Hiljaista Pohdintaa

Hiljaista Pohdintaa

tiistai 31. toukokuuta 2011

Liberaali valta, ja ajattelun ja tunteiden manipulointi ja strukturointi (edit)

Joitain esimerkkejä otsikossa mainitusta aiheesta.

- Rikokset, ja rangaistus- ja vankilatuomiokatalogit ihmisten mielissä. Liberaali valta on osin (tarkoituksellisesti) kaoottista, mutta siinä täytyy aina olla järjestys mukana, jotta se voisi toimia. Postmoderni hallinto suosii tuomioiden julkistamista ja tunnetuksi tekemistä monissa muodoissa; tv-sarjoissa, sanomalehdissä, uutisissa, julkisissa ja avoimissa oikeudenkäyntiasiakirjoissa, koulutunneilla, tv-dokumenteissa, jne. Edellä mainittujen pitkän altistuksen jälkeen ihmisten mieliin kehittyy melko tarkka katalogi rangaistuksista. Jos mies suunnittelee, harkitsee tai pohtii rikosta, on todennäköistä, että myös rikosta vastaava rangaistus välähtää muistikuvana hänen mielessään. Jos mies on vankilassa, totuttuaan vankilaelämään hän lopulta elää siellä päivän kerrallaan, mutta jos mies ajattelee vankilatuomiota vankilan ulkopuolella, koko vankilatuomio ja sen huonot puolet tiivistyvät yhteen hänen mielessään, vahvistaen sen ehkäisevää vaikutusta. Koska vankilatuomion tarkka paikka ja sisältö on epäselvä ja epävarma, psykologinen epävarmuus lisää tuomioiden ehkäisevää vaikutusta. Poliisi pyrkii moderneilla tutkimusmenetelmillä tekemään kiinnijäämistodennäköisyyden mahdollisimman suureksi ja tämä saatetaan eri kanavia yleiseen tietoisuuteen. Liberaali valta on myös kansalaisille suunnatussa tiedottamisessa, viihteessä ja propagandassa yms. moralisoiva, toisin kuin pääasiassa eliitille ja heidän alaisuudessaan toimiville managereille suunnatuissa, emotionaalisesti suhteellisen neutraaleissa tieteellisissä teksteissä. Jälkimmäiset ovat suhteellisen neutraaleja sen takia, että eliitti haluaa säilyttää itsellään ja managereillaan muutosten ja manipulaatioiden vapauden, mutta eliitti haluaa jähmettää kansalaisten psykologian, manipulointien kohteet, eliitin kulloinkin haluamaan moraaliverkkoon. Tämän takia median ja kirjojen moraalisaarnojen suunta on useimmiten yksisuuntainen, eliitiltä kansalaisten mieliin. Jos media, ts. eliitti kritisoi eliittiä, se tekee sen liberaalikonsensuksen rajojen sisällä.

Liberaali valta pyrkii siihen, että näihin kaikkiin liittyviä tietoja, mielikuvia, tunteita, reagointitapoja, ajattelumalleja, kuvia jne. syötetään kansalaisille eri muodoissa, ja siihen, että kansalaiset itse hakeutuvat hankkimaan niitä. Liberaali valta pyrkii pitämään valtasuhteen ja sen synnyn mahdollisimman näkymättömänä, osana näennäisesti luonnollista ja normaalia yhteiskunnan taustaa, poissa kansalaisten kyseenalaistamisesta, kiistämisestä ja poliittisesta vallasta.

Yhdessä nämä tekijät muodostavat liberaalin vallan pääasialliset psykologis-käytännölliset keinot rikollisuuden tai rikoksiksi luokiteltujen tekojen ehkäisemiseksi.

Koska liberaali valta, ja sen kurinpitokoneisto ja rangaistusten toteutus ovat suurelta osin piilossa, liberaali valta voi esiintyä ystävällisenä ja hyväntahtoisena julkisuudessa toimiessaan.

- Sanamanipulointi ja sanojen pakotettu käyttäminen.  Liberaali valta pyrkii luomaan sellaisia sanoja, käsitteitä ja termejä viittaamaan omiin ja vastustajiensa toimiin ja organisaatioihin, jotka ovat aina sille positiivisia ja vastustajille negatiivisia, ja joita vastustajien on usein kommunikoidessaan pakko käyttää tullakseen ymmärretyksi. Lisäksi opposition edustajat joutuvat usein käyttämään näitä termejä myös omassa ajattelussaan. Tällaisia termejä ovat esimerkiksi positiivinen diskriminaatio, poliittinen korrektius ja rikastuttaminen. Toisin sanoen liberaalin vallan harjoittama kantaväestön syrjintä työhönotossa, opiskelussa ja etujen tai tukien saannissa manipuloidaan positiiviseksi ja hyväksi; kantaväestön etujen kannalta haitallinen poliittinen valehteleminen manipuloidaan poliittiseksi korrektiudeksi, oikeassa olemiseksi, paikkansa pitäväksi, ja hyväksi ja kunnolliseksi käyttäytymiseksi ja puhumiseksi; ja kantaväestön kannalta haitallinen, kallis ja vaarallinen maahanmuutto manipuloidaan rikkaudeksi, tulonlähteeksi, ja kantaväestön ja sen kulttuurin kaikinpuoliseksi parantamiseksi.  Riippumatta siitä mikä näiden sanojen lähde ja esitysmuoto on, niistä seuraa enemmän tai vähemmän kognitiivistä dissonanssia eli ristiriitaa ajatteluun, joka aiheuttaa, osin alitajuntaisesti, epämiellyttävän tunnetilan. Ristiriitatilanne ajattelussa ja tunnetiloissa voi olla haitallinen esimerkiksi tärkeitä tai joskus elintärkeitäkin päätöksiä tehtäessä ja johtaa epäröintiin, liian hitaisiin päätöksiin ja toimintaan, tai jopa "halvaantumiseen" paikalleen, joten ihminen pyrkii vaistomaisesti tavalla tai toisella poistamaan tai lieventämään  tällaisia psykologisia ristiriitoja. Koska sanamanipuloinnin kohteet, eli kansalaiset eivät pääse eroon liberaalin vallan määrittämistä sanoista, on todennäköistä, että kansalaiset huomaamattaan antavat näkemyksissään periksi liberaaleille sanamäärittelyille, ts. liberaalille vallalle ilman minkäänlaisia vastavuoroisia myönnytyksiä liberaalin vallan taholta. Lisäksi näiden sanojen käytöllä on emaskuloiva, psykologisesti heikentävä vaikutus kansalaisiin. Käyttäessään näitä sanoja julkisesti ja hyväksyessään ne, kantaväestön edustajat tietävät vaistomaisesti valehtelevansa yksipuolisesti omaksi haitakseen,  ja siten enemmän tai vähemmän antavansa periksi ja olevansa alisteisessa asemassa suhteessa liberaaliin valtaan.

