Hiljaista Pohdintaa

Hiljaista Pohdintaa

lauantai 17. helmikuuta 2018

Mitä Raamatun "toisen posken kääntäminen" oikeasti tarkoittaa?

Jeesus puhui aina vertauskuvin. Jeesuksen vuorisaarnassa (Matteus 5:39) poskelle lyömisellä ja toisen posken kääntämisellä viitataan rabbien mukaan Raamatun opeista ja käskyistä puhumiseen, ja niistä oppimiseen. Ne ovat usein kuin lyöntejä kuulijan kasvoille, esim. Raamatun profeetat luettelivat synkkiä tuomioita ja kritiikkejä syntisille israealilaisille. Siitä huolimatta täytyy kuunnella lisää, ottaa opikseen ja tehdä parannus. Lisäksi juutalaisten rabbien mukaan myös maalliset ongelmat, esim. sodat, sairaudet ja luonnonkatastrofit, ovat osaltaan Jumalan kurituksia, lyöntejä kasvoille, jotka kehottavat luopumaan syntisestä elämästä ja tekemään parannuksen.

Kohdassa 5:40 puhutaan henkilöstä, joka yrittää oikeutta käymällä viedä toiselta paidan, jolloin on annettava viittakin. Sillä viitataan kiihkeään väittelyyn tai riitaan, jossa henkilö yrittää nujertaa toisen sanallisesti ja ottaa / varastaa häneltä hänen hyvät raamatulliset argumenttinsa. Tällöin hänelle on annettava vielä lisää hyviä raamatullisia argumentteja, koska ne ovat ehtymättömiä. Kun niitä levitetään muille ihmisille ne lisääntyvät ja lisäävät siten kaikkien hengellistä ja maallista rikkautta. Kohdassa 5:41 sanotaan, että jos joku vaatii sinua virstan matkalle, kulje hänen kanssaan kaksi virstaa, eli jos joku haluaa sinulta esim. tunnin ajan raamatullista opetusta, anna hänelle kaksi tuntia. Kohdassa 5:42 tehdään pienimuotoinen yhteenveto edellisistä kohdista, anna (raamatullisia opetuksia) sille joka sinulta pyytää, äläkä käännä selkääsi hänelle, joka haluaa lainata sinulta (raamatullisia opetuksia). Raamatullisten opetusten antaminen on laina, koska annetulla hyvällä on voimakas taipumus palata korkojen kanssa takaisin, kun yhteisö vahvistuu hengellisesti.

Raamatun muut kohdat vahvistavat nämä tulkinnat, esim:

Valitusvirret 3:27-33. "Hyvä on miehelle, että hän kantaa iestä nuoruudessaan. Istukoon hän yksin ja odottakoon, kun Herra on pannut taakan hänen päälleen. Painakoon hän suunsa tomuun, ehkä vielä on toivoa. Kääntäköön hän poskensa lyöjää kohti ja täyttyköön hän moitteilla. Mutta Herra ei hylkää ikuisesti. Vaikka Hän kurittaa, Hänellä on myötätuntoa, jota Hän antaa runsaasta laupeudestaan. Hän ei halua aiheuttaa vaivaa ja murhetta ihmisille (Rabbi Rashi: "Jumalan sydän ja tahto eivät halua kurittaa ihmisiä, mutta synnit vaativat sitä")."

Neljäs Mooseksen kirja, 12:6-15. "Herra sanoi; "Kuulkaa minun sanani! Kun joukostanne nousee profeetta, minä ilmaisen itseni hänelle näyssä, unessa minä hänelle puhun. Näin en puhu Moosekselle, palvelijalleni, joka kaikessa on uskottuni. Hänelle puhun suoraan kasvoista kasvoihin, en arvoituksellisin sanoin vaan avoimesti. Hän saa katsoa Herran kirkkautta suoraan. Kuinka te siis rohkenette puhua Moosesta, minun palvelijaani vastaan?" Ja Herra poistui vihastuneena. Kun pilvi oli poistunut teltan päältä, oli Mirjam spitaalista lumivalkoinen. Kääntyessään Mirjamiin päin Aaron huomasi mitä oli tapahtunut. Silloin Aaron sanoi Moosekselle, "Anna anteeksi, Herrani, älä rankaise meitä synnistä, jonka teimme tyhmyyttämme! Mirjam ei saa jäädä tuon näköiseksi! Hänhän on kuin kuollut sikiö, joka tulee äitinsä kohdusta puoliksi mädäntyneenä!" Mooses huusi Herraa ja sanoi, "Oi Jumala! Paranna hänet!" Herra sanoi Moosekselle, "Jos hänen isänsä olisi sylkenyt häntä kasvoihin, eikö hän olisi joutunut kantamaan häpeäänsä seitsemän päivää? Hänet on siis suljettava seitsemäksi päiväksi leirin ulkopuolelle ja päästettävä vasta sitten takaisin." Niin Mirjan suljettiin leirin ulkopuolelle seitsemän päivän ajaksi, eikä kansa jatkanut matkaansa, ennen kuin hänet oli päästetty takaisin."

Miksi Jeesus puhui vertauskuvin, nehän voivat olla kuulijalle vaarallisia, jos ne tulkitaan kirjaimellisesti?

Jeesus eli lähi-idässä, jossa etninen kilpailu oli kovaa, ja siihen liittyi usein väkivaltaa ja sotia. Jeesus eli roomalaisten Israelin miehityksen aikana. Roomalaisten ja juutalaisten välillä oli vakavia ristiriitoja, joka johti moniin väkivaltaisuuksiin. Eräs roomalainen sotapäällikkö sanoi, että juutalaiset aiheuttavat enemmän ongelmia kuin kaikki muut Rooman siirtokunnat yhteensä.

Sellaisissa tilanteissa täytyy usein salata se mitä todellisuudessa tarkoittaa. Juutalaisen viisauden mukaan totuuden kertominen on eräs anteliaisuuden ja ystävällisyyden muoto. Valehtelu, vääristely ja kertomatta jättäminen on kitsautta, vahingoittamista, rankaisemista tai verottamista, tai toisaalta suojelemista, kontrollointia, vallankäyttöä tai ennustettavuuden lisäämistä, riippuen siitä kenen tai miltä kannalta sitä katsotaan.

Roomalaiset uhkasivat monella tavoin juutalaisten henkeä, terveyttä, toimeentuloa, itsenäisyyttä ja juutalaista uskontoa. Minkälainen kuva juutalaisten kannatti antaa itsestään roomalaisille (tai muille vihamielisille ulkopuolisille)? Mahdollisimman rauhanomainen ja pasifistinen kuva, jotta roomalaiset eivät provosoidu hyökkäämään juutalaisten kimppuun tai kohdistamaan muita negatiivisia toimenpiteitä juutalaisiin. Jos juutalaiset suunnittelivat sotilaallista iskua tai muita toimenpiteitä roomalaisia vastaan, roomalaiset eivät saaneet vihiä niistä juutalaisten pasifistisilta kuulostavista julkisista puheista. Jos roomalaiset kiinnostuivat juutalaisten uskonnosta ja omaksuivat sen oppeja väärässä kirjaimellisesti tulkitussa muodossa, heistä tuli heikompia ja alistuvampia. Se vähensi juutalaisiin kohdistuvia yhteiskunnallisia, uskonnollisia ja sotilaallisia paineita.

Lisäksi vertauskuvallisilla puheilla estettiin yleisesti ei-juutalaisia ymmärtämästä mitä juutalaiset tarkoittavat, ajattelevat ja uskovat, sekä estettiin ei-juutalaisia kääntymästä juutalaisuuteen, pidettiin yllä sisäryhmän ja ulkoryhmän erillisyyttä. Uskonto, joka näennäisesti kehottaa esim. alistumaan pahan edessä, pyrkimään alimmaiseksi sosiaalisessa hierarkiassa ja kääntämään hyökkääjälle toisenkin posken, vaikuttaa ulkopuolisista useimmiten vastenmieliseltä ja huonolta uskonnolta, sellaiselta, johon he eivät halua kääntyä.

Monet kristityt ovat tulkinneet Jeesuksen puheita kirjaimellisesti ja kärsineet siitä paljon, vaikka Markuksen evankeliumissa Jeesus nimenomaisesti sanoo (4:10-12):

"Kun Jeesus sitten oli jäänyt yksin kahdentoista opetuslapsen ja muiden seuralaisten kanssa, nämä kyselivät häneltä mitä vertaukset tarkoittivat. Hän sanoi heille, "Teille on uskottu Jumalan valtakunnan salaisuus, mutta nuo ulkopuoliset (ei-juutalaiset / vihamieliset ei-juutalaiset) kuulevat kaiken vain vertauksina, jotta he nähdessäänkään eivät näkisi eivätkä huomaisi, jotta he kuullessaankaan eivät kuulisi eivätkä ymmärtäisi, eivät kääntyisi eivätkä saisi anteeksi."

sunnuntai 11. helmikuuta 2018

Demokraattinen keskustelu


Demokratia on periaatteessa keskusteleva ja neuvotteleva yhteiskunnallinen järjestelmä. Myös keskustelu ja väittely ovat eräänlaisia neuvottelun muotoja, vaikka niiden prosessit ja säännöt ovat vapaamuotoisempia, ja niiden tavoitteet yleisempiä tai epäselvempiä. Monipuolisesti asioita valottavilla ja tärkeitä asioita laajasti huomioon ottavilla neuvotteluilla pyritään pääsemään hyviin moraalisiin, poliittisiin ja taloudellisiin lopputuloksiin. Sananvapaus mahdollistaa laaja-alaisen vilkkaan keskustelun yhteiskunnassa. Jotta neuvottelut toimivat ja onnistuvat, osapuolten täytyy tunnustaa vastavuoroisesti neljä asiaa a) Kaikilla osapuolilla on tunnustettu ja hyväksytty asema b) Kaikilla osapuolilla on merkityksellistä ja tärkeää sanottavaa c) Kaikki pitävät rehellisyyttä ja totuudenmukaisuutta tärkeinä arvoina, ja niihin pyritään yleisellä tasolla (melkein aina myös yksittäistapauksissa). Rehellisyyden johdannainen on luotettavuus. d) Neuvottelujen lopputulokset ja niistä seuraavat toimenpiteet ovat ainakin osittain avoimia ja päätettävissä neuvotteluilla.

Liberaalit eivät hyväksy konservatiivien asemaa neuvottelujen osapuolena, ja työskentelevät siksi sen eteen, että konservatiivien olemassaolo jäisi väliaikaiseksi. Liberaalin koalition osapuolet eivät tee näin toisilleen. Liberaalien mielestä konservatiiveilla ei ole käytännössä mitään merkityksellistä ja tärkeää sanottavaa. Liberaalien kommunikointi konservatiiveista tai konservatiivien suuntaan on yksisuuntaista propagandaa, ja liberaalit ovat eristäytyneet lähes kokonaan liberaaliin informaatiokuplaan. Liberaalit pyrkivät päättämään asiat ilman konservatiivien panosta tai siten, että konservatiivien panos jää lopullisten lopputulosten kannalta merkityksettömän pieneksi, ts. konservatiivit saavat enimmillään hidastaa jonkin verran liberaalien tavoitteiden toteutumista, mutta eivät estää niitä tai korvata niitä muilla.

Jos liberaalia koalitiota pidetään isona kattopuolueena, jossa kaikki ovat tärkeimmistä asioista yhtä mieltä, mutta jossa on erilaisia alaosastoja, elämme yksipuoluejärjestelmässä, jolla on demokratian kulissit. Liberaalit ovat yhtä mieltä kansallisen ja kansainvälisen sosiaalidemokratian ylläpitämisestä; liberaalin eliitin sisäisestä hyvä veli -järjestelmästä, jolla jaetaan etuja, virkoja, urakoita, työtehtäviä, alueita ja etuoikeuksia; Suomen sulauttamisesta Eu:n liittovaltioon; siitä, että tärkeimmät päätökset tehdään viime kädessä suurten kaupunkien ehdoilla; maahanmuuttopolitiikasta; liberaalista identiteettipolitiikasta; jne. Tämän ulkopuolelle ei kovin paljon vapaata politiikkaa jää.

Näistä voimme johtaa liberaalien pääsääntöisen kommunikoinnin sisällöt ja muodot. Koska liberaalit yrittävät lakkauttaa konservatiivien poliittisen olemassaolon, heidän kommunikointinsa on tavallaan poliittista sodankäyntiä, jossa normaalit poliittiset lait eivät päde. Liberaalit katsovat, että heillä on sen vuoksi oikeus valehdella, vääristellä ja jättää kertomatta. Liberaalien kommunikaatio pyrkii osoittamaan, että konservatiivit eivät kelpaa demokraattisiksi keskustelun ja neuvottelun osapuoliksi, liberaalien poliittisiksi kumppaneiksi tai demokraattisen järjestelmän jäseniksi. Siksi liberaalit nimittelevät konservatiiveja a) Fasisteiksi, kansallissosialisteiksi, autoritaarisiksi, tms. "He pyrkivät ottamaan kaiken vallan itselleen, jolloin demokraattisia neuvottelun osapuolia ei ole, eikä siten demokratiaakaan. He ovat diktatuurin kannattajia. He pyrkivät alistamaan kaikki muut. He ovat vakava häiriö ja uhka demokraattisessa systeemissä. Fasistit ja kansallissosialistit tuhottiin toisessa maailmansodassa. Me kutsumme sinua tekemään saman poliittisesti konservatiiveille ja konservatiivisuuden ilmentymille, vaikka emme sano sitä aivan suoraan (dog whistle -politics). Suhtaudumme tukien tai sallivasti kaikkiin, jotka vastustavat tavalla tai toisella konservatiiveja." Tässä nimittelyssä on havaittavissa runsasta psykologista projektiota. b) Tyhmiksi, epäluotettaviksi, osaamattomiksi, järjettömiksi, hulluiksi, vastenmielisiksi, tms. "He eivät kykene olemaan keskustelun ja neuvottelun osapuolia, joten siksi sinun ei pidä keskustella heidän kanssaan. He eivät osaa hallita yhteiskuntaa, joten heille ei voi antaa yhteiskunnan johtotehtäviä. Jos he lupaavat jotakin, he rikkovat useimmiten lupauksensa. Jos he voittavat vaalit, he omivat kaiken vallan itselleen. Kun he häviävät vaalit, he eivät luovuta valtaansa pois. He ovat irrationaalisia ja arvaamattomia, ja voivat tehdä mitä tahansa. He ovat inhottavia, joten älä pidä heistä, samaistu heihin, kuulu heidän ryhmiinsä tai pidä heitä auktoriteetteinasi. Älä ota heitä ystäviksesi." Tällä nimittelyllä pyritään luomaan sosiaalista ja poliittista segregaatiota ja eriarvoisuutta. Liberaalit toivovat, että propagandan ja poliittisen segregaation paineessa konservatiivit tekevät lisääntyvässä määrin yksipuolisia myönnytyksiä ja antautuvat lopulta ehdoitta.

