Empatian olemus ja kohdistuminen

Empatia on ensisijaisesti, enimmäkseen ja intensiivisimmillään tarkoitettu kohdistumaan vauvoille ja pienille lapsille. Aikuiset ihmiset kuvaavat vauvoja esim. sanoilla ihana, pieni, suloinen, hellyttävä, rakastettava, avuton, tietämätön, osaamaton, kyvytön huolehtimaan itsestään, jne. Jälkimmäisiin sanoihin ei liity mitään negatiivista, päinvastoin ne lisäävät vauvan hellyttävyyttä ja kuuluvat vauvan luonnolliseen varhaiseen kehitysasteeseen. Vauvaan kohdistuva empatia ohjaa aikuisia auttamaan, suojelemaan, hellimään, halaamaan, rauhoittamaan, ruokkimaan, puhdistamaan, ohjaamaan, neuvomaan, jne. vauvaa, sekä kommunikoimaan ja leikkimään vauvan kanssa. Empatia kannustaa anteeksiantavuuteen, ymmärtämiseen, kärsivällisyyteen, rakastavaan suhteeseen liittyvään luottamukseen (mutta ei välttämättä luottamukseen siihen, että vauva osaa toimia oikein), jne. Vauva voi tehdä jotain huonoa, esim. tarttua uhkaavasti johonkin toimivaan sähkölaitteeseen, mutta vauva voi vain vähäisessä määrin toimia moraalisesti väärin, koska hän ei ole täysivaltaisesti moraalisesti ymmärtävä, kouliintunut ja toimiva henkilö. Jos vauva tarvitsee apua, suojelua tai läheisyyttä, empatia ohjaa aikuisia toimimaan ja täyttämään vauvan tarpeet refleksiivisesti, automaattisesti, emotionaalisesti, ehdoitta, viivyttelemättä ja juurikaan ajattelematta. Vauvaan liittyvä empaattinen toiminta on rationaalista ja hyvää toimintaa toimintana, mutta empaattinen toiminta on sikäli epärationaalista, että se on emotionaalista ja refleksiivistä, eikä siihen useimmiten liity juurikaan ajattelua, analysointia, vaihtoehtojen vertailua, suunnittelua, strategioita, tms. Vauvaan ja pieneen lapseen kohdistuva empatia on läheissuhteeseen liittyvä emotionaalinen intensifiointi, joka kompensoi varhaista kehitysvaihetta, siihen liittyvää osaamattomuutta, tietämättömyyttä ja kyvyttömyyttä.

Aikuiset ovat täysivaltaisia ja täysiin mittoihin kehittyneitä, ja useimmiten omassa elämässään kyvykkäitä, osaavia ja tietäviä. Siksi aikuisten aikuisiin kohdistama empatia on tarvittaessa paikallaan, mutta vaimennettua (verrattuna vauvoihin kohdistuvaan empatiaan), ja aikuisten suhteisiin ja tilanteisiin sovitettua. Kuvitellaan, että mies joutuu auto-onnettomuuteen, hänen jalkansa katkeaa ja hän joutuu sairaalaan. Miehen vaimo tulee sairaalaan katsomaan miestään. Jos vaimo alkaisi lepertelemään miehelleen kuin vauvalle, "Voi pikku mussukkaa, jalkaan tuli suuri pipi ... jne.", ja passaamaan, ruokkimaan ja hoivaamaan miestään kuin vauvaa, sellaisissa asioissa, joita mies pystyy vammastaan huolimatta tekemään itsekin, se aiheuttaa helposti miehelle kiusaantuneen ja vastustavan olon siksi, että liialliseen empatiaan sisältyy implisiittisesti ajatus siitä, että mies on kyvytön, ymmärtämätön ja osaamaton vauva. Mies haluaa pääasiassa tehdä itse sen minkä pystyy ja niitä tehtäviä, jotka hänelle kuuluvat, ja vaimon on normaalia empatisoida ja auttaa tästä ylimenevässä tai tämän ulkopuolisessa osassa.

Kuvaannollisesti empatialla on taipumus muuttaa ihmisten näkemystä sosiaalisesti suhteesta seuraavaan suuntaan; empatian kohde on ihana ja viaton pikku enkeli, empatiaa tunteva auttaja on pelastava enkeli (tai pitää itseään pelastavana enkelinä) ja empaattinen teko on taivaallista hyväntekeväisyyttä. 

Empatia on em. takia vastustuskykyinen kyseenalaistamiselle. Vanhemmat eivät luovu vauvaan kohdistamastaan empatiasta mistään hinnasta, taivuttelusta tai painostuksesta. Jos joku henkilö sanoo, että mediapropagandan manipuloima empaattinen toiminta on objektiivisiltä seurauksiltaan vahingollista, empatiaa kokeva auttaja kokee sen, hiukan kärjistettynä, hyökkäykseksi ihanaa pikku enkeliä vastaan (empatian kohde), pelastavan enkelin mitätöimiseksi ja halventamiseksi (empaattinen auttaja) ja taivaallisen hyväntekeväisyyden estämiseksi. Koska emotionaalinen empatia laajalti syrjäyttää rationaalisen ajattelun, empatia on vastustuskykyinen rationaalisille perusteluille ja suostuttelulle. Vaikka empatia kohdistuu luonnostaan ensisijaisesti vauvoihin ja pieniin lapsiin, propagandistien on helppoa kohdistaa sopivalla emotionaalisella manipuloinilla, ja mielikuvien ja todellisuuskuvan muokkauksella intensiivinen empatia melkein mihin tahansa, esim. raakoihin rikollisiin ja terroristeihin. Naiset ovat miehiä herkempiä tällaiselle manipuloinnille, koska äidit ovat vauvojen ja lasten ensisijaisina hoitajina empaattisempia kuin miehet, ja naisten on vaikeampi sulkea empatiaa 'pois päältä'. Jos esim. pahaa rikollista rangaistaan julkisesti, naisilla on kaikesta huolimatta taipumus tuntea enemmän tai vähemmän empatiaa rikollista kohtaan, miehillä on taipumus sulkea empatia 'pois päältä', ja olla tyytyväisiä rankaisemisesta tai nauttia siitä.

Vanhoina aikoina monet etnis-uskonnolliset ryhmät kielsivät empatian ulkopuolisia etnisiä ryhmiä kohtaan. Se ei useimmiten tarkoittanut sitä, että ne olisivat ilman syytä vihanneet ulkopuolisia etnisiä ryhmiä. Ne saattoivat myös ihan hyvin tehdä yhteistyötä ja käydä kauppaa ulkopuolisten ryhmien kanssa. Ulkopuolisiin etnisiin ryhmiin kohdistuvan empatian kiellon tarkoituksena oli suojella etnisiä ryhmiä manipuloinnilta, hyväksikäytöltä, harhaanjohtamiselta, huijaamiselta, ansaan johdattamiselta, petoksilta, jne. Empatian salliminen ulkopuolisia etnisiä ryhmiä kohtaan olisi voinut johtaa esimerkiksi siihen, että ulkopuoliset olisivat saaneet manipuloitua monet oman etnisen ryhmän jäsenet kääntymään toisiaan vastaan ja vihamielisen ulkopuolisen etnisen ryhmän puolelle.

Tämä on ajankohtaista suomalaisille.