Hiljaista Pohdintaa

Hiljaista Pohdintaa

tiistai 31. heinäkuuta 2012

Sosialismi ja sokraattinen menetelmä (edit)

Joskus asioita analysoidaan keskustelemalla, ja keskustelu sosiaalisena tapahtuma ja vuorovaikutuksena osallistuu tiedon tuottamiseen. Keskustelu uuttaa osallistujista enemmän tietoa kuin mitä heissä on alunperin. Tämä aloittamani off-topic keskustelu nim. Sammalkielen blogissa etenee loogisesti loppuhuipennukseensa. Älkää kuitenkaan jättäkö alkuosan viestejä lukematta, koska niitä tarvitaan loppuosan ymmärtämiseen. Kirjoituksiini on lisätty pari selventävää lisäystä:

Valkea sanoi...

Off-topic.

Puhut usein taloudellisesta suunnittelusta, ja tavaroiden ja palveluiden fundamentaaliarvosta. Mutta mikä onkaan kuluttajien mielestä fundamentaaliarvo? Tämä ei-niin-kovin-perusteellinen artikkeli listaa näppärän lyhyesti kahden ostoksen fundamentaaliarvon. Niitä on tietysti paljon lisää ja paljon erilaisia, mutta perusperiaate on sama. Tämä on yksi niistä fundamentaalisista ongelmista joihin keskitetyn talouden suunnittelija törmää:

http://www.psychologytoday.com/blog/inside-the-consumer-mind/201109/understand-the-why-you-decide-buy

29. heinäkuuta 2012 22.45
  
Blogger Valkea sanoi...

Ja hiven lisää samasta aiheesta:

http://www.psychologytoday.com/blog/inside-the-consumer-mind/201110/i-am-my-ferrari

29. heinäkuuta 2012 23.00

Blogger Sammalkieli sanoi...

Duke Nukem 3D oli muistaakseni yksinkertaisuudessaan aika vaikea peli. En päässyt sitä läpi. Tai sitten en vain jaksanut pelata. Pelasin tietokoneella enemmän rooli- ja strategiapelejä. Nykyään en jaksa pelata kuin strategiapelejä ja niitäkin hyvin harvoin.

Platonin ajatukset olivat paljon radikaalimpia kuin esimerkiksi Aristoteleen. Esimerkiksi juuri tuo ajatus perheiden tuhoamisesta on todellisuudelle niin vieras, ettei sitä edes ole yritetty toteuttaa missään. Eli eräässä mielessä Platon on hyvin radikaali. Platon esitti myös naisten asemasta sellaisia ajatuksia, jotka nyt voivat vaikuttaa itsestäänselvyyksiltä tai jopa vähän konservatiivisilta, mutta jotka antiikin Kreikassa olivat skandaalinomaisia.

Platonin feminismi kuulosti aikalaisista varmasti paljon hullummalta kuin esimerkiksi nykylukijoista kuulostavat minun ajatukseni sosialismista ja suunnitelmataloudesta.

Platonin ideologisuus ("taantumuksellisuus") on kuitenkin esimerkiksi siinä, että hän näkee luokkayhteiskunnan luonnollisena ja pohjimmiltaan ihmisten luonnollisista eroista johtuvana: Osa ihmisistä on muita parempia ja osa muita huonompia ja tämän vuoksi on hyveen mukaista, että orjat raatavat, ja vapaat miehet juopottelevat ja keskustelevat parhaasta mahdollisesta valtiosta.

Aristoteles (mutta ei Platon) ymmärsi, että yhteiskunnallisena instituutiona orjuuden "oikeudenmukaisuus" johtuu vallitsevasta tekonologisesta tasosta eikä niinkään ihmisten luonnollisista eroista. Aristoteleellekin on olemassa "luonnollisia orjia", mutta tähän kategoriaan sopivat lähinnä heikkolahjaiset, joiden työllä ei edes antiikin aikana ollut juurikaan taloudellista arvoa.

Tietoteoreettisesti Platon on idealisti ja käsiterealisti, ja oppihistoriallisesti tämä onkin varmaan se suurin syy, miksi neuvostoliittolainen kirjallisuus muistaa mainita hänet taantumuksellisena ajattelijana.

Platonin Valtion tärkein opetus sosialisteille on siinä, että jos sosialistista yhteiskuntaa ryhdytään rakentamaan leninistisen etujoukko -ajatuksen mukaisesti, niin on todella huolehdittava siitä, että "etujoukon" sisällä vallitsee sellainen toverikuri, joka estää kaikki välistävedon yms. muodot. Puoluejohtoon ei tule hyväksyä kuin köyhyyslupauksen tehneitä askeetteja.

30. heinäkuuta 2012 13.27

Blogger Sammalkieli sanoi...

Nuo Valkean linkittämät artikkelit käsittelevät niitä psykologisia tekijöitä, jotka ovat ostopäätösten taustalla. Ensimmäisen artikkelin mukaan perimmäinen syy monille ostoksille on itsetunnon parantaminen.

Elän itse melko vaatimattomasti eikä minulla ole autoa lukuunottamatta ylellisyystavaroita. En omista älypuhelinta. Kännykälläni ei pääse nettiin eikä sillä voi kuvata. En tarvitse turhaa roinaa itsetuntoa parantamaan.

Minun on vähän vaikea päästä sisälle noiden ihmisten ajattelutapaan, koska se vaikuttaa taikauskoiselta ja naurettavalta.

Siteeraan toista artikkelia:

"For some wealthy consumers, owning a Ferrari is consistent with their self-identity as connoisseurs of the very best. Sure, "the best" costs a lot, but the fact that they can afford it is not the point. Their satisfaction comes from the car's incomparable aesthetics and superior engineering; and that these elements are an expression of their own personal characteristics."

- Tämä ei erityisemmin eroa siitä, jos jollain inkkarilla on kaulassa karhunhampaista tehty kaulaketju. Paitsi että inkkarin on täytynyt itse kaataa karhu, kun taas porvari on saanut "personal characteristics"'n maksamalla siitä rutosti rahaa, jonka on ensin riistänyt rehellisiltä työmiehiltä.

Minulle ei varsinaisesti ole uusi asia, että identiteettiä luodaan kulutuspäätösten kautta. En kuitenkaan ymmärrä, mitä tekemistä tuolla asialla on sosialistisen tuotannon kanssa. Työarvot antavat meille laskennallisen yksikön, jonka avulla voidaan suunnitella hyödykkeiden tuotantomääriä. Ei mitään enempää eikä vähempää.

Terve sosialismi tappaa ferrarien kaltaisen turhan luksuksen. Tällöin päästään aivan uudenlaiseen tilanteeseen:

Jos kaikilla on pihassa samanlainen auto ja olkkarissa samanlainen telkkari, niin ihmisten on pakko rakentaa minuuttaan muuten kuin kulutusvalintojen kautta.

