Hiljaista Pohdintaa

Hiljaista Pohdintaa

tiistai 29. maaliskuuta 2011

Valtiovalta siemenestä kelopuuhun

Tämän kirjoituksen tarkoituksena ei ole välttämättä kuvata valtion syntyä ja kuolemaa, vaan tietyn valtioon liittyvän valtamuodon kuten sosialistisen valtion, nationalistisen valtion, liberaalin valtion, libertaristisen valtion tms. elämänkaarta ja sen syitä yleisesti.

Valtiovalta syntyy erilaisten eturyhmien intressien jännitteistä ja kanssakäymisestä. Väkivalta, politiikka, neuvottelut, kauppa, sosiaaliset suhteet, kielet, kulttuurit, etnisyys jne. joko muovaavat jonkin toimivan, valtion kattavan hierarkia- ja organisaatioverkon, tai sitten valtio jakautuu alueittain ja/tai ryhmittäin pienempiin osiin, tai osittain itsehallinnollisiin osiin. Jos valtion kattava suhteellisen stabiili hierarkia- ja organisaativerkko muodostuu, voimme kutsua sitä yhteiskunnan sosiaaliseksi sopimukseksi, jos vallalla on jonkinasteinen laaja hyväksyntä yhteiskunnassa.

Valta ei ole jonkin ryhmän "kiinteää omaisuutta", vaan se on etujen vuorovaikutuksen muovaama elävä strategia. Se vaatii säännöllistä työtä ja vakiintuneita suhteita. Vallan yhteenlaskettu määrä yhteiskunnassa on sumealla tavalla vakio. Jos valtaapitävien organisaatiot ja hierarkiat alkavat purkautua, tai jotakin vallanlajia ei enää käytetä tai sitä käytetään liian harvoin tai tehottomasti, vaikka siihen liittyvät lait ovat vielä lakikirjoissa, muut ryhmät pyrkivät yleensä täyttämään syntyvän valtatyhjiön. Jos esimerkiksi rikoksista annetut rangaistukset lievenevät, se ei useimmiten ole merkki siitä, että valtaapitävien valta on vähentymässä, vaan siitä, että valta lisääntyy muissa, usein tietoon perustuvissa vallan lajeissa, jotka ovat näkymättömämpiä ja enemmän osa vallan luomaa keinotekoista ympäristöä. Itseasiassa rangaistusten lieveneminen on usein merkki siitä, että valtaapitävien kokonaisvallan määrä todellisuudessa lisääntyy.

Valtiovalta koostuu organisaatioista, jotka ovat erillisiä kansalaisista ja joiden tarkoituksena on vaikuttaa kansalaisiin erilaisin tavoin suoraan tai välillisesti. Lait määrittävät suuntaviivat tälle toiminnalle. Valtion toiminnan seurauksena kansalaisten sosiaaliset suhteet, mielipiteet ja asenteet, työnteko, kulutus ja vapaa-aika, taipumukset, huomion ja toiminnan kohteet, väestörakenne jne. muuttuvat. Esimerkiksi hiukan yksinkertaistaen sosialistisessa valtiossa ja liberaalissa oikeistovaltiossa on sama maksimaalisen vallan lähtökohtatavoite; (epärealistinen) universaalisti vaihdettava ja sosiaalisesti konstruoitava tyhjä taulu -kansalainen. Valta ja raha ovat pitkälti samanlaisia vaikutuksiltaan ja ne on vaihdettavissa keskenään. Sosialistinen valtio painottuu enemmän byrokraattien valtaan, liberaali oikeistovaltio painottuu enemmän rahaan, tuottoihin ja voittoihin. Sosialistisen valtion tavoitteena on kierrättää mahdollisimman monen kansalaisia koskevan normaalijakauman ääripäitä kohti keskiarvoa. Liberaalin oikeistovaltion tavoitteena on lisätä yhden jakauman, omaisuusjakauman, eroja ja samalla maksimoida yhteiskunnassa kulutettavan rahan määrä (nämä ovat osin ristiriidassa toistensa kanssa, joten liberaali valtio saattaa pyrkiä esim. johonkin tasapainoon näiden välillä).

