Miten markkinatalous tuottaa byrokratiaa?
Määritelmiä.
Millainen on suunnitelmatalouden suunnitelma?
Suunnitelmalla on eksplisiittinen, selkeä ja rajattu tavoite; talouskasvu; tietynlaisen kulutuksen, investointien tai tuotannon lisääminen; tuloerojen tasaaminen sosiaaliluokkien välillä; jne.
Suunnitelma mahdollistaa suunnitelman korjaamisen, säätämisen, peruuttamisen, korvaamisen toisella suunnitelmalla tai täydentämällä sitä yhdellä tai useammalla suunnitelmalla. Näiden käyttö riippuu siitä kuinka hyvin suunnitelman väli- tai lopulliset tavoitteet on saavutettu.
Valtion virkamiehet päättävät suunnitelmista; he tekevät päätökset eksklusiivisesti tai heillä on vähintäänkin merkittävä rooli suunnitelman päätöksenteossa.
Virkamiehet syrjäyttävät yksittäiset kansalaiset päätöksentekijöinä, ja siten he pakottavat yksilöt johonkin toimintamalliin tai pidättäytymään joistain toimista, tai johonkin luokkaan tai kategoriaan, esim. että heidän palkkansa ei saa ylittää jotain tiettyä rahamäärää tai että he ovat oikeutettuja tiettyihin palveluihin, mutta eivät muihin palveluihin.
Virkamiehet toimivat taloudellisina agentteina valtion yrityksissä.
Suunnitelma olettaa virkamiesten kykenevän ymmärtämään ja hallitsemaan kaikki valtion taloudelliset, sosiaaliset, teknologiset, kulttuuriset ja lailliset prosessit, tai että virkamiehet pystyvät valitsemaan ja ohjaamaan sellaisia henkilöitä, jotka kykenevät em. tehtäviin.
Millainen on poliisivaltio?
Poliisivaltio on systeemi, jossa yleisillä laeilla; virkamiesten paikallisilla, väliaikaisilla ja yksittäisillä päätöksillä ja toimilla; rajoitetuilla ja paikallisilla säännöillä ja säädöksillä; ja virkamiesten koko yhteiskuntaa koskettavilla päätöksillä ja toimilla ei ole eroa niiden alkuperään, pätevyyteen, tyyppiin ja vaikutukseen liittyen. Niillä kaikilla on samanlainen pakottava vaikutus ja ne luovat yhtenäisen jatkumon pienimmistä laeista, säännöistä, säädöksistä, ja virkamiesten päätöksistä ja toimista suurimpiin saakka. Ne kattavat suurimman osan tai lähes kaiken yhteiskunnallisen toiminnan pakottavuuden, kontrollin, hallinnan ja valvonnan verkolla. Auktoriteetti, legimiteetti ja valta tulee sekä virkamieskunnalta ja valtiolta kokonaisuutena, että sen jokaiselta yksittäiseltä jäseneltä.
Millainen on laillisuusyhteiskunta (l'Etat de droit)?
Laillisuusyhteiskunta on valtio, jossa viranomaisten toimilla ei ole legitimiteettiä, jos niitä ei ole etukäteen rajattu laeilla, kehystetty laeilla. Viranomaiset toimivat ja voivat toimia vain etukäteen rajatuissa lain kehyksissä. Virkamiesten legimiteetti ja oikeus pakottavaan valtaan tulee lain muodosta, lain kehyksistä. Se tila ja ne asiat jotka lain muoto kattaa, muodostavat laillisuusyhteiskunnan.
Laillisuusyhteiskunnassa universaalisti voimassaolevan täysivaltaisen lain ja viranomaisten partikulaaristen päätösten ja toimien välillä on ero niiden periaatteeseen, pätevyyteen ja efektiin liittyen. Universaali laki sitoo kaikkia yhteiskunnan toimijoita yhtä paljon, valtiota, viranomaisia, järjestöjä, yrityksiä, kansalaisia jne. Jos kansalainen tai kansalaiset joutuvat lain määrittelemään ristiriitaan valtion tai viranomaisten kanssa, kansalainen tai kansalaiset voivat haastaa valtion tai virkamiehet oikeuteen. Sen oikeuden joka toimii välittäjänä näissä oikeustapauksissa täytyy olla mahdollisimman riippumaton valtiosta ja virkamiehistä. Se voi olla esim. käräjäoikeus ja sitä seuraavat oikeusasteet, mutta se ei voi olla esim. hallinnollinen oikeus.
Minarkistinen markkinatalous (minimalistisen valtion markkinatalous) perustuu laillisuusyhteiskuntaan ja laillisuusyhteiskunnasta seuraa luonnollisimmin minarkistinen markkinatalous, koska siinä yksilöiden vapaus (negatiivinen vapaus; vapaus pakottamisesta, estämisestä, väkivallasta ja omaisuuden anastamisesta) on suurimmillaan.
Minarkistinen markkinatalous on suunnitelmatalouden vastakohta. Minarkistisen laillisuusyhteiskunnan laeilla on vain yleisiä, kaikkia koskevia, muodollisia ja toiminnan muotoa koskevia tavoitteita, ja ne eivät voi koskaan pyrkiä tiettyyn tavoitteeseen, kuten esim. investointien lisäämiseen; tuloerojen tasaamiseen; kulutuksen lisäämiseen; erioikeuksien myöntämiseen yrityksille lisenssilupajärjestelyillä (monopoli, kartelli tms.); tuotannonalojen tai yritysten tukemiseen tavalla, joka tekee niiden toiminnasta normaalia edullisempaa tai kannattavampaa (edulliset lainat, suorat rahalliset tuet, verohelpotukset, tietyille tuotteille määrätty vähimmäishinta tms.); jne. Toisin sanoen laillisuusyhteiskunta määrittelee taloudellisen "pelin" säännöt kaikille pelaajille, mutta ei osallistu "pelin" kulkuun ja tapahtumiin tai pelaajien toimiin mitenkään, jos he toimivat sääntöjen puitteissa. Valtion ei myöskään tarvitse juuri ollenkaan havainnoida, valvoa ja tietää talouden toimintaa tai käyttää siihen resursseja.
