Hiljaista Pohdintaa

Hiljaista Pohdintaa

keskiviikko 29. lokakuuta 2014

Jeesuksen elämä

Mormonit ovat tehneet hyviä ja Raamatun kirjoituksiin pitäytyviä videoita Jeesuksen elämästä, pääpiirteissään. Mormonien uskontoon kuuluu myöhemmin lisättyjä piirteitä, jotka erottavat heidät kristityistä, mutta heille Jeesus on kuitenkin Jumalan profeetta ja pelastuksen edellytys, kuten kristityillekin. Käytännön elämässä suurin osa mormoneista elää hyvää kristillistä elämää. Jeesuksen jälkeen Paavali oli ensimmäinen, joka poikkesi Jeesuksen opetuksista, esim. Ensimmäinen kirje korinttilaisille, 9:20-22 ja Kirje efesolaisille 2:19-21, joten Paavalin ajatuksia täytyy suodattaa Jeesuksen sanoman perusteella:

https://www.lds.org/media-library/video/categories/bible-videos-chronologically?lang=eng

tiistai 21. lokakuuta 2014

Vihaisuuden hyötyjä (edit)


... ja haittoja

Suosittelen lukemaan seuraavan kirjoituksen. Se julkaistiin raakaversiona ja siihen on tehty julkaisun jälkeen monia tärkeitä lisäyksiä ja tarkennuksia, ja tekstiä on hiottu, joten sen lukemisesta saattaa olla hyötyä niillekin, jotka lukivat tekstin pian julkaisemisen jälkeen:

http://hiljaistapohdintaa.blogspot.fi/2014/10/ongelmamagneetti.html

Suuttumisella ja vihalla on seuraavia ominaisuuksia.

Jokaiseen suuttumiseen ja vihaisuuteen liittyy valinta:

a) Voi toimia avoimen aggressiivisesti, ja ehkä käyttää väkivaltaa.

b)  Voi vetäytyä vihaisena ja ehkä kaunaisena. Tähän voi liittyä kieltäytyminen yhteistyöstä ja kommunikoinnista.

c) Voi aloittaa dominointi-kilpailun, esim. taloudellisesti, poliittisesti tai sosiaalisesti.

d) Voi pyrkiä ratkaisemaan tilanteen tai konfliktin rakentavasti tai vähemmän rakentavasti.

e) Voi käyttäytyä passiivis-aggressiivisesti. Passiivis-aggressiivinen voi hidastella asioiden suorittamista; hän voi jättää luvattuja asioita tekemättä; passiivis-aggressiivinen voi tehdä huonosti luvattuja tai velvollisuuksiin kuuluvia asioita; hän voi myöhästellä sovituista tapaamisista; passiivis-aggressiivinen voi antaa epäselviä eleisiin, kosketuksiin ja katseisiin liittyviä signaaleja siitä, että hän haluaa seksiä, mutta sitten kun toinen yrittää aloittaa, passiivis-aggressiivinen tyrmää aloitteen ja/tai syyllistää toista siitä; hän voi unohdella tahallaan asioita; passiivis-aggressiivinen voi sanoa kommentteja, jotka ovat luokkaavan ja halventavan tuntuisia, mutta kuitenkin sellaisia, että jos toinen suuttuu, passiivis-aggressiivinen voi esittää olevansa toisen henkilön aggressiivisuuden syytön uhri tai väittää ettei ymmärrä mistä toinen puhuu; passiivis-aggressiivinen voi sanoa rakastavansa naisystäväänsä, mutta käyttäytyy sen jälkeen tylysti ja välinpitämättömästi häntä kohtaan tai passiivis-aggressiivinen johtaja voi sanoa, että hän aikoo antaa ylennyksen työntekijälleen, mutta pitää sen jälkeen salaa huolen siitä, että työntekijälle ei anneta ylennystä; passiivis-aggressiivinen voi antaa toiselle lahjaksi esim. musiikkilevyn, jonka hän sanoo valinneensa huolella niin, että toinen pitää siitä, mutta todellisuudessa hän on valinnut levyn, jota toinen mahdollisimman suurella todennäköisyydellä inhoaa; passiivis-aggressiivinen voi synnyttää tahallaan ja salaa kaoottisia, vaikeita, ongelmallisia, haitallisia, noloja ja häpeällisiä tilanteita tai epäonnistumisia toiselle; passiivis-aggressiivinen voi murjottaa ja jättää vastaamatta toisen kysymyksiin tai keskustelun aloituksiin; passiivis-aggressiivinen voi jättää auttamatta ystäväänsä kriisitilanteissa jonkin tekosyyn verukkeella (passiivis-aggressiivinen voi esimerkiksi näytellä sairasta); passiivis-aggressiivinen voi provosoida kolmansia osapuolia käyttäytymään huonosti toista henkilöä kohtaan; passiivis-aggressiivinen voi puhua pahaa ystävästä hänen selän takana; passiivis-aggressiivinen voi provosoida toisen käytöksellään ja/tai puheillaan tahallaan vihaisuuteen ja sitten syyttää häntä vihaisuudesta; passiivis-aggressiivinen voi järjestää itselleen onnettomuuksia tai olla tahallisen huolimattomuuden takia onnettomuusaltis, ja tämä aiheuttaa loukkaantumisten, toimintakyvyttömyyksien ja vahinkojen muodossa haittaa toisille ihmisille; passiivis-aggressiivinen voi olla tahallisen alisuoriutuva työssään ja urakehityksessään; passiivis-aggressiivinen voi nalkuttaa kiusallisesti pienistä asioista ja ongelmista, mutta jättää suuret ongelmat huomiotta ja hoitamatta; passiivis-aggressiivinen voi kehittää itselleen tahallisen impotenssiongelman, joka estää seksuaalisen suhteen naisystävän kanssa tai tekee siitä epäsäännöllistä ja epämiellyttävää; passiivis-aggressiivinen voi olla välinpitämätön ystäväänsä kohtaan; kun passiivis-aggressiivisen puoliso joutuu konfliktiin ulkopuolisten kanssa, passiivis-aggressiivinen voi olla neutraali tai puolustaa ulkopuolisia; passiivis-aggressiivinen voi harrastaa läheisyyttä ja seksiä puolisonsa kanssa niin konemaisesti ja kylmästi, että siitä tulee puolisolle epämiellyttävää, ja jos kumppani valittaa tilanteesta, passiivis-aggressiivinen syyttää puolisoaan tunnekylmyydestä ja haluttomuudesta läheisyyteen ja seksiin; passiivis-aggressiivinen voi nukkua ja makailla päivät pitkät viikonloppuina ja lomilla silloin kun pitäisi tehdä jotain yhdessä aviopuolison tai perheen kanssa; passiivis-aggressiivinen voi kuluttaa kaiken aikansa yksin harrastusten parissa siten, että perheelle ei jää aikaa; passiivis-aggressiivinen voi asettaa lapsilleen ja puolisolleen liian vaativia sääntöjä, esim. puhtaus- ja järjestyssääntöjä, joita he eivät pysty noudattamaan, ja sitten syyttää heitä likaisuudesta, huolimattomuudesta ja järjestelmällisyyden puutteesta; passiivis-aggressiivinen voi lähettää anonyymeja loukkaavia sähköposteja tai kirjeitä toiselle henkilölle; passiivis-aggressiivinen voi varastaa ystävältään rahaa ja tavaroita; passiivis-aggressiivinen voi piilottaa aviopuolisonsa tavaroita tai siirtää niitä toiseen paikkaan ja sitten syyttää häntä siitä, että hän on aina myöhässä kun hän ei koskaan muista minne on tavaransa jättänyt; passiivis-aggressiivinen voi lihottaa itsensä tahallaan muodottomaksi tai laihduttaa itsensä langanlaihaksi niin, että se ärsyttää tai huolettaa kumppania; passiivis-aggressiivinen voi pidättää itsellään yhteisiä varoja tai kiristää toista epäsuorasti rahalla ja rahaan liittyvillä asioilla; passiivis-aggressiivinen voi valita itselleen ystäviä, jotka aiheuttavat haittaa, vahinkoa ja häiriötä hänen puolisolleen; passiivis-aggressiivinen voi kiristää kumppaniaan tunteilla epämiellyttäviin tai haitallisiin toimiin, esim. vaatia rakastunutta naisystäväänsä varastamaan kaupoista; passiivis-aggressiivinen voi aiheuttaa puolisolleen tahallaan ongelmia alkoholin ja huumeiden käytöllä; passiivis-aggressiivinen voi jättää rahat tahallaan kotiin niin, että muut joutuvat maksamaan hänen ateriansa ravintolassa; jne. Näissä esimerkeissä passiivis-aggressiivisen salattu viha kohdistui läheisiin, mutta se voi ihan yhtä hyvin kohdistua myös muihin ihmisiin. Passiivis-aggressiivisella on usein vaikeuksia ilmaista suuttumista avoimesti, ja hän saattaa pelätä muiden ihmisten suuttumista, erimielisyyttä tai tuen menetystä. Tai sitten hänellä on juonittelevaan salavihaisuuteen taipuvainen Machiavellimainen luonne, vaikka voisi olla avoimen vihainen.

Passiivis-aggressiivinen keksii aina tekosyitä, selittelyjä, valheita ja keksittyjä tarinoita, joilla hän peittelee passiivis-aggressiivisuuttaan; selittelee sitä pois; luo itsestään kuvaa viattomana uhrina; vierittää syitä omasta negatiivisesta toiminnastaan ja käyttäytymisestään muiden niskaan; ja kylvää toisten mieleen epätietoisuutta ja epäilyä sen suhteen minkälaisia passiivis-aggressiivinen ja hänen luomansa tilanteet todellisuudessa ovat. Vaikka passiivis-aggressiivinen on useimmiten kohtuullisen tietoinen omasta passiivis-aggressiivisuudestaan, hänellä voi kuitenkin samanaikaisesti olla tunne siitä, että passiivis-agressiivisuus vain tapahtuu luonnostaan ja melkein kuin itsestään tapahtumien edetessä; passiivis-aggressiivisuudesta on silloin tullut hänelle lähes automaattinen tapa reagoida moniin tilanteisiin. Samalla passiivis-aggressiivisuuteen liittyvä pahantahtoisuus, jounittelu, pahan tekeminen, kierous, epärehellisyys ja salakähmäisyys hämärtyvät hänen mielessään ja näyttävät neutraalimmilta, tarpeellisemmilta ja oikeudenmukaisemmilta.

Ne, jotka tuntevat vihaa selittävät sen usein sen perusteella mitä heille on tapahtunut ja useimmiten kuvaillut provokaatiot tapahtuivat juuri ennen kuin vihaa alettiin tuntea. Sellaiset selitykset vahvistavat illuusiota siitä, että suuttumisella on pelkästään yksi selvästi rajattu ulkoinen syy. Vihainen henkilö pitää useimmiten vihansa syynä jonkin toisen henkilön (tai henkilöiden) tahallista, henkilökohtaista ja kontrolloitavissa olevaa käytöstä tai puhetta. Vihaisuus laskee kykyä itsensä ja oman tilansa objektiiviseen tarkkailuun, joten se vääristää vihaisen henkilön näkemystä siitä mikä vihan aiheutti. Suuttumiselle on usein monia syitä. Vihaisuuden syntyyn voi olla vaikuttamassa esim. vihaisuuden ja ärtyneisyyden hidas kertyminen arkipäiväisten stressien ja turhautumisten takia; henkilön oma liiallinen suuttumisherkkyys; fyysiset kivut; joidenkin muiden ihmisten aiheuttamien harmien tai pienten loukkausten projisoiminen vihan kohteeseen, todennäköisesti sellaiseen johon viha on sosiaalisesti ja taloudellisesti turvallista purkaa; tulevaisuuden murheet ja ongelmat; psykologisesti satuttavat tai suututtavat lapsuuden muistot, jotka vihainen henkilö yhdistää vihan kohteeseen; vihaisiin esikuviin tai auktoriteetteihin samaistuminen ja heidän imitoimisensa; vihaisen henkilön liioiteltu kuva siitä mihin hän on oikeutettu, joka johtaa hänet helposti konflikteihin muiden kanssa; jne.

