Hiljaista Pohdintaa

Hiljaista Pohdintaa

tiistai 23. helmikuuta 2016

Yliopistot ja media heimoaffiliaatioina ja todellisuuden suodattimina (edit)

Lainaus Scott Alexanderilta (liberaali):

"People naturally divide into ingroups and outgroups. Although the traditional way of doing this is by race or religion (leading to racism, anti-Semitism, Islamophobia, etc), in modern America this is gradually being replaced by a more complicated division based on social class and political affiliation. Rural working-class people have become a very different tribe (“Red Tribe”) than college-educated urban people in gated professions (“Blue Tribe”), with different food preferences, sport preferences, entertainment preferences, dialects, religions, mores, and politics. These two groups are vehemently opposed.

(if you only read one link in this piece, read that vehemently opposed one. The rest are just citations; that one contains an important piece of the story that’s hard to summarize).
While politics is about equally split between them, the media and academia are almost entirely Blue Tribe.
To make the point about the media: a 2008 study found that 88% of contributions by people in the media went to Democrats; a 2004 study with slightly different methodology that limited itself to journalists found an even larger bias. Here’s a survey that finds that if journalists were their own congressional district, they would be the most liberal district in the country, much further left even than Berkeley, California.
To make the point about academia: a recent analysis found that 91% of Harvard professors who donated to a presidential campaign donated to Hillary (with the remainder divided between Sanders and all eight GOP candidates). Jon Haidt’s does a lot of work on this at heterodoxacademy and finds that there’s a 14:1 ration of liberals to conservatives in the non-economics social sciences. Meta-analyses in psychology, psychiatry, and economics all find that the personal views of experimenters affect what results they get; the psychology study, which quantifies the results, finds a very large effect size – larger than most effect sizes actually discovered in social science, meaning we have no idea how much of what we know is real effect and how much is experimenter political bias. On a related note, only 30% to 50% of experiments in psychology persist after replication attempts (other academic disciplines are as bad or worse). On a related note, meta-analyses observe clear evidence of publication bias in politically charged domains – for example, this meta-analysis finds that papers are more likely to be published as opposed to file-drawered if they support the liberal position rather than the conservative one. Also, lots and lots of people in academia, even the very liberal people, will admit this is true if you ask them directly. Haidt, Tetlock, et al (see previously cited paper) have found lots of horrifying things like journal editors saying explicitly and proudly they’d refuse to publish articles that support conservative ideas, or professors saying that other academics whose research implies conservative ideas shouldn’t be hired or given tenture.
So given the fact that our knowledge of the world is coming from a 90-percent-plus liberal group that’s working hard to enforce orthodoxy, and then being filtered and broadcast to us by another 90-percent-plus liberal group that’s working hard to enforce orthodoxy, our knowledge of the world is … about as skewed as you would expect from this process. To give just one example, every number and line of evidence we have suggests that the police do not disproportionately target or kill black people compared to the encounter rate (see Part D here and this study) but the conventional wisdom is absolutely 100% certain they do and anybody who questions it is likely to sound like some kind of lunatic.
Once again, I think of these political differences as secondary to (and proxy for) more complicated tribal/class differences, and these tribes/classes really really hate each other and are trying to destroy each other (remember, multiple experiements – 1, 2, 3 – find that people’s party/class/tribe prejudices are stronger than their racial/religious prejudices). So imagine an institution that’s 90% Klansmen, with all its findings interpreted by and transmitted through a second institution that’s 90% Klansmen, and consider how useful (or not) the information about black people that eventually reaches you through the conjunction of those two institutions will be.
Because the Blue Tribe’s base is in education and the opinion-setting parts of the media, their class interest is to increase the power of these areas. I don’t want to sound too conspiratorial by making it sound like this is organized (it’s not), but classes tend to evolve distributed ways to pursue their class interests without organization. In this case, that means to enforce credentialism (ie a system where the officialness of your education matters more than your ability) and orthodoxy (whether you hold the right opinions is more important than ability). We see the credentialism in for example the metastatic spread of degree requirements. You need a college degree to have the same opportunities as you’d have gotten from a high school degree in 1960. This isn’t because jobs require more knowledge today; there are thousands of jobs that will take you if you’ve got an Art History degree, not because Art History is relevant to the job, but because they insist on candidates having some, any, college degree. The Blue Tribe protects its own and wants to impoverish anyone who doesn’t kowtow to their institutions. For the same reason, we get bizarre occupational licensing restrictions like needing two years of training to braid people’s hair, which have been proven time and time again not to work or improve quality, but which effectively lock poor people (and people who just don’t do well with structure) out of getting liveable jobs.
The opposite of credentialism is meritocracy – the belief that the best person should get the job whether or not they’ve given $200,000 to Yale. In my crazy conspiracy theory, social justice is the attack arm of the educated/urban/sophisticated/academic Blue Tribe, which works by constantly insisting all competing tribes are racist and sexist and therefore need to be dismantled/taken over/put under Blue Tribe supervision for their own good. So we get told that meritocracy is racist and sexist. Colleges have pronounced talking about meritocracy to be a microaggression, and the media has declared that supporting meritocracy is inherently racist. Likewise, we are all told that standardized tests and especially IQ are racist and hurt minorities, even though in reality this testing helps advance minorities better than the current system. For the same reason, colleges are moving away from the SATs (an actual measure of student intelligence), to how well students do in interviews, how well they write essays, and other things which are obvious proxies for social class and tribal affiliation.
STEM culture and nerd culture is (was?) this weird alternative domain that had Blue Tribe advantages like education and wealth, but also wasn’t drinking their Kool-Aid – they took pride in being meritocratic, they didn’t care what college you went to as long as you were smart, and they were okay enjoying their own weird culture instead of following sophisticated trend-setters. The Blue Tribe was spooked, so they called in their attack arm, and soon enough we started hearing these constant calls in Blue-affiliated media and circles to destroy nerd culture (2, 3, etc, etc) because it is inherently misogynistic, racist, etc. It’s why we’re told that Silicon Valley is full of “brogrammers” and “techbros” (compare “Berniebro”, which everyone now agrees was a Hillarysphere attempt to smear Sanders supporters). It’s why we’re told that tech is “incredibly white and male” and “needs to get less white” and just generally has this huge and unique diversity problem – even though in reality it’s possibly the most racially diverse industry in the country, at a full 60% non-white. It’s why we’re told that there is terrible bias against women in science academia, when in fact anyone can read the studies showing that controlling for all other factors, women are twice as likely to be hired for tenure-track STEM positions as men [bad link] and academic science is not sexist at all. It’s why we’re told women fear for their lives in Silicon Valley because of endemic sexual harassment, even though nobody’s ever formally investigated if it’s worse than anywhere else, and the only informal survey I’ve ever seen shows harrassment in STEM to be well-below the average harrassment rate.
What’s happening at GitHub itself right now is actually a pretty good example. The old CEO was fired because of various accusations (later investigated and found to be false; the firing was not revoked). The new CEO has banned the term “meritocracy”, replaced workers managing their own affairs with a system of no-doubt-well-credentialled middle managers, and given lots of power to a “diversity team” that declares all remnants of the old company culture racist and sexist. According to Business Insider, there’s now a “culture of fear” and a lot of the most talented employees are leaving. People are saying GitHub made some kind of mistake, but I suspect all is going according to plan, the talented employees will be replaced with better-credentialled ones, the media will call everybody who left “techbros” who were suffering from “aggrieved entitlement”, GitHub will join the general Silicon Valley 2.0 landscape of open-plan offices and Pointy Haired Bosses, lather, rinse, repeat, and ten years from now bright-but-lower-class unsophisticated people without college degrees won’t be able to find a job in Silicon Valley any more than they can on Wall Street or anywhere else."

