Hiljaista Pohdintaa

Hiljaista Pohdintaa

tiistai 17. marraskuuta 2015

L-i-n-k-k-e-j-ä, luettavaa, kuunneltavaa ja katseltavaa

Bryssel on halveksittava kaupunki. Bryssel haluaa hallita koko Eurooppaa, mutta on menettänyt useiden maahanmuuttajakaupunginosiensa hallinnan. Kun Bryssel ei pysty hallitsemaan edes itseään, sillä ei ole mitään mahdollisuuksia hallita koko Eurooppaa. Brysselin Molenbeek on terroristigeneraattori, terroristeja kihisevä pesä, jossa useat Pariisin äskettäisiin iskuihin osallistuneet terroristit asuivat ja/tai vierailivat.

***

Thomas Sowell; The Real History of Slavery, (Kappale äänikirjasta Economic Facts and Fallacies. Kattava kuvaus orjuudesta, joka kumoaa liberaaleja uskomuksia. Sen verran lisään, että Yhdysvalloissa valkoiset orjanomistajat kohtelivat usein mustia orjiaan paremmin kuin valkoisia työntekijöitä. Tämä johtui siitä, että orjat olivat orjanomistajien palveluksessa koko elämän. Jos he esim. vammautuivat nuorella iällä työssä, he jäivät koko loppuelämäkseen orjanomistajan taakaksi. Jos valkoinen työntekijä vammautui työssä, hänet voitiin erottaa, ja hänen tilalleen palkattiin toinen valkoinen työntekijä. Niinpä raskaimmat ja vaarallisimmat työt teetettiin valkoisilla. Mustat orjat saivat useimmiten elää, liikkua ja olla suhteellisen vapaasti, kunhan hoitivat työnsä säännöllisesti. Monet mustat orjat rikastuivat työllä tai yrittämisellä, ja jotkut myös omistamalla itse mustia orjia. Mustilla oli orjina niin hyvät oltavat, että useimpien mustien taloudellinen ja yhteiskunnallinen asema heikkeni kun orjuus lakkautettiin. Siitä huolimatta oli tietysti hyvä, että orjuus lakkautettiin):

https://www.youtube.com/watch?v=ao7FKReHYKY

Fjodor Dostojevski; Gambler (äänikirja):

https://archive.org/details/gambler_1011_librivox

Khan Academy; Microeconomics and Macroeconomics (131 lyhyttä videoluentoa taloustieteestä):

https://www.youtube.com/watch?v=_7VHfuWV-Qg&index=1&list=PLAEA5E9ACA1508F92

Peter J. Leithart; Girard versus Genesis, is sacrifice savage? (First Things on muiltakin osin suositeltava katolilainen kristitty aikakauslehti. Kannattaa tutustua):

http://www.firstthings.com/web-exclusives/2014/03/girard-v-genesis

Professor Bruce Charlton; Hope is Located in the Imagination, which is a Divine Gift, and Will Guide Us to the Truth:

http://charltonteaching.blogspot.fi/2015/10/hope-is-located-in-imagination-which-is.html

Elena Shumilova; Magical Pictures of Two Children and Animals (valokuvasarja):

http://www.boredpanda.com/animal-children-photography-elena-shumilova/

***

Poliittinen historiasarja konservatiiviselta Social Matter -sivustolta, kirjoittajana David Grant.

1. Ancient Democracies Weren't as Terrible as Modern Democracies:

http://www.socialmatter.net/2015/08/24/ancient-democracies-werent-as-terrible-as-modern-democracies/

2. The Athenians Wanted Democracy, and They Got It Good and Hard:

http://www.socialmatter.net/2015/06/01/athens-wanted-democracy-and-they-got-it-good-and-hard/

3. Sparta's Attempt at Balancing Innovation and Tradition:

http://www.socialmatter.net/2015/08/31/spartas-attempt-at-balancing-innovation-and-tradition/

4. The Spartan Empire:

http://www.socialmatter.net/2015/09/07/the-spartan-empire/

5. The Fall of Sparta:

http://www.socialmatter.net/2015/09/14/the-fall-of-sparta/

6. Final Lessons from Sparta:

http://www.socialmatter.net/2015/09/21/final-lessons-from-sparta/

***

Ryan Landry; How Uncle Sam Will Move Blacks to the Suburbs (Kirjoituksessa kuvataan sitä miten valtio ja Wall Street saalistavat yhdessä rahaa ja valtaa ongelmavähemmistö mustien avulla, ja keskiluokkaisten valkoisten ja itä-aasialaisten elämän, rahojen ja asuinalueiden kustannuksella. Jos maahanmuutto Suomeen jatkuu, suomalainen maahanmuuttoteollisuus tulee kehittyessään (lue: degeneroituessaan) käyttämään samanlaisia rahan- ja vallansaalistuskeinoja):

http://www.socialmatter.net/2015/11/08/how-uncle-sam-will-move-blacks-to-the-burbs/

lauantai 7. marraskuuta 2015

Tarvitsemme hauraan yhteiskunnan (edit)

