Hiljaista Pohdintaa

Hiljaista Pohdintaa

maanantai 5. syyskuuta 2011

Riitaisa negativistinen persoonallisuushäiriö (edit)

Läpitunkeva negativistinen ja vastustava elämäntyyli seuraa siitä, että potilaan yritykset saada toisilta ihmisiltä jatkuvia myöntyviä reaktioita epäonnistuvat. Lisääntyvässä määrin riitaiset ihmissuhteet yhdessä sen mukana seuraavan itseinhon kanssa aiheuttavat syöksykierteen, josta seuraa hellittämätön tyytymättömyys ja synkkyys. Vain harvoin potilaan mieltä kohentavat hänen suorittamansa anteeksipyynnöt, surullisuus ja (ihmissuhteiden kannalta järkevät) luovuttamiset.

Riitaisat negativistit toimivat avoimesti ja suoraan riitelevällä ja kiistelevällä tavalla. Helposti suuttuvina, ja toisia ihmisiä halveksivina ja halventavina persoonallisuuksina kuka tahansa henkilö tai mikä tahansa asia toimii heille keinona purkaa sisäistä ärtymystään. Kaikki kelpaavat heille nalkuttamisen, hyökkäysten ja jopa oikeudenkäyntien objekteiksi. Nämä henkilöt eivät ole pelkästään yleisellä tavalla ärsyttäviä, vaan he ovat tahallisesti ja tietoisesti riitaisia ja vastakkaisia. Ei ole mitenkään yllättävää, että monilla riitaisilla negativisteilla on luonteenpiirteitä, jotka tavallisesti yhdistetään sadistisen persoonallisuuden prototyyppiin.

Riitaisilla negativisteilla on jatkuvia erimielisyyksiä muiden kanssa, ja he suurentavat lähes kaikki pienet ihmissuhteiden kitkat toistuviksi ja katkeriksi henkilökohtaisiksi taisteluiksi. Seuraavat kuvailevat adjektiivit saattavat olla hyödyllisiä luonnehdittaessa riitaisaa negativistia; riitaisa, riidanhaluinen, itsepäinen, uppiniskainen, niskoitteleva, ärtyinen, kiukutteleva, kärttyinen, helposti suuttuva, helposti ärsyyntyvä, pisteliäs, hapan, syövyttävä, halventava, halveksiva, herjaava, naljaileva, solvaava, helposti pilkkaava, helposti ivaava, helposti haukkuva, kaunainen ja katkera. Heillä vaikuttaa olevan vain vähän epäröintiä, häpeää, vaivaantuneisuutta, omaatuntoa ja katumusta kun he väittävät vastaan ja halventavat läheisimpiäkin henkilöitä.

Jotkut riitaisat negativistit väittävät, että heidän riidanhaluisuutensa johtuu joistakin korkeista periaatteista; vaikka näihin uskomuksiin sisältyy hiukan totuuttakin, nämä korkeammat periaatteet liittyvät poikkeuksetta heidän näkökantoihinsa, eivät koskaan toisten ihmisten näkökantoihin. Muut ihmiset ovat poikkeuksetta väärässä, he ovat jatkuvasti oikeassa. Riitaisat negativistit etsivät ahkerasti vikoja muista ihmisistä ja he ovat dogmaattisia, ja saavat erityistä nautintoa väittäessään vastaan ja halventaessaan muita. Heidän nautintonsa on suurimmillaan, ei niinkään heidän väitteidensä logiikan ja oikeutuksen takia, vaan niiden käyttämisessä muiden alentamiseen ja muille kostamiseen.