lauantai 13. helmikuuta 2016

Biovalta ja liberaalin politiikan alkuperä (edit)

Foundations of social and political morality:


In this small article I map concisely why we are in this situation from the macro point of view.

---> Modern liberalism and democracy started by espousing, developing and using various ways to prevent tyranny; domination of powerful groups over weaker groups; and power of single men. Liberalism divided power, balanced one power with opposing power(s), made the duration of power fairly short, and made laws and people in power changeable. In liberal society politics is always frustrating to people, because division of power ensures that nobody and none of the groups can attain all their goals and fulfill all their wishes. This is exacerbated by the fact that peoples imaginations and unsatisfiable emotional needs can always create much more needs, goals and wishes that can be realistically fulfilled.

---> Commercial and public bureaucracies want as much as possible interchangeable, atomized and homogenous work force and consumers, and they have used their influence in in various ways to change society to this direction. Bureaucracies weaken sanctity, authority, loyalty and liberty (substituted by giving more personal, non-social and non-political freedom to people) among people, and scrape them more to bureaucracies to specific uses. Bureaucracies emphasize ubiquitously care/harm and justice/injustice moralities, and oppression avoidance mainly outside bureaucracies. Liberal elites dream of or strive towards cosmopolitan, international, world federation or world government goals. Why would the people of the world accept such goals? The liberal elites abstract answer is: Universal equality, equal opportunities, justice, redistributive justice, human rights, cooperation, harmony, dimming and ultimately removing the potential autonomous social sources of conflict like religions, ethnicities, cultures, traditions or any other independent and permanent social continuities, consumer utopias, where consuming is the materialistic purpose of life, the ultimate purpose of life, ubiquitous race mixing, creation of hotchpotch of intermixed variations and ultimately one grey race, the most important loyalties and obediencies of people to authoritative central bureaucracies, etc.

---> Leftist tyrannies, communism and national socialism, and two world wars cause a shock to the Western world. The present liberalism is a reaction to these. (In the following text racism -word is not used as a political smear word, but as a politically neutral descriptive word, denoting abrupt separation between ideological ingroup and outgroup, and intense hostility towards outgroup).

Liberal power, like communism and national socialism, is biopower (Foucault), which means it is at the same time discipline and order power and regulation power. Discipline and order power concerns individuals, regulation power concerns population level phenomena. Population is a neutral term, and can mean any ideological, ethnic, religious, cultural, etc. groups which populate a country. Biopower regulates life, death, health, illnessess, risks, accidents, work, production, economic activities, etc. Liberal biopower sees world ultimately through secular and materialistic lenses, and functions according to such principles. This is the case even if majority of population and elite of a liberal country are religious. Liberal biopower has decisive influence on peoples lives and deaths, and gives rights, rules, laws, obligations, orders, etc. connected to them. In biopower's processess each citizen, group and even population is in neutral middle state between life and death (almost like Schrödingers cat), and biopower decides which way the scales tip, does the life continue or death happen.

In the context of biopower, racism is death function, the precondition for death. In biopower context racism makes from opponents political, biological or ideological enemies, which by existing and functioning obstruct, harm or destroy population's, ideological ingroup's, race's or other group's welfare, life, success possibilities, procreation and/or expansion. In biopower context racism makes from opponents political, biological or ideological diseases, which must be destroyed, overcome, subordinated, isolated, weakened, expelled and/or suppressed, a disease which must be prevented with all possible means. In biopower context the most optimal resistance method against disease, which racism defines, might be enemy's total mass murder and destruction.

What is totalitarian and tyrannical biopower, like communism or national socialism? Totalitarian tyranny is the intensification of all moral foundations to extremes in a central bureaucracy and as consequence in its spheres of influence: 1) Care/harm: Totalitarian state has almost monopoly of taking care of peoples needs, and almost monopoly of deciding their good or bad fate, including death. 2) Fairness/cheating, justice/injustice: Totalitarian state has harsh monopoly justice, dividing line between good and bad is steep and sharp. Elites lives may be luxurious, but if they err or go to a wrong direction, or lose their usefulness, it might mean death sentence. Citizens are human resources, and in principle same kind of justice applies to them as single persons or as groups. Justice is often purposefully arbitrary and groundless to increase fear and feelings of insecurity in the population. When nobody feels safe, submission increases (to avoid harsh punishments) and fanaticism increases (to prove dashingly to everybody that they are loyal, impeccable and excellent citizens). 3) Loyalty/betrayal: Fairly absolute, immeadiate and exclusive loyalty to the leader, the state, and the collective and groups it creates. Betraying them are the worst crimes, political crimes, from which follows the most severe punishments. Normal crimes might be punished leniently or in any case in more leniently than political crimes (compare; e.g. hate crimes legislation in liberal societies). 4) Authority/subversion: The leader, ruling group and their representatives have unconditional authority, and their orders, teachings, advice, examples, choice of words, arrangements, way of doing, manners, etc. must be obeyed, followed, imitated, learned, used, etc. 5) Sanctity/degradation: The state teaches, proclaims, informs and propagandizes political purity, and demands it from the citizens. The citizens must know the rules, the latest political trends, the right words, the right attitudes, the right actions, the right authorities, etc. The totalitarian state watches citizens and registers their actions. The state uses surveillance, informants, spies, secret police, etc. Anybody could be informant, and state could watch citizen at any time. Citizen doesnt know who to trust, what place is safe and what careless actions or words might be dangerous. Arbitrary grim sentence might fall on him, so he must always do as the state says, or pretend or lie believably, or use corruption. Or watch and learn how the system works, take calculated risks, and work around the rules. Disobeying in one way or another is often crucial for surviving and necessary for relative prospering, and paradoxically also necessary for the functioning of the totalitarian state. When majority or nearly all of people have to disobey the laws and rules of tyrannical state for various compelling reasons, this makes majority of people "criminals". If the state wants to murder someone, extort him, expell him, demand more from him, assign him to a dangerous spying job, etc., the state has to just watch that person more closely, and it gets the incriminating evidence it needs. The tyrannical state could do this without the evidence, but it is mutually and societally more convincing when "crime" really has happened. When bureaucrats of the tyrannical state have to get part of their income by corruption, the state saves money and almost every bureaucrat is a "criminal". The state can then extort bureaucrats as needed, and more easily and with less opposition assign to them difficult tasks, such as mass murders. And of course the state can with its evidence of corruption do anything it wants to its bureaucrats. Thus in corrupted tyrannical states it is normal that laws order severe punishments for corruption. Corruption in tyrannical state separates the interests of bureaucrats from the interests of the people. The bribes demanded are often fairly arbitrary in their quantity, on average relatively large and they often fall on citizens fairly randomly. From citizens point of view they are often undeserved, too large and illegal punishments and extortions. Citizens start to hate bureaucrats. People have psychological tendency to change their self-image according to their actions, and image of the object of their actions according to their actions. When bureaucrats often treat people badly, unjustly and free ride at their expense with corruption, they start to see people in more negative light. Bureaucrats are dependent on reluctant, passive-aggressive and hostile people, but are hierarchically above them. This creates fears, resentments and hatreds against the people in bureaucrats. This separation of interests of people and bureaucrats makes it less likely that they form alliances against the leaders of the tyrannical state. 6) Liberty/oppression: In the totalitarian state there is fairly little liberty and the state defines it. Oppression of varying intensity is often the normal state of the system, and it intensifies if there are problems or "problems" emanating from the citizens, system, ideology, outgroups, nature, orders of the leader, etc.

