Hiljaista Pohdintaa

Hiljaista Pohdintaa

sunnuntai 29. huhtikuuta 2012

Päivän lainaus

Lawrence Auster kommentoi View From The Right sivustollaan valtavirtakonservatiivien ajattelun virheitä (28.4.2012): "I have frequently spoken of the conservatives’ error of thinking that liberals are being “hypocritical” or are using a “double standard.” This mistaken belief flows from the conservatives’ assumption that liberals share the conservatives’ universalist standard of justice—e.g., that anti-bullying means opposition to bullying as such, bullying committed by anyone, and against anyone. But in terms of liberals’ true beliefs, liberals do not have a double standard of the good, but a single standard: the good is the advance of liberalism, and the destruction of that which stands in the way of liberalism. In other words, liberals, far from sharing the conservatives’ all-American, universal sense of fairness and justice, have a leftist, class-warfare sense of “justice.” Mainstream conservatives are unwilling or unable to recognize this about liberals, because it would mean recognizing that the liberals have no common ground with the conservatives and therefore that the time for ordinary politics has passed. As I wrote recently, mainstream conservatism consists largely in covering up the radical nature of liberalism, because if we cease covering it up, the illusion that we are still living in the America we inherited from the past comes to an end, and, along with it, the basis of mainstream conservatism itself. ...

... if conservatives are to become truly effective opponents of liberalism, they need to understand that liberals do not share their universalist, nice-guy premises, but have a radically different set of beliefs.

In fact, conservatives’ refusal to recognize that liberals have a belief system that is radically antithetical to their own, is similar to, and emerges from the same source as, conservatives’ refusal to recognize that Muslims have a belief system that is radically antithetical to their own. In both cases, conservatives cannot recognize the truth, because it would mean that conciliation with liberals or with Muslims is not possible.

lauantai 28. huhtikuuta 2012

Kulta vahvistuu markkinoilla

Länsimaiden velkaantuessa ja tuhlatessa rahansa, niiden valuutat, omaisuus ja arvopaperit heikkenevät, sekä välittömästi, että pitkällä tähtäimellä, jolloin kulta vahvistaa asemiaan arvoreservinä ja vaihdon välineenä. Lisäksi Kiina ja monet muut maat ovat siirtymässä pois Fiat dollarista (tämän hetkinen, mutta heikkenevä maailman reservivaluutta) ja eurosta Kiinan kultakantarahaan. Kiinan valuutasta yuanista tulee todennäköisesti dollarin syrjäyttävä uusi maailman reservivaluutta. Professori Lew Spellman raportoi:

http://thespellmanreport.com/2012/04/21/warren-buffet-and-the-new-calculus-of-gold/

http://fi.wikipedia.org/wiki/Fiat-raha

Sijoita kultaan.

sunnuntai 22. huhtikuuta 2012

Kulutusyhteiskunta. Nyt.

Vastasin nim. Milttonin kommentteihin:

http://hiljaistapohdintaa.blogspot.com/2012/04/strateginen-ennakoija-ja-strateginen.html

