Väkivallaton ja inhimillinen poliittinen kommunikaatio

- Jumalaton ihminen on vihainen, ärtynyt, stressaantunut, epätoivoinen, peloissaan tai masentunut sen takia, että jotkin tietyt asiat tai ihmiset eivät ole hänen hallinnassaan. Jumalaan luottava ihminen on rauhallinen sen takia, että hän tekee parhaansa, ja tietää kaiken muun olevan Jumalan hallinnassa -

Tiedän erään äärivasemmistolaisen kommunistin. Hän oli lapsuudessaan omalla asuinalueellaan keskiarvoa köyhemmästä perheestä, mutta ei varsinaisesti köyhästä perheestä. Hänellä oli muita huonommat vaatteet, koulureput, polkupyörät, koulutarvikkeet, jne. Kaksi poikaa kiusasi häntä lähinnä sen takia läpi koko ala-asteen. Vaikka muut koululaiset eivät osallistuneet kiusaamiseen, he eivät juurikaan puolustaneet häntä. Useimmat eivät todennäköisesti olleet tietoisia kiusaamisen suuresta määrästä, koska kiusaaminen tapahtui eri paikoissa, ja usein muiden katseilta suojassa. Muiden puuttumattomuus ja passiivisuus kääntyi kuitenkin tuttuni mielessä aktiiviseksi hyväksymiseksi ja kannustamiseksi. Jos ihminen sanoo toiselle jotain ja odottaa vastausta, ja toinen vain tuijottaa hiljaa eikä vastaa, ihmisillä on usein taipumus tulkita sellainen negatiiviseksi suhtautumiseksi, ärtymykseksi, halveksunnaksi, suuttumukseksi, torjumiseksi, tms. Ehkäpä hän tulkitsi muiden passiivisuuden samalla periaatteella negatiiviseksi suhtautumiseksi. Ylä-asteella hän alkoi saada raivokohtauksia, jos joku yritti kiusata häntä, jolloin kiusaaminen loppui.

Ylä-asteella hän kiinnostui pakkomielteisesti kommunistisesta ideologiasta ja politiikasta. Hän luki paljon, ja hän on älykäs henkilö. Hän väitteli aikuistuessaan taitavasti ja asiallisesti melkein mistä tahansa poliittisesta aiheesta, mutta välillä hän sai poliittisia raivokohtauksia, ja esim. vaati huutaen kapitalistien ja porvarien tappamista, ja hekumoi nautiskellen ajatuksilla brutaalista väkivallasta. Vaikka hän pystyi perustelemaan taitavasti omat poliittiset näkemyksensä, kävi epäsuorasti selväksi, että hänen poliittiset näkemyksensä olivat suurimmalta kiusaamisesta johtuvien traumojen seuraus, hänen traumansa salaava pintarakenne, hänen traumojensa poliittinen rationalisointi. Kun hän vaati rauhallisesti ja asiallisesti rikkaiden ankaraa verotusta ja rajoituksia heidän toiminnalleen, tai julisti fanaattinen kiilto silmissään haluavansa murhata porvareita, hän taisteli tunnetasolla edelleen lapsuutensa itseään 'rikkaampia' kiusaajia vastaan. Kun hän vaati ehdotonta tasa-arvoa, hän tunnetasolla halusi hävittää ne statuserot, joita oli hänen ja muiden koululaisten välillä, ja jotka olivat kiusaajien kiusaamisen motiiveita. Kun hän puhui kaunopuheisesti tulonsiirroista, hän halusi tunnetasolla lievittää niillä lapsuuden häpeällistä suhteellista köyhyyttään tai hävittää sen kokonaan. Jne. Hän oli osittain tietoinen näistä motiiveistaan. Niiltä osin kuin hän oli tietoinen, hän pyrki salaamaan ne muilta ja itseltäänkin itsepetoksella. Kun hänelle sanottiin asiasta, hän kielsi sen ahdistuneesti ja epäuskottavasti. Hänelle olisi ollut liian tuskallista myöntää avoimesti itselleen ja muille häpeällisten ja ahdistavien lapsuuden tapahtumien määräävä vaikutus hänen elämäänsä ja ajatteluunsa. Koska hän ei voinut käsitellä kunnolla lapsuuden traumojaan, joista hänen politiikkansa pohjimmiltaan johtui, hänen politiikkansa oli monilta osin äärimmäistä, jäykkää ja riidanhaluista. Vaikka kaikki hänen poliittiset näkemyksensä osoitettaisiin kiistatta vääriksi ja huonoiksi, hän ei voisi luopua niistä, joustaa niistä tai antaa niiden suhteen periksi, koska silloin hänen mielessään haavoittuva lapsi jäisi julmien kiusaajien armoille ja tuhottavaksi.

