Hiljaista Pohdintaa

Hiljaista Pohdintaa

tiistai 29. joulukuuta 2015

Konservatiivisen ymmärryksen laajentaminen koherentisti koko yhteiskunnan kattavaksi

Jos Luoja suo ja tilanteet sallivat, palaan normaaliin kirjoitustahtiin. Juuri tällä hetkellä tilanne on kirjoittamisen kannalta hyvä. Seuraavassa alkuverryttelynä kommenttini, jonka lähetin professori Bruce Charltonin kirjoitukseen "Is the Modern Media a Complex system. No." Suosittelen lukemaan linkitetyn mikroaggressioiden historiaa käsittelevän kirjoituksen ja perehtymään 'Viewpoint Diversity in the Academy' -sivustoon:

We are all idiots now, but it is important to differentiate to what degree and in what way. Liberals are specialized idiots. They might know relatively plenty about their field, but they are mostly ignorant outside their fields. When they dont know something, they rely on people in other fields, thinking, "Those people know about such and such things, so I dont have to care." What they dont understand, is that when their specialization is not balanced with larger understanding, their views, policies, practices etc. tend to veer into extremes. Also, the specialized fields doesnt play together well or are outright incompatible or contradictory. There is the metaproblem of ideological and political garbage in, garbage out. Liberals in general are overconfident about their individual and collective knowledge and policies. Liberals devalue history, except when it shows how bad it was before liberals, or tells the story of rising, good and victorious liberals. Liberals live in constant hectic now and expectation of future 'beneficial' things and utopia, that will cure, relief, ease, give potentials, transform people, etc.

Conservatives are slightly less idiots. Conservatives understand that they or anybody else in society dont have enough knowledge or understanding, so they srive towards larger understanding of society, history, peoples, science, religion, etc. Conservatives are more likely to learn and appreciate timeless and universal wisdom of historical authors, respect historical authors and authorities. Historical authors are dead and their words will always stay the same, so they cannot be corrupted by the present liberal incentives, vices, conformism, etc. Conservatives understand that when science and technology "progressess", men mostly become less and weaker. E.g. when people have computers and internet, they can always find the information or 'knowledge' with internet search. They dont have to remember anything, know anything or understand anything, so they become less knowledgeable, they have weaker memories, they understand less, they become de facto less intelligent, etc. Thus conservatives see the sea of idiots swelling around them, including scientists. Morality, personalities and characters are weakening too. Consequently conservatives dont call this time "progress". Conservatives use the whole human moral spectrum, whereas liberals use only two or three moral factors. Hence conservatives understand people better (including understanding liberals better than liberals understand themselves or conservatives); can form more functional societies; can predict outcomes of policies, social reforms, societies changes; etc. in better way than liberals; etc.  Etc.

If liberals' knowledge is represented as dots, which cover the whole society quantitatively well, but not qualitatively well, then conservatives' knowledge could be represented as 'amoebas', which enlarge their hands as widely and in as many directions as possible. Because amoeba is small compared to society, one amoeba cannot do very much on his own. There are, of course, many amoebas. They are at the same time locally fairly randomly distributed, but heavily concentrated to certain painful areas of society, perhaps too much, because important things is then left relatively unseen and unexplored. They expand often with little or no planning. Some better amoebas are larger than others and expand more systematically. Still, smaller and unplanning amoebas can make important dotty contributions to the whole too. The best amoebas, although considerably wider and more planning than others, are far from covering the whole society. Amoebas often discover, realize or invent the same thing again and again, and process the same thing again and again, or they endlessly process less important, counterproductive or insignificant things. Their overall effect is weakened. The question for conservatives is then how these amoebas can be expanded co-operatively and coherently to cover the whole society, so that their knowledge mutually reinforces each other, and each knowledge is as fully as possible connected with reasonable ties to other knowledges.

References:

http://www.moralfoundations.org/

Conservatives could have predicted e.g. the microaggression type extremes given certain swollen and toxic bureaucracies, bad incentives, liberal victimhood status competition, and one-sided harm / care and justice morality. Liberals stepped on every mine on the way, although their best minds planned these policies. Now the more intelligent and wise liberals try to fix the monster they have created, the monster which have turned against liberal professors and other liberal faculty members:

http://righteousmind.com/where-microaggressions-really-come-from/

One of the liberal fixing projects. Note that they try to restore "good" liberalism, not navigate to conservative direction. "Good" liberalism might be in some respects better situation than the present, but it is not ideal. Note also, that they are worried that the present extreme liberalism is starting to produce uncontrollably liberalism's opposites, illiberal tyranny AND free conservative movements. The latter are to some extent useful to us:

http://righteousmind.com/viewpoint-diversity/

http://heterodoxacademy.org/2015/09/10/welcome-to-heterodoxacademy/

torstai 24. joulukuuta 2015

Kiitollisuudesta

Olen kiitollinen niille rakkaille, jotka ovat lähelläni ja sydämessäni, esi-isilleni, jotka kuljettivat elämämme viestiä halki aikojen, suomalaisille, omalle kansalleni hyvässä ja pahassa, Jeesukselle, joka vaatetti sieluni talven kylmässä viimassa kristinuskon lämpöön, ja Jumalalle, jonka luokse aikanaan palaan. Kiitos myös sinulle lukijani. Hyvää ja siunattua Joulua sinulle.

https://www.youtube.com/watch?v=jSXDHqbhN-I

tiistai 17. marraskuuta 2015

L-i-n-k-k-e-j-ä, luettavaa, kuunneltavaa ja katseltavaa

Bryssel on halveksittava kaupunki. Bryssel haluaa hallita koko Eurooppaa, mutta on menettänyt useiden maahanmuuttajakaupunginosiensa hallinnan. Kun Bryssel ei pysty hallitsemaan edes itseään, sillä ei ole mitään mahdollisuuksia hallita koko Eurooppaa. Brysselin Molenbeek on terroristigeneraattori, terroristeja kihisevä pesä, jossa useat Pariisin äskettäisiin iskuihin osallistuneet terroristit asuivat ja/tai vierailivat.

***

Thomas Sowell; The Real History of Slavery, (Kappale äänikirjasta Economic Facts and Fallacies. Kattava kuvaus orjuudesta, joka kumoaa liberaaleja uskomuksia. Sen verran lisään, että Yhdysvalloissa valkoiset orjanomistajat kohtelivat usein mustia orjiaan paremmin kuin valkoisia työntekijöitä. Tämä johtui siitä, että orjat olivat orjanomistajien palveluksessa koko elämän. Jos he esim. vammautuivat nuorella iällä työssä, he jäivät koko loppuelämäkseen orjanomistajan taakaksi. Jos valkoinen työntekijä vammautui työssä, hänet voitiin erottaa, ja hänen tilalleen palkattiin toinen valkoinen työntekijä. Niinpä raskaimmat ja vaarallisimmat työt teetettiin valkoisilla. Mustat orjat saivat useimmiten elää, liikkua ja olla suhteellisen vapaasti, kunhan hoitivat työnsä säännöllisesti. Monet mustat orjat rikastuivat työllä tai yrittämisellä, ja jotkut myös omistamalla itse mustia orjia. Mustilla oli orjina niin hyvät oltavat, että useimpien mustien taloudellinen ja yhteiskunnallinen asema heikkeni kun orjuus lakkautettiin. Siitä huolimatta oli tietysti hyvä, että orjuus lakkautettiin):

https://www.youtube.com/watch?v=ao7FKReHYKY

Fjodor Dostojevski; Gambler (äänikirja):

https://archive.org/details/gambler_1011_librivox

Khan Academy; Microeconomics and Macroeconomics (131 lyhyttä videoluentoa taloustieteestä):

https://www.youtube.com/watch?v=_7VHfuWV-Qg&index=1&list=PLAEA5E9ACA1508F92

Peter J. Leithart; Girard versus Genesis, is sacrifice savage? (First Things on muiltakin osin suositeltava katolilainen kristitty aikakauslehti. Kannattaa tutustua):

http://www.firstthings.com/web-exclusives/2014/03/girard-v-genesis

Professor Bruce Charlton; Hope is Located in the Imagination, which is a Divine Gift, and Will Guide Us to the Truth:

http://charltonteaching.blogspot.fi/2015/10/hope-is-located-in-imagination-which-is.html

Elena Shumilova; Magical Pictures of Two Children and Animals (valokuvasarja):

http://www.boredpanda.com/animal-children-photography-elena-shumilova/

***

Poliittinen historiasarja konservatiiviselta Social Matter -sivustolta, kirjoittajana David Grant.

1. Ancient Democracies Weren't as Terrible as Modern Democracies:

http://www.socialmatter.net/2015/08/24/ancient-democracies-werent-as-terrible-as-modern-democracies/

2. The Athenians Wanted Democracy, and They Got It Good and Hard:

http://www.socialmatter.net/2015/06/01/athens-wanted-democracy-and-they-got-it-good-and-hard/

3. Sparta's Attempt at Balancing Innovation and Tradition:

http://www.socialmatter.net/2015/08/31/spartas-attempt-at-balancing-innovation-and-tradition/

4. The Spartan Empire:

http://www.socialmatter.net/2015/09/07/the-spartan-empire/

5. The Fall of Sparta:

http://www.socialmatter.net/2015/09/14/the-fall-of-sparta/

6. Final Lessons from Sparta:

http://www.socialmatter.net/2015/09/21/final-lessons-from-sparta/

***

Ryan Landry; How Uncle Sam Will Move Blacks to the Suburbs (Kirjoituksessa kuvataan sitä miten valtio ja Wall Street saalistavat yhdessä rahaa ja valtaa ongelmavähemmistö mustien avulla, ja keskiluokkaisten valkoisten ja itä-aasialaisten elämän, rahojen ja asuinalueiden kustannuksella. Jos maahanmuutto Suomeen jatkuu, suomalainen maahanmuuttoteollisuus tulee kehittyessään (lue: degeneroituessaan) käyttämään samanlaisia rahan- ja vallansaalistuskeinoja):

http://www.socialmatter.net/2015/11/08/how-uncle-sam-will-move-blacks-to-the-burbs/

lauantai 7. marraskuuta 2015

Tarvitsemme hauraan yhteiskunnan (edit)

Kuulostaako otsikon vaatimus erikoiselta? Jos ostamme auton, niin haluamme tietenkin mahdollisimman kestävän auton. Miksi samaa kestävyyden periaatetta ei kannata soveltaa nykyiseen yhteiskuntaan?

Riski-analysoija Nassim Taleb on pyrkinyt edesauttamaan yhteiskuntien kestävyyden lisäämistä kehittämällä anti-hauraan (antifragile) käsitteen ja siihen liittyviä periaatteita. Suurimmalta osin markkinatalouteen perustuva systeemi on jo 'luonnostaan' erittäin kestävä ja anti-hauras, vaikka emme soveltaisi siihen Talebin periaatteita. Markkinatalous kestää tilanteiden ja tapahtumien mukaan joustavasti sopeutuen ja muuttuen suuria kriisejä, muutoksia, tuhoja, onnettomuuksia, kutistumisia, suurentumisia, lamakausia, ylikuumentumisia, hyökkäyksiä, vahingoittamisia, kilpailua, heikentymisiä, voimistumisia, tuotannontekijöiden siirtymisiä, jne.

Auto (tai jokin muu ostettu tuote) ja yhteiskunta eroavat toisistaan siten, että auto ei useimmiten juurikaan muutu käyttöikänsä aikana, mutta yhteiskunta muuttuu koko ajan. Auton toivotaan yleensä pysyvän suunnilleeen sellaisena kuin se on, jotta se täyttää käyttötarkoituksensa. Yhteiskunnan toivotaan muuttuvan, jotta se täyttäisi ihmisten tavoitteet, toiveet ja unelmat, jotka ovat siinä mielessä rajoittamattomia, että kun yksi tavoite saavutetaan, ihmiset siirtyvät jo lyhyen ajan kuluttua seuraavaan. Ihmisten tavoitteita ei voi koskaan pysyvästi tai täydellisesti tyydyttää.

Taloustieteessä käytetään 'rikotun ikkunan harhaluuloa' esimerkkinä. Kun kauppiaiden ikkunoita rikotaan, he joutuvat ostamaan uusia ikkunoita, jolloin ikkunoiden tekijät, markkinoijat, kuljetusyritykset ja ikkunanasentajat saavat työtä ja rahaa. Ikkunaliiketoimintaan liittyvät toimijat ostavat saamillaan tuloilla itselleen mm. vaatteita ja kenkiä, jolloin vaatteisiin ja kenkiin liittyvät yrittäjät ja työntekijät saavat rahaa. He ostavat saamillaan rahoilla mm. tietokoneita, jolloin ostotapahtumien ketju etenee jälleen, niin kauan kuin verot eivät ole syöneet kaikkia rahoja. Tämän perusteella vaikuttaa siltä, että ikkunoiden rikkominen lisää taloudellista toimintaa ja ihmisten tuloja, ja on siten hyväksi taloudelle. Meidän pitäisi siten taloudellisen rationaalisuuden perusteella rikkoa jatkuvasti toistemme ikkunoita, jotta lisäisimme taloudellista aktiviteettia ja saisimme lisää tuloja itsellemme.

