Hiljaista Pohdintaa

Hiljaista Pohdintaa

lauantai 30. elokuuta 2014

Hyviä uutisia Euroopasta

Wall Street Journal, 25. elokuuta, 2014:

Unkarin pääministeri Viktor Orban arvosteli ankarasti maahanmuuttoa, ja asetti maahanmuuttopolitiikan muuttamisen yhdeksi tärkeimmistä poliittisista tavoitteista valtakaudellaan voitettuaan parlamenttivaalit huhtikuussa. "Tavoitteena on lopettaa maahanmuutto kokonaan", Unkarin pääministeri sanoi. "Minun mielestäni nykyinen liberaali maahanmuuttopolitiikka, jota pidetään itsestäänselvänä ja moraalisena, on tekopyhää", Orban totesi.

Tapaamisessaan Unkarin ulkomaiden suurlähettiläiden kanssa maanantaina, Orban lausui osan pitämästään puheesta Ypresissä Ranskassa, Euroopan unionin pääministereiden huippukokouksessa, jossa vietettiin ensimmäisen maailmansodan muistojuhlaa.

Siellä hän sanoi haluavansa sisällyttää johtajien yhteiseen lausuntoon sen, että maahanmuutto on väärin, ja Euroopan tavoitteena on lopettaa maahanmuutto.

"Siihen reagoitiin kahdella tavalla: osa kadehti minua, koska he eivät saa sanoa sellaista, vaikka he kovasti haluavat. Osa oli eri mieltä, koska he ovat epäonnistuneet väestöllisten kehityssuuntien muuttamisessa perhepolitiikalla; koska he ovat pitäneet sosiaaliset jännitteet loitolla tukemalla työttömiä; ja joita ei haittaa, jos kansakunnan etninen perusta murtuu", Orban sanoi.

Unkarin pääministeri sanoi, että on ensiarvoisen tärkeää, että Unkari pysyy kansakuntana, joka puhuu samaa kieltä ja jolle kristinusko on uskonnollinen perusta.

"Sen sijaan että jäsenmaat tukevat nykyistä maahanmuuttopolitiikkaa", Orban sanoi, "heidän pitäisi tukea kehitystä maahanmuuttajien kotimaissa, keskittyä syntyvyyden nostamiseen kotimaissaan ja toteuttaa 'takaisin työhön' -ohjelmia Euroopan romaniväestöille, joita on enemmän kuin 10 miljoonaa."

Maailmanpankin data osoittaa, että vuonna 2012 nettomaahanmuutto Britanniaan ja Italiaan oli kumpaankin n. 900 000 henkilöä; Ranskaan n. 650 000 henkilöä, Espanjaan n. 600 000 henkilöä, ja Saksaan n. 550 000 henkilöä. Tätä voi verrata Unkarin maahanmuuttoon, joka oli n. 75 000 henkilöä vuonna 2012.

Unkarin viranomaiset ovat keskittyneet nostamaan syntyvyyttä lisäämällä tukea perheille, tarjoamalla verohelpotuksia niille, joilla on vähintään kolme lasta, ja ottamalla uudelleen käyttöön kolmen vuoden kotihoitoloman uusille äideille synnytyksen jälkeen.

Hallitus tukee avioparien lasten tekemistä myös sosiaaliministeriön onnittelukortilla, jonka avioparit saavat häiden jälkeen. Korttiin on painettu lainauksia unkarilaisilta runoilijoilta ja ministeriön virkamiehiltä, ja niiden tarkoituksena on pitää yllä unkarilaista kansakuntaa.

"Jos teidän rakkaudestanne tulee uuden elämän lähde, se on kaikista tärkein lahja perheellenne. Lapsi on siunaus, ja lupaus perheen ja kansan hengissä pysymisestä."

http://blogs.wsj.com/emergingeurope/2014/08/25/hungarys-orban-bashes-liberal-immigration-policy/

***

Hienoa toimintaa Unkarin pääministeri Viktor Orbanilta ja unkarilaisilta. Ainakin jotkut Euroopan maat säilyttävät eurooppalaisten sivilisaation, etnisyyden, standardit, kulttuurin ja uskonnon. Omat maahanmuuttotavoitteeni ovat samanlaisia.

keskiviikko 20. elokuuta 2014

Miten maahanmuuttokriittisten kannatus voidaan nostaa yli kriittisen rajan? (edit)


Nim. Vieras kysyi minulta miten maahanmuuttokriittiset voivat nostaa kannatustaan yli 20 prosentin. Poliittisessa aika- ja mittakaavassa n. 20 prosentin kannatus on suhteellisen helppoa saavuttaa, mutta siitä merkittävällä tavalla yli meneminen vaatii erityisiä toimenpiteitä.

a) Maahanmuuttokriittiset ja muut poliittiset ryhmät ovat suurimmalta osin linnottauneet omiin ryhmiinsä, joissa samanmieliset ylläpitävät ja vahvistavat toistensa näkemyksiä. Maahanmuuttokriittisten on muutettava tällä hetkellä enemmistönä olevien liberaalien mielipiteitä, ja niitä voidaan muuttaa vain keskustelemalla heidän kanssaan. Maahanmuuttokriittisille on tärkeää käydä säännöllisesti ja asiallisesti keskustelemassa liberaalien kanssa. Suosittelen sellaisten liberaalien keskustelupiirien valitsemista, joissa keskustellaan asiallisesti ja riittävän älykkäästi. Maahanmuuttokriittisten on varauduttava siihen, että he voivat todistaa sanomansa linkitetyillä lehtiartikkeleilla, tutkimuksilla, virallisilla tilastoilla, kirjoituksilla jne. He voivat kertoa myös omista ja sosiaalisten piiriensä kokemuksista maahanmuuttoon ja maahanmuuttajiin liittyen. Maahanmuuttokriittisten on varauduttava siihen, että kaikki mitä he sanovat pyritään kiistämään tekosyillä, virheellisillä tai valheellisilla syillä, tai aiheellisesti. Liberaalit voivat pyrkiä kiistämään maahanmuuttokriittisten informaation siksi, että artikkelin lähde on konservatiivinen media; että esitetyssä tutkimuksessa ei päästy vielä kaikista tutkimuksen kohteista 100% varmuuteen (tieteellisissä tutkimuksissa ei milloinkaan päästä kaikesta 100% varmuuteen, eikä se ole tieteelliselle tutkimukselle mahdollista tai sen tarkoitus); että maahanmuuttokriittiset valehtelevat kertoessaan omista ja sosiaalisen piirinsä kokemuksista; että heidän (moraaliset) motiivinsa ovat pahoja, joten heidän tietojaan ei pidä kuunnella, eikä niistä tarvitse välittää; että heidän kirjoituksensa ja linkityksensä ovat valhetta suoralta kädeltä ilman minkäänlaista analyysiä; että heidän informaationsa kiistetään vaikeaselkoisilla epäselvillä ja monitulkintaisilla rationalisoinneilla; jne. Näitä reagointeja voi jonkin verran lieventää esim. valitsemalla liberaaleja medioita tiedon lähteeksi silloin kun se on mahdollista, mutta siitä huolimatta liberaalit pyrkivät tavalla tai toisella kiistämään maahanmuuttokriittisten esittämän informaation. Liberaalit eivät usein luota liberaalissa mediassa olevaan informaatioon, jos maahanmuuttokriittinen linkittää sen. Lisäksi tiede tuottaa nykyisin tietoisesti poliittisesti korrekteja valheita, esim:

http://isteve.blogspot.fi/2010/01/stereotype-threat-scientific-scandal.html

Liberaaleilla on siten kokonainen arsenaali tahallisen virheellisiä tutkimustuloksia käytettävissään, joista on erikseen väiteltävä. Maahanmuuttokriittisten on varauduttava henkisesti siihen, että keskenään asiallisesti keskustelevat liberaalit alkavat suoltaa törkeitä herjauksia ja väitteitä keskusteluun osallistuvalle asiallisesti kommunikoivalle maahanmuuttokriittiselle; näin tapahtuu usein. Tarkkailkaa tällaisia haukkumisia ja väitteitä kuin ulkopuolinen yläpuolelta, sivullisena, säilyttäkää mielenrauhanne ja pitäkää niitä normaalina liberaalien emotionaalisena reaktiona. Niihin on aina vastattava asiallisesti, esim: "Sinun ad hominemin käyttösi osoittaa, että sinä et pärjää asiallisessa väittelyssä, joten sinun on turvauduttava keskustelukumppanin solvaamiseen. Haukkumalla myönnät, että olet hävinnyt väittelyn." Usein asiallisesti keskusteleva maahanmuuttokriitikko myös sensuroidaan pois keskustelusta. Tämä on luonnollista, koska liberalismi on sosiaalinen konstruktio, ts. ihmisen luoma ideologinen ajatusrakennelma, joka ei vastaa todellisuutta, ja joka vaatii toimiakseen sitä, että liberaalien keskuudessa pidetään sen suhteen yllä lähes rikkomatonta sosiaalis-kollektiivista yksimielisyyttä. Sosiaalinen yksimielisyys luo keinotekoisen ideologis-poliittisen todellisuuden, jota on nimitetty mm. puna-vihreäksi kuplaksi. Maahanmuuttokriittinen on potentiaalisesti kasvava häiriö liberaalien kollektiivisessa yksimielisyydessä, joten liberaaleilla ei usein ole muuta vaihtoehtoa kuin estää häntä osallistumasta keskusteluun. Liberaali kollektiivinen yksimielisyys on hauras, ja herkästi haavoittuva ja purkautuva, joten meidän tulee ymmärtää liberaalien emotionaalis-poliittisia motiiveja sensurointiin ja sananvapauden rajoittamiseen. Esim. Usan yliopistojen opiskelijoiden keskuudessa suoritetun kyselyn mukaan vain 30% oli sitä mieltä, että on turvallista olla henkilökohtaisesti (ei siis julkisesti) eri mieltä yliopistojen liberaalin konsensuksen kanssa. Prosenttiosuus putosi vielä alemmaksi opiskelujen loppua kohden. Jos kyselyssä olisi kysytty julkisesta erimielisyydestä, luvut olisivat olleet paljon pienemmät, todennäköisesti lähellä nollaa. Vaikka maahanmuuttokriittistä usein jossain vaiheessa estetään osallistumasta keskusteluun, hän on ehtinyt levittää paikkansa pitävää informaatiota liberaalien keskuuteen, hän on herättänyt uusia ajatuksia, hän on herättänyt epäilyksiä liberaaleja dogmeja kohtaan, hän on vaikuttanut ehdollistuneisiin emotionaalisiin poliittisiin reaktioihin, jne. Tarkoituksena on vähemmässä määrin vaikuttaa niihin, jotka ovat fanaattisimmin kiinni liberalismissa, ja enemmän niihin, jotka ovat liberalismin laitamilla; joilla on ehkä valmiiksi joitain epäilyksiä; joilla on taipumusta itsenäiseen ajatteluun; jotka ovat huomanneet kiusallisia ristiriitoja liberalismissa; joille liberalismi merkitsee muita liberaaleja vähemmän; joilla on luontaista taipumusta konservatismiin; jne. Ajattelun muutos tapahtuu muutama henkilö kerrallaan, ja maahanmuuttokriittisen tehtävä keskustelussa on täytetty, kun hän on saanut muutaman liberaalin ajattelemaan konservatiivisempia ajatuksia, ja epäilemään liberalismia hiukan enemmän. Sensurointi ei siten haittaa asianmukaisesti valmistautunutta maahanmuuttokriittistä, hän vain hakeutuu aikanaan uudelle liberaalien keskustelufoorumille. Liberalismi ei kuitenkaan pohjimmiltaan perustu tietynlaiseen informaatioon, vaan moraaliseen yksimielisyyteen siitä mikä on hyvää, toivottavaa, suotavaa, auttamiseen velvoittavaa, yhteistyön arvoista ja yhteistyöhön velvoittavaa, oikeudenmukaista jne., ja mikä on pahaa, ulkopuolelle suljettavaa, rangaistavaa, paheksuttavaa, ei-toivottavaa, ei-suotavaa, velvoittavaa vastustamaan jne. Liberaali moraalinen konsensus toimii lähes kaiken liberaalien ajattelun, toiminnan ja yhteistoiminnan motivoijana, ohjaajana, selittäjänä ja tulkitsijana. Se on tärkein motivoija myös silloin kun liberaalit vastustavat maahanmuuttokriittisiä erilaisin tavoin keskusteluissa. Kun liberaalien moraalinen konsensus särkyy, liberaali yhteistoiminta ja politiikka rikkoutuu ja ja suurelta osin loppuu. Siksi kaikissa keskusteluissa on ensiarvoisen tärkeää selittää liberaaleille miksi ja millä tavalla heidän ajattelunsa, ideologiansa ja toimensa ovat moraalittomia, ja miksi ja millä tavalla heidän 'korkea moraalinsa' on todellisuudessa valheellista, pahaa, vääristynyttä ja/tai puutteellista. Voidaan esim. osoittaa, että liberaalin ihmisoikeus- ja maahanmuuttopolitiikan takana ovat pelkät lyhytnäköiset ja kapeakatseiset itsekkäät motiivit; että aito hyvä moraalinen ajattelu ja toiminta voi perustua vain rajoitettuun ja asteittain vaihtelevaan moraaliin; että liberaalit tekevät toimillaan pahaa monille suomalaisille, ja että heidän välinpitämättömyytensä suomalaisista, omistaan, on moraalitonta (tätä voi verrata niihin korkean moraalin etnisiin ryhmiin, esim. japanilaisiin, jotka pitävät ensisijaisesti omiensa puolta); että maahanmuutto on tehoton ja kallis, ja siten moraaliton tapa auttaa hädänalaisia (hädänalaisia voidaan auttaa paremmin kulttuurillisesti yhteensopivilla ja edullisten hintatasojen lähiseuduilla); että kehitysapu palvelee kehitysmaalaisten talousasiantuntijoiden mukaan lähinnä kehitysmaiden korruptoitunutta eliittiä ja kehitysapujärjestöjä, ja kehitysavulla on kehitysmaiden kansalaisiin negatiivinen yritystoimintaa ja oma-aloitteisuutta vähentävä vaikutus; että maahanmuutolla on vahingollisia lyhyen ja pitkän tähtäimen vaikutuksia, joiden aiheuttaminen on moraalitonta; että byrokratian jatkuvan kasvun tavoitteleminen on kansakuntaa ja yhteiskuntaa vahingoittavaa; että aito hyvä moraali ei voi olla abstraktia ja universaalia; jne. Samalla on selitettävä miksi maahanmuuttokriittisten toiminta on moraalisesti hyvää, oikeudenmukaista ja kestävää.

