Hiljaista Pohdintaa

Hiljaista Pohdintaa

sunnuntai 31. heinäkuuta 2011

Liberaali kansainvälinen unelma murenee

Tarkalleen ottaen egyptiläiset islamistit eivät huijanneet liberaaleja ympäri maailman. Liberaalit huijasivat itseään rakentamallaan mielikuvitusmaailmalla, johon islamistien tarvitsi vain astua "sisälle". Oli vain ajan kysymys milloin liberaalien mielikuvitusmaailma tuhoutuu. Liberaalien illuusioiden palkka on islamistinen tulevaisuus.

http://www.youtube.com/watch?v=H4C27dXqE-I&feature=player_embedded

torstai 28. heinäkuuta 2011

Ajatuksia Norjan tapahtumista

Kristitty professori Bruce Charlton kirjoittaa (suomennos):

 Palautekehän sulkeminen

Sekulaarin hedonismin kohtalon sinetöi se hetki, jolloin se sulki kehän (tilanne, johon sekularismi sisäsyntyisesti väistämättä päätyy) - siten, että tuli sallituksi vaikuttaa palautteeseen, siten, että tuli hyväksyttäväksi muokata lopputuloksia samanaikaisesti kuin syötteitä.

Niin kauan kun ihmisluonto hyväksyttiin sellaisenaan, sekulaari humanismi rajoittui antamaan ihmisille sitä mitä he halusivat. Mutta kun ihmisluontoa alettiin pitää kulttuurin tuotteena, tuli sallituksi muuttaa sitä mitä ihmiset halusivat, tai muuttaa ihmisiä niin että he halusivat sitä mitä heillä on, tai sitä mitä heille tarjottiin.

Tuloksena on hulluus - systeemi, joka samanaikaisesti tyydyttää haluja, luo haluja, poistaa haluja ja vahvistaa haluja.

Miten tällaista systeemiä olisi mahdollista arvioida? Se on ainoastaan monimutkainen, epäselvä ja sekava itsensä oikeuttava prosessi.

Demokratia toimi suhteellisen hyvin niin kauan kun se oli äänestäjien toiveiden rekisteröintiä, mutta kun tuli mahdolliseksi muuttaa äänestäjien toiveita ja valintoja, ja muuttaa äänestäjien koostumusta - silloin demokratiasta tuli järjetöntä.

Tiede toimi kohtalaisen hyvin niin kauan kuin tiedemiehet yrittivät tarjota selvästi hyödyllisiä läpimurtoja; mutta kun tuli mahdolliseksi suostutella tavalliset ihmiset uskomaan, että mitä tahansa tiedemiehet ovat tehneet, se on läpimurto, ja kun menestyksen tieteessä alkoivat määritellä menestyneet tiedemiehet vertaisarviointisysteemillä - silloin olemme mielipuolisuuden alueella.

Kun palautekehä on suljettu, silloin olemme hulluuden valtakunnassa; panokset ja tuotokset, väitteet ja vastaväitteet pyörivät holtittomasti ja suihkuavat ympäriinsä keskipakoisesti; ei ole mitään perustaa onnistumisen ja epäonnistumisen määrittelemiseksi.

Hetkellisiä lepotiloja syntyy ainoastaan virallisen linjan kiristävästä pakottamisesta selittämään ja tulkitsemaan se mitä on tapahtunut ja tapahtumassa.

Vain loputon propagandasota, joka yrittää vakuuttaa ihmiset tästä tai tuosta - jossa mikään ei ole sen syvempää tai pysyvämpää kuin se, että ihmiset tässä ja nyt, väliaikaisesti, irrationaalisesti ja ulospäin ovat hiljaa ja tyytyvät osaansa.