Mutta jos kauppias joutuu ostamaan itselleen uuden ikkunan rikotun ikkunan tilalle, ne rahat ovat poissa jostain muusta. Kauppias halusi ostaa takin, mutta koska hän joutui ostamaan ikkunan, hänellä ei ole enää rahaa takkiin. Kun markkinatalouden tarkoituksena sanotaan olevan ihmisten tarpeiden täyttäminen, kauppiaan taloudellisesta toiminnasta saama psykologinen ja materiaalinen hyöty vähenee, jos hänen ikkunansa rikotaan. Ikkunoiden rikkominen on siten todellisuudessa huonoa taloudellista toimintaa, taloutta heikentävää toimintaa. Vai onko? Entä jos ikkunan rikkominen piiskaa kauppiaan tekemään ylimääräistä työtä, jotta hän saa itselleen ikkunan lisäksi myös takin? Silloin taloudellinen toiminta lisääntyy, ja ikkunantuotantoon liittyvät toimijat saavat tyydytyksensä kauppiaan ja takintuottajien lisäksi. Ja miksi talouden pitäisi taloudellisesta näkökulmasta katsottuna maksimoida psykologista tyydyttyneisyyttä? Psykologisesti tyydyttynyt ihminen ei koe tarpeelliseksi tehdä juuri mitään. Psykologinen tyydyttyneisyys vähentää taloudellista toimeliaisuutta. Eikö päinvastoin talouden näkökulmasta tavoitteena pitäisi olla se, että ihmiset ovat lähes jatkuvassa tyytymättömyyden tilassa ja joutuvat tekemään työtä näännyksiin asti täyttääkseen edes osan tavoitteistaan? Eikö talouden kannalta ihanteellinen ihminen muistuta aasia, joka juoksee suurimman osan ajasta kiihkeästi onkivavan siimaan kiinnitetyn ja nenänsä edessä tavoittamattomissa heiluvan porkkanan perässä, saaden vain harvoin haukata palkinnoksi porkkanan? Saavuttamattoman porkkanan perässä suurimman osan ajasta juokseva aasi tekee varmasti enemmän työtä kuin aasi, joka voi kellahtaa vähän väliä tien varteen lepäämään ja syömään vatsansa täyteen. Jos porkkanalla huijattu aasi ei hyödy itse kovin paljon työstään, joku muu hyötyy.

On monin tavoin taloudellisesti kannattavaa tuoda yhteiskuntaan ongelmia, vaikeuksia, tuhoja, vaaroja, riskejä, uhkia, jne. Talous sopeutuu joustavasti niiden ympärille minimoiden vahingot ja maksimoiden tuotot. Yhdysvalloissa on tutkittu sitä, kuinka paljon vankilasta vapautuva ja asuinalueelle sijoitettava pedofiili vähentää keskimäärin ympäröivien asuntojen myyntiarvoja; neljä prosenttia. Se kuulostaa vähäiseltä. Se selittyy seuraavilla tekijöillä: 1) Osa ostajista ei tiedä, että vieressä asuu pedofiili, joten se ei vaikuta heidän ostopäätökseensä. 2) Osa ihmisistä tietää, että vieressä asuu pedofiili. He valikoituvat useimmiten siten, että viereen muuttaa yksin asuvia aikuisia; opiskelijoita; lapsettomia aviopareja; eläkeläisiä, joiden lapset ovat muuttaneet pois; jne. Tietämättömyys ja valikoituminen suojelevat asuntojen hintoja putoamiselta. Kansalaisten tietämättömyys on osa liberaalin systeemin sopeuttamisprosesseja siinä missä valikoituminenkin. Siksi systeemi synnyttää ja edistää tietoisesti valikoivaa kansalaisten tietämättömyyttä. Pedofiilit työllistävät sekä yksityisiä että julkisia vankilaviranomaisia, psykologeja ja psykiatreja, sosiaalityöntekijöitä, kuntouttajia ja työhönvalmentajia, poliiseja, ehdonalaisvalvojia, jne. Mukaan tulevat välillisesti työllistetyt, kuten vaikkapa vankilan siivoojat, virastoissa tarvittavien välineiden ja laitteiden myyjät ja valmistajat, kiinteistöjen remontoijat, jne., sekä rikottujen ikkunoiden esimerkissä kuvattujen ostoketjujen kautta lopulta kaikenlaiset tavaroiden ja palvelujen tuottajat. Siten taloudellinen systeemi samanaikaisesti sopeutuu systeemiin tulevaan vaurioon, minimoi sen ja kehittää sen ympärille tuottoisan 'teollisuuden'. Jos ja kun asuinalueelle sijoitettu pedofiili hyväksikäyttää lapsia, lapsille ja perheille syntyy psykologisia traumoja, jotka keskimäärin vähentävät heidän taloudellisia tuottajaan. Systeemi sopeutuu tilanteeseen ja minimoi taloudellisia vahinkoja ja maksimoi tuottoja. Hyväksikäytettyjen lasten ja heidän vanhempiensa, "vaurioiden", ympärille syntyy jälleen tuottoisa 'teollisuus'. (Huomioi, että minä en ajattele lapsia taloudellisina objekteina, mutta liberaali systeemi ajattelee). Sama taloudellinen prosessi toimii sekä pedofiilien, että hänen uhriensa kohdalla. Liberaalin sekamarkkinatalouden joustavuus ja sopeutumiskyky on erittäin suuri, mutta jokaisesta vauriosta joudutaan maksamaan hinta. Jokainen vaurio on vertauskuvallisesti kuin yksi uusi vika autossa. Vaurio tuottaa kultaisia koristeita konepellille, mutta vahingoittaa moottoria, voimansiirtoa, ohjauslaitteita, runkoa ja/tai turvavarusteita. Vaurioiden kumuloituessa auton toiminta, suorituskyky ja turvallisuus heikkenevät. Jos prosessia jatketaan, jonain päivänä auto on yltä päältä koristeltu, mutta ajokelvoton. Silloin kaikki auton kuljettajat ja matkustajat ovat tyytymättömiä, köyhiä, vammautuneita tai kuolleita. Paradoksaalisesti tie maanpäälliseen helvettiin on kivetty taloudellisella menestyksellä.

Ihmisten geeneihin syntyvistä mutaatioista (muutoksista) keskimäärin 1/500 on hyödyllinen, kourallinen on suhteellisen neutraaleja, ja ylivoimaisesti suurin osa on haitallisia. Vaikka emme voi tehdä yhtä tarkkaa laskelmaa talouden pitkäaikaisten kehityskulkulkujen hyvyydestä ja haitallisuudesta, voimme arvioida, että niiden jakauma muistuttaa geenimutaatioiden jakaumaa, ts. harvat kehityskulut ovat suotuisia, hiukan suurempi osa on suhteellisen neutraaleja ja ylivoimaisesti suurin osa on haitallisia. Haitallisuuden poistaminen on ihmisille tärkeämpää kuin hyvän saavuttaminen (Esim. 10 euron menettäminen on ihmiselle kaksi kertaa tärkeämpi asia kuin 10 euron saaminen, ja kun panokset lisääntyvät ja alkavat uhata taloudellista toimeentuloa, terveyttä, henkeä, ja läheisiä tai merkityksellisiä ihmisiä, kerroin lisääntyy voimakkaasti. Nämä psykologiset puolueellisuudet vastaavat niiden evolutiivista merkitystä.).  Näiden syiden takia ensimmäinen ja tärkein tehtävä taloudessa on karsia pois haitallisia kehityskulkuja.

Karsimiseen liittyy kaksi ongelmaa: 1) Taloudessa melkein kaikki pitkän aikavälin kehityskulut ovat edellä mainittujen syiden vuoksi alkuvaiheessa ja keskivaiheilla monilla tavoin taloudellisesti kannattavia, vaikka loppuvaiheissa systeemi ajautuu heikentymiseen, köyhyyteen, väkivaltaan, dysfunktionaalisuuteen, taantumiseen, sekasortoon, slummiutumiseen, jne. On ymmärrettävä mitkä pitkän aikavälin kehityskulut ovat suotuisia ja mitkä haitallisia, ja hyväksyttävä niihin liittyvät vaikeatkin tosiasiat. On arvostettava lasten ja kansan tulevien sukupolvien tulevaisuutta niin paljon, että heille jätetään hyvä yhteiskunta. On pystyttävä luopumaan joistain lyhyen aikavälin taloudellisista hyödyistä pitkän aikavälin hyötyjen turvaamiseksi. Koska ihmisillä on vaihtelevassa määrin taipumus lyhyeen aikapreferenssiin, ts. lyhyen tähtäimen hyödyillä on taipumus voittaa pitkän tähtäimen hyödyt ja haitat, pitkän tähtäimen hyötyjen turvaaminen vaatii erityisiä toimenpiteitä; sosiaalisesti ja yksilöllisesti ylläpidettyjä hyveitä; pitkän tähtäimen hyvän palkitsemista ja kaikkien aikatähtäinten pahan rankaisemista; pitkän tähtäimen hyötyjen ja haittojen rationaalista ja emotionaalista konkretisoimista ja toistamista nykyhetkessä; kansan yhteishenkeä ja kansan jäsenten lojaalisuutta toisiaan kohtaan; henkilökohtaisen kunnian sitomista hyvään toimintaan; kieltäymysten ja tahdonvoiman lisäämisen opettamista, ja niiden nostamista yhteiseksi kulttuuriksi; jne. 2) Taloudellinen, poliittinen, tiedotuksellinen ja kulttuurinen eliitti koostuu suurimmalta osin liberaaleista. Ajatushautomo Elinkeinoelämän Valtuuskunnan (Eva) johtajan Risto E. J. Penttilän mukaan Suomea johtaa todellisuudessa n. 200-300 talouden ja politiikan vaikutusvaltaisinta toimijaa, jotka tekevät tärkeimmät päätökset, ja määräävät suurimmat kehityksen linjat. Liberaaleille on tyypillistä se, että he uskovat sitkeästi omiin unelmiinsa, fantasioihinsa, propagandaansa, sokerisiin valheisiinsa, utopioihinsa, tavoitteisiinsa, jne. siitä huolimatta, että todellisuus osoittaa kerta toisensa jälkeen heidän olevan väärässä. Liberaali on tavallaan henkilö, joka ei juuri koskaan opi virheistään, ristiriitaisuuksistaan ja todellisuuden olemuksesta. Liberaalin fantasiat ovat lähes suorassa yhteydessä systeemin toimivuuteen ja kapasiteetin riittävyyteen, ts. liberaaleilla on voimakas taipumus pitäytyä fantasioissaan niin kauan kuin systeemi pysyy toimivana ja sen kapasiteetti riittää. Vain silloin kun systeemin kapasiteetti ylittyy tai systeemi menee rikki, liberaalit ovat pakotettuja tai jossain määrin taipuvaisia oppimaan jotain, mutta silloinkin hitaasti ja vaillinaisesti. Jos kaikki ihmiset olisivat traditionaalisia konservatiiveja, näitä ongelmia ei olisi, koska he ovat nopeita oppimaan virheistä, dysfunktionaalisuudesta, uhkista, systeemin toiminnan heikentymisistä, tms.

Jopa maailman harhaisimmat liberaalit, ruotsalaiset liberaalit, ovat maahanmuuttotulvan takia olleet pakotettuja oppimaan joitain järkeviä asioita ja luopumaan joistain liberaaleista fantasioista:

http://www.hs.fi/ulkomaat/a1446174295202

Jotta voisimme nopeuttaa ja lisätä liberaalien oppimista, tarvitsemme hauraan systeemin. Meidän on edistettävä ja pahennettava systeemin rikkoutumista ongelmien ilmentyessä, ja vaikeutettava ja hidastettava rikkoutumisten korjaamisia. Meidän on edistettävä kaikin tavoin myös liberaalien tunnetta ongelmien pahuudesta, systeemin rikkoutuneisuudesta ja niiden vaikeasta korjattavuudesta, jotta niillä voidaan vähentää systeemin oikeaa rikkoutumista ja huonoa korjattavuutta. Ideaalitilanteessa ihmisiä opettava hauras systeemi olisi rikkoutuessaan nopeasti ja helposti korjattavissa, mutta liberaalit eivät oppisi sellaisesta. He vain palaisivat nopeasti takaisin vanhoihin fantasioihinsa. Suomeen kohdistuva maahanmuuttotulva, kansalaisten maahanmuuttotulvan vastaiset mielenosoitukset ja vaikuttaminen, ja Perussuomalaisten hallitustyöskentely loivat yhdessä liberaaleille niin suuren paineen, että ensimmäisen kerran maahanmuuttopolitiikkaa on alettu tiukentamaan. Tehtävää on toki vielä paljon.