- Liian intensiivinen tapahtuma, poikkeama ja/tai muutos käsitettäväksi. Käytetään tämän ilmiön hahmottamiseksi melko raakaa mielikuvitusesimerkkiä. Professori X on jo pitkään opettanut yliopistolla ja hän on kaikkien tuntema ystävällinen ja mukava opettaja, jolla on laaja asiantuntemus omalta alaltaan. Eräänä päivänä tullessaan luentosaliin hän vetää suuren puukon salkustaan, ja sanaakaan sanomatta hyökkää kuin  eläin erään oppilaansa kimppuun, ja tappaa hänet. Riippumatta siitä mitä muita ajatuksia, tunteita ja toimintaa tämä aiheuttaa oppilaiden keskuudessa, on todennäköistä, että suurin osa oppilaista ajattelee tapahtuman aikana ja/tai sen jälkeen, että "Tämä ei voi olla totta", Tämä ei voi olla mahdollista", "Miten tällaista voi tapahtua", "Tämä on epätodellista, tätä ei voi tapahtua" jne., ts. heillä on tapahtumaan liittyen epätodellisuuden, ehkä joissain tapauksissa jopa täydellisen mahdottomuuden tunne. Heidän ajattelunsa ja tunteensa olivat ankkuroituneet edeltävään tilaan ja todellisuuteen, ja uuden, nopean ja radikaalisti erilaisen tilan tullessa he eivät pysty siirtämään ajatteluaan ja tunteitaan kuin osittain uutta tilannetta vastaavaksi, joissain tapauksissa eivät ehkä ollenkaan, ja tästä seuraa epätodellisuuden ja mahdottomuuden tunteita. Siirrymme tästä korostetusta ja havainnollisesta esimerkistä elävään elämään; sama psykologinen ankkurointi pätee lievemmässä muodossa monissa tavallisissa arkipäivän tilanteissa. Liberaalille vallan kannatuksen säilymisen kannalta on tärkeää, että kaikesta propangandasta huolimatta suuri osa kantaväestöstä elää alueilla, joilla joko ei ole maahanmuuttajia, tai heitä on hyvin vähän ja he ovat  positiivisten ja samanlaisten ominaisuuksien perusteella valikoituneita (etnisyys, rotu, kulttuuri, käytös ja tavat, osaaminen, koulutus, tulot jne.). Tällaisilla alueilla asuvat ankkuroivat oman ajattelunsa ja tunnemaailmansa omaan rauhaisaan ja ennustettavaan sosiaaliseen todellisuuteensa. Kun huonoilla maahanmuuttaja-alueilla asuvat kertovat omista kokemuksistaan, on todennäköistä että (lähes) puhtailla kantaväestöalueilla asuvat eivät voi täysin uskoa heitä ja he ajattelevat heidän ainakin jossain määrin liioittelevan, vääristelevän ja/tai valehtelevan jo ennen median vaikutusta. Tämä lievä epäuskoisuus on tärkeä perusta, jonka päälle media voi vääristelyllään rakentaa monietnisen pilvilinnan ja liberaalin julkisen konsensuksen.

- Ajatusten yhteisvaikutus päätöksiin. Jos henkilöllä on hiukan aikaa ajatella jossain tilanteessa, ts. hän ei toimi vaistomaisesti vaan säätelee ajattelullaan eli etuaivolohkoilla toimintaansa, jälkimmäisestä tulee tärkeä tai tärkein päätöksiin vaikuttava tekijä. Muuttuakseen päätöksiksi ja toiminnaksi ihmisen ajattelu ja tunteet tarvitsevat monenlaista heuristiikkaa, esim. henkilön tavoittelemat asiat näyttävät paremmilta ennen niiden saavuttamista kuin sen jälkeen. Kun X haluaa proteiinijuoman, se vaikuttaa 1-10 haluttavuusasteikolla 8 arvoiselta, mutta kun X saa proteiinijuoman, vaikka se on juuri sellainen kuin hän kuvittelikin sen olevan, se vaikuttaa 5 arvoiselta. Tässä tarkat luvut eivät ole merkityksellisiä, vaan periaate. Jos X näkisi proteiinijuoman ennen sen hankkimista 5 arvoisena, realistisena, hänellä ei todennäköisesti olisi riittävästi motivaatiota sen hankkimiseksi. Ihmiset, joilta aivovaurion, masennuksen tai tiettyjen lääkitysten takia puuttuu tavoitteiden yliarvostus, puuttuu myös motivaatio; he ovat haluttomia ja saamattomia, eivätkä saa juuri mitään aikaiseksi.

