Hiljaista Pohdintaa

Hiljaista Pohdintaa

torstai 28. kesäkuuta 2012

Saul Alinsky ja Ohjeita radikaaleille (edit)

(Lopussa linkki myös Rules for Radicals e-kirjaan)

 Kommentoin nim. Kumitontun blogissa seuraavasti:

 Luin juuri Alinskyn kirjan Rules for Radicals (Ohjeita radikaaleille). Vaikka kirjan ohjeet joukkojen psykologiasta ovat (valitettavasti) oikeassa, kirja on varmaankin monille naivisti ideologiaansa uskoville ja luottaville vasemmistointellektuelleille vastenmielinen. Alinsky vastustaa kaikkia ideologis-poliittisia mekanismeja, jotka voisivat tehdä poliittisista saavutuksista pysyviä. Hänen mukaansa pitäisi vain hyväksyä jatkuva muutos ja hyvien saavutusten muuttuminen ajan kuluessa vastakohdikseen tai vähintään uusiksi samantyyppisiä korjauksia vaativiksi ongelmiksi. Se on hänelle melkein kuin luonnonlaki. Yrittäjähenkiselle alueelliselle organisoijalle tämä on tietysti hyvä asia; työtehtävät ja tulot eivät koskaan pääse loppumaan. Kun yhden asian korjaa vasemmistolaisesti, kohta se vaatii jo uusia vasemmistolaisia korjauksia.

Alinskyn kirjan kuningasideana, jota hän ei ehtinyt äkillisen, kohta kirjan julkaisemista seuranneen kuolemansa takia toteuttamaan, oli se, että kansalaiset organisoitaisiin laajasti yhtiöiden osakkeiden omistuksen ja osakkeiden yhteisen äänivallan avulla osakedemokratiaksi, jolla painostettaisiin yrityksiä milloin missäkin asiassa. Osakedemokratia luo intressiristiriitoja vasemmistolaisten ajatteluun, joka laimentaa radikalismin ja sopeuttaa sen kapitalismiin. Sosialistit joutuvat, ehkä yrityksen ja erehdyksen kautta, sopeuttamaan ja tasapainottamaan sosialistiset muutosvaatimukset siihen mitä tappioita ne aiheuttavat yritysten pörssikursseille. Toisaalta osakedemokratia rajoittuu enimmillään toimitusjohtajan vaihtamiseen, eikä sekään ole toimitusjohtajien vallan takia helppoa. Suurin valta on todellisuudessa toimitusjohtajilla, ei osakkeenomistajilla tai yhtiöiden hallituksilla. Kuten Alinsky sarkastisesti toteaa, yhtiöiden hallitusten jäsenet eivät useimmiten tiedä edes sitä mikä on ylöspäin ja mikä alaspäin, ja toimitusjohtajat pyörittävät heitä miten haluavat. Toisaalta jos toimitusjohtajat joskus joutuvat eroamaan, heillä on oma toimitusjohtajien ja yhtiöiden hallitusten virkojen kierrätyssysteemi, josta erotetut toimitusjohtajat todennäköisesti saavat paikan, olivatpa heidän aiheuttamansa tappiot tai ongelmat kuinka suuria tahansa, tai erotettiinpa heidät minkälaisten osakedemokratian vaatimusten takia tahansa. Lisäksi laaja osakedemokratia on oikukasta, häilyvää ja herkästi manipuloitavissa.

Siten ei olekaan yllättävää, että Alinskyn kirja on alunperin kapitalistisen Random House kustantamon julkaisema; ja että Alinsky kertoo siitä kuinka hän sai rahoitusta ja tukea Wall Streetin kapitalisteilta ja sijoittajilta, suurkapitalistien rahastoilta ja monilta toimitusjohtajilta. Lisäksi hän mainitsee, että hän kävi erilaisissa toimitusjohtajien ja muun eliitin järjestämissä tapaamisissa. Alinsky kuittaa tämän sanomalla olevansa vakuuttunut siitä, että hän pystyy suostuttelemaan kapitalistin perjantaina tukemaan vallankumousta lauantaina, josta hän saa paljon rahaa sunnuntaina, siitä huolimatta että kapitalisti teloitetaan maanantaina. Näppärä heitto, mutta hiukan epäuskottava.

Kirja vahvistaa näkemystäni siitä, että ylimmälle kapitalistiselle eliitille systeemin painottuminen vaihtelevassa määrin sosialismiin tai kapitalismiin on merkityksetöntä, kunhan systeemi on mahdollisimman keskitetty, laaja ja inklusiivinen, ja jonka perustana on mieluiten kollektivistinen ja keskitetty kulutusyhteiskunta. Kansalaiset jätetään kiistelemään toissijaisista asioista eliitin ennalta määrittämissä rajoissa ja lokeroissa; oikeisto vs vasemmisto. Suurimmat poliittiset kysymykset eli ylin eliitti vs kaikki muut, tai kollektivistinen ja keskitetty järjestelmä vs muut vaihtoehdot eivät koskaan nouse mukaan poliittiseen keskusteluun. Tämä sulkee erilaiset hajautetut tai hajautetummat mallit, mukaanlukien libertaristiset vaihtoehdot, pois jo ennalta.

Clintonit kuuluvat tähän samaan ylimmän eliitin "lahkoon" ja he ovat jo pitkään yhdistäneet sujuvasti vasemmistolaisen radikalismin ja häikäilemättömän kapitalismin (muistettakoon heidän sijoitustoimintaansa liittyvät skandaalit).

 http://murphyssoninlaw.blogspot.fi/2012/06/hillary-amerikan-halonen.html

Lisäys tekstiin jälkeenpäin; nosto kommenttiosastolta, joka on vastaus nim. Vasarahammerille:

Oikeastaan minun olisi pitänyt mainita erikseen, että Saul Alinskyn kirja kannattaa lukea. Jos sivuutamme siinä olevan fundamentalistisen relativismin, radikaalivasemmistolaisen maailmankuvan ja alapääkeinot, siinä on hyviä tietoja ja neuvoja joukkojen psykologiasta, poliittisesta organisoinnista ja vaikutuskeinoista. Kirja on ollut suosittu esim. Tea Party liikkeen johtajien ja kannattajien keskuudessa. Perussuomalaiset voivat löytää uusia vaikutusmetodeja ja -kanavia Alinskyn kirjasta.

