uhkarohkeita miehiä, joiden kustannuksella he voivat palvella omia etujaan.

On onni olla ensimmäinen keksijä tai etuoikeutettu jossain asiassa, koska se aiheuttaa joskus suurenmoisen omaisuuden kasvun, kuten tapahtui Kanarian saarten ensimmäiselle sokeritehtailijalle. Jos mies on todellinen loogikko ja hänellä on hyvä arvostelukyky keksintöjen tekemisessä, hän saattaa yltää merkittäviin saavutuksiin, erityisesti jos aika on sopiva. Hän joka lepää varmojen tuottojen päällä, pystyy vain harvoin kasvattamaan suuria rikkauksia; ja hän joka laittaa kaiken omaisuutensa seikkailuihin ja uhkarohkeisiin yrityksiin, joutuu usein vararikkoon ja köyhyyteen: on siten hyvä suojella seikkailuja varmoilla tuotoilla, jotta ne voivat kattaa mahdolliset tappiot. Monopolit ja koko varaston ostaminen uudelleenmyyntiä varten ovat hyviä keinoja rikastua, sikäli kuin niitä ei ole rajoitettu; erityisesti jos kaupan osapuolella on älykkyyttä tietää mitkä tuotteet tulevat olemaan kysyttyjä, ja osaa siten hankkia niitä varastoon etukäteen. Rikkaudet joita hankitaan palveluilla, vaikka saattavat olla parhaita nousijoita, voivat olla mielistelyllä, oikkujen ruokkimisella ja muilla vastaavilla palvelutavoilla saatuja, ja silloin ne voidaan sijoittaa huonoimpien keinojen joukkoon. Testamenttien ja toimeenpanon kalastaminen (Kuten Tacitus sanoi Senacasta, testamenta et orbos tamquam indigine capi) on vielä huonompi; ihmiset alistavat itsensä harvoin huonommille persoonille kuin mitä tavataan palvelualoilla.

Älkää uskoko paljoa niitä, jotka näyttävät halveksivan rikkautta, sillä ne ovat  usein niitä, jotka ovat epätoivoisia raha-asioiden suhteen; ja ei kukaan halveksi rikkautta pahemmin kuin ne joille rikkaudet kasaantuvat. Älkää olko turhan tarkkoja pennien suhteen; rikkaudella on siivet ja joskus ne lentävät pois itsekseen; joskus ne täytyy saattaa lentämään, jotta ne toisivat lisää rahaa. Miehet jättävät omaisuutensa joko sukulaisille tai julkisesti käytettäviksi, ja kohtuullisesti jaettuna tuottavat hyvää molemmissa. Suuri tila, joka jätetään perillisille on houkutus ympärillä oleville saalistajalinnuille, jotka yrittävät saada sen haltuunsa, ellei perillinen ole vuosien ja hyvän arvostelukyvyn harjaannuttama. Samoin loistokkaat lahjat ja säätiöt ovat kuin uhrauksia ilman suolaa, maalattuja hautaholveja almuille, jotka kohta jo mätänevät ja korruptoituvat sisäisesti.  Älkää siten mitatko edistymistänne rahan määrällä vaan kehystäkää ne hyvällä harkinnalla; ja älkää lykätkö hyväntekeväisyyttä kuolemaanne saakka; sillä varmasti jos mies punnitsee sen oikein, hän on mieluummin antelias toiselle miehelle kuin itselleen.

***

Kirjoitus on suomennokseni Francis Baconin (1561-1626) esseestä 'Of Riches'.

lauantai 26. lokakuuta 2013

Miten saada ystäviä ja vaikutusvaltaa

Dale Carnegien äänikirja Miten saada ystäviä ja vaikutusvaltaa. Kirja sai ensipainoksensa yli 75 vuotta sitten, mutta sen tarinat ovat yhtä ajankohtaisia ja mielenkiintoisia kuin ilmestyessään. Tätä suuriin best sellereihin kuuluvaa kirjaa on myyty yli 15 miljoonaa kappaletta. Linkitettynä on laajennettu myöhempi painos:

http://www.youtube.com/watch?v=NkDUF6K03EA

torstai 10. lokakuuta 2013

Traditionaalinen konservatismi

Ymmärtääksemme traditionaalista konservatismia meidän on ymmärrettävä kuinka se eroaa vasemmistolaisuudesta ja libertarismista.

Politiikan perusvastakkaisuudet liittyvät usein fundamentaalisiin kysymyksiin sosiaalisesta järjestäytymisestä. Tuleeko kuningas vai parlamentti olemaan ylimpänä? Paavi vai keisari? Paikallinen yhteisö, kansakunta vai kansainvälinen byrokratia? Sellaiset asiat ovat yhtä tärkeitä meille kuin ne olivat parlamentaarikoille ja kuningasmielisille 1600-luvulla. Yksinkertainen selitys nykypäivän isoille jakolinjoille liittyy erilaisiin ajatuksiin siitä miten yhteiskunta tulisi organisoida. Jokainen tapa hoitaa asioita synnyttää puolueen, joka puoltaa sitä.

Nykyisin pääasialliset tavat organisoida yhteiskunta ovat byrokratia, markkinat ja traditio. Ne eroavat toisistaan paljon. Byrokratia luo hallinnollisia rakenteita, jotka laittavat asiat järjestykseen päättämällä miten niiden tulee olla. Markkinat antavat järjestyksen syntyä ihmisten kanssakäymisestä yksityisomaisuuden ja vapaiden sopimusten hallintojärjestelmässä. Kolmas mahdollisuus, traditio, hyväksyy järjestelyt, jotka nousevat ihmisten asenteista, käytännöistä ja uskomuksista, joista tulee ajan kuluessa auktoriteetteja yhteisön elämässä. Myös kansanvalta on tapa päättää miten asiat tulisi organisoida, mutta sen vaikutus rajoittuu yleensä sen päättämiseen minkä edellä mainittujen kolmen tavan kombinaation pitäisi ohjata toimintaa.

Kolme organisointiperiaatetta eivät sulje toisiaan pois, ja jokaisen modernin yhteiskunnan täytyy käyttää niitä kaikkia. Byrokratiaa ei voi välttää, mutta yritykset hävittää markkinat ovat päättyneet tuhoisasti, ja byrokratia ja markkinat eivät voi olla olemassa elleivät traditiot tue ja ohjaa niitä. Itseasiassa byrokratiasta ja markkinoista voi itsestään tulla traditioita. Kuitenkin nämä kolme periaatetta ovat usein ristiriidassa keskenään. Esimerkiksi perhe-elämässä traditionaaliset järjestelyt ovat usein ristiriidassa vapaiden sopimusten ja sosiaalivaltion periaatteiden kanssa. Kun sellaisia konflikteja syntyy, täytyy valita yksi määräävä periaate, ja se jonka laittaa säännöllisesti ensimmäiseksi määrittää poliittisen suuntautumisen.

Poliittinen perusero vasemmistolaisten, libertaarien ja konservatiivien välillä on tänä päivänä se, että vasemmistolaiset ovat byrokratiapuolue, libertaarit ovat markkinapuolue ja konservatiivit ovat, ainakin periaatteessa, traditionaalinen puolue. Tämä on selvää libertaarien osalta ja melkein yhtä selvää traditionaalisten konservatiivien osalta. Vaikka traditionalistit eivät aina sano, että traditio on heidän standardinsa, kiintymys historialliseen perintöön erottaa heidät muista. Vasemmistolaiset ovat usein haluttomia myöntämään yhteytensä byrokratiaan, koska se on likainen sana ja koska heillä on yhteyksiä anti-autoritaarisiin liikkeisiin, mutta heidän politiikkansa ja ohjelmansa eivät jätä asiasta epäilyksen häivää. Mikä olisi perustavanlaatuisempaa vasemmistolaisille ohjelmille nykypäivänä kuin poliittinen korrektius, "positiivinen" diskriminointi ja taloudellinen redistribuutio, ja kuka voisi kuvitella näitä asioita mahdollisiksi ilman kaikkialle tunkeutuvaa byrokratiaa?

Nämä kolme suuntausta ovat pärjänneet eri tavalla ideoiden markkinoilla. Yksi syy siihen on se, että selkeät ja yksinkertaiset näkemykset, jotka näyttävät vastaavan kaikkeen menestyvät paremmin kuin monimutkaiset näkemykset, jotka jättävät paljon epäselväksi. Tämän seurauksena byrokratiapuolue - vasemmistolaiset - ovat useimmiten huomanneet politiikan helpoimmaiksi. Byrokratia on selkeä tapa soveltaa asiantuntijoiden tietoa sosiaaliseen elämään ja ratkaista kaikki mahdolliset ongelmat. Se sopii helposti vallitsevaan teknologiseen katsantokantaan, niin hyvin, että ne jotka kannattavat sitä eivät voi uskoa, että kukaan sivistynyt ja hyvää tarkoittava ihminen voi olla heidän kanssaan eri mieltä. Lisäksi vasemmistolaiset vaikuttavat paljon koulujen opetukseen ja mediaan, joten vasemmistolaiset asenteet, uskomukset ja auktoriteetit leviävät laajalle.

Kuitenkin se mikä myy ei ole aina totta. Käytännön kokemukset ja taloudelliset teoriat osoittavat, että keskusjohtoinen suunnittelu ja kontrolli eivät pysty tekemään sitä mitä ihmiset odottavat niiltä. Libertaarit ja modernit klassiset liberaalit ovat osoittaneet byrokraattien väitteet vääriksi osoittamalla markkinoiden vapauden, vaurauden ja muiden positiivisten asioiden tarpeellisuuden, pukien esityksensä joskus romanttisiin kuviin mahdollisuuksista, valinnoista ja taloudellisesta luovuudesta. Vaikka sellaiset ihmiset eivät ole niin runsaslukuisia kuin heidän vastustajansa, he ovat saaneet vakiinnutettua intellektuaalisen asemansa ja vaikutusvaltansa määräänsä suurempina. Heidän etujaan ovat olleet heidän toteamustensa selkeys, voima ja hienostuneisuus, ja byrokraattisen hallinnon selvät epäonnistumiset.

Traditionaalisilla konservatiiveilla on ollut vaikeampaa, koska he keskittyvät asioihin, joita on vaikeampi esittää selkeästi kuin sosiaalipolitiikkaa tai markkinoita. Vasemmistolaiset ja libertaarit yrittävät käsittää yhteiskunnan kokonaisuutena katsomalla sitä kuin ulkopuoliset. Vasemmistolaiset haluavat ottaa käyttöön sosiaalipolitiikkaa, jonka tarkoituksena on edistää tasa-arvoa, vaurautta, turvallisuutta jne. Libertaarit suosivat järjestelyjä, jotka syntyvät kun yksilöt pyrkivät vapaasti tavoitteisiinsa vaihtokaupoilla ja transaktioilla. Molemmilla on selkeä institutionaalinen näkemys ja standardien joukko, joista käsin he voivat tarkastella yhteiskuntaa ja puolustaa näkemyksiään. He voivat sanoa minkä tahansa sosiaalisen käytännön kohdalla mihin se sopii ja minkä standardien tulisi hallita sitä viittaamalla pääperiaatteisiinsa. Nämä ominaisuudet antavat heille suuren edun keskusteluissa.

Traditionaaliset konservatiivit katsovat yhteiskuntaa sisältä päin. He keskittyvät sosiaalisiin käytäntöihin enemmänkin niiden itsensä kannalta kuin kaiken yhdistävän ulkopuolisen näkökulman kannalta. Koska traditionalistit hyväksyvät sosiaaliset käytännöt niiden omilla ehdoilla, heidän kannaltaan on luonnollista, että kaikki elämän tärkeimmät puolet toimivat niiden omilla periaatteilla, samanaikaisesti kun he tunnistavat ja ottavat huomioon muut toiminnan piirit. Traditionalistit antavat siten perhe-elämän, uskonnon ja politiikan olla perhe-elämää, uskontoa ja politiikkaa, joista jokaisella on oma sisäinen arvo ja toiminnan piiri. Traditionalistit eivät kohtele niitä jonkin pääperiaatteen instrumentteina, kuten tehokkuuden, sosiaalisen hyvinvoinnin tai yksilön vapautuksen instrumentteina. Tämä on se syy jonka vuoksi traditionalistit eivät esimerkiksi erehdy pitämään uskontoa politiikkana, eivätkä erota sitä ehdottomasti julkisesta elämästä.

Kaikkien yksinkertaisten kaiken mittaavien periaatteiden hylkääminen pelastaa traditionalistit siltä radikaalilta elitismiltä, joka implisiittisesti tuomitsee sosiaalisia käytäntöjä ja instituutioita yläpuolelta, ja tekee kansalaisten osallistumisen, ei teoreettisen korrektiuden, hyvän yhteiskunnan perustaksi. Tämä on myös syy jonka takia traditionalisteilla on taipumus hyväksyä perityt historialliset käytännöt sellaisina kuin ne ovat, niiden sisäisten standardien mukaan, eivätkä yritä uudistaa niitä joidenkin ulkoisten ja universaalisti sovellettavien periaatteiden mukaisesti. He eivät esimerkiksi tunne itseään velvoitetuiksi tekemään kaikkia instituutioita demokraattisiksi.