Kun maahanmuuttokriittiset mielenosoittajat ovat saaneet toiminnan hienosti ja näyttävästi alkuun, mitä jos tuhannet mielenosoittajat ottaisivat Ruotsin vastaisen rajan haltuun ja pysäyttäisivät kaikki ei-toivotut tulijat itse, kun valtio ei suostu tai pysty tekemään sille kuuluvia tehtäviä? Tai mitä jos tuhannet mielenosoittajat valtaisivat yhtäkkiä maahanmuuttoviraston, eivätkä suostuisi poistumaan sieltä, koska rajat eivät toimi? Tai mitä jos maahanmuuttotulvan vastainen mielenosoitus pidettäisiin liberaalien vaikuttajien kotien vieressä? Maahanmuutto-ongelmat ulottuisivat silloin ensimmäisen kerran liberaalien vaikuttajien omalle kotialueelle. Tai mitä jos lukemattomat ihmiset yhdessä ja yksin edistävät työssään ja vapaa-ajallaan lukemattomin muin kansalaistottelemattomuuden keinoin systeemin maahanmuuttoon liittyvää haurautta, rikkinäisyyttä ja vaikeaa korjattavuutta, ja lisäävät liberaalien mielikuvia sellaisista? Kansalaisten kannattaa päästää mielikuvituksensa valloilleen suunnitellessaan sellaisia toimenpiteitä.

Liberaalit ovat psykologisesti ideologiansa vahingoittamia, ja meidän on siten itsemme lisäksi pelastettava liberaalit heiltä itseltään.

maanantai 26. lokakuuta 2015

Perussuomalaisten varapuheenjohtaja Sebastian Tynkkysen erottaminen puolueesta

Neljä kommenttiani Facebookissa, jotka liittyvät Sebastian Tynkkyseen.

Kirjoitin jonkin aikaa ennen Tynkkysen erottamista hänelle seuraavasti:

Sebastian Tynkkynen, kiitos siitä, että vaadit Perussuomalaisten yhteiskokousta maahanmuuttotulvan ja Eu-politiikan takia. Rohkealla aloitteellasi oli tärkeä funktio, vaikka se ei mennytkään läpi. Se välitti julkisuuden kautta laajojen kansankerrosten tuntoja hallitukselle, muille poliitikoille ja kaikelle muulle seuraavalle yleisölle. Se loi painetta ja toi järkeä näiden asioiden osalta myös Keskustaan ja Kokoomukseen. Esiinnyit hyvin, rauhallisesti ja järkevästi liberaalin median ja politiikan ryöpytyksessä. Muistakaamme nämä asiat tulevaisuudessa. Jos esim. asetut tulevissa vaaleissa ehdolle, minun on ilo suositella sinua kaikille ja tukea sinua.

Ps. Jos jotkut perussuomalaiset väittävät sinun tehneen 'virheen' tai elämöivät sinun väitetyllä 'epäonnistumisellasi', etkä saa heitä näkemään totuutta, voit ehkä luetuttaa heillä seuraavan professori Bruce Charltonin artikkelin:

http://charltonteaching.blogspot.fi/2015/10/not-listening-for-mistakes-live-versus.html

***


Ensikommenttini Tynkkysen erottamisen jälkeen:

Soinissa on narsistisia piirteitä, ja hän sairastuttaa vaikutuksellaan koko puolueen. Sebastian Tynkkynen on lahjakas ja hyvä poliitikko, ja hänen yhteiskokousehdotuksensa välitti asianmukaisesti kentän tuntoja hallituksen kaikille puolueille sekä laajemmalle yleisölle. Sebastianin erottamiseen käytettiin läpinäkyviä lakiteknisiä tekosyitä, joita kukaan selväjärkinen ei usko. Todellinen syy oli tietenkin se, että hän kritisoi yhteiskokousehdotuksellaan epäsuorasti Soinia, tai ainakin niin Soini on sen kokenut. Soini sallii perussuomalaisten tekevän jonkin verran "virheitä" Soinilaisilla standardeilla arvioituna, mutta Soinin epäsuorastakin haastamisesta seuraa erottaminen puolueesta. Soini on sumplinut itselleen vastavuoroiset hyvä veli -suhteet ja autoritaariset määräysvaltasuhteet perussuomalaisiin piiriyhdistyksiin, joten hän saa lähes automaattisen kannatuksen haluamilleen asioille. Vaikka Soini ehdottaisi auringon maalaamista vihreäksi, piiriyhdistykset laulaisivat kuorossa, "Kyllä, herra Johtaja!"

***
Pieni Tynkkyselle kirjoittamani analyysi ja toimenpide-ehdotus:

Sebastian, sinä vaikutat olevan idealistinen nuori mies, jolla on ihanteita. Nuoruutesi takia sinulla ei voi olla vielä paljon poliittista kokemusta. Idealistisuus voi joutua vastakkain organisaatioiden sosiaalisten, hierarkisten ja poliittisten realiteettien kanssa, erityisesti silloin jos organisaation sisäinen kulttuuri ja henki on tavalla tai toisella huono ja korruptoinut. Tämä tapahtuma kannattaa nähdä oppimisprosessina kahdella tavalla; sinä opit lisää poliittisista organisaatioista ja politiikasta yleensä, ja sinä tarvitset lisää sosiaalipsykologista ja organisaatiopsykologista tietoa ihmisten ja organisaatioiden toiminnasta, motiiveista, tunnereaktioista ja niiden vaikutuksista, rationalisoinneista, asenteista, psykologisista taipumuksista, identiteeteistä, rooleista, jne. Mitä suurempi takaisku ihmistä kohtaa, keskimäärin sitä enemmän hänellä on potentiaalia ja valmiutta analysoida sitä ja oppia siitä, reorientoida itsensä tarvittavalla tavalla ja hankkia itselleen uutta hyödyllistä tietoa ja uusia taitoja.

Hyvän, viisaan ja kokeneen (tai pahan, viekkaan, juonittelevan ja kokeneen) poliitikon syntymiseen vaaditaan riittävien takaiskujen kokemista ja virheiden tekemistä. Soiniltakin hajosi SMP jalkojen alta vuonna 1995 ja hän joutui luomaan Perussuomalaiset tyhjästä. SMP:n hajoaminen oli Soinille psykologisesti hyvin vaikea tilanne, ja ehkäpä se jätti häneen sellaisen puolueen menettämisen ja sisäisten ristiriitojen pelon, että kun se yhdistyy hänen narsistisiin piirteisiinsä, hän kallistuu enemmän jälkimmäisen kokeneen poliitikon suuntaan. Lisäksi kun Soini oli niin keskeisessä asemassa Perussuomalaisten luomisessa ja kasvattamisessa alusta saakka, se on saattanut yhdessä menettämisen pelon kanssa kehittää hänelle liiallisen Perussuomalaisiin liittyvän omistamisen päähänpinttymän, josta seuraa liiallinen halu määrätä, kontrolloida ja hallita Perussuomalaisia, sallia liian vähän mielipiteiden ja toiminnan normaalia ja hyödyllistä diversiteettiä, ja delegoida valtaa ja/tai tehtäviä liian vähän. Ehkäpä sinä voit oppia tässä tilanteessa samalla myös Soinin kokemuksista ja kehitysprosesseista, niin että voit välttää hänen tekemänsä virheet, ja kallistua enemmän sen edellisen kokeneen poliitikon suuntaan.

Muista kuitenkin, että Soinin oppimisvirhe oli mennä ongelmien jälkeen tietyissä asioissa liikaa äärimmäisyyksiin. Tilanteen synnyttämä psykologinen trauma ja Soinin herättämä vastenmielisyys saattavat luoda sinullekin voimakkaan psykologisen taipumuksen mennä toiseen äärimmäisyyteen, muuttua Soinin täydeksi vastakohdaksi. Optimaalinen poliitikko on kuitenkin jossain Soinin ja Soinin vastakohdan välimaastossa. Jos sinä joskus tulevaisuudessa johdat jotain puoluetta, sinun on suotavaa ja tärkeää tehdä myös osittain samoja asioita kuin Soini, kunhan pysyt kohtuudessa, etkä mene liiallisuuksiin.

Viisaat äänestäjät eivät luota täysin sellaisiin poliitikkoihin, jotka eivät ole kokeneet poliittisia takaiskuja, ajojahteja, epäonnistumisia, tehneet poliittisia virheitä, jne., ja sitten oppineet niistä.

Toivon, että jatkat poliittisesta isojen rakeiden sadekuurosta huolimatta politiikassa. Olet lahjakas, älykäs ja lupaava poliitikko, ja esiinnyt hyvin ja itsevarmasti julkisuudessa. Näkisin, että sinun kykysi tulevat parhaiten esiin politiikassa. Toivon, että jatkat politiikan sisällön suhteen samalla linjalla kuin nykyisin. Jos ja kun sinun tiesi on estetty Perussuomalaisissa, tai et ymmärrettävistä syistä halua jatkaa siellä, vaikka sinulla olisi siihen mahdollisuus, ehkä voisit siirtyä esim. Muutos -puolueen johtoon tai johtoryhmään, ja pyrkiä tekemään siitä suhteellisen suuren maahanmuuttokriittisen puolueen? Maahanmuuttokriittisiä on paljon vanhoissa liberaaleissa puoleissa Kokoomuksesta Vasemmistoliittoon saakka. Esim. viimeisimmän HS-gallupin mukaan 70% kansalaisista haluaa pysäyttää maahanmuuttotulvan. Monet kansalaiset katsovat, että he eivät voi äänestää Perussuomalaisia sen takia, että perussuomalaisten imago, talouspolitiikka, retoriikka, veropolitiikka, sosiaalipolitiikka, kulttuuripolitiikka, tms. ei vastaa heidän sosiaaliluokkaansa, yhteiskunnallista statustaan, ammattiaan, ajattelutapaansa, ideologiaansa, sukupuoltaan, tms. Jos sen tyyppiset tekijät laitetaan uudessa puolueessa vastaamaan paremmin Perussuomalaisten ulkopuolisia äänestäjiä, he voisivat äänestää maahanmuuttokriittistä puoluetta. Tällöin kummallakin maahanmuuttokriittisellä puolueella olisi eri äänestäjäprofiili, ja ne eivät juurikaan söisi toistensa kannatusta, vaan täydentäisivät toisiaan samalla tavalla kuin vanhat liberaalit puolueet täydentävät toisiaan, eli lisäävät liberaalien puolueiden yhteistä kannatusta. Ehkäpä jonain päivänä maahanmuuttokriittisten puolueiden yhteinen kannatus ylittää 50%.

Mitä teetkin, kiitän sinua kuluneista poliittisista vuosista, ja toivon sinulle Jumalan siunausta ja lohdutusta.

***

Sebastian Tynkkysen erottaminen oli todennäköisesti Perussuomalaisilta laiton toimenpide. Ehkäpä sinun kannattaisi käsitellä asia oikeudessa?:

http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/131068-taysi-tyrmays-perussuomalaisille-mahdollisesti-laitonta-ja-naurettavuuden-huippu

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2015102620560975_uu.shtml

***

Tapahtumaan liittyviä linkkejä.

Sebastian Tynkkysen video, jolla hän ilmoittaa erostaan (alkuperäinen ja kokonainen):

https://www.facebook.com/officialsebastiantynkkynen/posts/1010698562314002

Tapahtumaan liittyviä lehtiartikkeleita:

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2015102620559906_uu.shtml

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2015102620560370_uu.shtml


http://www.iltalehti.fi/uutiset/2015102620560939_uu.shtml

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2015102620561615_uu.shtml

http://www.kaleva.fi/uutiset/kotimaa/tynkkysen-erottamisesta-tehtiin-rikosilmoitus/710500/

perjantai 23. lokakuuta 2015

Vähemmän kuin ihminen, enemmän kuin ihminen

Pieni tilannetiedotus ensin. Remontin / rakennustyömaan haitat ovat nyt vähentyneet pahimmasta, mutta eivät kokonaan poistuneet. Haittojen pitäisi vähentyä tulevina viikkoina edelleen. Blogikirjoittelu ja kommentteihin vastaaminen on siksi edelleen osittain hankalaa. Tämän syyn takia seuraavassa  on määrältään kevyt, mutta sisällöltään melkein kokonaan vakavahenkinen kommentti internetin pinnallisilta umpikujilta. Seuraavan kirjoitukseni on tarkoitus olla pidempi ja kauttaaltaan vakava. Älkää kertoko tätä liberaaleille, mutta kun halveksunnan kohde on välinpitämätön ja/tai hän ilmaisee lietsovansa lisää halveksuntaa itseään kohtaan, sillä on taipumus psykologisesti vähentää halveksijoiden halua halveksuntaan. ;)

***

Kommenttini Ruben Stillerin perussuomalaisia halventavaan artikkeliin Image-lehdessä:

Minä olen perussuomalainen.