Elleivät asiat ole välittömällä tavalla henkilökohtaisesti merkityksellisiä ihmisille, heidän päätöstensä ja toimintansa ehkäisemiseksi ei välttämättä tarvita kovin paljoa. Ihmisellä voi olla motivaatio puhua maahanmuuton ongelmista ja monenlaisia ajatuksia siihen liittyen, mutta jos hänellä ei ole välitöntä henkilökohtaista intressiä niistä puhumiseen, liberaalin vallan käyttämät miedotkin stigmat/ leimat, vääristelyt ja pelottelut voivat riittää päätösten ja toiminnan ehkäisemiseen. Siten liberaalin vallan luoma ja julkisen tilan täyttävä poliittisesti korrekti propaganda riittää, ainakin vielä tällä hetkellä, pitämään julkisen tilan hallintaa yllä.

Tähän liittyen on poliittisesti tärkeää analysoida erilaisten yleisten, mutta toisilleen vastakkaisten tai ristiriitaisten ajatusmallien yhteisvaikutusta edellä mainittu huomioiden.

- Rasismi käsitteenä ja ideologiana, yksi sanamanipuloinnin muodoista. Rasismi on epämääräinen, tunnetilojen määriteltävissä oleva yleisleima, ja itseasiassa sen tärkein ja lähes ainoa  "todellinen" sisältö on negatiivinen rankaiseva tunne. Melkein kuka tai mikä tahansa voidaan tarvittaessa leimata rasismilla. Koska se on epämääräinen ja subjektiivinen tunnekumulaatio, sitä vastaan ei voi kunnolla puolustautua, eikä siitä voi kunnolla keskustella rationaalisesti. Ideaalisimmillaan rasismi on liberaalille vallalle hyökkäysmerkki, joka kiinnitetään vastustajaan, jonka jälkeen tottelevaiset kansalaiset rankaisevat refleksiivisesti ja ajattelematta kohdetta. Juuri tällaiseksi liberaali valta sen on tarkoittanutkin, poliittis-retoriseksi aseeksi, yksisuuntaiseksi ja yksipuoliseksi tukahduttavaksi kommunikaatiovirraksi eliitiltä alisteisessa asemassa oleville kansalaisille.

Rasismi ottaa suuresta ja monimutkaisesta kokonaisuudesta yhden osatekijän, ja esittää sen silmänkääntötemppuna maksimaalisen negatiivisessä valossa. Ihmiset kaikkialla maailmassa pitävät keskimäärin omia etnisiä ryhmiään parempina valinnan kohteina kuin muita;  he haluavat ensisijaisesti elää heidän kanssaan, mennä heidän kanssaan naimisiin ja tehdä heidän kanssaan yhteistyötä. Tällainen preferointi on hyvälle ja onnistuneelle yhteistyölle ja kulttuurille, ja itseasiassa koko etnisen ryhmän olemassaololle tärkeää. Tällainen preferointi on samanlaista kuin se, että perheenjäsenet preferoivat toisiaan. Tutkimuksissa on osoitettu, että etniseen ja perheiden preferoimiseen ei liity vihaa ulkopuolisia kohtaan, vaan se tarkoittaa sitä, että pitää omistaan enemmän tai rakastaa omiaan enemmän (e.g. oxytocin "love hormone" -research) . Ainoastaan vihaaja vihaa tällaista luonnollista hyvää ja patologisoi sen "rasismiksi". Käytännön elämän esimerkeistä voimme havaita vihan olevan usein liberaalien rasismi-termin käyttäjien tärkeimmän käyttövoiman. Juuri liberaalien harjoittama patologisointi herättää vihaa siellä missä sitä ei muuten olisi.

Rasismi propagandistisena liberaalin vallan työkaluna on suunniteltu poistamaan tiettyjä sitkeitä esteitä, jotka rajoittavat liberaalin eliitin globaalia valtaa. Rajoitteistaan huolimatta politiikka, kaupankäynti, tiedonvälitys, matkustaminen, kulttuurivaihto jne. ovat monilta osin kansainvälisiä ja ovat olleet sitä jo pitkään. Suurin jäljellä oleva este on etnisten ryhmien omien jäsenten preferointi ja niiden muodostamat rajat; sosiaaliset ja uskonnolliset rajat, sekä vaihtelevassa määrin etnisyyteen osittain liittyvät valtiolliset, taloudelliset ja kulttuurilliset rajat.