Note that the dominating bonds in totalitarian state are between atomized citizen and the state, which ties them together to a collective. According to the state, there should be no such familial, ethnic, reciprocal, warm, empathetic, close, economic, practical, etc. bonds between people, which would mitigate, moderate, and humanize the bonds between the state and citizen, although such bonds are often necessary or crucial. As bureaucracy is as close to a social machine people can generate, when all intensified extreme moral foundations are installed into the social machine, it can unleash cold machine like, psychopathic social storm.

Because of this the liberal system has clinged more intensely to the 2-3 moral foundations and opposed more irrationally the 3-4 rest.

---> According to post-modern political philosophy, which followed, almost everything in societies and among peoples is relative and socially constructed. Societies and peoples are formed by different opposing forces, always changing, always vying for power and domination. Societies, cultures and peoples can be understood fully and properly only by inside view. There is no ultimate truth, knowledge or goal, and only trustworthy things are rationally and socially constructed repeating social patterns and processess in liberal bureaucracies, thus they should be given the leading roles, and they should be arbiters of disputes. According to this view men and society are fragile, always changing, untrustworthy, irresponsible, selfish, ignorant, power hungry and prone to disorder, chaos and violence. The words of men are often weapons in a political power struggles, which aim to political dominance. Political dominance is always in varying extent tyrannical. Mens words are hence always suspect, and often dangerous and hurting. They might break the liberal consensus, maybe creating irruptions of violence, and various threats to the liberal authority. Liberal consensus might the only thing separating us from the tyranny, war and genocide. The liberal society has taken this view, but added to it the somewhat paradoxical unfounded optimism of liberal progressive thinking, which created the political correctness and policies in politically sensitive areas we see around us. Fading out, mixing, changing, modifying, etc. the roles, identities,  expectations and compositions of men and women, families, ethnic groups, cultures, religions, social groups, authorities, etc. are part of the intensified liberal post-modern process of dividing, weakening or removing potential non-liberal opposition and social threats, which are marketed as individual freedom. 

Hence conservative and liberal parties in the liberal system have taken the following political roles:

a) Liberals are metaphorically and/or practically feminine, nurturers, gentle, resource-consumers, ones who are maintained, negotiating, conciliating, peaceful, conversational, understanding, forgiving, empathizing, etc.; teenagers or neotenic, irresponsible, lazy, badly behaving, disobedient, rebelling, etc. / but paradoxically politically dominating, trail blazing, leading, dominating discussions; liberals blame and vilify conservatives, demand and often get expiation, submissiveness and apologies from conservatives; liberals are state-oriented, more totalitarian, more conformist, etc. [notice that those liberals who are educated and productive have mostly conservative morality in their personal life, mostly without understanding that it is so]

b) Conservatives are metaphorically and/or practically responsible strong father figures, masculine, productive, entrepreneurial, free, outspoken, dominating, virtuous, disciplined, determined, leaders, community oriented, financially independent, religious, etc. / but paradoxically politically more submissive, weaker, clumsy, trail-following, one who brakes, but is dragged inevitably to the liberal direction ten years behind liberals, apologizing, more careful with words, fastidious, etc.

Conservatives are not conservatives, just slightly more conservative liberals than liberals. Conservatives lack strong conservative direction, and they never seriously rollback liberal advancements. The general and overall direction of society is always more to the liberal direction.

Conservative and liberal elites have made a silent agreement where the stronger and more dominant, and (so they think) more dangerous conservative morality takes the weaker and forever losing role, and the weaker and submissive liberal morality takes forever the dominant and leading role. There have been several reasons for this, but one of the main reason for this is to prevent the dominating and masculine full spectrum moralities of conservatives from turning into tyrannical and/or totalitarian forms in a bureaucracy. Liberal conservatives channel conservative tendencies to a "safe" liberal channels. But all people have full spectrum morality, there is no such thing as liberal morality, there is only natural and socially constructed variations in conservative morality. Conservative morality is human morality. Blindness to own morality leads to irrational and uncontrolled increase of those elements in bureaucracies. Acknowledging, governing and refining own morality prevents tyranny in social life and in bureaucracies.

Because of this, liberals always suspect and blame innocent and normal conservatives of fascism and racism, of which the latter is political smear word, which is meant to devalue and prevent such traditionally good values as loyalty to own ethnic group, helping own ethnic group, empathizing with own ethnic group, preferring own ethnic group, being endogamous inside own ethnic group, etc. Conservatives dont want tyranny or totalitarianism, they are against conservative values. Conservative morality is personal, social community and social network morality, not machine morality of bureaucracy. The bigger and more dominating the state is, the smaller the citizens become, thus the smaller conservative / normal human morality becomes. The increasing pathologies we see around us, are effects and consequences of abnormal liberal machine morality. 

This contradiction between conservative strong morality and it's good and rational effects on the grass roots level, and it's weak, submissive and losing political results, and the consequent increasing problems in peoples lives create a constant tension and schizophrenia in conservative grass roots minds, which produce increasing dissatisfaction and radicalization in the long run. This leads also naturally to the widespread conclusion among conservatives that their conservative leaders are weak, not conservative and colluding with liberals.

