Hiljaista Pohdintaa

Hiljaista Pohdintaa

keskiviikko 29. helmikuuta 2012

tiistai 28. helmikuuta 2012

Suomalaisten kirjojen kilpailukyvystä (edit)


E-kirjojen ja äänikirjojen yleistyessä (paperi)kirjojen myynti saattaa laskea. Miten kirjat voivat vastata tähän haasteeseen?

a) Lisäämällä kirjojen paperin kestävyyttä. Kirjojen paperin tulisi kestää ruskettumatta vähintään viisikymmentä vuotta, mieluummin enemmän. Hyvä paperi kestää yli sata vuotta ennenkuin siinä alkaa näkyä ensimmäisiä ruskettumisen merkkejä. Kestävimmät paperilaadut kestävät yli viisisataa vuotta, ehkä yli 1000 vuotta, jos säilytysolosuhteet ovat hyvät. Huonoimmissa paperilaaduissa paperi on ruskeaa ja rapeaa jo kymmenen vuoden jälkeen.

Paperin tulee olla suhteellisen paksua ja tiiviistä, kestävistä ja pitkistä kuiduista puristettua paperia, jossa on happamuutta neutraloivia kemikaaleja ja joka on ehkä hiomalla kiillotettua, jolloin se kestää hyvin käyttöä ja kulutusta. Halvoissa fiktiivisissä kertakäyttöpokkareissa huono paperi voi olla perusteltua, kaikissa muissa kirjoissa kestävä paperi on tärkeää. Kestävistä papereista tehtyjen kirjojen käyttöarvo säilyy ja niistä tulee omaisuutta, jonka voi myöhemmin lahjoittaa, testamentata tai myydä sellaisille henkilöille, jotka arvostavat kirjoja ja/tai joille ne ovat hyödyksi. Erityisen sopimatonta on se, että tietokirjoja tehdään huonoimmista paperilaaduista siten että paremmista paperilaaduista tehtyjä versioita ei ole saatavilla. 

b)  Nidottujen kirjojen kansien tulisi olla suhteellisen paksulla silikonipinnoitteella päällystettyjä. Se kestää hyvin käsien hikoilua, lämpöä ja rasvaa, toisin kuin sellofaanipinnoitetut kannet (kirkas ohut kuori), jotka irtautuvat ja halkeilevat ensin reunoistaan ja taitoskohdista, ja lopulta kaikkialta. Paljaat pahvikannet ovat huonoimmat, koska ne imevät kaiken käsistä lähtevän välittömästi itseensä. Silikonikannet myös tuntuvat miellyttävän pehmeiltä ja pitäviltä käsissä ja erottuvat näin edukseen muista vaihtoehdoista.

Sidottujen kirjojen kansien pinnoitukseen ei pitäisi käyttää muuta kuin sitkeää muovia, joka kestää aikaa, kulutusta ja käsien syövyttävää vaikutusta. Huonoimpia sidottujen kirjojen kansia ovat jonkinlaisesta värjätystä pahvimassasta tehdyt kannet, jotka sulavat käsiin jättäen niihin tahmeaa väritöhnää. Myös kanteen painetun tekstin tulisi olla kestävää. Huonoiten kestäviä ovat metalliset tekstit, joista irtoaa usein ensimmäisestä kosketuksesta alkaen kiiltelevää hilsettä sormiin. Parhaiten kestäviä näyttävät olevan valkoiset tai vaaleat värilliset tekstit.

c) Nidottujen kirjojen liimauksen tulisi olla erittäin joustavaa ja niin paksua, että paperit tarttuvat siihen kunnolla. Muussa tapauksessa rapea liimaus alkaa päästää yksittäisiä sivuja irti ja tekemään ylimääräisiä halkeamia taitoskohtiin. Käytetyn liiman joustavuuden pitäisi olla tutkitusti pitkäikäistä. Nidotuissa kirjoissa kirjan liimauksen tulee olla niin joustava, että kirja aukeaa rennosti pöydälle 180 asteen kulmaan mistä tahansa kohdasta ilman, että kirjaa tarvitsee pitää auki käsillä tai painolla, esim toisella kirjalla tai paperipainolla.

Sidottujen kirjojen paperin tulee olla ommeltua niin monista kohdista (suuri lankojen tarttumapinta-ala), että paperit eivät ala repeytyä liitoksistaan normaalikäytössä.

d) Paperin pinnoitteet eivät saa haista pahalta. Jotkin paperin pinnoitteet löyhkäävät niin voimakkaasti, että  kirjaa ei halua lukea ennenkuin löyhkä on saatu tuuletettua pois. Joissakin kirjoissa haju säilyy kymmenen vuotta kirjojen tuuletuksesta huolimatta. Jotkin paperilaadut tuoksuvat hyvälle. Jos paperin hyvä tuoksu on mieto, sen käyttöä voidaan suosia. Paperin ei pitäisi tuoksua voimakkaasti edes silloin kun tuoksu koetaan laajasti miellyttäväksi ja se pitäisi saada tarvittaessa tuuletettua pois kohtuullisen lyhytaikaisella tuuletuksella.

e) Paperin painomuste ei saa liueta sormien kosteasta, suolaisesta ja rasvaisesta kosketuksesta. Vaikka järkevä lukija välttää, jos mahdollista, koskemasta painomusteeseen, turvallisuus- ja kestävyyssyistä musteen tulisi olla liukenematonta normaalikäytössä.

f) Monet ihmiset lukevat kirjoja sängyssä kyljellään maaten, jolloin he joutuvat kannattelemaan kirjaa pitkiä aikoja huonoissa asennoissa. Suuria kirjoja on vaikea kannatella sängyssä ollenkaan sopivassa asennossa. Kirjoille voisi valmistaa yksinkertaisen ja nopeakäyttöisen säädettävän telineen tai kehikon, joka kannattelee kirjaa sängyssä lukiessa halutuissa asennoissa ilman, että kädet koskevat siihen. Silloin sängyssä voisi pienimpien kirjojen lisäksi lukea halutessaan suurimpiakin kirjoja.

g) Kirjat ja erityisesti kirjojen hintaselektiivisyys on liioiteltua, koska sidotut kirjat maksavat usein 2-4 kertaa enemmän kuin nidotut. Taloudellisten teorioiden mukaan nidottujen ja sidottujen kirjojen hintaero valikoi asiakkaat maksamaan siten, että kuluttajat saadaan nyhdettyä maksamaan maksimaalinen summa rahaa, ts. sekä säästeliäät, että tuhlaavaiset tai varakkaat, ja periaatteessa kaikki siltä väliltä saadaan ostamaan itselleen "sopivan" hintainen kirja.  Mutta jos hyvien sidottujen kirjojen hinta on kohtuuton, se näkyy kirjojen laskeneena kokonaismyyntinä ja tyytymättömyytenä kirjoihin tuotteena. Liiallinen hintaselektiivisyys pelaa kirjaa pois markkinoilta, ja suosii melkein mitä tahansa vaihtoehtoisia kulutuskohteita.

h) Kirjojen tulisi olla hyvälaatuisesti tasalaatuisia. Kunkin kustantajan tulisi olla tunnettua em. mainitut kohdat huomioiden hyvälaatuisista ja suhteellisen edullisista tasalaatuisista tuotteistaan. Nykyään saman kustantajan kirjat ovat usein niin vaihtelevia, että tilatessaan kirjan internetistä ei voi tietää etukäteen minkälaatuisen kirjan saa. Kirjoja voidaan myös markkinoida niiden laadulla kertomalla siitä osana kirjan kuvausta. Kuvaus alkaa paperilaadusta sitomiseen ja kansien laatuun saakka, ja näin yritys voi erottautua edukseen muista kustantajista.