Eräs kirjan esimerkki on ravintolatilaus, joka ei ole aivan ruokalistan mukainen, ja tulee virheellisenä asiakkaalle, koska se on tarjoilijoiden ja kokkien normaalien toiminta- ja ajattelumallien ulkopuolella. Minulla on samanlaisia kokemuksia custom-tilauksista ravintoloissa. Useimmiten ei saa sitä mitä tilaa. Kirjassa on muitakin esimerkkejä, jotka voin vahvistaa omista kokemuksistani. Toisaalta kirja on hyvä lukea myös siksi, että pystyy varautumaan kirjassa mainittuihin keinoihin silloin kun niitä käytetään meitä vastaan. Niitä tai niiden variantteja on käytetty usein meitä vastaan. On helpompi kestää ja vastustaa poliittisen ja psykologisen manipuloinnin keinoja silloin kun tietää miten ne toimivat.

Saul Alinsky, Rules for Radicals:

http://www.scribd.com/doc/82214106/Alinsky-RulesForRadicals-1

tiistai 19. kesäkuuta 2012

Psykologiset taipumukset ja rationalisointi (edit)

Kommentoin nim. Kumitontun blogissa seuraavasti:

Nim. tiedemies,

Kahnemanin kirjan lukemisesta on ollut sinulle ainakin se hyöty, että huomaat, että intuitiivistä ajattelua ei voi sivuuttaa ja kaikki ei ole "rationaalista". Valitettavasti kirjan lukeminen on nähtävästi (/ehkä?) synnyttänyt tai vahvistanut useita virheitä tai puutteita. Mitään erityistä vastakkainasettelua systeemi 1 ja 2 välille ei kannata synnyttää, ne toimivat joka tapauksessa käytännön elämässä lomittain ja yhdessä.

Muutama esimerkki:

1. Intuitiivisen systeemin operaatioilla on käytännön elämässä yksin ja yhdessä suuri "virheiden"sietokyky. Psykologit haluaisivat usein korjata ihmisten biaksia "rationaaliseen" suuntaan tai poistaa ne kokonaan, mutta tämä on useimmiten aktiivisesti haitallista. Esim. Usan valkoisten keskuudessa yleinen mustien, mustien joukkojen ja mustien asuinalueiden intuitiivinen välttäminen on järkevää, koska mustat ovat keskimäärin monikymmenkertaisesti väkivaltaisempia kuin valkoiset *), ja mustat kohdistavat väkivaltansa mieluiten valkoisiin, jos se on mahdollista. Psykologien mukaan jossain voi olla ystävällisiä mustia, joiden tapaaminen menetetään, jos mustia ei arvioida aina yksilöinä, ja tämä on heidän mukaansa virhe rationaalisuudessa (Psykologien mukaan etnisten ryhmien keskimääräisten erojen huomaaminen, toistuvien sosiaalisen kanssakäymisen tapahtumakuvioiden noteeraaminen, kaikenlaiset erottelut ryhmien välillä, jne. ovat negatiivisia asioita. Ts. normaali järjenkäyttö on psykologien mukaan negatiivista) . Se on "virhe", jonka ihmiset mielellään ja (tavallaan) rationaalisesti tekevät. Siitä on heille hyötyä, koska vakava ja hyödytön riski poistetaan, ja useimmiten psykologien painottamat "positiiviset" tapahtumat ovat heille hyödyttömiä tai lähes hyödyttömiä. Vaikka valkoiset nykyään useimmiten välttävät mustien joukkoja ja asuinalueita, mustien valkoisiin kohdistaman väkivallan määrä on silti korkea. Ne valkoiset, jotka menevät tietoisella päätöksellä säännöllisesti mustien asuinalueille tai pyörivät lähellä mustia joukkoja, lisäävät riskiä reilusti yli sen mitä se on valkoisille keskimäärin. Monille mustien alueille valkoiset eivät voi mennä ollenkaan joutumatta väkivallan kohteeksi.

*)  Mustat tekevät esim. pahoinpitelyjä virallisten Fbi:n tilastojen mukaan keskimäärin 22 kertaa enemmän (kerroin vaihtelee jonkin verran vuodesta toiseen) kuin valkoiset. Kerroin on liian pieni, koska Fbi poliittisen korrektiuden nimissä lukee hispaanot ja lähi-idästä kotoisin olevat (joilla molemmilla on korkeampi rikollisuusaste kuin valkoisilla) valkoisiin kuuluviksi rikosten tekijöinä, mutta ei uhreina. Se lisää valkoisten rikollisuusastetta todellista korkeammaksi.

Siten mm. tässä asiassa liberaalien psykologien vaikutus on riskien ja ongelmien ulkoistamista muille ihmisille omien tavoitteiden edistämiseksi (kansainvälistämistavoitteet, psykologit universaaleina kaikkien ihmisten [globaaleina] auktoriteetteina, kaikkien ihmisten integroiminen liberaaliin valta- ja talousjärjestelmään, jne).