When policies are formed by a few men, the reasons for them are understood better. As generations go, the reasons for policies are understood less and less well, even among elites, and they become more and more natural societal environment, what we have learned from the beginning, among what we have always lived. Whatever the dominating policies are, all kinds of interest cling to them, and become dependent on them. Policies become more and more rigid and hard to change, and even if there are increasing problems, they cannot be changed. To create more political freedom, more political choice possibilities, the historical origins and reasons of policies and historical alternatives have to be understood.

sunnuntai 7. helmikuuta 2016

Kilpailevan konservatiivisen median perustaminen (edit)

Nim. Vasarahammer kirjoitti seuraavasti:


Ennenkuin aloitamme, pieni sivuhuomio kirjastojen käyttämisestä. Suuremmissa kaupungeissa on lukuisia kirjastoja, ja useimmiten kohtuullisen kävelymatkan päässä ihmisten kodeista on useampia kirjastoja. Jos asut suuremmassa kaupungissa, kannattaa kävellä jokaiseen lähikirjastoon, ja arvioida kävelymatkan ja kirjastojen miellyttävyyttä ja ominaisuuksia. Joihinkin kirjastoihin tie kulkee ehkä miellyttävien puistojen ja metsien läpi, toisiin tie kulkee pakokaasuisten autoteitten vierellä. Joissakin kirjastoissa on parempi lukurauha, siistimmät tuolit ja pöydät, parempi ilmastointi, paremmat lehti- ja kirjavalikoimat, jne., tai joitakin muita parempia kombinaatioita kirjastoille soveliaista ominaisuuksista. Vaikka tällaiset erot voivat usein tuntua pintapuolisesti arvioiden pieniltä, niillä on kirjastoja säännöllisesti käytettäessä suurehko psykologinen vaikutus, joka voi olla ratkaiseva sen suhteen minkälainen motivaatio käyttäjällä on kirjaston säännölliseen käyttämiseen. Jotta mahdollisimman suuri osa lehtiä lukevista ihmisistä lukee ne ilmaiseksi kirjastoissa, ja vie näin maksimaalisen paljon tuloja pois liberaalilta medialta, on suotavaa suorittaa kirjastoihin liittyviä kokonaisvaltaisia vertailuja.


Liberaalin median levikki on pudonnut viime vuosina paljon. Nopeutetaan em. prosessia.

Liberaalilla medialla on monia vahvuuksia, jotka meidän on otettava itsellemme, mutta toteutettava ne itsellemme sopivilla tavoilla.

Liberaalilla medialla on palkattuja toimittajia. Tämä on tietysti itsestäänselvyys, mutta analysoidaan sitä hiukan. Palkattu toimittaja tekee useimmiten päämäärätietoisesti suuren osan työajastaan tuottavaa työtä, useimmiten vähintään 8 tuntia päivässä viitenä päivänä viikossa, usein enemmän. Säännöllisen työajan päälle allokoidaan median tarpeiden ja ympäröivän maailman tilanteiden mukaan ylitöitä. Keskimääräinen vapaaehtoista tiedonvälitystyötä tekevä konservatiivinen internetkirjoittaja tekee keskimäärin selvästi vähemmän kirjoittamiseensa liittyvää työtä / viikko. Hän saa ehkä työnsä, harrastustensa, sosiaalisten suhteidensa ja muun elämänsä sivutuotteena sisältöä kirjoittamiseensa, jolloin hänen kirjoittamiseen liittyvä työnsä tavallaan lisääntyy tekemättä mitään ylimääräistä. Kirjoittamiseen liittyvä työ on nämäkin tekijät huomioiden kuitenkin satunnaisempaa, epäsäännöllisempää ja vähäisempää kuin liberaalin median toimittajilla. Konservatiivin kirjoittaminen on usein tilanteista, tunnetiloista ja käytettävissä olevasta vapaa-ajasta riippuvaa. Palkattu liberaali toimittaja saa siten keskimäärin määrällisesti enemmän aikaiseksi kuin konservatiivinen kirjoittaja.

Konservatiivisilla kirjoittajilla on useimmiten omat erikoisalansa ja säännöllisesti toistuvat aiheensa, joissa on paljon päällekkäisyyksiä. Liberaalien toimittajien yhteinen tuotanto on keskimäärin  monipuolisempaa, tasaisemmin jakautunutta ja kokonaisvaltaisempaa kuin konservatiivien tuotanto. Liberaalien toimittajien kirjoitukset vahvistavat koherentimmin heidän organisaatioidensa; poliittisten, sosiaalisten, taloudellisten ja kulttuuristen piiriensä; ja ideologiansa agendoja. Liberaalien toimittajien joukossa ei ole neroja tai äärimmäisen lahjakkaita kirjoittajia, mutta he ovat keskimäärin hyviä kirjoittajia, etenkin suuremmissa ja tärkeämmissä lehdissä. Liberaalien toimittajien kirjallinen taso on keskimäärin parempi kuin konservatiivisten kirjoittajien, mutta tämä on toisaalta väärä vertailutapa. Liberaalit toimittajat on valikoitu tai valikoituneet suuresta liberaalien kirjoittajien yleisestä joukosta, kun taas konservatiiviset kirjoittajat ovat valikoimaton joukko henkilöitä laidasta laitaan. Jos vertaillaan parhaita liberaaleja toimittajia ja parhaita konservatiivisia kirjoittajia, sanoisin, että parhaat konservatiiviset kirjoittajat kilpailevat tasaväkisesti tai menestyksellisesti liberaalien toimittajien kanssa. Liberaalit mediaorganisaatiot ovat liberaaleja byrokratioita, eräänlaisia vertauskuvallisia ihmiskoneistoja. Jokaisen "ihmisrattaan" on viime kädessä sopeuduttava konformistisesti byrokratiakoneiston kokonaistoimintaan. Erittäin korkean älykkyyden omaavilla on suurempi taipumus karsiutua pois sellaisista, useimmiten jo kauan ennen sinne pääsyä.


Toimittajaehdokkaat tavoittelevat liberaalista mediasta hyvää palkkaa ja työuraa, mutta tärkeänä syynä heidän pyrkimiselleen liberaaliin mediaan on myös se, että he uskovat parhaiden kirjoittajien hakeutuvan liberaaliin mediaan ja he haluavat kuulua siihen viiteryhmään. Jos voidaan perustellusti osoittaa, että parhaat ajankohtaisista aiheista kirjoittavat henkilöt ovat konservatiivisia, se vähentää potentiaalisten toimittajien motiiveja pyrkiä liberaaliin mediaan, ja lisää heidän motivaatiotaan ryhtyä ei-liberaaleiksi kirjoittajiksi.

