Valtiovalta siemenestä kelopuuhun
Tämän kirjoituksen tarkoituksena ei ole välttämättä kuvata valtion syntyä ja kuolemaa, vaan tietyn valtioon liittyvän valtamuodon kuten sosialistisen valtion, nationalistisen valtion, liberaalin valtion, libertaristisen valtion tms. elämänkaarta ja sen syitä yleisesti.
Valtiovalta syntyy erilaisten eturyhmien intressien jännitteistä ja kanssakäymisestä. Väkivalta, politiikka, neuvottelut, kauppa, sosiaaliset suhteet, kielet, kulttuurit, etnisyys jne. joko muovaavat jonkin toimivan, valtion kattavan hierarkia- ja organisaatioverkon, tai sitten valtio jakautuu alueittain ja/tai ryhmittäin pienempiin osiin, tai osittain itsehallinnollisiin osiin. Jos valtion kattava suhteellisen stabiili hierarkia- ja organisaativerkko muodostuu, voimme kutsua sitä yhteiskunnan sosiaaliseksi sopimukseksi, jos vallalla on jonkinasteinen laaja hyväksyntä yhteiskunnassa.
Valta ei ole jonkin ryhmän "kiinteää omaisuutta", vaan se on etujen vuorovaikutuksen muovaama elävä strategia. Se vaatii säännöllistä työtä ja vakiintuneita suhteita. Vallan yhteenlaskettu määrä yhteiskunnassa on sumealla tavalla vakio. Jos valtaapitävien organisaatiot ja hierarkiat alkavat purkautua, tai jotakin vallanlajia ei enää käytetä tai sitä käytetään liian harvoin tai tehottomasti, vaikka siihen liittyvät lait ovat vielä lakikirjoissa, muut ryhmät pyrkivät yleensä täyttämään syntyvän valtatyhjiön. Jos esimerkiksi rikoksista annetut rangaistukset lievenevät, se ei useimmiten ole merkki siitä, että valtaapitävien valta on vähentymässä, vaan siitä, että valta lisääntyy muissa, usein tietoon perustuvissa vallan lajeissa, jotka ovat näkymättömämpiä ja enemmän osa vallan luomaa keinotekoista ympäristöä. Itseasiassa rangaistusten lieveneminen on usein merkki siitä, että valtaapitävien kokonaisvallan määrä todellisuudessa lisääntyy.
Valtiovalta koostuu organisaatioista, jotka ovat erillisiä kansalaisista ja joiden tarkoituksena on vaikuttaa kansalaisiin erilaisin tavoin suoraan tai välillisesti. Lait määrittävät suuntaviivat tälle toiminnalle. Valtion toiminnan seurauksena kansalaisten sosiaaliset suhteet, mielipiteet ja asenteet, työnteko, kulutus ja vapaa-aika, taipumukset, huomion ja toiminnan kohteet, väestörakenne jne. muuttuvat. Esimerkiksi hiukan yksinkertaistaen sosialistisessa valtiossa ja liberaalissa oikeistovaltiossa on sama maksimaalisen vallan lähtökohtatavoite; (epärealistinen) universaalisti vaihdettava ja sosiaalisesti konstruoitava tyhjä taulu -kansalainen. Valta ja raha ovat pitkälti samanlaisia vaikutuksiltaan ja ne on vaihdettavissa keskenään. Sosialistinen valtio painottuu enemmän byrokraattien valtaan, liberaali oikeistovaltio painottuu enemmän rahaan, tuottoihin ja voittoihin. Sosialistisen valtion tavoitteena on kierrättää mahdollisimman monen kansalaisia koskevan normaalijakauman ääripäitä kohti keskiarvoa. Liberaalin oikeistovaltion tavoitteena on lisätä yhden jakauman, omaisuusjakauman, eroja ja samalla maksimoida yhteiskunnassa kulutettavan rahan määrä (nämä ovat osin ristiriidassa toistensa kanssa, joten liberaali valtio saattaa pyrkiä esim. johonkin tasapainoon näiden välillä).
