Hiljaista Pohdintaa

Hiljaista Pohdintaa

lauantai 23. tammikuuta 2016

Mormoonien ja kristittyjen Jumalasuhteen vertailu

Professori Bruce Charlton, joka on mormooni, kirjoittaa:

"Mormonism is almost indistinguishable from mainstream Christianity in terms of its surface and essence; but is significantly different in the underlying metaphysical explanations of key terms.
This comes across in many well known ways – but an aspect I hadn’t previously noticed is that Christian ‘Love’ (or ‘Charity’ in the Authorized/ King James Bible – which is a translation of Agape) is conceptualized very differently from those types of Christianity which have a Classical Theology based on Greek and Roman philosophy.
*
CS Lewis wrote a book called The Four Loves (1960) in which he distinguished Affection (Storge; pronounced stor-gu) = Familial love; Friendship (Philia); Eros (Erotic love) and Agape (Charity). Much of the book prepares the ground for demonstating that Agape is an utterly distinct form of love from – and not to be confused with – any of the other three ‘natural’ loves.
However, I suddenly realized that for Mormons, Agape is not a distinct form of love; but in fact a completed and divininized version of Storge, or Familial love.
Thus, the focus of Mormonism is on a Heavenly Father – who is a literal (not metaphorical or adoptive) Father, and a Mother in Heaven who is his celestial wife; Jesus Christ as their first born Son, now grown to equal divinity; and men and women as literal children of God, and literal (but only embryonically divine) brothers and sisters to Christ.
For Mormonism; men and women are divine – in part and weakly, but divine in origin and scope – and the difference in stature between men and women and God the Father and/ or Jesus Christ is ultimately not of kind or quality; but a matter of degree.
A truly vast difference of degree, for sure! But in the end a quantitative difference – because each Man’s destiny (or potential) is to (eventually, at some probably very, very distant time – and only if he chooses to, and chooses well) become of the same stature as God (although always under His authority, being intrinsically His child).
*
However for Lewis, as for most Mainstream Christians – the difference between God and Man is absolute and unbridgeable: the difference between The Creator (ex nihilo – creating everything from nothing) – omnipotent, omniscient, omnipresent, un-embodied, living outside the universe and outside of Time… And A Creature, who is none of these, and never can be.
Agape – for Classical Theology – is thus an abstract Love, not of this world, a ‘divine energy’ as Lewis terms it; and Agape is a pure Gift, because God has no need for us, no need for our love or for anything else, no need for anybody or anything to love. God is seen as utterly self-sufficient, imperturbable. If we do not love God then he loses nothing by it.
Therefore Agape is, for mainstream Christian theologians, a purely disinterested (impartial) love.
*
But for Mormonism all this is a philosophical error illegitimately imposed upon revelation – which depicts God as a passionate being, a God with strong wishes and desires, and (in The Pearl of Great Price) a God who weeps with compassion and empathy.
The Mormon God does not ‘need’ Men for His own existence – but he does need Men in a creative sense: in order to grow, to expand the circle of loving relationships at the divine level.
Put it this way: God may not need Man but He deeply wants Man – and deeply yearns for men and women to progress spiritually to become of the same qualitative stature as Himself – on the same level (much as a grown-up mortal child may mature to be on the same level as his earthly Father). This is, indeed, God’s greatest wish; and the reason for creation.
The Mormon theologian thus sees Heavenly love (Agape) as the apotheosis, the ideal extremity and perfection, of Storge or Familial love. And the Mormon Heaven is a place of divine families, loving each other in the same way, but to a greater and more consistent degree and across a greater scope, than the best of earthly mortal families.
*
So, perhaps this is another of the ways in which Mormonism strikes mainstream Christians as seriously wrong – in terms of misinterpreting, misrepresenting and in general ‘selling-short’ (as they see it) Agape.
While in contrast, from the Mormon perspective; the classical philosophical concept of Agape is probably regarded as an unreal, artificial, essentially-incomprehensible abstraction; and therefore something which is in reality (as Familial love) much simpler, more concrete, comprehensible, and down to earth – and a matter of our personal experiences and innate yearnings."

***

Minä vastasin professori Bruce Charltonille seuraavasti:

"Excellent and interesting, Mormon view makes a lot of sense. Jesus was a Jew, who taught Judaism, and Christianity has come to its present liberal state by distancing itself from Judaism, in essence by becoming apostate religion. In Judaism, and thus in original Christianity, man is not special in itself, not much in the eyes of God, not much different from animals, and there maybe beings in the universe who are more intelligent and advanced than us, in every way superior when compared to us. Man is made special when God talks to us, chooses to communicate with us, and engages in mutually effective and warm relationship with man that raises and develops both man and God higher, but of course man much more than God. God offered this relationship to many other peoples before Jews, but they rejected it. It was too demanding and they had to make too much sacrificies, they always found varying reasons to reject it, e.g. some people said, "We have to desist from robbing and murdering? No way, we get much of our wealth by robbing and murdering. We have always robbed and murdered, it is our way of life." Jews accepted God's offer both because they were ready to make more sacrifices than other people, and partly because of ignorance; they didnt know how much sacrifices they had to make in the future, hence they became the Chosen people. Jews therefore became Chosen people partly because of imperfection, which is typical to all men. In Jewish and original Christian theology, Satan is a "god" of abstraction and power. Satan is philosophically and wants to be philosophically at the center of the universe, he wants to rule and control the universe. God is philosophically either somewhere at the outer edges of universe or a presence that fills the universe with meaning, purpose, life and affection. To Satan men are abstract and insignificant objects and tools, to which he directs his will to power. Satan is extremely status sensitive, and his ultimate purpose is to displace God and take his place, the highest place. Satan takes without reciprocation, wants without limits, expands without limits and is endlessly greedy. Satan wants to trample people under his feet, crush their will and souls, dominate them and demands absolute obedience from them. Satan tries to achieve this often with indirect ways, by influencing men from behind the scenes, so that men dont notice Satan's influence. Gods wants to give, raise men higher, reciprocate mens good will, wants to have relationships with men and subsume benevolently the universe and everybody in it with godliness, as much as possible without removing free will. God cares about people, loves them."

***

http://charltonteaching.blogspot.fi/2016/01/christian-love-agape-in-cs-lewiss-four.html

perjantai 15. tammikuuta 2016

Feministien statuskilpailu yliopistomaailmassa

Nim. Juhani kirjoitti kommentissaan niin hyvin siitä miten feministit ajattelevat ja toimivat yliopistomaailmassa, että päätinpä pistää sen tähän luettavaksi

"Kuvaamasi liberaali tapa parantaa epäkohtia näkee epäkohdat selvästikin sosiaalisen hierarkian ulottuvuuksina. Kun muutetaan nokkimisjärjestystä, niin on ”korjattu epäkohdat”.

1. ”Rakentamalla uusia instituutioita” = Luomalla uusia hierarkisia järjestelmiä, joiden nokkimisjärjestykset asioiden määrittelemisen suhteen noudattavat hierarkiasäätelyä haluavien tahojen tahtoa. Tungetaan ärsykit pohjalle, suosikit keskikastiin ja oma hovi huipulle.

2. ”Kouluttamalla” = Luomalla em. hierarkioita tukevia sisältörakenteita, joiden sisäistäminen ja kannattaminen määrittää aseman em. hierarkioissa.

Itse ongelma ei poistu mihinkään, mutta hankalat ja ärsyttävät tyypit – eli ne, jotka tajuavat ongelman ja haluaisivat että se sivuuttamisen sijaan ratkaistaan – saadaan marginalisoitua.

Yliopistojen yhteiskuntataiteellisten tiedekuntien alfanarttukilpailu noudattaa aika pitkälle tätä kaavaa. Hyväsiskojärjestelmä toimii ”uutena instituutiona” ja sosiaalisen konstruktionismin eri alalajien muotiparadigmat ”opetussuunnitelmana”.

Epäonnistumisen mahdollisuutta ei tavallaan ole olemassakaan jos sosiaaliset ja muut hierarkiat saadaan rakennettua alfanarttupiirin haluamalla tavalla. Hankalan tapauksen marginalisoiminen on onnistuminen, joten epäonnistumista ei ole tapahtunut. ”Sopeutumiskykyisen” keskinkertaisuuden nostaminen lahjojaan korkeammalle tasolle on onnistuminen sillä se tukee alfanarttujen alfaroolia ylläpitävää rakennetta ja kulttuuria.

