Narsisti, narsismi ja narsistinen persoonallisuushäiriö (edit)
Narsistisen persoonallisuushäiriön määritelmä DSM IV:n mukaan:
Laaja-alaisia suuruuskuvitelmia, jotka ilmenevät ajattelussa, fantasioissa ja toiminnassa, ihailun tarve ja empatian puute. Nämä alkavat varhaisessa aikuisuudessa ja ilmenevät erilaisissa konteksteissa. Narsismi -diagnoosiin vaaditaan viisi tai useampia seuraavista määritelmistä:
1. Hänellä on liioiteltuja kuvitelmia tärkeydestään (esim. liioittelee saavutuksiaan ja kykyjään, odottaa että häntä pidetään ylivoimaisena ilman sitä vastaavia saavutuksia)
2. Keskittyy fantasioihin valtavasta menestyksestä, vallasta, älykkyydestä, kauneudesta/komeudesta tai ideaalista rakkaudesta.
3. Uskoo, että hän on erityinen ja ainutlaatuinen. Häntä voivat ymmärtää vain toiset erityiset ja ainutlaatuiset korkean statuksen henkilöt. Hänen sosiaaliseen piiriinsä tulisi kuulua vain erityisiä ja ainutlaatuisia korkean statuksen henkilöitä tai instituutioita.
4. Vaatii muilta liiallista ihailua.
5. Uskoo olevansa oikeutettu erityiskohteluun; toisin sanoen hänellä on kohtuuttomia odotuksia poikkeuksellisen suosivasta kohtelusta tai automaattisesta myöntymisestä hänen vaatimuksiinsa tai odotuksiinsa.
6. Hän on sosiaalisissa suhteissaan hyväksikäyttävä; toisin sanoen hän käyttää muita hyväkseen saavuttaakseen omat tavoitteensa.
7. Häneltä puuttuu empatia; toisin sanoen hän on haluton tai kyvytön ottamaan huomioon muiden ihmisten tunteita tai tarpeita.
8. Hän on usein kateellinen muita kohtaan ja uskoo muiden olevan kateellisia häntä kohtaan.
9. Hän on röyhkeä, ylimielinen ja kopea käytöksessään ja asenteissaan.
***
Narsistin elämää hallitsee narsististen lähteiden etsintä, hankkiminen, jalostaminen ja ylläpitäminen. Narsistin itsetunto ja itsetunnon säätely ovat riippuvaisia narsistisista lähteistä. Narsistiset lähteet jakautuvat toissijaisiin ja ensisijaisiin narsistisiin lähteisiin. Toissijaisten narsististen lähteiden, eli narsistin sosiaalisen piirin ihmisten (perhe, työyhteisö, yhteisö, seurakunta, organisaatio, media ja yleensäkin ihmiset kaikissa muodoissaan) tehtävänä on tuottaa narsistille ensisijaisia narsistisia lähteitä; ihailua, arvostusta, huomiota, kuuluisuutta, palvontaa, korkeaa statusta, rahaa, valtaa, narsistin mielijohteiden ja tavoitteiden mukaista palvelusta, idealisoitua rakkautta, idealisoitu perhe, arvostettuja tavaroita, jne. Narsistin sosiaalisen piirin ihmisten tehtävänä on säädellä ja pitää yllä ensisijaisten narsististen lähteiden virtausta narsistille. Narsisti näkee ihmiset kolmiulotteisina pahvikuvina tai koneina, joiden tehtävänä on palvella narsistia, ja jotka ovat narsistin mielen osia tai jatkeita. Jos ihmiset eivät toimi niinkuin narsisti haluaa, hän on yllättynyt, loukkaantunut ja suuttunut, koska ihmisten "toimintahäiriö" uhkaa narsistin mielen tasapainoa ja järjestystä. Narsistin riippuvuus narsistisista lähteistä muistuttaa huumeriippuvuutta. Jos narsisti ei saa riittävästi narsistisia lähteitä, hän masentuu ja ahdistuu; ei pysty tuntemaan mielihyvää; kokee itsensä arvottomaksi, kyvyttömäksi, merkityksettömäksi ja huonoksi; pyörittelee mielessään ajatuksia itsemurhasta; vetäytyy pois ihmisten parista ja sulkeutuu fantasioihin suuruudesta ja kuuluisuudesta; tulee paranoidiksi muiden ihmisten suhteen; tms. Narsistin oma superego rankaisee, haukkuu, halventaa ja mitätöi narsistia ankarasti. Saadessaan riittävän korkealaatuisia narsistisia lähteitä riittävästi narsisti tuntee itsensä suurenmoiseksi, mahtavaksi, mahtipontiseksi, hyvinvoivaksi, parhaaksi tai parhaiden joukkoon kuuluvaksi, kaikkivoivaksi, kaikkitietäväksi, kaikkiallaolevaksi, etuoikeutetuksi ja usein hypomaaniseksi. Kuitenkin narsistin elämässä negatiiviset tunteet ovat hallitsevampia kuin positiiviset tunteet, ja suhteellisen lyhyet positiivisten tunteiden jaksot ovat useimmiten negatiivisten tunteiden värittämiä tai katkomia. Narsisti ei kykene tuntemaan rakkautta ja empatiaa, mutta osaa havaintojensa ja kokemustensa perusteella muodostaa niistä kognitiivis-rationaalisen teorian, ja jäljitellä tai näytellä niitä. Narsisti näkee muiden osoittaman rakkauden manipulointina, epärehellisyytenä, teeskentelynä ja uhkana. Narsisti vaihtelevassa määrin vihaa ja inhoaa rakkautta. Rakkaus on narsistille uhka, koska hän pelkää, että rakkautta osoittava henkilö pystyy vangitsemaan hänet valtaansa ja hyväksikäyttämään häntä; näkemään narsistin herkästi haavoittuvan, surkeassa kunnossa olevan ja mitättömän sisimmän, todellisen minän; ja rajoittamaan narsistin mahdollisuuksia hankkia narsistisia lähteitä.
Narsistin liioitellun, valheellisen ja hänen elämäänsä hallitsevan ulkoisen minän ja vähäpätöisen todellisen minän välille syntyy kuilu. Narsistin on täytettävä kuilua narsistisilla lähteillä. Koska narsistiset lähteet eivät koskaan ole riittäviä täyttämään kuilua, narsisti joutuu käyttämään psykologisia defenssejä, mm:
- Fantasioita ja maagista ajattelua. Narsisti ajattelee itsellään, tekemisillään ja ajattelullaan olevan niin merkittävää ja suurta vaikutusta, että ne muistuttavat maagisia voimia. Narsisti saattaa esimerkiksi ajatella, että pelkästään hänen läsnäolonsa tai ajattelunsa sai jonkin asian tapahtumaan maagisesti oikein ja hyvällä tavalla.
- Alloplastinen defenssi. Kaikki narsistille tapahtuva negatiivinen ja huono on muiden ihmisten tai ulkoisten tekijöiden syytä. Kaikki muille ihmisille tapahtuva negatiivinen ja huono on heidän omien puutteellisten kykyjensä, taitojensa, tietojensa, jne. syytä. Kaikki narsistille tapahtuva positiivinen ja hyvä on hänen omaa ansiotaan; hänen ylivoimaisen älykkyytensä, vahvuutensa, kykyjensä, rohkeutensa, taitojensa ja tietojensa ansiota. Kaikki muille tapahtuva positiivinen ja hyvä johtuu sattumasta, hyvästä onnesta, suotuisista olosuhteista, suhteilla järjestetyistä erityiseduista tms.
Tähän liittyy usein se, että narsisti on avoimen vahingoniloinen ja halveksiva selän takana tai kasvotusten kun toiset ihmiset epäonnistuvat, häviävät, kohtaavat vaikeuksia tms.
- Minimointi tai kieltäminen. Narsisti minimoi tai saattaa kokonaan kieltää jonkin negatiivisen ja huonon asian tapahtuneen itselleen tai jonkin hyvän ja positiivisen asian tapahtuneen muille ihmisille, erityisesti sosiaalisessa piirissään oleville tai niille joiden kanssa narsisti kokee olevansa kilpailutilanteessa.
- Dissosiaatio. Narsisti erottaa todellisen vajavaisen minänsä, ja valheellisen ja liioitellun minänsä niin tehokkaasti toisistaan, että narsisti on vain hämärästi ja ajoittain tietoinen todellisesta minästään. Tämä erottelu ei kuitenkaan ole niin suurta kuin henkilöillä, joilla on dissosiatiivinen identiteettihäiriö (Samalla henkilöllä on kaksi tai useampi erillinen persoona, jotka eivät tunne toisiaan, tunteminen on yksisuuntaista tai jossain tapauksissa molemminpuolista, tai persoonat tuntevat toisensa vaillinaisesti. Usein dissosiatiivinen persoona on monimutkainen sekoitus edellisistä). Lisäksi narsistin persoonat ovat sosio-temporaalisesti eriytyneitä. Tämä tarkoittaa sitä, että kun narsisti vaihtaa sosiaalista kontekstia, hän vaihtaa persoonaansa vastaamaan uutta sosiaalista kontekstia ja hylkää vanhan, edelliseen sosiaaliseen kontekstiin muokatun persoonan. Narsisti vaihtaa tarvittaessa persoonallisuuksia kuin kameleontti väriään. Jos esim. narsisti on vanhan persoonallisuuden aikana (hänen työskennellessään uutistenlukijana) tehnyt jonkun rikoksen ja häntä syytetään siitä uuden persoonallisuuden aikana (hänen työskennellessään lehtitoimittajana uudella paikkakunnalla, uuden puolison kanssa ja uuden sosiaalisen piirin joukossa), hän kokee, että joku muu, häneen itseensä kuulumaton, kuollut ja haudattu, tai syväjäädytetty henkilö tai persoona on tehnyt sen. Narsisti kokee olevansa syytön ja että häntä syytetään aiheettomasti. Osin tämän takia narsisti voi olla erittäin vakuuttava puolusteluissaan. Jos uuden persoonan sosiaalisesta piiristä saatavat narsistiset lähteet alkavat heikentyä ja/tai vanhan syväjäädytetyn persoonan kautta avautuu mahdollisuuksia parempiin narsistisiin lähteisiin, narsisti voi herättää vanhan persoonan uudelleen henkiin.