30. heinäkuuta 2012 13.45

Blogger Sammalkieli sanoi...

Ihmisten kulutusvalinnat ovat vääriä jo ihan ravinnosta alkaen. Tämäkin tulee esille jo Valtiossa: Olisi ihmisten itsensä kannalta parempi, jos eliitti määräisi mitä kansa syö. Eliitti voi muotoilla terveellisen, ravintorikkaan ja tuotantokustannuksiltaan kohtuullisen dieetin, jota rahvas sitten noudattaa.

30. heinäkuuta 2012 13.49

Blogger Sammalkieli sanoi...

"What motivated you to make some of your purchases in recent years? Take a tour of your closets, garage, and other places where your treasures are stored; and think about whether the things you find contribute to your personal or social self-identity. What you learn may help you become a more satisfied shopper in the future."

:)

30. heinäkuuta 2012 13.52

Blogger Valkea sanoi...

Epäilemättä sosialismi tappaa Ferrarien tuotannon ja kulutuksen, ja kaikilla on sitten keskusjohtoisesti suunniteltu samanlainen ja tasa-arvoinen Wartburg. Epäilemättä ihmisten minuuden, persoonan, imagon, sosiaalisten suhteiden, sosiaalisen statuksen jne. rakentaminen tavaroilla on usein hiukan hölmöä ja mitä rikkaammista henkilöistä on kyse, sitä naurettavammaksi se keskimäärin muuttuu. Mutta nämä psykologiset ominaisuudet ja tavarat yhtenä niiden ilmentymänä eivät poistu sosialismin myötä ihmisten mielistä.

Hapan sosialisti-intellektuelli katsoo pihalla olevaa Wartburgiaan ja sitten valokuvaa Ferrarista, ja kiroaa ääneen sosialistista järjestelmää ja sen surkeita tuotteita. Työläisten etujoukko kilpailee laajassa mustassa pörssissä luxus-tuotteista, joita ei virallisesti myydä sosialistisen maan rajojen sisällä. Poliittinen eliitti käy erikoiskaupoissa, joissa myydään ulkomailta hankittuja ylellisyystuotteita ja joihin vain heillä on pääsy (jo pelkkä pääsy kauppoihin on ylemmän statuksen osoitus). Jne.

30. heinäkuuta 2012 15.4

Blogger Sammalkieli sanoi...

Väitin että jos kaikilla on samanlaiset tavarat, niin imago on pakkko rakentaa muilla tavoin. Ihmisen psyykkiset taipumukset kanavoituvat eri yhteiskunnissa eri tavoiun.

30. heinäkuuta 2012 16.08

Blogger Sammalkieli sanoi...

Maksaako luksus-auton tekeminen enemmän kuin halpa-auton vai onko hinnassa suurin osa ilmaa? Juttelin asiasta kerran yhden taksikuskin kanssa ja hän oli sitä mieltä, että kalliin auton hinnassa suurin osa on ilmaa. Hän ajoi itse kalliilla autolla imagosyistä.

Ehkä voisimme yhtä hyvin tuottaa ferrarit joka kotiin - todelliset tuotantokustannukset voisivat sallia sen.

31. heinäkuuta 2012 12.41

Blogger Valkea sanoi...

Jos pääsette sosialismissa useimmiten ilmenevien tuotanto-ongelmien yli, hapan sosialisti-intellektuelli istuu tuolilla miettien tyytymättömänä: "Kaikilla on Ferrari, kaikilla on Ferrari. Naapurin sikamaisella jampallakin on Ferrari. Ajelee sillä enintään 40km/h, on roskannut sisustukset täyteen ja tuhrinut istuimet rasvalla ja lialla. Jossain universumissa täytyy olla jotain parempaa. Miksi aina kaiken täytyy olla samaa, ja miksi kaikilla täytyy olla kaikki samaa? Eikö tästä tylsyyden, alhaisimman yhteisen nimittäjän ja mielikuvituksettomuuden vankilasta ole mitään vapautusta? Pitääkö sosialismissa kaikki aina vetää pohjamutiin, sinne sikamaisen jampan tasolle?"

Samanlainen peli on tietysti käynnissä kaikkialla muuallakin sosialistisessa yhteiskunnassa. Tietyssä mielessä tilanne on sama kuin Wartburg-autojen yhteiskunnassa. Erottautumisen ja sosiaalisen statuksen korottamisen tarve ei ole muuttunut miksikään, ja ne löytävät aina itselleen purkautumistiet ja -kanavat.

31. heinäkuuta 2012 14.28

Blogger Sammalkieli sanoi...

"Erottautumisen ja sosiaalisen statuksen korottamisen tarve ei ole muuttunut miksikään, ja ne löytävät aina itselleen purkautumistiet ja -kanavat."

    Mutta sosialistisessa yhteiskunnassa ne on mahdollista kanavoida siten, että niiden varjolla ei harjoiteta kapitalistista lisäarvon riistoa.

31. heinäkuuta 2012 18.53

Blogger Valkea sanoi...

Sammalkieli,

jos markkinatalous toimii kutakuinkin niinkuin sen pitää, ja taloudelliset ja muut vaihtoehdot pysyvät avoimina (vapaus) ja sitä ei pilata maahanmuutolla, liiallisella byrokratialla, valtio-yritys -yhteenliittymillä ja keskittämisellä, työväenluokka ja keskiluokka saavat hyvän toimeentulon itselleen. Normaali ja säästeliäs työmies pystyy ostamaan itselleen hyvän asunnon melko hyvältä paikalta, esim. omakotitalon; auton; kulutus- ja käyttötavarat; palvelut; vakuutukset; vaimon ja lasten erikseen tarvitsemat tavarat ja palvelut; jne. Jos hyväksymme sosialistisen teorian kapitalistien harjoittamasta lisäarvon riistämisestä keski- ja työväenluokalta, voimme havaita seuraavaa:

a) Kapitalistien lisäarvon riisto ei koske työväenluokan ja keskiluokan työhön perustuvan normaalin hyvän elämän edellytyksiä.

b) Kapitalistit riistävät joka tapauksessa jotain, joten mitä se on?

c) Kapitalistit riistävät ylihinnoitellun ja yliarvostetun, laadullisesti, muotoilullisesti ja määrällisesti hiukan paremman luksuksen nostaakseen statustaan ja erottautuakseen muista edukseen; alemmista luokista kokonaisuutena ja yläluokasta yksilöinä. Luksuksen ylihinnoittelun takia suuri osa riistetystä lisäarvosta palaa markkinataloudessa keski- ja työväenluokalle. *Lisäarvo = luksus*.