Universaalien vastausten puute on keskusteluissa haitaksi traditionalisteille. He ovat yleensä parempia kritisoimaan vastustajiaan (yleensä siltä pohjalta, että ehdotukset ovat itsetuhoisia ja ne perustuvat väärään ihmiselämän ymmärrykseen), kuin puolustamaan positiivisia tapauksia. Tavallinen ongelma, jonka he kohtaavat, sen lisäksi, että heiltä puuttuu yksinkertainen kaiken selittävä teoria, on se, että traditioiden hyväksyminen näyttää nykyihmisille usein omituiselta. Miksi meidän pitäisi hyväksyä jotain jonka olemme saaneet perinnöksi? Suuri osa ihmisistä pitää rationaalisempana sitä, että tehdään kokeita, puhutaan asiantuntijalle tai tarkistetaan asioita internetistä, kuin sitä, että tehdään sitä mitä on tehty aiemmin. Loppujen lopuksi mehän olemme modernimpia, joten oletettavasti me tiedämme enemmän?

Traditionalistit saivat aiemmin pisteitä vetoamalla jatkuvuuteen, lojaliteettiin ja vakiintuneisiin tosiasioihin, mutta eivät enää. Jatkuvuus ei ole hyvä argumentti kun vastustaja lupaa radikaaleja uudistuksia, lojaliteetti ei kelpaa argumentiksi kun historialta on riistetty sädekehä vallitsevissa liberaaleissa keskusteluissa ja epälojaaliksi nimittäminen on tabu. Sitäpaitsi traditioita vastaan hyökkääminen on liberaalien vakiintunut tapa, ja saattaa näyttää radikaalilta vastustaa sitä. Traditionalistit eivät voi nykyisin sanoa helposti "Tällä tavalla me teemme sen ja asiat ovat menneet ihan hyvin". Kuten kaikkien muidenkin, heidän on oltava myös tulevaisuuteen katsovia ja annettava syitä näkemyksilleen.

Ja todellakin, niiltä osin kuin nykyajan traditiot ovat muuttuneet anti-traditionalistisiksi, traditionalistien on tietyssä mielessä muututtava radikaaleiksi. Vasemmistolaiset, jotka liittävät traditionalistien eteen "ääri" etuliitteitä, tekevät niin koska he uskovat, että he voivat värittää syytöksiä mielensä mukaan. Siksi traditionalistien on joskus vaikea olla taipumattomia. Heidän on väiteltävä nykyajan traditioita vastaan ja vanhempien ja perusteellisempien standardien ja traditioiden periaatteiden puolesta, jotka jatkavat elämän ylläpitämistä tekemällä esim. sellaiset asiat kuin perhe-elämän ja tavallisen jokapäiväisen rehellisyyden mahdollisiksi.

Mitä voidaan sanoa traditioiden periaatteiden puolesta, elävien sosiaalisten käytäntöjen puolesta sellaisina kuin ne ovat ja työskennellä niiden kanssa traditioiden kokemuksen valossa, kun ne laitetaan vastakkain nykyajan yhteiskunnan uudelleenmuovailun kanssa, abstraktien tehokkuuden ja tasa-arvon periaatteiden pohjalta? Yksi vastaus on, että markkinat ja byrokratiat tarvitsevat traditioita. Toimiakseen hyvin ne tarvitsevat monimutkaisen kokonaisuuden tapoja, asenteita ja uskomuksia, joita tukevat perhejärjestelyt, uskonnolliset sitoumukset ja kunniallisen käytöksen standardit. Sellaiset asiat eivät itsessään toimi markkinoiden tai byrokratioiden periaatteilla. Ne kasvavat epämuodollisesti ja tavoilla, joita ei voi suunnitella ja kontrolloida. Ne kasvavat tavoista ja asenteista ihmisten keskuudessa, jotka elävät yhdessä ja ovat toistensa kanssa tekemisissä pitkiä ajanjaksoja. He ovat siten olennaisilta osin traditionalisteja.

Tämä vastaus viittaa minimaaliseen traditionalismiin, jonka löytää useimmiten tapansa parantaneiden vasemmistolaisten ja Oakeshottia ja Hayekia lukeneiden libertaarien joukosta. Vasemmistolaisia ja libertaareja tavoitteita ei voi saavuttaa ellei ihmisillä ole ymmärrystä ja tapoja - rehellisyyttä, ahkeruutta, pidättyväisyyttä ja yhteishenkeä - jotka tekevät mahdolliseksi byrokratioiden, markkinoiden ja instituutioiden kunnollisen toiminnan. Näihin ymmärtämisiin ja tapoihin ei voi luottaa elleivät ne ole osa vakaata ja auktoriteetin asemassa olevaa traditiota, jonka mukaan ihmiset elävät. Siten aikuisiksi kasvaneiden vasemmistolaisten ja libertaarien täytyy suosia mitä tahansa, jota tarvitaan yleisesti hyväksytyn tradition syntymiseen, ja joka edistää edellä mainittuja asioita.

Mutta mitä tarvitaan? Todennäköisesti enemmän kuin minimaaliset traditionalistit olettavat. Vertailu sosialismiin ja vapaisiin markkinoihin saattaa olla avuksi. Kun sosialistit tulivat loppujen lopuksi vakuuttuneiksi siitä, että markkinat ovat tarpeellisia, he yrittivät keksiä sosiaaliset markkinat, jotka olisivat yhdenmukaisia sosialististen ihanteiden kanssa. Se osoittautui mahdottomaksi. Jos keskusjohtoisen kontrollin periaate on tärkein, markkinat kärsivät selvästi. Jos sopimusvapauden periaate määrää toiminnan sävyn, sosialismista joudutaan luopumaan. Vaikka byrokratia voi olla hyödyllinen tiettyihin tavoitteisiin pääsemiseksi, sosialismin epäonnistuneet pelastusyritykset kertovat sen, että nykyaikaisessa taloudessa markkinoiden täytyy olla kokonaisuutena tarkastellen johtoasemassa. Intellektuaalisesta näkökulmasta libertaarit ovat voittaneet vasemmistolaisten kanssa käydyn väittelyn.

Samanlainen tulos näyttää varmalta siinä tapauksessa, että yritetään luoda traditionalismi, joka on alisteinen vasemmistolaiselle tai libertaarille järjestykselle. Vasemmistolaiset ja libertaarit painottavat tasa-arvoa ja yksilöiden tavoitteiden tyydyttämistä järjestäytyneessä yhteiskunnallisessa kehyksessä, joka helpottaa niiden toteutumista. Kuitenkin traditio merkitsee monien asioiden hyväksymistä luottamuksella ja vaatii lojaliteettia johonkin yksilöä suurempaan, jota ei voi rationalisoida kokonaan. Tämä lojaliteetti ei kestä, jos se alistetaan tasa-arvolle ja yksilön hyödyn tavoittelulle. Sellaiset asiat kuin isänmaallisuus ja rakkaus perhettä kohtaan eivät ole laskelmoitavissa tai oman edun tavoittelua. Jos aitoa uhrautuvaisuutta tarvitaan, kuten sodankäynnissä, voiko järjestäytynyt yhteiskunnallinen kehys oman hyödyn tavoittelulle tai tasa-arvon edistämiselle olla riittävä motivoimaan sitä? Voivatko ne olla riittäviä motivoimaan yhteiskunnallista ja sosiaalista rehellisyyttä ja vakaata perhe-elämää, jotka ovat korvaamattoman tärkeitä hyvälle yhteiskunnalle?

Näyttää siltä, että ne eivät ole riittäviä. Traditio - vakiintunut lojaliteetti omaa yhteiskuntaa ja sen tapoja kohtaan - on tarpeellista yleisen järjestyksen perustamiseksi, jossa sellaiset sosiaaliset instituutiot kuin markkinat ja byrokratiat voivat toimia. Tästä seuraa se, että traditiota ei voi oikeuttaa viittaamalla markkinoiden tai byrokratioiden tarpeisiin, jotka ovat väistämättä alisteisia traditioille, mutta jotka ovat kuitenkin auktoriteetteja omien lähtökohtiensa perusteella. Koska yhteiskuntaa ei voi rationalisoida selkeillä yksinkertaisilla periaatteilla, kehittyneet sosiaaliset käytännöt täytyy hyväksyä suurimmalta osin niiden omilla ehdoilla.

Mutta mitä henkilökohtaisia syitä meillä voi olla pitää traditioita auktoriteetteina? Pitäisikö meidän tehdä niin yhteiskunnan jäseninä, koska muutoin sosiaalinen järjestys on mahdotonta? Vai onko traditioissa sisäisiä ominaisuuksia, jotka tekevät järkeväksi niiden pitämisen auktoriteetteina? Entäpä huonot traditiot? Ei kai lojaliteetin pitäisi olla sokea?

Vastaus löytyy ihmiselämän luonteesta. Traditioiden hyväksyminen on elämän hyväksymistä kokonaisuutena, sellaisena kuin sen löydämme. Vaihtoehtona on rakentaa jokin uusi elämäntapa oletetun paremman tiedon varassa. Elämä on kuitenkin liian monimutkaista, hienovaraista ja kaikenkattavaa, jotta se voitaisiin uudelleenrakentaa muuta kuin vähäpätöisillä tavoilla. Parempi hiirenloukku voidaan keksiä aloittamalla alusta, tai DVD -soitin voidaan ohjelmoida pelkästään lukemalla mitä käyttöohjeen kirjoittanut asiantuntija sanoo. Monimutkaiset asiat, joita ei voi analysoida niin selvästi vaativat hyväksymään tietyn kulttuurin ja tradition. Me opimme sellaiset asiat jäljittelemällä ja tekemällä, ja osallistumalla traditioihin, jotka määrittelevät ne. Ilman traditioita monimutkaisia ihmisten toimintoja ei voisi olla ollenkaan olemassa. Me emme voi esimerkiksi osallistua ihmisten keskusteluihin ilman tietyn kielen ja sen sääntöjen hyväksymistä ja noudattamista, ja siten kuuliaisesti hyväksymällä tietyn tradition. 

Korkean tason toiminnassa, kuten politiikassa, uskonnossa ja elämän yleisessä toiminnassa, yksilöiden kekseliäisyys ja asiantuntijuus, joita ei ole liitetty ja sopeutettu aktiviteettien käytäntöihin, muuttuvat vähemmän tärkeiksi sivuseikoiksi. Valtiomies ja pyhimys eivät ole niitä, jotka ovat opiskelleet uskontotiedettä tai poliittisia systeemejä tullakseen asiantuntijoiksi, tai niitä, jotka väittävät osaavansa ja hallitsevansa ne voidakseen sitten tehdä niille mitä haluavat. He ovat niitä, jotka elävät erinomaisen hyvin uskonnollista tai poliittista elämää siten kuin ne ilmenevät tietyn tradition piirissä. Miten se voisikaan olla toisin, kun sellaiset aktiviteetit ovat niin monimutkaisia ja hienovaraisia, että kukaan ei voi luetella kaikkia niiden periaatteita, ja niin kaiken kattavia, että ulkopuolinen näkökulma on mahdoton? Suurmiesten innovaatiot vain toteuttavat sen mitä oli jo olemassa. Washington ja Lincoln toimivat maataan kohtaan tuntemansa lojaliteetin perusteella ja halusivat säilyttää sen hyvän, joka sillä oli ollut jo kauan. Jeesus perusti opetuksensa lakeihin ja profeettoihin ja tähtäsi ainoastaan niiden täytäntöönpanoon. Miten sellaiset miehet vertautuvat Robespierreen, Leniniin ja Hitleriin, jotka hylkäsivät ja tuhosivat yhteiskunnat, joita he pitivät mädäntyneinä uusien radikaalien järjestysten nimissä, jotka he olivat itse keksineet?

Elämä riippuu lojaliteetista. Eläminen ihmisenä merkitsee tradition hyväksymistä ja seuraamista. Ilman osallistumista traditioihin, jotka muodostavat sosiaalisen maailmamme tavat, asenteet, uskomukset jne. me olisimme kuin lapsia, jotka sudet ovat kasvattaneet - tyhmiä eläimiä, joilla ei ole käsitystä siitä keitä me olemme, ja ei muita tavoitteita kuin välitön halujen tyydyttäminen ja karkea vaistonvaraisuus. Vain osallistumalla omaan maailmaamme me tiedämme keitä me olemme ja mitä me haluamme. Tradition hylkääminen on oman maailmamme hylkäämistä ja tulemista vähemmän ihmiseksi.

Mitä tulee huonoihin traditioihin, me tiedämme, että ne ovat huonoja traditioita muiden traditioiden kautta. Korkeimmat hyvyyden, kauneuden ja totuuden standardit ovat liian perustavanlaatuisia, jotta niitä voitaisiin eristää ja tutkia ulkopuolelta. Koska meidän suhteemme niihin ovat osa siitä, joka tekee meistä sitä mitä me olemme, ne ovat neutraaliuden ja puolueettoman asiantuntijuuden ulottumattomissa, jotka ovat johtaneet nykyihmiset yrityksiin perustaa kaiken taloudelle, sosiaalitieteille ja muodollisille abstraktioille, kuten tasa-arvolle. Ilman osallistumista niihin elämänmuotoihin, joihin korkeimmat standardit sisältyvät, me emme voi tietää niitä.

Elämänmuodot, joihin hyvä, kaunis ja totuus kietoutuvat, eivät voi olla meidän yksityisiä keksintöjämme. Meidän ymmärryksemme korkeimmista asioista heijastaa väistämättä kokemuksiamme ja sitoumuksiamme. Jos ymmärryksemme on vain henkilökohtaista, se on ainoa mitä se voi heijastaa. Saavuttaakseen riittävän määrän objektiivisuutta ja luotettavuutta, korkeimpien standardiemme on saatava aineksia kokemuksistamme ja sitoutumisestamme muihin, ja niiden on sopeuduttava kestävään elämäntapaan, joka pystyy tuottamaan tietoa, viisautta ja opetuksia, ja heijastamaan niitä elämän käytännöissä. Lyhyesti, niiden täytyy olla osa monipuolista elämän traditiota. Kuuluminen traditioon on tarpeellista kyvyllemme ymmärtää asioita viittaamalla korkeimpiin standardeihin, joihin tukeutuminen on tilanteeseen sopivaa ja oikeutettua. Uskollisuus traditioille on siten paradoksaalisesti tarpeellista traditioiden uudistamiselle.

