Hiljaista Pohdintaa

Hiljaista Pohdintaa

keskiviikko 30. toukokuuta 2012

Liberaalin filosofian seurauksia

Kommentoin Timo Vihavaisen kirjoitusta hänen blogissaan:

http://timo-vihavainen.blogspot.com/2012/05/niin-sanottu-paha.html

Professori Bruce Charlton jatkaa samaa aihetta sivuten:

http://charltonteaching.blogspot.com/2012/05/reason-versus-repentance-reason-is.html

http://charltonteaching.blogspot.com/2012/05/there-is-no-such-thing-as-amoral.html

Pohjoismainen sauna-ilta

Pohjoismainen sauna-ilta tanskalaisin silmin nähtynä.

tiistai 29. toukokuuta 2012

Uskontoteoriat kummittelevat

Tässä on jälleen eräs teoria, joka pyrkii selittämään uskontojen synnyn ja alkuperän psykologisilla tekijöillä, tällä kertaa tietoisuuden puuttumisella tuhansia vuosia sitten:

http://actuspurunen.blogspot.com/2012/05/kahden-kamarin-valilla-kummittelee.html

Toinen Mooseksen kirja 4:10-17:

"Mooses sanoi Herralle: "Mutta, Herra, minä en ole koskaan ollut hyvä puhuja enkä ole nytkään, vaikka sinä olet puhunut minulle. Minulla on hidas puhe ja kankea kieli. Herra sanoi hänelle: "Kuka on antanut ihmiselle suun?" Kuka tekee ihmisestä mykän tai kuuron, näkevän tai sokean? Enkö juuri minä, Herra? Mene nyt, minä olen sinun kanssasi, kun puhut, ja neuvon sinulle mitä sinun tulee sanoa." Mooses sanoi: "Minä pyydän, Herra, lähetä joku muu." Silloin Herra vihastui Moosekselle ja sanoi: "Onhan sinulla veljesi Aaron, leeviläinen! Minä tiedän, että hän osaa puhua. Hän onkin jo tulossa sinua vastaan ja ilahtuu, kun saa tavata sinut. Puhu sinä hänelle ja pane sanat hänen suuhunsa, ja minä olen teidän kummankin kanssa, kun te puhutte, ja neuvon teille, mitä teidän tulee tehdä. Hän puhuu sinun puolestasi kansalle ja on sinun suunasi, ja sinä olet hänelle kuin Jumala. Ota mukaasi tämä sauva, niin että voit sen avulla tehdä nuo ihmeteot."

Tämä tapahtui yli kolmetuhatta kolmesataa vuotta sitten, eli reilusti Julian Jaynesin määrittelemänä "bikameraalisena" aikana. Mooseksella ei pelkästään ollut tietoisuutta/ itsetietoisuutta, vaan se oli niin vahva ja kivulias, että Mooses väitti Jumalalle vastaan kun Jumala käski, ja onnistui suututtamaan Jumalan. Ateistit ja kristityt voivat siten olla yhtä mieltä siitä, että tietoisuus oli pitkälle kehittynyt jo Mooseksen aikoina, ja että Julian Jaynesin bikameraalinen teoria on väärä.

Julian Jaynesin olisi kannattanut lukea raamattu ennen teoriansa kehittämistä.

maanantai 28. toukokuuta 2012

Valmistautuuko Yhdysvaltain hallinto sisällissotaan?

 Kommentti linkitettyyn ja muutamaan muuhun vastaavaan artikkeliin liittyen.

Hallintoa hallinnon ulkopuolelta arvioitaessa sen toiminta  vaikuttaa usein suunnitellummalta, koordinoidummalta ja päämäärätavoitteisemmalta kuin mitä se todellisuudessa on. Esim. suuri osa hallinnon toimista koostuu reagoinneista erilaisiin eteen tuleviin tilanteisiin, ja pyrkimyksestä hyödyntää hallinnon kannalta sekä hyödylliset että ongelmalliset tapahtumat eliitin etujen kannalta hyödyllisiksi. Yhdysvaltain liberaalien oligarkkien ei tarvitse "kaapata" valtaa, koska heillä on jo se, ja sen lisäksi toimivat mediamisinformaatio- ja kvasidemokratiakulissit, joihin suurin osa kansalaisista uskoo. Systeemi on jo nyt keskitetty oligarkeille, ja se on niin laaja ja monimutkainen, että lisäkeskittämisestä saatavat hyödyt jäisivät vähäisiksi, koska käytännössä valtaa on pakko hajauttaa paljon byrokratioille ja muille suurille organisaatioille (Valta on suurten organisaatioiden verkostoilla ja niiden johtokunnilla). Se loppuosa eliitistä, joka menettäisi valtaa suhteessa valtaa itselleen keskittävään pieneen joukkoon aiheuttaisi todennäköisesti ongelmia  uudelle eliitille.  Eliitti menettäisi kaikki pseudokansanvallasta saatavat monet hyödyt. Yhdysvallat menee liberaalin eliitin suunnitelmien mukaan organisoidusti ja hallitusti melko hidasta vauhtia kohti suurempaa ja vaihtelevassa määrin kovempaa totalitarismia, ja nopeat muutokset siihen suuntaan merkitsisivät eliitille vain suurempia riskejä, ongelmia ja epävarmuutta. Näillä varauksiksilla voimme todeta, että eliitin valmistautuminen sisällissotaan on todennäköisesti sen pyrkimystä ennakkosuunnitelmilla ja varautumisella muuttaa sen valtaa uhkaava, nykyistä tilannetta huonompi vaihtoehto mahdollisuudeksi vahvistaa omaa valtaansa, ja se joutuu tekemään sen avoimemmin diktatuurisin ja tyrannisin keinoin. Emme voi täysin sulkea pois myöskään sitä vaihtoehtoa, että muusta kansasta eristäytyneen ja omassa vääristyneessä maailmassaan elävän, itsensä kaikkien muiden yläpuolelle korottaneen, maailmankuvaltaan nihilistis-relativistisen, kansalaiset välineellisenä näkevän ja heitä jatkuvasti manipuloivan liberaalin eliitin keskuudessa olisi syntynyt ajatuksia ja suunnitelmia kansalaisten massiivisesta murhaamisesta. On aina parempi varautua pahimpiin vaihtoehtoihin kuin uskoa sokeasti vallanpitäjien hyvyyteen. Viime vuosisadan eliittien lukuisat  "rauhan", "ystävyyden", "humanismin", "edistyksen", kansainvälisyyden ja muiden vastaavien termien varjolla tehdyt massamurhat muistuttavat meitä huonoihin vaihtoehtoihin varautumisen tärkeydestä. Yhdysvaltain liberaalin eliitin kotimaahan liittyvä aseistautuminen, ammusten varastoiminen, keskitysleirien rakentaminen (maanlaajuinen Fema-camps verkosto), diktatoriset hätätilalait, laajeneva kansalaisten salainen ja avoin tarkkailu,  pehmeän totalitarismin levittäminen kaikille elämänalueille, levottomuuksien lietsominen, extra-legaaliset suunnitelmat ja niiden harjoitteleminen, jne. ovat synkkiä pilviä ihmisten tulevaisuuden taivaalla.