Projektio ja Projektiivinen identifikaatio. Projektiossa narsisti havaitsee itsessään jonkin huonon, epätoivottavan tai epämiellyttävän ominaisuuden ja projisoi sen mielessään joidenkin muiden ihmisten ominaisuuksiksi ja ehkä syyttää heitä siitä. Projektiivisessa identifikaatiossa narsisti havaitsee itsessään jonkin huonon, epätoivottavan tai epämiellyttävän ominaisuuden, ja projisoi sen muihin ihmisiin omalla käytöksellään niin, että muilla ihmisillä ei ole juuri muuta mahdollisuutta kuin käyttäytyä narsistin projisoimalla tavalla. Esim. narsisti havaitsee, että hän on halpamainen ja kostonhimoinen. Narsisti projisoi sen muihin ihmisiin käyttäytymällä pitkään niin ärsyttävästi, ja riitaa kylväen ja haastaen, että hän saa muut ihmiset provosoitua tekemään halpamaisia ja kostonhimoisia asioita. Sen jälkeen narsisti syyttää muita ihmisiä halpamaisuudesta ja kostonhimoisuudesta. Tällä tavoin narsisti kääntää valheellisissa kuvitelmissaan alkuperäisen tilanteen ylösalaisin; hän on parempi ihminen, jolla on korkea moraali, ja muut ihmiset ovat huonompia ja pahoja, ja heillä on huono moraali.
Puutteiden kompensaatio. Jos narsistin sosiaalisen piirin joku henkilö on liian ylivoimainen suhteessa narsistiin, eivätkä narsistin muut defenssit auta, narsisti karkottaa hänet sosiaalisesta piiristään ilman näkyvää syytä.
Jakaminen hyviin ja pahoihin. Narsisti jakaa ihmiset usein jyrkästi hyviin ja pahoihin sen mukaan kuinka paljon heistä on hyötyä hänen valheellisen minänsä ylläpitämisessä. Tämä voi vaihdella myös temporaalisesti. Narsistille tämän päivän enkeli voi olla huomisen paholainen. Narsisti ei näe, että ihmiset ovat kokonaisuuksia, joissa on sekä hyviä että huonoja puolia, ja harmaan eri sävyjen alueita. Narsistin jakamis-defenssin voi usein havaita siitä, että narsisti suhtautuu hurmaavan ylistävästi johonkin henkilöön, jota hän tavoittelee narsistiseksi lähteeksi, vaikka tapaa hänet ensimmäistä kertaa, eikä tunne häntä ollenkaan.
Deanimaatio. Kun narsisti ei näe ihmisiä ihmisinä, vaan automaattisesti toimivina kolmiulotteisina pahvikuvina, jotka toteuttavat narsistin haluja, se luo narsistille illuusion siitä, että hän voi luottaa ihmisiin ja ihmisten toimintaan, ja käyttää heitä hyväkseen hyvillä mielin. Esim. eräs psykoanalyysissä käynyt mies kertoi, että hän ei pitänyt psykiatrin näkemisestä toimiston ulkopuolella, koska se sai psykiatrin näyttämään liikaa oikealta ihmiseltä, joka tarkoitti hänelle arvaamatonta käytöstä ja vaatimuksia. Mies halusi nähdä psykiatrin "enemmänkin tohtorimaisena, ei todellisena ihmisenä, jolla on elämä."
- Hypervalppaus, johon yhdistyy viittaavia ideoita ja paranoiaa. Koska narsistin liioiteltu kaikkivoipa minä on valheellinen ja hauras, se ei kestä muiden ihmisten pienintäkään rakentavaa kritiikkiä; poikkipuolista sanaa; oma-aloitteisuutta; sitä, että muilla on hauskaa ilman narsistia; sitä, että muut ihmiset kuluttavat narsistille "omistettua" aikaa muuhun kuin narsistisina lähteinä toimimiseen (esim. narsisti on katkera, kateellinen ja vihainen pienille lapsilleen, koska he kuluttavat äidin aikaa ja energiaa, ja se on poissa siitä ajasta, joka vaimon pitäisi omistaa narsistin palvomiselle); sitä, että muut elävät omaa elämäänsä narsistista välittämättä ja narsistista huolimatta; sitä, että muiden narsistiin liittyvät kommentit ja sanat ovat liian neutraaleja (eivät tarpeeksi ylistäviä); jne. Narsisti on hypervalpas tällaisten "rikkomusten" suhteen. Narsisti saa niiden takia usein toistuvia raivokohtauksia, jotka voivat joskus yltyä väkivallaksi. Narsisti on aggressiivinen; hän on ärtynyt, kateellinen ja katkera; narsisti haukkuu usein läheisiään, 'ystäviään' ja alaisiaan julmasti; narsisti on kilpailuhenkinen; narsisti on kostonhimoinen ja halpamainen; narsisti loukkaantuu helposti verisesti; narsisti uhkailee ja kiristää; jne. Jos narsisti on yhden päivän rakastettava vaimonsa/naisystävänsä kanssa, hän ottaa sen usein korkojen kanssa takaisin olemalla poissa viikon tai halventamalla naista useita päiviä. Tämä suojelee narsistia liialta läheisyydeltä, jota hän pelkää, ja painaa naisen itsetuntoa alas, jolloin narsisti voi helpommin hallita ja kontrolloida naista. Narsisti on oikukas, äkkipikainen ja arvaamaton, jolloin narsistin kumppanin on vaikea ennustaa milloin on odotettavissa hyvää tai huonoa. Kaikki tämä aiheuttaa narsistin kumppanille usein vaihtelevanasteisen jälkitraumaattisen stressioireyhtymän, masennusta, pelkotiloja, ja voimattomuuden ja avuttomuuden tunteita. Koska narsisti ei pysty tai halua tuntea empatiaa, hän ei välitä siitä kuinka paljon muut kärsivät tai stressaantuvat (narsisti ei joko pysty tuntemaan empatiaa tai tuntee sitä suhteellisen vähän; vähäinen empatiantunne on halutessaan helppo pyyhkiä pois mielestä). Elämä narsistin kanssa on jyrkkää vuoristorataa tunnetiloista toiseen, ylhäältä alas ja ylös ja pohjalle jne. Narsistit voivat muodostaa pitkäkestoisia ja onnistuneita parisuhteita, mutta ne syntyvät useimmiten toisten narsistien, tai masokististen tai kaltoin kohtelun suhteen suhteellisen välinpitämättömien, narsistia palvovien ja palvelevien käänteisten narsistien kanssa. Pitkäkestoisen ja onnistuneen suhteen syntymistä narsistin kanssa voi helpottaa se, että narsistia on suhteellisen helppoa manipuloida säätelemällä ja asettamalla ehtoja narsistin huumeen, narsistisen lähteen saannille.
Narsisti ei koe tarpeelliseksi noudattaa yleisiä sääntöjä tai normeja. Hän vähättelee niitä, etuilee jonoissa, kavaltaa rahaa, ajaa ylinopeutta, tekee petoksia, varastaa, vetää välistä, pahoinpitelee, manipuloi, jne. Narsisti on elitistinen ja snobi. Narsistin täytyy väheksyä ja aliarvioida muita, suhtautua ihmisiin alentuvasti ja pitää heitä vain oman egonsa jatkeina ja pönkittäjinä, jotta hänen oma egonsa voi nousta mahdollisimman korkealle muiden yläpuolelle.
Narsistin hypervalppaus ja kaikkivoipaiset kuvitelmat voivat yhdistyä siten, että hänelle syntyy viittaavia ideoita ja paranoidisuutta. Narsisti alkaa epäillä ja kuvitella, että TV:ssä, radiossa ja lehdissä viitataan häneen, puhutaan hänestä, mahdollisesti kritisoidaan tai ylistetään häntä. Narsisti alkaa epäillä, että työpaikalla häntä vastaan on muodostettu jonkinlainen salaliitto. Tämä ei vaikuta narsistista epäloogiselta, koska hän tulkitsee myös monet neutraalit tai ystävälliset sanat ja toimet hänen koko 'kaikkivoipaisuutensa' kyseenalaistaviksi aggressiivisiksi hyökkäyksiksi. Narsistin paranoia päätyy rakentamaan narsistin merkittävyyttä; narsisti fantasioi siitä, että vain hänen kaltaisensa poikkeuksellisen tärkeän henkilön nujertamiseksi muodostetaan tällaisia salaliittoja ja uhkia. Narsistia haittaavat vain yksityiset narsistiset loukkaukset, ja tuntemattomuus, huonous, mitättömyys ja merkityksettömyys yleisesti; kaikki julkisuus, kuuluisuus ja maine on narsistin mielestä hyvää. Jos narsisti ei saa positiivista mainetta, julkisuutta, kuuluisuutta ja sankaruutta, hänelle kelpaa ihan hyvin negatiivinen julkisuus, kuuluisuus ja pahamaineisuus. Ehkä juuri tämä kuvitteellisten salaliittojen, uhkien, narsistia vastaan muodostettujen laajojen toimien tms. kierrättäminen narsistisiksi lähteiksi, hyviksi asioiksi, estää narsistia vajoamasta täyteen paranoiaan. Narsistin paranoiat ovat lievempiä kuin paranoidin henkilön paranoiat, ja narsisti pystyy paremmin testaamaan todellisuutta paranoidisten ajatustensa suhteen.
