Hiljaista Pohdintaa

Hiljaista Pohdintaa

perjantai 29. huhtikuuta 2011

Liberaalit ja periaatteeton poikkeus

Traditionaalinen konservatiivi Lawrence Auster käsittelee Ayn Randin Atlas Shrugged -kirjan välityksellä liberaalien pääperiaatteisiin kuuluvaa ajatusmallia, periaatteetonta poikkeusta.

http://www.amnation.com/vfr/archives/002807.html

sunnuntai 17. huhtikuuta 2011

Politiikan pysyvä radikalisoituminen

Onnittelut kaikille Perussuomalaisille hienosta vaalivoitosta. Kaikkien panos oli tärkeä, myös ruohonjuuritason kannattajien ja niiden ehdokkaiden, jotka eivät tulleet valituiksi.

Äänestin Halla-ahoa. Hän tuli valituksi 14884 äänellä.

Radikalisoituuko politiikka Perussuomalaisten myötä? Miedosti kyllä, mutta tätä tulisi tarkastella toiselta kannalta. Politiikka merkitsee sitä, että sen piirissä olevat asiat ovat tavalla tai toisella kiistanalaisia ja kansalaisten yleisen päätöksenteon ja valinnan piirissä. Vanhojen puolueiden liberaali konsensus on poistanut suurimman osan päätöksenteosta ja vallasta pois kansalaisten ulottuvilta, pois politiikan piiristä. Tämän seurauksena politiikka on laimentunut, mutta liberaali valta ja sen seuraukset kansalaisille ovat radikalisoituneet. Perussuomalaiset eivät tehneet mitään muuta kuin toivat liberaalien puolueiden radikaalin vallan kaikkien näkyville ja tekivät siitä uudelleen kansalaisten demokraattisen päätöksenteon piirissä olevaa. Politiikka radikalisoitui, mutta se oli vain seurausta liberaalin vallan radikalismista. Se radikalisoituuko politiikka lisää ei tulevaisuudessakaan riipu Perussuomalaisista, se riippuu liberaaleista puolueista. Jos ne jatkavat radikaalia valtaansa; maahanmuuttoa; pehmeää totalitarismia; suurten kansallisten ja kansainvälisten organisaatioiden byrokratioiden ja vallan paisuttamista; suomalaisten rahan syytämistä kotimaan ja ulkomaiden turhuuden rovioille; jne., politiikka radikalisoituu progressiivisesti yhä enemmän. Lopulta Suomi palaa helvetin tulessa ja se on kansalaisten mielestä hyvä asia. Ehkäpä liberaali eliitti haluaa tätä. Degeneroitunut, korroptoitunut ja vallanhimoinen valta on tunnettua implisiittisistä ja eksplisiittisistä kuolemantoiveistaan.

Perussuomalaisten voiton kunniaksi:

http://www.youtube.com/watch?v=eKtfjsonPFE&feature=player_embedded

torstai 14. huhtikuuta 2011

Pieni vaali- ja politiikkamuistio

Politiikkaan  ja vaaleihin liittyviä asioita, jotka on hyvä tietää.

a) Syötinvaihtopolitiikka. Liberaalit poliitikot (vanhat puolueet) käyttävät usein poliittista diskurssia, joka  vaikeuttaa tai tekee de facto jopa mahdottomaksi puuttumisen poliitikkojen valtapoliittisiin projekteihin, jotka aiheuttavat ongelmia kansalaisille. Esim. maahanmuuttopolitiikkaan sovellettuna tämä metodi tarkoittaa seuraavaa:

Ensin poliitikot sanovat, että on liian aikaista puuttua maahanmuuttopolitiikkaan; olisi liioiteltua puuttua maahanmuuttopolitiikkaan; muut asiat ovat paljon tärkeämpiä kuin maahanmuutto, maahanmuutto on pelkkä marginaaliasia; ei ole tarvetta puuttua maahanmuuttopolitiikkaan; tms., ja samalla vähättelevät ja piilottelevat maahanmuuton ongelmia, ja liioittelevat ja mainostavat sen hyötyjä. Sitten jonain päivänä kun maahanmuuton ongelmia on mahdotonta enää kiistää ja lakaista maton alle, ja ne ovat muuttuneet vaikeasti peruutettaviksi, poliitikot vaihtavat sanallista syöttiä ja sanovat, että on mahdotonta enää peruuttaa maahanmuuton aiheuttamia asioita; maahanmuutto ja sen seuraukset ovat nyt väistämätön ja pysyvä osa elämäämme, joiden kanssa meidän on opittava elämään; maahanmuuttoon ja sen seurauksiin puuttuminen loukkaisi kansainvälisiä (liberaalien keskenään sopimia) sopimuksia ja oikeuksia; jne. Koskaan ei siis ole "mahdollista", "sopivaa" tai "oikea aika" puuttua merkittävällä tavalla maahanmuuttoon ja sen seurauksiin. Näin liberaalit suunnittelivat sen alusta alkaen.