Tradition luotettavuus mahdollistaa meille sen näkemisen, että se on ankkuroitu todellisuuteen, joka ei väsy ja tyhjene. Samalla tavalla kuin byrokratioiden täytyy kunnioittaa markkinoita ja markkinoiden traditioita, meidän on ymmärrettävä, että traditiot suuntautuvat johonkin niiden ulkopuolelle, johonkin joka on kykenevä ohjaamaan meidän toimiamme koska se ei ole oman tahtomme luomus. Suuntautumisesta transsendenttiin traditio saa lopullisen auktoriteettinsa. Lopulta ihmisten yhteiskunta on, kuten traditionalistit ovat huomanneet, aina jollain tavalla uskonnollinen. Ihmisten elämä ei voi jatkua maailmassa, joka ei ole järjellinen jollain luotettavalla tavalla. Maailma on järjellinen traditioiden kautta, jotka osoittavat johonkin itsensä yläpuolella. Tästä seuraa se, että traditio on ihmisten luonnollinen tila, josta he eivät pohjimmiltaan voi koskaan luopua.

Mutta mitä - joku voisi kysyä - järkeä on puhua traditioista, jos me olemme aina traditionaalisia jossain mielessä, ja jos traditio selittää traditioiden muutokset ja jopa hylkäämisen. Vastaus on, että nykyisin tradition olemassaolo toimissamme kiistetään, ja kiistäminen vääristää kaikkea ajatteluamme ja toimintaamme. Traditioiden puolesta taistelu ei ole sen luomista tai tekohengityksen antamista sille, vaan niiden asioiden vastustamista, jotka hajottavat traditioita, ja niiden asioiden vahvistamista, jotka tukevat niitä. Traditioiden puolesta taistelu on sellaisten tapojen tarjoamista traditioille, joilla ne voivat puolustaa itseään ja kasvaa takaisin täyteen mittaansa ja vahvuuteensa. Se on ihmisten yhteiskunnan luonnollisen toiminnan helpottamista.

Moderni aika painottaa liian paljon teknologiaa, asioiden hajottamista pienimpiin osiin ja niiden kokoamista ihmisten tahdon mukaan. Ongelma tämän lähestymistavan soveltamisessa ihmisten elämään piilee siinä, että me ymmärrämme omia toimiamme vain viittaamalla standardeihin ja todellisuuksiin, joita emme itse luo. Sen joka soveltaa tahtoaan suoraan sosiaaliseen todellisuuteen byrokratian avulla, on hyväksyttävä ympäristö, jonka markkinoilla tapahtuva ihmisten tahtojen suunnittelematon kasautuminen luo, ja markkinoiden on vuorostaan hyväksyttävä laajempi kokonaisuus, ihmisten maailma, jonka ovat luoneet ihmisten havainnot, kokemukset ja tavat traditioiden kautta.

Nykyajan poliittinen elämä kapinoi sellaisia välttämättömyyksiä vastaan. Esimerkiksi "positiivinen" diskriminointi vaatii traditionaalisesti hyväksyttyjen ihmisten erojen käytännöllisten seurausten poispyyhkimistä. Ainoat erot joita liberaalit pitävät merkitsevinä perustuvat taloudellisiin tai byrokratioiden määrittelemiin statuksiin. Ikä, sukupuoli, uskonto, perhesiteet, etnisyys ja kulttuuri pyritään tekemään merkityksettömiksi sosiaalisen statuksen ja elämän mahdollisuuksien kannalta riippumatta siitä mitä sosiaalisia, moraalisia tai taloudellisia seurauksia sillä on. Tämä vaatimus perustuu näkemykseen, jonka mukaan partikulaaristen asioiden kuten kulttuurin (tavat, asenteet, standardit, olettamukset, siteet, lojaliteetit ja kollektiiviset muistot, joita kertyy kun kasvaa tietyssä ympäristössä) ei pitäisi merkitä mitään, ja jos ne merkitsevät, niitä pitäisi pyrkiä pakottamaan olemaan käytännössä merkityksettömiä.

Sellainen vaatimus sisältää traditioiden legitimiteetin kieltämisen. Se väittää, että maailman on oltava sitä mitä me pakotamme sen olemaan, ei sitä mitä seuraa ihmisten elämäntavoista kun ne kehittyvät. "Kulttuurisen diversiteetin juhliminen" on todellisuudessa kulttuurin kumoamisen juhlimista ja sen korvaamista byrokraattisella yhdenmukaisuudella. Kaikkien kulttuurien odotetaan olevan tasa-arvoisia, joka tarkoittaa sitä, että niistä pyritään tekemään merkityksettömiä kaikessa millä on merkitystä, paitsi byrokraattisissa luokitteluissa, joiden tarkoituksena on toimia kulttuuristen erojen todellisten vaikutusten vastavoimana.

Sellaiset pyrkimykset ja asenteet niiden takana ovat tietämättömiä ja anti-inhimillisiä, ja niiden vaikutukset voi havaita Amerikan kulttuurin ja politiikan alennustilasta. Kulttuurin merkityksen lakkauttaminen ei ole vapauttavaa. Se tekee ihmisistä raakalaismaisia ja ei sovi yhteen hyvän yhteiskunnan kanssa. Tarvitaan traditioiden roolin uudelleen arvostusta ja rajoituksia abstrakteille periaatteille, jotta byrokratiat, markkinat, politiikka ja kaikki muut ihmiselämän piirit voivat toimia vakaassa elämäntavassa, joka hyväksyy koko ihmiselämän todellisuuden. Tämän uudistetun arvostuksen puolesta traditionaalisen konservatismin täytyy toimia.

***

Tämä kirjoitus on suomennokseni lakimies ja matemaatikko James Kalbin artikkelista Understanding Conservatism and Tradition.

sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Ilmoitus kirjoittamisen tauosta

Pidän jonkin aikaa taukoa kirjoittamisesta. Huonoimmassa tapauksessa tauosta tulee pysyvä. Kiitän lukijoita mielenkiinnosta.

Jumalan siunausta.

perjantai 20. syyskuuta 2013

Kiinalaiset valmistavat neroja eugeniikkaohjelmalla

 Samaan aikaan kun dogmaattinen usko ihmisten tasa-arvoon rajoittaa länsimaista tiedettä ja ohjaa sen tutkimaan pääasiassa suhteellisen kalliita kirurgisia- ja lääketerapioita, jotka parantavat jälkikäteen yksittäisten ihmisten tilannetta, kiinalaiset, jotka ovat vapaita sellaisista dogmaattisista rajoitteista, ovat ottaneet käyttöön uusimmat geenitutkimustekniikat, jotka ovat osa valtion sponsoroimaa eugeniikkaohjelmaa, ja jonka tavoitteena on saavuttaa merkittäviä parannuksia tulevissa kiinalaissukupolvissa.

BGI Shenzhen, joka tunnettiin Pekingin Genomiikka Instituuttina ennen vuotta 2008, on yksi maailman tärkeimmistä geenitutkimuskeskuksista. Se perustettiin vuonna 1999.

Alunperin se osallistui Ihmisen Genomiikka -projektiin Kiinan edustajana. Kun projekti oli suoritettu loppuun, BGI varmisti rahoituksen paikallishallinnolta lukuisiin genomiikan tutkimusprojekteihin ennen kuin se siirsi päämajansa Shenzeniin vuonna 2007. Siellä se perusti ensimmäisen kansalaisten hallinnoiman voittoa tavoittelemattoman tutkimusinstituutin Kiinaan. Vuonna 2008 BGI:n tunnustettiin virallisesti olevan valtion virasto, jolla on sekä yksityinen että julkinen olemus. Se saa rahoitusta sekä yksityisiltä sijoittajilta että Kiinan hallitukselta.

Vuonna 2010 perustettiin BGI Amerikka, jonka päätoimisto sijaitsee Bostonissa, ja BGI Eurooppa, joka sijaitsee Kööpenhaminassa. Yhtiön palkkalistoilla on yli 4000 tutkijaa, ja se tekee yhteistyötä viidentoista lääkeyhtiön kanssa, jotka kuuluvat kahdenkymmenen suurimman joukkoon. Se on nyt puolivälissä ohjelmaa, jonka kautta se tulee saamaan 1,5 miljardia dollaria rahoitusta Kiinan Kehityspankilta.

BGI:n Kognitiivinen Tutkimuslaboratorio työskentelee yhdessä Michiganin osavaltion yliopiston Stephen Hsun kanssa löytääkseen ihmisten älykkyyden geneettisen perustan. Äskettäin osana tätä projektia BGI:n tiedemiehet keräsivät DNA näytteitä 2000 maailman älykkäimmältä ihmiseltä, ja sekvensoivat heidän koko genominsa löytääkseen ja tunnistaakseen alleelit, jotka määräävät ihmisten älykkyyden. Ilmiselvästi he ovat lähellä tavoitettaan, ja kun he saavuttavat sen, BGI aikoo käyttää tietoa hyväkseen antamalla kiinalaisille vanhemmille mahdollisuuden valita älykkäimmillä geeneillä varustetut munasolut, joiden toivotaan lisäävän älykkyyttä 5-15 ÄO pistettä / sukupolvi useiden peräkkäisten sukupolvien aikana.

Viimeaikainen internet artikkeli totesi, että Hsun kiinnostus älykkyyden geneettiseen perustaan keskittyy erityisesti niihin tekijöihin, jotka erottavat nerokkaan pelkästään älykkäästä, lyhyesti sanottuna siihen "miten tehdä enemmän 'Einsteineja'".

"Kun tutkitaan tieteen ja teknologian historiaa, tulee väistämättä siihen johtopäätökseen, että ihmiset, jotka ovat selvästi keskimääräisen älykkyyden yläpuolella tekevät ratkaisevat läpimurrot ja synnyttävät suhteettoman suuren osan arvosta ihmiskunnalle", Hsu sanoi haastattelussa.



Geoffrey Miller, joka on evoluutiopsykologi ja luennoitsija New Yorkin yliopistossa, on yksi 2000 maailman älykkäimmästä ihmisestä, jotka ovat antaneet DNA näytteensä BGI:n kognitiivisen tutkimusprojektin analysoitavaksi.

 Viimeaikaisessa artikkelissa Miller sanoi: "Kun Deng Xiaoping tuli valtaan 1970-luvun loppupuolella, hän siirsi kiinan hallituksen politiikan painopisteen talouden hallinnasta ihmisten määrän ja laadun hallintaan. 1990 he alkoivat tehdä laajoja synnytystä edeltäviä ultraäänitutkimuksia synnynnäisten vikojen löytämiseksi, ja nykyisin he käyttävät paljon rahaa ihmisten geenien tutkimukseen saadakseen selville mitkä geenit tekevät ihmiset älykkäämmiksi. Sain juuri sähköpostiviestin, jossa  sanottiin, että he ovat saaneet lähes valmiiksi BGI:n kognitiiviseen geeniprojektiin liittyvät sekvenssoinnit, siihen johon annoin oman geeninäytteeni. Tulokset ovat pian saatavilla.

He ovat enimmäkseen kiinnostuneita syntyperältään kiinalaisista ja eurooppalaisista. He rekrytoivat tieteellisten konferenssien kautta kasvotusten. Tutkimukseen osallistuakseen on tarjottava todisteita siitä, että on niin älykäs kuin sanoo olevansa. Heille on lähetettävä koko Curriculum Vitae, julkaisut joita on tuottanut, standardisoitujen testien tulokset ... sen tyyppisiä tietoja"

Kuvatessaan sitä miten projektin tuloksia todennäköisesti käytetään, Miller sanoi, "Kun tarvittava tieto ja muutamiksi soluiksi jakautuneita hedelmöitettyjä munasoluja on käytettävissä, voidaan kustakin hedelmöitetystä solurykelmästä ottaa yksi solu ja määrittää siitä syntyvä odotettavissa oleva älykkyys, jos se istutetaan naiseen ja siitä kasvaa ihminen.

Jokainen aviopari voi hedelmöittää isän spermalla useita äidin munasoluja laboratoriossa. Sen jälkeen munasolut voidaan testata ja analysoida mistä syntyy älykkäin lapsi. Lapsi on vanhempiensa lapsi samalla tavalla kuin normaalisti tehty lapsi, mutta se on yhtä älykäs kuin älykkäin lapsi jonka vanhemmat pystyvät synnyttämään tekemällä 100 lasta. Siinä ei käytetä geenimuuntelua tai lisätä uusia geenejä, siinä käytetään niitä geenejä, joita vanhemmilla on.

Vaikka se kasvattaisi keskimääräisen lapsen älykkyyttä vain viisi älykkyysosamääräpistettä, sillä on valtava vaikutus taloudelliseen tuottavuuteen, maan kilpailukykyyn, siihen kuinka monta patenttia he saavat, kuinka heidän yrityksiään johdetaan ja siihen kuinka innovatiivinen heidän taloutensa on.

Munasoluvalintaa käytetään käytännössä ehkä 5-10 vuoden kuluttua, mutta se voi olla valmis käyttöön jo parin vuoden päästä. Se riippuu siitä kuinka motivoituneita he ovat."

