Hiljaista Pohdintaa

Hiljaista Pohdintaa

tiistai 27. elokuuta 2013

Median etnopositiivinen psykologinen manipulointi

Media käyttää pääasiassa viittä psykologista perusmanipulointikeinoa häivyttämään etnisten ryhmien välisiä eroja näkyvistä ja luomaan etnisistä ryhmistä valheellisia, vääriä, vääristyneitä, virheellisiä ja epätarkkoja mielikuvia ja tunteita.

1) Lisäämällä mielikuvia toiseuden monipuolisista positiivisista ominaisuuksista sekä toiseuden että suomalaisten keskuudessa [Toisin sanoen lisäämällä positiivisia yksilöllistäviä mielikuvia toiseudesta ja vähentämällä negatiivisia ja neutraaleja luokittelevia, ryhmäkeskeisiä mielikuvia toiseudesta] 2) Lisäämällä sitä, että suomalaiset ottavat toiseuden näkökulman. Näkökulmat on suunniteltu siten, että ne maksimoivat suomalaisten myötätunnon, säälin ja positiivisten tunteiden määrän toiseutta kohtaan 3) Lisäämällä kuviteltujen samanlaisuuksien, yhteensopivaisuuksien ja ystävyyksien määrää suomalaisten ja toiseuden välillä 4) Lisäämällä kuviteltujen erilaisuuksien, ristiriitojen, riitojen ja epäyhteensopivaisuuksien määrää suomalaisten välillä [riidankylväjä-manipulointi] 5) Lisäämällä suomalaisten keskuudessa kuviteltuja negatiivisia mielikuvia suomalaisista yksilöinä ja ryhmänä

[Kohta 5 on osittain päällekkäinen kohdan 4 kanssa, samoin kuin kohta 3 kohtien 4 ja 5 kanssa. Yksilöt, jotka kuvittelevat olevansa huonoja, surkeita ja epäyhteensopivia pyrkivät hakeutumaan paremmiksi kuviteltujen yksilöiden ja ryhmien luo ja joukkoon. Media pyrkii manipuloimaan suomalaiset yksilöt hakeutumaan toiseuden luokse, ja muodostamaan liittoja ja ystävyyksiä heidän kanssaan. Ryhmät, jotka kuvittelevat olevansa huonoja, surkeita, epäyhteensopivia ja riitaisia pyrkivät useimmiten hajoamaan, jonka jälkeen niiden jäsenet pyrkivät liittymään paremmiksi koettuihin ryhmiin tai ehkä pysymään suhteellisen atomisoituneina yksilöinä. Media pyrkii manipuloimaan suomalaiset hajoamaan etnisenä ryhmänä, uskonnollisina ryhminä, kulttuurillisina ryhminä jne, ja niiden jäsenet hakeutumaan ja liittymään toiseuden ryhmiin tai toiseuden ystäviksi. Tämä on medialle periaatteessa ideaali tapahtumien järjestys (huonoiksi ja epäyhteensopiviksi itsensä kuvittelevat suomalaiset pyytämässä tai haluamassa päästä toiseuden ryhmien jäseniksi tai toiseuden ystäviksi; suomalaisten alisteinen positio transaktioissa ja suhteissa toiseuden kanssa). Koska käytännössä kaikkia suomalaisia ryhmiä, erityisesti pieniä ja keskisuuria ryhmiä, ei saada hajotetuksi, ei kannata hajottaa tai ei voi hajottaa, media tyytyy useimmiten siihen että kaikenlaiset suomalaiset yksilöt ja ryhmät tulevat mahdollisimman vastaanottavaisiksi toiseuden yksilöille ja ryhmille, ja kuvittelevat mukaantulevan toiseuden mahdollisimman positiivisiksi, toivottaviksi ja haluttaviksi suomalaisille. Mediaa suosii siten suomalaisten etnopositiivisia jalkapalloseuroja, monikulttuurikerhoja, monietnisiä lasten lomaleirejä, monietnisiä tapahtumia jne., eli median monietnisen agendan kannalta toisaalta harmittomia ja toisaalta positiivisia pieniä tai enintään keskisuuria ryhmiä.]

Media voi tietysti käyttää mitä tahansa tuhansista psykologisista manipuloinneista näihin tarkoituksiin, mutta useimmiten ne on vähintäänkin sekoitettu edellä mainittuihin jatkuvasti toistuviin perusmanipulointeihin.

perjantai 23. elokuuta 2013

Ketkä käyttävät ylintä valtaa liberaalissa systeemissä? (edit)

Seuraavat linkit johdattavat lukijan liberaalia valtajärjestelmää käsittelevän tiedon kultakaivoksille. Sivuston ylläpitäjät ovat sosialisteja ja ateisteja, ja heidän keräämästään tiedosta suurin osa on sosialistisesti ja/tai ajoittain ateistisesti vääristynyttä, joten sivustolla olevaa tietoa on suodatettava mielessään saadakseen neutraalin ja puolueettoman tiedon (samoin kuin kultakaivoksilla kulta on erotettava malmista). Lisäksi sivuston hallinnoijat ovat  pyrkineet keräämään kaiken relevantin tiedon sivustolle, joten he ovat ottaneet mukaan myös salaliittoteorioita. Liberaali systeemi ei perustu salaliittoihin, vaan suurten liberaalien byrokratioiden (yksityiset ja julkiset) normaaleihin ja jokapäiväisiin valheisiin, vääristelyihin, sanomatta jättämisiin, salaamisiin, manipulointeihin, propagandaan, jne. Salaliittoja on, on ollut ja tulee olemaan, mutta ne ovat aina paljon vähämerkityksellisempiä, pienempiä, vaikutuksiltaan kapea-alaisempia ja vallan käytöltään heiveröisempiä kuin byrokratioiden arkipäiväinen toiminta. Byrokratiat ovat julkisesti puolittain läpinäkyviä ja puolittain peittävät salaisuutensa himmeään sumeuteen. Sivustoilta saatava tieto käsittelee pääasiassa valtajärjestelmän kehyksiä ja yleisrakennetta, ei-sen funktionaalisia yksityiskohtia. Laitan loppuun linkkejä esimerkinomaisiin tietolähteisiin, jotka käsittelevät liberaalin systeemin toiminnallisia yksityiskohtia.