Kuulostaako otsikon vaatimus erikoiselta? Jos ostamme auton, niin haluamme tietenkin mahdollisimman kestävän auton. Miksi samaa kestävyyden periaatetta ei kannata soveltaa nykyiseen yhteiskuntaan?

Riski-analysoija Nassim Taleb on pyrkinyt edesauttamaan yhteiskuntien kestävyyden lisäämistä kehittämällä anti-hauraan (antifragile) käsitteen ja siihen liittyviä periaatteita. Suurimmalta osin markkinatalouteen perustuva systeemi on jo 'luonnostaan' erittäin kestävä ja anti-hauras, vaikka emme soveltaisi siihen Talebin periaatteita. Markkinatalous kestää tilanteiden ja tapahtumien mukaan joustavasti sopeutuen ja muuttuen suuria kriisejä, muutoksia, tuhoja, onnettomuuksia, kutistumisia, suurentumisia, lamakausia, ylikuumentumisia, hyökkäyksiä, vahingoittamisia, kilpailua, heikentymisiä, voimistumisia, tuotannontekijöiden siirtymisiä, jne.

Auto (tai jokin muu ostettu tuote) ja yhteiskunta eroavat toisistaan siten, että auto ei useimmiten juurikaan muutu käyttöikänsä aikana, mutta yhteiskunta muuttuu koko ajan. Auton toivotaan yleensä pysyvän suunnilleeen sellaisena kuin se on, jotta se täyttää käyttötarkoituksensa. Yhteiskunnan toivotaan muuttuvan, jotta se täyttäisi ihmisten tavoitteet, toiveet ja unelmat, jotka ovat siinä mielessä rajoittamattomia, että kun yksi tavoite saavutetaan, ihmiset siirtyvät jo lyhyen ajan kuluttua seuraavaan. Ihmisten tavoitteita ei voi koskaan pysyvästi tai täydellisesti tyydyttää.

Taloustieteessä käytetään 'rikotun ikkunan harhaluuloa' esimerkkinä. Kun kauppiaiden ikkunoita rikotaan, he joutuvat ostamaan uusia ikkunoita, jolloin ikkunoiden tekijät, markkinoijat, kuljetusyritykset ja ikkunanasentajat saavat työtä ja rahaa. Ikkunaliiketoimintaan liittyvät toimijat ostavat saamillaan tuloilla itselleen mm. vaatteita ja kenkiä, jolloin vaatteisiin ja kenkiin liittyvät yrittäjät ja työntekijät saavat rahaa. He ostavat saamillaan rahoilla mm. tietokoneita, jolloin ostotapahtumien ketju etenee jälleen, niin kauan kuin verot eivät ole syöneet kaikkia rahoja. Tämän perusteella vaikuttaa siltä, että ikkunoiden rikkominen lisää taloudellista toimintaa ja ihmisten tuloja, ja on siten hyväksi taloudelle. Meidän pitäisi siten taloudellisen rationaalisuuden perusteella rikkoa jatkuvasti toistemme ikkunoita, jotta lisäisimme taloudellista aktiviteettia ja saisimme lisää tuloja itsellemme.