Kun Milleriltä kysyttiin voitaisiinko samaa prosessia käyttää muiden ominaisuuksien valintaan, kuten fyysisen kunnon, sairausresistenssin ja ulkonäön valintaan, Miller vastasi, "Ehdottomasti. Itseasiassa melkein minkä tahansa muun ominaisuuden kuin älykkyyden valitseminen on helpompaa. Me tiedämme, että älykkyys riippuu lukuisista geeneistä, kun taas fyysiset ominaisuudet, kuten hiusten ja silmien väri, riippuvat muutamista geeneistä. Fyysisen ulkomuodon valitseminen olisi suhteellisen helppoa, fyysisen viehättävyyden valitseminen on melko vaikeaa, ja persoonallisuuspiirteiden valitseminen olisi hiukan helpompaa kuin älykkyyden valitseminen. Kovaa työskentelemisen, impulsiivisuuden tason ja poliittisen liberalismin tai konservatiivisuuden valinta on helpompaa kuin älykkyyden valinta. Geenit vaikuttavat myös uskonnollisiin taipumuksiin jossain määrin."

Polttava kysymys, joka koskee jokaista lännessä on se pystymmekö välttämään tilanteen, jossa kiinalaiset pääsevät meidän edellemme evolutiivisessa kilpailussa ja käyttävät hyväkseen fyysistä ja älyllistä ylivoimaisuutta, joka BGI ohjelmasta seuraa. Miten länsimainen tutkimus vertautuu siihen tutkimukseen, johon kiinalaiset ovat ryhtyneet?

Miller toteaa, "Me olemme melko kaukana takana. Meillä on samat tekniset kyvyt, samat tilastolliset kyvyt analysoida tietoa, mutta he keräävät tietoa paljon laajemmassa mittakaavassa. He näyttävät kykenevän muuttamaan tieteelliset löydöt hallituksen politiikaksi ja kaupallisiksi geneettisiksi testeiksi paljon helpommin kuin me. Teknisesti ja tieteellisesti me voisimme tehdä saman, mutta me emme tee.

He sijoittavat myös valtavia määriä rahaa koulutukseen, he luovat uusia yliopistosysteemejä, jotka painottavat luovaa koulutusta. He lähettävät satoja tuhansia yliopisto-opiskelijoita Amerikkaan ja Eurooppaan nähdäkseen miten meidän koulutussysteemimme toimivat, jotta he voivat nostaa omat koulutussysteeminsä samalle tasolle ja korkeammalle.

Kiinan kommunistinen puolue ... palauttaa Kiinan sen ansaitsemalle oikeudenmukaiselle ja historialliselle paikalle ihmiskunnan keskeisenä kulttuurina. Eurooppa pääsi väliaikaisesti edelle, mutta he palauttavat luonnollisen tasapainon maailman väkirikkaimpana maana ... ja he eivät luota siihen, että Amerikka tai Eurooppa johtaa maailmaa oikealla tavalla sellaisissa asioissa kuin ilmaston lämpeneminen, tasa-arvo tai talouden tasapaino.

Huolimatta Kiinan massiivisuudesta kiinalaisella hallituksella ei ole vaikeuksia ylläpitää rajojaan samaan aikaan kuin länsimaat hukkuvat maahanmuuttajien tulvan alle, jotka tulevat maista, joissa on alhaisin keskimääräinen älykkyys. Ei-kiinalainen maahanmuutto Kiinaan on kielletty, ja kiinalaiset ovat säilyneet homogeenisinä ja hyvin asemoituneina hyötymään niistä eugeenisista metodeista, joista on keskusteltu tässä artikkelissa.

Kiinalainen hallitus arvostaa ihmisten ominaisuuksien geneettistä perustaa, erityisesti älykkyyttä, ja he käyttävät nykyistä taloudellista ja rahoituksellista voimaansa saavuttaakseen dominoivan aseman maailmassa.

Meidän lännessä on herättävä pikaisesti.

***

Kirjoitus on suomennos Western Spring -sivustolla julkaistusta artikkelista. Alkuperäinen artikkeli:


http://www.westernspring.co.uk/china-engineering-genius-babies/

torstai 19. syyskuuta 2013

Uutisia ja ajankohtaisohjelmia (edit)

Olen viime aikoina alkanut kuunnella enemmän radiota, lähes pelkästään ajankohtaisohjelmia, uutisohjelmia ja sekalaisia puheohjelmia. Uutisista ja useimmiten ajankohtaisohjelmistakin oppii vain vähän. Kuitenkin uutisten ja ajankohtaisohjelmien seuraamista pidetään yleisesti sivistykselle tärkeänä. Niillä näyttää olevan kolme pääasiallista tarkoitusta. 1) Ihmisten valmistaminen systeemin kannalta olennaisiin muutoksiin, pääasiassa valmistaminen hyväksymään ja tyytymään, ja jossain määrin varautumaan; esim. verot nousevat, palkat laskevat ja korot nousevat. Uutiset ja ajankohtaisohjelmat ovat jossain määrin kuin yhteiskunnallisten asioiden säätiedotuksia. Säätiedotukset kertovat meille minkälaisella pukeutumisella ja välineillä kannattaa varautua säähän, minkälaisiin tapahtumiin kannattaa osallistua ja mihin ei, minkälaisia tapahtumia kannattaa järjestää ja mitä ei, jne.  2) Keinotekoisen laajan globaalin näkökulman luominen, joka vastaa poliitikkojen ja taloudellisen eliitin valtatavoitteita. Uutisten ja ajankohtaisohjelmien ansiosta suomalaisten mielessä ei useinkaan ole se mikä on suomalaisten kannalta relevanttia. 3) Viihde. Koska uutisista oppii niin vähän merkityksellistä tietoa, tehtäväksi jää ajan kuluttaminen, huomion suuntaaminen johonkin emotionaalisesti viihdyttävään, usein human interest -tapahtumiin. Lisäksi ihmisillä on taipumus sekoittaa oma häilyvä ja lyhytkestoinen myötätuntonsa televisioruudun valopikseleitä tai radioääniä kohtaan omaksi moraaliseksi ylevyydeksi. Pyörremyrsky Texasissa, tulva Bangladeshissa, kuivuus Etiopiassa, kuolleita ja loukkaantuneita, avuntarvitsijoita ja pelastustyöntekijöitä. Uusi kännykkä julkaistiin; yhtiö meni konkurssiin Britanniassa ja työttömäksi joutuneilla on vaikeaa; ja kulttuuritapahtuma säväytti. Uutiset ja ajankohtaisohjelmat luovat ihmisten tavanomaiseen ja suurimmalta osin muuttumattomaan elämään tunnun siitä, että koko ajan tapahtuu jotain uutta ja merkittävää. Mielikuvia ja illuusioita edistyksestä ja vauhdista. Tämä on tärkeää yhteiskunnassa, jonka raison d'etre perustuu "progressiivisuudelle". Ilman uutisten ja ajankohtaisohjelmien samoja asioita hiukan eri muodoissa toistavia eläviä kuvia tai ääniä moderni elämä näyttäisi siltä kuin se todellisuudessa on; melko pysähtyneeltä.

Joskus uutiset ajankohtaisohjelmat kuitenkin yhdistyvät ihmisten tietoihin ja taitoihin sekä olemassaoleviin poliittisiin rakenteisiin siten, että niillä on merkitystä. Esim. Usa lisää kansalaistensa vakoilua, ja on odotettavissa, että sama leviää Suomeen. Suomalaiset valmistautuvat tähän lisäämällä erilaisten salausten, suojausten ja koodausten käyttöä. Samalla tätä trendiä vastustava poliittinen aktiivisuus lisääntyy.

Tyypillisiä liberaaleja radion puhekanavia, joissa on suhteellisen paljon uutis- ja ajankohtaisohjelmia:

http://www.npr.org/

http://www.bbc.co.uk/worldserviceradio

http://www.bbc.co.uk/radio4/

Yleltä vastaava kanava on Yle puhe:

http://areena.yle.fi/radio

Konservatiivisia radiokanavia, joissa on uutis- ja/tai ajankohtaisohjelmia:

http://townhall.com/talkradio

http://tunein.com/radio/Conservative-Talk-c57917/

http://www.plaintalkradio.com/

Kristillinen radiokanava:

http://www.ewtn.com/radio/

***

Ostin äskettäin CD ja CD mp 3 levyjä soittavan radio-CD soittimen. Tarkoitukseni on kuunnella sillä enimmäkseen äänikirjoja. Muistan luettua paremmin kuin kuultua. Tämä on todennäköisesti aika yleistä. Muistan luennot hyvin, mutta äänikirjat huonommin. Tämä johtunee siitä, että luennoissa puheella on hitaampi tahti ja siinä on pieniä taukoja silloin tällöin. Äänikirjoissa teksti luetaan useimmiten yhtä soittoa kuin juosten. Luentojen pienten taukojen aikana kuulija usein lyhyesti kertaa ja miettii sitä mitä on juuri sanottu. Äänikirjoissa ajatuksilla ja luetulla on taipumus mennä päällekkäin. Kuulija muistaa sen mitä miettii ja kertaa, mutta ei sitä mitä lukija samanaikaisesti sanoo. Huonoimmillaan suuri osa tekstistä on jäänyt pohdiskelujen alle. Ehkäpä sellaiset kuuntelijat, jotka eivät mieti ja pohdi kuultua muistavat äänikirjatyyppisen luennan paremmin. Toisaalta äänikirjojen selkeä, tasalaatuinen ja hyvälaatuinen lukijoiden ääni parantaa kuulemista ja muistamista. Pienistä ongelmista huolimatta suosittelen äänikirjoja eri muodoissaan. Ajan myötä niidenkin kuuntelemiseen ja muistamiseen harjaantuu paremmin. CD:llä olevien äänikirjojen valikoima on kohtuullinen, mutta selvästi pienempi kuin kirjojen. Suosittelen tutustumaan teitä kiinnostaviin aihealueisiin. Tässä muutama tietokirjaesimerkki:

http://www.adlibris.com/fi/product.aspx?isbn=006145785X

http://www.adlibris.com/fi/product.aspx?isbn=0062009931

http://www.adlibris.com/fi/product.aspx?isbn=1452606900

http://www.adlibris.com/fi/product.aspx?isbn=1400106028

http://www.adlibris.com/fi/product.aspx?isbn=1469085178

Itse olen ostanut tietoäänikirjoja ja kristillisiä äänikirjoja, joita aion kuunnella useamman kerran kokonaan.

Jos ostatte CD-radiosoittimen, suosittelen ostamaan sellaisen, jossa on normaaleiden CD-levyjen soitto-ominaisuuden lisäksi CD mp3 soittomahdollisuus. Yhteen CD mp3 levyyn mahtuu kymmenen kertaa enemmän luettua tekstiä kuin tavallisiin CD-levyihin. Se helpottaa käyttöä ja mahdollistaa pidemmät yhtäjaksoiset kuuntelukerrat. Joitain äänikirjoja voi ladata myös tietokoneelle tiedostoina. Tämä on kätevää, mutta käyttöjärjestelmän romahtaessa äänikirjat menetetään. Uskoakseni ne on suojattu varmuuskopiointia vastaan lisensioimattoman kopioimisen estämiseksi.

sunnuntai 8. syyskuuta 2013

Huomioita poliittisesta psykologiasta

Liberaalit johtavat yhteiskunnan muutosta liberaalimpaan suuntaan. Nimellisesti konservatiivit suhteuttavat useimmiten konservatiivisuudeksi sen mikä on tietyn etäisyyden päässä liberaaleista. Kun liberaalit liikkuvat liberaalimpaan suuntaan, konservatiivit seuraavat perässä ja säilyttävät suurimmalta osin saman etäisyyden liberaaleihin tai etäisyys kasvaa selvästi vähemmän kuin liberaalien liike liberaaliin suuntaan. Näin nimelliset konservatiivit muuttuvat yhteiskunnallisessa ajanlaskussa mitaten nopeasti liberaaleiksi historiallisilla ja objektiivisilla mittareilla arvioituna. Kun nimellisille konservatiiveille huomautetaan tästä asiaintilasta, he ovat hämmästyneitä ja närkästyneitä. Pieni etäisyys liberaaleihin saa heidät aidosti usein kuvittelemaan olevansa konservatiiveja. Ehkä räikeimpiä esimerkkejä tästä efektistä ovat nimellisesti konservatiiviset kristityt.

Yritysmaailmassa pyritään enemmän konkreettisiin saavutuksiin kuin politiikassa. Politiikassa pyritään enemmän valtaan ja valta-asemaan kuin konkreettisiin saavutuksiin. Jos konkreettisiin saavutuksiin tottunut yritysmaailman henkilö siirtyy politiikan puolelle, hän turhautuu usein politiikan konkreettisen toiminnan vesittymisiin, kompromisseihin, puolittaisuuksiin, jarrutteluihin, esteisiin, hidasteisiin ja pysähtymisiin. Politiikkaan valikoituu siten tietynlaisia henkilöitä, joille käytännön saavutukset ovat suhteellisen merkityksettömiä, ja valta ja valta-asema ovat suhteellisen merkityksellisiä tai kaikki kaikessa. Poliitikkojen tyypillisellä psykologisella profiililla varustettuja henkilöitä ei siten juurikaan haittaa se, että heidän työnsä konkreettiset saavutukset jäävät vähäisiksi, huonoiksi, puolittaisiksi tai että niitä ei ole ollenkaan. Tämä selittää osaltaan sen miksi politiikka on usein konkreettisilta saavutuksiltaan heikkoa tai huonolaatuista.

