Hiljaista Pohdintaa

Hiljaista Pohdintaa

sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Suomi, Nato ja Venäjä geostrategisesta näkökulmasta



Suomen Nato -jäsenyydestä puhuttaessa kansalaisille ei ole kerrottu, miten Suomi liittyy Yhdysvaltain ja Venäjän intresseihin, jolloin kansalaiset eivät pysty arvioimaan Nato -jäsenyyden vaikutusta Suomen turvallisuustilanteeseen. Miksi Yhdysvaltain ja Euroopan liberaaleille Venäjä edustaa tällä hetkellä pahaa valtiota? Johtuuko se siitä, kuten liberaali media väittää, että Venäjä ei anna homoille homouteen liittyviä erityisoikeuksia; ulkomailta rahoitettujen ja ohjattujen "kansalaisjärjestöjen" toimintaa rajoitetaan ja estetään; etnisille ja uskonnollisille vähemmistöille ei anneta liberaalia erityiskohtelua; jne?

Yhdysvaltain ja Venäjän välisessä kylmässä sodassa on kyse geostrategisesta valtataistelusta. Yhdysvaltain tavoitteena on laajentua hallitsemaan liittolaisverkoston avulla ja kanssa koko Euraasian maa-aluetta. Suurin osa ihmiskuntaa asuu Euraasiassa, suurin osa maailman taloudellisesta tuotannosta sijaitsee Euraasiassa, suurin osa maailman raaka-aineista on Euraasian maaperässä, tärkeimmät kuljetusreitit ovat Euraasian sisällä tai niiden läheisyydessä, jne. Jos Yhdysvaltain johtama liittolaisverkosto hallitsee Euraasiaa, se hallitsee automaattisesti myös muuta maailmaa.

Euraasian hallitseminen geostrategisesti ei tarkoita sitä, että kaikkien Euraasian maiden pitäisi kuulua Yhdysvaltain johtamaan liittoutumaan, vaan sitä, että tärkeimmät avainasemassa olevat valtiot (key states) ja tärkeät valtiot (pivot states) joko kuuluvat Yhdysvaltain liittoutumaan tai sitten niiden vaikutus on neutraloitu, kumottu, kierretty tai vaihtoehtoisilla tavoilla integroitu Yhdysvaltain johtamaan maailmanjärjestykseen.

Valtion avainaseman ja tärkeän aseman määrittelemiseen vaikuttaa geostraginen sijainti (sijainti sotilaalliselta kannalta, sijainti kuljetus- ja liikennereittien kannalta, sijainti suhteessa merkittäviin talousalueisiin, jne.); taloudellisen tuotannon määrä ja laatu; armeijan suuruus, taistelukyky ja tuhovoima; ihmisten määrä; luonnonvarojen suuruus; kulttuurin, politiikan ja talouden yhteensopivuus vallitsevan liberaalin järjestelmän kanssa tai potentiaalinen muokkautuvuus siihen suuntaan; jne. Maailmanpolitiikan ja valtioiden muuttuessa avainvaltioiden ja tärkeiden valtioiden konstellaatiot muuttuvat. Ennen Englanti oli Yhdysvalloille tärkein avainasemassa oleva valtio Euroopassa, mutta nyt se on pudonnut joko vähemmän tärkeäksi avainvaltioksi tai pelkän tärkeän valtion asemaan. Tällä hetkellä Yhdysvalloille tärkeimmät avainvaltiot Euroopassa ovat Saksa ja Ranska, ja niiden muodostama akseli. Aasiassa tärkeimmät avainvaltiot Yhdysvalloille ovat Japani, etelä-Korea ja Kiina, vaikka Kiina ei ole Yhdysvaltain sotilaallis-poliittinen liittolainen. Tiivistettynä avainvaltioita tai tärkeitä valtioita ovat kaikki ne valtiot, jotka auttavat suoraan tai epäsuorasti hallitsemaan, turvaamaan ja valvomaan tärkeimpiä talousalueita, asutuskeskuksia ja liikenne- ja kuljetusreittejä.