Universaalisuus… Se on pelkkä työkalu. Oikeasti se tarkoittaa, että ”Minulla pitää olla absoluuttinen tulkinta- ja määrittelyvalta”. Siirräpä alfanarttu marginalisoinnin kohteeksi ja katso montako sekuntia universaalisuus säilyy lähtökohtana. Ei edes yhtä.

Tuo kaikki on pelkkää likaista ja epärehellistä nokkimisjärjestyspeliä, jossa oma asemoituminen on kaikki kaikessa ja ”ideologiat” lähinnä asemoitumisen työkaluja. Sama juttu kuin pikkutyttöjen leikit. Jos leikissä on mukana joku narsistinen pikkuprinsessa, niin se pistää säännöt ja leikin sisällön koko ajan muuuttumaan niin, että säännöt ja leikki tukevat hänen henkilökohtaista kuviteltua ihmeellisyyttään ja johtajuuttaan. Alfanarttupeli sääntö- ja sisältöpelinä.

Reaalimaailmassa konfliktit ovat todellisuuden konflikteja. Arvoliberaalimaailmassa konfliktit ovat määrittelykonflikteja. Sen vuoksi siellä parodiahorisontin tuolla puolen voidaan toimia rajattoman epärehellisesti, kärjistää kaikki järjettömyyksiin, haastaa koko ajan eri mieltä olevat määrittely- ja retoriikkataitavuuskilpailuihin ( = kiskoa omalle tasolleen ja voittaa sitten kokemuksella). Kukkahattulandiassa asioiden seuraukset ovat retorisia, eivät reaalisia. Tai orwellilaisittain ... retoriikka on todellista ja todellisuus retorista.

Kun todellisuuden ja utopioiden raja on hävinnut, niin samalla häviää myös ideologisten toimien reaalisten seurausten käsittäminen. Sen vuoksi häviää myös kyky ymmärtää, että miksi jotkut muut reagoivat niin voimakkaasti niihin reaaliseurauksiin. Ja tässä tilanteessa toimitaan sitten alfanarttupelin periaatteiden mukaan. Marginalisoidaan ärsykit metapelin avulla. Keskustellaan keskustelijoista. Keskustellaan keskustelemisesta. Keskustellaan määrittelemisestä. Metapelataan kaikin mahdollisin keinoin ärsykit marginaaliin. Osoitetaan muille, että suosituimmuusasemaa voi parantaa ärsykkejä marginalisoimalla. Tällöin saadaan masinoitua myös iso osa niistä ”miehistä” jotka ovat sosiaaliselta sukupuoleltaan osittain naisia ärsykkien proxykiusaajiksi.

Liberalismi toimii ihanteidensa mukaan. Liberalismin ihanteet eivät vain ole niitä ihanteita joita julkilausutaan, vaan niitä joista vaietaan. Sekä arvo- että talousliberalismin puolella liberalismin ihanne on sairaalloisen kilpailullisuuden tuoma tilanne, jossa hierarkian huipulla olevat voivat määritellä oman asemansa, hierarkian muodostumisen säännöt ja käytännöt sekä tuottaa itselleen kyltymättömyyden täytettä.

Kyltymättömyys on joskus määritelty niin, että se on todellisen tarpeen täyttämistä sellaisella asialla, joka ei sitä täytä. Rakkauden tarpeen täyttäminen rakkautta vailla olevalla läheisyydellä. Turvallisuuden tarpeen täyttämistä sillä että voi kontrolloida. Omanarvontunnon puutteiden täyttämistä sosiaalisesti korkealla asemalla ja sen tunnuksilla ... Sekä arvo-, uskomus- että talousliberalismi tekevät saman. Ne antavat pienelle ryhmälle mahdollisuuden tuottaa itselleen muihin kohdistuvan kurjistamisen avulla sellaisia palkintoja, joiden arvo on lähes täysin näennäinen palkintojen saajille itselleen. Niinpä palkintojen jano jatkuu ja jatkuu ... Ansa, johon sortuvat helpoiten ne joilla on kohtalaisen paljon älykkyyttä, muttei pisaraakaan eettisyyttä. Suurimmalla osalla tuohon ansaan sortujista terve omanarvontunto on korvattu vääristyneellä grandiositeettihurmoksen ja tyhjyyden kokemuksen vaihtelulla.

Miten se todellisuuden ja utooppisuuden syvällinen sekoittuminen sitten näkyy?

Tekisi mieli sanoa että psykoottisuutena, joka ei näytä psykoottisuudelta.

Meillä on operatiivinen ongelma. Islamilaisten kehitys- ja kehittyvien maiden vankiloista on viime vuosina vapautettu erilaisten vallanvaihtojen, -kumousten ja sotatoimien yhteydessä satoja tuhansia sadististisia psykopaatteja, moraalittomia opportunisteja, elämäntaparikollisia jne. Nyt näitä valuu parin ääri-islamistisen järjestön – ISIS ja Al Nusra – masinoimana Eurooppaan. Tämän takia raiskaukset, pahoinpitelyt, joukkoahdistelut, ryöstöt jne. ovat lisääntyneet. Ja feministien sekä sosiaalisesti androgyynien ratkaisu on: kerrotaan niille, mikä on tuhmaa!

Jos heristetään sormea ja sanotaan ”soso” islamilaisen maailman vankiloiden pahimmalle kuonalle sen tultua tänne keikalle, niin eletäänkö silloin reaalitodellisuudessa? Jos uskotaan – tai ainakin uskotellaan – että se sormen heristäminen ja lempeä toruminen pysäyttää ISIS-henkisen reviirinvaltauksen, niin onko silloin kyse psykiatrisessa, tiedollisessa ja/tai loogisessa mielessä siitä, että ote todellisuuteen pitäisi?

Jos tuo ei ole psykoottisuuden tasolle yltävää todellisuudesta irti olemista, niin mikä sitten?

Ei tuollainen hulluus ole hyväuskoisuutta. Se on silkkaa personoitunutta pahuutta hyvyydeksi naamioituneena. Ei se ole naivia. Se käyttää naiviutta hyväkseen sortumatta itse siihen. Se on nokkimisjärjestyspeliä, jossa ei välitetä pisaraakaan siitä, millaista tuhoa ja kärsimystä nokkimisjärjestyspelin liian pitkälle vieminen johtaa. Kaikki hyvä alistetaan ja tuhotaan jos se vain palvelee omaa mahdollisuutta nousta hierarkian huipulle. Se on täydellistä Stalinin, Hitlerin, Pol Potin, Saddam Husseinin, Kim il Sungin jne. hengenheimolaisuutta. Absoluuttiselle pahuuden personoitumiselle raivataan tilaa ideologisuudella."

maanantai 4. tammikuuta 2016

Väkivallaton ja inhimillinen poliittinen kommunikaatio


- Jumalaton ihminen on vihainen, ärtynyt, stressaantunut, epätoivoinen, peloissaan tai masentunut sen takia, että jotkin tietyt asiat tai ihmiset eivät ole hänen hallinnassaan. Jumalaan luottava ihminen on rauhallinen sen takia, että hän tekee parhaansa, ja tietää kaiken muun olevan Jumalan hallinnassa -

Tiedän erään äärivasemmistolaisen kommunistin. Hän oli lapsuudessaan omalla asuinalueellaan keskiarvoa köyhemmästä perheestä, mutta ei varsinaisesti köyhästä perheestä. Hänellä oli muita huonommat vaatteet, koulureput, polkupyörät, koulutarvikkeet, jne. Kaksi poikaa kiusasi häntä lähinnä sen takia läpi koko ala-asteen. Vaikka muut koululaiset eivät osallistuneet kiusaamiseen, he eivät juurikaan puolustaneet häntä. Useimmat eivät todennäköisesti olleet tietoisia kiusaamisen suuresta määrästä, koska kiusaaminen tapahtui eri paikoissa, ja usein muiden katseilta suojassa. Muiden puuttumattomuus ja passiivisuus kääntyi kuitenkin tuttuni mielessä aktiiviseksi hyväksymiseksi ja kannustamiseksi. Jos ihminen sanoo toiselle jotain ja odottaa vastausta, ja toinen vain tuijottaa hiljaa eikä vastaa, ihmisillä on usein taipumus tulkita sellainen negatiiviseksi suhtautumiseksi, ärtymykseksi, halveksunnaksi, suuttumukseksi, torjumiseksi, tms. Ehkäpä hän tulkitsi muiden passiivisuuden samalla periaatteella negatiiviseksi suhtautumiseksi. Ylä-asteella hän alkoi saada raivokohtauksia, jos joku yritti kiusata häntä, jolloin kiusaaminen loppui.