Rasismi-käsite kokonaisuutena, ideologiana on samanaikaisesti tarkoitettu (päällekkäisiä):

a) Yksipuolisesti heikentämään valtiollisen alueen poliittisesti vahvinta etnistä ryhmää, ja vahvistamaan poliittisesti heikompia etnisiä ryhmiä, jolloin eliitin valta lisääntyy, koska se pääsee ryhmien väliin ratkaisevaan vaa'ankieliasemaan. Tämän näkee mm. siitä, että rasismi-ideologia suunnataan käytännössä pelkästään kantaväestöä vastaan, vaikka suomalaiset ovat paljon vähemmän etnosentrisiä kuin erityisesti ei-eurooppalaiset maahanmuuttajat.

b) Sekoittamaan etnisiä ryhmiä, jotta niiden erilaiset rajat hämärtyisivät ja heikkenisivät; eli että niiden etniset/ sosiaaliset, kulttuurilliset, kielelliset, taloudelliset jne. koheesio- ja yhteistyömahdollisuudet sotkeentuisivat ja niistä tulisi yhä enemmän atomisoitua ja individualistista massaa. Koska liberaalin eliitin rajat, organisaatiot, yhteistyö, syrjintämekanismit, koheesio, kulttuuri, valta jne. säilyvät, liberaalin eliitin valta kasvaa suhteessa muihin.

c) Ja: mitä enemmän etniset ryhmät sotkeentuvat ja mitä enemmän niiden koheesio heikkenee, sitä suurempi merkitys on niillä liberaalin vallan välineillä, joilla se koordinoi ja hallitsee länsimaisia yhteiskuntia, eli suurilla monimutkaisilla byrokraattisilla organisaatioilla (sekä globaalit yritykset, että kansalliset ja kansainväliset poliittiset byrokratiat); rahalla/ rahan kierrolla; liberaalilla medialla; tieteen suomilla manipulointimetodeilla; julkisen vallan järjestämällä koulutuksella; liberaalilla lainsäädännöllä; kulutuksella ja siihen liittyvällä hedonismilla; jne.

d) Edellä mainittujen seurauksena parantamaan liberaalin eliitin mahdollisuuksia integroida eurooppalaiset ja ei-eurooppalaiset kansat ja valtiot yhä enemmän suurten kansainvälisten hierarkisten organisaatioiden vallan alle. Tämän prosessin seurauksena kansalaisten valta omiin asioihinsa pienenee ja liberaalin eliitin globaali/ kansainvälinen valta kasvaa. 

Rasismi-politiikka on tärkeä osa sitä liberaalia ideologista ja idealistista kokonaisuutta, jonka tarkoituksena on mahdollisimman huomaamatta, vähittäin ja laajaa manipulointikirjoa käyttäen; sodankäynnin minimoiden; kansainvälisen eliitin yhteistyötä lisäten; globaalin kaupan ja kulutuksen insentiivein ja pakottein; keksittyjen tai vääristeltyjen globaalien uhkien; jne. avulla integroida lopulta koko maailma liberaalien byrokratioiden vallan alle.

Rasismi-ideologia on liberaalin eliitin vallanhimoa, halua särkeä kaikkien muiden paitsi liberaalin eliitin itsensä asettamat ja määräämät rajat ja säännöt. Rasismia ei siten koskaan tulisi käsitellä etnisenä ja rodullisena kysymyksenä keskusteluissa (muuta kuin siltä kannalta, että miksi se ei ole sitä), ainoastaan liberaalin eliitin vallanhimona ja sitä tukevana strategisena valheena.

torstai 26. toukokuuta 2011

Erittäin harvinaista: Selkärankaisia poliitikkoja

Timo Soini ja perussuomalaiset pitivät vaalilupauksensa ja puolustavat suomalaisia Portugalin miljarditakaus kiistassa (todellinen suomalaisille sälytettyjen takausten määrä on n. 17 miljardia euroa). Muut puolueet välittävät enemmän omasta vallastaan kuin äänestäjistään.

http://www.yle.fi/uutiset/talous_ja_politiikka/2011/05/soini_kuinka_te_kehtaatte_2616818.html

keskiviikko 25. toukokuuta 2011

maanantai 16. toukokuuta 2011

Connections - yhteyksiä, osa 2

Liberaali eliitti pyrkii korvaamaan sekä väkivalloin, että muilla keinoin suoraan ja epäsuorasti ei-niin-kovin hyviä muslimihallituksia ääri-islamilaisilla hallituksilla. Liberaali eliitti uskottelee itselleen ja muille, että kyse on siirtymisestä sekulaariin liberaaliin demokratiaan. Seuraukset alkavat näkyä jo nyt, ja uhkana on miljoonien pakolaisten vyöry Eurooppaan (huom. toinen linkitetty kirjoitus jatkuu sekä mainosten jälkeen, että toisella sivulla).

http://www.amnation.com/vfr/archives/019353.html

http://www.nationalreview.com/articles/267211/ill-season-andrew-c-mccarthy

Maahanmuutosta toimeentulonsa saavat kiristysliigat tekevät parhaansa, jotta mahdollisimman suuri osa pakolaisvyörystä otetaan länsimaihin.

http://www.amnation.com/vfr/archives/019349.html

Connections - yhteyksiä

Shamppanjasosialistia, entistä kommunistia ja nykyistä IMF johtajaa Dominique Strauss-Kahnia syytetään raiskauksesta. Hän on, vasemmistolaiselle eliitille tyypilliseen tapaan, toiminut mm. yrityslakimiehenä omassa asianajajayhtiössään, kuuluu Brysselissä sijaitsevaan miljardöörien teollisuuslobbyyn, käynnisti taloudesta vastaavana ministerinä laajan yksityistämisohjelman ja osittaisen sääntöjenpurkuohjelman (osittaisen, koska korruptoitunut eliitti ylläpitää suurimpien yritysten ja valtion symbioottisen yhteistyön tuottamia monopoleja) ja tuki eliitin kansainvälisen vallan laajennushankkeita, eli euroa ja Euroopan unionin perustuslakia. Meidän ei tarvitse tämän tapauksen yhteydessä käyttää juurikaan mielikuvitusta kuvaillessamme IMF:ää järjestöksi, jonka tehtävänä on raiskata taloudelliseen ahdinkoon joutuneita maita niille epäedulliseen ja yksipuoliseen suhteeseen kansainvälisen monopolikapitalismijärjestelmän kanssa. Edellä mainittuihin prosesseihin liittyy olennaisena osana vapaa maahanmuutto, teollisuuden ja muun tuotannon alasajo länsimaissa, kantaväestön diskriminointi oikeudessa, opiskelussa ja työnhaussa, jne, kaikki selkeästi kantaväestöjen etujen vastaisia. Herää kysymys milloin sosialistimassat huomaavat, että heidän sosialistieliitissään on jotain vikaa ja reagoivat siihen politiikassa? Ehkä eivät koskaan. Sosialistimassat ovat tunnettuja ajattelun puutteestaan, ja helposta huijattavuudestaan ja manipuloitavuudestaan.

