Vihaisuuden hyötyjä (edit)

... ja haittoja

Suosittelen lukemaan seuraavan kirjoituksen. Se julkaistiin raakaversiona ja siihen on tehty julkaisun jälkeen monia tärkeitä lisäyksiä ja tarkennuksia, ja tekstiä on hiottu, joten sen lukemisesta saattaa olla hyötyä niillekin, jotka lukivat tekstin pian julkaisemisen jälkeen:

http://hiljaistapohdintaa.blogspot.fi/2014/10/ongelmamagneetti.html

Suuttumisella ja vihalla on seuraavia ominaisuuksia.

Jokaiseen suuttumiseen ja vihaisuuteen liittyy valinta:

a) Voi toimia avoimen aggressiivisesti, ja ehkä käyttää väkivaltaa.

b)  Voi vetäytyä vihaisena ja ehkä kaunaisena. Tähän voi liittyä kieltäytyminen yhteistyöstä ja kommunikoinnista.

c) Voi aloittaa dominointi-kilpailun, esim. taloudellisesti, poliittisesti tai sosiaalisesti.

d) Voi pyrkiä ratkaisemaan tilanteen tai konfliktin rakentavasti tai vähemmän rakentavasti.

e) Voi käyttäytyä passiivis-aggressiivisesti. Passiivis-aggressiivinen voi hidastella asioiden suorittamista; hän voi jättää luvattuja asioita tekemättä; passiivis-aggressiivinen voi tehdä huonosti luvattuja tai velvollisuuksiin kuuluvia asioita; hän voi myöhästellä sovituista tapaamisista; passiivis-aggressiivinen voi antaa epäselviä eleisiin, kosketuksiin ja katseisiin liittyviä signaaleja siitä, että hän haluaa seksiä, mutta sitten kun toinen yrittää aloittaa, passiivis-aggressiivinen tyrmää aloitteen ja/tai syyllistää toista siitä; hän voi unohdella tahallaan asioita; passiivis-aggressiivinen voi sanoa kommentteja, jotka ovat luokkaavan ja halventavan tuntuisia, mutta kuitenkin sellaisia, että jos toinen suuttuu, passiivis-aggressiivinen voi esittää olevansa toisen henkilön aggressiivisuuden syytön uhri tai väittää ettei ymmärrä mistä toinen puhuu; passiivis-aggressiivinen voi sanoa rakastavansa naisystäväänsä, mutta käyttäytyy sen jälkeen tylysti ja välinpitämättömästi häntä kohtaan tai passiivis-aggressiivinen johtaja voi sanoa, että hän aikoo antaa ylennyksen työntekijälleen, mutta pitää sen jälkeen salaa huolen siitä, että työntekijälle ei anneta ylennystä; passiivis-aggressiivinen voi antaa toiselle lahjaksi esim. musiikkilevyn, jonka hän sanoo valinneensa huolella niin, että toinen pitää siitä, mutta todellisuudessa hän on valinnut levyn, jota toinen mahdollisimman suurella todennäköisyydellä inhoaa; passiivis-aggressiivinen voi synnyttää tahallaan ja salaa kaoottisia, vaikeita, ongelmallisia, haitallisia, noloja ja häpeällisiä tilanteita tai epäonnistumisia toiselle; passiivis-aggressiivinen voi murjottaa ja jättää vastaamatta toisen kysymyksiin tai keskustelun aloituksiin; passiivis-aggressiivinen voi jättää auttamatta ystäväänsä kriisitilanteissa jonkin tekosyyn verukkeella (passiivis-aggressiivinen voi esimerkiksi näytellä sairasta); passiivis-aggressiivinen voi provosoida kolmansia osapuolia käyttäytymään huonosti toista henkilöä kohtaan; passiivis-aggressiivinen voi puhua pahaa ystävästä hänen selän takana; passiivis-aggressiivinen voi provosoida toisen käytöksellään ja/tai puheillaan tahallaan vihaisuuteen ja sitten syyttää häntä vihaisuudesta; passiivis-aggressiivinen voi järjestää itselleen onnettomuuksia tai olla tahallisen huolimattomuuden takia onnettomuusaltis, ja