Hiljaista Pohdintaa

Hiljaista Pohdintaa

tiistai 24. helmikuuta 2015

Miksi konservatiivien tekopyhyys on parempaa kuin liberaalien tekopyhyys

William J. Bennett on valtavirtakonservatiivi (liberaali, jonka ajattelussa on mukana aitoa konservatiivisuutta). Hän on toiminut mm. George Bushin hallinnossa opetusministerinä. Bennett on kirjoittanut hyveisiin liittyviä kirjoja. Bennett on opettanut seminaareissaan hyveitä ja puhunut niiden puolesta. Hänen hyveisiin liittyvät kirjansa painottavat ehkä liikaa hyvää käytöstä, joka ei ole hyveiden olennaisin sisältö. Hyveet muodostavat jännitteisen tasapainon keskenään, ja muut hyveet voivat kumota hyvän käytöksen. Hyvä käytös ilman muita hyveitä on konformismia. Neuvostoliitto vaati kansalaisiltaan "hyvää käytöstä", mutta sen toiminta oli kaukana hyveellisyydestä. Sokrates käyttäytyi aikalaisten mukaan monilta osin "huonosti". Häntä kutsuttiin "paarmaksi", joka ärsytti ja vaivasi ihmisiä filosofisilla ja poliittisilla kysymyksillään ja pohdinnoillaan, ja herätti suuttumusta. Sokrates oli kuitenkin Ateenan hyveellisin kansalainen. Hyveellisyys vaatii kaikkien hyveiden yhteistoimintaa. Tästä huolimatta Bennettin kirjat ovat kokonaisuutena päteviä ja hyödyllisiä.

http://www.amazon.com/The-Book-Virtues-William-Bennett/dp/0684835770

http://www.amazon.com/Book-Virtues-Young-People-Treasury/dp/0689816138/

www.amazon.com/Childrens-Book-Heroes-William-Bennett/dp/0684834456/

www.amazon.com/Childrens-Book-Virtues-William-Bennett/dp/068481353X/

www.amazon.com/Childrens-Book-Faith-William-Bennett/dp/0385327714/

www.amazon.com/The-Moral-Compass-Stories-Journey/dp/0684803135/

www.amazon.com/The-Book-Man-Readings-Manhood/dp/B008SLV9HQ/


Vuonna 2003 kävi ilmi, että Bennett oli suurilla rahasummilla pelaava uhkapeluri, joka oli hävinnyt vuosien kuluessa yli 7 miljoonaa dollaria Las Vegasissa. Liberaalit syyttivät Bennettiä tekopyhyydestä, koska uhkapelaaminen on ristiriidassa sellaisten hyveiden kuin itsekuri, kohtuullisuus ja harkitsevuus kanssa. Lisäksi Bennett oli perustanut muiden henkilöiden kanssa Empower America -kansalaisjärjestön, jota hän johti, ja joka vastusti kasino-oikeuksien laajentamista osavaltiotasolla. Bennett sanoi, että hän ei missään vaiheessa saattanut perhettään taloudelliseen ahdinkoon. Bennett myönsi, että hänen uhkapelaamisensa ei ollut hyvä esimerkki muille, ja että hän oli pelannut liikaa. Hän sanoi, että hänen uhkapelaamisensa on ohi. Bennett mainitsi kuitenkin haluavansa lyödä kohtuullisia vetoja amerikkalaisen jalkapallon lopputuloksista.

Liberaalien syytös tekopyhyydestä pitää siis siten pintapuolisesti paikkansa. Kiinnittäisin kuitenkin huomiota siihen, että Bennettin hyveistä kertominen ja niistä kirjoittaminen ovat joka tapauksessa hyviä asioita. Hänen hyveisiin liittyvät seminaarinsa ja kirjansa ovat suosittuja. Monet ihmiset ovat saaneet niistä hyviä periaatteita, tapoja, psykologisia ominaisuuksia, asenteita ja toimintamalleja. Ne ovat auttaneet monia ihmisiä perustamaan perheen; menestymään elämässä; pääsemään vaikeiden tilanteiden yli, luomaan hyviä ja kestäviä sosiaalisia suhteita; tekemään hyviä tekoja ja auttamaan muita ihmisiä; olemaan rohkeita ja sitkeitä; korjaamaan psykologisia ongelmia; jne. Ehkäpä salainen pahe, uhkapelaaminen, oli juuri se asia, joka sai Bennettin omakohtaisten kipeiden kokemusten kautta ymmärtämään hyveiden tärkeyden, ja joka sai Bennettin haluamaan tehdä muille hyvää, hyvittämään paheensa hyvillä teoilla. Ehkäpä Bennett on siten kuin haavoittunut enkeli.

