Hiljaista Pohdintaa

Hiljaista Pohdintaa

keskiviikko 18. heinäkuuta 2012

Haitanteko- ja vapaamatkustajaongelmat

Jokaisen yhteiskunnallisen systeemin ja teoreettisella tasolla poliittis-taloudellisen ideologian täytyy kyetä ratkaisemaan käytäntöön sovellettavalla ja käytännössä toimivalla tavalla haitanteko- ja vapaamatkustajaongelmat. Jos ne eivät sitä tee tai niillä on huono historiallinen ansioluettelo tällä saralla, ne eivät ole varteenotettavia systeemeitä ja teorioita.

Pieni lainaus Wikipedian Social loafing -artikkelista:

"A 2005 study by Laku Chidambaram and Lai Lai Tung based their research model on Latané’s social impact theory, and hypothesized that as group size and dispersion grew, the group’s work would be affected in the following areas: Members will contribute less in both quantity and quality, final group output will be of lower quality, and a group’s output will be affected both by individual factors and contextual factors.

A sample of 240 undergraduate business students were randomly split into forty teams (half of the teams were 4-person and half 8-person), and these teams were randomly assigned to either a collocated or distributed setting. The participants were to complete a task that asked them to act as a board of directors of a winery with an image problem. They were to find and discuss alternatives, and at the end submit their alternative with rationale. Collocated groups worked at a table together, while distributed groups did the same task at separate computers that allowed for electronic, networked communication. The same technology was used by both collocated and distributed groups.

Chidambaram and Tung found that group size matters immensely in a group’s performance. The smaller the group, the more likely each member is to participate, regardless of range (dispersed or collocated). The main difference stated between distributed and collocated groups is the social pressure to at least appear busy that is present in collocated groups. When others are present, people feel the need to look as if they are working hard, while those who are not in the presence of others do not. ....

When a group member does not feel that his/her effort is justified in the context of the overall group, the individual will be less willing to assert the effort. If the group size is large, members can feel that their contribution will not be worth much to the overall cause because so many other contributions can or should occur. This leads people to not contribute as much or at all in large groups as they might have in smaller groups."

Kohtuullisesti perustietoja aiheesta:

http://en.wikipedia.org/wiki/Counterproductive_work_behavior

http://en.wikipedia.org/wiki/Social_loafing

10 kommenttia:

Butterbean kirjoitti...

Social loafing wikipedia artikkelista: ''It was found that, consistent with other studies, highly individualistic people performed more poorly on the task when there was high shared responsibility and low accountability than when there was high accountability. The collectivists, however, performed somewhat better on the task when high shared responsibility was present, regardless of how accountable they were supposed to be as compared to when they were working alone. This evidence shows that collectivist thinking eliminates the social loafing effect, and further evidence done from a similar study showed the effect was related to the collectivist thinking rather than the country, as individualistic Chinese workers did indeed show a social loafing effect''

Täytyy myös muistaa, että omistavan luokan vapaamatkustus on osa kapitalistista järjestelmää. Jos sinulla on paljon omaisuutta, saat lisää omaisuutta tekemättä mitään.

Valkea kirjoitti...

Butterbean,

ennustin mielessäni, että tätä kohtaa siteerataan, jos joku kommentoi. Olisi ehkä pitänyt muistuttaa, että kyseessä on Wiki-artikkeli; niissä on usein puutteellisuuksia ja misinformaatiotakin, vaikka suurin osa tiedoista on useimmiten luotettavaa.