Vihaisuus saa ihmiset ajattelemaan positiivisemmin ja rohkeammin. Toiminta näyttää siltä, että se onnistuu todennäköisemmin; uhkat näyttävät vähäisemmiltä; toiminnassa näyttää olevan vähemmän riskejä; ja epäonni näyttää epätodennäköisemmältä. Vihaisen ihmisen itseluottamus ja itsetunto kasvaa, ja minäkuva paranee. Vihaiset ihmiset ottavat toiminnassaan suurempia riskejä ja tekevät optimistisempia riskianalyyseja. Vihaiset ihmiset arvioivat esim. sydäntautiriskiensä olevan vähäisempiä ja saavansa palkankorotuksen todennäköisemmin kuin pelokkaat ihmiset. Tämä taipumus positiivisuuteen heijastuu myös takautuviin tilanteisiin. Vuonna 2005  suoritetussa tutkimuksessa vihaiset henkilöt arvioivat 11.9 - 2001 jälkeiseen vuoteen liittyvän vähemmän terrorismin riskejä kuin pelokkaat tai neutraalit koehenkilöt. Vihaiset ihmiset tuntevat useimmiten olevansa hallitsevammassa, ylemmässä, voimakkaammassa tai paremmassa asemassa kuin vihan kohde, tai vähimmilläänkin tasaväkisessä asemassa. Vihainen ihminen jossain määrin menettää kontrollin käytökseensä, mutta kokee samalla hallitsevansa tilannetta paremmin. Vihaisen ihmisen vihaisuus voi saada hänet ylittämään psykologisia, fyysisiä, sosiaalisia, laillisia, moraalisia, työpaikkaorganisaation tms. rajoja.

Kuuma ilmasto lisää ihmisten ärtyisyyttä ja vihaisuutta. Kylmä ilma vähentää ihmisten ärtyisyyttä ja vihaisuutta.

Ryhmien välisissä suhteissa vihaisuus saa ihmiset ajattelemaan negatiivisemmin ulkopuolisista, luottamaan vähemmän ulkopuolisiin ja liittämään ulkopuolisiin vähemmän myönteisiä ominaisuuksia. Kun ryhmä kilpailee toisen ryhmän kanssa, sen jäsenet tuntevat enemmän vihaa, jos se on vahvempi ryhmä, ja vähemmän vihaa, jos se on heikompi ryhmä. Viha saa ihmiset syyttämään toisen henkilön negatiivisesta käyttäytymisestä normaalia enemmän hänen luonnettaan ja ottamaan normaalia vähemmän huomioon hänen olosuhteensa. Pelko ja surullisuus saa ihmiset syyttämään toisen henkilön negatiivisesta käytöksestä normaalia vähemmän hänen luonnettaan ja ottamaan normaalia enemmän huomioon hänen olosuhteensa. Silti pelokkaat ja surulliset ihmisetkin useimmiten syyttävät henkilön negatiivisesta käytöksestä enemmän hänen luonnettaan kuin hänen olosuhteitaan. Vihaiset ihmiset luottavat enemmän stereotypioihin (näkevät ryhmien jäsenet enemmän samanlaisina), kiinnittävät vähemmän huomiota yksityiskohtiin ja enemmän huomiota pinnalliseen. Pelko ja surullisuus edistävät analyyttista ajattelua, mutta vihaisuus heikentää sitä. Vihaisuus laskee älykkyyttä, ja voi saada aikuisen ihmisen toimimaan psykologisesti samalla tavalla tai tasolla kuin lapsi tai murrosikäinen.

Vihaisella ihmisellä on taipumus odottaa sellaisia tilanteita, jotka aiheuttavat hänelle vihaa. Hänellä on taipumus pitää vihaa aiheuttavia tulevaisuuden tilanteita todennäköisempinä kuin esim. surullisia tai pelottavia tilanteita. Vihaisella ihmisellä on taipumus syyttää muita henkilöitä ongelmistaan ja negatiivisista tunteistaan. Tämä voi synnyttää kierteen, jossa vihaisen henkilön toisten ihmisten syyttäminen saa hänet entistä vihaisemmaksi, joka saa hänet syyttämään muita vielä enemmän, joka lisää hänen vihaisuuttaan, jne. Kun ihmiset ovat tietyssä tunnetilassa, heillä on taipumus kiinnittää huomiota asioihin ja muistaa asioita, joilla on sama tunnelataus; tämä pätee myös vihaan. Jos henkilö suostuttelee vihaista henkilöä, hänen kannattaa käyttää mieluummin sanomaa, joka herättää suuttumusta kuin sanomaa, joka herättää esim. myötätuntoa tai surullisuutta. Toisin kuin muut negatiiviset tunteet, jotka ohjaavat kiinnittämään lisää huomiota kaikkiin negatiivisiin tapahtumiin, viha lisää huomion kiinnittämistä vain suuttumusta aiheuttaviin tapahtumiin.

Vihaisuus saa henkilön haluamaan enemmän sitä objektia, johon viha kohdistuu. Hollantilaisessa tutkimuksessa koehenkilöiden vihaisuutta tai pelokkuutta lisättiin näyttämällä heille vihainen tai pelokas kasvokuva, ja sen jälkeen heille näytettiin kuva satunnaisesta esineestä. Kun koehenkilöiden vihaisuutta lisättiin, he ilmoittivat haluavansa satunnaisen esineen enemmän kuin kuin koehenkilöt, joiden pelokkuutta lisättiin. Kuten muitakin tunteita, vihaisuutta voidaan teeskennellä tai liioitella. Hochschildin ja Suttonin tutkimuksessa osoitettiin, että vihaisuuden näyttäminen muille on todennäköisesti tehokas manipulointistrategia; sillä voidaan muuttaa ja muotoilla muiden ihmisten mielipiteitä ja asenteita (esim. vihainen asenne neuvotteluissa tai toisen osapuolen vihaisuus ystävyyssuhteessa). Keatingin tutkimuksessa havaittiin, että vihaiset kasvot tulkittiin voimakkaiksi ja korkeassa sosiaalisessa asemassa oleviksi. Larissa Tiedensin tutkimuksen mukaan tunteiden näyttämisellä on selvä vaikutus valta-asetelmiin yhteiskunnassa. Hänen tutkimuksensa mukaan ihmiset, jotka vertasivat tarinoita vihaisista ja surullisista henkilöistä, olivat sitä mieltä, että vihaisilla henkilöillä on korkeampi sosiaalinen status. Vihaisen henkilön vihaisuus legitimoi ihmisten mielissä hänen mielipiteitään ja käytöstään. Tiedensin toisessa tutkimuksessa koehenkilöille näytettiin joko vihaisen tai surullisen henkilön kuvaa. Koehenkilöillä oli taipumus ilmaista tukensa enemmän vihaiselle kuin surulliselle henkilölle. Tämä johtui siitä, että koehenkilöt pitivät vihaista henkilöä kyvykkäänä ja pitivät häntä siten korkeamman statuksen henkilönä.

Vihaisuus voi lisätä henkilön menestymismahdollisuuksia neuvotteluissa. Tiedensin tutkimus osoitti, että vihaisia henkilöitä pidetään taipumattomina, dominoivina, itsepintaisina ja voimakkaina. Koehenkilöillä oli taipumus antaa helpommin periksi niille henkilöille, joita he pitivät voimakkaina ja itsepintaisina kuin niille, joita he pitivät pehmeinä ja alistuvina. Koehenkilöt tekivät myös enemmän myönnytyksiä vihaisille henkilöille kuin niille, jotka olivat neutraaleja. Ihmiset tekevät tunteisiin liittyvällä informaatiolla johtopäätöksiä siitä minkälaisia rajoja, taipumuksia, kykyjä ja potentiaaleja toisilla ihmisillä on, ja he sovittavat omat vaatimuksensa neuvotteluissa sen mukaisesti. Van Kleefin tutkimuksessa koehenkilöt olivat keskimäärin joustavampia vihaiselle henkilölle kuin onnelliselle henkilölle.

Suomalaiset ja monet muut eurooppalaiset ovat kehittyneet ympäristöissä, joissa tärkeintä on ollut hankkia riittävästi ruokaa ja energianlähteitä pitkän syksyn, talven ja kevään varalle, rakentaa kylmille ja sateisille ajanjaksoille sopivia asumuksia, valmistaa kylmiin ja sateisiin olosuhteisiin sopivia vaatteita, jne. Kilpailu muiden ihmisten tai yhteisöjen kanssa on ollut suomalaisille vähemmän tärkeää. Suomalaisille tärkeimmät ja arvostetuimmat luonteen ominaisuudet ovat ahkeruus ja sitkeys, joiden avulla on tehty kovaa työtä, taisteltu luonnonvoimia vastaan ja kestetty vaikeita olosuhteita. Perhe on suomalaisten tärkein sosiaalinen yksikkö, ja sen ulkopuoliset sosiaaliset siteet ovat olleet suhteellisen heikkoja ja löyhiä. Suomalaisille ideaali mies on ahkera, sitkeä, sisukas ja kova työntekijä, joka pystyy hankkimaan itsenäisesti tai yhdessä vaimon kanssa runsaan elannon perheelleen. Ahkeruus ja sitkeys ovat tavallaan suomalaisten elämänvoima. Historiallisesti ilman ahkeruutta, sitkeyttä ja kovaa työntekoa suomalaiset olisivat kuolleet, eläneet puutteessa ja köyhyydessä, joutuneet elämään yksin ilman perhettä, sairastuneet, pudonneet alhaiseen sosiaaliseen statukseen, tms. Jos suomalaista väitetään laiskaksi, pehmeäksi, saamattomaksi ja helposti periksiantavaksi, se on suurimpiin kuuluva loukkaus. Jos ahkeraa ja sitkeää suomalaista pyydetään luopumaan jollain verukkeella ahkeruudesta ja sitkeydestä, pyyntö on suomalaisen mielestä järjetön, kohtuuton ja loukkaava. Ei suomalainen halua luopua perustavanlaatuisesta identiteetistään, elämänvoimastaan, hyvistä saavutuksistaan, sosiaalisesta statuksestaan, työstään jne.

Suomalaiset pitävät yllä sosiaalisia suhteita perheen ulkopuolisiin ihmisiin yleisillä käyttäytymissäännöillä, ja sosiaalisilla vaatimuksilla ja odotuksilla. Suomalaiset suhtautuvat perheen ulkopuolisiin ihmisiin useimmiten lähtökohtaisesti positiivisesti. Suomalaisille vihalla on positiivinen merkitys useimmiten lyhytkestoisissa, rajatuissa ja perustelluissa sosiaalisissa tilanteissa, esimerkiksi silloin kun joku on rikkonut merkittävällä tavalla sosiaalisia normeja vastaan. Suomalaiset suhtautuvat kuitenkin yleisesti negatiivisesti vihaan. Liiallinen, pitkäkestoinen ja perusteeton viha hajottaa suomalaisten löyhiä sosiaalisia suhteita, rikkoo yleistä rauhaa, estää yhteistoimintaa ja sotkee suomalaisten sosiaalista järjestystä. Suomalaiset voivat olla yksilöinä pitkävihaisia, ja se on joskus tarpeenkin, mutta se on silloin yksilöllistä vihaa, ei yhteisön määräämää, edistämää ja/tai palkitsemaa. Suomalaiset tuomitsevat usein liiallisen vihan moraalisesti esim. sanomalla "Sinä olet täynnä vihaa", "Sinä suutut mitättömän pienistä asioista", "Sinä olet aina vihainen" tai "Sinä riitelet kaikkien kanssa, ja se johtuu vihaisuudestasi". Suomalaisten perinteisessä kilpailussa luonnonvoimia vastaan vihalla on rajoitettu merkitys. Jonkin vaikean luonnonesteen sattuessa tielle suomalainen vihastuu ja sisuuntuu, ja nujertaa esteen vihaisuudellaan. Useimmiten suomalaisten työ on vaatinut tasaista, kestävää ja sitkeää luonnetta, ei vihaisuutta. Suomalaiset käyttävät joskus vihaisuutta strategiana kilpaillessaan statuksista ja valta-asemista organisaatioissa. Silloin suomalaiset kilpailevat toisia ihmisiä vastaan, ja ovat silloin lähimpänä, mutta silti kaukana kovien etnisten kilpailijoiden vihaisuudesta.