Kyseinen kommunisti on keskimääräistä ihmistä huomattavasti traagisempi tapaus, mutta me kaikki ihmiset olemme vaihtelevassa määrin haavoittuvaisia, puutteellisia, vajavaisia, jne. Meillä on vaihtelevassa määrin traumoja, vaivaavia muistoja, pelkoja, huolia, ahdistusta, epävarmuutta, huonommuuden tunteita, häpeää, pakkomielteitä, tms. Tällaiset asiat ja niihin liittyvät tarpeet vaikuttavat meidänkin poliittisiin kantoihimme, mutta me emme pysty käsittelemään niitä poliittisilla areenoilla. Me pyrimme salaamaan ne tai emme ole kunnolla tietoisia niiden vaikutuksesta tai petämme itseämme niiden suhteen, eli saamme itsemme uskomaan, ettei meillä ole sellaisia tai ne ovat merkityksettömiä. Niinpä meidänkin politiikkamme voi olla jäykkää, joustamatonta, neuvottelemaan kykenemätöntä, sopuun kykenemätöntä, muilta ehdotonta antautumista vaativaa, aggressiivista, halveksivaa, haukkuvaa, vähättelevää, dehumanisoivaa, jne. Politiikka on usein suurelta osin suojaava kilpi inhimillisten heikkouksiemme ja tarpeittemme päällä. Pystymmekö näkemään ihmiset politiikan takana?

Väkivallaton ja inhimillinen kommunikointi on monella tapaa toimivampaa kuin vallitseva nykyinen poliittinen kommunikointi.

Milloin viimeksi omissa tai seuraamissanne väittelyissä on tapahtunut niin, että maahanmuuttomyönteinen vastapuoli myöntää teidän olevan oikeassa ja muuttaa poliittisia näkemyksiään teidän konservatiivisten ja/tai maahanmuuttokriittisten näkemysten mukaisiksi? Se on hyvin harvinaista. Sama pätee myös muutokseen toiseen suuntaan. Vaikka maahanmuuttomyönteinen joutuisi lopulta myöntämään, että hän on väittelyn aiheena olevassa asiassa väärässä, tai joutuisi vetäytymään väittelystä hiljaa ja hävinneenä, hän jatkaa melkein aina samojen maahanmuuttomyönteisten asioiden kannattamista. Hän vain siirtyy käyttämään argumentteina joitain muita kuin em. väittelyssä käyttämiään argumentteja, tai säätää ja muuttaa niitä niin paljon, että voi taas itse mielessään uskoa niihin. Joissain tapauksissa hän jatkaa uusissa väittelyissä samojen virheellisten argumenttien käyttöä. Poliittisissa väittelyissä käytetyt argumentit näyttävät päällepäin useimmiten siltä, että ne ovat henkilön todellisiä syitä ja motiiveja hänen poliittisiin näkemyksiinsä. Ne ovat kuitenkin useimmiten suhteellisen merkityksettömiä poliittisia pelinappuloita, joita voidaan tarvittaessa vaihtaa toisiin pelinappuloihin ilman, että poliittiset kokonaisnäkemykset muuttuvat, tai ilman, että poliittisten näkemysten perustana olevat motiivit ja syyt heikentyvät tai muuttuvat.

Minkälainen jokin maahanmuuttomyönteinen henkilö voisi olla ja miten hän suhteutuu maahanmuuttokriittiseen tai etnosentriseen henkilöön? Miten maahanmuuttokriittinen tai etnosentrinen henkilö voi samaistua inhimillisellä tasolla maahanmuuttomyönteiseen henkilöön? Miten heidän välilleen voi muodostua inhimillinen yhteys? Pidetään käsittely teoreettisella tasolla, ja käytetään kuvitteellista maahanmuuttomyönteistä henkilöä, joka on koostettu todellisen elämän henkilöiden piirteistä.

Maahanmuuttomyönteinen Juuso kuuluu taipumuksiltaan vähiten erilaisia eroja huomaavaan vähemmistöön. Hän ei ole koskaan kiinnittänyt juuri mitään huomiota etnisiin, kulttuurisiin, uskonnollisiin, kielellisiin, ulkonäköön liittyviin, tms. eroihin. Kun hän kiinnittää niihin huomiota, se on melkein aina positiivista. Erot edustavat hänelle lähes pelkästään virkistävää uutta tai mielenkiintoista. Etnosentrinen ja maahanmuuttokriittinen henkilö Mikko kiinnittää suhteellisen voimakkaasti huomiota eroihin sosiaalisissa piireissään, asuinalueellaan ja kotimaassaan, kahdessa jälkimmäisessä erityisesti jos ne kasvavat liian suuriksi, tietyn suhteellisen vähäisen rajan yli. Mikko voi kuitenkin samaistua Juusoon ainakin kahdella tavalla, eli ymmärtää Juuson tunteet ja suhtautumisen erilaisuuteen. Mikko on kotoisin itä-Suomesta. Jos hän matkustaa Pohjanmaalle, siellä puhutaan erilaista murretta, siellä on hiukan erilaiset kulttuuri ja tavat, siellä on hiukan erilainen keskimääräinen rakennustyyli, jne. Mikko kuitenkin näkee pohjalaiset samanlaisina suomalaisina kuin hän itsekin on, ja hän suhtautuu pieniin eroihin virkistävänä suomalaisen kulttuurikirjon rikkautena. Mikko siis suhtautuu muihin suomalaisiin suunnilleen samalla tavalla kuin Juuso lähes kaikkiin maailman ihmisiin. Mikko voi tämän perusteella sanoa ymmärtävänsä, mitä Juuso tuntee ja ajattelee. Toisaalta Mikko on etnosentrinen vain silloin kun erilaisuus tavalla tai toisella uhkaa tai vahingoittaa hänen etnistä ryhmäänsä, sosiaalisia piirejään, kotimaatansa, uskontoansa, kulttuuriansa ja asuinaluettaan. Kun Mikko matkustaa työ- tai lomamatkalle ulkomaille, hän suhtautuu ulkomaalaisiin useimmiten samalla tavalla kuin Juuso melkein kaikkiin maailman ihmisiin. Ulkomaanmatkoilla ulkomaalaiset eivät useimmiten uhkaa Mikon etnosentrisiä intressejä, joten hän nauttii siellä kulttuurieroista ja muista eroista samalla tavalla kuin Juuso. Mikko voi siten samaistua lähes täysin Juuson tunteisiin, ajatteluun ja suhtautumiseen vertaamalla ulkomaanmatkojen suhtautumistaan Juusoon suhtautumiseen.