Kaikesta huolimatta narsisti ei ole samalla tavalla intentionaalisesti ja suunnitelmallisesti paha kuin psykopaatti. Narsisti on myös psykopaattia harvemmin ammattirikollinen. Narsisti on paha enemmänkin valmistautumattomasti ja puolihuolimattomasti tilanteiden mukaan. Jos narsisti tekee rikoksia, ne ovat usein läpinäkyvästi, tökerösti ja huolimattomasti tehtyjä. Narsistin kaikkivoipaisuuskuvitelmiin kuuluu uskomus siitä, että narsisti on enemmän tai vähemmän immuuni lainvalvonnalle ja poliisitoimille, ne kuuluvat vain tavallisten ihmisten elämään. Narsisti ajattelee olevansa lain yläpuolella, joten hänen ei tarvitse nähdä vaivaa rikosten suunnitteluun tai niihin valmistautumiseen. Siten jos rikos on suurisuuntaisen näyttävä, mutta idioottimainen, on melko todennäköistä, että tekijä on narsisti.
- Idealisointi ja mitätöinti sykli. Narsistin hankkiessa narsistisia lähteitä hän idealisoi ja yliarvostaa ihmisiä. Hän on hurmaava, avulias, charmikas, tukee ja auttaa, on ystävällinen, vaatimaton, jne. Kun narsisti on saanut ihmiset liitettyä narsistiseen piiriinsä, hän alkaa vaatimaan heiltä narsismiin liittyviä palveluksia, mukautumista ja toimintaa. Vähitellen narsistin hurmaava ja ystävällinen naamio alkaa yhä enemmän pudota, ja narsistin groteski todellinen luonne paljastuu. Narsistin sosiaalisen piirin ihmiset menettävät illuusionsa, ja alkavat inhota, välttää, vihata, vastustaa jne. narsistia. Narsisti ei enää saa riittävästi narsistista lähdettä. Narsisti alkaa väheksyä, vähätellä, mitätöidä ja minimoida sosiaalisen piirinsä ihmisiä. Tämä käynnistää prosessin, jonka seurauksena narsisti jossain vaiheessa hylkää sosiaalisen piirinsä ihmiset ja aloittaa uusien narsististen lähteiden etsimisen, jolloin sykli käynnistyy alusta. Narsisti hylkää ystävänsä tai kumppaninsa tuntematta kaipuuta, masennusta ja surua tai hän tuntee niitä vain vähän. Hän voi käyttää hylkäämisessä passiivisuudesta aktiivisuuteen -defenssiä. Se tarkoittaa sitä, että kun yhä enemmän alkaa näyttää siltä, että muut ihmiset jossain vaiheessa jättävät narsistin, narsisti jättää muut ihmiset ennenkuin he ehtivät jättää narsistin. Tällöin narsistilla säilyy tunne siitä, että hän hallitsee ja määrää tilannetta ja muut ihmiset ovat narsistin jättämisen uhreja ("Sinä et voi erottaa minua, minä eroan!"; koska henkilö pelkää jäävänsä uhriksi, hän päättää oman uhriutumisensa ajankohdan ja muodon. Henkilö voi myös kontrolloida tällä defenssillä passiivisuuteen yhdistyneitä epävarmuuden tunteitaan ryhtymällä johonkin päättäväiseen, ritualistiseen tai epävarmuuden tunnetta muulla tavalla lieventävään toimintaan). Narsisti kuitenkin säilyttää mielessään kartan vanhoista suhteistaan, ja jos häneltä tulevaisuudessa käyvät narsistiset lähteet vähiin, hän voi palata takaisin yrittämään lämmittää vanhoja suhteita uudelleen. Narsisti voi samalla periaatteella hylätä yhtäkkiä mitä tahansa elämänsä alueita, työpaikan ja nousujohteisen uran, elämäntyönsä, harrastuksensa, asuinpaikkansa, poliittisen ideologiansa, uskonnollisen vakaumuksensa, jne. Niiden sisältö ei usein merkitse narsistille mitään tai vain vähän, ne ovat lähinnä välineitä narsististen lähteiden hankkimisessa. Narsisti voi vaihtaa niitä samalla tavalla kuin muut ihmiset vaihtavat vaatteita. Narsisti voi myös eläytyä toimiinsa niin, että niiden kohteet tuntuvat hänestä merkittäviltä, todellisilta ja intensiivisiltä narsistisen minän jatkeilta ja ulokkeilta, mutta vain niin kauan kuin niistä saa narsistisia lähteitä, vain niin kauan kunnes on aika vaihtaa roolia.
Koska narsistin mielen tasapaino on riippuvainen muista ihmisistä, hän pyrkii usein luomaan jonkin suhteellisen kestävän ja ennustettavan narsistisen "tilan", josta hän saa ennustettavasti ja säännöllisesti narsistisia lähteitä, ja joka helpottaa uusien narsististen lähteiden löytämistä ja jalostamista. Narsistit ovat usein psykopaattien tavoin taitavia havaitsemaan, manipuloimaan ja hyväksikäyttämään ihmisten erilaisia psykologisia heikkouksia. Narsistinen tila voi olla narsistin ystäväpiiri, perhe ja suku, medianäkyvyys, jokin abstrakti tieteen alue tai ammattiala, kirjallisuudenala, maantieteellinen alue (mitä tahansa kotipaikkakunnasta koko maailman laajuiseen alueeseen), jne. Narsisti tuntee alueensa ja sen tietyt kanavat, toimintamallit, säännöt, toimijat, potentiaalin, sosiaaliset suhteet, jne. Paradoksaalisesti narsisti, joka pyrkii elämässään jatkuvaan ylöspäin suuntautuvaan muutokseen, joutuu jatkuvasti rakentamaan turvallisuutta ja ennustettavuutta luovaa mahdollisimman pysyvää rakennetta elämäänsä.
***
Narsistien muita ominaisuuksia:
Narsistit tuntevat pelkoa, stressiä, myötätuntoa ja syyllisyyttä vähemmän kuin tavalliset ihmiset keskimäärin, mutta enemmän kuin psykopaatit keskimäärin. Narsisti on impulsiivinen, kärsimätön, rauhaton ja helposti pitkästyvä työssään ja vapaa-ajallaan. Narsisti etsii ja järjestää elämäänsä jännitystä ja stimuloivia tapahtumia. Narsisti saattaa hurjastella ihmissuhteissaan, auton ajamisella, huumeidenkäytöllä, uhkapelaamisella, jne. Toimiessaan toimitusjohtajana narsisti saattaa tehdä jonkin yritystä vaikeasti vahingoittavan toimenpiteen vain nähdäkseen mitä tapahtuu ja kokeakseen taloudellisen katastrofin jännityksen. Koska narsisti kuvittelee tietävänsä ja osaavansa kaiken, hän on yleensä huono oppimaan ja ottamaan opikseen omista ja muiden kokemuksista tai virheistä. Narsistille vain voitto merkitsee jotakin, joten vallitsevan tilanteen ylläpitäminen on hyödytöntä narsistin paisutellun minän ylläpitämisessä. Siksi narsisti käyttää usein hyökkääviä ja riskialttiita strategioita tavoitteidensa saavuttamiseen. Narsistien luonne on lähestymisorientoitunut, ja he välittävät enemmän hyvän asian tai tuloksen saavuttamisesta, kuin huonon asian välttämisestä. Kun narsistit on kokeissa laitettu pelaamaan uhkapelejä, he menettävät rahaa muita ihmisiä enemmän, koska he keskittyvät lyhytnäköisesti voittoon ja fantasioihin menestyksestään ja suuruudestaan, ja jättävät emotionaalisen ja rationaalisen riskienhallinnan ja hyöty-haitta arvioinnin suorittamatta. Vaikka narsisti olisi menettänyt uhkapelissä lukuisia kertoja suhteellisen paljon rahaa, ja pelin kulku ja negatiiviset tuotto-odotukset ovat selvillä, narsisti odottaa silti tulevaisuudessa voittoja. Narsistit muistavat menneisyydestään valikoivasti ja korostuneesti voittoja, menestyksiä ja onnistumisia, jolloin he eivät ota opikseen omista tappioistaan ja epäonnistumisistaan. Narsistit ovat myös kognitiivis-emotionaalisesti estyneitä käsittelemään itseensä tai suorituksiinsa liittyvää negatiivista informaatiota. Jos heitä esim. pyydetään miettimään syitä siihen miksi heidän kumppaninsa ei pidä heistä, narsistit ovat niin tyrmistyneitä ajatuksesta, että he eivät usein pysty keksimään yhtään syytä, tai jos he keksivät, niitä on vain vähän, ne syntyvät työläästi ja ne ovat minimaalisia tai merkityksettömiä.
Narsistit ovat voimakkaasti yksilöllisyyttä korostavia ja he eivät välitä juurikaan yhteisöllisistä tai kollektiivisista suhteista, ellei niistä saa narsistisia lähteitä.
