Miesten ja naisten vaikutus politiikkaan

Miehillä ja naisilla on taipumus noudattaa politiikassa niitä sosiaalisia ja toiminnallisia kuvioita, joita heidän esi-isänsä noudattivat jo kauan sitten perheissä ja pienyhteisöissä.

Nainen synnyttää lapset ja on pääsääntöisesti heidän kasvattajansa. Nainen tarvitsee siihen tehtävään resursseja ja turvaa mieheltään ja ympäröivältä yhteisöltä. Nainen on psykologisessa suhteessaan ympäröivään sosiaaliseen yhteisöön ensisijaisesti kuluttaja, siitä huolimatta, että hän mahdollisesti osallistuu tuottavaan työntekoon tavalla tai toisella. Naisen resurssien vaatiminen on voimakasta ja ympäröivästä tilanteesta ja realiteeteista riippumatonta, koska muuten lapset saattavat kärsiä, jäädä häviäjän osaan tai jopa kuolla.

Mies on pääsääntöisesti resurssien ja turvan tuottaja. Miehellä on taipumus ajatella ensisijaisesti sitä, miten resursseja ja turvaa tuotetaan, ja toissijaisesti sitä miten ne kulutetaan. Miehellä on taipumus suhteuttaa perheen ja yhteisön kulutus tuottamiseen. Miehet ovat siten traditionaalisesti toimineet naisten ehdottomien ja hellittämättömien vaatimusten moderaattoreina ja suodattimina, kohtuullistaneet niitä vastaamaan realiteetteja.

Politiikassa naisten vaatimukset kasvavat liiallisuuksiin, koska niitä ei moderoida vastaamaan realiteetteja. Ja jos jotkut naiset eivät vaadi, muut naiset, jotka vaativat, saavat kaikki resurssit. Siltäkin kannalta naisten on pakko vaatia kaikki mikä irti lähtee.

Tähän voidaan vastata, että kyllähän poliitikot ja byrokraatit moderoivat naisten vaatimuksia. Käytettävissä olevat resurssit eivät ole rajattomia, joten on jossain määrin pakko suodattaa naisten vaatimuksia. Mutta naisten ehdottomat vaatimukset eivät yhdisty poliitikkojen ja byrokraattien kohtuullisuuteen, vaan heidän ahneuteensa ja vallanhimoonsa. Ne sopivat hyvin naisten vaatimusten jatkeeksi, niiden vahvistajiksi ja toteuttajiksi. Kummankin intressien vektorit osoittavat samaan suuntaan. Poliitikoista ja byrokraateista ei siten ole naisten vaatimusten kohtuullistajiksi.

Politiikassa kilpailu on suurelta osin epätervettä, koska sillä on voi taipumus johtaa kehitystä ennalta määrättyyn yhteen suuntaan, joka ajan kuluessa huononee.

Liberaalissa (monikulttuurinen sosiaalidemokratia) yhteiskunnassa miehillä on taipumus feminisoitua. Valtiolliset, kunnalliset ja järjestölliset toimijat, ja suuryritykset synnyttävät ja vahvistavat näitä trendejä. Miehet alkavat ajatella normaalia enemmän miten saada itselleen kaikki se mitä systeemistä irti lähtee, ja  vähemmän tai ei ollenkaan sitä miten resursseja tuotetaan ja miten niiden käyttöä kohtuullistetaan. Tämä suhtautuminen muuttuu miesten osalta sitä rationaalisemmaksi, mitä kauemmas valtio etääntyy miehestä ja hänen perheestään ja yhteisöistään, mitä enemmän valtio muuttuu ulkopuoliseksi, vieraaksi ja ehkä vihamieliseksi ottajaksi ja antajaksi. Jos valtio tavallaan ryöstää veroja, on tavallaan melkein kuin miehekästä ottaa takaisin kaikki mitä saadaan. Todellisuudessa resursseja itselleen vaativa mies on suhteessa valtioon melkein kuin pyytävä kerjäläinen, mutta ei voi kilpailun takia luopua osastaan, koska jää muuten jälkeen niistä, jotka pyytävät ja vaativat.

