23 syytä valehtelemiselle ja/tai varastamiselle (edit)
Seuraavat syyt voivat olla enemmän tai vähemmän päällekkäisiä.
1) Varastaa tai valehtelee vain suhteellisen vähän, vaikka voisi varastaa ja valehdella enemmän, ja näin säilyttää itsestään kuvan rehellisenä, lainkuuliaisena ja hyvänä ihmisenä, mutta saa silti jonkin verran hyötyä varastamisesta ja valehtelemisesta (esim. valehteleminen työpaikkahakemuksissa, työpaikkahaastatteluissa, kertomuksissa omista saavutuksistaan jne).
2) Jos sisäryhmään A kuuluva henkilö X varastaa tai valehtelee, ja se on muiden sisäryhmään kuuluvien tiedossa tai tulee heidän tietoonsa, X voi toimia tahallaan tai tahattomasti esimerkkinä, ja varastamisen tai valehtelemisen psykologisena oikeutuksena muille A:n jäsenille.
Jos kilpailevaan ulkoryhmään B kuuluva henkilö varastaa tai valehtelee ja jää siitä kiinni tai se tulee muuten sisäryhmä A:n tietoon, se vähentää A:n jäsenten valehtelua ja varastamista, koska he haluavat erottautua moraalisesti parempina kilpailevasta ulkoryhmästä.
3) Kun lähes kaikki henkilö X:n sosiaalisen ryhmän jäsenet varastavat ja valehtelevat, ja hyötyvät siitä, X ei halua jäädä muista jälkeen, ja tekee samalla tavalla. Muiden sosiaalinen esimerkki toimii varastamisen ja valehtelemisen oikeuttajana, motivoijana ja kannustimena.
4) Henkilö X aloittaa pienestä varastamisesta tai valehtelemisesta ja etenee ajan kuluessa asteittain pienin lisäyksin suurempaan. X tottuu asteittain suurempaan varastamiseen tai valehtelemiseen, ja usein sen magnitudi hämärtyy ja näyttää hänelle pienemmältä tai vähemmän merkittävältä kuin se todellisuudessa on.
5) Kun henkilö X on yhden tai useamman asteen erossa varastamisen tai valehtelun kohteesta tai seurauksista, se on psykologisesti helpompaa ja sen magnitudi ja merkitys sumentuu. Esim. X:lle on psykologisesti helpompaa varastaa rahaa luottokorttihuijauksella kuin varastaa konkreettista setelirahaa, tai X:n on psykologisesti helpompi valehdella kun hän ei ole näkemässä sen negatiivisia seurauksia, jotka tapahtuvat jossain muualla sellaisten henkilöiden keskuudessa, joihin hän ei ole yhteydessä.
6) Henkilö X kostaa toisen henkilön, ryhmän, yrityksen, organisaation tms. kuvitellun tai todellisen loukkauksen, vahingonteon tai rikkomuksen varastamalla tai valehtelemalla.
7) Pakottavaksi koettu tilanne. Henkilö X pyrkii pelastamaan itsensä tai sosiaalisen ryhmänsä varastamalla tai valehtelemalla tukalassa tilanteessa.
8) Persoonallisuushäiriö, muu psykologinen häiriö tai muu psykologinen syy. Psykopatia, kleptomania, impulssikontrollihäiriö, ahdistuneisuushäiriö, pakko-oireinen häiriö, mytomania (pseudologia fantastica eli pakonomainen valehtelu), epävakaa persoonallisuus, jännityksen etsintä, tylsistymisen poistaminen jne. Nämä voivat ilmetä sykleinä, esim. ahdistuneisuushäiriöinen tuntee ahdistusta ja tarvitsee varastamisen tuomaa jännitystä ja sen jälkeistä helpotuksen tunnetta (jos ei jäänyt kiinni) ja hyvän asian saavuttamisen tunnetta (sai tavoittelemansa tavaran tms) lievittääkseen, syrjäyttääkseen tai poistaakseen ahdistusta. Myöhemmin varastamisesta seuraa ahdistuneisuushäiriöiselle usein syyllisyydentunteita, jotka aiheuttavat ahdistusta, joka johtaa jatkuessaan jossain vaiheessa uuteen varastamiseen, jne.
