Hiljaista Pohdintaa

Hiljaista Pohdintaa

tiistai 24. maaliskuuta 2015

Emouskomus ja tarrautuminen poliittisiin näkemyksiin (edit)

Eräs perussuomalaisten emouskomuksista
Miksi ihmiset tarrautuvat poliittisiin näkemyksiinsä? Siihen on useita poliittisia, sosiaalisia ja psykologisia syitä, mutta käsittelen tässä kirjoituksessa yhtä tärkeää syytä.

Olette ehkä osallistuneet poliittisiin väittelyihin, ja huomanneet, että ihmisten poliittisten näkemysten muuttaminen on hidasta ja vaikeaa. Rationaaliset perustelut riittävät vain harvoin. Rationaalisten perustelujen yhdistäminen emotionaaliseen suostutteluun parantaa tilannetta, mutta tulokset ovat silti suhteellisen vähäisiä ja muutoksilla on taipumus tapahtua hitaasti ja/tai vaiheittain, ehkäpä joidenkin repivien emotionaalisten uutistapahtumien auttamana. Muutoksilla on myös taipumus jäädä usein osittaisiksi. Tärkeää hitausvoimaa tässä prosessissa voidaan nimittää emouskomukseksi. Melkein jokaisen henkilön poliittisella näkemyskirjolla on joko taipumus kummuta emouskomuksesta, tai emouskomus tekee muut siihen liittyvät poliittiset näkemykset hyväksyttäviksi ja oikeutetuiksi, tai suhteellisen vähämerkityksellisiksi emouskomuksen seuralaisiksi. Henkilön poliittisia näkemyksiä voidaan useimmiten muuttaa vain muuttamalla emouskomusta tai siirtämällä sen kohdetta yhdestä poliittisesta puolueesta toiseen poliittiseen puolueeseen. Ihmisillä on joskus taipumus joko salata emouskomus tai puhua siitä vain harvoin ja osittain, yleensä joidenkin emotionaalisten tapahtumien seurauksena. Tästä huolimatta emouskomus vaikuttaa koko ajan taustalla henkilön kaikissa poliittisissa kannanotoissa. Poliittiseen puolueeseen tai suuntaukseen liitetty emouskomus voi vaihdella lähes paikkansapitävästä täysin paikkansapitämättömään; useimmiten emouskomuksen mielikuva on tärkein ja se on vähintäänkin suurelta osin paikkansapitämätön, ts. se on enemmän tai vähemmän ristiriidassa poliittisen ryhmän todellisuuden ja/tai laajemman kokonaisuuden kanssa. Emouskomukseen liittyy useimmiten tietämättömyyttä, vääristelyä, itsepetosta tai emotionaalisuuden värittämää sokeutta, jotka estävät henkilöä näkemästä omaan puolueeseensa tai poliittiseen suuntaukseensa liittyviä tosiasioita; saavat henkilön muuttamaan ne mielessään todellista positiivisemmiksi tai enemmän omien näkemysten mukaiseksi, tai olemaan välittämättä niistä tai jättämään ne huomiotta. Emouskomus on suurelta osin emotionaalinen. Kaikkien puolueiden lähes kaikilla jäsenillä on emouskomuksia. Emouskomuksia voi olla yksi tai useampi, mutta ne eivät koskaan kata kaikkia puolueen tai poliittisen liikkeen kannattamia asioita. Puolueen tai poliittisen liikkeen sisäiset emouskomukset voivat olla keskenään ristiriitaisia ja yhteensopimattomia. Muutamia käytännön esimerkkejä:

a) Väittelin aikojen kuluessa erään kokoomuslaisen kanssa Eu:n kehittymisestä kohti Euroopan laajuista byrokraattista sosiaalivaltiota; Eu:n miljardituista kansainvälisille suurpankeille ja konkurssimaille; kehitysavusta; maahanmuuton haitoista; kokoomuslaisten hallitusten veronkorotuksista ja byrokratian lisäämisistä; jne. Kommenttini olivat sellaisia, että niiden olisi voinut olettaa vaikuttavan positiivisesti kokoomuslaiseen henkilöön. Sain kuitenkin suhteellisen vähän vastakaikua näkemyksilleni. Erään emotionaalisen tapauksen yhteydessä kokoomuslainen purkautui. Hän kertoi joistakin traumaattisista kokemuksistaan ja siitä kuinka hänen vanhempansa olivat opettaneet hänelle tiukasti ja toistuvasti, että hänen (ja implisiittisesti kaikkien muiden) on tehtävä työtä, tultava toimeen omillaan, oltava oma-aloitteinen, eikä hän saa koskaan ottaa vastaan sosiaalitukea tms. sellaista nöyryyttävää ja alentavaa apua. Tämä on hänen emouskomuksensa, jonka hän mielikuvissaan yhdistää positiivisesti Kokoomukseen ja jonka kautta hänen muut kokoomuslaiset näkemyksensä saavat hyväksyntänsä. Hänelle riittää, että emouskomus liittyy mielikuvatasolla Kokoomukseen, ts. häntä ei haittaa se, että Kokoomus toimii käytännön politiikallaan jatkuvasti monin tavoin hänen emouskomustaan vastaan. Hän tarrautuu niihin kokoomuslaisiin murusiin, jotka vahvistavat hänen emouskomuksensa, ja jättää huomiotta, on välittämättä tai antaa sormien läpi katsotun hiljaisen hyväksyntänsä niille monille kokoomuslaisille asioille, jotka ovat hänen emouskomustaan vastaan. Hän muuttaa poliittista suuntaustaan todennäköisesti vain jos emouskomus voidaan mielikuvissa siirtää paremmin johonkin muuhun puolueeseen tai, joka on vaikeampaa, muuttamalla hänen emouskomustaan. Emouskomuksensa kautta hän tuntee inhoa, vastenmielisyyttä ja ehkä vihaakin vasemmistoliittolaisia, keskustalaisia, perussuomalaisia, sosiaalidemokraatteja, jne. kohtaan, koska ne eivät mielikuvissa yhdisty riittävästi tai ollenkaan emouskomukseen. Hänen emouskomuksensa on voimakkaan emotionaalinen. Kaikilla sellaisilla hänen kanssaan käydyillä poliittisilla keskusteluilla, jotka eivät käsittele emouskomusta, on taipumus valua vaikuttamisen kannalta suurimmalta osin tai kokonaan hukkaan.

Toinen esimerkki kokoomuslaisesta emouskomuksista liittyy mielikuviin moderniudesta, edustavuudesta, (sisällyksettömästä) dynaamisuudesta ja hienojen seurapiirien viehätyksestä. Tämän emouskomuksen sisällön uskotaan säteilevän positiivista vaikutusta ja korkeaa statusta Kokoomuksen kannattajaan.

Kolmas esimerkki kokoomuslaisista emouskomuksista liittyy mielikuviin henkilökohtaisen verotuksen minimoimisesta, tarkemmin määrittelemättömästä vapaudesta ja vivahduksesta libertaarisuutta.

Jne.

b) Kun Vasemmistoliiton poliitikot kirjoittavat päivityksiinsä ja blogeihinsa ihmisoikeuksista, maahanmuutosta, arkipäiväisistä poliittisista tapahtumista, budjeteista, uutisiin liittyvistä asioista, tms. heidän kannattajansa ilmaisevat eri tavoin melko laimeasti ja automaattisesti kannatuksensa. Kannattajat heräävät eloon hurraamaan, kiittämään vuolaasti ja ylistämään poliitikkoa aina kun poliitikko kertoo järjestäneensä tai olleensa mukana järjestämässä kannattajilleen jotain pientä etua, korotusta tukiin, ilmaista palvelua, ilmaista ruokaa, tms. Vasemmistoliiton poliitikkojen harjoittama kannattajien lahjominen on kaikista puolueista läpinäkyvintä ja suorinta, ja tapahtuu pienimmillä lahjuksilla. Vasemmistoliiton poliitikot voivat kierrättää samoja lahjuksia useampaan kertaan; ensin Vasemmistoliiton poliitikko on mukana järjestämässä etua kannattajilleen, seuraavana vuonna se leikataan pois, ja taas parin vuoden päästä sama poliitikko on järjestämässä saman edun uudelleen kannattajilleen. Tällä tavalla lahjontaa voidaan harjoittaa monta kertaa ilman, että kannattajille maksettavien lahjusten kokonaismäärä juurikaan nousee. Vasemmistoliiton kannattajien tyypillinen emouskomus menee suunnilleen seuraavalla tavalla: "Herrat / kapitalistit ryöstävät kaikki meille kansalaisille kuuluvat rahat ja etuudet. Se on epäoikeudenmukaista, rikollista ja väärin, ja sen korjaamiseksi tarvitaan tasa-arvoa. Minä tunnen suurta kaunaa ja katkeruutta herroja ja kapitalisteja kohtaan. Kaikki ilmaiset rahat, etuudet ja palvelut, joita valtio ja kunnat antavat meille ovat oikeudenmukaisia hyvityksiä meitä kohtaan tehdyistä vääryyksistä. Mikään määrä meille annettavia ilmaisia rahoja, etuuksia ja palveluja ei riitä hyvittämään meitä kohtaan tehtyjä rikoksia. Kaikki meille annettavat ilmaiset hyvät ovat oikeudenmukaisia ja kohtuullisia korvauksia vääryyksistä. Kunhan vasemmistoliittolaiset poliitikot antavat meille säännöllisesti haluamaamme hyvää, me annamme heille muissa asioissa automaattisen tukemme riippumatta siitä mitä he sattuvat kannattamaan. Oikeastaan emouskomuksen ulkopuoliset asiat eivät kiinnosta minua juuri ollenkaan."