Sivuutan kuhunkin systeemiin liittyvät hyödyt ja haitat. Totean kuitenkin seuraavaa, joka liittyy jokaiseen erilaiseen valtioon:
* Yhden tekijän muuttaminen muuttaa suoraan tai välillisesti monia muita tekijöitä. Yhden tekijän maksimoiminen minimoi toisen. Hyvän, tai hyväksi virallisesti määritellyn asian, tekeminen aiheuttaa huonoja muutoksia toisissa asioissa. Lyhyen aikavälin hyöty aiheuttaa pitkän aikavälin haittaa. Jne. (negatiiviset ja positiiviset ulkoisvaikutukset)
* Huolimatta valtion suorittamista korjausliikkeistä ja säätelystä systeemista saadun palautteen perusteella, valtion toiminnalla ja säännöillä on aina sama yleissuunta ja jossain tulee raja vastaan. Samaan suuntaan meneminen alkaa tuottaa yhä enemmän vastavaikutuksia vallalle ja negatiiviset tekijät alkavat kertyä systeemiin.
* Pidemmän päälle valtiotason demokratia gravitoituu eliitin osalta yhden valtaa monopolisoivan konsensusideologian ympärille ja kansalaisten osalta mahdollisimman suurten etujen ja hyötyjen tavoitteluun mahdollisimman pienillä panoksilla ja haitoilla. Eliitti ja kansalaiset polarisoituvat toisillensa vastakkaisiksi peilikuviksi saalistamaan etuja systeemistä, mutta erilaisin yhteensovittamattomin tavoittein. Saalistava valta vaatii kansalaisilta lisää panoksia, kasvavien haittojen sietämistä, ja vähenevien ja/tai heikentyvien palvelujen hyväksymistä.
Oletetaan, että minkä tahansa järjestelmän, sosialistien, libertaarien, oikeistoliberaalien, vasemmistoliberaalien, nationalistien jne. asiantuntijoiden annetaan vapaasti suunnitella haluamansa ihannevaltio. Riippumatta siitä minkä ideologian mukainen valtio on tai kuinka hyvä lähtökohta sillä on, valtioon kertyy ajan mittaan niin paljon muutoksia, että valtion systeemi kuolee tai vaihtuu tavalla tai toisella. Osa muutoksista on negatiivisia, osa positiivisia (tämä riippuu tietysti näkökulmastakin). Riippumatta muutoksen hyvyydestä tai huonoudesta, kaikki tietyn suuruusluokan yli menevät muutokset lisäävät valtion ja sen systeemin muutospaineita. Lopulta systeemin luonut ja sitä ylläpitänyt sosiaalinen sopimus muuttuu liikaa ja purkautuu.
Valtioiden systeemit (tai valtiot) kestävät useimmiten enintään vähän yli kaksisataa vuotta ja ne eivät koskaan ole ikuisia, mutta yhteisöt voivat olla käytännössä ikuisia. Monet yhteisöt ovat 2000 - 5000 vuotta vanhoja ja ne ovat selvinneet vaikeimmistakin olosuhteista (mukaanlukien liian helpot olosuhteet) ja vihollisuuksista. Miksi niiden välillä on tälläinen ero?
Valtiossa valta ja kansalaiset ovat de facto erillisiä, ja valta perustuu kansalaisten ja heidän sosiaalisten suhteidensa manipulointiin, säätelyyn, estämiseen tai kiihdyttämiseen, hajottamiseen tai rakentamiseen, ja valikoivaan vahvistamiseen tai heikentämiseen. Toimivassa yhteisössä valta ja "kansa" ovat yhtä, ja yhteisön valtaa ei kohdisteta sosiaalisten perusrakenteiden muuttamiseen; päinvastoin sitä käytetään sosiaalisten suhteiden ylläpitämiseen. Pysyviä sosiaalisia suhteita käytetään sitten mm. ympäristön muokkaamiseen ja elinkeinon hankkimiseen tilanteen mukaan muuttuvilla keinoilla. Jo pelkästään valtion koko estää sitä toimimasta samalla lailla kuin yhteisö, mutta valtiolle tyypilliset hierarkiat, organisaatiot ja ideologiat pahentavat tilannetta.
