Hiljaista Pohdintaa

Hiljaista Pohdintaa

maanantai 31. lokakuuta 2011

Kiertoajelu Detroitissa, Euroopan tulevaisuudessa

Tältä näyttää sitten kun länsimainen sivilisaatio romahtaa. Afrikkalais-amerikkalaisten kätten jäljet ovat selvästi näkyvissä. (musiikki on häiritsevää, joten äänen voi vaimentaa halutessaan pois): 




torstai 27. lokakuuta 2011

Hyvät ja kauniit muodot kaiken lähtökohtana

Professori Bruce Charltonin blogin kommenttiosastosta:

Kristor said...

    Without forms, there is no theory, but rather only an ever-growing body of facts – only natural history, raw data that has not been processed, but rather only collected. When scientists begin to understand the patterns and regularities that to their patient contemplation become apparent in the raw data, and to develop a series of equations that seem to describe them, they have begun to build a *formalization* of the data. They have begun, that is, to discover and express in mathematical terms the *form* of the data, the form of the phenomena under consideration. The really strange thing about forms, so far as I am concerned, is the fact that some of them are attractive. Physical systems seek to realize them; this is the whole meaning of cybernetic homeostasis and the statistical reversion to the mean. It is seen also in physics, with. e.g., the Pauli Exclusion Principle, or for that matter the conservation laws. That matter seeks out these arrangements, that these arrangements are thermodynamically stable, that they are equilibria, regularities of nature, is deeply spooky. We take it for granted because it is everywhere in the world; but it needn't be so. Which is to say, there needn't be a causal *order,* i.e., a world, at all. This attractiveness of certain forms comes from – where? It is expressed in Aristotelico-Thomistic metaphysics as final causation: the tendency, the nisus, the urge, of a given state of affairs toward the production of a certain form at some point in the future. Urge, erg, work, ergo: all the same word, at root. Things want to be a certain way, that is typified by justice, or harmony, or krasis, as the Greeks variously expressed the same notion; or as the Hebrews thought of it, righteousness, tsedeq. It is only a step to infer that physical transactions are without exception transmissions of information - of form - from one event, and about that event, to another. But information is intensional; it is always about something other than itself. It is, that is to say, a sign, and a signal; so that physical transactions are more like accepted proposals or answered prayers than they are like one dead thing bonking into another. Whitehead added that the forms are attractive because they are beautiful, absolutely beautiful, beautiful as such. I.e., their beauty is an aspect of their essential nature. It is given necessarily, along with what they are, and by definition. I.e., it is eternal. This is why he, and Augustine and Plato, referred the beauty of the Forms to the Form of the Forms, from which they all derive; which is the Form of the Good – to God. Certain Forms are beautiful and attractive to creatures because God from all eternity finds them beautiful and attractive, and would that they were realized concretely. So that, when we experience the sublimely beautiful, we experience a bit of what God experiences. And, also, so that when creatures actualize a form, they are accepting God’s proposal (at least in part, and even if only poorly, or disagreeably). The pattern evident in matter, then, derives in the first instance from the Pater. As Professor Digory said in The Lion, the Witch and the Wardrobe: "What are they teaching in the schools these days? It's all in Plato; it's all right there in Plato."

    27 October 2011 08:54     

    bgc said...

    @Kristor - thanks for that excellent comment. Given the attractiveness of the forms, the fact they are so widely and systematically violated is indirect evidence of *purposive* evil at work, it seems to me. Because accidental or random-error violation of the forms would be self-correcting - due to regression to the mean and other phenomena you mention - therefore that there is no regression to the mean over time or generations implies that there is a force maintaining, and increasing, deviation from the mean. This in turn suggests to me deviant 'forms' - which are presumably partial and/or distorted true-forms (i.e. with some good in them, but unbalanced) - which might stand as a definition of evil. These deviant forms are (presumably) maintained and amplified by morphic resonance, which is fuelled (and the process would need plenty of fuel) by something akin to 'demonic energy' - a force which is motivated to distortion and disruption of natural forms.

    27 October 2011 13:14

Matias said...

    In my field of work, jurisprudence, it is hard to make sense of what most academic lawyers are saying, because there is no structured metaphysical theory of law. Jurisprudence in the West was born when the medieval scholars started to study ancient Roman lawyers and recognized the forms (person, property, contract etc.) that they used in legal reasoning. The understanding of such a finite number of legal forms was continued in various modern theories of "natural law" until the 19th century, although the number and status of these forms was debated. One Adolf Reinach had written a good account of the finite number of legal forms and their metaphysical status in the early 20th century. Unfortunately he was killed in the Great War. In the 20th century, discussion of metaphysical questions has generally been avoided in jurisprudence. The theory of legal positivism stated that the democratically elected parliaments or common law judges can create new rules in whichever forms they like. This corrupted traditional jurisprudence, and now the only theory is deconstruction of law: which means accepting chaos. Basically jurisprudence nowadays is political advocacy or justification of political decisions post factum. Non-political jurisprudence would mean accumulating data on various laws and decisions.

    27 October 2011 14:28

bgc said...

    @Matias - That is a very interesting and important point, which I had not previously considered. Modern Law (especially as influenced by the European Union) is actually a kind of anti-Law: it has retained its aspiration for coherence and non-self-contradiction but only achieves this by introducing fundamentally vague and arbitrarily-enforced subjectivity at key nodal points: such as 'hate' laws, the idea of 'offense' and radically-confused notions of 'equity'. We have the worst of the two basic systems of justice - the old medieval idea of judging people by their reputation and the later medieval idea of procedural justice. We now have the impersonality and incompleteness of procedural Law to the nth degree (vast numbers of detailed laws); combined with an inversion of judgment by reputation: so that we are more concerned to avoid incorrectly punishing a bad person for something they may not have done; than to avoid punishing a good person for a non-wicked procedural transgression. And we have indeed inverted the categories of good and bad persons (in order to avoid 'prejudice).

    27 October 2011 15:02

Kristor said...

    When Kepler speaks of geometry, he refers to the Pythagorean/Babylonian music of the spheres, the numerical order and harmony that men through most of history saw governing nature both above and below. It is coterminous with the Stoic/Judeo-Christian Logos Judeo-Christian in that John and Philo, both orthodox Jews, used the Greek Logos to refer to the second Person of the Trinity – they both recognized that the Stoic Logos was YHWH. It is the Tao: when the Jesuits were translating the Bible into Mandarin, they translated “Logos” as “Tao” (doubly apt for the Person Jesus described as the Way; the Tao is the Way of Heaven). Note finally that the music of the spheres is sung by the Heavenly Host; the spheres are embodiments of angels. “Sabaoth” means “Cosmos,” and both those terms mean “Host arrayed as for battle.” So the Logos is the Order of Heaven as well as of Earth. When Kepler says that geometry is co-eternal with God, then, all he is saying is that the Logos is co-eternal with the Father. When he asks, “What exists in God that is not God Himself?,” he asserts the consubstantiality of the Father and His Son, the Logos. Whatever is true of an eternal being is by definition true eternally. Kepler is expressing monotheism. When he says that geometry provided God with a model for the Creation, he simply rehearses the ancient doctrine that creation is the image of God, or as Plato had it, the moving image of eternity. Because God is the only eternal being, there can be no other being than He that could have operated for Him as a model for His creation. Everything other than God, then, follows upon Him (in every sense of “follows”). Thus is Man – and by extension the whole world that produced him, that forms the proscenium of his existence, and of which he is an integral part – made in the image of God. This is all to say that the forms of things are derived from the aboriginal instantiation of the Forms in God. All the Forms, then, are present implicitly in everything that exists; for each Form is logically related to all the others (if only by negation: giraffe = ~~ giraffe (so that the explicit expression of the form of the Giraffe in a given actual giraffe = the explicit non-expression of all non-Giraffe Forms = the implicit expression of all non-Giraffe Forms)), so that if we express one of them, we may work our way thence to any other, stepwise. This is how the whole domain of the Forms is made available to our introspection. It is how we are able to recognize them in our sensorium. It is how we are able to reason our way through maths; is how Socrates could elicit from the untutored boy an explicit, precise statement of arcane geometrical truths that had always been apparent to his inherent unconscious apprehension, as aspects of his very being. And this is how the Forms are made available to a new occasion of becoming, so that they may inform it and guide it in the way that it ought to go; it is how morphic fields are present to operate on events that are widely separated in space and time (and evolutionary history – the omnipresence in nature of the formal notion of vision (and, ipso facto, of the potentiality of becoming oneself a seeing thing) accounts for the independent invention of vision by several diverse branches of the morphological tree)(NB: “in-vention” = “in-Spiriting”)(it should also be noted in this connection that with each new moment of a seeing animal’s existential career, that animal re-invents vision, along with every other formal aspect of its substance; continuity is just reiterated quanta of actualization of the same forms). Every concrete recurrence of a Form, then, is an instance of anamnesis.

    27 October 2011 20:09


    Kannattaa lukea myös kommenttien lähtökohtana oleva blogikirjoitus:     


tiistai 25. lokakuuta 2011

Pohdintoja Jumalasta, osa 2 (edit)

 Tämä kirjoitus on vastaus joihinkin yleisiin ateistien kommentteihin ja jatkoa seuraavalle kirjoitukselle:


Pyydän ateisteja suodattamaan mielessään tästä tekstistä ja linkitetyistä teksteistä kaiken uskonnolliseksi ja puolueelliseksi katsomanne tiedon, jotta saatte niistä neutraaliksi katsomanne tiedon.




