Hiljaista Pohdintaa

Hiljaista Pohdintaa

lauantai 28. kesäkuuta 2014

23 syytä valehtelemiselle ja/tai varastamiselle (edit)

Seuraavat syyt voivat olla enemmän tai vähemmän päällekkäisiä.

1) Varastaa tai valehtelee vain suhteellisen vähän, vaikka voisi varastaa ja valehdella enemmän, ja näin säilyttää itsestään kuvan rehellisenä, lainkuuliaisena ja hyvänä ihmisenä, mutta saa silti jonkin verran hyötyä varastamisesta ja valehtelemisesta (esim. valehteleminen työpaikkahakemuksissa, työpaikkahaastatteluissa, kertomuksissa omista saavutuksistaan jne).

2) Jos sisäryhmään A kuuluva henkilö X varastaa tai valehtelee, ja se on muiden sisäryhmään kuuluvien tiedossa tai tulee heidän tietoonsa, X voi toimia tahallaan tai tahattomasti esimerkkinä, ja varastamisen tai valehtelemisen psykologisena oikeutuksena muille A:n jäsenille.

Jos kilpailevaan ulkoryhmään B kuuluva henkilö varastaa tai valehtelee ja jää siitä kiinni tai se tulee muuten sisäryhmä A:n tietoon, se vähentää A:n jäsenten valehtelua ja varastamista, koska he haluavat erottautua moraalisesti parempina kilpailevasta ulkoryhmästä.

3) Kun lähes kaikki henkilö X:n sosiaalisen ryhmän jäsenet varastavat ja valehtelevat, ja hyötyvät siitä, X ei halua jäädä muista jälkeen, ja tekee samalla tavalla. Muiden sosiaalinen esimerkki toimii varastamisen ja valehtelemisen oikeuttajana, motivoijana ja kannustimena.

4) Henkilö X aloittaa pienestä varastamisesta tai valehtelemisesta ja etenee ajan kuluessa asteittain pienin lisäyksin suurempaan. X tottuu asteittain suurempaan varastamiseen tai valehtelemiseen, ja usein sen magnitudi hämärtyy ja näyttää hänelle pienemmältä tai vähemmän merkittävältä kuin se todellisuudessa on.

5) Kun henkilö X on yhden tai useamman asteen erossa varastamisen tai valehtelun kohteesta tai seurauksista, se on psykologisesti helpompaa ja sen magnitudi ja merkitys sumentuu. Esim. X:lle on psykologisesti helpompaa varastaa rahaa luottokorttihuijauksella kuin varastaa konkreettista setelirahaa, tai X:n on psykologisesti helpompi valehdella kun hän ei ole näkemässä sen negatiivisia seurauksia, jotka tapahtuvat jossain muualla sellaisten henkilöiden keskuudessa, joihin hän ei ole yhteydessä.

6) Henkilö X kostaa toisen henkilön, ryhmän, yrityksen, organisaation tms. kuvitellun tai todellisen loukkauksen, vahingonteon tai rikkomuksen varastamalla tai valehtelemalla.

7) Pakottavaksi koettu tilanne. Henkilö X pyrkii pelastamaan itsensä tai sosiaalisen ryhmänsä varastamalla tai valehtelemalla tukalassa tilanteessa.

8) Persoonallisuushäiriö, muu psykologinen häiriö tai muu psykologinen syy. Psykopatia, kleptomania, impulssikontrollihäiriö, ahdistuneisuushäiriö, pakko-oireinen häiriö, mytomania (pseudologia fantastica eli pakonomainen valehtelu), epävakaa persoonallisuus, jännityksen etsintä, tylsistymisen poistaminen jne. Nämä voivat ilmetä sykleinä, esim. ahdistuneisuushäiriöinen tuntee ahdistusta ja tarvitsee varastamisen tuomaa jännitystä ja sen jälkeistä helpotuksen tunnetta (jos ei jäänyt kiinni) ja hyvän asian saavuttamisen tunnetta (sai tavoittelemansa tavaran tms) lievittääkseen, syrjäyttääkseen tai poistaakseen ahdistusta. Myöhemmin varastamisesta seuraa ahdistuneisuushäiriöiselle usein syyllisyydentunteita, jotka aiheuttavat ahdistusta, joka johtaa jatkuessaan jossain vaiheessa uuteen varastamiseen, jne.

