Kilpailevan konservatiivisen median perustaminen (edit)

Nim. Vasarahammer kirjoitti seuraavasti:

http://vasarahammer.blogspot.fi/2015/09/valtamedian-sota-yleisoaan-vastaan.html

Ennenkuin aloitamme, pieni sivuhuomio kirjastojen käyttämisestä. Suuremmissa kaupungeissa on lukuisia kirjastoja, ja useimmiten kohtuullisen kävelymatkan päässä ihmisten kodeista on useampia kirjastoja. Jos asut suuremmassa kaupungissa, kannattaa kävellä jokaiseen lähikirjastoon, ja arvioida kävelymatkan ja kirjastojen miellyttävyyttä ja ominaisuuksia. Joihinkin kirjastoihin tie kulkee ehkä miellyttävien puistojen ja metsien läpi, toisiin tie kulkee pakokaasuisten autoteitten vierellä. Joissakin kirjastoissa on parempi lukurauha, siistimmät tuolit ja pöydät, parempi ilmastointi, paremmat lehti- ja kirjavalikoimat, jne., tai joitakin muita parempia kombinaatioita kirjastoille soveliaista ominaisuuksista. Vaikka tällaiset erot voivat usein tuntua pintapuolisesti arvioiden pieniltä, niillä on kirjastoja säännöllisesti käytettäessä suurehko psykologinen vaikutus, joka voi olla ratkaiseva sen suhteen minkälainen motivaatio käyttäjällä on kirjaston säännölliseen käyttämiseen. Jotta mahdollisimman suuri osa lehtiä lukevista ihmisistä lukee ne ilmaiseksi kirjastoissa, ja vie näin maksimaalisen paljon tuloja pois liberaalilta medialta, on suotavaa suorittaa kirjastoihin liittyviä kokonaisvaltaisia vertailuja.

***

Liberaalin median levikki on pudonnut viime vuosina paljon. Nopeutetaan em. prosessia.

Liberaalilla medialla on monia vahvuuksia, jotka meidän on otettava itsellemme, mutta toteutettava ne itsellemme sopivilla tavoilla.

Liberaalilla medialla on palkattuja toimittajia. Tämä on tietysti itsestäänselvyys, mutta analysoidaan sitä hiukan. Palkattu toimittaja tekee useimmiten päämäärätietoisesti suuren osan työajastaan tuottavaa työtä, useimmiten vähintään 8 tuntia päivässä viitenä päivänä viikossa, usein enemmän. Säännöllisen työajan päälle allokoidaan median tarpeiden ja ympäröivän maailman tilanteiden mukaan ylitöitä. Keskimääräinen vapaaehtoista tiedonvälitystyötä tekevä konservatiivinen internetkirjoittaja tekee keskimäärin selvästi vähemmän kirjoittamiseensa liittyvää työtä / viikko. Hän saa ehkä työnsä, harrastustensa, sosiaalisten suhteidensa ja muun elämänsä sivutuotteena sisältöä kirjoittamiseensa, jolloin hänen kirjoittamiseen liittyvä työnsä tavallaan lisääntyy tekemättä mitään ylimääräistä. Kirjoittamiseen liittyvä työ on nämäkin tekijät huomioiden kuitenkin satunnaisempaa, epäsäännöllisempää ja vähäisempää kuin liberaalin median toimittajilla. Konservatiivin kirjoittaminen on usein tilanteista, tunnetiloista ja käytettävissä olevasta vapaa-ajasta riippuvaa. Palkattu liberaali toimittaja saa siten keskimäärin määrällisesti enemmän aikaiseksi kuin konservatiivinen kirjoittaja.

