Hiljaista Pohdintaa

Hiljaista Pohdintaa

sunnuntai 16. elokuuta 2015

Median poliittinen sitoutuneisuus ja vapauden illuusio


Kaksi Facebook -kommenttiani:

Olli Immonen kyseli aiemmin median toimittajien poliittisesta sitoutuneisuudesta. Liberaali media haki päivystävän professorin selittämään, että sellaista ei saa kysellä, se loukkaa toimittajien yksityisyydensuojaa ja uhkaa toimittajien poliittista riippumattomuutta. Toimittajien poliittisuus on yhtä julkinen ja poliittinen asia kuin Olli Immosenkin poliittisuus. Jos media analysoi Olli Immosen poliittisia näkemyksiä, ja kyselee hänen poliittisten näkemystensä perään, yhtä suurella syyllä Ollilla ja meillä muilla on oikeus kysellä toimittajien poliittisesta sitoutuneisuudesta.

Nykyään ei ole mitään selkeärajaista mediaa. Me kaikki olemme nykyisin osa mediaa, osa median sisällöntuottajia. Tämä kirjoitus ja sinun kirjoituksesi internetissä ovat osa median sisällöntuotantoa. Kun meillä ei ole liberaalin median poliittista immuniteettiä ja yksityisyydensuojaa, niin meillä ei ole myöskään mitään syytä antaa niitä liberaaleille toimittajille. Se vain suojelisi liberaaliin valtaan liittyviä ansaitsemattomia etuoikeuksia ja ylivaltatavoitteita. Valta ei ole pysyvä olotila. Valta on dynaaminen prosessi. Valta määritetään joka päivä uudestaan poliittisten konfliktien avulla. Kun päivystävä professori de facto sanoo, että meidän liberaalien etuoikeuksien ja ylivaltajärjestelyjen perään ei saa kysellä, oikea vastaus on kysellä lisää niin kauan kunnes kaikki liberaalien korruptoituneet hyvä veli -verkostot ja -järjestelyt on paljastettu ja raahattu kaiken kansan nähtäväksi. Tästä järjestelystä tulee sitten uusi yhteiskunnallisen avoimuuden, läpinäkyvyyden ja korruptionvastaisuuden normi.

Uhkaa liberaalin median poliittista riippumattomuutta? Liberaali media on poliittisesti sitoutunut liberaaliin konsensukseen. Toimittajat ovat niin suurelta osin poliittisia sätkynukkeja ja niin paljon mukana korruptoituneissa hyvä veli -verkostoissa, että vastaavaa poliittista sitoutuneisuutta joutuu hakemaan Neuvostoliiton toimittajien keskuudesta. Suurin ero liberaalien toimittajien ja kommunististen toimittajien välillä on se, että konsensus järjestetään heidän keskuudessaan jossain määrin eri tavalla ja eri menetelmillä, ja se, että liberaali konsensus kattaa merkityksellisimmät ja "sensitiivisimmät" poliittiset asiat, kun taas kommunistinen konsensus kattaa suuremman osan poliittisista ja yhteiskunnallisista asioista. Kummassakin poliittisessa järjestelmässä konsensus on yhtä jäykkä ja joustamaton.

***

Mikä on liberaalin systeemin suurin ja salakavalin psykologinen manipulaatio? Sanoisin, että se on vapauden illuusion luominen. Sosiaalipsykologian tutkimuksissa on havaittu, että sellaisten ihmisten toiminnallinen konformismi / totteleminen lisääntyy selvästi, joille sallitaan sanallinen erimielisyys määrätyn tai velvoitetun tehtävän suhteen. He myös havaitsevat muita ihmisiä huonommin oman konformisminsa ja tottelemisensa, toisin sanoen heille syntyy suurempi illuusio vapaudesta, itsenäisyydestä, yksilöllisistä valinnoista ja käyttäytymisestä, ja yksilöllisestä ajattelusta ja tahdosta. He kokevat olevansa vähemmän vastuullisia suorittamastaan tehtävästä, melkein kuin he olisivat tehtävän ulkopuolisia tarkkailijoita. Heidän mielestään tehtävästä ovat lähes kokonaan vastuussa auktoriteetit, organisaatio, muut työntekijät, sosiaalinen viiteryhmä, yhteiskunta tai jokin muu sellainen ulkopuolinen taho. Em. tutkimukset käsittelevät puheen ja toiminnan välistä ristiriitaa, mutta samaa psykologista periaatetta voidaan soveltaa myös ihmisten puheen ja puheen välisiin ristiriitoihin.