Lähi-idän kovan etnisen kilpailun alueilla ryhmät kilpailevat niukoista resursseista toisia ryhmiä vastaan. Yhteisöjen ja ihmisten välinen kilpailu on tärkein ja kovin kilpailun muoto. Lähi-idässä viha ulkopuolisia kohtaan on useimmiten ikuista, se ilmenee ilman syytä / se on automaattista ja se on usein intensiivistä. Uskonto saattaa määrätä, pitää suotavana tai sallia vapaasti ulkopuolisten vihaamisten. Viha on miehekkyyden ja voiman merkki. Vihalla on etnisessä kilpailussa monia hyötyjä. Viha on tekee selvän psykologisen, sosiaalisen, poliittisen,  uskonnollisen ja ehkä taloudellisenkin eron yhteisöjen välille. Tällöin ulkopuolisten uskontoa, ideologiaa, taivuttelua, suostuttelua, manipulointia, poliittista painostusta, taloudellisia insentiivejä tms. ei hyväksytä, jos ne heikentävät, korruptoivat, muuttavat tai sotkevat omaa yhteisöä, sen sosiaalisia suhteita, sen taloudellista toimintaa ja/tai sen sääntöjä, tapoja ja uskontoa. Viha ulkopuolisia kohtaan auttaa pitämään yllä endogamiaa tai osittaista endogamiaa, jolloin yhteisöjen vahvat sukulaisuuteen, läheiseen etnisyyteen ja samaan uskontoon perustuvat sosiaaliset ja taloudelliset suhteet kestävät. Viha estää ottamasta ulkopuolisia luotetuiksi ystäviksi; vain oman yhteisön jäsenet voivat olla luotettuja ystäviä. Tämä ei kuitenkaan estä yhteisölle ja sen jäsenille hyödyllisiä taloudellisia ja poliittisia suhteita ulkopuolisiin, tai hyödyllisiä transaktioita ja sopimuksia heidän kanssaan. Viha toimii ulkopuolisten yhteisöjen muodostamien sotilaallisten, rikollisten tms. uhkien ennaltaehkäisijänä ja vastavoimana, ja puolustuksen ja hyökkäysten motivoijana. Viha luo psykologisen laajentumispaineen omalle etniselle ryhmälle ja uskonnolle. Viha saa yhteisön jäsenet helposti syyttämään yhteisön omista ja itseaiheutetuista ongelmista ulkopuolisia. Tällöin oma yhteisö näyttäytyy hyvänä, viattomana ja oikeassa olevana, ja ulkopuoliset pahoina, huonoina ja kavalina (Tai pahempina, huonompina ja kavalampina kuin he todellisuudessa ovat. Vaikka tästä on useimmiten lyhyellä tähtäimellä hyötyä yhteisölle etnisessä kilpailussa, pitkällä tähtäimellä siitä on monenlaista haittaa). Viha pakottaa tai painostaa ulkopuolisia tekemään myönnytyksiä, kompromisseja, antamaan periksi tai antautumaan. Viha painostaa tai pakottaa ulkopuolisia kääntymään ryhmän uskontoon. Viha auttaa yhteisöä saamaan neuvotteluissa ja politiikassa tahtonsa läpi. Viha nostaa etnisessä kilpailussa yhteisön ja sen jäsenten sosiaalista statusta ulkopuolisten silmissä. Jos ulkopuolisten viha heikkenee ja laimentuu, se on merkki siitä, että yhteisön vihan täytyy kasvaa ja laajentua täyttämään ulkopuolisten surkastuvan vihan luoma valtatyhjiö. Ulkopuolisten vihan väheneminen on heikkouden, korruptoituneisuuden, hedonismin ja pehmeyden signaali, jota käytetään opportunistisesti hyväksi laajentumalla ja valloittamalla. Viha antaa yhteisön jäsenille vaikeissakin konfikteissa ulkopuolisten kanssa rohkeutta, itseluottamusta ja optimistisuutta. Yhteisön jäsenten viha herättää ulkopuolisissa arvostusta, kunnioitusta ja pelkoa. Viha auttaa yhteisön auktoriteetteja nousemaan hallitseviin valta-asemiin valtioissa tai imperiumeissa. Viha laskee älykkyyttä ja asioiden analyyttistä käsittelyä, joten yhteisön jäsenten on tasapainotettava viha viekkauden, oveluuden ja älykkyyden tarpeiden kanssa. Yleisesti ottaen ne ryhmät, jotka ovat suuria, dominoivia ja hallitsevia, painottavat enemmän vihaa ja voimaa kuin viekkautta, oveluutta ja älykkyyttä, ja ne ryhmät, jotka ovat pienempiä, valta-asemien ulkopuolella, tai sotilaallisesti ja poliittisesti heikompia painottavat enemmän viekkautta, oveluutta ja älykkyyttä kuin vihaa ja voimaa. Koska suurten ja hallitsevien ryhmien viha laskee niiden älykkyyttä, pienten ryhmien älykkyyden, viekkauden ja oveluuden vaikutus lisääntyy entisestään.  On melko tavallista, että pienempien ja heikompien ryhmien jäsenet päätyvät älykkyyden, oveluuden, juonittelun, taitavuuden, tietojen ja etnisten yhteistyöverkostojen avulla hallitsemaan suurempia ja voimakkaampia ryhmiä korkeiden tai korkeimpien valta-asemien avulla. Yhteisöjen sisällä pyritään korostetusti rauhaan, ystävällisyyteen, hyvään tahtoon, oikeudenmukaisuuteen, vastavuoroisuuteen, auttamiseen, epäitsekkyyteen, rehellisyyteen jne. Se muodostaa jyrkän kontrastin suhteessa ulkopuolisia kohtaan tunnettuun vihaan. Viha on lähi-idän etnisille ryhmille samanlainen elämänvoima kuin ahkeruus ja sitkeys on suomalaisille. Heidän toinen elämänvoimansa ovat vahvat ja hyvät sosiaaliset suhteet yhteisöjen sisällä. Viha auttaa lähi-idän etnisiä ryhmiä menestymään, säilymään hengissä, laajenemaan, turvaamaan omat etunsa jne. Jos lähi-idän etnisiä ryhmiä pyydetään luopumaan vihastaan, se on sama kuin heitä pyydettäisiin antautumaan, häviämään ja kuolemaan ulkopuolisten ryhmien vihan ja voiman paineessa. Se olisi sama kuin jos pyytäisimme suomalaisia olemaan laiskoja, periksiantavia ja lopettamaan työnteon, ja kuolemaan nälkään ja puutteeseen. Vihalla ei tässä kontekstissa tarkoiteta sitä, että yhteisön jäsenet vihaisivat yhtäjaksoisesti ja joka päivä ulkopuolisia. Kyse on enemmänkin vihaavasta yleisestä asenteesta, joka manifestoituu vihan tunteina relevanteissa tilanteissa.

Koska eurooppalaiset ovat heikkoja etnisiä kilpailijoita ja kaiken lisäksi korkean elintason, liberaalin kulttuurin ja hedonismin degeneroimia, se toimii tietyille maahanmuuttajaryhmille motiivina vihan lisäämiseen ja laajentumiseen.

Eurooppalaisilla on taipumus käsitellä vihaa traditioidensa mukaisesti moraalisena ja sosiaalisena ongelmana, mutta kansainvälistyvässä ympäristössä sitä tulisi käsitellä yhtenä merkittävänä etnisenä kilpailutekijänä ja etuna. Tiettyjen maahanmuuttajaryhmien vihan moralisointi on todennäköisesti melkein yhtä hyödytöntä kuin leijonan aggressiivisuuden moralisointi. Leijona on sellainen kuin se on, moralisoitiinpa sen käytöstä tai ei.

Suomalaisten on suotavaa muuttaa monietnisessä ympäristössä jonkin verran traditioitaan, tottumuksiaan, tapojaan ja perinteistä moraaliaan. Suomalaiset tarvitsevat kansainvälistyvässä ympäristössä enemmän ja kestävämpää vihaisuutta suojellakseen itseään, menestyäkseen kilpailussa, turvatakseen asemansa ja etunsa, ja säilyttääkseen olemassaolonsa, mutta se on tasapainotettava älykkyyden, oveluuden ja osaamisen vaatimusten kanssa. Jälkimmäiset ovat suomalaisille tärkeämpiä. Viime kädessä älykkyyden täytyy hallita tunteita. Vihaisuudella on positiivisia ja negatiivisia vaikutuksia, ja negatiivisten vaikutusten tietoinen karsiminen pois on tärkeää. Suomalaiset tarvitsevat kansainvälistyvässä ympäristössä vahvempia sosiaalisia siteitä ja yhteisöjä.

keskiviikko 15. lokakuuta 2014

Ongelmamagneetti (edit)

Miksi liberaali yhteiskunta ei pysty estämään tai edes rajoittamaan ihmisten matkustamista Ebola-epidemioiden alueilta tai muilta vaarallisten tautien riivaamilta alueilta omalle alueelleen? Miksi maahanmuutto on avointa ja massiivista kaikkialta maailmasta? Miksi liberaali yhteiskunta ei pysty peruuttamaan länsimaista jihadisteiksi lähteneiden maahanmuuttajien kansalaisuutta ja estämään heidän paluutaan takaisin, vaan valmistautuu antamaan heille terapiaa, kuntoutusta, keskusteluja viranomaisten kanssa, sosiaalista neuvontaa, sosiaalitukia jne? Miksi väkivaltaa julistavat ja/tai väkivaltaa harjoittavat ryhmät saavat toimia suhteellisen vapaasti liberaalissa yhteiskunnassa, kunhan ne ovat ei-eurooppalaisia? Miksi liberaali yhteiskunta sallii organisoitujen ja rikollisesti orientoituneiden ulkomaisten romaniryhmien tulla vapaasti maahan, ja houkuttelee heitä ilmaisella sairaanhoidolla, sosiaalietuuksilla ja koulutuksella? Jne. Miksi liberaali yhteiskunta on ongelmamagneetti? Jotta voimme vastata näihin kysymyksiin meidän on palattava kauas historiaan kahteen eurooppalaiseen vallankäytön malliin.

Keskiajalla lepraan sairastuneet karkotettiin kaupunkien ja yhteisöjen ulkopuolelle leprasairaiden omiin yhteisöihin tai heidät erotettiin yhteisöjen sisällä muusta väestöstä. Yhteiskunnassa asuvien leprasairaiden täytyi noudattaa erilaisia sääntöjä, joilla pyrittiin estämään taudin leviäminen. Jos he jäivät asumaan yhteisöjen sisälle, heidän piti kantaa kävellessään esim. läpsytintä tai kelloa, jonka ääni varoitti muita ihmisiä siten, että he pystyivät ajoissa väistämään ja kiertämään leprasairaat riittävän kaukaa. Toisaalta äänisignaalit toimivat myös merkkeinä, joiden perusteella muut ihmiset pystyivät antamaan lahjoituksia ja almuja leprasairaille. Jos he nostivat vettä yhteisön kaivosta, he eivät saaneet koskea köyteen ja ämpäriin paljain käsin, vaan heidän oli käytettävä hansikkaita. Heiltä saatettiin kieltää pääsy kirkkoon, markkinapaikalle ja muihin julkisiin tiloihin. Jne. Ihmiset rakensivat leprasairaille yhteisöjen ja kaupunkien ulkopuolelle tai viereen omia taloja, joissa karkotetut pystyivät elämään keskenään. Niissä elettiin suunnilleen samalla tavalla kuin munkkiluostareissa. Ihmiset antoivat leprasairaille lahjoituksina rahaa, jonka avulla leprasairaille annettiin hoitoa. Leprasairaat elivät ihmisten lahjoitusten ja leprasairaiden pienen liiketoiminnan ja tuotannon avulla. Benediktiinimunkki Matthew Paris, joka eli vuodesta 1200 vuoteen 1259, arvioi, että Euroopassa oli tuolloin 19000 leprasairaiden taloa. Osa ihmisistä ajatteli, että leprasairaus on maanpäällisen kiirastulen läpikäymistä, ja he pitivät siten leprasairaiden kärsimyksiä pyhinä. Karkoituksiin liittyi usein rituaaleja, joilla leprasairaat erotettiin symbolisesti yhteisöistä, heille opetettiin leprasairauteen liittyviä sääntöjä, heidän piti vannoa juhlallisesti noudattavansa sääntöjä ja heitä valmisteltiin uuteen elämään omissa yhteisöissään. Leprasairauden leviämistapoja pyrittiin ymmärtämään, mutta leprasairaudesta ei useimmiten pyritty keräämään systemaattista tietoa. Sisäinen tai ulkoinen karkotus piti huolen siitä, että lepra pysyi aisoissa. Lepra ei tartu kovin helposti ja se lisää vain jonkin verran kuolleisuutta. Lepran itämisaika on useimmiten 3-5 vuotta, mutta voi vaihdella muutamasta viikosta 30 vuoteen. Leprasairaiden karkottaminen edustaa ideaalia ulossulkevan vallan mallia, jota voidaan muutettavat muuttaen soveltaa muihin ulossulkevan vallankäytön tilanteisiin.