i) Suomessa olisi syytä julkaista enemmän korkealaatuisia tieteellisiä ja tietoteoksia suomenkielellä. Tällä hetkellä suomenkieliset tietokirjat ovat liian usein johdatuksia johonkin, jonkin perusteita. Melkein kaikki siitä ylemmän tason kirjarahat valuvat ulkomaille, etupäässä englanninkielisiin kirjoihin. Jonkinlaisena kompromissina voisi ajatella sitä, että kirjassa olisi ensyklopediamaisesti niin paljon erilaista tietoa, että se olisi hyödyllinen sekä opiskelujaan yliopistoissa aloitteleville, että käsikirjaksi tohtorintasoisille. Tälloin voitaisiin saada laajasti tietokirjojen lukijat asiakkaiksi ja tietokirjoista olisi pitkäaikaista hyötyä. Toinen vaihtoehto on julkaista edistyneemmille tarkoitettuja kirjoja säännöllisesti book on demand -periaatteella, jolloin kirjan tuottoaika on pidempi, mutta julkaisukustannukset pysyvät matalina ja täsmällisessä suhteessa kirjan menekkiin. Suomenkielinen tietokirja voidaan julkaista myös englanniksi book on demand -periaatteella, jolloin potentiaalinen asiakaskunta laajenee huomattavasti.

j) Kaikkien kirjojen tulisi siirtyä tekijänoikeuslakien nojalla viimeistään 15 vuoden kuluttua vapaasti levitettäviksi, julkiseen levitykseen. 15 vuodessa jokainen kirjoittaja ja kustantaja ehtii ansaita kirjasta riittävästi, jonka jälkeen kirja siirtyy palvelemaan yleisiä tarpeita.

torstai 23. helmikuuta 2012

Laki, järjestys ja säätely

Moottoritie on kuuma ja kuiva, ja hyväkuntoinen ja voimakasmoottorinen Audi kiitää sillä 120 km/t rajoitusten mukaan. Audissa on abs-jarrut, herkästi tien muotoihin mukautuva jousitus, uudet ja pitävät renkaat, tehostettu ohjaus, turvatyynyt kolarien varalta jne. Audin kokenut ja taitava kuljettaja Jari voisi ajaa yhtä hyvin 140-150 kilometriä tunnissa turvallisesti. Miksi laki kieltää nopeamman ajon (ottamatta kantaa siihen onko juuri 120 km/t sopiva maksimirajoitus) ja mikä on lain logiikka?

a) Laki tarkastelee kokonaisuuksia ja tilastoja. Kuinka paljon tilastollisesti tapahtuu onnettomuuksia 80 vs 100 vs 120 vs 140 vs 160 km/t? Kyse ei siis ole em. Audista, vaan mukaan lasketaan myös huonoimmat ruosteiset vanhat autot. Tilastollisesti Jarille sattuu sellaisia päiviä, jolloin monet huonot tekijät yhdistyvät; Jari on väsynyt unenpuutteen vuoksi, hänellä on alkava flunssa, moottoritiellä on paikoin salakavalaa mustaa jäätä, renkaat ovat lähes loppuun kuluneet, jarrut pitäisi huollattaa koska niiden toiminnassa on alkanut ilmetä epäsäännöllisyyksiä, jne. Nämä voivat yllättäen aiheuttaa Jarillekin onnettomuuden, ja suurempi nopeus kasvattaa onnettomuuden riskiä ja onnettomuuksien vakavuusastetta. Jari ei ole tiellä yksin. Huonommille kuskeille ja autoille voi sattua onnettomuuksia, jotka vaikuttavat Jariin. Humalassa tai huumepilvessä ajavat voivat aiheuttaa Jarille onnettomuuden. Huonosti kiinnitetyt ja tasapainotetut tavaralastit kuorma-autoissa voivat suistaa sen kyljelleen ja aiheuttaa Jarille onnettomuuden. Toisaalta autoilijat velvoitetaan käytännössä ajamaan moottoritiellä myös vähimmäisnopeutta, esim. 90 kilometriä tunnissa. Liian hidas ajonopeus jumiuttaa liikennettä, aiheuttaa sumppuja ja ruuhkia, ja lisää osaltaan onnettomuuksia ihmisten jarrutellessa ja ohitellessa liian hitaasti kulkevaa autoa. Nopeusrajoituksia säädettäessa lain täytyy ottaa huomioon hyötynäkökohdat; autoilla on päästävä riittävän nopeasti ja sujuvasti paikasta toiseen, joten maksiminopeuksia ei voi säätää liian alas. Lailla ei ole mahdollisuutta, eikä kykyä arvioida jokaista yksittäistä autoa, autoilijaa ja liikenteen kokonaistilannetta erikseen, joten laki pyrkii rajoituksilla luomaan liikenteeseen keskimääräisiä tilanteita, joilla saavutetaan keskimääräisesti optimaalinen hyöty/ haittasuhde. Lain keskimääräisyys syntyy siis suurelta osin sen kyvyttömyydestä. Kun moottoritielle on säädetty 90 km/t alarajaksi ja 120 km/t ylärajaksi, laki muuttuu sokeaksi niille nopeuksille, jotka ovat 90-120km/t, mutta pyrkii kiinnittämään huomionsa niihin suhteellisen vähälukuisiin autoihin, joiden nopeus on alempi tai ylempi. Tämä säästää energiaa, aikaa ja resursseja. 90-120 km/t on normi, jota kohti kaikkia moottoritiellä ajavia pyritään kierrättämään. Normin reunoilla aloitetaan lainvalvonta ja oikeudenkäynnit. Lakia rikkovat pakotetaan suorittamaan negatiivinen liiketoimi; lain mukaan lakia rikkovat ovat velallisia, joiden on pakko maksaa tarkasti määritetty velkansa joko rahana, yhteiskuntapalveluksena tai vankila-aikana. Vankila-rangaistus on yleistynyt osin juuri sen takia, että sillä päästään samanlaiseen rangaistusten laskutarkkuuteen kuin rahallisilla korvauksilla; vankila-aikahan voidaan halutessaan määrittää esim. tunnin tarkkuudella. Siten se sopii liberaaliin järjestykseen, jossa kaikki hallinnointi ja periaatteessa kaikki yhteiskunnalliset tapahtumat on muutettu laskennallisiksi transaktioiksi, liiketoimiksi.

b) "Laki on kaikille sama" tarkoittaa yleisten lakien kohdalla mm. sitä, että kaikkien normaalijärkisten ja normaaleilla fyysisillä ominaisuuksilla varustettujen ihmisten täytyy pystyä noudattamaan lakia, tai sitten kaikkien tietylle alalle päässeiden ja valikoituneiden täytyy pystyä noudattamaan lakia, jonka noudattamiseen kaikki normaalijärkiset eivät kykene. "Kaikille sama" voi siten viitata myös kansalaisten pieneen osajoukkoon. "Kaikille sama" tarkoittaa sitä, että kaikki on saatava pelaamaan samoja pelejä, jotta tulosten laskeminen samoilla kvantitatiivisilla mittareilla tulee mahdolliseksi, jotta kilpailu ja tulosvastuu töistä ja tekemisistä tulee mahdolliseksi. Jos shakinpelaaja muuttaa sääntöjä hiukan siten, että hän siirtää hevosta samalla tavalla kuin tornia ja tornia samalla tavalla kuin hevosta, koko peli menee pilalle, vaikka ratsu ja torni ovat pelin alussa vierekkäisiä nappuloita. Sääntöjä rikkova shakinpelaaja tuhlaa muiden pelaajien aikaa diskvalifioiduilla peleillään. Jos paras juoksija ei juokse viittätuhatta metriä radalla niinkuin muut vaan lähtee rataa ympäröivään metsään juoksemaan viittätuhatta metriä, hänen suorituksensa mitätöityy. Lain mukaan lakia rikkovat kansalaiset tuhlaavat, tuhoavat ja anastavat luvattomasti muiden kansalaisten aikaa, energiaa ja resursseja, mukaanlukien ihmisresurssit (esim. ihmisen tappaminen), ja luovat riskejä sinne missä niitä ei ennen ollut. Näistä syntyy lainrikkojan velka, joka määrätään negatiivisella liiketoimella maksettavaksi. Liberaali systeemi ei ole riippuvainen pelkästään siitä, että ihmiset toimivat yksityisyrittäjinä, noudattavat ennustettavuutta luovia sääntöjä, tekevät sopimuksia, maksavat veroja, muodostavat tuottavia yhteistyöhankkeita, koordinoivat toimintaansa, perustavat yhdistyksiä, käyttävät julkisia palveluja, jne., vaan myös siitä, että kansalaiset tekevät em. toimet tarkasti liberaalin systeemin sääntöjen mukaan. Jos osa ihmisistä harjoittaa em. toimia sinänsä tuottavasti ja kannattavasti omien sääntöjensä mukaan, liberaali systeemi alkaa purkautua.