Ylä-asteella hän kiinnostui pakkomielteisesti kommunistisesta ideologiasta ja politiikasta. Hän luki paljon, ja hän on älykäs henkilö. Hän väitteli aikuistuessaan taitavasti ja asiallisesti melkein mistä tahansa poliittisesta aiheesta, mutta välillä hän sai poliittisia raivokohtauksia, ja esim. vaati huutaen kapitalistien ja porvarien tappamista, ja hekumoi nautiskellen ajatuksilla brutaalista väkivallasta. Vaikka hän pystyi perustelemaan taitavasti omat poliittiset näkemyksensä, kävi epäsuorasti selväksi, että hänen poliittiset näkemyksensä olivat suurimmalta kiusaamisesta johtuvien traumojen seuraus, hänen traumansa salaava pintarakenne, hänen traumojensa poliittinen rationalisointi. Kun hän vaati rauhallisesti ja asiallisesti rikkaiden ankaraa verotusta ja rajoituksia heidän toiminnalleen, tai julisti fanaattinen kiilto silmissään haluavansa murhata porvareita, hän taisteli tunnetasolla edelleen lapsuutensa itseään 'rikkaampia' kiusaajia vastaan. Kun hän vaati ehdotonta tasa-arvoa, hän tunnetasolla halusi hävittää ne statuserot, joita oli hänen ja muiden koululaisten välillä, ja jotka olivat kiusaajien kiusaamisen motiiveita. Kun hän puhui kaunopuheisesti tulonsiirroista, hän halusi tunnetasolla lievittää niillä lapsuuden häpeällistä suhteellista köyhyyttään tai hävittää sen kokonaan. Jne. Hän oli osittain tietoinen näistä motiiveistaan. Niiltä osin kuin hän oli tietoinen, hän pyrki salaamaan ne muilta ja itseltäänkin itsepetoksella. Kun hänelle sanottiin asiasta, hän kielsi sen ahdistuneesti ja epäuskottavasti. Hänelle olisi ollut liian tuskallista myöntää avoimesti itselleen ja muille häpeällisten ja ahdistavien lapsuuden tapahtumien määräävä vaikutus hänen elämäänsä ja ajatteluunsa. Koska hän ei voinut käsitellä kunnolla lapsuuden traumojaan, joista hänen politiikkansa pohjimmiltaan johtui, hänen politiikkansa oli monilta osin äärimmäistä, jäykkää ja riidanhaluista. Vaikka kaikki hänen poliittiset näkemyksensä osoitettaisiin kiistatta vääriksi ja huonoiksi, hän ei voisi luopua niistä, joustaa niistä tai antaa niiden suhteen periksi, koska silloin hänen mielessään haavoittuva lapsi jäisi julmien kiusaajien armoille ja tuhottavaksi.

Kyseinen kommunisti on keskimääräistä ihmistä huomattavasti traagisempi tapaus, mutta me kaikki ihmiset olemme vaihtelevassa määrin haavoittuvaisia, puutteellisia, vajavaisia, jne. Meillä on vaihtelevassa määrin traumoja, vaivaavia muistoja, pelkoja, huolia, ahdistusta, epävarmuutta, huonommuuden tunteita, häpeää, pakkomielteitä, tms. Tällaiset asiat ja niihin liittyvät tarpeet vaikuttavat meidänkin poliittisiin kantoihimme, mutta me emme pysty käsittelemään niitä poliittisilla areenoilla. Me pyrimme salaamaan ne tai emme ole kunnolla tietoisia niiden vaikutuksesta tai petämme itseämme niiden suhteen, eli saamme itsemme uskomaan, ettei meillä ole sellaisia tai ne ovat merkityksettömiä. Niinpä meidänkin politiikkamme voi olla jäykkää, joustamatonta, neuvottelemaan kykenemätöntä, sopuun kykenemätöntä, muilta ehdotonta antautumista vaativaa, aggressiivista, halveksivaa, haukkuvaa, vähättelevää, dehumanisoivaa, jne. Politiikka on usein suurelta osin suojaava kilpi inhimillisten heikkouksiemme ja tarpeittemme päällä. Pystymmekö näkemään ihmiset politiikan takana?

Väkivallaton ja inhimillinen kommunikointi on monella tapaa toimivampaa kuin vallitseva nykyinen poliittinen kommunikointi.

Milloin viimeksi omissa tai seuraamissanne väittelyissä on tapahtunut niin, että maahanmuuttomyönteinen vastapuoli myöntää teidän olevan oikeassa ja muuttaa poliittisia näkemyksiään teidän konservatiivisten ja/tai maahanmuuttokriittisten näkemysten mukaisiksi? Se on hyvin harvinaista. Sama pätee myös muutokseen toiseen suuntaan. Vaikka maahanmuuttomyönteinen joutuisi lopulta myöntämään, että hän on väittelyn aiheena olevassa asiassa väärässä, tai joutuisi vetäytymään väittelystä hiljaa ja hävinneenä, hän jatkaa melkein aina samojen maahanmuuttomyönteisten asioiden kannattamista. Hän vain siirtyy käyttämään argumentteina joitain muita kuin em. väittelyssä käyttämiään argumentteja, tai säätää ja muuttaa niitä niin paljon, että voi taas itse mielessään uskoa niihin. Joissain tapauksissa hän jatkaa uusissa väittelyissä samojen virheellisten argumenttien käyttöä. Poliittisissa väittelyissä käytetyt argumentit näyttävät päällepäin useimmiten siltä, että ne ovat henkilön todellisiä syitä ja motiiveja hänen poliittisiin näkemyksiinsä. Ne ovat kuitenkin useimmiten suhteellisen merkityksettömiä poliittisia pelinappuloita, joita voidaan tarvittaessa vaihtaa toisiin pelinappuloihin ilman, että poliittiset kokonaisnäkemykset muuttuvat, tai ilman, että poliittisten näkemysten perustana olevat motiivit ja syyt heikentyvät tai muuttuvat.

Minkälainen jokin maahanmuuttomyönteinen henkilö voisi olla ja miten hän suhteutuu maahanmuuttokriittiseen tai etnosentriseen henkilöön? Miten maahanmuuttokriittinen tai etnosentrinen henkilö voi samaistua inhimillisellä tasolla maahanmuuttomyönteiseen henkilöön? Miten heidän välilleen voi muodostua inhimillinen yhteys? Pidetään käsittely teoreettisella tasolla, ja käytetään kuvitteellista maahanmuuttomyönteistä henkilöä, joka on koostettu todellisen elämän henkilöiden piirteistä.

Maahanmuuttomyönteinen Juuso kuuluu taipumuksiltaan vähiten erilaisia eroja huomaavaan vähemmistöön. Hän ei ole koskaan kiinnittänyt juuri mitään huomiota etnisiin, kulttuurisiin, uskonnollisiin, kielellisiin, ulkonäköön liittyviin, tms. eroihin. Kun hän kiinnittää niihin huomiota, se on melkein aina positiivista. Erot edustavat hänelle lähes pelkästään virkistävää uutta tai mielenkiintoista. Etnosentrinen ja maahanmuuttokriittinen henkilö Mikko kiinnittää suhteellisen voimakkaasti huomiota eroihin sosiaalisissa piireissään, asuinalueellaan ja kotimaassaan, kahdessa jälkimmäisessä erityisesti jos ne kasvavat liian suuriksi, tietyn suhteellisen vähäisen rajan yli. Mikko voi kuitenkin samaistua Juusoon ainakin kahdella tavalla, eli ymmärtää Juuson tunteet ja suhtautumisen erilaisuuteen. Mikko on kotoisin itä-Suomesta. Jos hän matkustaa Pohjanmaalle, siellä puhutaan erilaista murretta, siellä on hiukan erilaiset kulttuuri ja tavat, siellä on hiukan erilainen keskimääräinen rakennustyyli, jne. Mikko kuitenkin näkee pohjalaiset samanlaisina suomalaisina kuin hän itsekin on, ja hän suhtautuu pieniin eroihin virkistävänä suomalaisen kulttuurikirjon rikkautena. Mikko siis suhtautuu muihin suomalaisiin suunnilleen samalla tavalla kuin Juuso lähes kaikkiin maailman ihmisiin. Mikko voi tämän perusteella sanoa ymmärtävänsä, mitä Juuso tuntee ja ajattelee. Toisaalta Mikko on etnosentrinen vain silloin kun erilaisuus tavalla tai toisella uhkaa tai vahingoittaa hänen etnistä ryhmäänsä, sosiaalisia piirejään, kotimaatansa, uskontoansa, kulttuuriansa ja asuinaluettaan. Kun Mikko matkustaa työ- tai lomamatkalle ulkomaille, hän suhtautuu ulkomaalaisiin useimmiten samalla tavalla kuin Juuso melkein kaikkiin maailman ihmisiin. Ulkomaanmatkoilla ulkomaalaiset eivät useimmiten uhkaa Mikon etnosentrisiä intressejä, joten hän nauttii siellä kulttuurieroista ja muista eroista samalla tavalla kuin Juuso. Mikko voi siten samaistua lähes täysin Juuson tunteisiin, ajatteluun ja suhtautumiseen vertaamalla ulkomaanmatkojen suhtautumistaan Juusoon suhtautumiseen.

