Hiljaista Pohdintaa

Hiljaista Pohdintaa

lauantai 18. heinäkuuta 2015

Hyviä tekoja suomalaisia kohtaan

Internetissä spekuloidaan sillä mikä on syynä Suomen huonoon maahanmuutto- ja Kreikka-politiikkaan. Syyllisiä ovat kuulemma poliitikot, Eu, suurpankit, jne., ja onhan se suurelta osin tottakin. Mutta eräs merkittävä syy on jäänyt käsittelemättä; se mikä on huonointa suomalaisissa. Kerron tapauksesta, joka on tapahtunut minulle, mutta josta olen muuttanut hivenen yksityiskohtia.

Alakerran naapuri on jostain syystä alkanut säännöllisesti poraamaan, hakkaamaan vasaralla ja sahaamaan sähkösahalla 24.00 - 4.00 välisenä aikana huoneistossaan. Se on häirinnyt melkein kaikkien rapun asukkaiden unta. Lähden puhumaan hänen kanssaan. Sanon kohteliaasti ja rauhallisesti, että melu on häirinnyt rapun asukkaita ja että talon järjestyssäännöt velvoittavat asukkaita suhteelliseen hiljaisuuteen 22.00 - 8.00 välisenä aikana. Voisiko naapuri naapuri tehdä puu- ja metallitöitä päiväaikaan? Silloin se ei joko aiheuta haittaa asukkaille tai aiheuttaa sitä suhteellisen vähän. Naapuri katsoo minua muutaman sekunnin tyrmistyneenä, ja alkaa kiljumaan täyttä huutoa, "Sinä yrität aina viedä minulta kaiken hyvän, sinä yrität aina viedä minulta kaiken hyvän! (Naapuri huutaa irrationaalisesti tunnekuohun vallassa. Hän on asunut alakerrassa kolme vuotta, ja viimeaikaista yöllistä askartelua lukuunottamatta naapuri ei ole aiheuttanut minulle tai muille asukkaille mitään ongelmia. Olen ollut häneen yhteydessä vain siten, että olemme tervehtineet nähdessämme ja puhuneet ajoittain ystävällisesti ja lyhyesti niitä näitä säästä ja joskus hiukan talon tapahtumista. En ole vienyt, enkä yrittänyt viedä häneltä koskaan yhtään mitään.) Sinä itse huudatat musiikkia täydellä volyymilla joka yö, ja se häiritsee kaikkia! Minä valitan sinusta isännöitsijälle! (Hätävalhe, jonka naapuri keksi omasta päästään päästäkseen lyömään minua sanallisesti, ja päästäkseen tasoihin vaatimuksissa / "uhkauksissa". Sanon, että asian kierrättäminen isännöitsijän kautta sopii minulle oikein hyvin. Naapurit tukevat minun tilannekuvaustani, mutta eivät sinun väitteitäsi.) Naapuri jatkaa huutoaan vielä hetken aikaa samaan tyyliin. Puhdin vähennyttyä hän rauhoittuu hiukan. Ehdotan hänelle vielä kaikille osapuolille sopivaa ja hyvää ratkaisua, mutta hän on liian vastentahtoinen. Asia selvitellään ja ratkaistaan lopulta isännöitsijän kautta. Yöllinen puu- ja metallitöiden tekeminen loppuu. Myöhemmin käy ilmi, että naapuri kantaa kaunaa ja yrittää kostaa tekemällä kaikenlaista pientä jäynää, mm. yrittämällä levittää minusta selän takana valheita muille asukkaille. Mitä tapahtui?

Naapuri ei tehnyt puu- ja metallitöitä sen takia, että hän olisi halunnut tahallaan aiheuttaa ongelmia muille asukkaille tai tehdä pahaa muille asukkaille. Hän ei ollut pahantahtoinen henkilö. Hänessä oli joitakin narsistisia piirteitä, hän oli itsekeskeinen ja jossain määrin solipsistinen, hän teki omia juttujaan muista välittämättä, ja hän oli suhteellisen välinpitämätön sen suhteen, mitä hänen toimensa aiheuttivat muille. Hän vältti oma-aloitteisesti tekemästä monia sosiaalisesti häiritseviä asioita todennäköisesti sen takia, että koki sen olevan osa hänen muista erottautuvaa identiteettiään; toisin sanoen hän vältti useimmiten häiritsemästä muita enemmänkin itsekeskeisistä minäkuvaan liittyvistä syistä kuin sen takia, että hän ottaisi muut ihmiset huomioon ajattelussaan ja toiminnassaan, tai olisi sosiaalinen, lämmin ja hyväntahtoinen henkilö.