Tapaus Carole B., ikä 31 vuotta; riitaisa negativistinen persoonallisuushäiriö, johon liittyy sadistisia piirteitä

Carole ohjattiin työntekijöiden auttamisohjelmaan (EAP) sen jälkeen kun useat muut työntekijät olivat valittaneet hänen ihmissuhdeasenteistaan; yhdessä tapaamisessa tapahtui tunnepitoinen romahdus, ja Carole ohjattiin ulkopuoliseen hoitoon. Hän selitti: "Kukaan ei pidä minusta työpaikalla, tai oikeastaan, kukaan ei pidä minusta missään." Yksi muista työntekijöistä kertoi olevansa peloissaan Carolen aggressiivisesta ja kriittisestä asenteesta. Huolimatta siitä, että Carolen työn laadusta kertovat raportit olivat hyviä, ne ilmoittivat myös, että hänen työsuhteensa oli uhattuna hänen karkeiden ihmissuhdetaitojensa takia; sen takia, että hän on kyvytön työskentelemään muiden kanssa rakentavasti; ja siksi, että hänellä on taipumus raivostua yhtäkkiä. "Kaikki ärsyttävät minua, ja minä suutun," Carole selitti, "Mitä minun pitäisi tehdä? Olla vain reagoimatta mihinkään?" Se, että hän olisi ystävällinen, tai että hän loisi hyvät suhteet muihin ihmisiin työympäristössä vaikutti hänestä vähintäänkin vieraalta ajatukselta, tai sellaiselta idealta, jonka hän yksinkertaisesti hylkäisi saman tien. Carole kertoi, että hänellä on vain vähän ystäviä työpaikan ulkopuolella, ja että hänellä ei koskaan ole ollut sellaisia suhteita miehiin, joista olisi kehittynyt jotakin merkittävää. Hän elää yksin. Carole ilmoitti myös, että jopa hänen kissansa suututtaa häntä, "Hän oksentelee vähän väliä, ja lopetan silloin hänen syöttämisensä. Eipähän silloin oksentele pitkin huoneistoa." Kysymykset, jotka koskivat hänen lapsuuttaan ja lapsuusajan perhettään saivat vastaansa odotetun aggressiivisen puolustuksen, "Mitä näillä on tekemistä minun työni kanssa?" Hän mainitsi kuitenkin, että hän oli nuorempi kahdesta lapsesta, ja että hänen vanhempansa olivat vanhoja. Hänen isänsä kuoli kun hän oli nuori ja hänen äitinsä, joka kuoli hiljattain, oli koko ajan tyytymätön ja suuttunut siitä, että hänen oli työskenneltävä niin paljon vanhalla iällä elättääkseen tyttärensä. "Tarkoitan, että hän sanoi minulle vaikka kuinka monta kertaa, että minä olin vahinko ja minä estin häntä jäämästä eläkkeelle."

Alkuvaikutelmat (huomatkaa läheinen yhteneväisyys riitaisen negativistisen persoonallisuustyypin yleisten kriteerien kanssa)

Carole,  riitaisa negativisti, toimi julkisesti ja suoraan riitaisalla ja kiistelevällä tavalla. Carolelle kaikki ja kuka tahansa kelpaa hänen sisäisten ärtymystensä purkauskohteiksi ja ne ovat aina valmiita objekteja hänen hyökkäyksilleen. Hän ei ollut pelkästään yleisesti ärsyttävä, vaan hän oli tarkoituksellisesti riitaisa ja vastustava. Carolella oli luonteenpiirteitä, jotka yleensä yhdistetään sadistiseen persoonallisuustyyppiin. Hänellä oli jatkuvia ristiriitoja muiden kanssa, jotka suurensivat kaikki pienet hankaukset toistuviksi ja katkeriksi henkilökohtaisiksi taisteluiksi. Carole väitti, että hänen riidanhaluisuutensa perustui tiettyihin korkeisiin periaatteisiin; vaikka tässä oli hiukan totuuden jyvääkin, nämä korkeammat periaatteet liittyivät aina hänen näkökulmiinsa, eivät koskaan muiden ihmisten näkökantoihin. Muut olivat poikkeuksetta väärässä, hän oli jatkuvasti oikeassa. Helposti muista ihmisistä vikoja löytävänä ja dogmaattisena hänen tyydytyksensä oli suurimmillaan, ei niinkään hänen väitteidensä oikeutuksessa ja logiikassa, vaan siinä, että ne toimivat keinona halventaa muita ja koston välineenä. Carolen, riitaisan negativistin, vihamieliset ja vastustavat tavat olivat osa hänen persoonansa ydintä. Hänen taitonsa vähätellä ja halventaa muita minkä tahansa periaatteen nimissä, jonka hän oli sattunut ottamaan käyttöönsä, olivat hyvin harjoiteltuja ja sinnikkäitä. Muiden ihmisten solvaaminen "oli heille hyväksi". Hän uskoi, että hän ei saanut muiden ihmisten halventamisesta henkilökohtaista tyydytystä ja että hänellä ei ollut taka-ajatuksia ja salattuja motiiveja niin tehdessään, ja siksi hän tunsi itsensä vapaaksi tekemään ja sanomaan mitä tahansa hän halusi "laittaakseen ihmiset järjestykseen".