Mikon on oikeastaan melko helppoa samaistua Juusoon. Juuson on jonkin verran vaikeampi samaistua Mikkoon, mutta sekin on mahdollista. Juuso on liberaali, ja hän on voimakkaasti polisentrinen (keksimäni sana). Juuso erottelee ja syrjii voimakkaasti poliittisten näkemysten mukaan. Hänellä on vain liberaaleja ystäviä ja hän tekee implisiittisesti ja eksplisiittisesti kaikkensa, että hänen sosiaalisiin piireihinsä ei pääsisi konservatiiveja. Hän vihaa konservatiiveja, ja hän tuottaa paljon konservatiiveihin kohdistuvaa vihapuhetta. Juuso voi samaistua Mikon etnosentrisyyteen ajattelemalla omaa suhtautumistaan konservatiiveihin ja joihinkin muihin ei-liberaaleihin ihmisiin, ja lieventämällä sitä hiukan.

Juuso on naimisissa ecuadorilaisen naisen kanssa. Juuso yhdistää mielikuvissaan vaimonsa voimakkaasti maahanmuuttonäkemyksiinsä. Jos hän vastustaisi maahanmuuttoa, hän samalla vastustaisi vaimonsa kaltaisia erilaisia ihmisiä, jolloin hän tuntisi vastustavansa omaa vaimoaan. Hän haluaa hyväksyä vaimonsa, jolloin hän kokee, että hänen on samanaikaisesti pakko kannattaa maahanmuuttoa ja hän haluaa kovasti kannattaa maahanmuuttoa. Lisäksi hän pelkää, että maahanmuuttokriittisyys luo sellaista suhtautumista, että hänen vaimonsa kaltaisia ihmisiä ja heihin yhteydessä olevia ihmisiä haukutaan, kohdellaan huonosti, syrjitään, jne. Tämä saa hänet osaltaan vastustamaan maahanmuuttokriittisyyttä. Mikko tietää, että lisääntyvä maahanmuuttajien määrä lisää rikollisuutta; etnisiä, kulttuurisia, uskonnollisia ja yhteiskunnallisia konflikteja ja ristiriitoja; terrorin uhkaa; yhteiskunnallista dysfunktionaalisuutta; jne. Mikko haluaa välttää sellaiset kehityskulut. Mikko ja Juuso voivat samaistua näissä asioissa toisiinsa empaattisesti siten, että kumpikin haluaa itselleen, läheisilleen ja laajemmin kansalaisten välille rauhaa, sopua, yhteisymmärrystä, yhteishenkeä ja positiivista suhtautumista, ja kumpikin pelkää ristiriitoja, konflikteja, ongelmia, negatiivista suhtautumista, väkivaltaa, syrjintää, jne., heillä on vain vastakkaiset näkemykset siitä miten nämä tavoitteet ylläpidetään tai saavutetaan.

Juuso on melko lihava, ja lapsena häntä ajoittain haukuttiin, kiusattiin ja suljettiin ystäväpiirien ulkopuolelle lihavuuden takia. Se satutti häntä ja jätti hänelle traumoja. Suurelta osin sen takia hänestä tuli tasa-arvon kannattaja. Hän on hyvin tietoinen mistä tekijöistä hänen tasa-arvon kannattamisensa juontaa, mutta hän ei koskaan kerro tai myönnä sitä julkisesti. Juuso haluaa, että ketään ei syrjitä, kiusata, suljeta ulkopuolelle tai kohdella huonosti hänen ominaisuuksiensa takia, olivatpa ne millaisia tahansa. Osaltaan siksi hän kannattaa myös maahanmuuttoa. Mikkoa kiusattiin ja haukuttiin lapsena hyvin harvoin, eikä hänelle ole jäänyt niistä traumoja, mutta hän tietää millaista se on, joten hän pystyy empaattisesti samaistumaan Juuson tunteisiin ja näkemyksiin.

Juusolla on myös pari muuta perustavanlaatuista syytä avoimen maahanmuuton kannattamiseen. Oleellista on ymmärtää, että myös niihin liittyen Mikko ja Juuso pystyvät samalla periaatteella samaistumaan toisiinsa empaattisesti, ja luomaan siten välilleen inhimillisen ymmärryksen, kommunikaation ja siteen.

Mikko ja Juuso kuvittelevat kumpikin toistensa sosiaalisten ja poliittisten näkemysten ja suhtautumisten johtuvan pahuudesta ja pahantahtoisuudesta; moraalisesta kelvottomuudesta ja huonoudesta; tietämättömyydestä ja typeryydestä / viisauden puutteesta; luonteen ja persoonan heikkouksista ja sairauksista; tahallisesta ilkeydestä ja kiusanteosta; jne. Väkivallattomaan ja inhimilliseen kommunikointiin kuuluu sen ymmärtäminen, että ihmiset voivat samaistua empaattisesti melkein kaikkiin toistensa näkemyksiin ja suhtautumisiin, ja löytää toisistaan useimmiten ne samat hyvät ja järkevät motiivit ja tarpeet täysin vastakkaisillekin näkemyksille.

Kun Juuso puolustaa avointa maahanmuuttoa kirjoituksillaan, hän ei koskaan mainitse sen tärkeimmiksi syiksi tai perusteluiksi ecuadorilaista vaimoaan, kiusatuksi joutumistaan, eroja huomaamatonta luonnettaan, tms. Hän puhuu aina maahanmuuton taloudellisista hyödyistä, eläkepommeista, huoltosuhteista, kulttuurin rikastumisesta, jne. Jos ja kun hänen näkemyksensä osoitetaan vääräksi, se ei vaikuta millään tavalla hänen maahanmuuttopolitiikkaansa. Hän vain muuttaa hiukan argumenttejaan, vaihtaa niiden painotuksia tai kombinaatioita, pudottaa niistä joitain asiainkohtia pois, lisää niihin joitain asiainkohtia, tms., ja jatkaa kuten ennenkin. Normaaleissa maahanmuuttoväittelyissä kukaan ei voi sanoa mitään sellaista, joka muuttaisi hänen maahanmuuttokantaansa, koska ne eivät koskaan käsittele hänen tärkeimpiä syitä sille.

Se, että samastuu toiseen empaattisesti ja ymmärtää häntä, ei tarkoita sitä, että hyväksyy kaiken sen mitä toinen tekee tai kannattaa.