Mikon on oikeastaan melko helppoa samaistua Juusoon. Juuson on jonkin verran vaikeampi samaistua Mikkoon, mutta sekin on mahdollista. Juuso on liberaali, ja hän on voimakkaasti polisentrinen (keksimäni sana). Juuso erottelee ja syrjii voimakkaasti poliittisten näkemysten mukaan. Hänellä on vain liberaaleja ystäviä ja hän tekee implisiittisesti ja eksplisiittisesti kaikkensa, että hänen sosiaalisiin piireihinsä ei pääsisi konservatiiveja. Hän vihaa konservatiiveja, ja hän tuottaa paljon konservatiiveihin kohdistuvaa vihapuhetta. Juuso voi samaistua Mikon etnosentrisyyteen ajattelemalla omaa suhtautumistaan konservatiiveihin ja joihinkin muihin ei-liberaaleihin ihmisiin, ja lieventämällä sitä hiukan.

Juuso on naimisissa ecuadorilaisen naisen kanssa. Juuso yhdistää mielikuvissaan vaimonsa voimakkaasti maahanmuuttonäkemyksiinsä. Jos hän vastustaisi maahanmuuttoa, hän samalla vastustaisi vaimonsa kaltaisia erilaisia ihmisiä, jolloin hän tuntisi vastustavansa omaa vaimoaan. Hän haluaa hyväksyä vaimonsa, jolloin hän kokee, että hänen on samanaikaisesti pakko kannattaa maahanmuuttoa ja hän haluaa kovasti kannattaa maahanmuuttoa. Lisäksi hän pelkää, että maahanmuuttokriittisyys luo sellaista suhtautumista, että hänen vaimonsa kaltaisia ihmisiä ja heihin yhteydessä olevia ihmisiä haukutaan, kohdellaan huonosti, syrjitään, jne. Tämä saa hänet osaltaan vastustamaan maahanmuuttokriittisyyttä. Mikko tietää, että lisääntyvä maahanmuuttajien määrä lisää rikollisuutta; etnisiä, kulttuurisia, uskonnollisia ja yhteiskunnallisia konflikteja ja ristiriitoja; terrorin uhkaa; yhteiskunnallista dysfunktionaalisuutta; jne. Mikko haluaa välttää sellaiset kehityskulut. Mikko ja Juuso voivat samaistua näissä asioissa toisiinsa empaattisesti siten, että kumpikin haluaa itselleen, läheisilleen ja laajemmin kansalaisten välille rauhaa, sopua, yhteisymmärrystä, yhteishenkeä ja positiivista suhtautumista, ja kumpikin pelkää ristiriitoja, konflikteja, ongelmia, negatiivista suhtautumista, väkivaltaa, syrjintää, jne., heillä on vain vastakkaiset näkemykset siitä miten nämä tavoitteet ylläpidetään tai saavutetaan.

Juuso on melko lihava, ja lapsena häntä ajoittain haukuttiin, kiusattiin ja suljettiin ystäväpiirien ulkopuolelle lihavuuden takia. Se satutti häntä ja jätti hänelle traumoja. Suurelta osin sen takia hänestä tuli tasa-arvon kannattaja. Hän on hyvin tietoinen mistä tekijöistä hänen tasa-arvon kannattamisensa juontaa, mutta hän ei koskaan kerro tai myönnä sitä julkisesti. Juuso haluaa, että ketään ei syrjitä, kiusata, suljeta ulkopuolelle tai kohdella huonosti hänen ominaisuuksiensa takia, olivatpa ne millaisia tahansa. Osaltaan siksi hän kannattaa myös maahanmuuttoa. Mikkoa kiusattiin ja haukuttiin lapsena hyvin harvoin, eikä hänelle ole jäänyt niistä traumoja, mutta hän tietää millaista se on, joten hän pystyy empaattisesti samaistumaan Juuson tunteisiin ja näkemyksiin.