Laillisuusyhteiskunnan sääntöjen täytyy olla mahdollisimman yksinkertaisia, selkeitä, pysyviä ja ennustettavia, ja niitä ei saa muuttaa markkinataloudessa syntyvien vaikutusten tai lopputulosten perusteella. Taloudellisten toimijoiden täytyy pystyä ennustamaan viranomaisten, lain ja valtion toiminta etukäteen. Heidän täytyy pystyä luottamaan siihen, että sitä minkä he työllään ansaitsevat, ei jälkikäteen anasteta uusilla laeilla tai viranomaisten pakottavilla toimenpiteillä, ja että heidän toimintavapautensa, transaktiovapautensa ja yhteistyömahdollisuutensa säilyvät.
Laillisuusyhteiskunnan markkinatalouteen liittyvät lait luovat pysyvyyttä, luotettavuutta ja ennustettavuutta yritysorganisaatioille, omaisuudelle, sopimuksille, transaktioille, konkurssijärjestelyille, pankkitoiminnalle ja velkajärjestelyille, kaupallisille yhdistyksille ja muille yhdistyksille, valuutalle, vakuutuksille, jne.
***
Seuraavat asiat joko tuottavat byrokratiaa, edistävät sen syntymistä tai luovat painetta siihen. Lähtökohtana on minimaalisen byrokratian minarkistinen laillisuusyhteiskunta ja sen kehittyminen byrokraattiseksi sekataloudeksi tai sosialialistiseksi taloudeksi. Listan ei ole tarkoitus kattaa kaikkia syitä, vaan auttaa määrittelemään byrokratian syntymisen ja kasvun prosessia.
a) Minarkiassa lähes kaikki tuotanto ja palvelut ovat yritysten tuottamia. Tämä lisää yritysten määrää ja niiden yhteiskunnallisia kosketuspintoja. Yritysten vuorovaikutus tuottaa kitkaa ja ristiriitoja. Mitä enemmän yrityksiä, sitä enemmän kitkaa ja ristiriitoja, ja niitä täytyy selvittää oikeudessa. Tämä lisää oikeudellista byrokratiaa. On mahdollista, että minarkian oikeuslaitokset ovat paikallisia ja oikeutta käyttävien yritysten rahoittamia. Yritykset pyrkivät paikallisista oikeuksista vähintään koko maan kattaviin oikeuksiin, jotta samaa asiaa ei tarvitse erikseen käsitellä monessa oikeudessa, jotta säästetään aikaa, energiaa ja resursseja, ja jotta lukuisten oikeusalueiden ja oikeuksien erilaiset lait ja päätökset eivät tuota ristiriitoja, vaikeuksia ja monimutkaisuutta toimintaan. Jos jokaisella alueella on erilaiset toimintasäännöt, se lisää yritysten sisäistä byrokratiaa ja työtä, ja yritysten välisiä ristiriitoja ja oikeuskäsittelyiden tarvetta. Yritykset pyrkivät ulkoistamaan mahdollisimman paljon ydintoimintojen ulkopuolisia toimintoja, kuten sisäistä byrokratiaa, ulkoisille toimijoille, ulkopuolisille byrokratioille. Yritykset pyrkivät yksinkertaistamaan oikeudellista ja muuta toimintaympäristöään, ja siksi ne kannattavat koko maan kattavaa suurta oikeusjärjestelmää, suurta byrokratiaa.
Nämä tekijät luovat osan byrokratian siemenistä minarkiassa, ja painetta byrokratian kasvuun ja keskittämiseen.
b) Aikapreferenssi, koordinointi ja tavoitteellisuus. Minarkiassa yhteiskunta kehittyy suhteellisen hitaasti orgaanisesti, monien vaiheiden ja eri tavalla kehittyvien alueiden kautta, ja evolutiivinen lopputulos ei ole kenenkään päätettävissä. Ihmisillä on rajallisesti aikaa, mahdollisuuksia ja energiaa, ja ihmisillä on samanaikaisesti selkeitä ja pakottaviksi koettuja tavoitteita. Kyvykkäimmillä ja suurimmilla vallanhankkijoilla ja vallankäyttäjillä on luontainen taipumus pyrkiä nopeuttamaan, koordinoimaan ja ohjaamaan yhteiskunnan toimintaa päästäkseen nopeasti ja mahdollisimman laajasti haluamiinsa tuloksiin. Kyvykkäimmät ja suurimmat vallankäyttäjät suosivat siten keskitettyjä ja suuria byrokratioita, joiden kautta koko maata voidaan nopeasti koordinoida samaan suuntaan. Valtioiden ohjaamia suuria koko maan kattavia projekteja, joiden on tarkoitus auttaa mm. yrityksiä, ovat esim. väestön muuton edistäminen maaseudulta ja haja-asutusalueilta suuriin kaupunkeihin siellä sijaitsevien yritysten asiakasmäärien lisäämiseksi ja edestakaisten ostos- ja työmatkojen lyhentämiseksi; koko maan koulutuksen muuttaminen standardisoiduksi, jotta yritysten on helpompi rekrytoida samaa kaavaa käyttäen ja jotta kaikkialla opetetaan yritysten yleisimmin vaatimia taitoja; laajojen luontoalueiden ja siten paikallisten ilmastojen muuttaminen (soiden kuivaaminen johonkin käyttöön, metsien ja kasvillisuuden istuttaminen karuille alueille, laajat kastelujärjestelmäprojektit, suuret tekoallas- ja patoprojektit, laajat metsien raivausprojektit, jne); kansanterveysprojektit, joilla pyritään esim. rokottamaan yhtenäisesti koko kansa, jotta tauteja saadaan hävitettyä, tautiepidemioiden etenemisiä pysäytettyä tai ihmisiä valistettua yhtenäisesti tautien vaaroista); koko maan kattavien liikenneyhteyksien luominen moottoriteillä, junaradoilla, vesiväylillä ja lentokentillä; koko maan kattavan yhtenäisen ja koordinoidun puolustusjärjestelmän luominen; jne. Suurin osa näistä projekteista on huonompia ja turhempia kuin orgaanisesti kehittyneen yhteiskunnan projektit, mutta ihmisten pyrkimys ja taipumus isoihin keskitettyjen byrokratioiden projekteihin on suuri. Yritykset tukevat niitä tai ovat niiden yksinomaisia käynnistäjiä.