Voidaan myös kysyä miksi Strauss-Kahn ei raiskaisi itsensä alapuolella statuksessa olevia naisia? Hänhän raiskaa päivätyönään kokonaisia kansoja kaikkialla maailmassa, yksittäisten merkityksettömien naisten raiskaaminen on varmasti näyttänyt Strauss-Kahnista pikkujutulta. Strauss-Kahnin kannalta ikävästi eliitin on kuitenkin (vielä) pakko pitää julkisia kulisseja yllä, joten hän sai syytteen. Sosialistieliitti ei tietysti koskaan pysty toteuttamaan, eikä halua toteuttaa, virallisia veljeyden ja tasa-arvon tavoitteitaan, mutta se on onnistunut jo pitkään täysin tasa-arvoisesti hyväksikäyttämään ja kaltoin kohtelemaan kaikenlaisia ihmisiä ihonväriin, uskontoon, kansallisuuteen ja seksuaaliseen suuntautumiseen katsomatta.
 
http://www.alternativeright.com/main/blogs/district-of-corruption/political-death-of-a-champagne-socialist/

http://www.alternativeright.com/main/blogs/malinvestments/no-immuity-for-the-champagne-socialist/

http://www.amnation.com/vfr/archives/019343.html

Valtio-suuryrityssymbioosin normaalia arkipäivän toimintaa. Ummehtuneessa eliitissä kulkee jatkuva suljettu virta politiikasta, puoluekannasta riippumatta, suuryritysten palkintovirkoihin ja suuryrityksistä politiikan huippuvirkoihin. Eliitin sisäisen sopimuksen ja silmänkääntötemppujen avulla tätä ei koskaan lasketa korruptioksi, ei edes Transparency Internationalin tutkimuksissa.

http://www.alternativeright.com/main/blogs/malinvestments/goldman-s-game/

Eliitti on sälyttänyt jo pitkään toimiensa negatiiviset seuraukset kantaväestöjen kärsittäviksi, mutta hyvät kreikkalaiset ovat nyt alkaneet puuttua tilanteeseen.

http://www.alternativeright.com/main/blogs/euro-centric/the-battle-of-athens/

lauantai 14. toukokuuta 2011

Poliitikkojen, hallituksen ja kansainvälisten pankkien noidankehäliitto

 Timo Soinilta hieno artikkeli siitä miksi korruptoituneet suomalaiset poliitikot haluavat niin kiihkeästi tuhlata suomalaisten rahat taivaan tuuliin.

http://timosoini.fi/2011/05/ei-enaa-tukipaketteja-no-more-bailouts/

Wall Street Journalissa julkaistu pidempi englanninkielinen versio, jonka se myöhemmin sensuroi ja muokkasi. Sensuroimaton versio oikealla puolella, sensuroitu versio vasemmalla. Vasemmalla puolella on kuitenkin joitakin kohtia, joita oikealla puolella ei ole.

http://en.wikipedia.org/w/index.php?title=User:Tronic2/Timo_Soini_on_bailouts&diff=428490508&oldid=428490262

tiistai 10. toukokuuta 2011

Helsingin tulevaisuus?

Eurooppalais-amerikkalaisten vauras ja johtavan autoteollisuuden kaupunki Detroit muuttui muuttoliikkeen myötä melko nopeasti mustien asuttamaksi ja rikollisuuden riivaamaksi autiokaupungiksi (nuolinäppäimillä pääsee valokuvagalleriaan).

http://www.marchandmeffre.com/detroit/index.html

perjantai 6. toukokuuta 2011

Hyvä kristitty ja pyörremyrsky, osa 2

Tuli mieleeni edellisestä tekstistä ja videosta seuraavaa:


Se heijastaa erästä yhteiskuntamme ongelmaa. Miehen myötätunto ja ajatukset olivat  kohdallaan, mutta ne eivät löydä nyky-yhteiskunnassa riittävää toiminnallista käyttöä ja yhteisöllisiä yhteistyömahdollisuuksia. Jos mies olisi mennyt auttamaan pyörremyrskyn riepottelemia loukkaantuneita, häntä olisi voitu syyttää vääränlaisesta asiantuntemattomasta auttamisesta. Vääränlainen tai puutteellinen auttaminen voi pitää paikkansa, mutta se pitää paikkansa sen takia, että länsimaisissa yhteiskunnissa ihmiset koulutetaan alusta alkaen monella tavalla avuttomiksi ja kyvyttömiksi. Heidät koulutetaan hätä- tai ongelmatilanteissa lähinnä muistamaan miltä organisaatiolta pitää kutsua apua, ja kutsumaan apua ja odottamaan sitä toimettomina. Näin heidät rajataan suurten monimutkaisten organisaatioiden monopolireviirien ulkopuolelle, niistä ja niiden palveluista ja tuotteista riippuvaisiksi. Kun ihmisten sosiaaliset tunteet ja vaistot eivät saa riittävää käyttöä käytännön elämän eri tilanteissa, suurin osa ihmisistä atomisoituu, tulee ylenmäärin itsekkäiksi ja itsekeskeisiksi, välinpitämättömiksi yhteisöstään ja etnisestä ryhmästään; tavoiltaan, ajattelultaan ja käyttäytymiseltään dekadenteiksi; jne. Nekin, joilla on voimakas taipumus välittää tai jotka muuten kykenevät esteistä huolimatta välittämään toisista ihmisistä, jäävät käytännöllisten sosiaalisten kanavien ja yhteyksien puutteessa yksin tyhjän päälle positiivisen ajattelunsa ja suhtautumisensa kanssa. Valtion ja monien suuryritysten palveluja ja tuotteita perustellaan sillä, että niiden tuottaminen on muista ihmisistä ja yhteisöistä (usein abstraktista ja epätodellisesta globaalista yhteisöstä) välittämistä, mutta paradoksaalisesti ne nimenomaan tuhoavat sen.


Alkeellisia ensiapukursseja toki annetaan, mutta nekin ovat vapaaehtoisia.


Videossa mies rukoili ja kuvasi, mutta jos hän olisi kasvanut todellisessa yhteisössä, hän olisi saanut osana normaalia kasvatusta ja koulutusta riittävät taidot auttaa tehokkaasti monenlaisissa hätä- ja ongelmatilanteissa. Hän olisi rukoillut nopeasti ja ajanut autolla auttamaan yhteisönsä loukkaantuneita ihmisiä. 

torstai 5. toukokuuta 2011

Hyvä kristitty ja pyörremyrsky

Mies on huolissaan paikallisyhteisöstään ja rukoilee ääneen kuvatessaan.

http://www.youtube.com/watch?v=T0FHTG9VETY&feature=player_embedded

tiistai 3. toukokuuta 2011

Libertarismi-ideologian konkurssi

Libertaarien mukaan yhteisöillä ei ole oikeuksia; on vain yksilöiden omistusoikeus, joka määrää kaiken. Kaikista periaatteista tulee, olivatpa ne millaisia tahansa, tyrannisoivia, jos niitä on vain yksi tai muutama, ja kaikki ihmisten elämä pyritään pakottamaan niihin. Elämä on niin monimuotoista ja monimutkaista, että se vaatii lukuisten periaatteiden käyttöä, yhteensovittamista ja tasapainottamista.

http://ozconservative.blogspot.com/2011/05/libertarians-communities-have-no-rights.html

sunnuntai 1. toukokuuta 2011

Perussuomalaiset ja vaalivoiton ongelma

Suomessa eliitti on perinteisesti käyttänyt vaalivoiton saaneiden, eliitin ulkopuolisten puolueiden mukaanottamista hallitukseen niiden nujertamiseksi ja kutistamiseksi ja/ tai sulauttamiseksi eliittiin, ja tässä on onnistuttu hyvin. Eliitti on ollut hyvin avoin tämän strategian suhteen, mikä on epätyypillistä; vallan metodit ja strategiat pyritään normaalisti salaamaan ja/ tai mystifioimaan ja/ tai niiden alkuperien ja syiden annetaan hämärtyä ajan kuluessa ja sukupolvien vaihtuessa. Yleensä valta on sitä tehokkaampaa ja pysyvämpää mitä huonommin kansalaiset ymmärtävät sen synnyn syitä, toimintaperiaatteita ja kehityskulkuja. Salattu valta on kansalaisille vaihtoehdoton, itsestäänselvä ja käsittämätön. Eliitin avoimuus hallitusvastuun negatiivisista vaikutuksista johtuu suurimmalta osin siitä, että hallitusvastuun vaikutukset puolueiden kannatukseen ovat niin universaaleja ja yleisesti tiedostettuja, että niitä olisi turha yrittää salata.


Harvemmin kuitenkin näkee eriteltävän ja analysoitavan niitä syitä, jotka johtavat eliitin haastavien ja hallitukseen osallistuvien puolueiden kannatuksen laskuun. Ilman riittävää analyysiä tätä ilmiötä ei voida estää tai heikentää, vaikka kannattajakunta vaistoaa tämän uhkan olemassaolon. Tämän kirjoituksen tarkoituksena on pohdiskella lyhyesti joitain näistä syistä, painottaen perussuomalaisten erityistapausta (osin päällekkäisiä):