Ok, tämä oli helppo maali ja ehkä sinä ja kirjasta lainaamasi Kahneman viittasitte tähän tai tämäntyyppisiin ongelmiin, mutta et tuonut selvästi esille biaksien keskimääräistä ja laajalti hyvää "virheiden"sietokykyä ja että "virheet" kuuluvat niihin usein luonnollisena ja tärkeänä osana, tai että "rationalisointi"operaatioihin ei useimmiten kannata ryhtyä. Otetaan omalta kannaltani vaikeampi tapaus, positiivisuus -biakset, esim. huonojen asioiden valikoiva unohtaminen ja hyvien puolien valikoiva parempi muistiinpainaminen ja mieleenpalauttaminen; huomion kiinnittäminen enemmän positiivisiin asioihin; epäselvien signaalien tulkitseminen positiiviseen suuntaan; tulevaisuuden, tavoitteiden ja mahdollisuuksien näkeminen positiivisempina kuin mitä ne todellisuudessa ovat; positiivinen bias sosiaalisessa vertailussa, erityisesti jos verrattavien asioiden ero ei ole liian suuri; jne. Näillä on taipumus usein vaikeuttaa tai estää ongelmien ja riskien noteeraamista, prosessointia, realistista arviointia, ja liittämistä mukaan päätöksentekoon ja toimintaan. Self-centered bias usein vahvistaa näitä, jolloin oman itsen, oman kokemusmaailman ja oman elämänpiirin ulkopuoliset tärkeät asiat jäävät liian vähälle huomiolle ja painoarvolle. Olisi houkuttelevaa "rationalisoida" tätä systeemiä, jotta esim. ne monet ongelmat, joista olen liberaaliin systeemiin liittyen puhunut, saataisiin paremmin hoidettua. Jotta elämä toimisi dynaamisesti ja asioita saadaan suoritettua, ihmisillä täytyy kuitenkin olla positiivisuus biaksia. Ongelmat täytyy hoitaa positiivisuus biaksien kautta, niiden kontekstissa ja niiden avulla. Ongelmien käsittelyn, vähentämisen ja poistamisen prosessissa negatiivisten asioiden käsittelyä ei voida erottaa positiivisuus biaksien psykologisista motivaation ja minäkuvan lähteistä. Havaittuaan ongelmat ihmisillä täytyy olla usko siihen, että ongelmat pystytään poistamaan ja että nimenomaisesti he ja heidän toimintansa pystyvät positiivisesti vaikuttamaan ongelmien ratkaisuun. Siten ei pelkästään yksittäisten biaksien poistaminen ole ongelmallista, vaan biaksien välillä on herkkiä tasapainotiloja ja yhteistoimintaa. Yhden biaksen rukkaaminen johonkin suuntaan vaikuttaa useimmiten sen itsensä lisäksi negatiivisesti monien tai kaikkien biasten (yhteis)toimintaan. Tämä sillä oletuksella, että henkilön biakset ovat terveitä, ts. henkilöllä ei ole esim. mielialahäiriöitä kuten masennusta tai maniaa, tai persoonallisuushäiriöitä, kuten epävakaata persoonallisuutta tai läheisriippuvaista persoonallisuutta. Psykologit ovat melko ylimielisiä, kun he 5-10 vuoden lukemisella haluavat poliittisten kantojensa perusteella puoskaroida psykologisia moduuleita, jotka ovat kehittyneet ratkaisemaan ihmisten elämän kannalta keskeisiä asioita satojen miljoonien vuosien kuluessa. Lisäksi biaksen osittaisen säätämisen ja "rationalisoimisen" (poistamisen) eron määrällä on suurempi vaikutus negatiiviseen suuntaan kuin niiden eron määrä antaa ymmärtää.

Toisaalta rationaalisuus ja sen soveltaminen ovat täynnä puutteita ja biaksia. Todellisuuden redusoiminen ja puutteellistaminen abstraktioiksi; mallin kehittäminen ensin an sich, mutta sen vastaamattomuus todellisuuden kanssa; mallin monimutkaisuus, joka ylittää ihmisten kyvyt arvioida sen toimivuutta ja seurauksia, sitä enemmän mitä laajemmin ja pidemmän aikaa mallia sovelletaan; itsekkäiden biaksien kietoutuminen teorian lähtöoletuksiin, informaation valikointiin ja prosessointiin, teorian soveltamistapaan tai kohteisiin, jne; teorian ulkopuolisten tekijöiden puuttuminen mallista, esim. yllättävien, vaikeasti ennustettavien, huolimattomuudesta pois jätettyjen, kyvyttömyyden takia pois jätettyjen, teorian monimutkaisuuden tai suuren koon takia pois jätettyjen tms. tekijöiden puuttuminen; teorian suhteellisuus, eli sen vaikutusten vaihtelevuus sen mukaan, mistä ajallisesta, paikallisesta, sosiaalisesta, yhteiskunnallisesta, taloudellisesta, kulttuurillisesta tms. positiosta sen vaikutuksia tarkastellaan; teorian käytännön toteutukseen liittyvät monet tahattomat vääristymät, kuten ns. rikkinäisen puhelimen efekti informaation siirrossa esim. monien tasojen vertikaalisessa organisaatiossa; jne.

Sitten vedit nähtävästi sen johtopäätöksen, että tehokkuusajattelua, utilitarismia ja peliteoriaa (tai "rationaalisuutta" yleensä) tulisi käyttää universaaleina "rationaalisina" yhteiskunnallisen toiminnan perusteina. Minäkin puhuin vielä kymmenen vuotta sitten laajasti tehokkuusajattelun puolesta. Kaikki edellä mainitut ovat kuitenkin vähimmilläänkin vajavaisia, enimmillään aktiivisen turmelevia, eivätkä ne sovi yhteiskunnallisen toiminnan keskeisiksi tekijöiksi. Se on kuitenkin niin laaja aihe, että ehkä keskustelu näistä on syytä siirtää tulevaisuuteen.

Jne.