Kun valtio ja kunnat vakuuttavat kansalaiset vanhuuden, sairauden, työttömyyden, psykologisten ongelmien, turvallisuuden, päivähoidon, koulutuksen jne. varalle näennäisesti loputtomilla varoilla ja mahdollisuuksilla, mistään ei tarvitse huolehtia, valtio ja kunnat hoitavat kaiken. Juuri tämä luo sen huolettoman ja välinpitämättömän mielentilan, joka mahdollistaa maksimaalisen kulutuksen jäljelläolevilla varoilla, ts. mahdollistaa nykyisen liberaalin kulutusyhteiskunnan. Ihmiset eivät joudu juuri ollenkaan rationalisoimaan ja säätelemään kulutustaan, koska valtio ja kunnat tekevät sen suurelta osin heidän puolestaan, eikä heillä olisi siihen ymmärrystäkään. Ihmiset ovat riippuvaisia valtiosta ja kunnista, ja heidät on koulutettu siten että heillä ei ole tarvittavia ajatuksia, taitoja ja tietoja itsenäisempään elämään ja toimintaan. Heidän on pakko äänestää keskitettyä valtaa edustavia sosiaalipuolueita. Oikeastaan kaikki puolueet ovat sellaisia, erityisesti liberaali oikeisto ja liberaali vasemmisto, mutta myös perussuomalaiset lähes kokonaan. Ihmisten riippuvuus suurista sosialistisista ja kapitalistisista organisaatioista vapauttaa liberaalin eliitin (jotka siis johtavat em. organisaatioita) ajamaan utopistisia valtatavoitteitaan kansalaisten etujen, turvallisuuden ja tulevaisuuden kustannuksella; maahanmuutto; kansainväliset byrokratiat; rahantuhlausprojektit toimimattomaan kehitysapuun, ilmastokauppaan (päästöoikeudet), eliitin kulttuuriprojekteihin, jne; kotimaisten byrokratioiden tarpeeton kasvattaminen ohjaamalla kaikki todelliset ja kuvitellut ongelmat niiden ratkaistaviksi ja säädeltäviksi; metropolisuunnitelmat; jne. Keskiluokka rapautuu muiden kansanosien mukana.

Mitä tulee yksilönvapauksiin, paradoksaalisesti suurin vapaus on sellaisilla yksilöillä, jotka kuuluvat paikallisiin yhteisöihin. Juuri yksilöiden ja suurten organisaatioiden koon välimaastoon sijoittuvat yhteisöt ovat kansalaisten itsensä hallussa ja ohjattavissa, elämä niissä voidaan järjestää halutulla tavalla, ja (oikeanlaisessa yhteiskunnassa) vaihtoehtoisia erilaisia yhteisöjä on paljon, joista jokaiselle löytyy sopiva. Ihmiset ja ihmisten toiminta ovat väistämättä sosiaalisia ja vaativat sosiaalisuutta, joten ainoaksi kysymykseksi jää se minkälaisissa sosiaalisissa järjestelyissä ihmiset elävät. Individualismi ja kollektivismi kulkevat aina erottamattomasti käsi kädessä, ja niiden vastapoolina ovat yhteisöt. Esim. Yhdysvalloissa vapainta aikaa vietettiin sen alkuajoista 1800-luvun lopulle saakka, jolloin ihmiset kuuluivat lähes poikkeuksetta paikallisiin yhteisöihin. Sen jälkeen suuret organisaatiot ovat vallanneet koko ajan hitaasti alaa, viimeisimpänä suurena aluevaltauksena on Obamacare suunnitelmat (tässä vaiheessa on vielä epäselvää kuinka suurelta osin ne toteutuvat). Systeemi muuttuu jatkuvasti tukahduttavammaksi, demokratia on jo lähes merkityksetön näytelmä, ja rahojen ja resurssien kiihtyvä tuhlaus ulottuu nykyhetken lisäksi kauas tulevaisuuteen. Vapaudet korvautuvat illuusioilla vapaudesta (tittyteinment; rihkamakulutus; demokratia jossa saat vapaasti valita liberaalin puolueen; sananvapaus, jossa saat puhua "vapaasti" kunhan noudatat liberaalin eliitin määrittelemiä sääntöjä ja sananvapauden "käyttötaitoja"; haaveet, jotka näyttävät pitävän kaikkien [kulutus]mahdollisuudet avoinna, mutta sattuvat vain harvoille, esim. loton päävoitto; jne.)

Miltton: "Vasemmisto haluaa horjuttaa maahanmuutolla nykyjärjestelmää, ja toimia "maailman sosiaalitoimistona".

Korruptoitunut oikeisto taas haluaa halpaa työvoimaa ja lisää kuluttajia. Ulkoishaitat oikeisto siirtää mielellään etatisti-vasemmistolle."