Juusolla on myös pari muuta perustavanlaatuista syytä avoimen maahanmuuton kannattamiseen. Oleellista on ymmärtää, että myös niihin liittyen Mikko ja Juuso pystyvät samalla periaatteella samaistumaan toisiinsa empaattisesti, ja luomaan siten välilleen inhimillisen ymmärryksen, kommunikaation ja siteen.

Mikko ja Juuso kuvittelevat kumpikin toistensa sosiaalisten ja poliittisten näkemysten ja suhtautumisten johtuvan pahuudesta ja pahantahtoisuudesta; moraalisesta kelvottomuudesta ja huonoudesta; tietämättömyydestä ja typeryydestä / viisauden puutteesta; luonteen ja persoonan heikkouksista ja sairauksista; tahallisesta ilkeydestä ja kiusanteosta; jne. Väkivallattomaan ja inhimilliseen kommunikointiin kuuluu sen ymmärtäminen, että ihmiset voivat samaistua empaattisesti melkein kaikkiin toistensa näkemyksiin ja suhtautumisiin, ja löytää toisistaan useimmiten ne samat hyvät ja järkevät motiivit ja tarpeet täysin vastakkaisillekin näkemyksille.

Kun Juuso puolustaa avointa maahanmuuttoa kirjoituksillaan, hän ei koskaan mainitse sen tärkeimmiksi syiksi tai perusteluiksi ecuadorilaista vaimoaan, kiusatuksi joutumistaan, eroja huomaamatonta luonnettaan, tms. Hän puhuu aina maahanmuuton taloudellisista hyödyistä, eläkepommeista, huoltosuhteista, kulttuurin rikastumisesta, jne. Jos ja kun hänen näkemyksensä osoitetaan vääräksi, se ei vaikuta millään tavalla hänen maahanmuuttopolitiikkaansa. Hän vain muuttaa hiukan argumenttejaan, vaihtaa niiden painotuksia tai kombinaatioita, pudottaa niistä joitain asiainkohtia pois, lisää niihin joitain asiainkohtia, tms., ja jatkaa kuten ennenkin. Normaaleissa maahanmuuttoväittelyissä kukaan ei voi sanoa mitään sellaista, joka muuttaisi hänen maahanmuuttokantaansa, koska ne eivät koskaan käsittele hänen tärkeimpiä syitä sille.

Se, että samastuu toiseen empaattisesti ja ymmärtää häntä, ei tarkoita sitä, että hyväksyy kaiken sen mitä toinen tekee tai kannattaa.

Käsitellään henkilöä, johon voisi olettaa olevan vaikeampaa samaistua empaattisesti, koska hän on psykologialtaan selvästi erilainen kuin suurin osa meistä. Sanotaan, että kuvitteellinen maahanmuuttomyönteinen henkilö on älykäs psykopaatti, hänen nimensä on Samu, ja hän sanoo kannattavansa avointa maahanmuuttoa yleisten taloudellisten etujen ja avautuvien työpaikkojen takia. Todellisuudessa hän tavoittelee maahanmuuton avulla rahaa ja valtaa lähinnä itselleen. Joskus Samu puhuu ihmisoikeuksista, välittämisestä, auttamisesta, empaattisuudesta, lämpimästä suhtautumisesta, avoimista sydämistä, jne., mutta ne eivät merkitse hänelle henkilökohtaisesti mitään. Hän puhuu niistä vain saadakseen muut taivuteltua käyttäymiseen, joka lisää hänen henkilökohtaista hyötyään. Eroista huolimatta voimme samaistua Samuun, jos meillä on riittävästi tietoa hänestä. Melkein jokainen meistä (erityisesti miehistä) on joskus rikkonut sääntöjä ja/tai lakeja uhkista välittämättä; ollut kilpailuhenkinen ja päättäväinen; ollut vallanhimoinen, dominoiva ja kontrolloiva; toiminut rohkeasti ja/tai uhkarohkeasti; toiminut sosiaalisissa suhteissa kylmän laskelmoivasti ja ehkä hyväksikäyttävästi; tuntenut ahneutta ja toiminut ahneesti; toiminut röyhkeästi; ollut herkkä kunniastaan ja maineestaan; tuntenut murhanhimoista raivoa jotain henkilöä kohtaan; ollut fyysisesti ja/tai psyykkisesti väkivaltainen jotain henkilöä kohtaan; ollut julma, tyly tai välinpitämätön jotain henkilöä kohtaan; tuntenut itsevarmaa ylemmyyttä suhteessa muihin; nauttinut voittamisesta ja toisten ihmisten häviämisestä, nöyryyttämisestä ja/tai alistamisesta; toiminut impulsiivisesti hetken mielijohteesta; ollut itsekäs ja katsonut olevansa oikeutettu erityiskohteluun; jne. Psykopaatilla nämä ominaisuudet ovat todennäköisesti voimakkaampia, useammin ja jatkuvammin toistuvia, ja yksipuolisempia kuin useimmilla meistä. Lisäksi psykopaatilta joko puuttuu tiettyjä tunteita, mielialoja ja suhtautumistapoja, tai ne ovat heikompia tai typistyneempiä kuin useimmilla meistä. Tästä huolimatta pystymme omien kokemustemme perusteella ja niitä sopivasti muuntelemalla päättelemään ja tietämään suunnilleen mitä psykopaatti tuntee ja ajattelee, pystymme siten samaistumaan Samuun empaattisesti.