Ps. Psykologien keskuudessa sosiaaliset, koulutukselliset, taloudelliset ja poliittiset paineet liberaaliin konformismiin ovat niin kovat, että psykologien julistautumista liberaaleiksi ei tulisi automaattisesti pitää poliittisen kannan ilmauksena, samalla tavalla kuin kommunistiseen puolueeseen kuuluminen ei välttämättä tarkoittanut, että neuvostoliittolainen henkilö on kommunisti. Se, että Kahneman sanoo olevansa liberaali, mutta kritisoi ja kyseenalaistaa psykologien teoreettis-poliittisia "pyhiä lehmiä" tulisi paremminkin nähdä kryptokonservatiivisuuden ilmauksena.

http://murphyssoninlaw.blogspot.fi/2012/06/kasitekaappaus.html

keskiviikko 6. kesäkuuta 2012

Rahan osa elämän virrassa (edit)

Rajaan kirjoituksen sisältöä. Taloudellinen ajattelu ja toiminta ovat väistämättömiä ihmisten elämässä. Tämän kirjoituksen tarkoituksena ei ole puhua taloudellista toimintaa vastaan, vaan määritellä tärkeysjärjestyksiä, niiden syitä ja (erityisesti liberaalin) talouden osaa elämän kehikossa.

Kuvitellaan viisi hyvää ystävää. He asuvat samalla alueella lähellä toisiaan, he kuuluvat samaan paikalliseen yhteisöön ja osallistuvat aktiivisesti sen toimintaan. He tapaavat toisiaan usein vapaa-ajalla. He työskentelevät samassa yrityksessä. He omistavat yrityksestä osuudet siten, että aalla (a) on enimmistöosuus osakkeista, hän on yrityksen toimitusjohtaja ja hänellä on tarvittaessa yksinään päätösvalta yrityksen asioissa. Beellä (b), ceellä (c), deellä (d) ja eellä (e) on loput osakkeista, yhteensä vähemmistöosuus, ja niiden määrä jakaantuu tasaisesti heidän keskensä. Yritys on menestyvä suurelta osin sen takia, että viiden ystävän hyvät tiedot, taidot ja osaaminen täydentävät toinen toistaan; he sopivat hyvin työskentelemään yhdessä persoonallisuuksiensa ja taipumustensa puolesta; he tuntevat toisensa hyvin ja luottavat toisiinsa; heidän välillään on vähän konflikteja ja silloin kun niitä on, ne ratkaistaan nopeasti ja helposti, eikä kenellekään jää niistä kaunoja; kun yrityksessä on ongelmia, kaikki tietävät heti kuka on tiedoiltaan ja taidoiltaan sopivin henkilö ratkaisemaan ongelman, ja muut auttavat häntä parhaansa mukaan; jne. Samantyyppinen hyvä henki, luottamus, toistensa tunteminen, asiantuntemus, osaaminen ja yhteistyö kattaa kaikki yrityksen työntekijät, ja tämä muodostaa suurimman osan yrityksen menestystekijöistä. Yritys valmistaa korkean teknologian tuotteita ja kaikki yrityksessä työskentelevät saavat hyvää palkkaa. Palkat ovat nousseet yrityksen hyvän menestyksen myötä ja ne ovat oikeassa suhteessa yrityksen menestykseen ja tulokseen, ne eivät ole liiallisia. Syksyisen yön pimeinä tunteina tutkiessaan ja pohdiskellessaan yrityksen taloutta aa huomaa, että hänen olisi taloudellisesti kannattavaa korvata bee, cee, dee ja ee ja muut yrityksessä työskentelevät tuntemattomalla halpatyövoimalla, joka tekisi kaikin puolin huonompia ja halvempia alhaisemman teknologian tuotteita suurempina erinä minimipalkoilla. Mitä parempia ja osaavampia työntekijät ovat, mitä parempia tuotteita yritys tekee, mitä menestyneempi se on ja mitä korkeammalle palkat nousevat, sitä kannattavammaksi halpatyövoima tulee taloudelliselta kannalta, vaikka halpatyövoiman huono laatu ja inflaatiokorjattu halpa hinta eivät muutu. Aa huomaa siten, että menestyipä yritys miten tahansa, olivatpa sen työntekijät millaisia tahansa ja valmistipa se minkälaatuisia tuotteita tahansa, aalla on aina taloudellinen insentiivi kumota ja syrjäyttää nykyinen tilanne. Jos yrityksen tulos on neutraali tai keskiverto (tai kuten edellä todettiin, hyvä), aalla on insentiivi kumota nykyinen tilanne ja korvata se jollain toisella parantaakseen tulosta. Jos yrityksen tulos on huono, aalla on insentiivi kumota nykyinen tilanne ja korvata se jollain toisella parantaakseen tulosta. Ajatellessaan uusia voittomahdollisuuksia aa tuntee houkutuksen heittää yrityksen henkilöstöön liittyvät hyvät ominaisuudet ja asiat pois korvatakseen ne tuntemattomilla huonotaitoisilla ihmisillä. Mitä aa tekee? Ehkäpä voisimme sanoa, että aa on huono ihminen, jos hän heittää lyhyen tähtäimen intressien takia kaiken nykyisen hyvän pois, ja hyvä ihminen, jos hän ymmärtää nykyisen hyvän tärkeyden ja pyrkii etsimään sen pohjalta pitkän tähtäimen strategioita parantaakseen yrityksen tilannetta. Mutta em. valintatilanne ei nykyisessä taloudessa useimmiten edes tule eteen, koska lähes kaikki yritysorganisaatiot on järjestetty pelkästään talouden ehdoilla siten, että kaikki yrityksessä työskentelevät ovat lähtökohtaisesti anonyymejä vaihdettavia yksikköjä. Lyhyen tähtäimen taloudelliset näkökohdat joko voittavat automaattisesti tai niillä on vähintään selkeä etulyöntiasema muihin tekijöihin verrattuna. Vaikka ymmärtäisimme sivilisaation kapealla tavalla pelkästään korkean teknologian tuottamisena ja siihen vaadittavana yhteiskunnan koostumuksena, talous luo yhteiskunnan kehittyessä voimakkaita insentiivejä ja virtauksia keskimääräiseen taantumukseen.