Käsitellään henkilöä, johon voisi olettaa olevan vaikeampaa samaistua empaattisesti, koska hän on psykologialtaan selvästi erilainen kuin suurin osa meistä. Sanotaan, että kuvitteellinen maahanmuuttomyönteinen henkilö on älykäs psykopaatti, hänen nimensä on Samu, ja hän sanoo kannattavansa avointa maahanmuuttoa yleisten taloudellisten etujen ja avautuvien työpaikkojen takia. Todellisuudessa hän tavoittelee maahanmuuton avulla rahaa ja valtaa lähinnä itselleen. Joskus Samu puhuu ihmisoikeuksista, välittämisestä, auttamisesta, empaattisuudesta, lämpimästä suhtautumisesta, avoimista sydämistä, jne., mutta ne eivät merkitse hänelle henkilökohtaisesti mitään. Hän puhuu niistä vain saadakseen muut taivuteltua käyttäymiseen, joka lisää hänen henkilökohtaista hyötyään. Eroista huolimatta voimme samaistua Samuun, jos meillä on riittävästi tietoa hänestä. Melkein jokainen meistä (erityisesti miehistä) on joskus rikkonut sääntöjä ja/tai lakeja uhkista välittämättä; ollut kilpailuhenkinen ja päättäväinen; ollut vallanhimoinen, dominoiva ja kontrolloiva; toiminut rohkeasti ja/tai uhkarohkeasti; toiminut sosiaalisissa suhteissa kylmän laskelmoivasti ja ehkä hyväksikäyttävästi; tuntenut ahneutta ja toiminut ahneesti; toiminut röyhkeästi; ollut herkkä kunniastaan ja maineestaan; tuntenut murhanhimoista raivoa jotain henkilöä kohtaan; ollut fyysisesti ja/tai psyykkisesti väkivaltainen jotain henkilöä kohtaan; ollut julma, tyly tai välinpitämätön jotain henkilöä kohtaan; tuntenut itsevarmaa ylemmyyttä suhteessa muihin; nauttinut voittamisesta ja toisten ihmisten häviämisestä, nöyryyttämisestä ja/tai alistamisesta; toiminut impulsiivisesti hetken mielijohteesta; ollut itsekäs ja katsonut olevansa oikeutettu erityiskohteluun; jne. Psykopaatilla nämä ominaisuudet ovat todennäköisesti voimakkaampia, useammin ja jatkuvammin toistuvia, ja yksipuolisempia kuin useimmilla meistä. Lisäksi psykopaatilta joko puuttuu tiettyjä tunteita, mielialoja ja suhtautumistapoja, tai ne ovat heikompia tai typistyneempiä kuin useimmilla meistä. Tästä huolimatta pystymme omien kokemustemme perusteella ja niitä sopivasti muuntelemalla päättelemään ja tietämään suunnilleen mitä psykopaatti tuntee ja ajattelee, pystymme siten samaistumaan Samuun empaattisesti.

Viimeinen empaattisen samaistumisen esimerkki on helpoin, se-mitä-näet-on-suunnilleen-se-mistä-on-kyse. Esimerkkinä kuvitteellinen nainen, Sirkka. Hän on hyväntahtoinen, empaattinen, auttavainen ja sosiaalisesti mukautuva henkilö. Hän näkee liberaalisssa mediassa jatkuvasti koskettavia ja sydäntäsärkeviä tarinoita maahanmuuttajista. Liberaali media on Sirkan yhteiskunnallinen ja sosiaalinen "todellisuus", Sirkan silmät ympäröivään yhteiskuntaan. Liberaalissa mediassa ilmoitetaan maahanmuuttajien auttamismahdollisuuksista. Sirkka haluaa auttaa heitä, ja tekee niin. Sirkka tuntee olonsa hyväksi auttaessaan maahanmuuttajia, ja hän tuntee lämpöä ja myötätuntoa maahanmuuttajia kohtaan. Koska hän tuntee sillä tavalla, hän haluaa kannattaa myös maahanmuuttoa. Lisäksi Sirkka on huomannut kuinka ankarasti maahanmuuttokriittisiä kritisoidaan ja haukutaan liberaalissa mediassa. Hän pelkää liberaalin median "sosiaalista" tuomitsemista, joten hän ei uskalla normaalisti edes yksityisesti ajatella maahanmuuttokriittisiä ajatuksia. Joskus niitä kuitenkin lipsahtaa hänen tietoisuuteensa. Silloin Sirkka pelästyy, tukahduttaa maahanmuuttokriittiset ajatukset, ja toruu ja moittii itseään kovasti. Melkein kaikki meistä pystyvät samaistumaan Sirkan tunteisiin, suhtautumistapoihin ja ajatteluun empaattisesti.

Jne.

Meidän ei ole samaistuaksemme tarpeellista tehdä maahanmuuttomyönteisistä kokonaisvaltaisia diagnooseja tai psykologisia analyyseja, riittää, että pystymme samaistumaan niihin toistuviin tunteisiin, suhtautumisiin, tarpeisiin, jne., joita näemme, ja niihin joita pystymme päättelemään kaikesta häneen liittyvästä informaatiosta.

Miten väkivallaton ja inhimillinen poliittinen kommunikointi toimii ja millaisia periaatteita se noudattaa (osin päällekkäisiä)?

a) Väkivallaton kommunikointi ei ole psykologinen manipulointikeino. Siinä ei pyritä jollain psykologisella tekniikalla saamaan vastapuolta tekemään yksipuolisia myönnytyksiä, 'antautumaan' tai luovuttamaan, huijaamaan tai sumuttamaan, tms. Siinä pyritään samastumaan empaattisesti maahanmuuttoa kannattavaan, ymmärtämään häntä, luomaan häneen inhimillinen kommunikointisuhde, ja saamaan selville hänen motiivinsa ja tarpeensa. Sen jälkeen mietitään keinoja, joilla hänen tarpeensa voidaan täyttää tavoilla, jotka ovat vähemmän ongelmallisia tai ongelmattomia, ja jotka sopivat kummallekin osapuolelle. Samalla pyritään täyttämään omat tarpeet ja sovittamaan ne koherentisti yhteen maahanmuuttomyönteisen tarpeiden kanssa.

b) Väkivallatonta kommunikointia käytettäessä ei väitetä vastaan, ei pyritä kumoamaan sitä mitä vastapuoli sanoo, eikä käytetä hänestä halventavaa kieltä. Milloin olette viimeksi saaneet maahanmuuttomyönteisen muuttamaan näkemyksiään tai suhtautumistaan väittämällä vastaan tai kumoamalla hänen näkemyksiään? Niinpä, hyvin harvoin. Melkein aina sellaisissa tilanteissa vastapuoli vain porautuu syvemmällä bunkkereihin, ja uskoo mieluummin irrationaalisia, epäloogisia ja paikkansapitämättömäksi todistettuja asioita kuin kääntyy meidän näkemystemme kannalle. Siksi on parasta vain heijastaa sitä mitä maahanmuuttomyönteinen sanoo, esim., "Ymmärsinkö oikein, sinun mielestäsi maahanmuuttokriittiset ovat tyhmiä ja heidän talouspolitiikkansa on vääränlainen (toistamme lyhyesti sen millä tavalla maahanmuuttomyönteinen kuvasi meidän talouspolitiikkamme vääräksi)?" Hämmentynyt maahanmuuttomyönteinen vastaa esim., "Joo, kyllä, noin on." Heijastamalla hänen mielipiteitään me osoitamme, että me ymmärrämme sen mitä hän sanoo. Se ei tarkoita, että me olisimme samaa mieltä hänen kanssaan. Ihmiset haluavat tulla ymmärretyiksi ja he haluavat, että heidän kantansa myönnetään tai "myönnetään" jollain tavalla, vaikka sitten heijastamalla. Tämä avaa inhimillisen keskusteluyhteyden. Lisäksi se saa vastapuolen aloittamaan vastauksensa meille myöntymällä, sanomalla esim. "Joo, kyllä, noin on." Tällöin suhde meihin alkaa hyvin. Psykologisella ensivaikutelmalla on suhteellisen suuri merkitys siihen miten sen jälkeen tuleva kanssakäyminen ja kommunikointi sujuu. Kun maahanmuuttomyönteinen on myöntynyt jo kerran meidän sanomisillemme, hänen on helpompi myöntyä myös sen jälkeen yhden tai monta kertaa.

Jos maahanmuuttomyönteinen on aggressiivinen ja haukkuu meitä, sitä on suotavaa katsoa kuin ylä- ja ulkopuolelta, kuin joku ulkopuolinen. Me tiedämme, että hänen aggressiivisuutensa johtuu hänen tyydyttömistä tarpeistaan, toiveistaan ja/tai haluistaan, ja siitä, että asiat ja ihmiset eivät ole hänen hallinnassaan sillä tavalla kuin hän haluaa. Siksi hän yrittää dysfunktionaalisella ja ehkä epätoivoisella tai stressaantuneella tavalla saada meidät pakotettua haluamaansa muottiin ja järjestykseen. Voimme siten suhtautua häneen neutraalisti ja ymmärtäväisesti, ja heijastaa hänen ajatuksiaan ja kommenttejaan kuten muidenkin, jos haluamme niin tehdä.