Mutta mitä jos Bennett on, kuvitelkaamme pahin mahdollinen tilanne, psykopaatti, joka ei välittänyt tippaakaan hyveistä ja niistä ihmisistä, joille hän hyveitä opetti, hän vain käytti hyveitä esiintyäkseen hyväntekijänä ja lisätäkseen sen avulla suosiotaan, statustaan, tulojaan ja poliittista valtaansa. Bennett näytteli. Tässäkin tapauksessa voimme sanoa, että Bennett näytteli hyveiden osalta ihmisille hyvää tekevän roolin. Jumala käyttää usein erikoisia, rikkinäisiä tai poikkeuksellisia ihmisiä omiin tarkoituksiinsa, hyvän välikappaleina. Paha voi silloin tehdä vastoin tahtoaankin hyviä tekoja.

Kun aidot konservatiivit jäävät kiinni tekopyhyydestä, heidän tarvitsee useimmiten vain myöntää salaiset paheensa tai moraalinen heikkoutensa, katua ja pyrkiä muuttumaan parempaan suuntaan, ja kaikki on hyvin. He ovat tehneet ihmisille paljon hyvää edistämällä konservatiivisia ja traditionalistisia arvoja, ja vähän pahaa, lähinnä itselleen ja ehkä läheisilleen. On suhteellisen helppoa antaa heille anteeksi ja toivottaa heidät tervetulleeksi takaisin yhteisöön.

Kristinuskossa hyvään pyrkiminen on jatkuva ja yhä uudestaan toistuva päivittäinen prosessi, johon epäonnistumiset / syntiin lankeamiset, katumiset, rukoukset, anteeksianto ja uudestaan yrittämiset kuuluvat normaalina osana. Kristityn syntiinlankeamiset eivät ole tekopyhyyttä vaan luonnollinen osa ihmisten elämää. Ilman jatkuvaa hyvään pyrkimisen prosessia, johon syntiinlankeamiset kuuluvat erottamattomana osana, hyveellisyyttä ei voisi olla olemassa. Katumiset, rukoukset, anteeksiantamiset ja uudestaan yrittämiset erottavat kristityn paheellisesta henkilöstä ja jalostavat häntä parempaan, hyveellisempään suuntaan. Ilman tätä jatkuvaa prosessia kristityillä ei olisi muuta mahdollisuutta kuin luovuttaa ja hyväksyä paheellisuutensa sellaisenaan, parempaan suuntaan muuttumattomana entiteettinä. Matteuksen evankeliumi (18: 21-22): "Silloin Pietari tuli Jeesuksen luo ja sanoi, "Herra, jos veljeni yhä uudestaan tekee väärin minua kohtaan, niin kuinka monta kertaa minun on annettava hänelle anteeksi? Peräti seitsemän kertaako?" "Ei seitsemän, vaan seitsemänkymmentäseitsemän kertaa", vastasi Jeesus." Jeesus tarkoittaa tuossa lainauksessa kuvailemaani hyvään ja hyveellisyyteen pyrkimisen prosessia. Seitsemänkymmentäseitsemän on vertauskuvallinen luku, jonka tarkoitus on vain sanoa, että anteeksiantamista on normaalissa elämässä oltava paljon, koska syntiinlankeamisia on normaalissa elämässä paljon.

Kun liberaalit ovat tekopyhiä, he sälyttävät huonoja asioita toisten ihmisten kannettavaksi. Samalla he väittävät, että huonot asiat ovat hyviä asioita, vaikka ihmisten silmät näkevät ja kokemukset kertovat toisin. Samalla liberaalit joko haluavat eristää itsensä aiheuttamiltaan huonoilta asioilta tai varaavat itselleen yksinoikeuden moniin paheisiin ilman rangaistuksia, velvollisuuksia, moraalisia tuomioita, syyllisyyttä ja häpeää. Liberaalien rehellinen tunnustus aiheuttaa enemmän vahinkoa kuin konservatiivin tunnustus. Liberaaleille on vaikeampaa antaa anteeksi, heidän on kaduttava enemmän ja tehtävä enemmän sovitustyötä. Liberaalien tekopyhyys on yleisempää ja asteeltaan vakavampaa kuin konservatiivien; liberaalien keskuudessa se on valtavirtainen normi.

Mutta tärkeintä on huomata, että tekopyhyys -sanaa ja syytöksiä käytetään nykyisin väärin tai paheellisesti, estämään ja tuhoamaan hyveellisyyteen ja joskus jopa pyhyyteen johtavia prosesseja. Tekopyhyys -syytös moittii ihmisiä moraalisen täydellisyyden puutteesta. Tavalliset ihmiset eivät kykene moraaliseen täydellisyyteen, tavalliset ihmiset voivat vain pyrkiä moraalista täydellisyyttä kohti.

tiistai 10. helmikuuta 2015

Liberaali yläluokka, fasistit ja anti-juutalaisuus (edit)

