Vasemmistoliberaalit ajattelun, keskustelun ja politiikan alkulähteitä muokkaamassa (edit)

Liberaalille vallalle on tärkeää estää vallan vaihtuminen, ja siksi se on jo kauan aikaa sitten luonut tiedontuotantomenetelmillään semanttisia rakenteita ja järjestelmiä vallanvaihtoa vastaan sekä itselleen, että ei-liberaaleille, mutta erityisesti kuitenkin itselleen. Vallanvaihtoa tavoittelevien on purettava ja analysoitava em. rakenteet ja järjestelmät, ja kehitettävä niille tarvittavat vastaukset, oltava älykkäämpiä kuin intellektuellien vallankäytön 'juonet', ja muutettava ihmisten pitkälti automaattisiksi ja vaistomaisiksi muuttuneita liberaalien mallien mukaisia ajattelun ja tuntemisen tapoja. Annan tässä kirjoituksessa liberaalien taitavimmille olkiukkonäkemyksille konservatiiveista vapaat kädet, koska on tärkeää tietää minkälaisia uskomuksia liberaaleilla on konservatiiveista; millä perusteilla heidän mielensä on etukäteen myrkyttynyt konservatiivien suhteen niin, että he eivät ota informaatiota vastaan konservatiiveilta tai ottavat sitä vastaan vain tiettyjen valmiiden tulkintamallien mukaisissa valikoiduissa ja vääristyneissä muodoissa; eivät käy konservatiivien kanssa keskusteluja; ja levittävät konservatiiveista naurettaviakin väitteitä ja valheita, mutta uskovat silti oikeasti itse niihin. Liberaalit eivät haluaisi paljastaa kaikkea tässä kirjoituksessa mainittuja liberaaleja kantoja ihmisille. Kun ihmiset eivät ymmärrä kuin osittain mistä liberaalien poliittiset kannat pohjimmiltaan johtuvat, he eivät voi kumota ja vastustaa niitä tehokkaasti. He eivät pysty kumoamaan liberaalien emouskomuksia, joihin liberaalien ajattelu ja politiikka perustuu. Toisin sanoen liberaalien salaisuuksien tarkoituksena on ennenkaikkea pitää ihmiset kyvyttöminä osallistumaan liberaalien sisäiseen keskusteluun, ja pitää siten liberaalien sisäinen keskustelu 'häiriöttömänä'. Näistä tekijöistä huolimatta liberaaleille intellektuelleille on nostettava teknisessä mielessä hattua siitä, kuinka taitavasti ja kattavasti he ovat etukäteen pyrkineet tukkimaan ja estämään kaikki potentiaalisen vallanvaihdon logiikat ja ajattelutavat, ja sementoimaan oman valta-asemansa pysyväksi. Yleisesti ottaen ei ole kuitenkaan suotavaa toistaa liberaalien olkiukkoja yhtään enempää kuin on välttämätöntä, koska luetut tai kuullut sanat käynnistävät automaattisesti ne rationaaliset ja emotionaaliset hermojärjestelmät, jotka niihin liittyvät. Jos sanon, "Älä ajattele karhua", jonkinlainen miedosti emotionaalisesti värittynyt mielikuva karhusta tulee sinulle suurella todennäköisyydellä automaattisesti tietoisuuteen, etkä pysty estämään sitä. Vaikka pystyisit estämään karhun mielikuvan pulpahtamisen tietoisuuteesi, et pysty kuitenkaan estämään karhuun liittyvien rationaalisten ja emotionaalisten hermojärjestelmien käynnistymistä, koska nämä reagointitavat voivat olla tietoisia ja/tai alitajuntaisia. Vaikka ne olisivat alitajuntaisia, ne vaikuttavat silti ajatteluusi, valintoihisi, toimintaasi, suhtautumisiisi ja tunteisiisi. Mitä enemmän tiettyjä sanallisia merkityksiä toistetaan, sitä vahvemmaksi niihin liittyvät hermojärjestelmät ja -radat muodostuvat. Lisäksi tässä tekstissä liberaalit saavat ensimmäisen filosofisen puheenvuoron, jonka synnyttämillä rationaalisilla ja emotionaalisilla reaktioilla on taipumus olla psykologisesti hallitsevampia kuin sen jälkeen tulevilla korjauksilla (first strike framing) ja värittää tulkintoja niistä. Vaikka olisit konservatiivi, joka suhtautuu kielteisesti liberalismiin, tämä kirjoitus todennäköisesti vahingoittaa hiukan konservatiivisuuttasi ja vahvistaa hiukan liberaaleja näkökulmia, siitä huolimatta, että kumoan kirjoituksen loppupuolella liberaaleja näkökulmia. Hyödyt voittavat kuitenkin kokonaisuutena haitat, jo pelkästään sen takia, että tiedätte minkälaisen liberaalin diskurssin te kumoatte. Liberaalit ovat kehittäneet vallanvaihtoa vastaan mm. seuraavia usein toistuvia semanttisia valheita ja vääristymiä (Liberaalissa osassa esitetään sekaisin väitteitä vanhojen ja nykyisten aikojen "konservatiiveista" tai konservatiiveista.):

Konservatismi edustaa taantumusta, pysähtyneisyyttä, menneisyyteen juuttumista, menneisyyteen haikailemista, jarruttamista, kehityksen pysäyttämistä, kellojen pysäyttämistä, historiaan liittyvää haaveilua ja haikailua, tms. Konservatismi tekee historiasta ja myyteistä keinotekoisesti absoluuttisia ja ehdottomia. Konservatiivien myytit ovat alkeellisia, kömpelöitä ja ne on ladattu liian täyteen. Konservatiivien mytologiat kertovat menneiden aikojen suurista esi-isistä, lähestyvästä uudesta ajasta, tuhatvuotisesta kostosta, ja uudesta kuningaskunnasta / valtakunnasta, joka pyyhkii pois vanhat tappiot. Konservatiivien mytologiat kertovat siitä kuinka jättiläisten voitot on vähitellen unohdettu ja haudattu, miten ne ovat vaipuneet jumalten hämärään, kuinka sankarit haavoittuivat tai kuolivat, ja miten kuninkaat vaipuivat uneen luoksepääsemättömissä luolissa. Ne kertovat kansan oikeuksista ja etuoikeuksista, joita ovelat hyökkääjät, viholliset tai vastustajat uhmasivat ja halveksivat, sodasta, joka on vieläkin salaisena pinnan alla, ja juonesta, joka herätettävä henkiin, jotta syttyy sota, jolla hyökkääjät, viholliset tai vastustajat ajetaan pois. Ne kertovat tarunhohtoisesta taistelusta, joka tapahtuu huomenna ja kääntää vihdoinkin voimasuhteet ylösalaisin, ja muuttaa hävinneet voittajiksi, jotka ovat älykkäitä, viisaita ja tietoisia itsestään. He eivät osoita armoa. Konservatiivien mytologioissa jatkuva sota tai taistelu yhdistyy suureen ja kuolemattomaan toiveeseen siitä, että koston päivä on lähellä, ja odotukseen siitä, että viimeisten aikojen keisari, dux novus, uusi johtaja, uusi opastaja tai uusi Führer johdattaa kansan voittoon ja uuteen kuningaskuntaan, imperiumiin tai kolmanteen valtakuntaan. Se on Intiaan kadonneen Aleksanterin paluu; se on Edward tunnustajan pitkään Englannissa odotettu paluu; se on Frederik Barbarossan ja Frederik toisen odotus luolissaan siitä, että heidän kansansa ja imperiuminsa herää henkiin; se on Charlemagne nukkumassa haudassaan, joka nousee aloittamaan uudelleen oikeudenmukaisen sodan; se on Portugalin kuningas, joka on kadonnut Afrikan aavikoille, ja palaa uuteen taisteluun ja uuteen sotaan, joka tällä kerralla johtaa lopulliseen ja ratkaisevaan voittoon. Konservatiivien mytologioissa johtaja on samanaikaisesti peto ja köyhien pelastaja. Tämä loputtoman sodan diskurssi ei ole vain muutaman kauan sitten marginalisoidun intellektuellin surullinen tuotos. Tämä diskurssi ohittaa filosofis-juridiset diskurssit, ja on sidottu rappeutuvien aristokraattien tietoon, jossa on suuria myyttisiä impulsseja, ja kansan koston kiihkeyttä. Tämä on ensimmäinen historiallis-poliittinen Euroopassa syntynyt diskurssi. Filosofeille ja juristeille se on ulkopuolinen ja vieras diskurssi. Se ei ole edes heidän vastustajiensa diskurssi, koska he eivät keskustele sen kanssa. Se on diskurssi, joka väistämättä hylätään, ja joka voidaan ja täytyy pitää marginaalissa sen takia, että sen negaatio on ennakkoehto totuudenmukaiselle ja oikeudenmukaiselle diskurssille, joka toimii vastapuolien keskellä, heidän yläpuolellaan, samalla tavalla kuin laki. Tämä puolueellinen sodan ja historian konservatiivinen diskurssi voi ottaa esimerkiksi ovelan Kreikan antiikin filosofin filosofian muodon tai jonkin muun sellaisen. Minkä tahansa muodon se ottaa, se tuomitaan puolueellisen ja naivin historioitsijan, räyhäävän ja katkeran populistipoliitikon, syrjäytetyn aristokratian / eliitin, tms. diskurssina, tai yleisesti vain moukkamaisena diskurssina, joka tuottaa sotkuisia vaatimuksia.