Jos yhteiskuntaa tarkastellaan pelkästään vallankäytön maksimoimisen kannalta, joka on tyypillistä liberaalille systeemille, on helppo nähdä miten yhteiskunta kannattaa järjestää. Vaaditaan merkityksellisimmissä, kriittisimmissä ja "sensitiivisimmissä" puheissa, toiminnoissa ja tehtävissä erilaisten rangaistusten ja velvoitteiden avulla konformismia, ja auktoriteetit, sosiaaliset ryhmät, organisaatiot tms. luovat kovan psykologisen paineen valikoivaan konformismiin ilmaisemalla, että erimielisyyttä ei katsota hyvällä, tai siihen suhtaudutaan avoimen vihamielisesti ja tuomitsevasti. Jälkimmäinen voi johtaa epävirallisiin tai virallisiin sosiaalisiin ja yhteiskunnallisiin rangaistuksiin. Kovaa psykologista painetta voidaan myös itsessään pitää tietynlaisena sosiaalisena rangaistuksena. Muilta osin, suurimmassa osassa asioita, sallitaan suhteellisen vapaa sanallinen erimielisyys ja toiminnallinen itsenäisyys.

Näiden syiden vuoksi näemme liberaaleja, jotka noudattavat orjallisesti liberaalia ideologiaa, liberaalien auktoriteettien kirjoituksia, liberaaleja velvoitteita ja virtauksia, liberaaleja sosiaalia paineita, jne., mutta kokevat olevansa vapaita ja itsenäisiä henkilöitä, joilla on lähes rajoittamaton oma tahto. Jos heidät laittaa konformismiin liittyen selkä seinää vasten, he useimmiten marssittavat esiin esimerkkejä siitä miten he ovat kritisoineet jotakin liberaalia politiikkaa tai olleet eri mieltä jostakin liberaalista politiikasta, tai sitten he vetoavat omaan tahtoonsa sellaisissa asioissa, jotka eivät liity mitenkään liberaaliin konsensukseen. Kun heidän liberaaliin politiikkaan liittyvää 'ei-konformismiaan' tarkastelee lähemmin, huomaa, että se pysyy huolellisesti liberaalin konsensuksen sallittujen rajojen sisällä; se on normaalia liberaalia väittelyä tai keskustelua liberaalista politiikasta.

Mutta ei aito konservatiivi ole juuri yhtään sen vapaampi em. psykologisesta taipumuksesta. Hän voi olla jopa alttiimpi vapauden illuusiolle suuremman toisinajattelunsa takia.

Jos liberaalin konformismi osoitetaan hänelle väittelyssä tai keskustelussa, hän tietysti kiistää sen julkisesti, koska tilanne on kilpailullinen, ja tuntuisi todennäköisesti häpeälliseltä ja nöyryyttävältä häviämiseltä myöntää se vastapuolelle. Mutta jossain rauhallisemmassa tilanteessa hän saattaa myöntää mielensä yksityisissä sopukoissa itselleen: "Kyllähän minä aika konformistinen olen. Lammas. Laumaeläin."