tämä aiheuttaa loukkaantumisten, toimintakyvyttömyyksien ja vahinkojen muodossa haittaa toisille ihmisille; passiivis-aggressiivinen voi olla tahallisen alisuoriutuva työssään ja urakehityksessään; passiivis-aggressiivinen voi nalkuttaa kiusallisesti pienistä asioista ja ongelmista, mutta jättää suuret ongelmat huomiotta ja hoitamatta; passiivis-aggressiivinen voi kehittää itselleen tahallisen impotenssiongelman, joka estää seksuaalisen suhteen naisystävän kanssa tai tekee siitä epäsäännöllistä ja epämiellyttävää; passiivis-aggressiivinen voi olla välinpitämätön ystäväänsä kohtaan; kun passiivis-aggressiivisen puoliso joutuu konfliktiin ulkopuolisten kanssa, passiivis-aggressiivinen voi olla neutraali tai puolustaa ulkopuolisia; passiivis-aggressiivinen voi harrastaa läheisyyttä ja seksiä puolisonsa kanssa niin konemaisesti ja kylmästi, että siitä tulee puolisolle epämiellyttävää, ja jos kumppani valittaa tilanteesta, passiivis-aggressiivinen syyttää puolisoaan tunnekylmyydestä ja haluttomuudesta läheisyyteen ja seksiin; passiivis-aggressiivinen voi nukkua ja makailla päivät pitkät viikonloppuina ja lomilla silloin kun pitäisi tehdä jotain yhdessä aviopuolison tai perheen kanssa; passiivis-aggressiivinen voi kuluttaa kaiken aikansa yksin harrastusten parissa siten, että perheelle ei jää aikaa; passiivis-aggressiivinen voi asettaa lapsilleen ja puolisolleen liian vaativia sääntöjä, esim. puhtaus- ja järjestyssääntöjä, joita he eivät pysty noudattamaan, ja sitten syyttää heitä likaisuudesta, huolimattomuudesta ja järjestelmällisyyden puutteesta; passiivis-aggressiivinen voi lähettää anonyymeja loukkaavia sähköposteja tai kirjeitä toiselle henkilölle; passiivis-aggressiivinen voi varastaa ystävältään rahaa ja tavaroita; passiivis-aggressiivinen voi piilottaa aviopuolisonsa tavaroita tai siirtää niitä toiseen paikkaan ja sitten syyttää häntä siitä, että hän on aina myöhässä kun hän ei koskaan muista minne on tavaransa jättänyt; passiivis-aggressiivinen voi lihottaa itsensä tahallaan muodottomaksi tai laihduttaa itsensä langanlaihaksi niin, että se ärsyttää tai huolettaa kumppania; passiivis-aggressiivinen voi pidättää itsellään yhteisiä varoja tai kiristää toista epäsuorasti rahalla ja rahaan liittyvillä asioilla; passiivis-aggressiivinen voi valita itselleen ystäviä, jotka aiheuttavat haittaa, vahinkoa ja häiriötä hänen puolisolleen; passiivis-aggressiivinen voi kiristää kumppaniaan tunteilla epämiellyttäviin tai haitallisiin toimiin, esim. vaatia rakastunutta naisystäväänsä varastamaan kaupoista; passiivis-aggressiivinen voi aiheuttaa puolisolleen tahallaan ongelmia alkoholin ja huumeiden käytöllä; passiivis-aggressiivinen voi jättää rahat tahallaan kotiin niin, että muut joutuvat maksamaan hänen ateriansa ravintolassa; jne. Näissä esimerkeissä passiivis-aggressiivisen salattu viha kohdistui läheisiin, mutta se voi ihan yhtä hyvin kohdistua myös muihin ihmisiin. Passiivis-aggressiivisella on usein vaikeuksia ilmaista suuttumista avoimesti, ja hän saattaa pelätä muiden ihmisten suuttumista, erimielisyyttä tai tuen menetystä. Tai sitten hänellä on juonittelevaan salavihaisuuteen taipuvainen Machiavellimainen luonne, vaikka voisi olla avoimen vihainen.