Jos uskomme tieteeksi sen mistä voimme tehdä havaintoja ja tutkimuksia, eli tähän aiheeseen liittyen kaukoputkilla ja muilla havaintovälineillä havaittavan avaruuden, joudumme myöntämään, että todisteet viittaavat useiden osatekijöiden erittäin tarkkaan älylliseen suunnitteluun. Jos taas hyväksymme matemaattisen sadunkerronnan avaruuden ulkopuolisista todellisuuksista, joita on teoreettisesti kehitelty monia (ristiriidat ja keskinäinen poissulkevuus) ja joista emme voi tehdä suoria havaintoja (uskonasia), meidän on hyväksyttävä niin valtavat avaruuksien, tilan, materian, ajan ja vaihtoehtojen määrät (multiversumi, inflaatioteoria jne.), että superälykkään olennon kehittymiselle on selvästi nollaa suurempi todennäköisyys, jonka suuruutta emme pysty määrittelemään. Jos multiavaruus/ multiversumi -teoria pitää paikkansa, avaruuksia on todennäköisesti paljon enemmän kuin havaitsemassamme avaruudessa atomeja, 10 potenssiin 83. Vaikka teorian mukaan suurin osa avaruuksista on elinkelvottomia tai ne luhistuvat nopeasti takaisin lähtöpisteeseensä, elinkelpoisia avaruuksia on silti niin valtava määrä, että superälykkään olennon kehittymiselle jossain niistä on pitkien aikojen kuluessa hyvät mahdollisuudet. En väitä, että juuri tämä on Jumalan alkuperä tai että ihmiset pystyisivät omista lähtökohdistaan kuvittelemaan sen mitä on kaukaisimpien havaintojemme tai aikaperspektiivimme ulkopuolella, mutta Jumalan (superälykäs olento ateistisessa kontekstissa) todennäköisyys nousee silti niistä tieteellisistä tutkimuksista ja teorioista, jotka ateistit hyväksyvät, ja joihin he uskovat ja luottavat. Tämä synnyttää ateismiin sisäisen ristiriidan. Ateistien omien tieteellisten uskomusten perusteella vähin rehellinen ja älyllisesti looginen mihin he voivat uskoa, on Jumalan todennäköisyys ja jonkinlainen agnostisismi.

Tämä on looginen lähtökohta keskusteluille.

Ateisteille on tavallista vedota psykologiaan, esim. (suora lainaus):

"Ihmisellä on synnynnäinen luonnollinen tarve uskoa asioihin ja se selittyy ihmisaivojen toiminnalla. Ihmisen on helpompi hyväksyä asioita yliluonnolliseksi (jos se on omassa maailmankuvassa "looginen selitys"), kuin että asia jäisi aivoille "selittämättömäksi". Esimerkiksi muistitesteissä, joissa testataan epäloogisten tarinoiden muistamista käy niin, että mitä kauemmin aikaa kuluu, niin sitä enemmän unohtuneilla asioilla on taipumus korvautua omasta mielestä loogisilla tapahtumilla."

Ihminen on äärimmäisen huono sisäistämään omaan maailmankuvaansa nähden epäloogisia uusia asioita, koska vanhat ajatukset ovat usein tiiviisti verkostoituneet ristiin niin, ettei vain yhden asian muuttaminen riitä, vaan epäloogisen asian sisäistäminen vaatisi romuttamaan ison osan maailmankuvaa."

Ehkäpä "äärimmäisen huono" on liian jyrkästi sanottu. Lisäksi ihmisillä on usein paljon keskenään ristiriitaisia ajatuksia. Toisaalta jatkuvuuden ja sitoutumisen psykologinen periaate; maailmankuvaan liittyvät statukselliset ja taloudelliset intressit; maailmankuvaan liittyvä sosiaalinen paine ja konformismi; kotikasvatuksen vaikutus; auktoriteettien vaikutus jne. selittävät suurimman osan maailmankuvan muuttamisen vaikeudesta. Mutta jatketaan.

Yliluonnollisuudesta kirjoitin aiemmin seuraavasti:

"Jos Jumala, jota sinä ehkä teknisessä mielessä nimittäisit superälykkääksi olennoksi, haluaa tehdä jotain mikä on meidän kannaltamme ihmeellistä ja joka rikkoo luonnontieteen lakeja, se on helppoa, samalla tavalla kuin me paljon lievemmällä erolla voimme tehdä ihmeitä ja yliluonnollisia asioita esim. Amazonin sademetsissä vielä paikoin tavattavien kivikautisten heimojen mielestä." Kyse ei siten ole halusta selittää selittämätöntä yliluonnollisella, vaan sen myöntämistä, että meitä kyvykkäämpi superälykäs olento näyttää meistä luonnostaan yliluonnolliselta. Superälykäs olento pystyy selittämään itse itsensä ja oman toimintansa, joten hän ei ole itselleen yliluonnollinen.

Toisaalta voimme havaita, että ateistin esittämät psykologiset periaatteet sopivat yhtä hyvin ateismin, tieteen, tai minkä tahansa ideologian tai maailmankuvan ylläpitämiseen. Esim. ateisti kirjoitti väittelyssä keskenään epäloogisia, ristiriitaisia ja virheellisiä väitteitä, mutta muistaa myöhemmin kirjoittaneensa pelkästään loogisia, oikeita ja paikkansapitäviä väitteitä. Kaikki ihmisten ajattelu koostuu heuristisista ja/tai puolueellisista prosesseista, joten kaikki mitä ihmiset ovat koskaan sanoneet tai kirjoittaneet voidaan kumota vetoamalla johonkin psykologiseen yksinkertaistukseen ja/tai puolueellisuuteen, joita on runsaasti valittavana. Kumoutuuko nyt kaikki ihmisten ajattelu pelkkinä psykologisina yksinkertaistavina ja johonkin suuntaan puolueellisina prosesseina? Ateistit pyrkivät psykologiaan vetoamalla kumoamaan kristittyjen argumentteja ennenkuin väittely on alkanut, ja voittamaan väittelyn ennenkuin se on alkanut, vaikka kaikki sellaiset argumentit voidaan kääntää sataprosenttisesti heitä itseään vastaan. Ehkäpä ateistit pyrkivät voittamaan nyrkkeilyottelutkin käymällä sanomassa tuomarille tyrmänneensä vastustajan ennenkuin ottelu on alkanut.

Mutta autetaan ateisteja vetämällä psykologian säkistä uskontospesifinen esimerkki. On esim. esitetty, että ihmisillä on taipumus uskoa elolliseen tai muuten aktiiviseen tekijään, joka on tuntemattomien tai vielä selitystä vailla olevien ilmiöiden takana. Ihmisen on täytynyt evoluutionsa aikana varoa petoja ja myrkyllisiä otuksia, hyökkääviä rosvoja ja vihollisia, kivi- ja lumivyöryjä, ja muita yllättäviä, nopeita ja potentiaalisesti vaarallisia tekijöitä. Jos hämärässä lähellä jokin puska kahahtaa ja liikahtaa, ihmisen on usein parempi vaistomaisesti erehtyä pitämään sitä jonkin pahantahtoisen olennon tai pahaenteisen tapahtuman merkkinä, jotta hän osaa olla varuillaan ja valmiina toimintaan potentiaalisen uhkan takia, kuin että hän vaistomaisesti ajattelisi, että ei siellä mitään ole, se on vain tuuli. Tästä ihmiset ovat sitten teorian mukaan siirtyneet animismiin, jossa kaikenlaisten luonnonilmiöiden ja objektien takana on tekijöitä ja näkymättömiä henkiä. Ihmisille on siten kehittynyt sisäsyntyinen "jumalvaisto".  Lapset esimerkiksi alkavat usein spontaanisti ilman mitään uskonnollista opetusta uskomaan Jumalaa muistuttavaan olentoon tai olentoihin, ja he saattavat liittää niitä moniin asioihin, esimerkiksi piirtämiinsä tarinoihin ja niiden selityksiin. Jumalvaisto on johtanut animismiin ja siitä ihmiset ovat sitten siirtyneet kehittyneempiin uskontoihin.

Sivuutamme tällä kertaa sen, että historiallinen evoluutioteoria on metafyysinen teoria, jolle ei ole suoria todisteita. Se on parhaimmillaan hyödyllinen ajattelun tuki, kehystarina tai -kertomus, mutta emme voi tietää mitä todella on tapahtunut menneinä aikoina. Lähdetään kuitenkin siitä, että se on ainakin monilta osin totta, mutta toisaalta se voi jättää monia elementtejä ja vaikutuksia huomioimatta tai sisältää karkeitakin virheitä.

