Hiljaista Pohdintaa

Hiljaista Pohdintaa

sunnuntai 13. elokuuta 2017

Miesten ja naisten vaikutus politiikkaan


Miehillä ja naisilla on taipumus noudattaa politiikassa niitä sosiaalisia ja toiminnallisia kuvioita, joita heidän esi-isänsä noudattivat jo kauan sitten perheissä ja pienyhteisöissä.

Nainen synnyttää lapset ja on pääsääntöisesti heidän kasvattajansa. Nainen tarvitsee siihen tehtävään resursseja ja turvaa mieheltään ja ympäröivältä yhteisöltä. Nainen on psykologisessa suhteessaan ympäröivään sosiaaliseen yhteisöön ensisijaisesti kuluttaja, siitä huolimatta, että hän mahdollisesti osallistuu tuottavaan työntekoon tavalla tai toisella. Naisen resurssien vaatiminen on voimakasta ja ympäröivästä tilanteesta ja realiteeteista riippumatonta, koska muuten lapset saattavat kärsiä, jäädä häviäjän osaan tai jopa kuolla.

Mies on pääsääntöisesti resurssien ja turvan tuottaja. Miehellä on taipumus ajatella ensisijaisesti sitä, miten resursseja ja turvaa tuotetaan, ja toissijaisesti sitä miten ne kulutetaan. Miehellä on taipumus suhteuttaa perheen ja yhteisön kulutus tuottamiseen. Miehet ovat siten traditionaalisesti toimineet naisten ehdottomien ja hellittämättömien vaatimusten moderaattoreina ja suodattimina, kohtuullistaneet niitä vastaamaan realiteetteja.

Politiikassa naisten vaatimukset kasvavat liiallisuuksiin, koska niitä ei moderoida vastaamaan realiteetteja. Ja jos jotkut naiset eivät vaadi, muut naiset, jotka vaativat, saavat kaikki resurssit. Siltäkin kannalta naisten on pakko vaatia kaikki mikä irti lähtee.

Tähän voidaan vastata, että kyllähän poliitikot ja byrokraatit moderoivat naisten vaatimuksia. Käytettävissä olevat resurssit eivät ole rajattomia, joten on jossain määrin pakko suodattaa naisten vaatimuksia. Mutta naisten ehdottomat vaatimukset eivät yhdisty poliitikkojen ja byrokraattien kohtuullisuuteen, vaan heidän ahneuteensa ja vallanhimoonsa. Ne sopivat hyvin naisten vaatimusten jatkeeksi, niiden vahvistajiksi ja toteuttajiksi. Kummankin intressien vektorit osoittavat samaan suuntaan. Poliitikoista ja byrokraateista ei siten ole naisten vaatimusten kohtuullistajiksi.

Politiikassa kilpailu on suurelta osin epätervettä, koska sillä on voi taipumus johtaa kehitystä ennalta määrättyyn yhteen suuntaan, joka ajan kuluessa huononee.

Liberaalissa (monikulttuurinen sosiaalidemokratia) yhteiskunnassa miehillä on taipumus feminisoitua. Valtiolliset, kunnalliset ja järjestölliset toimijat, ja suuryritykset synnyttävät ja vahvistavat näitä trendejä. Miehet alkavat ajatella normaalia enemmän miten saada itselleen kaikki se mitä systeemistä irti lähtee, ja  vähemmän tai ei ollenkaan sitä miten resursseja tuotetaan ja miten niiden käyttöä kohtuullistetaan. Tämä suhtautuminen muuttuu miesten osalta sitä rationaalisemmaksi, mitä kauemmas valtio etääntyy miehestä ja hänen perheestään ja yhteisöistään, mitä enemmän valtio muuttuu ulkopuoliseksi, vieraaksi ja ehkä vihamieliseksi ottajaksi ja antajaksi. Jos valtio tavallaan ryöstää veroja, on tavallaan melkein kuin miehekästä ottaa takaisin kaikki mitä saadaan. Todellisuudessa resursseja itselleen vaativa mies on suhteessa valtioon melkein kuin pyytävä kerjäläinen, mutta ei voi kilpailun takia luopua osastaan, koska jää muuten jälkeen niistä, jotka pyytävät ja vaativat.

Jos valtio (johon tässä yhteydessä lasketaan valtio ja kunnat) toimii jonkin etnisen ryhmän rajojen puitteissa, jonka jäsenet tuntevat empatiaa toisiaan kohtaan ja ovat lojaaleja toisilleen, ihmiset ovat luonnostaan valmiimpia maksamaan veroja, koska ne pysyvät oman etnisen ryhmän sisällä. Ihmiset ovat valmiimpia tekemään henkilökohtaisia uhrauksia oman ryhmän puolesta antaen rahaa, luopuen jostain, säästäen jossain, jne. Jos valtiovallan piiriin tulee suuri joukko vieraita ja ulkopuolisia ihmisiä, alkuperäisen etnisen ryhmän maksualttius ja muiden uhrauksien tekemisen alttius vähenevät. Valtio muuttuu silloin lisääntyvässä määrin itsekin ulkopuoliseksi ja vieraaksi. Vieraat ja ulkopuoliset ihmiset suhtautuvat valtioon luonnostaan enemmän tai vähemmän saalistusmentaliteetilla, jolloin keskimääräinen maksuhalukkuus valtiolle vähenee entisestään. Valtion täytyy kompensoida tätä muutosta lisäämällä manipulointia, propagandaa, riippuvuutta valtiosta ja kilpailua valtion antamista resursseista.

Manipulointia on esimerkiksi syyllistää alkuperäistä etnistä ryhmää "historiallisilla rikoksilla ja epäoikeudenmukaisuuksilla", joita on tarkoitus sovittaa ikuisesti mm. maksamalla valtiolle veroja, jotka menevät ensisijaisesti byrokraateille ja toissijaisesti toiseudelle (maahanmuuttajille).

Propagandaa on esimerkiksi se, että koulutus ja tiedotus valjastetaan esittämään valtio ja eniten tukea saavat ryhmät (maahanmuuttajat) liioitellun positiivisessa valossa. Mitä positiivisemmin johonkin ulkopuoliseen ryhmään suhtaudutaan, sitä todennäköisemmin alkuperäinen ryhmä on valmis maksamaan sille veroja. Liberaalin monietnisen valtion verojärjestelmä perustuu liioitellulle positiiviselle suhtautumiselle. Se ei kestä sitä, että johtajien ja kansalaisten annettaisiin vapaasti ja asiallisesti vastustaa maahanmuuttoa, maahanmuuttajia ja maahanmuuttajille maksettavia veroja. Tästä seuraa pakotteisiin ja rangaistuksiin perustuva systemaattinen ja pakollinen poliittisen valehtelun järjestelmä.

Riippuvuutta lisää se, että palveluita ja tukia laajennetaan koskemaan melkein kaikkia elämänalueita, ja pidetään huoli siitä, että ne kattavat erityisesti tärkeimmät palvelut ja tuet (sairaanhoito, vanhainkodit, eläkkeet ja työttömyysturva). Riippuvuutta lisää se, että melkein kaikkiin merkittäviin yhteiskunnalliseen toimintoihin vaaditaan lupa valtiolta ja/tai valtio säätelee niitä.

Kilpailun lisääminen valtion resursseista on myös kilpailijoiden riippuvuuden lisäämistä valtiosta. Tämä tapahtuu esim. usuttamalla eri etniset ryhmät kilpailemaan toisiaan vastaan suosimalla maahanmuuttajia ja suhtautumalla heihin positiivisesti, ja suhtautumalla negatiivisesti alkuperäiseen etniseen ryhmään ja syrjimällä heitä mm. koulutuksessa, politiikassa, työnhaussa, tukikäytännöissä ja julkisten projektien kilpailutuksissa. Valtio nostaa keinotekoisesti maahanmuuttajien sosiaalista ja yhteiskunnallista statusta ja laskee keinotekoisesti alkuperäisen etnisen ryhmän statuksia, niin että ne siirtyvät mahdollisimman lähellä toisiaan. Tällöin statuskilpailu ryhmien välillä kovenee, koska lopputulokset muuttuvat epävarmemmiksi, ja voivat helpommin mennä mihin suuntaan tahansa.

 Alkuperäinen etninen ryhmä protestoi kyllä sitä, että sitä syrjitään, vieraita ihmisiä suositaan ja että se joutuu maksamaan veroja suurelta osin sosiaalituista riippuvaiselle toiseudelle, mutta joutuu toisaalta lisääntyvässä määrin saalistamaan valtion  etuja, jotta omat statukset eivät heikkene suhteessa maahanmuuttajiin tai jopa maahanmuuttajia huonommiksi. Alkuperäisellä etnisellä ryhmällä ei ole kilpailun takia varaa menettää valtion tarjoamia etuja. Kun valtio suhtautuu heihin vihamielisesti ja toiseuteen myönteisesti, valtion heille tarjoamat edut ovat aina uhkaavasti ja lisääntyvässä määrin siirtymässä toiseudelle. Nämä tekijät maksimoivat alkuperäisen etnisen ryhmän pelon etujen menettämisestä, ja siten maksimoi riippuvuuden niistä.

Valtio ei voi myöntää julkisesti, että se lietsoo tällaista saalistukseen ja etniseen vihamielisyyteen perustuvaa kilpailua, joten valtion on markkinoitava itseään yleisesti neutraalina ja puolueettomana, ja toimintansa neutraaliin ja puolueettomaan tutkittuun tietoon perustavana. Tämä politiikka luo valtiolle myös voimakkaan tarpeen vierittää oma syyllisyys ulkopuolisten syntipukkien, "rasistien", niskaan. Mielikuvia puolueettomuudesta pyritään vahvistamaan sillä, että valtio on suurimmalta osin kasvoton, näkymätön ja hahmoton. Tietääkö juuri kukaan esim. johtavien valtionvarainministeriön virkamiesten nimiä, ja jos joku heistä esiintyy joskus harvoin julkisuudessa, muistaako juuri kukaan hänen nimeään? Liberaali valtio on näkyvyyden suhteen vastakkainen kuningasvallalle, jossa kuningas on kaiken huomion keskipisteenä.

Kun naiset tulevat mukaan politiikkaan, politiikan saalistusmentaliteetti kasvaa, ja politiikan ja valtion kattavuus, monimutkaisuus ja valta alkavat lisääntyä. Koska valtioilla on taipumus tarkastella ihmisiä tilastoina, kollektiivisinä ryhminä, massailmiöinä, teknissävytteisinä luetteloina, jne., naiset loiventavat yhteiskunnan rajoja suhteessa esim. niihin yhteiskuntiin, joissa muslimit ovat hallitsevia. Naisilla on politiikassa saalistusmentaliteetti, ja melko samantyyppinen saalistusmentaliteetti on havaittavissa myös islamilaisten yhteiskuntien politiikassa, tosin voimakkaampana. Kun valtio hallitsee miesten ja naisten politiikan, se lisää uskoa siihen, että se pystyy hallitsemaan myös kantaväestön ja kaukaisten maahanmuuttajien politiikan. Naisten mukaantulon myötä valtion politiikassa alkaa prosessi,  joka osaltaan lisää todennäköisyyttä sille, että valtio aloittaa jossain vaiheessa kaukaisten ryhmien maahanmuuton. Hyppäys miesten hallitsemasta politiikasta sellaiseen maahanmuuttopolitiikkaan on suurempi kuin miesten ja naisten hallitsemasta politiikasta.

Naisten läsnäolo politiikassa lisää naisten riippuvuutta valtion tarjoamista palveluista ja tuista, jolloin naiset tarvitsevat miehiä tuekseen vähemmän. Tällöin miehet tarvitsevat kaikki valtiolta saamansa resurssit pystyäkseen, paradoksaalisesti, kilpailemaan paremmin valtiota vastaan. Tullessaan valtion resursseista riippuvaisiksi miehillä on taipumus feminisoitua poliittisten tavoitteidensa ja ajattelunsa suhteen.

Naisten poliittisten vaatimusten ja ajattelun yleistyessä yhteiskunnassa, ja poliitikkojen ottaessa lisääntyvässä määrin naisten vaatimuksia ja ajatuksia politiikan ja puolueiden toimintaohjelmien sisältöihin, miehet feminisoituvat lisää. Itseasiassa miespoliitikot eivät voi nykyään välttää jatkuvaa tai vähintäänkin säännöllistä feminiinistä puhetta ja ajattelua, kuten eivät kansalaisetkaan, jotka väittelevät politiikasta. Ja jos miespoliitikot eivät puhuisi ja kirjoittaisi jatkuvasti feminiinisesti ja vetoaisi naisäänestäjiin, suuri osa politiikasta jäisi lähes eksklusiivisesti naisille ja tulisi vielä feminiinisemmäksi. Tämä on lose - lose -tilanne miehille, ja sen seurauksena lisääntyvässä määrin myös naisille.

Naisilla on miehiä parempi käsitys siitä miten kahdenväliset ihmissuhteet toimivat, mutta miehiä huonompi käsitys siitä miten ryhmädynamiikka ja ryhmien vuorovaikutus toimii. Naisilla on miehiä suurempi taipumus hoivaamiseen ja vähäisempi taipumus aggressiivisuuteen, oman ryhmän etujen puolustamiseen ja tarvittavien rajojen ylläpitoon. Naisten tullessa mukaan politiikkaan kansan ja yhteiskunnan kyky puolustaa rajojaan ja jatkuvuuttaan heikkenee.