Valtiovalta syntyy erilaisten eturyhmien intressien jännitteistä ja kanssakäymisestä. Väkivalta, politiikka, neuvottelut, kauppa, sosiaaliset suhteet, kielet, kulttuurit, etnisyys jne. joko muovaavat jonkin toimivan, valtion kattavan hierarkia- ja organisaatioverkon, tai sitten valtio jakautuu alueittain ja/tai ryhmittäin pienempiin osiin, tai osittain itsehallinnollisiin osiin. Jos valtion kattava suhteellisen stabiili hierarkia- ja organisaativerkko muodostuu, voimme kutsua sitä yhteiskunnan sosiaaliseksi sopimukseksi, jos vallalla on jonkinasteinen laaja hyväksyntä yhteiskunnassa.
Valta ei ole jonkin ryhmän "kiinteää omaisuutta", vaan se on etujen vuorovaikutuksen muovaama elävä strategia. Se vaatii säännöllistä työtä ja vakiintuneita suhteita. Vallan yhteenlaskettu määrä yhteiskunnassa on sumealla tavalla vakio. Jos valtaapitävien organisaatiot ja hierarkiat alkavat purkautua, tai jotakin vallanlajia ei enää käytetä tai sitä käytetään liian harvoin tai tehottomasti, vaikka siihen liittyvät lait ovat vielä lakikirjoissa, muut ryhmät pyrkivät yleensä täyttämään syntyvän valtatyhjiön. Jos esimerkiksi rikoksista annetut rangaistukset lievenevät, se ei useimmiten ole merkki siitä, että valtaapitävien valta on vähentymässä, vaan siitä, että valta lisääntyy muissa, usein tietoon perustuvissa vallan lajeissa, jotka ovat näkymättömämpiä ja enemmän osa vallan luomaa keinotekoista ympäristöä. Itseasiassa rangaistusten lieveneminen on usein merkki siitä, että valtaapitävien kokonaisvallan määrä todellisuudessa lisääntyy.
Valtiovalta koostuu organisaatioista, jotka ovat erillisiä kansalaisista ja joiden tarkoituksena on vaikuttaa kansalaisiin erilaisin tavoin suoraan tai välillisesti. Lait määrittävät suuntaviivat tälle toiminnalle. Valtion toiminnan seurauksena kansalaisten sosiaaliset suhteet, mielipiteet ja asenteet, työnteko, kulutus ja vapaa-aika, taipumukset, huomion ja toiminnan kohteet, väestörakenne jne. muuttuvat. Esimerkiksi hiukan yksinkertaistaen sosialistisessa valtiossa ja liberaalissa oikeistovaltiossa on sama maksimaalisen vallan lähtökohtatavoite; (epärealistinen) universaalisti vaihdettava ja sosiaalisesti konstruoitava tyhjä taulu -kansalainen. Valta ja raha ovat pitkälti samanlaisia vaikutuksiltaan ja ne on vaihdettavissa keskenään. Sosialistinen valtio painottuu enemmän byrokraattien valtaan, liberaali oikeistovaltio painottuu enemmän rahaan, tuottoihin ja voittoihin. Sosialistisen valtion tavoitteena on kierrättää mahdollisimman monen kansalaisia koskevan normaalijakauman ääripäitä kohti keskiarvoa. Liberaalin oikeistovaltion tavoitteena on lisätä yhden jakauman, omaisuusjakauman, eroja ja samalla maksimoida yhteiskunnassa kulutettavan rahan määrä (nämä ovat osin ristiriidassa toistensa kanssa, joten liberaali valtio saattaa pyrkiä esim. johonkin tasapainoon näiden välillä).