b) Maahanmuuttomyönteisen näkemyksiä ei arvostella, kritisoida tai tuomita, edes osittain. Niistä ei välttämättä sanota edes tarkentamatonta positiivista arviota, esim. "Sinun se ja se näkemyksesi on erinomainen.", koska tähän voi sisältyä implisiittisiä velvoituksia, vaatimuksia ja standardien täyttämisen odotuksia, tms, jotka maahanmuuttomyönteinen voi kokea vaikeina tai rasittavina asioina. Jos haluat kehua jotain maahanmuuttomyönteisen näkemystä, se kannattaa tehdä siten, että kerrot millä tavalla hänen poliittisesta kannastaan tms. on ollut hyötyä sinulle ja/tai muille, ja millä tavalla se parantaa elämää, lisää turvallisuutta, antaa taloudellisia lisämahdollisuuksia, tms. Se on myös vakuuttavampi kehumistapa ja antaa maahanmuuttomyönteiselle enemmän itseensä ja sinuun liittyviä positiivisia tunteita. Kommunikointimme voi jatkua esim. seuraavalla tavalla, "Olen surullinen, että sinulla on ollut sellaisia kokemuksia maahanmuuttokriittisistä. Minulla on ollut toisenlaisia kokemuksia. Minä olen ollut enimmäkseen tekemisissä älykkäiden, lojaalien, auttavaisten, ystävällisten, ahkerien, jne. maahanmuuttokriittisten kanssa. Olen toki havainnut myös tyhmiä maahanmuuttokriittisiä." Me siis pahoittelemme ja otamme osaa siihen, että maahanmuuttomyönteisellä on ollut niin huonoja kokemuksia maahanmuuttokriittisistä, sitten me kerromme omista kokemuksistamme, jotka ovat toisenlaisia kuin hänellä. Hän ei voi kiistää meidän kokemuksiamme ja toisaalta hän on jo myöntynyt siihen, että me tunnustimme hänen kokemuksensa päteviksi, jolloin vastavuoroisuuden psykologia velvoittaa häntä. Kohtuullinen vastavuoroisuus on tarpeen. Lopuksi vielä myönnämme, että on olemassa sellaisia maahanmuuttokriittisiä, joista voi syntyä tai syntyy tyhmä vaikutelma. Myönnämme, että maahanmuuttomyönteinen on varmaankin tehnyt päteviä havaintoja joistakin maahanmuuttokriittisistä, vaikka emme sulje pois sitä, että puolueellisuus värittää hänen havaintojaan maahanmuuttokriittisistä, kuten se tietysti värittää myös maahanmuuttokriittisten havaintoja maahanmuuttomyönteisistä, mutta tutkimusten mukaan keskimäärin vähemmän kuin maahanmuuttomyönteisillä.

c) Samaistumme koko tämän prosessin ajan empaattisesti maahanmuuttomyönteiseen ja me olemme ehkä jo aiemmissa kontakteissa hänen kanssaan tehneet samoin joko tietoisesti tai vaistomaisesti. Yhdistämme sen kaikkeen meillä olevaan muuhun tietoon maahanmuuttomyönteisestä, jonka olemme (mahdollisesti) saaneet jo aiemmin ja jota saamme koko ajan lisää keskustelemalla, esim. onko hän naimisissa ecuadorilaisen naisen kanssa, onko hän rahanahne, minkälaiset sosiaaliset piirit hänellä on, onko hän auttavainen ihminen, tms. Pyrimme päättelemään mitkä hänen tärkeimmät  motiivinsa ja tarpeensa ovat. Lisäksi voimme kysyä suoraan ja ystävällisesti sellaisia kysymyksiä, jotka selittävät hänen tärkeimpiä syitä maahanmuuttomyönteisyyteensä, esim. "Sinä sanoit, että sinä kannatat maahanmuuttoa niiden ja niiden taloudellisten syiden vuoksi. Millaisia maahanmuuttajiin ja maahanmuuttoon liittyviä moraalisia, poliittisia ja sosiaalisia periaatteita sinulla on?" tai "Millaisina näet maahanmuuttajat ja miten suhtaudut heihin?" Kun tämä prosessi on edennyt riittävän pitkälle, me pyrimme keksimään parhaat mahdolliset keinot, joilla maahanmuuttomyönteinen voi täyttää tarpeensa, mitä ne sitten ovatkaan, ilman, että hänen täytyisi olla avoimen maahanmuuton kannattaja; niin että hänen maahanmuuttopolitiikkansa aiheuttaisi vähemmän vahinkoa ja ongelmia; tai niin, että hän voisi olla jopa maahanmuuttokriittinen. Lisäksi voimme pohtia ja sitten lausua ilmoille sen miten voimme erilaisin tavoin tulla maahanmuuttomyönteistä puoliväliin vastaan, ilman että muuttuisimme maahanmuuton tai haitallisen maahanmuuton kannattajiksi.

Jos maahanmuuttomyönteisellä on esimerkiksi ecuadorilainen vaimo, ja hän sanoo pelkäävänsä, että hänen vaimonsa joutuu huonosti kohdelluksi tai haukutuksi, tai voimme perustellusti olettaa niin, voimme sanoa, että 1)
Meillä on samoja turvallisuuden, rauhan ja ystävällisen kanssakäymisen tarpeita kuin hänelläkin, ja ymmärrämme häntä hyvin. 2) Emme kannata tai suosi hänen vaimonsa kaltoin kohtelua tai haukkumista 3) Tietynlainen maahanmuutto lisää rikollisuutta; rauhattomuutta; yhteiskunnallisia jännitteitä,  ristiriitoja ja konflikteja; slummiutumista ja asuinalueiden huononemista; yhteiskunnallista dysfunktionaalisuutta; kommunikoinnin heikentymistä; taloudellisia ongelmia; hyvinvointipalvelujen heikkenemistä; työttömyyden lisääntymistä; huonosti palkattujen töiden yleistymistä; jne. Paras tapa varmistaa sinun, ecuadorilaisen vaimosi ja teidän lapsienne hyvä, turvallinen ja taloudellisesti rikas elämä on lopettaa maahanmuutto käytännöllisesti katsoen kokonaan. Maahanmuuttajia on jo nyt paljon Suomessa ja se on keskittynyt mm. sille alueelle, jossa sinä asut. Koska monien maahanmuuttajaryhmien syntyvyys on selvästi suurempi kuin suomalaisten, heidän määränsä lisääntyy koko ajan suhteessa suomalaisiin, vaikka rajat laitettaisiin kiinni. Sinä pystyt varmasti nauttimaan ulkomaalaisista ravintoloista, kulttuuritarjonnasta, musiikista, seurasta, tms. jo nyt oikein hyvin, etkä menetä mitään, jos maahanmuutto pääpiirteiltään loppuu. Ja mikäänhän ei estä sinua matkustamasta loma- tai työmatkoille ulkomaille, tai muuttamasta haluamaksesi ajaksi ulkomaille, jos niin haluat. 4) Sananlaskun mukaan "Täydellinen on hyvän vihollinen". Maahanmuuttomyönteinen julistaa keskustelun aikana, että niin kauan kuin Suomessa on yksikin sellainen ihminen, joka voi kohdella huonosti hänen vaimoaan, hän on avoimen maahanmuuton kannattaja. Tämä tietysti kääntyy häntä itseään, hänen vaimoaan ja heidän lapsiaan vastaan, kuten voimme kohdasta kolme havaita. Lisäksi ei ole realistista ja järkevää pyrkiä täydellisen ystävällisiin, sopuisiin, tms. suhteisiin, vaan toimiviin suhteisiin. Liberaalit vihaavat maahanmuuttokriittisiä ja haukkuvat heitä paljon joka päivä. Maahanmuuttokriittiset pystyvät hyvin elämään sen kanssa, mutta liberaalien maahanmuuttopolitiikka vahingoittaa kaikkia, myös liberaaleja. Kun puolalaiset ja Puolan juutalaiset alkoivat muuttaa Yhdysvaltoihin, he vihasivat toisiaan, ehkä enemmän kuin mitkään muut kaksi etnistä ryhmää Yhdysvalloissa, ja elivät jyrkän erillisissä yhteisöissä, mutta samanaikaisesti he elivät kuitenkin paradoksaalisesti läheistä, ystävällistä, toisiinsa luottavaa ja symbioottista yhteiselämää. Puolalaiset kävivät aina luotettujen juutalaisten lääkärien luona ja käyttivät aina juutalaisten räätälien ja lakimiesten palveluja. Juutalaiset ostivat aina luotettujen puolalaisten tavaranvalmistajien, käsityöläisten, leipurien, lihakauppiaiden, jne. tuotteita. He toivottivat aina toisilleen hyviä juhlapyhiä, ja toivat merkkipäivinä toisilleen lahjoja ja osallistuivat juhlallisuuksiin. Jne. Yhteiskunnissa on aina vähintään jonkin verran vihaa, ristiriitoja ja jännitteitä. Meidän ei tule sokaistua niiden takia ja alkaa kannattamaan niiden takia äärimmäisiä asioita. Meidän on opittava elämään niiden kanssa, järjestettävä yhteiselämä niin, että voimme tulla ristiriidoista huolimatta hyvin toimeen keskenämme, pidettävä huolta siitä, että kommunikaatio toimii ja talous pyörii, ja että kaikki voivat elää mahdollisimman hyvää elämää, ja ennenkaikkea, että emme anna yhteiskunnan ongelmien ja dysfunktionaalisuuden kasvaa minkään syyn varjolla.

