Hiljaista Pohdintaa

Hiljaista Pohdintaa

sunnuntai 31. toukokuuta 2015

Valkoisten etuoikeudet ja rasismi (edit)

Valkoisten etuoikeudet + rasismi (white priviledges + racism)? Huijaus, jolla taloudellisesti etuoikeutetut valkoiset luokat levittävät syytöksen etuoikeuksista kaikkien valkoisten keskuuteen, myös köyhimpien valkoisten keskuuteen, ja oikeastaan eniten köyhimpien valkoisten keskuuteen. Köyhät valkoiset ovat tyytymättömimpiä; he esittävät eniten syytöksiä etuoikeuksista etuoikeutetuille valkoisille; he esittävät suurimpia poliittisia vaatimuksia tilanteen korjaamiseksi karkeilla omaisuuden pakkolunastuksilla ja uusjaoilla, jotka johtaisivat talouden romahdukseen; jne. Köyhät valkoiset eivät pysty intellektuaalisesti puolustamaan kaunopuheisia ja monimutkaisia valkoisten etuoikeudet -syytöksiä vastaan, eivätkä pysty tulkitsemaan niiden sisältöä auki paljastaakseen huijauksen. Köyhille valkoisille jää vain epäselvä tunne, että heitä syytetään aiheettomasti etuoikeuksista, joita heillä ei ole.

Valkoinen etuoikeutettu intellektuelli tavallaan sanoo, "Älkää syyttäkö minua etuoikeuksista, minähän puhun niitä vastaan, minä en ole syyllinen, kaikki valkoiset ovat syyllisiä, ja oikeastaan nuo alaluokan valkoiset ovat kaikkein syyllisimpiä, katsokaa kuinka rasistisia ne ovat, rasismi on paha, rasistiset valkoiset yrittävät saada itselleen ansaitsemattomia etuoikeuksia rasismillaan ja he nauttivat joka päivä suurista ansaitsemattomista valkoisuutensa tuomista etuoikeuksista vaikka eivät olisi rasistisiakaan, tuijottakaa vain kiinteästi rasistista ja etuoikeutettua valkoista alaluokkaa ja tuomitkaa se ankarasti, älkääkä vain huomatko minua ja minun etuoikeuksiani, minä olen ihan näkymätön ja tuomitsen teidän kanssanne kauhean ja syyllisen rasistisen ja etuoikeutetun valkoisen alaluokan." Näin etuoikeutettuun valkoiseen luokkaan kohdistuva yhteiskunnallinen syytös ei pelkästään kumoudu, vaan kääntyy ylösalaisin ja kohdistuu niihin valkoisiin, joilla etuoikeuksia ei juurikaan ole. Valkoinen etuoikeutettu luokka ei pyri eikä pysty poistamaan täysin itseensä kohdistuvia syytöksiä ja vaatimuksia; se pyrkii säätelemään ja kontrolloimaan niitä, ja kohdistamaan suurimman osan huomiosta, syytöksistä ja vaatimuksista valkoiseen alaluokkaan.

Tämä on epärehellinen, typerä ja dysfunktionaalinen tapa hoitaa tällainen tilanne. Valkoinen etuoikeutettu luokka saa toki lyhytaikaista ja pintapuolista poliittista helpotusta, mutta ei edes yritä ratkaista pinnan alla olevia todellisia ja perustavaa laatua olevia ongelmia, ja tuo mukanaan pahempia ongelmia, kuten kyseenalaistamattoman maahanmuuton, ja länsimaisen itsetunnon ja itseluottamuksen heikkenemisen. Tällaisia ratkaisuja tehdään myöhäisvaiheen taantumuksellisessa demokratiassa, jossa paheelliset kansalaiset ja ryhmät kilpailevat enää siitä, kuka saa itselleen eniten etuja muiden kustannuksella, ja jossa rikkinäistä, väärin toimivaa ja lahoa systeemiä yritetään korjata teipillä, valheellisilla kulisseilla ja ulkokuoren kiillotuksilla.

