Hiljaista Pohdintaa

Hiljaista Pohdintaa

torstai 21. helmikuuta 2013

Paranoidi yhteiskunta

Tungettelu tai tunkeilu eli se, että tuntemattomat henkilöt tekevät tuntemattomia asioita jollekin henkilölle, kuuluu paranoidisuuteen taipuvaiselle henkilölle eniten paranoidisuutta aiheuttavien sosiaalisten interaktioiden joukkoon. Paranoidisuuden lievempi ja normaaliin elämään sopivassa määrin kuuluva muoto on epäluuloisuus, varautuneisuus, epäilys ja edellisiin liittyvä pelko tai viha niissä tilanteissa, joissa siihen on riittävät loogis-emotionaaliset perusteet. Kun tuntemattomat henkilöt tekevät tuntemattomia asioita normaalille henkilölle, on melko tavallista, että se herättää epäilyksiä ja epäluuloja. Koko liberaali yhteiskunta on järjestetty byrokratioiden ja muiden suurten monimutkaisten organisaatioiden ympärille. Niiden modus operandi on se, että niissä kansalaisille tuntemattomat ihmiset tekevät tuntemattomia asioita kansalaisille. Se herättää tavallisissa ihmisissä luonnostaan epäluuloja, varautuneisuutta ja epäilyksiä.

Suuret organisaatiot toimivat yksinkertaistettujen kaavojen ja kategorioiden mukaan, jotta ne pystyisivät käsittelemään kaiken ulkopuolisesta maailmasta tulevan monimutkaisen, monisyisen ja monitahoisen informaation. Tämä johtaa siihen, että sellaisia asioita, joita kuuluisi loogisesti ja oikeudenmukaisuusnäkökulmasta käsitellä eri tavoilla, käsitellään samalla tavalla, tai toisinpäin. Kaavoista ja kategorioista seuraa myös se, että asioita otetaan käsittelyyn tai suljetaan pois byrokraattisesta käsittelystä silloin kun järkevästi ajatellen pitäisi tehdä päinvastoin. Byrokratiat tekevät virheitä, käsittelevät asioita liian hitaasti tai liian monta byrokraattista toimenpidettä vaatien tai aiheuttavat muulla tavoin vaatimuksillaan ja määräyksillään liikaa vaivaa ja ongelmia kansalaisille. Kun kansalaisten täytyy korjata byrokratian tekemiä virheitä tai ongelmia, byrokratiat tekevät sen usein tahallisen vaikeaksi, koska byrokraattien esprit de corpsiin kuuluu useimmiten paradoksaalinen sääntö, jonka mukaan byrokraatti ei koskaan tee virhettä, tai myöntää minimaalisen virheen ainoastaan pakkotilanteessa. Byrokratian ja kansalaisen näkemysten tai (miellettyjen) etujen joutuessa vastakkain  kansalainen on lähtökohtaisesti heikommassa asemassa. Nämä ja muut vastaavat byrokratioihin liittyvät asiat johtavat siihen, että tavallisille kansalaisille kertyy runsaasti byrokratioihin liittyviä negatiivisia kokemuksia. Kansalaisten epäluulot, varautuneisuus ja epäilykset saavat usein henkilökohtaisen vahvistuksen.

Normaalisti ihmiset karsivat epäluulojaan, harhaluulojaan ja lieviä hallusinaatioitakin sosiaalisella triangulaatiolla, eli keskustelemalla toistensa kanssa mielessä olevista asioista, testaamalla ajatuksiaan, mielipiteitään, havaintojaan, kokemuksiaan jne. muiden ihmisten kanssa. Jos henkilö saa muilta vahvistusta näkemyksilleen, ajatuksilleen, kokemuksilleen ja havainnoilleen, ne saavat hänen mielessään oikean ja hyväksytyn leiman. Jos taas muilta ei tule sosiaalista vahvistusta, ne saavat virheellisen tai ei-toivottavan leiman, ja niillä on taipumus karsiutua. Jos normaali henkilö on pitkiä aikoja yksin, hänen harhaluuloillaan, epäluuloillaan ja lievillä hallusinaatioilla on taipumus lisääntyä ja vahvistua, koska hänellä ei ole mahdollisuutta karsia niitä sosiaalisella triangulaatiolla.

Kun kansalaiset trianguloivat byrokratioiden kanssa kokemiaan negatiivisia asioita muiden ihmisten kanssa, ne saavat usein sosiaalisen vahvistuksen. Tapahtuu siis päinvastoin kuin yleensä sosiaalisessa triangulaatiossa.