Sivuutan kuhunkin systeemiin liittyvät hyödyt ja haitat. Totean kuitenkin seuraavaa, joka liittyy jokaiseen erilaiseen valtioon:
* Yhden tekijän muuttaminen muuttaa suoraan tai välillisesti monia muita tekijöitä. Yhden tekijän maksimoiminen minimoi toisen. Hyvän, tai hyväksi virallisesti määritellyn asian, tekeminen aiheuttaa huonoja muutoksia toisissa asioissa. Lyhyen aikavälin hyöty aiheuttaa pitkän aikavälin haittaa. Jne. (negatiiviset ja positiiviset ulkoisvaikutukset)
* Huolimatta valtion suorittamista korjausliikkeistä ja säätelystä systeemista saadun palautteen perusteella, valtion toiminnalla ja säännöillä on aina sama yleissuunta ja jossain tulee raja vastaan. Samaan suuntaan meneminen alkaa tuottaa yhä enemmän vastavaikutuksia vallalle ja negatiiviset tekijät alkavat kertyä systeemiin.
* Pidemmän päälle valtiotason demokratia gravitoituu eliitin osalta yhden valtaa monopolisoivan konsensusideologian ympärille ja kansalaisten osalta mahdollisimman suurten etujen ja hyötyjen tavoitteluun mahdollisimman pienillä panoksilla ja haitoilla. Eliitti ja kansalaiset polarisoituvat toisillensa vastakkaisiksi peilikuviksi saalistamaan etuja systeemistä, mutta erilaisin yhteensovittamattomin tavoittein. Saalistava valta vaatii kansalaisilta lisää panoksia, kasvavien haittojen sietämistä, ja vähenevien ja/tai heikentyvien palvelujen hyväksymistä.
Oletetaan, että minkä tahansa järjestelmän, sosialistien, libertaarien, oikeistoliberaalien, vasemmistoliberaalien, nationalistien jne. asiantuntijoiden annetaan vapaasti suunnitella haluamansa ihannevaltio. Riippumatta siitä minkä ideologian mukainen valtio on tai kuinka hyvä lähtökohta sillä on, valtioon kertyy ajan mittaan niin paljon muutoksia, että valtion systeemi kuolee tai vaihtuu tavalla tai toisella. Osa muutoksista on negatiivisia, osa positiivisia (tämä riippuu tietysti näkökulmastakin). Riippumatta muutoksen hyvyydestä tai huonoudesta, kaikki tietyn suuruusluokan yli menevät muutokset lisäävät valtion ja sen systeemin muutospaineita. Lopulta systeemin luonut ja sitä ylläpitänyt sosiaalinen sopimus muuttuu liikaa ja purkautuu.
Valtioiden systeemit (tai valtiot) kestävät useimmiten enintään vähän yli kaksisataa vuotta ja ne eivät koskaan ole ikuisia, mutta yhteisöt voivat olla käytännössä ikuisia. Monet yhteisöt ovat 2000 - 5000 vuotta vanhoja ja ne ovat selvinneet vaikeimmistakin olosuhteista (mukaanlukien liian helpot olosuhteet) ja vihollisuuksista. Miksi niiden välillä on tälläinen ero?
Valtiossa valta ja kansalaiset ovat de facto erillisiä, ja valta perustuu kansalaisten ja heidän sosiaalisten suhteidensa manipulointiin, säätelyyn, estämiseen tai kiihdyttämiseen, hajottamiseen tai rakentamiseen, ja valikoivaan vahvistamiseen tai heikentämiseen. Toimivassa yhteisössä valta ja "kansa" ovat yhtä, ja yhteisön valtaa ei kohdisteta sosiaalisten perusrakenteiden muuttamiseen; päinvastoin sitä käytetään sosiaalisten suhteiden ylläpitämiseen. Pysyviä sosiaalisia suhteita käytetään sitten mm. ympäristön muokkaamiseen ja elinkeinon hankkimiseen tilanteen mukaan muuttuvilla keinoilla. Jo pelkästään valtion koko estää sitä toimimasta samalla lailla kuin yhteisö, mutta valtiolle tyypilliset hierarkiat, organisaatiot ja ideologiat pahentavat tilannetta.
Kommentit