Talous on jatkuvaa vertailua lähinnä eri rahallisesti mitattavien vaihtoehtojen kesken ja valintojen tekemistä niiden välillä omien preferenssien/ sisäisten kardinaalisten arvotaulukkojen, arviointien ja ennustusten  perusteella (rahallisen) voiton ja hyödyn maksimoimiseksi. Kardinaaliset arvotaulukot ilmaisevat ihmisten arvojärjestystä esim. tavaroille tai tuotannontekijöille, mutta niiden arvot eivät ole yhteismitallisia ja suuruudeltaan verrattavissa (niillä ei voi suorittaa plus, miinus, kerto ja jakolaskuja), ja ne voivat vaihdella ihmisten sisäisten tekijöiden, ympäristön, markkinoiden ja sosiaalisen ympäristön muutosten perusteella. Ne tekijät, joita ei voi mitata rahassa tai joita ei voi tarkasti mitata rahassa (ystävyys, luottamus, viihtyminen työpaikassa ja työtehtävässä, pitkän tähtäimen edut, hyvä yhteistyö, hyvä elinympäristö, jne), voidaan ehkä ottaa huomioon, mutta ne aliarvioidaan, koska ihmisten psykologia suosii "varmoja" ja "tarkkoja" lyhyen tähtäimen suunnitelmia pitkän tähtäimen sumeampien suunnitelmien kustannuksella. Rahallinen mittaaminen luo illuusion tarkkuudesta ja varmuudesta, joka todennäköisesti materialisoituu lyhyemmän ajan kuluttua. Talouden kaikkeen kohdistuva jatkuva vertailu ja jatkuvat valinnat kaikissa tilanteissa, tilanteiden laadusta riippumatta, merkitsee jatkuvaa muutosta. Jatkuva muutos on jatkuvaa arkipäivän vallankumousta. Talous pyrkii kumoamaan kaiken sen mikä nyt on, olipa se hyvää tai huonoa, rakasta tai tuntematonta, tärkeää tai merkityksetöntä, kestävää tai hajoavaa, jne., ja korvaamaan ne lyhyen tähtäimen (raha) voitoilla. Talous pyrkii hajottamaan sosiaaliset rakenteet ja monet muut rakenteet atomisoiduiksi yksiköiksi, mutta ei taloudellisia rakenteita ja niihin liittyviä organisaatioita. Koska ihmisten toiminta järjestäytyy ja suuntautuu sosiaalisten rakenteiden perusteella, ja taloudelliset rakenteet ovat lähes ainoita jäljellä olevia merkittäviä sosiaalisia rakenteita, taloudelliset rakenteet käyttävät ihmisiä omissa ei-inhimillisissä kumouksellisissa tavoitteissaan. Atomisoidut yksilöt voivat käyttää taloudellisiä rakenteita vain osittain välineinä, paljon vähemmän kuin toisinpäin. Talous pyrkii pitkällä tähtäimellä hajottamaan kaikki taloudellisetkin rakenteet, mutta se korvaa ne uusilla taloudellisilla rakenteilla. Talous yllyttää, houkuttelee ja pakottaa ihmisiä tekemään kumouksellisia valintoja omassa elämässään pienten marginaalisten rahallisten hyötyjen ja haittojen perusteella. Kun lähes kaikki on riippuvaista rahasta, mukaanlukien sosiaalinen elämä, jokaiseen pienimpäänkin taloudelliseen marginaaliseen hyötyyn on pakko tarttua ja jokainen pieninkin marginaalinen haitta on vältettävä, jotta ei jää elämässä osattomaksi tai huonolle osalle. Rahan määrää on pakko pyrkiä maksimoimaan koko ajan. Talous luo siten merkillisiä ristiriitaisia skitsofreenisia tilanteita ja prosesseja ihmisten elämään. Mies x esim. pyrkii kaikin keinoin hankkimaan rahaa, jotta hänellä on riittävästi rahaa vaimon hankkimiseen ja perheen perustamiseen. Melkein kaikki miehet (ja naiset) tekevät samaa, ja se levittää yksipuolista marginaalista hyöty/ haitta ajattelua ja toimintaa kaikkialle yhteiskuntaan, myös avioliittoihin ja vaimojen ajatuksiin. Kun mies saa vaimon itselleen, on aina toisia miehiä, joilla on vähintään hiukan enemmän rahaa. Vaimo pyrkii yhteiskunnallisen eetoksen ja normien mukaisesti hiukan parempaan rahalliseen hyötyyn, joten hän on valmiina hylkäämään nykyisen miehensä, jos saa jostain hiukan paremmin toimeentulevan miehen. Avioliitto on purkautumisuhan alainen jatkuvan vertailun, uusien aviomiesehdokkaiden, valintapaineiden ja syrjähyppyjen kierteessä. Taloudellisten rakenteiden kanssa yhteistyötä tekevät poliittiset rakenteet säätävät lakeja, jotka mitätöivät avioliiton ja aviollisen moraalin merkitystä, ja helpottavat avioeroa. Kulutusyhteiskuntaan liittyvä sosiaaliturva toimii naiselle taloudellisena turvaverkkona avioeron jälkeen, joten hän voi erota huolettomasti ilman riskejä, tapahtuipa mitä tahansa. Sosiaaliturva eroavalle naiselle on suurimmalta osin miesten rahoittama. Taloudelliset rakenteet lähettävät 24/7 mainoksiin ja ohjelmiin sisällytettyä informaatiota, jonka tarkoituksena on mitätöidä avioliittojen, perheiden ja pitkäaikaisten suhteiden merkitystä ihmisten mielissä ja lisätä atomisoituneen individualismin ja lyhyiden tai löyhien suhteiden merkitystä, koska atomisoituneet ihmiset korvaavat kestävien ihmissuhteiden puuttumista kulutuksella ja heillä on vähemmän insentiivejä säästää ja varautua huomiseen, joten he kuluttavat keskimäärin enemmän/ henkilö kuin avioliitossa olevat. Ylläpitääkseen avioliittoaan ja perhettään mies x työskentelee pitkiä päiviä saadakseen riittävästi rahaa, ja joutuu siten laiminlyömään yhteiselämäänsä vaimonsa kanssa. Se vieraannuttaa vaimoa lisää. Kaiken tämän jälkeen mies x:n avioliitto purkautuukin nopeasti omaan mahdottomuuteensa. X työskenteli tietämättään yhdessä muiden miesten kanssa lukuisilla tavoilla oman avioliittonsa hajottamiseksi samanaikaisesti kun hän hankki rahaa sitä varten. Olisiko x tyytyväinen nykyisen yhteiskunnan järjestelyihin, jos siihen liittyvät ristiriitaisuudet olisi selitetty hänelle? Samanlaisia yksipuoliseen taloudelliseen ajatteluun perustuvia ristiriitaisuuksia sisältyy esim. hyvän ja kehittyneen yhteiskunnan ylläpitämisen ja kehittämisen, ja maahanmuuton välille; metropolihaaveiden ja maahanmuuton välille; sosiaalivaltion, ja yhteisöjen, yhteistoiminnan, yhteishengen ja yhteisvastuun välille; pitkän ja paljon resursseja kuluttavan koulutuksen, ja uusavuttomuuden ja täydellisen riippuvuuden suurista organisaatioista välille; individualismin ylikorostuneen ihannoinnin ja kryptokollektivistisen massatuotetun todellisuuden välille; jne. Näitä ristiriitaisuuksia on paljon, koska yksipuolisesti taloudellisin perustein rakennettu yhteiskunta perustuu niille ja koostuu lähes pelkästään niistä. Talousyhteiskunnassa raha tuhoaa koko ajan rahan positiivisia vaikutuksia, joten sitä tarvitaan lisää, joka tuhoaa taas enemmän rahan positiivisia vaikutuksia, joten sitä täytyy hankkia lisää, jne. loputtomana addiktiivisena kierteenä.