Konservatiivisilla kirjoittajilla on useimmiten omat erikoisalansa ja säännöllisesti toistuvat aiheensa, joissa on paljon päällekkäisyyksiä. Liberaalien toimittajien yhteinen tuotanto on keskimäärin  monipuolisempaa, tasaisemmin jakautunutta ja kokonaisvaltaisempaa kuin konservatiivien tuotanto. Liberaalien toimittajien kirjoitukset vahvistavat koherentimmin heidän organisaatioidensa; poliittisten, sosiaalisten, taloudellisten ja kulttuuristen piiriensä; ja ideologiansa agendoja. Liberaalien toimittajien joukossa ei ole neroja tai äärimmäisen lahjakkaita kirjoittajia, mutta he ovat keskimäärin hyviä kirjoittajia, etenkin suuremmissa ja tärkeämmissä lehdissä. Liberaalien toimittajien kirjallinen taso on keskimäärin parempi kuin konservatiivisten kirjoittajien, mutta tämä on toisaalta väärä vertailutapa. Liberaalit toimittajat on valikoitu tai valikoituneet suuresta liberaalien kirjoittajien yleisestä joukosta, kun taas konservatiiviset kirjoittajat ovat valikoimaton joukko henkilöitä laidasta laitaan. Jos vertaillaan parhaita liberaaleja toimittajia ja parhaita konservatiivisia kirjoittajia, sanoisin, että parhaat konservatiiviset kirjoittajat kilpailevat tasaväkisesti tai menestyksellisesti liberaalien toimittajien kanssa. Liberaalit mediaorganisaatiot ovat liberaaleja byrokratioita, eräänlaisia vertauskuvallisia ihmiskoneistoja. Jokaisen "ihmisrattaan" on viime kädessä sopeuduttava konformistisesti byrokratiakoneiston kokonaistoimintaan. Erittäin korkean älykkyyden omaavilla on suurempi taipumus karsiutua pois sellaisista, useimmiten jo kauan ennen sinne pääsyä.

http://iqpersonalitygenius.blogspot.fi/2014/11/geniuses-are-vulnerable-and-fragile-and.html

Toimittajaehdokkaat tavoittelevat liberaalista mediasta hyvää palkkaa ja työuraa, mutta tärkeänä syynä heidän pyrkimiselleen liberaaliin mediaan on myös se, että he uskovat parhaiden kirjoittajien hakeutuvan liberaaliin mediaan ja he haluavat kuulua siihen viiteryhmään. Jos voidaan perustellusti osoittaa, että parhaat ajankohtaisista aiheista kirjoittavat henkilöt ovat konservatiivisia, se vähentää potentiaalisten toimittajien motiiveja pyrkiä liberaaliin mediaan, ja lisää heidän motivaatiotaan ryhtyä ei-liberaaleiksi kirjoittajiksi.

Yhden liberaalin toimittajan työpanos on suhteellisen suuri, mutta jos konservatiiveilla on media, jossa yhtä liberaalia toimittajaa vastassa on monta kymmentä vapaaehtoispohjalta toimivaa konservatiivista toimittajaa, heidän työpanoksensa on selvästi suurempi. Vapaaehtoiset toimittajat eivät useimmiten saa palkkioita kirjoituksistaan, mutta toisaalta jokainen vapaaehtoistoimittaja tekee suhteellisen pienen kirjoitustyömäärän kuukaudessa. He voivat sovittaa kirjoitustyönsä helposti vapaa-ajalleen. Jotta konservatiivisten kirjoittajien työ on organisoidumpaa, jokaisen kirjoittajan kanssa voidaan sopia erikseen kuinka paljon hän on suunnilleen valmis kirjoittamaan / kuukausi, ja mihin aiheisiin hän keskittyy. Kirjoittajia voidaan ohjata osittain pois sellaisilta aihealueilta, joilla on paljon kirjoittajia (esim. maahanmuutto), sellaisiin aiheisiin joissa on liian vähän kirjoittajia (esim. talous). Kirjoittajia voidaan rekrytoida ilmoituksilla, keskusteluilla, valikoiduilla pyynnöillä, jne. Kirjoittajia on valikoitava, jotta heidän keskimääräinen tasonsa saadaan riittävän korkeaksi, suunnilleen samalle tasolle liberaalien toimittajien keskimääräisen tason kanssa. Lisäksi jokaista esim. 10 toimittajaa voidaan laittaa vastaamaan 1 editori, joka lukee kaikki kirjoitukset; korjaa kirjoitusten kirjoitusvirheet; parantaa niiden kirjallista ilmaisua ja kielioppia; ja tarvittaessa korjaa artikkelien tietoja tai lisää niihin tietoja yhteistyössä kirjoittajan kanssa. Editori voi myös lähettää kirjoituksen takaisin kirjoittajalle, ja pyytää häntä parantamaan, tiivistämään ja korjaamaan (tms.) sitä. Näiden tekijöiden avulla päätoimittaja voi johtaa, suunnitella ja organisoida paremmin konservatiivisen median toimintaa. 