Yhden liberaalin toimittajan työpanos on suhteellisen suuri, mutta jos konservatiiveilla on media, jossa yhtä liberaalia toimittajaa vastassa on monta kymmentä vapaaehtoispohjalta toimivaa konservatiivista toimittajaa, heidän työpanoksensa on selvästi suurempi. Vapaaehtoiset toimittajat eivät useimmiten saa palkkioita kirjoituksistaan, mutta toisaalta jokainen vapaaehtoistoimittaja tekee suhteellisen pienen kirjoitustyömäärän kuukaudessa. He voivat sovittaa kirjoitustyönsä helposti vapaa-ajalleen. Jotta konservatiivisten kirjoittajien työ on organisoidumpaa, jokaisen kirjoittajan kanssa voidaan sopia erikseen kuinka paljon hän on suunnilleen valmis kirjoittamaan / kuukausi, ja mihin aiheisiin hän keskittyy. Kirjoittajia voidaan ohjata osittain pois sellaisilta aihealueilta, joilla on paljon kirjoittajia (esim. maahanmuutto), sellaisiin aiheisiin joissa on liian vähän kirjoittajia (esim. talous). Kirjoittajia voidaan rekrytoida ilmoituksilla, keskusteluilla, valikoiduilla pyynnöillä, jne. Kirjoittajia on valikoitava, jotta heidän keskimääräinen tasonsa saadaan riittävän korkeaksi, suunnilleen samalle tasolle liberaalien toimittajien keskimääräisen tason kanssa. Lisäksi jokaista esim. 10 toimittajaa voidaan laittaa vastaamaan 1 editori, joka lukee kaikki kirjoitukset; korjaa kirjoitusten kirjoitusvirheet; parantaa niiden kirjallista ilmaisua ja kielioppia; ja tarvittaessa korjaa artikkelien tietoja tai lisää niihin tietoja yhteistyössä kirjoittajan kanssa. Editori voi myös lähettää kirjoituksen takaisin kirjoittajalle, ja pyytää häntä parantamaan, tiivistämään ja korjaamaan (tms.) sitä. Näiden tekijöiden avulla päätoimittaja voi johtaa, suunnitella ja organisoida paremmin konservatiivisen median toimintaa. 

On tärkeää hankkia mukaan sellaisia ihmisiä, joilla on tiettyjä kiinnostuksen, harrastuksen, opiskelun ja/tai työnteon kohteita, joita he seuraavat koko ajan, ja joihin he ovat perehtyneet, esim. talous yleisesti, sijoittaminen, kansantalous, yritystoiminta, julkinen talous, politiikka yleisesti, kotimainen politiikka, kansainvälinen politiikka, erilaiset harrastukset, maahanmuutto, kulttuuri ja sen alalajit, urheilu, huumori / viihde, jne. Toimittajien perehtyneisyys nostaa kirjoitusten tasoa, luotettavuutta ja niissä olevien tietojen hyödyllisyyttä lukijoille. Konservatiivisen median on pyrittävä olemaan aiheiltaan mahdollisimman laaja-alainen. Tällä hetkellä konservatiiviset kirjoittajat ovat painottuneet voimakkaasti tietyille alueille, maahanmuuttopolitiikkaan, Eu-politiikkaan, liberaalien ja vasemmistolaisten analysointiin, tiettyihin konservatiivisiin kulttuuri- ja filosofiasuuntauksiin, kehitysapupolitiikan kritisointiin, jne. Ideaalitilanteessa lukija saa suurimman osan tarvitsemastaan uutistiedosta ja päivittäisistä artikkeleistaan kaikilta elämän ja yhteiskunnan alueilta konservatiivisesta mediasta. Liberaali media kattaa melkein kaikki ihmisten kiinnostuksen kohteet. Liberaalissa mediassa on aina myös konservatiiveja kiinnostavia artikkeleita, joiden joukossa on melko paljon poliittisesti neutraaleja tai melkein neutraaleja, tai joskus jopa hiukan konservatiivisiakin artikkeleita. Siksi monet konservatiivit jatkavat liberaalin median tilauksia, vaikka eivät ole sen poliittisista linjauksista samaa mieltä. Jos liberaalille medialle olisi laadukas konservatiivinen vaihtoehto, nykyisin liberaalia mediaa tilaavien konservatiivien mielenkiinto siirtyisi suurelta osin siihen; saisivathan he tarvitsemansa informaation tarvitsematta sietää ja suodattaa mielessään häiritsevää liberaalia puolueellisuutta.

Yhteiskunnan toiminta on kokonaisuus, ja esimerkiksi maahanmuuttopolitiikkaan ei voi vaikuttaa täysimääräisesti tuntematta laajasti mikro- ja makrotaloutta, ja kansainvälistä taloutta; sisäpolitiikkaa ja kansainvälistä politiikkaa; oikeuslaitoksen toimintaa; poliittista filosofiaa; poliittisia ideologioita; kulttuuria; jne.

Ihmiset ovat kiinnostuneita monenlaisista aiheista ja he tarvitsevat laaja-alaista tietoa elämässään ja toiminnassaan. Laajan lukijakunnan saaminen edellyttää konservatiiviselta medialta laajojen aihe-alueiden kattamista. Ihmiset eivät elä pelkästään uutistiedosta. Liberaalin median vahvuutena on se, että siellä on human interest -tarinoita esim. lapsen päivittäisestä elämästä Lapissa tai jonkin vanhuksen vaikeuksista, harrastuksista, iloista ja ystävistä Kuopiossa; huumoria esimerkiksi sarjakuvien ja humorististen kolumnien muodossa; melkein kaikenlaista kulttuuria; psykologisia aiheita käsitteleviä artikkeleita ja haastatteluja; monenlaisia tiedeaiheisia artikkeleita; kirjoitussarjoja mausteiden historiasta, kaupasta ja käytöstä; palstoja, joiden toimittajille lukijat voivat lähettää kysymyksiä melkein mistä tahansa asiasta, ja toimittajat vastaavat niihin hankkimillaan tiedoilla tai kysymällä asiantuntijoilta; viiden tai kymmenen päivän säätiedot; tv- ja radio-ohjelmat lukuisilta kanavilta; jne. Tämä on paljon laaja-alaisempi palvelutarjonta kuin mitä konservatiivisilla kirjoittajilla on tällä hetkellä tarjottavanaan.

Vaikka konservatiivit eivät usein myönnä sitä, he ovat itsekin useimmiten tavalla tai toisella riippuvaisia liberaalista mediasta. Jos konservatiivi esim. tarvitsee tietoa taloudesta, koska hän on osakesijoittaja, hän todennäköisesti joutuu lukemaan esim. Taloussanomia tai Kauppalehteä. Konservatiivinen media ei pysty aluksi kilpailemaan täysimittaisesti esim. taloudellisen uutistiedon ja muun taloudellisen tiedon tuottamisessa liberaalien talouslehtien kanssa, mutta se pystyy aloittamaan taloudellisen tiedon tuottamisen, ja käynnistämään kehityskulun, joka mahdollistaa aikanaan sen kehittymisen samalle tasolle tai paremmaksi kuin liberaalit talousmediat.