Vaikka liberaalit eivät osallistu demokraattisiin neuvotteluihin konservatiivien kanssa, demokratian kulissit täytyy säilyttää. Pseudo-neuvottelun virkaa liberaalissa järjestelmässä hoitaa molemminpuolinen reaktiivinen yksisuuntainen kommentointi. Liberaalit reagoivat siihen mitä konservatiivit sanoivat tai tekivät, ja konservatiivit reagoivat vastaavalla tavalla liberaaleihin. Kun mielipiteet muokkautuvat reaktiivisesti ja kommentit lentelevät koko ajan julkisuudessa, syntyy mielikuva vilkkaista demokraattisista keskusteluista ja neuvotteluista. Aidoissa neuvottelussa pitäisi kuitenkin tapahtua seuraavaa a) Kummatkin osapuolet pyrkivät rehellisesti ymmärtämään toista osapuolta ja ottamaan hänen näkökulmansa huomioon b) Näkökulmissa tapahtuu oppimista ja yhteistä kehittymistä, paikoin lähentymistäkin c) Kummankin näkemykset vaikuttavat politiikkaan ja lopputuloksiin.

Niin ei tapahdu. Keskustelijat eivät puhu juuri ollenkaan keskenään, vaan melkein aina toistensa ohi 'suurelle yleisölle'. Jos he joutuvat joskus keskustelemaan keskenään, he yrittävät pakottaa negatiivisen asenteensa tarttumaan 'suuren yleisön' mielestä vastapuoleen. Vastavuoroinen neuvottelu on aina toissijaista yksisuuntaiseen propagandistiseen tavoitteeseen nähden. Näkökulmat säilyvät pääpiirteissään ennallaan, ne muokkautuvat vain sen verran, että pystyvät vastaamaan viimeisimpään vastapuolen kommenttiin tai tekoon.

maanantai 29. tammikuuta 2018

Pika-analyysi presidenttivaaleista


- Presidentillinen imago voitti politiikan sisällön. Kansalaisille kelpaa presidentiksi presidentillinen edustuskuva television ruudulla.

- Perussuomalaisten ei kannata osallistua Ylessä ja Mtv3:ssa sellaisiin haastatteluihin, joissa on yksi tai kaksi haastattelijaa yhtä henkilöä vastassa. Nämä mediat käyttävät yksinhaastatteluja pelkkään mustamaalaamiseen. Sellaisista haastatteluista on suurimmalta osin pelkkää haittaa. Perussuomalaisten on suotavaa nähdä nämä mediat 'häiriöinä todellisuudessa', joiden ympäri reititetään tavalla tai toisella mahdollisimman paljon. Sellaiset haastattelut, joissa on ehdokkaita useammasta puolueesta ovat parempia, koska haastattelijat joutuvat muiden ehdokkaiden läsnäolon takia hillitsemään jonkin verran mustamaalaustaan. Katsojat näkevät sellaisissa tilanteissa liian selvästi, jos toisia ehdokkaita kohdellaan toverillisesti (sic) ja toisia vastaan hyökätään kaikilla verukkeilla. Lisäksi monien ehdokkaiden haastatteluissa on uhkana se, että mustamaalauksen mielikuva tarttuu muihin ehdokkaisiin, vaikka sitä ei ole heihin kohdistettu. Sikäli kuin haastattelijat yrittävät mustamaalata, siihen on vastattava hyökkäävästi ja vedettävä päivänvaloon se, jonka haluttiin pysyvän piilossa tai implisiittisenä, esim. sanomalla, "toimittaja yrittää nyt kovasti mustamaalata minua, mutta toisiin ehdokkaisiin hän suhtautuu ystävällisen lämpimästi". 

- Perussuomalaiset tarvitsevat oman yleismedian. Perussuomalaisilla on puoluelehti, mutta se on, ymmärrettävistä syistä, selkeän puoluepoliittinen julkaisu. Tarvitsemme median, joka sopii monipuolisen sisältönsä takia kaikille, mutta jossa on jonkin verran perussuomalaista pohjavirettä ja selkeän konservatiivinen yleisilme.

Raha on tärkein monipuoliseen mediaan liittyvä kysymys. Suurin osa suurista liberaaleista medioista olisi tappiollisia, elleivät ne saisi suoraa tai epäsuoraa tukea suurilta yrityksiltä ja suurpankeilta. Ne esim. ostavat moninkertaisesti ylihinnoiteltua mainosaikaa, ja tekevät lahjoituksia ja sijoituksia pitääkseen liberaalit mediat toiminnassa. Vastineeksi ne saavat liberaaleihin medioihin haluamansa poliittisen pohjavireen ja ideologisen yleisilmeen, ja voivat tilata haluamiaan kampanjoita, esim. jonkin henkilön tai politiikan puolesta tai niitä vastaan.

 Miten monipuolisen median kustannukset saadaan minimoitua, mutta samalla laatu pidettyä korkeana? Miten sille saadaan mahdollisimman paljon useita pieniä maksuja maksavia katselijoita ja kuuntelijoita? Kuinka paljon se voi saada mainostuloja, ja suoraa tai epäsuoraa tukea. Miten voidaan yhdistää internetin ja perinteisten medioiden parhaimmat piirteet samaan mediaan? Jne.

- Perussuomalaisten kannattajien aktiivisuus on ihailtavaa ja heidän itse tekemiään pilakuvia, poliittista taidetta, iskulausekuvia, tms. on ilo katsella. Mutta kuten aina, vaikuttava aktiivisuus vaatii myös kohtuullista huolellisuutta ja pientä ajoittaista valikointia. Jos poliittisessa pilakuvassa on vaikkapa 4-5 sanaa, niiden oikeinkirjoituksen tärkeys korostuu. Jos niissä on yksikin virhe, se tekee tahatonta pilaa pilakuvasta ja antaa vastapuolelle mahdollisuuden neutraloida pilakuvan merkityksen mielessään, "tuollaisia ne ovat, ne eivät osaa kirjoittaa edes neljää sanaa oikein". Pilakuvan tarkoitus kääntyy päinvastaiseksi kuin sen alkuperäinen tarkoitus. Tarkastakaa siksi huolellisesti sanojen oikeinkirjoitus. Mainitkaa tekijöille, jos heidät tiedätte, että virheet kannattaa korjata. Älkää jakoko virheellisesti kirjoitettuja pilakuvia siinäkään tapauksessa, että se on houkuttelevaa.

Jos poliittisessa pilakuvassa ei ole jotain poliittista asiasisältöä tai muuta erityistä merkitystä, sitä ei välttämättä kannata tehdä. Sauli Niinistö näyttää kyllä intensiivisesti hymyillessään melkein kuin kiiluvasilmäiseltä Jokerilta, mutta jos pilakuvassa ei ole muuta sisältöä kuin ilkkua Niinistön ulkonäköä, ihmiset tulkitsevat sen helposti pelkäksi moukkamaisuudeksi, jolloin pilakuvan tarkoitus kääntyy helposti päinvastaiseksi kuin sen alkuperäinen tarkoitus. Kannattaa siten aina tehdä poliittinen pilakuva jonkin iskulauseenomaisen asiasisällön ympärille. Älkää jakoko kuvia, joiden sisältönä on pelkkä ilkkuminen, vaikka se olisi houkuttelevaa.

- Huhtasaaren kannatusta jakautui Niinistölle ja Väyryselle. Paavo oli presidenttivaaleissa henkilökohtaisten poliittisten tavoitteiden vuoksi, ei suomalaisten etujen tähden. Paavo on varmasti arkielämässä ihmisenä hyvä mies, mutta hän sai valitettavasti poliittisen koulutuksensa Neuvostoliiton ja erityissuhteiden aikakautena. Siksi hänestä kehittyi kiero poliittinen peluri. Sanotaan, että poliitikot pettävät, mutta usein kyse on niistä kompromisseista, joita on pakko tehdä esim. hallitusta muodostettaessa. Paavo taas pettää, vaikka ei olisi tarvettakaan, ihan pettämisen ilostakin. Useimmiten niissä on kuitenkin taustalla se, että Paavo yrittää miellyttää itseään (esim. "olen rohkea poliitikko, kun uskallan vastustaa julkisesti Euroopan unionia") ja kaikkia muita (esim. "valtaapitävät tietävät, että kulissien takana annan Eu agendalle tukeni tai enintään jätän äänestämättä, jos Eu agenda saa riittävästi tukea ilman minuakin"). Paavolle annetut äänet eivät pelkästään mene hukkaan, vaan niistä on haittaa. Jos Niinistö toimii presidenttinä ollessaan itselleen tyypillisesti melkein kuin pahvinen edustuskuva, eikä tee juuri mitään merkittävää, hänestä ei ole haittaa, mutta kyllä hänelle annetut äänet olisi käytetty paremmin, jos ne olisivat menneet Huhtasaarelle. 

- Suositus; äänestäkää seuraavalla kerralla asiasisällön ja potentiaalisen vaikutuksen perusteella ja vähemmän imagon perusteella.

tiistai 23. tammikuuta 2018

Vaikenemisen laki

Päättelin jo kauan sitten, että liberaali eliitti noudattaa eräänlaista 'omertaa' eli vaikenemisen lakia suhteessa kansalaisiin. He eivät paljasta edes sisäpiirin yleistä tietoa kansalaisille. He eivät osallistu tietojensa suhteen yhteistyöhön, oppimiseen, vertailuun tai kilpailuun kansalaisten kanssa. He eivät keskustele käytännössä juuri ollenkaan kansalaisten kanssa. Liberaali eliitti kommunikoi suoraan tai välikäsiensä kautta yksisuuntaisesti kansalaisiin päin jatkuvalla informaatio- ja propagandavirralla.

Yanis Varoufakisin kirjaa Adults in the Room lukiessa kävi ilmi, että vaikeneminen on liberaalille eliitille merkityksellisempi kuin ajattelinkaan. Jos pidetään tarvittavaa vähimmäisosaamista itsestäänselvyytenä, vaikeneminen on liberaalin eliitin tärkein rekrytoimisen ja sisäpiiriin kuulumisen ehto, ja tärkein lojaalisuuden osoitus.

Esimerkiksi jos toimittaja on yleisesti valmis julkaisemaan sen mitä liberaalin eliitin jäsenet tahtovat ja valmis jättämään julkaisematta sen mitä he eivät tahdo, toimittaja saa liberaalilta eliitiltä arvokkaita tietoja ja ajoittain paljastuksia, jotka tekevät toimittajasta tärkeän ja merkittävän. Toimittajilla on useimmiten sama liberaali koulutus ja maailmankuva kuin liberaalilla eliitillä ja he ovat useimmiten liittyneet samoihin liberaaleihin verkostoihin, joten tällaista rekrytointia tarvitaan melko harvoin. Jos toimittaja sanoo jotakin liberaalien poliittisten raamien ulkopuolista, hänet suljetaan tietovirtojen ulkopuolelle, jolloin hänen on vaikeaa tai mahdotonta toimia merkittävänä toimittajana.

Muutettavat muuttaen samoja periaatteita voidaan soveltaa kaikkiin liberaalin eliitin jäseniin tai sinne pyrkiviin.

Toimittaja saa olla kriittinen ja käydä julkisuudessa eloisaa keskustelua poliittisten raamien sisäpuolella. Tiedotusvälineissä on pintapuolisesti tarkastellen kiusallisia artikkeleita ja ohjelmia esimerkiksi huippupoliitikoista ja heidän laittomista vaalirahoituksistaan, mutta näissä median tarinaketju alkuineen ja loppuineen on tärkeämpi kuin ensimmäiset uutiset. Liberaalin eliittiin kuuluvat asiantuntijat antavat mediassa lausuntoja siitä, että lakeja rikkova vaalirahoitus on hiukan epäilyttävää, mutta ei suoranaisesti laitonta. Liberaaliin eliittiin kuuluva eduskunnan oikeusasiamies antaa pienen julkisen nuhteen, mutta katsoo, että muihin toimenpiteisiin ei ole aihetta. Ylhäältä ohjeistettu poliisin tutkintaviranomainen sanoo, että rikostutkintaa ei aloiteta. Tiedostusvälineet julkaisevat nämä ja vaikenevat sen jälkeen asiasta. Asia on silloin yhteiskunnallisesti loppuunkäsitelty. Ihmisten mieliin jäävä lopputulos on, että huippupoliitikoilla on oikeus toimia laajalti laeista välittämättä ja vapaammin kuin tavallisilla kansalaisilla. Se mikä tarinan alussa näytti kritiikiltä huippupoliitikkoja kohtaan, paljastui tarinan lopussa heidän vaikutusvaltaisuutensa toteamiseksi tai vihjatuksi ylistämiseksi. Jotta yhteiskunnallinen kritiikki vaikuttaisi aidolta, silloin tällöin jokin liberaalin eliitin vähäpätöisempi ja ehkä epävakaa jäsen heitetään aidosti susien raadeltavaksi. He voivat tarvittaessa toimia myös syntipukkeina, joiden kannettavaksi kaadetaan ylempänä tehtyjä rikoksia, virheitä tai ongelmia.