Sivuutan kuhunkin systeemiin liittyvät hyödyt ja haitat. Totean kuitenkin seuraavaa, joka liittyy jokaiseen erilaiseen valtioon:

* Yhden tekijän muuttaminen muuttaa suoraan tai välillisesti monia muita tekijöitä. Yhden tekijän maksimoiminen minimoi toisen. Hyvän, tai hyväksi virallisesti määritellyn asian, tekeminen aiheuttaa huonoja muutoksia toisissa asioissa. Lyhyen aikavälin hyöty aiheuttaa pitkän aikavälin haittaa. Jne. (negatiiviset ja positiiviset ulkoisvaikutukset)

* Huolimatta valtion suorittamista korjausliikkeistä ja säätelystä systeemista saadun palautteen perusteella, valtion toiminnalla ja säännöillä on aina sama yleissuunta ja jossain tulee raja vastaan. Samaan suuntaan meneminen alkaa tuottaa yhä enemmän vastavaikutuksia vallalle ja negatiiviset tekijät alkavat kertyä systeemiin.

* Pidemmän päälle valtiotason demokratia gravitoituu eliitin osalta yhden valtaa monopolisoivan konsensusideologian ympärille ja kansalaisten osalta mahdollisimman suurten etujen ja hyötyjen tavoitteluun mahdollisimman pienillä panoksilla ja haitoilla. Eliitti ja kansalaiset polarisoituvat toisillensa vastakkaisiksi peilikuviksi saalistamaan etuja systeemistä, mutta erilaisin yhteensovittamattomin tavoittein. Saalistava valta vaatii kansalaisilta lisää panoksia, kasvavien haittojen sietämistä, ja vähenevien ja/tai heikentyvien palvelujen hyväksymistä.

Oletetaan, että minkä tahansa järjestelmän, sosialistien, libertaarien, oikeistoliberaalien, vasemmistoliberaalien, nationalistien jne. asiantuntijoiden annetaan vapaasti suunnitella haluamansa ihannevaltio. Riippumatta siitä minkä ideologian mukainen valtio on tai kuinka hyvä lähtökohta sillä on, valtioon kertyy ajan mittaan niin paljon muutoksia, että valtion systeemi kuolee tai vaihtuu tavalla tai toisella. Osa muutoksista on negatiivisia, osa positiivisia (tämä riippuu tietysti näkökulmastakin). Riippumatta muutoksen hyvyydestä tai huonoudesta, kaikki tietyn suuruusluokan yli menevät muutokset lisäävät valtion ja sen systeemin muutospaineita. Lopulta systeemin luonut ja sitä ylläpitänyt sosiaalinen sopimus muuttuu liikaa ja purkautuu.

Valtioiden systeemit (tai valtiot) kestävät useimmiten enintään vähän yli kaksisataa vuotta ja ne eivät koskaan ole ikuisia, mutta yhteisöt voivat olla käytännössä ikuisia. Monet yhteisöt ovat 2000 - 5000 vuotta vanhoja ja ne ovat selvinneet vaikeimmistakin olosuhteista (mukaanlukien liian helpot olosuhteet) ja vihollisuuksista. Miksi niiden välillä on tälläinen ero?

Valtiossa valta ja kansalaiset ovat de facto erillisiä, ja valta perustuu kansalaisten ja heidän sosiaalisten suhteidensa manipulointiin, säätelyyn, estämiseen tai kiihdyttämiseen, hajottamiseen tai rakentamiseen, ja valikoivaan vahvistamiseen tai heikentämiseen. Toimivassa yhteisössä valta ja "kansa" ovat yhtä, ja yhteisön valtaa ei kohdisteta sosiaalisten perusrakenteiden muuttamiseen; päinvastoin sitä käytetään sosiaalisten suhteiden ylläpitämiseen. Pysyviä sosiaalisia suhteita käytetään sitten mm. ympäristön muokkaamiseen ja elinkeinon hankkimiseen tilanteen mukaan muuttuvilla keinoilla. Jo pelkästään valtion koko estää sitä toimimasta samalla lailla kuin yhteisö, mutta valtiolle tyypilliset hierarkiat, organisaatiot ja ideologiat pahentavat tilannetta.