b)  Maahanmuuttokriittisyydestä on suotavaa tehdä samanlainen meta-ideologia kuin liberalismista, ja Suomeen on perustettava useampia maahanmuuttokriittisiä puolueita. Liberaalien tavoitteena on saada maahanmuuttokriittiset jaettua kahteen tai useampaan pieneen keskenään kiistelevään ja yhteenlaskettuna tehottomaan puolueeseen. Miksi siis kannatan tällaista? Maahanmuuttokriittisyys kattaa useita elämän osa-alueita, mutta ei kaikkia; monet elämän osa-alueet jäävät ainakin lyhyellä tähtäimellä sen ulkopuolella. Politiikkaa tehdään erilaisten poliittisten ohjelmien ja ideologioiden kokonaisuuksilla, ja niistä muodostuu erilaisia puolueita. Perussuomalaisten poliittisuus on sekoitus pienporvarillisuutta ja sosiaalidemokratiaa, jossa on ripaus libertarismia mukana. Perussuomalaisten osin kaupunkeja ja osin maaseutua edustava sosiaalipoliittinen ohjelma ja ideologia kattaa potentiaalisesti enimmillään alle 25% suomalaisista. Perussuomalaiset ovat poliittisella ohjelmallaan ja ideologiallaan syöneet eniten Sosiaalidemokraattien kannatusta. Tarvitaan maahanmuuttokriittistä meta-ideologiaa noudattavia ja toisenlaisilla poliittisilla ohjelmilla ja ideologioilla toimivia poliittisia puolueita, jotka kattavat Perussuomalaisista eroavia äänestäjäkuntia, jotta maahanmuuttokriittisten yhteinen kannatus nousee yli 50%, kuten tilanne on tällä hetkellä liberaaleilla. Esim. Keskusta ja Kokoomus ovat liberaalia meta-ideologiaa noudattavia puolueita, mutta niiden poliittis-sosiaaliset ja ideologis-moraaliset kokonaisuudet ovat niin erilaisia, että ne kattavat suurimmalta osin erilaisen äänestäjäkunnan. Keskustan kannatuksen nousu voi syödä jonkin verran Kokoomuksen kannatusta, ja sama toisinpäin, mutta niiden peruskannattajakunta säilyy vaaleista toiseen; ts. alunperinkin vain suhteellisen löyhästi em. puolueisiin sidoksissa olevien liikkuvien äänestäjien äänet siirtyvät vaaleissa Kokoomuksesta Keskustaan tai toisinpäin. Yksittäisten liberaalien puolueiden maksimaalinen kannatus näyttää olevan vaaleista toiseen alle 25%. Siten maahanmuuttokriittiset tarvitsevat Perussuomalaisten lisäksi oikeistolaisen, libertaareihin kallellaan olevan maahanmuuttokriittisen puolueen; vasemmistolaisen maahanmuuttokriittisen puolueen; kristilliskonservatiivisen maahanmuuttokriittisen puolueen; jne. Näiden puolueiden poliittis-sosiaaliset profiilit ovat niin erilaisia, että ne syövät suhteellisen vähän toistensa kannatusta, ja siksi niiden yhteinen kannatus voi nousta yli 50%. Maailmalla on esimerkkejä oikeistolaisista, maaseudun asukkaisiin perustuvista, vasemmistolaisista, libertaareista jne. maahanmuuttokriittisistä puolueista, joten käytännön kokemukset osoittavat, että sellaisia on mahdollista perustaa. Soveltamalla ulkomailta ja suomalaisista puolueista opittua maahanmuuttokriittiset puolueet voidaan muokata Suomen olosuhteisiin sopiviksi. Toivon, että Muutoksesta kehittyy ajan kuluessa sellainen asiallinen ja poliittis-sosiaaliselta profiililtaan Perussuomalaisista niin paljon eroava maahanmuuttokriittinen puolue, että se ei syö Perussuomalaisten kannatusta, mutta houkuttelee jostain liberaalista puolueesta paljon kannattajia. Muutos tarvitsee selkeämmän ja yhteisemmän poliittis-sosiaalisen profiilin. Voisiko Muutoksesta jossain vaiheessa kehittyä esim. libertarismiin kallellaan oleva oikeistopuolue, joka syö Kokoomuksen äänestäjiä? Toivottavasti. Suomen liberaalien puolueiden ohjelmista ja ideologioista kannattaa siinä mielessä ottaa valikoiden oppia, että ne ovat tavallaan poliittisen evoluution tulos, ja edustavat suomalaisen äänestäjäkunnan 'luonnollista' poliittis-sosiaalista jakaumaa (poliittis-sosiaalinen jakauma on enemmän tarkoitushakuisen pitkän työn, vaikuttamisen ja rakentamisen tulos kuin luonnollisen itsestään tapahtuvan yhteiskunnallisen kehityksen tuote). Jakauma erilaisiin poliittis-sosiaalisiin ryhmiin määrittää sumeasti sen maksimimäärän kannattajia, jonka puolue voi valittua ryhmää vastaavalla ohjelmallaan ja ideologiallaan saavuttaa. Poliittis-sosiaalinen jakauma voi muuttua pidemmällä tähtäimellä poliittisen vaikuttamisen, yhteiskunnallisen rakentamisen, yhteistoiminnan, poliittisten kiistojen jne. vaikutuksesta. Maahanmuuttokriittisten puolueiden on muokattava poliittis-sosiaalista jakaumaa ja itseään niin, että ne voivat potentiaalisesti edustaa mahdollisimman suurta kansanosaa ilman, että puolueen sanoma vesittyy niin, että se ei houkuttele juuri ketään. Mitä laajempia kansanosia puolueen ohjelma ja ideologia kattaa, sitä suurempi on todennäköisyys, että ohjelma ja ideologia laimentuvat liikaa ja/tai sisältävät poliittisia ristiriitaisuuksia.

Maahanmuuttokriittisyys sopii liberaalia ideologiaa paremmin korkean moraalin meta-ideologiaksi. Maahanmuuttokriittisyys on hyväntekeväisyyttä ja velvollisuuden täyttämistä muiden kansalaisten hyväksi; luopumista omasta lyhyen tähtäimen edusta lasten hyväksi, kansankokonaisuuden pitkän tähtäimen hyväksi ja huono-osaisten auttamiseksi (maahanmuuton ongelmat kasaantuvat ensimmäisenä ja eniten huono-osaisille). Liberaali ideologia on lyhyen tähtäimen itsekkyyttä, ja lasten, huono-osaisten ja kansan lyhyen ja pitkän tähtäimen etujen polkemista. Liberaali ideologia on itsekkyyden peittämistä miellyttäviltä kuulostavilla moralistisilla valheilla. Maahanmuuttokriittisyydellä puolueet voivat aidosti ja rehellisesti kilpailla korkean moraalisen statuksen saavuttamisessa. Sitä maahanmuuttokriittistä puoluetta, joka luopuu hyväntekeväisyydestä ja sosiaalisesta velvollisuudesta muita kansalaisia kohtaan itsekkyyden, kaunan tai muun syyn takia, voidaan rangaista kollektiivisesti muiden maahanmuuttokriittisten puolueiden yhteisellä toiminnalla.