9) Tilaisuus tekee varkaan -varastaminen. Esim. joku henkilö tekee työpaikalla virheen, jonka seurauksena ylimääräinen määrä tavaroita Y päätyy henkilö X:lle. Muut yrityksen henkilöt eivät ole tietoisia tavaroiden Y olemassaolosta, kukaan ei ole niistä vastuussa, ja kukaan ei tarvitse niitä. X päättää impulsiivisesti ottaa tavarat itselleen. Tai henkilö X on kaupassa, ja hänellä on kassi ostoskärryissä. Muutama kärryihin laitettu tavara päätyy huomaamatta kassin taakse. Kassalla X luulee laittavansa kaikki tavarat ostoshihnalle, mutta kassin takana olevat tavarat jäävät kärryihin. Maksettuaan ostokset ja ollessaan laittamassa ostoskärryjä ostoskärryjonoon X huomaa kassin taakse jääneet tavarat. Hän ei toisaalta halua enää nähdä sitä vaivaa, että hän palaa uudelleen maksamaan tavarat ja toisaalta hän impulsiivisesti haluaa tavarat itselleen ilmaiseksi, kun ne kerran siinä jo valmiiksi ovat, joten hän sujauttaa ne ostoskasseihin muiden tuotteiden joukkoon.

10) Jyrkkä ero oman ryhmän sisäisen hyvän moraalin ja sen ulkopuolisen negatiivisen moraalin välillä. Sisäryhmässä henkilö X noudattaa rehellisyyttä, avuliaisuutta, vastavuoroisuutta, ystävällisyyttä jne. Ulkoryhmän jäseniltä X voi hänen sisäryhmänsä sääntöjen mukaan vapaasti varastaa, heille voi vapaasti valehdella, ja heitä voi muutenkin kohdella huonosti.

11) Robin Hood. Henkilö X kokee varastavansa pahalta kohteelta (ihminen, ryhmä, yritys, organisaatio tms) tai valehtelevansa pahalle kohteelle, auttaakseen jotakin hyvää tahoa (ihminen, ryhmä, yritys, organisaatio tms). Usein Robin Hoodiksi itsensä kokeva auttaa samalla myös itseään varastamisen tai valehtelun hyödyillä, ja joko oikeuttaa sen hyväntekeväisyydellään, tai pettää itseään ja kuvittelee oman hyödyn motiivin pienemmäksi kuin se todellisuudessa on.

12) Kun varastamisesta ja valehtelusta seuraavat sosiaaliset, taloudelliset ja/tai vapauteen liittyvät rangaistukset ovat vähäisiä ja epätodennäköisiä, se voi kannustaa ihmisiä varastamaan ja valehtelemaan. Tai kun yhteiskunta tai sosiaalinen ryhmä on liian anteeksiantavainen varastamisen ja valehtelemisen suhteen, se voi kannustaa ihmisiä varastamaan ja valehtelemaan.

13) Henkilö X pitää yllä sosiaalisia kulisseja (esim. mielikuvaa oman perheen korkeasta sosiaalisesta statuksesta) tai sopua ja rauhaa sosiaalisen ryhmän sisällä valehtelemalla.

14) Henkilö X varastaa ja valehtelee kilpaillessaan rahasta, statuksesta, työpaikoista ja vallasta. Kilpailu oikeuttaa ja motivoi varastamisen ja valehtelemisen hänelle.

15) Kun henkilö tuntee alemmuuden tunteita, hän voi pyrkiä parantamaan tai korjaamaan alhaiseksi koettua statustaan valehtelemalla ja varastamalla.

16) Kun harmaa, epäselvä tai epävarma alue oikean ja väärän välillä on laaja, se voi houkutella ihmisiä varastamaan ja valehtelemaan. Henkilö X esim. ajattelee, että voin ihan yhtä hyvin valehdella ja varastaa, kun on joka tapauksessa epäselvää mikä on oikein ja mikä väärin.