Huolimatta narsistien paisutellusta minäkuvasta, kokeissa heidän on osoitettu usein vahingoittavan tai vaikeuttavan suoritustaan sitä edeltävillä tai sen aikaisilla toimilla. Narsistit esimerkiksi kuuntelevat usein häiritsevää musiikkia tehtävän aikana, vaikka on tehty selväksi, että musiikin kuuntelu huonontaa kokeen tuloksia. Näin narsistit saavat tekosyyn mahdollisille huonoille tuloksilleen; he voivat selittää huonon tuloksen johtuneen musiikin kuuntelusta, ei siitä, että he ovat huonoja. Tämä osoittaa (samoin kuin tietysti pakonomainen ja täydellisyyttä vaativa paisuteltu ego itsessään), että implisiittisellä ja emotionaalisella tasolla narsistit pelkäävät häviötä ja ovat haavoittuvaisia sen suhteen. Sama näkyy myös implisiittisen ja nopean emotionaalis-kognitiivisen prosessoinnin kokeissa. Kun narsisteille näytettiin lyhytkestoisia alitajuntaisia (joita henkilö ei siis tajua tietoisesti) tappioon ja häviöön liittyviä sanoja, heidän mieleensä tuli normaalia enemmän mitättömyyteen, arvottomuuteen ja surkeuteen liittyviä, ja emotionaalisesti latautuneita sanoja. Narsistit ovat ylivalppaita häviön ja tappion suhteen ja kokevat emotionaalisella tasolla suurta häpeää niistä. Automaattista, alitajuntaista ja nopeaa häpeäntäyteistä emotionaalis-kognitiivista prosessointia seuraa tietoinen kompensointi, jolloin narsisti pyrkii paisuttelemaan itseään ja kykyjään. Narsismi on siis pohjimmiltaan häviöön ja tappioon liittyvää pelkoa, syyllisyyttä ja häpeää, ja sen ylikompensointia mahtipontisuudella, ylimielisellä ylpeydellä ja aggressiivisuudella. Narsistit eivät tunne surua tai masennusta tappion jälkeen. Tätä täydentää se, että implisiittisellä, alitajuntaisella ja nopealla emotionaalis-kognitiivisella tasolla narsistit näkevät muut ihmiset parempina kuin he ovat. Tätä narsisti kompensoi tietoisesti ja emotionaalisesti väheksymällä, vähättelemällä, mitätöimällä ja halveksumalla muita ihmisiä.
Narsistit panostavat enemmän tehtäviin, jotka voivat osoittaa heidän ylivoimaisuuttaan tai parantaa heidän itsetuntoaan; narsistit ovat motivoituneempia ja sitkeämpiä sellaisissa tehtävissä. Narsistit suoriutuvat paremmin haastavista kuin haasteettomista tehtävistä. Narsistit pyrkivät usein johtajattomissa ryhmissä johtajan paikalle. Ihmiset pitävät narsisteja ensivaikutelman perusteella sopivina johtajiksi, mutta kun he oppivat tuntemaan narsistin paremmin heidän näkemyksensä muuttuu päinvastaiseksi. Ihmiset pitävät narsisteja johtajina vihamielisinä, röyhkeinä, ja tyhjän kehuskelijoina. Usein ihmiset pitävät narsisteja vastenmielisinä ihmisinä oppiessaan tuntemaan heidät. Narsistien esimiehet pitävät narsistien johtajantaitoja huonoina ja raportoivat, että narsistit ryhtyvät usein negatiivisiin normaalista poikkeaviin toimiin tehtävissään.
Narsistit voivat kahdenvälisissä suhteissa kommunikoida ja olla sosiaalisesti vuorovaikutuksessa monella tavalla, mutta eräs tyypillinen tapa on kaksoissidos -kommunikointi. Narsisti pyrkii varmistamaan tällä vuorovaikutustavalla dominoivan asemansa, voittonsa, moraalisen "ylemmyytensä" jne. suhteessa toiseen henkilöön, riippumatta siitä mitä toinen tekee tai on tekemättä. Narsisti pyrkii varmistamaan, että toinen ei voi koskaan toimia oikein tai hyvin ja narsisti ei voi koskaan toimia väärin tai huonosti. Narsisti pyrkii nujertamaan ja mitätöimään toisen henkilön, ja saattamaan hänet niin kaoottiseen ja avuttomaan tilaan, että hän näkee narsistin ainoana luotettavana, turvallisena ja ohjaavana elementtinä elämässään:
a) Narsisti pyytää ja vaatii rakkauden osoituksia kumppaniltaan, ja kun hän saa niitä, narsisti torjuu, mitätöi tai häpäisee ne. Narsisti voi puhua esim. läheisyyden kaipuusta, ja sitten syyttää kumppaniaan väärästä ja ärsyttävästä lähentelystä.
b) Narsisti nostaa toisen henkilön jalustalle tiettyjen positiivisten ominaisuuksien suhteen. Myöhemmin narsisti käyttää samoja ominaisuuksia osoituksena toisen heikkoudesta ja viallisuudesta.
c) Narsisti vannoo kumppanilleen rakkautta ja ihailua. Samalla hän kertoo millä tavoin kumppani on niin huono, että kukaan ei voi häntä sietää.
d) Narsisti pettää ja mitätöi kumppania, joka loukkaantuu ja on yksinäinen. Narsisti perustelee pettämistään sillä, että kumppani on torjuva ja tylsä.
e) Narsisti valehtelee, ja kun puoliso ei usko narsistia, narsisti syyttää puolisoaan luottamuksen puutteesta.
f) Narsisti vannoo sanoissaan rakkautta, mutta teot osoittavat päinvastaista.
g) Narsisti syyllistää syyllisyyden vallassa olevaa ihmistä siitä, että hän ei todellisuudessa tunne tai myönnä syyllisyyttä vaan teeskentelee.
h) Narsisti syyllistää toista ihmistä omista teoistaan. Kun toinen ei halua myöntää syyllisyyttään sellaiseen, narsisti syyttää häntä täydelliseksi, joka ei koskaan tee mitään väärin.
i) Narsisti loukkaa toista mitätöivällä kommentilla. Kun kohde loukkaantuu, narsisti syyttää häntä huumorintajuttomaksi. "Sehän oli vain vitsi".
j) Jos kumppani kysyy narsistin menoista, narsisti syyttää häntä mustasukkaisuudesta. Jos kumppani ei kysy, narsisti syyttää häntä piittaamattomuudesta ja kylmyydestä.
***
Psykiatrien arkistoista; Keijo, narsisti:
"Keijo ryntäsi ulos esimiehensä toimistosta raivoissaan siitä, että hän häilyi potkujen rajamailla. Hän vastusti itsepäisesti vaatimusta käydä psykiatrin vastaanotolla, väittäen, että ongelma oli yhtiössä, ei hänessä.
Välitön syy vaatimukseen käydä psykiatrilla oli hänen kireät välinsä esimiehiinsä ja alaisiinsa toimistossa. Vaikka hänen suosituskirjeensä oli erinomainen, Keijolla oli tapana kehittää uusia toimintamalleja, jotka vaikuttivat standardirutiineihin ilman myötätuntoa niitä kohtaan, joita ne koskettivat. Hän odotti kaikkien noudattavan automaattisesti hänen oikkujaan ja mielenjohteitaan. Joskus hänen uudet ajatuksensa toimivat, joskus eivät. Siitä riippumatta henkilökunta inhosi jokaista Keijon sälyttämää uutta taakkaa heidän ajalleen ja työnkuvaukselleen. Kun uudet toimintamallit paransivat työntekoa, Keijo antoi vain pintapuolista tunnustusta muiden työntekijöiden panostuksille.
Pahempaa oli se, että Keijo ei koskaan luopunut mistään ideastaan. Hän oli varma, että ne olivat ylivoimaisia vanhoihin tapoihin nähden ja ne toimisivat jos henkilökunta "ottaisi pään pois p.rseestään riittävän pitkäksi aikaa nähdäkseen laajemman kokonaisuuden ja sopeutuisi parempiin menetelmiin." "En tiedä miksi keksintöjeni suuruusluokka ei ole kaikille ilmiselvää", hänen on kuultu sanoneen. Kun häneltä kysytään millainen hän ajattelee olevansa viiden vuoden sisällä, Keijo kommentoi, "Uskon vakaasti positiivisen ajattelun voimaan. Suurimmalta osin vanhat tavat estävät meitä saavuttamasta tavoitteitamme. Kaikkialla minne olen mennyt, olen keksinyt uusia tapoja ja uusia tehokkaita menetelmiä, jotkut niistä ovat hämmästyttäviä. Voin vain kuvitella, että viidessä vuodessa olen satumaisen menestynyt. Se on kohtaloni."
Itse asiassa Keijo on työnnetty ulos muista yhtiöistä, koska hän on tehnyt elämän muille vaikeaksi samalla tavalla kuin hän luo ongelmia tällä hetkellä. "Muut", hän väittää kovaan ääneen, "eivät joko tunnusta kykyjäni, tai ovat kateellisia tunnustaessaan ne." Toimistohenkilökuntaan liittyvien ongelmien Keijo sanoi johtuvan myöskin kateellisuudesta. "He haluavat erottaa minut, jotta en saisi kyvyilläni kaikkia muita näyttämään huonolta verrattuna minuun. Itseasiassa luulen, että jotkut heistä sabotoivat tahallaan minua." Sama koskee nähtävästi myös hänen esimiehiään.
Keijo puhui "ääliöistä", joiden kanssa hän joutui työskentelemään, ja siitä miten heidän kyvyttömyytensä ja osaamattomuutensa viivästytti jatkuvasti hänen projektiensa suorittamista ja hänen uusimpien ideoidensa käyttöönottoa. Koska hän oli koko ikänsä joutunut olemaan itseään huonompien kanssa, hän oli iloinen siitä, että psykiatri hoiti häntä, koska lääkärillä on paremmat mahdollisuudet ymmärtää häntä ja olla myötätuntoinen hänen ahdinkoaan kohtaan. Kun häneltä kysyttiin keihin ihmisiin hän tunsi yhteenkuuluvuutta, hän mainitsi Einsteinin ja Salkin, jotka olivat kärsineet jalosti sen takia, että he olivat edellä aikaansa, samalla tavalla kuin hän.
Keijo on leskeksi jääneen äidin ainoa lapsi, hänen "ilonsa ja ylpeytensä". Äiti on puhunut Keijolle aina siitä, että hän tekee jotain todella merkittävää. Ajatellessaan aina muiden etua, Keijo selittää, hän asuu äidin asunnon viereisessä asunnossa, jotta äiti ei tunne oloaan niin yksinäiseksi. Järjestely on ideaali: Keijo ei maksa lainkaan vuokraa, ja äiti pesee kaikki pyykit ja laittaa ateriat, ja Keijolla on niin paljon yksityisyyttä kuin hän haluaa. Itseasiassa Keijo odottaa samanlaista kohtelua kaikilta ihmisiltä."
