Hiljaista Pohdintaa

Hiljaista Pohdintaa

lauantai 19. syyskuuta 2015

Liberaalin hyvyyden ja moraalin progressio


Seuraavassa on kolme hiukan muokattua ja paikoin hiven päällekkäisiä aiheita käsittelevää kommenttiani internetviidakon kätköistä:

Tässä kirjoituksessa ei ole tarkoitus ottaa kantaa siihen, ovatko liberaali hyvyys ja moraali lähtökohtaisesti hyviä ja moraalisia, vaan tarkastella niitä ilmiöinä.

Hyvyys ja moraalisuus noudattavat joissakin suhteissa talouden sääntöjä. Hyvyyttä ja moraalisuutta voi olla liikaa; ensin niiden lisääntyessä niistä saatava hyöty vähenee asteittain ja jossain vaiheessa ne alkavat aiheuttaa kasvavaa haittaa. Esim. on hyvä auttaa monin tavoin omaa lastaan ja olla hyvä hänelle, mutta lapsen auttaminen voi mennä liiallisuuksiin. Jos vanhemmat tekevät kaiken lapsen puolesta niin, että lapsi ei opi tekemään itse omia asioitaan, hänelle ei koskaan kehity riittävästi elämässä tarvittavaa oma-aloitteisuutta, omaa tahtoa, kykyjä ja taitoja, ongelmanratkaisukykyä, päättäväisyyttä, sitkeyttä, suunnitelmallisuutta, rohkeutta, jne. Lasta on siis pyrittävä auttamaan sopivasti, ja oltava tarkkana sen suhteen, että ei auta lasta liikaa, eikä totuta häntä olemaan passiivisesti passattavana. Aina kun lapsi on psykologisesti ja fyysisesti valmis tekemään jonkin asian itse, hänet kannattaa opettaa, kannustaa ja totuttaa tekemään se itse.

Nykyaikaisen liberaalin systeemin alkuaikoina liberaaleista poliitikoista on varmasti tuntunut, että liberaalia hyvyyttä ja moraalia ei voi olla liikaa. Joko hyvyyteen ja moraaliin liittyvä puhe, kirjoittaminen ja toiminta on ollut lähes ilmaista, tai siitä seuraavat kustannukset ja vaikutukset ovat olleet useimmiten hallinnassa, kohtuullisia ja järkeviä. Liberaali hyvyys ja moraali ovat sekoittuneet sujuvasti valtiollisiin, kunnallisiin, kansainvälisiin, taloudellisiin ja sosiaalisiin asioihin, ja ne ovat tukeneet toisiaan. Tästä symbioosista on ollut liberaaleille ja muillekin monenlaista henkilökohtaista ja kollektiivista hyötyä, siitä huolimatta, että tilanteesta riippuen on voinut olla parempiakin tapoja järjestää jokin asia. Liberaalit ovat liittäneet liberaalin hyvyyden ja moraalin joka paikkaan, ja perustaneet kaiken toimintansa niiden varaan. Liberaali hyvyys ja moraali on kirjattu lukuisiin lakeihin; liberaali ideologia ja filosofia perustuvat niihin; liberaalin talouden tavoitteena on tuottaa hyvyyttä, poistaa tuskaa ja ongelmia ja ottaa liberaali oikeudenmukaisuus huomioon; liberaali hyvyys ja moraali on kirjattu lukuisiin kansallisiin ja kansainvälisiin sopimuksiin; liberaali media on hyvyyden ja moraalin suuri diileri; liberaali koulutus iskostaa ihmisten mieliin liberaalia hyvyyttä ja moraalia; kunnalliset ja valtiolliset uudet toiminnot ja ohjelmat, tai vanhojen toimintojen ja ohjelmien muutokset perustellaan useimmiten hyvyydellä ja moraalilla; jne.

Liberaali hyvyys ja moraali tuntuvat liberaaleista siten luonnostaan elämän, sosiaalisen kanssakäymisen ja yhteiskunnan perustalta. Heistä tuntuu, että vain pahat, kelvottomat ja typerät ihmiset voivat vastustaa liberaalia moraalia. Siksi liberaali sosiaalinen ja yhteiskunnallinen status on alkanut yhä enemmän määräytyä liberaaliin hyvyyteen ja moraaliin liittyvällä kilpailulla, sillä, että ihmiset mainostavat muille hyvyyttään ja moraalisuuttaan, ja tekevät erilaisia, enimmäkseen melko symbolisia tekoja, mutta joskus myös todellisia aikaa, energiaa, resursseja ja rahaa vaativia tekoja. Hyvyyden ja moraalin liittäminen yhä enemmän joka paikkaan, ja lisääntyvä ja kiristyvä kilpailu niiden suhteen vahvistavat toisiaan.