c) Perussuomalaisten kannattajien emouskomukset liittyvät useimmiten vaihtelevassa määrin tai vaihtelevissa kombinaatioissa maahanmuuttoon, konservatiivisuuteen, Euroopan unioniin, yrittäjyyteen, työntekijöiden etuihin, julkisiin palveluihin, vapauksiin (sananvapaus, oikeus omistaa aseita, poliittiset vapaudet, vapaus elää niinkuin tahtoo ilman byrokraattista ohjausta, jne.), byrokratian vähentämiseen, tms. Perussuomalaisten emouskomusten kirjo on laaja.

d) Vihreiden emouskomukset liittyvät tasa-arvoisuuteen; valtion ja kuntien hyvyyteen, luonnonsuojeluun; "suvaitsevaisuuteen"; kuvitelmiin itsestä hyvänä, auttava, välittävä ja moraalisena ihmisenä; sivistykseen; tms.

Jokaiselle puolueelle on kehittynyt oma emouskomuslokeronsa, ja ne poikkeavat mielikuvatasolla paljon tai jopa radikaalisti toisistaan, paljon enemmän kuin puolueiden käytännön politiikat poikkeavat toisistaan. Puolueet myös markkinoivat itseään useimmiten emouskomuksillaan implisiittisesti tai eksplisiittisesti enemmän kuin käytännön politiikallaan.

Ehdotan lukijoille lopuksi, että he havainnoisivat itsestään ja muista seuraavat asiat:

1) Mikä on sinun poliittinen emouskomuksesi?

2) Kuinka paljon sinä tiedät puolueesi toiminnasta emouskomukseen liittyen ja kuinka paljon emouskomuksen ulkopuolisista asioista? Vertaa näitä tietomääriä toisiinsa.

3) Kuinka paljon sinä katsot läpi sormiesi, et välitä, et huomioi, vääristelet positiiviseen suuntaan tms. puolueesi toimintaa emouskomuksen ulkopuolella.

Ja lopuksi:

4) Minkälaisia emouskomuksia ja niihin liittyviä prosesseja näet oman puolueesi ja muiden puolueiden kannattajien keskuudessa?

***

Ps. Emouskomus voi olla myös sellainen, että ei luota mihinkään puolueeseen, tai kokee olevansa puolueiden ulkopuolella. Tästä huolimatta emouskomukseen liittyy useimmiten pysyviä tai melko pysyviä tärkeinä pidettyjä asioita ja tavoitteita.

maanantai 9. maaliskuuta 2015

Ihmisten riippuvuus median ajanvietteestä

Sammakot nauravat medialle
Professori Bruce Charlton on julkaissut valaisevan ja kekseliään mediaa käsittelevän minikirjansa 'Addicted to Distraction' internetissä.