Liberalismi on edistyksellistä, radikaalia, vallankumouksellista, etujoukkoina olemista, kärjessä olemista, kehittymistä, nykyaikaista, futuristista, jne. Liberalismi relativisoi historian, myytit ja partikularismit, ja tekee niistä vähemmän tärkeitä tai merkityksettömiä. Liberalismi suunnittelee rationaalisesti universaalit ja abstraktit yhteiskunnalliseen järjestykseen ja oikeudenmukaisuuteen liittyvät periaatteet, ja tekee niistä absoluuttisia ja ehdottomia. Sosialistinen luokkasota muistuttaa kyllä pintapuolisesti konservatiivista diskurssia ja on syntynyt sen lähtökohdista, mutta sosialistinen diskurssi ottaa sodan antagonismit vain dialogisiksi lähtökohdiksi, ja ylittää ne muodostamalla niistä universaalin, abstraktin, rationaalisen ja puolueettoman synteesin käyttämällä loogista ketjua teesi - antiteesi - synteesi. Sosialismi oli itseasiassa pakotettu käyttämään konservatiivista sotadiskurssia lähtökohtana voidakseen edetä siitä korkeammalle tasolle. Näiden ja jäljempänä mainittujen syiden takia liberalismi ja sosialismi ovat korkeamman ja paremman tason filosofiaa, politiikkaa ja juridiikkaa kuin konservatismi. Liberalismin ja sosialismin avulla voidaan hallita ja ohjata kaikkia partikulaarisia ryhmiä ja partikularismeja, ja järjestää niitä halutulla tavalla. Liberalismi on länsimaisissa yhteiskunnissa jonkin verran hallitsevampi kuin sosialismi, mutta todellisuudessa niiden välillä ei ole ristiriitaa. Ne ovat symbioosissa keskenään, eikä niitä voi edes kunnolla erottaa toisistaan. Lao-Tze on sanonut, "Parhaat hallitsijat ovat sellaisia, että heidän alamaisensa eivät tiedä heistä juuri mitään. Seuraavaksi parhaita hallitsijoita alamaiset rakastavat ja ylistävät. Toiseksi huonoimpia hallitsijoita alamaiset pelkäävät. Huonoimpia hallitsijoita alamaiset halveksivat." Liberaalit vallanpitäjät pyrkivät tekemään hallintomuodostaan yhdistelmän 1. ja 2. kohdasta, tai tasapainoilemaan näiden kahden välillä tilanteiden vaatimusten mukaan. Konservatiivit pyrkivät usein 3. hallintomuotoon, mutta päätyvät neljänteen.

Konservatismi perustuu tai liittyy intohimoihin, kaunoihin, katkeruuteen, vihaan, raivoon, väkivaltaan, pahuuteen, tms., ja selittää maailmaa niiden kautta. Konservatismi on hämmentyneisyyttä, epäselvyyttä ja sivistymättömyyttä. Konservatiivien mukaan yhteiskunnallinen järjestys syntyy poliittisista taisteluista ja ristiriidoista, joissa on vain voittajia ja häviäjiä, dominoijia ja alistettuja. Konservatiivit pyrkivät dominoimaan ja alistamaan muita ryhmiä tavalla tai toisella taloudellisin, kulttuurisin, etnisin, uskonnollisin, poliittisin tms. perustein / metodein. Konservatiivit pyrkivät pysyvään ja maksimoituun vallan epätasapainoon ja epäoikeudenmukaisuuteen. Konservatismi perustuu eläimellisiin tosiasioihin, fyysiseen voimaan, raakaan voimaan, energiaan, yhden rodun laajentumiseen ja toisen rodun heikkouteen, jne. Konservatismi perustuu sattumille; onnettomuuksille; opportunistisille mahdollisuuksille; laskelmoinnille; taktiikoille; strategioille; juonille; juonitteluille; oveluudelle; salaliitoille; vaihtuville ja utilitaristisille liittoutumille; väliaikaisille voitoille ja häviöille; rationaalisille menetelmille, joiden ainoana tavoitteena on saavuttaa voitto tai hiljentää vastustajat; pahuudelle ja ilkeydelle; brutaalisuudelle, valehtelulle; jne. Mitä korkeammalle konservatismi pääsee, sitä hauraammaksi se muuttuu ja sitä enemmän se perustuu illuusioihin, ja siten sitä enemmän se joutuu turvautumaan edellä mainittuihin negatiivisiin menetelmiin ja periaatteisiin, suunnilleen samalla tavalla kuin väliaikaisen ja epävarman voiton voittaneet, ja jatkuvan tappion uhkaamat joutuvat. Ainoat asiat, jotka konservatismissa ovat pysyviä ovat perinpohjainen, karkea ja paljas irrationaalisuus ja virheellisyys, jotka väittävät olevansa totuus. Konservatiivien tavoitteet ovat villejä, kuumeisia, houreisia ja ilkeitä unelmia, joita brutaalit teot, ansiot, intohimot ja kyyninen raivo toteuttavat. Näiden taistelujen värittämien periaatteiden ja menetelmien pohjalta konservatiivit yrittävät retorisesti perustella oikeuksia, oikeudenmukaisuutta, tasa-arvoa, historiaa, yhteiskunnallista järjestystä ja rauhaa, lakeja, työtä, resurssien distribuutiota, hyvinvointia, jne. Konservatiivit pyrkivät muodostamaan historiastaan, traditioistaan, käytännöistään, arvoistaan, jne. normeja, joiden mukaan kaikkia muita ihmisiä arvotetaan, pakotetaan valmiisiin muotteihin ja kaavoihin, alistetaan, syrjitään ja tuomitaan melkein samalla lailla kuin oikeudessa. Konservatiivit pyrkivät näillä keinoilla lähes syrjäyttämään oikeuslaitoksen ja lait, ja anastamaan niiden vallan. Konservatiivit kuvittelevat, että valtio, laki ja eliitti eivät pelkästään jätä puolustamatta heitä vihollisiaan vastaan, vaan että he toimivat vihollisten kanssa yhteistyössä tai ovat jopa vihollisten välineitä. Tämä ajaa konservatiivit pyrkimään  globaaliin konservatiiviseen strategiaan, laajentamaan konservatiivisuuden koskemaan kaikkia elämän alueita ja laajentamaan taistelua kansainväliseksi konservatiivien yhteistoiminnaksi. Konservatiivit korostavat ihmisten, yhteisöjen ja paikallisten alueiden vapautta eri muodoissaan. Vapaus ei ilmiselvästi muodostu siitä, että henkilöä estetään polkemasta ja loukkaamasta muiden ihmisten vapautta. Mikä olisi vapauden merkitys ja tarkoitus, jos ihmistä estettäisiin konkreettisessa elämässä tallomasta muiden vapautta? Muiden ihmisten vapauden rajoittaminen tai kumoaminen on vapauden perimmäisin ja ylin ilmentymä, vapautta, jota mikään ei rajoita. Vapaus on tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden suora vastakohta. Vapautta nautitaan ylivoiman, dominoinnin ja sodan ansiosta, voimankäyttöön perustuvien suhteiden ansiosta. Vapaus, jota ei voida soveltaa eriarvoisiin voimankäytön suhteisiin, on heikkoa ja abstraktia vapautta. Todellinen vapaus on muutamien harvojen ihmisten vapautta kaikkien muiden ihmisten kustannuksella. Luonnolliset oikeudet ovat melkein kaikkien ihmisten kohdalla häviäjien, voitettujen ja alistettujen oikeuksia. Siksi tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus ovat paljon tärkeämpiä kuin vapaus ja luonnolliset oikeudet. Tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden tulee olla yhteiskunnallisessa päätöksenteossa hallitsevassa ja määräävässä asemassa suhteessa vapauteen ja luonnollisiin oikeuksiin. Tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden tulee syrjäyttää vapaus niiltä osin kuin se ei koske henkilökohtaista, ja sosiaalisesti, poliittisesti ja yhteiskunnallisesti merkityksetöntä vapautta.

Liberalismi perustuu rationaalisesti suunniteltuihin abstrakteihin ja universaaleihin moraaliperiaatteisiin; oikeudenmukaisuuteen; tasa-arvoisuuteen; välittämiseen ja huolehtimiseen; kaikkien osallistumiseen poliittiseen kommunikointiin ja poliittisiin prosesseihin; neuvotteluihin ja sovitteluihin; ystävyyden ja yhteistyön luomiseen; jne. Liberalismi on tasapainoa erilaisten ryhmien välillä. Yksittäisten ihmisten ja erilaisten ryhmien on helpompaa päästä sopuun, sopimuksiin, yhteisymmärrykseen ja molemminpuoliseen luottamukseen universaalien abstraktien periaatteiden avulla kuin partikularististen intressiensä, identiteettiensä, historioidensa, jne. pohjalta.