Kaikki menee sellaisten ihmisten kanssa pintapuolisella tasolla hyvin niin kauan kunnes he tekevät puolivahingossa jotain niin paljon muita ihmisiä häiritsevää, että joku esittää heille sosiaalisen yhteiselämään liittyvän vaatimuksen, heidän toimintaansa liittyvän vaatimuksen. Sosiaaliset vaatimukset ovat heille valtavia loukkauksia, ja musertavan suuria ja raskaita vaatimuksia. Sosiaaliset vaatimukset asettavat kyseenalaiseksi kaiken sen mitä he ovat ja mitä heillä on; heidän itsemääräämisoikeutensa; heidän sosiaalisen statuksensa; heidän miehuutensa ja kyvykkyytensä; heidän oikeutensa nautintoihin, mielihyviin ja omiin järjestelyihinsä; heidän oikeutensa omaisuuteensa, jne. Heistä tuntuu, että heidän koko elämänsä ja kaikki energiansa ryöstetään heiltä, jos he joutuvat ilman omaa aloitettaan, joidenkin toisten ihmisten pyynnöistä tekemään jotain toisten ihmisten puolesta, ja siksi he vastustavat sellaisia irrationaalisesti, sokeasti ja raivoisasti. Heistä tuntuu tuntuu, että heidän sosiaalinen luottamuksensa muihin on petetty, ja yhteisymmärrys ja (pintapuolinen) ystävyys on rikottu. Heistä tuntuu, että heidän henkilökohtaisia sosiaalisia rajojaan on loukattu verisesti, heidän reviirilleen on hyökätty oikeudettomasti, ilman mitään syytä tai tekosyiden verukkeella. He ovat pitkään kohtuuttoman vihaisia, kaunaisia, katkeria ja kostonhimoisia, ja suorittavat vastatoimiaan täynnä tunnetta valheellisesta ja kieroutuneesta oikeudenmukaisuudesta ja tilien tasoittamisesta.

Mistä tullaankin siihen, että kuvitelkaapa tuollaisten henkilöiden sosiaalista elämää. Sellaisia henkilöitä on Suomessa paljon ja hiukan lievempiä versioita vieläkin enemmän. Ihmisten arkipäiväisessä sosiaalisessa kommunikoinnissakin on nykyään paljon vihaista, katkeraa ja kaunaista sivaltelua. Ne, jotka eivät halua osallistua sellaiseen, vetäytyvät solipisistisiin tai sosiaalisiin miellyttäviin illuusioihin tai utopistisiin ideologioihin. Ihmisten keskimääräinen sosiaalisten vaatimusten kestokyky on heikko. Ihmiset ovat useimmiten itsekeskeisiä ja heissä on usein narsistisia piirteitä. Hyvän tekeminen toisille koostuu enimmäkseen sosiaalisesta poseeraamisesta tai symbolisista merkityksettömistä eleistä. Harvat tuntuvat ottavan aidosti huomioon toiset ihmiset. Ihmiset kyllä puhuvat toisten ihmisten huomioon ottamisesta, mutta sitä käytetään enimmäkseen välineellisesti muiden ihmisten psykologiseen kiristämiseen, jotta heiltä saadaan itselle rahaa, palveluksia, ystävällisyyttä, yksipuolista periksiantamista, sopeutumista omiin tavoitteisiin, jne. Itse he eivät ole valmiita vastavuoroisuuteen, valmiita vastaaviin tekoihin, suhtautumisiin ja myönnytyksiin. Tämä turmelee muiden huomioon ottamista ihmisten mielissä; se aletaan nähdä yhä enemmän pelkkänä manipulointina. Sosiaaliset suhteet ovat useimmiten pintapuolisia, heikkoja ja ohuita, usein myös lähisukulaisiin. Paradoksaalisesti tällaisessä ympäristössä myös kollektiivinen sosiaalinen konformismi kukoistaa. Niihin auktoriteetteihin, jotka koetaan voimakkaiksi, suhtaudutaan useimmiten kiltisti, nöyrästi ja alistuvaisesti, vaikka auktoriteetit käyttäisivät todistettavasti asemaansa väärin ja konformisteja vastaan. Se vähemmistö, joka sellaisia auktoriteetteja vastustaa, lyö niitä usein voimattomalla sanallisella raivolla, jonka tarkoituksena enemmänkin purkaa negatiivisia tunteita kuin saada jotain konkreettista aikaiseksi.