Teen siihen muutaman varauksen. Media on osa löyhästi ja multilateraalisesti koordinoitua liberaalia kansainvälistä järjestelmää. Viime kädessä kansainväliset suurpankit, jotka ohjaavat liberaalia globaalia taloutta, ohjaavat sumean logiikan rajoissa, ja monin pienin ja suurin keinoin myös mediaa. Mediat pyrkivät melko selkeästi määriteltyihin liberaaleihin ideologis-käytännöllisiin tavoitteisiin, jopa siinä määrin, että ne menevät todennäköisesti mieluummin konkurssiin kuin muuttavat linjaansa. Liberalismi on väline pyrkimyksissä kohti globaalia valtajärjestelmää, ja se voidaan milloin tahansa korvata toisella ideologialla, jos siitä on enemmän hyötyä valtatavoitteiden kannalta. Ideologiat ovat vaihtuvia, valtatavoitteet ovat pysyviä. Median toimittajien ajattelu voi olla yhtä paljon median 'soseuttamaa' (käyttääkseni professori Charltonin termiä) kuin muidenkin kansalaisten, mutta heillä on silti takataskussaan ideologis-käytännölliset tavoitteet kompassina antamassa pysyvää suuntaa, suurempi lintuperspektiivi yhteiskuntaan, ja sisäpiirinäkemys median toimintaan, ajatteluun ja motiiveihin. Nämä vähentävät heidän illuusioitaan ja mahdollistavat osaltaan manipulaation virran kulkemisen enemmän mediasta kansalaisiin päin kuin toisin päin. Bruce Charlton suosittaa mediariippuvuuden parantamiseksi luopumista suurimmalta osin median seuraamisesta ja vetäytymistä yksinäisyyteen. Suosittelen median seuraamisen vähentämistä ja suurempaa valikoivuutta, ja todellisen elämän sosiaalisten suhteiden vahvistamista ja lisäämistä (median pseudosuhteilla on taipumus syrjäyttää todelliset sosiaaliset suhteet). Joten varatkaa itsellenne kohtuullisesti aikaa, hyvää kahvia ja jotain pientä naposteltavaa, ja nauttikaa professori Charltonin minikirjasta:


http://addictedtodistraction.blogspot.co.uk/

***

Jonathan Haidt, Moral Foundations:

http://www.moralfoundations.org/

***

Professori Michael Sandelin 10-osainen luentosarja 'Justice' Harvard yliopistossa:

https://www.youtube.com/watch?v=kBdfcR-8hEY

sunnuntai 1. maaliskuuta 2015

Suomi, Nato ja Venäjä (edit)

Olen ollut jo melko kauan miedosti Naton kannattaja sen takia, että Nato on rationaalinen vakuutus Venäjän potentiaalisen uhkan varalle. Venäjän hyökkäys ja sotilaallinen toiminta Ukrainassa vahvisti tätä näkemystä. Viime aikoina olen havainnut tiedotusvälineissä seuraavanlaista informaatiota:

a) Ylen esittämän dokumentin "Venäläiset valtaajat" mukaan Venäjän poliittiset johtajat ja ylin virkamiehistö ryöstävät systemaattisesti ja sallivat suojeluksessaan olevien ryhmien ryöstää systemaattisesti venäläisiä yritysjohtajia, tavallisia kansalaisia ja muita henkilöitä. Edes yritysjohtajien miljardiomaisuus, ryöstöihin varautuminen ja poliittinen vaikutusvalta / poliittiset suhteet eivät suojaa heitä ryöstöiltä. Monet venäläiset yritysjohtajat ovat joutuneet syyttöminä vankilaan, joutuneet pakenemaan ulkomaille tai tulleet tapetuiksi. Edesmennyt Venäjältä paennut Boris Berezovsky arvioi, että puolet Venäjän omaisuudesta on vaihtanut tällä tavoin omistajaa. Voimme päätellä tästä seuraavaa: 1) Venäjän johtajat eivät välitä edes omasta kansastaan, josta seuraa loogisesti, että he suhtautuvat meihin ja meidän kohtaloomme vieläkin negatiivisemmin. Ja yleisesti, kun Venäjän johtajat suhtautuvat sillä tavalla tavalla omiin kansalaisiinsa, he suhtautuvat vielä negatiivisemmin ulkopuolisiin kansoihin. 2) Venäjän johtajat ryöstävät omaisuutta osaavilta ja tuottavilta venäläisiltä ja siirtävät ne useimmiten osaamattomiin ja tuottamattomiin käsiin. Ryöstäjät saavat lyhyen tähtäimen paikallista hyötyä, mutta tuhoavat pidemmällä aikavalillä ja laajemmassa mittakaavassa Venäjän taloutta. Mitä enemmän venäläisiä on ryöstetty ja mitä huonommin Venäjän taloudella sen takia menee, sitä suurempi on Venäjän taloudellis-poliittinen paine laajentaa ryöstämistä ulkomaille. Tämä on yksi Venäjän imperiumin merkittävistä motiiveista. 3) Venäjä pitää ryöstämistään ja kovia keinojaan normaalina suhtautumisena, ja projisoi sen ulkopuolisiin. Venäjä näkee suurimmalta osin sen takia ulkopuoliset kansat vaarallisina ja salakavalina (salakavalina, koska ne ilmiselvästi onnistuvat salaamaan vaarallisuutensa paremmin kuin venäläiset), jotka täytyy neutraloida, valloittaa tai asettaa dominoinnin alle ennenkuin ne ehtivät piirittää Venäjän ja dominoida sitä, tai ehkä jopa hyökätä Venäjälle. Venäjä näkee kansainvälisen talouden ja politiikan usein nollasummapelinä, jossa on pelkästään voittajia ja häviäjiä, dominoijia ja alistettuja. Venäjä näkee vain suhteellisen vähän mahdollisuuksia kaikkia osapuolia hyödyttävään yhteistyöhön tai rauhanomaiseen rinnakkaineloon. Jokainen rationaalinen havainnoitsija ymmärtää, että Suomi tai Eesti eivät tule koskaan hyökkäämään Venäjälle, olivatpa ne Naton jäseniä tai eivät. Suomi ja Eesti pyrkivät puolustuksellisiin järjestelyihin, joiden tarkoitus on estää sota ennalta. Suomen ja Eestin etujen mukaista on, että Venäjä on vakaa, kansalaisilleen turvallinen ja taloudellisesti menestyvä toimija, jonka kanssa voidaan käydä kauppaa ja tehdä yhteistyötä. Venäjän rajanaapureihinsa ja Natoon liittämät uhkakuvat ovat keinotekoisia, tarkoitushakuisia ja liioiteltuja.