9) Tilaisuus tekee varkaan -varastaminen. Esim. joku henkilö tekee työpaikalla virheen, jonka seurauksena ylimääräinen määrä tavaroita Y päätyy henkilö X:lle. Muut yrityksen henkilöt eivät ole tietoisia tavaroiden Y olemassaolosta, kukaan ei ole niistä vastuussa, ja kukaan ei tarvitse niitä. X päättää impulsiivisesti ottaa tavarat itselleen. Tai henkilö X on kaupassa, ja hänellä on kassi ostoskärryissä. Muutama kärryihin laitettu tavara päätyy huomaamatta kassin taakse. Kassalla X luulee laittavansa kaikki tavarat ostoshihnalle, mutta kassin takana olevat tavarat jäävät kärryihin. Maksettuaan ostokset ja ollessaan laittamassa ostoskärryjä ostoskärryjonoon X huomaa kassin taakse jääneet tavarat. Hän ei toisaalta halua enää nähdä sitä vaivaa, että hän palaa uudelleen maksamaan tavarat ja toisaalta hän impulsiivisesti haluaa tavarat itselleen ilmaiseksi, kun ne kerran siinä jo valmiiksi ovat, joten hän sujauttaa ne ostoskasseihin muiden tuotteiden joukkoon.
10) Jyrkkä ero oman ryhmän sisäisen hyvän moraalin ja sen ulkopuolisen negatiivisen moraalin välillä. Sisäryhmässä henkilö X noudattaa rehellisyyttä, avuliaisuutta, vastavuoroisuutta, ystävällisyyttä jne. Ulkoryhmän jäseniltä X voi hänen sisäryhmänsä sääntöjen mukaan vapaasti varastaa, heille voi vapaasti valehdella, ja heitä voi muutenkin kohdella huonosti.
11) Robin Hood. Henkilö X kokee varastavansa pahalta kohteelta (ihminen, ryhmä, yritys, organisaatio tms) tai valehtelevansa pahalle kohteelle, auttaakseen jotakin hyvää tahoa (ihminen, ryhmä, yritys, organisaatio tms). Usein Robin Hoodiksi itsensä kokeva auttaa samalla myös itseään varastamisen tai valehtelun hyödyillä, ja joko oikeuttaa sen hyväntekeväisyydellään, tai pettää itseään ja kuvittelee oman hyödyn motiivin pienemmäksi kuin se todellisuudessa on.
12) Kun varastamisesta ja valehtelusta seuraavat sosiaaliset, taloudelliset ja/tai vapauteen liittyvät rangaistukset ovat vähäisiä ja epätodennäköisiä, se voi kannustaa ihmisiä varastamaan ja valehtelemaan. Tai kun yhteiskunta tai sosiaalinen ryhmä on liian anteeksiantavainen varastamisen ja valehtelemisen suhteen, se voi kannustaa ihmisiä varastamaan ja valehtelemaan.
13) Henkilö X pitää yllä sosiaalisia kulisseja (esim. mielikuvaa oman perheen korkeasta sosiaalisesta statuksesta) tai sopua ja rauhaa sosiaalisen ryhmän sisällä valehtelemalla.
14) Henkilö X varastaa ja valehtelee kilpaillessaan rahasta, statuksesta, työpaikoista ja vallasta. Kilpailu oikeuttaa ja motivoi varastamisen ja valehtelemisen hänelle.
15) Kun henkilö tuntee alemmuuden tunteita, hän voi pyrkiä parantamaan tai korjaamaan alhaiseksi koettua statustaan valehtelemalla ja varastamalla.
16) Kun harmaa, epäselvä tai epävarma alue oikean ja väärän välillä on laaja, se voi houkutella ihmisiä varastamaan ja valehtelemaan. Henkilö X esim. ajattelee, että voin ihan yhtä hyvin valehdella ja varastaa, kun on joka tapauksessa epäselvää mikä on oikein ja mikä väärin.
17) Kun johtaja X nimittää ympärilleen miehiä, jotka sanovat kaikkeen kyllä, myöntyvät kaikkeen mitä johtaja sanoo ja suhtautuvat positiivisesti kaikkiin johtajan esittämiin ajatuksiin, johtaja X luo ympärilleen sosiaalisen kuplan, joka voi oikeuttaa ja motivoida johtaja X:n varastamaan ja valehtelemaan, koska kaikki hänen ympärillään vakuuttavat johtajan toimivan oikein ja hyvin teki hän mitä tahansa. Yritykseen saattaa tällä tavoin muodostua varastamisen ja valehtelemisen kulttuuri, jossa lähes kaikki yrityksen johtavissa asemissa olevat pitävät sitä yllä ja osallistuvat siihen.
18) Kun henkilö X ajattelee nykyhetkeä ja itseään nykyhetkessä, ja ei ajattele tulevaisuuden mahdollisia seurauksia itselle ja omalle sosiaaliselle piirille, ja varmoja seurauksia yhteiskunnalle, hän varastaa ja valehtelee todennäköisemmin.