Passiivis-aggressiivinen keksii aina tekosyitä, selittelyjä, valheita ja keksittyjä tarinoita, joilla hän peittelee passiivis-aggressiivisuuttaan; selittelee sitä pois; luo itsestään kuvaa viattomana uhrina; vierittää syitä omasta negatiivisesta toiminnastaan ja käyttäytymisestään muiden niskaan; ja kylvää toisten mieleen epätietoisuutta ja epäilyä sen suhteen minkälaisia passiivis-aggressiivinen ja hänen luomansa tilanteet todellisuudessa ovat. Vaikka passiivis-aggressiivinen on useimmiten kohtuullisen tietoinen omasta passiivis-aggressiivisuudestaan, hänellä voi kuitenkin samanaikaisesti olla tunne siitä, että passiivis-agressiivisuus vain tapahtuu luonnostaan ja melkein kuin itsestään tapahtumien edetessä; passiivis-aggressiivisuudesta on silloin tullut hänelle lähes automaattinen tapa reagoida moniin tilanteisiin. Samalla passiivis-aggressiivisuuteen liittyvä pahantahtoisuus, jounittelu, pahan tekeminen, kierous, epärehellisyys ja salakähmäisyys hämärtyvät hänen mielessään ja näyttävät neutraalimmilta, tarpeellisemmilta ja oikeudenmukaisemmilta.

Ne, jotka tuntevat vihaa selittävät sen usein sen perusteella mitä heille on tapahtunut ja useimmiten kuvaillut provokaatiot tapahtuivat juuri ennen kuin vihaa alettiin tuntea. Sellaiset selitykset vahvistavat illuusiota siitä, että suuttumisella on pelkästään yksi selvästi rajattu ulkoinen syy. Vihainen henkilö pitää useimmiten vihansa syynä jonkin toisen henkilön (tai henkilöiden) tahallista, henkilökohtaista ja kontrolloitavissa olevaa käytöstä tai puhetta. Vihaisuus laskee kykyä itsensä ja oman tilansa objektiiviseen tarkkailuun, joten se vääristää vihaisen henkilön näkemystä siitä mikä vihan aiheutti. Suuttumiselle on usein monia syitä. Vihaisuuden syntyyn voi olla vaikuttamassa esim. vihaisuuden ja ärtyneisyyden hidas kertyminen arkipäiväisten stressien ja turhautumisten takia; henkilön oma liiallinen suuttumisherkkyys; fyysiset kivut; joidenkin muiden ihmisten aiheuttamien harmien tai pienten loukkausten projisoiminen vihan kohteeseen, todennäköisesti sellaiseen johon viha on sosiaalisesti ja taloudellisesti turvallista purkaa; tulevaisuuden murheet ja ongelmat; psykologisesti satuttavat tai suututtavat lapsuuden muistot, jotka vihainen henkilö yhdistää vihan kohteeseen; vihaisiin esikuviin tai auktoriteetteihin samaistuminen ja heidän imitoimisensa; vihaisen henkilön liioiteltu kuva siitä mihin hän on oikeutettu, joka johtaa hänet helposti konflikteihin muiden kanssa; jne.

Vihaisuus saa ihmiset ajattelemaan positiivisemmin ja rohkeammin. Toiminta näyttää siltä, että se onnistuu todennäköisemmin; uhkat näyttävät vähäisemmiltä; toiminnassa näyttää olevan vähemmän riskejä; ja epäonni näyttää epätodennäköisemmältä. Vihaisen ihmisen itseluottamus ja itsetunto kasvaa, ja minäkuva paranee. Vihaiset ihmiset ottavat toiminnassaan suurempia riskejä ja tekevät optimistisempia riskianalyyseja. Vihaiset ihmiset arvioivat esim. sydäntautiriskiensä olevan vähäisempiä ja saavansa palkankorotuksen todennäköisemmin kuin pelokkaat ihmiset. Tämä taipumus positiivisuuteen heijastuu myös takautuviin tilanteisiin. Vuonna 2005  suoritetussa tutkimuksessa vihaiset henkilöt arvioivat 11.9 - 2001 jälkeiseen vuoteen liittyvän vähemmän terrorismin riskejä kuin pelokkaat tai neutraalit koehenkilöt. Vihaiset ihmiset tuntevat useimmiten olevansa hallitsevammassa, ylemmässä, voimakkaammassa tai paremmassa asemassa kuin vihan kohde, tai vähimmilläänkin tasaväkisessä asemassa. Vihainen ihminen jossain määrin menettää kontrollin käytökseensä, mutta kokee samalla hallitsevansa tilannetta paremmin. Vihaisen ihmisen vihaisuus voi saada hänet ylittämään psykologisia, fyysisiä, sosiaalisia, laillisia, moraalisia, työpaikkaorganisaation tms. rajoja.