Monissa maailman diktatuureissa ulkomaiset miljardöörit ovat arvostettuja ja hyvin kohdeltuja vieraita, kunhan he maksavat lahjuksensa poliittisille päättäjille (tavallaan paikalliset "veronsa"). Venäjällä samaa kohtelua ei suoda edes venäläisille miljardööreille, puhumattakaan tavallisista venäläisistä. Venäjä kuuluu maailman korruptoituneimpien valtioiden joukkoon. Se liittyy ryöstämiseen ja lisää entisestään periaatteetonta ja moraalitonta saalistusmentaliteettia.

Tätä kirjoitettaessa "Venäläiset valtaajat" dokumentilla on katseluaikaa jäljellä 24 päivää (kesto 59 minuuttia):

http://areena.yle.fi/tv/2475667

Lisäys; juuri äskettäin Ylen ohjelmistoon ilmestyi dokumentti "Putinin oma tie", joka täydentää edellistä dokumenttia. Tätä kirjoitettaessa katseluaikaa on jäljellä 28 päivää (kesto 53 minuuttia):

http://areena.yle.fi/tv/2654308

b) Venäjän poliittisen johdon alaisuudessa toimivien poliittisten ja sotilaallisten asiantuntijoiden keskuudessa on yleistynyt ja muuttunut normaaliksi puhe, jossa vaaditaan Venäjän imperiumin laajentamista; vaaditaan valmistautumista sotaan Euroopan maiden kanssa; ja uhkaillaan Venäjän naapurimaita. Venäjän poliittiset johtajat puhuvat samalla lailla. Tämä kertoo Venäjän poliittisen johdon ja virkamiesten mielenlaadusta, keinoista, tavoitteista ja suhtautumisesta. Esimerkkejä:

http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2015013019117819_ul.shtml