Mutta jos kauppias joutuu ostamaan itselleen uuden ikkunan rikotun ikkunan tilalle, ne rahat ovat poissa jostain muusta. Kauppias halusi ostaa takin, mutta koska hän joutui ostamaan ikkunan, hänellä ei ole enää rahaa takkiin. Kun markkinatalouden tarkoituksena sanotaan olevan ihmisten tarpeiden täyttäminen, kauppiaan taloudellisesta toiminnasta saama psykologinen ja materiaalinen hyöty vähenee, jos hänen ikkunansa rikotaan. Ikkunoiden rikkominen on siten todellisuudessa huonoa taloudellista toimintaa, taloutta heikentävää toimintaa. Vai onko? Entä jos ikkunan rikkominen piiskaa kauppiaan tekemään ylimääräistä työtä, jotta hän saa itselleen ikkunan lisäksi myös takin? Silloin taloudellinen toiminta lisääntyy, ja ikkunantuotantoon liittyvät toimijat saavat tyydytyksensä kauppiaan ja takintuottajien lisäksi. Ja miksi talouden pitäisi taloudellisesta näkökulmasta katsottuna maksimoida psykologista tyydyttyneisyyttä? Psykologisesti tyydyttynyt ihminen ei koe tarpeelliseksi tehdä juuri mitään. Psykologinen tyydyttyneisyys vähentää taloudellista toimeliaisuutta. Eikö päinvastoin talouden näkökulmasta tavoitteena pitäisi olla se, että ihmiset ovat lähes jatkuvassa tyytymättömyyden tilassa ja joutuvat tekemään työtä näännyksiin asti täyttääkseen edes osan tavoitteistaan? Eikö talouden kannalta ihanteellinen ihminen muistuta aasia, joka juoksee suurimman osan ajasta kiihkeästi onkivavan siimaan kiinnitetyn ja nenänsä edessä tavoittamattomissa heiluvan porkkanan perässä, saaden vain harvoin haukata palkinnoksi porkkanan? Saavuttamattoman porkkanan perässä suurimman osan ajasta juokseva aasi tekee varmasti enemmän työtä kuin aasi, joka voi kellahtaa vähän väliä tien varteen lepäämään ja syömään vatsansa täyteen. Jos porkkanalla huijattu aasi ei hyödy itse kovin paljon työstään, joku muu hyötyy.

On monin tavoin taloudellisesti kannattavaa tuoda yhteiskuntaan ongelmia, vaikeuksia, tuhoja, vaaroja, riskejä, uhkia, jne. Talous sopeutuu joustavasti niiden ympärille minimoiden vahingot ja maksimoiden tuotot. Yhdysvalloissa on tutkittu sitä, kuinka paljon vankilasta vapautuva ja asuinalueelle sijoitettava pedofiili vähentää keskimäärin ympäröivien asuntojen myyntiarvoja; neljä prosenttia. Se kuulostaa vähäiseltä. Se selittyy seuraavilla tekijöillä: 1) Osa ostajista ei tiedä, että vieressä asuu pedofiili, joten se ei vaikuta heidän ostopäätökseensä. 2) Osa ihmisistä tietää, että vieressä asuu pedofiili. He valikoituvat useimmiten siten, että viereen muuttaa yksin asuvia aikuisia; opiskelijoita; lapsettomia aviopareja; eläkeläisiä, joiden lapset ovat muuttaneet pois; jne. Tietämättömyys ja valikoituminen suojelevat asuntojen hintoja putoamiselta. Kansalaisten tietämättömyys on osa liberaalin systeemin sopeuttamisprosesseja siinä missä valikoituminenkin. Siksi systeemi synnyttää ja edistää tietoisesti valikoivaa kansalaisten tietämättömyyttä. Pedofiilit työllistävät sekä yksityisiä että julkisia vankilaviranomaisia, psykologeja ja psykiatreja, sosiaalityöntekijöitä, kuntouttajia ja työhönvalmentajia, poliiseja, ehdonalaisvalvojia, jne. Mukaan tulevat välillisesti työllistetyt, kuten vaikkapa vankilan siivoojat, virastoissa tarvittavien välineiden ja laitteiden myyjät ja valmistajat, kiinteistöjen remontoijat, jne., sekä rikottujen ikkunoiden esimerkissä kuvattujen ostoketjujen kautta lopulta kaikenlaiset tavaroiden ja palvelujen tuottajat. Siten taloudellinen systeemi samanaikaisesti sopeutuu systeemiin tulevaan vaurioon, minimoi sen ja kehittää sen ympärille tuottoisan 'teollisuuden'. Jos ja kun asuinalueelle sijoitettu pedofiili hyväksikäyttää lapsia, lapsille ja perheille syntyy psykologisia traumoja, jotka keskimäärin vähentävät heidän taloudellisia tuottajaan. Systeemi sopeutuu tilanteeseen ja minimoi taloudellisia vahinkoja ja maksimoi tuottoja. Hyväksikäytettyjen lasten ja heidän vanhempiensa, "vaurioiden", ympärille syntyy jälleen tuottoisa 'teollisuus'. (Huomioi, että minä en ajattele lapsia taloudellisina objekteina, mutta liberaali systeemi ajattelee). Sama taloudellinen prosessi toimii sekä pedofiilien, että hänen uhriensa kohdalla. Liberaalin sekamarkkinatalouden joustavuus ja sopeutumiskyky on erittäin suuri, mutta jokaisesta vauriosta joudutaan maksamaan hinta. Jokainen vaurio on vertauskuvallisesti kuin yksi uusi vika autossa. Vaurio tuottaa kultaisia koristeita konepellille, mutta vahingoittaa moottoria, voimansiirtoa, ohjauslaitteita, runkoa ja/tai turvavarusteita. Vaurioiden kumuloituessa auton toiminta, suorituskyky ja turvallisuus heikkenevät. Jos prosessia jatketaan, jonain päivänä auto on yltä päältä koristeltu, mutta ajokelvoton. Silloin kaikki auton kuljettajat ja matkustajat ovat tyytymättömiä, köyhiä, vammautuneita tai kuolleita. Paradoksaalisesti tie maanpäälliseen helvettiin on kivetty taloudellisella menestyksellä.