http://www.verkkomedia.org/news.asp?mode=3&id=3858

perjantai 25. toukokuuta 2012

Kansainvälisestä sodankäynnistä (edit)

Tämän kirjoituksen tarkoituksena ei ole ottaa kantaa pohjois-Afrikan ja lähi-idän valtioiden puolesta tai niitä vastaan. Tarkoituksena on havainnoida Yhdysvaltain kansainvälisen politiikan periaatteita.

Kommentoin seuraavaa kirjoitusta ja epäsuorasti sen loppupuolella linkitettyjä kirjoituksia:  

http://www.globalresearch.ca/index.php?context=va&aid=29234

a) Yhdysvaltojen kansainvälinen liberaali politiikka on globaalia, ja se pyrkii maailmanlaajuisen poliittisen ja taloudellisen systeemin luomiseen, mutta ei kaikilta osin liberaalin, koska kaikkialle ei voi luoda liberaaleja valtioita. Esim. islamilaiset diktatuurit (mahdollisesti näennäiset demokratiat) kelpaavat Yhdysvalloille, kunhan niiden kanssa voidaan käydä melko liberaalia kauppaa ja tehdä (tarvittaessa) poliittis-sotilaallista yhteistyötä. Yhdysvallat haluaa olla tärkein vaikuttaja kansainvälisessä systeemissä. Yhdysvallat pyrkii pitämään ihmisten, tavaroiden, pääoman, kulttuurien ja joiltain osin ajatusten liikkumisen mahdollisimman vapaana Yhdysvaltain ja muun maailman välillä. Toisaalta Yhdysvallat on taloudellisesti täysin riippuvainen muista maailman valtioista. Tämän takia kaikki mitä maailmalla tapahtuu vaikuttaa Yhdysvaltoihin ja sen etuihin. Siksi Yhdysvallat tulkitsee haluamansa tapahtumat tai asiaintilat maailmalla sisäpoliittisiksi asioikseen, joissa sillä on joko kaikki päätösvalta tai päätösvaltaa. Muut maat ovat Yhdysvalloille sen taloudellisia satelliitteja. Muiden maiden edut, valtiollinen suvereniteetti ja loukkaamattomuus, kansainväliset säännöt, oikeudenmukaisuus tms. tekijät eivät merkitse Yhdysvalloille paljoakaan. Yhdysvallat järjestää, rahoittaa, varustaa ja aloittaa kulissien takana konflikteja ja sotia, joilla se pyrkii kumoamaan hallituksia ja korvaamaan niitä toisilla, sellaisilla, jotka se on itse luonut, kouluttanut ja rahoittanut. Kun konflikteja on saatu lietsottua vakaviksi ja valtion puolustusvoimat on saatu provosoitua hyökkäyksiin kapinallisia ryhmiä vastaan, Yhdysvallat vaatii ja saa oikeuden YK:lta aloittaa avoimen sodan humanitaarisen sodan tai ihmisoikeussodan nimikkeellä, "suojellakseen" joitakin ryhmiä, "turvatakseen" joidenkin ryhmien oikeuksia, "puolustaakseen" heikkoja osapuolia valtioiden hyökkäyksiltä, "vapauttaakseen" joitakin ryhmiä tai koko maan diktatuurista, tms. Kyse on sodankäynnistä resurssien hankkimiseksi, kaupan lisäämiseksi, poliittis-sotilaallisen yhteistyön lisäämiseksi  tai joidenkin Yhdysvaltain määrittelemien uhkien neutraloimiseksi (jokin uhka Yhdysvaltain johtamalle kansainväliselle systeemille missä päin maailmaa tahansa). Ns. arabikevät on ollut Yhdysvaltain järjestämä vallankumousten sarja, jonka seurauksena islamilaiset maat muuttuvat keskimäärin islamilaisempaan suuntaan. Tämä on todennäköisesti hinta siitä, että saadaan ympäröivien islamilaisten maiden, radikaalien ja järjestäytyneiden ryhmien, ja joiltain osin laajojen kansanjoukkojen tuki vallankumouksille; sellaisten tuki, jotka voisivat aiheuttaa eniten ongelmia vallankumouksen jälkeen, jos ne olisi sivuutettu sitä toteutettaessa.