Eliitin sisäpiiriin kuulumalla saa ajettua merkittäviä poliittis-taloudellisia asioita eteenpäin. Sisäpiirin ulkopuolella saa puhua vapaammin, mutta on vaikeaa tietää miten poliittis-taloudelliset asiat todellisuudessa ovat ja vielä vaikeampaa vaikuttaa niihin. Usein kansalaiset eivät edes tiedä niiden asioiden olemassaolosta, joihin heidän olisi suotavaa vaikuttaa. Kun salatut asiat kuorrutetaan mediassa tunteisiin vetoavilla tarinoilla ja harhaanjohtavilla rationalisoinneilla, ihmiset päätyvät useimmiten muiden ohjailtaviksi.

Liberaalin median antamien tietojen perusteella ihmiset esimerkiksi ajattelevat, että Kiinan ja Tiibetin välillä on konflikti, johon on epämääräisiä etnisiä, uskonnollisia ja historiallisia syitä. Narratiivin mukaan kiinalaiset kohtelevat tiibetiläisiä epäoikeudenmukaisesti ilman juuri mitään todellisia syitä, tekaistujen syiden verukkeella. Tiibetiläiset ovat joutuneet  kiinalaisten perusteettoman aggression kohteeksi. Tiibetiläiset ovat suojeltava vähemmistö ja poliittisia uhreja, ja heidän ihmisoikeuksiaan loukataan. Aktivistiliberaalit ovat kampanjoineet ja osoittaneet mieltä tiibetiläisten puolesta. Liberaalit julkisuuden henkilöt ovat ottaneet näyttävästi kantaa tiibetiläisten puolesta. Jne.

Todellisuudessa kyse on Kiinan, ja Intian ja Yhdysvaltojen välisestä suurvaltakonfliktista. Kiinan Keltainen joki on Kiinan tärkein joki. Kiinan elintärkeä vedensaanti, ruuantuotanto ja liikenneyhteydet ovat pitkälti riippuvaisia siitä. Keltaisen joen alkulähteet ovat Tiibetin ylängöillä. Tiibetiläiset voivat periaatteessa padota ja uudelleenohjata suuret kertymäjoet niin, että Keltainen joki suurimmalta osin kuivuu. Se olisi valtava kansallinen katastrofi Kiinalle. Vaikka tiibetiläiset eivät todennäköisesti tee niin oma-aloitteisesti, he voivat joutua itsenäisinä helposti Intian ja Yhdysvaltojen satelliitiksi, ja tehdä sen niiden vaatimana, ja niiden osaamisella, teknologialla ja rahoituksella. Intia voisi myös vallata itsenäisen Tiibetin sotilaallisesti. Intia ja Yhdysvallat ovat de facto liittolaisia Kiinaa vastaan. Kiinalla on pitkään ollut kireät välit Intian kanssa, vaikka niiden välinen kauppa on lisääntynyt huomattavasti.

Länsimaiden ihmisoikeuskampanja viittaa siihen, että ne pyrkivät vääntämään kulissien takana Tiibetiä itsenäiseksi ja sen jälkeen liittolaisekseen, jotta ne voivat luoda ilmassa leijuvan vesiuhkan Kiinaa vastaan, jota ei tarvitse välttämättä toteuttaa, jotta sillä olisi pelote- ja kiristysvaikutusta.

Kiina joutui 1800 -luvulla länsimaiden ohjailemaksi, ja se oli suuri nöyryytys. Kiina on päättäväinen sen suhteen, että se ei enää koskaan joudu samaan asemaan kenenkään toimesta.

Näiden syiden takia Kiina katsoo, että sen on pakko pitää Tiibet hallussaan. Kiina ei luovu Tiibetistä riippumatta siitä kuinka paljon länsimaissa hyökätään ihmisoikeuksilla Kiinan Tiibetin politiikkaa vastaan tai järjestetään mielenosoituksia Tiibetin puolesta.

Hyvä lukija, riippumatta siitä kenen puolella olit tänne tullessasi ja kenen puolella olet tämän luettuasi, sekä konservatiivit että liberaalit voivat olla yhtä mieltä siitä, että liberaali media on johtanut molempia ryhmiä harhaan ja aktivistiliberaaleja on käytetty hyväksi suurvaltapolitiikassa. Edellä mainitut asiat muuttavat sitä miten Kiinan ja Tiibetin väliseen konfliktiin kannattaa suhtautua ja minkälaisilla keinoilla se kannattaa pyrkiä ratkaisemaan.

Samalla periaatteella liberaali media 'informoi' kansalaisia melkein kaikissa poliittis-taloudellisesti tärkeissä asioissa.

lauantai 13. tammikuuta 2018

Liberaali demokratia ja ahdinko poliittisena välineenä

Liberaali demokratia on systeemi, jolla sosiaalidemokratiasta, ja sitä hallitsevasta kansainvälisestä plutokratiasta ja julkisesta byrokratiaverkostosta pyritään tekemään ikuisia.

Liberaalissa demokratiassa voidaan melkein aina ennustaa politiikan vaihteluväli. Politiikka vaihtelee enemmän tai vähemmän keskipisteen ympärillä, jota voidaan kutsua sosiaalidemokraattiseksi keskiarvoksi. Liberaalin järjestelmän politiikan vaihtelu ei juuri koskaan ylitä sosiaalidemokratian rajoja, ja jos joskus ylittää, sillä on taipumus jäädä väliaikaiseksi. Politiikka palaa suhteellisen nopeasti vaihtelemaan sosiaalidemokratian rajojen sisällä. Liberaalin demokratian joustavuus on osin suunniteltu ja osin kehittynyt kestämään hyvin taloudellisia shokkeja, poliittista tyytymättömyyttä, sosiaalisia ja yhteiskunnallisia muutoksia, melko suuria taloudellisia eroja, sotia, luonnonkatastrofeja, jne. Pääoma- ja suuryrityskeinen markkinatalous ja suuret julkiset byrokratiat tuottavat suuren osan näistä ongelmista, ja poliittisen järjestelmän on kestettävä niiden toiminnan seuraukset.

Liberaali demokratia, eli liberaali fasismi on monietnisen, monikulttuurisen ja suurkaupunkikeskeisen kansainvälisen järjestelmän tai 'imperiumin' sosiaalidemokraattista politiikkaa. Imperiumi laajenee ja kasvaa pääasiassa taloudellisin, väestösiirrollisin, poliittisin ja kulttuurillisin keinoin, mutta jos ne osoittautuvat riittämättömiksi tai joku valtio aiheuttaa  järjestelmässä suuria häiriöitä tai esteitä, imperiumi voi käyttää sotilaallisia keinoja.

Traditionaalinen fasismi ja kansallissosialismi ovat taloudellisesti ja sotilaallisesti vahvaksi pyrkivän ja laajentumista tavoittelevan kansallisvaltion sosiaalidemokraattista politiikkaa. Fasistinen järjestelmä huolehtii riittävästä syntyvyydestä, jotta kansalaisia riittää talouden kasvun, armeijan, valloitussotien ja asutustoiminnan tarpeisiin. Fasistinen valtio karkottaa, eliminoi, vangitsee, propagoi tai uudelleenkouluttaa (oletettuja tai todellisia) heikkoja, vahingollisia tai petollisia yksilöitä ja ryhmiä, jotka heikentävät tai uhkaavat valtion asettamien päätavoitteiden toteuttamista. Fasistinen järjestelmä kasvattaa, kouluttaa ja karaisee yksilöistä vahvoja, kestäviä ja osaavia kansalaisia, ja sulauttaa heitä yhteen valtion johtamiksi kollektiivisiksi ryhmiksi, organisaatioiksi ja joukoiksi. Fasistinen valtio keskittää, ohjaa tai säätelee kaiken yhteiskunnan toiminnan ja tuotannon palvelemaan viime kädessä valtion päätavoitteita. Woodrow Wilsonin Yhdysvallat 1900-luvun alkupuolella ja Ruotsi 1930 -luvulla olivat enemmän talouteen ja tuotantoon painottuvia fasistisia järjestelmiä, 1930 -luvun Italia ja Saksa olivat enemmän sotilaallisuuteen ja valloitussotiin painottuvia fasistisia järjestelmiä.

Liberaalin sekatalouden sanotaan tuottavan taloudellisia eroja ja sitten tasoittavan niitä. Tämä pitää osittain paikkansa, mutta poliittisesti ja taloudellisesti yhtä tärkeää on se, että liberaali demokratia ylläpitää ja tuottaa lisää ahdinkoa, ja uusintaa ahdingon luokkajärjestelmää. Tämä voi tuntua intuition vastaista, koska liberaalin järjestelmän edustajat puhuvat usein retorisessa suojelussaan olevien ryhmien taloudellisesta ja muusta ahdingosta, sekä valtion ja kuntien sosiaalisista ohjelmista, joilla niitä voidaan lievittää.

Raha on puutteellinen motivoija. Jos henkilön palkka on jonkin verran yli keskimääräisen, lisäraha ei tuo juuri ollenkaan lisää tyytyväisyyttä ja onnellisuutta. Mitä enemmän ihmiselle kertyy varallisuutta tai mitä vähempään ihminen on tyytyväinen, sitä heikommaksi rahan motivoiva vaikutus muuttuu. Monet ihmiset ovat tyytyväisiä jopa sosiaaliturvan ja perusterveydenhuollon yhdistelmäänkin. Toisaalta ahdinko on voimakas ja kestävä motivoija. Ihminen pyrkii jatkuvasti pois ahdingosta, suojaamaan itsensä siltä tai poistamaan ahdingon aiheuttajan. Ahdingon motivoiva vaikutus ei heikkene juurikaan ajan kuluessa. Ahdingon ja rahan motivoivat vaikutukset kietoutuvat yhteen ja täydentävät toisiaan. Kun järjestelmä ylläpitää tai lisää ahdinkoa, sille tarvitaan purkautumistie, johon sitä koko ajan puretaan. Demokraattinen politiikka on yhteiskunnallisen ahdingon purkautumistie ja hillitsijä, jotta se ei saa hallitsemattomia muotoja. Kun ahdinko vähenee tai pysyy liian kauan ennallaan, liberaalin järjestelmän täytyy tuottaa sitä lisää.

Monien suurten yksityisten yritysten prosentuaalinen tuotto on heikko, joskus pitkään negatiivinenkin. Jos taloudellinen voitto olisi niiden toiminnan ainoa motiivi, monet niistä lakkautettaisiin. Koska niiden toiminnan todellisena tavoitteena on suurimmalta osin tuottaa työtä ja palkkioita niiden työntekijöille ja johtajille, niiden toiminta jatkuu huonoista tuotoista huolimatta. Useimpien julkisten organisaatioiden hyötysuhde suhteessa niihin käytettyihin resursseihin on huono, koska ne eivät ole markkinoiden paineiden ja vaatimusten alaisia. Niiden toiminta jatkuu, koska ne tuottavat työtä ja toimeentuloa lukuisille byrokraateille ja etuja osalle byrokratioiden asiakkaista. Byrokraatit, byrokratioista riippuvaiset tai hyötyvät ihmiset ja byrokratioille myönteisiksi propagoidut ihmiset ovat motivoituneita pitämään julkisia organisaatioita yllä. Vaikka yritysten voitoilla ja julkisten byrokratioiden hyötysuhteella on vaikutusta, niitä on yliarvioitu ja jätetty suurelta osin huomiotta muut toiminnan motiivit.

Yleensä sanotaan, että ryhmät kilpailevat demokratiassa siitä, kuka pystyy saamaan itselleen eniten etuja muiden kustannuksella ja vähimmillä omilla panostuksilla, mutta erilaiset ryhmät kilpailevat demokratiassa myös siitä, kuka pystyy minimoimaan oman ja suojattiensa ahdingon ja tuottamaan sitä eniten muille. Ahdingon tuotanto ei ole nollasummapeli, vaan sen kokonaismäärää yhteiskunnassa pystytään lisäämään melkein kaikille. Ahdinkoa tuotetaan toisille ryhmille yksipuolisesti, ristiin, kehämäisesti, vastavuoroisesti ja erityisesti pyramidimaisesti alaspäin hierarkiassa.

Esim. ryhmä A tuottaa poliittisesti ahdinkoa ryhmälle B, ja B tuottaa myöhemmin ahdinkoa vastavuoroisesti ryhmälle A. A yrittää vakuuttaa B:lle ja kaikille muille, että A:lla on suuri ahdinko ja B:llä ei ole todellisuudessa juuri mitään ahdinkoa. B tekee samaa A:lle. A ja B sanovat edustavansa myös muita ryhmiä kuin itseään, jolloin ne saavat ulkopuolisilta tukea ja voivat esiintyä altruistisina. A:n ja B:n taidot, resurssit ja yhteiskunnallinen asema määrittävät pitkälti sen kuinka hyvin ne onnistuvat ahdingon tuottamisessa ja propagandassaan.