Liberaalit ovat sitoneet ajattelutapansa, tunnereaktionsa, havaintojen tulkintamallinsa, käytäntönsä, toimintapansa, sääntönsä, palkkionsa, rangaistuksensa, kilpailunsa muiden ryhmien kanssa, liberaalien statuskilpailun, jne. niin lukemattomin tavoin liberaaliin hyvyyteen ja moraaliin, että niistä on kollektiivisena kokonaisuutena tullut voimakkaasti yksittäisiä liberaaleja pakottavia, määrääviä ja ohjaavia. Kokonaisuutena liberaali systeemi on alkanut tavallaan elää omaa elämäänsä. Liberaali hyvyys ja moraali on yhä vähemmän kenenkään yksittäisen liberaalin tai ryhmän hallinnassa. Ne tuottavat yhä enemmän sellaista haitallista toimintaa, ja sellaisia huonoja vaikutuksia ja seurauksia, joita kukaan ei oikeastaan suunnitellut, eikä halunnut.

Kaikista henkilökohtaisista ja kollektiivisista sitoutumisista, riippuvuuksista, kannustimista, pakoista ja liberaalista propagandasta huolimatta monet liberaalit ovat alkaneet nähdä, että systeemi menee yhä huonompaan suuntaan. He eivät kuitenkaan yksilöinä pysty tekemään mitään tai juuri mitään suunnan muuttamiseksi. Jos he alkaisivat vastustaa liberaalin systeemin negatiivista toimintaa ei-liberaalista näkökulmasta, heidät tuomittaisiin, syrjäytettäisiin ja jyrättäisiin systeemin automaattisiksi vakiintuneilla reaktioilla ja toimenpiteillä. Jos he alkaisivat vastustaa liberaalin systeemin negatiivista toimintaa liberaalista näkökulmasta, liberaalia hyvyyttä ja moraalia noudattaen, ja liberaaleja sanoja käyttäen, heidän sanomansa olisi sisäisesti ristiriitainen; liberaali moraali ja näkökulma vetäisivät vanhaan suuntaan ja kritiikki vetäisi uuteen suuntaan. Liberaali moraali ja näkökulma hukuttaisivat liberaalien mielissä kritiikin alleen ja kritiikki menettäisi merkityksensä. Koska näiden vaihtoehtojen valossa yksittäisen liberaalin kritiikki johtaisi joko hänen "nitistämiseensä" ja kritiikin automaattiseen torjumiseen, tai kritiikin hyödyttömyyteen ja ehkä epäilyksiin hänen lojaalisuuttaan kohtaan, yksittäinen liberaali kokee, että järkevä ja perusteltu kritiikki ei kannata. Vaikka kaikki liberaalit näkisivät, että katastrofi pahenee koko ajan ja olemme menossa tuhoa kohti, he eivät joko pysty tekemään mitään, tai he tekevät liian vähän ja liian myöhään, tai he tekevät jotain symbolista ja merkityksetöntä. Ja itseasiassa paradoksaalisesti monet liberaalit lisäävät niiden toimien intensiivisyyttä, jotka johtavat tuhoa kohti.

Siksi liberaaleista on tullut liberaalin systeemin orjia, liberaalin hyvyyden ja moraalin orjia, omien mieltensä muodostaman kollektiivin orjia.

***

The left has used "social engineering" a lot, as they call it; exact, rigorous, binding and universal solutions to societies assumed or real problems. The problems of the lefts approach are:

1) Social world doesnt function on exact principles. People have motives, which are sometimes mutually or to the one way reinforcing; sometimes mutually or to the one way inhibiting; sometimes in jarring and vexing contradiction; sometimes almost totally separate and in no connection with each other; etc. The motives include love, compassion, empathy, selfisness, desiring a partner, pity, need to belong socially, striving toward good social status, unconscious or conscious respect for authorities, contempt, anger, envy, schadenfreude, striving toward happiness, avoidance or neutralization of shame, guilt, confidence or over-confidence, jealousy, pleasure seeking, awe, disgust, feelings of trust, excitement, interest, fascination, etc. These become on and off, wane or become more intense, and their quality or nature changes or stays the same in response to changing or stable external situations, external incentives and disincentives, and inhibitory, preventive, exciting or inciting factors, which interact with internal states of the body, memories, psychological predispositions, interpretive schemas, etc. Hence the social world is very complex and always in flux.