http://www.verkkouutiset.fi/ulkomaat/duuma_kirje-32029

http://mobile.reuters.com/article/idUSBREA2I1J620140319?irpc=932

http://www.verkkouutiset.fi/ulkomaat/dugin%20rajamaat-19270

c) Venäläinen oppositiopoliitikko Boris Nemtsov ammuttiin kuoliaaksi 28.2. Venäjällä on murhattu monta oppositiopoliitikkoa ja Venäjän hallinnon kanssa vastakkain joutunutta henkilöä. Putinin hallintoa pidetään yleisesti todennäköisimpänä Nemtsovin murhaajana. Putinin hallinto valvoo ja ohjaa Nemtsovin murhatutkimuksia, joten on todennäköistä, että murhaajaa ei joko koskaan saada kiinni tai syytteeseen asetetaan vain välikappaleina toimineita suorittavan tason henkilöitä (esim. palkkamurhia tekeviä rikollisia) tai syytteeseen joutuvat Putinin hallinnon kannalta sopivat syntipukit. Venäjän hallinto on perinyt KGB:n keinovalikoiman ja tietouden, kehittänyt niitä huomattavasti ja laajentanut niitä vastaamaan kaikkia nykyajan vaatimuksia. Venäjän salaisella palvelulla on palveluksessaan salamurhaajia, tiedemiehiä eri aloilta, internet hakkereita, internet trolleja, lavastettuja ryhmiä, vaikutusvaltaisia suhdeverkostoja, 'hyödyllisiä idiootteja', vakoojia, ilmiantajia, mediatoimittajia, jne. Venäjän salaisella palvelulla on paljon eri lähteistä saatuja resursseja. Venäjän hallinto on niin kova ja häikäilemätön, että se pystyy halutessaan järjestämään venäläisten tai ei-venäläisten murhia. Tämä sama suhtautuminen ja nämä samat keinot näkyvät muutettavat muuttaen myös Venäjän ulkopolitiikassa.

http://www.bbc.com/news/world-europe-31669061

http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2015030119282064_ul.shtml

http://www.politico.com/magazine/story/2015/02/sergei-magnitsky-murder-114878_full.html#.VPNcwC40fNX

d) Venäjällä on käytössään sekä palkattuja, että vapaaehtoisina eri syistä toimivia trolleja. Näitä on näkynyt melko pitkään Suomenkin internet -sivustoilla. Viime aikoina on alkanut näkyä trolleja, jotka uhkaavat avoimesti suomalaisia sodalla. Riippumatta siitä ovatko trollit jonkin tahon palveluksessa vai tavallaan itsenäisiä toimijoita, heidän näkemyksensä ja asenteensa valuvat ylemmiltä venäläisiltä tahoilta eri kanavia pitkin heille. Trollit voisivat ihan yhtä hyvin levittää sellaista propagandaa, että Venäjä haluaa vain rauhaa, Venäjä on syytön uhri, Venäjää syytetään perusteettomasti, vain ei-venäläiset ovat sodanhimoisia, jne., mutta he valitsevat silti suomalaisten uhkaamisen sodalla. Koska trollien suhtautuminen ja asenteet ovat riippuvaisia ylemmistä tahoista, ne toimivat heikkona ja epäsuorana signaalina siitä minkäläisia asenteita, ajatuksia ja suhtautumistapoja Venäjän johtajilla on.

Näiden syiden takia Venäjä on muuttunut ja muuttumassa vaarallisemmaksi. Suomalaisten on oman turvallisuutensa takia suotavaa liittyä Natoon, ja Natoon liittymisestä on tehtävä on suurempi prioriteetti. Venäjä rekisteröi Suomessa asuvia venäläisiä ja tulee todennäköisesti käyttämään heitä poliittisena vipuvartena, kiristyksen välineinä ja tekosyinä erilaisille toimenpiteille ja operaatioille. Siksi venäläisten maahanmuutto on pyrittävä lopettamaan ja venäläisiä on alettava kannustamaan paluumuuttoon Venäjälle tai muualle ulkomaille, jossa he ovat pienempi turvallisuusriski kuin rajamaa Suomessa. Natolle on koottava yhteinen kannatus kaikista puolueista. Jokaisella Natoa kannattavalla henkilöllä on velvollisuus pyrkiä muuttamaan oman puolueensa kannattajia ja jäseniä Nato-myönteisempään suuntaan. Monet ihmiset suhtautuvat kriittisesti Natoon ja Usan politiikkaan, myös minä, mutta nykyisessä tilanteessa turvallisuustekijät ovat niin merkittäviä, että kritiikki kannattaa jättää vaa'assa vähempiarvoiseksi.

***

Kiina on Ylen dokumentin "Kiinalainen uhkapeli" mukaan ottanut liikaa velkaa, rakentanut liikaa, investoinut kannattamattomasti, jne., joten on mahdollista, että Kiinan talous romahtaa jossain vaiheessa tulevaisuudessa. Venäjän talous on monin tavoin kytköksissä Kiinan talouteen. Jos Kiinan talous luhistuu, se vie Venäjän talouden mukanaan taloussyövereihin. Syvässä taloudellisessa kierteessä oleva Venäjä saattaa muuttua ulkopoliittisesti vielä nykyistäkin aggressiivisemmaksi. Tätä kirjoitettaessa  dokumentilla on katseluaikaa jäljellä neljä päivää (Kesto 49 min.):

http://areena.yle.fi/tv/2385868

Sivun näyttöjä yhteensä

Lukijat

Blogiarkisto