Rakentakaamme helppokulkuinen ja miellyttävä silta, jota pitkin maahanmuuttomyönteinen voi siirtyä vaivattomasti ja esteettömästi kannattamaan järkevämpää maahanmuuttopolitiikkaa. Ihmisillä on usein voimakas tarve nähdä historiansa, itsensä ja toimensa hyvinä ja parempina kuin ne todellisuudessa ovat. Tämä voi ilmetä esim. siten, että maahanmuuttomyönteinen kehittää ajattelustaan ja muutoksestaan fiktiivisen tarinan: Hän oli tajunnut jo pitkään, että maahanmuuttopolitiikkaa täytyy järkeistää. Hän ei ole koskaan ollut erityisen maahanmuuttomyönteinen, hän on aina ollut tavalla tai toisella maahanmuuttokriittinen. Se oli hän jo teki aloitteen keskustelujen aloittamisesta maahanmuuttokriittisten kanssa. Hän neuvotteli vaikeuksista huolimatta hyvät ja inhimilliset suhteet maahanmuuttokriittisten kanssa, ja kaikille hyvän lopputuloksen. Hän on aina ollut taitava diplomaatti ja luontaisesti hyvä poliitikko. Jne. Antakaamme tyytyväisinä, lempeästi ja rauhallisina hänen pitää kaikki maine, kunnia ja tarvittava tarina itsellään, hän tarvitsee niitä enemmän kuin me. Myötäilkäämme hänen tarinaansa ja minäkuvaansa. Ojentakaamme hänelle mainetta ja kunniaa. Ne tuottavat hänelle tyytyväisyyttä, hyvää oloa ja hyvän minäkuvan, järkevän ja tyydyttävän selityksen hänen muutoksellensa ja motivaatiota pysyä hänen nykyisissä näkemyksissään. Sellainen on osa normaalia ihmisyyttä.

Lopuksi on suotavaa ohjata myös maahanmuuttomyönteinen käyttämään väkivallatonta ja inhimillistä kommunikointia maahanmuuttokriittisten kanssa. Hän saa paljon paremmin tarpeensa tyydytettyä ja tavoitteensa saavutettua käyttämällä sitä. Väkivallattomalla ja inhimillisellä kommunikoinnilla kaikki voittavat.

Tämä oli yksi esimerkki siitä miten väkivallaton ja humaani kommunikaatio toimii. Jokainen henkilö ja keskustelutilanne on erilainen. Suosittelen soveltamaan tämän kirjoituksen tietoja ja periaatteita kuhunkin henkilöön ja keskustelutilanteeseen sopivaksi, ja improvisoimaan samassa inhimillisessä hengessä sen tarvittavan, jota kirjoitukseni ei kata.

***

Eräs kristitty rauhantekijä matkusti pienimuotoisen ja vihantäyteisen siviilien sodan alueelle. Hänet otettiin kiinni, ja annettiin erään väkivaltaisen miehen haltuun. Hän vei rauhantekijän syrjemmälle, sitoi hänet tuoliin kiinni, otti ison veitsen esiin, heilutti sitä rauhantekijän silmien edessä ja karjui hänelle, "Minä tapan sinut, minä lyön sinua tällä puukolla silmiin." Rauhantekijä katsoi häntä silmiin ja sanoi hänelle ystävällisellä ja lämpimällä äänellä, "Veljeni, sinä teet sen mitä sinun täytyy tehdä, mutta minä rakastan sinua joka tapauksessa." Puukkomies katsoi häntä vähän aikaa tyrmistyneenä ja paikalleen pysähtyen. Sitten hänen kätensä alkoi vapista ja lopulta hän heitti puukon kädestään. Hän kääntyi sanaakaan sanomatta ja alkoi kävellä poispäin. Vähän kauempana hänen nähtiin itkevän kävellessään. / Sellaista on väkivallaton ja inhimillinen kommunikointi. Todennäköisesti mikään muu kommunikointi ei voi saada aikaan nopeampaa ja suurempaa muutosta ihmisessä.

- Muutu sellaiseksi muutokseksi ja lopputulokseksi, jonka haluat saada aikaiseksi maailmassa -

perjantai 1. tammikuuta 2016

Vloggaaminen ja internetin narsistinen kilpailu (edit)

Verryttelykirjoittaminen jatkuu. Kommentoin Social Matter -sivustolla "Vlogging, Making Narcissism Pay Since 2005!" -kirjoitusta seuraavasti. Olen käsitellyt tätä aihetta aiemminkin, mutta kehittelin teemaa pidemmälle ja sanon siten asioita, joita en ole aiemmin sanonut:
Vlogging: Making Narcissism Pay Since 2005!V
Vlogging: Making Narcissism Pay Since 2005!

"I was aware of the vlogging phenomenom, but not its extent. As I gather information about, among other things, psychology, I have watched vlogging videos related to psychology, and noticed the existence of all kinds of make-up tutorial, self-help, mishap, funny things, life event, etc. -vloggers along the way. One example of psychological vlogging:

https://www.youtube.com/watch?v=W79Z7XhatUE

As people become more atomized and their social relationships become thinner and less meaningful (e.g. relationships via text messages and internet commenting even with family members, let alone others), people start to replace the missing normal, good, regular, face-to-face, and touch, kiss and embrace -social relationships more with the desire to been seen and heard in the internet. They dont have enough social closeness, and so the need and craving for social closeness become more extreme, like very thirsty person needs water more. The replacement, to be seen and heard in the internet, is not nearly as satisfying as close relationships, so it is needed quantitatively more than close relationships and still, if and when they get it more, it is not as satisfying as close relationships. We could compare it to a very thirsty person, who drinks false water much more than normal water, and still it leaves him thirsty. This is exacerbated by the fact that, unlike mostly in normal social relationships, you have to compete for attention and appreciation in the internet. You have to be more extreme; more beautiful; more extravagant; more revealing; more shameless; more intelligent; more stupid; more knowing; you either pretend you dont have any defects or you courageously show all of them and invent more; you pretend more; you paradoxically try to be more normal and balanced than normal people; you hide yourself and your secrets more; you lie more about yourself, your doings and other things; etc. This dissembling, lying and upholding the masks, covering yourself in differents masks depending on the situations and their competitive requirements, is strenuous and stressing, and it prevents, together with the less than human communication method of internet, the forming of good relationships, where you can let your guard down and reveal yourself as you are, be what you are, nothing more and nothing less, and still you are almost always lovingly accepted, supported and respected. Hence people become more and more extreme attention addicts who never get enough attention and appreciation, they are never satisfied and content. These are important reasons for the rising narcissism in Western countries.

This narcissistic competition soon becomes one of the false dreams of the Western countries. You or anyone could be famous and rich vlogger, who gets all the attention, all the false love and false relationships he needs. And the massess say, “Look at all those ordinary people who have become famous. This is the first time in history, when anybody really can be famous.” Not so. Those who get the attention, have certain natural and/or acquired special talents and qualities, however disorted, stupid, meaningless, destructive, etc. they may be (E.g. extreme shamelessness on the bad side, and soothing and empathizing voice and words possibly on the good side or possibly on the bad side), which make them famous and popular. These “talents” or talents are rare or fairly rare. The massess often think, “I am now dissatisfied, but if I would be as famous as X, I would be so, so satisfied!”. It is very likely that he never reaches his dream goal, but if he would, he would see that it is mostly a lying dream, which does not give him what he wants and needs, especially in and of itself. But as the massess strive to get attention and srive to be famous, they are busy and always running all of their free time in the internet running wheel. This prevents them from doing anything else and all of their time is wasted in vanity, which is one way of saying that this is ideal manipulating tool for the liberal elites to keep the massess contended, which was spontaneously created by the massess themselves, when they were given the internet framework to use. Thus we can see that the massess have a tendency to create virtual prisons for their psychological needs, if given the opportunity. As the vlogger stars are desperate to be more famous and more rich, it is easy for liberal elites to buy them relatively cheaply to promote any cause which they declare to be good. The vlogger stars often self-censor to begin with, so that they could sell their performances as widely as possible, and when the liberal elites can withhold their relatively ample monies, if the vloggers political views are not liberal, this worsens the self-censorship. All this together means that vlogging is mostly a reactionary and destructive force, which maintains the static status quo."