En ole kirjoittanut juutalaisista juuri mitään, koska Suomessa he eivät ole poliittis-yhteiskunnallisesti kovin relevantteja. Monilla amerikkalaisilla Alternative Right -sivustojen kommenttiosastoilla puhutaan sen sijaan paljon juutalaisista, ja lähes pelkästään negatiiviseen sävyyn. Jos sellaisten sivujen kommenttiosastoja ei moderoida, ne täyttyvät usein anti-juutalaisista, fasisteista ja kansallissosialisteista (anti-juutalainen ei useimmiten ole fasisti tai kansallissosialisti), jotka karkottavat suurimman osan muunlaisista kommentoijista politiikallaan, mielipiteillään, henkilöön käyvällä halventamisella, alatyylisyydellä ja uhkauksilla. Kun tällainen kommentointi pyörii tarpeeksi pitkään, se alkaa vaikuttamaan myös sivuston artikkelien kirjoittajien mielipiteisiin samaan suuntaan ja houkuttelemaan anti-juutalaisia kirjoittajia pyrkimään artikkelien kirjoittajiksi. On tietysti totta, että Yhdysvalloissa on suhteellisen paljon liberaaleja juutalaisia mediassa, politiikassa, lakifirmoissa, talouselämässä jne. Tästä on kuitenkin pitkä matka niihin pahantahtoisiin salaliittoihin tai juonitteluihin, joita anti-juutalaiset kehittelevät mielessään. Miten todistaa heille, että asiat eivät ole niin? Kirjoitin heille muutamia kommentteja, joista seuraavassa on yhdistetty ja hiukan muokattu suomennettu versio. Koska monet anti-juutalaiset ovat vallanhimoisia, pyrin houkuttelemaan heitä lopussa yhteiskunnallisesti rakentavampaan vallantavoitteluun. Kirjoituksillani ei todennäköisesti ollut juurikaan vaikutusta ÄO distribuution vasemmalla laidalla, mutta sain positiivista palautetta älykkäämmiltä kommentoijilta, jotka myönsivät, että anti-juutalaisuus on mennyt liiallisuuksiin. Kirjoitus valottaa mm. yläluokan liberaalien psykologiaa ja ajattelumalleja.

*****

Fasistit ovat progressiivisia sosialisteja, joten he turmelevat talouden, jos heille annetaan valta ja se kestää riittävän pitkään. Mutta jokatapauksessa jotkut teistä ovat fasisteja, ja vielä useampi teistä on anti-juutalainen. Jälkimmäinen näyttää olevan tietynlainen muoti joidenkin keskuudessa. Olen sanonut muissa yhteyksissä, että anti-juutalaisuudella on negatiivinen vaikutus toimintaan, ja on olemassa parempi tapa toimia. Kerron hiukan lisää siitä miksi niin on. Ensiksi, olette tietysti jonkin verran oikeassa, on olemassa korkeassa asemassa olevia liberaalin eliitin jäseniä, eurooppalaisia, juutalaisia ja muita, joita motivoi ainakin osittain teitä (tai tavallisia eurooppalais-amerikkalaisia) kohtaan tunnettu viha. Miljardööri George Soros on esimerkki sellaisista henkilöistä, vaikkakin se mitä hän tekee ja edistää on suurimmalta osin hänen valtatavoitteidensa, ei vihan motivoimaa. Hänen toimintansa on valitettavasti loogista kun ottaa huomioon hänen valtatavoitteensa liberaalista näkökulmasta. Mutta yleisesti ottaen yläluokan liberaalit, joita motivoi pääsääntöisesti viha, ovat pieni vähemmistö, ja niillä joilla on vihamotiiveja, on yleensä muita tärkeämpiä ja pakottavampia motiiveja toimilleen ja politiikalleen. Suurin osa teistä (tai kaikki) kuuluu ala- ja keskiluokkaan ja on kotoisin sellaisesta perhetaustasta. Ala- ja keskiluokkaiset ihmiset tuntevat keskimäärin enemmän negatiivisia tunteita kuin yläluokan ihmiset. Yläluokan ihmiset, jotka ovat huipulla ja yleisesti hyvässä tilanteessa, ovat keskimäärin tyytyväisempiä elämäänsä, statukseensa, sosiaalisiin suhteisiinsa, työhönsä, omaisuuteensa jne., joten he tuntevat keskimäärin vähemmän negatiivisia tunteita. Teitä motivoivat enimmäkseen legitiimit reaktiot todellisiin epäkohtiin. Epäkohtien takia teillä on negatiivisia tunteita. Jotkut teistä saattavat tuulettaa täällä sellaisia negatiivisia tunteita, jotka eivät välttämättä liity liberaaleihin; työn synnyttämää stressiä; tyytymättömyyttä nykyiseen elämäntilanteeseen; avioliittoon ja/tai muihin sosiaalisiin suhteisiin liittyviä ongelmia; pienten arkipäiväisten vastoinkäymisten synnyttämiä turhautumia; jne. Joillakin teistä voi olla taipumus tuntea suhteellisen paljon negatiivisia tunteita. Tämä sivusto on hyvä paikka tuulettaa ja purkaa negatiivisia tunteita, joten tämä sivusto saattaa houkutella sellaisia henkilöitä. Yhdessä nämä tekijät merkitsevät sitä, että te tunnette paljon negatiivisia tunteita tai niihin liittyviä tunteita, kuten vihaa, kaunaa, tyytymättömyyttä, kateellisuutta, mustasukkaisuutta, halveksuntaa, ylenkatsetta, syyllisyyttä, katumusta, pelkoa, vahingoniloa, loukkaantuneisuutta, suuttumusta, häpeää, noloutta, epäluuloa, epäluottamusta, turhautumista, masennusta, apatiaa, jne. Tällainen psykologinen maailma näyttää teistä luonnolliselta ja normaalilta, joten te projisoitte sen muihin ihmisiin (projektio on yksi psykologisista defensseistä). Te ajattelette, että toisten ihmisten täytyy olla samanlaisia. Jos joku tekee epäoikeudenmukaisesti, ilman legitiimejä syitä ja kohtuuttomasti pahaa teille ja teidän etniselle ryhmällenne, teidän luonnollinen reaktionne on ajatella että hän on paha ja pahantahtoinen henkilö. Jos heitä on monta; he ovat erilaisin tavoin organisoituneita; ja he väittävät dominoimansa median kautta, että he edustavat kaikkea hyvää ja haluavat hyvää kaikille, että me olemme menossa kohti loistavaa tulevaisuutta, ja te näette, että heidän väitteensä eivät pidä paikkaansa, ja että he ovat kahmineet melkein kaiken vallan itselleen, teillä on taipumus yrittää löytää salaisia pahantahtoisia motiiveja, salakavalia suunnitelmia, ja pahanlaatuisia suhteita ja yhteistyötä. Monet keskitason managerit, jotka tekevät liberaalin systeemin likaisen työn, kuten tiedotusvälineiden toimittajat, sensitiivisyyskouluttajat ja liberaalit aktivistipoliitikot, saattavat vihata teitä. He ovat sopeutuneet liberaalin systeemin vaatimuksiin, ja he ovat oppineet purkamaan negatiiviset tunteensa teihin, ts. siitä on muodostunut heille tapa. He saattavat nähdä teidät vastustajina / vihollisina, joita on koko ajan tukahdutettava. He ovat keskimäärin liberalismin tosiuskovaisia. Kuitenkin yläluokan liberaaleilla, jotka hallitsevat liberaaleja yhteiskuntia, on enimmäkseen toisenlainen psykologia ja toisenlaiset näkemykset.