Voimankäytön ja vallan tasapaino ehkäisee rauhaa. Valta ja rauha syntyvät siitä, että alamaisilta puuttuu tahto jatkaa taistelua tai aloittaa taistelu, ja he pitävät sen hetkistä antautumista ja luovuttamista parempana kuin taistelua. Valta ja rauha perustuvat riittävän suureen eroon voimassa ja voiman näytteillepanossa, joka tekee alamaisille taistelun jatkamisen riittävän negatiiviseksi. Kun roomalaiset valloittajat saapuivat ensimmäisen kerran Galliaan, heidän ensimmäinen tavoitteensa oli riisua sotilasaristokratia aseista, joka oli ainoa sotilaallinen voima, joka oli vastustanut merkittävällä tavalla roomalaisia ja pystyi vastustamaan merkittävällä tavalla roomalaisia. Roomalaiset riisuivat aristokraattien aseet pois, ja nöyryyttivät sitä poliittisesti ja taloudellisesti. Samanaikaisesti roomalaiset nostivat rahvasta ja lietsoivat sitä tasa-arvon ajatuksella. Toisin sanoen kyseessä oli despotioille tyypillinen juoni, jota kehitettiin roomalaisissa tasavalloissa Mariuksen ajoista Caesarin aikaan saakka. Juonella pyrittiin vakuuttamaan alaluokalle, että pieni määrä tasa-arvoa ja mielistelyä on heille parempi kuin suuri määrä vapautta kaikille. Alentamalla ja halventamalla aristokratiaa ja nostamalla hiukan rahvasta suhteessa aristokratiaan heidät saatiin kilpailemaan keskenään roomalaisten antamista pienistä tasa-arvon, suosion, hyväksynnän ja mielistelyn murusista, eivätkä he siten taistelleet yhdessä kaikkien suuren vapauden puolesta roomalaisten despotiaa vastaan. Näin roomalaiset pystyivät ryöstämään, riistämään, manipuloimaan, kiristämään ja hallitsemaan kaikkia. Vallankäyttäjät ovat alusta saakka käyttäneet tasa-arvoa alistamisen ja riistämisen menetelmänä. Liberaalit käyttävät muutettavat muuttaen tätä samaa metodia suomalaisiin ja maahanmuuttajiin; suomalaiset ovat tavallaan aristokratia, ja maahanmuuttajat ovat tavallaan alaluokkainen rahvas. Mutta tämä oli vasta ensimmäinen vaihe roomalaisten vallassa Galliassa. Roomalaiset päätyivät lopulta murhaamaan systemaattisesti gallialaiset aristokraatit Galigulan johdolla, koska he vastustivat roomalaisten valtaa ja omaa nöyryyttämistään. Tämän jälkeen roomalaiset loivat Galliaan oman aristokratiansa. Se ei ollut sotilaallinen aristokratia, koska se olisi voinut vastustaa roomalaisia. Se oli virkamiehistä muodostuva hallinnollinen aristokratia, jonka avulla roomalaiset muodostivat roomalaistetun Gallian ja roomalaisten hallinnon Galliassa, joka auttoi roomalaisia käyttämään kaikenlaisia epärehellisiä keinoja, joilla gallialaisten varallisuutta, tuloja ja omaisuutta ryöstettiin ja riistettiin, ja joka takasi, että verojärjestelmä suosi aina roomalaisten tavoitteita. Uusi gallialainen aristokratia oli siviilioikeudellinen hallinnollinen aristokratia, jota luonnehtivat terävä-älyinen, hienostunut ja mestarillinen roomalaisten oikeuksien ymmärtäminen, sekä roomalaisten kielen, latinan, osaaminen. Nämä mahdollistivat nousun roomalaisten järjestelmän aristokratiaan. Lopulta saksalaiset kukistivat roomalaiset. Se ei johtunut saksalaisten sotilaallisesta voimasta, vaan siitä, että roomalainen valta oli väistämättä degeneroivaa ja heikentävää.

Liberaalit jatkavat suomalaisten ja maahanmuuttajien välisen suhteen manipulointia ja hyödyntämistä seuraavalla historiasta opitulla prosessilla. Ranskan kuningas käytti alaluokkaa ja uutta luokkaa, työväenluokkaa, ottaakseen aristokraateilta pois heidän taloudelliset ja poliittiset oikeutensa. Mitä keinoja hän käytti? Valheita, petoksia, pettämisiä, epäluonnollisia liittoja, jne. Kuningas käytti myös alaluokan ja työväenluokan raakaa energiaa; hän käytti niiden kapinoita ja mellakoita kaupungeissa hyväkseen, jotka oli suunnattu aristokraatteja vastaan. Ja mitä me näemme näissä kapinoissa ja mellakoissa? Tietysti alaluokan ja työväenluokan tyytymättömyyden, mutta ennen kaikkea kuninkaan kädenjäljen. Juuri kuningas lietsoi ja inspiroi kapinoita ja mellakoita, tai antoi asioiden ajautua siihen pisteeseen, että ne tapahtuivat, tai järjesti asiat siten, että niitä ilmeni. Kuningas teki sen siksi, että jokainen kapina ja mellakka heikensi ja vähensi aristokraattien valtaa, ja siten lisäsi kuninkaan valtaa, joka kehotti, painosti, pakotti, kiristi ja suostutteli aristokraatteja tekemään enemmän myönnytyksiä ja  kompromisseja. Ja tämän kehämäisen prosessin takia jokainen kuninkaan alaluokkaa ja työväenluokkaa emansipoiva tai tukeva päätös teki niistä voimakkaampia ja röyhkeämpiä, ja lisäsi niiden kapinoita ja mellakoita. Monarkia, alaluokka ja työväenluokka toimivat yhdessä sujuvasti kuin käsi käsineessä. Monarkia käytti kapinoita ja mellakoita siirtääkseen aristokraattien vallan itselleen. Muutettavat muuttaen liberaalit käyttävät samalla tavalla maahanmuuttajien rikollisuutta, integroitumisongelmia, työttömyysongelmia, koulutusongelmia, sosiaalisia ongelmia, uskonnollisia ongelmia, jne. siirtääkseen valtaa suomalaisilta liberaaleille byrokratioille. Kuvattu historiallinen prosessi päättyi kylläkin kuninkaan kannalta lopulta huonosti, koska monarkia sai kasvavan valtansa toimimaan ainoastaan työväenluokan avulla, kuningas pystyi käyttämään valtaansa vain sen avulla. Kuningas uskoi oikeuslaitoksen ja hallinnon työväenluokalle, joka huomasi kontrolloivansa kaikkia valtion toimintoja. Sen takia viimeinen vaihe tässä prosessissa oli vallankumous. Kun valta liukui uuden luokan käsiin, valtio ei ollut enää kuninkaallisen vallan hallinnassa. Kaikki mitä jäi jäljelle oli kuninkaan ja uuden luokan voimainmittelö, viimeinen kapina. Ketä vastaan? Miestä vastaan, joka oli unohtanut, että hän oli viimeinen aristokraatti, jolla vielä oli valtaa; kuningasta vastaan. Kuningas syrjäytettiin vallasta ja lopulta mestattiin. Liberaalit yrittävät unohtaa tämän ja toivovat, ettei heille käy maahanmuuttajien kanssa lopulta samoin.

Villi-ihminen on poliittisen filosofian mukaan mies joka käy vaihtokauppaa tavaroilla, palveluksilla, vastavuoroisilla lahjoilla ja oikeuksilla. Jos hän vaihtaa oikeuksia, hän perustaa yhteiskunnan ja valtajärjestelmän. Jos hän vaihtaa tavaroita, palveluksia ja vastavuoroisia lahjoja, hän perustaa vaihtelevantasoisen sosiaalis-taloudellisen järjestelmän tai yhteiskunnan. Konservatiivit eivät ole villi-ihmisiä. Konservatiivit muistuttavat jossain määrin barbaareja. Barbaarit ovat monilta osin villi-ihmisten vastakohtia. Villi-ihmiset elävät toistensa kanssa villissä tilassa, mutta kun heidän sosiaalinen yhteistyönsä ja järjestelmänsä etenee riittävän pitkälle, he lakkaavat olemasta villi-ihmisiä. Barbaari on henkilö, joka voidaan ymmärtää, karakterisoida ja määritellä ainoastaan suhteessa sivilisaatioon; barbaari elää sivilisaation ulkopuolella. Ei voi olla olemassa barbaareja, ellei jossain ole vähintäänkin yhtä sivilisaation saareketta, jonka ulkopuolella barbaarit elävät ja jota vastaan he taistelevat. Barbaarit samanaikaisesti halveksivat ja vihaavat, ja himoitsevat ja haluavat sivilisaatiota. Barbaarit eivät voi elää, eivätkä pysty elämään ilman sivilisaatiota. Barbaarit haluavat samanaikaisesti ja keskenään ristiriitaisesti tuhota ja ottaa haltuun sivilisaation. Barbaarit vaanivat vallankäytön rajamailla ja kaupunkien tai valtakeskusten liepeillä. Toisin kuin villi-ihmiset, barbaarit eivät ilmesty luonnollisesta ympäristöstä. Barbaarit syntyvät ainoastaan sivilisaation olemassaolosta ja konfliktista sen kanssa. Barbaarit eivät jätä jälkeään historiaan perustamalla yhteiskunnan tai sivilisaation, vaan läpäisemällä sivilisaation puolustukset, sytyttämällä sen tuleen ja tuhoamalla sen. Barbaarien jälki jää historiaan useimmiten ainoastaan sivilisaation historiankirjoituksen ansiosta. Villi-ihminen on vaihdannan vektori, barbaari on dominoinnin vektori. Toisin kuin jotain tuottava ja vaihtava villi-ihminen, barbaari ottaa haltuun, anastaa, ryöstää ja takavarikoi. Barbaarin suhde omaisuuteen on aina toissijaista; hän anastaa muiden ihmisten kehittämää, suunnittelemaa, valmistamaa ja tuottamaa omaisuutta, ja pakottaa muut palvelemaan itseään. Hän pakottaa muut viljelemään maataan, huolehtimaan hevosistaan, valmistamaan hänen aseensa, jne. Hänen vapautensa perustuu siihen vapauteen, jonka muut menettävät. Toisin kuin villi-ihminen, barbaari ei koskaan luovuta valtaansa, vapauttaan ja etuoikeuksiaan, tai neuvottele niistä, tai tee niiden suhteen kompromisseja. Villi-ihmisellä on ylenmäärin vapauksia, joista hän osittain luopuu lisätäkseen omaa ja yhteisönsä turvallisuutta, ja suojellakseen omaisuuttaan ja tavaroitaan. Kun barbaari saa valtaa, tai valitsee kuninkaan tai päällikön, hän ei tee niin luopuakseen etuoikeuksistaan tai joistain vapauksistaan, vaan lisätäkseen valtaansa ja voimaansa, tullakseen entistä mahtavammaksi ryöstäjäksi, varkaaksi ja raiskaajaksi, tullakseen hyökkääjäksi, joka luottaa enemmän omaan voimaansa. Siten barbaari perustaa valtajärjestelmän lisätäkseen omaa voimaansa. Barbaarin unelmahallitus on autoritaarinen sotilashallinto, joka ei perustu laaja-alaisiin yhteiskunnallisiin sopimuksiin ja siviilioikeuksien myöntämiseen. Villi-ihminen voi olla jalo villi, vaikka joutuisimme myöntämään, että hän on tehnyt joitain pahoja tekoja, ja että hänessä on joitain vikoja. Voimme havaita villi-ihmisen valmiudessa vastavuoroisuuteen, sovittelevuuteen, kompromisseihin, sopimuksiin ja sosiaalisuuteen tietynlaisen juridisen hyvyyden. Liberaaleille maahanmuuttajat ovat nykyajan jaloja villejä. Barbaari taas on paha ja pahantahtoinen, vaikka joutuisimme myöntämään, että hänessä on joitain hyviä ominaisuuksia. Barbaari on täynnä röyhkeyttä ja hän on epäinhimillinen, juuri sen takia, että hän ei ole luonnon ja vastavuoroisen vaihtokaupan ihminen; hän on dominointiin pyrkivä henkilö luonnontilan ja sivilisaation harmailla välivyöhykkeillä. Tiivistettynä konservatiivit muistuttavat barbaareja, jotka ovat riippuvaisia sivistyneestä keskuksesta, hyökkäävät sitä vastaan ja haluavat tuhota sen, mutta eivät osaa itse tuottaa ja ylläpitää sellaista.