On tärkeää hankkia mukaan sellaisia ihmisiä, joilla on tiettyjä kiinnostuksen, harrastuksen, opiskelun ja/tai työnteon kohteita, joita he seuraavat koko ajan, ja joihin he ovat perehtyneet, esim. talous yleisesti, sijoittaminen, kansantalous, yritystoiminta, julkinen talous, politiikka yleisesti, kotimainen politiikka, kansainvälinen politiikka, erilaiset harrastukset, maahanmuutto, kulttuuri ja sen alalajit, urheilu, huumori / viihde, jne. Toimittajien perehtyneisyys nostaa kirjoitusten tasoa, luotettavuutta ja niissä olevien tietojen hyödyllisyyttä lukijoille. Konservatiivisen median on pyrittävä olemaan aiheiltaan mahdollisimman laaja-alainen. Tällä hetkellä konservatiiviset kirjoittajat ovat painottuneet voimakkaasti tietyille alueille, maahanmuuttopolitiikkaan, Eu-politiikkaan, liberaalien ja vasemmistolaisten analysointiin, tiettyihin konservatiivisiin kulttuuri- ja filosofiasuuntauksiin, kehitysapupolitiikan kritisointiin, jne. Ideaalitilanteessa lukija saa suurimman osan tarvitsemastaan uutistiedosta ja päivittäisistä artikkeleistaan kaikilta elämän ja yhteiskunnan alueilta konservatiivisesta mediasta. Liberaali media kattaa melkein kaikki ihmisten kiinnostuksen kohteet. Liberaalissa mediassa on aina myös konservatiiveja kiinnostavia artikkeleita, joiden joukossa on melko paljon poliittisesti neutraaleja tai melkein neutraaleja, tai joskus jopa hiukan konservatiivisiakin artikkeleita. Siksi monet konservatiivit jatkavat liberaalin median tilauksia, vaikka eivät ole sen poliittisista linjauksista samaa mieltä. Jos liberaalille medialle olisi laadukas konservatiivinen vaihtoehto, nykyisin liberaalia mediaa tilaavien konservatiivien mielenkiinto siirtyisi suurelta osin siihen; saisivathan he tarvitsemansa informaation tarvitsematta sietää ja suodattaa mielessään häiritsevää liberaalia puolueellisuutta.

Yhteiskunnan toiminta on kokonaisuus, ja esimerkiksi maahanmuuttopolitiikkaan ei voi vaikuttaa täysimääräisesti tuntematta laajasti mikro- ja makrotaloutta, ja kansainvälistä taloutta; sisäpolitiikkaa ja kansainvälistä politiikkaa; oikeuslaitoksen toimintaa; poliittista filosofiaa; poliittisia ideologioita; kulttuuria; jne.

Ihmiset ovat kiinnostuneita monenlaisista aiheista ja he tarvitsevat laaja-alaista tietoa elämässään ja toiminnassaan. Laajan lukijakunnan saaminen edellyttää konservatiiviselta medialta laajojen aihe-alueiden kattamista. Ihmiset eivät elä pelkästään uutistiedosta. Liberaalin median vahvuutena on se, että siellä on human interest -tarinoita esim. lapsen päivittäisestä elämästä Lapissa tai jonkin vanhuksen vaikeuksista, harrastuksista, iloista ja ystävistä Kuopiossa; huumoria esimerkiksi sarjakuvien ja humorististen kolumnien muodossa; melkein kaikenlaista kulttuuria; psykologisia aiheita käsitteleviä artikkeleita ja haastatteluja; monenlaisia tiedeaiheisia artikkeleita; kirjoitussarjoja mausteiden historiasta, kaupasta ja käytöstä; palstoja, joiden toimittajille lukijat voivat lähettää kysymyksiä melkein mistä tahansa asiasta, ja toimittajat vastaavat niihin hankkimillaan tiedoilla tai kysymällä asiantuntijoilta; viiden tai kymmenen päivän säätiedot; tv- ja radio-ohjelmat lukuisilta kanavilta; jne. Tämä on paljon laaja-alaisempi palvelutarjonta kuin mitä konservatiivisilla kirjoittajilla on tällä hetkellä tarjottavanaan.