Konservatiivinen media ei voi olla pelkästään kantaaottava media. Suuren osan sen välittämästä tiedosta on oltava melko puolueetonta tietoa. Konservatiivisen median on oltava luotettava myös liberaalien mielestä, vaikka suurin osa heistä ei sitä avoimesti myöntäisikään. Riittää, että konservatiivinen media saa suhteellisen paljon myös liberaaleja lukijoiksi, vaikka sitten sillä periaatteella, että heidän täytyy tietää mitä poliittinen vastustaja ajattelee, pohtii ja suunnittelee. Konservatiivisen median on oltava valmis korjaamaan nopeasti artikkeleitaan ja muuta välittämäänsä informaatiota, jos luotettava lisäinformaatio osoittaa, että siihen on aihetta.

Liberaalilla medialla on hyvä tiedonkeruu- ja hankkimisjärjestelmä. Heillä on paljon yhteyksiä ja kontakteja taloudellisiin, poliittisiin, yliopistollisiin, kulttuurillisiin, jne. toimijoihin, ts. sanoen monenlaisiin yksittäisiin henkilöihin, organisaatioihin, järjestöihin ja instituutioihin. He seuraavat suhteellisen tarkasti kotimaisten ja ulkomaisten tietotoimistojen, medioiden, yliopistojen, talousvaikuttajien, kulttuuripiirien, erilaisten internetsivustojen, jne. informaationtuotantoa. Liberaalit toimittajat seuraavat esim. tieteellisiä tutkimuksia ja kulttuuriin liittyvää informaatiota usein erilaisten koosteita, lyhyitä referaatteja ja yhteenvetoja tuottavien internetsivustojen avulla. He voivat sitten kiinnostuksen ja tarpeiden mukaan ohjautua hankkimaan lisää tietoa tietyistä aiheista ja perehtyä niihin tarkemmin. Toimittajat matkustelivat vanhoina aikoina paljon kotimaisiin ja ulkomaisiin tapahtumiin, tiedotustilaisuuksiin, juhliin, messuihin, paikan päälle tapaamaan, jne. Nyt liberaalin median taloudellisten vaikeuksien, parantuneiden tiedonsiirtomenetelmien ja lisääntyneen käytettävissä olevan informaation takia matkustaminen on vähentynyt, mutta vieläkin toimittajat kuuluvat suhteellisen paljon matkustavien työntekijöiden joukkoon. Lisäksi liberaalilla medioilla on omia tai yhteisiä toimittajia keskeisillä paikoilla kotimaassa ja ulkomailla, jotka tekevät pyydettäessä tai säännöllisesti artikkeleita ja juttuja paikallista tai alueellisista tapahtumista. He vähentävät olemassaolollaan entisestään matkustamisen tarvetta. Internet ja tietokoneet, matkapuhelimet, sähköpostit, televisiot, tms. ovat hyviä etäkommunikoinnin ja tiedonsiirron välineitä, mutta ne eivät pysty korvaamaan paikan päälle matkustamista.

Suurimmat liberaalit mediat saavat itselleen melko helposti tietokirjoituksia, mielipidekirjoituksia, kommentteja ajankohtaisiin tapahtumiin, haastatteluja, tms. ulkopuolisilta asiantuntijoilta/"asiantuntijoilta", poliitikoilta, talouden vaikuttajilta, kulttuurihenkilöiltä, jne. Liberaalit mediat voivat saada artikkelit ilmaiseksi esim. siksi, että kirjoittajat haluavat julkisuutta itselleen tai ajamilleen asioille, tai he kokevat tärkeäksi kommentoida jotain päivänpolttavaa asiaa. He joko tarjoavat artikkeleita itse, tai sitten he kirjoittavat pyydettäessä ilmaisen artikkelin. Osaa ulkopuolisista pyydetään kirjoittamaan maksua vastaan artikkeli tai artikkeleita. Liberaalit toimittajat tietävät usein vakiintuneiden sosiaalisten verkostojensa perusteella keneltä saa todennäköisesti kirjoituksen ilmaiseksi ja kenelle joutuu maksamaan, ja minkälaisia kirjoituksia ja mielipiteitä kultakin kirjoittajalta suunnilleen saa, joten toimittajat ovat taitavia luovimaan taloudellisesti ja poliittisesti ulkopuolisten kirjoittajien suhteen. Suuriin lehtiin lähetetään niin paljon ulkopuolisten asioihin perehtyneiden henkilöiden kirjoituksia ilmaiseksi, että toimittajat voivat säilöä niitä, valikoida niistä sopivat, ja julkaista niitä tarpeiden ja tilanteiden mukaan.

Toimittajilla on yleensä kotonaan ja tietokoneillaan paljon oman alansa kirjoja, joita he lukevat ja käyttävät tarvittaessa kirjaston tapaisena tietolähteenä. Toimittajat ovat useimmiten ahkeria lukijoita.

Vaikka liberaalin median asema ja taloudellinen tila on mediakentän kilpailussa heikentynyt, se ei ole juurikaan muuttanut poliittista linjaansa, vaikka se saisi konservatiivisten näkemysten mukaanottamisella paljon lisää lukijoita, ja siten huomattavia taloudellisia etuja. Tämä johtuu pitkälti siitä, että monet liberaalin median sidosryhmät ovat liberaaliin konsensukseen liittyvän konformismin johdosta suurimmalta osin liberaaleja, kuten suurin osa elinkeinoelämän johtohenkilöistä ja vaikuttajista, tieteentekijöistä, poliittisista vaikuttajista, kulttuurivaikuttajista, jne. Jos liberaali media muuttaisi keskimääräistä politiikkaansa konservatiiviseen suuntaan se menettäisi osan liberaaleista lukijoistaan; sen ei olisi enää niin helppoa saada ilmaiseksi, edullisesti tai edes maksua vastaan kirjoituksia liberaaleilta sidosryhmiltään; ja se menettäisi tuottoisia mainoksia liberaaleilta toimijoilta. Muuttuessaan konservatiivisempaan suuntaan liberaali media joutuisi jossain määrin suljetuksi ulos liberaaleista piireistä. Tärkeimpien liberaalien medioiden raison d'etre, taloudellinen menestys ja sisällön laatu ovat siten suurelta osin sidottuja liberaaleihin sidosryhmiin. Osaltaan tämän takia liberaalin median on niin vaikea muuttua, vaikka siihen olisi hyvät taloudelliset ja poliittiset perusteet.