Suurimmat esteet Yhdysvaltain johtaman liittoutuman Euraasian hallitsemiselle ovat Venäjä ja Kiina, ja erityisesti niiden välinen potentiaalinen laajamittainen sotilaallinen, poliittinen ja taloudellinen yhteistyö. Se tekisi tyhjäksi Yhdysvaltain geostrategiset valtatavoitteet. Venäjä hallitsee valtavaa Euraasian maa-aluetta, joka kattaa monia merkittäviä alueita; Venäjällä on paljon ihmisiä; sen armeija on Euroopan voimakkain; sillä on suuri ydinohjusarsenaali; sillä on paljon luonnonvaroja; jne. Venäjän talous on maailman kuudenneksi suurin, mutta se on jonkin verran alle kuusi kertaa pienempi kuin Kiinan talous. Venäjä on poliittisesti, kulttuurisesti ja taloudellisesti melko epäyhteensopiva tai vastakkainen suhteessa Yhdysvaltain liberaaliin järjestelmään. Yhdysvallat on suhteellisen vähän riippuvainen Venäjästä ja sen taloudesta.

Kiina hallitsee laajaa keskeistä itä-Aasian maa-aluetta; siellä on valtava määrä ihmisiä; ja sen taloudellinen tuotanto on suurta, nopeasti kasvavaa ja kehittyvää, ja suhteellisen korkeatasoista. Kiinalla on melko vahva ja kehittyvä armeija, enemmän sotilaita pysyvästi sotilastehtävissä kuin millään muulla valtiolla ja kohtuullisen suuri ydinohjusarsenaali (n. 260 kpl), jonka se pystyy halutessaan kaksin- tai kolminkertaistamaan nopeasti. Kiinan armeijan suurin heikkous on tällä hetkellä se, että se ei pysty projisoimaan konventionaalista sotilaallista voimaa kauas samalla tavalla kuin Yhdysvallat. Kiinalla on paljon luonnonvaroja. Kiina on maailman suurin talous. Kiina on jo tällä hetkellä suurimmalta osin dominoiva toimija Aasiassa ja Afrikassa, ja sen kyky käyttää taloudellista, poliittista ja sotilaallista valtaa rajojensa ulkopuolella kasvaa koko ajan. Vaikka Kiina on arvoiltaan ja poliittiselta järjestelmältään epäyhteensopiva liberaalin Yhdysvaltain kanssa; Yhdysvallat on riippuvainen Kiinan taloudellisesta tuotannosta; valtavista lainoista ja sijoituksista Yhdysvaltojen yrityksille, kuluttajille ja valtiolle; maailman suurimmista markkinoista, jonne Yhdysvallat voi viedä tuotantoaan; ja Kiinan riittävästä alueellisesta hyvästä tahdosta, joka tarkoittaa sitä, että Kiina ei pyri dominoimaan liikaa itä-Aasiaa ja muita suhteellisen lähellä olevia alueita.
 

Kun näiden syiden perusteella Yhdysvaltain johtaman liittoutuman täytyy päättää kumman maan se pyrkiin lyömään mahdollisimman suurelta osin pois Euraasian hallintaan liittyvästä valtapelistä, vastaus on helppo; Venäjän. Kiinan kanssa Yhdysvallat pyrkii toisaalta luomaan mahdollisimman paljon molempia hyödyttävää taloudellista vaihtoa ja yhteistyötä, ja toisaalta se pyrkii laittamaan rajoja Kiinan sotilaallisen ja poliittisen vallan laajenemiselle, tai ainakin hidastamaan sitä. Siksi Venäjästä pyritään luomaan länsimaisessa liberaalissa mediassa liioiteltua viholliskuvaa, mutta Kiinasta tai vaikkapa Yhdysvaltain liittolaisesta Saudi-Arabiasta ei.