Liberaalin yhteiskunnan toimintaperiaatteissa on vakavia ristiriitoja. Maahanmuuttajiin pitäisi suhtautua positiivisesti, mutta toisaalta liberaali yhteiskunta on julkisten kulissien takana riippuvainen siitä, että ryhmät vihaavat toisiaan, joka synnyttää tarvittavan saalistusmentaliteetin, kilpailun ja riippuvuuden. Liberaalin yhteiskunnan täytyy kieltää monista maahanmuuttoon ja maahanmuuttajiin liittyvistä ongelmista puhuminen, mutta toisaalta se on riippuvainen siitä, että "vihapuhetta", maahanmuuttokritiikkiä ja maahanmuuttajakritiikkiä on riittävästi. Valtion täytyy näyttää puolueettomalta, mutta todellisuudessa se on selvästi puolueellinen. Valtion pyrkii olemaan näkymätön, mutta se on lisääntyvässä määrin kiusallisen näkyvä tunkeutuessaan kaikille ihmiselämän osa-alueille. Ihmisryhmien välillä ei ole julkisissa puheissa eroja, mutta liberaalin yhteiskunnan toiminta ja talous perustuu näiden erojen olemassaololle. Liberaali valtio pyrkii olemaan kaikenkattavan turvallisuuden tuottaja, mutta todellisuudessa se tuottaa politiikallaan lisää turvattomuutta kansalaisten keskuuteen. Valtio suhtautuu halveksivasti ja syrjivästi siihen etniseen ryhmään, jonka työstä ja ajatuksista se syntynyt, mutta se haluaa kaikkien suhtautuvan itseensä kiintymyksellä, lojaliteetilla ja arvostuksella. Jne.

On totta, että kaikkien valtioiden toimintaan ja politiikkaan liittyy ristiriitoja, ja kaikkien valtioiden täytyy pystyä sulauttamaan ristiriitoja itseensä, mutta liberaalissa monietnisessä yhteiskunnassa ne muuttuvat niin rajuiksi ja yhteensovittamattomiksi, että liberaali valtio alkaa omalla toiminnallaan ja politiikallaan hiljalleen jauhamaan itseään kappaleiksi. Siksi monietniset yhteiskunnat ja imperiumit ovat historiassa tunnettuja epävakaudestaan ja lyhytikäisyydestään.

Suomalaisten tehtävänä on korjata suomalaisten miesten ja naisten välille liberaalin politiikan takia syntyneitä ristiriitoja, ja luoda uusi suomalaisten miesten ja naisten välinen yhteistyö ja liitto, joka mahdollistaa meille paremman tulevaisuuden.

lauantai 29. heinäkuuta 2017

Liberaali Politiikka on Orjuuden Seuraus (edit)

Yhdysvalloissa liberaalikonservatiivit ja liberaalit ovat kiistelleet pitkään siitä, pitäisikö työntekijöille määrättyjä minimipalkkoja laskea, säilyttää ennallaan, nostaa vai poistaa kokonaan. Liberaalikonservatiivit ovat kannattaneet niiden laskemista tai poistamista kokonaan, liberaalit ovat kannattaneet niiden säilyttämistä ennallaan tai nostamista.

Liberaalikonservatiivien skenaarioissa aluksi alhaisella palkalla työskentelevä työntekijä on melkein kuin oppisopimuskoulutuksessa, joka antaa hänellä jalansijan työmarkkinoille ja antaa hänelle tarvittavat taidot, tavat ja tottumukset edetä työmarkkinoilla. Minimipalkan puuttuminen tukee ja antaa mahdollisuuksia nimenomaan köyhille ja huonossa asemassa oleville henkilöille, joiden on vaikea edetä työuralle normaaleja kouluttautumiskanavia pitkin. Jos heitä ei työllistetä aluksi alle minimipalkan, heitä ei työllistetä ollenkaan, ja silloin heillä on taipumus jäädä loppuelämäkseen sosiaalitukien, rikollisuuden ja pienten hämäräbisnesten varaan.

Liberaalien skenaarioissa minimipalkka turvaa työntekijöitä työnantajien hyväksikäytöltä ja antaa jokaiselle työntekijälle minimissäänkin riittävästi palkkaa kohtuulliseen elämään.

Kummatkin ovat väärässä.

Liberaalikonservatiivit ovat väärässä siksi, että heidän skenaarionsa toimii hyvin vain sellaisessa tilanteessa, jota ei enää ole. Jos Yhdysvaltoihin ei olisi suuntautunut massiivista pimeän tai harmaan halpatyövoiman maahanmuuttoa, työssä käyvien matala- ja keskipalkkaisten ihmisten ei tarvitsisi yrittää suojata työpaikkojaan ja palkkojaan mm. minimipalkalla. Suurin osa maahanmuuttajista on elänyt köyhää elämää slummeissa tai muuten vaatimattomissa oloissa verrattuna länsimaihin, joten he he hyväksyvät alhaisen palkan, elintason ja elämäntavan länsimaissa. Länsimainen työntekijä, joka yrittää säilyttää edes vaatimattomattoman länsimaisen elämäntavan ja standardit omassa elämässään ei pysty työskentelemään yhtä alhaisilla palkoilla, eikä voi kiertää ollenkaan tai läheskään samassa määrin veroja. Lisäksi maahanmuuttajat kuluttavat julkisia palveluja ja tulonsiirtoja, joiden rahoittamiseen he eivät useimmiten osallistu joko ollenkaan tai vain vähäisessä määrin. Se heikentää niitä. Julkiset palvelut ja tulonsiirrot ovat olleet monille matala- ja keskipalkkaisille tavallaan tulojen jatkeita ja/tai sairaus-, työkyvyttömyys- ja eläkevakuutuksia.

Liberaalit ovat väärässä siksi, että minimipalkasta ei tarvitsisi edes keskustella, jos liberaalit eivät olisi toimineet massiivisen maahanmuuttopolitiikan ja taloudellis-poliittisen korruption keihäänkärkinä. Ilman massiivista maahanmuuttoa tänäkin päivänä matalapalkkaiselle työntekijälle voisi olla normaalia edetä vaikkapa suuren yrityksen postin jakelijasta saman yrityksen toimitusjohtajaksi, jos oppiminen, kyvyt, tiedot ja osaaminen riittävät. Vain pieni osa heistä voisi päästä hierarkian korkeimmalle tasolle, mutta suurin osa heistä voisi silti nousta hierarkiassa. Kun halpatyövoiman määrä on ja pysyy suurena, työnantajilla ei ole insentiivejä houkutella tai lahjoa matalapalkkaisia työntekijöitä mahdollisuuksilla oppimiseen ja nousemiseen yrityksen hierarkiassa. Jos pelkkä matala palkka ei kelpaa jollekin työntekijälle, aina löytyy joku jolle se kelpaa, vaikkapa juuri jostain kehitysmaasta muuttaneelle henkilölle.

Lisäksi yritysten ja julkisen puolen välinen hyvä veli -korruptio ja systeemin säännöillä pelaaminen on syönyt suurelta osin loput matalapalkka-alojen idealisoidusta tarkoituksesta. Kun liberaalit ovat esim. luoneet suurelta osin julkisella tuella rahoitettuja puolen vuoden tai vuoden mittaisia matalapalkkaisia töitä työttömille yrityksissä porteiksi työelämään ja oppimismahdollisuuksiksi, tällainen työllistäminen on ollut yrittäjille niin halpaa ja houkuttelevaa, että kun puolen vuoden tai vuoden mittainen työjakso on ohi, yrittäjät eivät anna tukityöllistetylle normaalia työpaikkaa, vaan antavat hänelle potkut ja palkkaavat uuden tukityöllistetyn tilalle.

En laske näihin matalapalkkaisiin mukaan esim. niitä yliopisto-opiskelijoita, jotka rahoittavat opiskeluaan ja opiskelun aikaista elämäänsä matalapalkkaisilla töillä, mutta työllistyvät myöhemmin koulutuksensa mukaisiin paremmin palkattuihin töihin.

Suurelta osin näiden syiden takia matalapalkkaisilla työntekijöillä on menneitä aikoja suurempi taipumus pysyä köyhinä, oppimattomina ja hierarkian alapäässä, samoin kuin heidän lapsillaan. Liberaalit synnyttävät omilla toimillaan sitä köyhyyttä, jota he sitten tukevat ja pitävät yllä kalliilla, tehottomilla ja laiskuuteen kannustavilla sosiaalipoliittisilla ohjelmillaan.

Kolikon toinen puoli on se, että ammatilliset oppilaitokset, korkeakoulut ja yliopistot ovat omilla sektoreillaan poliittisesti pyrkineet ja päässeet lähes monopolistiseen asemaan akkreditoimaan työntekijöitä. Siitä seuraa se, että melkein kaikki muut väylät työuran nousuun on de facto täytynyt lainsäädännöllä ja muilla säännöillä tukkia. Opettajat ja oppilaitosten politiikka ovat suurimmalta osin liberaaleja. Opettajien ammattiyhdistykset ja oppilaitosten edustajat ovat vaikutusvaltaisia lobbausryhmiä, jotka rahoittavat suurilla summilla lähinnä Demokraattipuoluetta. Liberaalit ovat saaneet paljon tukea myös oppilaitoksissa koulutetuilta työntekijöiltä, jotka haluavat todistuksilleen ja diplomeilleen mahdollisimman suuren painoarvon. Oppilaitosten ulkopuoliset mahdollisuudet etenemiseen työuralla, kuten eteneminen yrityksen postin jakelijasta saman yrityksen toimitusjohtajaksi, eivät tue todistusten ja diplomien eksklusiivista painoarvoa.

Kun valtion rajat vuotavat koko ajan, koulutetuilla työntekijöillä on suurempi insentiivi ja pakko suojata työpaikkojaan mm. luvanvaraisilla ja byrokraattisesti ohjeistetuilla oppilaitoksilla; oppilaitosten byrokraattisesti ja poliittisesti määritellyillä oppilaskiintiöillä; standardoiduilla, valvotuilla ja lähes yhdenmukaisilla opetussisällöillä; ja virallisilla ja eksklusiivisilla koulutustodistuksilla.

Rajojen määrä yhteiskunnassa on suunnilleen vakio. Kun valtion raja melkein poistetaan, se täytyy korvata lisääntyvässä määrin lukuisilla pienillä ja suurilla yhteiskunnan sisäisillä kynnyksillä, rajoilla ja pullonkauloilla.

Koulutuksen standardoiminen mahdollistaa koulutuksen käyttämisen yhdenmukaistavan huomaamattoman tai avoimen poliittisen propagandan välineenä. Sitä mahdollisuutta on käytetty liberaalissa yhteiskunnassa täysimääräisesti. Toisin sanoen maahanmuutto johtaa osaltaan loogisesti siihen, että koulutus ja ihmisten ajattelu yksipuolistuu ja tyhmentyy. Tasapäistävästä koulutuksesta kärsivat kaikki, mutta sen etenemisessä yhteiskuntaluokissa on vaihteluita. Se vahingoittaa ensin jossain määrin enemmän alaluokkaa ja huippuälykkäitä, joiden on vaikeinta sopeutua tasapäistävään opetukseen, mutta kun alaluokka muuttuu lisääntyvässä määrin dysfunktionaaliseksi ja nerot karsiutuvat pois koulutusputkista jo ennen korkeampaan opetukseen pääsemistä, heistä johtuvat ongelmat ja poissaolot leviävät vahingoittamaan ja haittaamaan kaikkia yhteiskunnan ihmisiä.

Monilla kuumilla yhteiskunnallisilla väittelyillä, esim. minimipalkasta, ohjataan ihmisiä kiinnittämään huomio liian kapeisiin tai vääriin asioihin, vaihtoehtoihin ja mahdollisuuksiin. Sen sijaan, että puhutaan pelkästään minimipalkasta ja siihen välittömästi liittyvistä asioista, minimipalkka pitäisi yhdistää sen tärkeisiin ja laajoihin yhteiskunnallisiin juurisyihin ja seurauksiin.

***

Liberaalien historiallisen narratiivin mukaan Yhdysvalloissa 1960 -luvulle saakka Demokraatti -puolue oli "rasistinen" ja Republikaanipuolue oli suvaitsevainen. 1960 -luvulla tapahtui liberaali vallankumous ja kaikki "rasistit" siirtyivät republikaanien kannattajiksi ja kaikki suvaitsevaiset ihmiset siirtyivät Demokraattien kannattajaksi.

Todellisuudessa käytännöllisesti katsoen mitään siirtymää ei tapahtunut. Melkein kaikki vanhat poliitikot ja kannattajat pysyivät kummassakin puolueessa. Jotain toki muuttui 1960 -luvulla, mutta mikä?

Demokraatit harjoittivat ja kannattivat enemmän orjuutta kuin republikaanit. Yhdysvaltain sisällisodassa demokraatit puolustivat orjuutta ja republikaanit pyrkivät kumoamaan sen.
Orjuutta demokraatit perustelivat mm. sillä, että orjanomistajien tehtävänä oli sivistää orjia, toimia heidän opettajinaan ja ohjaajinaan, jotka ohjasivat heitä hyvään ja korkeammalle tasolle. Demokraatit olivat tärkeimmässä roolissa sodissa intiaaneja vastaan, joilla intiaaneilta ryöstettiin heille annetut ja luvatut maat ja myytiin ne uudisraivaajille (esim. Demokraattipuolueen perustaja presidentti Andrew Jackson, josta tuli intiaanisotien johtamisen myötä rikas maanomistaja ja orjanomistaja, jolla oli n. 300 orjaa). Demokraatit käyttivät eniten eurooppalaisia ns. sopimustyöläisinä, jotka olivat useimmiten huonommassa ja sidotummassa asemassa kuin orjat. Orjanomistajien täytyi työllistää orjat koko työiän ajan ja huolehtia orjista heidän elämänsä loppuun saakka. Orjilla ei ollut siksi juurikaan varaa teettää tehtäviä, joissa oli suuri loukkaantumisen tai loppuunpalamisen riski, muussa tapauksessa orjanomistaja olisi mennyt nopeasti konkurssiin. Jos sopimustyöläinen loukkaantui tai loppuunpaloi, hänet voitiin heittää kadulle ja ottaa uusi tilalle. Niinpä sopimustyöläisillä teetettiin raskaampia, vaarallisempia ja kuluttavampia tehtäviä kuin orjilla. Demokraattien politiikka on aina ollut korruptoituneinta, ja siinä on ollut eniten väärinkäytöksiä (esim. Tammany Hall). Jne.