d) Kaikenlaisilla systeemeillä on taipumus keskittyä, myös markkinataloudella. Keskittyminen liittyy usein rahaan (ei kuitenkaan sosialistisissa järjestelmissä). Jos kapitalisteille kertyy riittävästi lisäarvoa, niin että he voivat ostaa enemmän kuin tarvitsemansa luksuksen, he alkavat ostaa valtaa. Valta on laajojen ihmisjoukkojen ja/tai vaikutusvaltaisten henkilöiden toiminnan ostamista niin, että he toimivat ostajan haluamalla tavalla. Valta on ihmisten ja systeemin toiminnan, sääntöjen, tendenssien ja lakien muuttamista siten, että niiden toiminta alkaa hyödyttää enemmän tai yksipuolisesti vallan ostajaa. Siten *lisäarvo = luksus + valta*. Tässä tarkoittamamme kapitalistinen valta (erotuksena esim. työpaikkojen esimiesten vallasta) on ylempänä tarvehierarkiassa kuin luksus (ts. luksustarpeet ovat ensisijaisia suhteessa valtatarpeisiin, ja niillä on taipumus tulla tyydytetyksi ennen valtatarpeita) ja sen vaikutukset muille kansalaisille ovat paljon suuremmat ja negatiivisemmat kuin luksuksen. *Lisäarvon riisto on siten suunnilleen = valta*. Lisäksi voimme todeta, että jos kapitalisti saa vapaasti, esteettä ja kustannuksetta (käytetty työ, resurssit ja aika) valita vallan ja luksuksen väliltä, hän valitsee aina vallan, koska vallalla saa kaiken tarvitsemansa luksuksen ja lisää valtaa, mutta luksuksella ei todennäköisesti saa valtaa (tai jos sillä saa valtaa, niin sitä saa vain vähän) eikä lisää luksusta. Luksusasunnot, -tavarat, -vaatteet, -välineet ja -auto valitaan todennäköisemmin ennen valtaa, koska ne mahdollistavat ylellisen henkilökohtaisen elämän, nostavat sosiaalista statusta, laajentavat valikoitujen sosiaalisten suhteiden piiriä, auttavat korkeatasoisen puolison hankinnassa, toimivat usein de facto ennakkoehtona vallan hankkimiselle, jne. On erittäin epätodennäköistä, että rikas henkilö, joka on nostamassa itseään rahalla valtahierarkiassa, asuisi slummissa ränsistyneessä asunnossa, käyttäisi kirpputorilta ostettuja työhaalarivaatteita ja ajaisi huonolla ja kuluneella vanhalla autolla.

Keskittymättömässä markkinataloudessa on aina prosesseja, jotka rajoittavat ja pyrkivät kumoamaan valtaa, ja pyrkivät siten vähentämään ja estämään kapitalistien harjoittamaa lisäarvon riistoa.

Jatkuu ...

1. elokuuta 2012 0.01

Blogger Valkea sanoi...

Osa 2.

e) Sosialistinen järjestelmä on tuotannon määrän ja laadun osalta selvästi heikompi kuin keskittymätön markkinatalous, joten keski- ja työväenluokka menettäisivät tärkeän osan tuloistaan ja menestyksestään heti siirtymässä markkinataloudesta sosialismiin (tehottomuus on ensimmäinen lisäarvon riisto). Sosialisti-eliitti kääntää markkinatalouden prosessin ylösalaisin ja pyrkii suoraan valtaan kulkematta luksuksen kautta. Sosialistit pyrkivät maksimoituun keskitettyyn valtaan, jolle ei ole mitään vastaprosesseja tai vastavoimaa (keskitetty valta on toinen lisäarvon riisto ja vastaprosessien ja vastavoimien puute on kolmas lisäarvon riisto). Sosialisti-eliitti saa vallan kautta kaiken haluamansa, myös eliittiluksuksen (luksus on neljäs lisäarvon riisto; toisin kuin markkinataloudessa, sosialismissa luksuksesta ei palaa ylihinnoittelun kautta suurta osaa keski- ja työväenluokalle). Sosialisti-eliitti saa vallan keskittämisellä paljon enemmän valtaa ja siitä seuraavia asioita kuin suuret kapitalistit. Sosialisti-eliitti pystyy keskitetyn valtansa avulla päättämään paljon suoremmin, nopeammin, laajemmin, tehokkaammin ja kaikkialle tunkeutuvammin yhteiskunnan ja sen ihmisten asioista kuin suuret kapitalistit. Sosialisti-eliitti pystyy päättämään kansalaisten elämästä ja kuolemasta ja massamurhaamaan kansalaisia, ja tietysti sosialisti-eliitti pystyy päättämään kaikista näitä pienemmistä asioista (Voimme määritellä elämän menetyksen mielivaltaisen massamurhaamisen tai elinkautisen keskitysleiri- tai vankilatuomion seurauksena viidenneksi kaikenkattavaksi lisäarvon riistoksi). Sosialistiyhteiskunta on siten sosialistien oman ideologian määritelmien mukaan ultra-kapitalistinen ja ultra-lisäarvoa riistävä järjestelmä, paljon kapitalistisempi ja lisäarvoa riistävämpi kuin markkinatalous.

Keskittymätön markkinatalous riistää kahta lisäarvoa ja sosialistiyhteiskunta riistää viittä suurempaa lisäarvoa.

Ehkäpä sosialisti-intellektuellien pitäisi kannattaa keskittymätöntä markkinataloutta?

1. elokuuta 2012 0.02

***

Lähde:

http://sammalkieli.blogspot.fi/2012/07/todellinen-peramies.html

torstai 26. heinäkuuta 2012

Läheisten ekolokeroiden ongelma

Isoisäni oli mm. metsästäjä. Hän sai useamman kerran saaliikseen soidin-aikana taistelevia urosmetsoja lähestymällä niitä eleettömästi, tarttumalla niitä räväkästi kaulasta ja laittamalla ne pussiin. Normaalisti metsot lähtisivät lentoon jo kauan ennen kuin ihminen olisi niiden lähellä. Taistelevat metsot näkevät lähestyvän ihmisen, reagoivat häneen ja kävelevät sivuttain kauemmas, mutta taistelu toisen metson kanssa on niin tärkeää, että ne eivät osassa tapauksista pysty lopettamaan sitä ja lähtemään karkuun. Metsojen ekolokerot ja reviirit ovat läheisiä ja päällekkäisiä, ja ne ovat siten usein suurimpia uhkia ja esteitä toistensa menestykselle ja lisääntymiselle.  Kova kilpailu metsourosten välillä voi siten syrjäyttää metsojen mielessä kaiken muun kilpailun siinä määrin, että ne eivät pysty enää reagoimaan riittävästi ulkopuolisiin uhkiin. Kova kilpailu yhdellä alueella saa muun kilpailun ja muut uhkat näyttämään siihen verrattuna lähes merkityksettömiltä.