Venäjän sotilaallisena, poliittisena ja taloudellisena ongelmana on se, että se on sisämaavaltio, jonka sotilas- ja kauppalaivastolla, maaliikenteellä ja lentokoneilla on suurelta osin vastapuolen hyväntahtoisuuden varassa vapaa pääsy maailman liikennereiteille. Venäjän laivasto pääsee Suomen lahden kautta maailman merille vain Nato-jäsen Tanskan salmien kautta, ja reitti on monien Nato-maiden ympäröimä (Eesti, Liettua, Latvia, Puola, Saksa ja Norja). Mustalta mereltä Venäjän laivasto pääsee Välimerelle ja sieltä valtamerille vain Nato-jäsen Turkin Salmien kautta. Mustalla merellä muita Nato-maita ovat Romania ja Bulgaria. Välimerellä Venäjän reitin varrella ovat Nato-maat Kreikka, Italia, Albania, Kroatia, Ranska, Espanja ja Slovenia. Nato-maat Espanja ja Portugal valvovat ja hallitsevat Välimerellä Gibraltarin salmea, jolta on pääsy valtamerille. Lisäksi Yhdysvallat on läheisessä sotilaallisessa yhteistyössä Egyptin ja Israelin kanssa. Venäjän pohjoinen rannikko on kaukana Venäjän ja muun maailman taloudellisista keskuksista ja sen reitit ovat puoli vuotta käyttökelvottomia tai hyvin vaikeakulkuisia. Vaikka Venäjän itärajoilta on periaatteessa vapaa pääsy maailman merille, se on erittäin kaukana Venäjän keskuksista, ja sielläkin läheisyydessä ovat Yhdysvaltain liittolaiset Japani, Etelä-Korea, Filippiinit ja Australia, sekä Yhdysvaltoihin kuuluva Alaska.

Monet Nato-maat voivat uhkata suoraan ja välittömästi Venäjän tärkeimpiä Euroopan puoleisia asutuskeskuksia. Objektiivisesti tarkastellen on luonnollista, että Venäjä kokee olevansa sotilaallisesti vaikeassa tilanteessa ja pelkää voivansa joutua suljetuksi ulos maailman liikenteestä tai jopa Venäjälle kohdistuvan hyökkäyksen kohteeksi. Ukraina oli ennen Venäjän hyökkäystä Venäjän näkökulmasta luisumassa Euroopan unionin ja Naton jäseneksi. Venäjä hyökkäsi Ukrainaan ja valloitti Krimin, koska se pyrki turvaamaan ja lisäämään mahdollisuuksiaan hallita Mustan Meren sotilaallista ympäristöä ja liikennereittejä. Venäjällä ei ollut geostrategisesti varaa antaa Ukrainan muuttua Nato-maaksi.

Venäjän läheinen yhteistyö Iranin kanssa selittyy mm. sillä, että Venäjä pyrkii pitämään liikennöintireitit Iranin kautta auki Aasiaan, lähi-itään ja kauemmaskin.

Venäjä pyrkii aktiivisesti luomaan mahdollisimman paljon strategista sotilaallista, poliittista ja taloudellista yhteistyötä Kiinan kanssa, jotta Venäjän ja Kiinan välille syntyisi liittouma, joka toimii Yhdysvaltain liittoutuman vastapainona, ja luo nykyisen de facto lähes yksinapaisen maailmanjärjestyksen tilalle selkeän kaksinapaisen maailmanjärjestyksen. Yhdysvallat on taloudellisesti ja sotilaallisesti voimakas maa, joka kykenee tarvittaessa projisoimaan voimankäyttöä ja taloudellista aktiviteettia minne tahansa yksinkin, mutta Yhdysvaltojen dominoiva globaali asema perustuu silti suurimmalta osin sen liittolaisverkostoon, joka on ylivoimaisesti maailman suurin.