Ahdingon jakautumisella yhteiskunnassa on luokkarakenne.

Ylimpänä hierarkiassa olevat plutokraatit eli miljardöörit saavat rahalla kaiken tarvitsemansa ja he ovat lähes täysin suojattuja yhteiskunnallisilta ahdingoilta. Tämä erottaa heidät melkein kaikista muista ihmisistä. Miljardöörit 'pelaavat' resursseillaan peliä,  jossa he voivat voittaa lisää rahaa ja valtaa, mutta he eivät voi henkilökohtaisella tasolla juurikaan hävitä. Jos esimerkiksi miljardöörillä on 40 miljardia dollaria omaisuutta, ja hän sijoittaa rahojaan todella huonosti ja kilpailijat syövät hänen omaisuuttaan entisestään, hän voi huonoimmassa tapauksessa menettää vaikkapa 30 miljardia dollaria. Siinä vaiheessa hänellä on vielä 10 miljardia turvallisemmissa sijoituskohteissa. Hänen rahansa riittävät samanlaiseen elämään kuin ennenkin, koska monimiljardöörien elämisen kulut ovat pieni murto-osa heidän omaisuudestaan. Hän ei joudu yhteiskunnallisesta näkökulmasta ahdinkoon. Monimiljardööri voi toki sairastua syöpään, menettää lapsensa onnettomuudessa, päätyä masentavaan avioeroon tai kärsiä ahdistuksesta psyykkisen sairauden muodossa, mutta nämä eivät riipu hänen yhteiskunnallisen asemansa tarjoamista eduista, mahdollisuuksista ja turvasta.

Plutokraatit pystyvät vaikuttamaan politiikkaan pitkälti haluamallaan tavalla. He pystyvät tuottamaan yhdessä liberaalin fasistisen järjestelmän kanssa runsaasti ahdinkoa muille ja rikastumaan sillä. Plutokraatit pystyvät suojaamaan resursseillaan itsensä mahdollisilta vastareaktioilta. Liberaali demokratia vähentää plutokraatteihin kohdistuvia paineita riippumatta poliitikkojen mahdollisesta plutokraatteihin kohdistuvasta retoriikasta.  Plutokraatit esimerkiksi säästävät kuluja ja rikastuvat maahanmuuttajien pimeälla ja harmaalla halpatyövoimalla. Maahanmuuttajat aiheuttavat monenlaisia ongelmia alaluokalle ja keskiluokalle; työttömyys, asuintalojen ja asuinalueiden huonontuminen,  rikollisuus, palkkojen putoaminen, jne. Jos tämän tyyppisiä ahdinkoja ja niiden todellisia syitä yleensä edes käsitellään tieteellisissä tutkimuksissa, mediassa tai poliittisissa yhteyksissä, niistä puhutaan negatiivisina ulkoisvaikutuksina, melkein kuin ne tapahtuisivat tahattomasti tai vahingossa itsestään ja olisivat niiden tuottajia ehkä harmittaviakin sivuvaikutuksia. Tämä on kuitenkin väärä tulkinta. Ahdingon lisääminen on keskeinen ja harkittu osa maahanmuuttopolitiikkaa. Alaluokan ja keskiluokan ahdingon lisääminen alentaa palkkoja, laskee työn ehtoja ja standardeja, vähentää lakkoilun todennäköisyyttä, jne. Sosiaalidemokraattinen järjestelmä on niin kankea ja luutunut, että ilman ahdinkoa haluttuja vaikutuksia ei juurikaan saada aikaan, katsottiinpa niitä negatiivisesti (palkkojen lasku, työolosuhteiden heikkeneminen, jne.) tai positiivisesti (parantunut kilpailukyky, suuremmat tuotot ja voitot, jne.).

Keskiluokka on ahdingon suhteen välikädessä. Keskiluokka hyötyy alaluokan ahdingosta, mutta ei läheskään niin paljon kuin yläluokan plutokraatit. Keskiluokka kärsii ahdingosta, mutta ei niin paljon kuin alaluokka. Suurempi ahdinko riippuu Damokleen miekkana keskiluokan yllä. Jos alaluokasta puristetaan ahdingon avulla kaikki mikä irti lähtee, ahdinko siirretään seuraavaksi täysimääräisenä puristamaan keskiluokasta kaikki mikä irti lähtee.

Politisoituneet tiedemiehet ja liberaalit toimittajat ovat keskiluokan draamakuningattaria. Siihen on useita syitä. He ovat riippuvaisia sanojensa vaikutuksesta muihin ihmisiin, joten heillä on taipumus käyttää niitä liioitellen tehostaakseen niiden vaikutusta. Em. tiedemiehet ja toimittajat ovat eräänlaisia liberaalin demokratian korruptoituneita pappeja. Heidän tehtävänsä on havaita, muotoilla ja ilmaista ihmisten tyytymättömyyttä, tavoitteita ja toiveita järjestelmän sallimilla tavoilla ja ohjata ne järjestelmän hyväksymiin kanaviin. Silti osin kuin tiedemiesten ja toimittajien retoriikka ei tyydytä ihmisiä, heidän täytyy opettaa, huijata, houkutella ja painostaa ihmisten ajattelua mukautumaan sallittuihin kanaviin.

Politisoituneet tiedemiehet vertaavat huonompaa yhteiskunnallista asemaansa ja palkkojaan "kapitalisteihin", koska he katsovat pystyvänsä itse samanlaiseen tai parempaan ohjausfunktioon yhteiskunnassa. Tämä toimii politisoituneiden tiedemiesten tyytymättömyyden perustana ja lisää heidän dramaattisuuttaan.
Tiedemiehet tarvitsevat ajatustyöhönsä ja tutkimuksiinsa paljon rauhaa, aikaa ja kiirettömyyttä. Heidän ajatustyönsä häiriintyy herkästi. Kun tiedemiehiä altistetaan pätkätöille, epävarmuudelle töiden säilymisestä, työhön liittyville arvioinneille ja vertailuille, aikatauluille, tulosvaatimuksille ja tulospalkkaukselle, tms., tiedemiesten pasmat menevät sekaisin. Politisoituneilla tiedemiehillä ja muillakin tiedemiehillä on taipumus reagoida tällaiseen kilpailutukseen voimakkaasti. Se suurentaa heidän dramaattisuuttaan.

Toimittajilla on paljon poliittista valtaa, mutta siihen suhteutettuna heidän tulonsa ja yhteiskunnallinen asemansa ovat suhteellisen alhaisia. Tämä toimii jatkuvana toimittajien tyytymättömyyden aiheena ja kasvattaa heidän dramaattisuuttaan.

Nämä tekijät lisäävät yhdessä politiikan retorista dramaattisuutta, ja tekevät politisoituneista tiedemiehistä ja toimittajista vakuuttavampia massojen tyytymättömyyden kanavoijia. Politisoituneiden tiedemiesten ja toimittajien tyytymättömyyden syyt muistuttavat toisiaan paljon, samoin kuin niistä seuraava dramaattisuus.

Liberaali yhteiskunta kehittyy, niiltä osin kuin kehittyy, hitaasti tai melko hitaasti, ja monilta osin se taantuu tai on pysähtynyt. Liberaalin demokratian politiikka on lähes pysähtynyttä lukuunottamatta joitakin non-konformistisia puolueita. Jos ihmiset näkisivät tämän todellisuuden sellaisena kuin se on, se lisäisi ihmisten tyytymättömyyttä, kyllästyneisyyttä ja muutospaineita. Tämän takia politisoituneiden tiedemiesten ja liberaalien toimittajien täytyy kuorruttaa yhteiskunta ja politiikka suurilla draamoilla, jatkuvilla tapahtumilla ja liioitelluilla kehitysaskeleilla.

Demokratian prosessi on itsessään suuri draama. Puolue A hävisi neljä vuotta sitten vaalit, mutta voittaa värikkäiden vaiheiden, paljastusten ja kovien retoristen taisteluiden jälkeen nykyiset vaalit. A:n kannattajien mielestä nyt kaikki on mahdollista, nyt kaikki hyvä toteutuu, nyt mennään vauhdilla kohti hyvää tulevaisuutta. Hallituskoalitioneuvottelujen aikana tavoitteista sulaa kompromissien takia kolmasosa pois. Hallituskauden aikana käy ilmi, että hallitus ei voi toteuttaa yhteiskunnan jarruttavien rakenteiden takia kolmasosaa tavoitteista. Lisäksi se kolmasosa tavoitteista, joka saadaan toteutettua, on vaikutuksiltaan ja seurausvaikutuksiltaan osin laimean hyvä ja osin negatiivinen, ei ollenkaan sellainen kuin kannattajat toivoivat. Kokonaisuutena oikeastaan juuri mikään ei muuttunut. A:n kannattajat ovat epämääräisesti pettyneitä kun seuraavat vaalit alkavat. A:n kannattajat purkavat patoumiaan puolue B:hen ja syyttävät sitä kaikesta, joka on huonosti. Värikkäiden vaiheiden jälkeen puolue B voittaa vaalit. A:n kannattajat varautuvat olettamiinsa B:n aiheuttamiin katastrofaalisen huonoihin aikoihin. B:n hallituskausi menee suunnilleen samalla tavalla kuin A:n, eli kokonaisuutena juuri mikään ei muutu. Seuraavissa vaaleissa A voittaa jälleen värikkäiden vaiheiden jälkeen, jolloin pysähtyneisyyden sykli alkaa uudestaan. Jos A:n kannattajilta kysytään kuinka paljon yhteiskunta on muuttunut syklin aikana ja kuinka paljon A on saanut aikaan, A:n kannattajat vastaavat kumpaankin kysymykseen paljon, koska he ajattelevat enemmän dramaattisia poliittisia tapahtumia, tappioita, pettymyksiä, uusia nousuja, innostusta, saavutuksia, voiton huumaa, työn määrää, paljastuksia, väittelyitä, riitoja, taisteluita, jne., joita sykliin kuuluu, ja vähemmän sitä mitä yhteiskunta todellisuudessa on tai miten paljon se on mahdollisesti kehittynyt.

Liberaalin demokratian tehokkuus voidaan tiivistää seuraavaan sanalliseen kaavaan: Todellinen politiikka ja yhteiskunta, melko staattisia + useat suuret ongelmat ja ahdinko kasvavia + poliittinen ja tiedotuksellinen draama ----> liberaali yhteiskunta tuntuu menevän vauhdilla eteenpäin ja ongelmat tuntuvat korjaantuvan kunhan vastapuolen poliitikot saadaan kerta toisensa jälkeen äänestämällä pois vallasta ja oma poliittinen ryhmä kerta toisensa jälkeen sen tilalle.

Dramaattisuus liberaalissa demokratiassa merkitsee valheita, vääristelyjä ja kertomatta jättämisiä. Ne ovat usein läpinäkyviä. Miten liberaalit toimittajat ja politisoituneet tiedemiehet saavat kannattajansa katsomaan niitä läpi sormien tai uskomaan niihin? Heidän täytyy kiinnittää kannattajiensa huomio koko ajan ylimpiin asioihin (useimmiten valheita), jotka oikeuttavat valheet pienemmissä asioissa. Jos esimerkiksi Trump on "kirjaimellisesti Hitler, joka pyrkii perustamaan fasistisen järjestelmän" (me tosin elämme jo sellaisessa), silloin kaikki Trumpia vastaan esitetyt muut valheet koetaan oikeutetuiksi, hyviksi tai välttämättömiksi. Se mikä usein ensin tiedetään enemmän tai vähemmän valheeksi, vääristelyksi tai liioitteluksi, muuttuu ajan kuluessa, sosiaalisella konformismilla, auktoriteettien vahvistuksella ja monen toiston jälkeen yhä enemmän "totuudeksi".

Yläluokan ja keskiluokan liberaalit halveksivat alaluokkaa, vaikka he käyttävät siihen liberaalissa yhteiskunnassa hyväksyttyä koodikieltä, jolla syyllisyys halveksimiseen ja kansanryhmää vastaan kiihottamiseen voidaan kieltää. Yläluokka ja keskiluokka eivät enää toimi esimerkkinä alaluokalle, eivätkä opeteta sille hyveitä tai pyri kasvattamaan sen luonnetta. Vallitsevat liberaalit arvot ja todellisen kristinuskon heikentyminen ovat vähentäneet mm. alaluokan toimintakykyä, sosiaalisuutta ja vakautta. Yläluokka ja keskiluokka odottavat tästä huolimatta alaluokalta hyviä työsuorituksia, mukautumista ja kuuliaisuutta. Alaluokan alhaiset palkat eivät yksin riitä alaluokan motivoimiseksi ja ojentamiseksi, joten yläluokka ja keskiluokka käyttävät siihen myös ahdinkoa. Ahdingon aiheuttaminen on halvempaa kuin rahalla motivoiminen. Alaluokalle on helppo aiheuttaa ahdinkoa. Jos alaluokan jäseniltä jää yksi palkka saamatta, he ovat usein henkilökohtaisessa konkurssissa. Alaluokan resursseilla ja asemalla on usein vaikea saada kohtuullista puolisoa parisuhdemarkkinoilla. Alaluokan asuinalueet ovat alttiita ongelmien kasautumiselle. Alaluokka on riippuvaisin julkisten palveluiden tasosta ja tuista. Jne. Liberaalit käyttävät massamaahanmuuttoa erityisesti alaluokkaa vastaan lisätäkseen sen ahdinkoa kaikilla elämänalueilla.