Tällainen sisäinen tunnustus johtaa vain harvoin konformismin vähenemiseen. Kaikki sosiaaliset ja yhteiskunnalliset paineet ovat samalla tavalla kiskomassa ja uhkaamassa liberaalia kuin ennenkin. Paljon todennäköisempää on se, että liberaali rationalisoi konformisminsa itselleen jollain osittain tai kokonaan valheellisella, mutta psykologisesti tyydyttävällä tavalla, joka voi johtaa liberalismin lisääntymiseen. Mitä enemmän ja pidempään liberaali elää, toimii ja puhuu valheen mukaan, sitä enemmän siitä tulee hänelle todellisuutta ja sitä enemmän se muuttuu hänen minäkuvakseen.

Liberaali voi esim. sanoa itselleen: "Minä en noudata liberaalia ideologiaa jne. sen takia, että olisin konformistinen. Minä noudatan sitä sen takia, että minä todella haluan noudattaa sitä, sen takia, että minä olen erittäin liberaali henkilö" / "Ok, minä olen jossain määrin konformistinen, mutta muut ihmiset ovat minua paljon konformistisempia, joten minun ei tarvitse välittää siitä. Minä olen tässä suhteessa parempi kuin muut" (Tämä illuusio syntyy havainnoijan ja havaintojen kohteiden informaatioepäsuhdasta ja itseä palvelevasta puolueellisuudesta. Havainnoijalla on pääsy kaikkiin omiin ajatuksiinsa ja tunteisiinsa. Niissä on mukana ei-konformistisia tyytymättömyyksiä, erimielisyyksiä, suuttumisia, turhautumisia jne. liberaalia konsensusta kohtaan. Vaikka hän ei käytöksellään ja puheillaan juuri millään tavalla riko liberaalia konsensusta, hänen ei-konformistiset sisäiset ajatuksensa ja tunteensa tuntuvat hänestä ei-konformismilta. Havainnoija ei havaitse muiden ihmisten vastaavia sisäisiä tapahtumia, hän näkee ja kuulee vain heidän ulkoisen konformisminsa. Niinpä he näyttävät hänestä konformistisemmilta kuin hän itse. Tätä illuusiota lisää se, että ihmisillä on keskimäärin taipumus nähdä itsensä suhteessa muihin ihmisiin parempana kuin he ovat. Useissa tutkimuksissa on havaittu, että n. 70-90% ihmisistä pitää itseään keskimääräistä parempina autoilijoina, opettajina, sijoittajina, tutkijoina, oppilaina, jne.) / "Konformismia tarvitaan, kyllä se meidän konformismi on pelkästään hyvää konformismia. Eikä sitä paljoa ole. Katsokaa kaikkea sitä ei-konformismin määrää yhteiskunnassa. Paremminkin on ihme, että systeemi pysyy kasassa ollenkaan tällä konformismin määrällä. Kollektiivista konformismia tarvitaan oikeastaan lisää, jotta yhteiskunta toimii paremmin! Me olemme todellisia hyväntekijöitä, kun me vaadimme lisää konformismia, vaikka perussuomalaisten kaltaiset ihmiset eivät sitä ymmärrä. He eivät ymmärrä omaa parastaan." (Toisin sanoen liberaali vähättelee konformismin määrää ja haittoja; ja paisuttelee ei-konformismin määrää, konformismin hyötyjä, vastustajien typeryyttä ja liberaalien toimien universaalia hyvyyttä. Hän alkaa havainnoimaan, muistamaan ja ajattelemaan ympäristöään aiempaakin valikoivammin siten, että se vahvistaa mahdollisimman suurelta osin hänen puolueellisuutensa oikeiksi.) / jne.