Evoluutioteoriaan mukaan genetiikan synnyttämän fenotyyppin aikaisemmalle hyödylliselle tekijälle voi tulla uutta hyödyllistä käyttöä (esim. silmät ovat muodostuneet aivokudoksen uudesta käytöstä), jollekin aikaisemmin neutraalille tekijälle voi tulla uutta hyödyllistä käyttöä (esim. erään solujen pintareseptorin neutraali mutaatio estää aids-virusta kiinnittymästä solun pintaan ja ruiskuttamasta perintötekijöitään solun sisälle, ts. mutaatio tekee immuuniksi aidsille) tai jollekin (aikaisemmin) haitalliselle mutaatiolle tulee uutta hyödyllistä käyttöä (esim. sirppisoluanemia suojaa malariaa vastaan). Tai sitten minkäläinen tahansa ominaisuus voi muuttua mutaation kautta negatiiviseksi tai neutraaliksi, myös neutraali neutraaliksi ja negatiivinen negatiiviseksi. Mutaatioiden hyödyllisyyden määrittävät elinympäristössä tapahtuvat henkiinjäämis-, valikoitumis- ja lisääntymisprosessit. Elinympäristö ja siinä kohdattavat tekijät voivat muuttua, jolloin minkä tahansa vanhan ominaisuuden neutraalius, haitallisuus tai hyödyllisyys voi muuttua toiseksi.

Uskonnoista on ihmisen evoluutiossa ollut hyötyä monin tavoin. Mutta "jumalvaiston" alkuperä (olipa se millainen tahansa) ja mahdollinen kehityskulku ei kerro mitään niistä kohteista, joihin se suuntautuu, kuten ateistit olettavat; samalla tavalla kuin se, että ihmiselle on kehittynyt näkökyky ja ihmisellä on näkökyky ei itsessään kerro sitä ovatko nähdyt asiat hallusinaatioita (sisäsyntyisiä); illuusioita (sisä- ja ulkosyntyisiä); toden tarkkaa toistamista; virheellisiä, mutta hyödyllisiä; vai virheellisiä ja haitallisia. Se on erikseen määritettävä. Itse näen asian niin, että ihmisen jumalorientaatio on kehittynyt ihmisten älyllisten, sosiaalisten ja muiden kykyjen mukaisesti, ja se on tarkentunut ajan mittaan. Animismi oli välivaihe jossain määrin eläimellisemmästä elämänmuodosta nykyihmisen elämänmuotoon. Jumala varmasti ottaa huomioon ihmisten kulloisetkin kyvyt ja mahdollisuudet, ja antaa anteeksi niistä seuraavia virheitä, samalla tavalla kuin meille annetaan anteeksi meidän jumalorientaatiossamme väistämättä olevat virheet ja puutteellisuudet. Kirjoitinkin aiemmin eräässä toisessa yhteydessä:

"Keskiajan kristityillä olikin järkevä näkemys esim. kohtaamistaan animisteista. Animistit eivät olleet täysin väärässä, vaan he pyrkivät omista lähtökohdistaan parhaansa mukaan kohti Jumalaa, vaikka orientaatio olikin puutteellinen. Jumala saattaa hyvinkin hyväksyä animistien palvontamenot, jos ne täyttävät jotkin riittävät Jumalan ehdot, ovat vilpittömiä, ja heillä ei ole tietoa paremmasta."

Toisaalta voisi pohtia sitä, miksi jumalorientaatio nousee niin vastustamattomasti ja universaalisti ihmisistä; ihmisten elämästä ja siitä mitä ihmiset tekevät, mukaanlukien tiede (esim. yllä Jumalan todennäköisyyden nouseminen kristittyjen ja ateistien tekemästä tieteestä; näillä ei tietysti puhtaassa tieteessä pitäisi olla mitään eroa). Miksi meidän  maailmamme, ja me ja meidän elämämme ovat sellaisia? Miksi niinkin erilaisista uskonnoista on ollut niin universaalisti hyötyä monille erilaisille ihmisille? Näitä on tietysti monin tavoin jälkikäteen selitelty, ja osa selityksistä on varmasti oikeassakin, mutta kysyn tätä metatason kysymyksenä. Emmekö voisi kuvitella sellaista  maailmaa, jossa ateismi nousee vastustamattomasti ja universaalisti sen olennoista, heidän variaatioistaan, elämästään, toiminnastaan ja tieteellisistä havainnoistaan, ja jossa uskonto on kyvytön ja aina katoamaan taipuvainen poikkeus, ts. käänteisen maailman suhteessa meidän maailmaamme? Tai jossa uskonnot ja ateismi ovat suhteellisen tasavahvoja ja aaltoilevat puolelta toiselle? Tai jossa uskonnoilla ei ole sellaista musertavaa kykyä palata kerta toisensa jälkeen takaisin, kun ne on kerran saatu jostain juurittua pois, kuten meidän maailmassamme? Tai jossa ateismismi tuottaa yhtä paljon variaatioita, ja kulttuurillista, sosiaalista, yhteisöllistä, sivistyksellistä ja sivilisaatioiden potentiaalia? Onko jokin superälykäs olento suunnitellut avaruuden sellaiseksi, että älykkäiden olentojen ajatukset, tunteet ja vaistot orientoituvat lisääntyvästi kohti Jumalaa noustaessa eläimelliseltä tasolta vähittäin ihmistä vastaavalle tasolle, ja jossa hyödyt kasaantuvat aina lopulta uskonnoille? Jne. Eikö tämä ole jälleen yksi potentiaalinen lisäviite Jumalan olemassaolon puolesta?

Joskus minua hämmästyttää ateistien kirjaimellisuus ja kapea ajattelu suhteessa tieteeseen. Kuvitelkaamme kuvitteellineen  tietokoneruuduilla tapahtuva keskustelu minun ja ateistisella tavalla ajattelevan välillä koskien autoja (yhden auton katselu on metafora tieteestä):

Ateisti: "Minä näen auton. Auto pystyy liikkumaan."

Valkea: "Oikeassa olet. Autoja on varmasti paljon. Mitenköhän autojen liikenne on järjestetty? Kuka niitä omistaa? Mitä yhteiskunnallisia yhteisvaikutuksia autoilla on? Mitä hyötyjä ja haittoja niistä on? Miten ihmiset suhtautuvat autoihin ja hankkivat niitä? Kuka niitä tuottaa ja millä lailla? Miten tuotanto on järjestetty? Jne.

Ateisti: Minä näen vain yhden auton, siinä on kuusi ikkunaa, kori, neljä rengasta ja useita lamppuja. Se liikkuu aina välillä.

Valkea: No kyllä, noinhan se on. Voisimme pohtia myös sitä miten auto liikkuu, mikä on sen voimanlähde? Auton liikkuessa se tärisee vähän. Siellä on varmastikin jokin liikettä tuottava moniosainen koneisto, joka tuottaa tärinän. Mistä materiaaleista koneisto on tehty? Emme kyllä tästä näe sisälle, mutta on syytä olettaa, että auton liikkumisnopeutta ja suuntaa säädellään sisältä tai ulkoa kauko-ohjauksella. Kuinka nopeasti ja millaisessa maastossa auto pystyy kulkemaan? Kuinka paljon auto pystyy kuljettamaan tavaraa? Minusta nimittäin nuo hahlot vaikuttavat sellaisilta, että kori aukeaa edestä, takaa ja keskiosasta useista kohdin, ja tuonne sisälle mahtuu myös tavaraa. Jne.

Ateisti: Tuo on pelkkää lapsellista mielikuvitusta, josta pitäisi aikuistuessa kasvaa pois. Silmät näyttävät meille miten asiat ovat ja tuo kaikki muu on sinun satuiluasi.

Valkea: Olet oikeassa silmien suhteen lähtökohtana, mutta meidän olisi yhdistettävä se kaikkeen muuhun silmillä nähtyyn tietoon, ja kaikkeen muuhun muilla keinoin hankittuun ja käytettävissä olevaan tietoon, ja käytettävä päättelyä, logiikkaa, yhdistely- ja erottelukykyä, ja johtopäätöksiä. Pelkästään silmilläkin näkee auton jo niin monista erilaisista näkökulmista, että on valikoitava niitä ja yhdistettävä tiedot synteesiksi. Jne.

Ateisti: Ei ole mitään muuta kuin mitä silmät tässä meille näyttävät. Siihen minä uskon, enkä mihinkään muuhun. Silmät ovat minun auktoriteettini. Silmistä on meille paljon hyötyä. Minä näen auton ja sen kori on nähtävästi maalattua peltiä. Tuosta on lähtenyt vähän maalia pois, ja pelti näkyy.

Valkea: Hyvä huomio tuosta pellistä. Mutta mehän kuulemme ja haistamme auton, ja tunnemme sen värinän jaloissamme. Kun menemme niin lähelle kuin pääsemme, olen aistivinani siitä hehkuvan hiukan lämpöäkin tuolta etupuolelta. Olisiko voimanlähde siellä? Isäni näki nuorena miehenä monta autoa ja kertoi minulle niistä paljon tarinoita. Käytän hänenkin informaatiota tässä päättelyssä.

Ateisti: Nuo muut aistit ovat pelkkiä aistiharhoja, ja niitä pystytään nykyään tuottamaan aivojen elektromagneettisella ärsytyksellä. Kaikki meitä ennen eläneittein ihmisten tiedot ovat vääriä, pelkkää kehittymättömien ja alkeellisten ihmisten höpinää. Menneisyydessä tapahtuneella, havaitulla, tehdyllä ja ajatellulla ei ole mitään merkitystä, elleivät nykyajan ihmiset ole suodattaneet, muuttaneet ja manipuloineet sitä meidän ajattelutapaamme ja kriteereitämme vastaavaksi. Vain juuri nyt elävien näkevien ihmisten tiedot ovat arvokkaita, merkityksellisiä ja oikeassa. Olemme menossa kohti näkemisen loistavaa tulevaisuutta.