2) There are no good final solutions or desired end states, especially at the larger societal level. Best that can be achieved is a healthy and enduring balance between good and bad things; good incentive and disincentive structures, which tend to produce good solutions to personal and collective needs and problems, but which cannot be planned centrally beforehand; people who acquire virtuous habits, propensities, emotions, motives, etc. from living and growing in their social group, their community, by interacting with their community; and people who have a good ethnic, social and community identities and loyalties.

3) The man will not be perfected, there will not be ideal man, brought on by intelligent and intensive social engineering. Man will always be flawed, imperfect, prone to sin, has weaknessess, etc. The man can learn to live with this and accept this reality, and have self-compassion and self-forgiveness. When he fails, he can repent when necessary, and always try again, again and again. Failing, erring and trying again is real life and good life.

4) The intellectuals have at most less than 1% of the necessary knowledge in society. Knowledge in society and world is always radically dispersed. If intellectual wants to order what the whole society must do, ask him a simple question: "How do you produce and sell a pencil?" I.e. how do you plan and organize the search and mining operations for graphite, how do you construct the mining machines, how do you construct the machines that cut the woods, how do you construct the trucks, trains and ships that transport the raw materials and the end products, how do you make the machines that produce the pencils, how do you store, distribute, market and sell the pencils efficiently and economically, how do you organize and incentivice the organizations and work forces that do all of these, etc.? The same can be asked about all the necessary things in society.  Soon you notice that the intellectual knows next to nothing about the necessary things in society. The distribution of power, possibilities, and resources should reflect this distribution of knowledge and capabilities, i.e. they should be decentralized. Intellectuals have limited use in society, and they should not be at the top power or deciding positions, despite the fact that they may have superior knowledge in some very narrow area. In good society there are variations in the way people live, work and organize, which reflect their different situations, propensities, (European) ethnicities, capabilities, culture, opportunities, religious affiliations, etc. The good society  is not coherent. The good society always includes at least some people that live differently than you or somebody else want them to live.

How radical is the distribution of knowledge? So radical that the person himself doesnt necessarily know beforehand how he will act in a certain situation, if he ends up in it. He may e.g. think or plan that he sells his car and saves his stereosystems, if he faces financial trouble, but it remains to be seen what he actually does, if that happens. In the actual situation he may sell the stereosystems and save the car, or sell them both, or save them both, or sell and save some other combination of things or property. These alternative choices can feel to him very compelling. The choice depends on his thinking, emotions, memories and their interaction with the situation, with its many aspects. This in addition that it is often hard for the person to predict to what kinds of situations he will get into, and this makes planning, decisions, knowledge etc. beforehand even harder.

***

Ihmiset kiinnittävät liian paljon huomiota liberaalin systeemin toimijoihin ja liian vähän huomiota liberaalin systeemin insentiivi-rangaistusrakenteeseen. Liberaali systeemi on suhteellisen vakaasti sellainen kuin se on riippumatta siitä minkälaisia toimijoita sitä pyörittää. Liberaali systeemi samanaikaisesti pakottaa, houkuttelee, kannustaa, ohjaa, opettaa ja velvoittaa liberaalin systeemin palveluksessa ja alaisuudessa toimivia ihmisiä tiettyihin liberaaleihin muotteihin ja käytäntöihin. Esim. suomalainen liberaali systeemi on hyvin vastuskykyinen sille muutokselle, että ihmiset potkaisevat vaaleissa suuren osan "suomalaisvastaisista, valehtelevista ja korruptoituneista poliitikoista" pois eduskunnasta ja äänestävät "suomalaisista välittävät, rehelliset ja lahjomattomat poliitikot" eduskuntaan, tai sille, että suuri osa "huonoista" virkamiehistä vaihdetaan toisiin "parempiin" virkamiehiin. Jos suomalaiset virkamiehet korvattaisiin suurelta osin muslimivirkamiehillä, kaikenlaiset ongelmat, väärinkäytökset, korruptiot ja patologiat lisääntyisivät, mutta liberaalin systeemin luonne säilyisi siitä huolimatta pitkään liberaalina. Liberaalien byrokratioiden muutos islamilaiseen suuntaan on hidas prosessi.