Lukijat voivat ajatella, että metsot ovat aika typeriä. Mutta verrataan metsoja eurooppalaisiin ihmisiin, erityisesti liberaaliin eliittiin.

Liberaalin eliitin ja muun väestön ja erityisesti liberaalin eliitin ja työväestön välillä vallitsee kilpailutilanne. Sitä käsiteltiin jälkimmäisen osalta viimeksi tässä:

http://hiljaistapohdintaa.blogspot.fi/2012/07/poliittinen-korrektius-luokkasodan.html

Maahanmuutto on etenkin rikkaimmalle eliitille keino saada haltuunsa suurempi osa kansakuntien varallisuudesta ja samalla hajottaa, heikentää ja disorganisoida muita luokkia, etenkin työväenluokkaa. Maahanmuutto ja siihen liittyvä poliittisesti korrekti ja etnopositivinen propaganda ovat yksi yläluokan käyttämä keinokokonaisuus luokkien välisessä kilpailussa. Eurooppalaisten kantaväestöjen luokkakilpailu keinoineen on sen verran kovaa, että selvistä merkeistä huolimatta kantaväestöt eivät pysty riittävällä tavalla havaitsemaan siitä aiheutuvia uhkia. Tämän kilpailun seurauksena monet länsimaat ovat muuttumassa ensin enemmistöltään ei-eurooppalaisiksi ja lopulta ei-eurooppalaisten hallitsemiksi, Yhdysvallat, Ranska, Ruotsi, Englanti ja Hollanti ensimmäisten joukossa. Tämä on verrannollista siihen, että isoisäni joka oli suurempi uhka metsoille kuin mitä kilpailevat metsot olivat toisilleen, tarttui metsoja kaulasta kiinni ja vei ne säkissä kotiin syötäväksi.

Metsot noudattavat muiden lintujen tavoin vaistomaisia, suurelta osin automaattisia "ohjelmia". Nämä vaistotoiminnot yhdessä metson ympäristössä olevien tekijöiden kanssa muodostavat metson toiminnan. Kun kaksi vaistotoimintoa joutuu ympäristössä olevien tekijöiden takia ristiriitaan keskenään, siihen metson vaistotoimintaan, jota se on parhaillaan suorittamassa tulee häiriöitä tai se keskeytyy, ja voimakkaampi vaistotoiminto voittaa. Ihmiselläkin on vaistotoimintoja ja ne voivat joutua ristiriitaan keskenään. Sen lisäksi ihmisellä on käytettävissään osittain vaistotoiminnoista itsenäinen (mutta silti suurelta osin vaistotoimintojen/ tunteiden hallitsema) rationaalisuus. Rationaalisuudella voi tarvittaessa keskeyttää vaistotoimintojen suorittamisen, säätää niitä tai vaihtaa ne johonkin toiseen toimintoon. Sanotaan esimerkiksi, että henkilö M kävelee nälissään kaupungin kaduilla, ja voimakas nälkä ohjaa hänet ostamaan suuren kolmoisnakki-lihapiirakan kaikilla mausteilla vastaantulevasta grillikioskista. M huomaa, että kioski ja myyjä näyttävät nuhruisilta, epähygieenisiltä. Selvästikään myyjälle puhtaus ei ole tärkeää. M saa lihapiirakan ja lähtee kävelemään läheiseen puistoon syödäkseen sen kivellä istuen. M huomaa mausteiden aromien seasta lievää hajua, joka kertoo, että lihapiirakka on ehkä jossain määrin pilaantunut, mutta M ei ole asiasta varma. Ruuan mahdollinen pilaantuneisuus herättää M:ssa hiukan inhon tunteita, mutta M:n nälkä voittaa inhon tunteet. M kuitenkin arvioi tilannetta rationaalisesti. Hän laskee mielessään yhteen epähygieenisen kioskin, epäilyttävän hajun ja muistot huonoihin grillikioskiruokiin liittyvistä ripuleista ja ruokamyrkytyksistä. Rationaalisen harkinnan ja lievän inhon tunteen yhteistuloksena M keskeyttää nälän ohjaaman toiminnan suorittamisen, heittää nakki-lihapiirakan roskalaatikkoon ja lähtee hakemaan syötävää toisaalta.

Metsoilla on käytössään lähinnä vain vaistomaisia toimintoja, mutta eurooppalaisilla on sen lisäksi käytössään rationaalisuus. Tästä huolimatta eurooppalaiset eivät pysty keskeyttämään typeriä toimintojaan ja korvaamaan niitä paremmilla. Kilpailevat metsot ovat siis suhteessa vähemmän typeriä kuin kilpailevat eurooppalaiset.

Kilpailevat metsot asettavat uhanalaiseksi vain itsensä, eivät muita metsoja. Kilpailevat eurooppalaiset asettavat kollektiivisesti uhanalaiseksi kokonaiset kantaväestöt. Kilpailevat metsot ovat siis suhteessa vähemmän typeriä kuin kilpailevat eurooppalaiset.

Kilpailevat metsot ovat typeriä vain soidin-aikana. Kilpailevat eurooppalaiset ovat typeriä vuoden kaikkina aikoina, jatkuvasti ja keskeytyksettä. Kilpailevat metsot ovat siis suhteessa vähemmän typeriä kuin kilpailevat eurooppalaiset.

3 - 0 metsojen hyväksi.

Suomalainen liberaali eliitti seuraa, imitoi ja noudattaa lähes sokeasti ja irrationaalisesti sitä mitä eurooppalainen liberaali eliitti tekee, vaatii tai käskee. Sokea toimiminen ja eteneminen tulevaisuuteen ovat suhteellisesti suurempaa typeryyttä kuin metsojen toiminta, ja ylimääräinen typeryys suhteessa muiden eurooppalaisten eliittien toimintaan.

Metsot 4 - suomalainen eliitti 0.

Kilpailevat metsot ovat siten suhteellisesti älykkäämpiä ja järkevämpiä kuin kilpailevat eurooppalaiset.

***

 Kun yhteiskunta käsitetään ja muodostetaan siltä perustalta, että se on ensisijaisesti luokkien kilpailua ja pyrkimystä dominoida toisiaan ilman avointa väkivaltaa ja pakottamista, ajaudutaan useimmiten manipulaatioyhteiskuntaan. Eliitti joutuu manipuloimaan sen takia, että se on pieni suhteessa muuhun väestöön. Sillä on de facto palveluksessaan selvästi suurin osa intellektuelleista, joiden älykkyyttä käytetään monimutkaisen ja mahdollisimman huomaamattoman manipulaation/ valheiden tuottamiseen ja siten voimasuhteiden tasaamiseen väestön suuren enemmistön kanssa. Muu väestö kilpailee joukkovoimalla ja yksinkertaisilla väitteillä, jotka pyritään runnomaan yhteiskunnalliseksi "totuudeksi" joukkovoimalla. Näiden ryhmien jäsenet tekevät vaihtelevia ja usein sumeita liittoja keskenään, ja auttavat toisiaan toisiaan kyvyillään ja resursseillaan, esim. intellektuellit, jotka johtavat työväenliikkeitä, mutta samalla kokevat kuuluvansa myös tai ensisijaisesti muuhun poliittiseen eliittiin.