Pohjimmiltaan liberaali valta päättää ihmisten elämästä ja kuolemasta, ja antaa niihin liittyvät oikeudet, säännöt, lait, velvollisuudet, määräykset, jne. Siksi ihmiset ovat eläessään liberaalin vallan kannalta elämän ja kuoleman suhteen neutraalissa välitilassa, jonka valta päättää suuntaan tai toiseen, joko yksilö-, ryhmä- tai populaatiotasolla. Toisin sanoen kansalaiset ovat liberaalille vallalle samanaikaisesti eläviä ja kuolleita. Vanhan ajan kuningasvallan aikana viholliset olivat poliittisia, kulttuurillisia tai uskonnollisia vihollisia, joita voitiin tappaa sodankäynnissä ja taisteluissa. Liberaali biovalta on samanaikaisesti järjestys- ja kurinpitovaltaa, ja säätelyvaltaa. Järjestys- ja kurinpitovalta koskee yksilöitä, säätelyvalta koskee populaatiotason ilmiöitä. Biovalta säätelee elämää, terveyttä, sairauksia, riskejä, onnettomuuksia, kuolemaa, työtä, tuotantoa, taloudellista toimintaa, poliittista toimintaa, jne. Liberaali biovalta näkee maailman pohjimmiltaan ateististen, maallisten ja materialististen linssien läpi, ja toimii sellaisten periaatteiden mukaisesti. Tätä ei muuta edes se, jos ja kun enemmistö liberaaleista jossain maassa on kristittyjä. Rasismi on liberaalin biovallan kontekstissa kuolemafunktio, tappamisen ennakkoehto, joten liberaalit eivät siksi halua liittää sitä mukaan vallankäyttönsä prosesseihin. Rasismi tekee liberaalin biovallan kontekstissa vastustajista biologisia vihollisia, jotka estävät, haittaavat tai tuhoavat olemassaolollaan ja toiminnallaan populaation, rodun tai muun ryhmän hyvinvointia, elämää, menestysmahdollisuuksia, lisääntymistä ja/tai laajentumista. Rasismi tekee liberaalin biovallan kontekstissa vastustajista biologisen taudin, joka täytyy tuhota, nujertaa, alistaa, eristää, heikentää ja/tai tukahduttaa, biologisen taudin, jota täytyy estää kaikin käytettävissa olevin keinoin. Liberaalin biovallan kontekstissa rasismin määrittelemän biologisen taudin optimaalisin vastustuskeino on vastustajien täydellinen tappaminen ja tuhoaminen. Kansallissosialismi ja kansainvälinen sosialismi ovat noudattaneet samanlaista biovaltaa ja samanlaista rasismia, mutta liberaalit puhuvat vain  edellisen rasismista, koska kansallissosialismi on liberaalien poliittinen vastustaja, mutta sosialismin kanssa liberaalit ovat symbioosissa.

*****

Konservatismi on aina vallanvaihdon tai vallankumouksen, ja niihin liittyvän potentiaalisen uudistumisen, kehityksen, edistyksen tms. osa ja edellytys. Vallanvaihtajien poliittinen repertuaari koostuu aina kahdesta osasta, valtaapitävien poliittisen suunnan jarruttamisesta, estämisestä, hidastamisesta, hillitsemisestä, pysäyttämisestä, jne. (koska vallanpitäjien poliittinen suunta on väärä, huono ja/tai jumiutunut), ja uuden poliittisen suunnan synnyttämisestä, kehittämisestä, kiihdyttämisestä, kasvattamisesta, levittämisestä, jne. (koska uusi poliittinen suunta on edistyksellistä ja parempaa nykyiseen verrattuna).

Liberaalit pettävät itseään ja muita kaksiosaisella harhaluulolla, 1) Kaikenlainen kehittyminen ja edistyminen on mahdollista vain liberaalissa kontekstissa 2) Kaikki kehittyminen ja edistyminen on lineaarisesti nousevaa. Tämä pitää useimmiten paikkansa teknisissä asioissa, esimerkiksi tietokoneiden tehokkuuden kehityksessä niin kauan kuin sitä pystytään lisäämään, mutta useimmiten ei yhteiskunnallisissa asioissa. Suurin osa yhteiskunnallisista kehityskuluista menee haitallisiin, tuhlaaviin, tuhoaviin, vaarallisiin, tms. liiallisuuksiin, jos yhteiskunta kulkee liian kauan yhteen ja samaan suuntaan. Siksi yhteiskunnallisissa asioissa kehityksen edellytyksenä on useimmiten vaihtaa riittävän usein ja nopeasti suuntaa silloin kun kehityskulkujen todetaan muuttuneen tavalla tai toisella haitallisiksi. Se on konservatiivista yhteiskunnallista edistystä. Itseasiassa suurin osa kehityskuluista on haitallisia jo alusta lähtien ja siksi ne on syytä pysäyttää jo alkuunsa tai korvata ne toisella kehityssuunnalla. Haitallisia tai haitallisiksi muuttuneita yhteiskunnallisia kehityskulkuja ovat esim. byrokratian paisuminen; verokuormituksen kasvaminen; maahanmuutto; seksuaalimoraalin liberalisoituminen; avioliittoinstituution rapautuminen; narsismin lisääntyminen; sosiaalisten suhteiden heikentyminen, väheneminen ja liiallinen virtualisoituminen; jne. Konservatiivit usein kokeilevat ja testaavat uusia asioita osassa systeemiä tai systeemin ulkopuolella ennen laajempaa potentiaalista käyttöönottoa; tai vaihtoehtoisesti (tai täydentävästi) tutkivat tarkasti muiden yhteiskuntien ja yhteisöjen negatiivisia ja positiivisia kokemuksia vastaavista asioista ennen potentiaalista käyttöönottoa. Konservatiivit pyrkivät tekemään kehityksestä mahdollisimman helposti ymmärrettävää ja omaksuttavaa jokaisen henkilön tason mukaan; asteittaista ja vaiheittaista; ja paikallisiin oloihin sopivaa ja paikallisesti hallittavaa. Konservatiivit pyrkivät välttämään korkeiden hierarkioiden huipuilta saneltua etäistä, tuntematonta, vierasta muutosta, ja liian yhdenmukaista, liian laaja-alaista ja/tai kaikenkattavaa muutosta.