Vaikka konservatiivit eivät usein myönnä sitä, he ovat itsekin useimmiten tavalla tai toisella riippuvaisia liberaalista mediasta. Jos konservatiivi esim. tarvitsee tietoa taloudesta, koska hän on osakesijoittaja, hän todennäköisesti joutuu lukemaan esim. Taloussanomia tai Kauppalehteä. Konservatiivinen media ei pysty aluksi kilpailemaan täysimittaisesti esim. taloudellisen uutistiedon ja muun taloudellisen tiedon tuottamisessa liberaalien talouslehtien kanssa, mutta se pystyy aloittamaan taloudellisen tiedon tuottamisen, ja käynnistämään kehityskulun, joka mahdollistaa aikanaan sen kehittymisen samalle tasolle tai paremmaksi kuin liberaalit talousmediat.

Konservatiivinen media ei voi olla pelkästään kantaaottava media. Suuren osan sen välittämästä tiedosta on oltava melko puolueetonta tietoa. Konservatiivisen median on oltava luotettava myös liberaalien mielestä, vaikka suurin osa heistä ei sitä avoimesti myöntäisikään. Riittää, että konservatiivinen media saa suhteellisen paljon myös liberaaleja lukijoiksi, vaikka sitten sillä periaatteella, että heidän täytyy tietää mitä poliittinen vastustaja ajattelee, pohtii ja suunnittelee. Konservatiivisen median on oltava valmis korjaamaan nopeasti artikkeleitaan ja muuta välittämäänsä informaatiota, jos luotettava lisäinformaatio osoittaa, että siihen on aihetta.

Liberaalilla medialla on hyvä tiedonkeruu- ja hankkimisjärjestelmä. Heillä on paljon yhteyksiä ja kontakteja taloudellisiin, poliittisiin, yliopistollisiin, kulttuurillisiin, jne. toimijoihin, ts. sanoen monenlaisiin yksittäisiin henkilöihin, organisaatioihin, järjestöihin ja instituutioihin. He seuraavat suhteellisen tarkasti kotimaisten ja ulkomaisten tietotoimistojen, medioiden, yliopistojen, talousvaikuttajien, kulttuuripiirien, erilaisten internetsivustojen, jne. informaationtuotantoa. Liberaalit toimittajat seuraavat esim. tieteellisiä tutkimuksia ja kulttuuriin liittyvää informaatiota usein erilaisten koosteita, lyhyitä referaatteja ja yhteenvetoja tuottavien internetsivustojen avulla. He voivat sitten kiinnostuksen ja tarpeiden mukaan ohjautua hankkimaan lisää tietoa tietyistä aiheista ja perehtyä niihin tarkemmin. Toimittajat matkustelivat vanhoina aikoina paljon kotimaisiin ja ulkomaisiin tapahtumiin, tiedotustilaisuuksiin, juhliin, messuihin, paikan päälle tapaamaan, jne. Nyt liberaalin median taloudellisten vaikeuksien, parantuneiden tiedonsiirtomenetelmien ja lisääntyneen käytettävissä olevan informaation takia matkustaminen on vähentynyt, mutta vieläkin toimittajat kuuluvat suhteellisen paljon matkustavien työntekijöiden joukkoon. Lisäksi liberaalilla medioilla on omia tai yhteisiä toimittajia keskeisillä paikoilla kotimaassa ja ulkomailla, jotka tekevät pyydettäessä tai säännöllisesti artikkeleita ja juttuja paikallista tai alueellisista tapahtumista. He vähentävät olemassaolollaan entisestään matkustamisen tarvetta. Internet ja tietokoneet, matkapuhelimet, sähköpostit, televisiot, tms. ovat hyviä etäkommunikoinnin ja tiedonsiirron välineitä, mutta ne eivät pysty korvaamaan paikan päälle matkustamista.