Mitä enemmän maahanmuuttokriittisillä puolueilla on yhteistä kannatusta ja mitä enemmän ne syövät liberaalien puolueiden kannatusta, sitä enemmän ne luovat liberaaleille puolueille painetta kehittyä maahanmuuttokriittiseen suuntaan.

lauantai 9. elokuuta 2014

Miksi maahanmuutto? (edit)

Olen aiemmissa kirjoituksissani käsitellyt maahanmuuttoa ja maahanmuuttoteollisuutta. Vasemmistopuolueet ja niiden taustavoimat haluavat maahanmuuttajista lisää alaluokkaisia äänestäjiä itselleen, asiakkaita valtion ja kuntien sosiaalibyrokratioille, ja asiakkaita valtion ja kuntien rahoittamille, usein maahanmuuttajiin liittyville järjestöille. Oikeistopuolueet ja niiden taustavoimat haluavat maahanmuuttajista halpatyövoimaa (usein harmaata tai pimeää), joka samalla kilpailuttaa kantaväestön palkkoja alaspäin, ja asiakkaita sekä tavallisille kotimarkkinoilla toimiville yrityksille, että maahanmuuttajiin erikoistuneille yrityksille. Vasemmisto ja oikeisto ovat maahanmuuttajien suhteen avioliitossa, ja ne ajavat usein toistensa maahanmuuttotavoitteita. Pintapuolisesti tarkasteltuna pelkkä lyhytnäköinen ja kapeakatseinen itsekkyys on kaikissa edellä mainituissa motiivina. Mutta on olemassa myös syvempiä täydentäviä syitä, jotka pohjimmiltaan aiheuttavat nykyisen tilanteen. Itsekkyyttä on kaikkialla maailmassa, mutta eivät kaikki kansat ole käynnistäneet massiivista maahanmuuttoa omalle alueelleen. Joidenkin kansojen keskuudessa on sellaisia psykologisia ja kulttuurillisia tekijöitä, jotka säätelevät, ohjaavat, tasapainottavat ja vaimentavat itsekkyyttä niin, että se ei pääse valloilleen; ne luovat vastavoimia itsekkyydelle. Esim. Japani ja Etelä-Korea eivät ole aloittaneet massiivista kaukaisten etnisten ryhmien ja vieraiden kulttuurien maahanmuuttoa. Seuraavat syyt vaikuttavat merkittävästi maahanmuuttoilmiön syntymiseen suomalaisten, ja vaihtelevassa määrin eurooppalaisten keskuudessa (osittain päällekkäisiä):

a) Suomalaisilla on liikaa taipumusta individualismiin, itsekeskeisyyteen, jonkinasteiseen solipsismiin ja jossain määrin narsismiin. Nämä johtavat usein käytännön elämässä empatian, sympatian, sosiaalisuuden ja yhteistyön puutteeseen suomalaisten välillä, ja korostuneen lyhytnäköiseen ja kapeakatseiseen itsekkyyteen. Nykyinen liberaali kulttuuri ja sen taustaoletukset luovat ja pahentavat näitä luonteenpiirteitä, mutta valitettavasti jokin osa niistä on suomalaisten luontaisia luonteenpiirteitä. Suomalaiset tulkitsevat usein kaikki asiat vain omasta näkökulmastaan, vain omasta elämänpiiristään ja elämänhistoriastaan lähtien. Suomalaisilla on taipumus projisoida henkilökohtainen sisäinen maailmansa ja elämänpiirinsä, niiden negatiiviset ja/tai positiiviset puolet kaikkia suomalaisia tai kaikkia ihmisiä koskeviksi. Suomalaiset eivät usein edes yritä katsoa asioita laajemmin suomalaisen kansan kannalta tai katsoa asioita muiden ihmisten silmin. Suomalaisten sosiaaliset suhteet ovat usein suhteellisen pinnallisia. Suomalaiset eivät usein joko välitä yhteisestä hyvästä, tai välittävät siitä joidenkin abstraktien periaatteiden ja teknisten toimintamallien kautta, ei empaattisesti, inhimillisesti ja sosiaalisesti. Suomalaiset lähestyvät asioita korostetusti yksilöiden kilpailuna, vähemmän yhteistyön näkökulmasta. Jopa suomalaisten yhteistyössä on usein korostetusti individualistisen kilpailun henki (valitettavasti tämä kilpailullisuus manifestoituu suhteellisen heikosti yrittämisessä). Suomalaisilta puuttuu usein konkreettisen elämän aito välittäminen suomalaisista ja aito suomalaisten etujen puolustaminen; itseasiassa nämä puuttuvat suomalaisilta usein myös abstraktilla mielikuvien ja puheiden tasolla. Esimerkkejä käytännön elämästä:

X kannatti kiihkeästi, sokeasti ja ilman järkeviä tai riittäviä perusteluita avointa maahanmuuttoa keskusteluissa. X on suhteellisen älykäs. Myöhemmin kävi ilmi, että hänen vanhempansa olivat olleet väkivaltaisia alkoholisteja, jotka olivat pahoinpidelleet häntä, haukkuneet häntä ja nujertaneet häntä henkisesti. Hän oli vannonut itselleen, että hän tulee omassa elämässään kohtelemaan kaikkia ihmisiä hyvin. Maahanmuutto oli hänen mielessään muotoutunut tarkoittamaan hyvää kohtelua todennäköisesti median pehmeän propagandan myötävaikutuksella. Hän kohteli usein kirjoituksissaan suomalaisia huonosti, ehkä samalla tavalla kuin hänen vanhempansa olivat kohdelleet häntä. Hän ei näyttänyt huomaavan suomalaisten huonossa kohtelussa mitään ristiriitaa periaatteidensa kanssa. Hän ei koskaan ajatellut sitä miten maahanmuutto vaikuttaa negatiivisesti suomalaisiin, suomalaisten elämään ja suomalaiseen yhteiskuntaan, sitä miten maahanmuutto on itsessään suomalaisten huonoa kohtelua. Hän ei koskaan pohtinut sitä, onko järkevää muodostaa koko yhteiskuntaa koskevia poliittisia kantoja henkilökohtaisten negatiivisten alkoholistivanhempiin liittyvien kokemusten perusteella, jotka eivät liity mitenkään maahanmuuttoon. Hän ei koskaan huomannut, että aitoa hyvän tekemistä voi harjoittaa vain rajattuja todellisia ryhmiä kohtaan, ei universaaleja abstrakteja mielikuvitusryhmiä kohtaan. Hän ei tajunnut, että käytännön elämässä hyvän tekemiseen liittyy usein väistämättä toisten ihmisten (usein näkökulmasta riippuen) hyvien tai huonojen pyrkimysten estämistä; ilman sitä aitoa hyvää ei voi olla olemassa. Vain abstraktissa mielikuvien maailmassa hyvää voidaan luoda ilman muiden ihmisten pyrkimysten estämistä.

Y kannatti avointa maahanmuuttoa keskusteluissa. Kävi ilmi, että hänelle ratkaisevan tärkeä syy maahanmuuton kannattamiselle oli se, että hänellä oli itä-aasialainen ystävä, josta hänellä oli hyviä kokemuksia. Itä-aasialaiset ovat usein mallikansalaisia, joten se ei ole yllättävää. Hän tunsi myös vääristynyttä velvollisuutta ja lojaalisuutta itä-aasialaista ystäväänsä kohtaan. Hän koki, että hän ei voi vastustaa maahanmuuttoa vahingoittamatta samalla jonkinlaisella abstraktilla mielikuvatasolla itä-aasialaista ystäväänsä. Hän projisoi hyvät henkilökohtaiset kokemuksensa yhdestä henkilöstä kaikkea maahanmuuttoa koskevaksi. Media varmastikin työnsi häntä samaan suuntaan, koska hän toisteli usein toimittajien kliseitä. Häneltä puuttui ymmärrys siitä, että maahanmuutto koostuu suurimmalta osalta muista kuin itä-aasialaisista, ja että massiivinen maahanmuutto on täysin eri asia kuin yksi ystävä. Suuri määrä itä-aasialaisiakin muuttaa suomalaista yhteiskuntaa suomalaisten kannalta negatiiviseen suuntaan. Hän ajatteli asioita itsekeskeisesti ja kapekatseisesti. Häneltä puuttui aito välittäminen suomalaisista ja suomalaisten eduista. Häneltä puuttui myös käsitys suomalaisten olemassaolosta ryhmänä; vain hänen oma pieni sosiaalinen piirinsä oli hänelle todellinen ryhmä. Jos ei ymmärrä ja koe suomalaisten (positiivista) olemassaoloa ryhmänä, ei voi myöskään ymmärtää, kokea ja puolustaa suomalaisten yhteisiä etuja.