tiistai 22. maaliskuuta 2011

Alain de Benoist ja ateenalainen demokratia

Alain de Benoist kuuluu raskaan sarjan eurooppalaisiin ajattelijoihin. Huolimatta siitä, että hän on omaksunut hiukan liikaa näkemyksiään vasemmistolta, mukaanlukien negatiivisen asenteen kristinuskoa kohtaan, refleksinomaisen ja erotuskyvyttömän anti-amerikkalaisuuden ja melko liberaalin maahanmuuttonäkemyksen, hänen näkemyksensä lokaalisuudesta ja etnisyydestä ovat hyviä. Näkemykseni demokratiasta ovat aika lähellä ateenalaista demokratiakäsitystä. Kaksi aiheeseen liittyvää artikkelia:

http://home.alphalink.com.au/~radnat/debenoist/alain14.html

http://home.alphalink.com.au/~radnat/debenoist/alain13.html

Lisää artikkeleita de Benoistilta:

http://home.alphalink.com.au/~radnat/debenoist/index.html

lauantai 19. maaliskuuta 2011

Valta -periaate

Vaikka valta on pinnallinen keino tarkastella yhteiskuntaamme, se on selitysvoimainen, koska yhteiskuntamme ja sen toiminta perustuvat pitkälti ja liiallisesti siihen.

V.I. Lenin: "Sosialismi on vain valtiokapitalismin monopoli ...." (Massamurhaaja, jonka uhrien määrä lasketaan miljoonissa)

Jay Gould: "Voin palkata puolet työväenluokasta tappamaan toisen puolen." (Yhdysvaltalainen sijoittaja ja rautatieliikemies, 1836 - 1892)

Miksi meillä on valittavana de facto vain kaksi valtajärjestelmää, joissa tärkeintä ja samanlaista on vallan keskittäminen, ja massojen hyväksikäyttö ja kontrollointi, ja suurimmat muutokset koskevat eliitin vallanjakoa ja käytettävien metodien yksityiskohtia?

Suhteellisen poliittisesti neutraali (ottaen huomioon tuottajan) dokumentti BBC:ltä siitä miten eliitti näkee kansalaiset:

http://topdocumentaryfilms.com/the-century-of-the-self/

keskiviikko 16. maaliskuuta 2011

Kaksi dokumenttia

Syitä siihen miksi "kulttuurimme" ja sen tuotantomenetelmien täytyy kuolla:

http://topdocumentaryfilms.com/frontline-merchants-of-cool/

Mukava pieni dokumentti muurahaisista:

http://www.youtube.com/watch?v=wj1v8hqtH18&feature=player_embedded#at=26

tiistai 15. maaliskuuta 2011

Valta ja liberaali valta

Muutamia huomioita vallasta ja liberaalista vallasta.

Mitä vähemmän kansalaiset tietävät vallankäytön todellisista toimintaperiaatteista, sitä enemmän eliitillä on valtaa suhteessa kansalaisiin. Mitä enemmän kansalaisilla on tietoa vallankäytön menetelmistä ja kykyä säilyttää tämä tieto sukupolvesta toiseen, sitä enemmän he pystyvät luomaan omia, itsenäisiä ja toimivia maailmoja.

***

Valta, kollektiivinen tai yksilöllinen, on kykyä saada aikaan tai estää haluamiaan muutoksia muissa, sekä kykyä vastustaa ulkopuolelta tulevia muutospaineita.

Valta on kykyä määrittää ne asiat joista keskustellaan ja päätetään; miten ja missä rajoissa valituista aiheista keskustellaan; ne asiat joista ei saa keskustella ja joista päätetään suljetuissa piireissä; ja ne jotka pidetään kansalaisten huomion ulkopuolella esim. minimaalisella informaatiolla ja hukuttamalla ne median triviaaliaiheiden alle.