***
Ps. Tekstissä narsisti on aina mies, mutta narsisti voi ihan yhtä hyvin olla nainen
Laaja-alaisia suuruuskuvitelmia, jotka ilmenevät ajattelussa, fantasioissa ja toiminnassa, ihailun tarve ja empatian puute. Nämä alkavat varhaisessa aikuisuudessa ja ilmenevät erilaisissa konteksteissa. Narsismi -diagnoosiin vaaditaan viisi tai useampia seuraavista määritelmistä:
1. Hänellä on liioiteltuja kuvitelmia tärkeydestään (esim. liioittelee saavutuksiaan ja kykyjään, odottaa että häntä pidetään ylivoimaisena ilman sitä vastaavia saavutuksia)
2. Keskittyy fantasioihin valtavasta menestyksestä, vallasta, älykkyydestä, kauneudesta/komeudesta tai ideaalista rakkaudesta.
3. Uskoo, että hän on erityinen ja ainutlaatuinen. Häntä voivat ymmärtää vain toiset erityiset ja ainutlaatuiset korkean statuksen henkilöt. Hänen sosiaaliseen piiriinsä tulisi kuulua vain erityisiä ja ainutlaatuisia korkean statuksen henkilöitä tai instituutioita.
4. Vaatii muilta liiallista ihailua.
5. Uskoo olevansa oikeutettu erityiskohteluun; toisin sanoen hänellä on kohtuuttomia odotuksia poikkeuksellisen suosivasta kohtelusta tai automaattisesta myöntymisestä hänen vaatimuksiinsa tai odotuksiinsa.
6. Hän on sosiaalisissa suhteissaan hyväksikäyttävä; toisin sanoen hän käyttää muita hyväkseen saavuttaakseen omat tavoitteensa.
7. Häneltä puuttuu empatia; toisin sanoen hän on haluton tai kyvytön ottamaan huomioon muiden ihmisten tunteita tai tarpeita.
8. Hän on usein kateellinen muita kohtaan ja uskoo muiden olevan kateellisia häntä kohtaan.
9. Hän on röyhkeä, ylimielinen ja kopea käytöksessään ja asenteissaan.
***
Narsistin elämää hallitsee narsististen lähteiden etsintä, hankkiminen, jalostaminen ja ylläpitäminen. Narsistin itsetunto ja itsetunnon säätely ovat riippuvaisia narsistisista lähteistä. Narsistiset lähteet jakautuvat toissijaisiin ja ensisijaisiin narsistisiin lähteisiin. Toissijaisten narsististen lähteiden, eli narsistin sosiaalisen piirin ihmisten (perhe, työyhteisö, yhteisö, seurakunta, organisaatio, media ja yleensäkin ihmiset kaikissa muodoissaan) tehtävänä on tuottaa narsistille ensisijaisia narsistisia lähteitä; ihailua, arvostusta, huomiota, kuuluisuutta, palvontaa, korkeaa statusta, rahaa, valtaa, narsistin mielijohteiden ja tavoitteiden mukaista palvelusta, idealisoitua rakkautta, idealisoitu perhe, arvostettuja tavaroita, jne. Narsistin sosiaalisen piirin ihmisten tehtävänä on säädellä ja pitää yllä ensisijaisten narsististen lähteiden virtausta narsistille. Narsisti näkee ihmiset kolmiulotteisina pahvikuvina tai koneina, joiden tehtävänä on palvella narsistia, ja jotka ovat narsistin mielen osia tai jatkeita. Jos ihmiset eivät toimi niinkuin narsisti haluaa, hän on yllättynyt, loukkaantunut ja suuttunut, koska ihmisten "toimintahäiriö" uhkaa narsistin mielen tasapainoa ja järjestystä. Narsistin riippuvuus narsistisista lähteistä muistuttaa huumeriippuvuutta. Jos narsisti ei saa riittävästi narsistisia lähteitä, hän masentuu ja ahdistuu; ei pysty tuntemaan mielihyvää; kokee itsensä arvottomaksi, kyvyttömäksi, merkityksettömäksi ja huonoksi; pyörittelee mielessään ajatuksia itsemurhasta; vetäytyy pois ihmisten parista ja sulkeutuu fantasioihin suuruudesta ja kuuluisuudesta; tulee paranoidiksi muiden ihmisten suhteen; tms. Narsistin oma superego rankaisee, haukkuu, halventaa ja mitätöi narsistia ankarasti. Saadessaan riittävän korkealaatuisia narsistisia lähteitä riittävästi narsisti tuntee itsensä suurenmoiseksi, mahtavaksi, mahtipontiseksi, hyvinvoivaksi, parhaaksi tai parhaiden joukkoon kuuluvaksi, kaikkivoivaksi, kaikkitietäväksi, kaikkiallaolevaksi, etuoikeutetuksi ja usein hypomaaniseksi. Kuitenkin narsistin elämässä negatiiviset tunteet ovat hallitsevampia kuin positiiviset tunteet, ja suhteellisen lyhyet positiivisten tunteiden jaksot ovat useimmiten negatiivisten tunteiden värittämiä tai katkomia. Narsisti ei kykene tuntemaan rakkautta ja empatiaa, mutta osaa havaintojensa ja kokemustensa perusteella muodostaa niistä kognitiivis-rationaalisen teorian, ja jäljitellä tai näytellä niitä. Narsisti näkee muiden osoittaman rakkauden manipulointina, epärehellisyytenä, teeskentelynä ja uhkana. Narsisti vaihtelevassa määrin vihaa ja inhoaa rakkautta. Rakkaus on narsistille uhka, koska hän pelkää, että rakkautta osoittava henkilö pystyy vangitsemaan hänet valtaansa ja hyväksikäyttämään häntä; näkemään narsistin herkästi haavoittuvan, surkeassa kunnossa olevan ja mitättömän sisimmän, todellisen minän; ja rajoittamaan narsistin mahdollisuuksia hankkia narsistisia lähteitä.
Narsistin liioitellun, valheellisen ja hänen elämäänsä hallitsevan ulkoisen minän ja vähäpätöisen todellisen minän välille syntyy kuilu. Narsistin on täytettävä kuilua narsistisilla lähteillä. Koska narsistiset lähteet eivät koskaan ole riittäviä täyttämään kuilua, narsisti joutuu käyttämään psykologisia defenssejä, mm:
- Fantasioita ja maagista ajattelua. Narsisti ajattelee itsellään, tekemisillään ja ajattelullaan olevan niin merkittävää ja suurta vaikutusta, että ne muistuttavat maagisia voimia. Narsisti saattaa esimerkiksi ajatella, että pelkästään hänen läsnäolonsa tai ajattelunsa sai jonkin asian tapahtumaan maagisesti oikein ja hyvällä tavalla.
- Alloplastinen defenssi. Kaikki narsistille tapahtuva negatiivinen ja huono on muiden ihmisten tai ulkoisten tekijöiden syytä. Kaikki muille ihmisille tapahtuva negatiivinen ja huono on heidän omien puutteellisten kykyjensä, taitojensa, tietojensa, jne. syytä. Kaikki narsistille tapahtuva positiivinen ja hyvä on hänen omaa ansiotaan; hänen ylivoimaisen älykkyytensä, vahvuutensa, kykyjensä, rohkeutensa, taitojensa ja tietojensa ansiota. Kaikki muille tapahtuva positiivinen ja hyvä johtuu sattumasta, hyvästä onnesta, suotuisista olosuhteista, suhteilla järjestetyistä erityiseduista tms.
Tähän liittyy usein se, että narsisti on avoimen vahingoniloinen ja halveksiva selän takana tai kasvotusten kun toiset ihmiset epäonnistuvat, häviävät, kohtaavat vaikeuksia tms.
- Minimointi tai kieltäminen. Narsisti minimoi tai saattaa kokonaan kieltää jonkin negatiivisen ja huonon asian tapahtuneen itselleen tai jonkin hyvän ja positiivisen asian tapahtuneen muille ihmisille, erityisesti sosiaalisessa piirissään oleville tai niille joiden kanssa narsisti kokee olevansa kilpailutilanteessa.
- Dissosiaatio. Narsisti erottaa todellisen vajavaisen minänsä, ja valheellisen ja liioitellun minänsä niin tehokkaasti toisistaan, että narsisti on vain hämärästi ja ajoittain tietoinen todellisesta minästään. Tämä erottelu ei kuitenkaan ole niin suurta kuin henkilöillä, joilla on dissosiatiivinen identiteettihäiriö (Samalla henkilöllä on kaksi tai useampi erillinen persoona, jotka eivät tunne toisiaan, tunteminen on yksisuuntaista tai jossain tapauksissa molemminpuolista, tai persoonat tuntevat toisensa vaillinaisesti. Usein dissosiatiivinen persoona on monimutkainen sekoitus edellisistä). Lisäksi narsistin persoonat ovat sosio-temporaalisesti eriytyneitä. Tämä tarkoittaa sitä, että kun narsisti vaihtaa sosiaalista kontekstia, hän vaihtaa persoonaansa vastaamaan uutta sosiaalista kontekstia ja hylkää vanhan, edelliseen sosiaaliseen kontekstiin muokatun persoonan. Narsisti vaihtaa tarvittaessa persoonallisuuksia kuin kameleontti väriään. Jos esim. narsisti on vanhan persoonallisuuden aikana (hänen työskennellessään uutistenlukijana) tehnyt jonkun rikoksen ja häntä syytetään siitä uuden persoonallisuuden aikana (hänen työskennellessään lehtitoimittajana uudella paikkakunnalla, uuden puolison kanssa ja uuden sosiaalisen piirin joukossa), hän kokee, että joku muu, häneen itseensä kuulumaton, kuollut ja haudattu, tai syväjäädytetty henkilö tai persoona on tehnyt sen. Narsisti kokee olevansa syytön ja että häntä syytetään aiheettomasti. Osin tämän takia narsisti voi olla erittäin vakuuttava puolusteluissaan. Jos uuden persoonan sosiaalisesta piiristä saatavat narsistiset lähteet alkavat heikentyä ja/tai vanhan syväjäädytetyn persoonan kautta avautuu mahdollisuuksia parempiin narsistisiin lähteisiin, narsisti voi herättää vanhan persoonan uudelleen henkiin.