Rutto levisi keskiajalla suurempiin ihmismääriin kuin lepra. Ruton itämisaika oli lyhyempi, se levisi nopeasti, ja se tappoi nopeammin ja paljon suuremmalla todennäköisyydellä kuin lepra. Ruttoon alettiin keskiajan loppupuolella soveltaa leprasta eroavaa toimintamallia. Ruton saastuttama kaupunki asetettiin karanteeniin ja se jaettiin piirikuntiin, jotka jaettiin kortteleihin, jotka jaettiin katuihin. Jokaiselle kadulle asetettiin valvoja tai valvojia, jokaiseen kortteliin nimitettiin tarkastaja, jokaiselle piirikunnalle määrättiin johtaja, ja koko kaupungille nimitettiin kuvernööri tai varakuvernöörille annettiin poikkeusvaltuudet toimia kuvernöörinä. Kuvernöörillä oli ruttoepidemian aikana normaalia enemmän valtaa, poikkeustilavaltuudet. Valvojat tarkkailivat katujen taloja ja niiden ovia. Tarkastajat valvoivat valvojia, antoivat heille määräyksiä, keräsivät heiltä tietoa tapahtumista ja suorittivat tarkastuksia korttelissa. Piirikuntien johtajat hallitsivat piirikuntien toimintaa. Kuvernööri hallitsi koko kaupunkia. Valvojien täytyi olla katujen varsilla vuorokauden ympäri tarkkailemassa toimintaa. Kahdesti päivässä tarkastajat suorittivat tarkastuskierroksen alueen jokaisen talon luokse. Mikään toiminta, tyytymättömyys, sairaus tai muutos tilanteessa ei saanut jäädä heiltä huomaamatta tai tietämättä. Tarkastajilla oli tiedossa kaikkien korttelinsa asukkaiden nimi, ikä ja sukupuoli. Tarkastajat menivät jokaisen talon luokse ja kutsuivat nimeltä asukkaita ikkunaan. Jokaisen asukkaan täytyi tulla ikkunaan näyttämään tai kertomaan, että hän on joko terve tai sairas. Asukkaat velvoitettiin kuoleman uhalla kertomaan totuus terveydentilastaan. Jos asukas ei tullut ikkunaan, se oli merkki siitä hän oli sairaana vuoteessaan. Jos asukas oli sairas, se tarkoitti, että hän oli vaarallinen, ja se merkitsi, että oli ryhdyttävä erikoistoimenpiteisiin. Tarkastaja tiedotti sairaista ja muista merkittävistä havainnoista piirikunnan johtajalle, joka kertoi tilanteen kuvernöörille. Kaikki tiedot sairaista, terveistä, tapahtumista jne. kirjattiin kuvernöörin toimivallan alla olevaan keskusrekisteriin. Kuvernööri määräsi kirjallisella luvalla lääkärin hoitamaan sairaita, apteekkarin valmistamaan sairaille lääkkeitä, ja papin ripittämään heitä. Kukaan muu ei saanut olla heidän kanssaan tekemisissä. Kaikki tiedot ja tapahtumat kirjattiin keskusrekisteriin.

5-6 päivää karanteenin alkamisen jälkeen taloja alettiin puhdistamaan. Kaikki asukkaat määrättiin  poistumaan taloistaan. Kaikki huonekalut ja tavarat laitettiin riippumaan katosta köysien varassa. Kaikille lattioille levitettiin palavaa parfyymia. Sen jälkeen ikkunat ja ovet laitettiin kiinni ja parfyymi sytytettiin palamaan. Palava parfyymi desinfioi huoneet. Neljän tunnin kuluttua asukkaat saivat palata huoneistoihinsa. Jos epidemian leviäminen loppui, karanteeni purettiin vähitellen, ja asukkaat saivat palata takaisin normaaleihin rutiineihinsa. Jos epidemia jatkui, karanteenia, hoitoja ja desinfiointeja jatkettiin. Kun keskusrekistereihin kertyi tietoa ruton leviämislaajuudesta erilaisten karanteenikeinojen vallitessa, voitiin valita niitä keinoja, jotka tehosivat parhaiten. Lisäksi voitiin tehdä pieniä kokeilevia muutoksia karanteenitoimenpiteisiin ja havainnoida mitkä keinot toimivat parhaiten. Vallankäyttäjät pystyivät analysoimaan tietoa ja tekemään sen perusteella tilannetta parantavia johtopäätöksiä ja päätöksiä. Normaalisti ruttoepidemia aiheutti lain ja järjestyksen heikkenemistä, ja anonyymien yksilöiden sulautumista massoihin, jotka poistuivat ruttoepidemian tieltä; liikkuessaan ihmismassat levittivät ruttoa. Sitä vastaan laitettiin karanteeni, jonka aikana jokaisen yksilön liike ja sekoittuminen muihin ihmisiin estettiin. Ihmisten yksilöllisyyttä vahvistettiin merkitsemällä henkilötiedot rekistereihin. Katkeamaton ja jatkuva pyramidihierarkinen valta, tarkkailu ja tapahtumien muistiinkirjaaminen ulotettiin ylimmästä johtajasta jokaiseen yksilöön, ja kaupunkitasolta talojen huoneisiin ja pieniin tapahtumien yksityiskohtiin. Ruttokaranteeni edustaa ideaalia kurinpidollisen integroivan vallan mallia, jota voidaan muutettavat muuttaen soveltaa muihin sisäänsulkevan, yhdistävän ja integroivan vallankäytön tilanteisiin.

Ulossulkeva ideaali valta jakaa ihmiset kahteen osaan; sisäryhmään ja ulkoryhmään; omaan etniseen ryhmään ja ulkopuolisiin etnisiin ryhmiin; terveisiin ja sairaisiin; ne joilla on täydet oikeudet ja ne joilla on osittaiset oikeudet; ensisijaisiin (preferoituihin) ja toissijaisiin; tms.  Kurinpidollinen ja integroiva ideaali valta jakaa ryhmät yksilöihin, joiden tilaa tarkkaillaan koko ajan, ja joiden tila voi kattaa laajan kirjon tiloja, esim. vakavasti sairas - normaalisti sairas - lievästi sairas - ehkä sairastumassa - todennäköisesti terve - terve, tms. Poissulkeva valta on joidenkin ulkopuolisten kanssa tekemisissä osittain, esim. kaupallisesti ja teknologisesti, mutta ei uskonnollisesti, tai katkaisee suhteet joihinkin ulkopuolisiin kokonaan. Integroiva kurinpidollinen valta muodostaa jokaiseen yksilöön mahdollisimman intensiivisen ja esteettömän valtasuhteen. Se jakaa ihmiset normaaleihin ja epänormaaleihin, ja pyrkii tekemään toimenpiteillään epänormaaleista normaaleja. Jos integrointi ei onnistu, integroiva valta sulkee epänormaalin yksilön sosiaalisten statuksien,  yhteistoiminnan tms. ulkopuolelle, mutta jatkaa useimmiten integrointiyrityksiä tavalla tai toisella.

Ulossulkevasta vallasta on olemassa monenlaisia välimuotoja, esimerkiksi sellainen, joka sulkee jonkin ryhmän ulos, mutta pyrkii silti keräämään mahdollisimman paljon käyttökelpoista tietoa ulossuljetusta ryhmästä, tai sellainen, joka jakaa ulkopuoliset ryhmät tai yksilöt luokkiin, joiden kanssa ollaan luokasta riippuen enemmän tai vähemmän tekemisissä. Normaali integroiva valta ei pyri kurinpidollisen integroivan vallan staattiseen valtaan, joka lukitsee ihmiset paikalleen. Normaali integroiva valta pyrkii edistämään ihmisten, tavaroiden, resurssien ja pääoman virtauksia, ja tarkkailemaan, analysoimaan ja säätelemään niitä. Integroiva valta pyrkii jatkuvasti kasvattamaan itseänsä integroimisellaan ja toiminnallaan. Muitakin integroivan vallan muotoja on.

Integroivalla kurinpidollisella vallalla pystyttiin hallitsemaan, rajoittamaan, estämään ja säätelemään vaarallista tautia. Integroimalla ruttoa sairastavat osaksi valtasysteemiä saavutettiin hyviä tuloksia ja opittiin lisää siitä miten ruton kanssa kannattaa toimia. Tavallaan vallanpitäjät integroivat ruton osaksi valtasysteemiä. Tämä lisäsi vallanpitäjien itseluottamusta ja kannusti heitä jatkamaan kaikenlaisten hyvien ja huonojen asioiden integroimista osaksi valtasysteemiä. Samalla vallanpitäjien valta lisääntyi, ja se lisäsi entisestään vallanpitäjien motivaatiota integroinnin jatkamiseen.

Kulkurit, kiertävät pikkurikolliset ja liikkuvat kerjäläiset alkoivat aiheuttaa haittaa väestölle 1700-luvun loppupuolella. He levittivät tauteja; he saattoivat järjestäytyä varasteleviksi tai ryösteleviksi joukkioiksi, he aiheuttivat häiriöitä; he olivat usein siivottomia; he asuivat tai oleskelivat usein paikoissa, joissa heillä ei ollut lupaa olla; he eivät osallistuneet rakentavalla ja tuottavalla tavalla yhteiskunnan toimintaan; jne. Heitä alettiin sijoittaa laitoksiin tai parantoloihin, ja heidän ryhmänsä hajotettiin. Heidät sijoitettiin yhden hengen huoneisiin tai soluihin. Jokainen henkilö identifioitiin, ja hänestä tehtiin rekisteri, johon kirjattiin häneen liittyviä tietoja. Jokaisen henkilön luonne, taipumukset, kyvyt, puutteet, osaaminen, tiedot jne. analysoitiin. Heille annettiin sairaanhoitoa ja sairaat eristettiin muista ihmisistä niin, että he eivät tartuta toisia. Heille määrättiin pakollista ja jossain määrin kunkin henkilön kykyjen ja taipumusten mukaan valittua kuntouttavaa työtä, jonka tavoitteena oli opettaa heille itsenäisessä elannon hankkisessa tarvittavia taitoja, hyviä ja säännöllisiä tapoja ja tottumuksia, täsmällisyyttä, ja riittävää sitkeyttä ja keskittymistä tehtävien suorittamisessa. Oli myös mahdollista, että entiset kulkurit tms. tekivät parantolan järjestämiä töitä loppuelämänsä ajan. Työn ulkopuolinen aika oli suurelta osin organisoitua. Iltaisin oli säännöllisiä Jumalanpalveluksia, yhteiset ruokailut olivat samoina aikoina päivällä, nukkumis- ja heräämisajat olivat säännöllisiä, jne. Parantolan asukkaiden huonoille tavoille ja ominaisuuksille asetettiin usein pakollinen vastavoima; liialliselle ylpeydelle tai fanaattisuudelle nöyryys ja liiallisen ylpeyden tai fanaattisuuden naurunalaiseksi tekeminen; laiskuudelle raskas fyysinen työ; epäsäännöllisyydelle tarkat ja vaativat aikataulut; tuhlaavaisuudelle säästeliäisyys; vihaisuudelle ja äkkipikaisuudelle hiljaisuus ja rauhallinen elehtiminen; työssään hutiloivalle ja keskittymiskyvyttömälle tarkkuutta ja keskittymiskykyä vaativa työ; jne. Entisten kulkurien jne. elämä parantoloissa muistutti jossain määrin luostarien elämää. Näillä keinoilla kulkureihin, kiertäviin pikkurikollisiin ja liikkuviin kerjäläisiin liittyviä ongelmia saatiin vähennettyä paljon, ja monia heistä ohjattiin pysyvästi tuottavaan työhön ja järjestäytyneeseen elämäntapaan.

Tämän kaltaisista vallankäytön metodeista kehittyi aikojen kuluessa nykyinen liberaali systeemi. Integroiva tai ulossulkeva valta eivät itsessään ole konservatiivista tai liberaalia valtaa. Liberaali valta syntyy siitä, että se menettää lähes täysin psykologisen, moraalisen ja poliittisen kykynsä ja motivaationsa poissulkevaan valtaan, kääntyy kaikkea ulossulkevaa valtaa ja toimintaa vastaan ja pyrkii integroimaan kaiken maailmassa olevan hyvän, pahan ja huonon, koko maailman. Liberaalissa vallankäytössä koko yhteiskunta valjastetaan yhden ideologian, yhden tavoitteen ja yhden systeemin osatekijäksi. Normaalin ja terveen yhteiskunnan ja poliittisen systeemin rajat toimivat puoliläpäisevänä kalvona; hyvät asiat pääsevät sisään ja huonot pysyvät ulkona, esim. tavarat, informaatio ja resurssit virtaavat suhteellisen vapaasti maasta toiseen, mutta maahanmuutto on vähäistä ja erittäin valikoivaa. Normaalissa ja terveessä yhteiskunnassa ei ole pysyvää yksipuolista ja tasapainotonta dominoivaa ideologiaa, jota kaikki tai lähes kaikki puolueet noudattavat. On järkevää integroida valtion omia ongelmia, mutta ei ole järkevää integroida maailman ongelmia. Maailman ongelmia ei tarvitse integroida esim. tieteellisten syiden takia. Nykyisin maailman ongelmista voidaan hankkia tietoa, niitä voidaan tutkia ja analysoida, ja niihin voidaan kehittää ratkaisuja, vaikka itse ongelmaa ei integroida yhteiskuntaan. Esimerkiksi Ebolaan on jo kehitetty kokeiluvaiheessa oleva ja todennäköisesti tehokas lääke viruksen biokemiaa tutkimalla ja eläinkokeita tekemällä, ja siihen ei ole tarvittu Ebolaan sairastuneiden integroimista yhteiskuntaan sallimalla vapaan liikkuvuuden Ebola-epidemioiden alueilta.