Lisäksi osittain ihmisten rationaalisen kontrollin ulkopuolella oleva yhteiskunnan evolutiivinen kehitys vaikuttaa epävarmemmalta kuin keskitetty ja kokonaan rationaalisesti suunniteltu järjestelmä. Ihmiset pyrkivät epävarmuuden vähentämiseen ja poistamiseen. Tämä lisää byrokratian kannatusta.
c) Suuret yhteiskunnalliset murrokset edistävät byrokratian laajentumista. Kun esim. ihmiset muuttavat nopeasti ja laajassa mitassa maaseudulta kaupunkeihin, heidän maaseudulla kehittyneet sosiaaliset turvaverkkonsa hajoavat ja he ovat kaupungeissa yksin ja turvattomina. Kun byrokratiat tarjoavat heille valmiiksi järjestettyjä "ilmaisia" palveluja ja turvaa erilaisten tilanteiden varalle poliittista kannatusta vastaan, ihmiset ovat luonnollisesti halukkaita tukemaan byrokratioita.
d) Naisilla on taipumus kannattaa keskitettyjä byrokratioita enemmän kuin miehillä. Naisten psykologia kehittyi metsästäjä-keräilijöiden suhteellisen niukkuuden ja epävarmuuden aikoina. Mitä enemmän miehellä on resursseja ja (keskitettyä) valtaa, sitä haluttavampi hän on naisten mielestä aviopuolisoksi ja perheen huoltajaksi. Miehillä on keskimäärin taipumus nähdä keskitetty valta uhkaavampana, ja siten he muodostavat usein liittoja keskitetyn vallan ehkäisemiseksi, vähentämiseksi tai kumoamiseksi. Miehet, joilla on keskitettyä valtaa, pyrkivät useimmiten keskittämään myös resurssit ja parhaimmat naiset itselleen ja lähipiirilleen, jolloin he uhkaavat tai vähentävät muiden miesten mahdollisuuksia resurssien ja aviopuolisoiden hankkimiseen. Naiset ovat myös konformistisempia kuin miehet ja mukautuvat miehiä sopeutuvammin mihin tahansa valtajärjestelmiin. Miehet kyseenlaistavat, kapinoivat, kritisoivat ja vastustavat sekä spontaanisti että harkitusti enemmän kuin naiset.
Naiset näkevät keskitetyn sosiaalivaltion psykologisesti turvallisena ja luotettavana "miehenä", jolla on paljon valtaa ja loputtomasti resursseja, ja joka antaa ja jakaa automaattisesti resursseja ja palveluja naisille ja lapsille kun he tarvitsevat niitä. Sosiaalivaltiolla on enemmän resursseja ja valtaa kuin kenelläkään miehellä, joten sosiaalivaltio on naisten tunteiden mukaan tietyssä mielessä houkuttelevampi ja tärkeämpi kuin miehet.
Jos mies osoittaa rationaalisin perustein, että pääasiassa hajautettu ja lokaali, mutta verkostoitunut sairaanhoito-, sosiaaliturva- ja eläkejärjestelmä on halvempi ja antaa luotettavampaa, parempaa ja inhimillisempää palvelua kuin keskitetty valtiollinen järjestelmä, naisilla on silti tunteidensa takia taipumus kannattaa keskitettyä järjestelmää. Viime kädessä nainen vetoaa usein koskettaviin mielikuviin lasten edusta ja hyvinvoinnista välttääkseen aiheen rationaalisen käsittelyn.
Konkreettisena esimerkkinä esim. yhden euron maksaminen asiakkaalle Suomen sosiaaliturvajärjestelmässä maksaa kuusi euroa, joten säästöjen suunnitteleminen ei ole vaikeaa. Paljon halvempaa olisi esim. maksaa kansalaisille nykyistä sosiaaliturvaa parempaa kansalaispalkkaa.
Suuret byrokratiat saavat siten useimmista naisista laajan, luotettavan ja kritiikittömän kannattajajoukon. Byrokratioiden kasvaessa ne alkavat usein "tasa-arvon", "yhtäläisten oikeuksien", "naisten aseman turvaamisen" tms. nimessä suosimaan naisia työnhaussa ja opiskelupaikkojen pääsykokeissa; antamaan heille erioikeuksia; päästämään heitä miehiä vähäisemmillä kyvyillä, tiedoilla ja taidoilla tehtäviin; muokkaamalla koulutuksen ja työn muodot ja tavat naisten psykologiaa suosivaksi ja miesten psykologian vastaiseksi (esim. istuminen pitkiä aikoja hiljaa sen sijaan, että opiskeluun tai työhön yhdistettäisiin konkreettista tekemistä ja toimintaa); käyttämään hyväksi naisten älykkyysjakaumaa opiskelussa ja tehtävien täyttämisessä (Naisissa on enemmän keskinkertaisesti älykkäitä, miehissä on enemmän tyhmiä ja älykkäitä. Miehet ovat keskimäärin 3-5 ÄO-pistettä älykkäämpiä kuin naiset. Mitä älykkäämpi ihminen on, sitä enemmän hänellä on keskimäärin taipumusta psykologiseen tasapainottumuuteen ja häiriöihin, joten älykkäillä miehillä on naisia suurempi taipumus karsiutua pois vuosia kestävää rauhallisuutta ja konformismia vaativista opinnoista. Naiset ihailevat miehiä, joilla on valtaa [ihailu on useimmiten epäsuora alistumisen tai alemmuuden merkki], ja siten he ihailevat älykkäitä valtaeliitin miehiä ja alistuvat helposti heidän tahtoonsa. Naiset ovat riittävän älykkäitä täyttämään keskitason manageritehtäviä, he eivät ole yhtä kunnianhimoisia ja kilpailevia kuin miehet, he tyytyvät keskitason tehtäviin, he ovat sopeutuvaisia, jne. He eivät siten uhkaa ylempänä hierarkiassa olevien miesten asemaa ja ovat miehiä kuuliaisempia. Valtaeliitin miehet syrjäyttävät siten erilaisten verukkeiden varjolla mahdollisimman suuren osan miehistä manageritehtävistä ja korvaavat heidät naisilla. Tätä pohjustetaan naisiin liittyvällä positiivisella feministisellä propagandalla.); jne. Tyypillisesti taantumisvaiheessa olevat valtiot, järjestelmät, sivilisaatiot ja imperiumit suosivat ennen romahdustaan naisia. Niiden mieseliitti tavallaan liittoutuu naisten kanssa ja muodostaa heistä vastavoiman eliitin ulkopuolisten miesten valtaa vastaan.