Yläluokan liberaaleilla on keskimäärin vähemmän tunteellista kiintymystä ideologioihin, systeemeihin ja periaatteisiin. Se mikä antaa heille korkeaa statusta on todennäköisesti heidän mielestään hyvä; he eivät ole liberalismin tosiuskovaisia. Normaalien ihmisten päälle kaadetaan paljon moralisoivaa ja saarnaavaa sanomaa kansallissosialismin ja kommunismin pahanlaatuisuudesta (enemmän edellistä), mutta keskenään yläluokan liberaalit näkevät ne legitiimeinä, mutta epäonnistuneina systeemeinä, normaaleina vaihtoehtoina, jotka he voisivat vieläkin valita, jos haluaisivat. Jos he valitsisivat ne, he manipuloisivat ihmisten mielet suotuisiksi ja hyväksyviksi niitä kohtaan, kuten he ovat tehneet liberalisminkin kanssa. Korkean statuksen liberaaleilla on paisuteltu kuva itsestään, heistä tulee monin tavoin narsistisempia kun heidän statuksensa nousee. He tuntevat enemmän positiivisia tunteita ja heillä on positiivisempi minäkuva. He ovat keskimäärin ylimielisempiä ja liian optimistisia. He rikkovat todennäköisemmin sääntöjä ja ottavat itselleen todennäköisemmin luvattomia tai ansiottomia vapauksia ja etuoikeuksia. He huijaavat todennäköisemmin kokeissa ja testeissä, ja varastavat todennäköisemmin rahaa yhteisestä kassasta. He ovat välinpitämättömämpiä ja varomattomampia, ja aiheuttavat todennäköisemmin onnettomuuksia. He pakenevat todennäköisemmin onnettomuustilanteesta, jonka he itse aiheuttivat. He välittävät keskimäärin vähemmän niistä negatiivisista seurauksista, joita he aiheuttavat muille ihmisille. He tuntevat keskimäärin vähemmän empatiaa ja sympatiaa muita ihmisiä kohtaan. Heillä on suurempi taipumus nähdä ihmiset dehumanisoiduilla tavoilla, kuten numeroina, persoonattomina massoina, resursseina tai ihmisresursseina, tms. He tuntevat todennäköisemmin olevansa oikeutettuja erityiskohteluun. He tuntevat keskimäärin vähemmän negatiivisia tunteita tai niihin liittyviä tunteita, kuten kateutta, mustasukkaisuutta, katkeruutta, kaunaa, jne. (tämä vähentää heidän narsismiaan jossain määrin, ts. korkea status samanaikaisesti sekä lisää, että vähentää narsismia, mutta lisää sitä enemmän kuin vähentää). Heillä on keskimäärin vähemmän tarvetta parantaa negatiivisia tunteita tai alhaista itsetuntoa esim. vahingonilolla. Kun he vertaavat itseään sellaiseen henkilöön, joka kuuluu samaan luokkaan, mutta jolla hiukan korkeampi status, he tuntevat pienemmällä todennäköisyydellä negatiivisia tunteita, kuten kateutta, katkeruutta, kaunaa, epävarmuutta, tms., ja todennäköisemmin positiivisia tunteita. He esim. käyttävät todennäköisemmin korkeamman statuksen henkilöä positiivisena esikuvana (siten he ovat alttiimpia imitoimaan heitä ja sopeutumaan ajattelematta vallitseviin korkeamman eliitin normeihin ja vaatimuksiin).