c) Lait liittyvät usein saumattomasti muihin säätelykeinoihin ja niistä muodostuu säätelypyramideja, joilla asteittain pyritään eliminoimaan lainrikkominen. Pyramidi voi koostua esim. yrittäjän osalta seuraavista osista: valistus, suostuttelu, tiedottaminen ---> varoitus ---> siviilioikeuden tuomio ---> rikosoikeuden tuomio ---> yrittäjäluvan menettäminen määräajaksi ---> yrittäjäluvan pysyvä menettäminen. Yleensä pyramidi noudattaa seuraavaa  yleistä kaavaa: itsesäätely ---> pakotettu itsesäätely ---> käskysäätely, johon liittyy harkinnanvarainen rangaistus ---> käskysäätely, johon liittyy ehdoton rangaistus. Jos tekoon sisältyy suuria riskejä, siirrytään yleensä suoraan kovimpiin rangaistuksiin. Pyramidia pitkin voidaan myös laskeutua kovemmista rangaistuksista alaspäin, jos siihen on edellytyksiä, mutta riskinä tässä on se, että kun henkilö on jo saanut kovempia rangaistuksia, niin lievemmät rangaistukset vaikuttavat niihin suhteutettuna lieviltä ja ehkä mitättömiltäkin, ja toisaalta kovemmat rangaistukset ovat saattaneet aiheuttaa sen verran kaunaa, että henkilöllä on motiivi olla noudattamatta lieviä rangaistuksia. Ns. älykäs säätely ottaa valtion lisäksi säätelijöiksi yritysliitot ja kansalaisjärjestöt, etujärjestöt tms., jolloin astettaisissa rangaistuksissa voidaan liikkua horisontaalisesti pyramidin sivuilla tai yhdistellä eri säätely- ja rangaistusmuotoja. Älykkääseen säätelyyn voidaan liittää palkitsemisrakenteita, koulutusta, promootioita ja tapahtumia jne. Älykkäässä säätelyssä toimintaympäristö voidaan suunnitella siten, että sääntöjen ja lakien rikkojat ajavat itsensä yhä enemmän nurkkaan valintoja tehdessään ja tavallaan hakeutuvat itse rangaistaviksi, jolloin lainrikkojien valvonta ja säätely vaatii vähemmän resursseja ja aikaa. Yrityksissä jälkikäteen suoritettavat laajat tarkastukset kirjanpidosta tilojen ja henkilöstön asianmukaisuuteen saakka tehostavat vaikutusta.

Säätelyä rajoittavat esim. resurssien puute; informaation hankinnan vaikeudet (esim. tapauksissa, jossa säätely vaatii yrityksen yhteistyöhaluisuutta); etujärjestöjen, poliittisten puolueiden, median ja kansalaisten reaktiot; säädellyn populaation laajuus; säätelykulttuurin ja -ohjeiden rajoitukset; säädeltävän ja säätelijän symbioottinen yhteistyö; jne. Säätelyn puutteita korvatakseen säätelijä puuttuu usein kovalla kädellä toissijaisiin kohteisiin luodakseen illuusion kattavasta ja tehokkaasta säätelystä.

d) Koska säätely perustuu laskennallisiin rahallisiin kustannuksiin, säätelyn merkittävyyttä valtion kannalta ei voi arvioida pelkästään rangaistusten kovuuden perusteella. Esim. ei-kuolemaan johtavia liikennerikoksia tapahtuu niin paljon, että valtiolle ne ovat merkittävämpiä kuin tapot ja murhat. Toisaalta voimme käänteisesti päätellä "maahanmuuton, suvaitsevaisuuden ja rasisminvastaisuuden" nostamisesta säätelyn, politiikan, rangaistusten (kovennetut rasistiset rikokset, ajatusrikokset, työpaikkojen menettäminen jne.) tiedotuksen ja ideologian keskiöön, että poliitikot ja virkamiehet katsovat maahanmuuttoon liittyvän suuria riskejä, kuten yhteiskunnan hajoaminen vihamielisiin osiin ja yhteiskunnan ajautuminen sisällissotaan. Siten voimme syyttää poliitikkoja ja virkamiehiä näiden suurten riskien tarpeettomasta ja hyödyttömästä ottamisesta.

tiistai 14. helmikuuta 2012

Tekstien ja matematiikan vaikutukset vertailussa (edit)

Kommentoin nim. Tupliksen blogissa seuraavasti:

http://tupla-j.blogspot.com/2012/02/ajatuksia-hopohumanismista.html

Käsittelin samaa ongelmakenttää äskettäin:

http://hiljaistapohdintaa.blogspot.com/2012/01/miksi-sosialisti-intellektuellit.html

Yhteiskuntatieteitä aliarvostetaan osittain sen takia, että ne painottuvat teksteihin matematiikan kustannuksella (tekstien ajatellaan olevan vähemmän monimutkaisia, ja vaativan siten vähemmän älykkyyttä), mutta samalla ristiriitaisesti valitetaan niiden suurta ja hallitsevaa vaikutusta yhteiskunnassa.

Kyseessä on monimutkainen vyyhti:

a) On totta, että tekstejä painottaville aloille pääsee suhteessa enemmän henkilöitä, joiden tekstien ja ajattelun taso on heikko.

b) Melkein kaikki ihmiset osaavat lukea, mutta harvat osaavat korkeampaa matematiikkaa. Tämä synnyttää mielikuvan siitä, että kaikkien tekstien tuottaminen ja ymmärtäminen on yksinkertaista ja helppoa. Samaa illuusiota vahvistaa se, että lukiessa melkein kaikki ihmiset ymmärtävät melkein kaikki sanat, ts. melkein kaikki lyhyet symbolijonot, mutta korkeammasta matematiikasta monet eivät ymmärrä mitään. Kuitenkin monimutkaisten tekstien ja loogisten rakenteiden, ja yksinkertaisten tekstien välillä olevat erot (ts. niiden tuottamisen ja ymmärtämisen vaatimukset älykkyydelle) ovat yhtä suuria kuin erot yksinkertaisen ja monimutkaisen matematiikan välillä. Tämä näkyy mm. siinä, että kun testataan koehenkilöiden tekstien muistamista, ymmärtämistä ja johtopäätösten tekoa niiden pohjalta, se on usein heikkoa silloinkin, kun koehenkilöt luulevat ymmärtävänsä lukemansa täysin.

c) Parhaat "tekstitieteiden" parissa työskentelevät erottuvat yhtä selvästi huonoimmista tekstien tuottajista kuin parhaat matemaatikot huonoimmista matematiikan käyttäjistä.

d) Matematiikka on useimmiten suoraan käytännöllistä ja hyödyllistä (myös täysin teoreettinen matematiikka, jonka joukosta käytännöllisten alojen tutkijat hakevat itselleen matemaattisia työkaluja), tekstit ovat sitä usein epäsuorasti vaikuttamalla muiden alojen toimintaan. Tämä lisää edelleen matematiikan arvostusta suhteessa teksteihin.

e) Matematiikka tuottaa usein välitöntä hyötyä. Tekstien hyöty materialisoituu usein viiveellä ja voi kattaa kehityskulut varhaisimmasta historiasta kaukaiseen tulevaisuuteen.

f) Matematiikka tuottaa useimmiten pistemäistä paikallista hyötyä. Tekstit tuottavat useimmiten laaja-alaista hajaantuneempaa hyötyä.

g) Matematiikan tuloksia on vaikea yhdistää laaja-alaisesti, koska matematiikasta tulee liian monimutkaista. Tekstien tuloksia voidaan yhdistää laaja-alaisesti.

h) Matematiikka kuvaa tarkasti (kvantitatiivisesti) laadun kustannuksella. Tekstit kuvaavat laadullisesti tarkasti, mutta kvantitatiivisesti heikommin.

Jne.

Kaikesta edellä kuvatusta seuraa se, että matematiikka päätyy aina lopulta palvelemaan tekstejä. Esim. nyt elämme maailmassa, jonka ovat luoneet ranskalaiset "valistusajan" lakimiehet, poliitikot ja (poliittiset tms.) filosofit, ja vieläkin antiikin kreikkalaisten filosofien vaikutus on voimakas, joskin hiukan epäsuoremmin tulkitsijoiden ja välikäsien kautta välittyvää. Toisaalta keskiaikaiset eurooppalaiset ajattelijat loivat modernin tieteen perustan, jonka varaan "valistusajan" intellektuellit rakensivat ajattelunsa.