Viimeisimmän HS-gallupin mukaan 70% suomalaisista haluaa kiristää maahanmuuttopolitiikkaa, jotta maahanmuuttotulva saadaan pysäytettyä. Olette siis lisääntyvässä määrin yksin siellä punavihreässä kuplassa. Ehkäpä teidän on aika vähitellen viritellä viimeisiä juhlia, kuten uppoavassa Titanicissa aikanaan.

Oletteko muuten huomanneet, että kasvava määrä Suomessa asuvista maahanmuuttajistakin vastustaa voimakkaasti maahanmuuttotulvaa, heillä kun on tuhansien vuosien tuskalliset kokemukset monietnisyydestä ja monikulttuurisuudesta?

Stillerin artikkelissa pyritään perussuomalaisia rasistisesti halventamalla ja alaspäin painamalla nostamaan itseä ja lukijoita, tuottamaan mielihyvää ja lisäämään yhteishenkeä. Sama toistuu kommenteissa. Ei se minua haittaa, päinvastoin, lietson teitä vielä suurempaan rasistisuuteen, halveksuntaan, ylenkatseeseen ja inhoon suomalaisia kohtaan.

Liberaalissa rasistisuudessa on kyse on globaalin liberaalin kilpailun psykologiasta; atomisoidun yksilön täytyy olla menestyvä, voittoisa, älykäs, kaunis/komea, rikas, virheetön, haluttu, täydellinen, kaikkien ihailema ja arvostama, paljon saavuttanut, itsevarma, vahva, sitkeä, ahkera, jne. Hyvä ei riitä, koska vain paras voittaa. Liberaali universaali tasa-arvo vain pahentaa kilpailua, koska ihmisten on sen vallitessa vaikeaa säilyttää pieniä turvattuja yksilöllisiä ja/tai sosiaalisia etuoikeuksiaan. Ihmisiä mitataan, tutkitaan, testataan, haastatellaan, luokitellaan, kvantifioidaan ja määritellään, joten yhteiskunnan koneistojen edessä ihmiset riisutaan alastomiksi heidän itseään koskevista pienistä positiivisista, lohdullisista ja harmittomista illuusioistaan. Yhteiskunnan koneistot kertovat ihmiselle kilpailullisen 'totuuden' hänestä itsestään, jota hän ei voi väistää. Ihmiset ovat epätäydellisiä, vajavaisia, puutteellisia ja haavoittuvaisia, joten he jäävät jälkeen globaalin kilpailun vaatimuksista. Myös voittajat voittavat useimmiten vain yhdellä alueella, ja ovat puutteellisia muilla alueilla. Haastajat uhkaavat voittajaa jatkuvasti, ja viimeistään väistämätön iän kertyminen nujertaa parhaimmankin voittajan. Tappio ja luovutus odottaa tien päässä voittoisintakin mestaria.

Näiden olosuhteiden vallitessa ihmiset kokevat, että he tarvitsevat pärjätäkseen huonojen puoliensa salaamista; omien kykyjensä ja ominaisuuksiensa paisuttelua; valheita; moraalisia, taloudellisia, poliittisia, sosiaalisia, psykologisia, tms. kulisseja ja naamioita; pientä tai vähän suurempaa varastamista ja sääntöjen rikkomista; narsistista tai solipsistista itsekeskeisyyttä; kaksinaismoralismia; de facto välinpitämättömyyttä; jne. Sekä tietysti jonkin omiin tavoitteisiin sopivan ryhmän, jota haukkumalla ja halventamalla voi nostaa itseä ja omaa viiteryhmää. Kun liberaalit halventavat perussuomalaisia ja muita ei-liberaaleja suomalaisia, perussuomalaisista tulee vähemmän kuin ihmisiä, jolloin liberaaleista tulee suhteessa enemmän kuin ihmisiä. Liberaalit tarvitsevat valheellista mielikuvaa itsestään 'super-ihmisinä', loistavaa hyvyyttä, oikeudenmukaisuutta, ymmärrystä, älykkyyttä, viisautta, kykyä jne. säteilevinä henkilöinä, vain se täyttää liberaalien sosiaalisten piirien ja globaalin kilpailun vaatimukset. Halventaminen on helppoa ja kuka tahansa pystyy siihen; se vaikuttaa jokamiehen oikotieltä lähemmäs menestystä. Narsistisista mielikuvista huolimatta pinnan alla väreilee jo kohta uudelleen riittämättömyyden tunteita, pelkoja, huolia, häpeää, syyllisyyttä, stressiä, epävarmuutta ja/tai ahdistusta, joten lääkkeeksi tarvitaan yhä uusia melkein kuin ritualistisesti toistuvia halventamisia.

"Mikael", te sanotte, "tuota samaahan perussuomalaiset tekevät suhteessa maahanmuuttajiin." Te olette siinä osittain oikeassa. Löytyy sellaisia perussuomalaisia, joiden maahanmuuttoon tai maahanmuuttajiin liittyvä kritiikki perustuu osittain tai kokonaan edellä mainittuun prosessiin. Huomaatteko nyt, että vaikka yrititte erottautua perussuomalaisista painamalla heitä alaspäin, pintapuolisia sanoja karsimalla ja syvärakenteita tarkemmin analysoimalla te paljastuitte pohjimmiltaan samanlaisiksi kuin perussuomalaiset, tasa-arvoisiksi perussuomalaisten kanssa, samanlaisiksi vajavaisiksi ihmisiksi? Teidän kaikki halventamisenne valuvat hukkaan, se on varmastikin turhauttavaa?

Pitkään tätä kenttää kummaltakin puolilta seuranneena sanoisin kuitenkin, että keskimäärin perussuomalaisten/konservatiivien motiivit ovat altruistisempia, parempia ja rehellisempiä kuin liberaalien. Konservatiivit välittävät useimmiten aidosti suomalaisista ja he ovat aidosti huolissaan Suomen pitkän tähtäimen tulevaisuudesta. Konservatiivit välittävät liberaaleja vähemmän liberaalin statuskilpailun vaatimuksista, he ovat autenttisempia ja teeskentelemättömämpiä. Konservatiivit ovat vähemmän konformistisia silloin kun he näkevät, että asiat menevät huonoon suuntaan. Konservatiivit eivät useimmiten halua itselleen sellaisia henkilökohtaisesti hyödyttäviä taloudellis-poliittisia maahanmuuttointressejä, jotka vahingoittavat suomalaisia ja Suomea, ja heidän mielestään olisi kunniatonta peitellä sellaisia intressejä teeskennellyllä moraaliposeerauksella. Kun konservatiivit eivät halua itselleen taloudellis-poliittisia maahanmuuttointressejä, he eivät halua myöskään olla sellaisia omaavien henkilöiden hyödyllisiä idiootteja, kuten suurin osa liberaaleista on. Hyödylliset idiootit saavat maahanmuuttoon liittyvästä moraaliposeerauksesta ajoittaista ja hetkellistä psykologista hyötyä, mutta ovat useimmiten tavalla tai toisella maahanmuuton negatiivisten seurausten maksajia tai uhreja, kuten suurin osa suomalaisista.

Koostin seuraavaan artikkeliin Stilleriä paljon parempien, parhaimpien liberaalien poliittisten intellektuellien argumentteja konservatiiveja vastaan. Ehkäpä ne kiinnostavat teitä:

http://hiljaistapohdintaa.blogspot.fi/2015/04/liberaalit-ajattelun-keskustelun-ja.html

***

http://www.image.fi/image-lehti/persu-on-suomen-syrjityimman-vahemmiston-jasen-kirjoittaa-ruben-stiller

sunnuntai 4. lokakuuta 2015

Tiedotus lukijoille

Olen todennäköisesti seuraavat noin kaksi viikkoa poissa, joten en julkaise kommentteja, en vastaa kommentteihin, enkä kirjoita blogikirjoituksia. Toivon, että jatkatte poissaollessani maahanmuuttotulvan tilkitsemistä muilla foorumeilla. Siunausta ja menestystä toimillenne.

lauantai 19. syyskuuta 2015

Liberaalin hyvyyden ja moraalin progressio


Seuraavassa on kolme hiukan muokattua ja paikoin hiven päällekkäisiä aiheita käsittelevää kommenttiani internetviidakon kätköistä:

Tässä kirjoituksessa ei ole tarkoitus ottaa kantaa siihen, ovatko liberaali hyvyys ja moraali lähtökohtaisesti hyviä ja moraalisia, vaan tarkastella niitä ilmiöinä.

Hyvyys ja moraalisuus noudattavat joissakin suhteissa talouden sääntöjä. Hyvyyttä ja moraalisuutta voi olla liikaa; ensin niiden lisääntyessä niistä saatava hyöty vähenee asteittain ja jossain vaiheessa ne alkavat aiheuttaa kasvavaa haittaa. Esim. on hyvä auttaa monin tavoin omaa lastaan ja olla hyvä hänelle, mutta lapsen auttaminen voi mennä liiallisuuksiin. Jos vanhemmat tekevät kaiken lapsen puolesta niin, että lapsi ei opi tekemään itse omia asioitaan, hänelle ei koskaan kehity riittävästi elämässä tarvittavaa oma-aloitteisuutta, omaa tahtoa, kykyjä ja taitoja, ongelmanratkaisukykyä, päättäväisyyttä, sitkeyttä, suunnitelmallisuutta, rohkeutta, jne. Lasta on siis pyrittävä auttamaan sopivasti, ja oltava tarkkana sen suhteen, että ei auta lasta liikaa, eikä totuta häntä olemaan passiivisesti passattavana. Aina kun lapsi on psykologisesti ja fyysisesti valmis tekemään jonkin asian itse, hänet kannattaa opettaa, kannustaa ja totuttaa tekemään se itse.

Nykyaikaisen liberaalin systeemin alkuaikoina liberaaleista poliitikoista on varmasti tuntunut, että liberaalia hyvyyttä ja moraalia ei voi olla liikaa. Joko hyvyyteen ja moraaliin liittyvä puhe, kirjoittaminen ja toiminta on ollut lähes ilmaista, tai siitä seuraavat kustannukset ja vaikutukset ovat olleet useimmiten hallinnassa, kohtuullisia ja järkeviä. Liberaali hyvyys ja moraali ovat sekoittuneet sujuvasti valtiollisiin, kunnallisiin, kansainvälisiin, taloudellisiin ja sosiaalisiin asioihin, ja ne ovat tukeneet toisiaan. Tästä symbioosista on ollut liberaaleille ja muillekin monenlaista henkilökohtaista ja kollektiivista hyötyä, siitä huolimatta, että tilanteesta riippuen on voinut olla parempiakin tapoja järjestää jokin asia. Liberaalit ovat liittäneet liberaalin hyvyyden ja moraalin joka paikkaan, ja perustaneet kaiken toimintansa niiden varaan. Liberaali hyvyys ja moraali on kirjattu lukuisiin lakeihin; liberaali ideologia ja filosofia perustuvat niihin; liberaalin talouden tavoitteena on tuottaa hyvyyttä, poistaa tuskaa ja ongelmia ja ottaa liberaali oikeudenmukaisuus huomioon; liberaali hyvyys ja moraali on kirjattu lukuisiin kansallisiin ja kansainvälisiin sopimuksiin; liberaali media on hyvyyden ja moraalin suuri diileri; liberaali koulutus iskostaa ihmisten mieliin liberaalia hyvyyttä ja moraalia; kunnalliset ja valtiolliset uudet toiminnot ja ohjelmat, tai vanhojen toimintojen ja ohjelmien muutokset perustellaan useimmiten hyvyydellä ja moraalilla; jne.