Korkean statuksen liberaalit ovat vähemmän alttiita tuntemaan syyllisyyttä, katumusta tai häpeää kun he tekevät jotakin sosiaalisesti tai yhteiskunnallisesti kyseenalaista. Kun yläluokan liberaalit aiheuttavat toimillaan negatiivisia asioita omalle viiteryhmälleen, valkoisille tai suomalaisille, mutta eivät itselleen, he tuntevat tämän todennäköisemmin aitona uhrautuvaisuutena ja altruismina, uhrauksena korkeampien tavoitteiden ja periaatteiden puolesta, symbolisena uhrauksena, joka tuntuu aidolta uhraukselta. He tuntevat usein olevansa koko ihmiskunnan hyväntekijöitä tai muita ylevältä kuulostavia entiteettejä. Mitä tahansa he tekevät, he haluavat sille positiivisen emotionaalisen kuorrutuksen, ja he saavat sen lähes aina muilta valtansa takia. Riippumatta siitä kuinka irrationaalisia tai epäloogisia heidän ajatuksensa ovat, he saavat aina sosiaalisen vahvistuksen alaisiltaan. Yläluokan liberaalit hyötyvät rahallisesti ja vallan suhteen  yhteiskunnan huonontumisesta, joka aiheuttaa ongelmia tavallisille valkoisille / suomalaisille. Korkean statuksen vasemmistolaiset saavat maahanmuuttajista lisää sosiaalibyrokratioiden ja muiden byrokratioiden asiakkaita, ja lisää äänestäjiä vasemmistopuolueille. Korkean statuksen oikeistolaiset saavat maahanmuuttajista halpatyövoimaa ja enemmän asiakkaita kotimarkkinoiden yrityksille, esim. kauppakeskuksille ja tavarataloille. Nämä vasemmiston ja oikeiston tavoitteet ovat monilta osin päällekkäisiä. Yläluokan maahanmuutosta saamat hyödyt ja voitot ovat suuria ja konkreettisia joka päivä ja joka hetki, kun taas heidän kansansa maahanmuuttoon liittyvät ongelmat ja kärsimykset ovat suhteellisen kaukaisia, epäselviä ja vaimeita, ja ne pääsevät suhteellisen harvoin yläluokan jäsenten tietoisuuteen. Heillä ei ole kontaktia tavallisten ihmisten elämään ja he melkein kuin elävät toisella planeetalla. Lisäksi liberaalin systeemin vaatimukset liberaalista näkökulmasta ovat painavina heidän mielessään. He tuntevat olevansa vastuussa systeemin toiminnasta. Kun yläluokka sattuu olemaan tietoinen ihmisten maahanmuuttoon liittyvästä vastustuksesta ja tyytymättömyydestä, heillä on taipumus minimoida sen merkitys, ja sanoa itselleen ja keskenään, että ihmiset eivät tiedä miten systeemi toimii ja mitä se vaatii. Ihmisillä on monia keskenään ristiriitaisia vaatimuksia ja haluja, joita ei voi sovittaa yhteen, he esim. vaativat ja haluavat halpaa ruokaa ja vastustavat halpatyövoimamaahanmuuttoa, jonka avulla voidaan tuottaa halpaa ruokaa. Yläluokalla on parempi näköala systeemin yli ja he ymmärtävät sen vaatimukset ja toiminnot, joten heidän täytyy ratkaista ihmisten ristiriitaisuudet heidän puolestaan päättäväisellä toiminnalla. Systeemi ei voi odottaa, sitä täytyy ohjata oikeisiin suuntiin koko ajan. Jos ihmiset valittavat maahanmuutosta samalla kun he mutustavat maahanmuuttajien halpatyövoimalla tuotettua ruokaa, heidät täytyy manipuloida hyväksymään systeemin maahanmuutto median, kirjojen ja koulutuksen valheilla, vääristelyillä, salaamisilla, propagandalla, tms.; seka-asumisjärjestelyillä; auktoriteettien kehotuksilla ja symbolisilla esimerkeillä; työpaikkojen säännöillä, rangaistuksilla ja insentiiveillä; ylhäältä päin ohjattujen ja ostettujen kansalaisjärjestöjen toiminnalla; jne. Yläluokka ei likaa käsiään tässä likaisessa työssä, se jätetään ostetuille keskitason managereille. Yläluokan liberaaleille ei ole merkitystä sillä, että maahanmuuttajilla on vähäisempi älykkyysosamäärä; vähäisempi kouluttautumiskyky; vähäisempi tuottavuus; vähemmän rahaa ja varallisuutta; korkeampi rikollisuus; suurempi työttömyys; enemmän riippuvuutta sosiaaliturvasta; enemmän sosiaalisia ja työelämään liittyviä ongelmia; enemmän uskonnollista ja muuta radikalismia; huonommat standardit kaikilla elämänalueilla; jne. Korkean statuksen liberaalit saavat maahanmuuttajista lisää esim. kauppakeskusten asiakkaita, vaikka he olisivat sosiaaliturvan varassa eläviä pitkäaikaistyöttömiä, ja siten lisää voittoja, korkeamman statuksen, lisää kykyä eristää heidät oman politiikkansa negatiivisilta seurauksilta, ja lisää kykyä sulkea itsensä liberaaliin informaatiokuplaan.