***

 Kun henkilön y omaisuus kasvaa, jokaisella uudella rahayksiköllä on laskeva marginaalinen hyöty; toisin sanoen jokainen uusi rahayksikkö on y:lle keskimäärin vähemmän tärkeä; sille on vähemmän tärkeitä ja kiireellisiä käyttökohteita. Toisaalta kuitenkin omaisuuden kokonaisuuden arvo ja merkitys kasvavat. Kun tietty sumeasti määritelty raja ylittyy, omaisuus alkaa yhä enemmän hallita ja määritellä elämää. Lopulta kaikki elämänalueet voivat olla riippuvaisia rahasta ja sen ylläpitävästä voimasta. Esim. insinöörin elämässä hänet voi määritellä suurelta osin se mitä ja kuka hän on, millainen hän on, mitä hän osaa ja minkälaisia sosiaalisia suhteita hänellä on. Raha ja omaisuus voivat siten olla välineellisiä ja sivuroolissa. Rikkaan elämässä usein kaikki mitä rikas on ja mitä hänellä on määritellään ensisijaisesti rahan kautta. Rikas voi osata yritysten johtamiseen vaadittavia asioita tai jotain muuta, mutta ainoa merkittävä asia on se kuinka paljon hän ansaitsee ja kuinka paljon hänellä on omaisuutta. Hänen sosiaaliset suhteensa,  todennäköisesti suhde vaimoon mukaanlukien, ovat riippuvaisia siitä, että hänen tulonsa ja omaisuutensa ylittävät jonkin sumeasti määritellyn erittäin korkean rajan. Rikas voi olla henkilönä miellyttävä tai epämiellyttävä, luonteeltaan pahantahtoinen tai hyväntahtoinen, luotettava tai epäluotettava jne., mutta rahan takia hänen ympärillään pyörii joka tapauksessa  suunnilleen samanlainen ihmisten piiri, rikkaan rahojen (käytännössä) ostamia ja puoleensavetämiä ihmisiä ja "ystäviä". Rikkaan asunnon, tavaroiden, elämäntyylin ja kulkuneuvojen täytyy vastata hänen tulojaan ja omaisuuttaan, jotta hän voi ylläpitää sosiaalisia suhteitaan ja sosiaalista statustaan. Rikkaan sosiaalisessa kommunikoinnissa rahan merkitys korostuu suhteettomasti. Rahalla ylpeily ja kehuminen ovat yleisiä. Rikkaan elämässä tavoitteet, päämäärät ja kilpailu kohdistuvat ensisijaisesti rahaan. Rikkaalla ei ole juuri ollenkaan sosiaalisia velvollisuuksia ja siteitä muille sosiaalisille ryhmille kuin toisille rikkaille.*) Suhteet muihin rikkaisiin voivat vaikuttaa mahdollisuuksiin harjoittaa liiketoimintaa, ja siten omaisuuden ylläpitoon ja kasvattamiseen. Kaikilla muilla ryhmillä on sosiaalisia ja toiminnallisia velvollisuuksia rikkaille, koska rikkaiden  raha on muiden ihmisten toiminnallis-tuotannollista velkaa rikkaille. Liberaali yhteiskunta on rakennettu toimimaan rikkaiden rahan ympärille, joten toiminnallista velkaa ei voi käytännössä välttää vapaaehtoisilla transaktioiden valinnoilla. Rikkaan sosiaalisissa piireissä symbolinen interaktionismi rakentaa elämän merkityksen pääasiassa rahan ympärille. Siten näiden seurauksena rikkaan maailmankuva voi helposti vääristyä; hän näkee rahan aina ensisijaisena muiden asioiden kustannuksella, ja muista ihmisistä ja asioista tulee rahaan liittyviä välineitä. Rikkaudella on taipumus muuttaa terveen ihmisen psykologiaa ja siitä seuraavaa toimintaa enemmän tai vähemmän sosiopaattiseen suuntaan.