Projektio ja Projektiivinen identifikaatio. Projektiossa narsisti havaitsee itsessään jonkin huonon, epätoivottavan tai epämiellyttävän ominaisuuden ja projisoi sen mielessään joidenkin muiden ihmisten ominaisuuksiksi ja ehkä syyttää heitä siitä. Projektiivisessa identifikaatiossa narsisti havaitsee itsessään jonkin huonon, epätoivottavan tai epämiellyttävän ominaisuuden, ja projisoi sen muihin ihmisiin omalla käytöksellään niin, että muilla ihmisillä ei ole juuri muuta mahdollisuutta kuin käyttäytyä narsistin projisoimalla tavalla. Esim. narsisti havaitsee, että hän on halpamainen ja kostonhimoinen. Narsisti projisoi sen muihin ihmisiin käyttäytymällä pitkään niin ärsyttävästi, ja riitaa kylväen ja haastaen, että hän saa muut ihmiset provosoitua tekemään halpamaisia ja kostonhimoisia asioita. Sen jälkeen narsisti syyttää muita ihmisiä halpamaisuudesta ja kostonhimoisuudesta. Tällä tavoin narsisti kääntää valheellisissa kuvitelmissaan alkuperäisen tilanteen ylösalaisin; hän on parempi ihminen, jolla on korkea moraali, ja muut ihmiset ovat huonompia ja pahoja, ja heillä on huono moraali.
Puutteiden kompensaatio. Jos narsistin sosiaalisen piirin joku henkilö on liian ylivoimainen suhteessa narsistiin, eivätkä narsistin muut defenssit auta, narsisti karkottaa hänet sosiaalisesta piiristään ilman näkyvää syytä.
Jakaminen hyviin ja pahoihin. Narsisti jakaa ihmiset usein jyrkästi hyviin ja pahoihin sen mukaan kuinka paljon heistä on hyötyä hänen valheellisen minänsä ylläpitämisessä. Tämä voi vaihdella myös temporaalisesti. Narsistille tämän päivän enkeli voi olla huomisen paholainen. Narsisti ei näe, että ihmiset ovat kokonaisuuksia, joissa on sekä hyviä että huonoja puolia, ja harmaan eri sävyjen alueita. Narsistin jakamis-defenssin voi usein havaita siitä, että narsisti suhtautuu hurmaavan ylistävästi johonkin henkilöön, jota hän tavoittelee narsistiseksi lähteeksi, vaikka tapaa hänet ensimmäistä kertaa, eikä tunne häntä ollenkaan.
Deanimaatio. Kun narsisti ei näe ihmisiä ihmisinä, vaan automaattisesti toimivina kolmiulotteisina pahvikuvina, jotka toteuttavat narsistin haluja, se luo narsistille illuusion siitä, että hän voi luottaa ihmisiin ja ihmisten toimintaan, ja käyttää heitä hyväkseen hyvillä mielin. Esim. eräs psykoanalyysissä käynyt mies kertoi, että hän ei pitänyt psykiatrin näkemisestä toimiston ulkopuolella, koska se sai psykiatrin näyttämään liikaa oikealta ihmiseltä, joka tarkoitti hänelle arvaamatonta käytöstä ja vaatimuksia. Mies halusi nähdä psykiatrin "enemmänkin tohtorimaisena, ei todellisena ihmisenä, jolla on elämä."
- Hypervalppaus, johon yhdistyy viittaavia ideoita ja paranoiaa. Koska narsistin liioiteltu kaikkivoipa minä on valheellinen ja hauras, se ei kestä muiden ihmisten pienintäkään rakentavaa kritiikkiä; poikkipuolista sanaa; oma-aloitteisuutta; sitä, että muilla on hauskaa ilman narsistia; sitä, että muut ihmiset kuluttavat narsistille "omistettua" aikaa muuhun kuin narsistisina lähteinä toimimiseen (esim. narsisti on katkera, kateellinen ja vihainen pienille lapsilleen, koska he kuluttavat äidin aikaa ja energiaa, ja se on poissa siitä ajasta, joka vaimon pitäisi omistaa narsistin palvomiselle); sitä, että muut elävät omaa elämäänsä narsistista välittämättä ja narsistista huolimatta; sitä, että muiden narsistiin liittyvät kommentit ja sanat ovat liian neutraaleja (eivät tarpeeksi ylistäviä); jne. Narsisti on hypervalpas tällaisten "rikkomusten" suhteen. Narsisti saa niiden takia usein toistuvia raivokohtauksia, jotka voivat joskus yltyä väkivallaksi. Narsisti on aggressiivinen; hän on ärtynyt, kateellinen ja katkera; narsisti haukkuu usein läheisiään, 'ystäviään' ja alaisiaan julmasti; narsisti on kilpailuhenkinen; narsisti on kostonhimoinen ja halpamainen; narsisti loukkaantuu helposti verisesti; narsisti uhkailee ja kiristää; jne. Jos narsisti on yhden päivän rakastettava vaimonsa/naisystävänsä kanssa, hän ottaa sen usein korkojen kanssa takaisin olemalla poissa viikon tai halventamalla naista useita päiviä. Tämä suojelee narsistia liialta läheisyydeltä, jota hän pelkää, ja painaa naisen itsetuntoa alas, jolloin narsisti voi helpommin hallita ja kontrolloida naista. Narsisti on oikukas, äkkipikainen ja arvaamaton, jolloin narsistin kumppanin on vaikea ennustaa milloin on odotettavissa hyvää tai huonoa. Kaikki tämä aiheuttaa narsistin kumppanille usein vaihtelevanasteisen jälkitraumaattisen stressioireyhtymän, masennusta, pelkotiloja, ja voimattomuuden ja avuttomuuden tunteita. Koska narsisti ei pysty tai halua tuntea empatiaa, hän ei välitä siitä kuinka paljon muut kärsivät tai stressaantuvat (narsisti ei joko pysty tuntemaan empatiaa tai tuntee sitä suhteellisen vähän; vähäinen empatiantunne on halutessaan helppo pyyhkiä pois mielestä). Elämä narsistin kanssa on jyrkkää vuoristorataa tunnetiloista toiseen, ylhäältä alas ja ylös ja pohjalle jne. Narsistit voivat muodostaa pitkäkestoisia ja onnistuneita parisuhteita, mutta ne syntyvät useimmiten toisten narsistien, tai masokististen tai kaltoin kohtelun suhteen suhteellisen välinpitämättömien, narsistia palvovien ja palvelevien käänteisten narsistien kanssa. Pitkäkestoisen ja onnistuneen suhteen syntymistä narsistin kanssa voi helpottaa se, että narsistia on suhteellisen helppoa manipuloida säätelemällä ja asettamalla ehtoja narsistin huumeen, narsistisen lähteen saannille.
Narsisti ei koe tarpeelliseksi noudattaa yleisiä sääntöjä tai normeja. Hän vähättelee niitä, etuilee jonoissa, kavaltaa rahaa, ajaa ylinopeutta, tekee petoksia, varastaa, vetää välistä, pahoinpitelee, manipuloi, jne. Narsisti on elitistinen ja snobi. Narsistin täytyy väheksyä ja aliarvioida muita, suhtautua ihmisiin alentuvasti ja pitää heitä vain oman egonsa jatkeina ja pönkittäjinä, jotta hänen oma egonsa voi nousta mahdollisimman korkealle muiden yläpuolelle.
Narsistin hypervalppaus ja kaikkivoipaiset kuvitelmat voivat yhdistyä siten, että hänelle syntyy viittaavia ideoita ja paranoidisuutta. Narsisti alkaa epäillä ja kuvitella, että TV:ssä, radiossa ja lehdissä viitataan häneen, puhutaan hänestä, mahdollisesti kritisoidaan tai ylistetään häntä. Narsisti alkaa epäillä, että työpaikalla häntä vastaan on muodostettu jonkinlainen salaliitto. Tämä ei vaikuta narsistista epäloogiselta, koska hän tulkitsee myös monet neutraalit tai ystävälliset sanat ja toimet hänen koko 'kaikkivoipaisuutensa' kyseenalaistaviksi aggressiivisiksi hyökkäyksiksi. Narsistin paranoia päätyy rakentamaan narsistin merkittävyyttä; narsisti fantasioi siitä, että vain hänen kaltaisensa poikkeuksellisen tärkeän henkilön nujertamiseksi muodostetaan tällaisia salaliittoja ja uhkia. Narsistia haittaavat vain yksityiset narsistiset loukkaukset, ja tuntemattomuus, huonous, mitättömyys ja merkityksettömyys yleisesti; kaikki julkisuus, kuuluisuus ja maine on narsistin mielestä hyvää. Jos narsisti ei saa positiivista mainetta, julkisuutta, kuuluisuutta ja sankaruutta, hänelle kelpaa ihan hyvin negatiivinen julkisuus, kuuluisuus ja pahamaineisuus. Ehkä juuri tämä kuvitteellisten salaliittojen, uhkien, narsistia vastaan muodostettujen laajojen toimien tms. kierrättäminen narsistisiksi lähteiksi, hyviksi asioiksi, estää narsistia vajoamasta täyteen paranoiaan. Narsistin paranoiat ovat lievempiä kuin paranoidin henkilön paranoiat, ja narsisti pystyy paremmin testaamaan todellisuutta paranoidisten ajatustensa suhteen.