Huomioikaa, että yläluokan liberaalit huijaavat, varastavat, välttelevät vastuuta, tekevät paatuneita tekoja, jne. jossain määrin toisenlaisista syistä kuin alaluokan henkilöt, jotka tekevät niitä myös enemmän kuin keskivertoihmiset. Alhaisen statuksen henkilöt tekevät niitä enemmän vähentääkseen negatiivisia tunteita ja nostaakseen itsetuntoa; korjatakseen "epäoikeudenmukaisuuksia"; jännityksen takia; saavuttaakseen paremman statuksen ja enemmän omaisuutta, joihin heillä on kova tarve; vähäisemmän impulssikontrollin takia; jne. Korkean statuksen liberaalit tekevät em. asioita enemmän ylimielisyyden ja röyhkeyden takia; sen takia, että he tuntevat olevansa niihin oikeutettuja; paisutellun minäkuvan takia; koska he ajattelevat, että "säännöt eivät koske minua, minä teen itse omat säännöt itselleni''; koska rajat sen suhteen mikä on minun ja mikä on sinun hämärtyy heidän mielissään; jne. Yläluokan liberaalit ovat useimmiten oman erikoisalansa ulkopuolella pintapuolisia, tietämättömiä ja tavallaan yksinkertaisia ihmisiä. He tietävät hyvin kuinka ihmisiä ja organisaatioita johdetaan, he ymmärtävät kuinka systeemi toimii ja heillä on työhönsä tarvittava erikoisosaaminen ja -tietous, mutta sen lisäksi heillä on vain pintapuolista ja ohutta, mutta laaja-alaista tietoa asioista. Yläluokan liberaalit eivät siis ole intellektuelleja. He voivat jutustella kevyesti melkein mistä tahansa asiasta, mutta eivät syvällisesti ja perusteellisesti. Heillä on yleensä kourallinen vahvoihin sosiaalisiin siteisiin perustuvia suhteita, ja paljon laaja-alaisia ja pinnallisia sosiaalisia suhteita, mutta kuitenkin sellaisia, jotka velvoittavat liberaaliin yhteistyöhön. Korkean statuksen liberaalit ovat kiireisiä ihmisiä, jotka elävät enimmäkseen nykyhetken vaatimuksissa, ja tekevät useimmiten nopeita intuitiivisia, ei syvällisesti pohdittuja, päätöksiä suhteellisen vähäisen informaation avulla. He ovat useimmiten hyviä ymmärtämään ja tekemään useita nopeatempoisia tehtäviä samanaikaisesti. Kun yläluokan liberaalit kokoontuvat yhteen suunnittelemaan suuria suunnitelmia maailman varalle, heistä tuntuu heidän oman maailmansa luonnollisena jatkumona siltä, että koko maailman tulisi olla liberaalin vallan alla, heidän valtansa alla. Pieni yksityiskohta tässä suunnitelmassa on se, että liberaalin systeemin informaation prosessointi; byrokraattiset toimenpiteet; konfliktienhallinta; poliittinen hallinta; rajattoman maailman luominen; samanlaisten tuotteiden kauppaaminen globaalisti samanlaisilla markkinoinneilla; jne. olisi helpompaa, jos kaikki maailman ihmiset ja kulttuurit sekoittuisivat samanlaisiksi ja keskenään vaihdettaviksi "harmaan rodun ja kulttuurin" jäseniksi, harmaaksi massaksi. Tämän takia korkean statuksen liberaalit tuntevat tekevänsä ihmiskunnalle palveluksen sovittaessaan ja sekoittaessaan etnisiä ryhmiä yhteen, ja sovitellessaan niiden välisiä ristiriitaisuuksia ja vastakohtaisuuksia. Monet ihmiset vastustavat tätä suoraan tai epäsuorasti, mutta yläluokan liberaalit ajattelevat tietävänsä paremmin, koska heillä on korkeampi ja laajempi näkökulma systeemiin, joten he tuntevat itsensä oikeutetuksi edistämään etnisten ryhmien sekoittumista "heidän todellisten intressiensä puolesta, heidän omaksi parhaakseen".