b)  Yhdysvaltain lietsomat konfliktit ja sodat vahingoittavat ei-muslimien ja muslimien vähemmistöryhmiä monissa maissa, kun muslimien enemmistöt ovat aloittaneet hyökkäykset niitä vastaan. Vähemmistöjen jäseniä on kuollut paljon. Näin on käynyt etenkin Irakissa, Afganistanissa, Arabiemiraateissa, Libyassa, Egyptissä, Syyriassa ja Iranissa. Yhdysvallat julistaa ajavansa vähemmistöjen asiaa kotimaassaan (kulttuurimarxistinen politiikka, poliittinen "korrektius", etnopositiivinen paradigma, "positiivinen" syrjintä jne.) ja ulkomailla. Voimme kuitenkin havaita, että ulkomailla Yhdysvallat ei merkittävällä tavalla välitä siitä, että etnisten ja uskonnollisten vähemmistöjen jäseniä on tapettu paljon. Voidaan päätellä, yhdistettynä muihin tietoihin, että Yhdysvaltojen liberaali eliitti ei todellisuudessa välitä vähemmistöistä kotimaassaankaan, se vain käyttää sopivaa vähemmistöryhmien koalitiota valtansa välineenä ja pyrkii hallitsemaan niitä eduin ja lahjuksin. Toisaalta tällä hetkellä suurin osa Yhdysvalloissa syntyvistä lapsista on jo ei-valkoisia, ja liberaali eliitin tavoitteena on jatkaa maahanmuuttoa, kunnes valkoiset ovat pieni vähemmistö. Nykyisten vähemmistöjen ja tulevien enemmistöjen hallitseminen on liberaalille eliitille tärkeää. Mutta jos liberaalin eliitin valta edellyttää minkä tahansa ryhmän hylkäämistä ja vahingoittamista, ja jonkin nyt syrjityn  ja kaltoin kohdellun ryhmän nostamista suosituksi ryhmäksi, tai koko kulttuurimarxistisen vähemmistöpolitiikan lakkauttamista ja sen korvaamista jollain muulla, liberaali eliitti tekee niin. Kaikki ryhmät ovat liberaalille eliitille uhrattavia ja vaihdettavia välineitä.

Valkoisten joutuminen vähemmistöiksi omissa maissaan on todennäköisesti vaarallista, sekä vihamielisten vähemmistöjen (enemmistön) että vihamielisen/ kylmän laskelmoivan liberaalin eliitin takia.

c) Yhdysvaltain hallinnon, sen palkkaamien "kansalaisjärjestöjen" ja median tuottama ja luoma propaganda arabikeväästä, ja sen tapahtumiin liittyvät valheet kertovat siitä, että liberaalia systeemia hallitaan sen kaikilla tasoilla ja alueilla suunnitelluilla ja systemaattisilla valheilla. Jopa kaikki termit kuten ihmisoikeussota (sota) ja humanitaarinen interventio (sota) ja rauhaan pakottaminen (sota) ovat kuin Neuvostoliitosta, jossa ystävällisillä joukoilla oli käytössään rauhanpommeja ja rauhanaseita. Ja kaikki menee läpi massoille, joille riittää se, että viihdettä riittää ja kaikki kuvaillaan tyynnyttävillä ja rauhoittavilla sokeroiduilla sanoilla. Mitään todellista demokratiaa tai kansanvaltaa ei tälläisessa systeemissä voi olla, on vain manipuloituja massoja ja manipuloiva eliitti.

No, ihmisoikeudet ovat alunperinkin syntyneet Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton hallinnon yhteistyönä YK:ssa luomaan ystävälliset kulissit peittämään suurvaltojen vallankäytön todellisuus kulissien takana.

d) Suomessa liberaalit kannattivat Obamaa suurelta osin sen takia, että Obaman piti olla paljon rauhanomaisempi ja sovittelevampi kuin sotaisan Bushin. Nyt kun Obama on paljastunut vähintään yhtä sotaisaksi, ellei sotaisammaksi kuin Bush, hän vain tekee sen enemmän kulissien takana, harkitsevatko liberaalit uudelleen kantaansa? Yhdysvalloissa politiikan asiantuntijat ovat aina tienneet, että republikaanien (jotka kuuluvat liberaaliin eliittiin) ja liberaalien suhteessa sotaan ei ole mitään käytännöllistä eroa, republikaanit ovat vain jonkin verran avoimempia toimissaan ja käyttävät jonkin verran vähemmän informaation sokerointia. Republikaanit keräävät siten enemmän "haukkoja" ja liberaalit enemmän "kyyhkyjä" saman sotakoneiston kannattajiksi. Siten kaikki saadaan kerättyä saman sotakoneiston kannattajiksi.

e) Yhdysvaltain harjoittama globaali sodankäynti luo monille valtioille voimakkaan insentiivin hankkia ydinaseita (tai insentiivin hankkia niitä lisää), koska ne näkevät, että se on ainoa keinoa ennaltaestää tai estää Yhdysvaltojen hyökkäys. Tämä lisää ydinaseisiin liittyviä riskejä.

f) Sodankäynti toimii kulutusyhteiskunnan jatkeena, koska siinä käytetään ja tuhotaan suuret määrät resursseja nopeasti. Osa sotatarvikkeista räjähtää ja tuhoutuu, jolloin tarvitaan välittömästi uusia sotatarvikkeita. Sodassa laitteiden ja tarvikkeiden kulutus on nopeaa. Joukot tarvitsevat elämiseen, kuljetukseen, suojautumiseen ja sodankäyntiin paljon resursseja, etenkin kun he ovat ulkomailla pitkien kuljetusmatkojen päässä. Sodankäyntiin tarvitaan miesvahvuudeltaan suuria sota-, huolto- ja tukipalvelujoukkoja. Kyseessä on siis ideaali erittäin nopea ja laaja-alainen kuluttaminen Keynesiläisessä valtiokulutuksen hengessä.

g) Sivuhuomio artikkelin vasemmistolaisesta kirjoittajasta Michel Chossudovskista. Hän kritisoi propagandaa ja valehtelua Yhdysvaltojen sodankäyntiin liittyen ja pyrkii siinä rehellisyyteen, mutta hyväksyy samanlaisen poliittisesti "korrektin" valehtelun sisäpolitiikassa.

Kommenteistani poimittuja lisäyksiä:

(Viittaus nim. Milttonin kysymykseen)