Suurimmat liberaalit mediat saavat itselleen melko helposti tietokirjoituksia, mielipidekirjoituksia, kommentteja ajankohtaisiin tapahtumiin, haastatteluja, tms. ulkopuolisilta asiantuntijoilta/"asiantuntijoilta", poliitikoilta, talouden vaikuttajilta, kulttuurihenkilöiltä, jne. Liberaalit mediat voivat saada artikkelit ilmaiseksi esim. siksi, että kirjoittajat haluavat julkisuutta itselleen tai ajamilleen asioille, tai he kokevat tärkeäksi kommentoida jotain päivänpolttavaa asiaa. He joko tarjoavat artikkeleita itse, tai sitten he kirjoittavat pyydettäessä ilmaisen artikkelin. Osaa ulkopuolisista pyydetään kirjoittamaan maksua vastaan artikkeli tai artikkeleita. Liberaalit toimittajat tietävät usein vakiintuneiden sosiaalisten verkostojensa perusteella keneltä saa todennäköisesti kirjoituksen ilmaiseksi ja kenelle joutuu maksamaan, ja minkälaisia kirjoituksia ja mielipiteitä kultakin kirjoittajalta suunnilleen saa, joten toimittajat ovat taitavia luovimaan taloudellisesti ja poliittisesti ulkopuolisten kirjoittajien suhteen. Suuriin lehtiin lähetetään niin paljon ulkopuolisten asioihin perehtyneiden henkilöiden kirjoituksia ilmaiseksi, että toimittajat voivat säilöä niitä, valikoida niistä sopivat, ja julkaista niitä tarpeiden ja tilanteiden mukaan.

Toimittajilla on yleensä kotonaan ja tietokoneillaan paljon oman alansa kirjoja, joita he lukevat ja käyttävät tarvittaessa kirjaston tapaisena tietolähteenä. Toimittajat ovat useimmiten ahkeria lukijoita.

Vaikka liberaalin median asema ja taloudellinen tila on mediakentän kilpailussa heikentynyt, se ei ole juurikaan muuttanut poliittista linjaansa, vaikka se saisi konservatiivisten näkemysten mukaanottamisella paljon lisää lukijoita, ja siten huomattavia taloudellisia etuja. Tämä johtuu pitkälti siitä, että monet liberaalin median sidosryhmät ovat liberaaliin konsensukseen liittyvän konformismin johdosta suurimmalta osin liberaaleja, kuten suurin osa elinkeinoelämän johtohenkilöistä ja vaikuttajista, tieteentekijöistä, poliittisista vaikuttajista, kulttuurivaikuttajista, jne. Jos liberaali media muuttaisi keskimääräistä politiikkaansa konservatiiviseen suuntaan se menettäisi osan liberaaleista lukijoistaan; sen ei olisi enää niin helppoa saada ilmaiseksi, edullisesti tai edes maksua vastaan kirjoituksia liberaaleilta sidosryhmiltään; ja se menettäisi tuottoisia mainoksia liberaaleilta toimijoilta. Muuttuessaan konservatiivisempaan suuntaan liberaali media joutuisi jossain määrin suljetuksi ulos liberaaleista piireistä. Tärkeimpien liberaalien medioiden raison d'etre, taloudellinen menestys ja sisällön laatu ovat siten suurelta osin sidottuja liberaaleihin sidosryhmiin. Osaltaan tämän takia liberaalin median on niin vaikea muuttua, vaikka siihen olisi hyvät taloudelliset ja poliittiset perusteet.

Helsingin Sanomien toimittajat vaihtavat paljon informaatiota ja ajatuksia keskenään päivittäisissä palavereissa, kahdenkeskisissä keskusteluissa, työruokalan keskusteluissa ja juoruissa, puhelimilla, sähköposteilla, jne. Helsingin Sanomien toimituksen päivä sujuu usein niin, että alkupäivästä on kokous, jossa keskustellaan kaikenlaisesta artikkeleihin liittyvästä ja määritetään osastonjohtajan johdolla se mitä tehdään, mistä kirjoitetaan, mihin sävyyn kirjoitetaan, jne. Osastonjohtajan valta ei ole ehdotonta valtaa, vaan toiminnan suuntaa määritetään enemmänkin keskustelevaan sävyyn. Toimittajilla on yleensäkin melko paljon omaa valtaa työhönsä. Sitten toimittajat joko lähtevät tiedonhakumatkalle, lukevat jotain aiheeseen liittyvää, ottavat yhteyttä joihinkin henkilöihin ja/tai alkavat kirjoittaa artikkeleita. Toimituksen täyttää ilmastointilaitteiden humina ja näppäimistöjen naputus, jonka katkaisee aina välillä se, että toimittajat huutavat jotain toisilleen, käyvät keskustelemassa toistensa kanssa, vievät tai lähettävät toisilleen informaatiota, keittävät kahvia, tms. Jossain vaiheessa artikkelit lähetetään sähköisesti painettavaksi.