Politiikassa poliitikkojen persoonallisuus voi tulla esiin, toteuttaa itseään ja toimia selvimmin seuraavissa tilanteissa: 1) kun poliitikko on strategisesti tärkeässä asemassa 2) kun tilanne on epäselvä, epävakaa, uusi tai monimutkainen [toisin sanoen kun tilanteelle ei ole selviä edeltäviä ja velvoittavia päätöksiä, tilanteessa ei ole odotuksia tietynlaisesta toiminnasta ja tehtävä ei vaadi rutiinitoimenpiteitä] 3) kun tilanteeseen liittyy paljon symbolista ja emotionaalista merkitystä 4) kun tilanteessa vaaditaan spontaania toimintaa tai monimutkaista ja vaivalloista ajattelua. Oman persoonallisuuden toteuttaminen on emotionaalisesti palkitsevaa, antoisaa, mielenkiintoista ja positiivista. Poliitikot pyrkivät toteuttamaan persoonallisuuttaan politiikassa jos vain suinkin mahdollista. Kotimaan politiikka on usein rutiininomaista, siinä on paljon velvoittavia edeltäviä päätöksiä ja siinä on paljon odotuksia vakioidusta toiminnasta. Globaali ja Eu:n politiikka ovat suhteellisen uusia; niissä luodaan uusia poliittisia ja symbolisia rakenteita; niihin sisältyy epäselvyyksiä ja epävakautta; poliitikoilla on arpajaistyyliin silloin tällöin mahdollisuuksia päästä merkittäviin strategisiin asemiin päätöksiä tehtäessä; niissä vaaditaan usein luovaa ajattelua, spontaania toimintaa ja monimutkaista ajattelua; niihin sisältyy poliittiselle eliitille tärkeää symbolista ja emotionaalista merkitystä; jne. Näiden syiden takia poliitikot yliarvioivat kognitiivis-emotionaalisesti Eu:n ja globaalin politiikan merkitystä suhteessa kotimaan politiikkaan. Poliitikoille kotimaan politiikka on suhteellisen harmaata, tylsää, samoja raiteita kulkevaa, jotain josta pitäisi päästä mahdollisimman suurelta osin eroon, ja korvata se mahdollisimman suurelta osin antoisalla, merkitykselliseltä tuntuvalla ja mielenkiintoisella globaalilla ja Eu:n politiikalla.

Politiikassa ulkoisille vaikutteille altteimpia, lapsuutta lukuunottamatta, ovat nuoret (murrosikäiset ja nuoret aikuiset) ja, ehkä monille yllättäen, vanhat yli 60-vuotiaat. Nämä kaksi ryhmää ovat potentiaalisia muutosvoimia, alttiita poliittisten mielipiteiden ja toimien muutoksille. Nuorten poliittinen ajattelu on vielä selkiytymätöntä ja hakee uriaan, vanhojen poliittinen ajattelu muuttuu epävakaammaksi iän karttuessa, ja se avaa ovet muutokselle. Demokraattista muutosta ajavien kannattaa siten panostaa erityisesti nuoriin ja vanhoihin.

keskiviikko 4. syyskuuta 2013

Oikeudenmukainen maailma

Ihmisillä on taipumus vaistomaisesti nähdä muiden ihmisten kohtalot oikeudenmukaisina, ansaittuina ja asiaankuuluvina (Oikeudenmukainen maailma -bias). Esim: Koehenkilöt tutustetaan ensin kirjallisiin ja perusteellisiin kuvauksiin pintapuolisesti erilaisista, mutta pohjimmaltaan samanlaisista kuvitteellisista henkilöistä. Sen jälkeen ilmoitetaan, että puolia kuvitteellisista henkilöistä rangaistaan ja alennetaan statuksessa sattumanvaraisesti ja puolia palkitaan ja ylennetään statuksessa sattumanvaraisesti. Sen jälkeen koehenkilöitä pyydetään arvioimaan henkilöitä ihmisinä ja potentiaalisina yhteistyökumppaneina tai johtajina. Koehenkilöillä on taipumus nähdä kuvitteellisten henkilöiden uudet sosiaaliset asemat ansaittuina ja oikeudenmukaisina, ja koehenkilöt luokittelevat sattumanvaraisesti luokitellut huonommiksi ja paremmiksi uuden aseman mukaan.

Tämä taipumus pitää yllä status quota, mikä se sitten onkaan. Jos suurpankkiirit, psykopaatit/sosiopaatit tai huumeparonit pääsevät vallan huipulle, ihmisillä on taipumus nähdä se ansaittuna, oikeudenmukaisena ja hyvistä ominaisuuksista johtuvana sekä suoraan, että suhteessa hävinneisiin kilpailijoihin. Tämä vaikutus on riippumaton siitä kuinka kieroja, rikollisia, etukäteen järjestettyjä tai epäoikeudenmukaisia keinoja huipulle päässeet käyttivät.

Toisaalta paradoksaalisesti sama taipumus voi lisätä ei-eliittiin kuuluvien vihaa eliittiä kohtaan. Jos henkilö näkee eliittiin kuuluvien aseman ja toiminnan epäoikeudenmukaisena, ilman omia ansioita tai kykyjä saatuna, rikollisena, vääränä, epärehellisenä, epälegitiiminä jne., oikeudenmukainen maailma -bias luo kognitiivisen dissonanssin henkilön mieleen. Henkilö ei voi vähentää kognitiivista dissonanssia luomalla keskimääräisen näkemyksen ristiriitaisten elementtien välimaastoon, koska muuten hän laimentaa kriittistä asennettaan liikaa, ehkä lähes menettää sen. Hänen on korostettava, liioiteltava, voimistettava ja ehkä jopa keksittävä eliitin aseman rikollisuutta, epäoikeudenmukaisuutta, vääryyttä jne.; korostettava, liioiteltava ja voimistettava edelliseen liittyviä negatiivisia tunteita, kuten inhoa, vihaa, vastenmielisyyttä, tuohtumusta, katkeruutta jne.; ja minimoitava, vähäteltävä ja neutraloitava mielessään pyöriviä oikeudenmukainen maailma -taipumuksen synnyttämiä ajatuksia ja tunteita. Tämä voi osaltaan johtaa kaikenlaisiin ylilyönteihin, kuten mielikuvituksellisiin ja paranoidisiin salaliittoteorioihin; vihantäyteisiin ja katkeriin totalitaristisiin ja kollektiivisiin ideologioihin (esim. kommunismi); liian monen oman elämän negatiivisen tekijän selittämiseen eliitin negatiivisella toiminnalla, vaikka ne johtuvat omista toimista, puutteellisista kyvyistä ja tekemättä jättämisistä; jne.

Rehellisen ja totuudenmukaisen systeemin kritiikin on siten tasapainoilta kahden em. näkökulman välissä, kahden ääripään välissä.

tiistai 27. elokuuta 2013

Median etnopositiivinen psykologinen manipulointi

Media käyttää pääasiassa viittä psykologista perusmanipulointikeinoa häivyttämään etnisten ryhmien välisiä eroja näkyvistä ja luomaan etnisistä ryhmistä valheellisia, vääriä, vääristyneitä, virheellisiä ja epätarkkoja mielikuvia ja tunteita.

1) Lisäämällä mielikuvia toiseuden monipuolisista positiivisista ominaisuuksista sekä toiseuden että suomalaisten keskuudessa [Toisin sanoen lisäämällä positiivisia yksilöllistäviä mielikuvia toiseudesta ja vähentämällä negatiivisia ja neutraaleja luokittelevia, ryhmäkeskeisiä mielikuvia toiseudesta] 2) Lisäämällä sitä, että suomalaiset ottavat toiseuden näkökulman. Näkökulmat on suunniteltu siten, että ne maksimoivat suomalaisten myötätunnon, säälin ja positiivisten tunteiden määrän toiseutta kohtaan 3) Lisäämällä kuviteltujen samanlaisuuksien, yhteensopivaisuuksien ja ystävyyksien määrää suomalaisten ja toiseuden välillä 4) Lisäämällä kuviteltujen erilaisuuksien, ristiriitojen, riitojen ja epäyhteensopivaisuuksien määrää suomalaisten välillä [riidankylväjä-manipulointi] 5) Lisäämällä suomalaisten keskuudessa kuviteltuja negatiivisia mielikuvia suomalaisista yksilöinä ja ryhmänä

[Kohta 5 on osittain päällekkäinen kohdan 4 kanssa, samoin kuin kohta 3 kohtien 4 ja 5 kanssa. Yksilöt, jotka kuvittelevat olevansa huonoja, surkeita ja epäyhteensopivia pyrkivät hakeutumaan paremmiksi kuviteltujen yksilöiden ja ryhmien luo ja joukkoon. Media pyrkii manipuloimaan suomalaiset yksilöt hakeutumaan toiseuden luokse, ja muodostamaan liittoja ja ystävyyksiä heidän kanssaan. Ryhmät, jotka kuvittelevat olevansa huonoja, surkeita, epäyhteensopivia ja riitaisia pyrkivät useimmiten hajoamaan, jonka jälkeen niiden jäsenet pyrkivät liittymään paremmiksi koettuihin ryhmiin tai ehkä pysymään suhteellisen atomisoituneina yksilöinä. Media pyrkii manipuloimaan suomalaiset hajoamaan etnisenä ryhmänä, uskonnollisina ryhminä, kulttuurillisina ryhminä jne, ja niiden jäsenet hakeutumaan ja liittymään toiseuden ryhmiin tai toiseuden ystäviksi. Tämä on medialle periaatteessa ideaali tapahtumien järjestys (huonoiksi ja epäyhteensopiviksi itsensä kuvittelevat suomalaiset pyytämässä tai haluamassa päästä toiseuden ryhmien jäseniksi tai toiseuden ystäviksi; suomalaisten alisteinen positio transaktioissa ja suhteissa toiseuden kanssa). Koska käytännössä kaikkia suomalaisia ryhmiä, erityisesti pieniä ja keskisuuria ryhmiä, ei saada hajotetuksi, ei kannata hajottaa tai ei voi hajottaa, media tyytyy useimmiten siihen että kaikenlaiset suomalaiset yksilöt ja ryhmät tulevat mahdollisimman vastaanottavaisiksi toiseuden yksilöille ja ryhmille, ja kuvittelevat mukaantulevan toiseuden mahdollisimman positiivisiksi, toivottaviksi ja haluttaviksi suomalaisille. Mediaa suosii siten suomalaisten etnopositiivisia jalkapalloseuroja, monikulttuurikerhoja, monietnisiä lasten lomaleirejä, monietnisiä tapahtumia jne., eli median monietnisen agendan kannalta toisaalta harmittomia ja toisaalta positiivisia pieniä tai enintään keskisuuria ryhmiä.]

Media voi tietysti käyttää mitä tahansa tuhansista psykologisista manipuloinneista näihin tarkoituksiin, mutta useimmiten ne on vähintäänkin sekoitettu edellä mainittuihin jatkuvasti toistuviin perusmanipulointeihin.

perjantai 23. elokuuta 2013

Ketkä käyttävät ylintä valtaa liberaalissa systeemissä? (edit)

Seuraavat linkit johdattavat lukijan liberaalia valtajärjestelmää käsittelevän tiedon kultakaivoksille. Sivuston ylläpitäjät ovat sosialisteja ja ateisteja, ja heidän keräämästään tiedosta suurin osa on sosialistisesti ja/tai ajoittain ateistisesti vääristynyttä, joten sivustolla olevaa tietoa on suodatettava mielessään saadakseen neutraalin ja puolueettoman tiedon (samoin kuin kultakaivoksilla kulta on erotettava malmista). Lisäksi sivuston hallinnoijat ovat  pyrkineet keräämään kaiken relevantin tiedon sivustolle, joten he ovat ottaneet mukaan myös salaliittoteorioita. Liberaali systeemi ei perustu salaliittoihin, vaan suurten liberaalien byrokratioiden (yksityiset ja julkiset) normaaleihin ja jokapäiväisiin valheisiin, vääristelyihin, sanomatta jättämisiin, salaamisiin, manipulointeihin, propagandaan, jne. Salaliittoja on, on ollut ja tulee olemaan, mutta ne ovat aina paljon vähämerkityksellisempiä, pienempiä, vaikutuksiltaan kapea-alaisempia ja vallan käytöltään heiveröisempiä kuin byrokratioiden arkipäiväinen toiminta. Byrokratiat ovat julkisesti puolittain läpinäkyviä ja puolittain peittävät salaisuutensa himmeään sumeuteen. Sivustoilta saatava tieto käsittelee pääasiassa valtajärjestelmän kehyksiä ja yleisrakennetta, ei-sen funktionaalisia yksityiskohtia. Laitan loppuun linkkejä esimerkinomaisiin tietolähteisiin, jotka käsittelevät liberaalin systeemin toiminnallisia yksityiskohtia.