Kuuma ilmasto lisää ihmisten ärtyisyyttä ja vihaisuutta. Kylmä ilma vähentää ihmisten ärtyisyyttä ja vihaisuutta.

Ryhmien välisissä suhteissa vihaisuus saa ihmiset ajattelemaan negatiivisemmin ulkopuolisista, luottamaan vähemmän ulkopuolisiin ja liittämään ulkopuolisiin vähemmän myönteisiä ominaisuuksia. Kun ryhmä kilpailee toisen ryhmän kanssa, sen jäsenet tuntevat enemmän vihaa, jos se on vahvempi ryhmä, ja vähemmän vihaa, jos se on heikompi ryhmä. Viha saa ihmiset syyttämään toisen henkilön negatiivisesta käyttäytymisestä normaalia enemmän hänen luonnettaan ja ottamaan normaalia vähemmän huomioon hänen olosuhteensa. Pelko ja surullisuus saa ihmiset syyttämään toisen henkilön negatiivisesta käytöksestä normaalia vähemmän hänen luonnettaan ja ottamaan normaalia enemmän huomioon hänen olosuhteensa. Silti pelokkaat ja surulliset ihmisetkin useimmiten syyttävät henkilön negatiivisesta käytöksestä enemmän hänen luonnettaan kuin hänen olosuhteitaan. Vihaiset ihmiset luottavat enemmän stereotypioihin (näkevät ryhmien jäsenet enemmän samanlaisina), kiinnittävät vähemmän huomiota yksityiskohtiin ja enemmän huomiota pinnalliseen. Pelko ja surullisuus edistävät analyyttista ajattelua, mutta vihaisuus heikentää sitä. Vihaisuus laskee älykkyyttä, ja voi saada aikuisen ihmisen toimimaan psykologisesti samalla tavalla tai tasolla kuin lapsi tai murrosikäinen.

Vihaisella ihmisellä on taipumus odottaa sellaisia tilanteita, jotka aiheuttavat hänelle vihaa. Hänellä on taipumus pitää vihaa aiheuttavia tulevaisuuden tilanteita todennäköisempinä kuin esim. surullisia tai pelottavia tilanteita. Vihaisella ihmisellä on taipumus syyttää muita henkilöitä ongelmistaan ja negatiivisista tunteistaan. Tämä voi synnyttää kierteen, jossa vihaisen henkilön toisten ihmisten syyttäminen saa hänet entistä vihaisemmaksi, joka saa hänet syyttämään muita vielä enemmän, joka lisää hänen vihaisuuttaan, jne. Kun ihmiset ovat tietyssä tunnetilassa, heillä on taipumus kiinnittää huomiota asioihin ja muistaa asioita, joilla on sama tunnelataus; tämä pätee myös vihaan. Jos henkilö suostuttelee vihaista henkilöä, hänen kannattaa käyttää mieluummin sanomaa, joka herättää suuttumusta kuin sanomaa, joka herättää esim. myötätuntoa tai surullisuutta. Toisin kuin muut negatiiviset tunteet, jotka ohjaavat kiinnittämään lisää huomiota kaikkiin negatiivisiin tapahtumiin, viha lisää huomion kiinnittämistä vain suuttumusta aiheuttaviin tapahtumiin.