Historia on tärkeää konservatiiveille ja vallanvaihtajille. Historia kertoo lukuisista erilaisista vallan ja politiikan vaihtoehdoista, joita voidaan vertailla keskenään, nykytilanteeseen ja tulevaisuudensuunnitelmiin, ja joista voidaan oppia. Historian avulla voidaan analysoida ja arvottaa nykyistä moraalia, kuten vapautta, lojaalisuutta, ystävyyttä, pyhitettyjä asioita, hyväntekeväisyyttä, auttamista, ja oikeudenmukaisuutta. Historian avulla voidaan arvioida ihmisten taipumuksia, asenteita, ajattelua, ja opittuja tapoja ja suhtautumisia, ja koulia niitä parempaan suuntaan. Historian avulla voidaan muodostaa kestäviä poliittisia suuntia, jotka eivät ole median; tulevaisuuteen tai nykyisyyteen liittyvien haavekuvien; poliittisen painostuksen ja kiristämisen; ohimenevien yhteiskunnallisten ideologioiden; tms. horjutettavissa.   Konservatiivien korkeimpien maallisten auktoriteettien on suotavaa olla historiallisia viisaita filosofeja, valtiomiehiä ja oppineita, koska heillä on ajatonta viisautta; he eivät voi olla itsekkäitä, eikä heillä ole henkilökohtaisia intressejä; he eivät voi korruptoitua ja olla petollisia; nykyiset illuusiot, muodit, poliittiset virtaukset ja propaganda eivät heiluta heitä; he eivät pysty perustamaan tyranniaa, tukahduttavaa totalitaristista systeemiä tai kleptokratiaa; ja he johtavat neuvoilla, tiedolla ja viisaudella, eivät käskyttämällä ja vaatimalla. Yleisten ja partikularististen historioiden, traditioiden ja esi-isien kautta ihmiset voivat muodostaa voimakkaita, merkityksellisiä ja kestäviä identiteettejä; tarkoitusta elämälle; ja toimivan, rikkaan ja hyödyllisen kulttuurin. Edellisten valossa voidaan ymmärtää ne syyt, joiden vuoksi liberaalit haluavat suurimmalta osin häivyttää historian pois ihmisten tietoisuudesta tai tulkita historiaa ainoastaan liberaalissa viitekehyksessä. Historian tärkein merkitys liberaaleille on tuomita menneisyys moraalisesti ja kritisoida sitä; suhtautua historiaan halveksien, ylenkatseellisesti, vähätellen tai mitätöiden; esittää historia epäedullisessa valossa ja liberaali nykyisyys ja tulevaisuus kontrastina positiivisessa valossa; ja vakuuttaa historian avulla erilaisin keinoin, että mitään realistisia, järkeviä, humaaneja tai mahdollisia vaihtoehtoja liberaalille nykyisyydelle ja tulevaisuudelle ei ole; ja saada ihmiset uskomaan, että nykyisellä liberaalilla yhteiskunnalla ja jossain määrin liberalismia kehittäneillä tai edistäneillä historiallisilla henkilöillä on monopoli kaikkeen hyvään ja edistykselliseen. Ranskalainen Augustin Thierry kirjoitti kauan sitten: "Me uskomme olevamme kansakunta, mutta me olemme kaksi kansakuntaa yhdessä maassa, kaksi kansakuntaa, jotka ovat vastustajia sen takia mitä he muistavat ja siksi, että heidän tavoitteitaan ei voi sovittaa yhteen. Toinen niistä valloitti toisen. Tietysti jotkin vallanpitäjät ovat menneet voitettujen puolelle, mutta toiset, ne jotka pysyivät vallanpitäjinä, ovat yhtä vieraita kiintymyksillemme ja tavoillemme kuin jos he olisivat tulleet joukkoomme eilen, yhtä kuuroja vapauden ja rauhan sanoillemme kuin jos kielemme olisi heille yhtä tuntematon kuin esi-isiemme kieli heidän esi-isilleen. He menivät omaa tietään, eivätkä ottaneet opikseen meidän tavoitteistamme."

Kuninkaiden historiankirjoituksen tarkoituksena oli osoittaa kuninkaiden voitokkuus taisteluissa ja politiikassa; osoittaa kuninkaiden ylevyys ja mahtavuus; osoittaa pitkien arvokkaiden perinteiden ja käytäntöjen, ja suurten tapahtumien kuninkaille antama legitiimi oikeus oikeudenjakamiseen ja hallitsemiseen; todistaa kuninkaan jokaisen toimen merkittävyys; aiheuttaa pelonsekaista kunnioitusta ja sitoa ihmisiä kuninkaaseen ja kuninkaan järjestämään toimintaan; ja velvoittaa ihmisiä seuraamaan kuninkaan esimerkkiä tai noudattamaan hänen käskyjään; jne. Liberaalit kääntävät siten historian, ja nykyisyyden ja tulevaisuuden suhteen jossain määrin ylösalaisin verrattuna kuninkaiden historiankirjoitukseen. Kuninkaat pyrkivät tekemään myös kuninkaan nykyisyydestä ja tulevaisuudesta mahtavia ja tärkeitä, mutta ne olivat kuitenkin kuninkaille jossain määrin vähemmän tärkeitä kuin kuninkaan vallan legitimoiva ja kestäväksi tekevä historia.

Liberaalit vastustavat ja pyrkivät heikentämään Kristinuskoa seuraavien syiden takia: 1) Raamattu on sisällöltään suurelta osin kapinallinen ja vallankumouksellinen. Se sisältää paljon profeettojen tuomioita ja kritiikkejä vallanpitäjille. Kristinusko on ollut usein vaikuttimena vallanvaihdoille, kapinoille, kansannousuille ja vallankumouksille. 2) Kristitty pitäytyy korkeammissa Jumalallisissa motiiveissa ja päämäärissä, jotka ylittävät maalliset motiivit ja päämäärät. Kristinusko haittaa siten byrokratioiden työntekijöiden suunnitteluun perustuvaa populaation säätelyä ja manipulointia, populaatioon vaikuttamista. Ilman kristinuskoa ihminen katsoo sisälleen ja arvottaa asiat nautinnon, mielihyvän, kivun ja epämiellyttävyyden perusteella, jolloin systeemin on helppoa hallita häntä houkuttelemalla nautinnoilla ja palkinnoilla, ja uhkaamalla tai rankaisemalla kivulla tai epämiellyttävyydellä. 3) Toisin kuin liberaalia politiikkaa, Kristinuskoa on suhteellisen vaikeaa muokata tilanteiden ja tarpeiden mukaan sopivaksi. Siitä on kyllä olemassa erilaisia tulkintoja, mutta jos sen tulkintaa muokataan Raamatusta liikaa poikkevaksi, kristityillä on taipumus ennemmin tai myöhemmin palautua kohti Raamatun alkuperäistä tarkoitusta. Näiden syiden vuoksi liberaalit näkevät Kristinuskon liberalismia uhkaavana uskontona. Liberaalit pyrkivät hävittämään Kristinuskoa ateismilla ja materialistisella maailmankatsomuksella; heikentämään sitä ja muokkaamaan sitä kohti maallistunutta liberalismia (liberaali pseudo-kristillisyys); ja pakottamaan kristityt toimimaan erilaisin tavoin vastoin vakaumustaan liberaaleilla tavoilla, jolloin niistä muodostuu keinotekoisesti kristittyjen käytäntöjä, traditioita ja jopa vakaumuksia. Liberaalit kristityt osallistuvat Kristinuskon hävittämiseen, suurin osa halukkaasti, osa hiukan hidastellen, jarruttaen ja vastustellen, mutta kuitenkin aina lopulta taipuen liberaalien tahtoon.

Tiede on suurimmalta osin vallankäytön väline. Siten se poliittinen ryhmä, joka sattuu olemaan vallassa, tuottaa useimmiten keskuudestaan enemmän tiedettä kuin muut. Ja siten tieteen tuottaminen ei osoita hallitsevan poliittisen ryhmän suurempaa sivistyneisyyttä, kyvykkyyttä tai osaamista muihin ryhmiin verrattuna, eikä haastavien poliittisten ryhmien sivistymättömyyttä, kyvyttömyyttä, osaamattomuutta ja barbaarisuutta. Kun liberaalit aikanaan syrjäytyvät vallasta ja konservatismista tulee hallitseva poliittinen suuntaus, konservatiivit alkavat tuottaa viiveellä enemmän tiedettä kuin liberaalit. Liberaalien omien määritelmien mukaan konservatiiveista tulee vallan myötä sivistyneitä, kyvykkäitä ja osaavia, ja liberaaleista vallan menettämisen myötä sivistymättömiä, kyvyttömiä ja osaamattomia barbaareja. Hiukan samanlainen illuusio syntyy siitä vaikkapa siitä, että henkilö A on poliittisesti vähäpätöinen ja merkityksettömänä pidetty poliitikko, joka pyrkii Yhdysvaltain presidentiksi. Kun hän pääsee presidentiksi, hän saa virkansa myötä paljon aikaiseksi, ja oletetaan tässä kuvitteellisessa esimerkissä, että se on melkein kaikki posiitivista. Häntä pidetään sen takia vaikutusvaltaisena, osaavana, kyvykkäänä ja merkittävänä poliitikkona, valtiomiehenä. Todellisuudessa hän on se sama mies, joka hän oli silloin kun hän oli merkityksetön poliitikko. Vallanpitäjien valta ja voima luovat useimmiten kansalaisten mieliin illuusion vallanpitäjien positiivisista, muita paremmista ominaisuuksista, kansalaisten kritiikistäkin huolimatta. Ihmisillä on myös psykologinen taipumus nähdä valta ja voima hyvänä ja moraalisena. Tämä näkyy esimerkiksi siinä, että kun aikuiset kirjoittavat lapsille eläinsatukirjoja, he kuvaavat usein leijonan eläinten kuninkaaksi, joka hallitsee moraalisesti muita eläimiä, ts. kirjailijat projisoivat käsityksensä moraalista leijonaan sen fyysisen voiman ja aggressiivisuuden perusteella. Todellisuudessa leijonan voimankäytössä ei ole yleisesti ottaen sen enempää moraalia kuin muidenkaan savannin eläinten toiminnassa, tai, jos halutaan olla tarkkoja, yleensä leijonaa sosiaalisemmilla eläimillä kuten norsuilla, simpansseilla ja mangusteilla on parempi moraali kuin leijonilla, vaikka leijonatkin voivat saalistaa ja puolustautua yhteistoimintaa tehden. Moraali tarkoittaa oman ryhmän jäsenten hyvinvoinnista, eduista ja olemassaolosta huolehtimista. Vallassaolijoilla on kyky ja taipumus käännyttää tieteentekijöitä laajasti oman poliittisen suuntauksensa kannattajiksi, siitä huolimatta, että tieteentekijöillä on toki myös omaa tahtoa, motiiveja ja tavoitteita. Näiden syiden takia liberaali valta saa lähtökohtaisesti ansiotonta etua sen kilpailijoihin ja haastajiin verrattuna.