Helsingin Sanomien toimittajat vaihtavat paljon informaatiota ja ajatuksia keskenään päivittäisissä palavereissa, kahdenkeskisissä keskusteluissa, työruokalan keskusteluissa ja juoruissa, puhelimilla, sähköposteilla, jne. Helsingin Sanomien toimituksen päivä sujuu usein niin, että alkupäivästä on kokous, jossa keskustellaan kaikenlaisesta artikkeleihin liittyvästä ja määritetään osastonjohtajan johdolla se mitä tehdään, mistä kirjoitetaan, mihin sävyyn kirjoitetaan, jne. Osastonjohtajan valta ei ole ehdotonta valtaa, vaan toiminnan suuntaa määritetään enemmänkin keskustelevaan sävyyn. Toimittajilla on yleensäkin melko paljon omaa valtaa työhönsä. Sitten toimittajat joko lähtevät tiedonhakumatkalle, lukevat jotain aiheeseen liittyvää, ottavat yhteyttä joihinkin henkilöihin ja/tai alkavat kirjoittaa artikkeleita. Toimituksen täyttää ilmastointilaitteiden humina ja näppäimistöjen naputus, jonka katkaisee aina välillä se, että toimittajat huutavat jotain toisilleen, käyvät keskustelemassa toistensa kanssa, vievät tai lähettävät toisilleen informaatiota, keittävät kahvia, tms. Jossain vaiheessa artikkelit lähetetään sähköisesti painettavaksi.

Em. kaltaiset informaation hankkimisjärjestelmät ja informaation sisäisen jakamisen metodit organisaatiossa ovat liberaalin median tärkeimpiä voimavaroja. Menestyvä media on suurimmalta osin = voimakas ja laaja-alainen informaatiovirta ulkomaailman ja mediaorganisaation välillä + voimakas informaatiovirta mediaorganisaation sisällä + optimaalinen informaation valikointi ja prosessointi mediaorganisaation sisällä. Konservatiivisen median ei kannata ryhtyä keksimään pyörää uudelleen, joten sen kannattaa mahdollisimman suurelta osin kopioida liberaalin median informaation keruu- ja jakamismetodeja itselleen. Konservatiivisen median kannattaa tässäkin asiassa tuottaa mahdollisimman suurella määrällä, ja sopivasti valikoimalla ja editoimalla hyvää laatua. Luodaan suuri määrä kontakteja ja yhteyksiä eri puolille Suomea ja maailmaa, ja pyydetään ihmisiä raportoimaan tai ilmoittamaan kiinnostavista ja tärkeistä tapahtumista. Seurataan systemaattisesti kotimaisten ja ulkomaisten medioiden, tieteentekijöiden, blogikirjoittajien, jne. kirjoituksia. Asetetaan jokaiselle konservatiivisen median toimintaan osallistujalle tavoitteeksi hankkia mahdollisimman laaja oman alansa käsikirjasto, ja ollaan aina valmiita lainaamaan kirjoja tai antamaan niissä olevaa informaatiota muille toimittajille. Käännetään ulkomaisten kirjoittajien kirjoituksia. Pyritään luomaan haastatteluita, informaatiolähteitä ja artikkelien kirjoittamisia mahdollistavia kontakteja sekä liberaaleihin, että konservatiivisiin poliitikkoihin, talouden toimijoihin, kulttuurihenkilöihin, tieteentekijöihin, jne. Osa liberaaleista vaikuttajista kieltäytyy kontakteista, mutta on silti tärkeää pyrkiä luomaan koko ajan kontakteja myös heihin. On parempi, että informaatio on huolellisesti valikoitua ja prosessoitua, kuin että sitä on määrällisesti enemmän, ts. informaation määrä ei ole itsetarkoitus. Nykyisin suurimpana informaatioon liittyvänä ongelmana on se, että sitä on liikaa, enemmän kuin kukaan pystyy prosessoimaan, ja toisaalta se, että informaatiota valikoidaan ja prosessoidaan liian vähän, jolloin eteenpäin välitetyn informaation laatu on keskimäärin liian huonoa.

Konservatiivinen media ei saavuta edellä mainittua ensimmäisenä toimintapäivänään. Se aloittaa vaatimattomammista lähtökohdista, mutta pyrkii kehittymään parempaa kohti. Konservatiivisen median on tärkeää olla organisaationa oppivainen, kehittyvä, kokeileva, tehokas (tarkoitan tehokkuudella sitä, että kaikki turha karsitaan, tarvittava työ minimoidaan ja kaiken tehdyn vaikuttavuus pyritään maksimoimaan) ja tarpeiden ja tilanteiden mukaan muokkautuva.

Konservatiivisen median kokeilevuudella tarkoitan sitä, että sen toimittajat tekevät säännöllisesti organisaation sisäisiä ja ulkoisia kokeita, joiden toimivuutta ja menestystä seurataan, ja joista pyydetään palautetta asianomaisilta tai saadaan palautetta erikseen pyytämättäkin.

Mitä enemmän voittoa tuottavan yrityksen suuntaan konservatiivinen media menee, sitä enemmän se voi käyttää esim. seuraavia keinoja:

Tietokoneohjelmistoyritykset tekevät usein niin, että ne lähettävät keskeneräisiä tuotteita asiakkaille, ja sitten korjaavat ja kehittävät ohjelmistoja saadun asiakaspalautteen perusteella. Asiakkaat toimivat siten tavallaan kollektiivisina ohjelmistojen vikojen, puutteiden ja huonouksien etsijinä ja korjaajina. Samalla palautteen mukana tulee paljon tietoa siitä mitä asiakkaat haluavat ohjelmistolta ja ohjelmistomyyjältä. Näitä käytetään normaaleina panoksina yritysten toiminnassa. Asiakkaiden toiveita, vaatimuksia ja tarpeita on suodatettava ja jalostettava sopiviksi. Asiakkailla saattaa olla esimerkiksi sellaisia toiveita, joissa he toistavat liberaalista mediasta opittuja asioita osoittaakseen muille olevansa hyviä ihmisiä, mutta joita he eivät noudata omassa elämässään. Asiakkaat saattavat esimerkiksi esittää toiveita joidenkin vihreiden standardien noudattamisesta, mutta todellisuudessa ne ovat usein vähemmän tärkeitä asioita heille, eivätkä ne vaikuta juurikaan heidän ostopäätöksiinsä. Joskus tietokoneohjelmistoyritykset lähettävät jopa tahallisesti viallisia tuotteita asiakkaille katsoakseen missä määrin asiakkaat huomaavat viat ja miten he reagoivat niihin.

Palautteelle on siten järjestettävä konservatiivisessa mediassa hyvät ja helpot kanavat, ja siihen on reagoitava suhteellisen nopeasti mutta hiukan paradoksaalisesti samalla huolellisesti harkiten.