17) Kun johtaja X nimittää ympärilleen miehiä, jotka sanovat kaikkeen kyllä, myöntyvät kaikkeen mitä johtaja sanoo ja suhtautuvat positiivisesti kaikkiin johtajan esittämiin ajatuksiin, johtaja X luo ympärilleen sosiaalisen kuplan, joka voi oikeuttaa ja motivoida johtaja X:n varastamaan ja valehtelemaan, koska kaikki hänen ympärillään vakuuttavat johtajan toimivan oikein ja hyvin teki hän mitä tahansa. Yritykseen saattaa tällä tavoin muodostua varastamisen ja valehtelemisen kulttuuri, jossa lähes kaikki yrityksen johtavissa asemissa olevat pitävät sitä yllä ja osallistuvat siihen.

18) Kun henkilö X ajattelee nykyhetkeä ja itseään nykyhetkessä, ja ei ajattele tulevaisuuden mahdollisia seurauksia itselle ja omalle sosiaaliselle piirille, ja varmoja seurauksia yhteiskunnalle, hän varastaa ja valehtelee todennäköisemmin.

19) Varastaminen, valehteleminen ja/tai rahan hankkiminen valehtelemisella (huijauksilla, petoksilla, väärennöksillä tms) on henkilö X:n työ. Hän myy paljon varastamiaan tavaroita, koska ei tarvitse niitä, mutta haluaa niistä saatavat rahat.

20) Henkilö X saattaa ajatella, että hän auttaa varastamisen kohdettaan. Kun X esim. varastaa CD-levyn, jolla on yhtyeen Y musiikkia, X ajattelee auttavansa Y:n suosiota, mainetta, kuuluisuutta, menestystä ja rahanhankintaa kuuntelemalla Y:n musiikkia ja kommentoimalla sitä sosiaalisessa mediassa. X voi lisäksi rationalisoida varastamista ajattelemalla, että hän ei olisi ostanut Y:n CD-levyä, jos olisi joutunut maksamaan siitä.

Henkilö X voi pyrkiä valehtelemalla auttamaan valehtelemisen kohdettaan, esim. kehumalla ja ylistämällä Y:tä valheellisesti niin, että Y:n itsetunto paranee.

21) Henkilö X voi rationalisoida varastamista ja valehtelemista itselleen sillä, että varastamisen ja valehtelun kohde on ideologis-poliittisesti määriteltynä paha, ja ansaitsee varastamisen ja valehtelun.

22) Pelkkä hyöty. X varastaa tavaroita ja tuotteita saadakseen ne itselleen, mutta ei kuitenkaan tee sitä työkseen. X valehtelee aina kun siitä on hänelle hyötyä ja se on mahdollista.

23) Tuhlailun ja tappioiden peitteleminen tai korjaaminen. Henkilö X on tuhlannut rahojaan liikaa ostoksiin, juhlimiseen ja uhkapeleihin, ja hän on ottanut paljon velkaa, johon hänellä ei ole varaa. Hän pyrkii varastamisella korjaamaan taloudellista tilannettaan lähemmäs taloudellista omavaraisuutta. Hän on valmis ottamaan suuria riskejä päästäkseen taloudellisesta ahdingosta. Hän näkee varastamisen väliaikaisena pakollisena keinona, mutta jos hän ei saa taloudellista tilannettaan parannettua tarpeeksi, siitä voi tulla pysyvä keino. Henkilö X valehtelee koko ajan perheelleen ja sukulaisilleen salatakseen taloudellisia ongelmiaan.

lauantai 14. kesäkuuta 2014

Maailmankuvien ristiriita (edit)