Juuri noin. Sen sijaan että pyrittäisiin luomaan high tech yhteiskuntaa, kuten Japani, joka käyttää robotteja ja muuta korkeaa teknologiaa maahanmuuttajien sijasta, luodaan osaamattoman ja vähävaraisen työvoiman turvatonta/väkivaltaista low tech ei-kulutusyhteiskuntaa, jossa sosiaaliturva kattaa kaiken, mutta on huono ja usein kuluttajille vaarallinen (esim. "positiivinen" diskriminaatio, eri etnisten ryhmien erot keskimääräisessä älykkyydessä ja heikentyvät standardit sairaaloissa).

torstai 12. huhtikuuta 2012

Strateginen ennakoija ja strateginen optimisti (edit)

Menestykselliseen toimintaan kykenevät ihmiset jakautuvat suurimmalta osin kahteen ryhmään, strategisiin ennakoijiin  ja strategisiin optimisteihin. Strategisia optimisteja on selvästi enemmän kuin strategisia pessimistejä. Kumpaakin strategioista voidaan pitää pelon, huolestumisen ja epävarmuuden hallintastrategioina.

Strategiset ennakkoijat, joita kutsutaan virheellisesti myös strategisiksi pessimisteiksi, aloittavat erityisesti vaikeampiin ja merkittävämpiin tehtäviin valmistautumisen tuntemalla motivoivaa pelkoa ja huolestumista, ja ajattelemalla ja kertaamalla mielessään kaikkea mikä voi mennä pieleen. Tämä laukaisee kuumeisen valmistautumisen, harjoittelun, kaikenlaisiin ongelmiin varautumisen ja varasuunnitelmien kehittämisen. Strategisten ennakoijien mielikuva itsestään on negatiivisempi ja realistisempi kuin strategisten optimistien, toisin sanoen strategisilla ennakoijilla on vähemmän positiivisia illuusioita itsestään, toiminnastaan ja ympäristöstään, heillä ei ole niitä ollenkaan tai heillä voi olla jopa todellisuutta negatiivisempi kuva niistä. Positiivisia illuusioita, jotka pitävät yllä (erityisesti strategisten optimistien) positiivista mielenlaatua, ovat esimerkiksi taipumus muistaa itsestään positiivisia asioita ja unohtaa negatiivisia; taipumus nähdä omaan toimintaan ja itseen liittyvät riskit ja ongelmat vähäisempinä kuin ne todellisuudessa ovat; taipumus nähdä oma tulevaisuus ja mahdollisuudet parempina kuin ne todellisuudessa ovat; stategiset optimistit lukevat onnistumisten johtuvan enemmän omista sisäisistä, pysyvistä ja laaja-alaisista kyvyistä, ja lukevat epäonnistumisten johtuvan enemmän ulkoisista, väliaikaisista / ohimenevistä, ja spesifisti vain epäonnistuneisiin tehtäviin liittyvistä asioista; yhteistyössä strategisilla optimisteilla on alttius nähdä omat panoksensa suurempina ja tärkeämpinä kuin ne todellisuudessa ovat; strategiset optimistit kokevat kontrolloivansa itseään, omaa toimintaansa, tehtäviään ja ympäristöään enemmän kuin he todellisuudessa kontrolloivat; jne. Strategisten ennakoijien harjoitellessa ja kerratessa mielessään kaikkia mahdollisia ongelmia ja riskejä, ja varautuessa niihin heidän pelkonsa, huolensa ja negatiiviset mielikuvansa vähenevät ja tulevat optimaalisiksi tehtävien suorittamisen kannalta tai voivat jopa poistua kokonaan. Erityisesti älykkyyttä ja julkista esiintymistä vaativissa tehtävissä vähäinen pelko-, stressi- ja jännitystila on optimaalinen, fyysisissä ja älyllisesti yksinkertaisissa tehtävissä suurempi, mutta silti hallittu henkinen hälytystila on hyödyksi. Strategiset ennakoijat kiinnittävät huomiotaan pienimpiinkin yksityiskohtiin ja heidän perspektiivinsä asioihin on laaja-alaisempi ja kauemmas tulevaisuuteen ulottuva kuin strategisilla optimisteilla. Strategiset ennakoijat tekevät tehtäviin valmistautuessaan suuremman työmäärän kuin strategiset optimistit; he kertaavat, harjoittelevat ja valmistelevat tehtävää ja kaikenlaisia mahdollisia tilanteita enemmän.