Tässä on sinulle kovaa tilastodataa näkemisestä.

Valkea: Elektromagneettisella ärsytyksellä pystytään tuottamaan myös valheellisia näköhavaintoja, mutta et sinä silti näkökykyäsi ja todellisuutta vääräksi kritisoi. Isälläni oli ehkä hiukan huonompi näkökyky kuin meillä, eikä hänellä ollut kaikkia niitä analyysin keinoja käytettävissä mitä meillä on, mutta hän oli vakavamielinen, älykäs ja rehellinen mies, eikä hänellä ollut minkäänlaista taipumusta höpinöintiin. Sinun loistava tulevaisuutesi on muuten pelkkää mielikuvituksen tuotetta. Ei siitä ole minkäänlaisia näköhavaintoja ja silti sinä uskot sellaiseen. Täytyy pystyä tulkitsemaan ja analysoimaan sitä millä keinoin tilastot on tuotettu, ja mitä ne merkitsevät sellaisenaan tai laajemmassa kontekstissa.



Miksi superälykäs olento/ Jumala ei voi olla suorassa yhteydessä ihmisiin? Jumalan konkreettisen, käsinkosketeltavan ja/tai suoraan aisteilla tai instrumenteilla havaittavan läsnäolon puute on usein ateismin perustana. Kirjaan muutaman  loogisen syyn, jotka todennäköisesti vaikuttavat asiaan ja joiden takia liian radikaalien erojen älylliset olennot eivät voi olla suorassa yhteydessä toistensa kanssa muuta kuin harvoin, säädellyissä ja valituissa vahvemman osapuolen määräämissä tilanteissa.

1) Tieteen ja tekniikan kohdistaminen johonkin on sen alistamista halutun manipuloinnin kohteeksi tai vähimmilläänkin tämän prosessin käynnistämistä. Vaikka meidän kaltaisemme Jumalaan verrattuna mitättömät olennot heiluttelevat käsissään omasta mielestään edistyneitä laitteita, ei voi odottaa, että Jumala sallisi Itsensä (jos ei muuta niin periaatteellisista syistä) olevan meidän tieteellisten tutkimustemme ja "manipulointiemme" kohde.

2) Jumala pystyy antamaan ihmisille kaiken mitä ihmiset haluavat ja tarvitsevat, ja sellaisenkin, mitä he eivät osaa edes kuvitella. Jumala voi poistaa kaikki sairaudet ja ongelmat, ja antaa ikuisen elämän ja kaiken hyvän. Jos Jumala tekisi niin, se johtaisi ihmisen täydelliseen rappioon, avuttomuuteen ja kyvyttömyyteen, jossa ihmiset vain makaavat tekemättä mitään; kaikki tarvittava ja hyvä virtaa suoraan Jumalalta. Ihmisten kaikki pyrkimykset, tavoitteet, toiminta, oma-aloitteisuus, kehitys jne., ts. oikeastaan koko ihmisten elämä ja sen uusintaminen ja merkitys loppuvat.

3) Jos Jumala on läsnäoleva, mutta kieltäytyy antamasta ihmisille mitään, ihmiset katkeroituvat salaa tai joskus avoimestikin, jälkimmäisessä tapauksessa erityisesti kaiken menettäneinä: "Mikset Sinä hyvä Jumala parantanut lastani syövästä vaikka olisit pystynyt?, Miksi sallit tällaisen rikollisuuden jatkua, vaikka voisit sen halutessasi välittömästi ja täysin lopettaa?, Miksi hyväksyt tällaisen tuskan hänelle, vaikka voisit sen poistaa?,  "Mikset Sinä auta kodittomia?, "Koko perheeni kuoli onnettomuudessa, missä sinä olit silloin hyvä Jumala?", "Mikset luo maailmastamme paratiisia kaikille?, jne. Kaikki ihmisten toiveet, työ, elämä ja toiminta kuitenkin suuntautuisivat kohti Jumalaa, koska hän on potentiaalisesti kaiken antaja ja kaiken tekijä, viimeistään jossain myöhemmässä vaiheessa. Ihmiset pyrkisivät tarkkailemaan Jumalaa tai Jumalan toimintaa, sikäli kuin tällainen on mahdollista, ja manipuloimaan Jumalaa tekemään edes jotain heille. Kaikki ihmisten organisaatiot ja hierarkiat perustuisivat siihen kuinka paljon ihmiset uskovat eri henkilöiden pystyvän manipuloimaan Jumalaa (vaikka manipulointikyky on harhaluulo), ja huijarit ja hyväksikäyttäjät eläisivät kulta-aikaa vallassa ja ylellisyydessä. Kaikenlainen taikausko kukoistaisi ja korvaisi järkevät pyrkimykset. Jos jonkin ihmisen kuviteltaisiin saaneen yhtäkkiä Jumalalta jotain enemmän kuin muut, hän lentäisi suoraan kaikkien hierarkioiden huipulle, vaikka hän olisi tomppeli ja ihmisenä kelvoton. Ihmisten elämä muuttuisi jatkuvien yksiulotteisten toiveiden, tavoitteiden ja pyyntöjen, sekä salatun katkeruuden, tuskan, ja passiivis-agressiivisen epäsuoran ja avuttoman "kapinan" sekoitukseksi. Normaali ja järkevä elämä olisi mahdotonta.

4) "Jumala pystyy varmastikin säätelemään antamaansa niin, että se on ihmisille hyvä ja sopivasti. Jumala voi antaa sopivasti ja oikeudenmukaisesti hyvää ja rangaistuksia, ei liikaa eikä liian vähän." Mutta tällainen imisi kaiken mitä ihmisissä on kuin musta aukko, koko heidän elämänsä, kaiken työn, kaikki instituutiot, kaiken sosiaalisen, jne. Kaikki muu menettäisi täysin merkityksensä, ja ihmiset kilpailisivat kuin jatkuvassa sotatilassa Jumalan suosiosta ja hyvän antamisesta, ja tekisivät kaikkensa, jotta muihin kilpailijoihin kohdistettaisiin rangaistuksia, esteitä tai että he jäisivät ilman hyvää. Jumalan liian voimakas magneettinen vaikutus repisi ihmiset ja kaiken heidän elämänsä kappaleiksi.

5) "Jumala pystyy muuttamaan ihmiset sellaiseksi, että ihmiset osaavat elää kutakuinkin järkevää ja normaalia elämää Jumalan läsnäollessa." Jumala pystyisi kyllä tekemään sen, mutta se tarkoittaisi radikaalia muutosta ihmisissä. Ihmisten vapaa tahto ja oma ajattelu sellaisina kuin ne nyt ovat täytyisi lopettaa. Ihmiset toteuttaisivat orjamaisesti Jumalan tahtoa. Tämä on ihmisen kaltaiselle kyvyttömälle ja ymmärtämättömälle olennolle ainoa keino elää Jumalan läheisyydessä Jumalan haluamalla tavalla. Sinänsä tällainen orjuus ei ole paha asia, koska Jumala tietää aina ihmisiä paremmin mitä täytyy ja kannattaa tehdä, mutta se kumoaisi ihmisten alkuperäisen tarkoituksen, Jumalan luomistyön alkuperäisen merkityksen ja ihmisten vapaan tahdon. Jumalalla on varmasti hyvät syynsä siihen, että hän teki niinkuin teki, eikä hänellä ole tarvetta korjata luomistyötään jälkikäteen tältä osin, ellei hän sitten katso, että ihmiset ovat niin pahasti epäonnistuneet, että hän lopettaa meidän osaltamme projektin kokonaan.

Kristityn elämä on elämään liittyvien monien tekijöiden symbioottista tasapainottamista ja orientaatiota Jumalaa kohti, sekä valikointia kuolemanjälkeistä elämää varten. Tällainen moniulotteinen normaali ihmiselämä kaikkine puolineen on mahdollista vain kun Jumala/ superälykäs olento on ihmisiä kohtaan hyväntahtoinen. Osa tätä hyväntahtoisuutta on se, että Hän pysyy riittävän etäällä. Ihmiset orientoituvat Jumalaa kohti hartailla pyynnöillään ja rukouksilla, sekä kristillisillä pyrkimyksillään ja toiminnallaan.

Ps. On väärin redusoida Jumalan ominaisuudet pelkäksi superälykkyydeksi, mutta tällaisessa suurelta osin ateisteille suunnatussa kommentoinnissa se on lienee sopiva yksinkertaistus.


Probability of God arises from atheists' own thoughts.

Atheists, whether scientists or not, accept the thinking of scientists and our surrounding realities, so:

1. We know intelligence exists and large differences in intelligence between species. Intelligence has increased considerably during the existence of life on earth.