Sivustoa ylläpitävät sosialistit poikkeavat normaaleista sosialisteista mm. siinä, että he tietävät ja myöntävät, että poliittisen hierarkian huipulla olevat sosialistit eivät käytä ylintä valtaa liberaalissa systeemissä, kuten esim. seuraava lainaus osoittaa. Lisäksi he toteavat vihreän liikkeen ja sen ympäristöpolitiikan olevan pelkkiä liberaalin eliitin globaalin vallantavoittelun välineitä:

"More than fifty years ago the [J.P.] Morgan firm decided to infiltrate the Left-wing political movements in the United States. This was relatively easy to do, since these groups were starved for funds and eager for a voice to reach the people. Wall Street supplied both. The purpose was not to destroy ... or take over but was really threefold: (1) to keep informed about the thinking of Left-wing or liberal groups; (2) to provide them with a mouthpiece so that they could "blow off steam," and (3) to have a final veto on their publicity and possibly on their actions, if they ever went "radical"." - Dr. Carroll Quigley in his book Tragedy and Hope -

Suosittelen lukijoita laittamaan linkit talteen, ja tutkimaan sivustoja rauhassa useita kertoja, ja käyttämään sivustoja tarvittaessa viitteiden kohteena.

http://realworldorder.net/

http://howtheworldreallyworks.info/

http://www.psychopathsatthetop.net/

***

Liberaalin systeemin toiminnallisia yksityiskohtia käsitteleviä kirjoja:

http://www.amazon.com/Handbook-Political-Economy-Handbooks-Science/dp/0199548471/ref=sr_1_5

http://www.amazon.com/Handbook-Comparative-Politics-Handbooks-Political/dp/019956602X/ref=pd_bxgy_b_text_y

http://www.amazon.com/Handbook-Political-Behavior-Handbooks-Science/dp/0199566011/ref=pd_sim_b_34

http://www.amazon.com/Handbook-Political-Institutions-Handbooks-Science/dp/0199548463/ref=pd_sim_b_5

http://www.amazon.com/Government-Risk-Understanding-Regulation-Regimes/dp/0199270015/ref=sr_1_1

http://www.amazon.com/Blame-Game-Bureaucracy-Self-Preservation-Government/dp/0691129959/ref=sr_1_1

http://www.amazon.com/Principles-Risk-Management-Insurance-11th/dp/0136117023/ref=sr_1_1

http://www.amazon.com/Microeconomics-David-Besanko/dp/0470049243/ref=sr_1_15?s=books&ie=UTF8&qid=1377279748&sr=1-15&keywords=microeconomics

keskiviikko 14. elokuuta 2013

Ajatuksia järjestäytyneestä rikollisuudesta (edit)

New Yorkin pörssin (NYSE) johtaja Richard Grasso liikeneuvotteluissa huumekartelli FARCin johtajan kanssa vuonna 1999

Nämä ovat Forbesin mukaan tuottoprosentiltaan kannattavimpia laillisia aloja:

http://www.forbes.com/sites/sageworks/2011/07/11/10-most-profitable-industries/

Huumeliiketoiminnassa voittomarginaali on n. 300 - 2000%, josta täytyy vähentää kuluja ja menetyksiä. Käteen jäävä osuus on kuitenkin moninkertaisesti suurempi kuin laillisesta liiketoiminnasta parhaimmillaan. Huumekaupan voitot ovat maailmanlaajuisesti yli 600 miljardia dollaria vuodessa ja koko järjestäytyneen rikollisen liiketoiminnan suuruus on vajaa 1000 miljardia dollaria vuodessa. Huumeet kuuluvat siten suurimpiin kansainvälisen kaupan tuotteisiin. Järjestäytynyt rikollisuus harjoittaa myös monia muita laittoman liiketoiminnan muotoja; rahanlainausta korkeilla korkoprosenteilla; kiristystä ja suojelua (suojelua enimmäkseen itseltään); huijauksia esim. valtioiden ja kuntien tilauksiin ja hankintoihin liittyen; uhkapeli- ja lottoliiketoimintaa; savukkeiden ja alkoholin salakuljetusta ja verotonta myyntiä; paritusliiketoimintaa; murhia tilauksesta; kaikenlaisten väärennettyjen tuotteiden kauppaa ja myyntiä (koska monissa tuotemerkkituotteissa on paljon tuotemerkkiin liittyvää tyhjää arvoa, on halpaa tehdä suunnilleen samanlaisia tuotteita, koristaa ne samoilla liikemerkeillä, myydä niitä halvemmalla kuin merkkituotteita ja kerätä niistä hyvät voitot); ihmiskauppaa ja ihmisten salakuljetusta; laittomien aseiden ja ammusten myyntiä; laitonta jätteidenkäsittelyä; rahan, henkilötodistusten, passien ja arvopapereiden väärentämistä; jne.  Jonkin liiketoiminta-alan säätäminen rikolliseksi lisää alalta saatavia voittoja, koska se vähentää ja karsii kilpailijoiden määrää kolmen syyn takia; 1) vain rikolliseen liiketoimintaan erikoistuneet ja soveltuvat ryhmät harjoittavat rikollista liiketoimintaa 2) järjestäytynyt rikollisuus karsii kilpailijoita vähintäänkin omalta alueeltaan uhkauksilla ja väkivallalla 3) poliisit karsivat kilpailijoita lähettämällä heitä oikeuslaitoksen kautta vankilaan ja estämällä uusien kilpailijoiden tuloa markkinoille. Järjestäytynyt rikollisuus ja sen suuret voittoprosentit ovat siten riippuvaisia siitä, että valtio määrää erilaisia liiketoiminnan muotoja laittomiksi, valvoo niihin liittyvien lakien noudattamista (poliisit, tilintarkastajat, tulliviranomaiset jne.), ja rankaisee riittävän ankarasti lakia rikkovia. Paradoksaalisesti järjestäytynyt rikollisuus voi siten kannattaa suhteellisen kovia rangaistuksia niistä liiketoimista joita he itse harjoittavat, ja riittävän tehokasta lainvalvontaa. Tämä tietysti sillä edellytyksellä, että järjestäytynyt rikollisuus on tehnyt itsensä mahdollisimman immuuniksi lainvalvonnalle ja rangaistuksille erilaisilla järjestelyillä; salaamalla toimintansa kokonaan; uhkaamalla ja/tai lahjomalla viranomaisia; sekoittamalla laittoman liiketoiminnan laillisen liiketoiminnan joukkoon; jättämällä tekemättä viranomaisten vaatimia ja haluamia tiedonantoja tai lähettämällä vääriä tietoja; käyttämällä helposti korvattavia välikäsiä niissä tehtävissä, joissa helpoimmin joutuu poliisin kiinniottamaksi; käyttämällä sellaisia organisaatio- ja toimintamalleja, joissa alempana hierarkiassa olevat eivät tiedä kuka organisaatiota johtaa, eivätkä kovien rangaistusten takia uskalla paljastaa laittomaan liiketoimintaan liittyviä tietojaan viranomaisille; hyväksymällä suhteellisen pienet poliisin, tulliviranomaisten, veroviranomaisten tms. aiheuttamat tappioprosentit normaaleina liiketoimintaan liittyvinä kuluina; jne.