Liberaali ideologia ei juurikaan innosta ja motivoi ihmisiä liberaaliin toimintaan itsessään, koska se on pohjimmiltaan vain sieluton, mekaaninen ja abstrakti yhteiskunnallisen systeemin poliittinen kehys. Liberaali ideologia on paremminkin ihmisten toimintaan, tunteisiin ja ajatteluun pakolla, vapaaehtoisesti, suostuttelemalla, kiristämällä, palkitsemalla tai (puoli)huomaamatta ujutettu tai kiinnitetty leima tai mielleyhtymä. Koska liberaali ideologia on monessa suhteessa, muttei poliittisesti, neutraali ideologia, se voidaan kiinnittää helposti laajaan ihmiselämän alueiden kirjoon. Esimerkiksi voimme sanoa, että Kristinusko toimi pyhimys Thomas Aquinasin filosofisen työnteon ja tuotannon jokapäiväisenä motivoijana, innostajana, ohjaajana ja neuvojana. Liberaali ideologia kiinnittyy ihmisten elämään ja toimintaan paremminkin esim. seuraavilla tavoilla 1) Auttavaisella ja anteliaalla henkilöllä X on paljon lämpimiä tunteita toisia ihmisiä kohtaan. Hänellä on tarve nähdä televisiossa koskettavia tarinoita hädänalaisistä ihmisistä ja kokea niihin liittyviä tunteita. Tunteidensa inspiroimana ja motivoimana hän ohjaa auttamishalunsa hädänalaisten auttamiseen. Televisio ohjaa hänet auttamaan sitä mitä media haluaa kulloinkin autettavan. Median koskettaviin tarinoihin liittyy saumattomasti poliittisia viestejä ja piiloviestejä, joiden perusteella X oppii yhdistämään liberaaleja avainsanoja omiin lämpimiin tunteisiinsa, esim. sellaisia toistuvia sanoja kuin liberaali, oikeudenmukaisuus, ihmisistä huolehtiminen, julkiset palvelut, syrjinnän vastustaminen, jne. Jos X:ltä kysytään mitä liberaali ideologia on ja miten se toimii, hänellä ei ole siitä mitään tietoa, mutta hänellä on kuitenkin varma tunne siitä, että liberalismi liittyy hyvyyteen, auttavaisuuteen ja lämpimiin tunteisiin, eli toisin sanoen hän tuntee, että liberalismin sisältö on hän itse, hänen tunteensa, ajattelunsa ja taipumuksensa. 2) Tutkija Y on poliittisilta taipumuksiltaan konservatiivi, mutta hänen on pakko omaksua yliopiston liberaalissa ilmapiirissä liberaali ajattelutapa saadakseen totuudenmukaisia ja positiivisia arvosteluja, ja päästäkseen etenemään urallaan. Liberaalin ideologian omaksuminen aiheuttaa hänelle vaihtelevassa määrin kognitiivista dissonanssia. Y:tä motivoi työssään ja tutkimuksessaan kiinnostus tutkimaansa alaan, kunnianhimo ja kohtuullisen hyvän toimeentulon hankkiminen. Vähitellen hän alkaa nähdä liberalismin tutkijoiden ja intellektuellien poliittisena edunvalvontavälineenä, ja yhdistämään sen siihen, että hänelle riittää töitä ja että hän saa työstään riittävästi palkkaa, koska muuta riittävän laaja-alaista edunvalvontakeinoa tai vaihtoehtoa ei ole. Liberaalin byrokratian asettamiin erilaisiin diversiteetti-, erityistuki- ja suvaitsevaisuusvaatimuksiin liittyvät ongelmat ja ylimääräiset työt aiheuttavat hänelle harmaita hiuksia, mutta hän yrittää parhaansa mukaan nähdä ne osana työnsä normaaleja vaatimuksia. Muilta osin, ylivoimaisesti suurimmalta osin, hän ei ajattele työssään ja elämässään liberalismia käytännöllisesti katsoen ollenkaan. Häntä kuitenkin muistutetaan silloin tällöin liberaaleista ihanteista juhlapuheissa, palkintotilaisuuksissa, kollegoiden välisissä keskusteluissa, jne. Tämä lisää jonkin verran Y:n liberalismiin liittyviä positiivisia ja arvokkaalta tuntuvia assosiaatioita. Y tuntee liberaalin ideologian ja sen toiminnan hiukan paremmin kuin X. Hän voi keskustella tai väitellä siitä melko sujuvasti tavallisten ihmisten kanssa kommenttiosastoilla, mutta hänen tietonsa siitä ovat kuitenkin melko pintapuolisia. Tutkija Y tulee tunnetuksi liberaalina tutkijana, vaikka ei itse koe suurimmalta osin olevansa liberaali. Y pitää kuitenkin konformistisilla puheillaan ja toimillaan omalta osaltaan yllä muiden tieteentekijöiden liberaalia konformismia ja konsensusta. 3) Kuvitellaan, että jokin tässä blogissa esittämäni idea, kuten edellisessä kirjoituksessani käsittelemäni 'emouskomus' nousee yhtäkkiä poliittisen tutkimuksen keskiöön, poliittisen tutkimuksen tämän vuosisadan tärkeimmäksi ideaksi (Oikeassa elämässä en tietenkään odota sellaista, eikä emouskomus ole niin merkittävä idea). Media suitsuttaa emouskomusta ohjelmissaan ja artikkeleissaan, ja politiikan tutkijat käyttävät sitä lähtökohtanaan kehittäessään uusia ideoita. Emouskomukseen viitataan laajasti poliittisissa tutkimuksissa. Vaikka olen konservatiivi ja suuri osa tämän blogin sisällöstä on vallitsevan liberalismin kritisoimista, todennäköisesti hyvin nopeasti 'emouskomus' muuttuisi ihmisten mielissä liberaaliksi saavutukseksi, liberaalin tieteen edistymiseksi ja kehittymiseksi, ja liberaalin järjestelmän hyväksi ominaisuudeksi. Ainoastaan se, että olisin poliittisesti aktiivinen ja kuuluttaisin poliittisia näkemyksiäni jatkuvasti julkisuudessa, voisi estää tätä default toimintoa tapahtumasta. Samalla periaatteella liberaali systeemi omii ja leimaa tavalla tai toisella melkein kaiken liberaaleissa yhteiskunnissa tapahtuvan kehityksen tai oletetun kehityksen itselleen, omiksi saavutuksikseen, vaikka monet keksijöistä, tutkijoista, yritysjohtajista, yhteiskunnallisista vaikuttajista tms. eivät ole liberaaleja; ovat liberaaleja vaihtelevan suuruisen pakon takia; ovat hyvin löyhästi ja pinnallisesti liberaaleja tai vastustavat aktiivisesti liberalismia. Tämä sama ulottuu myös historiaan. Liberaalit kuvaavat usein Yhdysvaltain perustajaisät ja monet merkittävät Yhdysvaltain historialliset presidentit liberaaleina, vaikka nykyisten liberaalien standardien mukaan he olisivat "rasisteja", konservatiiveja, seksistejä, riistäjiä, jne. 4) Jne. Liberaali valta luo siten paljon oletettua vähemmän niitä erilaisia partikularistisia kehittymisiä ja edistymisiä, joita liberaalissa yhteiskunnassa tapahtuu.

Konservatiivien on valtaan päästessään helppoa tuottaa parempaa ja kustannustehokkaampaa tiedettä kuin liberaalien. Poistamalla liberaalien diversiteettiin liittyvän byrokratian ja tutkimuksen säästetään paljon rahaa, joka voidaan käyttää tieteen tekemiseen. Karsimalla yleisesti yliopistojen paisunutta byrokratiaa, rahaa riittää enemmän tutkimukseen. Valitsemalla tutkijoita pelkästään kykyjen mukaan tutkijoiden keskimääräinen kyvykkyys ja osaaminen paranee. Poistamalla tutkimukselta kaikki poliittisesti "korrektit" vaatimukset tieteentekijät pystyvät tuottamaan totuudenmukaisempaa ja parempaa tiedettä. Lopettamalla naistutkimuksen kaltaisen pseudotieteen säästetään rahaa, joka voidaan käyttää tuottavaan ja todelliseen tieteeseen. Vaatimalla psykologiselta ja erityisesti sosiologiselta tutkimukselta ei-poliittisuutta ja tieteen mukaisuutta, niiden keskimääräistä tasoa pystytään parantamaan merkittävästi. Jne.