Viimeinen empaattisen samaistumisen esimerkki on helpoin, se-mitä-näet-on-suunnilleen-se-mistä-on-kyse. Esimerkkinä kuvitteellinen nainen, Sirkka. Hän on hyväntahtoinen, empaattinen, auttavainen ja sosiaalisesti mukautuva henkilö. Hän näkee liberaalisssa mediassa jatkuvasti koskettavia ja sydäntäsärkeviä tarinoita maahanmuuttajista. Liberaali media on Sirkan yhteiskunnallinen ja sosiaalinen "todellisuus", Sirkan silmät ympäröivään yhteiskuntaan. Liberaalissa mediassa ilmoitetaan maahanmuuttajien auttamismahdollisuuksista. Sirkka haluaa auttaa heitä, ja tekee niin. Sirkka tuntee olonsa hyväksi auttaessaan maahanmuuttajia, ja hän tuntee lämpöä ja myötätuntoa maahanmuuttajia kohtaan. Koska hän tuntee sillä tavalla, hän haluaa kannattaa myös maahanmuuttoa. Lisäksi Sirkka on huomannut kuinka ankarasti maahanmuuttokriittisiä kritisoidaan ja haukutaan liberaalissa mediassa. Hän pelkää liberaalin median "sosiaalista" tuomitsemista, joten hän ei uskalla normaalisti edes yksityisesti ajatella maahanmuuttokriittisiä ajatuksia. Joskus niitä kuitenkin lipsahtaa hänen tietoisuuteensa. Silloin Sirkka pelästyy, tukahduttaa maahanmuuttokriittiset ajatukset, ja toruu ja moittii itseään kovasti. Melkein kaikki meistä pystyvät samaistumaan Sirkan tunteisiin, suhtautumistapoihin ja ajatteluun empaattisesti.

Jne.

Meidän ei ole samaistuaksemme tarpeellista tehdä maahanmuuttomyönteisistä kokonaisvaltaisia diagnooseja tai psykologisia analyyseja, riittää, että pystymme samaistumaan niihin toistuviin tunteisiin, suhtautumisiin, tarpeisiin, jne., joita näemme, ja niihin joita pystymme päättelemään kaikesta häneen liittyvästä informaatiosta.

Miten väkivallaton ja inhimillinen poliittinen kommunikointi toimii ja millaisia periaatteita se noudattaa (osin päällekkäisiä)?

a) Väkivallaton kommunikointi ei ole psykologinen manipulointikeino. Siinä ei pyritä jollain psykologisella tekniikalla saamaan vastapuolta tekemään yksipuolisia myönnytyksiä, 'antautumaan' tai luovuttamaan, huijaamaan tai sumuttamaan, tms. Siinä pyritään samastumaan empaattisesti maahanmuuttoa kannattavaan, ymmärtämään häntä, luomaan häneen inhimillinen kommunikointisuhde, ja saamaan selville hänen motiivinsa ja tarpeensa. Sen jälkeen mietitään keinoja, joilla hänen tarpeensa voidaan täyttää tavoilla, jotka ovat vähemmän ongelmallisia tai ongelmattomia, ja jotka sopivat kummallekin osapuolelle. Samalla pyritään täyttämään omat tarpeet ja sovittamaan ne koherentisti yhteen maahanmuuttomyönteisen tarpeiden kanssa.

b) Väkivallatonta kommunikointia käytettäessä ei väitetä vastaan, ei pyritä kumoamaan sitä mitä vastapuoli sanoo, eikä käytetä hänestä halventavaa kieltä. Milloin olette viimeksi saaneet maahanmuuttomyönteisen muuttamaan näkemyksiään tai suhtautumistaan väittämällä vastaan tai kumoamalla hänen näkemyksiään? Niinpä, hyvin harvoin. Melkein aina sellaisissa tilanteissa vastapuoli vain porautuu syvemmällä bunkkereihin, ja uskoo mieluummin irrationaalisia, epäloogisia ja paikkansapitämättömäksi todistettuja asioita kuin kääntyy meidän näkemystemme kannalle. Siksi on parasta vain heijastaa sitä mitä maahanmuuttomyönteinen sanoo, esim., "Ymmärsinkö oikein, sinun mielestäsi maahanmuuttokriittiset ovat tyhmiä ja heidän talouspolitiikkansa on vääränlainen (toistamme lyhyesti sen millä tavalla maahanmuuttomyönteinen kuvasi meidän talouspolitiikkamme vääräksi)?" Hämmentynyt maahanmuuttomyönteinen vastaa esim., "Joo, kyllä, noin on." Heijastamalla hänen mielipiteitään me osoitamme, että me ymmärrämme sen mitä hän sanoo. Se ei tarkoita, että me olisimme samaa mieltä hänen kanssaan. Ihmiset haluavat tulla ymmärretyiksi ja he haluavat, että heidän kantansa myönnetään tai "myönnetään" jollain tavalla, vaikka sitten heijastamalla. Tämä avaa inhimillisen keskusteluyhteyden. Lisäksi se saa vastapuolen aloittamaan vastauksensa meille myöntymällä, sanomalla esim. "Joo, kyllä, noin on." Tällöin suhde meihin alkaa hyvin. Psykologisella ensivaikutelmalla on suhteellisen suuri merkitys siihen miten sen jälkeen tuleva kanssakäyminen ja kommunikointi sujuu. Kun maahanmuuttomyönteinen on myöntynyt jo kerran meidän sanomisillemme, hänen on helpompi myöntyä myös sen jälkeen yhden tai monta kertaa.