Kuten raamatussa todetaan, juonittelija kietoutuu lopulta punomiinsa juoniin. Manipuloija yrittää aina pysyä vaihtelevassa määrin manipulointinsa yläpuolella ja säilyttää itsellään tiedon siitä mikä on oikeasti totta ja mikä ei, jotta hän ei tekisi manipulaatioihin uskomisesta väistämättä seuraavia virheitä. Mutta organisaatiot on valjastettu toimimaan siten, että ne toimivat kuin manipulaatiot olisivat totta, toimimaan manipulaatioiden mukaisilla säännöillä ja tuottamaan mapuloinnin mukaista tietoa. Koska nykyinen yhteiskunta toimii organisaatioiden varassa, totuus syrjäytyy, heikkenee, sumenee ja sitä on kierrossa kaikilla yhteiskunnan tasoilla vähemmän, myös eliitin tasolla. Lisäksi kun tieto hajautuu yhteiskunnassa yhä pienempiin ja rajoittuneempiin erikoisaloihin ja lukemattomiin organisaatioihin, eliitillä on parhaimmillaankin vain pieniä siivuja totuudesta.

Suuryrityksen tai valtion taloudesta päättävän organisaation johtajilla on keskivertoihmisiä enemmän yleistä ja sisäpiiritietoa talouden tilasta, mutta he ovat median valheellisten tai puutteellisten tarinoiden varassa lähes kaiken muun tiedon suhteen. Media on tiedoiltaan suurelta osin kansainvälisten uutistoimistojen ja esim. tieteentekijöiden ja intellektuellin varassa. Tieteentekijät ja intellektuellit tietävät useimmiten vain kapeiden erikoistumisalojen mukaisia tietoja, jotka nekin ovat usein vääristyneitä heidän organisaatioidensa vaatimusten mukaisiksi; poliittinen korrektius, etnopositiivisuus, feminismi, radikaali sosiaalinen konstruktio, liberaalit globaalit valtatavoitteet, tieteellisten ekolokeroiden laajentamisen mukaiset vääristymät (esim. melkein kaikkien ihmisten luokitteleminen psykologisesti virheellisesti siten, että he tarvitsevat psykiatrien hoitoa, lääkemääräyksiä tai ohjausta, ja siten luovat paljon työtilaisuuksia psykiatreille), jne. Valtava määrä kokonaisuutena hallitsematonta vääristynyttä ja valheellista informaatiota kiertää yhteiskuntaa kehissä lähteestä toiseen, ja rikkinäisen puhelimen efekti ja se, että ihmiset vakaasti kuvittelevat tietävänsä koska he ovat lukeneet lehdestä tms. jonkin asian pahentaa tilannetta. Manipuloijat sotkeutuvat näihin informaatiovirtoihin yhtä pahasti kuin muutkin ihmiset. Manipuloijat ovat lähes yhtä tietämättömiä ja usein monilta osin tietämättömämpiä kuin tavalliset ihmiset. Tavalliset ihmiset ovat useimmiten manipuloijia enemmän kosketuksissa todellisuuteen, joten he tietävät käytännön tasolla paremmin mitä arvoliberaalius, avioliittojen rapautuminen, maahanmuutto, standardien heikkeneminen, huumeidenkäyttö jne. saavat aikaan.

Pohjimmiltaan mikään ei ole muuttunut niistä ajoista kun Axel Oxenstierna totesi: "Poikaseni, kunpa tietäisit, miten vähällä järjellä tätä maailmaa hallitaan."

Muutama käytännön manipulointikeino esimerkkinä. On sivuseikka kuinka paljon tai vähän kahden ensimmäisen linkin keinoihin liittyy toimien suunnitelmallista koordinointia. Usein liberaalin eliitin jakama liberaali ideologia riittää koordinoimaan hyvinkin erilaisia toimia samaan suuntaan vaikuttaviksi:

http://orthosphere.org/2012/07/17/liberalisms-good-cop-bad-cop-team/

http://orthosphere.org/2012/07/25/the-bad-cop-strikes/

http://charltonteaching.blogspot.fi/2012/07/the-vital-importance-of-inferring.html

Näistä ongelmista tiedettiin jo raamatun aikana ja raamattu varoittaa niistä, Sananlaskujen kirja, 6: 12-19:

"Kelvoton se ihminen, läpeensä paha, joka kaikkialla kieroilee, joka iskee silmää, tönäisee jalkaa, antaa sormillaan salaisen merkin. Kavalasti hän punoo juoniaan, ehtimiseen hän on riitoja rakentamassa. Siksi hän saa äkillisen lopun, eikä apua tule. Kuutta asiaa Herra vihaa, seitsemää hän ei edessään siedä: ylpeitä silmiä, petollista kieltä, viattoman veren tahraamia käsiä, sydäntä joka punoo ilkeitä juonia, jalkoja, jotka rientävät rikoksen teille, väärää todistajaa ja vilpin puhujaa ja ihmistä joka yllyttää veljen veljeä vastaan."

Juutalaisessa vanhan testamentin kontekstissa veli viittaa tietysti myös veljeen, mutta erityisesti juutalaisiin. Lainauksen loppu voidaan siten kirjoittaa myös muotoon "... ja ihmistä joka yllyttää juutalaisia juutalaisia vastaan." tai meille relevanttiin muotoon käännettynä "... ja ihmistä joka yllyttää suomalaisia suomalaisia vastaan.

perjantai 20. heinäkuuta 2012

Sosialistinen narsismi (edit)

Sosialisti-intellektuellien kanssa väitellessä törmää usein siihen, että jos esittää esim. tutkimuksiin perustuen psykologisia rajoituksia yhteiskunnan toiminnalle ja mahdollisuuksille, ja luonnollisia ja inhimillisiä rajoja ihmisten toiminnalle, sosialisti-intellektuellit useimmiten kiistävät tämän ja syyttävät asian mainitsevaa henkilöä "luonnollisuuden varjolla sosiaalisesti konstruoituja kapitalistisia sortorakenteita ylläpitäväksi" jne., tai muuta sellaista. Purkakaamme tätä sosialistien säännöllistä reaktiota kohta kohdalta:

a) Toisin kuin sosialisti-intellektuellit väittävät, psykologiset rajoitteet eivät ole suunnattu "sosialismin tuhoamiseksi" tai "sosialismin estämiseksi", vaan ne rajoittavat kaikkea inhimillistä toimintaa ja kaikkia yhteiskunnallisia poliittis-taloudellisia systeemejä, niiden koheesiota, yhteistoimintaa, luottamusta, kestävyyttä, tehokkuutta, jne.