Itä-aasialaisissa yhteiskunnissa on vähemmän vapaamatkustusta kuin länsimaissa, mutta kyllä sitä sielläkin on. Vähempi vapaamatkustus itä-aasiassa johtuu pääasiassa emotionaalisista, havaintoihin ja kognitiivisiin prosesseihin liittyvistä ja taipumusten eroista, ei "kollektiivisesta ajattelusta", eli sitä ei voi muuttaa halutessaan vapaasti kulttuurisilla prosesseilla (Täytyy muistaa, että kulttuuri on suurelta osin heijastumaa luontaisista ominaisuuksista, niiden kanssa kaksisuuntaisessa vuorovaikutuksessa syntynyt, ei "tyhjästä" ja vapaasti ilman rajoitteita luotu). Itä-aasialaiset ovat emotionaalisesti vakaampia, rauhallisempia ja tasapainoisempia kuin eurooppalaiset ja heillä on vähemmän psyykkisiä sairauksia ja häiriöitä. Sosiaalisuus/toisten ihmisten läheisyys on houkuttelevaa ja palkitsevaa, mutta samalla psyykkisesti rasittavaa ja ristiriitoja aiheuttavaa. Itä-aasialaiset kestävät psyykkisten ominaisuuksiensa takia paremmin sitä, että he ovat pitkiä aikoja läheisessä tekemisissä suuren ihmismäärän kanssa, suuressa ihmisjoukossa. Eurooppalaisten psyykkisellä rakenteella tarvitaan keskimäärin enemmän taukoja sosiaalisesta toiminnasta, yhteistyöajat ovat lyhempiä, ryhmät ovat pienempiä, sosiaalinen etäisyys (sekä psykologinen, että konkreettinen välimatka ihmisten välillä) on suurempaa ja sosiaaliset siteet heikompia. Itä-aasialaiset pystyvät paremmin sopeutumaan ilman jarruttavia tai estäviä psyykkisiä häiriöitä ryhmätyöskentelyyn. Eurooppalaiset rasittuvat ja häiriintyvät keskimäärin enemmän psyykkisesti sosiaalisesta toiminnasta, ja se herättää yhteistyöryhmissä (erityisesti suuremmissa ja kollektiivisemmissa ryhmissä) useimmiten vähimmilläänkin pieniä epäilyksiä, pientä haluttomuutta, pientä epäluottamusta, pientä turhautumista, pientä epämiellyttävyyden tuntemusta, pientä motivaation heikkenemistä, pientä estoisuutta jne. vaihtelevissa kombinaatioissa, ja samalla se lisää myös yhteistyöstä kokonaan vetäytymisen houkuttelevuutta vaihtoehtona. Tämä johtaa (luonnollisesti) suoritusten, yhteishengen, yhteisten tavoitteiden, koordinaation jne. heikkenemiseen yhteistyössä.

Jatkuu ...

Valkea kirjoitti...

Osa 2.

Itä-aasialaiset ovat taipumuksiltaan konformistisempia ja auktoriteetteja kunnioittavampia kuin eurooppalaiset. He ovat emotionaalis-kognitiivisesti virittyneempiä havaitsemaan ja prosessoimaan sosiaalista kokonaisuutta kuin eurooppalaiset. Eurooppalaiset ovat emotionaalis-kognitiivisesti virittyneet havainnoimaan ja prosessoimaan asioita suhteellisesti enemmän itsekeskeisesti ja itsen kautta sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ja yhteistyössä. Itä-aasialaisten syyllisyydentunne on epäselvä ja hypokognisoitu, mutta häpeä/sosiaalinen kiusaantuneisuus hyperkognisoitu. Itä-aasiassa kaikki sosiaalisissa tilanteissa sosiaalisesti aiheelliset ja asiaankuuluvat negatiiviset tunteet, kuten häpeä, inho, sosiaalinen kiusaantuneisuus, kiukku, sosiaalinen fobia jne. havaitaan/tunnetaan sosiaalisesti rakentavina ja siten positiivisina. Eurooppalaiset havaitsevat ja tuntevat ne enemmän henkilökohtaisina ja negatiivisina. Tähän liittyy se, että itä-aasiassa negatiiviset ja positiiviset tunteet korreloivat positiivisesti keskenään (ts. ne eivät ole toisiaan poissulkevia), kun taas eurooppalaisilla ne korreloivat negatiivisesti.

Jne.

Nämä itä-aasialaisten ja eurooppalaisten erot ovat suurelta osin myötäsyntyisiä, joten kulttuurisella vaikutuksella ei Euroopassa pystytä luomaan yhtä kestävää, laajaa, vähällä vaivalla tuotettua, luotettavaa ja tehokasta yhteistyötä kuin itä-aasiassa. Voidaan tietysti uhrata paljon resursseja yhteistyön ja kollektiivisuuden tuottamiseen, mutta siihen käytettävä aika ja energia ovat poissa tehokkuudesta ja tuottavasta toiminnasta, ja luontaiset kyvyt ylittävä yhteistyön intensiivisyyden taso johtaa ajan kuluessa väsymiseen, kyllästymiseen, vastustukseen ja inhoon. Tällaiset keinotekoiset yhteiskunnat yleensä romahtavat tai transformoituvat radikaalisti/merkittävästi 2-5 sukupolven kuluttua.

Euroopassa intensiivistä, pysyvää, tehokasta ja luotettavaa yhteistyötä pystytään tuottamaan vain pienissä tiiviissä yhteisöissä tai ryhmissä (max. 150 henkilöä) ja niistä koostuvissa yhteisöverkostoissa. Yhteisöistä suurin osa heikkenee ja hajoaa ajan kuluessa ja pitkällä tähtäimellä vain yhteisöllisesti parhaimmat yhteisöt ja yhteistyöverkostot pysyvät elossa. Eloonjäämisprosenttia voidaan todennäköisesti parantaa paljonkin lisäämällä yhteisöiden toimintaan liittyvää koulutusta ja tietoa, mutta osa yhteisöistä hajoaa silti ajan kuluessa.