Jos maahanmuuttomyönteinen on aggressiivinen ja haukkuu meitä, sitä on suotavaa katsoa kuin ylä- ja ulkopuolelta, kuin joku ulkopuolinen. Me tiedämme, että hänen aggressiivisuutensa johtuu hänen tyydyttömistä tarpeistaan, toiveistaan ja/tai haluistaan, ja siitä, että asiat ja ihmiset eivät ole hänen hallinnassaan sillä tavalla kuin hän haluaa. Siksi hän yrittää dysfunktionaalisella ja ehkä epätoivoisella tai stressaantuneella tavalla saada meidät pakotettua haluamaansa muottiin ja järjestykseen. Voimme siten suhtautua häneen neutraalisti ja ymmärtäväisesti, ja heijastaa hänen ajatuksiaan ja kommenttejaan kuten muidenkin, jos haluamme niin tehdä.

b) Maahanmuuttomyönteisen näkemyksiä ei arvostella, kritisoida tai tuomita, edes osittain. Niistä ei välttämättä sanota edes tarkentamatonta positiivista arviota, esim. "Sinun se ja se näkemyksesi on erinomainen.", koska tähän voi sisältyä implisiittisiä velvoituksia, vaatimuksia ja standardien täyttämisen odotuksia, tms, jotka maahanmuuttomyönteinen voi kokea vaikeina tai rasittavina asioina. Jos haluat kehua jotain maahanmuuttomyönteisen näkemystä, se kannattaa tehdä siten, että kerrot millä tavalla hänen poliittisesta kannastaan tms. on ollut hyötyä sinulle ja/tai muille, ja millä tavalla se parantaa elämää, lisää turvallisuutta, antaa taloudellisia lisämahdollisuuksia, tms. Se on myös vakuuttavampi kehumistapa ja antaa maahanmuuttomyönteiselle enemmän itseensä ja sinuun liittyviä positiivisia tunteita. Kommunikointimme voi jatkua esim. seuraavalla tavalla, "Olen surullinen, että sinulla on ollut sellaisia kokemuksia maahanmuuttokriittisistä. Minulla on ollut toisenlaisia kokemuksia. Minä olen ollut enimmäkseen tekemisissä älykkäiden, lojaalien, auttavaisten, ystävällisten, ahkerien, jne. maahanmuuttokriittisten kanssa. Olen toki havainnut myös tyhmiä maahanmuuttokriittisiä." Me siis pahoittelemme ja otamme osaa siihen, että maahanmuuttomyönteisellä on ollut niin huonoja kokemuksia maahanmuuttokriittisistä, sitten me kerromme omista kokemuksistamme, jotka ovat toisenlaisia kuin hänellä. Hän ei voi kiistää meidän kokemuksiamme ja toisaalta hän on jo myöntynyt siihen, että me tunnustimme hänen kokemuksensa päteviksi, jolloin vastavuoroisuuden psykologia velvoittaa häntä. Kohtuullinen vastavuoroisuus on tarpeen. Lopuksi vielä myönnämme, että on olemassa sellaisia maahanmuuttokriittisiä, joista voi syntyä tai syntyy tyhmä vaikutelma. Myönnämme, että maahanmuuttomyönteinen on varmaankin tehnyt päteviä havaintoja joistakin maahanmuuttokriittisistä, vaikka emme sulje pois sitä, että puolueellisuus värittää hänen havaintojaan maahanmuuttokriittisistä, kuten se tietysti värittää myös maahanmuuttokriittisten havaintoja maahanmuuttomyönteisistä, mutta tutkimusten mukaan keskimäärin vähemmän kuin maahanmuuttomyönteisillä.