Liberaali demokratia on suurelta osin ahdingon jakamista tai jakamatta jättämistä eri ryhmille. Ahdingon lisääntyminen on ihmisille useimmiten paljon merkityksellisempää kuin se saavatko he jonkin korotuksen etuihin tai vähennyksen veroihin. Siksi ihmisten ahdinko ja sen kytkökset toisten ihmisten hyötyihin on suotavaa liittää avoimesti osaksi politiikkaa. Ahdingon määrää pystytään arvioimaan vain sumeasti, mutta on suhteellisen helppoa laittaa erilaiset ahdinkojen luokat suuruusjärjestykseen. Niiden pohjalta voidaan käydä nykyistä parempaa ja rakentavampaa poliittista keskustelua. Liberaali demokratia itsessään ei ole enää korjattavissa.

lauantai 6. tammikuuta 2018

Suomalaisten yhtenäisyyden lisääminen


Kello on 22.30 illalla. Raskaan sarjaan voimanostajan ovikello soi. Ovella on heiveröinen ja pienikokoinen mies, joka pyytää laittamaan musiikkia pienemmälle, koska bassojumputus kuuluu häiritsevän kovana alakertaan ja hän ei pysty nukkumaan. Voimanostaja toteaa, että hänen musiikkinsa ei ole kovalla, eikä se häiritse muita naapureita. Kukaan muu ei ole valittanut musiikista. Pieni mies sanoo, että hyvä niin, mutta alakertaan musiikki kuuluu kuitenkin valitettavasti liian kovana. Mitä voimanostajan pitäisi ajatella tästä tilanteesta? Onko pieni mies rasittava turhasta valittaja, jonka pitäisi kehittää itselleen normaali sietokyky ja kasvaa aikuiseksi? Pitäisikö voimanostajan käyttää fyysistä ja psyykkistä dominoivuuttaan, ja käskeä pientä miestä lähtemään sellaisella tavalla, että hän ei varmasti tule valittamaan toista kertaa. Voimanostaja laittoi jo hyvää hyvyyttään oma-aloitteisesti kahdeksan jälkeen musiikin pienemmälle, jotta se ei häiritsisi muita. Hän ei soita musiikkia joka päivä ja useimmiten melko lyhyen aikaa. Kaikki tuntuu viittaavan siihen, että voimanostajan tulisi puolustaa olemisen ja toiminnan vapauttaan omassa kodissaan tungettelijaa vastaan. Sitäpaitsi pieni mies ei kuulu voimanostajan viiteryhmään eli hänen voimanostajakavereihinsa, joten miksi hänen pitäisi tuntea myötätuntoa pientä miestä kohtaan?

Pieni mies on erityisherkkä henkilö. Erityisherkät reagoivat useimmiten voimakkaasti pieniinkin aistiärsykkeisiin ja he eivät pysty sulkemaan niitä pois mielestään toisin kuin normaalit ihmiset. Jos aistiärsykkeitä on liikaa tai ne ovat liian kovia erityisherkille, heillä on taipumus ahdistua tai pelätä. Erityisherkät uupuvat ja rasittuvat, jos ympärillä tapahtuu liian paljon tai liian pitkään asioita, olivatpa ne ihmisten, eläinten, koneiden tai luonnonympäristön aiheuttamia. Jos he eivät pääse vetäytymään itselleen kohtuullisessa ajassa rauhalliseen paikkaan lepäämään, heillä on taipumus stressaantua.

Jos esimerkiksi jossain suhteellisen kaukana erityisherkästä käynnistyy yhtäkkiä tiepora, hän voi säikähtää ja säpsähtää pahanpäiväisesti, ja joutuu pakenemaan juoksujalkaa sietämättömäksi ja kauheaksi kokemaansa meteliä. Normaali ihminen voi tulkita saman pieneksi kaupungin taustahälinäksi, johon hän ei kiinnitä mitään huomiota.

Muiden ihmisten mielialat ja tunteet vaikuttavat voimakkaasti erityisherkkiin. He järkyttyvät helposti toisten ihmisten ihmisten ristiriidoista ja kovaäänisistä riidoista. Erityisherkästä riippuen he voivat pelätä sekä riitaa että siihen liittyviä voimakkaita aistihavaintoja tai lähes pelkästään siihen liittyviä voimakkaita aistihavaintoja, ei itse riitaa.  He pelkäävät usein väkivaltaisia, nopeasti välähteleviä ja meluisia toimintaelokuvia. Erityisherkät ovat usein ujoja. Jos he joutuvat kilpailemaan tai olemaan muiden ihmisten huomion keskipisteenä, heillä on usein taipumus jännittää niin paljon, että he suoriutuvat huonommin kuin normaalisti. Erityisherkillä on usein matala kipukynnys, ja he kokevat kivun voimakkaampana kuin tavalliset ihmiset. He reagoivat usein voimakkaasti kiireeseen ja moniin samanaikaisiin tehtäviin, ja stressaantuvat niistä suhteellisen nopeasti.

Tämän vastapainona erityisherkät havaitsevat useimmiten tapahtumien, sosiaalisten tilanteiden, informaativirtojen ja aistihavaintojen sisältöjä, merkityksiä ja sävyjä enemmän ja tarkemmin kuin normaalit ihmiset, ja yhdistävät ne rikkaaseen sisäiseen maailmaansa. He prosessoivat havaintojaan usein monipuolisesti ja luovasti. Erityisherkät toimivat suhteellisen usein luovissa ammateissa, esim. taiteilijoina, säveltäjinä tai koruja tekevinä käsityöläisinä. He sopivat usein tehtäviin, joissa vaaditaan tarkkaa ja monipuolista haju- ja makuaistia, esimerkiksi viinien laaduntarkkailijoiksi, ravintoloita arvioiviksi toimittajiksi tai korkeatasoisten ravintoloiden kokeiksi.

Erityisherkät havaitsevat muita herkemmin vikoja, ongelmia ja uhkia. He huomaavat esimerkiksi muita paremmin koneen tuottamista äänistä, värinöistä ja toiminnassa näkyvistä mikroskooppisen pienistä muutoksista milloin kone on hajoamassa ja mikä osa on viallinen tai kulunut. Erityisherkät huomaavat sotatilanteessa viholliset tai muut uhkatilanteet useimmiten ennen muita. He huomaavat luonnossa uhkaavat eläimet ja tilanteet usein ennen muita, esimerkiksi vaanivan leijonan savannilla tai purjevenettä lähestyvän suuren myrskyn. Jos erityisherkkä työskentelee esimerkiksi toimistossa, hän havaitsee usein ensimmäisenä ne tekijät, jotka aiheuttavat työkavereille stressiä, esim. toimistossa on liian kuuma, hengitysilma on huonoa ja työtehtäviä on liian monta samanaikaisesti. Erityisherkät huomaavat usein muiden ihmisten tunteet ja mielialat ennenkuin he huomaavat ne itse, ja prosessoivat niiden vivahteita tarkkanäköisesti. Erityisherkkä voi esimerkiksi huomata kasvojen mikroilmeistä, pienistä muutoksista puheäänen vivahteissa ja liikkeiden rytmeistä, että hänen työkaverinsa on melko iloisella ja positiivisella tuulella, vaikka työkaveri ei ole huomannut omaa mielialaansa. Erityisherkät huomaavat herkästi sosiaalisissa suhteissa olevat ongelmat tai positiiviset tekijät. Jos heillä on riittävästi sosiaalista älykkyyttä ja sosiaalisuutta, he voivat toimia hyvinä ristiriitojen ratkaisijoina, neuvottelijoina, motivoijina ja hyvän yhteishengen luojina kunhan saavat tehdä sen ennemminkin ryhmän rivijäsenenä kuin johtajana.

Erityisherkkiä on ominaisuuksiensa takia usein tavallista vaikeampaa integroida sosiaalisiin ryhmiin ja työorganisaatioihin. Jos integroinnin eteen tehdään tarvittavat toimenpiteet ja heidän positiiviset ominaisuutensa otetaan huomioon, heistä voi olla niille monenlaista normaalia suurempaa hyötyä.

Jos psyykenongelmaiset yleisellä tasolla eivät pysty solmimaan kohtuullisia sosiaalisia suhteita ja löydä paikkaansa yhteiskunnassa, he muuntavat usein niihin liittyvät toiveet abstrakteiksi, idealisoiduiksi ja utopistisiksi poliittisiksi vaatimuksiksi. He voivat alkaa kannattamaan maailmanrauhaa ja yksipuolista pasifismia, kaikkien kansojen veljeyttä, ehdotonta suvaitsevaisuutta, subjektiivisia ja mielivaltaisia identiteettejä, universaalia tasa-arvoa, tms. Näitä ajatuksia tukevat yhteiskunnalliset virtaukset voimistavat tendenssiä.

Moniin psyyken ongelmiin voi liittyä erityisiä kykyjä ja lahjakkuuksia; maanis-depressiivisyys, hypomania, masennus, vaativa persoonallisuus, pakko-oireinen häiriö, riippuva persoonallisuus, huomiohakuinen persoonallisuus, skitsotypaalinen persoonallisuus, jonkinasteinen paranoidisuus, psykopatia, skitsofrenia, jne.

Esimerkiksi pakkomielteiden ajama monomaaninen, päättäväinen ja täydellisyyteen pyrkivä henkilö, jolla on pakko-oireinen häiriö, voi raivata organisaatiolle uusia teitä sellaisella työmäärällä, tarkkuudella, organisointikyvyllä, tahdonvoimalla ja joissakin tapauksissa luovuudella, joka näyttää tavallisista ihmisistä epäinhimilliseltä.

Tällaisia henkilöitä on kansallisissa ryhmissä kohtuullisen paljon määrällisesti, mutta ei prosentuaalisesti.

Tekevätkö tällaiset henkilöt tavalla tai toisella työtä utopioiden vai realististen tavoitteiden puolesta? Vastaus on merkittävä.

Integraation, yhteisymmärryksen ja yhteishengen puutteen ongelma koskee laajemminkin suomalaisia. Suomalaiset ovat jakautuneet lukemattomiin ja suurelta osin yhteensopimattomiin kuppikuntiin tai atomisoituneiksi yksilöiksi. Markkinointimiehet vs. insinöörit, johtajat vs. työntekijät, jääkiekkoilijat vs. taitoluistelijat, vasemmistolaiset vs. oikeistolaiset, yläluokka vs. keskiluokka vs. alaluokka, introvertit vs. ekstrovertit, jne. Myös normaalit ihmiset yrittävät paikata tätä kaaosta ja yhteisyyden puutetta abstrakteilla ja utopistisilla ideologioilla ja uskomuksilla. Mitä enemmän asiat menevät ihmisten hajautuneisuuden ja utopististen ideologioiden takia pieleen, sitä enemmän ihmiset takertuvat utopioihin ja yrittävät korjata todellisuutta niillä. Syntyy negatiivinen itseään voimistava yhteiskunnallinen vajoaminen tai syöksykierre.

Toisin sanoen vahingolliset ja epärealistiset ideologiat syntyvät suurelta osin spontaanisti kansallisten ja etnisten ryhmien hajotessa liikaa.

Palatkaamme alun kysymyksiin.

Jos voimanostaja on ajatteleva ja hyvä suomalainen, hänen tulee pyrkiä ymmärtämään toisia suomalaisia paremmin, ja lisäämään suomalaisten yhtenäisyyttä ja integraatiota. Sellaisillakin henkilöillä, jotka näyttävät päällepäin tai ensi silmäyksellä turhan valittajilta tai häiriköiltä, on useimmiten hyvät ja loogiset syyt toiminnalleen. Ne voivat poiketa radikaalisti normaalien ihmisten syistä. Heidän kanssaan keskustelemalla, heiltä kyselemällä, heidän kanssaan neuvottelemalla ja heille ratkaisuehdotuksia esittämällä on mahdollista päästä kaikille osapuolille hyvään lopputulokseen. Erityisherkästä miehestä ei koskaan tule voimanostajaa eikä voimanostajan urheiluseuran jäsentä, mutta hänestä voi tulla voimanostajan hyvä naapuri ja ystävä. He voivat molemmat kuulua asuinalueensa seuroihin, ja vaikuttaa asuinalueensa asioihin positiivisella ja merkittävällä tavalla. Yhtenäisyyttä lisäävien prosessien tulee olla suurimmalta osin skaalautuvia, eli se millä suomalaisten yhtenäisyyttä lisätään yksilö- ja pienryhmätasolla, sillä sitä lisätään myös suurempien ryhmien välillä.

Suomalaisten välistä integraatiota lisääviä periaatteita: Olkaa kiinnostuneita toistenne ajatuksista ja pyrkikää ymmärtämään toisianne paremmin. Antakaa toisillenne suhteellisen nopeasti ja helposti anteeksi. Auttakaa toisianne ja olkaa toisillenne anteliaita. Luokaa ja nostattakaa suomalaisten yhteishenkeä. Olkaa kiitollisia niistä hyvistä ja yhteisistä asioista, joita teillä on. Keventäkää vaikeita aikoja huumorilla ja iloisilla hetkillä. Olkaa ylpeitä suomalaisuudesta. Toimikaa esikuvina, ja inspiroikaa ja kannustakaa toisianne hyveisiin ja suurempiin saavutuksiin. Älkää korostako itseänne liikaa. Antakaa muille heille kuuluvat tunnustukset ja kunnia hyvästä työstä ja ansioista.

torstai 28. joulukuuta 2017

Kuka on moderni ihminen?