Kohta g) johtuu siitä, että se vasemmisto, joka on liberaalin vasemmisto-oikeistovallan ulkopuolella vaihtelevista syistä (ideologisista, periaatteellisista, "kaikille ei ole tilaa eliitissä/eliitin ylärakenteissa", persoonaan liittyvistä [esim. contrarian personality], tms. syistä) tai haluaisi vallan kokonaan vasemmistolle, on ilman monia valtaresursseja, eikä siten ole päättämässä esim. valtiollisesta voimankäytöstä tai ohjaamassa sen käyttöä käytännön elämässä. Tässä tapauksessa "voimattomien" ja väkivaltaresursseja omaamattomien henkilöiden tai organisaatioiden suurin valtaresurssi on esiintyä rauhantekijöinä, kaikille kaikkea hyvää haluavina, sovittelevina, ystävyyteen pyrkivinä, rauhanomaisia keinoja käyttävinä jne. Lisäksi tämä luo maksimaalisen kontrastin ja eron voimaakäyttävien ja "rauhantekijöiden" välille, ja luo ja pitää yllä erillisiä ryhmiä ja niiden rajoja, sekä motivoi "meidän hyvien" toimintaa täysin erilaista "pahaa" vastaan. Tämä on hivenen kyyninen näkemys, eikä se selitä ehkäpä 5%:ia, jotka saattaisivat olla sovittelevia jne. kaikissa tilanteissa. Mutta se selittää ne loput 95%:ia, jotka käyttäisivät sumeilematta väkivaltaa oman asiansa ajamiseen, jos heillä olisi valta/ kaikki valta. Voimme havaita Chossudovskyn täysin kyynisestä valehtemisesta sisäpolitiikassa, että hän kuuluu siihen 95%:in. Lisäksi em. 5%:lla on taipumus joutua 95%:n ohjailemiksi pelinappuloiksi.

 ***

(Viittaus nim. Milttonin  Amnesty Internationaliin liittyviin linkkeihin kommenttiosastossa)

 Amnesty Internationalilla on Suomessa melkein virallinen asema. Sitä siteerataan ja haastatellaan pääuutislähetyksissä ja muissa suurimmissa medioissa sellaisenaan (ei esim. tarkoitushakuista editointia, tai mitätöiviä tai negatiivisia kommentteja/ puheita toimittajilta), ja sitä pidetään puolueettomana totuuden kertojana. Mutta Amnesty on vain yksi valtioiden käyttämistä organisaatioista, jonka tarkoitus on antaa sitä rahoittaville valtioille näennäisesti puolueettomasta lähteestä sitä legitimiteettia ja propagandistista tukea, jota ne tarvitsevat, ja jota ne eivät itse voi uskottavasti tuottaa. Koko Ngo lyhenne (non-governmental organizations) on erityisesti tärkeimpien ja tunnetuimpien järjestöjen osalta jo itsessään valhe. Rehellinen nimitys olisi Go (governmental organizations).

keskiviikko 23. toukokuuta 2012

Päivän lainaus

"As undergraduates, they sit in judgement over Saints, prophets and martyrs; over the great scientists and authors of the past; over their parents and all previous generations - they look at some evidence, they evaluate for a few minutes or hours, and they pronounce their judgements..."

Siinä on suurelta osin tiivistettynä nykyinen intellektualismi. Kannattaa lukea koko kirjoitus:

http://charltonteaching.blogspot.com/2012/05/success-of-demythologizers.html

lauantai 19. toukokuuta 2012

Neljä psykologista manipulointikeinoa (edit)

Nim. tiedemies aliarvioi edellisen kirjoituksen kommenteissa todennäköisesti psykologiaan liittyvän tiedonpuutteen takia niitä manipulointikeinoja, joilla meihin pyritään vaikuttamaan, joten nostetaan kommenttini kirjoitukseksi:

Sinä aliarvioit nykyisin käytössä olevia manipulointikeinoja, koska toisaalta monet niistä ovat sinulle näkymättömiä, etkä pysty huomaamaan niiden vaikutusta itsessäsi, ja toisaalta ne ovat niin sulautuneet kaikkialle nykyisessä todellisuudessamme, että ne ovat osa "normaalia" todellisuuttamme, ympäristöämme ja taustaamme.

Kaksi pientä esimerkkiä. Jos esittelen jonkin henkilön seuraavilla tavoilla: 1) Ahkera, osaava, sosiaalinen, kokenut, impulsiivinen, pisteliäs ja hiukan huolimaton. 2) Hiukan huolimaton, pisteliäs, impulsiivinen, kokenut, sosiaalinen, osaava ja ahkera; kummassakin on samat ominaisuudet käänteisessä järjestyksessä, mutta kohdasta 1) ihmiset saavat paremman kuvan esitellystä henkilöstä, koska ihmiset muodostavat ensimmäisten sanojen perusteella automaattisen ja alitajuntaisen/ tiedostamattoman psykologisen kaavion (schema), jonka kautta he tulkitsevat jälkeenpäin tulevia sanoja/ informaatiota (primacy effect).

TV-mainosten tai muiden visuaalisten mainosten alkuun voidaan liittää yhden kuvan verran yksinkertaista informaatiota, jota katsoja ei ehdi tajuta tietoisesti, mutta rekisteröi ja prosessoi sen automaattisesti ja alitajuntaisesti (tai riippuen siitä kuinka monta millisekuntia kuvaa näytetään, tajuaa kuvan tietoisesti vain vaillinaisesti, esim. kuvassa olevaa henkilöä ei pystytä tietoisesti tunnistamaan, nähdään vain jokin varjo, non-deskriptiivinen objekti tai hahmon piirteet. Lisäksi liian pitkään näkyvää kuvaa voidaan peittää pois tietoisuudesta välittömästi perään tulevalla muulla informaatiolla [masking]). Kuvan (sana, kuva, symboli tms.) emotionaalinen sisältö värittää jälkeenpäin tulevaa informaatiota emotionaalisesti samaan suuntaan, ja katsoja ei huomaa tätä efektiä, eikä pysty vaikuttamaan siihen. Esim. rotta sanan väläyttäminen värittää jälkeenpäin tulevaa informaatiota negatiiviseen, inhottavaan ja epämiellyttävään suuntaan, ja vauva sanan väläyttäminen värittää jälkeenpäin tulevaa informaatiota positiiviseen, hellään, miellyttävään, hyväksyvään, auttavaan ja altruistiseen suuntaan. Väläytetyllä sanalla voi olla erilaista emotionaalista merkitystä eri ihmisille, esim. liberaali ja konservatiivi sanat herättävät erilaista tunnevärittyneisyyttä eri ihmisissä.