Liberaali hyvyys ja moraali tuntuvat liberaaleista siten luonnostaan elämän, sosiaalisen kanssakäymisen ja yhteiskunnan perustalta. Heistä tuntuu, että vain pahat, kelvottomat ja typerät ihmiset voivat vastustaa liberaalia moraalia. Siksi liberaali sosiaalinen ja yhteiskunnallinen status on alkanut yhä enemmän määräytyä liberaaliin hyvyyteen ja moraaliin liittyvällä kilpailulla, sillä, että ihmiset mainostavat muille hyvyyttään ja moraalisuuttaan, ja tekevät erilaisia, enimmäkseen melko symbolisia tekoja, mutta joskus myös todellisia aikaa, energiaa, resursseja ja rahaa vaativia tekoja. Hyvyyden ja moraalin liittäminen yhä enemmän joka paikkaan, ja lisääntyvä ja kiristyvä kilpailu niiden suhteen vahvistavat toisiaan.

Liberaalit ovat sitoneet ajattelutapansa, tunnereaktionsa, havaintojen tulkintamallinsa, käytäntönsä, toimintapansa, sääntönsä, palkkionsa, rangaistuksensa, kilpailunsa muiden ryhmien kanssa, liberaalien statuskilpailun, jne. niin lukemattomin tavoin liberaaliin hyvyyteen ja moraaliin, että niistä on kollektiivisena kokonaisuutena tullut voimakkaasti yksittäisiä liberaaleja pakottavia, määrääviä ja ohjaavia. Kokonaisuutena liberaali systeemi on alkanut tavallaan elää omaa elämäänsä. Liberaali hyvyys ja moraali on yhä vähemmän kenenkään yksittäisen liberaalin tai ryhmän hallinnassa. Ne tuottavat yhä enemmän sellaista haitallista toimintaa, ja sellaisia huonoja vaikutuksia ja seurauksia, joita kukaan ei oikeastaan suunnitellut, eikä halunnut.

Kaikista henkilökohtaisista ja kollektiivisista sitoutumisista, riippuvuuksista, kannustimista, pakoista ja liberaalista propagandasta huolimatta monet liberaalit ovat alkaneet nähdä, että systeemi menee yhä huonompaan suuntaan. He eivät kuitenkaan yksilöinä pysty tekemään mitään tai juuri mitään suunnan muuttamiseksi. Jos he alkaisivat vastustaa liberaalin systeemin negatiivista toimintaa ei-liberaalista näkökulmasta, heidät tuomittaisiin, syrjäytettäisiin ja jyrättäisiin systeemin automaattisiksi vakiintuneilla reaktioilla ja toimenpiteillä. Jos he alkaisivat vastustaa liberaalin systeemin negatiivista toimintaa liberaalista näkökulmasta, liberaalia hyvyyttä ja moraalia noudattaen, ja liberaaleja sanoja käyttäen, heidän sanomansa olisi sisäisesti ristiriitainen; liberaali moraali ja näkökulma vetäisivät vanhaan suuntaan ja kritiikki vetäisi uuteen suuntaan. Liberaali moraali ja näkökulma hukuttaisivat liberaalien mielissä kritiikin alleen ja kritiikki menettäisi merkityksensä. Koska näiden vaihtoehtojen valossa yksittäisen liberaalin kritiikki johtaisi joko hänen "nitistämiseensä" ja kritiikin automaattiseen torjumiseen, tai kritiikin hyödyttömyyteen ja ehkä epäilyksiin hänen lojaalisuuttaan kohtaan, yksittäinen liberaali kokee, että järkevä ja perusteltu kritiikki ei kannata. Vaikka kaikki liberaalit näkisivät, että katastrofi pahenee koko ajan ja olemme menossa tuhoa kohti, he eivät joko pysty tekemään mitään, tai he tekevät liian vähän ja liian myöhään, tai he tekevät jotain symbolista ja merkityksetöntä. Ja itseasiassa paradoksaalisesti monet liberaalit lisäävät niiden toimien intensiivisyyttä, jotka johtavat tuhoa kohti.

Siksi liberaaleista on tullut liberaalin systeemin orjia, liberaalin hyvyyden ja moraalin orjia, omien mieltensä muodostaman kollektiivin orjia.

***

The left has used "social engineering" a lot, as they call it; exact, rigorous, binding and universal solutions to societies assumed or real problems. The problems of the lefts approach are:

1) Social world doesnt function on exact principles. People have motives, which are sometimes mutually or to the one way reinforcing; sometimes mutually or to the one way inhibiting; sometimes in jarring and vexing contradiction; sometimes almost totally separate and in no connection with each other; etc. The motives include love, compassion, empathy, selfisness, desiring a partner, pity, need to belong socially, striving toward good social status, unconscious or conscious respect for authorities, contempt, anger, envy, schadenfreude, striving toward happiness, avoidance or neutralization of shame, guilt, confidence or over-confidence, jealousy, pleasure seeking, awe, disgust, feelings of trust, excitement, interest, fascination, etc. These become on and off, wane or become more intense, and their quality or nature changes or stays the same in response to changing or stable external situations, external incentives and disincentives, and inhibitory, preventive, exciting or inciting factors, which interact with internal states of the body, memories, psychological predispositions, interpretive schemas, etc. Hence the social world is very complex and always in flux.

2) There are no good final solutions or desired end states, especially at the larger societal level. Best that can be achieved is a healthy and enduring balance between good and bad things; good incentive and disincentive structures, which tend to produce good solutions to personal and collective needs and problems, but which cannot be planned centrally beforehand; people who acquire virtuous habits, propensities, emotions, motives, etc. from living and growing in their social group, their community, by interacting with their community; and people who have a good ethnic, social and community identities and loyalties.

3) The man will not be perfected, there will not be ideal man, brought on by intelligent and intensive social engineering. Man will always be flawed, imperfect, prone to sin, has weaknessess, etc. The man can learn to live with this and accept this reality, and have self-compassion and self-forgiveness. When he fails, he can repent when necessary, and always try again, again and again. Failing, erring and trying again is real life and good life.

4) The intellectuals have at most less than 1% of the necessary knowledge in society. Knowledge in society and world is always radically dispersed. If intellectual wants to order what the whole society must do, ask him a simple question: "How do you produce and sell a pencil?" I.e. how do you plan and organize the search and mining operations for graphite, how do you construct the mining machines, how do you construct the machines that cut the woods, how do you construct the trucks, trains and ships that transport the raw materials and the end products, how do you make the machines that produce the pencils, how do you store, distribute, market and sell the pencils efficiently and economically, how do you organize and incentivice the organizations and work forces that do all of these, etc.? The same can be asked about all the necessary things in society.  Soon you notice that the intellectual knows next to nothing about the necessary things in society. The distribution of power, possibilities, and resources should reflect this distribution of knowledge and capabilities, i.e. they should be decentralized. Intellectuals have limited use in society, and they should not be at the top power or deciding positions, despite the fact that they may have superior knowledge in some very narrow area. In good society there are variations in the way people live, work and organize, which reflect their different situations, propensities, (European) ethnicities, capabilities, culture, opportunities, religious affiliations, etc. The good society  is not coherent. The good society always includes at least some people that live differently than you or somebody else want them to live.

How radical is the distribution of knowledge? So radical that the person himself doesnt necessarily know beforehand how he will act in a certain situation, if he ends up in it. He may e.g. think or plan that he sells his car and saves his stereosystems, if he faces financial trouble, but it remains to be seen what he actually does, if that happens. In the actual situation he may sell the stereosystems and save the car, or sell them both, or save them both, or sell and save some other combination of things or property. These alternative choices can feel to him very compelling. The choice depends on his thinking, emotions, memories and their interaction with the situation, with its many aspects. This in addition that it is often hard for the person to predict to what kinds of situations he will get into, and this makes planning, decisions, knowledge etc. beforehand even harder.

***

Ihmiset kiinnittävät liian paljon huomiota liberaalin systeemin toimijoihin ja liian vähän huomiota liberaalin systeemin insentiivi-rangaistusrakenteeseen. Liberaali systeemi on suhteellisen vakaasti sellainen kuin se on riippumatta siitä minkälaisia toimijoita sitä pyörittää. Liberaali systeemi samanaikaisesti pakottaa, houkuttelee, kannustaa, ohjaa, opettaa ja velvoittaa liberaalin systeemin palveluksessa ja alaisuudessa toimivia ihmisiä tiettyihin liberaaleihin muotteihin ja käytäntöihin. Esim. suomalainen liberaali systeemi on hyvin vastuskykyinen sille muutokselle, että ihmiset potkaisevat vaaleissa suuren osan "suomalaisvastaisista, valehtelevista ja korruptoituneista poliitikoista" pois eduskunnasta ja äänestävät "suomalaisista välittävät, rehelliset ja lahjomattomat poliitikot" eduskuntaan, tai sille, että suuri osa "huonoista" virkamiehistä vaihdetaan toisiin "parempiin" virkamiehiin. Jos suomalaiset virkamiehet korvattaisiin suurelta osin muslimivirkamiehillä, kaikenlaiset ongelmat, väärinkäytökset, korruptiot ja patologiat lisääntyisivät, mutta liberaalin systeemin luonne säilyisi siitä huolimatta pitkään liberaalina. Liberaalien byrokratioiden muutos islamilaiseen suuntaan on hidas prosessi.

Itseasiassa liberaali systeemi tuottaa kollektiivisesti helposti sellaisia vaikutuksia, joita kukaan tai lähes kukaan yksittäinen systeemissä toimiva ihminen ei halua. Liberaali systeemi kokonaisuutena ei ole riippuvainen yksittäisten ihmisten tahdosta, tavoitteista, arvoista tai identiteeteistä.

tiistai 8. syyskuuta 2015

Rakastakaa toisianne kuin sukulaiset


Hyvät lukijat,

Rakennustyömaan / remontin aiheuttamat haitat ovat vähentyneet pahimmasta jaksosta ja jos lupaukset pitävät paikkansa, vajaan kahden viikon kuluttua niiden aiheuttamien ongelmien pitäisi muuttua ajoittaisiksi. Jos ongelmat ovat riittävän vähäisiä, vastaan lähipäivinä viime viikkojen aikana tulleisiin kommentteihin. Seuraavassa on kolme Facebook -kommenttiani. Ensimmäinen kommentti edustaa sitä aihetta (liberaalit), jonka käsittelyä pyrin tulevaisuudessa vähentämään, toinen ja kolmas kommentti kuuluvat tärkeimmän sisältönsä osalta niiden aiheiden joukkoon, joita aion käsitellä tulevaisuudessa enemmän.

***

Liberaalien ajattelun virheellisyys syntyy suurelta osin siitä, että heillä on, sanokaamme, typistettyjä ratkaisuja kaikkiin ongelmiin. Tarkoitan tällä vaikkapa sitä, että he kuvittelevat jonkin hädän tai ongelman, tai ehkä he joskus havaitsevat jonkin todellisen hädän tai ongelman, sitten he haluavat auttaa, ja sen perusteella he keksivät jonkin siististi leikatun ja staattisen ratkaisun sille, "auttavan ja hyvän ratkaisun". Voisimme lähteä analysoimaan sellaista ajattelua seuraavasti:

1) Elämässä, yhteiskunnassa ja yleensä havaitsemassamme todellisuudessa ei oikeastaan ole ratkaisuja. On vain rajallisia resursseja ja niiden allokointeja. Jos resurssit sijoitetaan johonkin tiettyyn asiaan, ne ovat poissa toisista asioista. Ne asiat joihin resursseja eli rahaa, aikaa, energiaa, työtä jne. ei sijoiteta, ovat vaihtelevassa määrin menetyksiä, vaihtoehtoiskustannuksia. Järkevä ja rationaalinen ihminen kartoittaa eri vaihtoehdot parhaansa mukaan mielessään, punnitsee ja vertailee vaihtoehtoja keskenään, arvioi hyötyjä, potentiaalisia hyötyjä, menetyksiä ja potentiaalisia menetyksiä mielessään, ja tekee sen perusteella mahdollisimman järkevän valinnan tai resurssiallokoinnin. Samalla hän on tietoinen siitä, että vaikka hän tekisi optimaalisen valinnan, hän joka tapauksessa menettää monenlaisia asioita toteutumatta jääneinä vaihtoehtoina. Jos henkilö sijoittaa resursseja tehokkaampaan ja nopeampaan autoon, ne resurssit ovat poissa auton turvallisuudesta, tai lomamatkasta, tai suuremmasta asunnosta, tai tarvittavasta hammashoidosta, tai lasten tarpeellisesta lisäopetuksesta, tai jostain näiden kombinaatioista, jne. ad infinitum. Liberaalit eivät juuri koskaan punnitse ratkaisuissaan eri vaihtoehtoja mielessään. Heillä on voimakas median synnyttämä ajankohtainen emotionaalinen mielikuva, josta syntyy voimakas emotionaalinen paine, jolle on vain yksi ehdoton emotionaalista painetta lievittävä ratkaisu. Ja huomenna on jokin muu median luoma emotionaalinen mielikuva, paine ja välttämätön ratkaisu. Jne. ad infinitum. Tämä liberaalien henkinen ruletti pyörii niin kauan kuin media kehtaa pyörittää sitä (ja kyllähän se kehtaa), tai kunnes ihmiset viisastuvat niin paljon, että he kykenevät itsenäiseen ja parempaan mediasta riippumattomaan ajatteluun.