Strategiset optimistit valmistautuvat tärkeisiin tehtäviin usein tekemällä sketsin tai hahmotelman omaisesti tarvittavan määrän valmistavia tehtäviä, ja sen jälkeen improvisoivat tilanteiden mukaan tehtävää suoritettaessa. Ennen tehtävää strategiset optimistit säilyttävät positiivisen ja stressittömän tai vähästressisen mielenlaatunsa pyrkimällä suuntaamaan huomionsa muualle kuin odottavaan tehtävään, esim. lukemalla tehtävään mitenkään liittymättömiä matkaesitteitä tai heittelemällä tarratikkoja toimiston seinällä olevaan maalitauluun. Jos strateginen optimisti pakotetaan käyttämään muuta valmistautumisstrategiaa, esim. samaa strategiaa kuin strateginen ennakoija tai heitä valmistetaan tehtävään siihen liittyvällä positiviisella ajattelulla ja koulutuksella, he ärtyvät ja stressaantuvat, heidän pelkotasonsa lisääntyy ja heidän suorituksensa huonontuvat. Strategisille optimisteille on siis tärkeää olla ajattelematta tulevaa tehtävää ja ajatella jotain muuta; he eivät voi ajatella tulevaa tehtävää edes positiivisesti. Toisaalta jos strateginen ennakoija pakotetaan käyttämään muuta kuin omaa strategiaansa, esim. strategisen optimistin strategiaa tai positiivisen ajattelun valmistautumista, he eivät saa laskettua lähtökohtana olevaa stressitilaa optimaaliselle tasolle, eivät pysty poistamaan mielestään negatiivisia mielikuvia ja ennakointeja, eivätkä pysty harjoittelemaan ja valmistautumaan tehtävään ja tilanteisiin tarvitsemallaan riittävällä tavalla, jolloin heidän suorituksensa huononee.

 Tämän perusteella voidaan nähdä miksi strategiset optimistit ja strategiset ennakoijat pitävät toisiaan rasittavina ja voivat jopa halveksia tai vihata toisiaan. Strateginen ennakoija muistuttaa ääneen lausutuilla negatiivisilla mielikuvillaan; kuumeisella ja jatkuvalla asioihin valmistautumisella, kertaamisella ja harjoittelulla; ja kaikkiin mahdollisiin tilanteisiin ja yksityiskohtiin varautumisella strategista optimistia tulevasta tehtävästä, joka hänen täytyisi unohtaa ajattelemalla jotain muuta. Strateginen optimisti stressaantuu, hänen pelkotasonsa lisääntyy ja hänen suorituksensa heikkenee. Strateginen ennakoija näyttää strategisen optimistin mielestä rasittavalta turhien asioiden huolehtijalta; turhaa työtä tekevältä; ei-spontaanilta, ei-improvisoivalta ja liian aloitekyvyttömältä; liian stressaantuneelta; ja sosiaalisen ja yhteistyön ilmapiirin pilaavalta. Strategisen optimistin pyrkimys olla ajattelematta ja valmistelematta riittävästi tulevaa tehtävää on strategisen ennakoijan mukaan vaarallista välinpitämättömyyttä, huolimattomuutta, laiskuutta, yksinkertaisuutta, huonoa riskienhallintaa ja asioihin varautumista, ja yhteistyökyvyn puutetta. Tehdessään yhteistyötä strategisen optimistin kanssa strategisen ennakoijan mielestä strateginen optimisti ei tee omaa osaansa yhteistyöstä, jolloin strateginen ennakoija ei pysty varautumaan kaikkeen mihin pitäisi. Tämä estää strategista ennakoijaa vähentämästä stressiä ja negatiivisia mielikuvia, hänen valmistaumisensa menee pieleen ja hänen suorituksensa heikkenee. Vastakkaiset ja ristiriitaiset stressinvähennysmetodit ja -strategiat johtavat ristiriitoihin valmistautumisessa tehtäviin, tehtävien ja töiden suorittamisessa, yhteistyössä ja sosiaalisuudessa, maailmankuvissa ja poliittisissa näkemyksissä, riskienhallinnassa, odotuksissa, mahdollisuuksiin tarttumisessa, motivaatioissa, systemaattisuudessa ja persoonallisuuksissa.