Ongelmana tässä prosessissa on myös se, että itse itselle annettu kontrolloitu ja säädelty häpeä ja syyllisyys käynnistävät suurimmalta osin niitä samoja aivoalueita, jotka käynnistyvät normaalin mielihyvän ja palkitsevuuden yhteydessä, ts. paradoksaalisesti tahallisesti itselle sälytetty häpeä ja syyllisyys tuottavat mielihyvää ja palkitsevat. Siten valkoiselle liberaalille valkoisten syyllistämisestä voi tulla itsetarkoitus, nautinnon lähde, jonka aiheuttamat negatiiviset seuraukset ovat toissijaisia tai jopa merkityksettömiä. 

tiistai 12. toukokuuta 2015

Perussuomalaisten parhaimmat mahdollisuudet hallituksessa

Hyvät perussuomalaiset / perussuomalaiset poliitikot, seuraavassa joitakin niistä syistä joiden vuoksi Perussuomalaisten kannattaa ajaa voimakkaita uudistuksia, voimakasta uudistuspolitiikkaa hallituksessa ollessaan:

Suomi on syvässä lamassa ja hallituksen on pakko tehdä suuria leikkauksia. Jos hallitus ei leikkaa, syvenevä laman kierre jatkuu, ja ihmiset rankaisevat siitä seuraavissa vaaleissa. Jos hallitus leikkaa, mutta ei tee sen lisäksi hyödyllisiä uudistuksia, ei yhdistä leikkauksia voimakkaisiin yhteiskuntaa kehittäviin ja parantaviin uudistuksiin, se häviää seuraavat vaalit, koska ihmiset rankaisevat leikkaamisesta. Perussuomalaisilla ei siten ole mitään hävittävää, mutta kaikki voitettavana voimakkaita uudistuksia tehdessään. Jokainen positiivinen uudistus on suomalaisten ja sitä kautta perussuomalaisten voitto.

Lisäksi hallituksen positiiviset saavutukset tulevat enemmän Perussuomalaisten kuin Keskustan ja Kokoomuksen ansioksi. Perussuomalaiset eivät ole jämähtäneet sellaiseen pysähtyneeseen politiikkaan, vanhoihin käytäntöihin ja hyvä veli -kytköksiin, joihin vanhojen puolueiden toiminta perustuu. Perussuomalaisilla on tarve näyttää kykynsä, joten he ovat psykologisesti valmiit tekemään suuria tekoja ja muutoksia. Perussuomalaisten kannattajat ja poliitikot ovat luonteeltaan 'aggressiiviseen' nykytilanteen muutokseen pyrkiviä, joten heillä on muita puolueita suurempi kyky ja potentiaali muutokseen (tämä on varmasti liberaalien mielestä paradoksaalista, mutta sellaista elämä on).

Kuvitelkaapa sellaista tilannetta, että hallituksessa olisi Perussuomalaisten sijasta Sdp. Tuloksena olisi ollut samanlaista pysähtynyttä politiikkaa kuin aina ennenkin, kun vanhat puolueet olisivat noudattaneet vanhoja pysähtyneitä kaavojaan. Nimenomaan Perussuomalaisten mukanaolo hallituksessa tekee suuren muutoksen mahdolliseksi. Nekin, jotka suhtautuvat perussuomalaisiin lähtökohtaisesti negatiivisesti ovat taipuvaisia tähän. Jos X odottaa Y:ltä pelkästään negatiivista, mutta saakin häneltä yllättäen jotain positiivista, se on suurempi positiivinen asia, suurempi positiivinen yllätys verrattuna siihen, että X suhtautuu Z:taan neutraalisti tai positiivisesti, ja saa häneltä yllättäen jotain positiivista. Siksi Y:n positiivisuus näyttää, osittain vastoin hänen tahtoaankin, X:stä suuremmalta kuin samansuuruinen Z:tan positiivisuus. Näiden tekijöiden takia perussuomalaisten kannattaa käyttää jokainen tilaisuus hallituksessa voimakkaiden uudistusten ajamiseen. Hyviä uudistuksia perussuomalaisille ovat mm. seuraavat:

1) Yrittämisen edistäminen, ja sitä kautta työllisyyden, tuotannon ja hyvinvoinnin lisääminen. Byrokratian, yrittämisen esteiden ja verotuksen vähentäminen kaikkialta, kautta linjan. Paisuneen julkisen sektorin pienentäminen, josta säästyvät rahat pyritään ohjaamaan mahdollisimman suurelta osin veronkevennyksiin. Leikkaukset on syytä aloittaa ja niitä on tehtävä eniten kansalaisten kannalta haitallisimpiin ja turhimpiin sektoreihin, eli maahanmuuttoteollisuuteen ja kehitysapuun.
Tällä hetkellä sellaisille ihmisille maksetaan paljon julkisia tukia, jotka tulisivat ihan hyvin omillaan toimeen. Kun ihmisiltä karsitaan julkisia tukia, on pyrittävä siihen, että heille annetut veronalennukset korvaavat menetyt tuet niin, että taloudellinen lopputulos on mahdollisimman lähellä plus-miinus nollaa tai jopa positiivinen.

Yrittämiseen liittyvän koulutuksen ja harjoittelun lisääminen ylä-asteen ja lukion opetussuunnitelmiin, niin että jokainen vähintään normaaliälyinen kansalainen pystyy koulusta valmistuessaan perustamaan yrityksen ja pyörittämään sitä. Koulutuksen aikana koululaiset voivat yksin tai yhdessä perustaa pieniä todellisia tai virtuaalisia yrityksiä (mieluummin todellisia), joita he johtavat ja hallinnoivat.

Yritysten innovatiivisuutta, kekseliäisyyttä ja vientiä on pyrittävä lisäämään. Monet suomalaiset yritykset ovat liian byrokraattisia ja hierarkisia; liian paljon ylhäältä käskytettyjä; liian vähän työntekijöiden kyläyhteisömäiseen miellyttävään ja tehokkaaseen yhteistyöhön ja oma-aloitteisuuteen panostavia; liian tottuneita suljettujen tai rajoitettujen markkinoiden vähäiseen kilpailuun; liian jäykkiä ja kankeita; liian kaavamaisia; liian tottuneita siihen, että kohtuullisen tai siedettävän hyvä tuote kelpaa; jne. Hallituksen on osaltaan edistettävä sitä, että yritykset tuottavat mahdollisimman paljon innovatiivisia laadultaan ja hinnaltaan kilpailukykyisiä tuotteita, jotka käyvät kaupaksi kaikkialla maailmassa, ts. edistettävä yritysten globaalia kilpailukykyä.
Voimakas vientisektori vähentää kotimarkkinoiden suhteellista merkitystä, ja siten kotimarkkinayritysten poliittista painetta lisätä voittojaan kepulikonstein maahanmuuton avulla (Pysyvästi sosiaalituella elävä anti-sosiaalinen maahanmuuttajakin lisää esim. kauppakeskuksen asiakkaiden määrää, ja siten sen omistajien voittoja. Tällaisten maahanmuuttajien avulla kotimarkkinayritys saa hyödyn, mutta sosialisoi kustannukset ja haitat kansalaisille).

Yrityskulttuurin luomisessa kannattaa ottaa mallia esim. Israelin innovatiivisesta yrityskulttuurista. Siellä pienille innovatiivisille start-up yrityksille järjestetään paljon riskirahoitusta, ja niiden perustamiselle ja toiminnalle on luotu hyvät edyllytykset. Huonosti meneviä yrityksiä ei kuitenkaan tueta julkisilla varoilla. Viiden vuoden kuluessa yli puolet yrityksistä menee konkurssiin, ja siten vain parhaat yritykset jäävät henkiin. Konkurssin seuraukset ovat yrittäjälle kohtuullisia (häntä ei esimerkiksi muserreta ikuisen velkataakan alle, ja hän voi palata nopeasti tuottavaan ja kannattavaan työhön). Konkurssia ei myöskään pidetä häpeällisenä polttomerkkinä, joka haittaa työllistymistä tai liiketoimintaa, vaan päinvastoin opettavaisena ja kokemuksia lisäävänä tapahtuma. Usein konkurssin tehnyttä yrittäjää suositaan työnhaussa, jos nähdään, että hän on oppinut virheistään ja lisännyt siten osaamistaan ja tietouttaan. Sellaisella yrittäjällä, joka ei ole kokenut konkurssia, saattaa olla yrittämiseen liittyviä harhaluuloja ja puutteellisia tietoja. Israelissa on sen hyvän yrityskulttuurin ansiosta paljon menestyviä ja tuottoisia high-tech yrityksiä. Monet kansainväliset suuryritykset tekevät niiden kanssa yhteistyötä päästäkseen osalliseksi niiden osaamisesta ja menestyksestä, joka tietysti samalla hyödyttää paljon myös israelilaisia.