Vihaisuus saa henkilön haluamaan enemmän sitä objektia, johon viha kohdistuu. Hollantilaisessa tutkimuksessa koehenkilöiden vihaisuutta tai pelokkuutta lisättiin näyttämällä heille vihainen tai pelokas kasvokuva, ja sen jälkeen heille näytettiin kuva satunnaisesta esineestä. Kun koehenkilöiden vihaisuutta lisättiin, he ilmoittivat haluavansa satunnaisen esineen enemmän kuin kuin koehenkilöt, joiden pelokkuutta lisättiin. Kuten muitakin tunteita, vihaisuutta voidaan teeskennellä tai liioitella. Hochschildin ja Suttonin tutkimuksessa osoitettiin, että vihaisuuden näyttäminen muille on todennäköisesti tehokas manipulointistrategia; sillä voidaan muuttaa ja muotoilla muiden ihmisten mielipiteitä ja asenteita (esim. vihainen asenne neuvotteluissa tai toisen osapuolen vihaisuus ystävyyssuhteessa). Keatingin tutkimuksessa havaittiin, että vihaiset kasvot tulkittiin voimakkaiksi ja korkeassa sosiaalisessa asemassa oleviksi. Larissa Tiedensin tutkimuksen mukaan tunteiden näyttämisellä on selvä vaikutus valta-asetelmiin yhteiskunnassa. Hänen tutkimuksensa mukaan ihmiset, jotka vertasivat tarinoita vihaisista ja surullisista henkilöistä, olivat sitä mieltä, että vihaisilla henkilöillä on korkeampi sosiaalinen status. Vihaisen henkilön vihaisuus legitimoi ihmisten mielissä hänen mielipiteitään ja käytöstään. Tiedensin toisessa tutkimuksessa koehenkilöille näytettiin joko vihaisen tai surullisen henkilön kuvaa. Koehenkilöillä oli taipumus ilmaista tukensa enemmän vihaiselle kuin surulliselle henkilölle. Tämä johtui siitä, että koehenkilöt pitivät vihaista henkilöä kyvykkäänä ja pitivät häntä siten korkeamman statuksen henkilönä.

Vihaisuus voi lisätä henkilön menestymismahdollisuuksia neuvotteluissa. Tiedensin tutkimus osoitti, että vihaisia henkilöitä pidetään taipumattomina, dominoivina, itsepintaisina ja voimakkaina. Koehenkilöillä oli taipumus antaa helpommin periksi niille henkilöille, joita he pitivät voimakkaina ja itsepintaisina kuin niille, joita he pitivät pehmeinä ja alistuvina. Koehenkilöt tekivät myös enemmän myönnytyksiä vihaisille henkilöille kuin niille, jotka olivat neutraaleja. Ihmiset tekevät tunteisiin liittyvällä informaatiolla johtopäätöksiä siitä minkälaisia rajoja, taipumuksia, kykyjä ja potentiaaleja toisilla ihmisillä on, ja he sovittavat omat vaatimuksensa neuvotteluissa sen mukaisesti. Van Kleefin tutkimuksessa koehenkilöt olivat keskimäärin joustavampia vihaiselle henkilölle kuin onnelliselle henkilölle.