Sivustoa ylläpitävät sosialistit poikkeavat normaaleista sosialisteista mm. siinä, että he tietävät ja myöntävät, että poliittisen hierarkian huipulla olevat sosialistit eivät käytä ylintä valtaa liberaalissa systeemissä, kuten esim. seuraava lainaus osoittaa. Lisäksi he toteavat vihreän liikkeen ja sen ympäristöpolitiikan olevan pelkkiä liberaalin eliitin globaalin vallantavoittelun välineitä:

"More than fifty years ago the [J.P.] Morgan firm decided to infiltrate the Left-wing political movements in the United States. This was relatively easy to do, since these groups were starved for funds and eager for a voice to reach the people. Wall Street supplied both. The purpose was not to destroy ... or take over but was really threefold: (1) to keep informed about the thinking of Left-wing or liberal groups; (2) to provide them with a mouthpiece so that they could "blow off steam," and (3) to have a final veto on their publicity and possibly on their actions, if they ever went "radical"." - Dr. Carroll Quigley in his book Tragedy and Hope -

Suosittelen lukijoita laittamaan linkit talteen, ja tutkimaan sivustoja rauhassa useita kertoja, ja käyttämään sivustoja tarvittaessa viitteiden kohteena.

http://realworldorder.net/

http://howtheworldreallyworks.info/

http://www.psychopathsatthetop.net/

***

Liberaalin systeemin toiminnallisia yksityiskohtia käsitteleviä kirjoja:

http://www.amazon.com/Handbook-Political-Economy-Handbooks-Science/dp/0199548471/ref=sr_1_5

http://www.amazon.com/Handbook-Comparative-Politics-Handbooks-Political/dp/019956602X/ref=pd_bxgy_b_text_y

http://www.amazon.com/Handbook-Political-Behavior-Handbooks-Science/dp/0199566011/ref=pd_sim_b_34

http://www.amazon.com/Handbook-Political-Institutions-Handbooks-Science/dp/0199548463/ref=pd_sim_b_5

http://www.amazon.com/Government-Risk-Understanding-Regulation-Regimes/dp/0199270015/ref=sr_1_1

http://www.amazon.com/Blame-Game-Bureaucracy-Self-Preservation-Government/dp/0691129959/ref=sr_1_1

http://www.amazon.com/Principles-Risk-Management-Insurance-11th/dp/0136117023/ref=sr_1_1

http://www.amazon.com/Microeconomics-David-Besanko/dp/0470049243/ref=sr_1_15?s=books&ie=UTF8&qid=1377279748&sr=1-15&keywords=microeconomics

keskiviikko 14. elokuuta 2013

Ajatuksia järjestäytyneestä rikollisuudesta (edit)

New Yorkin pörssin (NYSE) johtaja Richard Grasso liikeneuvotteluissa huumekartelli FARCin johtajan kanssa vuonna 1999

Nämä ovat Forbesin mukaan tuottoprosentiltaan kannattavimpia laillisia aloja:

http://www.forbes.com/sites/sageworks/2011/07/11/10-most-profitable-industries/

Huumeliiketoiminnassa voittomarginaali on n. 300 - 2000%, josta täytyy vähentää kuluja ja menetyksiä. Käteen jäävä osuus on kuitenkin moninkertaisesti suurempi kuin laillisesta liiketoiminnasta parhaimmillaan. Huumekaupan voitot ovat maailmanlaajuisesti yli 600 miljardia dollaria vuodessa ja koko järjestäytyneen rikollisen liiketoiminnan suuruus on vajaa 1000 miljardia dollaria vuodessa. Huumeet kuuluvat siten suurimpiin kansainvälisen kaupan tuotteisiin. Järjestäytynyt rikollisuus harjoittaa myös monia muita laittoman liiketoiminnan muotoja; rahanlainausta korkeilla korkoprosenteilla; kiristystä ja suojelua (suojelua enimmäkseen itseltään); huijauksia esim. valtioiden ja kuntien tilauksiin ja hankintoihin liittyen; uhkapeli- ja lottoliiketoimintaa; savukkeiden ja alkoholin salakuljetusta ja verotonta myyntiä; paritusliiketoimintaa; murhia tilauksesta; kaikenlaisten väärennettyjen tuotteiden kauppaa ja myyntiä (koska monissa tuotemerkkituotteissa on paljon tuotemerkkiin liittyvää tyhjää arvoa, on halpaa tehdä suunnilleen samanlaisia tuotteita, koristaa ne samoilla liikemerkeillä, myydä niitä halvemmalla kuin merkkituotteita ja kerätä niistä hyvät voitot); ihmiskauppaa ja ihmisten salakuljetusta; laittomien aseiden ja ammusten myyntiä; laitonta jätteidenkäsittelyä; rahan, henkilötodistusten, passien ja arvopapereiden väärentämistä; jne.  Jonkin liiketoiminta-alan säätäminen rikolliseksi lisää alalta saatavia voittoja, koska se vähentää ja karsii kilpailijoiden määrää kolmen syyn takia; 1) vain rikolliseen liiketoimintaan erikoistuneet ja soveltuvat ryhmät harjoittavat rikollista liiketoimintaa 2) järjestäytynyt rikollisuus karsii kilpailijoita vähintäänkin omalta alueeltaan uhkauksilla ja väkivallalla 3) poliisit karsivat kilpailijoita lähettämällä heitä oikeuslaitoksen kautta vankilaan ja estämällä uusien kilpailijoiden tuloa markkinoille. Järjestäytynyt rikollisuus ja sen suuret voittoprosentit ovat siten riippuvaisia siitä, että valtio määrää erilaisia liiketoiminnan muotoja laittomiksi, valvoo niihin liittyvien lakien noudattamista (poliisit, tilintarkastajat, tulliviranomaiset jne.), ja rankaisee riittävän ankarasti lakia rikkovia. Paradoksaalisesti järjestäytynyt rikollisuus voi siten kannattaa suhteellisen kovia rangaistuksia niistä liiketoimista joita he itse harjoittavat, ja riittävän tehokasta lainvalvontaa. Tämä tietysti sillä edellytyksellä, että järjestäytynyt rikollisuus on tehnyt itsensä mahdollisimman immuuniksi lainvalvonnalle ja rangaistuksille erilaisilla järjestelyillä; salaamalla toimintansa kokonaan; uhkaamalla ja/tai lahjomalla viranomaisia; sekoittamalla laittoman liiketoiminnan laillisen liiketoiminnan joukkoon; jättämällä tekemättä viranomaisten vaatimia ja haluamia tiedonantoja tai lähettämällä vääriä tietoja; käyttämällä helposti korvattavia välikäsiä niissä tehtävissä, joissa helpoimmin joutuu poliisin kiinniottamaksi; käyttämällä sellaisia organisaatio- ja toimintamalleja, joissa alempana hierarkiassa olevat eivät tiedä kuka organisaatiota johtaa, eivätkä kovien rangaistusten takia uskalla paljastaa laittomaan liiketoimintaan liittyviä tietojaan viranomaisille; hyväksymällä suhteellisen pienet poliisin, tulliviranomaisten, veroviranomaisten tms. aiheuttamat tappioprosentit normaaleina liiketoimintaan liittyvinä kuluina; jne.

Kuten todettiin, järjestäytynyt rikollisuus tuottaa maailmanlaajuisesti vajaan biljoonan dollarin verran voittoja. Suurin osa näistä rahoista on pestävä erilaisin keinoin, jotta ne näyttävät laillisilta. Rikolliset voivat vapaasti käyttää pestyjä rahoja veroviranomaisten ja poliisin puuttumatta asiaan. Maailman pankit pesevät vuosittain yli 1,5 biljoonan verran rikollista rahaa, ja suurilla pankeilla on suurin rahanpesun markkinaosuus. Pankit ja laillinen liiketoiminta ovat täysin riippuvaisia laittoman liiketoiminnan rahavirroista; rahanpesun tuotoista; sijoituksista lailliseen liiketoimintaan; tavaroiden, palveluiden ja arvopaperien ostoista ja myynneistä; jne. Siksi ylläolevassa kuvassa New Yorkin pörssin johtaja Richard Grasso neuvottelee kolumbialaisen FARC huumekartellin johtajan kanssa vuonna 1999. Liberaali systeemi ei todellisuudessa pyri lopettamaan huumekauppaa vaan säätelemään sitä. Liberaali systeemi pyrkii tappamaan ja tuhoamaan taloudellisesti niitä huumekauppiaita, jotka ovat liian isoja ja väkivaltaisia, liian pieniä ja vaikutusvallattomia ja niitä jotka eivät kierrätä laitonta rahaa länsimaisten suurpankkien ja sijoitusyhtiöiden kautta. Muita huumekauppiaita liberaali systeemi joko suosii tai antaa heidän jatkaa toimintaansa rauhassa. Koska huumekaupasta ja muusta laittomasta liiketoiminnasta saatavat voitot ovat niin suuria ja niitä sijoitetaan koko ajan kumulatiivisesti lailliseen liiketoimintaan, järjestäytynyt rikollisuus hallitsee suurta osaa myös maailman laillisesta liiketoiminnasta ja politiikasta. Laitonta rahaa voidaan pestä monella tavalla. Esim: 1) Talletetaan rahasumma pankkiin. Pankki lähettää rahasumman toiseen pankkiin. Rahaa lähetetään tällä tavalla esim. n. 60 kertaa paikasta toiseen. Matkan varrella on veroparatiisien pankkeja ja pöytälaatikkoyrityksiä. Tämän jälkeen rahasumman todellinen alkuperä on kadonnut ja rikolliset voivat käyttää sen haluamallaan tavalla. 2) Perustetaan laillisia palveluliikeyrityksiä, joissa myydään suhteellisen edullisesti erilaisia palveluita. Liikeyritysten ei tarvitse olla kannattavia, ja palvelu voi olla huonolaatuista, hidasta ja epäystävällistä. Liikeyrityksissä käy pieni määrä todellisia asiakkaita. Kirjanpitoon yrityksille merkataan kuitenkin pitkät työajat lähes täyteen tekaistuja haamuasiakkaita. Haamuasiakkaiden rahat ovat laittomista liiketoimista saatua rahaa, joka muuttuu lailliseksi palveluelinkeinoista saaduiksi rahoiksi. Palveluyritykset omistaa jokin välikäsi, joka on rikollisten palveluksessa. Yrityksille voidaan määrätä tietty elinaika, jonka jälkeen ne lakkautetaan ja  perustetaan uusien välikäsien kautta uusia yrityksiä. Tällä tavalla viranomaisten on vaikeampi päästä selville rahanpesuliiketoiminnan todellisesta luonteesta. 3) Rikolliset sijoittavat koko ajan saamiaan voittoja lailliseen osto- ja myyntiliiketoimintaan, esim. ostavat tupakkaa ja alkoholia ja myyvät ne laillisilla markkinoilla, ehkä kiertäen kuitenkin osittain veroja ja tulleja. 4) Rikollisten välikäsiä menee rikollisten omistamaan pelikasinoon. Välikädet pelaavat suurilla summilla erilaisia pelejä niin kauan, että he häviävät kaikki rahat. Pelatut rahat muuttuvat pelikasinon omistavien rikollisten laillisiksi rahoiksi, yritystoiminnasta saaduiksi voitoiksi. 5) Smurffeiksi kutsutut välikädet tallettavat lukuisia suhteellisen pieniä summia rikollisten tileille. Summat ovat niin pieniä, että ne eivät herätä viranomaisten huomiota, ja ne sulautuvat laillisten talletusten joukkoon. Lukuisista suhteellisen pienistä rahasummista tulee yhdessä suuria rahasummia lailliseksi pestyä rahaa. Jne. Koska rahanpesun tutkiminen on vaikeaa ja vaatii paljon työtä, rikolliset voivat myös harhauttaa viranomaisia väärillä lupaavilta näyttävillä johtolangoilla, jotka johtavat viranomaiset harhaan, suureen määrään tuloksetonta työtä.

Huumekartellit käyttävät suuren rangaistuksen ja suuren palkkion yhdistelmää luodakseen mahdollisimman suuren kontrastin kieltäymisen ja rikollisten kannalta väärin toimimisen, ja tottelemisen ja oikein toimimisen välille; maksimaalisen suuren motivaation toimia rikollisten haluamalla tavalla. Etelä-Amerikkalaiset huumekartellit käyttävät siitä nimitystä Plata o Plomo = Hopeaa tai Lyijyä. Jos henkilö, jota huumekartelli määrää tai kiristää ei tottele, hänet ja hänen perheensä tapetaan, tapauksesta riippuen ehkä kiduttaen heitä ennen kuolemaa. Jos henkilö tottelee hän saa suuren määrän vertauskuvallista "hopeaa" eli rahaa. Paine kohdistetaan henkilöön niin, että hän on mahdollisimman yksin koko huumekartellin tappamispotentiaalia vastassa. Huumekartelleilla on palveluksessaan ammattisotilaita ja ammattisotilaiden kouluttamia tappajia. Tappamistehtävään saatetaan lähettää tilanteesta riippuen isojakin sotilasjoukkoja. Huumekartellit ovat aseistautuneet lähes armeijoita vastaavalla aseistuksella. Huumekartellien tappomääräykset ovat voimassa niin kauan kunnes henkilö tapetaan tai hän kuolee muulla tavalla. Huumekartellien tappolistalla olevia paenneita tai tuntemattomassa paikassa olevia henkilöitä etsitään systemaattisesti. Rangaistus-palkkion suuri kontrasti on huumekartelleille tarpeen, jotta ne pystyvät pitämään organisaatioidensa petoksiin, varkauksiin, luottamuksen pettämisiin, omavaltaisuuksiin, jne. taipuvaiset rikolliset tiukasti ruodussa. Lisäksi rangaistus-palkkion suurta kontrastia tarvitaan repimään laillisen yhteiskunnan ja organisaatioiden jäseniä huumekartellien palvelukseen tai toimintaan mukaan. Jos esim. tulliviranomaiselle tarjottaisiin vain suurta palkkiota ilman suurta rangaistusta, se olisi paljon pienemmällä todennäköisyydellä toimiva keino, koska laillinen yhteiskunta rankaisee jäseniään vankilalla, jos he ryhtyvät rikollisiin toimiin ja heidät saadaan kiinni; ja tietysti suuri palkkio yksinään ei ole läheskään niin pakottava kuin em. yhdistelmä. Tiukasti kohdistettu suuri motivoiva paine ei kuitenkaan paradoksaalisesti ole monelta kannalta tehokas vallankäytön muoto. Se kuluttaa paljon energiaa, aikaa ja resursseja mm. valvontaan, johtamiseen, tutkintaan, rangaistuksiin ja palkitsemiseen. Lisäksi väkivallan käyttö altistaa poliisin ja viranomaiset puuttumaan huumekartellien toimintaan. Tehokkain vallankäytön muoto on sellainen, jossa organisaation jäsenet ovat oppineet ja sisäistäneet niin perusteellisesti organisaation toimintatavat, tavoitteet, kulttuurin, yhteistyömuodot, yhteishengen, motivaatiot ja säännöt, että vaikka organisaation johtaja lähtisi vuodeksi lomalle ja jättäisi organisaation toimimaan itsekseen, hän voisi vuoden kuluttua palata tietäen, että organisaatio ja sen yksittäiset jäsenet ovat toimineet menestyksellisesti ja motivoituneesti niinkuin pitääkin, ja kukaan ei ole varastanut mitään, tai haitannut tai sabotoinut organisaation toimintaa. Jotkin huumekartellien johtajat ovat havainneet tämän ja he ovat mm. alkaneet kasvattaa ja kouluttaa esimurrosikäisistä tai murrosikäisistä pojista itselleen työntekijöitä ammattikoulutusta muistuttavalla tavalla, käyttäen samalla modernin markkinoinnin keinoja rekrytoimiseen. Taustalla säilyy tietysti suuren rangaistuksen uhka ja valvonta, mutta ne eivät ole niin yksinomaisessa ja keskeisessä asemassa kuin ennen.