2. Atheists define god as a superintelligence.

There might be some tipping point, after which intelligence increases irresistibly and fast to the level of superintelligence, resembling a material object approaching then passing the speed of light. It's at least apparent mass increases very fast and the further acceleration becomes increasingly difficult, but if it can be accelerated past the speed of light, the velocity of the object starts to increase automatically, to gain energy from the environment. The object would have to be special or somehow insulated to withstand this, because normal object would lose it's electromagnetic field and fall apart in such a situation. Another closer example to our reality is the tipping point in the spread of epidemics. Small differences in various factors can create a fast spreading epidemic or extinguish it.

Or there is just the normal intermittent development to superintelligence level.

3. Many science fiction writers, many of them with scientific background, have imagined people at some point reaching superintelligence, and thus supercapability and superquality level. Some scientists, especially physicists, have speculated with these ideas. These have been accepted by all kinds of atheists as normal and reasonable thoughts, that could be the ultimate goal and destiny of humankind. In my atheist period, when I talked about these ideas to other atheists, they were accepted by all of them, and the reception ranged from accepting neutrality to enthusiastic embrace.

4. To explain our universe, physicists use various explanations that go beyond our universe (imaginations, story telling in modern form, without any concrete scientific evidence, although it is possible they are true), or they accept our universe as defined by observations and studies of scientists. In the latter case fine tuning of many factors are so precise, that intelligent design is a plausible explanation.

Explanations that go beyond our universe include huge numbers of multiple universes; repeatedly expanding and contracting universes; inflatonary universe of which our visible universe is but a microscopic part; the original energy sea giving rise to universes and to which all dying universes sink again; universe arising from absolute nothing (yes, even this); etc., and some combination of these.

5. Scientists admit that beyond our universe and in relation to our universe there can be things that are beyond our capabilities and possibilities of comprehension.

We are tied to our material and energy surroundings and extrapolations made out of them. If something radically different exists outside or in relation to our universe, it might be impossible for us to even imagine it. With this I don't refer to the differences between universes in multiverse; or to differences between our reality and the original energy field; which are radical, but at least at some level possible to imagine and understand.


So, at the same time atheists accept the development of god to be normal (if it is man developing to the god level); they accept such enormous timescales, and number universes and realities that they make the development of god/God somewhere at some previous point likely; but they deny the possibility of god/God. Their thinking is self-contradictory, confused, self-deceptive and dishonest. In their thoughts god is already true, but they are fearful of something outside themselves that would correspond to it in the real world.

If we would ask them, "Do you admit that the probability of God in rational analysis is at least 1%?", they would deny this, because nothing would then prevent this probability rising to 49%, 51%, 99% or 99,9999999999999999999999999999%. They are already very uncomfortable with the 1%. Their denial becomes absolute and irrational.

I don't claim in absolute way anything about the origin of God, but I sense it might be beyond our capabilities and possibilities to deduct or imagine it, because of the limitations inherent in our universe (the nature of matter, energy, geometry and dimensions; or if you wish, all this can be reduced to pure geometry).

It is possible that God meant that we someday reach the level of god in our development and perhaps then are ready to communicate with God in a concrete way in this world. But we will still honor our Father, God, always.

keskiviikko 19. lokakuuta 2011

Pohdintoja Jumalasta erääseen kommenttiin liittyen

Kristinuskoa ja raamattua ei voi tarkastella normaalein tieteellisin kriteerein, koska ne ovat suurelta osin tieteen ulkopuolella. Kristityt ja muut raamatun henkilöt elivät tuhansia vuosia sitten, ja luonnollisesti heidän maailmankuvansa ja "tieteellis-tekninen" tasonsa oli meidän vastaavia kehittymättömämpi. Raamatussa käytetään paljon vertauskuvia ja monia selkeiltäkin vaikuttavia asioita ei voi ymmärtää kuin alkuperäisessä yhteiskunnallisessa ja sosiaalisessa kontekstissa. Omana aikanaan raamattu oli "teknis-tieteellisesti" paljon aikaansa edellä, esim. Joosefin tarinassa (Moos. 1. kirja) kerrotaan siitä miten perinnöllinen älykkyys voittaa kaikkien vastoinkäymisten jälkeenkin yleisesti vallalla olleen sosiaalisesti konstruoidun esikoisoikeus-perintöjärjestyksen. Joosef pyrkii myös manipuloimaan vuohiensa ja lampaidensa perinnöllisiä ominaisuuksia luonnonkemikaaleilla, ja valinta- ja pariuttamiskeinoilla (Moos. 1. kirja; 30:25-43).

Raamatun henkilöiden tulkinta Jumalasta, Jumalan ilmoituksesta ja raamatussa kuvatuista tapahtumista on puutteellinen, mutta se ei vähennä ilmoituksen ja Jumalan arvoa. Meidän tulkintamme Jumalasta, vaikka se on joissain suhteissa kehittyneempi (monissa suhteissa se on heikompi) on silti käytännössä yhtä puutteellinen kuin heidänkin. Tätä voisi etäisesti verrata muurahaisten käsitykseen ihmisistä. Eivät ne tajua ihmisiä kuin vain hyvin vähän, virheellisesti ja puutteellisesti. Jos muurahaisten ymmärrys omassa kontekstissaan sattuu kehittymään paljonkin, eivät ne silti tajua ihmisiä juuri sen enempää kuin aiemminkaan. Samalla tavalla lähes kaikki meidänkin tieteemme ja teknologiamme muuttuu aikojen kuluessa naurettavan alkeelliseksi, mutta korkealle edistyneiden kristittyjen (joita on nykyisin erittäin vähän) sanoma Jumalasta on validi myös tulevaisuudessa, samalla tavalla kuin raamatun profeettojen sanoma on meille ja tuleville sukupolville voimassa.

Jos Jumala, jota sinä ehkä teknisessä mielessä nimittäisit superälykkääksi olennoksi, haluaa tehdä jotain mikä on meidän kannaltamme ihmeellistä ja joka rikkoo luonnontieteen lakeja, se on varmasti helppoa, samalla tavalla kuin me paljon lievemmällä erolla voimme tehdä ihmeitä esim. Amazonin sademetsissä vielä paikoin tavattavien kivikautisten heimojen mielestä.

Tieteen ja tekniikan kohdistaminen johonkin on sen alistamista halutun manipuloinnin kohteeksi tai vähimmilläänkin tämän prosessin käynnistämistä. Vaikka meidän kaltaisemme Jumalaan verrattuna mitättömät olennot heiluttelevat käsissään omasta mielestään edistyneitä laitteita, ei voi odottaa, että Jumala sallisi Itsensä (jos ei muuta niin periaatteellisista syistä) olevan meidän tieteellisten tutkimustemme ja "manipulointiemme" kohde. Tämä on yksi useista loogisista syistä, joiden takia liian radikaalien erojen älylliset olennot eivät voi olla suorassa kosketuksessa (muuta kuin harvoin ja valituissa vahvemman osapuolen määräämissä tilanteissa) toistensa kanssa.

Tiede koostuu mm. tutkimuksista ja teorioista. Normaalisti teoriat ovat perustaltaan tukevasti kiinni tutkimuksissa ja poistuvat suhteellisen vähän niiden ulkopuolelle. Jumalasta puhuminen tieteellisessä mielessä on luottavaista astumista kokonaan tai suurelta osin (aiheesta riippuen) tutkimusten ulkopuolelle, sinne missä liikutaan todennäköisyyksien, arvailujen, loogisen päättelyn, epätietoisuuden, sattumien, virheiden ja onnistumisten, sumean logiikan ja yllätyksien maailmassa.

Osalla ihmisistä on parempi kyky, ts. taipumus, hengellisyyteen kuin toisilla ihmisillä. Heidän velvollisuutenaan on parhaansa mukaan auttaa niitä, joilla taipumus hengellisyyteen on heikompi.

keskiviikko 12. lokakuuta 2011

Nuori sosialisti ja yhteiskunnan elämänkaari (edit)

 Nimimerkki Sammalkieli on nuori sosialisti-intellektuelli, joka kirjoittaa blogia seuraavassa osoitteessa:


Olen silloin tällöin kommentoinut hänen kirjoituksiaan. Keskustelumme on usein noudattanut kaavaa, jossa minä tuon esiin idealisoidun ja ideologisen sosialismin ongelmakohtia tai uusia näkökulmia, ja sitten Sammalkieli yrittää vastauksessaan parhaansa mukaan ratkaista esitetyn ongelman, selittää sen pois, sulauttaa uuden näkökulman sosialistiseen kontekstiin tms. Niiltä osin kuin tämä prosessi lisää Sammalkielen ymmärrystä, eikä johda ongelman tai näkökulman huomiotta jättämiseen, siitä on vaihtelevassa määrin hyötyä. Vaikka Sammalkielen ajattelussa on ideologista dogmaattisuutta, hän on osoittanut paikoin myös kykynsä oppimiseen, järkevään muutokseen ja tarvittavaan politiikan asiainkohtien laajaan ja luovaan yhdistelyyn. Se on enemmän kuin useimmilla sosialisteilla. Jää nähtäväksi mihin tämä kehityskulku johtaa pitkällä tähtäimellä.