Vähintään 70% suomalaisista on vaihtelevassa määrin maahanmuuttokriittisiä, mutta vain alle 20% ihmisistä äänestää maahanmuuttokriittistä puoluetta tai vaatii poliitikoiltaan maahanmuuttokriittisyyttä. Se, että sellainen löyhä alle 20% kollektiivi on olemassa tässä maassa, on melkein kuin Jumalan ihme. Mitä tässä maassa tarvitaan, että suomalaiset voidaan lyödä hajalle, keskenään eripuraisiin ja yhteensopimattomiin pieniin kuppikuntiin? Eipä paljon mitään. Riittää, että esim. vähän vihjaillaan, että maahanmuuttokriittisyys on marinaa ja narinaa, eli toisin sanoen turhia, inhottavia ja rasittavia sosiaalisia vaatimuksia. Tai että maahanmuuttokriittiset ovat hankalia ja rasittavia ihmisiä. Tai että maahanmuuttokriittiset aiheuttavat sosiaalisia ongelmia. Tms. Entisen naapurini kaltaisten ihmisten sankat armeijat pitävät sen jälkeen huolen, että suomalaisten sosiaalinen kokonaisuus hajoaa sirpaleiksi kuin auton tuulilasi kovassa nokkakolarissa. Suomalaisten rikki mennyttä sosiaalista kokonaisuutta ei ole vielä tähän mennessä kukaan pystynyt korjaamaan.

Sellaiset ihmiset valitsevat itsensä kaltaisia ihmisiä poliitikoiksi, ja jos joku poliitikko ei sopeudu siihen muottiin, häneen kohdistetaan kova sosiaalinen paine mukautua. Oikeastaan poliitikot ovat usein pidemmälle vietyjä versioita kansalaisista. Siksi monet suomalaiset valitsevat vaaleissa esim. Stubbin, tyylikkään, pintapuolisen, sisällyksettömän ja energisen itsekeskeisen narsistin. Jos poliitikko ei ole jo valmiiksi korruptoitunut, kansalaiset korruptoivat hänet vaatimuksillaan.

Syvälliset, merkitykselliset ja kestävät sosiaaliset suhteet, ja rikas ja antoisa sosiaalinen elämä vaatii sitä, että normaaleihin sosiaalisiin vaatimuksiin suhtaudutaan leppoisasti, hyväntahtoisesti ja jouhevasti. Jokainen joustaa vuorollaan, se ei ole keneltäkään pois, ja kaikki saavat siitä sosiaalista hyvää. Aidosti sosiaalisille ihmisille on ilo ja onni tehdä muille hyvää, on ilo ja onni tehdä muut tyytyväisiksi. Aidosti sosiaalisilla ihmisillä on myötätuntoa, rakkautta, empatiaa, ymmärrystä, hyväntahtoisuutta ja anteeksiantoa toisiaan kohtaan. Me suomalaiset tarvitsemme enemmän todellisen ja virtuaalisen elämän hyviä sosiaalisia tekoja toisiamme kohtaan, yli niiden rajojen, jotka meitä tällä hetkellä erottavat. Kristityt ovat varmasti motivoituneempia toimimaan niin, mutta kaikki voivat toimia hyväntahtoisemmin toisiaan kohtaan.

On suomalaisissa paljon hyvääkin, selvästi suurin osa. Sitäpaitsi meitä on muokattu tahallaan ja tahattomasti huonoon suuntaan, me olemme tällä hetkellä huonoimmillamme, ja me pystymme paljon parempaan. Tämä on minun kansani, ja minä haluan elää ja kuolla suomalaisten keskuudessa riippumatta siitä mitä hyvää tai pahaa Suomessa tapahtuu. Minä haluan tehdä hyviä tekoja suomalaisille, ja auttaa heitä parhaan kykyni mukaan. Toivottavasti sinä tunnet samoin.

Sivun näyttöjä yhteensä

Lukijat

Blogiarkisto