b) Poliitikot lupaavat paljon, mutta eivät usein pidä lupauksiaan. Osa tästä on selitettävissä demokraattisen politiikan kompromissiluonteella, mutta siihen liittyy muutakin. Lupaamalla ennen vaaleja kaikille kaikkea mahdollisimman vähillä velvollisuuksilla poliitikot saavat paljon suosiota demokraattisen saalistuksen areenalla, mutta vaalien jälkeen ylivoimaisesti suurin osa lupausten toteutumattomuudesta syntyvästä tyytymättömyydestä voidaan selitellä pois esteillä, pakottavilla tilanteilla, mahdollisuuksien puutteilla jne. Vain pieni osa äänestäjistä on niin älykkäitä, sitkeitä ja/tai omistautuneita, että he seuraavat äänestämänsä poliitikon toimia tarkasti ja riittävällä ymmärryksellä. Se vaatii heiltä paljon aikaa ja energiaa. Nämä äänestäjät huomaavat väistämättä, että poliitikoilla on monissa tilanteissa mahdollisuus toimia lupaustensa mukaisesti, mutta he rikkovat lupauksensa ja tekevät toisin. Osa näistä äänestäjistä on sen verran suuttuneita, että he eivät enää aio äänestää tätä poliitikkoa, tai ei ainakaan seuraavissa vaaleissa. Mutta osa pienestä osasta äänestäjiä on demokraattisissa vaaleissa vähämerkityksellistä. Poliitikko saa valehtelulla paljon enemmän hyötyä kuin mitä hän menettää valehtelun seurauksilla, joten demokraattisen politiikan hyöty-haitta dynamiikka suosii valehtelua. Lisäksi useimmiten yhdellä irrallisella äänellä keskimäärin saatu hyöty ja haittojen torjunta ovat niin pieniä, että on tavallaan "rationaalista" olla omistamatta kovin paljon aikaa demokraattisen politiikan seuraamiseen. Tämä suosii poliitikkojen lupausten pettämisen salaamista; korruptiota; politiikan degeneroitumista henkilökohtaisten etujen saalistamiseksi ja haittojen ulkoistamiseksi; jne.

c) Suomesta löytyy valitettavasti suhteellisen vähän liberaaleja, jotka puhuisivat sivu suunsa. Onneksi liberaalit ovat samanlaisia kaikkialla maailmassa, joten annetaan amerikkalaisen säännöllisesti hallitsemattoman liberaalin idin (id = vaistojen ja viettien kaaosmainen alitajunta), Nancy Pelosin, edustajainhuoneen demokraattiryhmän johtajan puhua.


Viime viikolla Tufts ylipistolla Pelosi sanoi: "Republikaaniset ystäväni, ottakaa takaisin haltuun puolueenne (Tea Party -liikkeeltä), jotta ei ole niin paljon väliä kuka voittaa vaaleissa, koska meillä on yhteiset (liberaalit) arvot ... vaalien ei pitäisi vaikuttaa niin paljon kuin nyt."



Tarvinneeko tuohon paljoa lisätä. Onhan tämä tietysti tiedetty, mutta on hyvä, että se sanottiin näin selvästi liberaalin eliitin taholta. Suomessakin vanhojen puolueiden välillä vallitsee sama liberaali konsensus, joka tekee vaaleista normaalisti lähes merkityksettömiä. Onneksi uudet puolueet tarjoavat kansalaisille paremman keinon vaikuttaa.

d) Lukijat ovat todennäköisesti tietoisia liberaalien poliitikkojen ja puolueiden suomalaisvihamielisyydestä, mutta siihen liittyy asioita, joita voidaan tarkastella hieman lähemmin.  