Valta on suurimmalta osin verkostoissa ja organisaatioissa, ei yksittäisillä vallankäyttäjillä. Verkostot ja organisaatiot luovat puitteet ja asettavat rajat yksilöiden vallankäytölle. Vallankäyttäjällä on useimmissa päätöstilanteissa mahdollisuus päättää useilla erilaisilla tavoilla. Vallankäyttäjän päätäntävallan mahdollisuuksien kirjo on päätöksentekijällä, yksilöllä olevaa valtaa. Valta syntyy kuitenkin yhteiskunnassa ja sen verkostoissa esiintyvistä jännitteistä, tavoitteista ja ristiriidoista, joita päätöksentekijöiden täytyy (periaatteessa) heijastaa saavuttaakseen valtaa ja menestyäkseen. Heijastus voi olla laadultaan monenlaista, mutta kaikki valta on ongelmallista.

Vallan muodot voidaan jakaa kolmeen osaan; vaikutukseen, moraaliin ja arviointikykyyn:

a) Vallan vaikutus voi kattaa yhden tai useampia aiheita tai aloja. Mitä enemmän aiheita tai aloja valta kattaa, sitä suurempi valta yleensä on. Poikkeuksia voivat muodostaa informaation, rahan, lain, työn, ihmisvirtojen jne. säätelyn tai päätöksenteon pullonkaulat tai risteykset, joilla on laajaa yhteiskunnallista merkitystä. Tällöin yksittäinen aihe tai ala voi olla ratkaiseva.

Valta voi olla sidottua tiettyyn kontekstiin. Henkilölle voidaan antaa valtaa ja tehtäviä tiettynä aikana tai tietyssä tilanteessa, esim. kolmen vuoden välein järjestettävissä tärkeissä neuvotteluissa tai mahdollisen tulvan aikana. Valta voi olla kontekstista riippumatonta, yleistä valtaa. Jälkimmäinen on yleensä suurempaa valtaa. Poikkeuksia voivat muodostaa esim. sotatilanteet, joissa absoluuttinen valta voidaan antaa ylimmälle kenraalille.

Valta kattaa päätösten aiotut seuraukset ja tahattomat ulkoisvaikutukset. Ulkoisvaikutukset voivat olla negatiivisia tai positiivisia, ja ne voivat kohdistua esim. elämänlaatuun, terveyteen, valinnanmahdollisuuksiin, motivaatioon, käytettävissä oleviin resursseihin, moraaliin, yhteisöihin jne. Yleensä mitä enemmän valta aiheuttaa ulkoisvaikutuksia, myös negatiivisia, sitä suurempaa valta on. Jos vallan ulkoisvaikutukset ovat negatiivisia jollekin ryhmälle, he joutuvat vallankäytön vaikutusten piiriin, ja joutuvat usein neuvottelemaan vallankäyttäjän kanssa ja tekemään hänelle myönnytyksiä ratkaisuun pääsemiseksi. Vallankäyttäjillä, sikäli kuin he ovat tietoisia aiheuttamistaan positiivisista ulkoisvaikutuksista, on taipumus lukea ne omiksi ansiokseen ja käyttää niitä esim. poliittisen vaikutusvallan tai yhteiskunnallisen goodwillin lisäämiseen itseään kohtaan.