Kaikesta huolimatta narsisti ei ole samalla tavalla intentionaalisesti ja suunnitelmallisesti paha kuin psykopaatti. Narsisti on myös psykopaattia harvemmin ammattirikollinen. Narsisti on paha enemmänkin valmistautumattomasti ja puolihuolimattomasti tilanteiden mukaan. Jos narsisti tekee rikoksia, ne ovat usein läpinäkyvästi, tökerösti ja huolimattomasti tehtyjä. Narsistin kaikkivoipaisuuskuvitelmiin kuuluu uskomus siitä, että narsisti on enemmän tai vähemmän immuuni lainvalvonnalle ja poliisitoimille, ne kuuluvat vain tavallisten ihmisten elämään. Narsisti ajattelee olevansa lain yläpuolella, joten hänen ei tarvitse nähdä vaivaa rikosten suunnitteluun tai niihin valmistautumiseen. Siten jos rikos on suurisuuntaisen näyttävä, mutta idioottimainen, on melko todennäköistä, että tekijä on narsisti.
- Idealisointi ja mitätöinti sykli. Narsistin hankkiessa narsistisia lähteitä hän idealisoi ja yliarvostaa ihmisiä. Hän on hurmaava, avulias, charmikas, tukee ja auttaa, on ystävällinen, vaatimaton, jne. Kun narsisti on saanut ihmiset liitettyä narsistiseen piiriinsä, hän alkaa vaatimaan heiltä narsismiin liittyviä palveluksia, mukautumista ja toimintaa. Vähitellen narsistin hurmaava ja ystävällinen naamio alkaa yhä enemmän pudota, ja narsistin groteski todellinen luonne paljastuu. Narsistin sosiaalisen piirin ihmiset menettävät illuusionsa, ja alkavat inhota, välttää, vihata, vastustaa jne. narsistia. Narsisti ei enää saa riittävästi narsistista lähdettä. Narsisti alkaa väheksyä, vähätellä, mitätöidä ja minimoida sosiaalisen piirinsä ihmisiä. Tämä käynnistää prosessin, jonka seurauksena narsisti jossain vaiheessa hylkää sosiaalisen piirinsä ihmiset ja aloittaa uusien narsististen lähteiden etsimisen, jolloin sykli käynnistyy alusta. Narsisti hylkää ystävänsä tai kumppaninsa tuntematta kaipuuta, masennusta ja surua tai hän tuntee niitä vain vähän. Hän voi käyttää hylkäämisessä passiivisuudesta aktiivisuuteen -defenssiä. Se tarkoittaa sitä, että kun yhä enemmän alkaa näyttää siltä, että muut ihmiset jossain vaiheessa jättävät narsistin, narsisti jättää muut ihmiset ennenkuin he ehtivät jättää narsistin. Tällöin narsistilla säilyy tunne siitä, että hän hallitsee ja määrää tilannetta ja muut ihmiset ovat narsistin jättämisen uhreja ("Sinä et voi erottaa minua, minä eroan!"; koska henkilö pelkää jäävänsä uhriksi, hän päättää oman uhriutumisensa ajankohdan ja muodon. Henkilö voi myös kontrolloida tällä defenssillä passiivisuuteen yhdistyneitä epävarmuuden tunteitaan ryhtymällä johonkin päättäväiseen, ritualistiseen tai epävarmuuden tunnetta muulla tavalla lieventävään toimintaan). Narsisti kuitenkin säilyttää mielessään kartan vanhoista suhteistaan, ja jos häneltä tulevaisuudessa käyvät narsistiset lähteet vähiin, hän voi palata takaisin yrittämään lämmittää vanhoja suhteita uudelleen. Narsisti voi samalla periaatteella hylätä yhtäkkiä mitä tahansa elämänsä alueita, työpaikan ja nousujohteisen uran, elämäntyönsä, harrastuksensa, asuinpaikkansa, poliittisen ideologiansa, uskonnollisen vakaumuksensa, jne. Niiden sisältö ei usein merkitse narsistille mitään tai vain vähän, ne ovat lähinnä välineitä narsististen lähteiden hankkimisessa. Narsisti voi vaihtaa niitä samalla tavalla kuin muut ihmiset vaihtavat vaatteita. Narsisti voi myös eläytyä toimiinsa niin, että niiden kohteet tuntuvat hänestä merkittäviltä, todellisilta ja intensiivisiltä narsistisen minän jatkeilta ja ulokkeilta, mutta vain niin kauan kuin niistä saa narsistisia lähteitä, vain niin kauan kunnes on aika vaihtaa roolia.
Koska narsistin mielen tasapaino on riippuvainen muista ihmisistä, hän pyrkii usein luomaan jonkin suhteellisen kestävän ja ennustettavan narsistisen "tilan", josta hän saa ennustettavasti ja säännöllisesti narsistisia lähteitä, ja joka helpottaa uusien narsististen lähteiden löytämistä ja jalostamista. Narsistit ovat usein psykopaattien tavoin taitavia havaitsemaan, manipuloimaan ja hyväksikäyttämään ihmisten erilaisia psykologisia heikkouksia. Narsistinen tila voi olla narsistin ystäväpiiri, perhe ja suku, medianäkyvyys, jokin abstrakti tieteen alue tai ammattiala, kirjallisuudenala, maantieteellinen alue (mitä tahansa kotipaikkakunnasta koko maailman laajuiseen alueeseen), jne. Narsisti tuntee alueensa ja sen tietyt kanavat, toimintamallit, säännöt, toimijat, potentiaalin, sosiaaliset suhteet, jne. Paradoksaalisesti narsisti, joka pyrkii elämässään jatkuvaan ylöspäin suuntautuvaan muutokseen, joutuu jatkuvasti rakentamaan turvallisuutta ja ennustettavuutta luovaa mahdollisimman pysyvää rakennetta elämäänsä.
***
Narsistien muita ominaisuuksia:
Narsistit tuntevat pelkoa, stressiä, myötätuntoa ja syyllisyyttä vähemmän kuin tavalliset ihmiset keskimäärin, mutta enemmän kuin psykopaatit keskimäärin. Narsisti on impulsiivinen, kärsimätön, rauhaton ja helposti pitkästyvä työssään ja vapaa-ajallaan. Narsisti etsii ja järjestää elämäänsä jännitystä ja stimuloivia tapahtumia. Narsisti saattaa hurjastella ihmissuhteissaan, auton ajamisella, huumeidenkäytöllä, uhkapelaamisella, jne. Toimiessaan toimitusjohtajana narsisti saattaa tehdä jonkin yritystä vaikeasti vahingoittavan toimenpiteen vain nähdäkseen mitä tapahtuu ja kokeakseen taloudellisen katastrofin jännityksen. Koska narsisti kuvittelee tietävänsä ja osaavansa kaiken, hän on yleensä huono oppimaan ja ottamaan opikseen omista ja muiden kokemuksista tai virheistä. Narsistille vain voitto merkitsee jotakin, joten vallitsevan tilanteen ylläpitäminen on hyödytöntä narsistin paisutellun minän ylläpitämisessä. Siksi narsisti käyttää usein hyökkääviä ja riskialttiita strategioita tavoitteidensa saavuttamiseen. Narsistien luonne on lähestymisorientoitunut, ja he välittävät enemmän hyvän asian tai tuloksen saavuttamisesta, kuin huonon asian välttämisestä. Kun narsistit on kokeissa laitettu pelaamaan uhkapelejä, he menettävät rahaa muita ihmisiä enemmän, koska he keskittyvät lyhytnäköisesti voittoon ja fantasioihin menestyksestään ja suuruudestaan, ja jättävät emotionaalisen ja rationaalisen riskienhallinnan ja hyöty-haitta arvioinnin suorittamatta. Vaikka narsisti olisi menettänyt uhkapelissä lukuisia kertoja suhteellisen paljon rahaa, ja pelin kulku ja negatiiviset tuotto-odotukset ovat selvillä, narsisti odottaa silti tulevaisuudessa voittoja. Narsistit muistavat menneisyydestään valikoivasti ja korostuneesti voittoja, menestyksiä ja onnistumisia, jolloin he eivät ota opikseen omista tappioistaan ja epäonnistumisistaan. Narsistit ovat myös kognitiivis-emotionaalisesti estyneitä käsittelemään itseensä tai suorituksiinsa liittyvää negatiivista informaatiota. Jos heitä esim. pyydetään miettimään syitä siihen miksi heidän kumppaninsa ei pidä heistä, narsistit ovat niin tyrmistyneitä ajatuksesta, että he eivät usein pysty keksimään yhtään syytä, tai jos he keksivät, niitä on vain vähän, ne syntyvät työläästi ja ne ovat minimaalisia tai merkityksettömiä.
Narsistit ovat voimakkaasti yksilöllisyyttä korostavia ja he eivät välitä juurikaan yhteisöllisistä tai kollektiivisista suhteista, ellei niistä saa narsistisia lähteitä.
Huolimatta narsistien paisutellusta minäkuvasta, kokeissa heidän on osoitettu usein vahingoittavan tai vaikeuttavan suoritustaan sitä edeltävillä tai sen aikaisilla toimilla. Narsistit esimerkiksi kuuntelevat usein häiritsevää musiikkia tehtävän aikana, vaikka on tehty selväksi, että musiikin kuuntelu huonontaa kokeen tuloksia. Näin narsistit saavat tekosyyn mahdollisille huonoille tuloksilleen; he voivat selittää huonon tuloksen johtuneen musiikin kuuntelusta, ei siitä, että he ovat huonoja. Tämä osoittaa (samoin kuin tietysti pakonomainen ja täydellisyyttä vaativa paisuteltu ego itsessään), että implisiittisellä ja emotionaalisella tasolla narsistit pelkäävät häviötä ja ovat haavoittuvaisia sen suhteen. Sama näkyy myös implisiittisen ja nopean emotionaalis-kognitiivisen prosessoinnin kokeissa. Kun narsisteille näytettiin lyhytkestoisia alitajuntaisia (joita henkilö ei siis tajua tietoisesti) tappioon ja häviöön liittyviä sanoja, heidän mieleensä tuli normaalia enemmän mitättömyyteen, arvottomuuteen ja surkeuteen liittyviä, ja emotionaalisesti latautuneita sanoja. Narsistit ovat ylivalppaita häviön ja tappion suhteen ja kokevat emotionaalisella tasolla suurta häpeää niistä. Automaattista, alitajuntaista ja nopeaa häpeäntäyteistä emotionaalis-kognitiivista prosessointia seuraa tietoinen kompensointi, jolloin narsisti pyrkii paisuttelemaan itseään ja kykyjään. Narsismi on siis pohjimmiltaan häviöön ja tappioon liittyvää pelkoa, syyllisyyttä ja häpeää, ja sen ylikompensointia mahtipontisuudella, ylimielisellä ylpeydellä ja aggressiivisuudella. Narsistit eivät tunne surua tai masennusta tappion jälkeen. Tätä täydentää se, että implisiittisellä, alitajuntaisella ja nopealla emotionaalis-kognitiivisella tasolla narsistit näkevät muut ihmiset parempina kuin he ovat. Tätä narsisti kompensoi tietoisesti ja emotionaalisesti väheksymällä, vähättelemällä, mitätöimällä ja halveksumalla muita ihmisiä.