Z kannatti keskusteluissa maahanmuuttoa suunnilleen median pehmeän propagandan mukaisesti. Kävi ilmi, että hän kannatti maahanmuuttoa, koska hän halusi osoittaa sillä kaikille keskustelijoille, että hän on "hyvä" ja yhteistyökykyinen henkilö, sopiva liittymään liberaalin sosiaalisen järjestyksen jäseneksi. Hän halusi säteillä "hyvyyttä" sosiaaliseen ympäristöönsä. Hän asui sellaisella alueella, että hänellä ei ollut käytännössä mitään omakohtaisia kokemuksia maahanmuutosta. Hänellä oli vain median luomia mielikuvia maahanmuutosta. Hän ajatteli maahanmuuttoa itsekeskeisesti oman suhteellisen abstraktin sosiaalisen statuksensa kautta, ei suomalaisia ja suomalaisten etuja. Maahanmuuton käytännön elämän haitat, ongelmat ja lopputulos eivät kiinnostaneet häntä. Kun maahanmuuton negatiiviset asiat tuotiin pitkällä aikavälillä ja niin konkreettisesti hänen tietoonsa, että niitä ei voinut enää väistää, ja kun hänelle tehtiin selväksi ne syyt joiden vuoksi hän ei ole hyvä ja hyväntekijä, päinvastoin, hän on poliittisilla toimillaan pahantekijä, ne aiheuttivat hänelle selvää kognitiivista dissonanssia. Hän oli silti itsekeskeisesti eniten huolissaan siitä, että joutuisi luopumaan suhteellisen abstraktista sosiaalisesta statuksestaan, eikä kokenut voivansa ainakaan vielä luopua siitä.

Jne.

Suuri osa suomalaisista muistuttaa tavalla tai toisella edellä mainittuja henkilöitä. He eivät pysty tekemään rationaalisia päätöksia maahanmuutosta, eivätkä puolustamaan suomalaisten yhteisiä etuja tai edes kokemaan suomalaisia todellisena ja konkreettisena ryhmänä.

b) Suomalaisilta puuttuu sosiaalisesti korjaavaa ja rakentavaa itsekritiikkiä ja suomalaisilla on taipumus individualistiseen fanaattisuuteen. Nämä kulkevat pitkälti käsi kädessä.

Kun japanilaisen johtajan yrityksessä tapahtuu jotain sosiaalisesti negatiivista, esim. useat työntekijät sanovat itsensä irti, japanilaisella johtajalla on taipumus alkaa miettimään mitä hän on tehnyt väärin; miten hän voisi korjata, parantaa ja vahvistaa yrityksen sosiaalista verkostoa; miten hän voisi tehdä sosiaalisesti parempia päätöksiä; miten hän voisi kehittyä paremmaksi sosiaalisen ryhmän ymmärtäjäksi ja sen herkemmäksi havainnoijaksi; miten yrityksen sosiaalista ilmapiiriä voidaan parantaa; jne. Japanilainen johtaja on sosiaalisten ongelmien herkkä ja tarkka havainnoija, ja hän pyrkii korjaamaan itseään, omaa ajatteluaan, omaa toimintaansa ja omaa politiikkaansa sosiaalisen ryhmän edun mukaisesti. Hän pyrkii sovittelemaan sosiaalisia ristiriitoja ja eturistiriitoja yhteisen hyvän mukaisesti. Japanilainen johtaja käyttää useimmiten pehmeitä ja hienovaraisia keinoja sosiaalisen organisaation ohjaamiseen. Hän on hyväntahtoinen, mutta tarvittaessa luja sosiaalisen organisaation 'isä' ja 'lääkäri'. Japanilainen johtaja pyrkii rehellisyyteen ja totuudenmukaisuuteen sosiaalisia ongelmia analysoidessaan. Hänelle sosiaaliset ongelmat ovat henkilökohtaisesti velvoittavia muuttumiseen ja kehittymiseen paremmaksi osaksi sosiaalista kokonaisuutta. Japanilainen johtaja ajattelee ensisijaisesti ja enemmän sosiaalista organisaatiota ja sen etua kuin itseään ja omaa etuaan. Hän on lojaali omiaan kohtaan. Japanilaiselle johtajalle sosiaalisen organisaation ihmiset ovat konkreettisia ihmisiä, joilla on tietty erityinen, tärkeä ja ainutlaatuinen merkitys kokonaisuutena.

Kun suomalainen liberaali poliitikko kohtaa vastustusta maahanmuuttopolitiikalleen, hänen atavistinen reaktionsa on vaatia lisää propagandaa mediaan ja oppilaitoksiin; lisätä rahoitusta maahanmuuttoa puoltaville järjestöille; lisätä ja tehostaa rangaistuksia sananvapauden käyttämisestä; pyrkiä syrjäyttämään kriitikot yhteiskunnallisista tehtävistä ja asemista; vahvistaa maahanmuuttoa kannattavien puolueiden yhteistyötä; jne. Liberaalin poliitikon tavoitteena on ongelmien ilmentyessä vahvistaa sitä omaa ajattelua, omaa toimintaa ja omaa politiikkaa, joka tuotti ongelmat, ja muuttaa kovakouraisesti niiden ajattelua, toimintaa ja politiikkaa, jotka reagoivat politiikan ongelmiin ja vastustivat niitä. Hän on ongelmien ilmentyessä hyökkäävällä puolustuskannalla kaikkia liberaalin politiikan muutoksia vastaan. Liberaalille poliitikolle maahanmuuttokritiikki on henkilökohtainen hyökkäys hänen persoonaansa, henkilöään, kunniaansa, itsemääräämisoikeuttaan, moraalisia periaatteitaan, tahtoaan, olemassaoloaan jne. vastaan, joka vaatii häneltä hyökkäävän linnottautumisen vanhoihin mielipiteisiinsä ja ajatteluunsa. Hän on pysähtynyt ja juuttunut poliittisille sijoilleen ja vanhoihin liberaaleihin toimintamalleihinsa. Liberaalille poliitikolle sosiaalisen tason ongelma on henkilökohtaisen tason ongelma. Hänelle kaikki hyvä on aina liberaalissa moraalin avulla muodostetussa löyhässä sisäryhmässä ja kaikki paha on aina ei-liberaalissa ulkoryhmässä; hänen moraalinsa on musta-valkoista ja paikkansa pitämättömiin äärimmäisyyksiin jaettua. Liberaali poliitikko ummistaa käytännössä silmänsä maahanmuuton ongelmilta ja pyrkii aktiivisesti olemaan ajattelematta niitä tai tulkitsee niitä voimakkaan vääristyneesti liberaalin ideologian läpi suodattuneena. Liberaali poliitikko on melkein sokea sosiaalisten ryhmien havainnoija, ja hän on sosiaalisten ryhmien säätelyssään kömpelö ja tyly; eräänlainen pehmeä pakottaja. Hän ajattelee eniten ja ensisijaisesti itseään ja omaa kapeakatseista ja lyhytnäköistä etuaan, ja suhteellisen vähän sosiaalisen kokonaisuuden etua. Liberaalille poliitikolle ihmiset ovat laskennallisia ja keskenään vaihdettavissa olevia universaaleja yksiköitä, joilla ei ole mitään erityistä merkitystä yksilöinä tai sosiaalisina ryhminä; vain abstrakteilla periaatteilla ja ihmismäärillä on merkitystä. Liberaali poliitikko on epälojaali omaa kansaansa kohtaan.