Jos em. keskustelu siirretään metatasolle, sanoisin:

Valtio- ja yhteiskuntajärjestelmissä mitkään ideologiset haaveet eivät toteudu. Yhteiskunnallisissa systeemeissä, ja niiden eliniässä ja tuloksissa on suuria eroja, mutta kaikki systeemit epäonnistuvat ja kuolevat lopulta. Käytännössä ei ole mitään keinoa luoda pysyvää onnistunutta systeemiä. Siitä päivästä lähtien kun systeemi luodaan, se alkaa tuottamaan kumuloituvia negatiivisia prosesseja; epäonnistumisia, ongelmia ja omaa kuolemaansa. Ainoastaan systeemin alku- ja rakennusvaiheessa systeemin myöhempi epäonnistuminen hämärtyy hetkeksi. Parhaimmillaan psykologisesti miellyttävää alkutilaa (systeemistä riippuen alkutila voi olla myös helvetillistä aikaa) ei voida jatkaa loputtomiin, muuten aletaan rakentaa turhaa, ja kuluttaa työtä ja energiaa hukkaan. Ihmiset kyllästyvät ja väsyvät sellaiseen, ja nousevat lopulta passiiviseen tai aktiiviseen kapinaan.

Jos systeemi perustuu tasa-arvoon ja tasapäistämiseen, vastustus nousee etupäässä niiden keskuudesta, joiden kehittyminen estyy ja työn hedelmät valuvat muille tai joiden erityispiirteet painetaan samaan tasoon muiden kanssa. Jos systeemi perustuu työhön, vaurastumiseen, omaisuuteen ja näistä seuraaviin itseään ruokkiviin eroihin ja keskittymiseen, vastustus nousee pääasiassa niiden keskuudesta, jotka jäävät tavalla tai toisella ilman, tai toimivat keskittyneiden organisaatioiden ulkopuolella. Jos systeemi on edellisten sekamuoto, vastustus nousee monista eri suunnista. Jos systeemi on salliva, vastustus nousee useimmiten niiden keskuudesta, jotka kohtaavat ja näkevät siitä seuraavaa kaaosta ja haittoja. Jos systeemi perustuu selkeille ja pysyville säännöille, perinteille ja tavoille, ja niiden ylläpitämiselle, vastustus nousee todennäköisimmin niiden keskuudesta, joille sallivuus ja sosiaalisten rajojen rikkominen on tärkeää. Jos systeemi perustuu pakkovaltaan, suora tai epäsuora vastustus nousee kaikkialta, mutta erityisesti niiden keskuudesta, joille partikularistinen ja/tai individualistinen vapaus ja autonomia ovat tärkeitä. Jos systeemi on byrokraattinen ja keskittynyt valtio, vastustus nousee kaikkialta, mutta selkeimmin pienten ja keskisuurten toimijoiden keskuudesta.  Jne.

Ihmisten passiivinen (jättää tekemättä, tekee huonosti tai puutteellisesti, vastustaa epäsuorin keinoin jne.) ja aktiivinen yhteiskunnallinen vastustus perustuu siihen, että he haluavat kaikissa tilanteissa, ja sosiaalisissa ja yhteiskunnallisissa ympäristöissä estää heikentymästä, pitää yllä ja parantaa omaa, läheistensä, ystäviensä ja sukulaistensa asemaa. Vastustus on suurelta osin perinnöllisiin taipumuksiin pohjautuvaa, mutta samalla suhteellinen ja avoin tavoite, joka määräytyy lopullisiin uomiinsa systeemin mukaisesti. Ihmisten tavoitteet joutuvat aina tavalla tai toisella ristiriitaan systeemin kanssa. Kansalaisten vastustusta ei voida koskaan poistaa hyvää tai pahaa tekemällä, ainoastaan jossain määrin säädellä vastustuksen laatua ja määrää, tai lykätä sen ilmenemistä. Hieman metaforisesti ilmaistuna ihminen on kehittynyt oloissa, joissa hän vertaa itseään sataan ihmiseen, joista kymmenellä on yksi banaani enemmän kuin hänellä. Yhteiskunnassa, jossa hän vertaa itseään miljooniin ihmisiin monin ja monimutkaisin tavoin, ja jossa kaikenlaiset yksilölliset ja kollektiiviset erot ovat räikeitä, ihmiset ovat jatkuvassa tyytymättömyyden tilassa. Ihme on paremminkin se, että ihmiset eivät ole jatkuvasti vihaisia ja pysyvässä kapinatilassa. Jos yhteiskunta poistaa systemaattisesti ihmisten välisiä eroja (sivuutamme tässä siihen usein liittyvän väkivallan ja siihen aina liittyvän pakottamisen, jotka synnyttävät vastustusta), pienet erot alkavat paisua ihmisten mielissä suuriin ja lopulta jopa järjettömiin mittasuhteisiin. Samalla tavalla monissa hevoskilpailuissa ja joissain autokilpailuissa aikatasoituksilla, painoilla ja muilla kilpailijoiden nopeutta tasoittavilla järjestelyillä suhteellisen leppoisasta suurten erojen kilpailusta saadaan kovaa ja armotonta. Vain suhteellisen samanlaisten ihmisten ja laajakirjoisten sosiaalisten suhteiden pienyhteisöissä melko pitkälle viety tasa-arvo voi toimia, jos yhteisön jäsenet haluavat tasa-arvoa. Yhteiskunta useimmiten auttaa ja turvaa ihmisiä, vahvistaa ihmisten yksilöllisiä ja yhteistyökykyjä sekä yhteistoiminnan mahdollisuuksia joissakin systeemille edullisissa dimensioissa. Sikäli kuin näistä on ihmisten mielestä heille hyötyä, ihmisillä on taipumus unohtaa se ja keskittyä siihen mitä heillä ei vielä ole, ja siihen miten systeemi estää tai ei mahdollista sen saamista tai saavuttamista.

Jos eliitti ratkaisee systeemin ongelmia eliitin kansainvälisten valtatavoitteiden kannalta edullisesti tekemällä pahaa, esim. tuhoamalla pikkuhiljaa ja epäsuorasti ihmisten sosiaalista maailmaa ja uusintamista ylläpitävät paikalliset ja partikularistiset traditiot, voi olla, että ne lopulta suurelta osin tuhoutuvat ja ihmiset menettävät niiden tuomat hyödyt, ennustettavuuden ja jatkuvuuden. Mutta jos rakentavat traditiot tuhoutuvat, niiden tilalle alkaa rakentua systeemiä hajottavat ja eliittiä vastustavat traditiot, joista on eliitille ja systeemille enemmän haittaa kuin alkuperäisistä traditioista. Alkuperäiset traditiot täyttivät säännöllisesti ja/tai ennustettavasti toistuvilla sosiaalisilla toimillaan ihmisten tärkeän psykologisen lokeron, ja niistä saatavat hyödyt (sosiaaliset, psykologiset, uskonnolliset, taloudelliset, järjestykselliset, moraaliset jne.) kiinnittivät ihmisten huomion ja energian niihin. Ilman alkuperäisiä traditioita ihmiset ovat suoraan yksilöinä ja ryhminä systeemiä vastassa, ja systeemissä toistuvasti kohdatut esteet ja puutteet alkavat yhä enemmän täyttää traditioille kuuluvan psykologisen lokeron. Ihmisten kommunikoidessa monin tavoin syntyy pikkuhiljaa kollektiivinen systeemiä ja eliittiä vastustava sitkeä traditio. Sitä eliitti ei pysty hävittämään eikä hallitsemaan, koska se on syntynyt nimenomaan vastustamaan, tarkkailemaan, havaitsemaan ja nakertamaan hajalle systeemiä, ja eliittiä ja eliitin toimia.

Jos eliitti yrittää ratkaista systeemin ongelmia hyvällä tai "hyvällä" (yhteiskunnan hyvä ei ole koskaan yksiselitteisesti ja universaalisti hyvä), esimerkiksi runsaalla sosiaaliturvalla, siitä syntyy negatiivisia ulkoisvaikutuksia. Sosiaaliturva alkaa passivoida sosiaaliturvan varassa eläviä, luoda motivaation puutetta, ja ehkäistä ihmisten hyödyllistä yhteistoimintaa, sekä aiheuttaa katkeruutta ja vastustusta niissä, jotka kustantavat sosiaaliturvan. Kyse on paljon enemmästä kuin sosiaaliturvaan käytettävästä rahamäärästä ja de facto yhteiskunnan menettämistä tuloista. Työtä tekevät tuntevat vaistomaista vastavuoroisuuden psykologiaan perustuvaa inhoa niitä kohtaan, jotka makaavat kotona heidän rahoillaan. Kyse on oikeudenmukaisuudesta ja kauaskantoisista tulevaisuuteen vaikuttavista periaatteista. Tämän tilanteen korjaamiseksi ihmiset ovat valmiita aiheuttamaan itselleen kustannuksia ja kestämään vastoinkäymisiä. Nämä ristiriidat, vastakkainasettelut ja ongelmat kuluttavat systeemiä.