2) Sanotaan, että liberaalit haluavat jonkin ratkaisun, vaikkapa X määrän elintasopakolaisia pakolaiskeskukseen Y. Tämä ratkaisu prosessoituu useimmiten heidän mielissään siten, että aika tavallaan pysähtyy siihen kun X määrä elintasopakolaisia on saatu pakolaiskeskukseen Y. Mitään ei tapahdu sen jälkeen heidän mielissään, ellei oteta huomioon huomisen mediakohun aihetta, kasvoiltaan hiukan epämuodostunutta hellyttävää ulko-mongolialaista vauvaa, joka voi joutua syrjityksi yhteisössään, elleivät suomalaiset liberaalit lähetä hänelle niin paljon avustuksia, että hän pääsee kosmeettiseen korjaavaan leikkaukseen. Meidän muiden on kuitenkin kysyttävä, "Mitä sitten tapahtuu?" ja kun siihen on vastattu, on toistettava samaa kysymystä yhä uudelleen kunnes mahdollisimman monet potentiaaliset tapahtumien ketjut on saatu kartoitettua kauas tulevaisuuteen. Ts. mitä sitten tapahtuu? - vastaus - mitä sitten tapahtuu? - vastaus - mitä sitten tapahtuu? - vastaus - jne. Näin todellinen elämä toimii. Monet elintasopakolaisiin ja pakolaisiin liittyvistä kehityskuluista ovat negatiivisia; on slummiutumista, radikalismia, ääri-uskonnollisuutta, työttömyyttä / sosiaalitukien varassa elämistä / huonolaatuista työntekoa, heikkoa koulumenestystä, rikollisuutta, syrjäytymistä, sopeutumiskyvyttömyyttä, jne. Usein nämä kehityskulut pahenevat sukupolvien edetessä. Meidän on otettava ne analyyseissamme ja päätöksissämme huomioon.

Tämä on hyvin kiusallista liberaaleille. Liberaalit haluavat usein ummistaa silmänsä näiltä negatiivisilta asioilta; salata ja kieltää ne itseltään ja muilta; jättää ne käsittelemättä; selitellä ne pois tai olemattomiin, tai vähätellä niitä; sensuroida ne; rangaista, tuomita, painostaa ja kritisoida niitä, jotka niistä puhuvat; valehdella ja vääristellä positiiviseen suuntaan; kertoa valikoivasti vain positiivisista asioista; jne. Liberaaleissa on keskimääräistä enemmän narsistisia piirteitä; he haluaisivat nähdä itsestään ja toimistaan pelkästään positiivisia asioita, ja haluaisivat pakottaa muut näkemään heistä ja heidän toimistaan vain positiivisia asioita. Liberaalit haluavat nähdä itsensä keskimääräistä enemmän pysyvästi hyvinä, kaikissa toimissaan onnistuvina, kaikkia auttavina universaaleina hyväntekijöinä, moraalisesti ylivertaisina, muita sivistyneempinä ja parempina, jne. Se joka tuo esille liberaaleihin tai heidän toimiinsa liittyviä negatiivisia asioita, pilaa liberaalien hyvän tunnelman, pahoittaa ja katkeroittaa liberaalien mielen. Koska liberaalien elämän tarkoituksena on tuottaa itselleen hyvää mieltä ja poistaa tai estää pahaa mieltä, realistinen kommentoija syyllistyy liberaalien mielestä suureen syntiin, liberaalien elämän pilaamiseen. Sitäpaitsi monet liberaalien elinkeinoista ovat enemmän tai vähemmän riippuvaisia jatkuvista positiivisista tunnelmista, ja liberaalien menestykseen ja hyvyyteen liittyvistä mielikuvista. Suurelta osin siksi liberaalit vastustavat todellisuutta, kritisoijia, toisinajattelijoita, negatiivisia ja vaikeita asioita, jne. niin intensiivisesti ja sitkeästi.

No, todellisuus on sitä mitä se on ja sillä on taipumus pakottaa. Liberaalienkin on pakko käsitellä ajoittain negatiivisia asioita, ja toisaalta myös konservatiivit ajavat liberaaleja nurkkaan, ja pakottavat heitä kohtaamaan negatiivisia asioita. Mitä liberaali tekee, kun hänet on riisuttu alastomaksi kaikista valheista, vääristelyistä, selittelyistä, vähättelyistä, jne., ja hän joutuu kohtaamaan selkä seinää vasten ajettuna alastoman totuuden, sanotaan vaikkapa maahanmuuttajarikollisuuden. Hän sanoo, että siihen pitää heittää (lisää) verorahoja ja (lisää) byrokraatteja. Mitään muuta hänessä ei ole. Vaikka liberaalia piruparkaa kidutettaisiin, mitään muuta hänestä ei lähtisi irti. Syvin totuus liberaalista on hänen latteuksiensa tylsistyttävää toistoa. Liberaalin korttitalo sortuu jälleen kerran siihen, että analysoimme vaihtoehtoiskustannuksia ja kysymme kerta toisensa jälkeen, "Mitä sitten tapahtuu?" (tai kun byrokraatit ovat kyseessä, kysymme kerta toisensa jälkeen myös, "Tapahtuuko yhtään mitään?" ja "Tapahtuuko liian vähän?" ja "Tapahtuuko vääriä asioita?" ja "Syntyykö toimista negatiivisia sivuvaikutuksia?"). Onko mikään ihme, että miellyttävät ja kauniit valheet ovat monella tavalla niin tärkeitä ja välttämättömiä liberaaleille?

3) Rajataan kolmatta kohtaa hiukan. Karsitaan pöpeimmät ja fanaattisimmat liberaalit pois laskuista, ne jotka ovat empaattisissa yhteyksissä kaikkien kasvien, kaikkien ihmisten ja koko maailman tunnevärähtelyjen kanssa; ne jotka lukivat koskettavan lehtiartikkelin, ja lähtivät saman tien ilman suunnitelmia, rahaa, tietoja ja taitoja Ouagadougoun slummeihin kymmeneksi vuodeksi "auttamaan"; liberaalit hipit, joiden äärimmilleen viedyt "humaanit, sallivat ja rajattomat" ajatukset ja vaatimukset ovat täysin irrallaan todellisuudesta, jne. Normaalit ja selväjärkiset liberaalit saattavat käyttää edellä mainittuja sopivasti suodatettuina ja muokattuina median jutuissa eräänlaisina liberaaleina "huippu-urheilijoina" silloin kun tarvitaan inspiroivia kertomuksia liberaalista uhrautuvuudesta, liberaalista empaattisuudesta, liberaalista sallivuudesta, tms., mutta suhtautuvat heihin todellisessa elämässä vieroksuen, ja eivät koskaan nimittäisi sellaisia henkilöitä mihinkään vastuullisiin tehtäviin, siitä huolimatta, että sellaisten henkilöiden ajattelussa on paljon yhtymäkohtia tavallisten liberaalien ajatteluun.

Kaikille ihmisille on jossain määrin vaikeaa ymmärtää oman talouden, osaamisalueen ja elämänpiirin ulkopuolisia asioita ja toimia niissä vastuullisesti. Tämä näkyy esim. niissä ristiriidoissa joita ihmisten demokraattisten vaatimusten ja maksuvalmiuksien välillä on. Vaatimukset ovat ylimitoitettuja ja maksuvalmiudet alimitoitettuja. Liberaalit poikkeavat tästä trendistä suurempaan negatiiviseen suuntaan mm. seuraavien osittain päällekkäisten syiden vuoksi:

Liberaalit elävät kuplassa enemmän kuin muut. Liberaalit vaativat toisiltaan suoraan tai epäsuorasti enemmän konformismia kuin muut. Liberaalien ideologis-poliittinen liikkumavara on muita kapeampi. Liberaalit ottavat yleisesti palautetta vastaan lähinnä toisilta liberaaleilta. Liberaalit eivät ole juurikaan kiinnostuneet ei-liberaalien palautteesta tai ei-liberaalien informaatiosta. Liberaalit ottavat muita vähemmän suoraa palautetta maailmasta, todellisuudesta, yhteiskunnista, ihmisistä, jne. He haluavat edellisistä palautteen usein liberaalien auktoriteettien suodattimien kautta, joiden puolueellisuus on melkein aina samantyyppinen. Liberaalit ottavat muita vähemmän kriittistä palautetta omista epäonnistumisistaan ja poliittisesti sensitiivisistä asioista. Yritysten, erehdysten, virheiden ja onnistumisten kautta evolutiivisesti oppiminen on tärkeä kehittymisen väylä. Liberaalit ovat rajoittaneet sitä itseltään monilta osin.

Liberaalit lietsovat keskuudessaan positiivista henkeä, he esim. vakuuttelevat toisilleen olevansa rohkeita puhuessaan loppuunkaluttuja asioita seksistä, joiden sanominen yhtä rohkeaa kuin tervehtiminen; he nostattavat optimismiaan tuhansin liioittelevin vastavuoroisin internetviestein; heidän sokerinen empaattisuutensa herättää ulkopuolisissa vaivaantuneisuutta, jne. Positiiviseen henkeen eivät sovi negatiiviset, ongelmalliset, kiusalliset tai kriittiset asiat. Positiivisen hengen rikkova liberaali on hiukan kuin rikollinen. Muut ihmiset väittelevät usein keskenään. Liberaalit eroavat muista siten, että he väittelevät vähemmän. Usein he eivät nosta korjaavaa informaatiota ollenkaan esille, hymistelevät vain positiivisesti keskenään.

Liberaaleilla on de facto vallan monopoli länsimaissa, on ollut jo pitkään. Se tekee liberaaleista ylimielisiä ja välinpitämättömiä monenlaisten asioiden suhteen, ja tuo vanavedessään paljon logiikkaan ja rationaalisuuteen liittyviä ongelmia.

Näiden syiden vuoksi liberaali kunnanjohtaja sanoo, että kun valtio maksaa kunnalle maahanmuuttajien kulut, se ei maksa mitään ja liberaaleilla ei ole asiasta mitään huomautettavaa; kun liberaalit käynnistävät valtion laajoilla sosiaalitukiohjelmilla sodan köyhyyttä vastaan, köyhyyden pitkäaikainen väheneminen ensin pysähtyy ja sitten köyhyys moninkertaistuu alkuperäisestä, eivätkä liberaalit kykene keskusteluillaan ja toimenpiteillään muuttamaan näitä kehityskulkuja; kun euron ja siihen liittyvien yhteisvastuiden on todettu vuosien ajan olleen kalliiksi käyvä taloudellinen virhe ja pakkopaita, liberaalit jatkavat, usein vilpittömästi uskoen, euron kehumista; jne. ad infinitum.

***

Nykyajan länsimaiset naiset ja miehet ansaitsevat oman yksinäisyytensä ja tyytymättömyytensä. Vanhoina aikoina ihmiset sopeutuivat parisuhteissa toisiinsa ja kasvoivat yhteen. Kun on tutkittu tietyissä maissa, joissa on vielä jäljellä järjestettyjen avioliittojen instituutio, järjestettyjen avioliittojen onnellisuutta ja onnistumista, on havaittu, että nämä avioliitot ovat keskimäärin onnellisempia ja onnistuneempia kuin länsimaisten ihmisten avioliitot. Järjestetyissä avioliitoissa useimmiten kaksi toisilleen tuntematonta tai puolituntematonta ihmistä määrätään vanhempien käskystä yhteen. Länsimaisten odotusten mukaan tällaisten avioliittojen pitäisi olla epäonnistuneita ja surkeita, mutta vastoin odotuksia useimmiten käy juuri toisinpäin. Puolisot ovat kyllä ensin hiukan varautuneita ja pallo hukassa, mutta ajan kuluessa he muotoutuvat toisiinsa sopiviksi ja heistä tulee onnellisia ja tyytyväisiä. Länsimaisilla ihmisillä on pareilleen idealistisia ja usein täydellisyyttä vaativia spesifejä vaatimuksia, joita kukaan ei voi lopulta täyttää, ei edes se henkilö, joka aluksi näyttää täyttävän kaikki odotukset.