Vallan kirjo vaihtelee aktiivisesta vallankäytöstä epäaktiiviseen vallannautintaan. Aktiivinen vallankäyttö vaatii aikaa, energiaa, tarkkailua/ valvontaa, tietoa/ tiedonhankintaa, ongelmanratkaisua jne., mutta epäaktiivinen vallasta nauttiminen ei vaadi juuri mitään, koska ihmiset ovat sisäistäneet vallan osaksi psykologiaansa. Ihmiset toimivat automaattisesti tilanteiden tai vallanpitäjän pienten lauseiden, vinkkien, eleiden tai ilmeiden mukaan niinkuin vallanpitäjä haluaa, ja pystyvät usein myös ennustamaan haluttuja toimenpiteitä. Useimmiten epäaktiivinen vallannauttiminen on suurempaa valtaa. Vallan kirjo voidaan kuvata ääripäästä toiseen ääripäähän seuraavasti: 1) Ihmiset eivät edes tiedä toimivansa vallanpitäjien tahdon mukaan, koska heidät on manipuloitu uskomaan toimivansa ja tekevänsä valintoja omasta tahdostaan, oman ajattelunsa ja tunteidensa seurauksena, itsenäisesti. Ihmiset eivät voi muuttaa valtaa tai vapautua vallasta, koska he eivät ole tietoisia siitä, eikä heillä ole mahdollisuuksia hankkia siihen liittyvää tietoa. Myös heidän ajattelutapansa ja -mallinsa riittävät vain systeemin rajojen sisällä toimimiseen, ei uusien vaihtoehtoisten systeemien luomiseen. Yleensä tällainen vallan ja vallanpitäjien salaaminen tai "häivyttäminen" vaatii vallanpitäjiltä median, informaatiovirtojen, kommunikaation, sosiaalisen ympäristön, työn, insentiivien, rangaistusten, koulutuksen, viihteen, kokoontumis- ja organisoitumisvapauksien, asuinalueiden, kaavoituksen, palvelujen, ihmisvirtojen, raaka-aine- ja tavaravirtojen jne. rajojen hienovaraista säätelyä, toisin sanoen valikoitujen ihmisissä olevien tendenssien, taipumusten, tarpeiden, motivaatioiden jne. hienovaraista voimistamista, heikentämistä tai uudelleenkanavoimista. Hiljalleen tämä johtaa ihmisten koko ympäröivän todellisuuden, kaikkien sen osatekijöiden muutokseen ja sitä kautta ihmisten muutokseen. 2) Kirjon keskivaiheilla on esim. työskentely hierarkisessa organisaatiossa, jossa on vakiintuneet arvojärjestykset, toiminta- ja ajattelutavat, säännöt, intressit jne. Valta ja vallankäyttäjät ovat näkyviä, tunnettuja ja usein tunnustettuja, ja työntekijät tietävät ja ymmärtävät ainakin osan vallankäytön keinoista. Työntekijät voivat valinnoillaan tai toimillaan vastustaa tai kannattaa valtaa, näkyvästi tai näkymättömästi. 3) Toisessa ääripäässä on tilanne, jossa vallanpitäjät joutuvat jatkuvalla ja välittömällä väkivallan uhalla, valvonnalla, määräyksillä, päätöksenteolla, painostuksella, kiristyksellä, nöyryytyksillä, kivulla jne. pitämään yllä valtasuhteita, määräysten tottelemista, työn toteutumista, vallanpitäjien kunnioittamista jne. Alamainen on jatkuvasti psykologisesti negatiivisella tavalla tietoinen vallasta, on ainakin mielessään sitä vastaan, on haluton tottelemaan vallanpitäjää, ja jos saa tilaisuuden, karkaa tai kukistaa vallanpitäjän/ vallanpitäjät. Tämä on kaikkein heikoin vallan muoto, koska se vaatii vallanpitäjiltä eniten aikaa ja energiaa, siihen sisältyy eniten riskejä ja valtasuhde häilyy jatkuvasti purkautumisen rajamailla. Väkivaltaiset tyrannitkin pyrkivät pois tällaisesta tilanteesta kohti vakaata hierarkiaa, organisaatiota ja vakiintuneita valtasuhteita.