Jos valtio (johon tässä yhteydessä lasketaan valtio ja kunnat) toimii jonkin etnisen ryhmän rajojen puitteissa, jonka jäsenet tuntevat empatiaa toisiaan kohtaan ja ovat lojaaleja toisilleen, ihmiset ovat luonnostaan valmiimpia maksamaan veroja, koska ne pysyvät oman etnisen ryhmän sisällä. Ihmiset ovat valmiimpia tekemään henkilökohtaisia uhrauksia oman ryhmän puolesta antaen rahaa, luopuen jostain, säästäen jossain, jne. Jos valtiovallan piiriin tulee suuri joukko vieraita ja ulkopuolisia ihmisiä, alkuperäisen etnisen ryhmän maksualttius ja muiden uhrauksien tekemisen alttius vähenevät. Valtio muuttuu silloin lisääntyvässä määrin itsekin ulkopuoliseksi ja vieraaksi. Vieraat ja ulkopuoliset ihmiset suhtautuvat valtioon luonnostaan enemmän tai vähemmän saalistusmentaliteetilla, jolloin keskimääräinen maksuhalukkuus valtiolle vähenee entisestään. Valtion täytyy kompensoida tätä muutosta lisäämällä manipulointia, propagandaa, riippuvuutta valtiosta ja kilpailua valtion antamista resursseista.

Manipulointia on esimerkiksi syyllistää alkuperäistä etnistä ryhmää "historiallisilla rikoksilla ja epäoikeudenmukaisuuksilla", joita on tarkoitus sovittaa ikuisesti mm. maksamalla valtiolle veroja, jotka menevät ensisijaisesti byrokraateille ja toissijaisesti toiseudelle (maahanmuuttajille).

Propagandaa on esimerkiksi se, että koulutus ja tiedotus valjastetaan esittämään valtio ja eniten tukea saavat ryhmät (maahanmuuttajat) liioitellun positiivisessa valossa. Mitä positiivisemmin johonkin ulkopuoliseen ryhmään suhtaudutaan, sitä todennäköisemmin alkuperäinen ryhmä on valmis maksamaan sille veroja. Liberaalin monietnisen valtion verojärjestelmä perustuu liioitellulle positiiviselle suhtautumiselle. Se ei kestä sitä, että johtajien ja kansalaisten annettaisiin vapaasti ja asiallisesti vastustaa maahanmuuttoa, maahanmuuttajia ja maahanmuuttajille maksettavia veroja. Tästä seuraa pakotteisiin ja rangaistuksiin perustuva systemaattinen ja pakollinen poliittisen valehtelun järjestelmä.

Riippuvuutta lisää se, että palveluita ja tukia laajennetaan koskemaan melkein kaikkia elämänalueita, ja pidetään huoli siitä, että ne kattavat erityisesti tärkeimmät palvelut ja tuet (sairaanhoito, vanhainkodit, eläkkeet ja työttömyysturva). Riippuvuutta lisää se, että melkein kaikkiin merkittäviin yhteiskunnalliseen toimintoihin vaaditaan lupa valtiolta ja/tai valtio säätelee niitä.

Kilpailun lisääminen valtion resursseista on myös kilpailijoiden riippuvuuden lisäämistä valtiosta. Tämä tapahtuu esim. usuttamalla eri etniset ryhmät kilpailemaan toisiaan vastaan suosimalla maahanmuuttajia ja suhtautumalla heihin positiivisesti, ja suhtautumalla negatiivisesti alkuperäiseen etniseen ryhmään ja syrjimällä heitä mm. koulutuksessa, politiikassa, työnhaussa, tukikäytännöissä ja julkisten projektien kilpailutuksissa. Valtio nostaa keinotekoisesti maahanmuuttajien sosiaalista ja yhteiskunnallista statusta ja laskee keinotekoisesti alkuperäisen etnisen ryhmän statuksia, niin että ne siirtyvät mahdollisimman lähellä toisiaan. Tällöin statuskilpailu ryhmien välillä kovenee, koska lopputulokset muuttuvat epävarmemmiksi, ja voivat helpommin mennä mihin suuntaan tahansa.