Valkea kirjoitti...

Lisäys.

Joten vapaamatkustaja- ja haitanteko-ongelmat yhteiskuntien kokoluokassa (teoreettis-käytännöllisesti) ovat edelleen ratkaisematta.

Tiedemies kirjoitti...

Itä-Aasiassa vapaamatkustamisen vähäisyys on pitkälti illusorista. Sosiaalinen konformismi on yleistä, mutta ihmiset kyllä vapaamatkustavat passiivisesti jopa enemmän kuin länsimaissa.

Kohteliaisuusnormiston ja konformismin ansiosta tosin haitanteko on vähäisempää, ja toisaalta ihmiset ovat kyllä ahkeria jos heillä on tunne että heitä tarkkaillaan. Tällöin kuitenkin toiminta kohdistuu usein näennäiseen ja työlääksi koettuun tai siltä näyttävään toimintaan.

Osallistumisen arvioinnissa ei usein todellisuudessa painoteta yksilön todellista hyötyä yhteisölle tai ryhmälle, vaan se on pikemminkin yhdistelmä näennäistä ja statuksen nostoa. Tällä on positiivisia ja negatiivisia vaikutuksia. Positiivisena on se, että usein statuksennostoon liittyvä toiminta on ryhmäpaineen vuoksi myös hyödyllistä, eikä ole nollasummaista. Tällöin kilpailu tuottaa kyllä hyviä tuloksia. Negatiivisena on se, että tovereiden auttamisen normi on heikko ja ehdollinen sille, että siitä on hyötyä itselle.

Valkea kirjoitti...

Nim. tiedemies,

näkyykö Singaporessa yhteistyössä malaijien ja kiinalaisten erot ja pinnan alla olevat ristiriidat? Vielä 1970-luvulla heidän välillään oli rotumellakoita, malaijit mellakoivat. Singaporen kiinalaiset ovat pääasiassa etelä-Kiinasta, ja he ovat kollektiivisempia ja siten todennäköisesti enemmän yhteistyötä tekeviä kuin malaijit ja esim. pohjois-kiinalaiset.

Tiedemies kirjoitti...

Ensiksi: pahoittelen että vastaan myöhään. Olen ollut muuton ja työn vuoksi tavattoman kiireinen, joten seuraan keskusteluja hyvin harvakseltaan.

Singaporessa on pinnan alla kyllä jännitteitä, mutta ne eivät ole nykyään kovin näkyviä. Singaporen väestöstä vähän yli 70 prosenttia on kiinalaisperäistä, noin 15 prosenttia malaijiväestöä ja noin 10 prosenttia intialaissyntyistä. Intialaissyntyisten osalta suurin osa on tamileja, tosin muitakin on.

Singaporen systeemi on erittäin ankarasti meritokraattinen koulutuksen ja työelämän osalta. Minkäänlaista etnistä erityiskohtelua ei sallita missään tehtävissä tms. Kuitenkin esimerkiksi asuntopolitiikka on hyvin ankara pyrkimyksessään estää etninen klusteroituminen. HDB-komplekseissa ei sallita etnistä jakaumaa, joka poikkeaa tiettyä enempää valtion keskiarvosta. Tämä on ollut mahdollista toteuttaa koska HDB-rakentaminen on toteutettu 1970-luvun jälkeen.

Eri etniset ryhmät kyllä toimivat esimerkiksi työelämässä keskenään, mutta meritokratian ja tiettyjen erojen vuoksi etninen eriytyminen on silti vahvaa. Malaijit työskentelevät voittopuolisesti vähemmän vaativissa tehtävissä kuten vartioina jne. Rakennustyömiehet ovat lähes tyystin intialaisia. Lääkärit jne ovat melkein tyystin kiinalaisia. Poikkeuksia on luonnollisesti hyvin paljon.

Kaikenlaisten ristiriitojen näkyminen kuitenkin on jonkinlainen tabu. Siis, ne ovat asioita, joista puhutaan yksityisasunnoissakin ääntä madaltaen. Julkisella paikalla etnisyyteen liittyviä ennakkoluuloja ei koskaan käsitellä, epäilen että se on peräti laitonta.