Kaikissa edellä mainituissa haitat toimivat melkein samalla tavalla kuin hyödyt, mutta matematiikan haitat lähenevät pitkällä tähtäimellä ja laaja-alaisesti käsitettynä kohti tekstien hyötyjä ja haittoja. Matematiikan pitkä-aikaiset ja laaja-alaiset hyödyt ja haitat syntyvät useimmiten suunnittelematta ja kaoottisesti, mutta tekstien pitkän aikavälin hyödyt ja haitat syntyvät suuremmalta osin suunnitellusti, mutta jossain määrin evolutiivisesti valikoituen.

Toisaalta tekstejä ja matematiikkaa ei voi täysin erottaa toisistaan, koska ne toimivat usein yhdessä, mutta edellä mainittu on tässä tilanteessa sopiva pieni kärjistys.

***

Korjaus (isoilla kirjaimilla) pieneen, mutta tärkeään virheeseen: "Matematiikka on useimmiten suoraan käytännöllistä ja hyödyllistä (myös täysin teoreettinen matematiikka, jonka joukosta käytännöllisten alojen tutkijat hakevat itselleen matemaattisia työkaluja), tekstit ovat sitä USEIN epäsuorasti vaikuttamalla muiden alojen toimintaan."

Sitten muutama vastaus nim. Tiedemiehen kommentteihin:

Nim. tiedemies: "Matematikkan käytännöllisyys ja hyödyllisyys johtuu sen sovellettavuudesta. Kvantitatiivinen menetelmä antaa yleensä välittömän ja tulkinnaltaan pitkälti (joskaan ei täysin) kiistattoman ennusteen tai arvion jostakin ilmiön sellaisesta osa-alueesta, jota emme voi suoraan tai voimme vain viiveellä havaita.

Tekstin ongelma on monitulkintaisuus ja se, että sen mukaan on helppo ujuttaa väittämiä, joiden tarkoitus on esimerkiksi vahvistaa jotakin poliittista identiteettiä tms, siis lopulta pelkkiä sosiaalisia tarpeita."

- Olen samaa mieltä ensimmäisestä kappaleesta, mutta olen melko eri mieltä toisesta. Matematiikka on yhtä puolueellista kuin tekstitkin, mutta puolueellisuus toimii siinä hiukan toisella tavalla. Matematiikan puolueellisuus ei manifestoidu matemaattisten lauseiden sisäisen logiikan paikkansapitävyydessä, tai edes välttämättä niiden suhteessa johonkin todelliseen, vaan useimmiten valinnoissa; siinä mitä tutkitaan; mitä matematiikkaa tuotetaan kokonaisuutena; mitä osatekijöitä painotetaan ja valitaan kohteiksi, ja miten niitä prosessoidaan; mitä ja miten tuloksia esitetään ja painotetaan; jne. Esim. keskitettyyn hallintomalliin perustuva järjestelmä tuottaa valinnoiltaan ja painotuksiltaan erilaista matematiikkaa kuin hajautettu verkostoihin perustuva yhteiskunta, ja koska jotakin vaihtoehtoa kohti matematiikalla pyritään rahoituksesta "lopputuotteeseen", kyse on poliittisista ja/tai puolueellisista valinnoista.

Nimenomaan matematiikan näennäisen neutraaliuden ja sen todellista merkitystä salaavan vaadittavan ja  harvoilla olevan erikoisosaamisen vuoksi matematiikkaan on helpompi ujuttaa huomaamatta mukaan puolueellisuutta. Teksti voi olla niin monimutkainen, että yhtä pieni tai pienempi osa ihmisistä ymmärtää sitä kuin kuin vaikeaa erikoisalamatematiikkaa, mutta siitä huolimatta melko suuri osa ihmisistä voi ymmärtää tekstin puolueellisuuden. Tekstissä on useampia ymmärrystasoja kuin matematiikassa. Tämä on tietysti hyvä asia, koska tekstin puolueellisuudet ovat silloin helpommin julkisesti ja transparentisti arvioitavissa kuin matematiikan puolueellisuus.

"Itse matematiikasta ei väistämättä tule monimutkaista, mutta sen tulkinta toki vaikeutuu, koska abstraktiotasoa pitää nostaa."

- Esimerkki par excellence matemaattisten mallien yhdistelemisen vaikeudesta on tietysti ilmaston lämpeneminen, josta nyt on tullut ilmaston muutos, joka on sekin hyvin kiistanalainen ja epäselvä matemaattinen väite. Olisiko mahdollista nim. tiedemies, että kun omalla alallasi matemaattiset mallit ja niiden (mahdollisesti) kuvaamat kohteet ovat selkeämmin rajattuja, se antaa tavallaan liian positiivisen keskimääräisen kuvan yhdisteltyjen matemaattisten mallien toimivuudesta? Toisaalta sielläkin matemaattinen ohjelma tai "ohjelma" on usein suoritettava, jotta sen toiminta ja yhteensopivuudet voidaan varmistaa.

"Tekstillä on mahdollista ilmaista asioita monitulkintaisesti ja siten, että tulkinta-avaimia viljelemällä teksti todellakin kattaa esimerkiksi useita eri merkityksiä samoille käsitteille. Tätä voi pitää vahvuutena, mutta se altistaa epätäsmällisyydelle."

- Juuri tätä pitäisin itseasiassa tekstien vahvuutena, nimenomaan monitulkintaisuutta ilman tulkinta-avaimia. Teksti tavallaan luo monitulkintaisuudella eri vaihtoehtoja, kattavia ja monimutkaisia todennäköisyyksiä, joihin kaikkiin voidaan siten varautua. Matematiikka luo (jos luo) usein liian selkeitä todennäköisyyksiä, joista sitten valitaan yksi tai kaksi, joihin varaudutaan tai joita käytetään päätöksenteossa. Teksti vastaa tässä suhteessa paremmin monimutkaista ja osin epäselvää todellisuutta. Tarkoitukseni ei kuitenkaan ole luoda vastakkaisuutta näiden välille; kumpaakin tarvitaan ja useimmiten matematiikka ja tekstit täydentävät toisiaan.

Kohdalla h) tarkoitan hivenen kärjistettynä sitä, että yksi lehmä, yksi tähti, yksi vetyatomi, yksi uraaniatomi ja yksi auto ovat periaatteessa matemaattisesti sama yksi, joka on riisuttu kaikista laadullisista määritteistä. Tässä on sekä matematiikan vahvuus, että heikkous. Toki matematiikkakin kuvailee kohteitaan ja synnyttää siten myös tietynlaista laadullista kuvailua. Matematiikassa ja teksteissä on lopulta enemmän päällekkäisyyttä kuin useimmat tulevat ajatelleeksi ja päällekkäisyys laajenee kummastakin kumpaankin suuntaan.

***

Nim. tiedemies, kun tekstien merkityksen kiistämismahdollisuutta analysoidaan tarkemmin, se ei lähes milloinkaan koske tekstin sisällön merkitystä, vaan sen tarkoitusta (esim. satiiri vai vakavahenkinen kirjoitus), hyväksyttävyyttä (esim. onko jokin kirjoitus jossakin asiayhteydessä sopiva), oikeellisuutta, loogisuutta ja vastaavuutta todellisuuden kanssa. Sanat pystyvät siis välittämään hiukan sumeista määritelmistään huolimatta hämmästyttävän tarkkoja ja kollektiivisesti jaettuja merkityksiä. Tämä tulee ymmärrettäväksi sen kautta, että sanat muodostavat suurimman osan ajattelun ja kommunikonnin sisällöstä, ja pitkinä ajanjaksoina siihen käyttöön on täytynyt  valikoitua sellaisia sanoja, jotka tiettyjä yhdistelysääntöjä noudattaen muodostavat tarkkoja ja laajasti jaettuja merkityskokonaisuuksia.