Kuten todettiin, järjestäytynyt rikollisuus tuottaa maailmanlaajuisesti vajaan biljoonan dollarin verran voittoja. Suurin osa näistä rahoista on pestävä erilaisin keinoin, jotta ne näyttävät laillisilta. Rikolliset voivat vapaasti käyttää pestyjä rahoja veroviranomaisten ja poliisin puuttumatta asiaan. Maailman pankit pesevät vuosittain yli 1,5 biljoonan verran rikollista rahaa, ja suurilla pankeilla on suurin rahanpesun markkinaosuus. Pankit ja laillinen liiketoiminta ovat täysin riippuvaisia laittoman liiketoiminnan rahavirroista; rahanpesun tuotoista; sijoituksista lailliseen liiketoimintaan; tavaroiden, palveluiden ja arvopaperien ostoista ja myynneistä; jne. Siksi ylläolevassa kuvassa New Yorkin pörssin johtaja Richard Grasso neuvottelee kolumbialaisen FARC huumekartellin johtajan kanssa vuonna 1999. Liberaali systeemi ei todellisuudessa pyri lopettamaan huumekauppaa vaan säätelemään sitä. Liberaali systeemi pyrkii tappamaan ja tuhoamaan taloudellisesti niitä huumekauppiaita, jotka ovat liian isoja ja väkivaltaisia, liian pieniä ja vaikutusvallattomia ja niitä jotka eivät kierrätä laitonta rahaa länsimaisten suurpankkien ja sijoitusyhtiöiden kautta. Muita huumekauppiaita liberaali systeemi joko suosii tai antaa heidän jatkaa toimintaansa rauhassa. Koska huumekaupasta ja muusta laittomasta liiketoiminnasta saatavat voitot ovat niin suuria ja niitä sijoitetaan koko ajan kumulatiivisesti lailliseen liiketoimintaan, järjestäytynyt rikollisuus hallitsee suurta osaa myös maailman laillisesta liiketoiminnasta ja politiikasta. Laitonta rahaa voidaan pestä monella tavalla. Esim: 1) Talletetaan rahasumma pankkiin. Pankki lähettää rahasumman toiseen pankkiin. Rahaa lähetetään tällä tavalla esim. n. 60 kertaa paikasta toiseen. Matkan varrella on veroparatiisien pankkeja ja pöytälaatikkoyrityksiä. Tämän jälkeen rahasumman todellinen alkuperä on kadonnut ja rikolliset voivat käyttää sen haluamallaan tavalla. 2) Perustetaan laillisia palveluliikeyrityksiä, joissa myydään suhteellisen edullisesti erilaisia palveluita. Liikeyritysten ei tarvitse olla kannattavia, ja palvelu voi olla huonolaatuista, hidasta ja epäystävällistä. Liikeyrityksissä käy pieni määrä todellisia asiakkaita. Kirjanpitoon yrityksille merkataan kuitenkin pitkät työajat lähes täyteen tekaistuja haamuasiakkaita. Haamuasiakkaiden rahat ovat laittomista liiketoimista saatua rahaa, joka muuttuu lailliseksi palveluelinkeinoista saaduiksi rahoiksi. Palveluyritykset omistaa jokin välikäsi, joka on rikollisten palveluksessa. Yrityksille voidaan määrätä tietty elinaika, jonka jälkeen ne lakkautetaan ja  perustetaan uusien välikäsien kautta uusia yrityksiä. Tällä tavalla viranomaisten on vaikeampi päästä selville rahanpesuliiketoiminnan todellisesta luonteesta. 3) Rikolliset sijoittavat koko ajan saamiaan voittoja lailliseen osto- ja myyntiliiketoimintaan, esim. ostavat tupakkaa ja alkoholia ja myyvät ne laillisilla markkinoilla, ehkä kiertäen kuitenkin osittain veroja ja tulleja. 4) Rikollisten välikäsiä menee rikollisten omistamaan pelikasinoon. Välikädet pelaavat suurilla summilla erilaisia pelejä niin kauan, että he häviävät kaikki rahat. Pelatut rahat muuttuvat pelikasinon omistavien rikollisten laillisiksi rahoiksi, yritystoiminnasta saaduiksi voitoiksi. 5) Smurffeiksi kutsutut välikädet tallettavat lukuisia suhteellisen pieniä summia rikollisten tileille. Summat ovat niin pieniä, että ne eivät herätä viranomaisten huomiota, ja ne sulautuvat laillisten talletusten joukkoon. Lukuisista suhteellisen pienistä rahasummista tulee yhdessä suuria rahasummia lailliseksi pestyä rahaa. Jne. Koska rahanpesun tutkiminen on vaikeaa ja vaatii paljon työtä, rikolliset voivat myös harhauttaa viranomaisia väärillä lupaavilta näyttävillä johtolangoilla, jotka johtavat viranomaiset harhaan, suureen määrään tuloksetonta työtä.