Kun keskustellaan politiikasta, puhutaan usein eri ryhmien tai henkilöiden eturistiriidoista. Niitä pidetään usein melko objektiivisina ja monilta osin laskennallisina taloudellisesti ilmaistavina etuina. Näitä voivat olla esim. erilaiset laskelmat siitä kuinka paljon rahaa on osoitettu julkiselle sektorille, ja kuinka paljon veroja on määrätty yrittäjille ja yrityksille. Vaikka tämä ei ole täysin taloudellisesti nollasummaista peliä, edut ja jakolinjat ovat selkeitä, ja jos osapuolet ovat rehellisiä, niiden olemuksesta ja taloudellisista laskelmista vallitsee suurehko yksimielisyys, vaikka osapuolet ovat keskenään eri mieltä. On myös arvoja, sosiaalisten ryhmien etuja, vapautta muiden aiheuttamista negatiivisista ulkoisvaikutuksista ja muita hiukan sumeasti määriteltyjä ja  suurimmalta osin ei-laskennallisia etuja, mutta niissäkin edut ja jakolinjat ovat selkeitä ja usein jyrkkärajaisiakin. Esimerkiksi jos jokin tehdas saastuttaa kaupungin ihmisten hengitysilmaa, on jossain määrin epäselvää kuinka paljon tehdas saastuttaa kunkin kaupungin yksittäisen asukkaan hengitysilmaa, ellei jokaista ihmistä seuraa kotona ja elinympäristössä koko ajan saasteiden mittauslaitteisto lähellä nenää ja suuta, joiden kautta hengitetään. Tästä huolimatta saasteita hengittävien ihmisten edut ja jakolinjat ovat selkeitä ja monilta osin vastakkaisia suhteessa saastuttavaan yritykseen. Jos osapuolet ovat rehellisiä toisilleen, näiden etujen ja rajolinjojen olemuksesta, ja saasteiden määrästä ja leviämisestä vallitsee laajahko yksimielisyys, vaikka osapuolet ovat keskenään eri mieltä.

Ihmiset eivät usein ole rehellisiä toisilleen ja itselleen. Ihmiset ovat taipuvaisia itsepetokseen ja valehteluun, ja taitavia itsensä pettäjiä ja valehtelijoita. Usein valehtelua edeltää itsepetos, jolla henkilö saa valehtelun näyttämään rehellisyydeltä. Itsepetoksen avulla henkilö esim. kokee ja tuntee emotionaalisesti ja rationaalisesti olevansa universaali hyväntekijä, vaikka ajaa vain omaa etuaan. Tällöin valehtelu myös muuttuu vakuuttavamman ja uskottavamman kuuloiseksi.

Mutta on tilanteita, joissa ihmiset eivät pääse yhteisymmärrykseen objektiivisesta todellisuudesta vaikka he olisivat rehellisiä itselleen ja toisilleen. Otetaan esimerkki todellisesta elämästä. Eräässä etelä-Amerikan maassa on jyrkät sosiaaliset ja taloudelliset erot rikkaiden ja köyhien välillä, sosiaaliluokkien välillä. Väkivaltaa on paljon. Köyhät tai köyhien asuinalueilta nousevat ryhmät ja henkilöt ovat väkivaltaisia. Rikkaita on vähän ja köyhiä on paljon. Rikkaat asuvat pienillä linnoitetuilla ylellisillä asuinalueilla, joiden ympärillä ja sisällä on paljon poliiseja ja turvallisuusmiehiä. Niitä ympäröi köyhien asuinalueiden meri. Rikkaat käyvät autolla töissä. Rikkaiden elämä keskittyy vain heidän omille asuinalueilleen ja työpaikoilleen. He eivät voi mennä vapaasti kaupungille kävelemään, ravintolaan, museoon tms., koska he saattavat joutua ihmiskaappauksen kohteiksi, jota seuraavat lunnasvaatimukset; ryöstetyiksi; pahoinpidellyiksi; tai tapetuiksi. Rikkaat kokevat asuvansa upeissa "kultaisissa" vankiloissa. Köyhien mielestä rikkaat ja vaikutusvaltaiset ovat järjestäneet yhteiskunnan säännöt ja toiminnan epäoikeudenmukaisesti ja kierosti siten, että kaikki raha ja valta kertyy rikkaille. Köyhien mielestä rikkaat rikastuvat riistämällä, huijaamalla, tukahduttamalla, pakottamalla ja manipuloimalla köyhiä. Köyhien mielestä köyhät tekevät raskaat ja vaikeat työt, ja rikkaiden elämä ja työ on helppoa ja usein pelkkää nautiskelua. Köyhien mielestä rikkaat tekevät kaikki tärkeät päätökset ja köyhät eivät voi vaikuttaa elämäänsä kovinkaan paljon. Köyhät vertaavat omaa elämäänsä rikkaiden elämään ja näkevät räikeän varallisuuden ja mahdollisuuksien eron. Köyhien mielestä rikkaiden toiminta uhkaa heitä, ja heidän on pakko toimia yhteistyössä luodakseen riittävästi vastavoimaa. Rikkaiden mielestä rikkaat tekevät yhteiskunnan kannalta tärkeitä tehtäviä, jotka ovat välttämättömiä talouden ja yhteiskunnan toiminnalle ja kehitykselle. Rikkaat katsovat pitävänsä yllä sivistynyttä elämää. Rikkaat katsovat olevansa sivistyksen ja talouden pieniä saarekkeita köyhien meren keskellä, saarekkeita jotka voivat milloin tahansa upota köyhien vallankumoukselliseen, väkivaltaiseen ja levottomaan mereen. Rikkaiden mielestä heillä on yksittäisinä ihmisinä enemmän valtaa kuin köyhillä, mutta köyhillä on kaikenlaisina massoina ja kollektiiveina paljon enemmän valtaa kuin rikkailla yhteensä. Rikkaat eivät voi vaikuttaa juuri ollenkaan köyhien massojen elämään, ja köyhät elävät juuri niinkuin haluavat. Köyhät järjestävät elämänsä miten haluavat, rakentavat minne haluavat, tekevät mitä työtä haluavat, rikkovat lakeja niin kuin haluavat, viettävät vapaa-aikansa niinkuin haluavat, jne. Köyhät ovat kaikin puolin vapaita ja voivat mennä kaikkialle rikkaiden asuinalueita lukuunottamatta. Köyhät voivat luoda omat sääntönsä, yhteistyönsä ja kunnalliset palvelunsa yhteisöissään. Köyhät järjestävät ja keksivät mielikuvituksellisia keinoja elääkseen ja organisoidakseen elämänsä. Rikkaat ovat oman rajoitetun elämänsä, asuinalueidensa, työpaikkojensa ja sääntöjensä vankeja. Köyhien meri kouluttaa rikkaat varovaisiksi heidän ajaessaan ja liikkuessaan omien alueidensa ulkopuolella, ja osittain omilla alueillaankin. Köyhien meri kouluttaa rikkaat linnottautumaan ja elämään usein hermostunutta vaaranalaisten henkilöiden elämää.