Itseasiassa liberaali systeemi tuottaa kollektiivisesti helposti sellaisia vaikutuksia, joita kukaan tai lähes kukaan yksittäinen systeemissä toimiva ihminen ei halua. Liberaali systeemi kokonaisuutena ei ole riippuvainen yksittäisten ihmisten tahdosta, tavoitteista, arvoista tai identiteeteistä.

tiistai 8. syyskuuta 2015

Rakastakaa toisianne kuin sukulaiset


Hyvät lukijat,

Rakennustyömaan / remontin aiheuttamat haitat ovat vähentyneet pahimmasta jaksosta ja jos lupaukset pitävät paikkansa, vajaan kahden viikon kuluttua niiden aiheuttamien ongelmien pitäisi muuttua ajoittaisiksi. Jos ongelmat ovat riittävän vähäisiä, vastaan lähipäivinä viime viikkojen aikana tulleisiin kommentteihin. Seuraavassa on kolme Facebook -kommenttiani. Ensimmäinen kommentti edustaa sitä aihetta (liberaalit), jonka käsittelyä pyrin tulevaisuudessa vähentämään, toinen ja kolmas kommentti kuuluvat tärkeimmän sisältönsä osalta niiden aiheiden joukkoon, joita aion käsitellä tulevaisuudessa enemmän.

***

Liberaalien ajattelun virheellisyys syntyy suurelta osin siitä, että heillä on, sanokaamme, typistettyjä ratkaisuja kaikkiin ongelmiin. Tarkoitan tällä vaikkapa sitä, että he kuvittelevat jonkin hädän tai ongelman, tai ehkä he joskus havaitsevat jonkin todellisen hädän tai ongelman, sitten he haluavat auttaa, ja sen perusteella he keksivät jonkin siististi leikatun ja staattisen ratkaisun sille, "auttavan ja hyvän ratkaisun". Voisimme lähteä analysoimaan sellaista ajattelua seuraavasti:

1) Elämässä, yhteiskunnassa ja yleensä havaitsemassamme todellisuudessa ei oikeastaan ole ratkaisuja. On vain rajallisia resursseja ja niiden allokointeja. Jos resurssit sijoitetaan johonkin tiettyyn asiaan, ne ovat poissa toisista asioista. Ne asiat joihin resursseja eli rahaa, aikaa, energiaa, työtä jne. ei sijoiteta, ovat vaihtelevassa määrin menetyksiä, vaihtoehtoiskustannuksia. Järkevä ja rationaalinen ihminen kartoittaa eri vaihtoehdot parhaansa mukaan mielessään, punnitsee ja vertailee vaihtoehtoja keskenään, arvioi hyötyjä, potentiaalisia hyötyjä, menetyksiä ja potentiaalisia menetyksiä mielessään, ja tekee sen perusteella mahdollisimman järkevän valinnan tai resurssiallokoinnin. Samalla hän on tietoinen siitä, että vaikka hän tekisi optimaalisen valinnan, hän joka tapauksessa menettää monenlaisia asioita toteutumatta jääneinä vaihtoehtoina. Jos henkilö sijoittaa resursseja tehokkaampaan ja nopeampaan autoon, ne resurssit ovat poissa auton turvallisuudesta, tai lomamatkasta, tai suuremmasta asunnosta, tai tarvittavasta hammashoidosta, tai lasten tarpeellisesta lisäopetuksesta, tai jostain näiden kombinaatioista, jne. ad infinitum. Liberaalit eivät juuri koskaan punnitse ratkaisuissaan eri vaihtoehtoja mielessään. Heillä on voimakas median synnyttämä ajankohtainen emotionaalinen mielikuva, josta syntyy voimakas emotionaalinen paine, jolle on vain yksi ehdoton emotionaalista painetta lievittävä ratkaisu. Ja huomenna on jokin muu median luoma emotionaalinen mielikuva, paine ja välttämätön ratkaisu. Jne. ad infinitum. Tämä liberaalien henkinen ruletti pyörii niin kauan kuin media kehtaa pyörittää sitä (ja kyllähän se kehtaa), tai kunnes ihmiset viisastuvat niin paljon, että he kykenevät itsenäiseen ja parempaan mediasta riippumattomaan ajatteluun.