Konservatiivisen median kannattaa kokeilla innovatiivisia median muotoja. Pidempiä kirjoituksia voidaan tarjota näytöltä luettavina teksteinä, luettuina äänitiedostoina ja videoluentoina, sekä tarjota asiakkaan haluamia koosteita artikkeleista print-on-demand lehtinä tai kirjoina. Ihmiset katsovat usein päivittäin paljon erilaisia näyttöpäätteitä, ja sillä on taipumus rasittaa silmiä. Äänitiedostoja tai videoluentoja kuunnellessa voi tehdä askareita, kävellä ulkona, istua, rentoutua sängyssä, matkustaa julkisissa liikennevälineissä, ajaa autoa, tms. Puheen kuunteleminen on itsessään mukavaa, se on inhimillinen kommunikoinnin muoto. Puheen kuunteleminen on miellyttävää, kunhan se ei ole liian epäselvää, liian hidasta, liian nopeaa, liian töksähtelevää, liian tasapaksua ja tauotonta eteenpäin paahtamista tai sellaista että siitä puuttuu muulla tavoin normaalin puheen rytmi. Puheessa on normaalisti pieniä taukoja ja sopivia painotuksia. 

Asiakkaista voidaan muodostaan profiileja. Millainen on tyypillinen ja epätyypillinen asiakas, ja millaisia ovat palvelunkuluttajien perussegmentit? Mitkä ovat heidän suurimpia tarpeitaan ja toiveitaan ja mitä he yrittävät välttää tai karsia pois? Mitkä ovat heidän suurimpia mediaan ja konservatiiviseen mediaan liittyviä tarpeitaan, toiveitaan ja välttämisen kohteitaan? Minkälaiset pienemmät tarpeet, toiveet ja välttämisen kohteet vaikuttavat heidän mediavalintoihinsa, ja ovatko ne ehkä ratkaisevassa asemassa kallistamassa valintojen vaakaa suuntaan tai toiseen? Millä välineillä asiakkaat lukevat konservatiivista mediaa, missä muodossa he haluaisivat informaationsa, ja missä he lukevat konservatiivista media? Minkälaisia ovat todennäköisesti seuraavat 10 asiakasta? Millaisia ovat asiakkaat niissä segmenteissä, joihin kannattaa seuraavaksi laajentua (potentiaalisten laajentumissegmenttien analysointia ja vertailua)? Millainen on nykyisten ja potentiaalisten asiakkaiden elämäntyyli, koulutus- ja työtausta, ajattelumaailma, jne.? Mitkä ovat liberaalien kilpailijoiden vahvuudet ja heikkoudet, ja mihin vastatoimiin he ryhtyvät kun konservatiivinen media laajenee yleensä, tai silloin kun se laajenee liberaalien medioiden reviirille? Minkälaisilla palveluilla, asiakasprofiileilla ja aikaviiveillä erotetaan toisistaan ne asiakkaat, jotka ovat valmiita maksamaan enemmän, ja ne jotka ovat säästeliäämpiä? Miten toimintojen kuluista voidaan leikata pieniä siivuja pois ja vähentää toimintojen päällekkäisyyksiä niin, että pidemmän päälle säästetään paljon rahaa? Mistä tulevat median tulovirrat suurimmista pienimpiin, ja miten niitä kaikkia voidaan lisätä jokainen erikseen analysoimalla ja optimoimalla? Miten konservatiivisen median jokaisen tuotteen ja tuotteiden yksityiskohtien laatua voidaan parantaa? Jne.

On tietysti selvää, että konservatiivisen median yksi tärkeimmistä eduista liberaaliin mediaan nähden on huomattavasti edullisempi hinta, jos ja kun maksullinen konservatiivinen media perustetaan. Näyttää siltä, että internetin myötä kerran vuodessa maksettavien suurten tilausmaksujen aika alkaa olla ohi. Ihmiset ovat valmiita maksamaan pieniä kuukausittaisia maksuja, joiden maksaminen on tarvittaessa tai haluttaessa helppo lopettaa ja aloittaa uudelleen. Tämän lisäksi asiakkaat voivat pienillä lisämaksuilla ostaa erikois- tai premium sisältöä. Useimmiten yksittäistä maksua maksettaessa asiakkaalla tulee olla tunne, että kyse on mitättömistä summista. Maksamisen pitää olla mahdollisimman helppoa, mielellään yhdellä näppäyksellä tapahtuvaa, jotta maksutapahtuma ei toimi esteenä ostamiselle. Joillekin asiakkaille voidaan tarjota myös hiukan kalliimpia vaihtoehtoja, mutta niiden tulee olla sellaisia, että perusasiakas kokee ilman niitäkin olevansa hyvin mukana konservatiivisen median virrassa. Asiakkaan hyvän mielen tulee säilyä myös silloin jos ja kun hän tarkastelee koko vuoden aikana konservatiiviselle medialle maksettuja summia, erityisesti silloin kun hän suhteuttaa maksun saamiinsa palveluihin ja tuotteisiin.

Tärkeintä konservatiivisella medialle on kuitenkin hyvälaatuisen ja todellisen konservatiivisuuden säilyttäminen. Jokaisen konservatiivisen median palveluksessa olevan on tärkeää tietää etukäteen, että konservatiivisuus on luopumista joistakin asioista. Konservatiivisuus on vaikeampi tie suurempien pidemmän tähtäimen voittojen ja tavoitteiden saavuttamiseksi. Liberalismi on useimmiten helpompi ja nopeampi tie vähäisempien lyhyen tähtäimen asioiden saavuttamiseksi. Jos konservatiivisen median konservatiivisuuden säilyttäminen vaatii esim. sitä, että torjutaan joidenkin rahakkaiden liberaalien mainostajien vaatimukset poliittisen suuntauksen muuttamisesta, se on tehtävä luonnollisena osana omaa identiteettiä ja tehtävää. Jos konservatiivinen media on sen seurauksena kolmanneksi eniten voittoa tuottava yritys, ei tuottoisin yritys, juuri niin pitää ollakin. Juuri sillä tavalla konservatiivisuus kilpailee liberalismin kanssa. Konservatiivisen median tärkeimpänä tehtävänä on olla majakka, joka säteilee hyvää ympäröivään yhteiskuntaan.


Professori Bruce Charltonin minikirja 'Addicted to Distraction' niille, jotka eivät ole sitä vielä lukeneet. Charlton suosittelee suurimmalta osin mediasta luopumista ja yksinäisyyteen vetäytymistä. Ihmiset ovat aivan liian atomisoituneita jo nyt, joten itse suosittelen median käytön vähentämistä ja suurempaa valikoivuutta sen käytössä, sekä elävän elämän sosiaalisten suhteiden ja sosiaalisen ajankäytön  lisäämistä:


Sivun näyttöjä yhteensä