e) Kun pienikin byrokratia luodaan, se alkaa ajamaan omaa kasvuaan samalla tavalla kuin yritykset tavoittelevat voittoa. Byrokratioilla on useimmiten paremmat mahdollisuudet kasvattaa itseään kuin yrityksillä. Valtiobyrokratian valta on yleensä koko maan ja kaikki yhteiskunnalliset tasot kattavaa, se pystyy vaikuttamaan systeemin sääntöihin ja byrokratia voi käyttää pakkovaltaa, toisin kuin yritykset. Byrokratia pyrkii kasvamaan, koska mitä enemmän virkamiehiä on, sitä enemmän heillä on poliittista, byrokraattista ja taloudellista valtaa, joilla he saavat byrokratialle lisää resursseja. Lisäksi kasvaneet uudet byrokratiakerrokset suojaavat niiden sisällä olevia byrokratiaytimiä huonoina aikoina, jolloin byrokratiaa joudutaan ehkä karsimaan säästöillä. Silloin uudet byrokratiakerrokset uhrataan, jotta byrokratiaytimet voivat säilyä. Voisimme etäisesti verrata uusien byrokratiakerrosten hankkimista vararavinnon hankkimiseen, ihmisten rasvakerrosten kasvattamiseen, jotka voidaan uhrata huonoina aikoina ravinnoksi, jotta sisempiä kudoskerroksia voidaan suojata ravinnon puutteelta.
Byrokratioiden olemassaolo ja toiminta luo aina uusia ongelmia ja uusia puutteita, jotka täytyy ratkaista. Byrokratiat pyrkivät ratkaisemaan byrokratioista itsestään syntyvät ongelmat ja puutteet vaatimalla ja hankkimalla lisää resursseja ja kasvattamalla byrokratioita. Tästä syntyy byrokratioiden kasvattamisen kierre ja ikiliikkuja, joka omalta osaltaan kasvattaa byrokratioita.
Byrokratia ei tuota voittoa. Se voi joko hoitaa tehtävänsä, joista se ei saa mitään erityistä palkintoa, se voi hoitaa tehtävät huonosti, tai se voi jättää tehtävät hoitamatta. Kahdesta viimeisestä virkamiehet voivat saada negatiivista palautetta kansalaisilta, yrityksiltä, poliitikoilta, jne., ja negatiivinen palaute voi johtaa virkamiesten erottamiseen ja ehkä byrokratian osastojen lakkauttamiseen tai korvaamiseen esim. yritysten tarjoamilla palveluilla. Tämä luo virkamiesten keskuuteen mentaliteetin, jossa tärkeintä on virheiden ja syytösten välttäminen, ja niistä koituvien seurausten välttäminen tai ohjaaminen toisaalle. Tämä johtaa byrokratioiden monimutkaistumiseen, sokkeloitumiseen, tehottomuuteen ja lisäkasvuun. Välttääkseen syytöksiä virkamiehet luovat sotkuisia organisaatioita, sääntöjä ja hierarkioita, joissa vastuu on sumea ja hajautettu. Syytösten ilmaantuessa edes virkamiehet itse eivät välttämättä tiedä kuka on vastuussa, ja syytökset voidaan siten aina helposti ohjata muualle tai hajauttaa ja laimentaa. Virkamiehet voivat luoda turhia syntipukkiorganisaatioita ja -virastoja, joihin kaikki vastuu valutetaan erilaisilla järjestelyillä, vaikka päätökset tehdään ylempänä hierarkiassa. Ylempänä hierarkiassa olevat tekevät yleisiä päätöksiä, eivätkä puutu yksityiskohtiin ja tehtävien käytännön suoritukseen, vaan jättävät ne alaisille. Koska virhe syntyy useimmiten joistain yksityiskohdista ja tehtävien suorittamisesta, esimiehet pystyvät vierittämään syyn alaisten niskoille.
Alaiset tekevät työtään kaavamaisesti sääntöjen mukaan, hitaasti ja huolellisesti, dokumentoiden kaikki tehtävät, jotta syytösten tullessa he voivat osoittaa, että he eivät ole tehneet virheitä, ja että virhe on tullut jostain muualta. Tämä hidastaa byrokratian toimintaa ja estää usein kaavamaisuuden takia järkevien ja oikeudenmukaisten päätösten tekemisen asiakkaiden kannalta, estää toimimasta oikein yllättävissä ja uusissa tilanteissa, ja haittaa asiakaspalvelua.
Jälleen kerran, kun byrokratia sitten toimii näiden syiden takia huonosti ja tehottomasti, byrokraatit syyttävät siitä liian vähäisiä resursseja ja liian pientä byrokratiaa annettujen tehtävien suorittamiseen, ja vaativat lisää resursseja ja byrokratiaa. Byrokratialla yleensäkin on motiivi toimia enemmän tai vähemmän tehottomasti ja huonosti, koska se mahdollistaa lisäbyrokratian vaatimisen.