Sanotaan, että jokin mainostaja on tehnyt vetoavan, emotionaalisen ja tehokkaan mainoksen. Se ei kuitenkaan usein itsessään riitä, koska mainoksen efekti on saatava käynnistettyä ihmisten mielissä myöhemmin juuri oikeaan aikaan kun henkilö on tekemässä ostoksia kaupassa. Mainoksen katsomisen ja sopivassa kaupassa asioimisen välillä ihminen ehtii ajatella ja tuntea usein tuhansia asioita, ja mainoksiakin on vaikka kuinka paljon vetämässä ihmisen huomiota milloin mihinkin suuntaan. Siksi mainostajalle on tärkeää upottaa mainokseen jokin voimakkaasti mieleen iskostuva symboli, johon tuote ja mainos yhdistyy ihmisten mielissä (Duracell pupu, Mercedes Benzin logo, jokin iskulause, mieleenpainuva kuva lapsesta, jne.) Kaupassa symboli laitetaan näkyvästi joko tuotteiden yhteyteen tai itse tuotteeseen. Symbolin näkeminen käynnistää mainoksen muistamisprosessin, joka käynnistää myös mainoksen herättämät tunteet ja mielikuvat.

Tunteet voidaan jakaa koostuviksi esim. kahden akselin tekijöistä kiihtymystila alhainen - korkea ja miellyttävyys/epämiellyttävyys alhainen - korkea. Uupumustila on vähäinen kiihtymys - ja neutraali miellyttävyys. Surullisuus ja depressio (ei-halvaannuttava depressio) ovat melko vähäinen kiihtymys ja melko korkea epämiellyttävyys. Tyytyväisyys ja rauhallisuus ovat melko vähäinen kiihtymys ja melko korkea miellyttävyys. Inho on neutraali kiihtymys ja korkea epämiellyttävyys. Onnellisuus on neutraali kiihtymys ja korkea miellyttävyys. Pelko ja viha ovat melko korkea tai korkea kiihtymys ja melko korkea tai korkea epämiellyttävyys. Ilahtuneisuus ja positiivinen energinen mieliala ovat melko korkea (tai korkea esim. hypomania-tyyppisissä tiloissa) kiihtymys ja melko korkea (tai korkea kuten edellä) miellyttävyys. Yllättyneisyys on korkea kiihtymys ja neutraali miellyttävyys. Jne. Kun ihmisen kiihtymystila on korkea, se häiritsee ja heikentää hänen kognitiivisiä prosessejaan, ja siten rationaalista ajattelua, lisää turvautumista heuristisiin, yksinkertaistaviin prosesseihin ja kapeuttaa huomiota keskeisiin tai periferaalisiin ärsykkeisiin riippuen niiden informaatioarvosta. Tätä voidaan käyttää hyväksi mainostamisessa lisäämällä ensin katsojan kiihtymystilaa ja sen jälkeen näyttämällä sopivaa yksinkertaistettua informaatiota, esim. kiihtymystila lisää luottamusta auktoriteetteihin, lisää luottamusta katsotun mainoksen sisältöön ja viestiin, lisää luottamusta sosiaalisen konformismiin (kaikki käyttävät tätä tuotetta jne), jne. Tunnesisällön ja informaation järjestys, ajoitus ja laatu ovat siten tärkeitä psykologisessa manipuloinnissa.

Jne. Näitä on toki paljon lisää.

torstai 17. toukokuuta 2012

Ajatuksia yhteiskunnasta

Liberaali yhteiskunta perustuu ihmisten mielen manipuloinnille psykologian, sosiologian, tiedotusopin, politiikan, massatiedotuksen, valtiokoulutuksen ja kaikenlaisten haastattelu- ja seurantatutkimusten keinoin. Useimmiten niitä käytetään vaihtelevina kombinaatioina. Manipuloinnin on tarkoitus antaa sen käyttäjälle valta siihen mitä ihmiset tekevät, tuntevat ja ajattelevat. Manipuloinnista joutuu kuitenkin maksamaan hinnan. Manipuloijalla voi olla vain rajoitetusti omaa tahtoa, omia tavoitteita ja päämääriä, omia motiiveja, tunnesidoksia, pysyviä asenteita, kestäviä psykologisia skeemoja, moraalisia periaatteita ja omaa ajattelua. Jotta manipulointi olisi tehokasta, manipuloija joutuu jatkuvasti mukautumaan tutkimusten osoittamiin ihmisten keskimääräisiin kollektiivisiin mielen virtauksiin tai ottamaan niitä muulla tavalla huomioon, ja rakentamaan ajattelunsa ja toimintansa niiden pohjalta. Ideaali manipuloija on psykologisesti lähes blank slate (tyhjä taulu) ihminen, jolla ei ole juuri mitään muuta omaa ajattelua kuin vallanhalu, ja joka on valmis mukautumaan millä tavalla tahansa mihin tahansa tilanteisiin. Tyhjän taulun täytyy olla jatkuvasti vaihteleva ja uudelleenkirjoitettavissa.

Mistä tulemmekin siihen, että valtiomiehiä ei enää ole. Tarkoitan tässä valtiomiehillä sellaisia poliitikkoja ja vaikuttajia, joiden visiot, päämäärät, motiivit, moraali ja ajattelu ovat kestäviä, ja pitkän monipuolisen havainnoinnin, oppimisen, valikoinnin ja pohdinnan tulosta. Yhdysvaltojen perustaja-isät ovat hyvä esimerkki valtiomiehistä. He olisivat voineet noudattaa omia impulssejaan ja vaikutusvaltaisten eturyhmien intressejä, ja luoda keskitetyn valtion ja systeemin itselleen valtansa ja omaisuutensa maksimoimiseksi, mutta heidän kristitty moraalinsa, pyrkimys hyvään ja pitkän ajan kuluessa kertynyt tietous ja ymmärrys ohjasivat heidät luomaan parhaansa mukaan hajautetun systeemin, jossa valta on monin tavoin tasapainotettu, vastavuoroisesti valvottu, oikeudenmukaisesti jaettu, monia osapuolia sitovin prosessein yhteenliitetty ja jossa valtion tehtävät on tarkoin rajattu ja luetteloitu. Lisäksi Yhdysvaltain perustuslaki suunniteltiin toimimaan kestävänä ohjekirjana tuleville sukupolville. Usan kahden puolueen liberaalit ovat kuitenkin 1900-luvun alkupuolelta saakka kumonneet Yhdysvaltain perustuslakia, ja se onkin nyt suurelta osin menettänyt merkityksensä.