Huumekartellit käyttävät lähes mitä tahansa keinoja päästääkseen tavoitteeseensa. Eräässä todellisen elämän tapauksessa huumekartelli kidutti ja tappoi kuusi syytöntä työntekijäänsä saadakseen kiinni yhden poliisin soluttautujan. Tämä oli normaaliksi koettu toimenpide huumekartellissa. Vaikka huumekartellit voivat joskus tehdä laajaa hyväntekeväisyystyötä ja tarjoavat työpaikan ja etuja lukuisille ihmisille, ne ovat kuitenkin monilta osin irrallisia yhteiskunnasta ja välinpitämättömiä kansalaisille koituvista negatiivisista vaikutuksista. Toisaalta huumekartellit voivat keskittyä niin tiiviisti omaan liiketoimintaansa, että se voi rajoittaa niiden negatiivista yhteiskunnallista vaikutusta. Huumekartellien välisten tai huumekartellien ja valtion välisten sotien aikana negatiiviset vaikutukset voivat levitä laajalti yhteiskuntaan. Vaikka kulissien takana liberaali systeemi muistuttaa järjestäytynyttä rikollisuutta, kansalaisille suunnattu kulissi velvoittaa liberaalia systeemiä tiettyihin sääntöihin, myönnytyksiin, rajoituksiin ja moraaliin. Jos kulissi joskus murtuu ja liberaalin systeemin kulissien takainen maailma muuttuu vallitsevaksi liberaalin systeemin todellisuudeksi, siitä tulee kansalaisille kvalitatiivisesti pahempi kuin huumekartelleista, kommunistimaita muistuttava todellisuus. Tämä johtuu siitä, että liberaali systeemi ja liberaali valtio katsoo kaiken valtion sisällä kuuluvan päätöksentekonsa ja valtansa piiriin, kaiken kansalaisten toiminnan ja ajattelun syntymästä kuolemaan. Huumekartellit eivät pyri eivätkä pysty samanlaiseen totalitarismiin. Tämän totalitarismin takia liberaalilla systeemilla on enemmän valtaa kuin huumekarteilla, ja se mahdollistaa myös pehmeämpien keinojen käytön osana keinojen repertuaaria. Toisaalta huumekartellit ovat kuitenkin erottamaton osa liberaalia systeemiä, ja on keinotekoista puhua niistä erillisinä.

***

Otari Kvantrishvili, georgialainen rikollispomo, totesi eräässä haastattelussa, "'Ne (lehtimiehet) kirjoittavat, että minä olen Venäjän Mafian kummisetä. Vladimir Leninhän se mafian varsinaisesti järjesti ja perusti rikollisvaltion."

"Vasikka osasi puhua muttei lentää", Gansteri Frank Costellon kommentti poliisin ilmiantajasta Abe Relesistä sen jälkeen kun Mafian tappajat olivat heittäneet hänet katuun korkean hotellin ylimmästä kerroksesta. Reles oli poliisivartiossa, mutta Mafia onnistui lahjomaan joitain poliiseja.

***

Catherine Austin Fitts on entinen Wall Streetin rahoitusasiantuntija ja Bushin hallinnon asuntoasiainministeri. Seuraavassa on hänen kirjoituksensa "Huumedollariopas aloittelijoille":

http://www.ratical.org/co-globalize/narcoDollars.html

tiistai 6. elokuuta 2013

Nolous, syyllisyydentunto ja häpeä (edit)

Pieni koira tuntee syyllisyyttä.

Kaikki tunteet ovat vastauksia havaittuihin muutoksiin, uhkiin tai mahdollisuuksiin. Moraaliset emootiot jakautuvat neljään ryhmään; muita tuomitsevat tunteet (halveksunta, viha ja inho, ja näiden johdannaiset kuten närkästys ja vastenmielisyyden tunne); itse-tietoiset tunteet (häpeä, nolous ja syyllisyydentunto); myötäkärsivät tunteet (myötätunto, empatia ja sympatia); ja muita arvostavat tai kunnioittavat tunteet (kiitollisuus ja ylevyyden tunne). Moraaliset tunteet voivat tilanteesta ja henkilöstä riippuen toimia myös amoraalisina ja immoraalisina (eri tavoin ei-moraalisina). Moraalisuus on luonteeltaan määräävää tai käskevää, se on laajasti sovellettavissa ja se ylittää useimmiten ei-moraaliset intressit, kuten hyötyajattelun. Moraalisääntöjen, -määräysten ja -arvostelmien täytyy liittyä joko yhteiskunnan tai sitä pienempien ryhmien hyvinvointiin, usein ilman moraalisen toimijan suoraa itsekästä intressiä. Jotkut moraaliset tunteet syttyvät helposti voitoista, tragedioista ja rikkomuksista jotka eivät suoraan kosketa itseä. Mitä enemmän tunteet syttyvät epäitsekkäistä tekijöistä, sitä enemmän niiden voidaan sanoa olevan moraalisia tunteita.

Moraaliset tunteet ja tunteet motivoivat toimintaa suhteessa niihin tekijöihin, jotka synnyttivät ne. Toimintaan ei usein ryhdytä, mutta silti tunne muokkaa henkilön sellaiseen motivoivaan ja kognitiiviseen tilaan, jossa hänellä on lisääntynyt taipumus ryhtyä tietynlaisiin tavoitteellisiin toimiin (esim. liittymään johonkin ryhmään, kostamaan tai lohduttamaan). Jokainen moraalinen tunne voi ilmentää itsensä moraalisena tai moraaliin liittymättömänä; esim. vihaisuutta voidaan tuntea tilanteissa, joihin ei liity henkilökohtaista intressiä, ja joissa on voimakas sosiaalisuutta ja sosiaalisia arvoja puolustava toiminnallinen tendenssi. Ihmisillä on voimakas tarve kuulua ryhmiin, yhteisöihin ja/tai kollektiiveihin. Tässä kirjoituksessa käsitellyt itsetietoiset tunteet (nolous, syyllisyydentunto ja häpeä) auttavat ihmisiä toimimaan oikealla tavalla monimutkaisissa sosiaalisissa tilanteissa niin, että he sopivat erilaisiin ryhmiin ja eivät aiheuta muissa ihmisissä halveksuntaa, vihaa ja inhoa. Positiiviset ja negatiiviset tunteet eroavat toisistaan. Negatiiviset tunteet kiinnittävät huomiota ongelmiin ja hälyttäviin tilanteisiin, ja käynnistävät siten korjaavan tai tilannetta parantavan toiminnan. Positiiviset tunteet ilmenevät yleensä turvallisemmissa tilanteissa, joissa ei ole tarvetta suoraan tai keskittyneeseen toimintaan. Positiiviset tunteet laajentavat ja rakentavat henkilön ajattelu- ja toimintavalikoimaa vähintäänkin positiivisen tunteen keston aikana. Tämä toimii vastapainona negatiivisille tunteille, joilla on taipumus kaventaa keskittymistä ja toimintaa pienelle alueelle. Positiivisilla tunteilla on taipumus tehdä ihmisistä avoimempia uusille ideoille, uusille suhteille ja uusille mahdollisuuksille.

Seuraavat kuvaukset pätevät useimpien henkilöiden kohdalla useimmissa tilanteissa; voidaan sanoa, että niillä on taipumus olla niin. Yksilöllisiä ja tilanteisiin liittyviä poikkeuksia esiintyy.

Nolous on lievempi versio häpeästä. Nolossa tilanteessa huomio kiinnittyy johonkin sosiaalisesti ei-toivottavaan, usein tahattomaan ja suhteellisen pieneen tekoon. Nolostuminen on sosiaalisiin tilanteisiin liittyvä tunne. Esim. Matti on hienoilla päivällisillä. Hänellä on paljon kaasua vatsassaan. Matti nousee puolittain seisomaan kurkottaakseen ottamaan oliivikulhon, ja kaasu purkautuu äänekkäästi. Puheensorina lakkaa, ja kaikkien katse kääntyy Mattia kohti. Pahanhajuinen kaasu leviää suhteellisen nopeasti ympäri päivällispöytää. Matti punastuu, hänen katseensa kääntyy poispäin muista, hiukan alaspäin (esim. hyökkääjä tuijottaa suoraan kohti hyökkäyksen kohdetta), hänen asentonsa kutistuu mahdollisimman pieneksi, hän vetäytyy poispäin muista, ja hän sanoo kähisevällä äänellä: "Anteeksi." Joku päivällispöydän ruokailijoista naurahtaa vaivautuneesti, ja kohta puheensorina alkaa uudestaan. Matti poistuu WC:hen, ja palatessaan sieltä hän on lopun iltaa vaivautunut, hiljainen ja mahdollisimman huomaamaton. Matin mielessä pyörii illan aikana lukuisia kertoja ajatus, "Minun olisi pitänyt lähteä aikaisemmin WC:hen ...". Kuitenkin muutaman päivän kuluttua Mattia jo muutaman kerran naurattaa koko tapaus. Myöhemmin tapauksesta syntyy pieni humoristinen tarina, jota Matti kertoo auliisti muille. Nolous ja sen ulkoisesti havaittavat merkit ja verbaaliset signaalit vähentävät muiden ihmisten negatiivista suhtautumista ja halua rangaista sosiaalisia normeja rikkonutta henkilöä. Nolostuminen osoittaa muille, että Matti tietää rikkoneensa sosiaalisia normeja ja osoittaa emotionaalista katumusta. Matti osoittaa ilmeillään, eleillään, sanoillaan ja käytöksellään alistuneisuutta ja pyrkii tyynnyttelemään muiden suuttumusta, inhoa, halveksuntaa ja/tai halua karkottaa Matti joukostaan. Jos Matti ei osoittaisi noloutta, hän saattaisi leimautua huonoksi, epäsopivaksi ja epäluotettavaksi yhteistyökumppaniksi ja transaktioiden osapuoleksi. Nolo tilanne, kaasun päästäminen, on vertauskuvallinen laajentuva hyökkäys muita vastaan, ja nolostuminen on tilanteen korjaava vastaliike, vetäytyminen. Se ilmaisee muille, että Matti on vaivautunut tapahtuneesta, ja toivoisi, että niin ei olisi tapahtunut, että hän olisi toiminut toisin, paremmin. Nolostumalla Matti korjaa sosiaalisiin suhteisiin syntyneen särön. Nolostuminen on sosiaalisia ja yhteiskunnallisia rakenteita korjaava ja ylläpitävä tunne, riippumatta siitä ovatko kyseiset sosiaaliset ja yhteiskunnalliset rakenteet hyviä vai huonoja. Noloutta tunnetaan helpoimmin silloin kun ympärillä on statuksessa korkeampiarvoisia henkilöitä, ja vähemmän silloin kun ympärillä on statuksessa vähempiarvoisia henkilöitä.