Ihmisten geeneihin syntyvistä mutaatioista (muutoksista) keskimäärin 1/500 on hyödyllinen, kourallinen on suhteellisen neutraaleja, ja ylivoimaisesti suurin osa on haitallisia. Vaikka emme voi tehdä yhtä tarkkaa laskelmaa talouden pitkäaikaisten kehityskulkulkujen hyvyydestä ja haitallisuudesta, voimme arvioida, että niiden jakauma muistuttaa geenimutaatioiden jakaumaa, ts. harvat kehityskulut ovat suotuisia, hiukan suurempi osa on suhteellisen neutraaleja ja ylivoimaisesti suurin osa on haitallisia. Haitallisuuden poistaminen on ihmisille tärkeämpää kuin hyvän saavuttaminen (Esim. 10 euron menettäminen on ihmiselle kaksi kertaa tärkeämpi asia kuin 10 euron saaminen, ja kun panokset lisääntyvät ja alkavat uhata taloudellista toimeentuloa, terveyttä, henkeä, ja läheisiä tai merkityksellisiä ihmisiä, kerroin lisääntyy voimakkaasti. Nämä psykologiset puolueellisuudet vastaavat niiden evolutiivista merkitystä.).  Näiden syiden takia ensimmäinen ja tärkein tehtävä taloudessa on karsia pois haitallisia kehityskulkuja.

Karsimiseen liittyy kaksi ongelmaa: 1) Taloudessa melkein kaikki pitkän aikavälin kehityskulut ovat edellä mainittujen syiden vuoksi alkuvaiheessa ja keskivaiheilla monilla tavoin taloudellisesti kannattavia, vaikka loppuvaiheissa systeemi ajautuu heikentymiseen, köyhyyteen, väkivaltaan, dysfunktionaalisuuteen, taantumiseen, sekasortoon, slummiutumiseen, jne. On ymmärrettävä mitkä pitkän aikavälin kehityskulut ovat suotuisia ja mitkä haitallisia, ja hyväksyttävä niihin liittyvät vaikeatkin tosiasiat. On arvostettava lasten ja kansan tulevien sukupolvien tulevaisuutta niin paljon, että heille jätetään hyvä yhteiskunta. On pystyttävä luopumaan joistain lyhyen aikavälin taloudellisista hyödyistä pitkän aikavälin hyötyjen turvaamiseksi. Koska ihmisillä on vaihtelevassa määrin taipumus lyhyeen aikapreferenssiin, ts. lyhyen tähtäimen hyödyillä on taipumus voittaa pitkän tähtäimen hyödyt ja haitat, pitkän tähtäimen hyötyjen turvaaminen vaatii erityisiä toimenpiteitä; sosiaalisesti ja yksilöllisesti ylläpidettyjä hyveitä; pitkän tähtäimen hyvän palkitsemista ja kaikkien aikatähtäinten pahan rankaisemista; pitkän tähtäimen hyötyjen ja haittojen rationaalista ja emotionaalista konkretisoimista ja toistamista nykyhetkessä; kansan yhteishenkeä ja kansan jäsenten lojaalisuutta toisiaan kohtaan; henkilökohtaisen kunnian sitomista hyvään toimintaan; kieltäymysten ja tahdonvoiman lisäämisen opettamista, ja niiden nostamista yhteiseksi kulttuuriksi; jne. 2) Taloudellinen, poliittinen, tiedotuksellinen ja kulttuurinen eliitti koostuu suurimmalta osin liberaaleista. Ajatushautomo Elinkeinoelämän Valtuuskunnan (Eva) johtajan Risto E. J. Penttilän mukaan Suomea johtaa todellisuudessa n. 200-300 talouden ja politiikan vaikutusvaltaisinta toimijaa, jotka tekevät tärkeimmät päätökset, ja määräävät suurimmat kehityksen linjat. Liberaaleille on tyypillistä se, että he uskovat sitkeästi omiin unelmiinsa, fantasioihinsa, propagandaansa, sokerisiin valheisiinsa, utopioihinsa, tavoitteisiinsa, jne. siitä huolimatta, että todellisuus osoittaa kerta toisensa jälkeen heidän olevan väärässä. Liberaali on tavallaan henkilö, joka ei juuri koskaan opi virheistään, ristiriitaisuuksistaan ja todellisuuden olemuksesta. Liberaalin fantasiat ovat lähes suorassa yhteydessä systeemin toimivuuteen ja kapasiteetin riittävyyteen, ts. liberaaleilla on voimakas taipumus pitäytyä fantasioissaan niin kauan kuin systeemi pysyy toimivana ja sen kapasiteetti riittää. Vain silloin kun systeemin kapasiteetti ylittyy tai systeemi menee rikki, liberaalit ovat pakotettuja tai jossain määrin taipuvaisia oppimaan jotain, mutta silloinkin hitaasti ja vaillinaisesti. Jos kaikki ihmiset olisivat traditionaalisia konservatiiveja, näitä ongelmia ei olisi, koska he ovat nopeita oppimaan virheistä, dysfunktionaalisuudesta, uhkista, systeemin toiminnan heikentymisistä, tms.