En hyväksy "rasismi" -sanaa sivistyneeseen keskusteluun. Sen tarkoitus on mustamaalata poliittisesti traditionalistisesti hyvinä pidettyjä ominaisuuksia, kuten oman etnisen ryhmän puolustamista, lojaliteettia omaa etnistä ryhmää kohtaan, oman etnisen ryhmän ensisijaista auttamista, oman etnisen ryhmän preferoimista, oman etnisen ryhmän olemassaolosta huolehtimista, jne. Mutta käytetään  tämän kirjoituksen aikana "rasismi"-sanaa poikkeuksellisesti siinä merkityksessä kuin liberaalit sitä käyttävät. Liberaali valta näkee ihmiset ihmisresursseina, joita hyväksikäytetään taloudessa ja tuotannossa, organisaatioissa, poliittisessa toiminnassa, järjestöissä, jne.; laskennallisina ja abstrakteina yksikköinä ja numeroina / suhteellisen vähäisinä rahallisina arvoina; vallankäytön 'teknisten' tai abstraktien prosessien, manipulointien, toimenpiteiden, tutkimusten jne. objekteina; sattumanvaraisina, hetkellisinä ja suhteellisen merkityksettöminä materian konglomeraatteina, joiden ainoa todellinen arvo syntyy siitä, miten heitä pystytään hyödyntämään tai hyväksikäyttämään taloudellisesti tai valtapoliittisesti; jne. Kun sellaiseen ihmiskuvaan, ajatteluun ja toimintatapaan lisätään rasismi, on aivan luonnollista, että se voi johtaa massamurhaan tai kansanmurhaan.  Liberaalit projisoivat oman epäinhimillisen ideologiansa ja poliittisen taipumuksensa massamurhaamiseen konservatiiveihin, ja maalaavat siten itsensä sellaiseen poliittiseen umpikujaan, että he eivät voi muuta kuin vastustaa irrationaalisesti konservatiiveja. Se tietysti sopii monille liberaaleille poliittisesti, ja saa heidät uskomaan vastoin todellisuutta, että he puolustavat hyvää ja vastustavat pahaa, sisäistävät kaiken hyvän ja ulkoistavat kaiken pahan. Samasta poliittis-filosofisesta lähteestä syntyy osittain myös liberaalien ylikorostetun poliittisen huolehtimisen, välittämisen ja oikeudenmukaisuuteen pyrkimisen kulttuuri. Liberaalit olettavat sen toimivan vastapainona rasismille / kuolemafunktiolle, jolla liberaalit pitävät taipumuksensa massamurhaamiseen loitolla. Liberaalit pyrkivät globaaliin valtaan, joka tarkoittaa käytännössä maailman ihmisten dominoimista ja alistamista liberaalin vallan alle pehmeillä, epäsuorilla, etäisillä tai välikäsiin perustuvilla vallankäytön keinoilla, tai jos ne eivät toimi tai riitä, kovilla vallankäytön keinoilla. Liberaalit pyrkivät siihen, että ihmiset tietävät vain hämärästi liberaaleista vallanpitäjistä ja eivät tiedä juuri mitään liberaalin vallankäytön menetelmistä. Tästä huolimatta ylivoimaisesti suurin osa ihmisistä näkee niiden negatiiviset seuraukset omassa elämässään, yhteisössään ja yhteiskunnassaan, jotkut räikeästi, jotkut lievemmin, mutta suurin osa heistä ei osaa yhdistää niitä kuin enintään osittain liberaaliin vallankäyttöön. Liberaalit riistävät ja ryöstävät monin tavoin maailman asukkaita, eivät vielä aivan tasa-arvoisesti kaikkialla, mutta siihen he pyrkivät mm. maahanmuuton, verotuksen, globaalin talouden, yhdenmukaistamisen, sosiaalisen atomisoimisen, kansainvälisten byrokratioiden ja kansainvälisten sopimusten avulla. Liberaalit puhuvat jatkuvasti erilaisten ihmisten puolesta, mutta heidän poliittiset ja taloudelliset toimenpiteensä, ja manipulointinsa paljastavat, että he tavallaan vihaavat ja vastustavat erilaisuutta, ja pyrkivät hävittämään sen asteittain maailmasta.

Konservatiiveilla on erilainen ihmiskuva, maailmankuva, politiikka, 'ideologia', poliittiset tavoitteet ja motivaatiot kuin liberaaleilla. Konservatiiveilla on monia motiiveja ja periaatteita, jotka toimivat rahan ja materian hankkimisen ja vallantavoittelun vastapainona. Konservatiiveille monenlaiset vapaudet ovat tärkeitä, erityisesti ihmisten ja yhteisöjen laajat vapaudet elää, toimia, puhua, rakentaa ja omistaa haluamillaan tavoilla byrokratioiden tai valtioiden puuttumatta niihin. Byrokratiat ja valtiot ovat nykymaailmassa suurimpia ja merkittävimpiä dominoijia ja alistajia, joten niiden vallan rajoittaminen on tärkeää ihmisten itsemääräämisoikeuden ja vapauden takaamiseksi. Konservatiivit pyrkivät hajautettuun valtaan.

Konservatiivien mukaan yhteisöihin kuuluminen on viime kädessä vapaaehtoista, siitä huolimatta, että niistä eroamiseen on usein vaihtelevanasteisia psykologisia, sosiaalisia ja taloudellisia kynnyksiä. Kynnyksien olemassaolo takaa sen, että yhteisöistä eroajat haluavat selkeästi erota ryhmästä, heillä on selvä tahto ja tarve erota ryhmästä, he eivät tee sitä hetken mielijohteista tai vähäisten syiden takia. Siksi yhteisöistä eroamisen kynnykset ovat hyviä asioita. Ihmiselle sosiaaliset motiivit ja tarkoitukset ovat voimakkaimpia ja tärkeimpiä motiiveja ja tarkoituksia. Ollakseen vapaa ihmisillä täytyy olla vapaus toteuttaa sosiaalisia tarpeitaan ja motivaatioitaan muodostamalla yhteisöjä ja ryhmiä. Yhteisöön liittyessään ihminen luopuu joillain elämän alueilla pienestä määrästä autonomiaansa saavuttaakseen sosiaalisia tavoitteitaan. Se ei periaatteessa eroa avioliitosta, jossa luovutaan pienestä määrästä autonomiaa perheen perustamisen takia. Vapaus on siis myös sitä, että voi luopua osasta vapautta tasapainottaakseen sen muiden tarpeiden ja tavoitteiden kanssa, toteuttaakseen muita tarpeita ja tavoitteita. Vapaus ei ole konservatiiville itseistarkoitus, ja sen arvo voidaan määrittää vain yhdessä muiden arvojen kanssa. Kuten perheet, yhteiskunnat, kaupungit, yritykset tai mitkä tahansa sosiaaliset kokonaisuudet, yhteisöt voivat olla hyviä tai huonoja. Hyvillä on taipumus säilyä ja menestyä, huonoilla on taipumus kurjistua ja hajota. Hyvät yhteisöt ovat lähes aina sellaisia, että yhteisön jäsenet kohtelevat toisiaan oikeudenmukaisesti, humaanisti ja hyvin, ja niissä on hyvä elää. Konservatiivien mukaan ihmisten vapauteen kuuluu se, että he yrittävät erilaisia sosiaalisia yhteenliittymiä, ja ne voivat joko onnistua tai epäonnistua. Jos yhteisöistä tai ryhmistä pyritään tekemään ulkopuolelta määrättyjen abstraktien ja universaalien normien, sääntöjen, rangaistusten tms. avulla onnistuneita, tasa-arvoisia, oikeudenmukaisia ja hyväksyttäviä, päädytään eräänlaiseen diktatuuriin, totalitarismiin tai tyranniaan, joka tuottaa huonoja, heikkoja ja hajoamiseen taipuvaisia yhteisöjä, estää ihmisten sosiaalisen ja yksilöllisen vapauden ja autonomian, ja luo huonon ja alistavan yhteiskunnan. Kun hyvillä yhteisöillä on taipumus säilyä ja menestyä ja huonoilla heiketä ja hajota, ja yhteisöillä on mahdollisuus toimia ilman ulkopuolista ohjausta ja dominointia, syntyy tavallaan yhteisöjen evoluutio,  joka johtaa parempien yhteisöjen valikoitumiseen ja kehittymiseen.