Syyllisyydentunto kohdistuu johonkin tekoon, jonka henkilö on tehnyt ja se on usein vähemmän kivualias tunne kuin häpeä. Syyllisyydentuntoinen ihminen tuntee katumusta, tunnonvaivoja, mielipahaa ja jännitteitä. Hänen minäkuvansa säilyy kuitenkin ehjänä tai kutakuinkin ehjänä. Syyllisyydentuntoinen on huolissaan tekojensa vaikutuksesta muihin. Hän toivoo, että hän olisi tehnyt tai toiminut toisin. Syyllisyydentunto liittyy sosiaalisiin ja yhteisöllisiin siteisiin, velvollisuuksiin ja kiintymyksiin.  Syyllisyydentuntoa aiheuttavat teot, jotka tuottavat haittaa, ahdistusta, kärsimystä tai menetyksiä läheiselle tmv. henkilölle. Useimmiten ja vahvimmissa muodoissaan syyllisyydentunto liittyy tilanteisiin, joissa henkilön suhteet läheisiin tai merkittäviin henkilöihin (sukulaisiin, aviopuolisoihin, läheisiin ystäviin, tmv) tulevat uhatuiksi, vahingoitetuiksi tai katkeavat. Sosiaalistaminen ja kasvatus voivat saada henkilön tuntemaan syyllisyydentuntoa myös tuntemattomia ja etäisiä henkilöitä kohtaan, mutta syyllisyydentunto on silloin lievempää ja harvinaisempaa. Syyllisyydentuntoinen haluaa tunnustaa väärät tekonsa asianosaisille, pyytää anteeksi ja korjata tilanteen hyvillä teoillaan, paremmalla käytöksellään, hyvityksillään, muuttumalla, sovittelemalla ja korvauksillaan. Hänen myötätuntonsa ja empatiansa lisääntyy. Syyllisyydentuntoinen on valmiimpi kuuntelemaan toisten toiveita, pyyntöjä ja vaatimuksia ja suostumaan niihin; hän on alttiimpi muuttumaan, neuvottelemaan ja  antamaan periksi. Koska syyllisyydentunto saa henkilön kohtelemaan läheisiään paremmin, ihmisillä on taipumus pyrkiä aiheuttamaan syyllisyydentunteita aviopuolisoissaan ja läheisissään saadakseen aikaan haluamiaan muutoksia, esim. saadakseen enemmän huomiota tai vähentääksen kaltoin kohtelua.  Syyllisyydentuntoinen on taipuvaisempi itkemään ja tekemään jotakin epätavallista, ja ehkä jossain määrin alentavaakin, esim. heittäytymään polvilleen loukatun eteen ja pyytämään itkien anteeksi. Tällaisten tekojen tarkoituksena ei ole kuitenkaan alentaa itseään, vaan palauttaa suhde ennalleen tai tekemään siitä entistä parempi. Syyllisyydentuntoisen hartiat ovat lysyssä, pää ja katse on painunut alaspäin, selkä on kumarassa eteenpäin ja kädet on melkein kuin puristettu vartalon etupuolelle. Syyllisyydentuntoisen ruumiinkieli heijastaa hyökkäävyyden vastakohtaa, sovittelevuutta, alistuneisuutta ja myöntyväisyyttä. Syyllisyydentuntoa aiheuttama tapahtuma on yleensä muiden tiedossa, mutta syyllisyydentunto voi kohdistua myös tekoon, jonka tekijä on vain tekijän itsensä tiedossa, tai tekoon, jonka vain tekijä itse tietää (esim. Liisa laittoi salaa ystävänsä Leenan juhlia varten leipomaan kakkuun mausteita, jotka pilasivat sen. Leena luulee nyt olevansa huono kokki kun hän tuli nolatuksi ystäväpiirinsä silmissä. Liisa tuntee syyllisyyttä salaisesta sabotaasistaan). Syyllisyydentunto on sosiaalisia ja yhteiskunnallisia rakenteita korjaava ja ylläpitävä tunne, riippumatta siitä ovatko kyseiset sosiaaliset ja yhteiskunnalliset rakenteet hyviä vai huonoja.

Esim. Henri on normaalisti mukava ja hyväkäytöksinen mies, mutta juodessaan alkoholia hän muuttuu äkkipikaiseksi ja väkivaltaiseksi. Eilen Henri pahoinpiteli humalassa vaimonsa merkityksettömän pikkujutun takia, ja näin on tapahtunut jo useamman kerran aikaisemminkin. Tänään herätessä tapahtuma on kirkkaana ja polttavana Henrin mielessä, ja hän tuntee syyllisyyttä. Hän kömpii katsomaan onko vaimo jossain päin huoneistoa, jotta hän voisi pyytää anteeksi. Vaimo ei ole kotona, joten Henri arvelee vaimon lähteneen pakoon siskonsa luokse. Henri kävelee kiireesti, mutta pää painuksissa ja synkkänä sinne. Hän soittaa ovikelloa, ja hänen vaimonsa tulee avaamaan oven. Ilman mitään suunnitelmaa Henri lysähtää hänen eteensä polvilleen, itkee, pyytää anteeksi ja sopertaa, että hänen on muututtava. Henri sanoo, että hän lopettaa alkoholinkäyttönsä, ja että hän hakeutuu vielä tänään AA-kokoukseen. Vaimo heltyy, antaa anteeksi, ja hänkin alkaa itkeä. Vaimo on toivonut tällaista muutosta jo pitkään. Illalla Henri lähtee päättäväisenä AA-kokoukseen, ja hän aikoo käydä niissä niin kauan kuin on tarpeen, vaikka elämänsä loppuun saakka.

Häpeä kohdistuu itseen kokonaisuutena. Häpeä asettaa kyseenalaiseksi koko henkilön ja hänen sosiaalisen asemansa muiden silmissä. Häpeä on useimmiten kivualiaampi tunne kuin syyllisyys. Häpeävä tuntee kutistuvansa, tuntee olevansa pieni, mitätön ja surkea; tuntee olevansa arvoton ja/tai voimaton; tai hän tuntee suurta raivoa, kostonhimoa, aggressiivisuutta ja/tai voimakasta ylemmyyttä. Nämä voivat vaihdella syklisesti tai ensimmäinen johtaa toiseen. Häpeävän mieli havaitsee itseään kuin ulkopuolelta. Häpeävän koko minäkuvä häiriintyy ja muuttuu negatiiviseksi. Häpeävä on huolissaan siitä miten muut näkevät hänet. Hän haluaa intensiivisesti muuttaa jotain itsessään tai muuttaa häpeällisen asiaintilan, kumota tapahtuneen jollain toisella teolla. Häpeävä haluaa piiloutua, paeta, iskeä takaisin, kostaa, tehdä väkivaltaa tai näyttää muille. Hän haluaa vähentää sosiaalista näkyvyyttään, ellei hän saa korjattua tilannetta. Häpeä liittyy merkittävään tai sellaiseksi koettuun epäonnistumiseen; nöyryyttävään tapahtumaan; häviöön; sosiaalisen statuksen ja arvostuksen suureen tai suureksi koettuun putoamiseen; sosiaalisen ystäväpiirin tuomioon, väheksyntään ja halveksuntaan; vakavaan moraaliseen tuomioon; merkittävään esteettiseen haittaan (esim. epämuodostuneet kasvot ja vartalo); kyvyttömyyteen ja osaamattomuuteen tärkeässä tehtävässä; tms. Häpeä motivoi tekemään jotain radikaalia, äkkipikaista ja/tai aggressiivista, ja ehkä myös rikkomaan lakia. Häpeä vähentää myötätuntoa ja empatiaa toisia ihmisiä kohtaan. Häpeä on potentiaalisesti sosiaalisia ja yhteiskunnallisia rakenteita hajottava, ylittävä, tuhoava tai muuttava tunne, riippumatta siitä ovatko kyseiset sosiaaliset ja yhteiskunnalliset rakenteet hyviä vai huonoja, mutta häpeä voi olla myös sosiaalisia ja yhteiskunnallisia rakenteita ylläpitävä, korjaava ja vahvistava tunne. Häpeä edellyttää kilpailun, sosiaalisten hierarkioiden ja sosiaalisten standardien olemassaoloa, jotka voivat olla joko paikallisten yhteisöjen, sosiaalisten piirien tai yhteiskunnan/valtion ylläpitämiä. Häpeän ruumiinkieli vaihtelee syyllisyydentuntoa ja noloutta muistuttavasta aggressiivisen uhmakkaaseen. Häpeävä pyörittää usein mielessään kerta toisensa jälkeen negatiivista tapahtumaa, ja toisaalta miettii kuumeisesti miten tilanteen saa muutettua. Negatiivisilla tunteilla on taipumus pakottaa ihmiset kiinnittämään huomiota johonkin asiaan, pakottaa ihmiset ajattelemaan jotain asiaa. Negatiivisista tunteista syntyy helposti voimistava ja/tai pitkittävä kierre, jossa negatiivinen tunne synnyttää negatiivista ajattelua, joka vahvistaa, ylläpitää ja pitkittää negatiivista tunnetta, joka pitää yllä ja lisää negatiivista ajattelua, jne. Häpeällisen negatiivisen tapahtuman ajattelu voi saada henkilön sanomaan tahattomasti yksittäisiä sanoja, sananpätkiä, tai lyhyitä lauseita, ja hengittämään voimakkaasti ja äkisti pysähtyen sisäänpäin. Aggressiivisessa tilassa häpeävän ruumiinkieli on tyypillisen aggressiivinen; röyhistetty rinta; hiukan kaarelle jännitetty ja samalla leveäksi ja pitkäksi venyttäytynyt vartalo, kädet leveänä sivuilla; kädet puristettu nyrkkiin; pää pystyssä tai hiukan taaksepäin taivutettuna; vihainen katse eteenpäin suunnattuna; huulet ohuiksi ja tiukoiksi puristettuina; jne.

Käytännön elämässä nolous ja häpeä ovat potentiaalisesti mukana kaikissa sosiaalisissa tilanteissa, ja ne ovat yleisempiä kuin syyllisyydentunne, joten ne saattavat tämän takia olla merkittävämpiä sosiaalisten ja yhteiskunnallisten rakenteiden ylläpitäjiä kuin syyllisyydentunne, vaikka syyllisyydentunne on ainoa itsetietoinen tunne, joka motivoi suoraan sosiaalisesti auttavaa toimintaa. Ihmiset joilla on muita ihmisiä enemmän taipumusta tuntea myötätuntoa ja empatiaa muita kohtaan, tuntevat enemmän myös syyllisyyttä, mutta vähemmän häpeää.

Esim. Tommi avasi laukkunsa ottaakseen sieltä kirjoitustehtäväpaperin. Tehtävän numero määrää suurimmalta osin biologian numeron, ja se on tärkeä Tommille. Mutta paperia ei löydy mistään. Tommi on aivan varma, että se oli laukussa, koska hän pakkasi sen sinne huolellisesti tiettyyn paikkaan. Opettaja sanoo, "Alkaa näyttää siltä, että sinä et ole tehnyt tehtävää." "Kyllä minä sen tein, mutta jostain syystä en löydä sitä", Tommi vastaa. "Selittelyt eivät kelpaa, tarvitsen sen paperin kahden minuutin sisällä, sen jälkeen jättöaika umpeutuu", opettaja sanoo. Tommi tuntee syvää häpeää tilanteen johdosta, häntä on nöyryytetty opettajan edessä. Tommi muistaa äkkiä, että Janne oli pyörinyt laukun lähellä aikaisemmin. Jannella on taipumusta juuri tälläisiin tekoihin. Hän lähtee suuttuneena etsimään Jannea. Tommi näkee Jannen käytävän päässä. Lähemmäksi päästyään hän näkee vahingoniloisen hymyn Jannen kasvoilla. Janne sanoo, "Mitä, onks paperi hukkunu vai mitä." Tommin päässä välähtää ajatus, "Se oli viimeinen kerta kun teet tällaista." Sanomatta sanaakaan Tommi alkaa raivon vallassa lyödä Jannea päähän. Janne kaatuu maahan, mutta Tommi jatkaa lyömistä kaikin voimin, ja Jannen kasvot alkavat muuttua verensekaisiksi. Tommi ei kuule lähestyvän opettajan huutoa, eikä Tommi välitä tippaakaan ympärillä olevasta koulun sosiaalisesta kontekstista. Opettaja vetää Tommin pois Jannen päältä, mutta Tommin nyrkit huitovat vielä tyhjää. Opettaja huutaa, "Lopeta välittömästi. Tiedät varmasti mitä koulun säännöt sanovat tappelemisesta." Tommi huutaa vihaisesti, "Minä en välitä, eikä minua kiinnosta. Janne varasti tehtäväpaperini."


***

Liberaali yhteiskunta suhtautuu eri tavalla edellä mainittuihin tunteisiin. Nolous ja syyllisyydentunto ovat yksiselitteisemmin yhteiskunnallisia rakenteita ylläpitäviä ja korjaavia kuin häpeä. Häpeä on potentiaalisesti yhteiskunnallisia rakenteita hajottava ja vallankumouksellinen tunne. Siksi liberaali yhteiskunta pyrkii suosimaan, lisäämään ja voimistamaan syyllisyydentuntoa ja noloutta, mutta pyrkii vähentämään, miedontamaan, ehkäisemään ja kanavoimaan harmittomiin tai rakentaviin kohteisiin häpeää (Tangney & Dearing 2002). Tämän vastakohtana ne, jotka haluavat muutosta nykyiseen tilanteeseen, suosivat suhteellisesti enemmän häpeää ylläpitäviä ja luovia sosiaalisia standardeja. Häpeä voi kuitenkin olla muutosvoimille kaksiteräinen miekka, koska se voi aiheuttaa ylilyöntejä. Siksi muutosvoimienkin on kanavoitava häpeää uusiin transendenttisiin sosiaalisiin rakenteisiin. Nolous, syyllisyydentunto ja häpeä eivät ole itsessään feminiinisiä tai maskuliinisia tunteita, mutta jos yhteiskunta suosii, lisää ja vahvistaa noloutta ja syyllisyydentuntoa, ja heikentää ja vähentää häpeää, siitä seuraava yhteiskunta on feminiininen, toisin sanoen se kasvattaa ja ohjaa miehiä feminiiniseen suuntaan. Syyllisyydentunnosta ja/tai noloudesta kumpuava jatkuva periksiantaminen, sovitteluus, mukautuvuus, itsensä mitätöiminen tai vähättely, ja alistuminen ovat miehille feminiinisiä ominaisuuksia. Noloutta ja syyllisyydentuntoa vähentävä ja miedontava, ja häpeää suosiva, lisäävä ja vahvistava sosiaalinen ryhmä on maskuliininen. Häpeä motivoi pitämään yllä korkeita standardeja; puolustamaan itseään, läheisiään ja ryhmäänsä; ylittämään itsensä; ylittämään ympäröivät rajoitukset; harjoittelemaan; kehittymään; ottamaan riskejä; näyttämään muille mihin pystyy; pitämään yllä ryhmien ja yhteisöjen rajoja ja sääntöjä, seikkailemaan; pitämään yllä voimien tasapainoa; voittamaan; jne. Sivilisaatioilla, jotka ovat kääntyneet elinkaarensa yötä kohti, ehkä pysyvää pimeyttä kohti, on taipumus muuttua feminiinisempään suuntaan, ts. niiden eliiteillä on taipumus manipuloida yhteiskuntaa feminiisempään ja eliitin vallalle turvallisempaan suuntaan. Nolouden, syyllisyydentunnon ja häpeän manipulointi on osa tätä prosessia.

Sivun näyttöjä yhteensä

Lukijat

Blogiarkisto