Koska miehet pyrkivät ja naiset valitsevat, naisilla on tässä asiassa suurempi vastuu. Kun miehet huomaavat miten kieroutuneet "peli" ja "parisuhdemarkkinat" toimivat, heillä on taipumus lyödä kaikki hajalle. Kaikenlaisten huijarien, teeskentelijöiden, lyhyiden suhteiden ritarien ja hyväksikäyttäjien määrä lisääntyy. Samoin kuin sellaisten miesten määrä, jotka vetäytyvät pornovideoiden ja oman käden luotettavan seksin maailmaan. Nämä kaikki toimintamallit ovat kuitenkin kokonaisvaltaisen elämän kannalta epätyydyttäviä sekä miehille, että naisille.

***

Monet ovat epätoivoisia maahanmuuttopolitiikan suhteen. Perussuomalaiset olivat yksi vaalien suhteellisista voittajista, ja pääsivät hallitukseen. Siitä huolimatta maahanmuuttajien määrä on lisääntynyt moninkertaisesti edeltävistä vuosista hallitsemattomiin mittoihin. Suomen tuhoaminen kiihtyi, ja meidän vaaleissa ilmaisemallamme tahdolla ei ole ollut mitään merkitystä.

Kyse ei ole sattumasta, vaan kotimaisen ja ulkomaisen liberaalin eliitin suunnitelmallisesta toiminnasta ja tahdosta. Jonkin verran on vaikuttanut myös se, että perussuomalaiset ovat tiettyjä poikkeuksia lukuunottamatta olleet liian ponnettomia.

Eräs vallan ominaisuuksista on se, että vallanpitäjät pystyvät valtansa avulla toteuttamaan tavoitteitaan vastoin muiden ihmisten tahtoa ja vastustusta. Italialaisen poliittisen tieteilijän Gaetano Moscan (1858-1941) mukaan todellisuudessa suhteellisen pienet eliitit hallitsevat aina yhteiskuntia riippumatta siitä minkälainen poliittinen järjestelmä ja ideologia niissä on, mukaanlukien demokratiat. Tämä sääntö pätee erityisesti nykyisissä byrokratioiden manageroimissa yhteiskunnissa. Eliittien valta perustuu niiden muita parempaan organisointikykyyn, niiden käytössä oleviin laajoihin valta-, raha- ja materiaaliresursseihin, ja niiden tehokkaaseen ja fokusoituneeseen sisäiseen organisoitumiseen.

Mitä sanoisin tällaisessa tilanteessa? Mitä meidän tulisi tehdä?

Kun liberaalin eliitin politiikasta karsitaan kaikki retoriikka ja illuusiot pois, siitä jää jäljelle se, että liberaali eliitti pyrkii rikastumaan ja saamaan enemmän valtaa muun yhteiskunnan kustannuksella, huonontamalla kaikkien muiden elämää ja olosuhteita. Liberaalilla eliitillä on itsekäs motiivi yhteiskuntamme tuhoamiseen, ja on mahdollista, että me emme pysty estämään sitä.

Liberaali eliitti on pahantekijä ja väärintekijä. Raamatun profeetat moittivat pahoja hallitsijoita, tuomitsivat väärintekevät hallitsijat. Vaikka me emme yllä profeettojen tasolle, meillä on profeetallinen ja majesteetillinen tehtävä. Meidän tulee kertoa parhaan kykymme mukaan hallitsijoille totuus heistä itsestään. Meidän tulee kertoa kaikille totuus hallitsijoista ja heidän teoistaan. Voi olla, että liberaali eliitti saa tavoittelemansa voiton, mutta me myrkytämme sen loppuun saakka totuudella ja tuomitsemisella. He eivät koskaan pääse eroon totuudesta ja tuomioista. Kun yhteiskuntamme on menettänyt järkensä ja muuttunut hulluksi, meidän velvollisuutenamme on säilyttää viisaus ja järkevyys, niin että ne eivät koskaan katoa, riippumatta siitä mitä pahaa yhteiskunnassa tapahtuu. Viisaus ja järkevyys ovat aikanaan uuden hyvän kukoistuksen siemen.

Tuhoaminen on helpompaa kuin rakentaminen ja liberaali eliitti pystyy vallallaan tuhoamaan paljon enemmän kuin me pystymme korjaamaan ja rakentamaan uutta. Voi olla että liberaali eliitti tuhoaa meidän yhteiskuntamme, mutta se ei pysty tuhoamaan meidän suomalaisia yhteisöjämme, jos me rakennamme niitä. Luokaa siis hyviä ja kestäviä suhteita välillenne; tehkää hyviä tekoja toisillenne; auttakaa ja tukekaa toisianne, ja tehkää laaja-alaista yhteistyötä; olkaa myötätuntoisia toisianne kohtaan; olkaa kiitollisia ja vastavuoroisia toisianne kohtaan; olkaa ystävällisiä toisianne kohtaan; rohkaiskaa ja innostakaa toisianne; ohjatkaa ja kehottakaa toisianne hyvään; neuvokaa toisianne parhaan kykynne mukaan; sivistäkää itseänne ja toisianne, ja hankkikaa kaikenlaisia hyödyllisiä tietoja ja taitoja; rakastakaa toisianne kuten sukulaiset rakastavat toisiaan, ja olkaa lempeitä ja armahtavaisia toisianne kohtaan; ja olkaa hedelmällisiä ja täyttäkää maa lapsillanne. Voi olla että liberaali eliitti muuttaa vertauskuvallisesti meidän yhteiskuntamme tuhansiksi kiloiksi roskaa ja jätettä, mutta meidän luomamme yhteisöt ovat kuin muutaman kilon painoinen timantti siihen verrattuna. Meidän pienempi timanttimme on paljon arvokkaampi ja tärkeämpi kuin heidän suurempi roskansa ja jätteensä.

Ja lopuksi toivon, että mahdollisimman moni teistä antaa elämänsä Jumalan käsiin. Jumalallinen hyvä voittaa maallisen pahan.

sunnuntai 16. elokuuta 2015

Median poliittinen sitoutuneisuus ja vapauden illuusio


Kaksi Facebook -kommenttiani:

Olli Immonen kyseli aiemmin median toimittajien poliittisesta sitoutuneisuudesta. Liberaali media haki päivystävän professorin selittämään, että sellaista ei saa kysellä, se loukkaa toimittajien yksityisyydensuojaa ja uhkaa toimittajien poliittista riippumattomuutta. Toimittajien poliittisuus on yhtä julkinen ja poliittinen asia kuin Olli Immosenkin poliittisuus. Jos media analysoi Olli Immosen poliittisia näkemyksiä, ja kyselee hänen poliittisten näkemystensä perään, yhtä suurella syyllä Ollilla ja meillä muilla on oikeus kysellä toimittajien poliittisesta sitoutuneisuudesta.

Nykyään ei ole mitään selkeärajaista mediaa. Me kaikki olemme nykyisin osa mediaa, osa median sisällöntuottajia. Tämä kirjoitus ja sinun kirjoituksesi internetissä ovat osa median sisällöntuotantoa. Kun meillä ei ole liberaalin median poliittista immuniteettiä ja yksityisyydensuojaa, niin meillä ei ole myöskään mitään syytä antaa niitä liberaaleille toimittajille. Se vain suojelisi liberaaliin valtaan liittyviä ansaitsemattomia etuoikeuksia ja ylivaltatavoitteita. Valta ei ole pysyvä olotila. Valta on dynaaminen prosessi. Valta määritetään joka päivä uudestaan poliittisten konfliktien avulla. Kun päivystävä professori de facto sanoo, että meidän liberaalien etuoikeuksien ja ylivaltajärjestelyjen perään ei saa kysellä, oikea vastaus on kysellä lisää niin kauan kunnes kaikki liberaalien korruptoituneet hyvä veli -verkostot ja -järjestelyt on paljastettu ja raahattu kaiken kansan nähtäväksi. Tästä järjestelystä tulee sitten uusi yhteiskunnallisen avoimuuden, läpinäkyvyyden ja korruptionvastaisuuden normi.

Uhkaa liberaalin median poliittista riippumattomuutta? Liberaali media on poliittisesti sitoutunut liberaaliin konsensukseen. Toimittajat ovat niin suurelta osin poliittisia sätkynukkeja ja niin paljon mukana korruptoituneissa hyvä veli -verkostoissa, että vastaavaa poliittista sitoutuneisuutta joutuu hakemaan Neuvostoliiton toimittajien keskuudesta. Suurin ero liberaalien toimittajien ja kommunististen toimittajien välillä on se, että konsensus järjestetään heidän keskuudessaan jossain määrin eri tavalla ja eri menetelmillä, ja se, että liberaali konsensus kattaa merkityksellisimmät ja "sensitiivisimmät" poliittiset asiat, kun taas kommunistinen konsensus kattaa suuremman osan poliittisista ja yhteiskunnallisista asioista. Kummassakin poliittisessa järjestelmässä konsensus on yhtä jäykkä ja joustamaton.

***

Mikä on liberaalin systeemin suurin ja salakavalin psykologinen manipulaatio? Sanoisin, että se on vapauden illuusion luominen. Sosiaalipsykologian tutkimuksissa on havaittu, että sellaisten ihmisten toiminnallinen konformismi / totteleminen lisääntyy selvästi, joille sallitaan sanallinen erimielisyys määrätyn tai velvoitetun tehtävän suhteen. He myös havaitsevat muita ihmisiä huonommin oman konformisminsa ja tottelemisensa, toisin sanoen heille syntyy suurempi illuusio vapaudesta, itsenäisyydestä, yksilöllisistä valinnoista ja käyttäytymisestä, ja yksilöllisestä ajattelusta ja tahdosta. He kokevat olevansa vähemmän vastuullisia suorittamastaan tehtävästä, melkein kuin he olisivat tehtävän ulkopuolisia tarkkailijoita. Heidän mielestään tehtävästä ovat lähes kokonaan vastuussa auktoriteetit, organisaatio, muut työntekijät, sosiaalinen viiteryhmä, yhteiskunta tai jokin muu sellainen ulkopuolinen taho. Em. tutkimukset käsittelevät puheen ja toiminnan välistä ristiriitaa, mutta samaa psykologista periaatetta voidaan soveltaa myös ihmisten puheen ja puheen välisiin ristiriitoihin.

Jos yhteiskuntaa tarkastellaan pelkästään vallankäytön maksimoimisen kannalta, joka on tyypillistä liberaalille systeemille, on helppo nähdä miten yhteiskunta kannattaa järjestää. Vaaditaan merkityksellisimmissä, kriittisimmissä ja "sensitiivisimmissä" puheissa, toiminnoissa ja tehtävissä erilaisten rangaistusten ja velvoitteiden avulla konformismia, ja auktoriteetit, sosiaaliset ryhmät, organisaatiot tms. luovat kovan psykologisen paineen valikoivaan konformismiin ilmaisemalla, että erimielisyyttä ei katsota hyvällä, tai siihen suhtaudutaan avoimen vihamielisesti ja tuomitsevasti. Jälkimmäinen voi johtaa epävirallisiin tai virallisiin sosiaalisiin ja yhteiskunnallisiin rangaistuksiin. Kovaa psykologista painetta voidaan myös itsessään pitää tietynlaisena sosiaalisena rangaistuksena. Muilta osin, suurimmassa osassa asioita, sallitaan suhteellisen vapaa sanallinen erimielisyys ja toiminnallinen itsenäisyys.

Näiden syiden vuoksi näemme liberaaleja, jotka noudattavat orjallisesti liberaalia ideologiaa, liberaalien auktoriteettien kirjoituksia, liberaaleja velvoitteita ja virtauksia, liberaaleja sosiaalia paineita, jne., mutta kokevat olevansa vapaita ja itsenäisiä henkilöitä, joilla on lähes rajoittamaton oma tahto. Jos heidät laittaa konformismiin liittyen selkä seinää vasten, he useimmiten marssittavat esiin esimerkkejä siitä miten he ovat kritisoineet jotakin liberaalia politiikkaa tai olleet eri mieltä jostakin liberaalista politiikasta, tai sitten he vetoavat omaan tahtoonsa sellaisissa asioissa, jotka eivät liity mitenkään liberaaliin konsensukseen. Kun heidän liberaaliin politiikkaan liittyvää 'ei-konformismiaan' tarkastelee lähemmin, huomaa, että se pysyy huolellisesti liberaalin konsensuksen sallittujen rajojen sisällä; se on normaalia liberaalia väittelyä tai keskustelua liberaalista politiikasta.