***

 Nim tiedemies,

analyyttiseen, uskottavaan ja toistettavaan purkamiseen ja kokoamiseen tarvitaan usein sanoja, esim. äskettäin hankkimani kirja Understanding Regulation (pelkkiä sanoja ja kaavioita; Baldwin, Cave, Lodge, 2012) ei ole mahdollinen ilman laajaa sanallista käsittelyä. Toisaalta matemaattinen käsittely johtaisi sen usein harhaan, koska kvantitatiiviset määreet olisivat keinotekoisia ja harhaanjohtavia.

Hiukan minua hymyilyttää, että tarvitset tämänkin asian selvittämiseen sanoja; eikö jokin matemaattinen kaava olisi kelvannut.

Väittelymme on keinotekoinen, matematiikalla ja sanoilla on omat tärkeät tehtävänsä ja niitä tarvitaan täydentämään toisiaan.

Sanat ovat kuitenkin yllä esitettyjen perusteiden valossa aliarvostettuja suhteessa siihen työmäärään, niihin haittoihin (risk regulation needed) ja niihin palveluihin, joita ne tuottavat. Tätä ei ole tarkoitettu matematiikan alas painamiseksi.

***

 Nim. tiedemies: "Sensijaan tieteellinen teorianmuodostus ja tiedonhankinta tulisi nähdä etupäässä pyrkimyksenä kohti yksikäsitteistä ja toistettavaa tietoa."

- Tieteellinen teorianmuodostus tulisi nähdä pyrkimyksenä kohti täydellisempää todellisuuden kuvausta. Koska todellisuus ei usein ole yksikäsitteistä ja eikä täysin toistettavissakaan, tieteellisten mallien tulee kuvata todellisuus monipuolisena ja osin monikäsitteisenä, sellaisena kuin se on. Jos maailmaa pyritään kuvaamaan yksikäsitteisesti silloin kun se ei sitä ole, se johtaa helposti poliittiseen manipulointiin kun yritetään sopeuttaa todellisuus ja ympäröivä yhteiskunta vajavaisiin malleihin.

Mainitsemani uuden kirjan kaaviot ovat tavallaan itävaltalaisen talousopin mukaisia, eli johdannaisia enemmänkin sanoista kuin matematiikasta, ajattelun apuvälineitä, eivät todellisuuden yksikäsitteisiä ja toistettavia kuvauksia.

Määrän kasvu voi aiheuttaa laadullisia muutoksia. Esim. aivosolujen ja niiden dendriittien määrän riittävä kasvu voi aiheuttaa selviä laadullisia muutoksia ajattelussa.

torstai 9. helmikuuta 2012

Vallan psykoanalyysi pehmeällä sohvalla

Matti herää eräänä aamuna ja kaikki näyttää samalta kuin edellisinäkin päivinä. Ihmiset kulkevat kaduilla, aurinko paistaa, lumi on laskeutunut ohuiksi aalloiksi maanpinnalle ja linnut puristavat pörröisinä varpaillaan läheisten mäntyjen oksia. Matti suorittaa aamutoimet ja suunnistaa töihin. Matka sujuu kuten aina; Matti mietistekelee itsekseen kehittelemiänsä älyllisiä rakenteita. Työpaikan aulaan tullessaan hän huomaa ensimmäisen kerran, että jotain on vialla. Hän tervehtii hyvin tuntemaansa ystävällistä vahtimestaria, mutta vahtimestari ei tervehdi häntä vaan tuijottaa Matin läpi tyhjyyteen. Matti pysähtyy, tervehtii kovemmalla äänellä ja heilauttelee näkyvästi kättä vahtimestarin edessä, mutta vahtimestari ei reagoi mitenkään. Matti on hiukan häkeltyny. "Onko vahtimestarille tapahtunut jotakin surullista vai onko hän jostain syystä suuttunut minuun vai onko hänen luonteensa muuttumassa huonompaan suuntaan?", hän pohtii. Hississä hän kysyy ääneen ovatko muut huomanneet vahtimestarissa tänään jotain omituista, ehkä vahtimestarin lähiomainen on kuollut? Mutta hississä vallitsee normaalista poiketen painostava hiljaisuus. Jotain suurta negatiivista on varmaankin tapahtunut, ja kukaan ei jostain syystä halua sanoa mitä se on. Matti astuu ulos hissistä ja kysyy kovalla äänellä toimistohenkilökunnalta onko täällä tapahtunut jotain erikoista, mutta kukaan ei vastaa eikä reagoi mitenkään, ei edes hänen hyvä ystävänsä Timo, joka kävelee hänen ohitseen kuin tyhjyyden ohittaen. "Mitä h.lvettiä täällä on tapahtunut", Matti korottaa äänensä, ja kävelee puolijuoksua Timon perässä ja tarttuu häntä kädestä, mutta vetää sen nopeasti takaisin, "H.tto". Käsi on kylmä, kova ja metallinen, ja Timo ei hidastu tarttumisesta mitenkään, melkein kuin hänen liikkeissään olisi tonnin painoinen liikevoima. Matti koputtaa lähimmän tietokoneella kirjoittavan naisen olkapäähän, mutta sekin on metallinen. Kuin transsissa Matti tarttuu naista nenästä ja puristaa sitä heilutellen kättään, mutta se on kivikova, kylmä ja metallinen, eikä naisen toiminta tai asento muutu hänen häiritsevästä riuhtomisestaan huolimatta mitenkään. Tyrmistyneenä Matti huomaa huutavansa puolihuutoa: "Ovatko kaikki robotteja vai .... onko tämä unta .... ei .... ole!" Matti perääntyy ensin, tilanne vaikuttaa uhkaavalta, mutta tarttuu yhtäkkiä pöydällä olevaan metallikeppiin ja juoksee kuin gaselli ympäri toimistoa ensin koputtelemassa ja sitten lyömässä toimistohenkilökuntaa kepillä, mutta kukaan ei reagoi hänen toimiinsa mitenkään ja kaikista lähtee lyödessä metallisia teräviä ja voimakkaita kilahduksia. Kohtaus laantuu ja Matti on muutaman sekunnin hiljaa paikallaan paniikin kiivetessä hiljaa vartaloa pitkin ylöspäin.

 Seuraavaksi Matti huomaa juoksevansa rakennuksen aulasta ulos metallikeppi kädessään, valmiina lyömään kaikin voimin, jos robotit muuttuvat uhkaaviksi ....

Hiukan yli neljän viikon kuluttua Matti istuu kotonaan olohuoneen pehmeällä sohvalla turtuneen järkytyksen vallasesa. Matti pohtii tilannetta puhuen itselleen ääneen: "Todennäköisesti kaikki maailman ihmiset ovat korvautuneet jonkinlaisilla notkeasta metallista tehdyillä roboteilla tai sitten olen materialisoitunut rinnakkaiseen todellisuuteen. Robotit toimivat näennäisesti samalla tavalla kuin ihmiset, käyvät töissä ja tekevät töitä, ja matkustavat autoilla, lentokoneilla ja julkisilla liikennevälineillä. Ne pitävät yllä kaikkia yhteiskunnan toimintoja kuten ennenkin, ja ne käyvät ostoksilla normaalisti. Ne urheilevat, kuntoilevat ja harrastavat kaikenlaisia harrastuksia. Ne syövät ruokaa ja pystyvät saamaan siitä itselleen sopivaa energiaa. Ne pitävät yllä poliisivalvontaa ja armeijaa, mutta poliisilla ei nähtävästi koskaan ole rikoksiin liittyviä työtehtäviä, koska robotit toimivat mekaanisesti sääntöjen puitteissa. Todennäköisesti ne kaikki "nukkuvat" silmät auki hereillä täsmälleen kahdeksan tuntia ja nousevat ylös herätyskellojen soidessa. Ne pesevät hampaansa ja käyvät suihkussa. Mutta kaikki mitä ne tekevät on mekaanista, elotonta, ja samanlaisena toistuvaa. Jos jokin niistä käy juoksulenkillä, se tekee aina täsmälleen saman juoksulenkin samaan kellonaikaan, saman määrän kertoja viikossa, samalla radalla, samalla juoksuvauhdilla. Jos ne pelaavat tennistä keskenään, ne pelaavat säännöllisesti toistuvina aikoina samassa paikassa samanlaisen pelin. Työssä ne tekevät melkein kaikkina päivinä täsmälleen saman työsuorituksen. Ainoan poikkeuksen tästä muodostaa se, että ne korjaavat jotain rikkimennyttä tai sovittavat yhteen ristiriitaisuuksia keskinäisissä toiminnoissaan. Ne eivät koskaan puhu keskenään, mutta ehkäpä ne kommunikoivat keskenään sellaisella tavalla, jota en voi havaita. Teinpä niiden edessä mitä tahansa tai teinpä niille mitä tahansa, ne eivät reagoi minuun mitenkään, aivan kuin minua ei olisi olemassa. Jos asetun niiden kulkureitille, ne kiertävät minut kuin olisin kivi tai betonieste. Niiden kasvoilla ei koskaan näy ilmeitä, ei mitään tunteisiin viittaavaa, ei mitään tunteita imitoivaa. Saan kaiken nykyään ilmaiseksi, tai itseasiassa minun on pakko hakea kaikki ruoka ja tavarat ilmaiseksi kaupoista, koska jos yritän maksaa niinkuin muutkin, kukaan ei huomaa minua, kukaan ei noteeraa minua muuten kuin kierrettävänä tai vältettävänä esteenä. Vuokraa ja sähkölaskuja minun ei tarvitse maksaa, ja vesi ja sähköt toimivat niinkuin ennenkin, ja putkimiesrobotti kävi oma-aloitteisesti minusta piittaamatta huoltamassa putkistoa. Olen juuttunut olemiseen elottoman esineen, ja näkymättömän ja olemattoman välimaastoon. Kävin lentokoneella kierroksella ulkomaillakin ja kaikkialla on tämä sama eloton h.lvetti."