Tiedän käytännöllisen tiedon perusteella, kuinka korkean statuksen liberaalit ajattelevat. Ymmärrättekö te nyt, että ei ole olemassa pahantahtoisia salaliittoja, joita johtavat pälyilevät, käsiään yhteen hankaavat ja hiljaa itsekseen hihittävät koukkunokkaiset juutalaiset, joiden ainoa palava motiivi on tuhota valkoinen rotu? Anti-juutalainen ajattelu on haitallista, koska se sulkee teidät teidän itsenne muodostamaan emotionaaliseen vankilaan. Te reagoitte viimeisimpään liberaalin juutalaisen loukkaukseen. Sen sijaan teidän tulisi opiskella sitä miten systeemi toimii, jotta te voitte analysoida ja ymmärtää sitä ja vaikuttaa siihen, saavuttaa todellista rakentavaa ja tuottavaa valtaa.

Te siis haluatte valtaa. Sen mahdollistamiseksi teidän on tiedettävä ensin mitä se ei ole, ja sitten mitä se on. Anti-juutalaiset kirjoittajat näyttävät ajattelevan, että jos he paljastavat pitkän listan siitä millaisia heikkoja ja vahvoja suhteita kullakin henkilöllä on, ja kuka on antanut rahaa tai tukea kenelle, valta on paljastettu, oletettavasti kokonaisuudessaan. Tätä he tekevät lähes eksklusiivisesti liberaaleille juutalaisille, eivät liberaaleille valkoisille tai muille etnisille ryhmille. Anti-juutalaiset eivät nähtävästi koskaan analysoi yksittäisten tai kollektiivisten juutalaisten suhteiden merkitystä liberaalin systeemin laajemmassa funktionaalisessa kontekstissa, joten heillä ei ole keinoa tietää niiden todellista tarkoitusta ja merkitystä. Jos esimerkiksi joku tekee listan henkilö X:n vahvoista ja heikoista sosiaalisista suhteista (Edelliset ovat vähälukuisempia ja tärkeämpiä vahvojen ryhmäsiteiden ja -toimintojen muodostamisessa, jälkimmäiset ovat lukuisampia, irtonaisempia, vaihtuvampia ja laajemmalle ulottuvia, ja siten tärkeämpiä muodostettaessa hajautunutta ja laajaa yhteiskunnallista valtaa. Nämä voivat vahvistaa vastavuoroisesti toisiaan.), X voi näyttää paperilla todella vaikutusvaltaiselta henkilöltä. Mutta jos analysoidaan X:n suhteiden funktiot liberaalin systeemin kontekstissa, ja verrataan niitä muihin suhdeverkostoihin liberaalissa yhteiskunnassa, paljastuu todennäköisimmin, että X:n valta on keskitien tavallista valtaa ja vaikutusvaltaa. Anti-juutalaiset tekevät suuren numeron esimerkiksi siitä, että juutalaiset miljardöörit rahoittavat vasemmistolaisia organisaatioita, poliittisia puolueita ja ryhmiä. Tämä on normaali menettely liberaalissa systeemissä. Kaikki miljardöörit ja merkittävät multimiljönäärit ostavat ja rahoittavat illusorista oppositiota, kuten muitakin merkittäviä kollektiivisia ryhmiä. Kansainväliset pankkiirit ovat kontrolloineet vasemmistolaisia ja muita oletettuja oppositioryhmiä Yhdysvalloissa jo 1900-luvun alusta lähtien.

Mitä valta sitten on? Valta on mm. vanhustenhoitoa, terveydenhuoltoa, suuria eläkerahastoja, sosiaaliturvabyrokratiaa, moottoreiden tuotantoa, ruuan tuotantoa, öljykauppaa, asekauppaa, laittomien huumeiden kauppaa, poliittisia puolueita, osakemarkkinoita, koulutusta, jne. Valta on yhteiskunnan toimintoja, ja ne jotka kontrolloivat ja ohjaavat yhteiskunnan toimintoja, hallitsevat yhteiskuntaa. Koska te ette kontrolloi ja ohjaa juuri mitään yhteiskunnan toimintoja kollektiivisesti, teillä ei ole juuri ollenkaan valtaa. Voitte puhua täällä vaikka maailmanloppuun saakka, mutta se ei lisää teidän valtaanne juuri ollenkaan. Esim. vasemmistolaiset ovat kietoutuneet suuressa määrin mukaan vanhustenhoitoon, terveydenhoitoon, sosiaalibyrokratiaan, opetukseen, ammattiliittoihin, jne., ja siten heillä on laajaa yhteiskunnallista valtaa. Suurpankkiirit ovat monin tavoin mukana melkein kaikissa yhteiskunnan merkittävissä toiminnoissa, ja siten heillä on valtavasti valtaa. Ruuan tuotanto on kollektiivisesti suuri tuotannonala, joten niillä, jotka hallitsevat sitä on paljon valtaa. Jne. Te saatatte sanoa: "Vanhustenhoito? Rollaattorit huristavat hiljaa läpi käytävien. Se on niin erittäin tylsää. En halua tietää siitä mitään." No, teillä on väärä tapa nähdä se. Jos te näette sen systeeminä, jossa on toimintoja, se voi olla yhtä kiinnostava kuin esim. laiton huumekauppa. Jos te ette ole kiinnostunut systeemeistä ja niiden funktioista, se merkitsee modernissa yhteiskunnassa sitä, että te ette ole kiinnostunut vallasta, ja joku muu päättää teidän puolestanne mm. maahanmuuttopolitiikan. Teidän mielenne pelaa teidät silloin ulos valtapelistä. Sillä aikaa kun te puhutte täällä kuvitteellisista tulevaisuuden imperiumeista, suomalainen vasemmistolainen poliitikko esim. analysoi juuri äskettäin  blogissaan tutkimusten avulla suomalaista julkista sektoria ja vertasi sitä muiden Euroopan maiden julkisiin sektoreihin, ja, ei mitenkään yllättäen, tuli siihen tulokseen, että suomalainen julkinen sektori on halpa ja tehokas. Tämä on monin tavoin poliittisesti vääristynyt lopputulos, mutta hänellä on merkittävää valtaa Suomessa, ja hänen blogikirjoituksensa kertovat miksi. Hän ymmärtää liberaalin systeemin toimintaa, pystyy analysoimaan sitä ja tekemään sen pohjalta päätelmiä, yhteenvetoja ja toimenpide-ehdotuksia. Vasemmistolaiset poliitikot ja muut vasemmistolaiset vaikuttajat puhuvat tähän samaan tapaan keskenään ja yleisöilleen.