Nykyisessä liberaalissa yhteiskunnassa poliitikot ovat lähellä tyhjää taulua. Heillä täytyy kuitenkin olla jokin yksinkertainen kestävä kompassi, jotta heidän vallantavoittelullaan säilyy suunta, ja jotta he voivat liikuttaa massoja aina samaan itselleen edulliseen suuntaan. Melkein kaikille poliitikoille yhteinen liberaali ideologia toimii tällaisena kompassina. Kaikki muu onkin sitten uhrattavaa, manipuloitavaa ja vaihdettavaa kertakäyttötavaraa. Esimerkiksi sosiaalidemokraatit ovat heittäneet oletetun kannattajakuntansa työväestön susien syötäväksi pankki- ja konkurssimaiden tukimiljardeilla; maahanmuutolla; perheitä, sosiaalisia rakenteita ja oma-toimisuutta hajottavalla ja toimettomuutta suosivalla sosiaalivaltiolla; sananvapauden tukahduttamisella; Eu-politiikalla, sateenkaarivaltakoalitiolla, konsensuspolitiikalla jne. Vanhasta työväestön etujen ajamisesta on jäljellä vain kuori, tuttuja ääniä, kuvia ja sanoja menneisyydestä, jotka naamioivat sisäisen liberalismin. Tämä koskee tietysti yhtä lailla vasemmistolaisia ja oikeistolaisia puolueita ja poliitikkoja. Menestyvät poliitikot vasemmalta ja oikealta ovat muiden kirjoittamien puheiden hyviä teleprompterilukijoita, jotka kuuntelevat neuvonantajiaan, jotta he tietäisivät mitä sanoa, miten sanoa, millä sanoilla sanoa, miten esiintyä, mitä teemoja käyttää, keille kohdistaa sanomansa, keitä tavata, miten mainostaa, mitä rekvisiittaa ja symboleja käyttää, miten pukeutua, ketä ottaa tukijoikseen julkisuudessa, miten järjestää suhteensa mediaan, miten ja missä ohjelmissa esiintyä mediassa, jne. Liberaaleissa vasemmistolaisissa ja oikeistolaisissa puolueissa ja poliitikoissa on jonkin verran eroja, mutta yhtäläisyydet hukuttavat erot alleen. Liberaalit poliitikot ovat paradoksaalisesti samanaikaisesti mitättömyyksiä ja vaarallisia, pyöriviä tuuliviirejä mutta aina samaan haitalliseen suuntaan purjehtivia.

Liberaalit poliitikot eivät pysty luomaan mitään Yhdysvaltain perustuslain veroista, eivätkä he pysty olemaan valtiomiehiä. He eivät pysty vastustamaan niitä negatiivisia kehityssuuntia, jotka ovat kaikkien nähtävissä. He uivat aina samaan suuntaan kuin valtavirta.

***

On monia asioita, joissa sekulaari liberaali materialismi ja kristitty konservatiivisuus eroavat vaikutuksiltaan toisistaan. Eräs niistä on suhde tavoitteisiin ja päämääriin. Liberaali materialismi näkee kaiken relatiivisena ja jatkuvina prosesseina.

Sanotaan, että liberaalilla on jokin tavoite/päämäärä, vaikkapa auton rakentaminen. Hän rakentaa autoa ja saa sen lopulta valmiiksi. Hän kysyy itseltään: "Nyt kun sain auton valmiiksi, mitä minä sillä teen?" Liberaali ottaa auton pääasiassa tavaroiden kuljetuskäyttöön. Alkuperäisestä päämäärästä tuli väline ja hyödyke uusien päämäärien saavuttamiseksi, tavaroiden siirtämiseksi haluttuihin kohteisiin. Voimme kuvitella tämän prosessin jatkuvan siten, että lopulta auto on niin kulunut, että liberaali myy sen romuraudaksi sulattamolle, jossa siitä tehdään rauta- ja muita metallipalkkeja myyntiin. Prosessin kuluessa päämääristä tuli aina uudelleen välineitä uusien päämäärien saavuttamiseksi (esim. ihmisten ja tavaroiden kuljettaminen erilaisten päämäärien saavuttamiseksi) tai vaihtoehtoisesti rajoittuessamme autoon, alkuperäinen päämäärä kulutettiin loppuun kuljetusvälineenä ja sen jälkeen päämääräksi tuli saada siitä viimeinen hyöty romurautana = väline rahan saamiseksi. Auton tai muiden elottomien objektien kohdalla tämä on usein normaali prosessi.

Ne, joilla on liberaali filosofia tai maailmankatsomus, soveltavat samaa periaatetta myös ihmisiin, ihmisryhmiin, kristinuskoon, pitkällä aikavälillä hyväksi havaittuihin ideologis-taloudellisiin periaatteisiin, historiallis-kulttuurillisesti arvokkaisiin kohteisiin, traditioihin ja muihin asioihin, joilla on kestävää arvoa.

Esim. 1800-luvulla ja 1900-luvun alkupuolella liberaalien ideologian ja toiminnan perustana olivat omat kansat, kansakunnat ja etniset ryhmät, joille liberaalit muiden mukana rakensivat sosiaalista elämää, kulttuuria ja taloutta. Kansat olivat siis toiminnan päämääriä. Nyt samat kansat ja etniset ryhmät ovat muuttuneet liberaalin eliitin hyväksikäytettäviksi välineiksi kansainvälisen vallan laajentamistavoitteissa.

On tuhansia vuosia vanhaa viisautta, että yksityishenkilöiden ja kansakuntien kannattaa minimoida velanotto, ja tämä oli usein liberaalien käytössä aina 1900-luvun alkuun saakka. Nyt liberaalin eliitin johtamat maat ovat ottaneet niin paljon velkoja, että ne eivät todennäköisesti koskaan pysty maksamaan niitä takaisin.

Kauneus, totuus ja hyveet ovat tärkeitä kestävän kulttuurin ja sosiaalisen elämän perusteita, jotka on tunnettu antiikin ajoista saakka, ja liberaalit noudattivat niitä vaihtelevasti 1900-luvun alkupuolelle saakka.  Nykyisin liberaali eliitti on kääntänyt ne ylösalaisin. Moderni taide, design ja arkkitehtuuri tuottavat rumuutta, mitäänsanomattomuutta ja kylmyyttä. Poliittinen korrektius, etnopositiivinen paradigma, manipulointi ja lyhyen tähtäimen käytännöllisyys ovat kumonneet totuuden. Hedonismi, atomisoitu itsekkyys, periaatteettomuus, relativismi, häikäilemättömyys, vetelyys ja feminisoidut tai androgynisoidut miehet ovat tuhonneet hyveet.