Jotta byrokratia voi hoitaa tehtävänsä, sen täytyy ensin huolehtia olemassolostaan ja säilymisestään. Olemassaolo mahdollistaa tehtävän. Tästä maksiimista on vain lyhyt ja sumea matka siihen, että byrokratian säilymisestä tulee kaikenkattava tavoite ja byrokratian tehtävästä vähämerkityksellinen sivuseikka. Byrokratioilla on taipumus kehittyä tähän suuntaan, ja monien byrokratioiden suurin tehokkuus ja osaaminen liittyy oman olemassaolon säilyttämiseen, ei byrokratian varsinaiseen tehtävään.
f) Jonkin asian saaminen tai hankkiminen, esim. 10 euron, on psykologisesti vähämerkityksellisempää kuin 10 euron menettäminen. 10 euron menettäminen on n. 2 kertaa merkityksellisempää ja tämä kerroin kasvaa summien tai asioiden merkityksellisyyden kasvaessa. Ne yritykset, jotka menestyvät parhaiten, tuottavat eniten rahaa, ja saavat rahalla ja muilla tekijöillä eniten valtaa. Ne käyttävät rahaa, valtaa ja resursseja byrokratioiden kanssa tehtävään yhteistyöhön, ja byrokratioiden lahjomiseen rahalla, palkkioviroilla, poliittisella tuella, hyödyllisellä informaatiolla, eduilla jne. saadakseen byrokratiat muuttamaan yhteiskunnallisen ja taloudellisen systeemin toimintaa yritykselle edullisempaan suuntaan. Menestyneimmät yritykset eivät voi enää nousta juurikaan ylöspäin, mutta ne voivat pudota konkurssiin saakka. Putoamisen estämisestä tulee tärkein tehtävä menestyneimmille yrityksille. Valtion toiminnan muuttaminen yrityksen kannalta suotuisaksi ja sen asemaa turvaavaksi on minarkiassa ainoa tekijä, joka voi antaa jonkinasteisia takuita ja vakuuksia putoamisen estämisestä. Minarkistisessa systeemissä kilpailu on kovaa, ja yritysten tilanteen ja aseman vaihtelevuus on suurta, joten putoamisen estämisen tärkeys korostuu.
Yleisesti valtio voi auttaa lahjovaa yritystä luomalla lainsäädäntöä ja vaatimuksia, jotka kuormittavat suhteellisesti enemmän pienempiä ja keskisuuria yrityksiä; se voi antaa erioikeuksia johonkin tiettyyn tuotantoon, esim. kartelli- tai monopolioikeuksia; se voi korottaa tullimuuria ulkomaista kilpailua vastaan; se voi helpottaa yrityksen lainsäädännöllisiä ja verovelvollisuuksia; se voi maksaa julkisista varoista erityistukia yritykselle; se voi velvoittaa kilpailevat yritykset tekemään niiden kannalta epäedullisia markkinatransaktioita esim. valtion kanssa tai pidättäytymään tietyistä kannattavista transaktioista; se voi luoda lupajärjestelyjä, jotka vaikeuttavat uusien kilpailevien yritysten syntymistä; valtionyritykset voivat tehdä kauppaa yrityksen kanssa normaalia edullisemmin ehdoin; jne. Keinoja on paljon, ja ne saadaan usein peitettyä niin monimutkaisten järjestelyjen alle, että ulkopuoliset eivät tiedä niistä tai tietävät niistä vain vähän.
Jne.
Jos minarkia jätetään toimimaan sitä ohjaavien markkinatalouden periaatteiden mukaan, se tuottaa ajan kuluessa vähintäänkin keskittyneen sekatalousvaltion. Jotta minarkia pystyy säilyttämään itsensä minarkiana, libertaristi-intellektuellien täytyy ratkaista byrokratian syntyyn ja kasvuun liittyvät ongelmat teoreettisesti ja käytännöllisesti.
Millainen on suunnitelmatalouden suunnitelma?
Suunnitelmalla on eksplisiittinen, selkeä ja rajattu tavoite; talouskasvu; tietynlaisen kulutuksen, investointien tai tuotannon lisääminen; tuloerojen tasaaminen sosiaaliluokkien välillä; jne.
Suunnitelma mahdollistaa suunnitelman korjaamisen, säätämisen, peruuttamisen, korvaamisen toisella suunnitelmalla tai täydentämällä sitä yhdellä tai useammalla suunnitelmalla. Näiden käyttö riippuu siitä kuinka hyvin suunnitelman väli- tai lopulliset tavoitteet on saavutettu.
Valtion virkamiehet päättävät suunnitelmista; he tekevät päätökset eksklusiivisesti tai heillä on vähintäänkin merkittävä rooli suunnitelman päätöksenteossa.
Virkamiehet syrjäyttävät yksittäiset kansalaiset päätöksentekijöinä, ja siten he pakottavat yksilöt johonkin toimintamalliin tai pidättäytymään joistain toimista, tai johonkin luokkaan tai kategoriaan, esim. että heidän palkkansa ei saa ylittää jotain tiettyä rahamäärää tai että he ovat oikeutettuja tiettyihin palveluihin, mutta eivät muihin palveluihin.
Virkamiehet toimivat taloudellisina agentteina valtion yrityksissä.
Suunnitelma olettaa virkamiesten kykenevän ymmärtämään ja hallitsemaan kaikki valtion taloudelliset, sosiaaliset, teknologiset, kulttuuriset ja lailliset prosessit, tai että virkamiehet pystyvät valitsemaan ja ohjaamaan sellaisia henkilöitä, jotka kykenevät em. tehtäviin.
Millainen on poliisivaltio?
Poliisivaltio on systeemi, jossa yleisillä laeilla; virkamiesten paikallisilla, väliaikaisilla ja yksittäisillä päätöksillä ja toimilla; rajoitetuilla ja paikallisilla säännöillä ja säädöksillä; ja virkamiesten koko yhteiskuntaa koskettavilla päätöksillä ja toimilla ei ole eroa niiden alkuperään, pätevyyteen, tyyppiin ja vaikutukseen liittyen. Niillä kaikilla on samanlainen pakottava vaikutus ja ne luovat yhtenäisen jatkumon pienimmistä laeista, säännöistä, säädöksistä, ja virkamiesten päätöksistä ja toimista suurimpiin saakka. Ne kattavat suurimman osan tai lähes kaiken yhteiskunnallisen toiminnan pakottavuuden, kontrollin, hallinnan ja valvonnan verkolla. Auktoriteetti, legimiteetti ja valta tulee sekä virkamieskunnalta ja valtiolta kokonaisuutena, että sen jokaiselta yksittäiseltä jäseneltä.
Millainen on laillisuusyhteiskunta (l'Etat de droit)?