Neljä kuukautta myöhemmin:

Luonteeltaan rauhallinen Matti hakkaa raivon vallassa robottia metalliputkella ja huutaa, "Nyt katsotaan lähteekö sinusta jokin reaktio!" Robotin pinta antaa lyönneistä hiukan periksi, mutta palautuu samantien kimmoisasti ennalleen. Hakattuaan robottia niin kauan turhaan, että Matin voimat alkavat loppua, hän seisahtuu hetkeksi, mutta juoksee sitten kiihtyneenä läheiseen parkkeerattuun valtavan suureen nosturiautoon. Avaimet ovat virtalukossa, ja voimakkaan moottorin käynnistyessä nautinto virtaa sähkön lailla Matin kehon läpi, ensimmäisen kerran Suuren Muutoksen jälkeen. Matti painaa jalallaan kaasupoljinta kuin olisi tukkimassa sillä purkautuvaa tulivuorta ja auto syöksähtää pedon lailla eteenpäin. Matin katse suuntautuu polttavasti tähdäten kadulla käveleviin robotteihin ja auto kiihdyttää suoraan niitä kohti. Matin osuessa ensimmäiseen robottiin kuuluu ukkosen taivaan repäisyä muistuttava lyhyt ääni ja robotti lentää jäykin vartaloin pää edellä viereisen seinän läpi, jääden törröttämään päästään ja hartioistaan alaviistoon. Kiiluvasilmäisen Matin huulilta purkautuu nautinnollinen hullun nauru. Kadulla kävelevät robotit alkavat lennellä ympäriinsä kuin jäykkiä nukkeja syöksevästä suihkulähteestä. Matti ajaa hurmiossa koko pitkän kadun päästä päähän, ja painaa sitten äkisti jarruja pysähtyäkseen katselemaan työnsä tuloksia. Matin tyrmistykseksi robotit kömpivät ylös kuin mitään ei olisi tapahtunut ja aloittavat heti seinistä irronneiden kappaleiden, tuhoutuneiden roskatynnyreiden ja katkenneiden liikennemerkkien poistamisen kadulta. Viimeistään huomenna kaikki on korjattu niin, että Matin tuhotyöstä ei ole mitään jäljellä. Henkisesti väsyneenä Matti avaa nosturiauton oven, astuu jonkin matkaa askelmia alaspäin ja pudottautuu sitten löysänä maahan kuin liian kauan puussa roikkunut omena.

Yhdeksän kuukautta myöhemmin, vuosi ja kaksi kuukautta Suuren Muutoksen jälkeen:

Koira katsoi ja kuunteli tarkkaavaisena Matin puhetta. "Viljami on ilmiselvästi risteytys ydinfyysikosta ja psykiatrista", Matti ajatteli tyytyväisenä. Vihdoinkin hänellä oli ystävä, joka ymmärsi ja kuunteli häntä, reagoi häneen. Matti silitti ja rapsutti koiraa hellästi. Koira oli juoksennellut kaupungilla ympäriinsä hylättynä ja surkeana. Matin kutsuessa sitä ja reagoidessa siihen, koira oli välittömästi juossut riemusta sekavana Matin syliin. Sen isäntä oli varmastikin muuttunut robotiksi, joka ei enää millään tavalla reagoinut koiran olemassaoloon.  Matti pelkäsi, että robotit vievät koiran jonkin puhdistus-, korjaus tai kunnostustyön yhteydessä, joten hän oli kävellyt armeijan varikolle ja varastanut sieltä käsikäyttöisen kranaatinheittimen, jonka lipasrumpuun mahtuu kahdeksan räjähtävää kranaattia, sinkoja, rynnäkkökivääreitä, kranaatteja, miinoja ja yhden "Vanhan Kivuttoman", käsissä pidettävän sarjatulta ampuvan rekyylivaimmennetun pienoistykin, sekä runsaasti ammuksia ja räjähteitä. Varastaminen oli helppoa, koska sotilasroboteille Mattia ei ollut olemassa. "Minulta ette Viljamia vie, se on varma", -ajatus pyöri usein Matin mielessä. Matti oli tullut siihen tulokseen, että Suuri Muutos johtui liberalismista, ja Matti suunnitteli selvittävänsä perusteellisesti syyt siihen. Matti valmisteli muuttoa maaseudulle mökkeihin, koska oli mahdollista, että siellä oli säilynyt joitakin oikeita ihmisiä ja lisäksi hän voisi kesyttää metsän eläimiä itselleen seuraksi. Robottien näkeminenkin inhotti häntä. Myös Viljami viihtyisi paremmin maaseudulla. Ruokaa hän saisi helposti mökkien varastoista. Ehkäpä hän keksisi maaseudulla jonkin tavan kumota Suuren Muutoksen. Kaupungeissa ei ollut hänelle enää mitään muuta kuin negatiivisia asioita.

***

Ihmisille on tärkeää tulla huomatuiksi ja saada muissa ihmisissä omalla toiminnallaan aikaan näkyviä tai jollain muulla keinolla havaittavia muutoksia, esim. muutoksia ajattelussa; kirjoituksissa; välikäsien kertomusten kautta havaittavia muutoksia; tilastollisia muutoksia; muutoksia jonkin henkilön jättämissä merkeissä ja jäljissä; sanoissa ja eleissä; jne. Samoin ihmisille on tärkeää havainnoida ja ajatella muiden ihmisten aikaansaamia muutoksia muissa ihmisissä. Ihmisille ovat merkityksellisiä myös ne vaikutukset, joita muut ihmiset saavat aikaan itsessä, vaikka ne jäävät usein vaille tietoista huomiota tai ne huomataan vain puolittain. Ihmiset pitävät useimmiten parempana positiivisten tai positiivisiksi katsomiensa muutosten aikaansaamista muissa ihmisissä, mutta jos positiivisten muutosten aikaansaaminen estyy jostain syystä, negatiivisten muutosten aikaansaaminen voittaa useimmiten sen, että ei saa muilta ollenkaan huomiota, eikä saa muissa mitään muutoksia aikaiseksi. Siten ihminen voi mieluummin tehdä esim. rikoksen ja tulla rangaistuksi kuin olla muille täysin näkymätön ja olematon. Jos ihmiseltä riistetään sosiaalisen vuorovaikutuksen mahdollisuus, on todennäköistä, että ihminen alkaa pikkuhiljaa vaipua hulluuteen, epätoivoon, vainoharhaisuuteen ja ehkä itsetuhoisiin ajatuksiinkin. Kompensoidakseen tätä puutetta ihminen alkaa ajatella ääneen, alkaa puhua itselleen, keskustella itsensä kanssa, sekä puhua mille tahansa eläville olennoille, jotka reagoivat jotenkin hänen puheeseensa, äänensävyynsä, käytökseensä, ilmeisiinsä ja kehon kieleen, tarjottuihin herkkupaloihin tms.