Näillä toimilla vähennetään samalla yritysten ja kaupankäynnin karkaamista Eestiin ja muualle maailmalle.

Käytännön yrittämiseen laajalti perehtyneitä henkilöitä, kuten Pauli Vahtera, kannattaa vähimmilläänkin käyttää hallituksen konsultteina näissä asioissa.

2) Huippukoulutuksen ja huippututkimuksen edistäminen. Suomella on kohtuullisen hyvä tasalaatuinen koulutusjärjestelmä, mutta Suomessa on suhteellisen vähän erikoislahjakkaille tarkoitettuja kouluja, tutkimusmahdollisuuksia, työuria, jne. tarjolla, nimenomaan sellaisia, jotka tähtäävät tuottavan työn lisäämiseen tai tukemiseen (eli poislukien turha tai haitallinen politisoitunut ja sosialistinen tiede ja tutkimus). Yksi nero voi tuottaa taloudellista hyötyä, etuja ja hyvinvointia enemmän kuin miljoona tavallista ihmistä. Nerojen ja muiden huippuälykkäiden saavutuksia ei tietenkään voi tuottaa mahtikäskyllä, mutta heidän löytämiselleen, tukemiselleen, kehittymiselleen ja toiminnalleen voidaan luoda hyvät edellytykset.

3) Korkean teknologian ja robottien laaja käyttöönotto, kehittäminen, hankkiminen ja suosiminen yhteiskunnassa. Tässä suhteessa voidaan ottaa oppia Japanista, joka on kehittänyt ja ottanut laajasti käyttöön korkeaa teknologiaa ja robotiikkaa. Robotit ja korkea teknologia tekevät joitain ihmisten töitä, tehostavat ihmisten toimintaa tai auttavat yksittäisiä ihmisiä tekemään monien ihmisten työt. Robotteja ja korkeaa teknologiaa voidaan käyttää esim. vanhustenhoidossa apuna nostoissa, liikutteluissa, lisävirikkeiden antamisessa dementiapotilaille, tms.; automaattisissa pyörä- ja autohotelleissa, joissa hissit nostavat ja siirtelevät kulkuvälineitä säilytyspaikoilleen, ja jotka ovat siis eräänlaisia parkkipaikkoja; etäyhteyksillä suoritetuissa leikkauksissa (leikkaava lääkäri on Kuopiossa ja suorittaa internet-yhteyden ja robottikäsien avulla leikkauksen Helsingissä); lääkkeiden käsittelyissä ja annostuksissa; erilaisissa kauko-ohjatuissa sodankäyntivälineissä lentokoneista tankkeihin; jne. Robottien ja korkean teknologian avulla maahanmuuttajien tarve työelämässä vähenee. Maahanmuuttajat ovat menneen ajan huono low-tech menetelmä nykyisen high-tech yhteiskunnan ongelmien ratkaisemiseen. Suuren viennin, robotiikan ja korkean teknologian yhdistelmä on suurelta osin auttanut Japania pitämään maahanmuuton lähellä nollaa, ja se vähäkin koostuu lähes pelkästään japanilaisille läheisistä etnisistä ryhmistä. Japanin yrityskulttuuria meidän ei kuitenkaan pidä kopioida, se on kohtuullinen, mutta liian kankea ja keskitetty.

Jne.

tiistai 5. toukokuuta 2015

Psyykkisten sairauksien hyötyjä (edit)


Psyykkisesti sairailla on potentiaalisesti etulyöntiasemia suhteessa psyykkisesti terveisiin.