***

(Valkea jatkaa)

* Liberaalilla eliiteillä ympäri Euroopan oli joitakin vuosikymmeniä sitten potentiaalia pitää yllä kestävää ja tietyin varauksin hyvää yhteiskuntajärjestystä; riittävästi älykkyyttä; kykyä pitkän tähtäimen ajatteluun; sopivasti käytännönläheisyyttä; useimmiten ei liikaa utopistista idealistisuutta; järkevä vuorovaikutussuhde kansan kanssa; kansa, jolla oli kyky elää rauhallista yhteiseloa, ja rakentaa toimiva ja hyvä yhteiskunta. Mutta liberalismi yhdessä yksiulotteisen rahan ja vallan tavoittelun kanssa johti liberaalin eliitin käynnistämään maahanmuuton ja viemään liberalismin periaatteita niiden loogisiin päätepisteisiin. Nyt yhteiskunnat ovat laajasti poliittisesti levottomassa ja väkivaltaan taipuvaisessa käymistilassa ja hallinta on pikkuhiljaa luisumassa pois liberaalin eliitin käsistä. Tämä on maailmankin mittakaavassa poikkeuksellisen negatiivinen "saavutus". Liberaalin eliitin ei olisi tarvinnut muuta kuin vaikkapa ottaa soveltaen mallia itä-Aasian etnisesti yhtenäisistä, moderneista ja puoliliberaaleista valtioista, ja eliitin ja kansojen rauhaisa ja hyvinvoiva yhteiselo olisi voinut jatkua periaatteessa ikuisesti.

* Poliittinen systeemi pitkälti luo oman oppositionsa, toisin sanoen oppositiolla on aina taipumus olla enemmän tai vähemmän käänteinen peilikuva systeemistä. Breivikin ajatusmaailma on loogisesti käänteinen liberaalille systeemille, tosin ääripisteeseensä vietynä poliittisesti, käytännön osalta, sekä siten, että Breivik halusi yksin saada aikaan ratkaisevan muutoksen. Koska liberaali systeemi on suuri koneisto ja Breivikin muutosvoima on keskittynyt vain yhteen ihmiseen, ei monien ihmisten yhteistyöhön, siitä on väistämättä seurauksena se, että Breivikin keinojen täytyy olla radikaaleja ja/tai väkivaltaisia. Breivik edustaa monessa suhteessa taipumuksiltaan Gaussin käyrien ääripäitä. Hyvä ja järkevä systeemi on sellainen, että sen käänteinen peilikuva ei anna riittävästi loogisia sytykkeitä ja aineksia Breivikin kaltaisille ääritapauksille, jolloin on todennäköistä, että suurin osa heistä suuntaa huomionsa rakentavasti tai ainakin selvästi vähemmän tuhoisasti. Liberaalin systeemin käänteinen peilikuva tarjoaa kuitenkin kaikenlaisille ääriaineksille runsaasti loogista käyttövoimaa.

* Sivuutin aikanaan poliittiselta kannalta suomalaisten kouluampujien Saaren ja Auvisen julistukset ja kirjoitukset, koska ne olivat sekavia ja epäloogisia. Niiden perusteella en usko niitä internetissä kiertäviä perustelemattomia huhuja, joiden mukaan Auvisen älykkyysosamäärä oli 180. Breivik on toimintansa, yliopisto-opiskeluidensa, työuransa ja kirjoitustensa perusteella teknisessä mielessä älykäs. Hän vaikuttaa tietojeni perusteella (sikäli kun ne eivät ole Breivikin tai median vääristelemiä tai riittämättömiä) olevan päättäväinen, pitkäjänteinen,  positiivisella tavalla sosiaalinen, hänellä on kykyä harkittuun riskinottoon, taitava, suurelta osin looginen, suunnitelmallinen, ahkera, jne. Toisaalta hänellä näyttää olevan jossain määrin taipumusta narsismiin, jossain määrin psykopaattisia piirteitä, suhteettomuutta (rajattomuutta) ja loogisuuden suhteettomuutta, histrionisia piirteitä, hypomaanisuutta, jne. Hän on toiminut menestyvänä liikemiehenä ja yritysjohtajana. Ei ole vaikea kuvitella Breivikiä esim. suuren yrityksen tai ehkä valtiobyrokratiankin menestyvänä ja arvostettuna johtajana, jos hän olisi valinnut toisin. Breivikin psykologia ei itsessään riitä selittämään hänen tekojaan, vaikka se on osaltaan ollut vaikuttamassa hänen toimintaansa. Psykologisesti Breivikin kaltaisia; tai häiriintyneisyyden laadultaan erilaisia, mutta sen asteelta suunnilleen samantasoisia; tai häntä häiriintyneempiä henkilöitä on suhteellisen paljon Gaussin käyrien ääripäissä, ja selvästi suurin osa näistä sovittautuu normaalissa yhteiskunnassa tavalla tai toisella rakentavasti yhteiskuntaan.

