Maallisten tavoitteiden ja ihmisten olemuksen sovittamaton ristiriita

Juutalaisen viisauden mukaan kasveissa on elämänvoimaa, jonka avulla ne kasvavat, elävät, kehittyvät ja lisääntyvät. Eläimissä on enemmän elämänvoimaa kuin kasveissa; niissä on intensiivinen elämänvoima, jonka vauhdittamana ne elävät, juoksevat, uivat, saalistavat, taistelevat, lisääntyvät, jne. Ihmisissä on vähemmän elämänvoimaa kuin eläimissä. Mikä erottaa ihmiset eläimistä? Eläimet ovat pääsääntöisesti tyytyväisiä tai mukautuvaisia itseensä ja olemukseensa. Ihmisillä on voimakas tai pakottava tarve päästä itsensä 'tuolle puolen', ylittää itsensä ja elämänsä, suuntautua tai laajentua itsensä ja elämänsä ulkopuolelle, saavuttaa korkeampaa kuin itsensä ja elämänsä, jne.

Kuvitellaan yksinkertaistettuna, että jokin maallinen poliittinen liike asettaa tavoitteeksi, "Kaikkien täytyy saada riittävästi ruokaa ja hyvä turvallisuus." Molemmista näistä on jossain määrin puutetta siinä yhteiskunnassa, jossa poliittinen liike toimii. Riittävä ruoka ja hyvä turvallisuus nostetaan poliittisen liikkeen ideologiassa 'jalustalle' inspiroiviksi ja velvoittaviksi vaatimuksiksi, tavoitteiksi ja täyttymyksen kohteiksi. Käytännössä niitä palvotaan maallisin poliittis-kollektiivisin menoin. 

Mitä poliittinen liike silloin palvoo? Itseään alempia, vähäisempia ja osittaisempia asioita. Poliittisen liikkeen jäsenet haluavat implisiittisesti lisää eläimellistä elämänvoimaa, lisää ruokaa saadakseen lisää elämänvoimaa suorittaakseen erilaisia asioita paremmin, sekä lisää turvallisuutta, jotta se voi toimia elämässään esteettömämmin, ongelmattomammin ja varmemmin.

Poliittisen liikkeen piirissä ihmisten ja yhteiskunnan hierarkiat ovat pielessä ja epäjärjestyksessä, ja orientoituvat väärään suuntaan. Todellisen maailman maallis-utopistiset poliittiset liikkeet eivät koskaan saavuta omia tavoitteitaan, mutta sanotaan, että kuvitteellinen poliittinen liike saavuttaa. Ruokaa tuotetaan lisää ja lisää, ja ruokaa juhlitaan ja kunnioitetaan. Ruokaan liittyvä ylensyönti ja hedomismi kasvaa, ihmiset lihovat, matalan intensiteetin tulehdus yleistyy, sokeritauti leviää, sydän- ja verisuonitaudit lisääntyvät, jne. Ihmisten turvallisuutta lisätään laatimalla koko ajan uusia turvallisuussääntöjä, -määräyksiä, -lakeja ja -velvoitteita, ihmisten toimintaa, työtä ja vapaa-aikaa valvotaan ja rajoitetaan kaikkialla, turvallisuusrikkeiden ja -rikosten rangaistuksia kovennetaan, ihmisiä koulutetaan hypersensitiiviseen riski-, ongelma- ja vaaratietoisuuteen, jne. Ruuasta ja turvallisuudesta tulee yhä enemmän rajoittavia, yksipuolisia, estäviä, tukahduttavia ja tappavia tekijöitä yhteiskunnassa. Ruoka ja turvallisuus, jotka oli tarkoitettu lisäämään ihmisten eläimellistä elämänvoimaa, alentavat ja rajoittavat sitä. Vaikka ruoka- ja turvallisuusyhteiskunta onnistuisi jonkin ihmeen avulla lisäämään suuresti ihmisten eläimellistä elämänvoimaa ilman haittavaikutuksia ja itsenegaatiota, se epäonnistuisi silti, koska se ei täytä ihmisten tavoitteita päästä ihmisyyden ja elämän 'tuolle puolen', korkeuksiin. Maallis-ideologinen yhteiskunta voi tehdä niin päin tai näin päin, mutta se on aina väärinpäin. 

Ruoka- ja turvallisuusyhteiskunnan kehityksestä tulee kujanjuoksu, tuhoaako yhteiskunta itse itsensä järjettömyydellään, rappeutuneisuudellaan ja äärimmäisyydellään, vai päästääkö joku elämänvoimaisempi, dynaamisempi ja militaristisempi yhteiskunta utopistisen yhteiskunnan lihavat, hedonistiset, sairaat, heikentyneet, hypersensitiivisen turvallisuuskäsityksen lamauttamat ja totalitarismin tukahduttamat ihmiset päiviltä hyökkäämällä utopistiseen maahan.