Kommentoin alla linkitettyä Hoyt Thorpen artikkelia Thermidor -lehdessä seuraavasti:

"Hoyt, educating and structurally well made article.
So what is modern and pre-modern? Is a person modern if he has laptop, tablet and smartphone, and can use them? Is a person modern if he lives like a caveman, but has liberal manners and talks exactly like vanguard liberals? Is a person modern according to how much he produces modernity and modern things (e.g. Trump's firm produces modernity and modern things in plenty)? When liberals define who is modern and who is not, could they have any self-serving and distorting biases in their definitions?
If we unwind the underlying and unsaid liberal definitions of modern person ...
a) Modern person is domesticated and meek. He is not any kind of threat to liberal elite, other persons or other groups, or their interests.
b) Modern person is fully usable and obedient human resource. He has no ethnic, religious, cultural, familial, linguistic, etc. ties, which could complicate recruitment and functions of large complex organizations. He can be moved or move himself wherever. He thinks his home is anywhere where he has a room and disposable IKEA furniture. He can intergrate himself fully to any organization or group he is assigned to and cooperates with anyone without reservations and conditions. He obeys the incentives, rules, orders, punishments, recognitions and prizes which are given to him by organizations. Modern man conforms. Modern man is universal play-dough waiting to be shaped.
c) Modern man is calculable and predictable, so that his thoughts, emotions, actions and aspirations can be predicted as part of masses with statistics, and to varying extent individually. His non-existent ethnic, religious, cultural, familial, etc. ties dont hamper, perplex or prevent this process. Modern man is analyzed, so that he can be efficiently manipulated and controlled. The more a modern man is dysfunctional in the eyes of liberal elite, the more must be known about him individually; psychological problems, health problems, wrong political opinions, criminality, unemployment, drug use, terrorism, etc. So good and functional liberal is mostly undifferentiated part of masses in statistics, but dysfunctional and bad citizen is fully analyzed and individuated.
d) Modern man follows liberal speech codes and liberal thought patterns, which are given to him from above in the hierarchy. Ideally he is so trained and constricted by words and pre-given thoughts that he cant think in the wrong way. E.g. positive discrimination might discriminate against modern man, but because it is positive discrimination, it is harder to think and feel it as a negative discrimination. It could and should arouse positive thoughts and feelings, i.e. the word choice at the same time persuades and demands these.
e) In sum, modern man is bland exchangeable unit in the system. This is unpalatable. Because of this and because modern man needs ideals toward which to aspire, system must produce mental images of ideal persons in an ideal system. These must be higher in the hierarchy than the average mass man. There are two possible universal ideals of the liberal system, which could in theory fulfill the task, intellectuals and those who govern the system.
Ideals must have at least the following qualities; higher in the hierarchy; morally and socially good; skillful, knowledgeable and wise; leader, trailblazer, powerful and/or winner; etc.
Those who govern often break, bend or circumvent the rules of the system, and get away with it because of their position. They make rules which favor themselves. They engage in corruption. Often their rapaciousness shows, although they try to hide. They impose one rigid morality on the masses, and give another plastic morality to themselves. Their public speeches and pronouncements, and actions and behavior are often contradictory. Etc. Because of this the governing elites think the present publicity is already too much, they dont want any in addition, especially such which constantly places metaphorical measurement sticks by their sides. Ideally governing elites would like to be almost invisible, excluding events in which they are celebrated and appreciated. Because of this people rarely know e.g. who are the leaders of the biggest international banks.
So intellectuals must be the ideals, and they are ideal for this job. People feel that they are somehow at the top of the system, although they are not. Intellectuals moral goodness is measured by their texts and to some extent their speeches, not their private lives and actions, personalities and characters, and negative collective externalities of their work. Intellectuals can always produce morally immaculate and perfect texts and speeches. Because intellectuals love the humanity, people notice much less that they hate many individuals and groups.
Intellectuals are pseudo-heroic. They venture to forbidden and unknown areas of society and reality, and when they encounter forbidden truths, they heroically vanquish these dragons by recycling them safely to the permissible areas of liberal society. There morally healing soup is made out of the dead dragons. Thus they may observe that blacks are less intelligent than whites, but they conclude that this is because of structucal discrimination and disadvantages in childhood, teen years and adult life. Then they suggest how these discriminations and disadvantages can be reduced or even eliminated. These intellectual procedures make all the people in the world symbolically equal, and if after this anyone refuses to hold hands in a circle which circles the globe or says the vanquished forbidden truths, then he is a morally bad person for the liberals. Lots of time, energy and resources have been consumed to symbolic intellectual work, so liberals feel that if somebody transgresses against the symbolic results, he is destroying something precious, important and delicate. Intellectuals are not held accountable for their work, because intellectuals symbolic heroic functions are more important than their concrete results. Thus the black - white intelligence gap has remained the same in the most g-loaded tasks despite a century of intellectuals best efforts. Because the variations in the black - white intelligence gap is explained in adulthood 75-80% by genes, intellectuals heve long lasting and abundant work ahead in this area.
*****
So the thinking man is not left a choice; he must refuse to be modern lifeless and emasculated man in the way liberals define it. Trump may sometimes curse and uses construction worker language, but he is as modern phenomenom as intellectuals, and he has produced more modernity than 1000 average intellectuals combined. Liberals want to govern intelligent life, and the hallmark of intelligent life is that it will do its own things; grows, fluorish and wilts in cycles; is often incompatible with other intelligent life; becomes dysfunctional, aggressive or inactive if it is forced too much; needs lot of room and freedom to grow and flourish; etc. Some structure is good, but only if it is in symbiosis and constructive interplay with life in its richness.
The last time life was forced too much to a rigid mold, 100 million people died. Have liberals learned anything?"

http://thermidormag.com/trump-and-the-return-of-pre-modern-incivility/

sunnuntai 24. joulukuuta 2017

Hyvää Jeesuksen syntymäpäivää

Suomalaiselta protestanttiselta kirkolta ei löydy tarvittavaa uskoa ja hartautta Joulun juhlistamiseen, joten annetaan ortodoksien laulaa Joulun hartaus.


lauantai 16. joulukuuta 2017

Luis Fonsi, Despacito - maailman eniten katsottu YouTube -video



Luis Fonsi - Despacito, yli 4,5 miljardia katsojaa alle vuodessa YouTubessa, eniten katsojia YouTuben historiassa. Onko latinomusiikki elvyttävä verensiirto kuihtuneelle Hollywood -vampyyrille, tässä tapauksessa Universal Musicille?

Latinomusiikista saattaa tulla ensimmäinen aidosti globaali musiikkilaji, jota kuunnellaan melko tasaisesti ja runsaasti kaikkialla maailmassa. Siihen on hyvät edellytykset.

Espanja on kaunis ja rytmikäs kieli puhuttuna, ja se luo laulettuna jo itsessään monipuolisen rytmin musiikkiin. Espanjan kielellä on helppoa ilmaista syviä ja korkeita tunteita, esimerkiksi riipaisevaa kaipausta, keinuvaa iloa ja tulista suuttumusta, joita latinomuusikoiden elekieli, eläytyminen ja äänensävyt korostavat. 

Latinomusiikki on sekoitus hallitsevaa espanjalaista vaikutusta, jota on maustettu rytmin ja improvisaation osalta afrikkalaisilla vaikutteilla. Espanjalaisesta musiikista tulee latinomusiikkiin melodioiden, laulun, tunneilmaisujen, rytmien, sanoitusten, yhtyeiden kokoonpanojen ja soittimien perusasetelmat, säännönmukaisuudet ja kehityskulut.

Hollywood kaupittelee latinomusiikin välityksellä vanhoja myrkkyjään hiukan uudistetussa paketissa, eli suoraan tai epäsuorasti rodunsekoitusta, liioiteltua ja/tai perverssiä seksuaalisuutta ja yleisesti liberaaleja arvoja.

Vaikka Hollywood on halutessaan teknisesti taitava musiikin tuottaja, se on pohjimmiltaan mekaanista massatuotantoteollisuutta, ja niinpä se turmelee lopulta kaiken musiikin, johon se koskee.

Tarkemmalla kuuntelulla kaikki merkit tästä on havaittavissa myös Despacito -kappaleessa.

Despacito on paljon vähemmän latinoamerikkalainen kappale kuin miltä se kuulostaa. Despacito alkaa melko yksinkertaisella akustisella latinokitaraosuudella, joka luo tunnelmaa ja odotuksia siitä mitä kappale tulee olemaan. Se jatkuu Luis Fonsin laululla, joka on melodialtaan, sävyiltään ja rytmeiltään mukavaa ja tunteikasta latinoamerikkalaista laulua, mutta taustan rytmit ja säestys ovat kuin mistä tahansa heikkotasoisesta nykyttävästä popkappaleesta. Alun jälkeen kitara on kuultavissa vain ajoittain lyhyinä mitäänsanomattomina näpyttelyinä.

Siihen kohtaan, jossa Luis Fonsin laulu voisi huipentua, on sijoitettu Daddy Yankeen rapsoolo, joka kuulostaa yhteensopimattomalta ja vieraalta mustan yhdysvaltalaisuuden tunkeutumiselta, vaikka sen rytmit ja melodiat on muutettu mahdollisimman paljon latinoamerikkalaiseen suuntaan. Daddy Yankeen rap on varmaankin parhainta mitä rapmusiikilla on tarjottavana, mutta koska rapmusiikki on yleisesti heikkotasoista tai ei musiikkia olleenkaan, Daddy Yankeen soolon parhaus on vain kohtuullista siedettävyyttä. Daddy Yankeen taidokkaat lauluosuudet kappaleessa osoittavat, että kun hänelle annetaan niin dominoiva rooli kappaleessa, olisi ollut parempi antaa hänelle latinomusiikillinen laulusoolo.

Kappale päättyy itselle hurraamiselta kuulostavaan hoilaukseen, jota on säestetty muutamalla laimealla bongorumpujen läpsäytyksellä. Tämän osan olisi voinut jättää kokonaan pois, ja käyttää saman ajan syventämään laulun kehityskulkua, esim. intro, cresendo, lyhyt suvanto, kliimaksi, vaimeneva kuiskaukseen päättyvä finaali.

Summa summarum, kappaleessa hyvää ja aidointa latinoamerikkalaisuutta ovat lauluosuudet, joiden ansiosta koko kappale kantaa ja nousee poptaivaan untuvapilviin.

Mutta kaikkein parasta Despacitossa on sen idea- ja esimerkkipotentiaali. Kun etelä-amerikkalaiset muusikot ja musiikintuottajat kuuntelevat Despacitoa ja näkevät sen suosion, he ajattelevat, "Me pystymme tekemään tuon saman paljon paremmin. Meidän tekemästämme latinomusiikista voi tulla maailman suosituinta musiikkia". Tämä voi johtaa etelä-Amerikassa tehdyn ja tuotetun latinomusiikin hallitsevaan asemaan globaaleilla markkinoilla, ja Hollywoodin musiikkiteollisuuden syrjäytymiseen soittamaan murheellista ja yksinäistä häviäjän viulua.

Etelä-amerikkalainen musiikki ansaitsisi voittonsa.

Ps. Yhdysvaltojen ja etelä-Amerikan maiden välillä on epätasainen taloudellinen, poliittinen, sotilaallinen ja kulttuurinen kilpailuasetelma, jossa etelä-amerikkalaiset ovat olleet useimmiten altavastaajan asemassa. Tämän takia etelä-Amerikassa suhtaudutaan usein negatiivisesti amerikkalaisiin.

Universal Music Latinon amerikkalainen tuottaja, joka tuotti Despaciton, on väistämättä tiennyt sen. Olisiko hän valinnut tahallaan laulajan, jonka nimi on Daddy Yankee (Isä Jenkki) piikitelläkseen etelä-amerikkalaisia hiukan ja totuttaakseen heitä epäsuorasti ajatukseen siitä, että jenkit ovat hallitsevia isähahmoja musiikkibisneksessä?

 *****

 Despaciton sanat englanniksi:

Yes, you know that I’ve been looking at you for a long time

I must dance with you today (DY)

(Daddy Yankee)

I saw that the look in your eyes was calling me

Show me the path that I will take (Oh)

(Luis Fonsi)

You, you’re the magnet and I’m the metal

I am getting closer and making a plan

Simply thinking about it makes my heart race (Oh yeah)

(Daddy Yankee)

Now, I’m already liking it more than usual

All of my senses are asking for more

We cannot do this in a rush

(Luis Fonsi)

Slowly

I want to breathe in your neck slowly

Let me murmur things in your ear

So that you remember if you’re not with me

Slowly

I want to undress you in kisses slowly

Firmly in the walls of your labyrinth

And of your body, I want to create a manuscript

Up, up

Up, up, up

I want to see your hair dance

I want to be your rhythm

Want you to show my mouth

Your favorite places (Favorite, favorite baby)

Let me trespass your danger zones

Until I make you scream

And you forget your last name

(Daddy Yankee)

If I ask for a kiss come give it to me

I know that you’re thinking about it

I’ve been trying to do it for awhile

Mami this is giving and giving it to you

You know that with me your heart goes bom bom

You know that from me that babe is looking for a bom bom

Come try my mouth and see if you like its taste

I want to see how much love fits in you

I’m not in a rush I want to experience this trip

Let’s start slowly, then savagely

Step by step, soft then softly

We come up against each other, little by little

When you kiss me in that state of distress

I see that you are malice and delicacy

Step by step, soft then softly

We come up against each other, little by little

And it’s just that your beauty is a puzzle

But to finish it here I have the missing piece

(Luis Fonsi)

Slowly

I want to breathe in your neck slowly

Let me murmur things in your ear

So that you remember if you’re not with me

Slowly

I want to undress you in kisses slowly

Firmly in the walls of your labyrinth

And of your body, I want to create a manuscript

Up, up, up, up

I want to see your hair dance

I want to be your rhythm

Want you to show my mouth

Your favorite places (Favorite, favorite baby)

Let me trespass your danger zones

Until I make you scream

And you forget your last name

Slowly

We’re gonna do it on a beach in Puerto Rico

Until the waves scream Oh Lord

So that my seal stays with you

(Daddy Yankee)

Step by step, soft then softly

We come up against each other, little by little

(Luis Fonsi)

I want you to show my mouth

Your favorite places (Favorite, favorite baby)

(Daddy Yankee)

Step by step, soft then softly

We come up against each other, little by little

(Luis Fonsi)

Until I make you scream

And you forget your last name

Slowly.