Huumekartellit käyttävät suuren rangaistuksen ja suuren palkkion yhdistelmää luodakseen mahdollisimman suuren kontrastin kieltäymisen ja rikollisten kannalta väärin toimimisen, ja tottelemisen ja oikein toimimisen välille; maksimaalisen suuren motivaation toimia rikollisten haluamalla tavalla. Etelä-Amerikkalaiset huumekartellit käyttävät siitä nimitystä Plata o Plomo = Hopeaa tai Lyijyä. Jos henkilö, jota huumekartelli määrää tai kiristää ei tottele, hänet ja hänen perheensä tapetaan, tapauksesta riippuen ehkä kiduttaen heitä ennen kuolemaa. Jos henkilö tottelee hän saa suuren määrän vertauskuvallista "hopeaa" eli rahaa. Paine kohdistetaan henkilöön niin, että hän on mahdollisimman yksin koko huumekartellin tappamispotentiaalia vastassa. Huumekartelleilla on palveluksessaan ammattisotilaita ja ammattisotilaiden kouluttamia tappajia. Tappamistehtävään saatetaan lähettää tilanteesta riippuen isojakin sotilasjoukkoja. Huumekartellit ovat aseistautuneet lähes armeijoita vastaavalla aseistuksella. Huumekartellien tappomääräykset ovat voimassa niin kauan kunnes henkilö tapetaan tai hän kuolee muulla tavalla. Huumekartellien tappolistalla olevia paenneita tai tuntemattomassa paikassa olevia henkilöitä etsitään systemaattisesti. Rangaistus-palkkion suuri kontrasti on huumekartelleille tarpeen, jotta ne pystyvät pitämään organisaatioidensa petoksiin, varkauksiin, luottamuksen pettämisiin, omavaltaisuuksiin, jne. taipuvaiset rikolliset tiukasti ruodussa. Lisäksi rangaistus-palkkion suurta kontrastia tarvitaan repimään laillisen yhteiskunnan ja organisaatioiden jäseniä huumekartellien palvelukseen tai toimintaan mukaan. Jos esim. tulliviranomaiselle tarjottaisiin vain suurta palkkiota ilman suurta rangaistusta, se olisi paljon pienemmällä todennäköisyydellä toimiva keino, koska laillinen yhteiskunta rankaisee jäseniään vankilalla, jos he ryhtyvät rikollisiin toimiin ja heidät saadaan kiinni; ja tietysti suuri palkkio yksinään ei ole läheskään niin pakottava kuin em. yhdistelmä. Tiukasti kohdistettu suuri motivoiva paine ei kuitenkaan paradoksaalisesti ole monelta kannalta tehokas vallankäytön muoto. Se kuluttaa paljon energiaa, aikaa ja resursseja mm. valvontaan, johtamiseen, tutkintaan, rangaistuksiin ja palkitsemiseen. Lisäksi väkivallan käyttö altistaa poliisin ja viranomaiset puuttumaan huumekartellien toimintaan. Tehokkain vallankäytön muoto on sellainen, jossa organisaation jäsenet ovat oppineet ja sisäistäneet niin perusteellisesti organisaation toimintatavat, tavoitteet, kulttuurin, yhteistyömuodot, yhteishengen, motivaatiot ja säännöt, että vaikka organisaation johtaja lähtisi vuodeksi lomalle ja jättäisi organisaation toimimaan itsekseen, hän voisi vuoden kuluttua palata tietäen, että organisaatio ja sen yksittäiset jäsenet ovat toimineet menestyksellisesti ja motivoituneesti niinkuin pitääkin, ja kukaan ei ole varastanut mitään, tai haitannut tai sabotoinut organisaation toimintaa. Jotkin huumekartellien johtajat ovat havainneet tämän ja he ovat mm. alkaneet kasvattaa ja kouluttaa esimurrosikäisistä tai murrosikäisistä pojista itselleen työntekijöitä ammattikoulutusta muistuttavalla tavalla, käyttäen samalla modernin markkinoinnin keinoja rekrytoimiseen. Taustalla säilyy tietysti suuren rangaistuksen uhka ja valvonta, mutta ne eivät ole niin yksinomaisessa ja keskeisessä asemassa kuin ennen.

Huumekartellit käyttävät lähes mitä tahansa keinoja päästääkseen tavoitteeseensa. Eräässä todellisen elämän tapauksessa huumekartelli kidutti ja tappoi kuusi syytöntä työntekijäänsä saadakseen kiinni yhden poliisin soluttautujan. Tämä oli normaaliksi koettu toimenpide huumekartellissa. Vaikka huumekartellit voivat joskus tehdä laajaa hyväntekeväisyystyötä ja tarjoavat työpaikan ja etuja lukuisille ihmisille, ne ovat kuitenkin monilta osin irrallisia yhteiskunnasta ja välinpitämättömiä kansalaisille koituvista negatiivisista vaikutuksista. Toisaalta huumekartellit voivat keskittyä niin tiiviisti omaan liiketoimintaansa, että se voi rajoittaa niiden negatiivista yhteiskunnallista vaikutusta. Huumekartellien välisten tai huumekartellien ja valtion välisten sotien aikana negatiiviset vaikutukset voivat levitä laajalti yhteiskuntaan. Vaikka kulissien takana liberaali systeemi muistuttaa järjestäytynyttä rikollisuutta, kansalaisille suunnattu kulissi velvoittaa liberaalia systeemiä tiettyihin sääntöihin, myönnytyksiin, rajoituksiin ja moraaliin. Jos kulissi joskus murtuu ja liberaalin systeemin kulissien takainen maailma muuttuu vallitsevaksi liberaalin systeemin todellisuudeksi, siitä tulee kansalaisille kvalitatiivisesti pahempi kuin huumekartelleista, kommunistimaita muistuttava todellisuus. Tämä johtuu siitä, että liberaali systeemi ja liberaali valtio katsoo kaiken valtion sisällä kuuluvan päätöksentekonsa ja valtansa piiriin, kaiken kansalaisten toiminnan ja ajattelun syntymästä kuolemaan. Huumekartellit eivät pyri eivätkä pysty samanlaiseen totalitarismiin. Tämän totalitarismin takia liberaalilla systeemilla on enemmän valtaa kuin huumekarteilla, ja se mahdollistaa myös pehmeämpien keinojen käytön osana keinojen repertuaaria. Toisaalta huumekartellit ovat kuitenkin erottamaton osa liberaalia systeemiä, ja on keinotekoista puhua niistä erillisinä.