Syntyy psykologinen amplifikaatio: byrokratioiden tuntemattomat henkilöt käsittelevät tuntemattomalla tavalla kansalaisten asioita ---> normaalit kansalaiset tuntevat epäluuloa, varautuneisuutta ja epäilyksiä byrokratioita kohtaan ---> kansalaiset saavat henkilökohtaisista kokemuksistaan usein vahvistuksen epäluuloilleen ja varautuneisuudelleen ---> kansalaiset saavat sosiaalisesta triangulaatiosta usein sosiaalisen vahvistuksen epäluuloilleen ja varautuneisuudelleen ---> lievästi tai kohtalaisen paranoidista suhtaumisesta byrokratioiden ja laajemmin yhteiskunnan toimintaan tulee kansalaisten normaali mielentila.

Lievä tai kohtalainen paranoia voi ilmetä kansalaisten käyttäytymisessä ja suhtautumisessa monella tavalla henkilöstä riippuen, mutta useimmiten ne ovat yhteiskuntaa hajottavia. Jotkut jarruttavat ja sabotoivat yhteiskunnan toimintaa; jotkut tekevät aina mahdollisimman vähän yhteiskunnan puolesta, mutta repivät siitä kaiken hyödyn jonka irti saavat; jotkut suhtautuvat yhteiskuntaan aina lähtökohtaisen vihamielisesti tai negatiivisesti; jotkut ovat apaattisia ja välinpitämättömiä sen suhteen mitä yhteiskunnassa tapahtuu; jotkut kehittelevät internetissä salaliittoteorioita vihamielisistä entiteeteistä kulissien takana, tai jos ovat perehtyneet tarkemmin yhteiskunnan toimintaan, teorioita yhteiskunnan negatiivisesta toiminnasta; jotkut keskittyvät vain omiin asioihinsa sosiaalisen ja yhteiskunnallisen kanssakäymisen ja toiminnan kustannuksella; jotkut laajentavat epäluuloisuutensa tai kohtalaisen paranoidisuutensa koskemaan kaikkia kansalaisia; jotkut toimivat ahkerasti yhteiskunnallisissa vaikutustehtävissä, mutta lähes aina protestimielialalla; jotkut vapaamatkustavat aina kun siihen on mahdollisuus; jne. Edellä mainitut käyttäytymis- ja suhtautumistavat voivat ilmetä myös kombinaatioina.

Ehkäpä yhteiskunta olisi kannattunut alunperinkin järjestää toisin. Kaikkea ei olisi kannattanut rakentaa anonyymien ja mekaanisten byrokratioiden ympärille.

tiistai 5. helmikuuta 2013

Modernin maailman radikaali reduktio

Moderni teknologis-yhteiskunnallinen maailma on monimutkainen ja ihmiset eivät ymmärrä sitä. Ihmiset elävät jatkuvassa uuden odotuksessa. Uuden odotus on tärkeimpiä elämän sisältöjä. Tulevaisuus on epämääräinen, ja siihen voidaan ladata paljon toiveita, haluja, uskomuksia, mielikuvia, jne., jotka ovat enimmäkseen harhaa. Ihmiset eivät pysty erottelemaan modernin maailman hyviä ja huonoja puolia toisistaan, eivätkä he pysty suodattamaan liioittelevaa markkinointia, lupauksia, valtion tulevaisuudenvisioita, haavekuvia jne., niin että jäljelle jäisi vain oleellinen modernista maailmasta. Jotta tästä vyyhdistä voidaan poistaa teknologinen liioittelu, suosittelen seuraavanlaista reduktiota, joka helpottaa maailman ymmärtämistä:

1. Ihmisillä oli ennen internettiä suhteellisen paljon todellisen elämän ihmissuhteita. Internet ei muuta ihmisten sosiaalisuutta mihinkään, mutta internet monistaa ja laimentaa sosiaalisuuden lukuisiksi etäisiksi ja pinnallisiksi suhteiksi. Internet vie aikaa todellisilta ihmissuhteilta, monien ihmisten kohdalla lähes kaiken ajan. Kumpi on parempi, monet todelliset reaalimaailman ihmissuhteet vai lukuisammat etäiset ja pinnalliset virtuaaliset ihmissuhteet?

2. Lapsi/ aikuinen katsoo 52 tuuman taulutelevisiota suuren osan vapaa-ajastaan. Televisiossa näkyvät henkilöt tekevät paljon, mutta enimmäkseen turhanpäiväisiä asioita. Lapsi/ aikuinen istuu passiivisena paikallaan. Televisio "tekee" kaiken lapsen/ aikuisen puolesta. Lapsi tai aikuinen voisi tehdä ja opetella monia asioita itse, vaikkapa rakentaa elektroniikkaa, tehdä puisia esineitä, tehdä remontteja tai korjata moottoreita. Televisio imee potentiaalin tehdä asioita itse. Kumpi on parempi, tehdä tärkeitä asioita itse vai katsoa passiivisena toisten ihmisten turhanpäiväistä toimintaa?