Psyykkisesti sairaat ovat usein tunteidensa orjia, tunteidensa riepoteltavia ja kivualiaalla tavalla tietoisia siitä. He ovat kerta toisensa jälkeen melko samanlaisina toistuvien psyykkisellä tuskalla pakotettujen, tuotettujen ja ohjattujen näytelmien näyttelijöitä. Pakkomielteiset, masentuneet, epävakaat persoonat, sosiaalisista fobioista kärsivät, yleisestä ahdistuneisuushäiriöstä kärsivät, kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä kärsivät, välttelevät persoonat, perfektionistit / vaativat persoonat, tms. Psyykkisesti terveillä tunteet myötäilevät melkein aina persoonaa. Ne soljuvat useimmiten sulavasti, luonnollisesti ja melko huomaamattomasti yhdessä heidän elämänsä kulkujen mukana. Vaikka psyykkisesti terve tuntisi esim. jonkin verran korkean paikan pelkoa, josta hän ei pidä, se tuntuu kuitenkin järkevältä ja tarkoituksenmukaiselta tunteelta, kuin aiheelliselta varoitusmerkiltä huimaavan korkean jyrkänteen reunalla. Korkean paikan aiheuttama jännitys valmistaa häntä optimaalisesti tehokkaaseen ja päättäväiseen toimintaan, jos se on tarpeen, vaikkapa hyppäämiseen ja juoksemiseen turvaan sortuvalta kallionkielekkeeltä. Toisin kuin psyykkisesti sairaalla, psyykkisesti terveellä ei ole juurikaan tarvetta muuttaa tai vähentää negatiivisia tunteitaan.

Psyykkisesti terve on keskimäärin myös taitavampi sosiaalisten suhteiden taikuri. Mikään negatiiviseksi koettu tunne ei jarruta häntä, ja hänen positiiviset tunteensa öljyävät sosiaalisten suhteiden karusellien pyörimistä. Psyykkisesti sairas on sosiaalisissa suhteissaan usein liian itsetietoinen, liian paljon sisäisiä tunnetilojaan ja niiden vaihteluja tarkkaileva, liian paljon negatiivisten tunteidensa kanssa kamppaileva, ja siksi myös liian itsekeskeinen. Hänen negatiivisilla tunteillaan on taipumus kuohua yli äyräiden, ja saastuttaa ja vahingoittaa hänen sosiaalisia suhteitaan. Psyykkisesti sairaan sosiaaliset tunteet ovat liiallisia, vääriä tai aiheettomia, hänen sisäisten myrskyjensä projisointeja seesteisille sosiaalisten suhteiden kankaille. Hän voi olla sosiaalisissa suhteissaan kömpelö, pois vetäytyvä / välttelevä, liian ärtyisä, liian helposti suuttuva, jatkuvasti varuillaan oleva, poissaoleva / etäinen, liian pelokas, teennäinen ja jäykkä yrittäessään olla normaali tai jopa 'täydellinen', mielistelevä, liian myöntyvä, liian riippuvainen, liian takertuva, liian herkkä, liian kylmä, tms.