Jopa maailman harhaisimmat liberaalit, ruotsalaiset liberaalit, ovat maahanmuuttotulvan takia olleet pakotettuja oppimaan joitain järkeviä asioita ja luopumaan joistain liberaaleista fantasioista:

http://www.hs.fi/ulkomaat/a1446174295202

Jotta voisimme nopeuttaa ja lisätä liberaalien oppimista, tarvitsemme hauraan systeemin. Meidän on edistettävä ja pahennettava systeemin rikkoutumista ongelmien ilmentyessä, ja vaikeutettava ja hidastettava rikkoutumisten korjaamisia. Meidän on edistettävä kaikin tavoin myös liberaalien tunnetta ongelmien pahuudesta, systeemin rikkoutuneisuudesta ja niiden vaikeasta korjattavuudesta, jotta niillä voidaan vähentää systeemin oikeaa rikkoutumista ja huonoa korjattavuutta. Ideaalitilanteessa ihmisiä opettava hauras systeemi olisi rikkoutuessaan nopeasti ja helposti korjattavissa, mutta liberaalit eivät oppisi sellaisesta. He vain palaisivat nopeasti takaisin vanhoihin fantasioihinsa. Suomeen kohdistuva maahanmuuttotulva, kansalaisten maahanmuuttotulvan vastaiset mielenosoitukset ja vaikuttaminen, ja Perussuomalaisten hallitustyöskentely loivat yhdessä liberaaleille niin suuren paineen, että ensimmäisen kerran maahanmuuttopolitiikkaa on alettu tiukentamaan. Tehtävää on toki vielä paljon.

Kun maahanmuuttokriittiset mielenosoittajat ovat saaneet toiminnan hienosti ja näyttävästi alkuun, mitä jos tuhannet mielenosoittajat ottaisivat Ruotsin vastaisen rajan haltuun ja pysäyttäisivät kaikki ei-toivotut tulijat itse, kun valtio ei suostu tai pysty tekemään sille kuuluvia tehtäviä? Tai mitä jos tuhannet mielenosoittajat valtaisivat yhtäkkiä maahanmuuttoviraston, eivätkä suostuisi poistumaan sieltä, koska rajat eivät toimi? Tai mitä jos maahanmuuttotulvan vastainen mielenosoitus pidettäisiin liberaalien vaikuttajien kotien vieressä? Maahanmuutto-ongelmat ulottuisivat silloin ensimmäisen kerran liberaalien vaikuttajien omalle kotialueelle. Tai mitä jos lukemattomat ihmiset yhdessä ja yksin edistävät työssään ja vapaa-ajallaan lukemattomin muin kansalaistottelemattomuuden keinoin systeemin maahanmuuttoon liittyvää haurautta, rikkinäisyyttä ja vaikeaa korjattavuutta, ja lisäävät liberaalien mielikuvia sellaisista? Kansalaisten kannattaa päästää mielikuvituksensa valloilleen suunnitellessaan sellaisia toimenpiteitä.

Liberaalit ovat psykologisesti ideologiansa vahingoittamia, ja meidän on siten itsemme lisäksi pelastettava liberaalit heiltä itseltään.

Sivun näyttöjä yhteensä

Lukijat

Blogiarkisto