Kaikille, jotka olivat Carolen kanssa tekemisissä, oli selvää, että hänen periaatteellinen toimintansa oli vain teeskentelyä, ohutta pintakiiltoa. Mitä tahansa vastustusta kohdatessaan, erityisesti sellaisilta henkilöiltä, joiden hän katsoi olevan merkityksettömämpiä ja alempana statuksessa, hän sylki suustaan katkeria valituksia siitä kuinka huonosti muut kohtelivat häntä ja kuinka aliarvostettu hän oli. Nämä suorat "hyökkäykset" käynnistivät ja saivat liikkeelle hänen persoonallisuutensa syvempien alkulähteiden tyylin. Syytöksiin ja vastatoimiin heitettiin polttoainetta. Hän väitti, että kaikki ne negatiiviset henkilökohtaiset asiat, jotka hän oli tehnyt muille, eivät todellisuudessa olleet hänen oikean luonteensa tuotteita, vaan vain oikeutettuja reaktioita siihen piittaamattomaan kohteluun, jonka kohteeksi hän oli joutunut. Aluksi Carole ei myöntynyt terapeuttiseen tutkimukseen, joka olisi pyrkinyt selvittämään ja tutkimaan hänen psykologisia piirteitään, koska hän hylkäsi sen lähtökohdan, että hän oli vastuussa nykyisistä vaikeuksistaan. Hänen on otettava käyttöönsä vähemmän impulsiivinen vuorovaikutuksen tyyli (tasapainoa siirretään suuntaan, jossa aktiivinen tyyli vähenee ja samalla rohkaistaan passiivisen tyylin lisääntymistä), joka olisi käytännöllinen ja konkreettinen tavoite, jonka hän voi hyväksyä. Tämä toimisi johdantona suuntautumiselle, jossa puututaan riitaisuuden jatkuvuutta ylläpitäviin tekijöihin, kuten siihen, että hänen täytyy jatkuvasti olla puolustuskannalla ja vastata vastustuksella siihen epäselvään ja ehkä loukkaavaan kohteluun toisten taholta, joka on erittäin todennäköisesti hänen oman riitaisan vuorovaikutustyylinsä synnyttämää (selvennys itsen ja muiden väliseen konfliktiin). Tästä jatkaen olisi hyödyllistä kokeilla vähemmän syövyttäviä ihmissuhdetyylejä, jotka rohkaisevat empatiaan ja lievittävät hänen silmiinpistävää sisäistä tuskaorientoitumistaan.

Osa-alue analyysi

Carole ei ollut suostuvainen tekemään persoonallisuustestejä kokonaan ja hän jätti itsensä kuvailut tekemättä. MG-PDC testiä käytettiin täydentämään hänen osa-alue analyysinsa, joka toi esille nämä kolme merkityksellisintä osa-aluetta:

Ilmaisevasti vihainen. Carole näyttää saavan tyydytystä maan kaivamisesta toisten ihmisten alta, heidän positiivisten kokemustensa, tavoitteidensa ja saavutustensa pilaamisesta, tyhjäksi tekemisestä ja estämisestä lannistavilla lausunnoilla ja myrkyttävillä teoilla; hän käyttäytyi säännöllisesti sosiaalisesti kiusaavalla tavalla, jossa vihaisuus oli enemmänkin sääntö kuin poikkeus.