Niille, joilla on valta Suomessa, maahanmuuton aloittaminen vaati vain ilmoituksen siitä, että se alkaa. Heidän sanansa riittivät, he eivät tarvinneet maahanmuutosta julkisia keskusteluja ja  demokraattisia äänestyksiä, heidän ei tarvinnut kysyä ihmisten mielipidettä, eikä heidän tarvinnut välittää maahanmuuton seurauksista. Se oli vain heidän laajentumaan pyrkivän kotimaan valtapolitiikan eräs haara ja jatke, sen luonnollinen seuraus. Vanhustenhoitovalta, pankkiirien valta, ruuantuottajien valta, kauppakeskusten omistajien valta, sosiaalibyrokratioiden valta jne. avasivat meidän ja teidän rajanne.

Joten mitä teidän tulisi tehdä? Mikä on tärkeintä vallan hankkimisessa? Liberaalin systeemin universaali kieli on taloustiede. Kaikkea liberaalissa systeemissä arvioidaan, ymmärretään, analysoidaan ja ohjataan talouden avulla. Teidän ei pidä redusoida kaikkea taloudeksi, mutta teidän täytyy ymmärtää sitä. Jos sinä olet keskimääräinen henkilö, sinun nettoarvosi systeemille koko elämän aikana on muutama miljoona dollaria; rikollisuutta ja rikollisuuden estämisen hyötyjä ja haittoja lasketaan taloudellisesti; se mitä tutkimusta tehdään, päätetään rahoituksen virroilla; uusia maita raivataan ruuantuotantoon kehitysmaissa niiden halpojen tuotantokustannusten, edullisten kuljetuskustannusten ja kasvavasta maailman väestöstä odotettavissa olevien voittojen takia; jne. Teidän on ymmärrettävä sellaisia taloudellisia käsitteitä kuin suhteellinen etu, vaihtoehtoiskustannus, tuotantomahdollisuuksien käyrä, erikoistumisen hyödyt, asymmetrisen informaation ongelma (esim. sitruunat käytettyjen autojen kaupassa), päämies-agentti ongelma, hintojen joustavuus tai joustamattomuus, rajahyöty, indifferenssikäyrä, korvattavuuden aste, jne. Teidän on ymmärrettävä behavioristisen taloustieteen psykologiset korjaukset homo economicus -teoriaan. Mikrotaloustiede on tärkein taloustieteen ala, johon tavallaan sisältyvät muut taloustieteet. Suosittelen esim. seuraavia kirjoja, suodattakaa niistä mielessänne liberaali puolueellisuus pois: Michael Parkin, Microeconomics; Paul R. Krugman ja Maurice Obstfeld, International Economics, Theory and Policy; ja David R. Just, Introduction to Behavioral Economics. Ne ovat johdatuksia kyseisille aloille ja niiden ymmärtämiseen ei tarvita juuri ollenkaan matematiikkaa. Jotta ymmärtäisitte vallan kehittymistä, erilaisia vallan muotoja, vallan eri mahdollisuuksien horisontteja, vallan leviämistä eliitiltä ihmisten mieliin, kehoihin ja toimintoihin, jne., suosittelen esimerkiksi seuraavia kirjoja. Michel Foucault: Security, Territory and Population; The Birth of Biopolitics; The Foucault Effect; Discipline and Punish; Abnormal; Psychiatric Power; The Birth of the Clinic; Power/Knowledge; Society Must Be Defended; jne. Pierre Bourdieu: State Nobility; Homo Academicus; The Field of Cultural Production; Language and Symbolic Power; jne. Tämä on hyvä alku. Seuraava kirjoitus kertoo sen mistä teidän tulee pyrkiä eroon:

http://www.breitbart.com/big-government/2014/08/12/study-you-have-near-zero-impact-on-u-s-policy/

Sivun näyttöjä yhteensä

Lukijat

Blogiarkisto