***

Otari Kvantrishvili, georgialainen rikollispomo, totesi eräässä haastattelussa, "'Ne (lehtimiehet) kirjoittavat, että minä olen Venäjän Mafian kummisetä. Vladimir Leninhän se mafian varsinaisesti järjesti ja perusti rikollisvaltion."

"Vasikka osasi puhua muttei lentää", Gansteri Frank Costellon kommentti poliisin ilmiantajasta Abe Relesistä sen jälkeen kun Mafian tappajat olivat heittäneet hänet katuun korkean hotellin ylimmästä kerroksesta. Reles oli poliisivartiossa, mutta Mafia onnistui lahjomaan joitain poliiseja.

***

Catherine Austin Fitts on entinen Wall Streetin rahoitusasiantuntija ja Bushin hallinnon asuntoasiainministeri. Seuraavassa on hänen kirjoituksensa "Huumedollariopas aloittelijoille":

http://www.ratical.org/co-globalize/narcoDollars.html

tiistai 6. elokuuta 2013

Nolous, syyllisyydentunto ja häpeä (edit)

Pieni koira tuntee syyllisyyttä.

Kaikki tunteet ovat vastauksia havaittuihin muutoksiin, uhkiin tai mahdollisuuksiin. Moraaliset emootiot jakautuvat neljään ryhmään; muita tuomitsevat tunteet (halveksunta, viha ja inho, ja näiden johdannaiset kuten närkästys ja vastenmielisyyden tunne); itse-tietoiset tunteet (häpeä, nolous ja syyllisyydentunto); myötäkärsivät tunteet (myötätunto, empatia ja sympatia); ja muita arvostavat tai kunnioittavat tunteet (kiitollisuus ja ylevyyden tunne). Moraaliset tunteet voivat tilanteesta ja henkilöstä riippuen toimia myös amoraalisina ja immoraalisina (eri tavoin ei-moraalisina). Moraalisuus on luonteeltaan määräävää tai käskevää, se on laajasti sovellettavissa ja se ylittää useimmiten ei-moraaliset intressit, kuten hyötyajattelun. Moraalisääntöjen, -määräysten ja -arvostelmien täytyy liittyä joko yhteiskunnan tai sitä pienempien ryhmien hyvinvointiin, usein ilman moraalisen toimijan suoraa itsekästä intressiä. Jotkut moraaliset tunteet syttyvät helposti voitoista, tragedioista ja rikkomuksista jotka eivät suoraan kosketa itseä. Mitä enemmän tunteet syttyvät epäitsekkäistä tekijöistä, sitä enemmän niiden voidaan sanoa olevan moraalisia tunteita.

Moraaliset tunteet ja tunteet motivoivat toimintaa suhteessa niihin tekijöihin, jotka synnyttivät ne. Toimintaan ei usein ryhdytä, mutta silti tunne muokkaa henkilön sellaiseen motivoivaan ja kognitiiviseen tilaan, jossa hänellä on lisääntynyt taipumus ryhtyä tietynlaisiin tavoitteellisiin toimiin (esim. liittymään johonkin ryhmään, kostamaan tai lohduttamaan). Jokainen moraalinen tunne voi ilmentää itsensä moraalisena tai moraaliin liittymättömänä; esim. vihaisuutta voidaan tuntea tilanteissa, joihin ei liity henkilökohtaista intressiä, ja joissa on voimakas sosiaalisuutta ja sosiaalisia arvoja puolustava toiminnallinen tendenssi. Ihmisillä on voimakas tarve kuulua ryhmiin, yhteisöihin ja/tai kollektiiveihin. Tässä kirjoituksessa käsitellyt itsetietoiset tunteet (nolous, syyllisyydentunto ja häpeä) auttavat ihmisiä toimimaan oikealla tavalla monimutkaisissa sosiaalisissa tilanteissa niin, että he sopivat erilaisiin ryhmiin ja eivät aiheuta muissa ihmisissä halveksuntaa, vihaa ja inhoa. Positiiviset ja negatiiviset tunteet eroavat toisistaan. Negatiiviset tunteet kiinnittävät huomiota ongelmiin ja hälyttäviin tilanteisiin, ja käynnistävät siten korjaavan tai tilannetta parantavan toiminnan. Positiiviset tunteet ilmenevät yleensä turvallisemmissa tilanteissa, joissa ei ole tarvetta suoraan tai keskittyneeseen toimintaan. Positiiviset tunteet laajentavat ja rakentavat henkilön ajattelu- ja toimintavalikoimaa vähintäänkin positiivisen tunteen keston aikana. Tämä toimii vastapainona negatiivisille tunteille, joilla on taipumus kaventaa keskittymistä ja toimintaa pienelle alueelle. Positiivisilla tunteilla on taipumus tehdä ihmisistä avoimempia uusille ideoille, uusille suhteille ja uusille mahdollisuuksille.

Seuraavat kuvaukset pätevät useimpien henkilöiden kohdalla useimmissa tilanteissa; voidaan sanoa, että niillä on taipumus olla niin. Yksilöllisiä ja tilanteisiin liittyviä poikkeuksia esiintyy.