Voimme ajatella Demokraattipuoluetta suurelta osin hyväksikäyttöön ja korruptioon perustuvaksi puolueeksi, jonka johtajiksi ja vaikuttajiksi on siksi valikoitunut henkilöitä, joilla on normaalia suurempi tarve ja taito valehdella ja selitellä ruusuisesti parhain päin toimintaansa.

1960 -luvun liberaali vallankumous oli oikeastaan vain jatkumo sille mitä oli aiemmin, vain hyväksikäytön kohderyhmät muuttuivat ja metodeihin tehtiin tarvittavia viilauksia. Ennen hyväksikäytettäviä olivat mm. mustat orjat, reservaattien intiaanit ja vasta saapuneet eurooppalaiset maahanmuuttajat. Kun 1960 -luvulla entisten kohderyhmien hyväksikäyttäminen vanhoilla tavoilla ei ollut enää mahdollista, Demokraattipuolue oli pakotettu muutoksiin. Demokraattipresidentti Lyndon B. Johnson, joka ajoi läpi kansalaisoikeuslait ja lisääntyvät tulonsiirrot mustille, oli vanhan linjan linjan "rasisti", joka totesi uudistuksistaan, että "Ne sitovat neekerit demokraattien plantaasille (demokraattien äänestäjiksi ja kannattajiksi, ja estävät heitä menemästä republikaanien tykö) kauas tulevaisuuteen."

Tärkeimmäksi yleisen hyväksikäytön kohderyhmäksi valikoituivat köyhät kehitysmaiden laittomat ja lailliset maahanmuuttajat, demonisoidut valkoiset veronmaksajat, sekä poliittisen hyväksikäytön kohteiksi kaikki vähemmistöt. Valkoisille on varmasti ollut disorientoivaa huomata, että se puolue, joka ennen puolusti tai näytti puolustavan heitä, teki heistä kasvavassa määrin eräänlaisia rikollisia, "rasisteja" joiden täytyy jatkuvasti hyvittää "rasismiaan" maksamalla paljon veroja ja taipumalla muiden ryhmien erityiskohteluun. Samalla häivytettiin ihmisten mielistä Demokraattipuolueen syyllisyys "rasistisesta" historiastaan sälyttämällä se geneeristen valkoisten harteille. Kaikista mustiin kohdistuvista tulonsiirroista, tukiohjelmista, sosiaalisista uudistuksista ja erityiskohteluista huolimatta, tai paremminkin niihin sisältyen, demokraattien eli liberaalien politiikassa on nähtävissä salattu passiivis-aggressiivinen suhtautuminen mustiin, joka on heijastus aiemmasta demokraattien aiemmasta avoimen negatiivisesta tai vihamielisesta suhtautumisesta mustiin. Kun demokraattien politiikka on johtanut mustien alueilla laajalti slummiutumiseen; kovan rikollisuuden voimakkaaseen lisääntymiseen; työttömyyden kasvuun; perheiden hajoamiseen; avioliiton ulkopuolisten lasten lisääntymiseen; kouluväkivallan ja -häiriöiden lisääntymiseen ja oppimistulosten heikkenemiseen; ei-mustien joukkomuuttoon pois mustilta alueilta; kauppojen evakuoimiseen mustilta alueilta; jne. ja lopulta monien mustien alueiden ja kaupunkien lähes täydelliseen romahtamiseen, liberaalit ovat olleet hiljaa, antaneet asioiden suurimmalta osin olla, eivätkä ole tehneet mustien ongelmille mitään, mikä olisi poistanut niitä tai edes lieventänyt niitä.

Nykyiset liberaalien rotuhierarkiat ovat ylösalaisin käännettyjä etelä-valtioiden demokraattien historiallisia hierarkioita. Niiden mukaan jokainen valkoinen on aristokraatti ja kuuluu aristokraattiseen ryhmään, ja siksi tyhmin ja sivistymättömin valkoinenkin on älykkäimmän, hyveellisimmän ja sivistyneimmän mustan yläpuolella. Tällä toisaalta sidottiin kaikki valkoiset orjuuteen perustuvan poliittisen järjestelmän kannattajiksi, vaikka orjanomistajia oli vain n. 10% väestöstä, mutta toisaalta myös estettiin rikkaita ja korkeassa tai vaikutusvaltaisessa asemassa olevia valkoisia kääntymästä köyhempiä valkoisia vastaan. Valkoista eliittiä velvoitettiin ajamaan huonompiosaisten valkoisten etuja. Nämä jälkimmäiset ovat tärkeitä minkä tahansa ryhmän solidaarisuuden, yhteistyön ja yhteishengen säilymisen kannalta. Vanhan sanonnan mukaan "aateluus velvoittaa", ja se tarkoittaa ensisijaisesti juuri tätä.

Nykyisin liberaaleissa uhrihierarkioissa jokainen "uhriryhmän" jäsen on uhriutumisen takia etuoikeutettu, ideologisesti tärkeämpi ja paremmin kohdeltu kuin kukaan "sortajaryhmän" jäsen, ja saa siksi "aristokraattista" kohtelua. Tällä erityiskohtelulla on todellisuudessa tarkoitus nostaa eniten niiden liberaalien sosiaalista asemaa, vaurautta ja merkitystä, jotka ovat "tuomareita" ja jakavat "oikeutta" ja "hyvityksiä" "uhreille", mutta toki etuja ja etuoikeuksia jaetaan runsaasti myös "uhriryhmille" ja niiden jäsenille. Tuomari on sortajien ja uhrien yläpuolella.

Poliittis-taloudellisella eliitillä on taipumus muodostaa poliittinen liitto vähemmistöjen ja alaluokan kanssa keskiluokkaa vastaan (high and low against the middle). Ennen demokraattien hyväksikäyttö rajautui suurimmalta osin Yhdysvaltojen sisälle, nyt se kattaa periaatteessa koko maailman. Vuoden 1965 maahanmuuttolaki takasi uusien kohderyhmien jatkuvan virran maahan.

Ku Klux Klan oli demokraattien lain ulkopuolella toimiva vaikutusvaltainen väkivaltaosasto, johon kuului suurimmillaan miljoonia jäseniä. Ku Klux Klanin johdossa oli paljon vaikutusvaltaisia demokraattipoliitikkoja, ja sillä oli läheiset ja lämpimät yhteydet moniin Yhdysvaltain presidentteihin. Nykyisin anarkistit ja väkivaltaiset etniset vähemmistöt toimivat demokraattien lain ulkopuolisina väkivaltaosastoina, samassa roolissa kuin Ku Klux Klan ennen. Hyväksikäyttäjä tarvitsee aina lain ulkopuolista väkivaltaa, uhkailuja ja pelkoa pitääkseen valtaansa yllä, koska hyväksikäyttö ja kaltoinkohtelu herättää aina voimakasta vastustusta niissä ihmisissä, joihin se kohdistuu. On totta, että Ku Klux Klan piti aidosti lakia ja järjestystä yllä esim. hirttämällä mustia, jotka olivat raiskanneet valkoisen naisen, mutta jos demokraattien toiminta ei olisi perustunut suurelta osin mustien hyväksikäyttämiselle ja kaltoinkohtelulle, nämäkin tapaukset olisi todennäköisesti voitu hoitaa tavallista laillista tietä. Ku Klux Klanin propagandassa sen politiikka ja toimet kuvattiin ensisijaisesti oikeudenmukaisiksi ja tasapuolisiksi. Nykyisin liberaalien poliittisessa filosofiassa ja propagandassa oikeudenmukaisuus ja tasa-arvo (tarkoittaa käytännössä samaa kuin tasapuolisuus) ovat keskeisellä sijalla.

Demokraattien politiikkaan etelä-valtioissa kuului segregaatio, eli rotuerottelulait. Mustat eivät saaneet käyttää suurta osaa valkoisten ravintoloista, vessoista, juoma-automaateista, kaupoista, julkisista liikennevälineistä (tai jos saivat, heidän piti istua mustille varatuilla paikoilla); jne. Mustat eivät saaneet mennä naimisiin valkoisten kanssa, eivätkä käytännössä edes koskea valkoisiin. Mustat eivät saaneet toimia todistajina valkoisia vastaan oikeudessa, ainoastaan toisia mustia vastaan. Valkoiset voivat toimia todistajina ketä tahansa vastaan. Mustat eivät saaneet toimia merkittävissä julkisissa viroissa. Valkoiset asuivat omilla alueillaan ja mustat omillaan. Mustat saivat osallistua politiikkaan vain niissä rajoissa, joita valkoiset määrittelivät. Jne. Yhteisöllinen erottautuminen ja sisäryhmäavioliitot ovat hyviä ja legitiimejä toimenpiteitä, ja monet valkoiset ja ei-valkoiset ryhmät harjoittavat niitä ympäri maailman, mutta rotuerottelun laajuudessa ja yksityiskohtaisuudessa on nähtävissä myös se, että niillä tuettiin ja  pidettiin yllä valkoisten ylivaltaa suhteessa mustiin.

Nykyisin liberaalit järjestävät vähemmistöille "turvallisia tiloja" (safe spaces) yliopistojen tiloihin ja asuinalueille, joihin valkoisilla, konservatiiveilla ja/tai heteromiehillä ei ole asiaa. Liberaalien politiikan seurauksena Yhdysvaltoihin on syntynyt paljon ei-valkoisten alueita, jonne valkoiset eivät voi mennä ja joissa valkoisiin suhtaudutaan vihamielisesti ja väkivaltaisesti, tai lievemmässä tapauksessa automaattisesti kielteisesti. Valkoiset ja konservatiivit eivät saa puhua vapaasti yliopistoilla, tiedotusvälineissä, julkisuudessa ja julkisissa viroissa, toisin kuin vähemmistöt. Valkoisten oikeutta kokoontua ja toimia valkoisina politiikassa estetään, haitataan ja demonisoidaan aktiivisesti, mutta vähemmistöjen vastaavaa poliittista toimintaa tuetaan, suositaan ja pidetään hyvänä. Valkoisten hyvin vähäistä vähemmistöihin kohdistuvaa väkivaltaa, ilkivaltaa ja raiskauksia paisutellaan suhteettomasti mediassa tai ne ovat kokonaan keksittyjä, mutta vähemmistöjen laajamittaista vastaavaa salataan ja selitellään parhain päin. Työväenluokkaista valkoista, jonka suurin valta on päättää oman ruokakassinsa sisällöstä, voidaan vähemmistöjen tai liberaalien toimesta syyttää ilman syytä tai naurettavien syiden perusteella ylivaltapyrkimyksistä suhteessa vähemmistöihin, ja tosiasioiden esilletuominen ei vapauta syytteistä. Jne. Tämänkaltaiset asiat ovat ylösalaisin käännettyä vanhaa etelä-valtioiden rotuerottelua, joka toimii nykyaikaisilla metodeilla ja välineillä, ja jossa etuoikeutettujen ryhmä koostuu laajasta vähemmistöjen sateenkaarikoalitiosta. Ylivaltaa käyttävät sateenkaarikoalitiota johtavat liberaalit.  

Demokraattipuolueeseen liittyy muutakin kuin vain negatiivisia piirteitä, eikä johtavassa asemassa olevien  demokraattien  motiivina ole pelkästään hyväksikäyttö ja ylivalta. Myös Republikaanipuolueessa ja sen historiassa on negatiivisia piirteitä.  Hyväksikäyttöä ja ylivaltaa on silti painotettava, koska juuri se erottaa merkittävimmällä tavalla Demokraatit Republikaaneista tai liberaalit konservatiiveista. Demokraatit hyväksikäyttävät enemmän ja sumeilemattomammin kuin Republikaanit, joten heillä on enemmän rahaa jaettavana, käytettävänä korruptioon ja houkuttelemassa ihmisiä Demokraattipuolueeseen, tai sen kumppaneiksi tai kannattajiksi. Siksi Demokraatit on hallitseva puolue Yhdysvalloissa, ja liberaalikonservatiivit muodostavat apupuolueen, joka raahautuu 10 - 20 vuotta liberaalien jäljessä. Liberaalikonservatiivit kannattavat sitä mitä liberaalit kannattivat 10 -20 vuotta sitten, luulevat sitä konservatiivisuudeksi ja yrittävät pysäyttää politiikan siihen. Demokraatit olivat ennen Rooseveltin presidenttikautta apupuolue, vähän samalla tavalla kuin Republikaanit nykyisin. Rooseveltin kaudesta alkoi demokraattien nousu, ja 1960 -luvun liberaalin vallankumouksen myötä osat vaihtuivat ja Demokraateista tuli hallitseva puolue.