19) Varastaminen, valehteleminen ja/tai rahan hankkiminen valehtelemisella (huijauksilla, petoksilla, väärennöksillä tms) on henkilö X:n työ. Hän myy paljon varastamiaan tavaroita, koska ei tarvitse niitä, mutta haluaa niistä saatavat rahat.
20) Henkilö X saattaa ajatella, että hän auttaa varastamisen kohdettaan. Kun X esim. varastaa CD-levyn, jolla on yhtyeen Y musiikkia, X ajattelee auttavansa Y:n suosiota, mainetta, kuuluisuutta, menestystä ja rahanhankintaa kuuntelemalla Y:n musiikkia ja kommentoimalla sitä sosiaalisessa mediassa. X voi lisäksi rationalisoida varastamista ajattelemalla, että hän ei olisi ostanut Y:n CD-levyä, jos olisi joutunut maksamaan siitä.
Henkilö X voi pyrkiä valehtelemalla auttamaan valehtelemisen kohdettaan, esim. kehumalla ja ylistämällä Y:tä valheellisesti niin, että Y:n itsetunto paranee.
21) Henkilö X voi rationalisoida varastamista ja valehtelemista itselleen sillä, että varastamisen ja valehtelun kohde on ideologis-poliittisesti määriteltynä paha, ja ansaitsee varastamisen ja valehtelun.
22) Pelkkä hyöty. X varastaa tavaroita ja tuotteita saadakseen ne itselleen, mutta ei kuitenkaan tee sitä työkseen. X valehtelee aina kun siitä on hänelle hyötyä ja se on mahdollista.
23) Tuhlailun ja tappioiden peitteleminen tai korjaaminen. Henkilö X on tuhlannut rahojaan liikaa ostoksiin, juhlimiseen ja uhkapeleihin, ja hän on ottanut paljon velkaa, johon hänellä ei ole varaa. Hän pyrkii varastamisella korjaamaan taloudellista tilannettaan lähemmäs taloudellista omavaraisuutta. Hän on valmis ottamaan suuria riskejä päästäkseen taloudellisesta ahdingosta. Hän näkee varastamisen väliaikaisena pakollisena keinona, mutta jos hän ei saa taloudellista tilannettaan parannettua tarpeeksi, siitä voi tulla pysyvä keino. Henkilö X valehtelee koko ajan perheelleen ja sukulaisilleen salatakseen taloudellisia ongelmiaan.
1) Varastaa tai valehtelee vain suhteellisen vähän, vaikka voisi varastaa ja valehdella enemmän, ja näin säilyttää itsestään kuvan rehellisenä, lainkuuliaisena ja hyvänä ihmisenä, mutta saa silti jonkin verran hyötyä varastamisesta ja valehtelemisesta (esim. valehteleminen työpaikkahakemuksissa, työpaikkahaastatteluissa, kertomuksissa omista saavutuksistaan jne).
2) Jos sisäryhmään A kuuluva henkilö X varastaa tai valehtelee, ja se on muiden sisäryhmään kuuluvien tiedossa tai tulee heidän tietoonsa, X voi toimia tahallaan tai tahattomasti esimerkkinä, ja varastamisen tai valehtelemisen psykologisena oikeutuksena muille A:n jäsenille.
Jos kilpailevaan ulkoryhmään B kuuluva henkilö varastaa tai valehtelee ja jää siitä kiinni tai se tulee muuten sisäryhmä A:n tietoon, se vähentää A:n jäsenten valehtelua ja varastamista, koska he haluavat erottautua moraalisesti parempina kilpailevasta ulkoryhmästä.
3) Kun lähes kaikki henkilö X:n sosiaalisen ryhmän jäsenet varastavat ja valehtelevat, ja hyötyvät siitä, X ei halua jäädä muista jälkeen, ja tekee samalla tavalla. Muiden sosiaalinen esimerkki toimii varastamisen ja valehtelemisen oikeuttajana, motivoijana ja kannustimena.
4) Henkilö X aloittaa pienestä varastamisesta tai valehtelemisesta ja etenee ajan kuluessa asteittain pienin lisäyksin suurempaan. X tottuu asteittain suurempaan varastamiseen tai valehtelemiseen, ja usein sen magnitudi hämärtyy ja näyttää hänelle pienemmältä tai vähemmän merkittävältä kuin se todellisuudessa on.
5) Kun henkilö X on yhden tai useamman asteen erossa varastamisen tai valehtelun kohteesta tai seurauksista, se on psykologisesti helpompaa ja sen magnitudi ja merkitys sumentuu. Esim. X:lle on psykologisesti helpompaa varastaa rahaa luottokorttihuijauksella kuin varastaa konkreettista setelirahaa, tai X:n on psykologisesti helpompi valehdella kun hän ei ole näkemässä sen negatiivisia seurauksia, jotka tapahtuvat jossain muualla sellaisten henkilöiden keskuudessa, joihin hän ei ole yhteydessä.