Elokuvassa Cast Away - Tuuliajolla Tom Hanksin esittämä Chuck Noland joutuu lentokoneonnettomuuteen ja hän pääsee pelastautumaan autiolle saarelle. Siellä hän piirtää Wilson merkkiselle lentopallolle ihmiskasvot, nimeää sen Wilsoniksi ja alkaa keskustella lentopallon kanssa samalla tavalla kuin se olisi ihminen, kuin hyvä ystävä. Kun Chuck on purjehtimassa rakentamallaan lautalla, ja joutuu myrskyyn, jonka aikana hän menettää Wilsonin, hän suree ja itkee sitä kuin lähiomaisen kuolemaa. Chuckin ja Wilsonin tarina voisi ihan hyvin olla kertomus todellisista tapahtumista.

***

Valtasuhde vallankäyttäjän (subjekti) ja vallankäytön kohteen (objekti) välille muodostuu jatkuvista ja/tai suhteellisen säännöllisistä uusintavista prosesseista. Subjekti pyrkii ensin määrittelemään, luokittelemaan, jaottelemaan ja rajaamaan objektin, joko kertaluonteisesti dokumentoiden, tai jatkuvina tai syklisinä prosesseina, joihin voi liittyä uutta dokumentointia. Jotta valtasuhde voisi toimia, objektin täytyy hyväksyä em. prosessit.  Se tapahtuu helpoiten siten, että objekti kasvaa ja kasvatetaan siihen lapsesta lähtien, siten että valtasuhde näyttäytyy valmiiksi annettuna, normaalina ja pysyvänä todellisuutena. Objekti ei saa ymmärtää liian paljon valtasuhteen prosesseista ja keinoista, jotta valtasuhde pysyisi mahdollisimman yksinkertaisena ja vakioituna, ja jotta objektissa ei herää liikaa vastustusta ja pyrkimystä manipuloida valtasuhteen perusteita. Objektilla ei saa olla niin paljon tietoa, että hän voi kiistää ja asettaa kyseenalaiseksi valtasuhteen sen kaikilla tasoilla, sen kaikissa ulottuvuuksissa, kokonaisuutena. Objektin väistämättä ilmenevä vastustus ja tyytymättömyys täytyy kanavoida ennustettaviin, rajattuihin ja vakioituihin uomiin. Näiden uomien täytyy kuluttaa objektien tyytymättömyysenergiaa tehokkaasti toissijaisiin tai suhteellisen merkityksettömiin asioihin, jolloin tärkeimmät asiat jäävät subjektien päätettäviksi.

Objektin täytyy suoraan tai eäsuorasti uskoa, myöntää tai tunnustaa oma riippuvuutensa, puutteellisuutensa, heikkoutensa ja kyvyttömyytensä (sekä todellinen, että kuviteltu), ja hänen täytyy siirtää suuri osa omista mahdollisuuksistaan, potentiaaleistaan, kyvyistään ja voimistaan subjektille, subjektiin, subjektin käyttöön ja ohjattavaksi. Vaikka subjekti on vähintään yhtä riippuvainen, puutteellinen, heikko ja kyvytön suhteessa objekteihin, hän ei voi sitä myöntää tai tunnustaa, tai hän voi tehdä sen vain pieneltä osin, koska muussa tapauksessa yksipuolinen valtasuhde murenisi ja korvautuisi suurimmalta osin vastavuoroisella suhteella. Koska valtasuhde on usein yksipuolista kyltymätöntä ahneutta, joka ylittää subjektin omat tarpeet, ja objektin kyvyn ja halun antaa, se synnyttää subjektissa koston ja valtasuhteen kumoamisen pelon. Pelko synnyttää subjektissa vihaa objektia kohtaan, jatkuvaa liiallista negatiivisuutta. Objektille subjektin viha näyttää syntyvän suurimmalta osin tyhjästä, ilman syytä, epäoikeudenmukaisesti. Subjektin negatiivista liiallisuutta synnyttää myös tarve nostaa suhteellista statusta ylemmäs painamalla objekteja alaspäin ja pyrkimällä iskostamaan tätä keinotekoista eroa objektien mieleen.

Subjektit tutkivat ja vertailevat toistensa objekteihin jättämiä merkkejä ja toimintamalleja, esim. puhetta, käyttäytymistä, rituaaleja, tehtävien suorituksia, tapoja suorittaa tehtäviä, jne. Objekteihin jätettyjen merkkien ja toimintamallien suhde ja niiden lahjoittaminen ja antaminen subjektilta toiselle osoittaa hierarkian ja valtasuhteen subjektien välillä. Se subjekti jolle muut subjektit lahjoittavat merkattuja objekteja ja jonka omat merkkaukset kattavat laajemman alueen ja/tai enemmän objekteja, on yleensä korkeammalla hierarkiassa.


***

Suomalainen liberaali eliitti yrittää nostaa omaa statustaan halventamalla ja painamalla suomalaisia alaspäin, jotta heidän oma statuksensa nousisi eurooppalaisen liberaalin eliitin keskuudessa. Epäyhteensopivasti edellisen kanssa he yrittävät tehdä suomalaisesta identiteetistä statukseltaan niin alhaisen, että suomalaiset hylkäävät sen ja omaksuvat liberaalin eliitin kosmopoliitin identiteetin. Jos kaikki tai suurin osa suomalaisista tekisi niin, se laskisi suomalaisten liberaalin eliitin statusta eurooppalaisten liberaalin eliitin keskuudessa, koska "la différence" on suurimmalta osin suhteellinen, subjektien suhde objekteihin. Toisaalta tärkeimmät statuserot eurooppalaisen liberaalin eliitin välillä määräytyvät kansakuntien koon, ja yritysten koon ja määrän perusteella. Siten suomalainen liberaali eliitti tekee suurimmalta osin turhaa työtä yrittäessään nostaa statustaan, koska isoimpien maiden liberaalin eliitin status on automaattisesti korkeampi. Suomalaisen liberaalin eliitin toimet alleviivaavat heidän pysyvästi alempaa statustaan eurooppalaisen eliitin keskuudessa:

a) Jatkuva pyrkimys niihin korkea-arvoisempien eliittien "pöytiin, joissa asioista päätetään", ts. suomalainen liberaali eliitti on lähtökohtaisesti "päätöksentekopöytien" ulkopuolella. Ei Saksan, Britannian, Italian ja Ranskan liberaalien eliittien (ts. suurten maiden eliittien) tarvitse pyrkiä "päätöksentekopöytiin", koska ne ovat siellä automaattisesti.

b) Suomalaisen liberaalin eliitin jatkuva tarve maksaa Euroopan eliitiltä saatavista pienistä status- ja valtapaloista Euroopan korkeinta tai korkeimpiin kuuluvaa hintaa, ts. suomalainen eliitti tyytyy Eu:n huonoimpiin ehtoihin "hinta"/ hyöty suhteessa. Esim. kun konkurssimaihin maksettavia ja maiden asukasmääriin suhteutettuja miljarditukia verrataan suhteessa siihen kuinka paljon kunkin maan pankeilla on velkasaatavia konkurssimaista, suomalaiset joutuvat maksamaan enemmän tukia kuin mikään muu Euroopan maa. Suomi on hoitanut myös taloutensa kokonaisuutena (valtion talous ja velka + pankit + yritykset + kauppatase + jne.) Euroopan parhaimmistoon kuuluvalla tavalla. Toinen esimerkki on se, että Suomi uhkaa jatkuvasti joutua kaikenlaisten Euroopassa epätoivottujen asioiden loppusijoituspaikaksi: maahanmuutto (esim. maahanmuuttotaakan jakaminen Eu-maiden kesken suhteutettuna asukkaisiin/ neliökilometri, joka on Suomelle epäedullinen); ydinjätteet; avoimista rajoista (Schengenin-sopimus) seuraava rikollisuus, sosiaaliturvan väärinkäyttö ja kerjäläisyys; jne.

c) Suomalaisen liberaalin eliitin tunnollinen ja "mallioppilasmainen" Euroopan unionin sääntöjen ja lakien noudattaminen, samaan aikaan kun suuret maat ja yleensä etelä-Euroopan maat sekä avoimesti että salassa jättävät noudattamatta Eu:n sääntöjä ja lakeja, ja ajavat selkeästi omaa etuaan. Ts. suuret maat tekevät mitä haluavat, suomalainen liberaali eliitti tekee sen mitä muut käskevät, mutta eivät itse noudata.