Tämä ei tarkoita, että japanilaiset johtajat tekisivät aina yksittäisissä tapauksissa parempia päätöksiä kuin suomalaiset johtajat, mutta keskimäärin ja pitkällä aikavälillä japanilaiset johtajat tekevät sosiaalisen kokonaisuuden kannalta parempia päätöksiä kuin suomalaiset johtajat. Silloinkin kun japanilaiset tai itä-aasialaiset tekevät suhteellisen huonoja päätöksiä, heillä on tietty sosiaalinen ajattelu- ja päätöksentekotyyli, jossa on aina mukana ainekset suomalaisia parempaan sosiaaliseen päätöksentekoon. Esim. eräs kiinalainen keisari piti valtakunnassaan lakia ja järjestystä yllä siten, että hän lähetti säännöllisesti vakoilijoitaan kaupunkeihin kuuntelemaan niissä soitettavaa ja laulettavaa musiikkia. Jos kaupungin musiikin sävelmissä oli riitaisia sointuja, ja jos sanoitukset olivat epäharmonisia ja riitaisia, keisari lähetti siihen kaupunkiin sotajoukkoja teloittamaan potentiaaliset kapinalliset. Tällä tavalla keisari ja hänen jälkeensä tulevat keisarit saivat pidettyä valtakunnassaan pitkään rauhaa ja järjestystä yllä. Vaikka tämä on ongelmien väkivaltaista maton alle lakaisemista, voimme tässäkin havaita sellaista sosiaalista herkkyyttä ja hienovaraisuutta,  jota suomalaisessa sosiaalisessa päätöksenteossa ei ole.

Hyökkäävä linnottautuminen yltiöindividualistisiin ja lähes solipsistisiin mielipiteisiin ja asenteisiin tekee suomalaisista usein fanaatikkoja ja suomalaisten mielipiteistä fanaattisia. Tämän voi nähdä helposti yksittäisten ihmisten mielipiteistä viemällä loogisesti niiden seuraamukset päätepisteisiinsä. Sen näkee usein myöskin jo pelkästään voimakkaan emotionaalisesta epärationaalisesta kommunikoinnista sellaisenaan. Siitä huolimatta tällä fanaattisuudella on taipumus jäädä näkymättömäksi ihmisille ja näyttää "normaalilta" asiaintilalta. Se johtuu suurelta osin siitä, että maahanmuuttomielipiteiden yksilöllinen kirjo ja kakofonia on suurta. Niistä ei helposti synny sellaista näkyvää ja konkreettista fanaattisuutta, jota voi havaita esimerkiksi totalitarististen diktatuurien johdettujen tai tiettyyn suuntaan usutettujen joukkojen yhteistoiminnasta syntyvässä fanaattisuudessa. Tästä huolimatta kumulatiivisena ja kollektiivisena epäharmoniset ja kakofoniset fanaattiset ja muut maahanmuuttomielipiteet muodostavat vaikutuksiltaan ja lopputuloksiltaan negatiivisen virallisen maahanmuuttopolitiikan.

c) Moraalisuuden ongelmat. Ihmiset heittävät usein universaalia moralismia julkiseen keskusteluun muiden noudatettavaksi ja oman abstraktin sosiaalisen hyväksyttävyyden ja paremmuuden osoittamiseksi. Heidän sosiaalisen ryhmänsä eduilla on usein vain vähän tai ei ollenkaan merkitystä heille. Kun ihmiset eivät noudata julkisesti julistamaansa moraalia, he eivät usein näe siinä mitään ristiriitaa, ja pitävät itseään silti korkean moraalisena. Muille ihmisille luotu valheellinen julkinen mielikuva korkeasta moraalista on ihmisille usein tärkeämpi kuin heidän todellinen käytöksensä ja todellinen suhtautumisensa omaan sosiaaliseen ryhmäänsä. Tutkimuksissa on havaittu, että moraalifilosofit tuomitsevat kirjoituksissaan ja puheissaan lihansyönnin paljon useammin kuin muut ihmiset keskimäärin, mutta syövät silti lihaa yhtä paljon kuin muutkin ihmiset. Yliopistojen kirjastoista varastetaan keskimäärin 100-150% enemmän moraalifilosofisia kirjoja kuin muita kirjoja, ja voidaan päätellä, että nimenomaan moraalifilosofian opiskelijat ja moraalifilosofit varastavat niitä. Tämä siitä huolimatta, että moraalifilosofit julistavat muille ihmisille työkseen korkeaa moraalia ja vaativat muilta ihmisiltä kirjoituksissaan ja puheissaan korkeaa moraalia. Moraalin käytännön toteutumiseen vaikuttaa se, miten moraalia ajatellaan. Jos moraalia ajatellaan abstraktina ja teoreettisena universaalina moraalina, sillä on vain vähän kosketuspintaa ja yhteyksiä käytännön toimiin ja käytännön elämään. Silloin on helppoa esittää korkean moraalista. Jos sellaisen moraalin omaavalle henkilölle osoitetaan hänen moraalittomuutensa ja negatiivinen vaikutuksensa omaan sosiaaliseen ryhmäänsä käytännön elämässä, hänen on suhteellisen helppo säilyttää valheellinen mielikuvansa korkeasta moraalistaan vetäytymällä abstrakteihin mielikuviin korkeista moraalisista periaatteistaan ja niiden universaalista hyväntahtoisuudesta. Abstrakti ja teoreettinen moraali syrjäyttää todellisen elämän moraalin. Toinen moraalinen äärimmäisyys on moraali, joka perustuu emotionaaliseen empatiaan ja sympatiaan mediassa esitettyjä liikuttavia, surullisia, onnellisia, traagisia, kehityksellisiä, menestyksellisiä jne. tarinoita kohtaan. Liberaali media valikoi ja muokkaa tällaiset tarinat poliittisen ideologiansa mukaisiksi ja ohjaa siten niihin positiivisesti reagoivat ihmiset sinne minne se haluaa. Heillä ei todellisuudessa ole moraalia, heillä on vain empatia, jota hyväksikäyttämällä media voi johtaa heidät mihin tahansa moraalittomuuteen. Valikoitujen ja muokattujen yksittäistapausten empatisoijat voisivat ihan hyvin kannattaa Neuvostoliittolaista tyranniaa, kunhan se samaistettaisiin mediassa itkeviin ja hädänalaisiin lapsiin, joita he voivat auttaa jollain symbolisella eleellä; puhumalla, pienellä rahalahjoituksella, allekirjoittamalla adressin, tms. Abstrakti ja teoreettinen moraali, ja valikoituja ja muokattuja yksittäistapauksia empatisoiva emotionaalinen moraali viihtyvät usein yhdessä, ja vahvistavat ja tukevat toisiaan. Eräässä tutkimuksessa ihmisille kerrottiin tarinat kahdesta yhtä moraalittomasta toimitusjohtajasta. Ensimmäisen toimitusjohtajan toiminnalla oli sattumalta positiivinen vaikutus luontoon, ja toisen toimitusjohtajan toiminnalla oli sattumalta haitallinen vaikutus luontoon. Huolimatta johtajien samanlaisesta moraalittomuudesta ja tahattomista teoista, 37% mielestä ensimmäinen johtaja auttoi hyvää hyvyyttään ympäristöä ja 82% mielestä toinen toimitusjohtaja vahingoitti tahallaan ja huonon moraalinsa takia ympäristöä. Lopputulokset ratkaisevat ihmisten mielissä pitkälti sen mikä on hyvää moraalia ja mikä on huonoa moraalia. Tämän takia liberaalin median ja liberaalien poliitikkojen tavoitteena on pitää yllä valheellisia ja vääristeltyjä positiivisia mielikuvia siitä miten asiat ovat ja millaisia liberaalin politiikan ja toimenpiteiden lopputulokset ovat. Liberaali ideologia vaatii toimiakseen valheellisen ja vääristellyn kertomuksen liberaalin politiikan jatkuvasta menestyksestä; optimistisen tulevaisuudenuskon riippumatta negatiivisista kehityskuluista; negatiivisten asioiden mainitsematta jättämisen, tai jos ne on pakko sanoa, niitä ei saa yhdistää liberaaliin politiikkaan, ideologiaan ja sen suojatteihin; negatiivisten asioiden kaatamisen syyttömien syntipukkien niskaan; jne.