Ajattelultaan dogmaattinen. Hänen todellisia motivaatioitaan ja uskomuksiaan peitti ohut verho; Carole  tarttui usein "korkeampiin periaatteisiin" ja "sosiaalisiin pakkoihin" oikeutuksena katkeruudelleen, häijyille toimilleen ja lausunnoilleen. Todellisuudessa nämä liittyivät kuitenkin enemmän hänen sisäiseen tuskaansa ja pettymyksiinsä.


Sosiaalisessa vuorovaikutuksessa riitaisa. Carole oli usein ilkeä ja kohteli muita ihmisiä kaltoin sosiaalisessa kanssakäymisessä. Vaikka hän ei myöntänyt saavansa siitä nautintoa, hän todellisuudessa sai paljon tyydytystä niiden ihmisten pelottelusta ja nöyryyttämisestä, joita hän piti viallisina ja puutteellisina.

Terapeuttiset toimenpiteet

Karsittu ja keskitetty lähestymistapa oli optimaalisesti sopiva Carolelle, koska hän inhosi syvempiä sisäisen maailmansa tarkasteluita. Carole ei ollut alunperin yhteistyöhaluinen osallistuja terapiassa, ja hän suostui hoitoon ainoastaan työhön liittyvistä vaikeuksista johtuvan paineen alaisena. Terapeutille terapeuttisen suhteen tärkein osatekijä oli hillitä impulsseja ilmaista lisää negatiivisia asenteita. Carole esti aktiivisesti varhaista edistymistä kohti konfliktien ratkaisua ja tavoitteiden saavuttamista, ja usein hän teki seuraavaan hoitokertaan mennessä tyhjäksi sen, mitä oli saavutettu edellisessä terapiaistunnossa. Omistautunut ja ammattimainen lähestymistapa esti luisumisen entiseen puuttumalla siihen välinpitämättömyyteen, joka usein otti häneltä pois ne askeleet, jotka hän oli saanut otettua eteenpäin. Virallisia käyttäytymisen muuttamisen keinoja käytettiin hedelmällisesti taistelussa hänen ilmaisujensa epäjohdonmukaisuuksia vastaan, ja hän oppi näkemään vihaisen käyttäytymisen muuttamisen hyödyt ja siitä seuraavat positiiviset jälkivaikutukset. Havainnoimalla yksinkertaisia käyttäytymisen muutosten seurauksia, joita oli ensin harjoiteltu toimistolla ja sitten henkilökohtaisemmissa yhteyksissä, hän huomasi muutoksia muiden ihmisten reaktioissa, joista hän sai suurempaa tyydytystä kuin hänen vanhoista puolensa pitämisen keinoistaan. Tämä avasi mahdollisuuden katalyyttiselle jaksolle ohjaaviin ajattelutekniikoihin, kuten Meichenbaum ja Ellis. Näitä käytettiin hyödyllisesti. Carole saatiin kohtaamaan estävät ja itsensä tyhjäksi tekevät odotukset ja henkilökohtaiset suhteensa. Esimerkiksi hän kohtasi vaikeuksia aggressiivisen käyttäytymisensä ja jatkuvien riitojensa takia, mutta jokaista näistä vähennettiin ensin, kuten todettua, tarkastelemalla hänen käyttäytymistään toisella tavalla ja hankkimalla toisia keinoja niiden tarpeiden täyttämiseen, jotka toimivat niiden energianlähteinä. Lisäksi niillä kohtaamiskeinoilla, jotka tähdättiin hänen dogmaattisen asenteensa rentouttamiseen, hän oppi lopettamaan sen olettamisen, että ongelma voidaan jäljittää aina toisen henkilön tyhmyyteen, laiskuuteen tai vihamielisyyteen.