Laillisuusyhteiskunta on valtio, jossa viranomaisten toimilla ei ole legitimiteettiä, jos niitä ei ole etukäteen rajattu laeilla, kehystetty laeilla. Viranomaiset toimivat ja voivat toimia vain etukäteen rajatuissa lain kehyksissä. Virkamiesten legimiteetti ja oikeus pakottavaan valtaan tulee lain muodosta, lain kehyksistä. Se tila ja ne asiat jotka lain muoto kattaa, muodostavat laillisuusyhteiskunnan.
Laillisuusyhteiskunnassa universaalisti voimassaolevan täysivaltaisen lain ja viranomaisten partikulaaristen päätösten ja toimien välillä on ero niiden periaatteeseen, pätevyyteen ja efektiin liittyen. Universaali laki sitoo kaikkia yhteiskunnan toimijoita yhtä paljon, valtiota, viranomaisia, järjestöjä, yrityksiä, kansalaisia jne. Jos kansalainen tai kansalaiset joutuvat lain määrittelemään ristiriitaan valtion tai viranomaisten kanssa, kansalainen tai kansalaiset voivat haastaa valtion tai virkamiehet oikeuteen. Sen oikeuden joka toimii välittäjänä näissä oikeustapauksissa täytyy olla mahdollisimman riippumaton valtiosta ja virkamiehistä. Se voi olla esim. käräjäoikeus ja sitä seuraavat oikeusasteet, mutta se ei voi olla esim. hallinnollinen oikeus.
Minarkistinen markkinatalous (minimalistisen valtion markkinatalous) perustuu laillisuusyhteiskuntaan ja laillisuusyhteiskunnasta seuraa luonnollisimmin minarkistinen markkinatalous, koska siinä yksilöiden vapaus (negatiivinen vapaus; vapaus pakottamisesta, estämisestä, väkivallasta ja omaisuuden anastamisesta) on suurimmillaan.
Minarkistinen markkinatalous on suunnitelmatalouden vastakohta. Minarkistisen laillisuusyhteiskunnan laeilla on vain yleisiä, kaikkia koskevia, muodollisia ja toiminnan muotoa koskevia tavoitteita, ja ne eivät voi koskaan pyrkiä tiettyyn tavoitteeseen, kuten esim. investointien lisäämiseen; tuloerojen tasaamiseen; kulutuksen lisäämiseen; erioikeuksien myöntämiseen yrityksille lisenssilupajärjestelyillä (monopoli, kartelli tms.); tuotannonalojen tai yritysten tukemiseen tavalla, joka tekee niiden toiminnasta normaalia edullisempaa tai kannattavampaa (edulliset lainat, suorat rahalliset tuet, verohelpotukset, tietyille tuotteille määrätty vähimmäishinta tms.); jne. Toisin sanoen laillisuusyhteiskunta määrittelee taloudellisen "pelin" säännöt kaikille pelaajille, mutta ei osallistu "pelin" kulkuun ja tapahtumiin tai pelaajien toimiin mitenkään, jos he toimivat sääntöjen puitteissa. Valtion ei myöskään tarvitse juuri ollenkaan havainnoida, valvoa ja tietää talouden toimintaa tai käyttää siihen resursseja.
Laillisuusyhteiskunnan sääntöjen täytyy olla mahdollisimman yksinkertaisia, selkeitä, pysyviä ja ennustettavia, ja niitä ei saa muuttaa markkinataloudessa syntyvien vaikutusten tai lopputulosten perusteella. Taloudellisten toimijoiden täytyy pystyä ennustamaan viranomaisten, lain ja valtion toiminta etukäteen. Heidän täytyy pystyä luottamaan siihen, että sitä minkä he työllään ansaitsevat, ei jälkikäteen anasteta uusilla laeilla tai viranomaisten pakottavilla toimenpiteillä, ja että heidän toimintavapautensa, transaktiovapautensa ja yhteistyömahdollisuutensa säilyvät.
Laillisuusyhteiskunnan markkinatalouteen liittyvät lait luovat pysyvyyttä, luotettavuutta ja ennustettavuutta yritysorganisaatioille, omaisuudelle, sopimuksille, transaktioille, konkurssijärjestelyille, pankkitoiminnalle ja velkajärjestelyille, kaupallisille yhdistyksille ja muille yhdistyksille, valuutalle, vakuutuksille, jne.
***
Seuraavat asiat joko tuottavat byrokratiaa, edistävät sen syntymistä tai luovat painetta siihen. Lähtökohtana on minimaalisen byrokratian minarkistinen laillisuusyhteiskunta ja sen kehittyminen byrokraattiseksi sekataloudeksi tai sosialialistiseksi taloudeksi. Listan ei ole tarkoitus kattaa kaikkia syitä, vaan auttaa määrittelemään byrokratian syntymisen ja kasvun prosessia.
a) Minarkiassa lähes kaikki tuotanto ja palvelut ovat yritysten tuottamia. Tämä lisää yritysten määrää ja niiden yhteiskunnallisia kosketuspintoja. Yritysten vuorovaikutus tuottaa kitkaa ja ristiriitoja. Mitä enemmän yrityksiä, sitä enemmän kitkaa ja ristiriitoja, ja niitä täytyy selvittää oikeudessa. Tämä lisää oikeudellista byrokratiaa. On mahdollista, että minarkian oikeuslaitokset ovat paikallisia ja oikeutta käyttävien yritysten rahoittamia. Yritykset pyrkivät paikallisista oikeuksista vähintään koko maan kattaviin oikeuksiin, jotta samaa asiaa ei tarvitse erikseen käsitellä monessa oikeudessa, jotta säästetään aikaa, energiaa ja resursseja, ja jotta lukuisten oikeusalueiden ja oikeuksien erilaiset lait ja päätökset eivät tuota ristiriitoja, vaikeuksia ja monimutkaisuutta toimintaan. Jos jokaisella alueella on erilaiset toimintasäännöt, se lisää yritysten sisäistä byrokratiaa ja työtä, ja yritysten välisiä ristiriitoja ja oikeuskäsittelyiden tarvetta. Yritykset pyrkivät ulkoistamaan mahdollisimman paljon ydintoimintojen ulkopuolisia toimintoja, kuten sisäistä byrokratiaa, ulkoisille toimijoille, ulkopuolisille byrokratioille. Yritykset pyrkivät yksinkertaistamaan oikeudellista ja muuta toimintaympäristöään, ja siksi ne kannattavat koko maan kattavaa suurta oikeusjärjestelmää, suurta byrokratiaa.