On vaarallista perustaa politiikkaa jonkin ulkoryhmän hyväksikäytölle, koska se johtaa siihen, että oman ryhmän johtajat ja jäsenet tottuvat hyväksikäyttöön ja sen tapoihin, ja tulevat niistä riippuvaisiksi. Se lisää johtajien ja koko ryhmän henkistä, kulttuurista ja taloudellista korruptoineisuutta ja velttoutta. Kun ajat muuttuvat ja vanhat hyväksikäytön muodot vaikeutuvat tai käyvät mahdottomiksi, ja uusia mahdollisuuksia avautuu, johtajat kääntyvät korruptoituneisuutensa ja uuden tilanteen takia helposti omaa ryhmäänsä vastaan. He käyttävät sisäryhmäänsä vastaan suunnilleen samoja keinoja kuin ulkoryhmää vastaan aiemmin. Ensin he saattavat perustella sitä vanhalla sisäryhmää puolustavalla retoriikalla, mutta politiikan sisältö kertoo toisin, ja ajan kuluessa retoriikkakin muuttuu vastaamaan täysin politiikkaa.

tiistai 25. heinäkuuta 2017

Valtion rappeutumisvaiheen muutoksia (edit)

Mitkä ovat valtion tärkeimmät tehtävät? Säätää lait, valvoa niitä ja käyttää niiden perusteella tuomiovaltaa. Mikä on siten valtion tärkein ominaisuus? Oikeudenmukaisuus. Valtio haluaa olla oikeudenmukainen, tai ainakin tulla nähdyksi oikeudenmukaisena.

Tämä sopii melko huonosti yhteen verotuksen kanssa, ja sitä huonommin, mitä korkeampaa verotus on. Suomen verotus kuuluu maailman korkeimpien joukkoon. Ihmiset tuottavat omalla työllään, osaamisellaan, ahkeruudellaan ja yrittämisellään varallisuutta, josta valtio ottaa suuren osan, Suomessa vuonna 2017 n. 43%. Sitä voidaan pitää epäoikeudenmukaisena, eräänlaisena etuoikeutettujen harjoittamana laillistettuna ryöstämisenä poliisien, oikeuslaitoksen ja vankeusrangaistusten tuella. Valtion oletetun ja ideologiassa julistetun oikeudenmukaisuuden, ja käytännön elämän epäoikeudenmukaisuuden välille syntyy ristiriita.

Tämä ei välttämättä ole ongelma valtion syntymävaiheessa ja sen ollessa nuori. Silloin valtiolle on usein tärkeää erottautua muista valtioista, ja vahvistaa ja nostaa omaa kansaansa. Verotus on usein suhteellisen vähäistä, ja valtion byrokratioiden vaikutus ei ole vielä levittäytynyt kaikkialle ja kaikille elämänalueille. Melkein kaikilla on paljon tehtävää omassa maassa ja tilaa laajentumiseen on runsaasti. Yksilöt ja heidän muodostamansa yhteisöt ja yhteisöverkostot ovat itsenäisiä ja omavaraisia, ja riippuvuus valtion tuista ja palveluista on vähäistä. Jne. Tällöin, jos valtion johtajat eivät ole pahoja tai taitamattomia, päättäjien intresseillä on taipumus olla luonnostaan melko suuressa määrin harmoniassa kansalaisten intressien kanssa. Kun valtio laajentaa valtaansa, se ei vielä tässä vaiheessa juurikaan heikennä kansalaisia tai uhkaa heitä, vaikkakin tärkeitä siemeniä siihen suuntaan usein kylvetään.

Kun valtio on vanhuusvaiheessaan ja lisääntyvässä määrin seniili, valtio on tavallaan täyttänyt tehtävänsä, valtio on jo täynnä. Valtion byrokratiat ovat levittäytyneet kaikkialle ja kaikille elämänalueille. Verotus on korkeaa ja usein kasvavaa, mutta siitä huolimatta valtion tarjoamat palvelut, edut ja turvallisuus ovat suhteellisesti heikentymässä. Ihmiset, järjestöt ja yritykset ovat suuressa määrin riippuvaisia julkisten byrokratioiden palveluista, tuista ja säätelystä. Demokraattinen politiikka koostuu siitä, että melkein kaikki vaativat ja tavoittelevat itselleen avoimesti lisää ja lisää muiden kustannuksella. Yrittäminen on heikkoa ja suhteellisen vähäistä. Monet väheksyvät yrittäjiä ja yrittäjyyteen ei kannusteta. Koulutus ei juurikaan valmista ja kasvata ihmisiä yrittäjyyteen, jos ei tietoisesti hakeudu siihen liittyvään koulutukseen. Kasvatus ja koulutus valmistaa implisiittisesti tai eksplisiittisesti ihmisiä byrokraateiksi. Valtion, politiikan, työmarkkinoiden ja talouden tärkeimmät laajentumisen ja uuden luomisen kohteet ovat ulkomailla tai ne liittyvät monin tavoin ulkomaihin. Systeemi on niin suuri, jäykkä ja kömpelö, ja ihmisten työ ja toimeentulo ovat niin sidoksissa ongelmiin, että räikeimpiäkään ongelmia ei saada ratkaistuksi ja usein ongelmien pahentumista suositaan. Kulttuuri muodostuu sekulaarista hömppäviihteestä ja sofistien utopistisista julistuksista ja julkisista poseerauksista, joilla Raamattua lainatakseni siivilöidään huolellisesti hyttynen, mutta nielaistaan sokeina tai typerinä kameli. Itsekeskeisyys; laiskuus; helppouden, mukavuuden ja nautinnon tavoittelu; porno (puolison korvike); lemmikit (lasten korvike); ja tyhjä maksimaaliseen kulutukseen perustuva statuskilpailu ovat korvanneet perheet ja lapset. Kansainväliset suuryritykset hallitsevat taloutta ja ohjaavat kulissien takana suoraan tai epäsuorasti politiikkaa. Jne.

Tässä tilanteessa valtion johdon intresseillä on luontainen taipumus olla ristiriidassa valtion rajojen sisällä asuvan alkuperäisen kansan intressien kanssa. Jos intressit sattuvat edes osittain merkittävällä tavalla yksiin, siihen on melkein aina jokin erityinen ja poikkeuksellinen selitys tai selitysten kombinaatio. Kansan ja sen kulttuurin voimakkaat tai erikoiset erityispiirteet. Poliittisen kilpailutilanteen erityispiirteet, jotka pakottavat puolueet uimaan vasten yleistä poliittista virtaa. Voimakkaat ristiriidat tai yhteensovittamattomuudet muiden valtioiden kanssa. Äskettäin päättynyt pitkä sortokausi, sota tai katastrofaalinen aika, jonka syvään juurtuneet opetukset estävät samojen virheiden toistamisen uudelleen. Voimakkaat ulkoiset viholliset, jotka pakottavat valtion johdon kansallismielisyyteen. Tms.

Miten valtio voi rappeutumisvaiheessaan ja kääntyessään omia kansalaisiaan vastaan kerätä korkeita veroja ja väittää "uskottavasti" olevansa oikeudenmukainen? Verothan eivät ole pelkästään pois kansalaisilta, vaan niiden vastineeksi saadaan suhteellisesti vähemmän ja huonompaa, ja verorahoja käytetään aktiivisesti kansalaisten intressejä vastaan. Valtion kannalta ongelmana on se, että kansalaiset ansaitsevat omalla työllään ja yhteistyöllään oikeudenmukaisuuden periaatteiden mukaan palkkansa. Jos valtio saa propagandallaan, kasvatuksellaan, koulutuksellaan, säännöillään, rangaistuksillaan ja insentiiveillään iskostettua kansalaisten mieliin, että he ovat de facto rikollisia ja varkaita, jotka ovat saaneet perusteettomasti, vääryydellä ja rikoksilla asemansa, tulonsa ja oikeutensa, silloin valtio voi toimia poliisina, tuomarina ja oikeuslaitoksena, joka ottaa oikeudenmukaisuuden periaatteiden mukaisesti halutessaan kaiken pois kansalaisilta samantyyppisesti kuin varkaalta otetaan kaikki varkauksilla saadut rahat ja tavarat pois, ja vaaditaan vielä sakkomaksut ja vahingonkorvaukset päälle. Kun kansalaiset saadaan lisäksi uskomaan, että heidän rikoksensa ovat historiallisia, rakenteellisia, kollektiivisia ja automaattisesti vaistomaisten toimintamallien myötä kaikissa kansan jäsenissä ilmeneviä, niitä vastaan ei voi puolustautua henkilökohtaisesti, ja kollektiivisillakin tavoilla se on vaikeaa. Rikoksia ei voi sovittaa tai hyvittää mitenkään, vaikka sovitusta ja hyvitystä vaaditaan koko ajan lisää, koska syyllisyys on suunniteltu jo alusta asti epämääräiseksi, epäloogiseksi, epäoikeudenmukaiseksi ja ikuiseksi.

Valtio ei voi käytännössä ottaa ihmisiltä kaikkia rahoja pois, vaan sen täytyy jossain määrin sopeutua mm. talouden lakeihin (esim. Lafferin käyrä) ja valtioiden väliseen kilpailuun. Valtio voi esiintyä hyväntekijänä kun se jättää "rikollisille" kansalaisille senkin verran kuin jättää. Kansalaiset eivät saa olla pelkästään rikollisia, koska monilla rikollisilla on voimakas itsetunto ja kyky puolustaa omassa kontekstissaan itseään, myös valtion edustajia vastaan. "Rikolliset" kansalaiset täytyy vakuuttaa myös siitä, että he ovat huonoja ja surkeita, heidän geeneissään ja kulttuurissaan ei ole mitään säilyttämisen arvoista ja heidän täytyy potea toistuvaa syyllisyydentuntoa. Valtio yhdistää tämän maahanmuuttoon, jolla pääasiassa laajennetaan voimakkaasti niiden määrää, jotka ovat kasvavien tulonsiirtojen, julkisten palvelujen ja lisääntyvän hyvittämisen kohteina.

Näistä tekijöistä syntyvät sanat rasismi, valkoisten etuoikeudet, syrjintä, positiivinen syrjintä, historialliset vääryydet toiseutta kohtaan, suvaitsevaisuus, vihapuhe, valhemedia, jne., ja niiden käytännölliset poliittiset, taloudelliset ja oikeudelliset seuraukset.

Summa summarum, meidän tulisi pitää valtion johdon kääntymistä kansalaisia vastaan normaalina valtioiden rappeutumisvaiheisiin kuuluvana ilmiönä.
Eri aikoina rappeutuvien valtioiden käyttämät sanat, politiikka ja metodit voivat vaihdella, mutta perusperiaatteiltaan ne ovat useimmiten samanlaisia. Valtio on pitkällä tähtäimellä suurella todennäköisyydellä epäluotettava, vahingollinen ja/tai vaarallinen isäntä millä tahansa alueella, vaikka se aloittaisi hallintonsa kansalaisten kannalta erittäin positiivisesti. Ainoa sataprosenttisen luotettava keino estää valtion rappeutumisvaiheen ilmiöt olisi lopettaa valtion toiminta pysyvästi, mutta se ei ole realistista. Siksi kansalaisten on suotavaa vähentää riippuvuuttaan valtiosta, ja luoda itsenäisiä yhteisöjä ja yhteisöverkostoja. Samalla voidaan tietysti yrittää saada valtion johdon ja heidän taustavoimiensa intressejä enemmän yhdensuuntaiseksi kansalaisten kanssa, mutta se on tässä vaiheessa vaikeaa, koska rappeutuminen ja sen seuraukset ovat edenneet pitkälle, ja liberaalin eliitin orientaatiota tukevat ja ylläpitävät voimakkaat kansainväliset virtaukset, jotka eivät ole yksin suomalaisten tai suomalaisen eliitin muutettavissa.

Ps. Liberaali media, aktivistit ja poliitikot pitävät ryöstämistä tai varkautta, ja syrjintää tavallaan oikeudellisesti samanlaisina asioina. Jos tarkastelemme niitä lähemmin, havaitsemme kuitenkin seuraavaa: Varas vie kansalaiselta jotain mikä on hänen ja/tai jonka hän on ansainnut. Kansalainen on varkauden jälkeen huonommassa asemassa kuin ennen varkautta. Jos valkoinen Aa "syrjii" mustaa Btä esimerkiksi siten, että hän palkkaa yritykseensä pelkästään valkoisia, hän käyttää omaa omaisuuttaan niin kuin parhaaksi näkee, tekee omaisuudellaan mitä haluaa ja antaa omaisuudestaan mahdollisuuksia niille, joille haluaa antaa. Bn tilanne ennen ja jälkeen "syrjinnän" ei muutu millään tavalla, häneltä ei ole anastettu tai viety mitään hänen omaansa tai ansaitsemaansa pois, toisin sanoen mitään hyvitystä vaativaa "rikosta" ei ole tapahtunut. Kukaan ei myöskään estä mitään Bn laillista työtoimintaa ja tulonhankintaa nyt tai tulevaisuudessa. "Syrjintä" on sanana silmänkääntötemppu, koska sen tarkoituksena on ilmaista, että An motiivina on tehdä jotain pahaa tai rikollista Blle, kun todellisuudessa A valitsee itselleen sopivimmat työntekijät ja/tai auttaa niitä ihmisiä, joita haluaa auttaa. Syrjintä -sanan tarkoituksena on yrittää patologisoida sellaisia traditionaalisesti hyviä asioita kuten lojaliteetti ja auktoriteetti.