c) Samaistumme koko tämän prosessin ajan empaattisesti maahanmuuttomyönteiseen ja me olemme ehkä jo aiemmissa kontakteissa hänen kanssaan tehneet samoin joko tietoisesti tai vaistomaisesti. Yhdistämme sen kaikkeen meillä olevaan muuhun tietoon maahanmuuttomyönteisestä, jonka olemme (mahdollisesti) saaneet jo aiemmin ja jota saamme koko ajan lisää keskustelemalla, esim. onko hän naimisissa ecuadorilaisen naisen kanssa, onko hän rahanahne, minkälaiset sosiaaliset piirit hänellä on, onko hän auttavainen ihminen, tms. Pyrimme päättelemään mitkä hänen tärkeimmät  motiivinsa ja tarpeensa ovat. Lisäksi voimme kysyä suoraan ja ystävällisesti sellaisia kysymyksiä, jotka selittävät hänen tärkeimpiä syitä maahanmuuttomyönteisyyteensä, esim. "Sinä sanoit, että sinä kannatat maahanmuuttoa niiden ja niiden taloudellisten syiden vuoksi. Millaisia maahanmuuttajiin ja maahanmuuttoon liittyviä moraalisia, poliittisia ja sosiaalisia periaatteita sinulla on?" tai "Millaisina näet maahanmuuttajat ja miten suhtaudut heihin?" Kun tämä prosessi on edennyt riittävän pitkälle, me pyrimme keksimään parhaat mahdolliset keinot, joilla maahanmuuttomyönteinen voi täyttää tarpeensa, mitä ne sitten ovatkaan, ilman, että hänen täytyisi olla avoimen maahanmuuton kannattaja; niin että hänen maahanmuuttopolitiikkansa aiheuttaisi vähemmän vahinkoa ja ongelmia; tai niin, että hän voisi olla jopa maahanmuuttokriittinen. Lisäksi voimme pohtia ja sitten lausua ilmoille sen miten voimme erilaisin tavoin tulla maahanmuuttomyönteistä puoliväliin vastaan, ilman että muuttuisimme maahanmuuton tai haitallisen maahanmuuton kannattajiksi.

Jos maahanmuuttomyönteisellä on esimerkiksi ecuadorilainen vaimo, ja hän sanoo pelkäävänsä, että hänen vaimonsa joutuu huonosti kohdelluksi tai haukutuksi, tai voimme perustellusti olettaa niin, voimme sanoa, että 1) Meillä on samoja turvallisuuden, rauhan ja ystävällisen kanssakäymisen tarpeita kuin hänelläkin, ja ymmärrämme häntä hyvin. 2) Emme kannata tai suosi hänen vaimonsa kaltoin kohtelua tai haukkumista 3) Tietynlainen maahanmuutto lisää rikollisuutta; rauhattomuutta; yhteiskunnallisia jännitteitä,  ristiriitoja ja konflikteja; slummiutumista ja asuinalueiden huononemista; yhteiskunnallista dysfunktionaalisuutta; kommunikoinnin heikentymistä; taloudellisia ongelmia; hyvinvointipalvelujen heikkenemistä; työttömyyden lisääntymistä; huonosti palkattujen töiden yleistymistä; jne. Paras tapa varmistaa sinun, ecuadorilaisen vaimosi ja teidän lapsienne hyvä, turvallinen ja taloudellisesti rikas elämä on lopettaa maahanmuutto käytännöllisesti katsoen kokonaan. Maahanmuuttajia on jo nyt paljon Suomessa ja se on keskittynyt mm. sille alueelle, jossa sinä asut. Koska monien maahanmuuttajaryhmien syntyvyys on selvästi suurempi kuin suomalaisten, heidän määränsä lisääntyy koko ajan suhteessa suomalaisiin, vaikka rajat laitettaisiin kiinni. Sinä pystyt varmasti nauttimaan ulkomaalaisista ravintoloista, kulttuuritarjonnasta, musiikista, seurasta, tms. jo nyt oikein hyvin, etkä menetä mitään, jos maahanmuutto pääpiirteiltään loppuu. Ja mikäänhän ei estä sinua matkustamasta loma- tai työmatkoille ulkomaille, tai muuttamasta haluamaksesi ajaksi ulkomaille, jos niin haluat. 4) Sananlaskun mukaan "Täydellinen on hyvän vihollinen". Maahanmuuttomyönteinen julistaa keskustelun aikana, että niin kauan kuin Suomessa on yksikin sellainen ihminen, joka voi kohdella huonosti hänen vaimoaan, hän on avoimen maahanmuuton kannattaja. Tämä tietysti kääntyy häntä itseään, hänen vaimoaan ja heidän lapsiaan vastaan, kuten voimme kohdasta kolme havaita. Lisäksi ei ole realistista ja järkevää pyrkiä täydellisen ystävällisiin, sopuisiin, tms. suhteisiin, vaan toimiviin suhteisiin. Liberaalit vihaavat maahanmuuttokriittisiä ja haukkuvat heitä paljon joka päivä. Maahanmuuttokriittiset pystyvät hyvin elämään sen kanssa, mutta liberaalien maahanmuuttopolitiikka vahingoittaa kaikkia, myös liberaaleja. Kun puolalaiset ja Puolan juutalaiset alkoivat muuttaa Yhdysvaltoihin, he vihasivat toisiaan, ehkä enemmän kuin mitkään muut kaksi etnistä ryhmää Yhdysvalloissa, ja elivät jyrkän erillisissä yhteisöissä, mutta samanaikaisesti he elivät kuitenkin paradoksaalisesti läheistä, ystävällistä, toisiinsa luottavaa ja symbioottista yhteiselämää. Puolalaiset kävivät aina luotettujen juutalaisten lääkärien luona ja käyttivät aina juutalaisten räätälien ja lakimiesten palveluja. Juutalaiset ostivat aina luotettujen puolalaisten tavaranvalmistajien, käsityöläisten, leipurien, lihakauppiaiden, jne. tuotteita. He toivottivat aina toisilleen hyviä juhlapyhiä, ja toivat merkkipäivinä toisilleen lahjoja ja osallistuivat juhlallisuuksiin. Jne. Yhteiskunnissa on aina vähintään jonkin verran vihaa, ristiriitoja ja jännitteitä. Meidän ei tule sokaistua niiden takia ja alkaa kannattamaan niiden takia äärimmäisiä asioita. Meidän on opittava elämään niiden kanssa, järjestettävä yhteiselämä niin, että voimme tulla ristiriidoista huolimatta hyvin toimeen keskenämme, pidettävä huolta siitä, että kommunikaatio toimii ja talous pyörii, ja että kaikki voivat elää mahdollisimman hyvää elämää, ja ennenkaikkea, että emme anna yhteiskunnan ongelmien ja dysfunktionaalisuuden kasvaa minkään syyn varjolla.