Nämä tekijät luovat osan byrokratian siemenistä minarkiassa, ja painetta byrokratian kasvuun ja keskittämiseen.
b) Aikapreferenssi, koordinointi ja tavoitteellisuus. Minarkiassa yhteiskunta kehittyy suhteellisen hitaasti orgaanisesti, monien vaiheiden ja eri tavalla kehittyvien alueiden kautta, ja evolutiivinen lopputulos ei ole kenenkään päätettävissä. Ihmisillä on rajallisesti aikaa, mahdollisuuksia ja energiaa, ja ihmisillä on samanaikaisesti selkeitä ja pakottaviksi koettuja tavoitteita. Kyvykkäimmillä ja suurimmilla vallanhankkijoilla ja vallankäyttäjillä on luontainen taipumus pyrkiä nopeuttamaan, koordinoimaan ja ohjaamaan yhteiskunnan toimintaa päästäkseen nopeasti ja mahdollisimman laajasti haluamiinsa tuloksiin. Kyvykkäimmät ja suurimmat vallankäyttäjät suosivat siten keskitettyjä ja suuria byrokratioita, joiden kautta koko maata voidaan nopeasti koordinoida samaan suuntaan. Valtioiden ohjaamia suuria koko maan kattavia projekteja, joiden on tarkoitus auttaa mm. yrityksiä, ovat esim. väestön muuton edistäminen maaseudulta ja haja-asutusalueilta suuriin kaupunkeihin siellä sijaitsevien yritysten asiakasmäärien lisäämiseksi ja edestakaisten ostos- ja työmatkojen lyhentämiseksi; koko maan koulutuksen muuttaminen standardisoiduksi, jotta yritysten on helpompi rekrytoida samaa kaavaa käyttäen ja jotta kaikkialla opetetaan yritysten yleisimmin vaatimia taitoja; laajojen luontoalueiden ja siten paikallisten ilmastojen muuttaminen (soiden kuivaaminen johonkin käyttöön, metsien ja kasvillisuuden istuttaminen karuille alueille, laajat kastelujärjestelmäprojektit, suuret tekoallas- ja patoprojektit, laajat metsien raivausprojektit, jne); kansanterveysprojektit, joilla pyritään esim. rokottamaan yhtenäisesti koko kansa, jotta tauteja saadaan hävitettyä, tautiepidemioiden etenemisiä pysäytettyä tai ihmisiä valistettua yhtenäisesti tautien vaaroista); koko maan kattavien liikenneyhteyksien luominen moottoriteillä, junaradoilla, vesiväylillä ja lentokentillä; koko maan kattavan yhtenäisen ja koordinoidun puolustusjärjestelmän luominen; jne. Suurin osa näistä projekteista on huonompia ja turhempia kuin orgaanisesti kehittyneen yhteiskunnan projektit, mutta ihmisten pyrkimys ja taipumus isoihin keskitettyjen byrokratioiden projekteihin on suuri. Yritykset tukevat niitä tai ovat niiden yksinomaisia käynnistäjiä.
Lisäksi osittain ihmisten rationaalisen kontrollin ulkopuolella oleva yhteiskunnan evolutiivinen kehitys vaikuttaa epävarmemmalta kuin keskitetty ja kokonaan rationaalisesti suunniteltu järjestelmä. Ihmiset pyrkivät epävarmuuden vähentämiseen ja poistamiseen. Tämä lisää byrokratian kannatusta.
c) Suuret yhteiskunnalliset murrokset edistävät byrokratian laajentumista. Kun esim. ihmiset muuttavat nopeasti ja laajassa mitassa maaseudulta kaupunkeihin, heidän maaseudulla kehittyneet sosiaaliset turvaverkkonsa hajoavat ja he ovat kaupungeissa yksin ja turvattomina. Kun byrokratiat tarjoavat heille valmiiksi järjestettyjä "ilmaisia" palveluja ja turvaa erilaisten tilanteiden varalle poliittista kannatusta vastaan, ihmiset ovat luonnollisesti halukkaita tukemaan byrokratioita.
d) Naisilla on taipumus kannattaa keskitettyjä byrokratioita enemmän kuin miehillä. Naisten psykologia kehittyi metsästäjä-keräilijöiden suhteellisen niukkuuden ja epävarmuuden aikoina. Mitä enemmän miehellä on resursseja ja (keskitettyä) valtaa, sitä haluttavampi hän on naisten mielestä aviopuolisoksi ja perheen huoltajaksi. Miehillä on keskimäärin taipumus nähdä keskitetty valta uhkaavampana, ja siten he muodostavat usein liittoja keskitetyn vallan ehkäisemiseksi, vähentämiseksi tai kumoamiseksi. Miehet, joilla on keskitettyä valtaa, pyrkivät useimmiten keskittämään myös resurssit ja parhaimmat naiset itselleen ja lähipiirilleen, jolloin he uhkaavat tai vähentävät muiden miesten mahdollisuuksia resurssien ja aviopuolisoiden hankkimiseen. Naiset ovat myös konformistisempia kuin miehet ja mukautuvat miehiä sopeutuvammin mihin tahansa valtajärjestelmiin. Miehet kyseenlaistavat, kapinoivat, kritisoivat ja vastustavat sekä spontaanisti että harkitusti enemmän kuin naiset.
Naiset näkevät keskitetyn sosiaalivaltion psykologisesti turvallisena ja luotettavana "miehenä", jolla on paljon valtaa ja loputtomasti resursseja, ja joka antaa ja jakaa automaattisesti resursseja ja palveluja naisille ja lapsille kun he tarvitsevat niitä. Sosiaalivaltiolla on enemmän resursseja ja valtaa kuin kenelläkään miehellä, joten sosiaalivaltio on naisten tunteiden mukaan tietyssä mielessä houkuttelevampi ja tärkeämpi kuin miehet.