Kun eliitti ratkaisee aikojen kuluessa paljon ongelmia (todellisia, kuviteltuja, vääriä, yleishyviä, puolueellisia, eliittiä palvelevia jne.), systeemiin alkaa kertyä instituutioita ja ne kasvavat; systeemi kasvaa ja monimutkaistuu; systeemin säännöt lisääntyvät ja monimutkaistuvat; ja ihmisten määrä kasvaa ja keskittyy. Systeemi alkaa muuttua kömpelöksi, muutoskyvyttömäksi, kalliiksi ja ihmisille haittoja aiheuttavaksi. Eliitin on vaikea luopua jo rakennetuista ja vakiintuneista instituutioista, ja muista systeemin konkreettisista tai abstrakteista osista. Tämä synnyttää ikääntyvässä systeemissä lisää kansalaisten vastustusta. Kun systeemi  on nuori, eliitti on usein valmis tavalla tai toisella pitämään yllä systeemin integraation ja jatkuvuuden kannalta tärkeitä 5 tai 6 moraalista hyvettä; 1) hoiva ja huolehtiminen 2) oikeudenmukaisuus ja vastavuoroisuus 3) sisäryhmämoraali ja lojaliteetti 4) auktoriteetit ja kunnioitus 5) puhtaus ja pyhyys 6) kansalaisten vapauden ja rajoituksien tasapainoinen suhde, jossa rajoitukset koskevat myös valtion toimivaltaa ja oikeuksia. Systeemin vanhetessa, monimutkaistuessa, täyttäessä suurimman osan yhteiskunnan potentiaalisista ekolokeroista ja vakiinnuttaessa kansainvälisen kaupan, eliitti korruptoituu (ja kansalaiset ainakin osittain); muuttuu mielikuvituksettomaksi; ei ole enää valmis tekemään yhteiskunnan jatkuvuuden ja kestävyyden kannalta tarpeellisia uhrauksia; alkaa tavoitella enemmän välitöntä tai lyhyen tähtäimen hyötyä; alkaa tavoitella maksimaalista henkilökohtaista valtaa yhteiskunnan eduista välittämättä; jne. Eliitti alkaa pitämään yllä ja suosimaan vain kahta ensimmäistä moraalihyvettä ja kuudennetta siten, että he poistavat siitä valtiota ja suuria organisaatioita/ byrokratioita rajoittavat kohdat. He muuttavat siihen liittyvän kansalaisten oikeuden järjestää henkilökohtainen elämä ja/tai paikallinen yhteisö haluamallaan tavalla valtion ja muiden organisaatioiden siihen puuttumatta, ohueksi ja pinnalliseksi muotiin, kulutukseen ja organisaatio- ja byrokratiariippuvuuteen perustuvaksi elämäntapavapaudeksi. Nämä muutokset universalisoivat jäljelle jääneet moraalihyveet ja tästä seuraa lähes aina mm. haitallisen maahanmuuton käynnistyminen. Samalla moraalihyveiden ylläpitäminen siirtyy ihmisten sisäistämistä ja ymmärtämistä hyveistä suuremmassa määrin ulkoisella pakottamisella; manipuloinnilla; de facto propagandalla (vaikka se olisi naamioitu esim. viihteeksi tai "puolueettomiksi" asiaohjelmiksi); valvonnalla; laajakirjoisilla rangaistuksilla ja valikoivan puolueellisilla palkkioilla; ja yhteiskunnallisen ympäristön säätelyllä ylläpidetyksi. Nämä moraalihyveiden muutokset ovat merkkinä siitä, että yhteiskunnan elämänkaari on kääntynyt loppusuoralle.

Yhteiskunta on niin laaja ja monimutkainen multiparametrinen kokonaisuus, että ihmiset eivät pysty ymmärtämään ja käsittelemään sitä mielessään riittävästi. Ihmisen koko ajattelu koostuu yksinkertaistavista heuristiikoista (joita on, riippuen siitä miten ne halutaan jaotella, useita satoja), jotta ihminen pystyisi käsittelemään omiin tarpeisiinsa riittävästi paikallisesta sosiaalisesta ja muusta ympäristöstä tulevaa informaatiota. Suuri ja monimutkainen yhteiskunta heikentää, laajentaa ja lisää tarvittavia heuristisia prosesseja suhteessa ympäristöön. Heuristiikat, jotka olisivat ihmisille sopivassa pienessä ympäristössä riittäviä tai juuri ja juuri riittäviä, muuttuvat laajassa ja monimutkaisessa yhteiskunnassa lähes sokeutta, kuuroutta ja käsityskyvyn puutetta vastaaviksi vammoiksi. Todennäköisesti pahin tällaisen vammautumisen laji koskee suhteessa muihin ihmisiin älykkäitä ja osaavia ihmisiä, jotka sosiaalinen vertailu ja toisenlaisiin ympäristöihin sopiva itseluottamus saa kuvittelemaan itsensä kyvykkäiksi ymmärtämään, käsittelemään ja säätelemään yhteiskunnan multiparametrista toimintaa. Tämän vaikutusta lisäävät informaation hankinnan, jakamisen, valikoinnin ja käsittelyn pullonkaulat ja puutteellisuudet; työnjaosta syntyneet kapeat osaamisalueet; organisaatioiden kaavamaiset mekanistiset toimintamallit; ja (paradoksaalisesti suhteessa edelliseen) organisaatioiden koordinoinnin ja yhteisten ammattikielien puute. Ihminen ymmärtää kohtuullisen hyvin omaa henkilökohtaista ja läheistensä resurssien käyttöä, ja paikallista sosiaalista ja muuta ympäristöä. Suuressa ja monimutkaisessa yhteiskunnassa ihmiset tulisi opettaa pyrkimykseen falsifioida omia suunnitelmiaan, yksinkertaistuksiaan, käsityksiään jne., ja ymmärtämään, että sen jälkeenkin ne ovat radikaalilla tavalla riittämättömiä. Voi tosin olla, että tällaisen ajattelutavan hyödyt osin menetettäisiin sen takia, että se saattaa aiheuttaa keskimääräisen positiivisen itseluottamuksen, motivaation, toimintatarmon ja päätöksentekokyvyn heikkenemistä.


Joten, Sammalkieli, kun kirjoitan blogiisi kommentteja esim. sosialistisen systeemin ongelmakohdista, en oikeastaan odota, että vastaisit minulle yhtäkkiä keksimälläsi ratkaisulla, joka tyydyttää sinua ja saa sinut unohtamaan koko ongelman; onhan ongelma nyt selitetty pois päiväjärjestyksestä ja havaittu älyllis-looginen vuotokohta on julkisesti "paikattu". Odotan paremminkin sitä, että ymmärtäisit kuinka puutteellisia ja virheellisiä kaikki systeemit ovat, mukaanlukien sosialistinen systeemi. Että ymmärtäisit matkustavasi keskusjohtoisen sosialistisen systeemin käytännön toteutuksella ihmisten psykologiseen vastavirtaan, joka tekee siitä keskimääräistä systeemiä ongelmallisemman, puutteellisemman, virheellisemmän ja lyhytikäisemmän. Ei ole mitään keinoja korjata niitä, ainakaan sellaisia keinoja, jotka eivät aiheuttaisi alkuperäisiä ongelmia suurempia ongelmia. (Käytännön sosialismi on erotettava ihmisten sosialistisista toiveista, kuvitelmista ja harhaluuloista, jotka syntyvät siitä, että he projisoivat pienen yhteisön kokoisesta ja siihen sopeutuneesta tunne- ja ymmärrystasosta laajaan ja monimutkaiseen yhteiskuntaan. Niiden välillä on suuri kvantitatiivinen ja kvalitatiivinen ero.). Että ymmärtäisit yhteiskunnallisten päätösten, katsoivatpa kansalaiset ne hyviksi, huonoiksi tai pahoiksi, aina käynnistävän monimutkaisia prosesseja ja seurausvaikutuksia, jotka rapauttavat, heikentävät ja tuhoavat systeemiä. Päätösten tekijät voivat parhaimmillaan ja taidokkaimmillaan lähinnä luovia prosessien verkostossa ja aiheuttaa haluttuja väliaikaisia pyörteitä siellä täällä. Että ymmärtäisit ihmisten ja erityisesti itsesi radikaalin puutteellisuuden systeemien suunnittelussa ja niiden käytännön hallinnointitehtävissä, ja ettei ole mitään keinoa korjata tätä asiaintilaa.

Ainoa potentiaalisesti ikuinen, kestävä ja toimiva sosiaalinen systeemi on yhteisöverkosto.


Liberaali systeemi lähenee loppuaan:


torstai 6. lokakuuta 2011

Aku Ankka, höpsismi ja hyvän löytäminen

Luin pienenä Aku Ankkaa ja muita sarjakuvia.

Laadukkaimmissa, usein vanhemmissa ja tiettyjen piirtäjien tekemissä Aku Ankka; Tupu, Hupu ja Lupu; Pelle Peloton; Roope Ankka; jne. sarjakuvissa on usein hauskoja ja mielenkiintoisia tarinoita ja ideoita. Eräässä sarjakuvassa Aku Ankka hurahtaa huijarin kaupittelemaan elämäntyylimetodiin, höpsismiin, jossa kaikki ongelmat ratkaistaan kolikkoa heittämällä. Aku ajautuu metodia käyttämällä kasvaviin vaikeuksiin ja saa lopulta tarpeekseen. Hän haluaa antaa huijarille tupenrapinat, mutta ei tiedä missä huijari asuu. Aku päättää antaa kolikon ohjata hänet huijarin luokse. Hän päätyy hämärästi valaistuun rappuun, jossa hän lopulta valitsee kolikon avulla kahdesta ovesta. Koska hän ei hämärässä näe kolikon puolta, hän koputtaa summamutikassa toiselle ovelle, joka on toinen kuin kolikon osoittama. Siellä on Iines Ankka, joka saa Akun unohtamaan alkuperäisen suunnitelmansa. Kun Aku lähtee pois, huijari katsoo viereisen asunnon verhon takaa huolestuneena, ja pohtii sitä kuinka vihaiselta Aku näytti tullessaan. Huijarin on aika muuttaa pois tai siirtyä rehellisempään ammattiin.