Yksi psyykkisesti sairaiden potentiaalisista eduista on kuitenkin juuri se, että heidän tunteensa, ja niiden henkilökohtaiset ja sosiaaliset vaikutukset ovat jatkuvasti heidän edessään kuin kirkas aurinko. Riittävän älykäs ja tarkasti havainnoiva psyykkisesti sairas näkee oman orjuutensa tunteidensa edessä ja niiden säteilevät vaikutukset ympäristöönsä. Hän näkee samantyyppisen tilanteen psyykkisesti terveissä, jotka eivät omaa tunneorjuuttaan ja sen säteilyvaikutuksia juurikaan huomaa. Psyykkisesti terveet tuntevat ja/tai kuvittelevat useimmiten tekevänsä rationaalisia ja viisaita päätöksiä; että heillä on rationaalinen vapaa tahto, joka on heidän persoonansa korkein auktoriteetti; että vaikka tunteet ovat luonteva osa heidän elämäänsä, ne eivät juurikaan vaikuta heidän päätöksiinsä ja toimintaansa; että heillä ei ole tunteiden aiheuttamia kognitiivisiä tai rationaalisia vääristymiä tai puolueellisuuksia; että heidän päätöksensä, valintansa ja toimintansa ovat hyviä, jos ne melkein kuin huomaamatta tuntuvat hyviltä, jolloin niitä ei tarvitse pohtia ja analysoida sen enempää; tms. Tästä huolimatta ei ole olemassa erillistä ja puhdasta rationaalisuutta, joka olisi melkein kuin automaattisesti oikeassa. Tästä huolimatta tunteet ovat useimmiten henkilökohtaisessa elämässä hyviä, toimivia ja tarkoituksenmukaisia. Kyse on siitä, että psyykkisesti terveet eivät näe itseään ja muita tarpeeksi realistisesti, jolloin he eivät näe rationaalisuuden ja tunteiden puutteita, ja haitallisia vaikutuksia tai sopimattomuutta joihinkin tehtäviin tai tilanteisiin. He eivät voi siten tehdä tarvittavia korjauksia ja säätöjä rationaalisuuteen ja tunteiden vaikutuksiin silloin kun niin olisi suotavaa tehdä. Psyykkisesti sairas näkee, että tunteet voittavat rationaalisuuden itsessä ja lähes kaikissa muissa ihmisissä; psyykkisesti terve ajattelee, että tunteet voittavat rationaalisuuden lähinnä psyykkisesti sairaissa ja voimakkaan emotionaalisissa ihmisissä. Psyykkisesti terve voi toki ymmärtää lukemansa informaation perusteella tunteiden hallitsevuuden teoriassa, mutta, toisin kuin psyykkisesti sairaalla, hänellä on käytännön elämässä taipumus aliarvioida niiden vaikutus, eikä hänellä ole niin suurta kokemuksiin, introspektioihin, rationaaliseen prosessointiin ja potentiaalisesti sosiaalisiin havaintoihin perustuvaa ymmärrystä tunteiden vaikutuksesta. Osaltaan näiden syiden vuoksi psyykkisesti sairaat voivat ymmärtää muita ihmisiä, sosiaalisia suhteita ja yhteiskuntaa paremmin kuin muut.

Kuinka usein tämä psyykkisesti sairaiden potentiaalinen etulyöntiasema toteutuu? Harvoin. Psyykkisesti sairaat ovat useimmiten niin uppoutuneet päivittäiseen selviämistaisteluunsa, pyörittelevät sen historiaa, nykyisyyttä tai tulevaisuutta mielessään niin paljon, että heidän huomionsa kiinnittyy suurimmalta osin vääristyneeseen sisäiseen maailmaan ja sen urautuneeseen ja kieroutuneeseen vuorovaikutukseen ulkomaailman kanssa. Psyykkisesti sairas on tunteidensa takia useimmiten suhteellisen huono ulkomaailman havainnoija ja prosessoija. Jotkut älykkäät psyykkisesti sairaat kuitenkin ylittävät omat tunteensa, ja kohdistavat huomionsa, mielenkiintonsa ja mietiskelynsä sisäisen maailmansa lisäksi laajasti ja realistisesti, mutta samalla luovasti ulkomaailmaan. Heistä voi silloin tulla psyykkisen sairautensa avulla esimerkiksi poikkeuksellisen vaikutusvaltaisia tähtiä intellektuellien tähtitaivaalle. Historia tuntee paljon sellaisia tapauksia. Psyykkisistä sairauksista voi olla kaikesta huolimatta monilla tavoilla hyötyä suhteessa psyykkiseen terveyteen; tässä oli vain yksi esimerkki. Ehkäpä psyykkisesti sairaiden ja muiden ihmisten kannattaisi kiinnittää nykyistä enemmän huomiota psyykkisten sairauksien potentiaalisiin hyötyihin. Se voi osaltaan edistää myös psyykkisesti sairaiden parantumista, sosiaalisten suhteiden kehittymistä ja lisääntymistä, ja elämäntilanteen paranemista.

Sivun näyttöjä yhteensä

Lukijat

Blogiarkisto