Syrjintälakien tarkoituksena on tehdä keinotekoisesti normaaleista kansalaisista "rikollisia".

lauantai 22. heinäkuuta 2017

Juutalais-kristillisen viisauden alku

Juutalais-kristillisyyden kymmenen käskyn viides käsky on, "Kunnioita isääsi ja äitiäsi." Se näyttää selkeältä käskyltä, mutta todellisuudessa se merkitsee ensisijaisesti, "Kunnioita Jumalaa (taivaallista Isääsi) ja kansaasi (maallista äitiäsi)", ja vasta toissijaisesti sen pintapuolista merkitystä. Ensisijaisuus tarkoittaa sitä, että ensisijaisuuden kohteita kunnioitetaan ehdottomasti, kun taas toissijaisille isille ja äideille osoitettava kunnioitus suhteutetaan ensisijaisten mukaan. Jos jonkin ihmisen isä ja äiti kunnioittavat Jumalaa ja kansaansa, ja noudattavat juutalais-kristillistä lakia ja sääntöjä, silloin he ansaitsevat täyden kunnioituksen, jos he taas halveksivat Jumalaa ja kansaansa, ja ovat muiltakin osin ilkeitä, kelvottomia ja pahoja, silloin heitä on syytä kunnioittaa vähemmän.

Juutalais-kristillisyyden mukaan Jumalan pelko on viisauden alku. Se johtaa siihen, että myöntää olevansa epätäydellinen ihminen, ja hyväksyy Jumalan ja juutalais-kristillisten lakien ja sääntöjen ojennukset ja oikaisut. Tästä seuraa se, että on tärkeää opiskella säännöllisesti Raamattua ja Talmudia. Juutalaisten ja kristittyjen on kiitettävä Jumalaa myös kohtaamistaan vaikeuksista, koska ne ovat Jumalan ojennuksia ja koetteluja, jotka ohjaavat viisastumaan, kehittymään ja lähentymään Jumalaa.

Jos ihminen pitää itseään täydellisenä, silloin hän on todennäköisesti sitä mieltä, että ei tarvitse mitään korjauksia tai muutoksia itseensä, eikä siten ole taipuvainen ottamaan vastaan Jumalan ojennuksia ja opetuksia, tai jos hän korjaa tai muuttaa itseään, se on lähtöisin hänen omasta täydelliseksi ajattelemastaan ja suurimmalta osin itseensä sulkeutuneesta tahdosta, jolloin se ohjaa häntä entistä enemmän harhaan.

Jos ihminen ei pidä itseään sisimmässään täydellisenä, mutta pyrkii rakentamaan ja luomaan itsestään muille ihmisille täydellisen kuvan, hän pyrkii tavallaan luomaan itsestään valheellisen epäjumalankuvan muiden palvottavaksi. Hänen melkein kaikki itseensä ja toimintaansa kohdistuvat korjaukset rakentavat valheellista sosiaalista mielikuvaa, jolloin ne menevät hukkaan ja tuottavat pahoja lopputuloksia.

Jos ihminen on ylpeä, hänellä on taipumus ajatella, että hänellä on tärkeitä ja haluttuja ominaisuuksia, asioita ja ansioita runsain mitoin; hän on melkein koko ajan niistä tietoinen ja nauttii niistä; ja haluaa muiden tietävän ja näkevän ne, tai ainakin aavistavan ne hänen asenteestaan, ryhdistään ja käyttäytymisestään. Ylpeä kokee olevansa muiden ihmisten yläpuolella, ja jossain määrin muista erillinen ja itsenäinen. Ylpeä ei itsenautinnossaan ja itsetärkeydessään huomaa välttämättä edes sitä, että hänen ylpeytensä on riippuvainen muiden ihmisten osoittamasta huomiosta, arvostuksesta ja/tai kunnioituksesta. Ylpeys on itsen vertaamista positiivisesti muihin ihmisiin. Autiolla saarella ylpeydellä on taipumus sulaa pois järjettömänä ja merkityksettömänä. Jos kaikki ihmiset pitävät ylpeää ihmistä surkeana, huonona, vastenmielisenä ja naurettavana, ja kohtelevat häntä sen mukaisesti, ylpeän on vaikeaa säilyttää ylpeää minäkuvaansa ehjänä. Ylpeä ei välttämättä pidä itseään täydellisenä, mutta kokee olevansa niin korkealla muiden yläpuolella, että ei useimmiten katso arvolleen ja tasolleen sopivaksi ottaa korjauksia tai muutoksia vastaan muilta. Ylpeys on implisiittisesti jatkuvaa kilpailuasetelmaa muiden ihmisten kanssa, jossa ylpeä ajattelee olevansa kaikissa tai tärkeimmissä asioissa parempi kuin muut, joten jos hän ottaisi korjauksia vastaan muilta, hän tavallaan myöntäisi olevansa huonompi, muuttuisi huonompaan suuntaan tai häviäisi muille. Ylpeys voi olla huonommaksi koettujen ihmisten ajattelun, huomioiden ja ehdotusten lähes täydellistä torjumista. Ylpeys on suhteellisen harvoin niin turvatussa ja pysyvässä asemassa, että se voisi sivuuttaa joutavia loukkauksia olankohautuksella. Ylpeä kokee melko usein tarpeelliseksi painaa muita alaspäin etäännyttävillä, erottavilla ja itseään korostavilla sanoilla ja toimenpiteillä. Ylpeyteen liittyy usein itsetehostusta ja itsekehua. Kun ylpeä häviää jonkin vastakkainasettelun toiselle ihmiselle, siitä on seurauksena useimmiten häpeä. Häpeä on voimakas ja vaativa tunne, joka vaatii dramaattisia toimenpiteitä ylpeyden palauttamiseksi. Ylpeä voi olla asemansa ollessa turvattu antelias ja suuripiirteinen, mutta harvemmin kohtuullinen.

Liian ylpeällä ihmisellä on taipumus kuvitella itsensä Jumalaa korkeammalle tai kokea Jumala uhaksi omalle asemalleen, ja pelätä joutuvansa Jumalan ja muiden ihmisten edessä nöyryytetyksi, joten hänellä on taipumus torjua myös Jumalan ojennukset ja opetukset.

Näistä seuraa se, että juutalaisen ja kristityn on oltava Jumalan edessä nöyrä (Ei yleisesti ottaen liian ylpeä. Ihminen, joka on Jumalan edessä nöyrä, on myös viisaalla ja kestävällä tavalla ylpeä muiden ihmisten edessä); myönnettävä olevansa syntinen (Jumalan korjauksia ja ojennuksia tarvitseva); ja itsensä ja muiden suhteen totuuteen ja viisauteen pyrkivä (Hän ei rakenna sisälleen ja muille ihmisille harhakuvia, jotka johtavat poispäin Jumalasta. Hän orientoi ajattelunsa ja toimintansa Jumalaa kohti).

torstai 13. heinäkuuta 2017

Jakamaton ihmisarvo

Liberaalien keskuudessa on viime aikoina toisteltu paljon muotifraasia ihmisarvon jakamattomuudesta. Hyvin harvalla niistä, jotka sitä käyttävät, on käsitys siitä mitä jakamaton ihmisarvo tarkoittaa.

Se tarkoittaa esimerkiksi sitä, että jos valtaapitävät antavat kansalaisille tai kansanryhmälle poliittisia oikeuksia ja vapauksia, mutta samanaikaisesti heidän taloudellista toimintaansa estetään niin, että he elävät puutteessa, kurjuudessa ja nälässä, he eivät voi täysipainoisesti tai lähes ollenkaan käyttää poliittisia oikeuksiaan. Poliittiset oikeudet menettävät merkityksensä, jos taloudelliset oikeudet ja muut oikeudet eivät ole kunnossa. Kun liberaalit haluavat muiden hyväksyvän jakamattoman ihmisarvon poliittisesti, he käyttävät usein äärimmäistä vastakkainasettelua; [lähes] täydet poliittiset oikeudet vs vakava puute, nälkä ja kurjuus. Näin jakamaton ihmisarvo kuulostaa paremmin järkeenkäyvältä. Liberaalit ovat tehneet virallisia ja puolivirallisia listoja siitä mitkä kaikki asiat jakamaton ihmisarvo kattaa. Käytännössä se kattaa kaikki ihmisten elämän ja yhteiskunnan osa-alueet. Jakamattoman ihmisarvon puitteissa mitä tahansa osa-alueita voidaan asettaa mielivaltaisesti vastakkain tai verrattaviksi. Kun yksi osa-alue on rikki, jakamattoman ihmisarvon mukaan koko ihmisarvo on rikki ja uhattuna.

Liberaalien muodostaman poliittisen liikkeen työ ja toimeentulo perustuu yhteiskunnan kaikkien osa-alueiden muuttamiselle, jota he kutsuvat kehitykseksi, progressiivisuudeksi tai asioiden korjaamiseksi. Nyky-yhteiskunnassa perusasiat ja yleisesti suurin osa asioista on käytettävissä oleviin resursseihin nähden kunnossa ja hyvin, erityisesti jos hyväksyy nykyisen yhteiskunnan liberaalidemokraattiset poliittiset raamit. Siksi suurta korjattavaa ja kehitettävää on suhteellisen vähän, ja jos ehjää alkaa korjaamaan niin se menee useimmiten huonommaksi ja pilalle. Mutta liberaalit byrokratiat, kansalaisjärjestöt, aktivistit, rivijäsenet, lakimiehet, sosiologit, poliitikot, tutkijat, toimittajat, jne. tarvitsevat merkityksellisiä töitä ja tehtäviä.

Kuvaan astuu jakamaton ihmisarvo. Liberaalit poliitikot voivat sanoa esim., "Perussuomalaisten, keskustalaisten ja kristillisten mielestä homojen poliittiset oikeudet ja vapaudet ovat kunnossa, mutta saamiemme raporttien mukaan Helsingissä poliisi on kieltänyt homojen poliittisen mielenosoituksen osanottajia esiintymästä alasti julkisella paikalla, ja määrännyt heidät pukeutumaan säilöönottamisen ja sakkojen uhalla. Vastaavassa mielenosoituksessa Porissa kaksi henkilöä oli heittänyt osanottajien päälle hiekkaa, eikä poliisi ja oikeuslaitos ole puuttunut riittävän voimakkaasti tähän viharikokseen. Homojen poliittisen kokoontumisen, osallistumisen ja vaikuttamisen mahdollisuudet, ja sananvapauteen kuuluva itseilmaisun vapaus ovat uhattuina. Nämä ovat osa jakamatonta ihmisarvoa, joten voimme todeta, että homojen ihmisarvo on uhattuna. Olemme lähettäneet tiedot näistä tapauksista kansainvälisille ihmisoikeusjärjestöille Mitä ministerit aikovat tehdä jakamattoman ihmisarvon turvaamiseksi?"

Kuka liberaali poliitikko uskaltaa vastustaa "ihmisarvoa"?

Sitten tutkijat tutkivat tätä asiaa eri liberaaleista näkökulmista, aktivistit mielenosoittavat ja kansalaisvaikuttavat, lakimiehet puolustavat oikeudessa ja ehdottavat tarvittavia lakimuutoksia, toimittajat kirjoittavat koskettavia tarinoita liberaaleista ihmisistä, jne.

Jakamatonta ihmisarvoa voi käyttää myös poliittisia vastustajia vastaan. (Fiktiivinen esimerkki) Jos maahanmuuttokriittinen poliitikko X kirjoittaa johonkin maahanmuuttajaryhmään kuuluvan kolmen henkilön viime päivinä tekemistä rikoksista, liberaali media syyttää häntä ihmisvastaisuudesta. Näillä ei näytä olevan mitään loogista yhteyttä, joten X sanoo haastattelussa, että hän ei ole ihmisvastainen, eikä tunne itseään sellaiseksi. Liberaali media jatkaa silti saman toistamista.

Liberaalien logiikka etenee seuraavasti: X:n kirjoitukset aiheuttavat samaistumisen ja loukatun ihmisarvon takia melkein kaikissa kyseisen maahanmuuttajaryhmän jäsenissä syrjityksi tulemisen ja huonommuuden tunteita. Samaistumisen ja luokatun ihmisarvon myötä myös muiden maahanmuuttajaryhmien jäsenet tuntevat syrjityksi tulemisen ja huonommuuden tunteita. ---> Edellä mainitut tunteet synnyttävät toivottomuutta ja vähentävät siksi kaikkien maahanmuuttajien poliittista osallistumista. Ne heikentävät heidän halujaan, kykyjään ja mahdollisuuksiaan päästä työelämään, tehdä työtä ja menestyä työelämässä. Lisääntyvä työttömyys johtaa lisääntyvään rikollisuuteen. Negatiiviset tunteet ja mielikuvat johtavat maahanmuuttajien eristäytymiseen ja takertumiseen traditionaalisiin kulttuureihin. Integroituminen liberaaliin kulttuuriin ja yhteiskuntaan vähenee tai estyy lähes kokonaan. Jne. ---> Maahanmuuttajien elämä on uhattuna kaikilla elämänalueilla, maahanmuuttajien ihmisarvo on uhattuna kaikilla elämänalueilla, maahanmuuttajien koko ihmisarvo on uhattuna. ---> Maahanmuuttajien ihmisarvo on jakamaton ja sitä ei voi erottaa kaikkien muiden maailman ihmisten ihmisarvosta. Ihmisarvo on kaikkien ihmisten yhteinen, paitsi niiden, jotka ovat ihmisyyden ulkopuolella tai asettautuvat ihmisyyden ulkopuolelle; seksistit, kristityt, valkoiset, valkoiset heteromiehet, konservatiivit, yhteisölliset ihmiset, jne. Kaikkien ihmisten täytyy puolustaa yhteistä ihmisarvoa ja maahanmuuttajia, ja vastustaa ihmisyyden vastaisia ihmisiä, kuten X ---> X on (yksin tai osana ihmisvastaisten ihmisten koalitiota) syyllinen kaikkiin maahanmuuttajien ongelmiin. X on syyllinen kaikkiin maailman ongelmiin. X on se mikä koko maailmassa on vikana. ---> Kun X on syyllinen kaikkeen, maahanmuuttajat eivät ole eivätkä voi olla syyllisiä mihinkään, riippumatta siitä mitä he tekevät.