*) Yleensä sanotaan, että rikas ei ole riippuvainen muista ihmisistä ja että hän on vapaa, mutta ilmiselvästi tämä ei pidä paikkaansa. Rikas on kaikkein riippuvaisin muista ihmisistä. Muiden ihmisten täytyy tunnustaa rikkaiden rahan aiheuttama työvelka rikkaille ja siten suuren ihmismäärän täytyy palvella rikkaita vastikkeena rikkaiden rahasta. Rikkaat ovat täysin riippuvaisia suuren ihmisjoukon työstä ja heidän täytyy käytännössä sopeuttaa toimintansa ja ajattelunsa em. ihmisjoukon toimintaan, rytmeihin ja aikatauluihin. Usein heidän henkilökohtaisetkin asiansa ovat muiden kuin heidän itsensä tekemiä, kuten vaatteiden pesu ja huolto, päivittäisten ostosten tekeminen, siivoaminen, ruuan laitto, astioiden pesu, aikataulujen ja tapaamisten järjestäminen, puhelimeen vastaaminen, auton ajaminen, jne. On yksi liberaalin yhteiskunnan suurimpia illuusioita, että suurimmasta riippuvuudesta on luotu mielikuva suurimpana riippumattomuutena ja vapautena. Tässä illuusiossa sekoitetaan keskenään aito vapaus, ja psykologinen vapaus huolesta ja huolehtimisesta. Todelliseen vapauteen kuuluu aina henkilökohtainen vastuu, asioista huolehtiminen, tehtävien suorittaminen ja oman elämänsä kontrolli sosiaalisissa puitteissa. Todelliseen vapauteen kuuluu potentiaalisesti huolia, ongelmia ja murheita. Rikkaan "vapaus" vertautuu jossain määrin vauvan "vapauteen". Vauvan puolesta tehdään kaikki ja vauvan ei tarvitse psykologisesti huolehtia mistään, kunhan muistaa sisäisten signaalien ohjaamana itkeä silloin kun on nälkä, vaippa täytyy vaihtaa tai vatsaa kivistää. Tässä mainittu rikkauden mukanaan tuoma vastuuttomuus kontribuoi rikkauden mukanaan tuomiin sosiaalis-yhteiskunnallisiin ongelmiin.

Siten tulee ymmärrettäväksi raamatun usein negatiivinen suhtauminen rikkaisiin. Raamattu ei niinkään vastusta rikkaita ja rikkautta sinänsä, vaan rikkauden vaikutuksia rikkaissa, rikkauden seurauksia. Ääripäät muistuttavat usein toisiaan, ja ryysyköyhälistö ja rikkaat muistuttavat toisiaan. Kumpikin on taipuvainen hylkäämään sosiaaliset, toiminnalliset,  kommunikatiiviset, emotionaaliset ja uskonnolliset  velvoitteensa yhteisölle tai yhteiskunnalle, ja lisäksi he toimivat usein sosiaalista ja yhteiskunnallista järjestystä suoraan tai epäsuorasti kumoten ja hajottaen. Nämä kaksi ryhmää vain tekevät niin eri syistä. Siksi raamatussa tämä ongelma on ratkaistu seuraavalla tavalla:

a) Rikkaita de facto velvoitetaan ja heiltä vaaditaan enemmän kuin muilta sosiaalisesti ja uskonnollisesti, sekä tässä elämässä, että kuolemanjälkeisessä.

b) Rikkaiden ja rikkauden aiheuttamat ongelmat ilmoitetaan suoraan ja totuudenmukaisesti sekä rikkaille, että kaikille muille ja tätä keskeistä ongelmakenttää pidetään julkisuudessa säännöllisesti. Rikkaiden subversiivinen (kumouksellinen) tendenssi on jatkuva ilmiö, ja se vaatii jatkuvan kaikkien tiedossa olevan ja kaikissa vaikuttavan vastavoiman. 

c) Rikkaita, kuten muitakin, velvoitetaan auttamaan ryysyköyhälistöä avustuksin ja siihen tulee liittyä myötätuntoa; ns. pehmeä, ja sosiaalisesti ja uskonnollisesti vastaanottavainen kristillinen sydän (tätä ei pidä sekoittaa heikkouteen); ja pysyvä orientaatio Jumalaa ja Hänen ohjeitaan kohden. Kristillisen avun ryysyköyhälistölle tulisi olla henkilökohtaista ja avun saajaa kehoitetaan käyttämään avustus oman elämänsä parantamiseen kristillisten elämänohjeiden mukaisesti, jos se vain suinkin on mahdollista. Tämä parantaa ryysyköyhälistön tilannetta. Tällä tavalla kaksi sosiaalis-uskonnollista normistoa ja organisoitumista kumoavaa ääripäätä saadaan kumoamaan toistensa subversiiviset tendenssit ja samalla heidät saadaan mukaan pitämään yllä ja rakentamaan kristillisiä seurakuntia, yhteisöjä ja yhteiskuntaa.