Vastaava pätee maallisten poliittisten ideologioiden ja maallisten utopioiden lisäksi kaikkeen niiden sävyiseen, esimerkkinä vaikkapa nykyajan transhumanismi, joka tavoittelee ihmisten älykkyyden, fyysisten kykyjen, sairaudettomuuden / terveyden ja eliniän kasvattamista kaikin mahdollisin  lääketieteellisin, keinotekoisin ja teknologisin keinoin. Nämä ovat ihmisten eläimellisyyden ja elämänvoiman intensifioimispyrkimyksiä, joiden avulla on tarkoitus päästä maalliseen utopiaan / täydellisyyteen / täyttymykseen / tms., ainakin niiden henkilöiden osalta, jotka transhumanismia harjoittavat.

En ota tässä kantaa siihen, onko älykkyyden, fyysisten kykyjen, terveyden ja elämän pidennyksen lisääminen suotavaa, järkevää, hyvää / huonoa, tärkeää, kannatettavaa, tms., jos ja kun ihmisillä on siihen mahdollisuus, vaan ainoastaan siihen ovatko ne ihmisille sopivia tärkeimmiksi toiveiksi, tavoitteiksi ja täyttymyksen kohteiksi.

Jos esim. ihmisten älykkyyttä lisätään keinotekoisesti, älykkyys on vain työkalu, ei ihmisyyden päämäärä tai täyttymys. Älykkyys on tarkoitus suunnata joihinkin asioihin ja tehdä sillä jotain, toivottavasti suurelta osin jotain sellaista, joka on ihmisten 'tuolla puolen', ihmisyyttä korkeammalla. Ihmiset ovat syvimmältä luonteeltaan ikuinen prosessi itsestä poispäin kohti korkeuksia.

Lisäksi palvominen on niin voimakas sosiaalinen, kollektiivinen ja yhteiskunnallinen menetelmä, että sitä ei kannata kohdistaa mihinkään maallisiin asioihin, koska ne muuttuvat silloin idoleiksi, 'epäjumaliksi'. Palvonta antaa elollisille, elottomille ja abstrakteille objekteille, kuten rahalle, kuuluisuudelle / tähdille, yhteiskunnallisille asemille / johtajille, itselle (esim. narsismi), onnellisuudelle, terveydelle, kauneudelle / komeudelle, seksille, tasa-arvolle, empatialle, hoivalle, oikeudenmukaisuudelle, jne. liikaa valtaa, niin, että ne alkavat yhä hallitsemattomammin, vahingollisemmin ja tyrannimaisemmin hallita palvojia.

Korkeimmalla ihmisen tuolla puolen on Jumala (tai ateisteille idea Jumalasta), korkeimmalla korkeuksien hierarkiassa. Siksi Jumala on ainoa, joka pystyy orientoimaan, kiinnittämään, rationalisoimaan ja motivoimaan ihmisten ikuisen pyrkimyksen itsensä / kaiken itsessään olevan / kaiken elämässään olevan ylittämiseen. Jumala on ainoa palvonnan kohde, johon kohdistettuna palvonnalla on suuri mahdollisuus pysyä terveenä, rationaalisena ja hyödyllisenä, ja palvovat ihmiset hyvällä ja oikealla kurssilla. Sosiaalisessa elämässä ihmisten on tärkeää toistaa pyrkimys itsensä 'tuolle puolen' ja korkeuksiin, itsestä muita kohti, muita korkeuksiin orientoiden, auttaen ja opastaen. "Se joka itsensä kadottaa, se itsensä (ja muut ihmiset) löytää."

Kansainväliset eliitit puhuvat nykyisin 'great resetistä', suuresta, käytännössä lähinnä länsimaisten yhteiskuntien uudelleen asetuksesta, jolla nykyisiä valtavia maallisia ongelmia pyritään korjaamaan uusilla maallisilla ongelmilla, sairastuttamalla sairaat yhteiskunnat uusiin sairauksiin.

Ainoa suuri ja vaikuttava resetointi, joka ihmisille on tarjolla ongelmien korjaamiseen, tavoitteiden saavuttamiseen ja täyttymykseen, on orientoida itsensä yksilöllisesti, yhteisöllisesti ja kollektiivisesti Jumalaa kohti. Kun tärkein hierarkia on kunnossa, rikki ja pieleen menneet asiat ja hierarkiat alkavat loksahdella takaisin paikoilleen ja kohdalleen.

Jos me katsoisimme itseämme rehellisesti ja ymmärryksellä peiliin, me olisimme jo puolittain tähdissä ja Jumalan luona.