Ranskan maahanmuuttokriittiset kritisoivat mm. sitä, että Ranskaan on syntynyt maahanmuuton myötä yli 700 slummia (zone urbaine sensible, 718 kpl Ranskan mantereella), jotka tuottavat monia ongelmia ja kasvavaa verorasitusta kantaväestölle. He toteavat, että maahanmuuton jatkumisen myötä slummit ja niiden tuottamat ongelmat kasvavat. He vaativat sen takia maahanmuuton lopettamista. Liberaali eliitti näkee asian eri tavalla. He haluavat estää kaiken maahanmuuton arvostelun ja kritiikin, kaiken ulossulkemisen ja ulossulkemiseen pyrkimisen. Heille slummit ovat osa globaalia todellisuutta ja arkipäivää, osa maailmaa. Koska liberaalit haluavat integroida koko maailman ja kaiken maailmassa olevan monimuotoisuuden valtansa alle, he haluavat integroida myös slummit ja slummien synnyttämät ongelmat, tai mitkä tahansa muut maailman negatiiviset piirteet osaksi liberaalia systeemiä. Liberaalit pyrkivät erilaisilla kalliilla valtion ohjelmilla, toimenpiteillä ja tuilla lieventämään slummien tuottamia ongelmia, mutta niillä on vain vähän positiivisia vaikutuksia, ja useimmiten negatiivisia vaikutuksia. Ne slummien ongelmat, joita liberaalit eivät pysty estämään tai poistamaan toimenpiteillään, ovat vain yksi monista väistämättömistä negatiivisista piirteistä avoimessa ja rajattomassa globaalissa valtasysteemissä. Liberaalit haluavat integroida samalla periaatteella tappavimmat ja vaurioittavimmat taudit; sodat, konfliktit ja niiden johdannaiset; vähemmän älykkäät etniset ryhmät; tiettyjen maahanmuuttajaryhmien taipumuksen korkeaan rikollisuuteen ja anti-sosiaalisuuteen; institutionaalisen korruption ja kyvyttömyyden; järjestäytyneen rikollisuuden; huumeisiin ja huumesotiin liittyvät ongelmat; köyhyyden; tietämättömyyden ja taikauskon; fanaattisen uskonnollisuuden; terrorismin; väkivaltaiset mellakat; yhteiskunnan perustoimintojen heikkenemisen; jne. Nämä kaikki huonontavat monin tavoin yhteiskuntaa ja ihmisten elämää, mutta liberaalit pitävät sitä hyväksyttävänä kotimaisen ja kansainvälisen vallan kasvun hintana. Tätä liberaalit neutraloivat mielessään sillä, että he uskovat lapsenomaisesti ja vastoin tosiasioita omiin 'suuriin' kykyihinsä muuttaa todellisuutta ja ihmisten lähes täydelliseen muokattavuuteen. Liberaalit uskovat, että vaikka yhteiskunta muuttuu lyhyellä tähtäimellä huonompaan suuntaan, jossain vaiheessa utopistisessa tulevaisuudessa voidaan luoda ideaali globaali liberaali yhteiskunta, jonka kaikki ihmiset on muokattu ideaaleiksi liberaaleiksi. Lisäksi liberaalit pyrkivät vähättelemään itselleen ja muille ongelmien suuruutta ja vakavuutta. Liberaali eliitti elää alueilla, joissa heidän itsensä aiheuttamia ongelmia on vähän tai ei ollenkaan, joten heidän on helppoa elää illuusioissaan. Näiden tekijöiden yhteisvaikutuksesta voimme päätellä, että liberaaleihin ei tehoa se, että heille luetellaan liberaalin politiikan aiheuttamia ongelmia ja kritisoidaan niitä; he haluavat maailman ongelmat "itselleen", omaan valtasysteemiinsä. Koska yhteiskuntaan integroidut ulkopuoliset ongelmat ovat konkreettisia ja symbolisia liberaalien globaalin vallan laajennuksia, heidän työnsä ja tavoitteidensa tuloksia, liberaalit suhtautuvat niihin suojelevasti ja lähes rakastavasti. Ne ovat heille rakkaampia kuin oma kansa.

Liberaali poliittinen ideologia ja sen tavoitteet ovat perusteiltaan virheellisiä. Se on tärkein syy nykyiselle tilanteelle, ja se on suotavaa muuttaa. Suomalaisten kannattaa kysyä itseltään haluavatko he itselleen ja lapsilleen huonomman, kalliimman ja vaarallisemman elämän ja yhteiskunnan, jotta liberaali eliitti saa lisää valtaa, vai haluavatko he itselleen ja lapsilleen paremman, edullisemman ja turvallisemman elämän, ja liberaalille eliitille vähemmän valtaa.

Suomalaiset liberaalit ovat saaneet suomalaiset hyvin integroitua liberaaliin systeemiin. Ei ole tarvittu oikeastaan muuta kuin se, että valtio on tarjonnut suomalaisille verorahoilla maksettuja palveluita ja etuja, ja suomalaiset ovat kiitollisina antaneet vastavuoroisesti lojaliteettinsa liberaaleille puolueille. Suomalaiset kokevat, että reiluus ja oikeudenmukaisuus velvoittaa heitä vastavuoroisuuteen. Sosiaalivaltiota tukeva pehmeä propaganda uppoaa lähes kritiikittömästi suomalaisiin, joka täydentää integraatiota. Suomalaiset ovat helppoja hallittavia, ja liberaalit vallanpitäjät ovat tottuneet siihen. Liberaalit projisoivat helpon hallittavuuden kaikkiin maailman ihmisiin; heille muodostuu stereotypia kaikkien ihmisten suunnilleen samanlaisesta helposta hallittavuudesta. Vaikka liberaalit tietävät jollain tasolla maahanmuuttajien olevan vaikeampia hallittavia kuin suomalaiset, stereotypia muuttaa heidän kuvaansa maahanmuuttajista ruusuisempaan suuntaan ja saa heidät uskomaan, että kestää yhteiskunnallisesti suhteellisen vähän aikaa, kunnes maahanmuuttajat on saatu integroitua liberaaliin systeemiin suunnilleen samalla tavalla kuin suomalaiset. Testataan tätä olettamusta esimerkillä:

Kun suomalaiset liberaalit antavat muslimeille vastikkeettomasti kansalaisuuksia, asuntoja, palveluja, etuja ja tukia, Islamia noudattavat muslimit ajattelevat, että Allah on sekoittanut vääräuskoisten päät ja johdattanut heitä harhaan, toimimaan vastoin oman yhteisönsä etua ja muslimien hyväksi. Muslimien velvollisuus on siten kiittää suomalaisten liberaalien antamista statuksista, resursseista ja palveluista Allahia, ei suomalaisia liberaaleja. Vastoin oman yhteisönsä etua toimivat liberaalit ovat muslimien näkemyksen mukaan heikkoja ja typeriä, ja ansaitsevat siten halveksunnan, vihan ja inhon. Muslimit näkevät suhteen liberaaleihin hyvillä mielin hyväksikäyttämisenä. Muslimit radikalisoituvat pikkuhiljaa, eriytyvät muista yhä enemmän ja luovat itselleen anti-sosiaalisia ekolokeroita yhteiskunnan sisälle. Liberaalit reagoivat tähän integroimattomuuteen, tyytymättömyyteen ja negatiivisuuteen tarjoamalla muslimeille lisää lepytteleviä resursseja, palveluja ja etuja, jotka pahentavat tilannetta. Jos liberaalit pyrkivät ohjaamaan negatiivisella suhtautumisella ja pienillä kohdistetuilla rangaistuksilla muslimeita integraatioon, muslimit tiivistävät yhteistyötään ja linnoittautuvat puolustautuvaan mielentilaan ja toimintamalliin. Sekä hyvä että paha suhtautuminen ei toimi. Jos liberaalit uskaltavat olla itselleen rehellisiä, he kokevat muslimien suhtautumisen epäoikeudenmukaiseksi ja kiittämättömäksi; liberaalithan yrittivät kaikin keinoin auttaa ja tukea muslimeja, ja suomalaisen vastavuoroisuuden mukaan muslimien olisi pitänyt vastata siihen positiivisella suhtautumisella, kompromisseilla ja integroitumisella liberaaliin systeemiin. Liberaalit ajattelevat ehkä salaa, että muslimit ovat suhtautumisessaan järjettömiä ja irrationaalisia. (Sama ilmiö on nähtävissä pidemmälle kehittyneenä Ruotsissa, jossa massiivisista sosiaalivaltion palveluista ja tuista, tutkimuksista ja analyyseista, interventioista, pehmeästä propagandasta jne. huolimatta muslimien integraatio on heikentynyt ajan kuluessa ja he ovat radikalisoituneet.) Muslimit eivät hyväksy mitään sellaista informaatiota, joka kyseenalaistaa, syrjäyttää tai heikentää muslimeja tai Islamia. Siten Islamia noudattava muslimi ei voi omaksua liberaalia maailmankuvaa, filosofiaa, ideologiaa tai pehmeää propagandaa.

Liberaalien näkemyksistä huolimatta muslimit ovat tehokkaita, rationaalisia ja loogisia toimijoita. He ovat kovan etnisen kilpailun ympäristön tuote. Muslimit ovat etnisen kilpailun suurimpia voittajia, joka voidaan päätellä heidän suuresta määrästään ja dominoivasta asemastaan kovan etnisen kilpailun alueilla, ja heidän yhteisöjensä pitkäaikaisesta kestävyydestä kaikenlaisten vaikeuksien, vastusten, houkutusten, korruptoivien vaikutusten jne. ristipaineissa. Etnisesti kilpailevilla etnosentrisillä ryhmillä on vaihtelevissa määrissä ja kombinaatioissa mm. seuraavia ominaisuuksia:

Etnisessä kilpailussa yhteisöt/ryhmät kilpailevat toisiaan vastaan. Yksilö on voimaton, ellei hänelle ole vahvaa yhteisöä tukenaan. Etnosentrisen yhteisön ulkopuolisiin suhtaudutaan useimmiten automaattisesti epäluuloisesti, vihamielisesti tai negatiivisesti. Ryhmiä ja niiden jäseniä on vaikeaa huijata, hyväksikäyttää tai johtaa harhaan. Yhteisöt ovat usein endogamisia, eivätkä anna naisiaan ja/tai miehiään ulkopuolisille aviopuolisoiksi. Jos ne hyväksyvät osittaisen eksogamian, esim. sen, että miehet ottavat ulkopuolisia vaimoja, yhteisön säännöt vaativat, että lapset kasvatetaan yhteisön uskonnon ja arvojen mukaisesti. Yhteisöjen sosiaaliset siteet ovat vahvoja ja periaatteessa ikuisia, ja ne kestävät kaikenlaisia ulkopuolelta tulevia ongelmia, vaikeuksia, vainoa, väkivaltaa tai hedonistisia houkutuksia, lahjontaa, helppoja aikoja, ulkopuolelta tulevia tarjouksia tms. Ulkopuolisten on usein vaikeaa tai mahdotonta päästä sisäryhmän jäseniksi. Ulkopuolisten antama ilmainen hyvä tai apu nähdään usein lahjontana tai hyökkäyksenä, jolla ulkopuoliset yrittävät kasvattaa oman ryhmänsä valtaa, ja heikentää sisäryhmän sosiaalisia suhteita, valtaa ja uskontoa. Ulkopuolisten antama hyvä on siten käännettävä ulkopuolisten tappioksi ja vahingoksi, ja oman yhteisön ja uskonnon voitoksi ja vahvistukseksi. Ulkopuolisille ei saa olla kiitollinen, eikä heistä saa olla riippuvainen sillä tavalla, että se heikentää tai uhkaa sisäryhmää ja sen uskontoa. Yhteisöjen sisäiset sosiaaliset siteet ja toiminta perustuvat sukulaisuuteen, etnisyyteen, uskontoon, vahvoihin auktoriteetteihin, lojaalisuuteen, vastavuoroisuuteen, altruismiin, auttamiseen, hyväntekeväisyyteen, henkilökohtaisiin uhrauksiin, jne. Sisäryhmän jäsenet voivat valehdella ulkopuolisille ja salata heiltä informaatiota, jos se hyödyttää yhteisöä. Ulkopuolisia voidaan huijata ja heitä vastaan voidaan käyttää juonia, jos siitä on hyötyä sisäryhmälle. Ideaali suhde ulkopuolisiin on usein dominoiva alistaminen, hyväksikäyttö tai tappaminen (voittoisa sota). Ulkopuolisten kanssa ollaan tasa-arvoisen vastavuoroisia useimmiten silloin kun se on käytännöllisistä syistä pakko. Ulkopuolisille voidaan sallia kääntyminen ryhmän uskontoon tai heitä pyritään käännyttämään ryhmän uskontoon. Tällöin ulkopuoliset saavat heti tai vaikeiden ja pitkien prosessien jälkeen uskonnon suomat yleiset oikeudet ja velvollisuudet, mutta he eivät usein pääse endogamisten ja/tai muilla keinoin suljettujen sisäryhmien jäseniksi. Sisäryhmän, uskonnon ja/tai endogamian piiristä poistuvat suljetaan sosiaalisten ja taloudellisten suhteiden ulkopuolelle tai jopa tapetaan. Ulkopuolisilta tulevaan negatiiviseen reagoidaan kollektiivisesti, nopeasti, voimakkaasti ja aggressiivisesti, ja oman sisäryhmän suhteita ja yhteistoimintaa lujittaen. Jokainen yksittäinen jäsen on henkilökohtaisesti velvoitettu yhteiseen puolustukseen tai hyökkäykseen. Ulkopuolisiin ei saa luottaa merkittävällä tavalla, eikä heitä saa ottaa luotetuiksi ystäviksi. Vain omaan sisäryhmään ja sen jäseniin voi ja pitää luottaa. Yhteisöjen radikaalein 10-20 prosenttia jäsenistä toimii usein yhteisöjen sääntöjä ja käyttäytymistä valvovina 'poliiseina' ja voimakkaina auktoriteetteina, esikuvina, ja ihailun ja samaistumisen kohteina.  Ulkopuolisten on vaikeaa tai mahdotonta manipuloida tai taivutella yhteisöjä ja niiden jäseniä moraalisilla vetoomuksilla, moraalisella kiristämisellä, empatian herättämisellä, sääliin tai armoon vetoamisella, oikeudenmukaisuuden tai tasapuolisuuden vaatimuksilla, tasa-arvon julistamisella, hyväntekeväisyyteen ja auttamiseen pyytämällä, uhriasemaan vetoamalla, universaalia rakkautta korostamalla, syyllistämällä, tms. Ulkopuolisten negatiiviset teot sisäryhmää kohtaan muistetaan ikuisesti, eikä niitä anneta anteeksi. Kauna ja viha on ikuista. Ne voivat palaa pitkään hiljaisella liekillä, mutta leimahtaa yhtäkkiä sopivissa olosuhteissa täydeksi tulimereksi. Psykologinen kynnys väkivallan käyttämiseen ulkopuolisia vastaan on suhteellisen vähäinen. Pienet uskonnolliset tai poliittiset erot voivat toimia väkivallan syynä ja motivaationa.  Vaikka ulkopuolisille saataisiin kostettua, se ei poista vihaa. Jumala saattaa määrätä vihaamaan pysyvästi niitä joilla on toisenlainen uskonto tai jotka kuuluvat toiseen etniseen ryhmään. Juhlapyhien sisältö koostuu usein vihollisista saatujen sotilaallisten voittojen juhlimisesta. Heikkoutta, alistuvaisuutta, hyväksikäytön sallimista, typeryyttä etnisessä kilpailussa jne. inhotaan ja vihataan, ja ne voivat itsessään provosoida hyökkäykseen, alistamiseen tai hyväksikäyttöön. Oman ryhmän jäsenet ovat kaikilla elämän- ja toiminnan alueilla ensisijaisia ja preferoituja suhteessa ulkopuolisiin. Voimakkaita johtajia arvostetaan (tai pelätään ja kunnioitetaan) ja vain voimakkaat johtajat menestyvät. Usein vain voimakas, väkivaltainen tai väkivaltaan valmis ulkopuolinen valtion johtaja saa pitkin hampain sisäryhmän ehdollisen hyväksynnän. Osittainen hyväksyntä kestää vain niin kauan kunnes valtion johtaja tai hänen seuraajansa heikkenee liikaa. Usein sisäryhmä pyrkii monin tavoin edistämään ulkopuolisen valtion johtajan heikkenemistä ja syrjäyttämistä. Ulkopuolisten valtion johtajien on vaikeaa tai mahdotonta hallita yhteisöjä, ja niillä on taipumus luoda omat rinnakkaiset sääntönsä, toimintatapansa ja lakinsa yhteiskuntaan, myös silloin kun johtaja on vahva. Kun ryhmät kohtaavat kovenevaa etnistä kilpailua, ne reagoivat siihen lisäämällä syntyvyyttään. Oikeudenmukaista ja hyvää on se mikä hyödyttää sisäryhmää. Jne.

Suomalaiset ja monet muut eurooppalaiset ovat kehittyneet ympäristössä, jossa tärkeintä on ollut hankkia riittävästi ruokaa pitkän syksyn, talven ja kevään varalle, ja rakentaa, kerätä tai valmistaa kylmille ja sateisille ajanjaksoille sopivia asumuksia, energianlähteitä, vaatteita jne. Kilpailu muiden ihmisten tai yhteisöjen kanssa on ollut suomalaisille vähemmän tärkeää. Suomalaiset ovat suhteellisen vähän etnosentrisiä. Suomalaiset ovat individualistisia ja yksittäinen perhe toimii useimmiten pääasiallisena sosiaalisena ja taloudellisena yksikkönä. Suomalaisten sosiaaliset siteet ovat suhteellisen heikkoja ja löyhiä, ja helposti tilanteiden ja olosuhteiden mukaan muuttuvia ja vaihtuvia. Suomalaiset elävät suhteellisen vapaasti keskenään, ja valvovat ja ohjaavat suhteellisen vähän toistensa käyttäytymistä ja toimintaa. Silloin kun suomalaiset rankaisevat toisiaan sosiaalisesti, sanktiot ovat vähäisiä. Suomalaiset luottavat useimmiten lähtökohtaisesti ulkopuolisiin. Suomalaiset menevät suhteellisen helposti ulkopuolisten kanssa naimisiin. Suomalaiset tekevät helposti ulkopuolisten kanssa yhteistyötä ja hyväksyvät ulkopuoliset suhteellisen helposti omaan ryhmäänsä. Suomalaiset pyrkivät yhteistyössä tai vuorovaikutuksessa ulkopuolisten kanssa vastavuoroisuuteen, mutta päätyvät usein antamaan enemmän kuin saavat. Suomalaisten ideologisesti värittyneissä haaveissa ulkopuoliset tekevät tekevät yhtä suuren osan töistä ja antavat yhtä paljon resursseja yhteiseen pottiin kuin suomalaiset. Suomalaiset preferoivat melkein yhtä suurella todennäköisyydellä ulkoryhmän jäsentä kuin oman etnisen tai muun sisäryhmän jäsentä. Suomalaisten on helppoa poistua omista yhteisöistään ilman negatiivisia sosiaalisia, taloudellisia, oikeudellisia tms. seurauksia, ja helppoa tulla takaisin. Suomalaiset pyrkivät kaikkien kanssa rehellisyyteen ja avoimuuteen. Suomalaiset suhtautuvat lähes kaikkiin ihmisiin lähtökohtaisesti positiivisesti. Pidemmällä aikavälillä suomalaisten suhtautuminen ulkopuolisiin riippuu kunkin yksilön tai ryhmän käyttäytymisestä. Suomalaisilla on suhteellisen korkea psykologinen kynnys ryhtyä ajamaan oman etnisen ryhmänsä etuja yhteistyöllä tai ryhtyä puolustamaan sitä kollektiivisesti. Suomalaisista on helppo koota löyhiä yhteistyötä tekeviä organisaatioita, joiden henkilöstöä voidaan vaihtaa ja muutella tarpeen mukaan. Suomalaiset ovat taipuvaisia universaaliin ja kaikille samanlaiseen oikeudenmukaisuuteen. Universaalista oikeudenmukaisuudesta on lyhyt matka kaikenlaisten universaalien tasa-arvojen kannattamiseen. Suomalaisia on suhteellisen helppoa huijata, hyväksikäyttää ja johdattaa harhaan. Ei-suomalaisten on suhteellisen helppo manipuloida tai taivutella suomalaisia moraalisilla vetoomuksilla, moraalisella kiristämisellä, empatian herättämisellä, oikeudenmukaisuuden tai tasapuolisuuden vaatimuksilla, sääliin tai armoon vetoamalla, tasa-arvoa julistamalla, hyväntekeväisyyttä ja auttamista pyytämällä, uhriasemaan vetoamalla, universaalia rakkautta korostamalla, syyllistämällä, jne. Suomalaisilla on korkea psykologinen, poliittinen, ideologinen ja/tai uskonnollinen kynnys ryhtyä kollektiiviseen väkivaltaan ulkopuolisia vastaan. Suomalaisilla on taipumus antaa ulkopuolisille hyökkääjille pidemmällä aikavälillä anteeksi, jos siihen on edellytyksiä. Suomalaisten viha ei jatku sukupolvesta toiseen, eikä suomalaisten juhlapyhät ole rakennettu vihollisista saatujen voittojen juhlimiseksi. Kun suomalaiset joutuvat etnisen kilpailun kohteeksi, he reagoivat siihen monilta osin samalla tavalla kuin resurssien niukkuuteen ja vähentävät syntyvyyttään. Jne. Kovaan etniseen kilpailuun sopeutuneiden ihmisten näkökulmasta suomalaiset ovat heikkoja, typeriä, puolustuskyvyttömiä, halveksittavia, vastenmielisiä ja helposti hyväksikäytettäviä. Objektiivisesti tarkastellen se pitää monietnisessä kontekstissa paikkansa. Jos suomalaiset haluavat välttää em. negatiiviset ominaisuudet, ja menestyä ja säilyä ryhmänä monietnisessä ympäristössä, heidän on muututtava valikoivasti etnosentriseen, yhteisölliseen ja endogamiseen suuntaan.

Muslimit ovat kohdanneet liberaalien integroimisyritysten kaltaisia integroimispaineita tuhansia kertoja, ja muslimit ovat olemassa nykyisessä laajuudessaan juuri sen takia, että he ovat toiminnallaan, yhteistyöllään ja uskonnollisilla periaatteillaan pystyneet estämään integroimisyritykset. Muslimit ovat historiansa aikana useimmiten integroineet ne ryhmät itseensä, joiden kanssa he ovat olleet kosketuksissa. Liberaalit eivät tule koskaan integroimaan muslimeja liberaaleiksi, mutta muslimit ovat jo alkaneet integroimaan Euroopan liberaaleja itseensä.

*****

Toinen kirjoitus, joka sivuaa tässä kirjoituksessa käsiteltyjä aiheita:

http://hiljaistapohdintaa.blogspot.fi/2014/10/vihan-hyotyja.html

perjantai 3. lokakuuta 2014

Konservatiivien ja Liberaalien Eroista (Edit)

Tässä kirjoituksessa käsitellään joitakin konservatiivien ja liberaalien keskeisiä eroja, mutta ei kaikkia.

Konservatiiviset ja liberaalit ajattelijat ovat älykkäitä ja molemmat perustavat toimintansa hyvälle tahdolle. Heidän perusoletuksensa eroavat kuitenkin toisistaan paljon, ja siksi heidän ajattelustaan, filosofioistaan ja ideologioistaan syntyy erilaisia lopputuloksia. Konservatiiveille ihmiset ovat pohjimmiltaan virheellisiä, epätäydellisiä, puutteellisia ja turmeltuneita. Tämä on kristillinen ja juutalainen näkökulma ihmisen olemukseen. Konservatiivinen näkökulma on syntynyt suurelta osin kristillisyydestä ja juutalaisuudesta. Liberaaleille ihmiset ovat pohjimmiltaan hyviä, virheettömiä, puhtaita ja syyttömiä, ja he ovat vain suhteellisen vähän tai eivät ollenkaan vastuussa negatiivisista toimistaan tai puutteistaan. Konservatiivinen filosofia ja liberaali ideologia ovat sisäisesti loogisia. Kristillisen näkemyksen mukaan ihmiset ovat sekä eläimiä, että Jumalan kuvia; hyvä elämä on taistelua näiden välillä ja pyrkimystä kohti Jumalan kuvaksi tulemista. Ihmisille kiduttaminen ja tappaminen on yhtä luonnollista kuin rakkaus ja huolenpito. Voidaan kysyä miksi tappamista ja raiskauksia on olemassa, mutta kannattaa kysyä myös miksi niitä ei ole vielä enemmän; eli mitkä tekijät hillitsevät tappamista ja raiskauksia. Konservatiivien mukaan aikuinen ihminen on ensijaisesti itse vastuussa omasta toiminnastaan. Liberaalien mukaan ihmiset ovat pahoja siksi, että yhteiskunta, sortavat rakenteet, köyhyys, huonot olosuhteet, syrjintä, puutteet tms. turmelivat heidät. Liberaalit painottavat paljon enemmän valtion, yhteiskunnan, kuntaorganisaatioiden, muiden organisaatioiden, lakien jne. korjaamista ja kehittämistä kuin henkilökohtaista vastuuta. Liberaaleille paha tulee enimmäkseen yksilöiden ulkopuolelta, konservatiiveille paha tulee enimmäkseen yksilöiden sisältä.