Päätin vuosia sitten huvikseni kokeilla omaa versiotani höpsismistä ja katsoa miten se toimii. Käyn melko säännöllisesti kävelylenkeillä. Otin nopan mukaan kävelyille katsoakseni kuinka miellyttäviin tai epämiellyttäviin paikkoihin se minut ja seuralaiseni ohjaa. Suunnitelmana oli kävellä ennalta määrätty aika, joka vaihteli kävelykerrasta riippuen 1-2 tunnin välillä, ja sen jälkeen palata kotiin. Se paikka mihin on päädytty ennaltamäärätyn ajan kuluttua on se paikka mihin noppa on ohjannut. Käytin seuraavia menetelmiä ja sääntöjä nopan heitossa ja sen tulosten soveltamisessa:

1) "Heitän" noppaa ravistelemalla sitä kämmenien sisäpuolella, ja pysähtyneen nopan tulos alemmalla kämmenellä osoittaa tuloksen.

2) Jos valittavana olevia kävelysuuntia on kaksi, ja'an nopan luvut heittokerrasta riippuen numeroihin 1-3 ja 4-6 tai 1, 3, 5 ja 2, 4, 6. Jos kävelysuuntia on kolme ja'an nopan luvut numeroihin 1-2, 2-4, 5-6  tai 1, 6; 2, 5 ja 3, 4. Jos kävelysuuntia on neljä ja'an nopan numerot siten, että hyväksyn tuloksiksi vain neljä ennalta määrättyä vaihtelevaa numeroa, jotka vastaavat nousevassa tai laskevassa järjestyksessä kulkusuuntia vasemmalta oikealle. Jos saan jonkin muun numeron heitän niin kauan uudelleen, että saan ennalta valittuun numerosarjaan kuuluvan luvun. Halutessani voin vaihtaa neljää ennaltamäärättyä numeroa kesken valintaprosessin. Jos valittavana on viisi kulkusuuntaa, käytän viittä numeroa samalla tavalla kuin neljää. Jne. Jokaiselle kulkusuunnalle määritellään siten periaatteessa yhtä suuri todennäköisyys, käytännössä jotkin suunnat tietysti korostuvat.

3) Jätän valinnoista pois sellaiset suunnat, jotka johdattavat minua takaisin kotiinpäin ennen määräaikaa.

Lopputulos ja huomioita:

Päädyin kaksi kertaa teollisuusalueelle, kolme kertaa kävelemään jommallekummalle puolelle ja jompaan kumpaan suuntaan kehätien viertä, ja kaksi kertaa omakotitaloalueelle. Omat päätökseni olisivat johtaneet minut paljon miellyttävämmille ja hyödyllisemmille paikoille. Höpsistisillä kävelyillä tuttuihin ympäristöihinkin alkaa kiinnittää enemmän huomiota. Normaalisti kävellessä valitsee reiteikseen ja määränpäikseen yleensä mahdollisimman miellyttäviä reittejä ja määränpäitä, ja jos sattuu kulkemaan epämiellyttävien alueiden ohi, on taipumus sulkea ne pois mielestään. Selvästi suurin osa Helsingin alueista on joko epämiellyttäviä, henkilökohtaisesti hyödyttömiä tai mitäänsanomattomia. Ihmisellä on taipumus reittien ja määränpäiden valikoinnilla, valikoivalla huomion kiinnittämisellä  ja mielestään pois sulkemisella pyrkiä luomaan epärealistinen, miellyttävä ja jollain tapaa hyödyllinen oma rajoitettu minikaupunki. Surkeita, puutteellisia ja ankeita betonikuutioasuinalueita ja virkistysalueita on helppo rakentaa, koska ihmiset joka tapauksessa luovat ja valikoivat itselleen keinotekoisen ja psykologisten taipumustensa mukaisen todellista ympäristöä miellyttävämmän lumemaailman. Pari subjektiivisesti miellyttävää pientä keidasta korvaavat laajan betoni- ja asfalttierämaan. Kaupungeista tulee siten yleisilmeeltään rumia, ahtaita, masentavia ja yksitoikkoisia.

Ihminen haluaa myös luonnostaan tutkia ympäristöään, ja löytää hyvää ja käyttökelpoista. Kaupunkiympäristössä kaikella hyvällä tai "hyvällä" on hintalappu kupeessaan, ja useimmiten etsimisen, tutkimisen ja löytämisen ilo on vähäistä. Tuotteet ovat pääasiassa loppuun asti muokattuja valmistuotteita. Usein työn ja muiden kiireiden takia hyvän ja käyttökelpoisen etsiminen on pelkkä aikaa vievä rasite. Kaupunkiympäristö on tässä suhteessa rakennettu, säädelty, kielletty, pilattu, saastutettu ja muokattu hedelmättömäksi. Tarkoitan hyvällä ja käyttökelpoisella sellaista jonka voi hyödyntää joko suoraan tai sellaista jonka voi muokata käyttökelpoiseksi valmiiden kaavojen mukaan, tai jolle voi keksiä uutta hyödyllistä käyttöä. Hyvä ja käyttökelpoinen voi vaihdella esim. suoraan suuhun syötävistä marjoista melkein mihin tahansa luontoympäristöstä löytyvään, jonka hyödyntämisessä tiedot, taidot ja mielikuvitus mahdollistavat laajan kirjon asioita. Vielä sukupolvi sitten sukulaiseni rakensivat luonnosta löytyviä raaka-aineita alusta loppuun saakka jalostamalla hyvän kaksikerroksisen talon itselleen, joten kysymys on potentiaalisesti merkittävistä asioista. Mitä suomen luonnosta voi tavallisimpien syötävien (marjat, sienet, kalat, riista jne.) lisäksi löytää? Jalometalleja ja jalokiviä, joista jälkimmäiset ovat yksittäisille ihmisille nykyään suurempi tulonlähde. Pinnoitus- ja veistoskiviä, jälkimmäisestä esimerkkinä esim. isot ja hohtavanvalkoiset lumikvartsikivet. Monenlaisia pudotettuja sarvia. Erilaisia pahkoja ja kallisarvoista kiehkurasyistä visakoivua. Yrttejä ja "eksoottisempia" syötäviä, kuten esim. puiden sokerisia mahloja ja kukkakedoilta löytyviä salaatteja. Mineraalikiviä, paikoin niitä on yksittäisten ihmisten kannalta valtava määrä, esim. Sotkamon Sapsojärvestä löytyvä liuskeinen rautamalmikivi. Sotkamon kuivan hiekkaisista maista on myös suhteellisen helppoa löytää kauniita aurinkokvartsikiviä. Jne.

Normaalissa tilanteessa hyvän löytäminen on alku siitä seuraaville jalostus-, vaihto-, kauppa-, lahjoitus-, ja muille prosesseille. Normaalissa tilanteessa suurimman osan ruoasta saa ainakin kesällä suoraan luonnosta. Normaalissa tilanteessa ihminen rikastuu tai ainakin huomattavasti lisää varallisuuttaan hyvän löytämisellä muiden töiden ja askareiden ohessa. Normaalissa tilanteessa ihmisille olisi lapsesta alkaen opetettu tarvittavat tiedot ja taidot hyvän löytämiseen ja jalostamiseen. Normaalissa tilanteessa kaupunkien asuinympäristöt olisi rakennettu riittävän harvoiksi, jotta ainakin kohtuullisen määrän hyvää voisi löytää ympäristöstään.

Yhteiskuntamme on niin verkottunut liikkumisen, kuljetuksen ja tiedonsiirron osalta, että ahtaaseen kaupunkirakenteeseen ei ole enää samanlaista tarvetta kuin aikaisemmin. Oikeastaan ainoat, jotka enää tarvitsevat ahdasta kaupunkirakennetta ovat tiettyyn paikkaan sidotut suuret myyntiorganisaatiot ja kansainvälistä valtaa tavoittelevat liberaalit poliitikot. Molempia tarvitaan päivä päivältä vähemmän, eikä kansalaisilla ole velvollisuutta elättää kumpaakaan ryhmää. Hyvä alku on se, että ostaa mahdollisimman suuren osan tuotteistaan verkosta. Suosikaa suomalaisia pieniä ja keskisuuria myyjiä eri puolilla Suomea, jos vain suinkin mahdollista.

Verkostoitunut ja miellyttävä harva kaupunkirakenne on tulevaisuutta. Sieltä löytää hyvän monin tavoin.


Seuraavaksi voisi pohtia miten soveltaa käytäntöön sitä tarinaa, jossa Tupu, Hupu ja Lupu vaihtavat itselleen tarpeettoman kynänpätkän kumilenkeistä tehtyyn palloon ja lukuisten vaihtojen kautta päätyvät omistamaan isot höyryurut. ;)

Sivun näyttöjä yhteensä