Narsistit panostavat enemmän tehtäviin, jotka voivat osoittaa heidän ylivoimaisuuttaan tai parantaa heidän itsetuntoaan; narsistit ovat motivoituneempia ja sitkeämpiä sellaisissa tehtävissä. Narsistit suoriutuvat paremmin haastavista kuin haasteettomista tehtävistä. Narsistit pyrkivät usein johtajattomissa ryhmissä johtajan paikalle. Ihmiset pitävät narsisteja ensivaikutelman perusteella sopivina johtajiksi, mutta kun he oppivat tuntemaan narsistin paremmin heidän näkemyksensä muuttuu päinvastaiseksi. Ihmiset pitävät narsisteja johtajina vihamielisinä, röyhkeinä, ja tyhjän kehuskelijoina. Usein ihmiset pitävät narsisteja vastenmielisinä ihmisinä oppiessaan tuntemaan heidät. Narsistien esimiehet pitävät narsistien johtajantaitoja huonoina ja raportoivat, että narsistit ryhtyvät usein negatiivisiin normaalista poikkeaviin toimiin tehtävissään.
Narsistit voivat kahdenvälisissä suhteissa kommunikoida ja olla sosiaalisesti vuorovaikutuksessa monella tavalla, mutta eräs tyypillinen tapa on kaksoissidos -kommunikointi. Narsisti pyrkii varmistamaan tällä vuorovaikutustavalla dominoivan asemansa, voittonsa, moraalisen "ylemmyytensä" jne. suhteessa toiseen henkilöön, riippumatta siitä mitä toinen tekee tai on tekemättä. Narsisti pyrkii varmistamaan, että toinen ei voi koskaan toimia oikein tai hyvin ja narsisti ei voi koskaan toimia väärin tai huonosti. Narsisti pyrkii nujertamaan ja mitätöimään toisen henkilön, ja saattamaan hänet niin kaoottiseen ja avuttomaan tilaan, että hän näkee narsistin ainoana luotettavana, turvallisena ja ohjaavana elementtinä elämässään:
a) Narsisti pyytää ja vaatii rakkauden osoituksia kumppaniltaan, ja kun hän saa niitä, narsisti torjuu, mitätöi tai häpäisee ne. Narsisti voi puhua esim. läheisyyden kaipuusta, ja sitten syyttää kumppaniaan väärästä ja ärsyttävästä lähentelystä.
b) Narsisti nostaa toisen henkilön jalustalle tiettyjen positiivisten ominaisuuksien suhteen. Myöhemmin narsisti käyttää samoja ominaisuuksia osoituksena toisen heikkoudesta ja viallisuudesta.
c) Narsisti vannoo kumppanilleen rakkautta ja ihailua. Samalla hän kertoo millä tavoin kumppani on niin huono, että kukaan ei voi häntä sietää.
d) Narsisti pettää ja mitätöi kumppania, joka loukkaantuu ja on yksinäinen. Narsisti perustelee pettämistään sillä, että kumppani on torjuva ja tylsä.
e) Narsisti valehtelee, ja kun puoliso ei usko narsistia, narsisti syyttää puolisoaan luottamuksen puutteesta.
f) Narsisti vannoo sanoissaan rakkautta, mutta teot osoittavat päinvastaista.
g) Narsisti syyllistää syyllisyyden vallassa olevaa ihmistä siitä, että hän ei todellisuudessa tunne tai myönnä syyllisyyttä vaan teeskentelee.
h) Narsisti syyllistää toista ihmistä omista teoistaan. Kun toinen ei halua myöntää syyllisyyttään sellaiseen, narsisti syyttää häntä täydelliseksi, joka ei koskaan tee mitään väärin.
i) Narsisti loukkaa toista mitätöivällä kommentilla. Kun kohde loukkaantuu, narsisti syyttää häntä huumorintajuttomaksi. "Sehän oli vain vitsi".
j) Jos kumppani kysyy narsistin menoista, narsisti syyttää häntä mustasukkaisuudesta. Jos kumppani ei kysy, narsisti syyttää häntä piittaamattomuudesta ja kylmyydestä.
***
Psykiatrien arkistoista; Keijo, narsisti:
"Keijo ryntäsi ulos esimiehensä toimistosta raivoissaan siitä, että hän häilyi potkujen rajamailla. Hän vastusti itsepäisesti vaatimusta käydä psykiatrin vastaanotolla, väittäen, että ongelma oli yhtiössä, ei hänessä.
Välitön syy vaatimukseen käydä psykiatrilla oli hänen kireät välinsä esimiehiinsä ja alaisiinsa toimistossa. Vaikka hänen suosituskirjeensä oli erinomainen, Keijolla oli tapana kehittää uusia toimintamalleja, jotka vaikuttivat standardirutiineihin ilman myötätuntoa niitä kohtaan, joita ne koskettivat. Hän odotti kaikkien noudattavan automaattisesti hänen oikkujaan ja mielenjohteitaan. Joskus hänen uudet ajatuksensa toimivat, joskus eivät. Siitä riippumatta henkilökunta inhosi jokaista Keijon sälyttämää uutta taakkaa heidän ajalleen ja työnkuvaukselleen. Kun uudet toimintamallit paransivat työntekoa, Keijo antoi vain pintapuolista tunnustusta muiden työntekijöiden panostuksille.
Pahempaa oli se, että Keijo ei koskaan luopunut mistään ideastaan. Hän oli varma, että ne olivat ylivoimaisia vanhoihin tapoihin nähden ja ne toimisivat jos henkilökunta "ottaisi pään pois p.rseestään riittävän pitkäksi aikaa nähdäkseen laajemman kokonaisuuden ja sopeutuisi parempiin menetelmiin." "En tiedä miksi keksintöjeni suuruusluokka ei ole kaikille ilmiselvää", hänen on kuultu sanoneen. Kun häneltä kysytään millainen hän ajattelee olevansa viiden vuoden sisällä, Keijo kommentoi, "Uskon vakaasti positiivisen ajattelun voimaan. Suurimmalta osin vanhat tavat estävät meitä saavuttamasta tavoitteitamme. Kaikkialla minne olen mennyt, olen keksinyt uusia tapoja ja uusia tehokkaita menetelmiä, jotkut niistä ovat hämmästyttäviä. Voin vain kuvitella, että viidessä vuodessa olen satumaisen menestynyt. Se on kohtaloni."
Itse asiassa Keijo on työnnetty ulos muista yhtiöistä, koska hän on tehnyt elämän muille vaikeaksi samalla tavalla kuin hän luo ongelmia tällä hetkellä. "Muut", hän väittää kovaan ääneen, "eivät joko tunnusta kykyjäni, tai ovat kateellisia tunnustaessaan ne." Toimistohenkilökuntaan liittyvien ongelmien Keijo sanoi johtuvan myöskin kateellisuudesta. "He haluavat erottaa minut, jotta en saisi kyvyilläni kaikkia muita näyttämään huonolta verrattuna minuun. Itseasiassa luulen, että jotkut heistä sabotoivat tahallaan minua." Sama koskee nähtävästi myös hänen esimiehiään.
Keijo puhui "ääliöistä", joiden kanssa hän joutui työskentelemään, ja siitä miten heidän kyvyttömyytensä ja osaamattomuutensa viivästytti jatkuvasti hänen projektiensa suorittamista ja hänen uusimpien ideoidensa käyttöönottoa. Koska hän oli koko ikänsä joutunut olemaan itseään huonompien kanssa, hän oli iloinen siitä, että psykiatri hoiti häntä, koska lääkärillä on paremmat mahdollisuudet ymmärtää häntä ja olla myötätuntoinen hänen ahdinkoaan kohtaan. Kun häneltä kysyttiin keihin ihmisiin hän tunsi yhteenkuuluvuutta, hän mainitsi Einsteinin ja Salkin, jotka olivat kärsineet jalosti sen takia, että he olivat edellä aikaansa, samalla tavalla kuin hän.
Keijo on leskeksi jääneen äidin ainoa lapsi, hänen "ilonsa ja ylpeytensä". Äiti on puhunut Keijolle aina siitä, että hän tekee jotain todella merkittävää. Ajatellessaan aina muiden etua, Keijo selittää, hän asuu äidin asunnon viereisessä asunnossa, jotta äiti ei tunne oloaan niin yksinäiseksi. Järjestely on ideaali: Keijo ei maksa lainkaan vuokraa, ja äiti pesee kaikki pyykit ja laittaa ateriat, ja Keijolla on niin paljon yksityisyyttä kuin hän haluaa. Itseasiassa Keijo odottaa samanlaista kohtelua kaikilta ihmisiltä."
***
Ps. Tekstissä narsisti on aina mies, mutta narsisti voi ihan yhtä hyvin olla nainen
Kommentit