Suomalaisvastaisuus kertoo epäsuorasti, että poliitikot tietävät maahanmuuttajien ja kansainvälistymisen aiheuttavan ongelmia ja kustannuksia, eli negatiivisia vaikutuksia kansalaisille. Se luo ja synnyttää negatiivisia tunteita, ajattelua, asenteita ja suhtautumista. Jotta liberaali eliitti voi pitää maahanmuuttoa ja kansainvälistä vallantavoitteluaan käynnissä, ei riitä, että kansalaisten mielentila palautetaan neutraaliksi tai välinpitämättömäksi. Liberaali eliitti tarvitsee kansalaisilta aktiivista maahanmuuttajien nöyristelyä; jatkuvaa maksamista; kilttiä liberaalien puolueiden äänestämistä; omasta konkreettisesta suomalaisidentiteetistä luopumista ja sen korvaamista byrokraattien luomalla keinotekoisella kansainvälisellä identiteetillä; sokeutta havaituille ja koetuille ongelmille; poliittisesti korrektia julkista puhetta; suomalaisten työpaikka- ja opiskeludiskriminoinnin hyväksymistä; jne. Suomalaisten tähän asiaan liittyvän negatiivisen psykologian ja liberaalin eliitin vaatiman keinotekoisen "positiivisen" ajattelun, tunteiden ja toiminnan välillä on niin suuri ero, että eliitin tavoitteita ei voida saavuttaa kuin järjestelmällisellä valehtelulla, tosiasioiden kieltämisellä, teeskentelyllä, salaamisella, vääristelyllä, rangaistuksilla, korruptiolla, jne., toisin sanoen strategisella manipuloinnilla, joka vaihtelee naurettavasta 'pehmeään' totalitarismiin. Sama strateginen manipulointi on levinnyt laajalle myös muuhun yhteiskunnalliseen toimintaan, kuten demokraattinen politiikka yleisesti; tekijänoikeusmonopolit; Eu -byrokratian toiminta; valtio-lääketeollisuus yhteistyö; tarpeettoman valtiobyrokratian kasvattaminen; kaavoitusmonopolit; liian pitkän ja osin propagandistisen koulutuksen sivistymätön ja taidottomuutta opettava sisältö; valtion rahoittamat "kansalais"järjestöt; radikalismin eri muodot yliopistoissa; jne. Näistä monet ovat näkymättömiä, helpommin salattavia tai sulautuvat helpommin yhteiskunnallisen toiminnan huomaamattomiksi osiksi, joten ne eivät vaadi yhtä räikeää julkista manipulointia kuin maahanmuuttoon liittyvät asiat. Toisaalta maahanmuutto on seuraus järjestelmän muista ongelmista, ei yhteiskunnan ongelmien alkuperäinen syy.

Suomalaisista on tullut liberaalille eliitille suhteellisen merkityksetön muovailtava, passiivinen, kulttuuriton ja identiteetitön tausta, jonka odotetaan sopeutuvan eliitin valtatavoitteisiin ja järjestelmiin. Eliitti katsoo olevansa ainoa todellinen kulttuurin ja valtaan liittyvien erottelujen luoja. Sosiaalisesti suomalaisten tehtävänä on edustaa kaikkea sitä, josta eliitti haluaa erottua tiedostavana ja kansainvälisenä kansainvälisten suurten organisaatioiden luomilla muovisilla, hierarkisilla ja "korkeilla" statuksilla ja identiteeteillä.


Haluammeko ja tarvitsemmeko tällaista eliittiä, politiikkaa, järjestelmää ja organisaatioita?

tiistai 12. huhtikuuta 2011

Suomen valtion velka konkreettisesti

Velkakello.

http://www.velkakello.fi/

Suomi on kävelemässä velkasuohon

Filosofi Jukka Hankamäki varoittaa vanhojen puolueiden suomalaisten maksettavaksi suunnittelemista konkurssimaiden rahoituksista.

http://jukkahankamaki.blogspot.com/2011/04/turmiolliset-takausvastuut.html

http://jukkahankamaki.blogspot.com/2011/04/miksi-suomi-ei-saa-vajota-euroopan.html

perjantai 8. huhtikuuta 2011

tiistai 5. huhtikuuta 2011

Pieni ilmoitus

Lisäsin profiiliin hotmail -sähköpostiosoitteen. Asialliset viestit luetaan ja huomioidaan, epäasialliset tai käsittämättömät viestit poistetaan tai säilötään myöhempää käyttöä varten. Tiettyjen edellytysten täyttyessä viesteihin voidaan vastata.