Jne.

Voimme todeta seuraavaa:

a) Liberaalit ovat epäluotettavia. Tämän päivän liberaalien ystävät, etuoikeutetut ja päämäärät ovat huomisen hyväksikäytettäviä tai poisheitettäviä välineitä.  Se joka rakentaa liberaalien varaan, rakentaa hiekalle.

b) Liberaalien muutos tapahtuu käytännössä hitaasti, kuluttamalla ja vaiheittain ("reformeilla", "parannuksilla" tai muilla eufemismeilla nimettyinä). Kun prosessi on edennyt tarpeeksi pitkälle, tapahtuu usein nopeampi viimeistelevä muutos.

 c) Liberaaleilta puuttuu periaatteellinen, filosofinen ja käytännöllinen kestävyys, jota tarvitaan yhteiskuntien ja kansojen etujen luotettavassa ja pitkäaikaisessa rakentamisessa.

d) Relativismi suosii itsekkyyttä muiden kustannuksella, koska relativistisena nähdyssä maailmassa vaistomaiset ja primitiiviset sisäiset impulssit ovat ainoita luotettavia ja pysyviä ohjauksen välineitä.

Vaihtoehto relativismille on orientaatio Jumalaa kohti. Jumalaa ei pysty tutkimaan (joka on manipuloinnin edellytys), manipuloimaan tai ohjailemaan. Jumala on meidän kannaltamme ajallisesti ja strukturaalisesti muuttumaton kiintopiste. Ne jotka orientoivat itsensä Jumalaa kohti, tekevät halutessaan muistakin toimistaan ja kehityksen suunnastaan kestäviä, pysyviä ja luotettavia. Juutalaisten sosiaaliset rakenteet ovat yli viisituhatta vuotta vanhoja, paljon vanhempia kuin mikään muu sosiaalinen rakenne. Juutalaisten yhteisöt ovat todennäköisesti ikuisia. Kaldealaiskristittyjen yhteisöt ovat n. 2000 vuotta vanhoja, ja ne ovat todennäköisesti ikuisia. Hutteriittikristittyjen yhteisöt ovat n. 300 vuotta vanhoja ja kaikki viittaa siihen, että heidänkin yhteisönsä ovat ikuisia. Yhteiskuntien ja valtioiden elinikä on keskimäärin vähän yli kaksisataa vuotta, ja siitäkin suuri osa on usein kaaosta, sotaa ja hidasta rappeutumista. Ylivoimaisesti pitkäikäisin yhteiskunta on ollut syvästi kristitty itä-Rooman imperiumi, n. 1500 vuotta. Valtiot ja yhteiskunnat eivät koskaan ole ikuisia. Haluaisitko, että jokin hyvänä pitämäsi asia olisi luotettava, puhdas, turmeltumaton ja ikuinen, esim. libertarismi? Sinun kannattaisi olla kristitty libertaristi, jolla on ympärillään samoin ajattelevien seurakuntayhteisöverkosto. Niin kauan kuin pidätte Jumalan kaukana libertarismin ja kaiken muun yläpuolella, ja harjoitatte sopivaa sisäryhmä-ulkoryhmä ekskluusiota, systeemi toimii.

keskiviikko 9. toukokuuta 2012

Sammalkieli R.I.P.

Sosialistisesta vallankumouksesta on nyt tullut vain Tomin ja Sammalkielen välinen:

http://sammalkieli.blogspot.com/

Varautukaa strategisiin juoksukaljahyökkäyksiin eri puolilla Suomea.

maanantai 7. toukokuuta 2012

Todellisuusvuoto

Nim. tiedemies: "Abstraktiovuoto terminä on peräisin softan kehityksestä  ja viittaa tilanteeseen, jossa abstraktion tarjoamat käsitteet eivät onnistu tosiasiassa piilottamaan rajapinnan alle toiminnan todellista monimutkaisuutta,  joten abstraktion käyttäjän on pakko ottaa huomioon "konepellin alla" tapahtuvia asioita. Tämä toimii hieman käsitettä venyttäen mitä tahansa abstraktia mallia sovellettaessa. Abstraktio yrittää piilottaa jonkin ilmiön yksityiskohdat, mutta piilotettujen yksityiskohtien ominaisuudet palaavatkin kummittelemaan kun abstaktiota yritetään käyttää johonkin."

Kehitin abstraktiovuoto termin pohjalta uuden termin: todellisuusvuoto. Se tarkoittaa seuraavaa:

Liberaalin eliitin jäsenet on koulutettu asioita mielessään käsitellessään siirtymään automaattisesti reaalimaailmasta abstraktioihin, usein liberaalin ideologian värittämiin abstraktioihin. Siten heidän suhteensa reaalimaailmaan on vääristynyt ja vaillinainen. He elävät useimmiten rotupuhtailla tai lähes rotupuhtailla alueilla, joissa on valikoituneita maahanmuuttajia; suurelta osin samanmielisten ympäröimänä; ja he hakeutuvat toistensa seuraan. Heidän työpaikoillaan, sikäli kuin ideologiset asiat ovat esillä, liberaali ideologia on useimmiten vallitseva. Heidän sosiaalinen ympäristönsä ja sosiaaliset seurapiirinsä ovat suurimmalta osin liberaaleja/ vihervasemmistolaisia. He elävät liberaaleissa henkisesti eristäytyneissä kuplissa, suljetuissa kaikukammioissa, joissa samat liberaalit teemat toistuvat kerta toisensa jälkeen. Heidän normaaleissa ympäristöissään ei ole sellaisia häiriötekijöitä, ongelmia, uhkia ja vaaroja, jotka rikkoisivat heidän satumaailmansa.  He luottavat suurimmalta osin median poliittisesti korrekteihin valheisiin, mutta osin vaistomaisesti tajuavat, että maahanmuuttaja-alueille ei kannata muuttaa ja lapsia ei kannata lähettää maahanmuuttajakouluihin.