Suomenlahden kautta kulkevat monet Venäjän tärkeimmistä vesiliikennereiteistä. Jos Suomi liittyy Natoon, Itämeren lukuisat Nato-maat voivat sulkea Venäjän Itämeren vesiliikennöinnin joka puolelta. Suomi ja muut pohjoisen Nato-maat ovat lähellä Venäjän merkittävimpiä taloudellisia keskuksia. Jos Suomi liittyy Natoon, Venäjä voi kokea olevansa pakotettu hyökkäämään "ennaltaehkäisevästi" Suomeen samojen periaatteiden mukaisesti kuin Ukrainaan ja Krimille.

Suomen Nato-jäsenyyttä on kannatettu sen takia, että sen on uskottu takaavan Suomen turvallisuuden parhaiten Venäjän uhkaa vastaan ja liittävän Suomen lujemmin osaksi läntistä taloudellis-poliittista liittoutumaa. Suomalaiset eivät halua enää joutua samalla tavalla Venäjän hyökkäyksen kohteeksi tai puoli-satelliitiksi kuin Neuvostoliiton aikoina. Toisaalta edellä mainitun perusteella Suomen Nato-jäsenyys on melko suurella todennäköisyydellä tekijä, joka voi ajaa Venäjän, sotilaallisen suurvallan, ahtaalle, pakkotilanteeseen ja sotilaalliseen aggressioon.

Suomalaisten tärkein etu on kansakunnan jatkuvuus, johon suomalaisten muut edut perustuvat. Suomalaisten etu ei ole joutua pelinappulaksi suurvaltojen väliseen valtataisteluun, joihin meidän intressimme liittyvät vain vähäisessä määrin. Yhdysvallat ja Venäjä eivät välitä siitä miten Suomelle valtapelissä lopulta käy. Esim. Yhdysvallat voi pelata Suomella korkean riskin laajentumispeliä. Jos peli onnistuu ja Suomi liittyy ongelmitta Naton jäseneksi, Yhdysvallat voittaa paljon, mutta jos Suomi joutuu Venäjän "ennaltaehkäisevän" sodankäynnin ja tuhojen kohteeksi, se ei häviä lopulta paljoakaan.

Suomen viennistä vuonna 2016 vain 5,2% suuntautui Venäjälle, ja Suomen tuonnista 11,2% tuli Venäjältä. Venäjän tuonnista suuri osa muodostui öljytuotteista, maakaasusta ja puusta, joita käytetään Suomessa mm. tuotantopanoksina teollisuudessa, energianlähteinä ja suhteellisen vähän jalostettuina kulutustuotteina. Toisin sanoen me ostamme Venäjältä pääasiassa alkutuotannon tuotteita tai vähän jalostettuja tuotteita, jotta me voimme valmistaa korkeammin jalostettuja tuotteita kotimaiseen kulutukseen ja länsimaihin suuntautuvaan vientiin, ja jotta me saamme energiaa mm. rakennustemme lämmitykseen ja sähköntuotantoon. Suomen viennistä Eurooppaan ja Yhdysvaltoihin suuntautui 73,5%, Aasiaan 14,2% ja muihin maihin 6,6%. Suomalaiset ovat jo taloudellisesti täysin integroituneet länsimaihin. Suomalaiset ovat poliittisesti ja kulttuurisesti integroituneet jo aivan liikaakin dekadentteihin länsimaihin, ja hyvin vähän Venäjään. Kulttuurisesti voisimme ottaa enemmän oppia Venäjästä, koska Venäjällä on tällä hetkellä monessa suhteessa rikas, traditionaalinen ja kestävä kulttuuri.

Mikä olisi tässä tilanteessa paras ratkaisu sotilaallisesti? Ehdollinen puoliliittoutuminen tai liittoutuminen Natoon ja vahvan armeijan rakentaminen. Se tarkoittaa sitä, että Suomi aseistautuu omaehtoisesti parhaalla ja runsaalla länsimaisella sotilasteknologialla, tekee armeijastaan kaikin tavoin yhteensopivan ja koordinoidun Naton kaluston ja joukkojen kanssa, harjoittelee säännöllisesti yhdessä Naton joukkojen kanssa, mutta pysyy puolueettomana ja Naton ulkopuolella. Suomi puolustautuu kaikkia alueelleen hyökkääjiä vastaan.