Nolous on lievempi versio häpeästä. Nolossa tilanteessa huomio kiinnittyy johonkin sosiaalisesti ei-toivottavaan, usein tahattomaan ja suhteellisen pieneen tekoon. Nolostuminen on sosiaalisiin tilanteisiin liittyvä tunne. Esim. Matti on hienoilla päivällisillä. Hänellä on paljon kaasua vatsassaan. Matti nousee puolittain seisomaan kurkottaakseen ottamaan oliivikulhon, ja kaasu purkautuu äänekkäästi. Puheensorina lakkaa, ja kaikkien katse kääntyy Mattia kohti. Pahanhajuinen kaasu leviää suhteellisen nopeasti ympäri päivällispöytää. Matti punastuu, hänen katseensa kääntyy poispäin muista, hiukan alaspäin (esim. hyökkääjä tuijottaa suoraan kohti hyökkäyksen kohdetta), hänen asentonsa kutistuu mahdollisimman pieneksi, hän vetäytyy poispäin muista, ja hän sanoo kähisevällä äänellä: "Anteeksi." Joku päivällispöydän ruokailijoista naurahtaa vaivautuneesti, ja kohta puheensorina alkaa uudestaan. Matti poistuu WC:hen, ja palatessaan sieltä hän on lopun iltaa vaivautunut, hiljainen ja mahdollisimman huomaamaton. Matin mielessä pyörii illan aikana lukuisia kertoja ajatus, "Minun olisi pitänyt lähteä aikaisemmin WC:hen ...". Kuitenkin muutaman päivän kuluttua Mattia jo muutaman kerran naurattaa koko tapaus. Myöhemmin tapauksesta syntyy pieni humoristinen tarina, jota Matti kertoo auliisti muille. Nolous ja sen ulkoisesti havaittavat merkit ja verbaaliset signaalit vähentävät muiden ihmisten negatiivista suhtautumista ja halua rangaista sosiaalisia normeja rikkonutta henkilöä. Nolostuminen osoittaa muille, että Matti tietää rikkoneensa sosiaalisia normeja ja osoittaa emotionaalista katumusta. Matti osoittaa ilmeillään, eleillään, sanoillaan ja käytöksellään alistuneisuutta ja pyrkii tyynnyttelemään muiden suuttumusta, inhoa, halveksuntaa ja/tai halua karkottaa Matti joukostaan. Jos Matti ei osoittaisi noloutta, hän saattaisi leimautua huonoksi, epäsopivaksi ja epäluotettavaksi yhteistyökumppaniksi ja transaktioiden osapuoleksi. Nolo tilanne, kaasun päästäminen, on vertauskuvallinen laajentuva hyökkäys muita vastaan, ja nolostuminen on tilanteen korjaava vastaliike, vetäytyminen. Se ilmaisee muille, että Matti on vaivautunut tapahtuneesta, ja toivoisi, että niin ei olisi tapahtunut, että hän olisi toiminut toisin, paremmin. Nolostumalla Matti korjaa sosiaalisiin suhteisiin syntyneen särön. Nolostuminen on sosiaalisia ja yhteiskunnallisia rakenteita korjaava ja ylläpitävä tunne, riippumatta siitä ovatko kyseiset sosiaaliset ja yhteiskunnalliset rakenteet hyviä vai huonoja. Noloutta tunnetaan helpoimmin silloin kun ympärillä on statuksessa korkeampiarvoisia henkilöitä, ja vähemmän silloin kun ympärillä on statuksessa vähempiarvoisia henkilöitä.

Syyllisyydentunto kohdistuu johonkin tekoon, jonka henkilö on tehnyt ja se on usein vähemmän kivualias tunne kuin häpeä. Syyllisyydentuntoinen ihminen tuntee katumusta, tunnonvaivoja, mielipahaa ja jännitteitä. Hänen minäkuvansa säilyy kuitenkin ehjänä tai kutakuinkin ehjänä. Syyllisyydentuntoinen on huolissaan tekojensa vaikutuksesta muihin. Hän toivoo, että hän olisi tehnyt tai toiminut toisin. Syyllisyydentunto liittyy sosiaalisiin ja yhteisöllisiin siteisiin, velvollisuuksiin ja kiintymyksiin.  Syyllisyydentuntoa aiheuttavat teot, jotka tuottavat haittaa, ahdistusta, kärsimystä tai menetyksiä läheiselle tmv. henkilölle. Useimmiten ja vahvimmissa muodoissaan syyllisyydentunto liittyy tilanteisiin, joissa henkilön suhteet läheisiin tai merkittäviin henkilöihin (sukulaisiin, aviopuolisoihin, läheisiin ystäviin, tmv) tulevat uhatuiksi, vahingoitetuiksi tai katkeavat. Sosiaalistaminen ja kasvatus voivat saada henkilön tuntemaan syyllisyydentuntoa myös tuntemattomia ja etäisiä henkilöitä kohtaan, mutta syyllisyydentunto on silloin lievempää ja harvinaisempaa. Syyllisyydentuntoinen haluaa tunnustaa väärät tekonsa asianosaisille, pyytää anteeksi ja korjata tilanteen hyvillä teoillaan, paremmalla käytöksellään, hyvityksillään, muuttumalla, sovittelemalla ja korvauksillaan. Hänen myötätuntonsa ja empatiansa lisääntyy. Syyllisyydentuntoinen on valmiimpi kuuntelemaan toisten toiveita, pyyntöjä ja vaatimuksia ja suostumaan niihin; hän on alttiimpi muuttumaan, neuvottelemaan ja  antamaan periksi. Koska syyllisyydentunto saa henkilön kohtelemaan läheisiään paremmin, ihmisillä on taipumus pyrkiä aiheuttamaan syyllisyydentunteita aviopuolisoissaan ja läheisissään saadakseen aikaan haluamiaan muutoksia, esim. saadakseen enemmän huomiota tai vähentääksen kaltoin kohtelua.  Syyllisyydentuntoinen on taipuvaisempi itkemään ja tekemään jotakin epätavallista, ja ehkä jossain määrin alentavaakin, esim. heittäytymään polvilleen loukatun eteen ja pyytämään itkien anteeksi. Tällaisten tekojen tarkoituksena ei ole kuitenkaan alentaa itseään, vaan palauttaa suhde ennalleen tai tekemään siitä entistä parempi. Syyllisyydentuntoisen hartiat ovat lysyssä, pää ja katse on painunut alaspäin, selkä on kumarassa eteenpäin ja kädet on melkein kuin puristettu vartalon etupuolelle. Syyllisyydentuntoisen ruumiinkieli heijastaa hyökkäävyyden vastakohtaa, sovittelevuutta, alistuneisuutta ja myöntyväisyyttä. Syyllisyydentuntoa aiheuttama tapahtuma on yleensä muiden tiedossa, mutta syyllisyydentunto voi kohdistua myös tekoon, jonka tekijä on vain tekijän itsensä tiedossa, tai tekoon, jonka vain tekijä itse tietää (esim. Liisa laittoi salaa ystävänsä Leenan juhlia varten leipomaan kakkuun mausteita, jotka pilasivat sen. Leena luulee nyt olevansa huono kokki kun hän tuli nolatuksi ystäväpiirinsä silmissä. Liisa tuntee syyllisyyttä salaisesta sabotaasistaan). Syyllisyydentunto on sosiaalisia ja yhteiskunnallisia rakenteita korjaava ja ylläpitävä tunne, riippumatta siitä ovatko kyseiset sosiaaliset ja yhteiskunnalliset rakenteet hyviä vai huonoja.