 Alkuperäinen etninen ryhmä protestoi kyllä sitä, että sitä syrjitään, vieraita ihmisiä suositaan ja että se joutuu maksamaan veroja suurelta osin sosiaalituista riippuvaiselle toiseudelle, mutta joutuu toisaalta lisääntyvässä määrin saalistamaan valtion  etuja, jotta omat statukset eivät heikkene suhteessa maahanmuuttajiin tai jopa maahanmuuttajia huonommiksi. Alkuperäisellä etnisellä ryhmällä ei ole kilpailun takia varaa menettää valtion tarjoamia etuja. Kun valtio suhtautuu heihin vihamielisesti ja toiseuteen myönteisesti, valtion heille tarjoamat edut ovat aina uhkaavasti ja lisääntyvässä määrin siirtymässä toiseudelle. Nämä tekijät maksimoivat alkuperäisen etnisen ryhmän pelon etujen menettämisestä, ja siten maksimoi riippuvuuden niistä.

Valtio ei voi myöntää julkisesti, että se lietsoo tällaista saalistukseen ja etniseen vihamielisyyteen perustuvaa kilpailua, joten valtion on markkinoitava itseään yleisesti neutraalina ja puolueettomana, ja toimintansa neutraaliin ja puolueettomaan tutkittuun tietoon perustavana. Tämä politiikka luo valtiolle myös voimakkaan tarpeen vierittää oma syyllisyys ulkopuolisten syntipukkien, "rasistien", niskaan. Mielikuvia puolueettomuudesta pyritään vahvistamaan sillä, että valtio on suurimmalta osin kasvoton, näkymätön ja hahmoton. Tietääkö juuri kukaan esim. johtavien valtionvarainministeriön virkamiesten nimiä, ja jos joku heistä esiintyy joskus harvoin julkisuudessa, muistaako juuri kukaan hänen nimeään? Liberaali valtio on näkyvyyden suhteen vastakkainen kuningasvallalle, jossa kuningas on kaiken huomion keskipisteenä.

Kun naiset tulevat mukaan politiikkaan, politiikan saalistusmentaliteetti kasvaa, ja politiikan ja valtion kattavuus, monimutkaisuus ja valta alkavat lisääntyä. Koska valtioilla on taipumus tarkastella ihmisiä tilastoina, kollektiivisinä ryhminä, massailmiöinä, teknissävytteisinä luetteloina, jne., naiset loiventavat yhteiskunnan rajoja suhteessa esim. niihin yhteiskuntiin, joissa muslimit ovat hallitsevia. Naisilla on politiikassa saalistusmentaliteetti, ja melko samantyyppinen saalistusmentaliteetti on havaittavissa myös islamilaisten yhteiskuntien politiikassa, tosin voimakkaampana. Kun valtio hallitsee miesten ja naisten politiikan, se lisää uskoa siihen, että se pystyy hallitsemaan myös kantaväestön ja kaukaisten maahanmuuttajien politiikan. Naisten mukaantulon myötä valtion politiikassa alkaa prosessi,  joka osaltaan lisää todennäköisyyttä sille, että valtio aloittaa jossain vaiheessa kaukaisten ryhmien maahanmuuton. Hyppäys miesten hallitsemasta politiikasta sellaiseen maahanmuuttopolitiikkaan on suurempi kuin miesten ja naisten hallitsemasta politiikasta.

Naisten läsnäolo politiikassa lisää naisten riippuvuutta valtion tarjoamista palveluista ja tuista, jolloin naiset tarvitsevat miehiä tuekseen vähemmän. Tällöin miehet tarvitsevat kaikki valtiolta saamansa resurssit pystyäkseen, paradoksaalisesti, kilpailemaan paremmin valtiota vastaan. Tullessaan valtion resursseista riippuvaisiksi miehillä on taipumus feminisoitua poliittisten tavoitteidensa ja ajattelunsa suhteen.