Konservatiivit ovat toki aloittaneet suuremmasta kapinallisuudesta kuin liberaalit, mutta psykologinen paine; poliittiset ja sosiaaliset kompromissit ja vaatimukset; tietämättömyys poliittis-psykologisesta manipuloinnista; tietämättömyys konservatismista; yhteisten sosiaalis-poliittisten sääntöjen ja periaatteiden vähäisyys; liian vähäinen yhteishenki; omien selkäänpuukottaminen; jne. ovat alkaneet kuluttaa kapinallisuutta, mutta eivät juuri ollenkaan konservatiivien mielikuvaa omasta kapinallisuudestaan. Niin kauan kuin liberaalit jaksavat jankuttaa perussuomalaisten olevan kauheita kapinallisia, ja niin kauan kuin konservatiivit lausuvat sanallisia erimielisyyksiään, liberaaleimminkin toimiva, puhuva ja äänestävä konservatiivi kuvittelee aidosti olevansa ei-konformistinen kapinallinen. Liberaali sentään saattaa joskus huomata olevansa liian konformistinen, ja joutuu rationalisoimaan toimintaansa. Latistunut konservatiivi ei välttämättä koskaan tule huomaamaan olevansa liian konformistinen suhteessa liberaaliin konsensukseen, ellei sitä tehdä hänelle vastaansanomattoman selväksi. Eikä tajua välttämättä sittenkään. Väljähtäneen konservatiivin vapauden illuusio ja konformismi on siten suurempaa kuin liberaalin.

Ps. Tarkoitukseni ei ole tällä kirjoituksella sanoa, että kaikki konformismi on pahasta. On olemassa hyvää ja huonoa konformismia. Yhteisöllisellä konformismilla on suurempi taipumus olla hyvää. Kollektiivisella konformismilla on suurempi taipumus olla pahaa. Kollektiivinen konformismi on laumojen ja ihmismassojen konformismia. Konformismi on kuin tuli. Sopivasti hallittuna ja jännitteisessä vuorovaikutuksessa tulta rajoittavien ja vastustavien elementtien kanssa se on todennäköisesti hyvä asia. Valloilleen päässeenä kovana tai pehmeänä totalitarismina se on paha asia.

lauantai 15. elokuuta 2015

Hyvä mieli kirjoja lahjoittamalla

Sidotut ja nidotut paperikirjat ovat esineistä hienoimpia ja tärkeimpiä. Jokaisessa sivistyneessä kodissa on suotavaa olla kirjahylly tai kirjahyllyjä, joissa on kirjoja sekä hyötyesineinä, että koristeina.

Antikvariaattien määrä on vähentymässä. Syynä siihen on osaltaan se, että antikvariaattien myyntihinnat ja voittomarginaalit ovat pieniä, jolloin ne joutuvat antamaan myytäviksi tuoduista kirjoista pieniä rahasummia, jotka usein lasketaan kymmenissä senteissä / kirja. Ne ovat niin pieniä rahamääriä, että ihmiset eivät useimmiten viitsi viedä käytettyjä kirjojaan antikvariaatteihin, vaan heittävät ne roskalaatikoihin. Se on sääli, koska paljon hyviä vanhoja ja uusia kirjoja menetetään, ja antikvariaattien kirjavalikoimat yksipuolistuvat.

Jotta näin ei tapahtuisi, ehdotan seuraavaa. Älkää ajatelko käytettyjen kirjojen viemistä antikvariaatteihin taloudellisena toimenpiteenä, vaan hyväntekeväisyytenä ja lahjoituksena, jolla te autatte kirjojen lukijoita ja antikvariaatin pitäjää. Te tuotatte kirjalahjoituksella ihmisille hyvää mieltä ja iloa, ja annatte heille monenlaista hyötyä. Muiden ihmisten auttaminen saa myös teidät hyvälle mielelle ja tyytyväiseksi, ja lisää teidän yleistä onnellisuuttanne.

Voitte antaa vanhoille kirjoille uuden elämän myös ostamalla niitä säännöllisesti antikvariaateista. Niitä voi nykyisin tilata helposti ja edullisesti internetistä. Olen tilannut monta kirjaa antikvariaateista, ja tilaukseni ovat lähes aina olleet onnistuneita ja sujuvia. Kirjojen kunto on ollut käytännöllisesti katsoen aina juuri sellainen kuin on kuvailtu tai jonkin verran parempi; keskimäärin jonkin verran parempi kuin odotukseni. Yksi kirja on ollut jonkin verran huonompi kuin odotukseni, mutta kuitenkin ihan hyvin luettavassa kunnossa. Olen parantanut joidenkin vanhojen kirjojen kestävyyttä ja miellyttävää käsiteltävyyttä laittamalla niiden kansiin muovipäällysteen.