Toisin sanoen liberaalien jakamattoman ihmisarvon käsitteellä maailman mittakaavassa pieni, tuntematon ja merkityksetön paikallisen osa-alueen ongelma voidaan paisuttaa globaaliksi kaikkien ihmisten kaikkea elämää uhkaavaksi suureksi "ongelmaksi", ja samalla tiivistää kaikki maailman syyllisyys yhteen henkilöön tai paikalliseen ryhmään, joilla ei ole sen kanssa mitään tekemistä.

sunnuntai 25. kesäkuuta 2017

Kansalaisten oikeus tappaa

Miksi vasemmistolaiset / liberaalit suosivat rikollisia ja suhtautuvat heihin suhteellisen lempeästi, ja suhteellisen ankarasti ja suvaitsemattomasti niihin, jotka puolustavat itseään rikollisilta ja hyökkääjiltä, ts. käyttävät oikeutettua voimaa?

Rikolliset on tietyllä tavalla jo täysin integroitu liberaaliin järjestelmään; heille on osoitettu selkeä yhteiskunnallinen ja poliittinen ekolokero, jonka vastinpareina toimivat poliisi, oikeuslaitos ja erilaiset rikosseuraamusyksiköt yhteiskuntapalvelupaikoista vankiloihin ja valmentaviin kuntoutusyksiköihin. Liberaalin systeemin vastinparit kohdistavat rikollisiin rikollisten toimien ja lain määräysten mukaisia keinoja. Ilman rikollisia ja potentiaalisia rikollisia poliisia, oikeuslaitosta ja seuraamusyksikköjä ei olisi olemassa tai ne olisivat selvästi pienempiä.

Itseään puolustavalle kansalaiselle ei ole osoitettu juuri minkäänlaista yhteiskunnallista ja poliittista ekolokeroa, koska itseään puolustava kansalainen uhkaa liberaalin järjestelmän väkivalta-, tuomiovalta- ja seuraamusvaltamonopolia. Kansalainen, joka ampuu oikeutetusti ja kunnioitettavasti väkivaltaisen roiston hengiltä, ei ole liberaalin systeemin silmissä todellisuudessa "epäilyttävä ihminen", "tuomittava henkilö" tai "rikollinen" vaan henkilö, joka toimii tavallaan poliisina, tuomarina ja rikosseuraamuksen toteuttajana (tappajana tai teloittajana). Jos tällainen yleistyy ja muuttuu normiksi, se vähentää liberaalin eliitin pakkovallan kolmea edellä mainittua haaraa. Siksi liberaalilla eliitillä on taipumus vastustaa ja kritisoida jokaista kansalaisten oikeutettua voimankäyttöä, vaikka ne olisivat kuinka tarpeellisia ja hyviä. Kyse on liberaalin eliitin intresseistä ja valtapelistä, jossa kansalaisten turvallisuudella, terveydellä ja hengellä on vain vähän merkitystä.

Samaan aikaan kun valtioiden rajoja ollaan hävittämässä, raja liberaalien byrokratioiden ja kansalaisten välillä on kasvamassa, ja nämä ovat suorassa yhteydessä toisiinsa. Rajojen määrä yhteiskunnassa on suunnilleen vakio, kyse on vain siitä missä ne sijaitsevat. Silloin kun kansalaiset jäävät eliitin valtatavoitteiden takia yhteiskunnan hyvien rajojen ulkopuolelle, se koituu kansalaisten vahingoksi. Tällaisessa tilanteessa liberaali eliitti on de facto rikollisten puolella ja kansalaisia vastaan.

Miten traditionaaliset konservatiivit ratkaisevat tämän ongelman? Konservatiivien filosofian mukaan jokaisen on luovuttava jostain omasta hyvästään toisten hyväksi, jotta voidaan muodostaan kestävä yhteistyö, liitto ja yhteishenki. Lisäksi jokaisen on täydennettävä omaa näkökulmaansa toisen osapuolen näkökulmalla, jotta intressit voidaan yhdistää.

Eliitti voi muuttaa näkemystään siten, että kansalaiset toimivat itseään ja muita puolustaessaan pistemäisinä lain ja järjestyksen ylläpitäjänä, ja ovat siten perusteiltaan harmoniassa poliisin, oikeuslaitoksen ja seuraamusyksiköiden kanssa. Kansalainen ei välttämättä tiedä lain ja oikeusfilosofian hienouksia, mutta hänen ei tarvitsekaan tietää, koska hän toimii puolustautuessaan useimmiten yksinkertaisissa, äkillisissä ja pakottavissa tilanteissa, joissa hyvä toimintatapa on nopea ja refleksinomainen, ja vaihtoehdot ovat usein selviä ja jyrkkärajaisia. Lainsäätäjien ja tuomarien on annettava kansalaisille väkivaltaisten hyökkäysten torjumiseen riittävät "stand your ground" ja ase-oikeudet. Lainsäätäjien ja tuomarien ei tule syyttää oikeutetun voiman käyttäjiä epärationaalisesti ja epäoikeudenmukaisesti esimerkiksi siitä, että kansalainen löi hyökkääjää rajussa tappelussa kaksi kertaa liikaa tai liian lujaa. Lain on oltava selkeästi oikeutetun voiman käyttäjän puolella ja annettava hänen puolustaa itseään mieluummin "liikaa" kuin liian vähän. Kun on nähtävissä, että kyse on itsepuolustustilanteesta, kansalaisia ei saa kuormittaa liiallisesti tutkimuksilla, kuulusteluilla, riepottelevalla julkisuudella ja lukuisilla oikeudenkäynneillä, jotka voivat toimia piilorangaistuksina.

Jos ja kun eliitti tekee näin, kansalaisten on ymmärrettävä, että ainakin näiltä osin eliitti välittää kansalaisista, ottaa heidän intressinsä huomioon ja on laajentanut sääntönsä ja lakinsa suojelemaan heitä myös niissä tilanteissa, joissa suurten organisaatioiden tuottama laillinen järjestys pettää tai jonne se ei ulotu riittävän nopeasti tai tehokkaasti. Tällaisten tilanteiden määrä on kasvussa länsimaissa. Eliitti tai suuret organisaatiot eivät voi välittää kansalaisista samalla tavalla kuin esimerkiksi suvun tai yhteisön jäsenet välittävät toisistaan. Lain ja järjestyksen tuottajina toimivat organisaatiot viestittävät välittämisestään sillä mitä ne hyväksyvät tai eivät hyväksy, ja millaisia niiden säännöt, lait, prosessit, keinovalikoimat ja toimintavat ovat. Jos kansalaiset näkevät että eliitti ottaa huomioon heidän turvallisuusintressinsä, kansalaisten on hyvä osoittaa lojaliteettia niihin liittyville säännöille ja laeille. Kansalaisten on suotavaa hyväksyä se, että poliisi tutkii jokaisen oikeutetun voimankäytön tapauksen, ja tarvittaessa asia voidaan käsitellä oikeudessa. Kansalaisten on suotavaa tukea lainsäätäjiä ja muita toimijoita, sekä veronmaksua, jotka pitävät yllä hyvää lainsäädäntöä ja järjestystä. Tällä eliitin ja kansalaisten yhteistyöllä lain ja järjestyksen parissa työskentelevien määrä pysyy todennäköisesti suunnilleen samana, joten heidän ei tarvitse olla huolissaan työpaikkojensa puolesta.

Jos liberaali eliitti heittää kansalaiset lisääntyvään väkivaltaiseen todellisuuteen, kuten on käymässä, kansalaisten on toimittava toisin. Epäoikeudenmukaiset lait ja yhteiskunnalliset kehityssuunnat kumoavat olemassaolollaan itsensä. Niiden henkilöiden tai ryhmien oikeutettua voimankäyttöä on tuettava, jotka asuvat väkivaltaisilla korkean rikollisuuden alueilla tai jotka joutuvat muuten tavalla tai toisella kohtaamaan vakavan väkivallan tai rikollisuuden uhkaa, vaikka se rikkoisi liberaaleja lakeja. Kansalaisten kohdatessa vakavaa rikollisuutta lait lakkaavat pistemäisesti ja hetkellisesti olemasta hätä- ja poikkeustilanteen takia, jolloin heillä on vapaat kädet käyttää parhaaksi katsomiaan keinoja. Heillä on myös etukäteen oikeus varustautua tällaisiin tilanteisiin sopivaksi katsomallaan tavalla. Oikeutetun voiman käyttäjien puolesta on puhuttava sosiaalisissa verkostoissa, julkisuudessa, kaveripiireissä, jne., kaikissa sosiaalisissa yhteyksissä. Oikeutetun voiman käyttäjiä on tuettava välttämään oikeusprosesseja tai oikeuden tuomioita rahallisesti, neuvoilla ja ohjeilla, psykologisella tuella, tms. Jos on tarpeen, on kieltäydyttävä todistamasta oikeutetun voiman käyttäjiä vastaan oikeudessa, näyteltävä sellaista henkilöä, joka ei ole nähnyt mitään tai valehdeltava niin, että se tukee oikeutetun voiman käyttäjää. Oikeutetun voimankäytön puolustajien tulee kovettaa itsensä immuuneiksi sille mitä yhteiskunnan auktoriteetteina esiintyvät liberaalit henkilöt sanovat, tai mitä mieltä liberaalin median ohjaama ja manipuloima enemmistö mahdollisesti on. Oikeutettua voimankäyttöä ei päätetä sillä, kenellä on kovaäänisin 'megafoni' tai mikä typerä ja harhaanjohdettu lauma on suurin.

Vallan dilemma; jos keskittää kaiken vallan organisaatiolleen, sen valta ympäröivässä yhteiskunnassa alkaa heiketä ja lopulta kuolee pois.

perjantai 16. kesäkuuta 2017

Informaatioyritysten uhka


Julian Assange kertoo artikkelin alla olevassa videossa tekoälyjen ja niiden valtavan tietojenkeruu-, analysointi-, ja kontrollointikapasiteetin tuottamista ongelmista. Jos esim. Facebook haluaa ostaa jonkun yrityksen, se saa tietokantojensa avulla helposti selville ketkä ovat avainhenkilöitä ja ketkä yleisesti riittävän merkityksellisiä (esim. ihmismassoina, ei välttämättä yksittäisinä ihmisinä) kyseisen yrityksen hinnanmuodostuksen ja sen omistajien myyntihalukkuuden suhteen markkinoilla, ja voi vaikuttaa sitten näiden ihmisten osto-, myynti-, valinta-, strategia- jne. päätöksiin.

Facebookin ja Googlen tapaisilla yrityksillä on pääsy valtavan ihmismäärän henkilökohtaisiin ja yksityisiin ajatuksiin, tunteisiin, mieltymyksiin, taipumuksiin, valintoihin, suunnitelmiin, jne., suurimpaan osaan heidän psykologiaansa, vuorovaikutukseensa muiden ihmisten kanssa ja heidän toimintansa sisältöön. Se on globaalia sisäpiiritietoa, ja paljon tärkeämpää kuin perinteinen sisäpiiritieto esim. jostain 1-3 yrityksestä. Se antaa näille yrityksille lähes automaattisesti aseman maailman suurimpina ja/tai tuottoisimpina yrityksinä tai niiden joukkoon kuuluvina. Lisäksi niiden etuna on, että tämän tiedon väärinkäytöstä on hyvin vaikeaa jäädä kiinni ja joutua vastuuseen. Siihen tarvittavaa lainsäädäntöäkään ei ole. Kenelläkään muulla ei ole pääsyä niiden dataan ja sen analysoinnista syntyneeseen tietoon, lukuunottamatta suuria tiedustelupalveluja, joilla on vapaa pääsy internetin suuriin risteyskohtiin, joiden kautta kaikki internetin informaatio kulkee. Tiedustelupalveluihin liittyy samantyyppisiä ongelmia kuin suuriin informaatioyrityksiin.

Suuret informaatioyritykset ovat politiikaltaan melkein aina liberaaleja, ja ne ovat jääneet jo useasti kiinni informaatiovirtojen poliittisesta manipuloinnista liberaaliin suuntaan. Konservatiiviset aktivistit ovat internetin ulkopuolisissa verkostoissaan tehneet yhteistä tarkkailutyötä, ja pitäneet listaa niistä henkilöistä ja asioista, jotka näkyvät heidän feedeissään, ja niistä jotka eivät näy, sekä näissä tapahtuvista muutoksista. Suuret informaatioyritykset myyvät informaatiovirtoihin liittyviä palveluksia yrityksille ja muille toimijoille, esim. tuotteiden markkinointiin, poliittiseen analysointiin ja tieteelliseen tutkimukseen liittyviä palveluja.

Ehkäpä ne myyvät ns. tiskin alta politiikkaan liittyviä black operation -palveluksia liberaaleille poliittisille toimijoille; valtioille, puolueille, suuryrityksille tai suurille järjestöille, esim:

Onko maassanne hankalia kansallismielisiä tai maahanmuuttokriittisiä puolueita? Me voimme suunnitella heidän informaatiovirtansa niin, että heidän poliittinen vaikuttamisensa ja informaation levittämisensä heikentyy selvästi verrattuna heidän liberaaleihin kilpailijoihinsa. Me pystymme muuttamaan heidän vaikuttamisyrityksensä jatkuvaksi louhikkoiseksi ylämäeksi sillä aikaa kun te saatte kulkea leveällä ja sileällä valtatiellä tasaisessa maastossa.