Sekä rikkaat, että köyhät näkevät rehellisesti, rationaalisesti, emotionaalisesti ja ilman itsepetosta itsensä uhreina, jotka taistelevat urhoollisesti työllään, poliittisella yhteistoiminnallaan ja muulla toiminnallaan vastapuolen ylivoimaista, nujertavaa ja epäoikeudenmukaista uhkaa vastaan säilyttääkseen oman ansaitusti ja oikeutetusti hankitun osuutensa tai saadakseen pieniä parannuksia tilanteeseensa. Tämä on heille heidän objektiivinen totuutensa, ja näitä näkemyksiä on vaikea sovittaa yhteen teknisessä mielessä ja poliittisessa mielessä, paljon vaikeampi kuin jos osapuolille on rehellisyyden avulla mahdollista päästä yhteisymmärrykseen objektiivisesta todellisuudesta, kuten ensimmäisen kappaleen esimerkeissä. Objektiivisuuksien ristiriita aiheuttaa monia yhteiskunnallis-poliittisia ongelmia; todellisuudet eivät harmonisoidu yhteistoimintaan; koordinoituun toimintaan; yhteisiin poliittisiin tavoitteisiin; kaikille yhteisiin sääntöihin; sovintoihin; sopimuksiin; neuvotteluihin; jne.

Herää kysymys missä määrin suomalainen yhteiskunta on ideologis-poliittisen 'sodankäynnin', jyrkentyvien sosiaaliluokkien erojen, maahanmuuton, lisääntyvän byrokratisoinnin, avoimen mediapropagandan jne. kautta ajautumassa tilanteeseen, jossa yhteiskunnan osapuolet eivät edes rehellisyyden avulla pääse yhteisymmärrykseen objektiivisesta todellisuudesta?