b) Kukaan ei tiedä tarkasti missä em. psykologiset rajat ovat, ts. ne ovat sumeita, eikä kukaan tiedä tarkalleen kuinka paljon nämä rajat voidaan ylittää, mutta siirtämällä rajaa sumeaa kohtaa ylemmäs voidaan  esittää varmoja väitteitä. Vertauskuvallisena ja yksinkertaisena esimerkkinä voimme sanoa, että kukaan ei tiedä tarkasti kuinka korkealle parhain prosentti ihmisistä pystyisi hyppäämään optimaalisesti harjoitettuna ja potentiaalinsa äärirajoilla ilman apuvälineitä, mutta tiedämme varmasti, että kukaan ihminen ei pysty hyppäämään 5 metriä korkean esteen yli. Rajan nostaminen mahdollistaa luotettavampien reunaehtojen asettamisen yhteiskuntien toiminnalle.

c) Luonnolliset rajat ovat rajoituksia sosialisti-intellektuellien älykkyydellään ja kyvyillään luomille sosiaalisille konstruktioille, ideologisille suunnitelmille ja tavoitteille. Siten luonnolliset rajat ovat narsistisia loukkauksia sosialisti-intellektuellien älykkyyden ja kykyjen omnipotenssille. Koska sosialisti-intellektuelli ei myönnä realististen rajojen olemassaoloa suunnitelmilleen ja tavoitteilleen, hän implisiittisesti uskoo narsistisesti ja itsepetoksellisesti omien kykyjensä omnipotenssiin, kaikkivoipuuteen. Kaikki mikä rajoittaa liioiteltuja älyllisiä kykyjä, kaikki kosketus todellisuuden reunaehtojen kanssa, uhkaa omnipotenssikuvitelmia, ja loukkaa paisuteltua narsistista egoa. Siksi sosialisti-intellektuellit muodostavat usein eristyneitä keskustelurinkejä, joissa pidetään joukolla yllä kollektiivisia harhaluuloja ja puolustaudutaan epärealistisilla ja mahtipontisilla väitteillä ulkopuolelta tulevaa informaatiota vastaan.

d)  Edellä mainittu ei tarkoita, että sosialisti-intellektuellit olisivat narsisteja; hyvin harva heistä on narsisti. Kyse on pääasiassa seuraavan kahden tekijän yhteisvaikutuksesta:

1) Länsimainen kulttuuri on narsismin ja narsistisen kilpailun kyllästämä (status-, julkisuus-, raha-, maine-, irtosuhde/ parisuhde-, ura, ulkonäkö- jne. kilpailu). Narsistisessa yhteiskunnassa tärkeämpää kuin se minkälainen henkilö todellisuudessa on ja mitä hänellä todellisuudessa on, on se miltä hän saa itsensä, kykynsä, statuksensa, tilanteensa jne. näyttämään, ja kuinka hyvin hän saa muut ihmiset uskomaan paisuteltuun ja valheelliseen julkiseen kuvaansa. Tämä artikkeli kuvaa eräitä länsimaisen kulttuurin narsistisia aspekteja:

http://alternativeright.com/blog/2013/3/31/everyone-a-harlot

Länsimaiden kulttuurin narsistisuudesta on kirjoitettu myös kirjoja, esim.

http://www.amazon.com/The-Culture-Narcissism-Diminishing-Expectations/dp/0393307387

Tutkimustulokset osoittavat länsimaiden ihmisten psykologisten piirteiden siirtyneen jatkuvasti narsistisempaan suuntaan 1960-luvulta viime vuosiin ulottuvalla jaksolla.

Narsistisella kulttuurilla on taipumus siirtää lähes kaikkia persoonallisuuksia narsistisempaan suuntaan ja lisätä siten sekä keskimääräistä narsistisuutta, että narsististen psykologisten häiriöiden määrää.

2) Sosialisti-intellektuellit eivät useimmiten ole sosiaalisesti dominoivia, osin opiskelunsa ja työnsä luonteen ja vaatimusten, ja niihin liittyvän karsinnan vuoksi. Intellektuaalinen opiskelu ja työ vaatii pitkäjänteisyyttä; hiljaista keskittymistä; huolellisuutta yksityiskohdissa; sisäisen motivaation ja virikkeiden runsautta; paljon yksin työskentelyä; vähän fyysistä voimaa (ja ulkonäkö ja fyysinen olemus eivät ole merkityksellisiä); runsaasti itsehillintää ja sanojen punnitsemista sekä yksin työskennellessä, että sosiaalisessa yhteistyössä, vuorovaikutuksessa ja kommunikoinnissa; jne. Tämä on jossain määrin vastakohta esim. dynaamiselle, toimissaan nopealle ja intuitiiviselle, ulkoisia virikkeitä ahnehtivalle, fyysiseltä olemukseltaan pitkälle ja isokokoiselle; spontaanista esiintymisestä nauttivalle; ja sosiaalisesti dominoivalle yritysjohtajalle. Intellektuellien sisäisistä ja ulkoisista tekijöistä syntyvä narsistinen paine joutuu siten usein etsimään muita, tavallisesta poikkeavia purkautumiskanavia. Intellektuellien älyllisen työn tuotokset valikoituvat usein heidän narsisminsa purkautumiskanavaksi, mukaanlukien sosialisti-intellektuellien ideologiset rakennelmat. Sosialisti-intellektuellien ideologiset konstruktiot ovat jo itsessään passiivis-aggressiivisia tai piilo-aggressiivisia pyrkimyksiä sosiaaliseen dominointiin, ja niitä puolustetaan usein intellektuellien mittapuilla sokeasti, irrationaalisesti ja aggressiivisesti.

Nämä luovat narsistisia piirteitä sosialisti-intellektuellien persoonaan, ajatteluun, tuotantoon, toimintaan ja kommunikaatioon.

Sam Vaknin, narsisti, entinen yritysjohtaja, vankilassa 18 kuukautta osakepetoksesta istunut ja nykyinen narsismin tutkija kertoo seuraavassa lainauksessa mm. yritys- ja organisaatiomaailmassa sekä yhteiskunnassa ilmenevästä narsismista. On ironista, että muutettavat muuttaen sosialisti-intellektuellit muistuttavat niin paljon narsistisia yritysjohtajia:

"Cooked books, corporate fraud, bending the (GAAP or other) rules, sweeping problems under the carpet, over-promising, making grandiose claims (the "vision thing") - are hallmarks of a narcissist in action. When social cues and norms encourage such behaviour rather than inhibit it - in other words, when such behaviour elicits abundant narcissistic supply - the pattern is reinforced and become entrenched and rigid. Even when circumstances change, the narcissist finds it difficult to adapt, shed his routines, and replace them with new ones. He is trapped in his past success. He becomes a swindler.