Humoristista on selvästi se, että länsimaalaiset (en kirjoita "valkoihoiset", koska kiinalaiset ovat iholtaan itseasiassa hyvin vaaleita, parin viikon rusketus tekee eurooppalaisen ihosta selvästi tummemman!) ovat täällä pienehkö vähemmistö, mutta erilaisissa mainoskuvissa voimakkaasti yliedustettuna. Länsimaisena koen voimakasta "positiivista erityiskohtelua", siis, voin kävellä vartioidulle alueelle ja paikalliset eivät yleensä sano yhtään mitään.

Länsimaiset elävätkin täällä jonkinlaisessa kuplassa, josta on hyvin vaikeaa saada luotettavaa tietoa paikallisten elämästä. Olen siksi pyrkinyt ystävystymään paikallisten kanssa. Tuttavanani on yksi paikallinen kiinalaistaustainen mies, joka on nyt vähän paremmin tutustuttuamme alkanut kertoa asioista, myös ennakkoluuloista, avoimemmin.

Yllättävää kyllä, suuremmat jännitteet tuntuvat olevan täällä syntyperäisten ja mannerkiinasta muuttaneiden kiinalaisten välillä. Nämä välit ovat erittäin kireät ja siihen liittyvät ongelmat tulevat hyvin akuutisti usein esille.

Valkea kirjoitti...

Kiitos raportista, nim. tiedemies.

Syntyperäisten ja muuttaneiden kiinalaisten nichet ovat lähekkäisiä ja päällekkäisiä, joten kilpailu on kovempaa kuin kiinalaisten ja malaijien välillä. Lisäksi syntyperäisten kiinalaisten ja malaijien asemat ja suhteet ovat jo jossain määrin vakiintuneet, mutta mannerkiinalaiset aiheuttavat tilanteen sekoittavia suuria häiriöitä tilanteeseen, epävarmuutta asemista ja tilanteesta. Syntyperäiset kiinalaiset väistämättä menettävät suhteellisia asemiaan Singaporessa. Näin päättelen tilanteesta.

Tiedemies kirjoitti...

Olet todennäköisesti oikeassa. Mannerkiinalaiset puhuvat hieman erilaisella murteella kuin paikalliset, lisäksi heidän englannin aksenttinsa on myös erilainen. He eivät erotu ulkonäöltään, mutta kylläkin puhe- ja muiden tapojen perusteella.

Han-kiinalaisten ulkonäössä on mielestäni hyvin paljon vaihtelua, se on itseasiassa suurempaa kuin minkään eurooppalaisen kansakunnan sisällä, jopa suurempaa kuin Euroopassa itsessään. Neljän kuukauden täällä oleskelun jälkeen minulle on tullut tunne, että länsimaiset ihmiset ovat kaikki aivan saman näköisiä. Minä itse mukaanlukien. Tämä voi olla kylläkin aivojen kasvoja tunnistavan osan sopeutumaa siihen millaisia kasvoja täällä näkyy.

Tämä on nyt siis sivuseikka, ei siitä enempää. Olennaista on, että pienet erot tuntuvat usein merkityksellisemmiltä kuin suuret erot. Tämä ei ole biologisestikaan ajatellen kovin vaikea ymmärtää, juuri kilpailun vuoksi.

Mannerkiinalaiset jotka tänne tulevat, ovat pääsääntöisesti erittäin lahjakkaita, Singaporen maahanmuuttopolitiikka on hyvin vastaanottavainen vaativien, korkeapalkkaisten töiden tekijöille. Työlupia on useita eri tasoja. Alimmalla tasolla henkilöllä on lupa tehdä työtä, mutta ei tuoda sukulaisiaan. Toiseksi alimmalla tasolla saa tuoda mukanaan aviopuolison ja lapset. Kolmannella tasolla saisi tuoda omat vanhempansa, minulla on käsittääkseni tämä lupa. Neljännellä tasolla saa tuoda mukanaan myös puolison vanhemmat, siinä on tuloraja huomattavasti korkeampi.

Kiinalaisia tulee paljon keskitason luvilla. Oma näppituntumani on, että kiinalaiset tulevat paljon sellaisiin korkeaa koulutusta vaativiin töihin, joissa palkkataso ei ole hurjan korkea. Esimerkiksi tutkimusryhmässäni kaikki ei-länsimaalaiset ovat mannerkiinalaisia. Koko yksikössä he ovat selkeä enemmistö verrattuna syntyperäisiin.

Valkea kirjoitti...

Ok, nim. tiedemies.

Tämä inspiroi minut kirjoittamaan seuraavan kirjoitukseni, "Läheisten ekolokeroiden ongelma".

Sivun näyttöjä yhteensä

Lukijat

Blogiarkisto