Mutta mitä jos teillä on kirjoja, jotka herättävät teissä ristiriitaisia tunteita, esim. tietokirjoja, joissa on suhteellisen paljon hyvää tietoa, mutta myös räikeää propagandaa, vääristelyjä, virheitä ja/tai valheita? Ehkäpä te ette halua antaa sellaisia kirjoja kenellekään, ehkäpä te haluatte heittää sellaiset kirjat suoraan roskalaatikon kitaan? Tähän ehdotan ratkaisuksi sitä, että te kirjoitatte mustekynällä johonkin kirjan tyhjälle alkusivulle asiallisesti, sivistyneesti ja siistillä käsialalla näkemyksenne kirjan hyvistä ja huonoista puolista. Tällä on suuri merkitys ihmisille. Ihmisten on vaikeaa olla yksin eri mieltä auktoriteettien ja "yleisen" mielipiteen kanssa, joita kirjat ihmisten mielissä usein edustavat. Mutta kun he näkevät, että joku muu on eri mieltä kirjan sisällön kanssa, heidän on paljon helpompi olla myös itse eri mieltä kirjan sisällön kanssa. Konformismiin liittyvät tutkimukset vahvistavat tämän.

Monet kierrätyskeskukset vastaanottavat ja myyvät käytettyjä kirjoja. Monissa kierrätyskeskuksissa edellytetään lahjoitettavilta tavaroilta ja kirjoilta suhteellisen hyvää kuntoa, jolloin myytävien tuotteiden taso säilyy hyvänä. Joidenkin kierrätyskeskusten kirjavalikoima on laaja ja monipuolinen. Kierrätyskeskusten kirjojen hinnat ovat usein vielä edullisempia kuin antikvariaattien.

Vanhoja kirjoja voi viedä jonkin verran kirjastojen vaihtokirja- tai poistokirjahyllyihin, 5 kirjaa / henkilö pääkaupunkiseudulla. Näen kuitenkin antikvariaattiliiketoiminnan tukemisen hyväntekeväisyydellä tärkeämpänä kuin kirjojen viemisen kirjastojen vaihtokirjahyllyihin.

Sivumennen sanoen kirjastojen palvelut ovat nykyään monipuolisia. Kirjastoista voi lainata paperikirjoja, -lehtiä ja -sarjakuvia; äänikirjoja ja musiikkia cd-levyinä ja ladattavina tiedostoina; dvd-elokuvia; e-kirjoja; jne. Lisäksi kirjastoissa voi käyttää tietokoneita ja internettiä, tulostaa tiedostoja ja käyttää kopiokonetta.

Kirjoja voi lahjoittaa ihmisille, mutta siinä on tärkeää, että varautuu säilyttämään mielen tyyneyden silloin kun kirjoja ei oteta vastaan. Kirjojen käsittelemät aiheet ovat useimmiten rajattuja tiettyyn kiinnostuksen kohteeseen. Jos kirja käsittelee esimerkiksi kalastusta, ja se henkilö jolle kirjan pyrkii lahjoittamaan ei harrasta kalastusta, niin todennäköisesti hän ei joko ota kirjaa vastaan tai ottaa sen vastaan vain kohteliaisuudesta, ja pahimmassa tapauksessa heittää kirjan vähän ajan kuluttua käyttämättömänä roskalaatikkoon. Tämän takia kirjoja ihmisille lahjoitettaessa on suotavaa kysellä ennen lahjoittamista heidän kiinnostuksen kohteitaan, ja sitä sopivatko lahjoitettavat kirjat niihin.