a) Perussuomalaiset koostuvat erilaisista ja nopeasti yhteenkerääntyneistä kannattajista. Heillä ei ole poliittisesti selkeää yhteistä identiteettiä; pitkää yhteistä historiaa; vakiintuneita sovittelu- ja neuvottelumekanismeja; vakiintuneita yhteisiä käytäntöjä ja ajatusmalleja; ja heidän etunsa ovat enemmän tai vähemmän yhteisiä tärkeiden ja näyttävien, mutta kapea-alaisten ja harvojen aiheiden kohdalla. Lisäksi osa kannattajista äänesti perussuomalaisia lähtökohtaisesti vastoin normaalia poliittista kantaansa kertatapauksena. Tällaisella koalitiolla on taipumus ajan ja ristiriitojen kertyessä taipumus hajota itsekseenkin, mutta eliitillä on myös monia tarttumapintoja, joilla se voi pyrkiä hajottamaan sitä. Esim. media ja vastapuolen poliitikot voivat tietoisesti painottaa perussuomalaisten poliittisia ristiriitoja, ja vähätellä ja pyrkiä neutraloimaan sen mikä on yhteistä; luoda vastakohtaisuuksia, yhteensopimattomuutta ja inhoa kannattajien eri statusten, sosiaalisten viiteryhmien, käyttäytymisen ja ajatustapojen välille; toimia näennäisesti puolueettomana ja hyväntahtoisena, mutta valikoivana tiedonvälittäjänä sellaiselle tiedolle, jonka tiedetään aiheuttavan riitoja; synnyttää jo valmiiksi monimutkaiseen ja hiukan sekavaankin koalitioon sekaannusta, hämmennystä, epävarmuutta ja epätietoisuutta; analysoida ja lajitella kannattajakuntaa ja suunnitella irtonaisimmalle osalle ja sellaisille joilla on historiaa muiden puolueiden kannattajana sopivia viestejä ja houkuttimia, joiden arvioidaan parhaiten saavan heidät loikkaamaan ulos perussuomalaisista tai takaisin vanhaan puolueeseensa; jne.

Lisäksi perussuomalaisten kansanedustajien ensikertalaisuus ja siten kokemattomuus kansanedustajan työssä helpottaa heidän saattamistaan poliittisessa työssä tilanteisiin, joissa he näyttäytyvät negatiivisessa valossa.


b) Demokraattisen prosessin normaali toiminta erottaa progressiivisesti johtohenkilöitä puolueen kannattajakunnasta ja liittää johtohenkilöitä osaksi eliittiä. Johtohenkilöt ovat voimattomia ilman kannattajakuntaansa ja kannattajakunta taas ei pysty itse organisoimaan, kohdistamaan ja ohjaamaan toimintaansa. Eliitti pyrkii lisäämään tatä erottelua perussuomalaisten keskuudessa. Esim. Jussi Halla-ahon tapauksessa prosessi on pääpiirteissään seuraava: Ennen kunnanvaltuutetun tehtäväänsä Halla-aholla oli runsaasti aikaa ja energiaa keskustella, pohdiskella ja tehdä yhteistyötä kannattajakuntansa kanssa; kunnanvaltuutettuna vähemmän ja nyt kansanedustajana vielä vähemmän. Samanaikaisesti Halla-aho viettää yhä suuremman osan ajastaan eliitin keskuudessa, keskustellen heidän kanssaan ja tehden heidän kanssaan yhteistyötä. Koska ihmisen identiteetillä ja minäkuvalla on melko voimakas taipumus muokkautua siihen suuntaan mitä hän tekee ja sanoo, voimme olettaa olevan mahdollista, että Halla-ahon ajatusmaailma lähentyi eliitin ajatusmaailmaa ensin kunnanvaltuutettuna ja lähentyy sitä vielä enemmän kansanedustajana toimiessa (Knox and Inkster 1968; Kraut 1973; Freedman and Fraser 1966; Cialdini et. al. 1978; Pallak et. al. 1980; Burger and Petty 1981; Kerr and McCoun 1985; etcetera). Ajatusmaailman ulkoiset ja julkiset puitteet voivat säilyä samoina ja henkilö voi myös itse ajatella ajatusmaailmansa säilyvän muuttumattomana, mutta kyse on siitä missä määrin sen todellinen ja käytännön toimintaan vaikuttava sisältö muuttuu.


Käänteisesti kannattajakunta, ollessaan vähemmän tekemisissä edustajansa kanssa, alkaa helposti suuntautua yhä enemmän muille alueille, menettää mielenkiintoaan, hajautuu, menettää keskittymistään, löytää uusia mielenkiinnon kohteita, hakeutuu toisten edustajien kannattajiksi, jne.


c) Kannattajakunnan edustajan intressien rakenne muuttuu hänen uransa edetessä. Kun hän ei vielä ole kunnanvaltuutettu tai kansanedustaja, hänen kannattajakuntansa suomat työmahdollisuutensa vaihtelevat 0:n (ei tule valituksi, tilanne pysyy samana tai neutraalina) ja +1 välillä (tulee valituksi, tilanne muuttuu positiivisesti). Kun edustaja on tullut valituksi kansanedustajaksi, suhde kannattajakunnan suomiin mahdollisuuksiin muuttuu psykologisesti negatiivisemmaksi. Kannattajakunta voi joko pitää tilanteen muuttumattomana, 0 (tulee valituksi uudestaan kansanedustajaksi ja tilanne pysyy samana), tai kannattajakunta voi rangaista kansanedustajaa työpaikan menetyksellä - 1 (kannattajakunta tiputtaa kansanedustajan eduskunnasta pidättäytymällä äänestämisestä tai äänestämällä jotain muuta ehdokasta). Tällä on taipumus etäännyttää kansanedustajaa kannattajakunnasta ja lähentää häntä eliittiin, erityisesti siten, että syntyy implisiittinen tai eksplisiittinen yhteisymmärrys siitä, että politiikasta tehdään ulkoisilta puitteiltaan kiivasta, tunteita nostattavaa ja näyttävää, mutta kulissien takana tehdään todellisuudessa eliitin konsensuspolitiikkaa, jolloin nykyinen eliitti kiertää turvallisemmin vuorovälein samoissa tehtävissä.