*****

https://www.youtube.com/watch?v=kJQP7kiw5Fk

sunnuntai 15. lokakuuta 2017

Elämää suomalaisessa yhteisössä

Suomalaiset voivat perustaa omia yhteisöjään esimerkiksi siten, että riittävän suuri joukko suomalaisia (noin 50 - 100 aikuista) päättää muuttaa samaan taloon tai talojen ryhmään. Minkälaisia käytännöllisiä asioita tulee huomioida yhteisössä elämisessä?

Yhteisön jäsenten tulee auttaa ja puolustaa toisiaan vastavuoroisesti niin, että jäsenten kohtalot liittyvät suuremmassa määrin yhteen. Yhteisön jäsenten on harmonisoitava päämääriään.

Yhteisön tehtäviä ei voi suorittaa tarkasti mitattuina, vastavuoroisina ja yhtä suurina 'taloudellisina' transaktioina. Jokaisen on tehtävä osansa, mutta käytännössä jotkut osaavat, pystyvät ja haluavat tehdä enemmän, ja siksi tekevät jossain määrin enemmän kuin muut. Heidän on annettava ylimääräinen tekemisensä lahjana muille, mutta toisaalta heille on myös osaamisensa, ahkeruutensa ja vastuunottonsa takia annettava pidemmän päälle enemmän päätösvaltaa ja vastuuta yhteisössä, kullekin omalla vahvuusalueellaan. Yhteisön perustaminen on alussa suurelta osin yhteiselosta ja yhteistoiminnasta syntyvää asettaumista ja neuvottelua siitä minkälaisen roolin kukin yhteisön jäsen ottaa yhteisössä. Suurin osa asettautumisista ja neuvotteluista tapahtuu jouhevasti ja melkein kuin itsestään, mutta on luonnollista, että siihen liittyy myös jonkin verran eripuraa. Ristiriitoja setvitään ja sovitellaan saman tien kun niitä ilmenee, jos ne ovat riittävän vakavia.

Kaikki hyötyvät siitä, että osaavimmat henkilöt johtavat ja edustavat yhteisöä. Johtajan osaamisella tarkoitetaan niitä kykyjä, taitoja ja tietoja, jotka ovat relevantteja yhteisön johtajalle. Yhteisön jäsenet voivat olla johtajaa osaavampia omilla vahvuusalueillaan. Jokaisen jäsenen työ, taidot ja tiedot on pyrittävä yhdistämään yhteisössä koherentiksi kokonaisuudeksi, joka on vahvempi kuin osiensa summa.

Johtajan vallan tyypit voidaan jakaa seuraavasti (osin päällekkäisiä) a) Mallivalta. Kyky johtaa yhteisöä esimerkillä, karismalla ja kunnioituksella. b) Asiantuntija- ja informaatiovalta. Johtaja tietää ja osaa tietyillä alueilla enemmän kuin muut. c) Palkinto- ja/tai rangaistusvalta. Johtaja palkitsee hyvistä asioista ja rankaisee pahoista asioista. Johtajalla on valta ylentää ja alentaa ihmisiä yhteisön hierarkiassa, tai karkottaa heitä pois yhteisöstä. d) Sääntöjen laatimiseen liittyvä valta.

Suomalaisessa yhteisössä sopiva esimerkillinen mallivalta, asiantuntija- ja informaatiovalta ja osin palkinto- ja rangaistusvalta ovat luontevimpia johtajan alueita. Yhteisössä johtaja on lähellä muita jäseniä ja jatkuvassa vuorovaikutuksessa heidän kanssaan, yksi jäsen itsekin. Jyrkkiä tai suuria hierarkioita ja diktaattorimaisia johtajia ei tarvita, eivätkä sellaiset ole hyväksi yhteisölle. Jos yhteisön johtajalla on liikaa ehdotonta valtaa, se johtaa helposti klikkiytymiseen, jossa johtaja ja johtajan suosikit eriytyvät omaksi lahkokseen, joka on de facto jatkuvassa ristiriidassa muun yhteisön kanssa. Jos se saa jatkua ja pahentua, se voi johtaa siihen, että johtaja ja muutamat hänen suosikkinsa ovat mielivaltaisia ja käyttävät muita hyväkseen.

Klikkejä voi kehittyä mihin kohtiin tahansa yhteisöä, ja ne voivat alkaa aluksi harmittomilta tuntuvista asioista, kuten siitä, että joku pitää luonnostaan vähän enemmän joistain yhteisön jäsenistä ja vähän vähemmän toisista yhteisön jäsenistä, tai että yhteisön vuorovaikutukset alkavat esim. osaamisen jakautumisen perusteella eriytyä omiksi ryhmikseen. Klikkiytyminen, ja siitä seuraava yhteisön ristiriitojen kasvu ja yhteisön hajoaminen on yksi suurimpia yhteisöjen potentiaalisia ongelmakenttiä, ja siksi yhteisön on toimittava niin, että kanssakäyminen säilyy vilkkaana, säännöllisenä ja hyvänä kautta koko yhteisön. Jotta yhteisön jäsenet tuntevat hyvin kaikki muut jäsenet ja kommunikaatio säilyy tasaisena kautta yhteisön, yhteisön aikuisten määrän tulee olla alle sata. Samaan yhteisöverkkoon kuuluvien yhteisöjen jäsenmäärä voi luonnollisesti olla periaatteessa rajaton.

Yhteisö voi luoda tasapainon sen välille, että yhteisön johtaja tekee arkipäiväiset päätökset, on normaalitilanteissa yhteisön edustaja ulkopuolisten kanssa neuvoteltaessa ja on johtaja kriisitilanteissa, mutta suurimmat asiat päätetään useimmiten yhdessä, kuten säännöt, suuret muutokset yhteisössä, suuret rangaistukset, tärkeimpien tehtävien ja asemien jako yhteisössä, jne.

Jos yhteisöön kehittyy oppinut, hyväntahtoinen, lojaali ja kaikkien kunnioittama 'rabbi', hänelle voidaan siirtää yhteisön päätösvaltaa, sääntöjen laatimisvaltaa ja sääntöjen tulkintavaltaa. Yhteisöjen sääntöjen ja hierarkioiden toiminnan tulisikin olla sellaiset, että ne tuottavat luotettavasti sukupolvesta toiseen uusia 'rabbeja' ja tekevät kaikista yhteisön jäsenistä mahdollisimman oppineita. 'Rabbien' vallan lisääntyessä demokraattista valtaa voidaan vähentää.

Yhteisön jäsenet on tärkeää valita siten, että he ovat yleisellä tasolla mahdollisimman samanlaisia; etnisesti, uskonnollisesti, kulttuurisesti, älykkyydeltään, jne. Muuten persoonallisuuksissa, käytännöllisyydessä / teoreettisuudessa, osaamisalueissa ja taidoissa, sisään- tai ulospäin suuntautuneisuudessa, ajatusmaailmoissa, ammateissa,  jne. voi olla melko suuriakin eroja. Erot tuovat monipuolisia näkökulmia ja variaatioita yhteisöön, ja ne ovat sitä todellista diversiteettiä. Ne tuovat samalla joitakin ongelmia, mutta ne ovat ratkaistavissa tai ne kulkevat ajan mittaan soljuvasti itsestään ratkaisuunsa. Esimerkiksi teoreettisesti orientoituneet ihmiset oppivat käytännöllisiltä ihmisiltä paljon kunhan vain malttavat kuunnella, ja sama toisinpäin. Ihmiset arvostavat sitä, että he tulevat kuulluiksi ja ymmärretyiksi. Vaikka muut ihmiset puhuisivat aiheista, jotka eivät ole omasta mielestä välittömästi kiinnostavia, niistä oppii pidemmän päälle paljon kun tieto ja ymmärrys toisen henkilön ajatusmaailmasta kertyy.

Yhteisössä on tärkeää, että ihmiset ylläpitävät leppoisaa ja hyvähenkistä ilmapiiriä. Vaikka sattuisi itse olemaan jossain määrin ärtynyt tai masentunut jostain asiasta, sitä ei pidä kaataa vuolaasti ja pitkään muiden niskaan. Yhteisön jäsenet ovat jossain määrin vastuussa toistensa mielialasta. Siksi ongelmat kannattaa käsitellä ytimekkäästi ja siten, että muiden hyvä mieliala säilyy, jos se on suinkin mahdollista. Jokaisen jäsenen tulee olla sellaisissa väleissä, että he tervehtivät toisiaan, eivät välttele toisiaan, tapaavat toisiaan säännöllisesti ja pystyvät puhumaan suhteellisen rauhallisesti mistä tahansa asiasta.

Kaikenlaisen tiedon välittäminen ja pienimuotoinen juoruilukin on normaalia yhteisöissä, mutta se ei saa muuttua poissaolevien henkilöiden halventamiseksi ja panetteluksi, voimakkaasti liioitelluiksi ja väritetyiksi kertomuksiksi, pahantahtoiseksi riidankylvämiseksi, tms. Yhteisön sosiaalinen elämä on useimmiten tasapainoilua kahden ääripään välillä, tässä esimerkissä 'ei ollenkaan juoruilua --- pahantahtoista ja hajottavaa juoruilua'.

Yhteisöissä on usein yksi henkilö / 50 - 100sta, joka aiheuttaa enemmän sosiaalisia ongelmia kuin koko muu yhteisö yhteensä. Hän voi olla esim. erittäin aggressiivinen henkilö, joka suuttuu mitättömistä pikkuasioista silmittömästi. Koska ihmisillä on usein taipumus käyttää hyödykseen niitä luonteenpiirteitä, joita heillä sattuu olemaan, liian aggressiivinen henkilö yrittää usein käyttää aggressiivisuuttaan muiden uhkailuun, hiljentämiseen, myöntymiseen, dominointiin ja nousuun yhteisön hierarkiassa. Ongelmallinen henkilö voi olla pahantahtoinen juonittelija, selkään puukottaja ja riidankylväjä. Ongelmallinen henkilö voi olla takertuva, runsaasti valittava ja jatkuvassa psyykkisessä hajoamistilassa oleva neurootikko. Ongelmallinen henkilö voi olla laiska työtä välttelevä, tehtävät puolitiehen jättävä, tekosyitä keksivä ja vastuuntunnoton vapaamatkustaja. Tms. Tällaisten henkilöiden suhteen paras keino on poistaa heidät yhteisöstä. Se on usein kuin ihmelääke; yhdessä yössä yhteisö paranee kuin vaikeasta sairaudesta, ja tulee terveeksi ja voimaantuu. Kaikki voivat paremmin ja sosiaaliset suhteet toimivat jouhevasti. Ihmisillä on pitkä yhteisöllinen historia, ja on todennäköistä, että ihmisillä on myös psykologinen taipumus pyrkiä poistamaan liian ongelmallinen henkilö tai henkilöt yhteisöstä.

Vaikka yksittäisten ihmisten karkottaminen toimii useimmiten yhteisöissä, se ei toimi läheskään yhtä hyvin tai ollenkaan laajojen yhteiskuntien tasolla. Liberaaleilla on taipumus esimerkiksi ajatella, että jos Halla-aho saataisiin pudotettua pois puoluejohtajan asemastaan ja syrjäytettyä politiikasta, maahanmuuttokriittiset heikkenisivät ja muuttuisivat liberaaliin suuntaan. Ehkäpä kaikki muuttuisi liberaalien kannalta hyväksi. Todellisuudessa sellainen ei joko vaikuttaisi maahanmuuttokriittisiin mitenkään, tai päinvastoin koventaisi maahanmuuttokriittisten asenteita.

Yhteisön koordinoimisessa ei riitä pelkästään se, että sovitaan se mitä tehdään yhdessä, esimerkiksi remontoidaan yhteisön talon katto kuntoon, vaikka kaikki yhteisön jäsenet osaisivat korjata kattoja. Ihmisillä on usein melko paljon toisistaan poikkeavia näkemyksiä siitä, mitä kunnossa oleva ja hyvä katto tarkoittaa. Se mikä on yhdelle yhteisön jäsenelle hyvä ja kunnossa oleva katto, voi olla toiselle yhteisön jäsenelle huonosti korjattu katto, ehkä jopa niin kelvoton, että se herättää epäilyksen, että edellinen on tehnyt pahantahtoisuuttaan tai välinpitämättömyyttään huonoa jälkeä. Tälläiset näkemysten erot synnyttävät yhteisössä kitkaa, kaunoja ja riitoja. Siksi yhteisön kattoremonttia suunniteltaessa ja sovittaessa on tärkeää, että määritellään tarkasti yhdessä mitä hyvä ja kunnossa oleva katto tarkoittaa, ja varmistetaan, että jokainen osaa korjata katon sillä tavalla.