Naisten poliittisten vaatimusten ja ajattelun yleistyessä yhteiskunnassa, ja poliitikkojen ottaessa lisääntyvässä määrin naisten vaatimuksia ja ajatuksia politiikan ja puolueiden toimintaohjelmien sisältöihin, miehet feminisoituvat lisää. Itseasiassa miespoliitikot eivät voi nykyään välttää jatkuvaa tai vähintäänkin säännöllistä feminiinistä puhetta ja ajattelua, kuten eivät kansalaisetkaan, jotka väittelevät politiikasta. Ja jos miespoliitikot eivät puhuisi ja kirjoittaisi jatkuvasti feminiinisesti ja vetoaisi naisäänestäjiin, suuri osa politiikasta jäisi lähes eksklusiivisesti naisille ja tulisi vielä feminiinisemmäksi. Tämä on lose - lose -tilanne miehille, ja sen seurauksena lisääntyvässä määrin myös naisille.

Naisilla on miehiä parempi käsitys siitä miten kahdenväliset ihmissuhteet toimivat, mutta miehiä huonompi käsitys siitä miten ryhmädynamiikka ja ryhmien vuorovaikutus toimii. Naisilla on miehiä suurempi taipumus hoivaamiseen ja vähäisempi taipumus aggressiivisuuteen, oman ryhmän etujen puolustamiseen ja tarvittavien rajojen ylläpitoon. Naisten tullessa mukaan politiikkaan kansan ja yhteiskunnan kyky puolustaa rajojaan ja jatkuvuuttaan heikkenee.

Liberaalin yhteiskunnan toimintaperiaatteissa on vakavia ristiriitoja. Maahanmuuttajiin pitäisi suhtautua positiivisesti, mutta toisaalta liberaali yhteiskunta on julkisten kulissien takana riippuvainen siitä, että ryhmät vihaavat toisiaan, joka synnyttää tarvittavan saalistusmentaliteetin, kilpailun ja riippuvuuden. Liberaalin yhteiskunnan täytyy kieltää monista maahanmuuttoon ja maahanmuuttajiin liittyvistä ongelmista puhuminen, mutta toisaalta se on riippuvainen siitä, että "vihapuhetta", maahanmuuttokritiikkiä ja maahanmuuttajakritiikkiä on riittävästi. Valtion täytyy näyttää puolueettomalta, mutta todellisuudessa se on selvästi puolueellinen. Valtion pyrkii olemaan näkymätön, mutta se on lisääntyvässä määrin kiusallisen näkyvä tunkeutuessaan kaikille ihmiselämän osa-alueille. Ihmisryhmien välillä ei ole julkisissa puheissa eroja, mutta liberaalin yhteiskunnan toiminta ja talous perustuu näiden erojen olemassaololle. Liberaali valtio pyrkii olemaan kaikenkattavan turvallisuuden tuottaja, mutta todellisuudessa se tuottaa politiikallaan lisää turvattomuutta kansalaisten keskuuteen. Valtio suhtautuu halveksivasti ja syrjivästi siihen etniseen ryhmään, jonka työstä ja ajatuksista se syntynyt, mutta se haluaa kaikkien suhtautuvan itseensä kiintymyksellä, lojaliteetilla ja arvostuksella. Jne.

On totta, että kaikkien valtioiden toimintaan ja politiikkaan liittyy ristiriitoja, ja kaikkien valtioiden täytyy pystyä sulauttamaan ristiriitoja itseensä, mutta liberaalissa monietnisessä yhteiskunnassa ne muuttuvat niin rajuiksi ja yhteensovittamattomiksi, että liberaali valtio alkaa omalla toiminnallaan ja politiikallaan hiljalleen jauhamaan itseään kappaleiksi. Siksi monietniset yhteiskunnat ja imperiumit ovat historiassa tunnettuja epävakaudestaan ja lyhytikäisyydestään.

Suomalaisten tehtävänä on korjata suomalaisten miesten ja naisten välille liberaalin politiikan takia syntyneitä ristiriitoja, ja luoda uusi suomalaisten miesten ja naisten välinen yhteistyö ja liitto, joka mahdollistaa meille paremman tulevaisuuden.