Konservatiiveille suurin ja koko elämän jatkuva taistelu on itsensä kehittämistä ja muutosta parempaan suuntaan. Liberaaleille suurin taistelu on taistelu epätasa-arvoa, sortoa, seksismiä, hyväksikäyttöä, syrjintää, ilmastonmuutoksen kieltämistä, tms. vastaan. Konservatiivien mukaan kommunistisessa ja liberaalissa yhteiskunnassa täytyy taistella valtiota vastaan, mutta ideaali konservatiivinen valtio on sen verran pieni ja harmiton, että sitä vastaan ei tarvitse taistella; ainoastaan valvoa ettei sen suhteellinen koko ala kasvaa. Liberaalit pyrkivät yhteiskunnan  yksimielisyyteen ja valtion kaikkialle ulottuvaan tarkkailuun, säätelyyn ja hallintaan. Liberaalilla yhteiskunnalla on taipumus kehittyä totalitaristiseen suuntaan. Konservatiivit pyrkivät yhteiskunnan jakautumiseen ja erimielisyyteen; nämä suojaavat yhteiskuntaa totalitarismilta ja luovat näkemysten välille kilpailua. Näkemysten kilpailu ja monimuotoisten näkökulmien vaikutus päätöksenteossa lisäävät hyvien päätösten todennäköisyyttä. Konservatiiveille yhteiskunnan yksimielisyys on vaarallista ja sortavaa. Konservatiivien mukaan valtiolla on suurempi potentiaali tehdä pahaa kuin vaihtoehtoisilla yksilöllisillä, yksityisillä ja yhteisöllisillä toimijoilla. Konservatiivien mukaan yksilöillä, yhteisöillä ja yksityisillä organisaatioilla on suurempi potentiaali tehdä hyvää kuin valtiolla. Liberaaleille jotkin laajasti ja epämääräisesti määritellyt pysyvät ihmisryhmät sortavat ja hyväksikäyttävät jatkuvasti pysyvän uhristatuksen omistavia ihmisryhmiä. Liberaalien mukaan kapitalistit, etuoikeutetut, miehet, valkoiset, hyvätuloiset, konservatiivit, kristityt, juutalaiset jne. sortavat ja hyväksikäyttävät köyhiä, naisia, seksuaalivähemmistöjä, maahanmuuttajia, toiseutta, syrjäytyneitä, uskonnottomia jne. Liberaalit vaativat suurta valtiota ja laajaa kuntahallintoa muuttamaan erilaisin keinoin tätä oletettua valta-asetelmaa; tulonsiirroilla, pehmeällä propagandalla, syrjinnällä työ- ja opiskelupaikkojen haussa, voimauttavalla koulutuksella, uudelleenkoulutuksella, erikoispalveluilla, tavallisilla palveluilla, sananvapauden rajoittamisella, jne.

Liberaalit lupaavat, että valtio ja yhteiskunta tekevät lähes kaiken ihmisten puolesta. Konservatiivit lupaavat, että valtio ja yhteiskunta eivät tee kaikkea ihmisten puolesta, ne vain pääasiassa mahdollistavat ihmisten omaehtoista sosiaalista ja yksilöllistä toimintaa.

Liberaalit painottavat usein tunteita enemmän kuin moraalista toimintaa. Jos liberaaleilta kysyy pelastaisivatko he hukkumassa olevan oman koiransa vai hukkumassa olevan tuntemattoman henkilön, jos he voivat pelastaa vain toisen, monet liberaalit vastaavat, että he pelastaisivat koiransa, koska he rakastavat koiraansa, mutta eivät tunne mitään erityistä tuntematonta henkilöä kohtaan. Liberaalit kasvatetaan uskomaan, että heidän tunteensa ovat yksi merkityksellisimmistä tekijöistä heidän elämässään. Konservatiivien mukaan liberaalien näkemys on moraalisesti väärä. Ihmiset ovat tärkeämpiä kuin eläimet, joten tunteista riippumatta ihmisillä on aina velvollisuus pelastaa ihminen ensin ja vasta sitten oma koira. Liberaaleilla on usein taipumus vastustaa, jos heidän tunteisiin perustuvat ajatuksensa ja toimintamallinsa haastetaan. Liberaalit reagoivat usein herkästi ja tunnepitoisesti koettuihin loukkauksiin ja rikkomuksiin heidän ideologiaansa vastaan. He arvottavat ne useimmiten tunteidensa, eivät korkeampien periaatteiden mukaan. Siksi esim. sananvapaus arvona saa helposti väistyä liberaalien kokemien ideologisten loukkausten tieltä. Konservatiivien mukaan tunteet tulee ottaa huomioon, mutta ihmisten ei tule elää niiden mukaisesti. Tunteisiin perustuva yhteiskunta on vaarallinen ja anti-sosiaalinen. Tunteet eivät usein ole jaloja ja vakaita. Korkeammat periaatteet ovat jaloja ja vakaita, ja ne soveltuvat yhteiskunnan, moraalisen käytöksen ja sosiaalisen yhteiselämän perustaksi. Esimerkiksi aviomiehillä on tunteita toisten miesten vaimoja kohtaan ja vaimoilla on tunteita toisten naisten aviomiehiä kohtaan, mutta ei ole moraalisesti oikein pettää omaa aviopuolisoaan ulkopuolisten aviopuolisoiden kanssa. Eräällä leikkikentällä isompi poika kiusasi pienempää poikaa ja kaatoi hänet maahan. Hänen äitinsä kiiruhti paikalle ja kysyi: "Jani, mikä sinun mieltäsi nyt vaivaa, harmittaako jokin asia sinua?" On todennäköistä, että äiti oli poliittiselta vakaumukseltaan liberaali, koska hän oli ensisijaisesti huolestunut lapsensa tunteista, ja vasta toissijaisesti hänen käytöksestään. Konservatiivien mukaan ensijaista on ohjata, kehottaa ja saada kiusaaja käyttäytymään moraalisesti hyvin ja opettaa hänet ylittämään tunteensa ja mielihalunsa korkeampien periaatteiden ohjaamana, ja vasta toissijaista on setviä hänen kiusaamiseen liittyviä tunteitaan. Ihmiset, liberaalitkin, välittävät ensisijaisesti siitä miten muut ihmiset käyttäytyvät heitä kohtaan, ja vasta toissijaisesti heidän tunteistaan, joten kaikkien tulisi suosia sellaisia periaatteita, toimintamalleja ja moraalisääntöjä, jotka ohjaavat ihmisiä ylittämään oman tunnemaailmansa silloin kun se on ristiriidassa hyvän sosiaalisen käytöksen kanssa. Painottamalla ensisijaisesti tunteita, liberaalit implisiittisesti laillistavat tunteiden mukaista huonoa toimintaa ja kehottavat tunteiden mukaiseen anti-sosiaaliseen toimintaan. Liberaalit sanovat implisiittisesti, että jos ihmisten negatiivisia tai anti-sosiaalisia tunteita muita ihmisiä kohtaan ei saada lepyteltyä, tyynnyteltyä, rauhoitettua, suunnattua rakentavammin, tms., niiden tuottama väkivaltainen tai muu anti-sosiaalinen käytös on sallittua (erityisesti silloin, jos kyseessä on etuoikeutettu vähemmistö). Tämä on nähtävissä esim. silloin kun maahanmuuttajat mellakoivat väkivaltaisesti. Median toimittajat suitsuttavat ymmärrystä ja tukea mellakoijien vihalle, turhautumisen tunteille, ärtymykselle, kaunan tunteille, patoutuneille tunteille, jne. Toimittajat ovat huolissaan siitä, että mellakoijien itsetunto ei ehkä ole tarpeeksi korkealla tasolla. Toimittajat eivät puhu siitä, että mellakoijilla pitäisi olla enemmän itsekontrollia, heille pitäisi opettaa enemmän itsekontrollia ja heiltä pitäisi vaatia enemmän itsekontrollia. Me voimme luoda paljon paremman yhteiskunnan opettamalla ja vaatimalla itsekontrollia kuin nostamalla, parantamalla ja suojelemalla ihmisten itsetuntoa.

Kun on tutkittu sellaisia ihmisiä, jotka ovat pelastaneet ja auttaneet oman henkensä uhalla muita ihmisiä, on huomattu että tällaisen avustustoiminnan ja hyvän itsetunnon välillä ei ole korrelaatiota. Joillakin auttajilla on huono itsetunto, joillakin on hyvä itsetunto ja joillakin siltä väliltä. Tutkimuksessa havaittiin, että niillä auttajilla, joilla on huono itsetunto, huono itsetunto toimi auttamisen motivoijana. Kun he ajattelivat olevansa huonoja ja kelvottomia ihmisiä, he kokivat muiden ihmisten auttamisen tarpeelliseksi, jotta he pystyvät tekemään itsestään paremman ihmisen, ja sitä kautta nostamaan itsetuntoaan. Toisaalta monilla raakalaismaisilla diktaattoreilla on ollut erittäin korkea itsetunto.

Liberaalit uskovat, että pääsääntöisesti köyhyys, huono-osaisuus ja alhainen sosiaaliluokka aiheuttavat rikollisuuden. Tämä näkemys on peräisin Marxilta, joka oli sitä mieltä, että talous määrää käytöksen. Jos joku murhaa jonkun, ja murhaaja ei ole valkoinen mies, syy on liberaaleille aina jossain ulkopuolisessa elottomassa objektissa tai entiteetissä; aseissa, köyhyydessä, rasismissa, sortavissa rakenteissa, puutteellisessa koulutuksessa, tms. Vain valkoinen mies on pääsääntöisesti vastuussa teoistaan. Konservatiivien mukaan hyvät arvot ja niiden käytännön toteuttaminen, ja hyvä moraalinen taju tai sen puute määrittävät käytöksen. Historian aikana on ollut paljon köyhiä ja huono-osaisia yhteisöjä, joilla on ollut korkea moraali, ja jotka ovat tehneet hyvin vähän tai ei ollenkaan rikoksia. Esim. monet Yhdysvaltoihin muuttaneet eurooppalaiset kristityt ja juutalaiset ryhmät ovat olleet Yhdysvaltoihin saapuessaan erittäin köyhiä ja yhteiskunnan pohjalla, mutta heidän keskuudessaan on silti ollut erittäin vähän tai ei ollenkaan rikollisuutta. Sitäpaitsi länsimaisissa yhteiskunnissa perustoimeentulo, asuminen ja perusterveydenhuolto on turvattu kaikille, joten kukaan ei voi perustella rikosten tekemistä pakottavilla taloudellisilla syillä. Yleensä rikoksia tehdään vihan, helpon ylimääräisen rahan, vallanhimon, kaunojen, välinpitämättömyyden, jännityksen hakemisen, tylsistymisen, laiskuuden, tms. syiden vuoksi. Tavallisilla sveitsiläisillä ja israelilaisilla on paljon automaattiaseita ja ammuksia kotonaan, mutta Sveitsissä ja Israelissa tehdään erittäin vähän henkirikoksia ampuma-aseilla tai muilla keinoin. Ruandassa ihmisillä on erittäin vähän ampuma-aseita, mutta he tappoivat vuonna 1994 n. 3 kuukauden aikana 800 000 ihmistä viidakkoveitsillä. Konservatiiveille moraalinen vastuullisuus, itsekontrolli ja jalot periaatteet ovat tärkeimmät rikollisuutta ehkäisevät ja hyvää käytöstä tuottavat tekijät. Kun sukupuolitaudit ovat yleistyneet nuorison holtittoman seksikäyttäytymisen vuoksi, liberaalit ovat vaatineet lisää saatavuutta kondomeille ja lisää sukupuolivalistusta. Voidaan kuitenkin kysyä onko juuri yhtään sellaista murrosikäistä nuorta, kehitysvammaisia tms. lukuunottamatta, joka ei tiedä lukuisten partnereiden kanssa harjoitettuun suojaamattomaan seksiin liittyviä riskejä, ja miten niiltä suojaudutaan. Ongelmana ei nuorilla ole tiedon puute (sitä tarjotaan jo nyt paljon) tai kondomien huono saatavuus (niitä saa melkein kaikista kaupoista), vaan konservatiivisten seksiin liittyvien arvojen ja käytännöllisten periaatteiden puute.