tiistai 3. kesäkuuta 2014

Kesän Videot; Poliisivaltio / Laki / Sairaanhoito / Rahan Psykologia

 Poliisivaltio ei yleensä synny kertarysäyksellä, vaan hiljaa hivuttamalla. Poliisivoimat militarisoituvat pikku hiljaa; militaristista voimaa aletaan käyttää yhä enemmän mitättömissä rikkomuksissa; lakeja tuotetaan niin paljon, että jokaisesta tavallisesta ihmisestä voidaan tehdä ja tehdään haluttaessa kovan luokan rikollinen; lakeja on niin paljon, ettei kukaan pysty tietämään ja/tai ymmärtämään läheskään kaikkia niitä, lakien toimintaa ja yhteisvaikutuksia (vaikka olisi laki-alan ammattilainen); tavallisia ihmisiä pompotetaan ja rasitetaan laeilla ja sääntelyllä, ja aiheutetaan heille tarpeettomia kustannuksia; jne. Poliisivaltiosta huolimatta tai oikeastaan poliisivaltion takia poliisivoimat eivät pysty ja/tai halua kitkeä kovaa rikollisuutta, vaan kansalaiset jätetään monilta osin yksin kovan luokan rikollisten armoille tai yksin taistelemaan heitä vastaan, poliisivaltion tavoitteiden mukaisesti mieluiten ilman aseita ja ilman oikeuksia itsepuolustukseen. Valtiollisella tms. monopolistisella  poliisilla on perverssit insentiivit; poliisien kannattaa pitää kova rikollisuus korkeana, jotta kansalaiset vaativat lisää poliiseja ja lisää resursseja poliisille, joka on de facto ainoa täysivaltainen  turvallisuusalan toimija. Lisäksi monopoliasema johtaa muutenkin tehottomaan toimintaan, resurssien allokointiin byrokraattisten yläpuolelta tulevien päätösten perusteella, kaukaisten päätösten perusteella, ei kansalaisten mikrotodellisuuksien tarpeiden mukaan. Poliisien odotusajat hätätilanteissa pitenevät, rikosten selvittämisprosentti vähenee, palvelu on heikkoa ja tylyä, poliisit partioivat ja ovat näkyvillä suhteellisen harvoin, poliisit rahoittavat toimintaansa yhä enemmän kansalaisilta kyseenalaisin keinoin takavarikoiduilla ja sakotetuilla varoilla, jne. Tätä pahentaa valkoisten osalta vallitseva liberaali ideologia, joka suhtautuu negatiivisesti valkoisiin ja positiivisesti toiseuteen. Syntyy anarko-tyrannia:

http://en.wikipedia.org/wiki/Samuel_T._Francis#Anarcho-tyranny

John Stossel, Police State:

https://www.youtube.com/watch?v=Ys3ePShajss

John Stossel, Incarceration: Drug Laws, Mandatory Sentencing etc:

https://www.youtube.com/watch?v=5f6sEYPu-vU

John Stossel, Illegal Everything:

https://www.youtube.com/watch?v=nBiJB8YuDBQ

John Stossel, Lawsuit Abuse:

https://www.youtube.com/watch?v=uPdaETrnOK0

John Stossel, Good Intentions Gone Wrong; Work Regulations, Welfare, Education, Food and Drug Administration:

https://www.youtube.com/watch?v=t6iySSALVFM

Thomas E. Woods, The Economics of Police State:

https://www.youtube.com/watch?v=v87FZLU-_fw

John Deist, What Happened to Peace Officers:

https://www.youtube.com/watch?v=F9SfDPt-tm4

*****

John Stossel, Sick in America:

https://www.youtube.com/watch?v=gvJHUVAEU44

John Stossel, Cuban Healthcare:

https://www.youtube.com/watch?v=HXnn6SMj3O4

*****

Psychology of Money by Professor Glenn D. Wilson. Luennon tärkeintä antia on informaatio rahan negatiivisista vaikutuksista sosiaalisuuteen; pakonomaisen tuhlaamisen psykologiasta; anteliaisuuden palkitsevuudesta; ylioptimistisuudesta projektien kustannusten, keston ja hyötyjen arvioinnissa; jne:

https://www.youtube.com/watch?v=9QlXR0-zZRA

*****

Loppukevennyksenä kaksi venäläistä kiipeää ilman suojavarusteita 650 metriä korkean tornin huipulle (ja mitä sitten tapahtuu?):

https://www.youtube.com/watch?v=gLDYtH1RH-U

Sivun näyttöjä yhteensä

Lukijat

Blogiarkisto