d) Suomalaisen liberaalin eliitin liioitteleva ja osin hysteerinen poliittinen korrektius. Jos suomalaiset eivät olisi niin kovapäisiä ja itsepäisiä, ts. eliittiä tottelemattomia, suomalaiset olisivat vähintään yhtä poliittisesti korrekteja kuin tässä suhteessa huonoimmat maat Ruotsi, Englanti ja Hollanti.

e) Suomalaisen liberaalin eliitin mielistelevä ja nöyristelevä käytös eurooppalaisen eliitin keskuudessa silloinkin kun suomalaisten etuja pitäisi puolustaa. Esim. Suomelle luvatun elintarvikeviraston menettäminen Italialle ja sen nöyrä hyväksyminen. Toisaalta on tietysti pitkällä tähtäimellä parempi, että Suomi saa mahdollisimman vähän Eu:lta ja on mahdollisimman vähän riippuvainen siitä, mutta em. tapaus heijastaa silti suomalaisen eliitin alistuvaista asennetta.

Triviaalina yksityiskohtana pääministeri Berlusconi esitti suomalaista ruokaa halventavia kommentteja, joihin suomalainen eliitti ei vastannut käytännössä mitenkään. Italiassa on toki hyvää ruokaa, mutta esim. suomalainen hitaasti uunissa paahdettu kinkku sinappipäällysteellä voittaa mielestäni maukkaudessaan Berlusconin mainitseman ilmakuivatun Parman kinkun, joka maistuu lähinnä muovimaiselta suolalta, johon on sekoitettu rasvaa. Hyvää suomalaista ruokaa voi mainostaa ja markkinoida, vaikkei makukysymyksistä selkeää lopputulosta usein synnykään. Kanttarellikastike ja erillinen lihakastike uusien perunoiden kanssa. Rasvaiset grilliletut omista mansikoista valmistetun hillon kera. Letut kääritään rullalle. Tuoreista lakoista tehty hillo yhdessä jäätelön kanssa. Tillihauteessa keitetyt jokiravut yhdessä uusien perunoiden kanssa. Tuore mustaviinimarjamehu. Suolaisessa voissa paistetut leivitetyt ahvenfileet yhdessä uusien perunoiden kanssa. Perunapuuro voisilmällä, jonka sekaan on heitetty tuoreen ruisleivän voilla voideltuja palasia. Jne.

Jne.

Toisin sanoen nykyinen liberaali eliitti on vaihdettava sellaiseen, jolla on normaali suomalainen identiteetti, jolla on hyvä itsetunto, jolla ei ole tarvetta nöyristellä eikä kumarrella ketään, ja joka on valmis ajamaan suomalaisten etua.

sunnuntai 5. helmikuuta 2012

Goldman Sucks, osa 2

Libertaarit paikallistavat ongelmat ja pahuuden (lainausmerkeissä tai ilman niitä) usein valtioon. Siten valtio-suuryritykset yhteistyössä, jolla rajoitetaan markkinataloutta, annetaan monenlaista sosiaalitukea suuryrityksille, laaditaan lakeja suuryritysten ohjauksessa, kierrätetään luottomiehiä poliittisten virkojen ja suuryritysten toimien välillä, jne., libertaarien narratiivissa syyllinen on lähes aina vain valtio. Mutta jos noudatamme logiikkaa seuraavasti:

a) Suurimmat yritykset eivät voi enää juuri ollenkaan parantaa suhteellista asemaansa, mutta ne voivat pudota pohjalle tai konkurssiin saakka. Negatiivisten asioiden estäminen on normaalistikin ihmisille tärkeämpää kuin positiivisten asioiden saavuttaminen, mutta edellä kuvatussa suuryritysten tilanteessa negatiivisten asioiden estämisen tärkeys korostuu huomattavasti. Siten suuryritysten toiminta keskittyy estämään negatiivisia kehityskulkuja, estämään niiden suhteellisen aseman huonontumista.

b) Raha on pohjimmiltaan, riippumatta siitä miten erilaisia töitä arvostetaan kussakin yhteiskunnallisessa tilanteessa suhteessa toisiinsa, säilöttyä työtä, joka voidaan vaihtaa menneisyydessä tehtyyn tai tulevaisuudessa (+ nykyhetkessä) tehtävään työhön. Työ, eli se mitä ihmiset tekevät, määrittää pitkälti sen mihin suuntaan yhteiskunta kulkee tulevaisuudessa (kehittyy, pysyy paikallaan tai taantuu, riippumatta siitä miten nämä määritellään + näiden kehityssuuntien kvalitatiivisen sisällön).

c) Suurimmilla yrityksillä on absoluuttisesti eniten rahaa käytettävissään ja ne voivat siten saada aikaan eniten muutoksia yhteiskunnissa ja määrittää eniten muutosten kvalitatiivista sisältöä.

d) Koska suurimpien yritysten suurin huolen aihe on kohtaan a) viitaten niiden suhteellisen aseman heikentyminen, ne käyttävät lähes automaattisesti suuren osan rahoistaan a) kohdassa mainittujen negatiivisten kehitysulkujen estämiseen. Toisin sanoen ne pyrkivät estämään, pysäyttämään ja "sementoimaan" paikoilleen markkinatalouden, kilpailun, ja yhteiskunnan normaalin toiminnan ja kehityksen riippumatta siitä mikä muoto yhteiskunnalla on; demokraattinen tasavalta, kuningaskunta, tasavalta, minarkia, liberaali yhteiskunta, plutokratia, sosialistinen sekatalous, imperiumi, jne. Jos yhteiskunnassa ei ole koko yhteiskunnan kattavia säätelyrakenteita, suuryritykset pyrkivät rahojensa avulla luomaan ne. Rahoja voidaan käyttää joko aktiivisesti muutosten aikaansaamiseksi, tai ne voidaan (uhata) siirtää muualle, toisiin yhteiskuntiin tai toisille tahoille. Suuryritykset pystyvät haluamiinsa muutoksiin melkein aina, jos ei muuten, niin viimeistään suurimpien yritysten yhteistyöllä ja verkostoitumisella.

e) Edellä mainittuun loogiseen päättelyketjuun perustuen, toisin kuin libertaarien narratiivissa, suurimmat yritykset ovat yhteiskuntien normaalin toiminnan pysäyttämisessä ja kehityksen estämisessä aloitteellisia ja suurimpia vaikuttajia/ syyllisiä, tai vähimmilläänkin yhtä suuria syyllisiä kuin valtio. Libertaarin ideologian vääristymä estää libertaareja ymmärtämästä ja/tai myöntämästä tätä asiaintilaa.

lauantai 4. helmikuuta 2012

Goldman Sucks (edit)

Goldman Sachs on suurimpana pankkina Wall Streetin paradigma, ja se sopii siten hyvin valottamaan nykyisen taloussysteemin ongelmia, mutta todellinen ongelma on liberaali systeemi/ verkosto kokonaisuudessaan, josta Goldman Sachs on vain yksi osa. Mitä suurimpien pankkien käyttämät uudet rahoitusinstrumentit; automaattinen tietokonetrading; poliitikko-pankkiiri yhteistyö; valtioiden pankeille maksama sosiaalituki; de facto immuniteetti oikeuslaitosten syytteitä vastaan; yksityisten pankkien liikkeelle laskema fiat-raha; immuniteetti henkilökohtaisia tappioita vastaan (pankkien ja suuryritysten osakeyhtiömuoto, ja pankit ja suuryritykset oikeustoimikelpoisina "henkilöinä"); jne. merkitsevät? Ne merkitsevät de facto laajaa ja suurta verotusoikeutta ilman tarvetta antaa kansalaisille mitään vastineeksi piiloveroista, sekä suojaa oikeustoimia ja syytteitä vastaan, ts. lainsuojaa väärinkäytöksille.

http://areena.yle.fi/video/1328218530680

http://www.amazon.com/Chasing-Goldman-Sachs-Masters-Universe/dp/0307460118

Sivun näyttöjä yhteensä

Lukijat

Blogiarkisto