Edellä mainittuun liittyen länsimaissa vallitseva atomisoituneen individualismin ja liberaalisti määritellyn valinnanvapauden ihanne on suurelta osin vallanpitäjien luoma, ja se palvelee vallanpitäjien näkymätöntä valtaa. Vallan muodostaminen ja ylläpitäminen merkitsee aina vallanpitäjien organisoitumista ja organisaatioita, heidän valintojensa rajaamista ja kanavoimista; toisin sanoen vallan hinta on valtaapitävien valinnanvapauden väheneminen. Atomisoituneet liberaalit subjektit ovat vallan vastakohta, he ovat "vallattomia", ja he muodostavat kokonaisuutena helposti hallittavan ja kontrolloitavan massan. Heidän liberaali "vapautensa" on tarkasti määriteltyä ja rajattua. Valta pyrkii aina estämään kilpailevien organisaatioiden syntymisen, ja hajottamaan tai sulauttamaan itseensä jo syntyneet organisaatiot (sulauttamaan joko kokonaan tai de facto tehottomaksi näennäisoppositioksi). Liberaali valinnanvapaus on salakavala keino tämän tavoitteen saavuttamiseksi. Liberaalilla valinnanvapaudella on toki muitakin tehtäviä liberaalin eliitin kannalta, kuten kulutuksen, ja siten tuottojen ja verojen maksimoiminen; erilaisten vähemmistöjen rekrytoiminen vallan palvelukseen; ihmisten ylimääräisen energian ja ajan (potentiaalisesti haitallista vallalle) kuluttaminen turvallisesti kuluttamiseen, harrastuksiin ja yksilöllisiin suuntautumisiin; jne.

b) Nykyisten suurten, monimutkaisten, etäisten ja hierarkisten organisaatioiden liberaalina ja kansainvälisenä valtakautena vallan ainoa todellinen moraali on joutua tavalla tai toisella vastuuseen teoistaan ja kärsiä negatiivisia seurauksia. Ilman kansalaisten vastustusta nykyiset vallanpitäjät eivät omassa eliittikuplamaailmassaan usein edes tiedä tehneensä jotain väärin. Kaikkia koskettava yhteinen moraali on kadonnut. Liberaalille eliitille "moraali" tarkoittaa tällä hetkellä yhtä vallankäytön välinettä, jolla massoja kiristetään käyttäytymään liberaalilla ja "suvaitsevaisella" tavalla.

c) Valtaan kuuluu kyky arvioida omia resursseja, organisaatioita, ympäristöä, toimintatapoja, psykologiaa, mahdollisuuksia, riskejä jne., ja suunnata ja painottaa nämä omille organisaatioille edulliselle tavalla. Valtaan kuuluu tietää tai arvioida kuinka paljon ja minkälaista valtaa muilla toimijoilla on ja miten he toimivat erilaisissa tilanteissa ja erilaisissa mielentiloissa. Nämä suhteutetaan omaan valtaan ja tilanteeseen.

Vallassa toiminnan ja ajattelun tärkein kohde ei ole päämäärä, harppauksenomainen siirtyminen tilanteesta A tilanteeseen B, vaan vallan prosessit ja erilaisten funktioiden yhteistoiminta alan valtaamiseksi askeleittain, kunnes B on saavutettu ja sen pysyvyys turvattu. Siksi valtaan liittyvien funktioiden ja prosessien ymmärtäminen, ja tarvittaessa niiden muuttaminen ja uusien kehittäminen on keskeistä vallankäytölle. Pelkällä massaliikkeellä ja kiihkeällä pyrkimisellä ei saavuteta mitään todellista, merkittävää ja kestävää. Helpoin ratkaisu on lähes aina huonoin.