Esim. Henri on normaalisti mukava ja hyväkäytöksinen mies, mutta juodessaan alkoholia hän muuttuu äkkipikaiseksi ja väkivaltaiseksi. Eilen Henri pahoinpiteli humalassa vaimonsa merkityksettömän pikkujutun takia, ja näin on tapahtunut jo useamman kerran aikaisemminkin. Tänään herätessä tapahtuma on kirkkaana ja polttavana Henrin mielessä, ja hän tuntee syyllisyyttä. Hän kömpii katsomaan onko vaimo jossain päin huoneistoa, jotta hän voisi pyytää anteeksi. Vaimo ei ole kotona, joten Henri arvelee vaimon lähteneen pakoon siskonsa luokse. Henri kävelee kiireesti, mutta pää painuksissa ja synkkänä sinne. Hän soittaa ovikelloa, ja hänen vaimonsa tulee avaamaan oven. Ilman mitään suunnitelmaa Henri lysähtää hänen eteensä polvilleen, itkee, pyytää anteeksi ja sopertaa, että hänen on muututtava. Henri sanoo, että hän lopettaa alkoholinkäyttönsä, ja että hän hakeutuu vielä tänään AA-kokoukseen. Vaimo heltyy, antaa anteeksi, ja hänkin alkaa itkeä. Vaimo on toivonut tällaista muutosta jo pitkään. Illalla Henri lähtee päättäväisenä AA-kokoukseen, ja hän aikoo käydä niissä niin kauan kuin on tarpeen, vaikka elämänsä loppuun saakka.

Häpeä kohdistuu itseen kokonaisuutena. Häpeä asettaa kyseenalaiseksi koko henkilön ja hänen sosiaalisen asemansa muiden silmissä. Häpeä on useimmiten kivualiaampi tunne kuin syyllisyys. Häpeävä tuntee kutistuvansa, tuntee olevansa pieni, mitätön ja surkea; tuntee olevansa arvoton ja/tai voimaton; tai hän tuntee suurta raivoa, kostonhimoa, aggressiivisuutta ja/tai voimakasta ylemmyyttä. Nämä voivat vaihdella syklisesti tai ensimmäinen johtaa toiseen. Häpeävän mieli havaitsee itseään kuin ulkopuolelta. Häpeävän koko minäkuvä häiriintyy ja muuttuu negatiiviseksi. Häpeävä on huolissaan siitä miten muut näkevät hänet. Hän haluaa intensiivisesti muuttaa jotain itsessään tai muuttaa häpeällisen asiaintilan, kumota tapahtuneen jollain toisella teolla. Häpeävä haluaa piiloutua, paeta, iskeä takaisin, kostaa, tehdä väkivaltaa tai näyttää muille. Hän haluaa vähentää sosiaalista näkyvyyttään, ellei hän saa korjattua tilannetta. Häpeä liittyy merkittävään tai sellaiseksi koettuun epäonnistumiseen; nöyryyttävään tapahtumaan; häviöön; sosiaalisen statuksen ja arvostuksen suureen tai suureksi koettuun putoamiseen; sosiaalisen ystäväpiirin tuomioon, väheksyntään ja halveksuntaan; vakavaan moraaliseen tuomioon; merkittävään esteettiseen haittaan (esim. epämuodostuneet kasvot ja vartalo); kyvyttömyyteen ja osaamattomuuteen tärkeässä tehtävässä; tms. Häpeä motivoi tekemään jotain radikaalia, äkkipikaista ja/tai aggressiivista, ja ehkä myös rikkomaan lakia. Häpeä vähentää myötätuntoa ja empatiaa toisia ihmisiä kohtaan. Häpeä on potentiaalisesti sosiaalisia ja yhteiskunnallisia rakenteita hajottava, ylittävä, tuhoava tai muuttava tunne, riippumatta siitä ovatko kyseiset sosiaaliset ja yhteiskunnalliset rakenteet hyviä vai huonoja, mutta häpeä voi olla myös sosiaalisia ja yhteiskunnallisia rakenteita ylläpitävä, korjaava ja vahvistava tunne. Häpeä edellyttää kilpailun, sosiaalisten hierarkioiden ja sosiaalisten standardien olemassaoloa, jotka voivat olla joko paikallisten yhteisöjen, sosiaalisten piirien tai yhteiskunnan/valtion ylläpitämiä. Häpeän ruumiinkieli vaihtelee syyllisyydentuntoa ja noloutta muistuttavasta aggressiivisen uhmakkaaseen. Häpeävä pyörittää usein mielessään kerta toisensa jälkeen negatiivista tapahtumaa, ja toisaalta miettii kuumeisesti miten tilanteen saa muutettua. Negatiivisilla tunteilla on taipumus pakottaa ihmiset kiinnittämään huomiota johonkin asiaan, pakottaa ihmiset ajattelemaan jotain asiaa. Negatiivisista tunteista syntyy helposti voimistava ja/tai pitkittävä kierre, jossa negatiivinen tunne synnyttää negatiivista ajattelua, joka vahvistaa, ylläpitää ja pitkittää negatiivista tunnetta, joka pitää yllä ja lisää negatiivista ajattelua, jne. Häpeällisen negatiivisen tapahtuman ajattelu voi saada henkilön sanomaan tahattomasti yksittäisiä sanoja, sananpätkiä, tai lyhyitä lauseita, ja hengittämään voimakkaasti ja äkisti pysähtyen sisäänpäin. Aggressiivisessa tilassa häpeävän ruumiinkieli on tyypillisen aggressiivinen; röyhistetty rinta; hiukan kaarelle jännitetty ja samalla leveäksi ja pitkäksi venyttäytynyt vartalo, kädet leveänä sivuilla; kädet puristettu nyrkkiin; pää pystyssä tai hiukan taaksepäin taivutettuna; vihainen katse eteenpäin suunnattuna; huulet ohuiksi ja tiukoiksi puristettuina; jne.