2) Sanotaan, että liberaalit haluavat jonkin ratkaisun, vaikkapa X määrän elintasopakolaisia pakolaiskeskukseen Y. Tämä ratkaisu prosessoituu useimmiten heidän mielissään siten, että aika tavallaan pysähtyy siihen kun X määrä elintasopakolaisia on saatu pakolaiskeskukseen Y. Mitään ei tapahdu sen jälkeen heidän mielissään, ellei oteta huomioon huomisen mediakohun aihetta, kasvoiltaan hiukan epämuodostunutta hellyttävää ulko-mongolialaista vauvaa, joka voi joutua syrjityksi yhteisössään, elleivät suomalaiset liberaalit lähetä hänelle niin paljon avustuksia, että hän pääsee kosmeettiseen korjaavaan leikkaukseen. Meidän muiden on kuitenkin kysyttävä, "Mitä sitten tapahtuu?" ja kun siihen on vastattu, on toistettava samaa kysymystä yhä uudelleen kunnes mahdollisimman monet potentiaaliset tapahtumien ketjut on saatu kartoitettua kauas tulevaisuuteen. Ts. mitä sitten tapahtuu? - vastaus - mitä sitten tapahtuu? - vastaus - mitä sitten tapahtuu? - vastaus - jne. Näin todellinen elämä toimii. Monet elintasopakolaisiin ja pakolaisiin liittyvistä kehityskuluista ovat negatiivisia; on slummiutumista, radikalismia, ääri-uskonnollisuutta, työttömyyttä / sosiaalitukien varassa elämistä / huonolaatuista työntekoa, heikkoa koulumenestystä, rikollisuutta, syrjäytymistä, sopeutumiskyvyttömyyttä, jne. Usein nämä kehityskulut pahenevat sukupolvien edetessä. Meidän on otettava ne analyyseissamme ja päätöksissämme huomioon.

Tämä on hyvin kiusallista liberaaleille. Liberaalit haluavat usein ummistaa silmänsä näiltä negatiivisilta asioilta; salata ja kieltää ne itseltään ja muilta; jättää ne käsittelemättä; selitellä ne pois tai olemattomiin, tai vähätellä niitä; sensuroida ne; rangaista, tuomita, painostaa ja kritisoida niitä, jotka niistä puhuvat; valehdella ja vääristellä positiiviseen suuntaan; kertoa valikoivasti vain positiivisista asioista; jne. Liberaaleissa on keskimääräistä enemmän narsistisia piirteitä; he haluaisivat nähdä itsestään ja toimistaan pelkästään positiivisia asioita, ja haluaisivat pakottaa muut näkemään heistä ja heidän toimistaan vain positiivisia asioita. Liberaalit haluavat nähdä itsensä keskimääräistä enemmän pysyvästi hyvinä, kaikissa toimissaan onnistuvina, kaikkia auttavina universaaleina hyväntekijöinä, moraalisesti ylivertaisina, muita sivistyneempinä ja parempina, jne. Se joka tuo esille liberaaleihin tai heidän toimiinsa liittyviä negatiivisia asioita, pilaa liberaalien hyvän tunnelman, pahoittaa ja katkeroittaa liberaalien mielen. Koska liberaalien elämän tarkoituksena on tuottaa itselleen hyvää mieltä ja poistaa tai estää pahaa mieltä, realistinen kommentoija syyllistyy liberaalien mielestä suureen syntiin, liberaalien elämän pilaamiseen. Sitäpaitsi monet liberaalien elinkeinoista ovat enemmän tai vähemmän riippuvaisia jatkuvista positiivisista tunnelmista, ja liberaalien menestykseen ja hyvyyteen liittyvistä mielikuvista. Suurelta osin siksi liberaalit vastustavat todellisuutta, kritisoijia, toisinajattelijoita, negatiivisia ja vaikeita asioita, jne. niin intensiivisesti ja sitkeästi.

No, todellisuus on sitä mitä se on ja sillä on taipumus pakottaa. Liberaalienkin on pakko käsitellä ajoittain negatiivisia asioita, ja toisaalta myös konservatiivit ajavat liberaaleja nurkkaan, ja pakottavat heitä kohtaamaan negatiivisia asioita. Mitä liberaali tekee, kun hänet on riisuttu alastomaksi kaikista valheista, vääristelyistä, selittelyistä, vähättelyistä, jne., ja hän joutuu kohtaamaan selkä seinää vasten ajettuna alastoman totuuden, sanotaan vaikkapa maahanmuuttajarikollisuuden. Hän sanoo, että siihen pitää heittää (lisää) verorahoja ja (lisää) byrokraatteja. Mitään muuta hänessä ei ole. Vaikka liberaalia piruparkaa kidutettaisiin, mitään muuta hänestä ei lähtisi irti. Syvin totuus liberaalista on hänen latteuksiensa tylsistyttävää toistoa. Liberaalin korttitalo sortuu jälleen kerran siihen, että analysoimme vaihtoehtoiskustannuksia ja kysymme kerta toisensa jälkeen, "Mitä sitten tapahtuu?" (tai kun byrokraatit ovat kyseessä, kysymme kerta toisensa jälkeen myös, "Tapahtuuko yhtään mitään?" ja "Tapahtuuko liian vähän?" ja "Tapahtuuko vääriä asioita?" ja "Syntyykö toimista negatiivisia sivuvaikutuksia?"). Onko mikään ihme, että miellyttävät ja kauniit valheet ovat monella tavalla niin tärkeitä ja välttämättömiä liberaaleille?