Suomalaiset ja monet muut eurooppalaiset ovat kehittyneet ympäristöissä, joissa tärkeintä on ollut hankkia riittävästi ruokaa ja energianlähteitä pitkän syksyn, talven ja kevään varalle, rakentaa kylmille ja sateisille ajanjaksoille sopivia asumuksia, valmistaa kylmiin ja sateisiin olosuhteisiin sopivia vaatteita, jne. Kilpailu muiden ihmisten tai yhteisöjen kanssa on ollut suomalaisille vähemmän tärkeää. Suomalaisille tärkeimmät ja arvostetuimmat luonteen ominaisuudet ovat ahkeruus ja sitkeys, joiden avulla on tehty kovaa työtä, taisteltu luonnonvoimia vastaan ja kestetty vaikeita olosuhteita. Perhe on suomalaisten tärkein sosiaalinen yksikkö, ja sen ulkopuoliset sosiaaliset siteet ovat olleet suhteellisen heikkoja ja löyhiä. Suomalaisille ideaali mies on ahkera, sitkeä, sisukas ja kova työntekijä, joka pystyy hankkimaan itsenäisesti tai yhdessä vaimon kanssa runsaan elannon perheelleen. Ahkeruus ja sitkeys ovat tavallaan suomalaisten elämänvoima. Historiallisesti ilman ahkeruutta, sitkeyttä ja kovaa työntekoa suomalaiset olisivat kuolleet, eläneet puutteessa ja köyhyydessä, joutuneet elämään yksin ilman perhettä, sairastuneet, pudonneet alhaiseen sosiaaliseen statukseen, tms. Jos suomalaista väitetään laiskaksi, pehmeäksi, saamattomaksi ja helposti periksiantavaksi, se on suurimpiin kuuluva loukkaus. Jos ahkeraa ja sitkeää suomalaista pyydetään luopumaan jollain verukkeella ahkeruudesta ja sitkeydestä, pyyntö on suomalaisen mielestä järjetön, kohtuuton ja loukkaava. Ei suomalainen halua luopua perustavanlaatuisesta identiteetistään, elämänvoimastaan, hyvistä saavutuksistaan, sosiaalisesta statuksestaan, työstään jne.

Suomalaiset pitävät yllä sosiaalisia suhteita perheen ulkopuolisiin ihmisiin yleisillä käyttäytymissäännöillä, ja sosiaalisilla vaatimuksilla ja odotuksilla. Suomalaiset suhtautuvat perheen ulkopuolisiin ihmisiin useimmiten lähtökohtaisesti positiivisesti. Suomalaisille vihalla on positiivinen merkitys useimmiten lyhytkestoisissa, rajatuissa ja perustelluissa sosiaalisissa tilanteissa, esimerkiksi silloin kun joku on rikkonut merkittävällä tavalla sosiaalisia normeja vastaan. Suomalaiset suhtautuvat kuitenkin yleisesti negatiivisesti vihaan. Liiallinen, pitkäkestoinen ja perusteeton viha hajottaa suomalaisten löyhiä sosiaalisia suhteita, rikkoo yleistä rauhaa, estää yhteistoimintaa ja sotkee suomalaisten sosiaalista järjestystä. Suomalaiset voivat olla yksilöinä pitkävihaisia, ja se on joskus tarpeenkin, mutta se on silloin yksilöllistä vihaa, ei yhteisön määräämää, edistämää ja/tai palkitsemaa. Suomalaiset tuomitsevat usein liiallisen vihan moraalisesti esim. sanomalla "Sinä olet täynnä vihaa", "Sinä suutut mitättömän pienistä asioista", "Sinä olet aina vihainen" tai "Sinä riitelet kaikkien kanssa, ja se johtuu vihaisuudestasi". Suomalaisten perinteisessä kilpailussa luonnonvoimia vastaan vihalla on rajoitettu merkitys. Jonkin vaikean luonnonesteen sattuessa tielle suomalainen vihastuu ja sisuuntuu, ja nujertaa esteen vihaisuudellaan. Useimmiten suomalaisten työ on vaatinut tasaista, kestävää ja sitkeää luonnetta, ei vihaisuutta. Suomalaiset käyttävät joskus vihaisuutta strategiana kilpaillessaan statuksista ja valta-asemista organisaatioissa. Silloin suomalaiset kilpailevat toisia ihmisiä vastaan, ja ovat silloin lähimpänä, mutta silti kaukana kovien etnisten kilpailijoiden vihaisuudesta.