Melkein kaikista Suomen antikvariaateista voi hakea ja ostaa kirjoja seuraavan kahden internetsivuston kautta.

http://www.antikka.net/

http://www.antikvariaatti.net/

sunnuntai 2. elokuuta 2015

Kristinusko, markkinatalous ja kateus

Kommentoin ekonomistiksi opiskevalle libertaari Thomas Taussille kateuden ja markkinatalouden toimintaa toisaalla seuraavasti:

"Kateuden tunne kertoo ihmiselle, että hänellä on jotain tärkeää toimeentuloon, statukseen, valtaan, parinvalintaan jne. liittyvää resurssia tai ominaisuutta vähemmän kuin muilla, ja ohjaa häntä tekemään jotain sen tilanteen muuttamiseksi. Kateuden synnyttämiä vaihtoehtoisia toimintamalleja on monia; itsensä kehittäminen; yhteistyö lisäresurssien hankkimiseksi; kapuloiden heittäminen muiden toiminnan rattaisiin; muiden pakottaminen yhteistyöllä redistribuutioon; muiden psykologinen manipuloiminen ja huijaaminen itselle edullisilla tavoilla (psykologinen manipuloiminen voi olla esim. korkean statuksen henkilöiden vähättelyä ja halventamista, ja oman viiteryhmän kehumista ja arvostuksen nostoa muiden silmissä); erottautuminen tai eristäytyminen kilpailijoista (esim. muuttaminen toisaalle toisenlaiseen tai samantyyppiseen ekologiseen ja/tai sosiaaliseen lokeroon, jossa on vähemmän kilpailua tai itselle sopivamman laatuista kilpailua); sodankäynti kilpailjoita vastaan; jne.

On usein helpompi haitata, estää, pakottaa, kiristää, jne. kilpailijoita, ja ottaa heiltä erilaisin tavoin pois niitä etuja, joita heillä on kuin nostaa ja kehittää itseään ja omaa yhteisöään. Koska libertaarit ovat suurelta osin ateistisia materialisteja, heillä ei ole mitään vakuuttavaa keinoa suostutella ihmisiä luopumaan ensin mainituista keinoista. On totta, että ensinmainituilla keinoilla yhteiskunnan kokonaisresurssien ja todennäköisesti kateellistenkin resurssien määrä jää vähäisemmäksi kuin jälkimmäisillä keinoilla, mutta sillä ei ole ihmisille juurikaan merkitystä. Ihmisille tärkeintä on oma asema yhteisössä tai yhteiskunnassa, toisin sanoen ihminen on keskimäärin mieluummin esim. 3. statuksessa ja omistaa 800 euroa kuin 9. statuksessa ja omistaa 1200 euroa. Tämä siksi, että parinvalinta määräytyy statuksen, ei resurssien absoluuttisen määrän perusteella. Ihminen ottaa mieluummin korkeatasoisemman kumppanin kuin suuremman määrän resursseja/rahaa.

Tätä dilemmaa pahentaa libertaarien kannalta se, että kateus on ihmisille ja markkinataloudelle välttämätön käyttövoima. Ilman sitä ihmisten ja markkinatalouden toiminta ei ole tarpeeksi motivoitunutta. Markkinatalous yksinään on itsetuhoutuva voima, joka ensin kukoistaa, ja tuottaa vaurautta ja tuloeroja suurelta osin kateuden motivoimana, ja jossa sitten uuteen tilanteeseen joutuneet samat kateuden voimat alkavat hyydyttää markkinataloutta puhtaaksi sosialismiksi tai byrokratisoiduksi voimakkaan redistributiiviseksi sekataloudeksi.