3) Rajataan kolmatta kohtaa hiukan. Karsitaan pöpeimmät ja fanaattisimmat liberaalit pois laskuista, ne jotka ovat empaattisissa yhteyksissä kaikkien kasvien, kaikkien ihmisten ja koko maailman tunnevärähtelyjen kanssa; ne jotka lukivat koskettavan lehtiartikkelin, ja lähtivät saman tien ilman suunnitelmia, rahaa, tietoja ja taitoja Ouagadougoun slummeihin kymmeneksi vuodeksi "auttamaan"; liberaalit hipit, joiden äärimmilleen viedyt "humaanit, sallivat ja rajattomat" ajatukset ja vaatimukset ovat täysin irrallaan todellisuudesta, jne. Normaalit ja selväjärkiset liberaalit saattavat käyttää edellä mainittuja sopivasti suodatettuina ja muokattuina median jutuissa eräänlaisina liberaaleina "huippu-urheilijoina" silloin kun tarvitaan inspiroivia kertomuksia liberaalista uhrautuvuudesta, liberaalista empaattisuudesta, liberaalista sallivuudesta, tms., mutta suhtautuvat heihin todellisessa elämässä vieroksuen, ja eivät koskaan nimittäisi sellaisia henkilöitä mihinkään vastuullisiin tehtäviin, siitä huolimatta, että sellaisten henkilöiden ajattelussa on paljon yhtymäkohtia tavallisten liberaalien ajatteluun.

Kaikille ihmisille on jossain määrin vaikeaa ymmärtää oman talouden, osaamisalueen ja elämänpiirin ulkopuolisia asioita ja toimia niissä vastuullisesti. Tämä näkyy esim. niissä ristiriidoissa joita ihmisten demokraattisten vaatimusten ja maksuvalmiuksien välillä on. Vaatimukset ovat ylimitoitettuja ja maksuvalmiudet alimitoitettuja. Liberaalit poikkeavat tästä trendistä suurempaan negatiiviseen suuntaan mm. seuraavien osittain päällekkäisten syiden vuoksi:

Liberaalit elävät kuplassa enemmän kuin muut. Liberaalit vaativat toisiltaan suoraan tai epäsuorasti enemmän konformismia kuin muut. Liberaalien ideologis-poliittinen liikkumavara on muita kapeampi. Liberaalit ottavat yleisesti palautetta vastaan lähinnä toisilta liberaaleilta. Liberaalit eivät ole juurikaan kiinnostuneet ei-liberaalien palautteesta tai ei-liberaalien informaatiosta. Liberaalit ottavat muita vähemmän suoraa palautetta maailmasta, todellisuudesta, yhteiskunnista, ihmisistä, jne. He haluavat edellisistä palautteen usein liberaalien auktoriteettien suodattimien kautta, joiden puolueellisuus on melkein aina samantyyppinen. Liberaalit ottavat muita vähemmän kriittistä palautetta omista epäonnistumisistaan ja poliittisesti sensitiivisistä asioista. Yritysten, erehdysten, virheiden ja onnistumisten kautta evolutiivisesti oppiminen on tärkeä kehittymisen väylä. Liberaalit ovat rajoittaneet sitä itseltään monilta osin.

Liberaalit lietsovat keskuudessaan positiivista henkeä, he esim. vakuuttelevat toisilleen olevansa rohkeita puhuessaan loppuunkaluttuja asioita seksistä, joiden sanominen yhtä rohkeaa kuin tervehtiminen; he nostattavat optimismiaan tuhansin liioittelevin vastavuoroisin internetviestein; heidän sokerinen empaattisuutensa herättää ulkopuolisissa vaivaantuneisuutta, jne. Positiiviseen henkeen eivät sovi negatiiviset, ongelmalliset, kiusalliset tai kriittiset asiat. Positiivisen hengen rikkova liberaali on hiukan kuin rikollinen. Muut ihmiset väittelevät usein keskenään. Liberaalit eroavat muista siten, että he väittelevät vähemmän. Usein he eivät nosta korjaavaa informaatiota ollenkaan esille, hymistelevät vain positiivisesti keskenään.