Me ohjaamme heidän huomionsa juuri heille henkilökohtaisesti riippuvuutta aiheuttaviin eläinvideoihin, stunt -temppuvideoihin, huumorivideoihin, jne., joihin he tuhlaavat suuren osan ajastaan, sillä aikaa kun teidän kannattajienne huomio kiinnitetään suurimmalta osin poliittisesti tärkeimpiin asioihin (lähetämme toki teidänkin feedeihinne jonkin verran keveitä videoita ja postauksia, jotta te voitte halutessanne rentoutua).

Me lietsomme kansallismielisten välille keinotekoisia riitoja ja paisuttelemme jo olemassa pieniä ristiriitoja suuriin mittoihin. Jos esim. kansallismielisessä puolueessa on kaksi eri ryhmittymää, siniset ja valkoiset, jotka ovat tällä hetkellä hyvissä väleissä, me muutamme heidän feedejään siten, että sinisille näytetään huomattavan paljon valkoisten negatiivisia kommentteja sinisistä ja vähän valkoisten positiivisia kommentteja sinisistä. Sama tehdään myös toisinpäin. Muutamme negatiivisten ja positiivisten kommenttien suhdetta maksimaalisesti kumpaankin suuntaan, mutta pidämme samalla huolta siitä, että niiden suhde näyttää realistiselta ja aidolta. Me emme koskaan muuta feedejä siten, että valkoisille syötettäisiin sataprosenttisesti negatiivisia kommentteja sinisiltä, tms., koska se on liian epäuskottavaa ja läpinäkyvää. Samanaikaisesti me vahvistamme liberaalien yhteistyötä, ystävyyttä ja hyvää yhteishenkeä.

Silloin kun me ohjaamme kansallismielisiä politiikkaan, ohjaamme heitä poliittisesti suurimmalta osin vain puolitärkeisiin kohteisiin. Me laitamme heidät taistelemaan ärsyttäviä, tunteita herättäviä ja melko abstrakteja poliittisia ideoita, kirjoituksia ja lausuntoja vastaan.Tällaisia voivat olla esimerkiksi postmodernismi, feminismi, etnopositiivisuus ja seksuaalisiin vähemmistöihin liittyvät ideologiat. Niitä voidaan tuottaa ja monistaa loputtomasti, ja niiden mahdollinen "voittaminen" tai "kumoaminen" keskustelussa tai väittelyssä johtaa suhteellisen harvoin mihinkään konkreettiseen ja positiiviseen. Lisäpalveluna me voimme palkata sopivia intellektuelleja tuottamaan kohdennettuja ärsyttäviä kommentteja ja lausuntoja tiedotusvälineisiin, jos tällaista tarvitaan jonkin tärkeän poliittisen tapahtuman aikana kuluttamaan vastustajien energiaa ja suuntaamaan heidän huomiotansa toisaalle. Silloin kun me ohjaamme liberaaleja poliittisten aiheiden äärelle, kiinnitämme heidän huomiotaan pääasiassa niihin poliittisiin asioihin, joilla on taipumus johtaa merkittäviin konkreettisiin ja positiivisiin tuloksiin, joilla liberaalien rahan määrä ja poliittinen valta maksimoidaan.

Me voimme analysoida monien alojen ammattilaisten voimin avainvastustajienne persoonallisuutta, viehtymyksiä ja kiinnostuksen kohteita, heikkouksia ja vahvuuksia, taipumuksia, seksuaalista suuntautumista, tapoja ja elämäntapoja, elämänrytmiä, läheisten ystävien verkostoa, laajempia sosiaalisia verkostoja, sosiaalisten suhteiden laatua, jne. Tällöin te voitte asiantuntijoiden avulla suunnitella sellaisia keinoja, joilla te voitte vaikuttaa heihin mahdollisimman paljon; suostutella, kiristää, vakuuttaa, ohjata harhaan tai ansaan, huijata, korruptoida, jne. heitä.

Me voimme antaa teille tietoja kansallismielisten suunnitelmista ja toimista etukäteen, jolloin te voitte valmistautua niihin, keksiä vastatoimia,  parantaa omia suunnitelmianne, yllyttää ja lietsoa omia kannattajianne ja ulkopuolisia sopivalla tavalla etukäteen, vuotaa kiusallisia tietoja kansallismielisten suunnitelmista anonyymisti mediaan, tms.

Kun kansallismieliset lähettävät artikkeleita, viestejä, uutisia, tietoa, jne. toisilleen tai kommunikoivat ulkopuolisten kanssa, me voimme muuttaa niissä olevaa tietoa monin pienin ja huomaamattomin, mutta samalla tehokkain tavoin niin että se heikentää kansallismielisten ymmärrystä asioiden todellisesta tilasta, ja vahingoittaa heidän suunnitelmiaan, toimintaa, ystävyyttä, yhteistyötä ja suhteita ulkopuolisiin. Tarvittaessa asiantuntijamme voivat tehdä suurelta osin tai täysin valheellisia uutisia tai tietosivuja, joilla on spesifi negatiivinen vaikutus kansallismielisiin, ja joita heidät ohjataan laajasti lukemaan.

Jne.

Näiden toimien yhteisvaikutuksena kansallismieliset säilyvät efektiivisesti tietämättöminä, tyhminä, kyvyttöminä, riitaisina ja harhaanjohdettuina. Heidän suunnitelmansa ja toimensa epäonnistuvat liian usein. Heidän tunnetilansa vaihtelevat epätoivosta ja masennuksesta pienten tai pyrrhosmaisten voittojen suomaan tyydytykseen, tai sitten he ovat juuttuneet liian paljon pienten viehtymystensä ja epäoleellisten asioiden vangeiksi. Älkää kuitenkaan ymmärtäkö tätä väärin. Tarkoituksena ei ole saada kansallismielisiä tuntemaan normaalioloissa ja keskimäärin oloaan huonoksi ja tyytymättömäksi. Se voisi ohjata heidät hakemaan liian paljon uusia, parempia ja hankalasti torjuttavia keinoja, sekä tehokkaampia ja suojatumpia yhteistyön tapoja. Tarkoituksena ei ole myöskään yleisesti ottaen nujertaa kokonaisvaltaisesti kansallismielisiä. Tarkoituksena on pitää heidät puolityytyväisinä ja suhteellisen passiivisina tai ohjata heidän aktiviteettinsa suurelta osin ja pitkällä tähtäimellä voimia kuluttavaan ja tehottomaan. Me annamme heille aina välillä suuria ja tyydyttäviä voittoja, mutta ne on suunniteltu siten, että ne eivät koskaan pysäytä liberaalia kehitystä tai muuta liberaalin kehityksen yleistä suuntaa.

Kun te tiedätte mitä tulee tapahtumaan ja että tulevaisuus on teidän kannaltanne hyvä ja voittoisa, te saatte mielenrauhan ja voitte rentoutua. Te tulette voittamaan melko helposti ja kohtuullisin ponnistuksin. Te tiedätte, että teidän vastustajanne työskentelevät itsensä uuvuksiin, mutta eivät silti pysty voittamaan teitä. Me tarjoamme teille tämän kaiken yksinoikeudella, mikään muu yritys ei pysty tuottamaan tällaisia palveluja. Ottakaa meihin yhteyttä hienovaraisesti, kertokaa meille tavoitteenne ja poliittinen tilanteenne, ja me lähetämme teille tarjouksen.

Ystävällisesti, FACEBOOT


sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Suomi, Nato ja Venäjä geostrategisesta näkökulmasta



Suomen Nato -jäsenyydestä puhuttaessa kansalaisille ei ole kerrottu, miten Suomi liittyy Yhdysvaltain ja Venäjän intresseihin, jolloin kansalaiset eivät pysty arvioimaan Nato -jäsenyyden vaikutusta Suomen turvallisuustilanteeseen. Miksi Yhdysvaltain ja Euroopan liberaaleille Venäjä edustaa tällä hetkellä pahaa valtiota? Johtuuko se siitä, kuten liberaali media väittää, että Venäjä ei anna homoille homouteen liittyviä erityisoikeuksia; ulkomailta rahoitettujen ja ohjattujen "kansalaisjärjestöjen" toimintaa rajoitetaan ja estetään; etnisille ja uskonnollisille vähemmistöille ei anneta liberaalia erityiskohtelua; jne?

Yhdysvaltain ja Venäjän välisessä kylmässä sodassa on kyse geostrategisesta valtataistelusta. Yhdysvaltain tavoitteena on laajentua hallitsemaan liittolaisverkoston avulla ja kanssa koko Euraasian maa-aluetta. Suurin osa ihmiskuntaa asuu Euraasiassa, suurin osa maailman taloudellisesta tuotannosta sijaitsee Euraasiassa, suurin osa maailman raaka-aineista on Euraasian maaperässä, tärkeimmät kuljetusreitit ovat Euraasian sisällä tai niiden läheisyydessä, jne. Jos Yhdysvaltain johtama liittolaisverkosto hallitsee Euraasiaa, se hallitsee automaattisesti myös muuta maailmaa.

Euraasian hallitseminen geostrategisesti ei tarkoita sitä, että kaikkien Euraasian maiden pitäisi kuulua Yhdysvaltain johtamaan liittoutumaan, vaan sitä, että tärkeimmät avainasemassa olevat valtiot (key states) ja tärkeät valtiot (pivot states) joko kuuluvat Yhdysvaltain liittoutumaan tai sitten niiden vaikutus on neutraloitu, kumottu, kierretty tai vaihtoehtoisilla tavoilla integroitu Yhdysvaltain johtamaan maailmanjärjestykseen.

Valtion avainaseman ja tärkeän aseman määrittelemiseen vaikuttaa geostraginen sijainti (sijainti sotilaalliselta kannalta, sijainti kuljetus- ja liikennereittien kannalta, sijainti suhteessa merkittäviin talousalueisiin, jne.); taloudellisen tuotannon määrä ja laatu; armeijan suuruus, taistelukyky ja tuhovoima; ihmisten määrä; luonnonvarojen suuruus; kulttuurin, politiikan ja talouden yhteensopivuus vallitsevan liberaalin järjestelmän kanssa tai potentiaalinen muokkautuvuus siihen suuntaan; jne. Maailmanpolitiikan ja valtioiden muuttuessa avainvaltioiden ja tärkeiden valtioiden konstellaatiot muuttuvat. Ennen Englanti oli Yhdysvalloille tärkein avainasemassa oleva valtio Euroopassa, mutta nyt se on pudonnut joko vähemmän tärkeäksi avainvaltioksi tai pelkän tärkeän valtion asemaan. Tällä hetkellä Yhdysvalloille tärkeimmät avainvaltiot Euroopassa ovat Saksa ja Ranska, ja niiden muodostama akseli. Aasiassa tärkeimmät avainvaltiot Yhdysvalloille ovat Japani, etelä-Korea ja Kiina, vaikka Kiina ei ole Yhdysvaltain sotilaallis-poliittinen liittolainen. Tiivistettynä avainvaltioita tai tärkeitä valtioita ovat kaikki ne valtiot, jotka auttavat suoraan tai epäsuorasti hallitsemaan, turvaamaan ja valvomaan tärkeimpiä talousalueita, asutuskeskuksia ja liikenne- ja kuljetusreittejä.

Suurimmat esteet Yhdysvaltain johtaman liittoutuman Euraasian hallitsemiselle ovat Venäjä ja Kiina, ja erityisesti niiden välinen potentiaalinen laajamittainen sotilaallinen, poliittinen ja taloudellinen yhteistyö. Se tekisi tyhjäksi Yhdysvaltain geostrategiset valtatavoitteet. Venäjä hallitsee valtavaa Euraasian maa-aluetta, joka kattaa monia merkittäviä alueita; Venäjällä on paljon ihmisiä; sen armeija on Euroopan voimakkain; sillä on suuri ydinohjusarsenaali; sillä on paljon luonnonvaroja; jne. Venäjän talous on maailman kuudenneksi suurin, mutta se on jonkin verran alle kuusi kertaa pienempi kuin Kiinan talous. Venäjä on poliittisesti, kulttuurisesti ja taloudellisesti melko epäyhteensopiva tai vastakkainen suhteessa Yhdysvaltain liberaaliin järjestelmään. Yhdysvallat on suhteellisen vähän riippuvainen Venäjästä ja sen taloudesta.