***

Pieni lisäkommentti:

"... I also notice the huge number of cute and strokable animal pictures and videos around the internet. I think it is also largely replacement for lacking tenderness and closeness in real human relationships."

http://www.socialmatter.net/2015/12/31/vlogging-making-narcissism-pay-since-2005/
I was aware of the vlogging phenomenom, but not its extent. As I gather information about, among other things, psychology, I have watched vlogging videos related to psychology, and noticed the existence of all kinds of make-up tutorial, self-help, mishap, funny things, life event, etc. -vloggers along the way. One example of psychological vlogging: - See more at: http://www.socialmatter.net/2015/12/31/vlogging-making-narcissism-pay-since-2005/#comment-23258
I was aware of the vlogging phenomenom, but not its extent. As I gather information about, among other things, psychology, I have watched vlogging videos related to psychology, and noticed the existence of all kinds of make-up tutorial, self-help, mishap, funny things, life event, etc. -vloggers along the way. One example of psychological vlogging:
https://www.youtube.com/watch?v=W79Z7XhatUE
As people become more atomized and their social relationships become thinner and less meaningful (e.g. relationships via text messages and internet commenting even with family members, let alone others), people start to replace the missing normal, good, regular, face-to-face, and touch, kiss and embrace -social relationships more with the desire to been seen and heard in the internet. They dont have enough social closeness, and so the need and craving for social closeness become more extreme, like very thirsty person needs water more. The replacement, to be seen and heard in the internet, is not nearly as satisfying as close relationships, so it is needed quantitatively more than close relationships and still, if and when they get it more, it is not as satisfying as close relationships. We could compare it to a very thirsty person, who drinks false water much more than normal water, and still it leaves him thirsty. This is exacerbated by the fact that, unlike mostly in normal social relationships, you have to compete for attention in the internet. You have to be more extreme; more beautiful; more extravagant; more revealing; more shameless; more intelligent; more stupid; more knowing; you either pretend you dont have any defects or you courageously show all of them and invent more; you pretend more; you paradoxically try to be more normal and balanced than normal people; you hide yourself and your secrets more; you lie more about yourself, your doings and other things; etc. This dissembling, lying and upholding the masks, covering yourself in differents masks depending on the situations and their competitive requirements, is strenuous and stressing, and it prevents, together with the less than human communication method of internet, the forming of good relationships, where you can let your guard down and reveal yourself as you are, be what you are, nothing more and nothing less, and still you are almost always lovingly accepted, supported and respected. Hence people become more and more extreme attention addicts who never get enough attention, they are never satisfied and content. These are important reasons for the rising narcissism in Western countries.
This narcissistic competition soon becomes one of the false dreams of the Western countries. You or anyone could be famous and rich vlogger, who gets all the attention, all the false love and false relationships he needs. And the massess say, “Look at all those ordinary people who have become famous. This is the first time in history, when anybody really can be famous.” Not so. Those who get the attention, have certain natural and/or acquired special talents and qualities, however disorted, stupid, meaningless, destructive, etc. they may be (E.g. extreme shamelessness on the bad side, and soothing and empathizing voice and words possibly on the good side or possibly on the bad side), which make them famous and popular. These “talents” or talents are rare or fairly rare. The massess often think, “I am now dissatisfied, but if I would be as famous as X, I would be so, so satisfied!”. It is very likely that he never reaches his dream goal, but if he would, he would see that it is mostly a lying dream, which does not give him what he wants and needs, especially in and of itself. But as the massess strive to get attention and srive to be famous, they are busy and always running all of their free time in the internet running wheel. This prevents them from doing anything else and all of their time is wasted in vanity, which is one way of saying that this is ideal manipulating tool for the liberal elites to keep the massess contended, which was spontaneously created by the massess themselves, when they were given the internet framework to use. Thus we can see that the massess have a tendency to create virtual prisons for their psychological needs, if given the opportunity. As the vlogger stars are desperate to be more famous and more rich, it is easy for liberal elites to buy them relatively cheaply to promote any cause which they declare to be good. The vlogger stars often self-censor to begin with, so that they could sell their performances as widely as possible, and when the liberal elites can withhold their relatively ample monies, if the vloggers political views are not liberal, this worsens the self-censorship. All this together means that vlogging is mostly a reactionary and destructive force, which maintains the static status quo.
- See more at: http://www.socialmatter.net/2015/12/31/vlogging-making-narcissism-pay-since-2005/#comment-23258
I was aware of the vlogging phenomenom, but not its extent. As I gather information about, among other things, psychology, I have watched vlogging videos related to psychology, and noticed the existence of all kinds of make-up tutorial, self-help, mishap, funny things, life event, etc. -vloggers along the way. One example of psychological vlogging:
https://www.youtube.com/watch?v=W79Z7XhatUE
As people become more atomized and their social relationships become thinner and less meaningful (e.g. relationships via text messages and internet commenting even with family members, let alone others), people start to replace the missing normal, good, regular, face-to-face, and touch, kiss and embrace -social relationships more with the desire to been seen and heard in the internet. They dont have enough social closeness, and so the need and craving for social closeness become more extreme, like very thirsty person needs water more. The replacement, to be seen and heard in the internet, is not nearly as satisfying as close relationships, so it is needed quantitatively more than close relationships and still, if and when they get it more, it is not as satisfying as close relationships. We could compare it to a very thirsty person, who drinks false water much more than normal water, and still it leaves him thirsty. This is exacerbated by the fact that, unlike mostly in normal social relationships, you have to compete for attention in the internet. You have to be more extreme; more beautiful; more extravagant; more revealing; more shameless; more intelligent; more stupid; more knowing; you either pretend you dont have any defects or you courageously show all of them and invent more; you pretend more; you paradoxically try to be more normal and balanced than normal people; you hide yourself and your secrets more; you lie more about yourself, your doings and other things; etc. This dissembling, lying and upholding the masks, covering yourself in differents masks depending on the situations and their competitive requirements, is strenuous and stressing, and it prevents, together with the less than human communication method of internet, the forming of good relationships, where you can let your guard down and reveal yourself as you are, be what you are, nothing more and nothing less, and still you are almost always lovingly accepted, supported and respected. Hence people become more and more extreme attention addicts who never get enough attention, they are never satisfied and content. These are important reasons for the rising narcissism in Western countries.
This narcissistic competition soon becomes one of the false dreams of the Western countries. You or anyone could be famous and rich vlogger, who gets all the attention, all the false love and false relationships he needs. And the massess say, “Look at all those ordinary people who have become famous. This is the first time in history, when anybody really can be famous.” Not so. Those who get the attention, have certain natural and/or acquired special talents and qualities, however disorted, stupid, meaningless, destructive, etc. they may be (E.g. extreme shamelessness on the bad side, and soothing and empathizing voice and words possibly on the good side or possibly on the bad side), which make them famous and popular. These “talents” or talents are rare or fairly rare. The massess often think, “I am now dissatisfied, but if I would be as famous as X, I would be so, so satisfied!”. It is very likely that he never reaches his dream goal, but if he would, he would see that it is mostly a lying dream, which does not give him what he wants and needs, especially in and of itself. But as the massess strive to get attention and srive to be famous, they are busy and always running all of their free time in the internet running wheel. This prevents them from doing anything else and all of their time is wasted in vanity, which is one way of saying that this is ideal manipulating tool for the liberal elites to keep the massess contended, which was spontaneously created by the massess themselves, when they were given the internet framework to use. Thus we can see that the massess have a tendency to create virtual prisons for their psychological needs, if given the opportunity. As the vlogger stars are desperate to be more famous and more rich, it is easy for liberal elites to buy them relatively cheaply to promote any cause which they declare to be good. The vlogger stars often self-censor to begin with, so that they could sell their performances as widely as possible, and when the liberal elites can withhold their relatively ample monies, if the vloggers political views are not liberal, this worsens the self-censorship. All this together means that vlogging is mostly a reactionary and destructive force, which maintains the static status quo.
- See more at: http://www.socialmatter.net/2015/12/31/vlogging-making-narcissism-pay-since-2005/#comment-23258

Sivun näyttöjä yhteensä

Lukijat

Blogiarkisto