6) Henkilö X kostaa toisen henkilön, ryhmän, yrityksen, organisaation tms. kuvitellun tai todellisen loukkauksen, vahingonteon tai rikkomuksen varastamalla tai valehtelemalla.
7) Pakottavaksi koettu tilanne. Henkilö X pyrkii pelastamaan itsensä tai sosiaalisen ryhmänsä varastamalla tai valehtelemalla tukalassa tilanteessa.
8) Persoonallisuushäiriö, muu psykologinen häiriö tai muu psykologinen syy. Psykopatia, kleptomania, impulssikontrollihäiriö, ahdistuneisuushäiriö, pakko-oireinen häiriö, mytomania (pseudologia fantastica eli pakonomainen valehtelu), epävakaa persoonallisuus, jännityksen etsintä, tylsistymisen poistaminen jne. Nämä voivat ilmetä sykleinä, esim. ahdistuneisuushäiriöinen tuntee ahdistusta ja tarvitsee varastamisen tuomaa jännitystä ja sen jälkeistä helpotuksen tunnetta (jos ei jäänyt kiinni) ja hyvän asian saavuttamisen tunnetta (sai tavoittelemansa tavaran tms) lievittääkseen, syrjäyttääkseen tai poistaakseen ahdistusta. Myöhemmin varastamisesta seuraa ahdistuneisuushäiriöiselle usein syyllisyydentunteita, jotka aiheuttavat ahdistusta, joka johtaa jatkuessaan jossain vaiheessa uuteen varastamiseen, jne.
9) Tilaisuus tekee varkaan -varastaminen. Esim. joku henkilö tekee työpaikalla virheen, jonka seurauksena ylimääräinen määrä tavaroita Y päätyy henkilö X:lle. Muut yrityksen henkilöt eivät ole tietoisia tavaroiden Y olemassaolosta, kukaan ei ole niistä vastuussa, ja kukaan ei tarvitse niitä. X päättää impulsiivisesti ottaa tavarat itselleen. Tai henkilö X on kaupassa, ja hänellä on kassi ostoskärryissä. Muutama kärryihin laitettu tavara päätyy huomaamatta kassin taakse. Kassalla X luulee laittavansa kaikki tavarat ostoshihnalle, mutta kassin takana olevat tavarat jäävät kärryihin. Maksettuaan ostokset ja ollessaan laittamassa ostoskärryjä ostoskärryjonoon X huomaa kassin taakse jääneet tavarat. Hän ei toisaalta halua enää nähdä sitä vaivaa, että hän palaa uudelleen maksamaan tavarat ja toisaalta hän impulsiivisesti haluaa tavarat itselleen ilmaiseksi, kun ne kerran siinä jo valmiiksi ovat, joten hän sujauttaa ne ostoskasseihin muiden tuotteiden joukkoon.
10) Jyrkkä ero oman ryhmän sisäisen hyvän moraalin ja sen ulkopuolisen negatiivisen moraalin välillä. Sisäryhmässä henkilö X noudattaa rehellisyyttä, avuliaisuutta, vastavuoroisuutta, ystävällisyyttä jne. Ulkoryhmän jäseniltä X voi hänen sisäryhmänsä sääntöjen mukaan vapaasti varastaa, heille voi vapaasti valehdella, ja heitä voi muutenkin kohdella huonosti.
11) Robin Hood. Henkilö X kokee varastavansa pahalta kohteelta (ihminen, ryhmä, yritys, organisaatio tms) tai valehtelevansa pahalle kohteelle, auttaakseen jotakin hyvää tahoa (ihminen, ryhmä, yritys, organisaatio tms). Usein Robin Hoodiksi itsensä kokeva auttaa samalla myös itseään varastamisen tai valehtelun hyödyillä, ja joko oikeuttaa sen hyväntekeväisyydellään, tai pettää itseään ja kuvittelee oman hyödyn motiivin pienemmäksi kuin se todellisuudessa on.
12) Kun varastamisesta ja valehtelusta seuraavat sosiaaliset, taloudelliset ja/tai vapauteen liittyvät rangaistukset ovat vähäisiä ja epätodennäköisiä, se voi kannustaa ihmisiä varastamaan ja valehtelemaan. Tai kun yhteiskunta tai sosiaalinen ryhmä on liian anteeksiantavainen varastamisen ja valehtelemisen suhteen, se voi kannustaa ihmisiä varastamaan ja valehtelemaan.