3. Kännykkä mahdollistaa helpon yhteydenpidon läheisiin, ystäviin, työhön liittyviin henkilöihin, virastoihin, yrityksiin jne. Toisaalta se myös saa monet ajattelemaan, että kun soittaa isovanhemmille ja muille sukulaisille muutaman kerran vuodessa, se jollain tavalla korvaa sen, että käy säännöllisesti tapaamassa heitä. Kännykkä, kuten internetkin, monistaa ja heikentää ihmisten sosiaalisia suhteita. Kumpi on parempi, käydä tapaamassa sukulaisia vai soittaa heille kännykällä?

4. Autolla pystyy liikkumaan helposti paikasta toiseen. Toisaalta autolla voidaan hoitaa melkein kaikki liikkuminen niin, että kävelemässä ei käydä lähes koskaan, ja kaikki paikat ovat vain ohikiitäviä taustoja, joihin ei kiinnitetä huomiota. Jopa sadan metrin päässä olevan ruokakaupan viereen ajetaan aina autolla. Matkoissa ei koskaan ole suuren ja merkittävän matkan tuntua, latteat moottoritiet ja huoltamokahvilat toistuvat kerta toisensa jälkeen. Kannattaisiko liikkuminen organisoida toisin?

5. Tutkijalla on internetin kautta käytössään valtava määrä tieteellistä tietoa ja hän voi tilata sitä kautta minkä tahansa kirjan. Hän lukee joka päivä kiireisesti tutkimuksen toisensa perään ja kirjoja siihen päälle pysyäkseen ajan hermolla ja saadakseen omien sanojensa mukaan riittävästi tietoa. Pakkomielteisestä lukemisesta huolimatta tutkijalla on aina tunne siitä, että hänellä on liian vähän tietoa ja että hän ei ole lukenut tarpeeksi. Jotta hän pystyisi edes jotenkin hallitsemaan valtavaa tietomäärää, hän on mikroerikoistunut kapealle sektorille. Ongelma on kuitenkin todennäköisesti siinä, että tutkija lukee liikaa, ja prosessoi saamaansa tietoa liian vähän. Hänen pitäisi käyttää vähemmän aikaa tiedonhankintaan ja enemmän aikaa hiljaiseen mietiskelyyn. Hänen pitäisi lukea tiettyjä tärkeitä tutkimuksia ja kirjoja rauhallisesti kaksi tai kolme tai neljä kertaa läpi, jotta hän saisi ymmärrettyä ne syvällisesti ja puristettua teksteistä täysimääräisen paljon uusia ideoita. Laajempi lukuhorisontti avaisi mieltä luovuudelle tarpeellisille löyhille ja kaukaisille tiedon yhteyksille ja yhdistämisille. Teknologia on luonut tiedon ylitarjonnan, jota tutkija erehtyy pitämään toivottavana normaalitilana. Tiedon ylitarjonta tekee tutkijasta tutkijana ja ihmisenä vähemmän kuin mitä hän voisi olla.

Jne.

Teknologia yleisesti tekee ihmisistä itsessään ja sosiaalisesti vähemmän kuin he ovat. Mitä vähemmiksi raihnaisemmiksi, heikommiksi, yksinäisemmiksi, psykologisesti häiriintyneemmiksi, kyvyttömämmiksi jne. teknologia ihmisiä tekee, sitä enemmän ihmiset tarvitsevat ja odottavat teknologiaa joka tekee heidät vielä vähemmiksi, raihnaisemmiksi, heikommiksi, yksinäisemmiksi, psykologisesti häiriintyneemmiksi, kyvyttömämmiksi, jne. Kierre on valmis.

Ehkäpä ei niin paljon kannattaisi odottaa sitä uutta kännykkää, jossa on kirkkaita valoja ja paljon toimintoja. Voisimmeko huomenna pyrkiä siihen, että meistä ja sosiaalisista suhteistamme tulee huomenna enemmän ja täyteläisempiä kuin mitä ne olivat tänään? Kaikki teknologia on ihmisen tarpeiden ja toiminnan projisointeja ulospäin tai teknologian projisointeja ihmiseen. Ihminen on teknologian keskipisteessä, ja teknologia ei muuta ihmisyyden olemusta. Siksi kannattaa kuoria mielessään teknologian pintavaahto pois ja miettiä asioiden ydintä, ihmistä.