* Breivikiä on väitetty kristityksi. Aluksi hän ilmoitti olevansa kulttuurikristitty, joka ei usko Jumalaan ja Jeesukseen, eli hän ei ollut kristitty ollenkaan. Myöhemmin hän kertoi tulleensa uskoon, koska siitä saa psykologisen "boostin". Vaikka tämä on teknisesti totta, "boosti" on kristinuskossa merkityksetön sivutuote, joka ei ole riittävä peruste kristillisyydelle. Kristinusko ei ole piristysjuoma, vaan koko elämän orientaatiota Jumalaa kohti. Breivikin käsitys kristinuskosta on pinnallinen ja kummallinen, jonkinlaisen liberaalin "happy happy positive small talk psychologyn" -orientaatiota kohti kristinuskoa. Liberaali ajattelutapa on tuhonnut ajattelun perusteet niin perusteellisesti, että monet ihmiset eivät enää pysty kääntymään omin neuvoin kristityiksi, vaikka haluaisivat. Ilman pyhien miesten ohjausta he eivät saavuta kristinuskoa. Toisaalta ilman seurakuntaa ja pyhien miesten ohjausta kukaan ei pysty kehittymään korkealle tasolle kristillisyydessä.

* On ollut negatiivinen spektaakkeli Norjan tapahtumien tiimoilta seurata kuinka paljon liberaalit dominoivat monien arvokonservatiivien ajattelua, tunne-elämää ja toimintaa. Arvokonservatiivit pahoittelivat spontaanisti tapahtunutta, mutta tämä ei, kuten tavallista, riittänyt liberaaleille, vaan he  alkoivat kiristämään irtisanoutumisia monenlaisista asioista ja luopumista arvokonservatiivisuudesta. Lisäksi liberaalien kannanotoissa ilmenee jatkuva pyrkimys kohti tukahduttavampaa poliisivaltiota, joka entisestään pahentaa vastakkainasetteluja. Eivät vasemmistoliberaalit koskaan irtisanoudu mistään, eivätkä luovu vasemmistolaisuudestaan silloin kun kotimaassa tai maailmalla vasemmistolaiset käyttävät väkivaltaa. Itseasiassa monissa länsimaissa väkivaltaiset vasemmistolaiset ovat liberaalin eliitin epäsuorasti luomia, rahoittamia, ylläpitämiä ja suojelemia (Englanti, Saksa, Ranska jne.). Tämä on konkreettinen yhteys, kun taas suomalaiset arvokonservatiivit eivät edes tienneet Breivikin  tai "korkeimpien lakien valvojaritareista", sikäli mikäli niitä Breivikin lisäksi on olemassa.

En irtisanoudu mistään ja lupaan lieventää arvokonservatismiani jonkin verran sitten kun liberalismia ei enää ole. Osa arvokonservatiivisuudestani on suoraa seurausta liberalismista ja kiinteästi sidoksissa siihen. Mielelläni irtisanoutuisin kokonaan liberalismista, mutta se ei valitettavasti ole vielä tällä hetkellä mahdollista.
 
Kenraalimajuri Smedley Butler sanoi 1933 pitämässään puheessa mm. (suomennos):

"Sota on rikollista liiketoimintaa. Rikollista liiketoimintaa voidaan uskoakseni parhaiten kuvata joksikin, joka ei ole sitä mitä se ihmisten enemmistölle näyttää olevan. Vain pieni sisäpiiri tietää mistä on kyse. Sotaa käydään erittäin harvojen hyödyksi massojen kustannuksella.