Liberaalissa politiikassa ihmisiä käsitellään usein taloudellisina numeroina, ihmisyksikköinä, poliittis-teknisinä asioina, abstrakteina kokonaisuuksina, ideologisina merkityksinä jne, ei konkreettisina ja merkityksellisinä ihmisinä. Tämä vähentää paljon ihmisten moraalista ajattelua ja empatiaa toisia ihmisiä kohtaan. Vain pienet erot ihmisistä käytetyissä sanoissa voivat saada aikaan suuria moraalisia, empaattisia ja toiminnallisia eroja. Pelkkä teknisten ja abstraktien sanojen käyttö ehkäisee usein kokonaan tai osittain moraalisen ajattelun ja tuntemisen. Tällainen tekninen ja abstrakti politiikka on liberaalin politiikan todellinen sisältö, sen todellinen moraalinen luonne, eivät ne valheelliset emotionaaliset kuvat, joita liberaali media lähettää. Tutkimuksessa on todettu, että jos ihmisten aivoja rasitetaan tehtävillä tai heidän huomiotaan kuormitetaan, he varastavat suuremmalla todennäköisyydellä ja heillä on huonompi moraali. Hyvän moraalin ylläpitäminen vaatii aivoilta resursseja. Liberaalissa yhteiskunnassa ihmisten aivojen työskentely- ja huomiokapasiteetti on jatkuvasti liiallisesti kuormitettuna kaikkialta tulvivan prosessointia ja huomiota vaativan informaatiotulvan takia. Tämä huonontaa ihmisten todellisen elämän moraalia, mutta ei abstraktia moraalia, jonka ylläpitämiseen vaaditaan vain ilmaista puhetta, sanoja ilman tekoja. Ihmiset pitävät omaa moraalista rikkomustaan vähäisempänä ja merkityksettömämpänä kuin jos saman moraalisen rikkomuksen tekee joku muu. Ihmiset, jotka tekevät moraalisia rikkomuksia, esim. huijaavat koulukokeissa, rationalisoivat huijaamisen itselleen moraalisesti parhain päin, esim. sanomalla itselleen, että he olisivat pystyneet ratkaisemaan tehtävät itse, jos heillä olisi vain ollut enemmän aikaa, joten moraalinen rikkomus ei oikeasti ollut moraalinen rikkomus; tai ne, jotka varastavat rahaa ja tavaroita, saattavat vakuuttaa itselleen, että varkauden kohteella on ylenmääräisen runsaasti rahaa ja tavaroita, joten varkaudella ei ole hänelle mitään merkitystä. Silloin kun ihmiset tekevät jotain oletettua hyvää pienessä mittakaavassa, sen synnyttämä emotionaalinen hyvä olo usein estää heitä näkemästä ja ymmärtämästä niitä huonoja sivu- ja kokonaisvaikutuksia, joita oletetun hyvän tekemisellä kumulatiivisesti ja kollektiivisesti on.  Ihmiset ovat suhteellisen sokeita omille, useimmiten itsekeskeisille moraalisille puolueellisuuksilleen ja moraalisille rikkomuksilleen. Ihmiset uskovat, että heillä ei ole moraalisia puolueellisuuksia, mutta muilla ihmisillä on. Se, että ihmisille kerrotaan heidän moraalisista puolueellisuuksistaan, ei muuta niitä. Ihmisten moraali muuttuu paremmaksi paremman sosiaalisen ja moraalisen toiminnan kautta, ja rajaamalla moraali ensisijaisesti konkreettiseen omaan etniseen ryhmään. Aito hyvä moraali koostuu tärkeysjärjestyksessä olevista asteittaisista vaihteluista moraalissa.

tiistai 5. elokuuta 2014

Sia Furlerin alkoholi- ja kipulääkeriippuvuus


Kun Sia:n Chandelier ilmestyi ääniraitana, pidin sitä hyvänä kappaleena, mutta en Sia:n parhaimpiin kuuluvana. Mieleni muuttui kun siihen liittyvä video ilmestyi ja kun kuulin, että kappale kuvaa Sia:n alkoholi- ja kipulääkeriippuvuutta. Video, musiikki ja sen nyanssit, ja sanat tavoittavat yhdessä niin mainiolla tavalla riippuvuuden traagisen olemuksen symbolisesti ja eksplisiittisesti, että katson niiden kuuluvan kokonaisuutena Sia:n parhaimpiin saavutuksiin. Sia:lla on bipolaarinen mielialahäiriö, joka on todennäköisesti vaikuttanut riippuvuuden syntyyn. Bipolaarisesta mielialahäiriöstä on usein hyötyä luovuudelle, ja Sia on tunnettu luovana ja nopeana säveltäjänä ja sanoittajana. Vuonna 2010 Sia suunnitteli itsemurhaa. Depressio, riippuvuus ja julkisuuden tuomat paineet ajoivat hänet ostamaan yliannoksen huumeita huumediileriltä, ja kirjoittamaan itsemurhaviestin. Vain sopivaan aikaan tullut ystävän soitto sai Sian perumaan itsemurhansa, ja hakeutumaan vieroitushoitoon. Sia on nyt päässyt eroon alkoholista ja kipulääkkeistä. Sia käytti jo murrosikäisenä suhteellisen paljon marijuanaa, ja hän on sitä mieltä, että se sekoitti hänen aivonsa. Sia on ujo ja pelkää julkisuutta. Hän haluaisi olla tuntematon ja yksityinen henkilö. Sia on pyrkinyt vähentämään julkisuutta mm. esiintymällä lehtien kuvissa paperipussi päässä; käyttämällä naamioivia kasvomaalauksia, naamareita ja kasvoja muuttavia meikkauksia laulaessaan; ja laulamalla tilaisuuksissa kasvot poispäin yleisöstä. Chandelier videolla tanssii 11-vuotias energinen ja taitava Madison Ziegler, ja hän esittää Sia:a. Ziegler on harjoitellut suhteellisen pitkään kilpatanssia ja esiintynyt mm. tanssiin liittyvissä tosi TV -ohjelmissa. On kohistu siitä, että Zieglerin esiintyminen Chandelier -videolla saattaa houkutella pedofiilejä. Se on mahdollista, sillä Ziegler on kaunis, hän on videolla vähäpukeinen, hän on seksuaalisen heräämisen kynnyksellä ja hänen tanssinsa on erikoisella tavalla provosoivan seksuaalista.