maanantai 4. huhtikuuta 2011

Organisaatioteoria, valtateoria

Kattava kuvaus suurista monimutkaisista organisaatioista ja niiden ongelmallisuudesta, eli siitä miten valta ja talous toimivat länsimaisissa yhteiskunnissa. Kirjoittaja Kevin Carson on vasemmistolibertaari, joten tekstistä joutuu paikoin suodattamaan politiikkaa saadakseen neutraalin kuvan, mutta älkää antako sen häiritä. Kirja on yksi tärkeimmistä valtaa ja taloutta käsittelevistä kirjoista. Se on hyödyllinen kaikille vallasta, politiikasta, poliittisesta filosofiasta ja taloudesta kiinnostuneille. Kannattaa selata sisällysluetteloa ja valita itseä eniten kiinnostava kappale tutustumisluettavaksi, jonka jälkeen on helpompi päättää lisälukemisesta. (-pdf muoto, englanninkielinen)

http://mutualist.blogspot.com/2005/12/studies-in-anarchist-theory-of.html

sunnuntai 3. huhtikuuta 2011

Maahanmuutto ja ministeritason korruptio Suomessa

Muutos 2011 puheenjohtaja Jiri Keronen kirjoittaa seuraavasti:

http://keronen.blogspot.com/2009/10/maahanmuutto-ja-ministeritason.html

perjantai 1. huhtikuuta 2011

Millainen on liberaalin eliitin utopia toteutuessaan?

Brasilian Sao Paulossa ja Rio de Janeirossa asuu enemmän eri etnisten ryhmien ja rotujen edustajia kuin missään muualla maailmassa, ja rodut ja etniset ryhmät ovat sekoittuneet siellä enemmän kuin missään muualla maailmassa. Minkälaista eliitin elämä siellä on?

Washington Postin artikkeli vuodelta 2002 Brasilian eliitin elämästä:

http://www.washingtonpost.com/ac2/wp-dyn/A42332-2002May31

Amnesty International report, 2007:

Rio de Janeiro and São Paulo have reached a tragic impasse. Criminal gangs – be they drug factions, death squads or para-police – have rushed to fill the vacuum left by the state, balkanising the cities into a patchwork of violent fiefdoms. The crumbling prison system has incubated sophisticated organised crime rings. The police themselves have been left vulnerable to attack, weakening their ability to play their part in protecting Brazilian citizens. Meanwhile, poor communities continue to suffer – hit by stray bullets, placed under effective curfew during police operations, and extorted by militias or traffickers.

The AI report goes on to discuss the recent history of São Paulo:

Over nine days in May 2006, 493 people were shot dead in São Paulo State ... On 11 May, the first day of the violence, the criminal organisation known as the PCC shot 7 policemen dead, and wounded a further 8. The following day rebellions spread through the prison system, many involving hostage taking ... By the end of the second day, 22 police officers and five prison guards had been shot dead. Gang members, including some of the over 12,000 inmates on temporary release for Mother’s Day, were now sowing panic in the city, burning buses, throwing grenades and hand-made bombs at banks, police stations and public buildings. São Paulo was gridlocked by a 100km tailback as people tried to get out of the city centre, where many of the attacks were taking place. Small businesses and shopping centres closed, public transport shut down, school children and university students stayed at home.

As for Rio:

In 1999 Anthony Garotinho took office as governor of Rio de Janeiro promising to introduce profound reforms to combat years of spiralling criminal violence ... But when Rosinha Matheus Garotinho (wife of Anthony Garotinho, and his successor as governor of Rio de Janeiro) ended her term in office in December 2006, Rio was still mired in violence. Seven years on the homicide rate was still running at over 6,000 deaths a year, with official statistics for killings by police hovering around the 1,000 mark per year. Drug factions were entrenched in most of the city’s favelas as well as dominant in the prison system. The police were resorting to increasingly militaristic approaches to public security, including the sporadic use of the armed forces. Corruption and criminality remained embedded in law enforcement agencies. And in a more recent development which threatens to further destabilise the city, para-policing groups or "milícias" have begun contesting control of favelas in the vacuum left by the state.

Jussi Halla-aho ja Runo Kurko

Sivistynyttä ja mielenkiintoista poliittista keskustelua kahdessa uusimmassa haastattelussa.

http://www.eduskunta.net/EDUSKUNTAAN_jussihalla-aho.html

Sivun näyttöjä yhteensä

Lukijat

Blogiarkisto