Lähi-idän kovan etnisen kilpailun alueilla ryhmät kilpailevat niukoista resursseista toisia ryhmiä vastaan. Yhteisöjen ja ihmisten välinen kilpailu on tärkein ja kovin kilpailun muoto. Lähi-idässä viha ulkopuolisia kohtaan on useimmiten ikuista, se ilmenee ilman syytä / se on automaattista ja se on usein intensiivistä. Uskonto saattaa määrätä, pitää suotavana tai sallia vapaasti ulkopuolisten vihaamisten. Viha on miehekkyyden ja voiman merkki. Vihalla on etnisessä kilpailussa monia hyötyjä. Viha on tekee selvän psykologisen, sosiaalisen, poliittisen,  uskonnollisen ja ehkä taloudellisenkin eron yhteisöjen välille. Tällöin ulkopuolisten uskontoa, ideologiaa, taivuttelua, suostuttelua, manipulointia, poliittista painostusta, taloudellisia insentiivejä tms. ei hyväksytä, jos ne heikentävät, korruptoivat, muuttavat tai sotkevat omaa yhteisöä, sen sosiaalisia suhteita, sen taloudellista toimintaa ja/tai sen sääntöjä, tapoja ja uskontoa. Viha ulkopuolisia kohtaan auttaa pitämään yllä endogamiaa tai osittaista endogamiaa, jolloin yhteisöjen vahvat sukulaisuuteen, läheiseen etnisyyteen ja samaan uskontoon perustuvat sosiaaliset ja taloudelliset suhteet kestävät. Viha estää ottamasta ulkopuolisia luotetuiksi ystäviksi; vain oman yhteisön jäsenet voivat olla luotettuja ystäviä. Tämä ei kuitenkaan estä yhteisölle ja sen jäsenille hyödyllisiä taloudellisia ja poliittisia suhteita ulkopuolisiin, tai hyödyllisiä transaktioita ja sopimuksia heidän kanssaan. Viha toimii ulkopuolisten yhteisöjen muodostamien sotilaallisten, rikollisten tms. uhkien ennaltaehkäisijänä ja vastavoimana, ja puolustuksen ja hyökkäysten motivoijana. Viha luo psykologisen laajentumispaineen omalle etniselle ryhmälle ja uskonnolle. Viha saa yhteisön jäsenet helposti syyttämään yhteisön omista ja itseaiheutetuista ongelmista ulkopuolisia. Tällöin oma yhteisö näyttäytyy hyvänä, viattomana ja oikeassa olevana, ja ulkopuoliset pahoina, huonoina ja kavalina (Tai pahempina, huonompina ja kavalampina kuin he todellisuudessa ovat. Vaikka tästä on useimmiten lyhyellä tähtäimellä hyötyä yhteisölle etnisessä kilpailussa, pitkällä tähtäimellä siitä on monenlaista haittaa). Viha pakottaa tai painostaa ulkopuolisia tekemään myönnytyksiä, kompromisseja, antamaan periksi tai antautumaan. Viha painostaa tai pakottaa ulkopuolisia kääntymään ryhmän uskontoon. Viha auttaa yhteisöä saamaan neuvotteluissa ja politiikassa tahtonsa läpi. Viha nostaa etnisessä kilpailussa yhteisön ja sen jäsenten sosiaalista statusta ulkopuolisten silmissä. Jos ulkopuolisten viha heikkenee ja laimentuu, se on merkki siitä, että yhteisön vihan täytyy kasvaa ja laajentua täyttämään ulkopuolisten surkastuvan vihan luoma valtatyhjiö. Ulkopuolisten vihan väheneminen on heikkouden, korruptoituneisuuden, hedonismin ja pehmeyden signaali, jota käytetään opportunistisesti hyväksi laajentumalla ja valloittamalla. Viha antaa yhteisön jäsenille vaikeissakin konfikteissa ulkopuolisten kanssa rohkeutta, itseluottamusta ja optimistisuutta. Yhteisön jäsenten viha herättää ulkopuolisissa arvostusta, kunnioitusta ja pelkoa. Viha auttaa yhteisön auktoriteetteja nousemaan hallitseviin valta-asemiin valtioissa tai imperiumeissa. Viha laskee älykkyyttä ja asioiden analyyttistä käsittelyä, joten yhteisön jäsenten on tasapainotettava viha viekkauden, oveluuden ja älykkyyden tarpeiden kanssa. Yleisesti ottaen ne ryhmät, jotka ovat suuria, dominoivia ja hallitsevia, painottavat enemmän vihaa ja voimaa kuin viekkautta, oveluutta ja älykkyyttä, ja ne ryhmät, jotka ovat pienempiä, valta-asemien ulkopuolella, tai sotilaallisesti ja poliittisesti heikompia painottavat enemmän viekkautta, oveluutta ja älykkyyttä kuin vihaa ja voimaa. Koska suurten ja hallitsevien ryhmien viha laskee niiden älykkyyttä, pienten ryhmien älykkyyden, viekkauden ja oveluuden vaikutus lisääntyy entisestään.  On melko tavallista, että pienempien ja heikompien ryhmien jäsenet päätyvät älykkyyden, oveluuden, juonittelun, taitavuuden, tietojen ja etnisten yhteistyöverkostojen avulla hallitsemaan suurempia ja voimakkaampia ryhmiä korkeiden tai korkeimpien valta-asemien avulla. Yhteisöjen sisällä pyritään korostetusti rauhaan, ystävällisyyteen, hyvään tahtoon, oikeudenmukaisuuteen, vastavuoroisuuteen, auttamiseen, epäitsekkyyteen, rehellisyyteen jne. Se muodostaa jyrkän kontrastin suhteessa ulkopuolisia kohtaan tunnettuun vihaan. Viha on lähi-idän etnisille ryhmille samanlainen elämänvoima kuin ahkeruus ja sitkeys on suomalaisille. Heidän toinen elämänvoimansa ovat vahvat ja hyvät sosiaaliset suhteet yhteisöjen sisällä. Viha auttaa lähi-idän etnisiä ryhmiä menestymään, säilymään hengissä, laajenemaan, turvaamaan omat etunsa jne. Jos lähi-idän etnisiä ryhmiä pyydetään luopumaan vihastaan, se on sama kuin heitä pyydettäisiin antautumaan, häviämään ja kuolemaan ulkopuolisten ryhmien vihan ja voiman paineessa. Se olisi sama kuin jos pyytäisimme suomalaisia olemaan laiskoja, periksiantavia ja lopettamaan työnteon, ja kuolemaan nälkään ja puutteeseen. Vihalla ei tässä kontekstissa tarkoiteta sitä, että yhteisön jäsenet vihaisivat yhtäjaksoisesti ja joka päivä ulkopuolisia. Kyse on enemmänkin vihaavasta yleisestä asenteesta, joka manifestoituu vihan tunteina relevanteissa tilanteissa.