Yhteiskunta toimii enemmän strategisten optimistien ehdoilla. Strategisia optimisteja on selvästi enemmän; heidän luonteenlaatunsa sopii (tällaisessa ihmisympäristössä) paremmin pitämään yllä vaadittavaa positiivista ja kevyttä sosiaalista ilmapiiriä ja sosiaalisia suhteita; heillä on usein enemmän karismaa ja johtamiskykyä; he ovat aloitteellisempia; ja he tarttuvat nopeasti ja tehokkaasti mahdollisuuksiin. Tällä on positiivisia vaikutuksia erityisesti paikallisesti ja lyhyellä tähtäimellä esimerkiksi yritysten toiminnassa ja yksittäisten tehtävien dynaamisessa ja nopeassa suorittamisessa. Yhteiskunta ja globaalit toimintaympäristöt ovat pääasiassa tällaisten paikallisten, nopeiden ja lyhyiden tähtäimien strategioiden kasauma. Strategisten ennakoijien pitkäaikaiset, yksityiskohtaiset ja laaja-alaiset ongelmien ratkaisu- ja ennakointistrategiat, ja riskienhallinta ovat aliedustettuina suhteessa niiden tärkeyteen ja myös suhteessa strategisten ennakoijien vähäisempään määrään. Tätä ei tule sekoittaa byrokratioiden pitkäaikaisiin ja laaja-alaisiin suunnitelmiin, joissa toiminta- ja ihmisympäristöä pyritään yksinkertaistamaan (mm. radikaali individualisointi, globalisointi ja liberalisointi) ja tekemään se kaavamaiseksi, jotta se vastaisi byrokratioiden väistämätöntä kyvyttömyyttä ja älyllisen prosessointikyvyn puutetta. Strategisten ennakoijien ja ennakoinnin aliedustus päätöksenteossa ja yhteiskunnan toimintamenetelmissä johtaa muiden ongelmien ohella siihen, että ongelmat ja rapautuminen yhteiskunnassa kertyvät ajan funktiona, niitä ei pystytä estämään ja mitään kestäviä ja monipuolisia paikallisia ja laaja-alaisia systeemejä ei pystytä rakentamaan. Toisin sanoen kaikki mitä strategiset optimistit rakentavat, johtavat ja jonka puolesta he tekevät työtä, tulee aikanaan tuhoutumaan. Psykologiselle profiililleen uskollisina strategiset optimistit tekevät viimeiseen saakka kaikkensa ollakseen näkemättä ongelmia ja teeskennelläkseen, että niitä ei ole olemassa. Poliittinen korrektius, globaali byrokratisointi, kantaväestöjen laaja-alainen disposessio ja maahanmuuttopolitiikka ovat selvimpiä esimerkkejä näistä prosesseista. Kun tätä teeskentelyä ei enää kyetä jatkamaan ongelmien muuttuessa musertaviksi, strategiset optimistit vaipuvat kyvyttömään fatalismiin ja periksi antamiseen.

Tämä ei tarkoita sitä, että strateginen optimismi olisi viallinen strategia. Se vain on päässyt liian yksipuolisesti muokkaamaan yhteiskuntien ja ihmisten toimintaa. Jos strateginen ennakointi olisi samanlaisessa yksipuolisessa valta-asemassa, siitä aiheutuisi omat vakavat ongelmansa. Tulevaisuuden voittajia ovat ne strategiset optimistit ja strategiset ennakoijat, jotka pystyvät myöntämään toisilleen omat puutteensa, ja että heidän kykynsä täydentävät vastavuoroisesti juuri nämä puutteet. Strategiset optimistit ja ennakoijat tarvitsevat toisiaan. Kun heidän psykologisesti ristiriitaiset strategiansa sopeutetaan toimimaan tasapainoisesti ja saumattomasti yhdessä, luodaan kestävän ja menestyksellisen yhteistyön ja yhteisöjen yksi tärkeimmistä perustoista.


Sivun näyttöjä yhteensä

Lukijat

Blogiarkisto