Kannatan riittävää puolustusta rajoilla enkä mitään muuta. Jos jokin valtio tulee tänne taistelemaan, silloin taistelemme. Amerikassa ongelmana on se, että kun dollari tuottaa vain 6 prosenttia täällä, Amerikasta tulee levoton ja se lähtee  merten yli hakemaan sataa prosenttia. Lippu seuraa dollaria ja sotilaat seuraavat lippua.

En enää koskaan lähde sotaan  suojellakseni  pankkiirien kapisia investointeja, kuten aiemmin tein. On ainoastaan kaksi asiaa joiden vuoksi meidän täytyy sotia. Kotimme ja perustuslaki. Sota minkä tahansa muun syyn vuoksi on pelkkää organisoitua rikollisuutta.

Rikollisten keinojen varastossa ei ole yhtään temppua, jota armeijan gansterit eivät tiedä. Heillä on "sormimiehet" osoittamassa vihollisia, "muskelimiehet" tuhoamassa vihollisia, "aivot" suunnittelemassa sodankäyntiä ja "Suurena Johtajana" on kansainvälinen kapitalismi.

Voi vaikuttaa oudolta, että minun kaltaiseni armeijan mies käyttää tällaisia vertauksia. Rehellisyys pakottaa minut siihen. Olin kolmekymmentäkolme vuotta ja neljä kuukautta aktiivisessa palveluksessa tämän maan ketterimmissä sotilasjoukoissa, merivoimien jalkaväessä. Palvelin kaikissa kaaderiupseerien arvoissa  luutnantista kenraalimajuriksi. Palvelusaikana käytin suurimman osan ajastani korkean tason muskelimiehen työhön suuryritysten, Wall Streetin ja pankkiirien puolesta. Lyhyesti, olin kapitalismin gangsteri.

Silloin aikanaan lähinnä epäilin olevani osa rikollista liiketoimintaa. Nyt tiedän sen. Kuten kaikilla muillakin sotilasammattilaisilla, minulla ei ollut yhtään omaa ajatusta kunnes lähdin palveluksesta. Ajatukseni liikkuivat kuin sätkynukke lankojen varassa kun tottelin ylempien upseerien käskyjä. Tämä on tyypillistä kaikille armeijan palveluksessa oleville.

Autoin tekemään Meksikon, erityisesti Tampicon, turvalliseksi Amerikkalaisille öljy-yhtiöille 1914. Autoin tekemään Haitin ja Kuuban National City Bankin pojille mukaviksi paikoiksi kerätä tuottoja. Autoin raiskaamaan puoli tusinaa keski-Amerikan tasavaltaa hyödyttääkseni Wall Streetiä. Rikollisen liiketoiminnan lista on pitkä. Autoin puhdistamaan Nicaraguan kansainväliselle Brown Brothers pankille 1909-1912. Toin valoa Dominikaaniseen tasavaltaan Amerikan sokeriyhtiöiden puolesta 1916. Kiinassa autoin huolehtimaan siitä, että Standard Oil sai toimia rauhassa ilman ahdistelua.

Noina vuosina minulla oli, kuten pojat takahuoneissa sanovat, hieno bisnes. Kun katselen sitä mielessäni, minulla on sellainen tuntu, että voisin antaa Al Caponelle muutamia vinkkejä. Parhaimmillaan hän pystyi pyörittämään rikollista liiketoimintaansa kolmen kunnan alueella. Minä toimin kolmen mantereen alueella."