Liberaaleilla on de facto vallan monopoli länsimaissa, on ollut jo pitkään. Se tekee liberaaleista ylimielisiä ja välinpitämättömiä monenlaisten asioiden suhteen, ja tuo vanavedessään paljon logiikkaan ja rationaalisuuteen liittyviä ongelmia.

Näiden syiden vuoksi liberaali kunnanjohtaja sanoo, että kun valtio maksaa kunnalle maahanmuuttajien kulut, se ei maksa mitään ja liberaaleilla ei ole asiasta mitään huomautettavaa; kun liberaalit käynnistävät valtion laajoilla sosiaalitukiohjelmilla sodan köyhyyttä vastaan, köyhyyden pitkäaikainen väheneminen ensin pysähtyy ja sitten köyhyys moninkertaistuu alkuperäisestä, eivätkä liberaalit kykene keskusteluillaan ja toimenpiteillään muuttamaan näitä kehityskulkuja; kun euron ja siihen liittyvien yhteisvastuiden on todettu vuosien ajan olleen kalliiksi käyvä taloudellinen virhe ja pakkopaita, liberaalit jatkavat, usein vilpittömästi uskoen, euron kehumista; jne. ad infinitum.

***

Nykyajan länsimaiset naiset ja miehet ansaitsevat oman yksinäisyytensä ja tyytymättömyytensä. Vanhoina aikoina ihmiset sopeutuivat parisuhteissa toisiinsa ja kasvoivat yhteen. Kun on tutkittu tietyissä maissa, joissa on vielä jäljellä järjestettyjen avioliittojen instituutio, järjestettyjen avioliittojen onnellisuutta ja onnistumista, on havaittu, että nämä avioliitot ovat keskimäärin onnellisempia ja onnistuneempia kuin länsimaisten ihmisten avioliitot. Järjestetyissä avioliitoissa useimmiten kaksi toisilleen tuntematonta tai puolituntematonta ihmistä määrätään vanhempien käskystä yhteen. Länsimaisten odotusten mukaan tällaisten avioliittojen pitäisi olla epäonnistuneita ja surkeita, mutta vastoin odotuksia useimmiten käy juuri toisinpäin. Puolisot ovat kyllä ensin hiukan varautuneita ja pallo hukassa, mutta ajan kuluessa he muotoutuvat toisiinsa sopiviksi ja heistä tulee onnellisia ja tyytyväisiä. Länsimaisilla ihmisillä on pareilleen idealistisia ja usein täydellisyyttä vaativia spesifejä vaatimuksia, joita kukaan ei voi lopulta täyttää, ei edes se henkilö, joka aluksi näyttää täyttävän kaikki odotukset.

Koska miehet pyrkivät ja naiset valitsevat, naisilla on tässä asiassa suurempi vastuu. Kun miehet huomaavat miten kieroutuneet "peli" ja "parisuhdemarkkinat" toimivat, heillä on taipumus lyödä kaikki hajalle. Kaikenlaisten huijarien, teeskentelijöiden, lyhyiden suhteiden ritarien ja hyväksikäyttäjien määrä lisääntyy. Samoin kuin sellaisten miesten määrä, jotka vetäytyvät pornovideoiden ja oman käden luotettavan seksin maailmaan. Nämä kaikki toimintamallit ovat kuitenkin kokonaisvaltaisen elämän kannalta epätyydyttäviä sekä miehille, että naisille.

***

Monet ovat epätoivoisia maahanmuuttopolitiikan suhteen. Perussuomalaiset olivat yksi vaalien suhteellisista voittajista, ja pääsivät hallitukseen. Siitä huolimatta maahanmuuttajien määrä on lisääntynyt moninkertaisesti edeltävistä vuosista hallitsemattomiin mittoihin. Suomen tuhoaminen kiihtyi, ja meidän vaaleissa ilmaisemallamme tahdolla ei ole ollut mitään merkitystä.

Kyse ei ole sattumasta, vaan kotimaisen ja ulkomaisen liberaalin eliitin suunnitelmallisesta toiminnasta ja tahdosta. Jonkin verran on vaikuttanut myös se, että perussuomalaiset ovat tiettyjä poikkeuksia lukuunottamatta olleet liian ponnettomia.