Seuraavassa on oma tulkintani Sia:n Chandelier -videon symbolisesta sanomasta:

Video alkaa kuvaamalla suttuista, likaista ja ränsistynyttä asuntoa, joka on sisustettu mitäänsanomattomilla ja nuhjuisilla huonekaluilla, tauluilla ja piirroksilla. Asunto kuvaa samanaikaisesti alkoholiriippuvaisen Sia:n sielunmaisemaa, hänen elämäänsä ja hänen asuntoansa. Madison (Sia) tulee kuvaan seisomalla paikallaan oven karmien varassa. Ovesta mennään normaalisti sisään tai ulos, siihen ei pysähdytä. Staattinen asento kuvaa riippuvaisen Sia:n kaikista kiireisistä, neuroottisista ja maanisista toimista huolimatta pysähtynyttä ja paikallaan polkevaa elämää. Kappale alkaa masentuneella äänellä lauletuilla sanoilla: "Biletytöt eivät vahingoitu". Se on alkoholin turtuneisuuden ylläpitämää itsepetosta ja valhetta, riippuvuus vahingoittaa sielua ja kuluttaa ruumista. Sia laulaa alakuloisella äänellä, että hän tuntee juhlijakavereidensa rakkauden, mutta äänensävy kertoo, että hän ei ole oikeasti vakuuttunut siitä. Juhlijakavereiden rakkaus on pinnallista, impulsiivista, helposti särkyvää, ja riippuu jatkuvasta osallistumisesta juopotteluun. Kun Sia istuu sängylle juomaan, hänen liikkeensä ovat konemaisia, pakonomaisia ja nykiviä. Ne kuvaavat riippuvuuden pakonomaisuutta ja konemaisuutta; riippuvuus heiluttaa Sia:a kuin sätkynukkea.

Sia nousee tuolilta maaniseen nousuhumalan vauhdittamaan tanssiin ja hänellä on kova meno päällä. Sia kompuroi ja kaatuu sängylle ja heilahtaa siitä lattialle. Lattialla möyriessään hän ei humalansa takia näe riittävän selvästi, joten hän laittaa kätensä kuin kiikarit silmilleen nähdäkseen paremmin. Sia konttaa käsiään käyttäen nurkkaan, kun jalat eivät kanna riittävän vakaasti, ja kaatuu sieltä taaksepäin. Sia:n nousu sängyn reunalle ja pudottautuminen sieltä selälleen sänkyyn kuvaa Sian humalaista lentoa läpi yön. Sia jatkaa jäykällä tanssilla; juhliminen saa jo pakonomaisia piirteitä. Hänen on pakko jatkaa juhlimista ja esittää hyväntuulista, vaikka mieli on jo alkoholin turruttama, ja hän haluaisi lähteä pois. Sia hieroo likaista lattiaa ja laittaa sitten kädet naamalleen. Se kuvaa hänen likaista ja epämiellyttävää oloaan. Hän itkee muilta salassa, ja tuntee kyynelten kuivuvan poskilleen. Sia takoo vatsaansa; hän on tullut laskuhumalaan ja hänellä on nälkä. Hän keikistelee hiukan takamustaan ja hivelee hiuksiaan esittääkseen seksuaalisuuttaan muille ja tunteakseen itsensä halutuksi. Sia rientää teennäinen hymy kasvoillaan ravintolaan. Ravintolassa hän sammuu pöydälle, mutta pakottaa myöhemmin itsensä ylös. Sia liikkuu rauhattomasti ja flirttailee hiukan muiden asiakkaiden kanssa katseelleen ja asennoillaan. Lopulta kuitenkin krapulainen huono olo valtaa hänet, ja hän irvistää tuskaisesti. Aurinko nousee ja Sia hieroo pahoinvoivana ja rähjääntyneenä vatsaansa. Hän vajoaa hitaasti syvään spagaattiin, alkoholin käytön aiheuttamaan syvään masennukseen ja syvään häpeään. Selvitäkseen siitä Sian on aloitettava seuraavana iltana uudelleen sama pakonomainen alkoholin juominen, sama pakonomainen juhliminen. Hän heiluttaa käsiään ja vartaloaan voimakkaasti kuin osoittaakseen itselleen ja muille, että hän on vielä voimissaan ja jaksaa juhlia, vaikka mieli on jo väsynyt jatkuvaan alkoholin juomisen ja juhlimisen kierteeseen. Sia tekee hartiavoimin töitä juhliakseen vielä kovemmin kuin edellisenä iltana, hän hyppää juosten voltin, riehuu tallustellen kuin mahtipontinen karhu ja hyppii tasajalkaa ilmaan, mutta ei riemusta. Lopulta Sia haluaa paeta alkoholikierrettään. Hän heiluttaa ystävilleen hyvästit ja poistuu ravintolasta. Sia haluaa päästä irti riippuvuudestaan. Sia haluaa avata uuden oven elämässään, ja hän hakkaa ja potkii epätoivoisesti "ovea" päästäkseen sisään uuteen elämään. Todellisuudessa hän hakkaa seinää; ovi eli ulospääsy alkoholikierteestä on toisessa paikassa. Sia on valikoinut väärät vierottautumiskeinot. Hän nääntyy yrityksissään ja epäonnistuu. Sia kieriskelee ja vääntelehtii tuskissaan lattialla. Sia juoksee verhojen väliin ottamaan yliannoksen pillereitä tehdäkseen itsemurhan. Hän itkee ja laskeutuu hitaasti verhojen välissä tajuttomuuteen kuolemaa kohti. Verhot kuvaavat lainehtivaa unen ja tajuttomuuden maailmaa. Sia vilkuttaa elämälle ja ihmisille hyvästit. Sia kuitenkin selviää lopulta yliannoksestaan. Hän nojaa epätoivoisena seinään, ja moittii ja soimaa itseään ankarasti itsemurhayrityksen ja alkoholismin takia sormeaan heristäen. Henkinen paha olo kaataa hänet lattialle. Sia nousee esittämään muille ihmisille teennäisiä hymyjä. Ne kuvaavat teennäisen ja teeskentelevän elämän, ja alkoholikierteen jatkumista yhä uudelleen ja uudelleen. Lopuksi Sia jähmettyy ja pysähtyy paikalleen. Hän on samassa tilanteessa kuin alussa, elämä juuttuneena samaan alkoholismin noidankehään.

https://www.youtube.com/watch?v=2vjPBrBU-TM

***

Sia, Chandelier; sanat (vapaa suomennos):

Biletytöt eivät vahingoitu / En pysty tuntemaan mitään, milloin opin / Pakotan sen alas, pakotan sen alas

Minulle soitetaan kun halutaan pitää hauskaa / Puhelin räiskyy, he soittavat ovikelloani / Tunnen rakkauden, tunnen rakkauden

1,2,3 1,2,3 juo / 1,2,3 1,2,3 juo / 1,2,3 1,2,3 juo

Heitän niitä naamaani, kunnes sekoan laskuissani

Keinun kattokruunussa, kattokruunussa / Elän kuin huomista ei olisi olemassa, kuin sitä ei olisi olemassa / Lennän kuin lintu läpi yön, tunnen kyyneleeni kun ne kuivuvat / Keinun kattokruunussa, kattokruunussa

Mutta pidän kiinni rakkaasta elämästäni, en katso alas, enkä avaa silmiäni / Pidän lasini täynnä aamunkoittoon saakka, koska pidän kiinni tästä yöstä / Auttakaa minua, pidän kiinni rakkaasta elämästäni, en katso alas, enkä avaa silmiäni / Pidän lasini täynnä aamunkoittoon saakka, koska pidän kiinni tästä yöstä, kiinni tästä yöstä

Aurinko on noussut, olen suttuinen / Täytyy lähteä ulos, täytyy paeta tästä / Joudun häpeämään, joudun häpeämään

1,2,3 1,2,3 juo / 1,2,3 1,2,3 juo / 1,2,3 1,2,3 juo

Keinun kattokruunussa, kattokruunussa / Elän kuin huomista ei olisi olemassa, kuin sitä ei olisi olemassa / Lennän kuin lintu läpi yön, tunnen kyyneleeni kun ne kuivuvat / Keinun kattokruunussa, kattokruunussa

Sivun näyttöjä yhteensä

Lukijat

Blogiarkisto