Em. kaltaiset informaation hankkimisjärjestelmät ja informaation sisäisen jakamisen metodit organisaatiossa ovat liberaalin median tärkeimpiä voimavaroja. Menestyvä media on suurimmalta osin = voimakas ja laaja-alainen informaatiovirta ulkomaailman ja mediaorganisaation välillä + voimakas informaatiovirta mediaorganisaation sisällä + optimaalinen informaation valikointi ja prosessointi mediaorganisaation sisällä. Konservatiivisen median ei kannata ryhtyä keksimään pyörää uudelleen, joten sen kannattaa mahdollisimman suurelta osin kopioida liberaalin median informaation keruu- ja jakamismetodeja itselleen. Konservatiivisen median kannattaa tässäkin asiassa tuottaa mahdollisimman suurella määrällä, ja sopivasti valikoimalla ja editoimalla hyvää laatua. Luodaan suuri määrä kontakteja ja yhteyksiä eri puolille Suomea ja maailmaa, ja pyydetään ihmisiä raportoimaan tai ilmoittamaan kiinnostavista ja tärkeistä tapahtumista. Seurataan systemaattisesti kotimaisten ja ulkomaisten medioiden, tieteentekijöiden, blogikirjoittajien, jne. kirjoituksia. Asetetaan jokaiselle konservatiivisen median toimintaan osallistujalle tavoitteeksi hankkia mahdollisimman laaja oman alansa käsikirjasto, ja ollaan aina valmiita lainaamaan kirjoja tai antamaan niissä olevaa informaatiota muille toimittajille. Käännetään ulkomaisten kirjoittajien kirjoituksia. Pyritään luomaan haastatteluita, informaatiolähteitä ja artikkelien kirjoittamisia mahdollistavia kontakteja sekä liberaaleihin, että konservatiivisiin poliitikkoihin, talouden toimijoihin, kulttuurihenkilöihin, tieteentekijöihin, jne. Osa liberaaleista vaikuttajista kieltäytyy kontakteista, mutta on silti tärkeää pyrkiä luomaan koko ajan kontakteja myös heihin. On parempi, että informaatio on huolellisesti valikoitua ja prosessoitua, kuin että sitä on määrällisesti enemmän, ts. informaation määrä ei ole itsetarkoitus. Nykyisin suurimpana informaatioon liittyvänä ongelmana on se, että sitä on liikaa, enemmän kuin kukaan pystyy prosessoimaan, ja toisaalta se, että informaatiota valikoidaan ja prosessoidaan liian vähän, jolloin eteenpäin välitetyn informaation laatu on keskimäärin liian huonoa.

Konservatiivinen media ei saavuta edellä mainittua ensimmäisenä toimintapäivänään. Se aloittaa vaatimattomammista lähtökohdista, mutta pyrkii kehittymään parempaa kohti. Konservatiivisen median on tärkeää olla organisaationa oppivainen, kehittyvä, kokeileva, tehokas (tarkoitan tehokkuudella sitä, että kaikki turha karsitaan, tarvittava työ minimoidaan ja kaiken tehdyn vaikuttavuus pyritään maksimoimaan) ja tarpeiden ja tilanteiden mukaan muokkautuva.

Konservatiivisen median kokeilevuudella tarkoitan sitä, että sen toimittajat tekevät säännöllisesti organisaation sisäisiä ja ulkoisia kokeita, joiden toimivuutta ja menestystä seurataan, ja joista pyydetään palautetta asianomaisilta tai saadaan palautetta erikseen pyytämättäkin.