Valehtelu kuuluu valitettavasti väistämättömästi vallankäyttöön, kyse on vain siitä kuinka paljon sitä käytetään, millaisen moraalin ohjaamana ja millaisia negatiivisia tai positiivisia seurauksia sillä on. Valta pyrkii aina säätelemään, muuttamaan, estämään, heikentämään tai voimistamaan etäisten suurten massojen toimintaa, ihmisiä, joiden kanssa se ei ole inhimillisessä vuorovaikutuksessa, jotka se voi vain rajoitetusti tuntea, joita se voi vain rajoitetusti havainnoida ja valvoa, ja joihin sillä on epäinhimillinen ja suurimmalta osin yksisuuntainen tilastomatemaattinen ja/tai lainsäädännöllinen suhde erilaisten välikäsien, kuten valtion virkamiesten ja yritysorganisaatioiden edustajien kautta. Jotta valta voisi toimia tällaisessa tilanteessa, se pyrkii muuttamaan ihmisten sosiaalisen ja yhteiskunnallisen ympäristön havainnointia, huomion kohteita, tunnereaktioita, informaation valikointia ja käsittelyä, sekä johtopäätösten tekoa vallan tavoitteille edulliseen suuntaan. Lopputuloksena on usein valheita, joissa valkoista väitetään mustaksi ja mustaa valkoiseksi, ja huomaamattomampia vääristymiä todellisuudessa. Kaikkia julkisessa tilassa kommunikoivia ja toimivia velvoitetaan noudattamaan valheita ja vääristymiä "moraalisella" kiristyksellä, sosiaalipsykologisella manipuloinnilla, palkinnoilla ja rangaistuksilla. Nämä muutokset ihmisten "todellisuudessa" ovat erityisesti kumulatiivisilta yhteisvaikutuksiltaan pidemmän ajan kuluessa vaarallisia kansalle. Niillä on taipumus muuttaa merkittävästi kaikkien "todellisuutta", myös siinä tapauksessa, että valehtelun ja vääristelyn motiivit ja tulokset olivat alunperin hyviä kansalle. Valehtelun ja vääristelyn takia menetetään lopulta tavalla tai toisella oman ja ulkopuolisten yhteiskuntien yksilöiden ja ryhmien tuntemus. Vanha sodankäynnin aksiooma "Tunne itsesi ja vihollisesi" pätee rauhanomaisemmassa muodossa myös rauhan aikana.

Liberaalissa vallassa on eräs poikkeuksellinen piirre muihin vallan muotoihin nähden; se on kaksoispyramidihierarkia. Todennäköisesti lähes kaikilla on jonkinlainen mielikuva siitä miltä tavallinen vallan hierarkinen pyramidi näyttää; leveät massat pohjalla ja harvainvalta huipulla. Koulutuksen lisääntyessä ainakin periaatteessa tietotaitoon perustuvan keskitason olisi pitänyt paisua pyramidissa, mutta koulutettujen määrän paisuessa sen niukkuus ja sitä kautta markkina-arvo työmarkkinoilla on vähentynyt. Lisäksi globalisaation myötä tietotaito -kilpailua tulee myös ulkomailta, joten koulutetuilla on ollut taipumus pudota lähemmäs hierarkian pohjaa. Toinen pyramidi liberaalissa vallassa on käänteinen, leveä ja lähes pelkästään yksisuuntaisen virran pyramidi, jonka terävä kärki seisoo massojen pään sisällä ja leveä huippu eliitin kohdalla. Se on massoihin kohdistettujen tutkimusten, toimenpiteiden, manipuloinnin ja vaikutuskeinojen pyramidi. Eliitillä ja sen palveluksessa toimivilla on nykyisin käytössään enemmän vallan kannalta relevanttia informaatiota ja tutkimustietoa, vaikutus- ja manipulointikeinoja, valvontakeinoja, säätelykeinoja, keinoja tehdä valta näkymättömäksi ja (tarvittaessa) tukahduttamis- ja väkivaltakeinoja kuin koskaan aiemmin, ja käytännössä ne kaikki on suunnattu yksisuuntaisena virtana tavallisia kansalaisia kohti. Liian suuret vertikaaliset hierarkiaerot ovat jo sinänsä ongelmallisia yhteiskunnassa, koska statuserojen kasvaessa eliitin sosiaalisella etäisyydellä ja erillisyydellä, sekä halveksunnalla kansaa kohtaan on taipumus lisääntyä. Tämä johtaa helposti kansan välineellistymiseen eliitin silmissä. Käänteinen valtapyramidi lisää tavallisen valtapyramidin negatiivisia vaikutuksia.

Sivun näyttöjä yhteensä

Lukijat

Blogiarkisto