Mutta ei aito konservatiivi ole juuri yhtään sen vapaampi em. psykologisesta taipumuksesta. Hän voi olla jopa alttiimpi vapauden illuusiolle suuremman toisinajattelunsa takia.

Jos liberaalin konformismi osoitetaan hänelle väittelyssä tai keskustelussa, hän tietysti kiistää sen julkisesti, koska tilanne on kilpailullinen, ja tuntuisi todennäköisesti häpeälliseltä ja nöyryyttävältä häviämiseltä myöntää se vastapuolelle. Mutta jossain rauhallisemmassa tilanteessa hän saattaa myöntää mielensä yksityisissä sopukoissa itselleen: "Kyllähän minä aika konformistinen olen. Lammas. Laumaeläin."

Tällainen sisäinen tunnustus johtaa vain harvoin konformismin vähenemiseen. Kaikki sosiaaliset ja yhteiskunnalliset paineet ovat samalla tavalla kiskomassa ja uhkaamassa liberaalia kuin ennenkin. Paljon todennäköisempää on se, että liberaali rationalisoi konformisminsa itselleen jollain osittain tai kokonaan valheellisella, mutta psykologisesti tyydyttävällä tavalla, joka voi johtaa liberalismin lisääntymiseen. Mitä enemmän ja pidempään liberaali elää, toimii ja puhuu valheen mukaan, sitä enemmän siitä tulee hänelle todellisuutta ja sitä enemmän se muuttuu hänen minäkuvakseen.

Liberaali voi esim. sanoa itselleen: "Minä en noudata liberaalia ideologiaa jne. sen takia, että olisin konformistinen. Minä noudatan sitä sen takia, että minä todella haluan noudattaa sitä, sen takia, että minä olen erittäin liberaali henkilö" / "Ok, minä olen jossain määrin konformistinen, mutta muut ihmiset ovat minua paljon konformistisempia, joten minun ei tarvitse välittää siitä. Minä olen tässä suhteessa parempi kuin muut" (Tämä illuusio syntyy havainnoijan ja havaintojen kohteiden informaatioepäsuhdasta ja itseä palvelevasta puolueellisuudesta. Havainnoijalla on pääsy kaikkiin omiin ajatuksiinsa ja tunteisiinsa. Niissä on mukana ei-konformistisia tyytymättömyyksiä, erimielisyyksiä, suuttumisia, turhautumisia jne. liberaalia konsensusta kohtaan. Vaikka hän ei käytöksellään ja puheillaan juuri millään tavalla riko liberaalia konsensusta, hänen ei-konformistiset sisäiset ajatuksensa ja tunteensa tuntuvat hänestä ei-konformismilta. Havainnoija ei havaitse muiden ihmisten vastaavia sisäisiä tapahtumia, hän näkee ja kuulee vain heidän ulkoisen konformisminsa. Niinpä he näyttävät hänestä konformistisemmilta kuin hän itse. Tätä illuusiota lisää se, että ihmisillä on keskimäärin taipumus nähdä itsensä suhteessa muihin ihmisiin parempana kuin he ovat. Useissa tutkimuksissa on havaittu, että n. 70-90% ihmisistä pitää itseään keskimääräistä parempina autoilijoina, opettajina, sijoittajina, tutkijoina, oppilaina, jne.) / "Konformismia tarvitaan, kyllä se meidän konformismi on pelkästään hyvää konformismia. Eikä sitä paljoa ole. Katsokaa kaikkea sitä ei-konformismin määrää yhteiskunnassa. Paremminkin on ihme, että systeemi pysyy kasassa ollenkaan tällä konformismin määrällä. Kollektiivista konformismia tarvitaan oikeastaan lisää, jotta yhteiskunta toimii paremmin! Me olemme todellisia hyväntekijöitä, kun me vaadimme lisää konformismia, vaikka perussuomalaisten kaltaiset ihmiset eivät sitä ymmärrä. He eivät ymmärrä omaa parastaan." (Toisin sanoen liberaali vähättelee konformismin määrää ja haittoja; ja paisuttelee ei-konformismin määrää, konformismin hyötyjä, vastustajien typeryyttä ja liberaalien toimien universaalia hyvyyttä. Hän alkaa havainnoimaan, muistamaan ja ajattelemaan ympäristöään aiempaakin valikoivammin siten, että se vahvistaa mahdollisimman suurelta osin hänen puolueellisuutensa oikeiksi.) / jne.

Konservatiivit ovat toki aloittaneet suuremmasta kapinallisuudesta kuin liberaalit, mutta psykologinen paine; poliittiset ja sosiaaliset kompromissit ja vaatimukset; tietämättömyys poliittis-psykologisesta manipuloinnista; tietämättömyys konservatismista; yhteisten sosiaalis-poliittisten sääntöjen ja periaatteiden vähäisyys; liian vähäinen yhteishenki; omien selkäänpuukottaminen; jne. ovat alkaneet kuluttaa kapinallisuutta, mutta eivät juuri ollenkaan konservatiivien mielikuvaa omasta kapinallisuudestaan. Niin kauan kuin liberaalit jaksavat jankuttaa perussuomalaisten olevan kauheita kapinallisia, ja niin kauan kuin konservatiivit lausuvat sanallisia erimielisyyksiään, liberaaleimminkin toimiva, puhuva ja äänestävä konservatiivi kuvittelee aidosti olevansa ei-konformistinen kapinallinen. Liberaali sentään saattaa joskus huomata olevansa liian konformistinen, ja joutuu rationalisoimaan toimintaansa. Latistunut konservatiivi ei välttämättä koskaan tule huomaamaan olevansa liian konformistinen suhteessa liberaaliin konsensukseen, ellei sitä tehdä hänelle vastaansanomattoman selväksi. Eikä tajua välttämättä sittenkään. Väljähtäneen konservatiivin vapauden illuusio ja konformismi on siten suurempaa kuin liberaalin.

Ps. Tarkoitukseni ei ole tällä kirjoituksella sanoa, että kaikki konformismi on pahasta. On olemassa hyvää ja huonoa konformismia. Yhteisöllisellä konformismilla on suurempi taipumus olla hyvää. Kollektiivisella konformismilla on suurempi taipumus olla pahaa. Kollektiivinen konformismi on laumojen ja ihmismassojen konformismia. Konformismi on kuin tuli. Sopivasti hallittuna ja jännitteisessä vuorovaikutuksessa tulta rajoittavien ja vastustavien elementtien kanssa se on todennäköisesti hyvä asia. Valloilleen päässeenä kovana tai pehmeänä totalitarismina se on paha asia.

lauantai 15. elokuuta 2015

Hyvä mieli kirjoja lahjoittamalla

Sidotut ja nidotut paperikirjat ovat esineistä hienoimpia ja tärkeimpiä. Jokaisessa sivistyneessä kodissa on suotavaa olla kirjahylly tai kirjahyllyjä, joissa on kirjoja sekä hyötyesineinä, että koristeina.

Antikvariaattien määrä on vähentymässä. Syynä siihen on osaltaan se, että antikvariaattien myyntihinnat ja voittomarginaalit ovat pieniä, jolloin ne joutuvat antamaan myytäviksi tuoduista kirjoista pieniä rahasummia, jotka usein lasketaan kymmenissä senteissä / kirja. Ne ovat niin pieniä rahamääriä, että ihmiset eivät useimmiten viitsi viedä käytettyjä kirjojaan antikvariaatteihin, vaan heittävät ne roskalaatikoihin. Se on sääli, koska paljon hyviä vanhoja ja uusia kirjoja menetetään, ja antikvariaattien kirjavalikoimat yksipuolistuvat.

Jotta näin ei tapahtuisi, ehdotan seuraavaa. Älkää ajatelko käytettyjen kirjojen viemistä antikvariaatteihin taloudellisena toimenpiteenä, vaan hyväntekeväisyytenä ja lahjoituksena, jolla te autatte kirjojen lukijoita ja antikvariaatin pitäjää. Te tuotatte kirjalahjoituksella ihmisille hyvää mieltä ja iloa, ja annatte heille monenlaista hyötyä. Muiden ihmisten auttaminen saa myös teidät hyvälle mielelle ja tyytyväiseksi, ja lisää teidän yleistä onnellisuuttanne.

Voitte antaa vanhoille kirjoille uuden elämän myös ostamalla niitä säännöllisesti antikvariaateista. Niitä voi nykyisin tilata helposti ja edullisesti internetistä. Olen tilannut monta kirjaa antikvariaateista, ja tilaukseni ovat lähes aina olleet onnistuneita ja sujuvia. Kirjojen kunto on ollut käytännöllisesti katsoen aina juuri sellainen kuin on kuvailtu tai jonkin verran parempi; keskimäärin jonkin verran parempi kuin odotukseni. Yksi kirja on ollut jonkin verran huonompi kuin odotukseni, mutta kuitenkin ihan hyvin luettavassa kunnossa. Olen parantanut joidenkin vanhojen kirjojen kestävyyttä ja miellyttävää käsiteltävyyttä laittamalla niiden kansiin muovipäällysteen.

Mutta mitä jos teillä on kirjoja, jotka herättävät teissä ristiriitaisia tunteita, esim. tietokirjoja, joissa on suhteellisen paljon hyvää tietoa, mutta myös räikeää propagandaa, vääristelyjä, virheitä ja/tai valheita? Ehkäpä te ette halua antaa sellaisia kirjoja kenellekään, ehkäpä te haluatte heittää sellaiset kirjat suoraan roskalaatikon kitaan? Tähän ehdotan ratkaisuksi sitä, että te kirjoitatte mustekynällä johonkin kirjan tyhjälle alkusivulle asiallisesti, sivistyneesti ja siistillä käsialalla näkemyksenne kirjan hyvistä ja huonoista puolista. Tällä on suuri merkitys ihmisille. Ihmisten on vaikeaa olla yksin eri mieltä auktoriteettien ja "yleisen" mielipiteen kanssa, joita kirjat ihmisten mielissä usein edustavat. Mutta kun he näkevät, että joku muu on eri mieltä kirjan sisällön kanssa, heidän on paljon helpompi olla myös itse eri mieltä kirjan sisällön kanssa. Konformismiin liittyvät tutkimukset vahvistavat tämän.

Monet kierrätyskeskukset vastaanottavat ja myyvät käytettyjä kirjoja. Monissa kierrätyskeskuksissa edellytetään lahjoitettavilta tavaroilta ja kirjoilta suhteellisen hyvää kuntoa, jolloin myytävien tuotteiden taso säilyy hyvänä. Joidenkin kierrätyskeskusten kirjavalikoima on laaja ja monipuolinen. Kierrätyskeskusten kirjojen hinnat ovat usein vielä edullisempia kuin antikvariaattien.

Vanhoja kirjoja voi viedä jonkin verran kirjastojen vaihtokirja- tai poistokirjahyllyihin, 5 kirjaa / henkilö pääkaupunkiseudulla. Näen kuitenkin antikvariaattiliiketoiminnan tukemisen hyväntekeväisyydellä tärkeämpänä kuin kirjojen viemisen kirjastojen vaihtokirjahyllyihin.

Sivumennen sanoen kirjastojen palvelut ovat nykyään monipuolisia. Kirjastoista voi lainata paperikirjoja, -lehtiä ja -sarjakuvia; äänikirjoja ja musiikkia cd-levyinä ja ladattavina tiedostoina; dvd-elokuvia; e-kirjoja; jne. Lisäksi kirjastoissa voi käyttää tietokoneita ja internettiä, tulostaa tiedostoja ja käyttää kopiokonetta.

Kirjoja voi lahjoittaa ihmisille, mutta siinä on tärkeää, että varautuu säilyttämään mielen tyyneyden silloin kun kirjoja ei oteta vastaan. Kirjojen käsittelemät aiheet ovat useimmiten rajattuja tiettyyn kiinnostuksen kohteeseen. Jos kirja käsittelee esimerkiksi kalastusta, ja se henkilö jolle kirjan pyrkii lahjoittamaan ei harrasta kalastusta, niin todennäköisesti hän ei joko ota kirjaa vastaan tai ottaa sen vastaan vain kohteliaisuudesta, ja pahimmassa tapauksessa heittää kirjan vähän ajan kuluttua käyttämättömänä roskalaatikkoon. Tämän takia kirjoja ihmisille lahjoitettaessa on suotavaa kysellä ennen lahjoittamista heidän kiinnostuksen kohteitaan, ja sitä sopivatko lahjoitettavat kirjat niihin.

Melkein kaikista Suomen antikvariaateista voi hakea ja ostaa kirjoja seuraavan kahden internetsivuston kautta.

http://www.antikka.net/

http://www.antikvariaatti.net/

Sivun näyttöjä yhteensä

Lukijat

Blogiarkisto