Kirjoitin toisaalla seuraavaa, joka täydentää edellä mainittua:

"Taolaisen yin ja yang -filosofian mukaan jokaisessa voitossa on tappiota ja tappion siemeniä, jokaisessa rikkaudessa on köyhyyttä ja köyhyyden siemeniä, jokaisessa hyvyydessä on pahuutta ja pahuuden siemeniä, jne. Mitä enemmän äärimmilleen jokin asia viedään, sitä enemmän se alkaa sisältää ja tuottaa vastakohtiaan. Siksi esimerkiksi kiinalaiset yritykset eivät välttämättä pyri olemaan tuottoisimpien kolmen yrityksen joukossa vaan vaikkapa 5. tai 7. 1. - 3. menevät helposti kilpailussaan, ahneudessaan, vallanhimossaan, sokeudessaan, jne. äärimmäisyyksiin ja järjettömyyksiin, ja kilpailevat ja sössivät itsensä hengiltä. 5. tai 7. voittaa siten lopulta pitkällä tähtäimellä. Sanoisin, että länsimaisten yrittäjien, poliitikkojen, tiedemiesten, toimittajien ja arkkitehtienkin (esim. Le Corbusier ja kumppanit) hulluus, typeryys ja järjettömyys johtuu pitkälti tästä ilmiöstä."

Ilman kristinuskoa markkinatalouskaan ei ole kestävällä pohjalla."

Jatkoin kommentointia seuraavasti:

"... Tunteille on yhteistä, se että ne rajoittavat ihmisten vaihtoehtoja. Tunteet rajoittavat ihmisten huomiota, ajattelua, muistamista ja motivaatioita tiettyihin asioihin. Tunteet ovat suurelta osin myös signaaleja muille ihmisille. Tunteilla on taipumus pakottaa ihmiset toimimaan tietyllä tavalla, ja siten ne lisäävät ihmisten uskottavuutta toisten ihmisten silmissä.

Jos joku on vihainen, silloin on todennäköisempää se, että hän ei välitä yhteiskunnallisista säännöistä; käyttää väkivaltaa; kostaa; on leppymätön ja periksiantamaton; häntä ei voi suostutella; jne. Tällöin muut ovat taipuvaisempia antamaan vihaiselle henkilölle periksi; neuvottelemaan hänen kanssaan; näkemään hänet korkeammalla statuksessa; sopeutumaan hänen tahtoonsa; jne. Jos joku katuu ja tuntee syyllisyyttä sosiaalisesta tai muusta rikkomuksestaan, silloin hänen on vaikeampaa toimia muiden kannalta väärin, ja tämä lisää hänen luotettavuuttaan, uskottavuuttaan, riskittömyyttään ja rehellisyyttään muiden ihmisten silmissä. Siten syyllisyydentuntoinen otetaan todennäköisemmin esim. liike- tai yhtiökumppaniksi tai hänelle annetaan helpommin lainaa.

Jos mies on rakastunut naiseen, hän suuremmalla todennäköisyydellä auttaa ja suojelee naista ja yhteisiä lapsia; tuo perheelle resursseja; ei toimi väärin naista kohtaan / toimii hyvin ja ystävällisesti naista kohtaan; ei petä naista naiselle merkityksellisellä tavalla; jne. Jos joku on kateellinen, hän on todennäköisesti valmis tekemään suuria uhrauksia saavuttaakseen tavoitteensa; hän on taipuvaisempi leppymättömään pitkäjänteisyyteen toimissaan; hän on taipuvainen vihaamaan kateuden kohdetta; hän on valmiimpi muodostamaan sosiaalisia tai kollektiivisia liittoja saavuttaakseen tavoitteensa; hän huijaa, manipuloi, pettää, heittää kapuloita rattaisiin, sabotoi, kylvää riitoja, varastaa, tappaa, jne. suuremmalla todennäköisyydellä; jne. Vaikka muut ihmiset eivät usein pidä kateellisista ihmisistä, kateellisuus on uhkaava signaali, ja muilla ihmisillä on taipumus pyrkiä tyynnyttelemään ja lepyttelemään kateellisia ihmisiä; maksamaan heitä hiljaisiksi; tekemään heille myönnytyksiä; antamaan heille etuja ja parempia statuksia; ottamaan heitä organisaatioihinsa; muuttamaan yhteisiä sääntöjä heille edullisemmiksi; jne."

Sivun näyttöjä yhteensä

Lukijat

Blogiarkisto