Konservatiivit näkevät maailman reviireinä tai ekolokeroina, jossa jokaiselle ihmiselle, ryhmälle ja kansalle on sijaa ja tilaa. Konservatiiveille hyvät rajat tekevät hyviä naapureita. Vaikka konservatiivien retoriikka ei aina paljasta sitä suoraan, konservatiivit puolustavat käytännön toimillaan maailman ihmisten monimuotoisuutta ja erilaisuutta, heidän olemassaoloaan ja menestystään. Konservatiiveilla diversiteettiin liittyvän retoriikan ja käytännön toimien 'ristiriita' on useimmiten päinvastainen kuin liberaaleilla. Konservatiivit eivät periaatteidensa takia tavoittele kenenkään dominoimista tai alistamista. Konservatiivit pyrkivät hallitsemaan vain itseään ja omaa ryhmäänsä. Konservatiivit eivät pyri globaaliin valtaan. Lisäksi modernissa yhteiskunnassa tai maailmassa jonkin ulkopuolisen ryhmän dominoiminen ja alistaminen on haitallinen, vaivalloinen, hyödytön ja kallis taakka dominoivalle ryhmälle, joten sekin puhuu sellaista tavoitetta vastaan (tämä ei tietysti estä liberaaleja syyttämästä projisoiden konservatiiveja sellaisista aikeista). Konservatiivien ihmiskuva ja ihmisille antama arvo perustuu vaihtelevina kombinaatioina uskontoon; historialliseen konservatiiviseen ja muuhun viisauteen; hyveisiin; traditioihin; kulttuuriin; sosiaalisiin ja yhteisöllisiin periaatteisiin ja tunteisiin; ja jossain määrin vakiintuneisiin käytäntöihin. Konservatiivien ihmisille antama ihmisarvo perustuu siten enemmän ihmisen yhteyksiin korkeampiin, suurempiin ja laajempiin voimiin ja kokonaisuuksiin ajallisesti, paikallisesti, sosiaalisesti ja metafyysisesti, kuin ihmiseen materiaalisena olentona tai hyödynnettävänä materiana, kuten liberaaleilla. Nämä tekijät suojelevat konservatiivien antamaa ihmisarvoa kaikissa tilanteissa, joten konservatiivit voivat puhua ja toimia paljon rajummin kuin liberaalit, eikä se silti johda koskaan massamurhaamiseen, tyranniaan, tms. Konservatiivi voi esim. kritisoida ankarasti rikollista ja kelvotonta maahanmuuttajaa ja karkottaa hänet takaisin kotimaahansa ilman että maahanmuuttajarikollisen ihmisarvo katoaa, tai kritisoida rikollisuuteen taipuvaista maahanmuuttajaryhmää ja vaatia em. rikollisuuden kitkemistä ilman, että sen jäsenten ihmisarvo katoaa. Lisäksi karkotetulla maahanmuuttajalla (tai kritisoidulla maahanmuuttajaryhmällä) on myös se ihmisarvo, jonka hän itse, hänen sosiaalinen ryhmänsä, uskontonsa, kulttuurinsa, traditionsa, jne. hänelle antavat. Liberaaleilla, joilla on materialistinen maailmankuva, ainoastaan sosiaalisesti konstruoidut ei-loukkaava sensitiivinen retoriikka ja ei-luokkaavat sensitiiviset toimenpiteet erottavat liberaalia massamurhaamisesta, tyranniasta, tms. Kun konservatiivit käyttävät kovaa retoriikkaa tai kovia toimenpiteitä, liberaalit projisoivat oman poliittisen psykopatologiansa konservatiiveihin, ja tulkitsevat konservatiivien pyrkivän massamurhaamiseen tai tyranniaan, tai ajautuvan sellaisiin, tai uhkaavasti lähestyvän sellaisia, tai keikkuvan sellaisten rajamailla, tai voivan joutua sellaisiin, tms. Suurelta osin tästä ilmiöstä johtuu myös liberaalien pyrkimykset sananvapauden tukahduttamiseen. Lisäksi liberaalit pyrkivät estämään sananvapauden tukahduttamisella oman valtansa ja asemansa kritisoimisen ja kyseenalaistamisen, ja siten tekemään niistä pysyviä. Konservatiiveille sananvapaus on välttämätöntä yhteiskunnan rationaalisen ja järkevän ohjaamisen varmistamiseksi. Näistä tekijöistä kumpuaa suurelta osin myös konservatiivien rehellisyys, ja liberaalien valehtelu ja vääristely.

Konservatiivit eivät voi olla vastuussa liberaalien poliittisista psykopatologioista, ja niihin liittyvistä perusteettomista ja virheellisistä poliittisista fobioista.

Hutteriittikristityt muodostavat pohjois-Amerikassa endogamisen ja etnosentrisen konservatiivisen yhteisöverkoston. Heidät leimattaisiin liberaalissa kontekstissa "rasisteiksi". Tästä huolimatta hutteriitit eivät ole koko Yhdysvalloissa asumisensa aikana, vajaan 150 vuoden kuluessa, tappaneet yhtään hutteriittia, eivätkä yhtään ulkopuolista. He auttavat mielellään ulkopuolisia silloin kun he tarvitsevat apua, vaikka pitäytyvät suurimmalta osin omiensa keskuudessa. Monet juutalaisten traditionaaliset yhteisöt ovat endogamisia ja etnosentrisiä, ja nekin leimattaisiin liberaaleilla periaatteilla "rasistisiksi". Silti niiden jäsenet tekevät paljon vähemmän murhia ja tappoja kuin heihin verrannolliset sekulaarit ryhmät keskimäärin. Suunnilleen sama pätee endogamisiin ja etnosentrisiin kaldealaiskristitty-yhteisöihin. Jne. Em. yhteisöt eivät alista, eivätkä riistä ketään.

Liberaalien retoriikassa liberaalien poliittinen vastustaminen muuttuu sotaisuudeksi ja sodaksi. Vallassa olevat haluavat aina täyttä yhteiskunnallista rauhaa, ja ristiriitojen, kiistojen ja erimielisyyksien puuttumista, myös Stalin, Mao ja Pol Pot, jotta he voivat tehdä sitä mitä haluavat ilman häiriöitä ja esteitä. Ns. neutraali ja abstrakti oikeudenmukaisuus ja oikeudenkäyttö on aina vallan puolella, sen puolella, joka on muiden yläpuolella jakamassa oikeutta. Todellista oikeudenmukaisuutta ei voida arvioida universaaleista abstrakteista periaatteista käsin, vaan kunkin ryhmän epäoikeudenmukaisuuden tai oikeudenmukaisuuden kokemuksista, ja näistä syntyvistä poliittisista kiistoista, neuvotteluista, tavoitteista ja voimainkoetuksista, siitä huolimatta, että liberaalit lietsovat keinotekoisesti erilaisten ihmisryhmien omaa valtaansa tukevia epäoikeudenmukaisuuden ja oikeudenmukaisuuden kokemuksia, jotka on kalibroitu tuottamaan liberaaleja vaatimuksia tai hyväksyntää liberaaleille byrokratioille. Liberaalien abstrakteille oikeudenmukaisuusperiaatteille on ehkä helpompi saada ihmisten hyväksyntä silloin kun ne eivät liity mihinkään ihmisten elämässä, eivätkä merkitse heille mitään konkreettista, mutta vasta silloin kun ihmiset joutuvat eri tavoin liberaalin vallan alaisiksi ja liberaalien toimenpiteiden kohteeksi, he voivat arvioida ja analysoida sitä, ovatko liberaalien valta, lait ja oikeudenmukaisuus hyviä vai huonoja. Päätellen liberaalien vallan, lakien, velvoitusten ja määräysten saamasta lisääntyvästä vastustuksesta, ne ovat ihmisille huonoja ja epäoikeudenmukaisia.

Liberaalit pyrkivät usein yhdistämään konservatiivit Adolf Hitleriin ja kansallissosialisteihin. On kuitenkin osoitettu, että Hitler ja kansallissosialistit olivat vasemmistolaisia ja "edistyksellisiä", jotka kehittyivät liberaalien ja kommunistien kanssa samasta progressiivisten vasemmistolaisten liikkeiden alkujuuresta. Niillä on pohjimmiltaan samanlainen materialistinen näkemys politiikasta, ihmisten olemuksesta, maailmasta, moraalista, sodasta, vallasta, valtataistelusta, jne. On totta, että liberalismin, kommunismin ja kansallissosialismin välillä on ideologisia, periaatteellisia ja menetelmiin liittyviä eroja, mutta niille kaikille todellisuuden syvin olemus on materialistinen, tekninen ja abstrakteihin periaatteisiin perustuva biovalta, joka määrittää, muokkaa ja manipuloi kaikkia ihmiselämän ja yhteiskunnan osa-alueita. Niiden kaikkien ainoana lopullisena tavoitteena on laajentua hallitsemaan koko maailmaa, eivätkä ne pysty keksimään syvempää ja tärkeämpää lopullista tarkoitusta, merkitystä ja motivaatiota itselleen ja toiminnalleen. Kaikki toimenpiteet ja teot ovat niille mahdollisia ja potentiaalisesti oikeutettuja vallan ylläpitämisen, puolustamisen ja lisäämisen vuoksi. Valtaa vallan vuoksi, kehämäisellä logiikalla. Eivät esim. kansainväliset suurpankkiirit tarvitse enää mitään materiaalista omaisuutta, tavaraa, asuntoja, autoja, vaatteita, tms. lisää. Heillä on jo todennäköisesti haluamansa perhe, jos he sellaista haluavat. He työskentelevät vain ja ainoastaan valtansa ja siihen liittyvän statuksen lisäämiseksi. Liberalismin, kommunismin ja kansallissosialismin ytimissä ovat ahneuden, kohtuuttomuuden ja harkitsemattomuuden paheet. Liberaali biovalta voi aivan hyvin rikkoa kaikkia ideologisia, poliittisia ja yhteiskunnallisia periaatteitaan kotimaassa ja/tai ulkomailla, jos se katsoo sen vallan kannalta tarpeelliseksi, tai opportunisesti hyödyllisemmäksi kuin siitä syntyvät haitat tai vastustus. Siten liberaalien oman näkemyksen mukaan perustavimmalta kannalta katsottuna liberaali, kommunistinen ja kansallissosialistinen valta ovat kaikki samanlaista biovaltaa, sillä erotuksella, että liberaalissa biovallassa kuolemafunktio on heikko, kun taas kommunistisessa ja kansallissosialistisessa biovallassa kuolemafunktio on voimakas. Hitler ja Stalin olivat siis pohjimmiltaan liberaaleja.