***

Liberaali systeemi muistuttaa sotaliiketoimintaa, joka "ihmisoikeus", "humanitaarisuuden puolustus", "liberaalin demokratian levittäminen" jne. -sotineen on tietysti osa liberalismia. Massoille luodaan valtava positiivisen happy happy talkin kaikkea hyvää kaikille ihmisille -pintakerros, jota pidetään yllä suostuttelemalla, ujuttamalla se kaikkeen mukaan osaksi "normaalia" toimintaa tai "normaalia" tarjontaa, pakottamalla, kiristämällä, huijaamalla, vääristelemällä, jne. Massat haluavat happy happy talkia ja imevät sen ahneesti sisäänsä, ja siten pinnan alla pintakerrokselle käänteinen liberaalin systeemin toiminta voi jatkua rauhassa ja huomaamatta. Happy happy talk syrjäyttää massoille todellisuuden pitkälti heidän omasta halustaan. Liberaali systeemi käyttää hyväkseen ihmisten voimakkaita sosiaalisia tarpeita.

lauantai 16. heinäkuuta 2011

Liberaali taktiikka ja konservatiivinen strategia (edit)

Tässä kirjoituksessa verrataan introvertteja ja ekstrovertteja kokonaisuuksina suhteessa toisiinsa. Ne ovat laajoja ihmisryhmiä, joissa on paljon variaatioita. Siten luetellut ekstroverttien ominaisuudet eivät tarkoita, että jokaisella ekstrovertilla on kaikkia näitä ominaisuuksia, tai toisinpäin suhteessa introvertteihin. Lisäksi jotkut ekstroverttien luetellut ominaisuudet ovat osin vastakkaisia, esim. ekstroverttien sosiaalinen lahjakkuus johtajatasolla on yhteydessä riittävään älykkyyteen ja pitkäjänteisyyteen. Lisäksi on huomioitava se, että liberaali valta perustuu sen kykyyn tavalla tai toisella sulkea biopolitiikallaan (Foucault) vaikutuspiiriinsä kaikenlaisia ihmisiä, joilla on kaikenlaisia luonteenpiirteitä. Kyse on enemmän siitä, millä populaation normaalijakautuneilla suuren tason luonteenpiirteillä on eniten luontaista taipumusta liberaalin yhteiskunnan de facto edellyttämään ajatteluun ja toimintamalleihin.

***

Kun maniaan sairastuneelle näytetään esimerkiksi filmiä saastaisesta ja tautien syömästä narkkarista, joka tonkii likaisesta ulosteiden täyttämästä metron WC:stä huumeannostaan, on tavallista, että hän sanoo innoissaan: "Vau, mahtavaa, mielenkiintoista, haluan tutustua tuohon tyyppiin." Maanikoille on tyypillistä se, että kaikenlaiset rajat ei-toivottavan ja toivottavan, saastaisen ja puhtaan, haitallisen ja haitattoman, vahingollisen ja hyödyllisen, iljettävän ja miellyttävän, kuvottavan ja houkuttelevan, järjettömän ja järkevän, sairaan ja terveen, oman ryhmän tai perheen ja ulkopuolisten, jne. välillä joko katoavat kokonaan tai heikkenevät. Mania ei ole erillinen tila, vaan sitä voi pitää tiettyjen luonteenpiirteiden voimistumana; toisin sanoen se on jatkumo linjalla ekstrovertti-hypomania-mania. Tyypillinen liberaali on ekstrovertti, ehkä hypomaanikkokin, jolla on luontaista taipumusta kaikenlaisten rajojen heikkouteen, joita liberaali yhteiskunta pyrkii palkkioillaan, rangaistuksillaan, manipuloinneillaan, propagandallaan, sosiaalisella paineella jne. heikentämään lisää. Ekstrovertit ovat keskimäärin vähemmän älykkäitä kuin introvertit ja introverttien suhteellinen osuus kasvaa sitä suuremmaksi mitä korkeamman älykkyystason joukkoa tarkastellaan (koko väestöstä introverttien osuus on eurooppalaisittain ehkä n. 25%, Suomessa osuus on suurempi). Ekstroverttien vähäisempi älykkyys heikentää edelleen järkevien rajojen asettamista, ja viisaiden arviointien ja päätösten tekoa. Ekstroverteilla on myös taipumusta liialliseen itseluottamukseen, turhaan riskinottoon, hetken mielijohteista toimimiseen, pintapuolisuuteen, lyhytjänteisyyteen, ailahtelevaisuuteen, ja itsensä, ryhmiensä ja projektiensa yliarviointeihin. Nämä heikentävät järkevien rajojen ylläpitämistä.