Yhteisössä on paljon sosiaalisen vuorovaikutuksen tilanteita, ja melko suuri osa niistä on epäselviä. Kun toinen yhteisön jäsen meni edeltäni ovesta ja veti oven kiinni nenäni edestä, johtuiko se siitä, että hän ei huomannut minua vai siitä, että hän ei pidä minusta? Kun toinen sanoi venytellen kummallisella äänensävyllä, "Mitäpä tyypille tänään kuuluu?", oliko se vähättelevää herjausta vai tavallista miesten välistä pientä leikinlaskua? Miksei hän nimitä ketään muuta tyypiksi, vaan puhuttelee heitä nimellään?  Neljä yhteisön jäsentä lähti autolla matkaan ennen sovittua aikaa, joten en ehtinyt mukaan. Johtuiko se siitä, että he eivät muistaneet minun olevan lähdössä mukaan, vai siitä, että he halusivat jättää minut pois kyydistä? Jne. Jos yhteisön jäsenet ovat yhteisön sisällä hyvin herkkiä kunniastaan ja arvostuksestaan, epäluuloisia tai joskus melkein paranoideja, ja koko ajan kilpailuhenkisiä, statustietoisia ja vertailemassa itseään muihin, suuri osa sosiaalisista vuorovaikutustilanteista muuttuu potentiaalisesti konflikteja, kitkaa tai kaunaa synnyttäviksi tilanteiksi. Lisäksi näihin tilanteisiin liittyvillä negatiivisilla tunteilla on taipumus kumuloitua ja kasvaa. Siksi olisi parasta, etteivät yhteisön jäsenet odottaisi toisiltaan lähtökohtaisesti kunnioitusta tai arvostusta. Tällöin asioita pystyy tarkastelemaan realistisemmin ja rauhallisemmin, ja merkityksettömien asioiden voi antaa mennä menojaan. Jos jonkin yhteisön jäsenen suhtautuminen johonkin muuhun yhteisön jäseneen tai jäseniin on toistuvasti negatiivista tai yhden kerran räikeän negatiivista, niihin voidaan puuttua paremmin suoraan, kun epäselvät tilanteet on saatu suljettua rauhallisella suhtautumisella pois laskuista.

Järkevästi koottu, järjestetty ja sosiaalisesti hiottu yhteisö tulee toimeen hyvin vähillä ja miedoilla rangaistuksilla. Useimmiten 'virallisia tuomioistuimia' ei tarvita yhteisöissä. Mutta jos rangaistus tulee ajankohtaiseksi, se miten rangaistaan on merkityksellistä. Tuomittavat henkilöt ovat usein hyviä ystäviä monien tai kaikkien yhteisön jäsenten kanssa. Ystävyyssuhteet vaikeuttavat useimmiten rankaisemista, mutta se on silti tehtävä. Yhteisön jäsenten tulee sisäistää se, että yhteisö on tärkeämpi kuin kukaan yksilö. Sen oppii luonnostaan elämällä yhteisössä. Sen näkee vaikkapa siitä, että kun yhteisön jäseniä kuolee, heille järjestetään muistotilaisuudet ja hautajaiset, mutta yhteisö ei pysähdy koskaan. Jokaisena päivänä syödään, suoritetaan tarvittavat yhteisön ylläpitotoimenpiteet, pyöritetään liiketoimintaa, pidetään yllä sosiaalisia suhteita, jne. Vasta yhteisössä eläessään ihminen tajuaa oikeat mittasuhteensa omassa paikallisessa yhteisössään, kansakunnassaan, maailmassa ja mikseipä maailmankaikkeudessakin. Modernissa massayhteiskunnassa se ei ole mahdollista. Modernin yhteiskunnan  atomisoitu ja individualismissaan piehtaroiva ihminen elää usein pysyvässä ja valheellisessa suuruudenhullussa hallusinaatiossa. Suurelta osin juuri suuruudenhullujen hallusinaatioidensa takia moderni ihminen on todellisuudessa niin merkityksetön ja mitätön, ja kyvytön muuttamaan tätä asiaintilaa.

Tarvittavien rangaistusten toimeenpanolla yhteisö kantaa vastuunsa. Rangaistusten tulee olla lyhyesti ja ytimekkäästi perusteltuja, ja välittömästi toimeenpantavia. Välittömät rangaistukset yhdistyvät ihmisten mielissä paremmin tehtyyn rikkomukseen. Jos rangaistuksen tuomitsijat tai toimeenpanijat selittäisivät pitkälliseen keskustelevaan sävyyn tuomiota, se kutsuisi rangaistua osallistumaan joko käytännössä tai mielessään "keskusteluun", esittämään vastaväitteitä, kiistämään parhaansa mukaan syytteitä, tms. Lisäksi tuomion pitkä selittäminen saa tuomion antajat näyttämään epävarmemmilta omasta kannastaan. Siksi lyhyesti ja ytimekkäästi perustellut ja samantien toimeenpannut rangaistukset tuottavat parempia tuloksia, myös rangaistun mielestä.

Yhteisöstä tulee pyrkiä luomaan elävä ja viihtyisä paikka, melkein kuin keidas autiomaassa. Siksi se kannattaa sijoittaa hiukan kaupunkien ulkopuolelle, alueille, jossa tontit ja talot ovat halvempia, ja jossa on paremmin varaa ostaa suuri yhteinen piha- ja puistoalue talon tai talojen yhteyteen. Yhteisön jäsenten on hyvä pitää yhteiset tilat ja asuintilat siisteinä, mutta siisteys ei saa tarkoittaa sisustuksen askeettisuutta ja militaristista järjestystä. On hyvä, että yhteisön tiloihin ja varastoihin kertyy kohtuulliseen epäjärjestykseen kaikenlaista tavaraa, koristetta, tarviketta, kasvia ja työkalua. Se kertoo elävästä elämästä ja kannustaa luovuuteen. Kun esim. työkalu- ja tarvikevarastosta pitää aina jonkin verran etsiä ja kaivaa työkaluja ja tarvikkeita remonttia varten, remonttisuunnitelmat saattavat muuttua 'varastotutkimusretken' aikana. Yhteisön jäsenet suunnittelivat aluksi tekevänsä remontin tarvikkeilla A ja tavalla X, mutta kun varastosta löytyi yllättäen tarvikkeita B, he keksivät, että remontti on paljon parempi tehdä niillä tavalla Y. Viidakkomaisen varaston epäjärjestys luo spontaanisti luovuutta jopa silloin kun yhteisön jäsenet unohtavat olla luovia. Viidakkomaiset työkalu- ja tarvikevarastot, aarre-aittamaiset ullakkovarastot ja monipuolisesti ja runsaasti tavaroilla sisustetut yhteisön oleskelutilat ovat kiinnostavia ja virikkeellisiä tutkimuskohteita ja soveltuvilta osin leikkipaikkoja yhteisön lapsille. Tätä hyvää efektiä lisää lapsille se, jos rakennusten tilat ovat hiukan sokkeloisia, ja niistä löytyy jopa pieniä salakäytäviä, salahuoneita, torneja, kattopihoja, joilla kasvaa reheviä puutarhoja, tms.

Yksi hyvän yhteisön merkeistä on se, että yhteisössä on normaalia herätä aamuisin odottaen  tyytyväisenä ja rauhallisena tulevaa päivää ja sosiaalista kanssakäymistä muiden kanssa.

keskiviikko 20. syyskuuta 2017

Euroopan unioni ja poliittinen ruoska hallitsemisen välineenä

Miksi Euroopan unioni haluaa niin paljon muslimeja Eurooppaan? Muslimien työllistyminen ja usein sosiaaliturvalla rahoitetut tulot ovat keskimäärin niin heikkoja, että halpatyövoima ja lisäkuluttajien haaliminen selittävät vain osittain liberaalia maahanmuuttopolitiikkaa.

Mitkä ovat muslimien tärkeimpiä osaamisalueita, jotka erottavat heidät "edukseen" muista etnisistä ryhmistä?

Muslimit ovat muihin ryhmiin verrattuna aggressiivisia, tyytymättömiä, epäluuloisia, jossain määrin paranoideja ja ryhminä itsekeskeisiä; muslimit on helppo lietsoa väkivaltaan; muslimit ovat laajan organisoituneen ja lain ulkopuolisen väkivallan käyttäjiä; muslimit eivät assimiloidu, vaan säilyvät erillisinä ryhminään; muslimit ovat vaikeasti hallittavia vallanpitäjille; jne.

Eu on kehittymisvaiheessa oleva imperiumi, ja pyrkii tulevaisuudessa olemaan yhä enemmän täysimittainen imperiumi. Imperiumin hallitseminen on aina vaikeaa. Paikalliset toimijat, kansat ja vallanpitäjät voivat suhteellisen helposti kiertää keskusvallan päätöksiä, määräyksiä ja lakeja, tai jättää kokonaan noudattamatta niitä ja toimia omien lakiensa mukaisesti. Paikalliset vallanpitäjät voivat jopa erota imperiumista, kuten kävi Britanniassa ja on osittain käymässä itä-Euroopassa. Imperiumin toiminnan pelkkä koordinoiminenkin on vaikeaa ilman riittävää pakkovaltaa.

Yhdysvallat ja suuret eurooppalaiset valtiot ovat jo pitkään käyttäneet kansainvälisessä valtapolitiikassa ulkomaiden erilaisia vähemmistöjä ja tyytymättömiä ryhmiä poliittisina ruoskina vastustajiksi, sopeutumattomiksi tai tottelemattomiksi katsomiaan vastaan. Niillä on vankka kokemukseen perustuva osaaminen siitä miten sellaisia ryhmiä voidaan lietsoa, kouluttaa, rahoittaa, organisoida ja aseistaa toimintaan. Poliittisten ruoskien toiminta voi olla strategisesta tilanteesta riippuen rauhanomaista (esim. Gene Sharp, Politics of NonViolent Action, vol. 1, 2, 3), täysimittaista sotaa (esim. mujahediinien sota Neuvostoliiton joukkoja vastaan Afganistanissa), tai jokin niiden välimuoto tai sekoitus.

Kun poliittinen ruoska -metodi on toiminut niin hyvin kansainvälisessä valtapolitiikassa, samaa metodia voidaan käyttää myös laajan valtion tai imperiumin sisäisessä politiikassa.

Jos ajattelemme Eurooppaan päästettyjä muslimeja kehittämisvaiheessa olevina poliittisina Damokleen miekkoina paikallisten päättäjien ja kansojen pään yläpuolella, muslimien maahanmuutto on loogista imperiumin politiikkaa. Jos paikalliset toimijat venyttävät imperiumin liekaa liian pitkälle, imperiumi voi lietsoa, rahoittaa ja organisoida poliittisen ruoskan toimintaan, ja ajaa maan tarvittaessa myös laajamittaiseen väkivaltaan, kaaokseen ja sisällisotaan.

Englanti on liian vaikutusvaltainen ja itsenäinen, Eu on vielä liian heikko, kansalaisten vapauksista on vielä liian paljon jäljellä ja Britanniassa kasvava poliittinen ruoska on vielä liian varhaisessa vaiheessa, jotta poliittista ruoskaa olisi voitu käyttää Englantia vastaan. Mutta jos ja kun kaikki valta keskitetään Eu:lle, valtiot heikentyvät ja muuttuvat pelkiksi Eu:n etäpäätteiksi, kansalaisten vapaudet tukahdutetaan kaikissa merkityksellisissä asioissa ja maahanmuuttajien ryhmät ovat kasvaneet kaikkialla valtaviksi massoiksi, poliittiset ruoskat muuttuvat tehokkaiksi poliittisiksi välineiksi.

Eu imperiumin valtapolitiikan kannalta hyvää ovat potentiaalisesti mm. seuraavat asiat a) Muslimien väkivalta ja muu rikollisuus, sekä terrorismi, kunhan nämä yhdistetään liberaalin median propagandaan, ja liberaaliin koulutukseen ja kasvatukseen. Liberaali disinformaatio kouluttaa kantaväestöjä reagoimaan muslimien väkivaltaan ja terrorismiin passiivisen alistuneesti ja de facto hyväksyvästi parhain päin selitellen. Kun kansalaiset sisäistävät tämän ajattelu- ja tuntemismallin, he reagoivat herkästi poliittisen ruoskan sivalluksiin alistumalla passiivisesti. Sellaiset kansalaiset ovat ihanteellisia Eu -kansalaisia. b) Imperiumin perustaminen ja ylläpitäminen on eräänlaista poliittista epävakaata uhkapeliä, kuin politiikka olisi perustettu heiluvan keinulaudan päälle. Kun näin on joka tapauksessa, Eu:n päättäjien on parempi olla keinulaudan tasapainopisteessä päättämässä mihin suuntaan keinulauta heilahtaa. Tai käyttääkseni toista vertausta, jos imperiumin politiikka on joka tapauksessa kuin villi tiikeri, on parempi ratsastaa tiikerillä kuin olla sen syötävänä. Hallitse kaaosta lisäämällä kaaosta, ohjaamalla sitä ja käyttämällä sitä hyväksesi. c) Kun Euroopan maat syöksyvät liiallisen maahanmuuton myötä kaaokseen, dysfunktionaalisuuteen ja väkivaltaan, eivätkä paikallisten päättäjien hallintoresurssit riitä ratkaisemaan ongelmia, ne tulevat täysin riippuvaiseksi siitä avusta, jonka Eu voi antaa. Paikalliset päättäjät joutuvat pysyvästi kerjäämään apua Eu -päättäjiltä. Tämä on se hallintosuhde, jonka Eu haluaa viime kädessä muodostaa paikallisiin päättäjiin.

Sivun näyttöjä yhteensä

Lukijat

Blogiarkisto