Mutta joskus todellisuus voi vuotaa abstraktioista rakennetun liberaalin kuplan sisään. Maahanmuuttajajengi voi pahoinpidellä tai raiskata herkkäuskoisen ja luottavaisen liberaalin. Byrokratialta, jossa liberaali on töissä, voi loppua rahat kun eletään lainarahalla ja tuhlataan verovaroja liberaalin vallan valheisiin. Talous voi romahtaa. Perussuomalaisten vaalivoitot rikkovat muiden puolueiden liberaalin konsensuksen ja aiheuttavat liberaaleille ahdistusta. Maahanmuuton myötä työn ja yhteiskunnallisen toiminnan standardit laskevat. Liberaali saattaa joutua esim. sairaalassa todennäköisemmin hoitovirheen kohteeksi. Kun liberaali joutuu maahanmuuttajan tekemän rikoksen kohteeksi, hän joutuu huomaamaan, että liberaalit muutokset ja liberaali ideologia ovat heikentäneet poliisin mahdollisuuksia puuttua rikoksiin. Poliittisesti korrekti media salaa asian tai painaa sen villaisella. Oikeuslaitos antaa rikollisille lyhyitä tuomioita, ja maahanmuuttajarikollisille vielä lyhyempiä. Liberaali uhri joutuu huomaamaan, että muut liberaalit jättävät hänet susien raadeltavaksi. Jos hän kertoo tilanteestaan julkisesti  ja jättää kuvauksesta pois poliittisesti korrektin suodatuksen ja sokeroinnin, muut liberaalit raatelevat hänet itse. Liberaalia järkyttää se kuinka helposti muut liberaalit uhraavat hänet ja kääntyvät häntä vastaan, vaikka oikeudenmukaisuuden ja liberaalien välisen lojaalisuuden mukaan heidän pitäisi olla hänen puolellaan.

Jne.

Yksittäisten liberaalien reaktiot todellisuusvuotoihin ja oppiminen todellisuusvuodoista on heikkoa ja laimeaa. Mutta toisaalta toistuvat todellisuusvuodot kuluttavat liberaaleja, hankaavat liberaalia kuplaa rikki ja istuttavat sitkeitä järjen siemeniä epäotolliseen maaperään.

tiistai 1. toukokuuta 2012

Emotionaalista propagandaa uskonnoista

Takkirauta -blogin Ironmistress on jälleen purkanut myrskyisiä (ja myrkyllisiä) tunteitaan uskonnoista, ja säestää kirjoitustaan tieteellisellä nollatutkimuksella. Tutkimus kannattaa lukea, koska se sisältää melko itsestäänselviä asioita, jotka ovat pohjana kommentilleni. En ole lainkaan varma, että kenenkään kannattaa lukea Ironmistressin kirjoitusta, mutta laitan kuitenkin linkin siihen:

http://medicalxpress.com/news/2012-04-highly-religious-people-compassion-non-believers.html

http://takkirauta.blogspot.com/2012/05/fariseukset-ennen-ja-nyt.html

Ei-uskonnollisten tai miedosti uskonnollisten ihmisten muiden ihmisten auttamisen perustana ovat myötätunnon ja säälin tunteet, ja muiden ihmisten osaan eläytymisen tunteet. Tunteet ovat vaihtelevia, lyhytkestoisia ja usein epäluotettavia. Auttaminen on siten hajaantunutta, helposti ulkopuolisten ärsykkeiden ja manipuloijien manipuloitavissa, ja ailahtelevaa ja lyhytjänteistä. Auttamisen kohde unohtuu helposti (uudet median ärsykkeet, työ/ opiskelu, sosiaaliset tapahtumat jne. kiinnittävät huomion muualle; asia vain unohtuu spontaanisti ajan kuluessa; kyllästyminen suuntaa huomion muualle; jne). Pro-sosiaalinen tunne voi myös muuttua vastakkaiseksi monien tekijöiden vaikutuksesta (kyllästyminen, suuttuminen johonkin auttamisen yksityiskohtaan, stressi, mielialojen vaihtelut, sosiaaliset ristiriidat, lievät psyykkiset ongelmat, jne).

 Uskonnollisten/ yhteisöllisten ihmisten auttaminen perustuu enemmän moraaliseen velvollisuuteen, uskonnolliseen oppiin, yhteisölliseen identiteettiin ja arvostukseen yhteisön sisällä, ja suhteellisesti vähemmän tunteisiin. Nämä toimivat tasaisesti ja luotettavasti; synnyttävät sitkeämpää, kestävämpää ja perusteellisempaa auttamista; auttaminen kohdistuu tiiviimmin ja tehokkaammin rajattuihin kohteisiin; ne ovat vähemmän satunnaisten/ kaoottisten ärsykkeiden ja manipuloijien hallittavissa; niihin vaikuttavat vähemmän tunteissa, mielialoissa, huomion suuntautumisessa, kognitiivisissa prosesseissa ja mielen informaatiosisällöissä tapahtuvat muutokset; jne.

Jälkimmäinen synnyttää siten laadullisesti ja määrällisesti parempaa auttamista.

Liberaaleille tutkijoille (esim. artikkelissa mainittu Robb Willer) ensimmäinen vaihtoehto on kuitenkin parempi, koska jos auttaminen perustuu ensisijaisesti tunteille, se on helpommin liberaalien tiedemiesten, auktoriteettien ja median manipuloitavissa, ja siten helpommin heidän hallittavissaan. Psykologia on mielen manipuloinnin tiedettä, ja sen tekijät kannattavat ja suosivat useimmiten niitä vaihtoehtoja, jotka mahdollistavat suurimman vallan manipuloijille, heille itselleen. Tämä puolueellisuus on monien sukupolvien kuluessa niin iskostunut psykologian tutkimukseen; lähtö- ja taustaoletuksiin, metodeihin ja prosesseihin; ja puolueellisuuden lähtökohdat ovat niin hämärtyneitä historiaan, että puolueellisuuden ei usein edes tarvitse olla tietoista. Psykologit vain elävät ja noudattavat heidän työ- ja elinympäristössään annettua liberaalia "todellisuutta" ja tuottavat sen mukaista tiedettä.

Sivun näyttöjä yhteensä

Lukijat

Blogiarkisto