Eräs vallan ominaisuuksista on se, että vallanpitäjät pystyvät valtansa avulla toteuttamaan tavoitteitaan vastoin muiden ihmisten tahtoa ja vastustusta. Italialaisen poliittisen tieteilijän Gaetano Moscan (1858-1941) mukaan todellisuudessa suhteellisen pienet eliitit hallitsevat aina yhteiskuntia riippumatta siitä minkälainen poliittinen järjestelmä ja ideologia niissä on, mukaanlukien demokratiat. Tämä sääntö pätee erityisesti nykyisissä byrokratioiden manageroimissa yhteiskunnissa. Eliittien valta perustuu niiden muita parempaan organisointikykyyn, niiden käytössä oleviin laajoihin valta-, raha- ja materiaaliresursseihin, ja niiden tehokkaaseen ja fokusoituneeseen sisäiseen organisoitumiseen.

Mitä sanoisin tällaisessa tilanteessa? Mitä meidän tulisi tehdä?

Kun liberaalin eliitin politiikasta karsitaan kaikki retoriikka ja illuusiot pois, siitä jää jäljelle se, että liberaali eliitti pyrkii rikastumaan ja saamaan enemmän valtaa muun yhteiskunnan kustannuksella, huonontamalla kaikkien muiden elämää ja olosuhteita. Liberaalilla eliitillä on itsekäs motiivi yhteiskuntamme tuhoamiseen, ja on mahdollista, että me emme pysty estämään sitä.

Liberaali eliitti on pahantekijä ja väärintekijä. Raamatun profeetat moittivat pahoja hallitsijoita, tuomitsivat väärintekevät hallitsijat. Vaikka me emme yllä profeettojen tasolle, meillä on profeetallinen ja majesteetillinen tehtävä. Meidän tulee kertoa parhaan kykymme mukaan hallitsijoille totuus heistä itsestään. Meidän tulee kertoa kaikille totuus hallitsijoista ja heidän teoistaan. Voi olla, että liberaali eliitti saa tavoittelemansa voiton, mutta me myrkytämme sen loppuun saakka totuudella ja tuomitsemisella. He eivät koskaan pääse eroon totuudesta ja tuomioista. Kun yhteiskuntamme on menettänyt järkensä ja muuttunut hulluksi, meidän velvollisuutenamme on säilyttää viisaus ja järkevyys, niin että ne eivät koskaan katoa, riippumatta siitä mitä pahaa yhteiskunnassa tapahtuu. Viisaus ja järkevyys ovat aikanaan uuden hyvän kukoistuksen siemen.

Tuhoaminen on helpompaa kuin rakentaminen ja liberaali eliitti pystyy vallallaan tuhoamaan paljon enemmän kuin me pystymme korjaamaan ja rakentamaan uutta. Voi olla että liberaali eliitti tuhoaa meidän yhteiskuntamme, mutta se ei pysty tuhoamaan meidän suomalaisia yhteisöjämme, jos me rakennamme niitä. Luokaa siis hyviä ja kestäviä suhteita välillenne; tehkää hyviä tekoja toisillenne; auttakaa ja tukekaa toisianne, ja tehkää laaja-alaista yhteistyötä; olkaa myötätuntoisia toisianne kohtaan; olkaa kiitollisia ja vastavuoroisia toisianne kohtaan; olkaa ystävällisiä toisianne kohtaan; rohkaiskaa ja innostakaa toisianne; ohjatkaa ja kehottakaa toisianne hyvään; neuvokaa toisianne parhaan kykynne mukaan; sivistäkää itseänne ja toisianne, ja hankkikaa kaikenlaisia hyödyllisiä tietoja ja taitoja; rakastakaa toisianne kuten sukulaiset rakastavat toisiaan, ja olkaa lempeitä ja armahtavaisia toisianne kohtaan; ja olkaa hedelmällisiä ja täyttäkää maa lapsillanne. Voi olla että liberaali eliitti muuttaa vertauskuvallisesti meidän yhteiskuntamme tuhansiksi kiloiksi roskaa ja jätettä, mutta meidän luomamme yhteisöt ovat kuin muutaman kilon painoinen timantti siihen verrattuna. Meidän pienempi timanttimme on paljon arvokkaampi ja tärkeämpi kuin heidän suurempi roskansa ja jätteensä.

Ja lopuksi toivon, että mahdollisimman moni teistä antaa elämänsä Jumalan käsiin. Jumalallinen hyvä voittaa maallisen pahan.

Sivun näyttöjä yhteensä

Lukijat

Blogiarkisto