Introverttien luonteenpiirteet ovat jossain määrin vastakkaisia ekstroverttien luonteenpiirteille. Introverteilla on luontaista taipumusta pitää yllä kaikenlaisia järkeviä rajoja, ts. heillä on taipumusta konservatismiin. Heidän heikkoutenaan liberaalissa yhteiskunnassa on se, että he ovat taipuvaisia sosiaaliseen (eivät välttämättä älylliseen) konformismiin, joten liberaalissa yhteiskunnassa he useimmiten pitävät yllä rajojaan ei-julkisesti omissa pienissä sosiaalisissa piireissään. Ekstroverttejä on enemmän, he ovat sosiaalisempia ja sosiaalisesti lahjakkaampia, he usein nauttivat julkisista- ja johtajatehtävistä, joissa he saavat olla sosiaalisesti esillä. Johtajien optimaalinen älykkyysosamäärä on n. 120-140 välillä, ei korkeampi. Nämä tekijät yhdessä vaikuttavat siihen, että ekstrovertit ovat yliedustettuina johtajien joukossa ja heillä on keskimäärin yksi yhteen verrattuna enemmän vaikutusvaltaa, joten he useimmiten asettavat yhteiskunnan välittömät agendat. Jos yhteiskunnan ideologiaksi on valittu liberalismi, ideologian ja ekstroverttien välille syntyy haitallinen ja itseään vahvistava kierre, jossa kaikenlaiset järkevät rajat rapautuvat ajan kuluessa. Tämä johtaa lopulta systeemin tuhoutumiseen.

Yksittäiset rajat, esim. valtion rajat, eivät ole erillisiä muista rajoista, ne eivät ole tyhjiössä. Rajat muodostavat kokonaisuuden ja vaikuttavat toisiinsa; tukevat ja vahvistavat toisiaan tai heikentävät ja estävät toisiaan. Kun liberaali yhteiskunta heikentää esim. julkista hyvää käyttäytymistä, se houkuttaa ja ohjaa suoraan ja epäsuorasti myös muiden rajojen rikkomiseen. Jos ympäristö on kaupallisesti ja ei-kaupallisesti yliseksualisoitu, se houkuttelee aviomiestä ja aviovaimoa toistuvien hetkellisten seksuaali-impulssien ja sosiaalisen esimerkin houkuttelemina pettämään aviopuolisoa, rikkomaan perheitä ja asettamaan lapset huonoon asemaan. Samat hetkelliset ja lyhytnäköiset seksuaali-impulssit houkuttelevat näkemään valtakunnan rajat pelkkinä esteinä omien seksuaali-impulssien toteuttamiselle esim. aasialaisnaisten tai lähi-idän miesten kanssa. Yliseksualisoitu ympäristö houkuttelee erityisesti nuorempia miehiä levottomaan, häiriköivään ja tappelevaan käyttäytymiseen. Löyhät valtion rajat houkuttelevat, luovat insentiivejä ja pakottavat moniin sosiaalisten normien ja käytöksen,  kulttuurillisten käytäntöjen, laillisten periaatteiden, taloudellisten sääntöjen,  jne. heikennyksiin. Jne.

Liberalismi ja sen rajattomuus ovat lyhyen tähtäimen taktiikkaa lyhytnäköisten asioiden maksimoimiseksi.

Konservatismi ja sen rajat ovat korkeiden investointien ja pitkän tähtäimen hyödyllinen sosiaalinen strategia perheille ja lapsille, yhteisöille, etnisille ryhmille, seurakunnille ja valtioille.

tiistai 5. heinäkuuta 2011

Keskiaikaisen ja nykyisen ajattelutavan vertailu

Kristitty professori Bruce Charlton lainaa Thomas Howardin kirjaa Chance or the Dance, A critique of modern secularism, ja kommentoi.

http://charltonteaching.blogspot.com/2011/07/medieval-and-modern-contrasted-by.html

Sivun näyttöjä yhteensä

Lukijat

Blogiarkisto