Vaikka Carolen syvään juurtuneet ongelmat haittasivat suurinta osaa terapeuttisista toimenpiteistä, oli hyödyllistä käydä läpi syvällisempiä sosiaalisen vuorovaikutuksen terapioita (esim. Benjamin ja Kiesler). Hänen persoonallisuutensa perusteellinen uudelleenrakentaminen ei ollut välttämättä ainoa keino hänen syvempien patologioidensa muuttamiseen. Näiden sosiaalisen vuorovaikutuksen tekniikoiden tukena  käytettiin myös ryhmäterapiapuitteita. Niissä keskityttiin riitelyn kuvioihin, jotka pitivät yllä hänen persoonallisuustyyliään vahvistamalla toisten ihmisten alaspainamisesta saatua pinnallista tyydytystä, mutta jotka lopulta jättivät hänet epäonnistuneeksi, surkeaksi ja yksinäiseksi. Yhdessä ajattelua muokkaavien menetelmien kanssa tämä yhdistelmä osoittautui erittäin hyödylliseksi. Se auttoi Carolea tunnistamaan oman sisäisen kipunsa ja vihaisten tunteidensa lähteen, ja sen miten hän tuotti tuskaa ja suuttumusta muissa ihmisissä. Kun hän huomasi, että on psykologisesti mahdollista hyväksyä vastuu omista vaikeuksistaan, hänen ei ollut enää pakko päätyä siihen lopputulokseen, että hänet olisi huijattu vastuuseen. Terapeutti välitti läpi koko prosessin luottamusta ja halua kehittää rakentava liitto. Ammatillisen auktoriteetin ja hyväksynnän tasapaino oli hyödyllinen vähennettäessä sen todennäköisyyttä, että Carole sortuisi vanhoihin tapoihinsa tai impulsiivisesti vetäytyisi terapiasta.

***

Suomennokseni Theodore Millonin kirjasta Disorders of Personality, Introducing a DSM/ICD spectrum from normal to abnormal.

2 kommenttia:

Valkea kirjoitti...

Edit tekstin hiontaa ja viimeistelyä.

Valkea kirjoitti...

Lisäyksiä.

"Vain harvoin potilaan mieltä kohentavat hänen suorittamansa anteeksipyynnöt, surullisuus ja (ihmissuhteiden kannalta järkevät) luovuttamiset."

- Lukijalle voi vaikuttaa oudolta se, että surullisuus voi kohentaa riitaisan negativistin mieltä. Surullinen mielentila on useimmiten ihmisen vähiten tuomitseva, riitaisa ja kritisoiva mielentila. Surullisuus voi rauhoittaa riitaisan negativistin riitaisuutta, ja ehkä jopa herättää muissa myötätuntoa. Nämä kaksi tekijää voivat saada riitaisan negativistin kanssa tekemisissä olevat ihmiset antamaan myönteistä palautetta hänelle, tai ainakin vähentämään puolustavaa vihaista palautetta ja vähentämään hänen seuransa välttämistä. Nämä riitaisan negativistin elämään suhteutettuna positiiviset sosiaaliset palautteet todennäköisesti kohentavat hänen mieltään surullisuudesta huolimatta.

*

Vaikka Theodore Millonin kirjan Disorders of Personality koko nimessä on mukana sana, joka voidaan suomentaa muotoon johdanto/johdatus, on lienee paikallaan mainita, että kirja sisältää paljon sellaista tietoa, joka vaatii runsaasti psykologista taustatietoa. Se ei ole siten parhaimmillaan johdatuksena persoonallisuushäiriöiden diagnostiikkaan, vaikka sitä voi siihenkin tietyin varauksin käyttää. Persoonallisuushäiriöiden diagnostisena käsikirjana se on tietääkseni markkinoiden paras saatavilla oleva kirja, ja se kattaa runsaasti myös persoonallisuushäiriöiden välimuotoja. Se on persoonallisuushäiriöiden diagnostisena työkaluna parempi kuin esim. uusin DSM-IV TR.

Sivun näyttöjä yhteensä

Lukijat

Blogiarkisto