***

 Miten voisimme em. ongelmien valossa ratkaista yksipuolisessa talousyhteiskunnassa ilmeneviä ongelmia? Talousyhteiskunta voitaisiin korvata  "rakennusyhteiskunnalla", jossa raha on pelkkä väline, jolla omalta osaltaan, nykyistä vähemmällä osalla, rakennetaan pysyvää perustaa, sosiaalista (ja toivottavasti kristillistä) maailmaa. Symbolisen sosiaalisen kanssakäymisen (symbolinen interaktionismi) rakenteet  pitävät yllä ja suojelevat sitä mitä on rakennettu. Sosiaalinen ja muu hyvä (avioliitot, asuinalueet ja niiden sosiaalinen ilmapiiri, omakotitalot, paikalliset yhteisöt, koulut ja niiden taso, seurakunnat jne.) eivät hajoa, vaurioidu tai niiden arvo ei vähene, niiden luomiseen ja ylläpitämiseen tarvitaan vähemmän työtä, ja hyvää ei tarvitse rakentaa jatkuvasti uudestaan vahingoittuneen tai tuhoutuneen tilalle. Subversiiviset tendenssit vähenevät. Kun sosiaalisen perustan pysyvyyteen voidaan luottaa, pitkän tähtäimen näkökulmat voidaan ottaa paremmin huomioon. Esim. yritystoiminnassa voidaan ottaa suurempia riskejä, tehdä monipuolisempia kokeiluja ja lisätä keksintöjen määrää. Sosiaalisesta statuksesta, vaimoista, aviomiehistä, asunnoista, tavaroista ja työpaikoista voidaan kilpailla nykyisen yksipuolisen rahaan liittyvän kilpailun sijaan monipuolisemmin keinoin ja laadullisesti, jolloin ekolokeroita ja mahdollisuuksia tulee lisää. Esim. paikalliset yhteisöt voivat kilpailla järjestämillään korkealaatuisilla yksityiskouluilla; edullisilla, mutta koristeellisilla, kauniilla ja hyvälaatuisilla itserakennetuilla omakotitaloilla (vertaa nykyisiin massatuotettuihin taloihin); hyvillä elinympäristöillä, joissa ihmiset ovat ystävällisiä ja heihin voi luottaa; hyvällä ja inhimillisellä vanhustenhoidolla (vanhukset osallistuvat paikallisen yhteisön elämään niin pitkään kuin pystyvät omien voimiensa mukaisesti); high tech -koneilla valmistetuilla käyttötavaroilla (esim. 3-D printing); jne. Melkein kaikista edellisistä joutuu maksamaan nykyisessä liberaalissa yhteiskunnassa paljon rahaa tai niitä ei saa rahalla ollenkaan.  Ne ovat kovinta valuuttaa silloin kun haetaan itselle vaimoa, perustetaan perhettä ja pidetään yllä kestävää avioliittoa. Yhteisön sosiaaliset normit ja ympäristö edistävät ja pitävät yllä kestäviä ja hyviä avioliittoja, perhesuhteita ja yhteisöllisiä suhteita. Yhteisö voi muodostaa projektejaan ja sijoituksiaan varten suuria rahapooleja. Toimiessaan monissa eri tehtävissä eri puolilla yhteiskuntaa yhteisön jäsenet voivat hankkia, yhdistää ja prosessoida hyödyllistä informaatiota laajoilta yhteiskunnan alueilta. Yhteisön jäseniltä löytyy yksittäin ja yhdessä tieto-taitoa todennäköisesti lähes kaikkia tilanteita varten. Yhteisö voi luoda jäsenilleen perusturvaverkon (yhteisön keskimääräistä elintasoa lähellä olevan), joka mahdollistaa suurempien riskien ottamisen yritystoiminnassa ja työelämässä, ja siten monipuolisempien, uusien ja laajempien ekolokeroiden perustamisen ja valtaamisen. Yhteisön perusturvaverkko voi koostua esim. väliaikaisesta tai pidempiaikaisesta työpaikasta yhteisön tuotannossa (energia, tavarat, ruoka, palvelut jne.) ja yhteisestä vakuutuksesta. Työttömyys on yhteisön jäsenten keskuudessa on mahdotonta, koska aina on kannattavaa tuottaa itselle ja yhteisölle elämiseen tarvittavia ja liittyviä asioita, ja tuotannon ylimäärä voidaan myydä tai vaihtokaupata yhteisön ulkopuolelle. Yhteisö voi käyttää ostoksissaan ja hankinnoissaan edullisia economies-of-scale yhteisostoksia, ja neuvotella viranomaisilta edullisempia sopimuksia. Yhteisö voi vähentää erilaisia transaktiokustannuksia barter-vaihdolla yhteisön sisällä ja paikallisella alueella. Yhteisön jäsenet voivat antaa toisilleen etuja ja alennuksia, ja suosia toisiaan liiketoimissa. Yhteisö voi tuottaa monia tavaroita yhteisön tarpeisiin, esim. painaa omilla suhteellisen edullisilla print-on-demand painokoneilla kaikki omat kirjansa. Jne. Raha, ja liberaalin yhteiskunnan normit, deskilling-koulutus ja atomisoituminen tulevat usein ihmisten ja heidän tavoitteidensa väliin. Ihmiset voivat järjestää asiansa nykyistä paremmalla tavalla.

Pelkällä rahalla kilpailu on kuin olympialaiset, jossa on vain yksi laji, ja jossa kaikki maailman ihmiset kilpailevat ja voittajina on pieni eliitti. On aika perustaa olympialaiset, jossa on paljon eri lajeja ja siten paljon enemmän voittajia ja menestyjiä. Uskoisin, että se sopii sekä niille, jotka tavoittelevat suurempaa tasa-arvoa, että niille, jotka ovat kilpailuhenkisiä, ja tavoittelevat uusia voittoja.

Moralismin laki (edit)

Liberaalin eliitin moralismi ja moraalinen tuomitseminen ovat suoraan tai suhteellisesti verrannollisia heidän henkiseen ja fyysiseen etäisyyteensä kansalaisista ja kansalaisten ongelmista; toisin sanoen mitä kauempana liberaali eliitti on kansalaisista, sitä voimakkaammin se moraalisesti tuomitsee kansalaiset.

Tästä muodostavat poikkeuksen ne kansalaisten ongelmat, joista liberaali eliitti saa tulonsa; liberaali eliitti suosii suoraan tai epäsuorasti niitä kansalaisten ongelmia, joista se saa tulonsa.

- Kaikilla ihmisillä on riittävästi voimaa muiden ihmisten vastoinkäymisten kestämiseen - La Rochefoucauld

Sivun näyttöjä yhteensä

Lukijat

Blogiarkisto