Liberaalien raison d'etre on repiä alas ja tuhota konservatiivien aikojen kuluessa luomia rakenteita, yhteisöjä, kulttuuria, arvoja, periaatteita ja traditioita. Liberaalit tuhoavat paljon kulttuuria, mutta luovat hyvin vähän sellaista, jolla on korkeaa kulttuurista arvoa. Konservatiivit ovat omavaraisia ja itseriittoisia. Konservatiivit eivät tarvitse vastustajaa, eikä konservatiivien tarvitse tuhota ja riuhtoa alas vastustajien kulttuuria, yhteisöjä, traditioita, tms. ollakseen olemassa, luodakseen uutta ja löytääkseen riittävän motivaation toiminnalleen. Konservatiivit pystyvät rakentamaan itse omat yhteiskunnalliset, kulttuurilliset ja sosiaaliset rakenteensa. Liberaalit tarvitsevat konservatiiveja, mutta konservatiivit eivät tarvitse liberaaleja. Liberaalien likainen salaisuus on se, että he tarvitsevat konservatiivien arvoja, kulttuuria, traditioita ja periaatteita henkilökohtaisessa elämässään ja yleisesti yhteiskunnassa pitääkseen yhteiskunnan toimivana, miellyttävänä, rauhallisena, mielenkiintoisena, ongelmattomana ja kestävänä. Konservatiivien havaintojen mukaan monet liberaalit ovat henkilökohtaisessa elämässään konservatiiveja, he eivät vain tiedä tai tajua sitä, ja luulevat olevansa liberaaleja. Liberaalien alitajuinen riippuvuussuhde konservatiiveihin aiheuttaa suuren osan siitä kaunasta, jota liberaalit tuntevat konservatiiveja kohtaan. Riippuvuussuhdetta pahentaa se, että liberaalit tarvitsevat konservatiivien rahoja.

Liberaalin feministin ajattelun mukaan hänen sukupuolensa määrittää melkein kaiken merkittävän hänen ja muiden naisten elämässä, useimmiten negatiivisella tavalla. Kuitenkin kun ulkopuoliset ovat hänen kanssaan vuorovaikutuksessa, sukupuoli on vain yksi pieni osa, joka määrittää häntä, osa laajasta ja monitahoisesta kokonaisuudesta. Todellisuudessa feministin persoona, käytös, tavat, suhtautuminen muihin ihmisiin, etnisyys, koulutus, osaaminen, työkokemus, ystäväverkosto, kiinnostuksen kohteet, arvot, periaatteet, jne. määrittävät häntä. Liberaaleilla on taipumus nähdä, tulkita, analysoida ja määrittää ihmiset yksipuolisten käsitteiden, kuten köyhyyden, sosiaaliluokan, sukupuolen ja uhristatuksen perusteella, ja muodostaa niiden perusteella poliittisia, taloudellisia ja yhteiskunnallisia toimenpiteitä. Nämä toimenpiteet ovat siten väistämättä puutteellisia, yksipuolisia, vääristyneitä, väärin kohdistuneita ja riittämättömiä. Usein niillä pahennetaan sitä ongelmaa, jota on tarkoitus lieventää tai vähintäänkin pidetään sitä yllä. Esimerkiksi Usassa on taisteltu erilaisilla erittäin kalliilla valtion ohjelmilla ja sosiaalituilla köyhyyttä vastaan 1960-luvulta lähtien, mutta suhteellinen köyhyys on lisääntynyt ja köyhien elämä on monilta osin pahentunut laadullisesti. Ennen valtion massiivisia interventioita köyhyyden määrä oli vähentynyt ja laatu parantunut pitkän aikaa ihmisten omaehtoisen työn ja yrittämisen avulla. Liberaalit käyttävät esim. sanoja "taistelu X vastaan" mobilisoidakseen kaikki ihmiset intensiiviseen toimintaan ja yhteisrintamaan pahaksi julistettua ilmiötä vastaan. Liberaalien käsitteet, analyysit ja toimenpiteet ovat universaaleja karkeita yksinkertaistuksia, ja siten ne eivät täsmää todellisuuden monipuolisuuden ja monimutkaisuuden kanssa, eivätkä tuota hyviä lopputuloksia. Koska liberaalit näkevät asiat yksinkertaisten käsitteiden kautta, he kuvittelevat, että ongelmien ratkaisu on suhteellisen helppoa, kunhan he saavat kaikki ihmiset mobilisoitua yhteisen linjan taakse ja kunhan heille annetaan riittävästi resursseja. Liberaalit haluavat keskitetysti johdettuja universaaleja toimenpiteitä. Liberaalit epäonnistuvat useimmiten, mutta he eivät opi siitä mitään. He syyttävät epäonnistumisista sitä, että heille ei annettu tarpeeksi resursseja, propagandaa ei ollut tarpeeksi, kaikki (mukaanlukien konservatiivit) eivät osallistuneet täysipainoisesti ohjelman toteuttamiseen, tietyt tahot (erityisesti konservatiivit) vastustivat ohjelman toteutumista, liberaaleja ideologisia tavoitteita ei saatu kirkastettua tarpeeksi ihmisten mieliin, poliittista tahtoa ei ollut tarpeeksi, koulutus oli puutteellista, jne. Liberaalit eivät analysoi juuri koskaan itseään ja toimintaansa terveellä itsekriittisyydellä. Konservatiivit näkevät ihmiset ja yhteiskunnalliset asiat ja ongelmat vaikeina, monitahoisina ja monimutkaisina kokonaisuuksina. Konservatiivien mukaan yhteiskunnallisten ongelmien ratkaiseminen on vaikeaa ja hidasta, ja vaatii monimutkaisia toimenpiteitä. Monien ongelmien kohdalla tavoitteena on vain elää niiden kanssa tietyllä minimoidulla tasolla. Ongelmien ratkaisua tai säätelyä helpottaa se, että konservatiivit hajauttavat valtaa paikallisille tasoille, jolloin ihmiset voivat itse luoda monipuolisia tilanteiden ja olosuhteiden mukaisia ratkaisuja monimutkaisiin ongelmiin. Konservatiivien näkemykset täsmäävät hyvin todellisuuden kanssa. Koska konservatiivit näkevät monien ongelmien monimutkaisuuden, ratkaisemattomuuden, vaikeuden, tuhoisuuden ja/tai sitkeyden, konservatiivit pyrkivät estämään ja välttämään tiettyjen ongelmien syntymistä, esim. maahanmuuton aiheuttamat ongelmat kannattamalla maahanmuuton rajoittamista tai lopettamista. Koska liberaalit näkevät ongelmat yksinkertaisina ja suhteellisen helppoina, he ovat ongelmamagneetteja, jotka pyrkivät kasaamaan kaikki ongelmat maailman kaikilta laidoilta kansakunnan kannettavaksi. Muiden verotetuilla rahoilla toimiminen lisää liberaalien kuvitelmaa ongelmien helppoudesta.

Liberaalit haluavat, että valtio on myötätuntoinen. Konservatiivit haluavat että yksilöt ja yksilöistä koostuvat yhteisöt ovat myötätuntoisia. Valtio ei voi olla aidosti myötätuntoinen. Valtio voi olla ja valtion täytyy olla oikeudenmukainen. Jos valtio on "myötätuntoinen" jotakin ryhmää kohtaan, se on paha ja epäoikeudenmukainen jotakin toista ryhmää kohtaan. Esimerkiksi jos valtio on "myötätuntoinen" maahanmuuttajia kohtaan, se syrjii ja kohtelee huonommin kantaväestöä. Valtio on silloin epäoikeudenmukainen kantaväestöä kohtaan. Valtio on osoittanut politiikallaan "myötätuntoa" yksinhuoltajaäitejä kohtaan. Siten valtio on lisännyt suuresti yksinhuoltajaäitien määrää, ja se on riistänyt monilta lapsilta isän. Valtio on siten paha lapsia kohtaan. Lapsille on keskimäärin kaikin tavoin ja kaikilla mittareilla parempi, että heillä on äiti ja isä. Lapset tarvitsevat äidin ja isän. Mutta lapset eivät voi äänestää, lapset eivät järjestä mielenosoituksia, eivätkä lapset kirjoita Helsingin Sanomien yleisönosastoille. Kun valtio on "myötätuntoinen" rikollisia kohtaan, se on useimmiten paha ja epäoikeudenmukainen uhreja kohtaan. Jne.

Liberaalit katsovat usein olevansa oikeutettuja onnellisuuteen ja että heillä on luovuttamaton oikeus onnellisuuteen vain sen takia, että he ovat ihmisiä. Jos liberaalit eivät ole onnellisia, heidän mielestään jokin on mennyt pieleen. Valtio on epäonnistunut onnellisuuden tuottamisessa. Liberaalit ovat usein tyytymättömiä elämäänsä, ja tätä aiheuttaa ja/tai pahentaa se, että he uskovat onnellisuutensa olevan riippuvainen ulkoisista tekijöistä, joihin he voivat vaikuttaa vain vähän tai eivät ollenkaan. Konservatiivien mukaan onnellisuuden saavuttaminen on koko elämän kestävä tavoittelu. Surullisuus, huoli ja ongelmat ovat luonnollisia, onnellisuus ei ole. Onnellisuuden eteen on tehtävä työtä, ja onnellisuuden jaksojen ei kannata olettaa olevan pysyviä. Konservatiivien mukaan onnellisuus syntyy suurimmalta osin omista pitkäjänteisistä toimista, positiivisesta elämänasenteesta, lämpimästä suhtautumisesta muihin ihmisiin, ja hyvistä arvoista ja periaatteista. Konservatiivit tuntevat kiitollisuutta lyhyistäkin onnellisuuden jaksoista, ja pyrkivät kohtaamaan elämän ongelmat rauhallisin mielin, osana normaalia elämää. Konservatiivien mukaan kukaan ulkopuolinen ei ole ihmisille velkaa onnellisuutta.

Konservatiivit tavoittelevat enemmän sen mukaan mitä he ovat työllään ansainneet. Liberaalit haluavat enemmän tekemättä mitään. Siten konservatiivien näkemys on distributiivista oikeudenmukaisuutta ja liberaalien näkemys on itsekkyyttä.

Liberaalien mukaan vain tämä hetki ja utopistinen liberaali tulevaisuus ovat tärkeitä. Konservatiiveille historia, nykyhetki ja tulevaisuus ovat tärkeitä; niitä kaikkia tulee ymmärtää ja analysoida, niistä on otettava opiksi ja niiden on oltava tasapainossa keskenään. Liberalismia pidetään poliittisena ajatteluna, mutta liberalismin kannattajat suhtautuvat siihen ja sen opinkappaleisiin kuin uskontoon. Konservatismi on enemmänkin elämäntapa ja elämänfilosofia kuin poliittinen ideologia. Konservatismi tukee uskonnollisuutta ja on syntynyt uskonnon perustalta, mutta ei ole itse uskontoa muistuttava. Konservatiivit ovat konservatiiveja, eivätkä teeskentele olevansa mitään muuta. Liberaalit teeskentelevät olevansa neutraaleja, mutta ovat toivottoman puolueellisia. Liberaalit uskovat suureen valtioon, ja mitä suurempi valtiosta tulee, sitä pienemmäksi ihminen ja hänen yhteisönsä muuttuvat. Konservatiivit uskovat suhteellisen pieneen valtioon, ja siten suureen ihmiseen ja suureen yhteisöön.

**********

Ps. Liberaalin ideologian yksinkertaisuutta kuvaa se, että on helppoa keksiä iskulauseita sen pohjalta: "Vaadimme tasa-arvoa kaikille!" "Köyhyys pois!" "Loppu sortorakenteille!" "Seksismi kuriin!" "Lisää veroja kapitalisteille!" "Viedään käsiaseet käsistä!" "Apurahataiteilijoille lisää rahaa!" "Homoavioliitto nyt!" Jne. Konservatismi on niin monitahoinen elämänfilosofia, että sitä ei voi juurikaan yksinkertaistaa ja tiivistää iskulauseiksi ilman, että niistä tulee ei-konservatiivisia ja naurettavia.

Sivun näyttöjä yhteensä

Lukijat

Blogiarkisto