Mitä enemmän voittoa tuottavan yrityksen suuntaan konservatiivinen media menee, sitä enemmän se voi käyttää esim. seuraavia keinoja:

Tietokoneohjelmistoyritykset tekevät usein niin, että ne lähettävät keskeneräisiä tuotteita asiakkaille, ja sitten korjaavat ja kehittävät ohjelmistoja saadun asiakaspalautteen perusteella. Asiakkaat toimivat siten tavallaan kollektiivisina ohjelmistojen vikojen, puutteiden ja huonouksien etsijinä ja korjaajina. Samalla palautteen mukana tulee paljon tietoa siitä mitä asiakkaat haluavat ohjelmistolta ja ohjelmistomyyjältä. Näitä käytetään normaaleina panoksina yritysten toiminnassa. Asiakkaiden toiveita, vaatimuksia ja tarpeita on suodatettava ja jalostettava sopiviksi. Asiakkailla saattaa olla esimerkiksi sellaisia toiveita, joissa he toistavat liberaalista mediasta opittuja asioita osoittaakseen muille olevansa hyviä ihmisiä, mutta joita he eivät noudata omassa elämässään. Asiakkaat saattavat esimerkiksi esittää toiveita joidenkin vihreiden standardien noudattamisesta, mutta todellisuudessa ne ovat usein vähemmän tärkeitä asioita heille, eivätkä ne vaikuta juurikaan heidän ostopäätöksiinsä. Joskus tietokoneohjelmistoyritykset lähettävät jopa tahallisesti viallisia tuotteita asiakkaille katsoakseen missä määrin asiakkaat huomaavat viat ja miten he reagoivat niihin.

Palautteelle on siten järjestettävä konservatiivisessa mediassa hyvät ja helpot kanavat, ja siihen on reagoitava suhteellisen nopeasti mutta hiukan paradoksaalisesti samalla huolellisesti harkiten.

Konservatiivisen median kannattaa kokeilla innovatiivisia median muotoja. Pidempiä kirjoituksia voidaan tarjota näytöltä luettavina teksteinä, luettuina äänitiedostoina ja videoluentoina, sekä tarjota asiakkaan haluamia koosteita artikkeleista print-on-demand lehtinä tai kirjoina. Ihmiset katsovat usein päivittäin paljon erilaisia näyttöpäätteitä, ja sillä on taipumus rasittaa silmiä. Äänitiedostoja tai videoluentoja kuunnellessa voi tehdä askareita, kävellä ulkona, istua, rentoutua sängyssä, matkustaa julkisissa liikennevälineissä, ajaa autoa, tms. Puheen kuunteleminen on itsessään mukavaa, se on inhimillinen kommunikoinnin muoto. Puheen kuunteleminen on miellyttävää, kunhan se ei ole liian epäselvää, liian hidasta, liian nopeaa, liian töksähtelevää, liian tasapaksua ja tauotonta eteenpäin paahtamista tai sellaista että siitä puuttuu muulla tavoin normaalin puheen rytmi. Puheessa on normaalisti pieniä taukoja ja sopivia painotuksia. 

Asiakkaista voidaan muodostaan profiileja. Millainen on tyypillinen ja epätyypillinen asiakas, ja millaisia ovat palvelunkuluttajien perussegmentit? Mitkä ovat heidän suurimpia tarpeitaan ja toiveitaan ja mitä he yrittävät välttää tai karsia pois? Mitkä ovat heidän suurimpia mediaan ja konservatiiviseen mediaan liittyviä tarpeitaan, toiveitaan ja välttämisen kohteitaan? Minkälaiset pienemmät tarpeet, toiveet ja välttämisen kohteet vaikuttavat heidän mediavalintoihinsa, ja ovatko ne ehkä ratkaisevassa asemassa kallistamassa valintojen vaakaa suuntaan tai toiseen? Millä välineillä asiakkaat lukevat konservatiivista mediaa, missä muodossa he haluaisivat informaationsa, ja missä he lukevat konservatiivista media? Minkälaisia ovat todennäköisesti seuraavat 10 asiakasta? Millaisia ovat asiakkaat niissä segmenteissä, joihin kannattaa seuraavaksi laajentua (potentiaalisten laajentumissegmenttien analysointia ja vertailua)? Millainen on nykyisten ja potentiaalisten asiakkaiden elämäntyyli, koulutus- ja työtausta, ajattelumaailma, jne.? Mitkä ovat liberaalien kilpailijoiden vahvuudet ja heikkoudet, ja mihin vastatoimiin he ryhtyvät kun konservatiivinen media laajenee yleensä, tai silloin kun se laajenee liberaalien medioiden reviirille? Minkälaisilla palveluilla, asiakasprofiileilla ja aikaviiveillä erotetaan toisistaan ne asiakkaat, jotka ovat valmiita maksamaan enemmän, ja ne jotka ovat säästeliäämpiä? Miten toimintojen kuluista voidaan leikata pieniä siivuja pois ja vähentää toimintojen päällekkäisyyksiä niin, että pidemmän päälle säästetään paljon rahaa? Mistä tulevat median tulovirrat suurimmista pienimpiin, ja miten niitä kaikkia voidaan lisätä jokainen erikseen analysoimalla ja optimoimalla? Miten konservatiivisen median jokaisen tuotteen ja tuotteiden yksityiskohtien laatua voidaan parantaa? Jne.