Rakentakaamme helppokulkuinen ja miellyttävä silta, jota pitkin maahanmuuttomyönteinen voi siirtyä vaivattomasti ja esteettömästi kannattamaan järkevämpää maahanmuuttopolitiikkaa. Ihmisillä on usein voimakas tarve nähdä historiansa, itsensä ja toimensa hyvinä ja parempina kuin ne todellisuudessa ovat. Tämä voi ilmetä esim. siten, että maahanmuuttomyönteinen kehittää ajattelustaan ja muutoksestaan fiktiivisen tarinan: Hän oli tajunnut jo pitkään, että maahanmuuttopolitiikkaa täytyy järkeistää. Hän ei ole koskaan ollut erityisen maahanmuuttomyönteinen, hän on aina ollut tavalla tai toisella maahanmuuttokriittinen. Se oli hän jo teki aloitteen keskustelujen aloittamisesta maahanmuuttokriittisten kanssa. Hän neuvotteli vaikeuksista huolimatta hyvät ja inhimilliset suhteet maahanmuuttokriittisten kanssa, ja kaikille hyvän lopputuloksen. Hän on aina ollut taitava diplomaatti ja luontaisesti hyvä poliitikko. Jne. Antakaamme tyytyväisinä, lempeästi ja rauhallisina hänen pitää kaikki maine, kunnia ja tarvittava tarina itsellään, hän tarvitsee niitä enemmän kuin me. Myötäilkäämme hänen tarinaansa ja minäkuvaansa. Ojentakaamme hänelle mainetta ja kunniaa. Ne tuottavat hänelle tyytyväisyyttä, hyvää oloa ja hyvän minäkuvan, järkevän ja tyydyttävän selityksen hänen muutoksellensa ja motivaatiota pysyä hänen nykyisissä näkemyksissään. Sellainen on osa normaalia ihmisyyttä.

Lopuksi on suotavaa ohjata myös maahanmuuttomyönteinen käyttämään väkivallatonta ja inhimillistä kommunikointia maahanmuuttokriittisten kanssa. Hän saa paljon paremmin tarpeensa tyydytettyä ja tavoitteensa saavutettua käyttämällä sitä. Väkivallattomalla ja inhimillisellä kommunikoinnilla kaikki voittavat.

Tämä oli yksi esimerkki siitä miten väkivallaton ja humaani kommunikaatio toimii. Jokainen henkilö ja keskustelutilanne on erilainen. Suosittelen soveltamaan tämän kirjoituksen tietoja ja periaatteita kuhunkin henkilöön ja keskustelutilanteeseen sopivaksi, ja improvisoimaan samassa inhimillisessä hengessä sen tarvittavan, jota kirjoitukseni ei kata.

***

Eräs kristitty rauhantekijä matkusti pienimuotoisen ja vihantäyteisen siviilien sodan alueelle. Hänet otettiin kiinni, ja annettiin erään väkivaltaisen miehen haltuun. Hän vei rauhantekijän syrjemmälle, sitoi hänet tuoliin kiinni, otti ison veitsen esiin, heilutti sitä rauhantekijän silmien edessä ja karjui hänelle, "Minä tapan sinut, minä lyön sinua tällä puukolla silmiin." Rauhantekijä katsoi häntä silmiin ja sanoi hänelle ystävällisellä ja lämpimällä äänellä, "Veljeni, sinä teet sen mitä sinun täytyy tehdä, mutta minä rakastan sinua joka tapauksessa." Puukkomies katsoi häntä vähän aikaa tyrmistyneenä ja paikalleen pysähtyen. Sitten hänen kätensä alkoi vapista ja lopulta hän heitti puukon kädestään. Hän kääntyi sanaakaan sanomatta ja alkoi kävellä poispäin. Vähän kauempana hänen nähtiin itkevän kävellessään. / Sellaista on väkivallaton ja inhimillinen kommunikointi. Todennäköisesti mikään muu kommunikointi ei voi saada aikaan nopeampaa ja suurempaa muutosta ihmisessä.

- Muutu sellaiseksi muutokseksi ja lopputulokseksi, jonka haluat saada aikaiseksi maailmassa -