13) Henkilö X pitää yllä sosiaalisia kulisseja (esim. mielikuvaa oman perheen korkeasta sosiaalisesta statuksesta) tai sopua ja rauhaa sosiaalisen ryhmän sisällä valehtelemalla.
14) Henkilö X varastaa ja valehtelee kilpaillessaan rahasta, statuksesta, työpaikoista ja vallasta. Kilpailu oikeuttaa ja motivoi varastamisen ja valehtelemisen hänelle.
15) Kun henkilö tuntee alemmuuden tunteita, hän voi pyrkiä parantamaan tai korjaamaan alhaiseksi koettua statustaan valehtelemalla ja varastamalla.
16) Kun harmaa, epäselvä tai epävarma alue oikean ja väärän välillä on laaja, se voi houkutella ihmisiä varastamaan ja valehtelemaan. Henkilö X esim. ajattelee, että voin ihan yhtä hyvin valehdella ja varastaa, kun on joka tapauksessa epäselvää mikä on oikein ja mikä väärin.
17) Kun johtaja X nimittää ympärilleen miehiä, jotka sanovat kaikkeen kyllä, myöntyvät kaikkeen mitä johtaja sanoo ja suhtautuvat positiivisesti kaikkiin johtajan esittämiin ajatuksiin, johtaja X luo ympärilleen sosiaalisen kuplan, joka voi oikeuttaa ja motivoida johtaja X:n varastamaan ja valehtelemaan, koska kaikki hänen ympärillään vakuuttavat johtajan toimivan oikein ja hyvin teki hän mitä tahansa. Yritykseen saattaa tällä tavoin muodostua varastamisen ja valehtelemisen kulttuuri, jossa lähes kaikki yrityksen johtavissa asemissa olevat pitävät sitä yllä ja osallistuvat siihen.
18) Kun henkilö X ajattelee nykyhetkeä ja itseään nykyhetkessä, ja ei ajattele tulevaisuuden mahdollisia seurauksia itselle ja omalle sosiaaliselle piirille, ja varmoja seurauksia yhteiskunnalle, hän varastaa ja valehtelee todennäköisemmin.
19) Varastaminen, valehteleminen ja/tai rahan hankkiminen valehtelemisella (huijauksilla, petoksilla, väärennöksillä tms) on henkilö X:n työ. Hän myy paljon varastamiaan tavaroita, koska ei tarvitse niitä, mutta haluaa niistä saatavat rahat.
20) Henkilö X saattaa ajatella, että hän auttaa varastamisen kohdettaan. Kun X esim. varastaa CD-levyn, jolla on yhtyeen Y musiikkia, X ajattelee auttavansa Y:n suosiota, mainetta, kuuluisuutta, menestystä ja rahanhankintaa kuuntelemalla Y:n musiikkia ja kommentoimalla sitä sosiaalisessa mediassa. X voi lisäksi rationalisoida varastamista ajattelemalla, että hän ei olisi ostanut Y:n CD-levyä, jos olisi joutunut maksamaan siitä.
Henkilö X voi pyrkiä valehtelemalla auttamaan valehtelemisen kohdettaan, esim. kehumalla ja ylistämällä Y:tä valheellisesti niin, että Y:n itsetunto paranee.
21) Henkilö X voi rationalisoida varastamista ja valehtelemista itselleen sillä, että varastamisen ja valehtelun kohde on ideologis-poliittisesti määriteltynä paha, ja ansaitsee varastamisen ja valehtelun.
22) Pelkkä hyöty. X varastaa tavaroita ja tuotteita saadakseen ne itselleen, mutta ei kuitenkaan tee sitä työkseen. X valehtelee aina kun siitä on hänelle hyötyä ja se on mahdollista.
23) Tuhlailun ja tappioiden peitteleminen tai korjaaminen. Henkilö X on tuhlannut rahojaan liikaa ostoksiin, juhlimiseen ja uhkapeleihin, ja hän on ottanut paljon velkaa, johon hänellä ei ole varaa. Hän pyrkii varastamisella korjaamaan taloudellista tilannettaan lähemmäs taloudellista omavaraisuutta. Hän on valmis ottamaan suuria riskejä päästäkseen taloudellisesta ahdingosta. Hän näkee varastamisen väliaikaisena pakollisena keinona, mutta jos hän ei saa taloudellista tilannettaan parannettua tarpeeksi, siitä voi tulla pysyvä keino. Henkilö X valehtelee koko ajan perheelleen ja sukulaisilleen salatakseen taloudellisia ongelmiaan.
Kommentit