Käytännön elämässä nolous ja häpeä ovat potentiaalisesti mukana kaikissa sosiaalisissa tilanteissa, ja ne ovat yleisempiä kuin syyllisyydentunne, joten ne saattavat tämän takia olla merkittävämpiä sosiaalisten ja yhteiskunnallisten rakenteiden ylläpitäjiä kuin syyllisyydentunne, vaikka syyllisyydentunne on ainoa itsetietoinen tunne, joka motivoi suoraan sosiaalisesti auttavaa toimintaa. Ihmiset joilla on muita ihmisiä enemmän taipumusta tuntea myötätuntoa ja empatiaa muita kohtaan, tuntevat enemmän myös syyllisyyttä, mutta vähemmän häpeää.

Esim. Tommi avasi laukkunsa ottaakseen sieltä kirjoitustehtäväpaperin. Tehtävän numero määrää suurimmalta osin biologian numeron, ja se on tärkeä Tommille. Mutta paperia ei löydy mistään. Tommi on aivan varma, että se oli laukussa, koska hän pakkasi sen sinne huolellisesti tiettyyn paikkaan. Opettaja sanoo, "Alkaa näyttää siltä, että sinä et ole tehnyt tehtävää." "Kyllä minä sen tein, mutta jostain syystä en löydä sitä", Tommi vastaa. "Selittelyt eivät kelpaa, tarvitsen sen paperin kahden minuutin sisällä, sen jälkeen jättöaika umpeutuu", opettaja sanoo. Tommi tuntee syvää häpeää tilanteen johdosta, häntä on nöyryytetty opettajan edessä. Tommi muistaa äkkiä, että Janne oli pyörinyt laukun lähellä aikaisemmin. Jannella on taipumusta juuri tälläisiin tekoihin. Hän lähtee suuttuneena etsimään Jannea. Tommi näkee Jannen käytävän päässä. Lähemmäksi päästyään hän näkee vahingoniloisen hymyn Jannen kasvoilla. Janne sanoo, "Mitä, onks paperi hukkunu vai mitä." Tommin päässä välähtää ajatus, "Se oli viimeinen kerta kun teet tällaista." Sanomatta sanaakaan Tommi alkaa raivon vallassa lyödä Jannea päähän. Janne kaatuu maahan, mutta Tommi jatkaa lyömistä kaikin voimin, ja Jannen kasvot alkavat muuttua verensekaisiksi. Tommi ei kuule lähestyvän opettajan huutoa, eikä Tommi välitä tippaakaan ympärillä olevasta koulun sosiaalisesta kontekstista. Opettaja vetää Tommin pois Jannen päältä, mutta Tommin nyrkit huitovat vielä tyhjää. Opettaja huutaa, "Lopeta välittömästi. Tiedät varmasti mitä koulun säännöt sanovat tappelemisesta." Tommi huutaa vihaisesti, "Minä en välitä, eikä minua kiinnosta. Janne varasti tehtäväpaperini."


***

Liberaali yhteiskunta suhtautuu eri tavalla edellä mainittuihin tunteisiin. Nolous ja syyllisyydentunto ovat yksiselitteisemmin yhteiskunnallisia rakenteita ylläpitäviä ja korjaavia kuin häpeä. Häpeä on potentiaalisesti yhteiskunnallisia rakenteita hajottava ja vallankumouksellinen tunne. Siksi liberaali yhteiskunta pyrkii suosimaan, lisäämään ja voimistamaan syyllisyydentuntoa ja noloutta, mutta pyrkii vähentämään, miedontamaan, ehkäisemään ja kanavoimaan harmittomiin tai rakentaviin kohteisiin häpeää (Tangney & Dearing 2002). Tämän vastakohtana ne, jotka haluavat muutosta nykyiseen tilanteeseen, suosivat suhteellisesti enemmän häpeää ylläpitäviä ja luovia sosiaalisia standardeja. Häpeä voi kuitenkin olla muutosvoimille kaksiteräinen miekka, koska se voi aiheuttaa ylilyöntejä. Siksi muutosvoimienkin on kanavoitava häpeää uusiin transendenttisiin sosiaalisiin rakenteisiin. Nolous, syyllisyydentunto ja häpeä eivät ole itsessään feminiinisiä tai maskuliinisia tunteita, mutta jos yhteiskunta suosii, lisää ja vahvistaa noloutta ja syyllisyydentuntoa, ja heikentää ja vähentää häpeää, siitä seuraava yhteiskunta on feminiininen, toisin sanoen se kasvattaa ja ohjaa miehiä feminiiniseen suuntaan. Syyllisyydentunnosta ja/tai noloudesta kumpuava jatkuva periksiantaminen, sovitteluus, mukautuvuus, itsensä mitätöiminen tai vähättely, ja alistuminen ovat miehille feminiinisiä ominaisuuksia. Noloutta ja syyllisyydentuntoa vähentävä ja miedontava, ja häpeää suosiva, lisäävä ja vahvistava sosiaalinen ryhmä on maskuliininen. Häpeä motivoi pitämään yllä korkeita standardeja; puolustamaan itseään, läheisiään ja ryhmäänsä; ylittämään itsensä; ylittämään ympäröivät rajoitukset; harjoittelemaan; kehittymään; ottamaan riskejä; näyttämään muille mihin pystyy; pitämään yllä ryhmien ja yhteisöjen rajoja ja sääntöjä, seikkailemaan; pitämään yllä voimien tasapainoa; voittamaan; jne. Sivilisaatioilla, jotka ovat kääntyneet elinkaarensa yötä kohti, ehkä pysyvää pimeyttä kohti, on taipumus muuttua feminiinisempään suuntaan, ts. niiden eliiteillä on taipumus manipuloida yhteiskuntaa feminiisempään ja eliitin vallalle turvallisempaan suuntaan. Nolouden, syyllisyydentunnon ja häpeän manipulointi on osa tätä prosessia.

Sivun näyttöjä yhteensä

Lukijat

Blogiarkisto