lauantai 2. helmikuuta 2013

Unettomuus

Asuin aikoinaan tietämättäni vuosia homevaurioasunnossa. Tulin pikku hiljaa sairaammaksi, väsyneemmäksi ja unettomammaksi. Ennen homemyrkyille altistusta minulla ei ollut unettomuutta. Kävin kaksi kertaa lääkärillä, mutta lääkärit eivät löytäneet syytä sairaudelleni. Lopulta olin jatkuvasti niin sairas, että päättelin kuolevani hitaasti johonkin tuntemattomaan sairauteen. Kun homevaurion olemassaolo huomattiin, muutin pois asunnosta. Muuton jälkeen pahimmat oireet hellittivät, mutta monenlaisia jälkiongelmia esiintyi; ruoka-allergioita, kemikaaliallergioita, pölyallergioita ja unettomuutta. Ajoittainen vaikea unettomuus ja jossain määrin kemikaali- ja pölyallergiat ovat jääneet pysyviksi piirteiksi. Unettomuus syntyy joko itsestään tai kemikaalien ja pölyjen aiheuttama, ja jatkuu yleensä n. 1 - 15 vuorokautta. Psykologisista syistä johtuvaa unettomuutta minulla ei ole. Olen rentoutunut nukkumaan mennessäni, en pyörittele asioita mielessäni ja vaivun unen alkuvaiheeseen, mutta en syvään ja virkistävään uneen. Tietoisuus ympärillä olevista asioista ja äänistä säilyy. Olen kaikesta huolimatta pyrkinyt välttämään unilääkkeiden käyttöä.

Yli kaksi kuukautta sitten talossamme kuivattiin homevauriota. Tulin siitä unettomaksi ja korjauksen jälkeen en enää saanut unta kuin 1-2 yötä huonosti silloin tällöin. Se jatkui lähes kaksi kuukautta. Päätin kokeilla melatoniinia, koska sillä on vähän tai ei ollenkaan negatiivisia vaikutuksia, mutta lukuisia hyödyllisiä tai todennäköisiä hyödyllisiä vaikutuksia, se mm. parantaa muistia ja oppimista, suojelee hermosoluja vaurioilta ja vanhenemiselta, toimii antioksidanttina ja vähentää joiltain osin syöpäriskiä. Melatoniini ei aiheuta riippuvuutta, ja sen käytön voi helposti lopettaa milloin vain:

http://en.wikipedia.org/wiki/Melatonin

Kokemuksia:

Reseptittä saatavat lyhytvaikutteiset Unital 1 mg tabletit toimivat, kun otin niitä kaksi kerrallaan. Nukuin niiden avulla parhaimmillaan yhtä hyvin ja syvästi kuin murrosiässä, ja näin vilkkaita ja miellyttäviä unia. Ongelmina oli unimäärän vaihtelevuus, joskus sain nukuttua koko yön, joskus vain osan yöstä. Lisäksi jostain syystä en voi käyttää melatoniinia kahta vuorokautta peräkkäin. Jos teen niin, melatoniini aiheuttaa munuaisten ärsytystä ja estää unen niin kauan kunnes melatoniinin vaikutus on kokonaan haihtunut. Kun käytän melatoniinia joka toinen yö, mitään negatiivisia vaikutuksia ei esiinny. Tauolla ei kuitenkaan ole haitallisia vaikutuksia uneen, koska melatoniini "kouluttaa" elimistöä nukkumaan, ja olen saanut siten samalla tai lähes samalla tavalla nukuttua ilman melatoniinia kuin sen kanssa.

Hain lääkäriltä reseptin pitkävaikutteisiin Circadin 2mg melatoniinitabletteihin. Käytän myös niitä joka toinen yö. Niiden avulla olen saanut nukuttua hyvin, pitkään ja sikeästi. Vaikutus ja "koulutusvaikutus" on selvästi parempi kuin lyhytvaikutteisella melatoniinilla. Aion käyttää niitä pitkään, suositeltu pisin käyttöjakso on 13 viikkoa. Pyrin myös pitämään Circadinia pysyvästi varastossa unettomuuden varalle. Circadin vaikuttaa positiivisesti ajattelukykyyn ja muistiin, sekä päiväajan virkeyteen. Pieni huono puoli Circadinilla on vain sen paha muovimainen haju. Sellaisten henkilöiden, jotka käyttävät muita lääkkeitä, kannattaa tarkistaa niiden yhteensopivuus melatoniinin kanssa apteekista tai lääkäriltä, koska melatoniinilla on negatiivisia yhteisvaikutuksia useiden lääkeryhmien kanssa.

Tästä voimme päätellä, että homevaurioasuminen vaurioitti jollain tavalla uneen liittyvien hormonien tuotantoa ja/tai toimintaprosesseja.

Sivun näyttöjä yhteensä

Lukijat

Blogiarkisto