d) Edellistä vahvistaa kannattajakunnan psykologisessa rakenteessa tapahtuva muutos. Kun kannattajakunnan edustaja ei ole vielä tullut valituksi esim. kansanedustajaksi, kannattajien ja edustajan intressit on helppo pitää yhtenäisinä. Lähtökohtana heidän väleissään on nolla/ ei mitään ja melkein kaikki tapahtumat voidaan tulkita positiivisesti. Jos esim. eliitti vainoaa edustajaa ja vie hänet oikeuteen, edustaja on marttyyri, joka kärsii kannattajakunnan puolesta. Jos ryhmä menettää kannattajiaan jonkin tilanteen seurauksena, se on kaikille yhteinen vastoinkäyminen, joka lähentää kannattajia ja edustajia toisiinsa samalla tavalla kuin vaikkapa jokin luonnononnettomuus lähentää kyläläisiä ja kyläpäällikköä. Jos ryhmä saa voiton julkisessa väittelyssä tai lisää kannattajia, se on kaikkien yhteinen voitto. Jne. Kun edustaja tulee valituksi kansanedustajaksi, tilanne voi muuttua. Kannattajat kiinnittävät edustajakautta arvioidessaan huomiota eniten näyttäviin ja tärkeisiin tapahtumiin ja tiivistävät mielessään kauden tulokset niiden ympärille. Koska demokraattiseen hallitusprosessiin liittyy paljon kompromisseja ja siten tavallaan periksi antamista, ja oman politiikan ja periaatteiden turmelemista, siihen sisältyy näiden takia väistämättä ylimääräisiä ja erityisen negatiivisia asioita normaalisti ilmenevien negatiivisten asioiden lisäksi. Koska normaalistikin jonkin + 1 menettäminen on ihmiselle selvästi tärkeämpi kuin +1 saaminen, hallitusyhteistyössä korostuvilla kompromisseilla, menetyksillä, turmeltumisilla ja periksi antamisilla on taipumus värjätä hallitusvastuussa olevat negatiivisesti, vaikka hallitus olisi objektiivisesti toiminut menestyksellisestikin (Meyerwitz and Chaiken 1987; Brehm and Brehm 1981; etcetera). Kannattajat saattavat alkaa etsimään sellaisia uusia ehdokkaita, jotka eivät ole negatiivisten asioiden 'turmelemia', mutta joiden positiivinen potentiaali odottaa vielä täysimääräisenä ja puhtaasti kompromissittomana toteutumistaan ja käyttämistään kansanedustajana.


e) Laajennus kohtaan b) ja d). Hallitusvastuussa olevat puolueet eivät joudu pelkästään antamaan periksi omissa periaatteissaan ja poliittissa ohjelmissaan, vaan he joutuvat ottamaan omakseen vieraita ja todennäköisesti vastenmielisiä elementtejä muilta hallituspuolueilta. Vaikka tämä voi aluksi olla kansanedustajalle vastenmielistä, hänellä on taipumus kohta b):ssä mainittujen syiden takia omaksua uudet elementit pikkuhiljaa osaksi omaa minäkuvaansa ja identiteettiänsä. Samanaikaisesti kun demokraattinen prosessi lähentää eliitin jäsenten näkemyksiä toisiinsa, sekoittaa niitä toisiinsa ja lisää heidän yhteisyyden tunnettaan, se on kannattajien näkökulmasta turmeltumista ja pettämistä ja siten erottaa kannattajakuntia eliitistä.

f) Ryhmäpäätökset pakottavat kansanedustajat kompromisseihin sekä puolueen sisäisten erojen, että puolueiden välisten erojen suhteen.

Jne.

Valtion eliitti keskittyy ja erottuu kansasta.


Näiden ja muiden vastaavien tekijöiden ei tarvitse vaikuttaa demokraattisissa vaaleissa kuin suhteellisen pieneen vähemmistöön kannattajista ratkaisevasti ollakseen ratkaisevaa vaalien kannalta. Esim. puolueelta A puolueelle puolueelle B siirtyvä 10% kannattajista (A:n - 10% on samalla B:lle siirtyvä esimerkiksi  +11%) saattaa siirtää edellisten vaalien A:n suuren vaalivoiton B:lle. Eliitin on eri keinojen yhteisvaikutuksena melko helppoa saada aikaan tällainen siirtymä pois haastavasta puolueesta. 


***

Lopuksi voimme vielä tarkastella demokraattista prosessia metatasolta. Kun perussuomalaiset taistelevat poliittisesti, tekevät vaalityötä, vaikuttavat poliittisesti, kirjoittavat perussuomalaisten puolesta, lahjoittavat rahaa, käyttävät aikaansa, uhrautuvat  jne. he samalla panostavat yhä enemmän demokratian "peliin".*) Mitä enemmän he panostavat siihen, sitä enemmän he haluavat säilyttää "pelin" ja sen säännöt ja muodot; eiväthän he halua, että heidän panoksensa valuisivat hukkaan. Huomaamattaan perussuomalaiset uusintavat kaikesta vastarinnastaan huolimatta systeemin ja alistumisensa sille, koska systeemi on lopulta "peli", sen säännöt ja muodot, ja kaikki ne ryhmät, jotka se kattaa. Suurinta valtaa käyttävät, ne jotka ovat tämän "pelin" yläpuolella, ja muuttavat ja määräävät sen sääntöjä, muotoja ja rajoja. Älkäämme sulkeko itseämme ylimmän yhteiskunnallisen vallan ulkopuolelle.

*) En ole utilitaristi, enkä siis tarkastele yhteiskuntaa vajavaiselta peliteoreettiselta kannalta. Tässä artikkelissa "peli" on riittävä pintapuolinen yksinkertaistus.

Sivun näyttöjä yhteensä

Lukijat

Blogiarkisto