Koska eurooppalaiset ovat heikkoja etnisiä kilpailijoita ja kaiken lisäksi korkean elintason, liberaalin kulttuurin ja hedonismin degeneroimia, se toimii tietyille maahanmuuttajaryhmille motiivina vihan lisäämiseen ja laajentumiseen.

Eurooppalaisilla on taipumus käsitellä vihaa traditioidensa mukaisesti moraalisena ja sosiaalisena ongelmana, mutta kansainvälistyvässä ympäristössä sitä tulisi käsitellä yhtenä merkittävänä etnisenä kilpailutekijänä ja etuna. Tiettyjen maahanmuuttajaryhmien vihan moralisointi on todennäköisesti melkein yhtä hyödytöntä kuin leijonan aggressiivisuuden moralisointi. Leijona on sellainen kuin se on, moralisoitiinpa sen käytöstä tai ei.

Suomalaisten on suotavaa muuttaa monietnisessä ympäristössä jonkin verran traditioitaan, tottumuksiaan, tapojaan ja perinteistä moraaliaan. Suomalaiset tarvitsevat kansainvälistyvässä ympäristössä enemmän ja kestävämpää vihaisuutta suojellakseen itseään, menestyäkseen kilpailussa, turvatakseen asemansa ja etunsa, ja säilyttääkseen olemassaolonsa, mutta se on tasapainotettava älykkyyden, oveluuden ja osaamisen vaatimusten kanssa. Jälkimmäiset ovat suomalaisille tärkeämpiä. Viime kädessä älykkyyden täytyy hallita tunteita. Vihaisuudella on positiivisia ja negatiivisia vaikutuksia, ja negatiivisten vaikutusten tietoinen karsiminen pois on tärkeää. Suomalaiset tarvitsevat kansainvälistyvässä ympäristössä vahvempia sosiaalisia siteitä ja yhteisöjä.