Kiina hallitsee laajaa keskeistä itä-Aasian maa-aluetta; siellä on valtava määrä ihmisiä; ja sen taloudellinen tuotanto on suurta, nopeasti kasvavaa ja kehittyvää, ja suhteellisen korkeatasoista. Kiinalla on melko vahva ja kehittyvä armeija, enemmän sotilaita pysyvästi sotilastehtävissä kuin millään muulla valtiolla ja kohtuullisen suuri ydinohjusarsenaali (n. 260 kpl), jonka se pystyy halutessaan kaksin- tai kolminkertaistamaan nopeasti. Kiinan armeijan suurin heikkous on tällä hetkellä se, että se ei pysty projisoimaan konventionaalista sotilaallista voimaa kauas samalla tavalla kuin Yhdysvallat. Kiinalla on paljon luonnonvaroja. Kiina on maailman kolmanneksi suurin talousalue nimellisellä arvolla mitattuna ja suurin ostovoimalla suhteutettuna. Kiina on jo tällä hetkellä suurimmalta osin dominoiva toimija Aasiassa ja Afrikassa, ja sen kyky käyttää taloudellista, poliittista ja sotilaallista valtaa rajojensa ulkopuolella kasvaa koko ajan. Vaikka Kiina on arvoiltaan ja poliittiselta järjestelmältään epäyhteensopiva liberaalin Yhdysvaltain kanssa; Yhdysvallat on riippuvainen Kiinan taloudellisesta tuotannosta; valtavista lainoista ja sijoituksista Yhdysvaltojen yrityksille, kuluttajille ja valtiolle; maailman suurimmista markkinoista, jonne Yhdysvallat voi viedä tuotantoaan; ja Kiinan riittävästä alueellisesta hyvästä tahdosta, joka tarkoittaa sitä, että Kiina ei pyri dominoimaan liikaa itä-Aasiaa ja muita suhteellisen lähellä olevia alueita.
 

Kun näiden syiden perusteella Yhdysvaltain johtaman liittoutuman täytyy päättää kumman maan se pyrkiin lyömään mahdollisimman suurelta osin pois Euraasian hallintaan liittyvästä valtapelistä, vastaus on helppo; Venäjän. Kiinan kanssa Yhdysvallat pyrkii toisaalta luomaan mahdollisimman paljon molempia hyödyttävää taloudellista vaihtoa ja yhteistyötä, ja toisaalta se pyrkii laittamaan rajoja Kiinan sotilaallisen ja poliittisen vallan laajenemiselle, tai ainakin hidastamaan sitä. Siksi Venäjästä pyritään luomaan länsimaisessa liberaalissa mediassa liioiteltua viholliskuvaa, mutta Kiinasta tai vaikkapa Yhdysvaltain liittolaisesta Saudi-Arabiasta ei.

Venäjän sotilaallisena, poliittisena ja taloudellisena ongelmana on se, että se on sisämaavaltio, jonka sotilas- ja kauppalaivastolla, maaliikenteellä ja lentokoneilla on suurelta osin vastapuolen hyväntahtoisuuden varassa vapaa pääsy maailman liikennereiteille. Venäjän laivasto pääsee Suomen lahden kautta maailman merille vain Nato-jäsen Tanskan salmien kautta, ja reitti on monien Nato-maiden ympäröimä (Eesti, Liettua, Latvia, Puola, Saksa ja Norja). Mustalta mereltä Venäjän laivasto pääsee Välimerelle ja sieltä valtamerille vain Nato-jäsen Turkin Salmien kautta. Mustalla merellä muita Nato-maita ovat Romania ja Bulgaria. Välimerellä Venäjän reitin varrella ovat Nato-maat Kreikka, Italia, Albania, Kroatia, Ranska, Espanja ja Slovenia. Nato-maat Espanja ja Portugal valvovat ja hallitsevat Välimerellä Gibraltarin salmea, jolta on pääsy valtamerille. Lisäksi Yhdysvallat on läheisessä sotilaallisessa yhteistyössä Egyptin ja Israelin kanssa. Venäjän pohjoinen rannikko on kaukana Venäjän ja muun maailman taloudellisista keskuksista ja sen reitit ovat puoli vuotta käyttökelvottomia tai hyvin vaikeakulkuisia. Vaikka Venäjän itärajoilta on periaatteessa vapaa pääsy maailman merille, se on erittäin kaukana Venäjän keskuksista, ja sielläkin läheisyydessä ovat Yhdysvaltain liittolaiset Japani, Etelä-Korea, Filippiinit ja Australia, sekä Yhdysvaltoihin kuuluva Alaska.

Monet Nato-maat voivat uhkata suoraan ja välittömästi Venäjän tärkeimpiä Euroopan puoleisia asutuskeskuksia. Objektiivisesti tarkastellen on luonnollista, että Venäjä kokee olevansa sotilaallisesti vaikeassa tilanteessa ja pelkää voivansa joutua suljetuksi ulos maailman liikenteestä tai jopa Venäjälle kohdistuvan hyökkäyksen kohteeksi. Ukraina oli ennen Venäjän hyökkäystä Venäjän näkökulmasta luisumassa Euroopan unionin ja Naton jäseneksi. Venäjä hyökkäsi Ukrainaan ja valloitti Krimin, koska se pyrki turvaamaan ja lisäämään mahdollisuuksiaan hallita Mustan Meren sotilaallista ympäristöä ja liikennereittejä. Venäjällä ei ollut geostrategisesti varaa antaa Ukrainan muuttua Nato-maaksi.

Venäjän läheinen yhteistyö Iranin kanssa selittyy mm. sillä, että Venäjä pyrkii pitämään liikennöintireitit Iranin kautta auki Aasiaan, lähi-itään ja kauemmaskin.

Venäjä pyrkii aktiivisesti luomaan mahdollisimman paljon strategista sotilaallista, poliittista ja taloudellista yhteistyötä Kiinan kanssa, jotta Venäjän ja Kiinan välille syntyisi liittouma, joka toimii Yhdysvaltain liittoutuman vastapainona, ja luo nykyisen de facto lähes yksinapaisen maailmanjärjestyksen tilalle selkeän kaksinapaisen maailmanjärjestyksen. Yhdysvallat on taloudellisesti ja sotilaallisesti voimakas maa, joka kykenee tarvittaessa projisoimaan voimankäyttöä ja taloudellista aktiviteettia minne tahansa yksinkin, mutta Yhdysvaltojen dominoiva globaali asema perustuu silti suurimmalta osin sen liittolaisverkostoon, joka on ylivoimaisesti maailman suurin.

Suomenlahden kautta kulkevat monet Venäjän tärkeimmistä vesiliikennereiteistä. Jos Suomi liittyy Natoon, Itämeren lukuisat Nato-maat voivat sulkea Venäjän Itämeren vesiliikennöinnin joka puolelta. Suomi ja muut pohjoisen Nato-maat ovat lähellä Venäjän merkittävimpiä taloudellisia keskuksia. Jos Suomi liittyy Natoon, Venäjä voi kokea olevansa pakotettu hyökkäämään "ennaltaehkäisevästi" Suomeen samojen periaatteiden mukaisesti kuin Ukrainaan ja Krimille.

Suomen Nato-jäsenyyttä on kannatettu sen takia, että sen on uskottu takaavan Suomen turvallisuuden parhaiten Venäjän uhkaa vastaan ja liittävän Suomen lujemmin osaksi läntistä taloudellis-poliittista liittoutumaa. Suomalaiset eivät halua enää joutua samalla tavalla Venäjän hyökkäyksen kohteeksi tai puoli-satelliitiksi kuin Neuvostoliiton aikoina. Toisaalta edellä mainitun perusteella Suomen Nato-jäsenyys on melko suurella todennäköisyydellä tekijä, joka voi ajaa Venäjän, sotilaallisen suurvallan, ahtaalle, pakkotilanteeseen ja sotilaalliseen aggressioon.

Suomalaisten tärkein etu on kansakunnan jatkuvuus, johon suomalaisten muut edut perustuvat. Suomalaisten etu ei ole joutua pelinappulaksi suurvaltojen väliseen valtataisteluun, joihin meidän intressimme liittyvät vain vähäisessä määrin. Yhdysvallat ja Venäjä eivät välitä siitä miten Suomelle valtapelissä lopulta käy. Esim. Yhdysvallat voi pelata Suomella korkean riskin laajentumispeliä. Jos peli onnistuu ja Suomi liittyy ongelmitta Naton jäseneksi, Yhdysvallat voittaa paljon, mutta jos Suomi joutuu Venäjän "ennaltaehkäisevän" sodankäynnin ja tuhojen kohteeksi, se ei häviä lopulta paljoakaan.

Suomen viennistä vuonna 2016 vain 5,2% suuntautui Venäjälle, ja Suomen tuonnista 11,2% tuli Venäjältä. Venäjän tuonnista suuri osa muodostui öljytuotteista, maakaasusta ja puusta, joita käytetään Suomessa mm. tuotantopanoksina teollisuudessa, energianlähteinä ja suhteellisen vähän jalostettuina kulutustuotteina. Toisin sanoen me ostamme Venäjältä pääasiassa alkutuotannon tuotteita tai vähän jalostettuja tuotteita, jotta me voimme valmistaa korkeammin jalostettuja tuotteita kotimaiseen kulutukseen ja länsimaihin suuntautuvaan vientiin, ja jotta me saamme energiaa mm. rakennustemme lämmitykseen ja sähköntuotantoon. Suomen viennistä Eurooppaan ja Yhdysvaltoihin suuntautui 73,5%, Aasiaan 14,2% ja muihin maihin 6,6%. Suomalaiset ovat jo taloudellisesti täysin integroituneet länsimaihin. Suomalaiset ovat poliittisesti ja kulttuurisesti integroituneet jo aivan liikaakin dekadentteihin länsimaihin, ja hyvin vähän Venäjään. Kulttuurisesti voisimme ottaa enemmän oppia Venäjästä, koska Venäjällä on tällä hetkellä monessa suhteessa rikas, traditionaalinen ja kestävä kulttuuri.

Mikä olisi tässä tilanteessa paras ratkaisu sotilaallisesti? Ehdollinen puoliliittoutuminen tai liittoutuminen Natoon ja vahvan armeijan rakentaminen. Se tarkoittaa sitä, että Suomi aseistautuu omaehtoisesti parhaalla ja runsaalla länsimaisella sotilasteknologialla, tekee armeijastaan kaikin tavoin yhteensopivan ja koordinoidun Naton kaluston ja joukkojen kanssa, harjoittelee säännöllisesti yhdessä Naton joukkojen kanssa, mutta pysyy puolueettomana ja Naton ulkopuolella. Suomi puolustautuu kaikkia alueelleen hyökkääjiä vastaan.

Länsimaihin ja Venäjään pyritään pitämään yllä hyviä poliittisia ja taloudellisia suhteita, ja toimimaan siltana näiden kahden osapuolen välillä silloin kun se on mahdollista. Hyvän tahdon eleenä Venäjää kohtaan Suomi voi sijoittaa osan tukikohdistaan, jotka on tarkoitettu itärajan puolustamiseen, kauemmas rajasta, jos Venäjä tekee Venäjän puolella saman. Suomalaiset ilmoittavat venäläisille avoimesti, että vaikka he pitävät yllä hyviä suhteita venäläisiin, he eivät enää koskaan ryhdy venäläisten puoli-satelliiteiksi, kuten Neuvostoliiton aikoina. Normaalien hyvien ja diplomaattisten suhteiden on riitettävä. Jos Venäjä kaikesta Suomen tarjoamasta hyvästä huolimatta hyökkää Suomeen nopeassa tahdissa tai yllättäen, Suomi ostaa ja ottaa lahjoituksina kaiken Suomelle annettavan länsimaisen sotilaskaluston, ja siten Suomea koskevassa konfliktitilanteessa liittyy puolittain Natoon, vaikka Naton joukot eivät puolusta Suomea. Jos kaikesta Suomen tarjoamasta hyvästä huolimatta Venäjällä ei ole muuta tarjottavaa kuin kiristystä, provokaatioita, molemminpuolisia ongelmia ja etenevää sodanuhkaa, Suomi liittyy Natoon nopeutetussa järjestyksessä, jos se on Naton puolelta mahdollista (Naton säännöt eivät välttämättä salli konfliktitilanteessa olevan maan liittymistä Natoon).

Olin aiemmin Naton kannattaja. Miksi siirryin vain puolittaiseksi Naton kannattajaksi, ja otan aiempaa enemmän huomioon Venäjän edut? Asian voisi tiivistää siten, että Yhdysvallat on kaukana Suomesta, ja Suomi on sille suhteellisen merkityksetön maa. Yhdysvallat pyrkii laajentamaan Naton ja sotilaallisen vaikutusvaltansa Suomeen ahneuden takia, ei minkään elintärkeän intressinsä takia.

Suomi on kiinni Venäjän kyljessä Venäjän strategisesti herkimpien paikkojen lähellä, ja se mitä Suomi tekee sotilaallisesti on Venäjälle tärkeää, ehkä kriittisen tärkeää. Suomen liittyminen Natoon ja jokin siihen liittyvä poliittinen konflikti voi saada Venäjän pelaamaan uhkapeliä ja aloittamaan sodan Suomea vastaan. Venäjä on ajettu Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen sotilaallis-strategisesti ahtaalle, ja tässä tilanteessa katson, että Suomen ei pidä osallistua Venäjän ahdistamiseen nurkkaan ja kasvojen menettämiseen. Venäjä on suuri maa, ja sillä on oman kansansa, taloutensa ja alueensa puolustamiseen liittyviä rationaalisia ja legitiimejä intressejä, jotka suomalaistenkin on aiheellista ja järkevää myöntää.

Suomalaisten etujen mukaista on, että Venäjä on hyvinvoiva ja rauhallinen maa, johon meillä on hyvät suhteet. Jos me pääsemme näihin tavoitteisiin rauhanomaisin keinoin, ja pidämme samalla huolta itsenäisyytemme säilymisestä, sekä pidämme henkisen ja sotilaallisen puolustuskykymme korkealla tasolla, se on suotuisaa. Venäjälle on annettava mahdollisuus hyvään, ja vasta siinä tilanteessa, jossa mikään järkevä ja kohtuullinen toiminta ei auta hyvien suhteiden ylläpitämisessä Venäjään, on laitettava kova kovaa vastaan.

Sivun näyttöjä yhteensä

Lukijat

Blogiarkisto