Länsimaihin ja Venäjään pyritään pitämään yllä hyviä poliittisia ja taloudellisia suhteita, ja toimimaan siltana näiden kahden osapuolen välillä silloin kun se on mahdollista. Hyvän tahdon eleenä Venäjää kohtaan Suomi voi sijoittaa osan tukikohdistaan, jotka on tarkoitettu itärajan puolustamiseen, kauemmas rajasta, jos Venäjä tekee Venäjän puolella saman. Suomalaiset ilmoittavat venäläisille avoimesti, että vaikka he pitävät yllä hyviä suhteita venäläisiin, he eivät enää koskaan ryhdy venäläisten puoli-satelliiteiksi, kuten Neuvostoliiton aikoina. Normaalien hyvien ja diplomaattisten suhteiden on riitettävä. Jos Venäjä kaikesta Suomen tarjoamasta hyvästä huolimatta hyökkää Suomeen nopeassa tahdissa tai yllättäen, Suomi ostaa ja ottaa lahjoituksina kaiken Suomelle annettavan länsimaisen sotilaskaluston, ja siten Suomea koskevassa konfliktitilanteessa liittyy puolittain Natoon, vaikka Naton joukot eivät puolusta Suomea. Jos kaikesta Suomen tarjoamasta hyvästä huolimatta Venäjällä ei ole muuta tarjottavaa kuin kiristystä, provokaatioita, molemminpuolisia ongelmia ja etenevää sodanuhkaa, Suomi liittyy Natoon nopeutetussa järjestyksessä, jos se on Naton puolelta mahdollista (Naton säännöt eivät välttämättä salli konfliktitilanteessa olevan maan liittymistä Natoon).

Olin aiemmin Naton kannattaja. Miksi siirryin vain puolittaiseksi Naton kannattajaksi, ja otan aiempaa enemmän huomioon Venäjän edut? Asian voisi tiivistää siten, että Yhdysvallat on kaukana Suomesta, ja Suomi on sille suhteellisen merkityksetön maa. Yhdysvallat pyrkii laajentamaan Naton ja sotilaallisen vaikutusvaltansa Suomeen ahneuden takia, ei minkään elintärkeän intressinsä takia.

Suomi on kiinni Venäjän kyljessä Venäjän strategisesti herkimpien paikkojen lähellä, ja se mitä Suomi tekee sotilaallisesti on Venäjälle tärkeää, ehkä kriittisen tärkeää. Suomen liittyminen Natoon ja jokin siihen liittyvä poliittinen konflikti voi saada Venäjän pelaamaan uhkapeliä ja aloittamaan sodan Suomea vastaan. Venäjä on ajettu Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen sotilaallis-strategisesti ahtaalle, ja tässä tilanteessa katson, että Suomen ei pidä osallistua Venäjän ahdistamiseen nurkkaan ja kasvojen menettämiseen. Venäjä on suuri maa, ja sillä on oman kansansa, taloutensa ja alueensa puolustamiseen liittyviä rationaalisia ja legitiimejä intressejä, jotka suomalaistenkin on aiheellista ja järkevää myöntää.

Suomalaisten etujen mukaista on, että Venäjä on hyvinvoiva ja rauhallinen maa, johon meillä on hyvät suhteet. Jos me pääsemme näihin tavoitteisiin rauhanomaisin keinoin, ja pidämme samalla huolta itsenäisyytemme säilymisestä, sekä pidämme henkisen ja sotilaallisen puolustuskykymme korkealla tasolla, se on suotuisaa. Venäjälle on annettava mahdollisuus hyvään, ja vasta siinä tilanteessa, jossa mikään järkevä ja kohtuullinen toiminta ei auta hyvien suhteiden ylläpitämisessä Venäjään, on laitettava kova kovaa vastaan.

Sivun näyttöjä yhteensä

Lukijat

Blogiarkisto