On tietysti selvää, että konservatiivisen median yksi tärkeimmistä eduista liberaaliin mediaan nähden on huomattavasti edullisempi hinta, jos ja kun maksullinen konservatiivinen media perustetaan. Näyttää siltä, että internetin myötä kerran vuodessa maksettavien suurten tilausmaksujen aika alkaa olla ohi. Ihmiset ovat valmiita maksamaan pieniä kuukausittaisia maksuja, joiden maksaminen on tarvittaessa tai haluttaessa helppo lopettaa ja aloittaa uudelleen. Tämän lisäksi asiakkaat voivat pienillä lisämaksuilla ostaa erikois- tai premium sisältöä. Useimmiten yksittäistä maksua maksettaessa asiakkaalla tulee olla tunne, että kyse on mitättömistä summista. Maksamisen pitää olla mahdollisimman helppoa, mielellään yhdellä näppäyksellä tapahtuvaa, jotta maksutapahtuma ei toimi esteenä ostamiselle. Joillekin asiakkaille voidaan tarjota myös hiukan kalliimpia vaihtoehtoja, mutta niiden tulee olla sellaisia, että perusasiakas kokee ilman niitäkin olevansa hyvin mukana konservatiivisen median virrassa. Asiakkaan hyvän mielen tulee säilyä myös silloin jos ja kun hän tarkastelee koko vuoden aikana konservatiiviselle medialle maksettuja summia, erityisesti silloin kun hän suhteuttaa maksun saamiinsa palveluihin ja tuotteisiin.

Tärkeintä konservatiivisella medialle on kuitenkin hyvälaatuisen ja todellisen konservatiivisuuden säilyttäminen. Jokaisen konservatiivisen median palveluksessa olevan on tärkeää tietää etukäteen, että konservatiivisuus on luopumista joistakin asioista. Konservatiivisuus on vaikeampi tie suurempien pidemmän tähtäimen voittojen ja tavoitteiden saavuttamiseksi. Liberalismi on useimmiten helpompi ja nopeampi tie vähäisempien lyhyen tähtäimen asioiden saavuttamiseksi. Jos konservatiivisen median konservatiivisuuden säilyttäminen vaatii esim. sitä, että torjutaan joidenkin rahakkaiden liberaalien mainostajien vaatimukset poliittisen suuntauksen muuttamisesta, se on tehtävä luonnollisena osana omaa identiteettiä ja tehtävää. Jos konservatiivinen media on sen seurauksena kolmanneksi eniten voittoa tuottava yritys, ei tuottoisin yritys, juuri niin pitää ollakin. Juuri sillä tavalla konservatiivisuus kilpailee liberalismin kanssa. Konservatiivisen median tärkeimpänä tehtävänä on olla majakka, joka säteilee hyvää ympäröivään yhteiskuntaan.

***

Professori Bruce Charltonin minikirja 'Addicted to Distraction' niille, jotka eivät ole sitä vielä lukeneet. Charlton suosittelee suurimmalta osin mediasta luopumista ja yksinäisyyteen vetäytymistä. Ihmiset ovat aivan liian atomisoituneita jo nyt, joten itse suosittelen median käytön vähentämistä ja suurempaa valikoivuutta sen käytössä, sekä elävän elämän sosiaalisten suhteiden ja sosiaalisen ajankäytön  lisäämistä:

http://addictedtodistraction.blogspot.co.uk/