But pathological narcissism is not an isolated phenomenon. It is embedded in our contemporary culture. The West's is a narcissistic civilization. It upholds narcissistic values and penalizes alternative value-systems. From an early age, children are taught to avoid self-criticism, to deceive themselves regarding their capacities and attainments, to feel entitled, and to exploit others.

 As Lilian Katz observed in her important paper, "Distinctions between Self-Esteem and Narcissism: Implications for Practice", published by the Educational Resources Information Center, the line between enhancing self-esteem and fostering narcissism is often blurred by educators and parents.

Both Christopher Lasch in "The Culture of Narcissism" and Theodore Millon in his books about personality disorders, singled out American society as narcissistic. Litigiousness may be the flip side of an inane sense of entitlement. Consumerism is built on this common and communal lie of "I can do anything I want and possess everything I desire if I only apply myself to it" and on the pathological envy it fosters. ...

This may be because narcissism conforms to masculine social mores and to the prevailing ethos of capitalism. Ambition, achievements, hierarchy, ruthlessness, drive - are both social values and narcissistic male traits. Social thinkers like the aforementioned Lasch speculated that modern American culture - a self-centred one - increases the rate of incidence of the narcissistic personality disorder.

 Otto Kernberg, a notable scholar of personality disorders, confirmed Lasch's intuition: "Society can make serious psychological abnormalities, which already exist in some percentage of the population, seem to be at least superficially appropriate."...

 They - like Lasch before them - attribute pathological narcissism to "a society that stresses individualism and self-gratification at the expense of community, namely the United States." They assert that the disorder is more prevalent among certain professions with "star power" or respect. "In an individualistic culture, the narcissist is 'God's gift to the world'. In a collectivist society, the narcissist is 'God's gift to the collective."

... there are malignant narcissists among subsistence farmers in Africa, nomads in the Sinai desert, day laborers in east Europe, and intellectuals and socialites in Manhattan. Malignant narcissism is all-pervasive and independent of culture and society. It is true, though, that the way pathological narcissism manifests and is experienced is dependent on the particulars of societies and cultures.

In some cultures, it is encouraged, in others suppressed. In some societies it is channeled against minorities - in others it is tainted with paranoia. In collectivist societies, it may be projected onto the collective, in individualistic societies, it is an individual's trait.

Yet, can families, organizations, ethnic groups, churches, and even whole nations be safely described as "narcissistic" or "pathologically self-absorbed"? Can we talk about a "corporate culture of narcissism"?

Human collectives - states, firms, households, institutions, political parties, cliques, bands - acquire a life and a character all their own. The longer the association or affiliation of the members, the more cohesive and conformist the inner dynamics of the group, the more persecutory or numerous its enemies, competitors, or adversaries, the more intensive the physical and emotional experiences of the individuals it is comprised of, the stronger the bonds of locale, language, and history - the more rigorous might an assertion of a common pathology be.

Such an all-pervasive and extensive pathology manifests itself in the behavior of each and every member. It is a defining - though often implicit or underlying -mental structure. It has explanatory and predictive powers. It is recurrent and invariable - a pattern of conduct melding distorted cognition and stunted emotions. And it is often vehemently denied."

Kannattaa lukea koko Sam Vakninin kirjoitus:

 http://www.scribd.com/doc/39476752/UPI-Narcissism-in-the-Boardroom-Corporate-Narcissism

keskiviikko 18. heinäkuuta 2012

Haitanteko- ja vapaamatkustajaongelmat

Jokaisen yhteiskunnallisen systeemin ja teoreettisella tasolla poliittis-taloudellisen ideologian täytyy kyetä ratkaisemaan käytäntöön sovellettavalla ja käytännössä toimivalla tavalla haitanteko- ja vapaamatkustajaongelmat. Jos ne eivät sitä tee tai niillä on huono historiallinen ansioluettelo tällä saralla, ne eivät ole varteenotettavia systeemeitä ja teorioita.

Pieni lainaus Wikipedian Social loafing -artikkelista:

"A 2005 study by Laku Chidambaram and Lai Lai Tung based their research model on Latané’s social impact theory, and hypothesized that as group size and dispersion grew, the group’s work would be affected in the following areas: Members will contribute less in both quantity and quality, final group output will be of lower quality, and a group’s output will be affected both by individual factors and contextual factors.

A sample of 240 undergraduate business students were randomly split into forty teams (half of the teams were 4-person and half 8-person), and these teams were randomly assigned to either a collocated or distributed setting. The participants were to complete a task that asked them to act as a board of directors of a winery with an image problem. They were to find and discuss alternatives, and at the end submit their alternative with rationale. Collocated groups worked at a table together, while distributed groups did the same task at separate computers that allowed for electronic, networked communication. The same technology was used by both collocated and distributed groups.

Chidambaram and Tung found that group size matters immensely in a group’s performance. The smaller the group, the more likely each member is to participate, regardless of range (dispersed or collocated). The main difference stated between distributed and collocated groups is the social pressure to at least appear busy that is present in collocated groups. When others are present, people feel the need to look as if they are working hard, while those who are not in the presence of others do not. ....

When a group member does not feel that his/her effort is justified in the context of the overall group, the individual will be less willing to assert the effort. If the group size is large, members can feel that their contribution will not be worth much to the overall cause because so many other contributions can or should occur. This leads people to not contribute as much or at all in large groups as they might have in smaller groups."

Kohtuullisesti perustietoja aiheesta:

http://en.wikipedia.org/wiki/Counterproductive_work_behavior

http://en.wikipedia.org/wiki/Social_loafing

perjantai 13. heinäkuuta 2012

tiistai 3. heinäkuuta 2012

Metsäläisen syndrooma (edit)

Kesäisen kevyt ja poleeminen, mutta samalla asiasisällöltään vakava kirjoitus:

Suomalaiset kärsivät vaikeasta kainuulaisen suvaitsevaisen syndroomasta. Kainuulainen suvaitsevainen asuu metsän keskellä ja on televisiossa nähnyt kirkkaita valoja, rikkaan yläluokan elämää ja intellektuelleja (median vakioidiootit, joita käytetään poliittis-taloudellisesti ennustettavien ja median politiikan kanssa linjassa olevien lausuntojen automaatteina) käyttämässä sanoja joista hän ei ole ennen kuullut. Tv:n satumaailma vaikuttaa kiehtovalta, ja metsäläinen haluaisi olla osa satumaailmaa. Satumaailma säilyttää metsäläiselle illuusiohohtonsa sen takia, että se on hänelle etäinen, hän ei tunne ja ymmärrä sitä kunnolla, ja hän ei kuulu sen sisäpiiriin.  Metsäläinen alkaa imitoimaan televisiossa näkemäänsä. Vaikka sivuuttaisimme sen, että tässä asiassa jo imitoiminen itsessään on virhe, metsäläinen vie imitoimisen liiallisuuksiin. Kompensoidakseen tietämättömyyttään ja epävarmuuttaan siitä miten tulisi toimia ja mitä sanoa, hän alkaa ylinäytellä osaansa ja mitä pidemmän aikaa näytteleminen jatkuu, sitä enemmän hän alkaa uskoa osaansa. Metsäläinen haluaa osoittaa, että hän on täydellisempi, ideologisesti lojaalimpi ja fanaattisempi suvaitsevainen kuin kaupunkien liberaalit. Sen hän olettaa kompensoivan hänen etäisyytensä ja tietämättömyytensä liberaalien maailmasta. Seurauksena on irvokas sekoitus sössöttävää homotiedostavaa elehtimistä ja ääntelemistä; kiihkeän kuolaavaa ja sekavaa mustien erioikeuksien puolustamista, vaikka metsäläinen ei tiedä mustista mitään muuta kuin television propagandan; ja muuta ylimielistä ja kanssaihmisiään nokka pystyssä halveksivaa moraalisäteilyä. Tämä animoitu variksenpelätin herättää hiljaista myötähäpeää kaupunkien liberaaleissakin. Jos metsäläinen päätyy johonkin tärkeään hallinnolliseen virkaan Kainuussa, hänestä tulee kainuulaisille laajamittainen kirous. Kaikissa neuvotteluissa suurten kaupunkien liberaalien kanssa metsäläinen on matelevan liehittelevä ja mielistelevä, ja on aina innokas toimimaan vastoin kainuulaisten etuja, ja kaupunkilaisten liberaalien etujen ja toiveiden mukaisesti. Kaupunkien liberaalit hyväksikäyttävät surutta metsäläisen asennetta ja naiviutta. Metsäläinen toimii vastoin kainuulaisten etuja myös kaikessa arkipäiväisessä työssäänkin, koska hänen referenssinsä ja kuviteltu viiteryhmänsä on jossain muualla, kaukana.

Muunnettavat muuttaen näemme tämän saman asenteen suomalaisten suhteessa, aikakaudesta riippuen, Ruotsiin, Neuvostoliittoon, Eu:hun, kansainväliseen liberaaliin eliittiin, liberalismiin, sosialismiin/ kommunismiin, jne. Tällä hetkellä Kataisen hallitus ajaa lähtökohtaisesti Eu eliitin etuja ja toimii vastoin suomalaisten etuja. Kohde voi vaihtua, mutta sama matelevan liehittelevä, epävarmuutta ja etäiseen idealisoituun sisäpiiriin kuulumattomuutta kompensoiva asenne säilyy. Muunnettavat muuttaen Nokian syöksykierre on ilmaus samasta asiasta. Nokian koon ja byrokratian paisuminen holtittomasti; erilaisten kännykkämallien liiallisuus (= resurssien liiallinen hajauttaminen); ja pyrkimys hallita kaikkia liiketoimintaosa-alueita (tietoliikenne, kännykät laajimman spektrumin mukaan, ohjelmistot ja palvelut, kieltäytyminen yhteistyöstä operaattorien ja myyjien kanssa, jne. = resurssien liiallinen hajauttaminen ja järkevien mahdollisuuksien laajamittainen hylkääminen) ovat metsäläisen ylikompensointia par excellence. Verratkaa tätä esim. Appleen, jonka menestys on perustunut yhteen kännykkään (yksi kännykkä, josta tulee uusia malleja), moninkertaisesti Nokiaa pienempään ja vähemmän byrokraattisempaan organisaatiorakenteeseen, ja ohjelmistojen ja palvelujen jo valmiina olemassaolevaan menestykseen, jota on käytetty hyväksi Applen kännyköissä.

Kuinka kauan kestää ennenkuin suomalaiset alkavat parantaa itseään metsäläisen syndroomasta? Meidän täytyy seurata sitä mitä maailmalla tapahtuu, mutta kulkea päättäväisesti ja rohkeasti omaa tietämme, ja ajaa omia etujamme.

maanantai 2. heinäkuuta 2012

Valtion velka ja yhteistyö yli puoluerajojen

Ministerit ovat vannoneet seuraavan virkavalan:

"Minä N.N. lupaan ja vannon kaikkivaltiaan ja kaikkitietävän Jumalan edessä (vakuutan kunniani ja omantuntoni kautta), että minä virassani noudatan perustuslakeja ja muita lakeja sekä toimin oikeudenmukaisesti ja puolueettomasti kansalaisten ja yhteiskunnan parhaaksi."

Ministerit eivät ole millään mittareilla toimineet kansalaisten ja yhteiskunnan parhaaksi, päin vastoin, holtittomasti ja poliittisen mandaattinsa ylittäen sitoessaan suhteellisen hyvin raha-asiansa hoitaneet suomalaiset maksamaan valtavia, epäoikeudenmukaisia ja kohtuuttomia maksuja pankeille ja valtioille, jotka ovat hoitaneet raha-asiansa huonosti, useimmiten tahallisesti:

http://www.taloussanomat.fi/jan-hurri/2012/06/17/nain-paljon-ostettu-vakaus-maksaisi-mista-rahat/201231635/170

Toteutuessaan nämä maksut tuhoavat suomalaisten mahdollisuudet puoluekannasta riippumatta. Siksi olisi tärkeä saada syntymään kansalaisten omaehtoista puolueiden rajat ylittävää yhteistyötä, jotta epäoikeudenmukaiset maksut saadaan estettyä ja rikolliset ministerit erotettua toimistaan. Omalta kohdaltani ilmoitan, että tämän asian hoitamiseksi olen valmis äänestämään mitä tahansa puoluetta, joka antaa riittävät vakuudet siitä, että se vastustaa kategorisesti Suomelle sälytettyjä maksuja, ja jolla on parhaat menestymisen mahdollisuudet, myös sellaisia puolueita, joita normaalisti vastustan. Olen valmis laittamaan nimeni Suomen maksuista kansanäänestystä vaativaan adressiin. Olen valmis osallistumaan tähän aiheeseen liittyviin mielenosoituksiin. Olen valmis myös muihin vaikutuskeinoihin, kun kansalaiset niitä organisoivat. Toivon, että kaikki muut tekevät samoin. Kun tämä asia on saatu hoidettua, voimme palata normaaliin poliittiseen päiväjärjestykseen.

Toivokaamme, että euro- ja maksusysteemi romahtavat, ja hoitavat siten itse itsensä pois pelistä, mutta sen varaan ei voi, eikä kannata laskea, ennenkuin siitä on tullut todellisuutta.

Sivun näyttöjä yhteensä

Lukijat

Blogiarkisto