Jos mies osoittaa rationaalisin perustein, että pääasiassa hajautettu ja lokaali, mutta verkostoitunut sairaanhoito-, sosiaaliturva- ja eläkejärjestelmä on halvempi ja antaa luotettavampaa, parempaa ja inhimillisempää palvelua kuin keskitetty valtiollinen järjestelmä, naisilla on silti tunteidensa takia taipumus kannattaa keskitettyä järjestelmää. Viime kädessä nainen vetoaa usein koskettaviin mielikuviin lasten edusta ja hyvinvoinnista välttääkseen aiheen rationaalisen käsittelyn.
Konkreettisena esimerkkinä esim. yhden euron maksaminen asiakkaalle Suomen sosiaaliturvajärjestelmässä maksaa kuusi euroa, joten säästöjen suunnitteleminen ei ole vaikeaa. Paljon halvempaa olisi esim. maksaa kansalaisille nykyistä sosiaaliturvaa parempaa kansalaispalkkaa.
Suuret byrokratiat saavat siten useimmista naisista laajan, luotettavan ja kritiikittömän kannattajajoukon. Byrokratioiden kasvaessa ne alkavat usein "tasa-arvon", "yhtäläisten oikeuksien", "naisten aseman turvaamisen" tms. nimessä suosimaan naisia työnhaussa ja opiskelupaikkojen pääsykokeissa; antamaan heille erioikeuksia; päästämään heitä miehiä vähäisemmillä kyvyillä, tiedoilla ja taidoilla tehtäviin; muokkaamalla koulutuksen ja työn muodot ja tavat naisten psykologiaa suosivaksi ja miesten psykologian vastaiseksi (esim. istuminen pitkiä aikoja hiljaa sen sijaan, että opiskeluun tai työhön yhdistettäisiin konkreettista tekemistä ja toimintaa); käyttämään hyväksi naisten älykkyysjakaumaa opiskelussa ja tehtävien täyttämisessä (Naisissa on enemmän keskinkertaisesti älykkäitä, miehissä on enemmän tyhmiä ja älykkäitä. Miehet ovat keskimäärin 3-5 ÄO-pistettä älykkäämpiä kuin naiset. Mitä älykkäämpi ihminen on, sitä enemmän hänellä on keskimäärin taipumusta psykologiseen tasapainottumuuteen ja häiriöihin, joten älykkäillä miehillä on naisia suurempi taipumus karsiutua pois vuosia kestävää rauhallisuutta ja konformismia vaativista opinnoista. Naiset ihailevat miehiä, joilla on valtaa [ihailu on useimmiten epäsuora alistumisen tai alemmuuden merkki], ja siten he ihailevat älykkäitä valtaeliitin miehiä ja alistuvat helposti heidän tahtoonsa. Naiset ovat riittävän älykkäitä täyttämään keskitason manageritehtäviä, he eivät ole yhtä kunnianhimoisia ja kilpailevia kuin miehet, he tyytyvät keskitason tehtäviin, he ovat sopeutuvaisia, jne. He eivät siten uhkaa ylempänä hierarkiassa olevien miesten asemaa ja ovat miehiä kuuliaisempia. Valtaeliitin miehet syrjäyttävät siten erilaisten verukkeiden varjolla mahdollisimman suuren osan miehistä manageritehtävistä ja korvaavat heidät naisilla. Tätä pohjustetaan naisiin liittyvällä positiivisella feministisellä propagandalla.); jne. Tyypillisesti taantumisvaiheessa olevat valtiot, järjestelmät, sivilisaatiot ja imperiumit suosivat ennen romahdustaan naisia. Niiden mieseliitti tavallaan liittoutuu naisten kanssa ja muodostaa heistä vastavoiman eliitin ulkopuolisten miesten valtaa vastaan.
e) Kun pienikin byrokratia luodaan, se alkaa ajamaan omaa kasvuaan samalla tavalla kuin yritykset tavoittelevat voittoa. Byrokratioilla on useimmiten paremmat mahdollisuudet kasvattaa itseään kuin yrityksillä. Valtiobyrokratian valta on yleensä koko maan ja kaikki yhteiskunnalliset tasot kattavaa, se pystyy vaikuttamaan systeemin sääntöihin ja byrokratia voi käyttää pakkovaltaa, toisin kuin yritykset. Byrokratia pyrkii kasvamaan, koska mitä enemmän virkamiehiä on, sitä enemmän heillä on poliittista, byrokraattista ja taloudellista valtaa, joilla he saavat byrokratialle lisää resursseja. Lisäksi kasvaneet uudet byrokratiakerrokset suojaavat niiden sisällä olevia byrokratiaytimiä huonoina aikoina, jolloin byrokratiaa joudutaan ehkä karsimaan säästöillä. Silloin uudet byrokratiakerrokset uhrataan, jotta byrokratiaytimet voivat säilyä. Voisimme etäisesti verrata uusien byrokratiakerrosten hankkimista vararavinnon hankkimiseen, ihmisten rasvakerrosten kasvattamiseen, jotka voidaan uhrata huonoina aikoina ravinnoksi, jotta sisempiä kudoskerroksia voidaan suojata ravinnon puutteelta.
Byrokratioiden olemassaolo ja toiminta luo aina uusia ongelmia ja uusia puutteita, jotka täytyy ratkaista. Byrokratiat pyrkivät ratkaisemaan byrokratioista itsestään syntyvät ongelmat ja puutteet vaatimalla ja hankkimalla lisää resursseja ja kasvattamalla byrokratioita. Tästä syntyy byrokratioiden kasvattamisen kierre ja ikiliikkuja, joka omalta osaltaan kasvattaa byrokratioita.
Byrokratia ei tuota voittoa. Se voi joko hoitaa tehtävänsä, joista se ei saa mitään erityistä palkintoa, se voi hoitaa tehtävät huonosti, tai se voi jättää tehtävät hoitamatta. Kahdesta viimeisestä virkamiehet voivat saada negatiivista palautetta kansalaisilta, yrityksiltä, poliitikoilta, jne., ja negatiivinen palaute voi johtaa virkamiesten erottamiseen ja ehkä byrokratian osastojen lakkauttamiseen tai korvaamiseen esim. yritysten tarjoamilla palveluilla. Tämä luo virkamiesten keskuuteen mentaliteetin, jossa tärkeintä on virheiden ja syytösten välttäminen, ja niistä koituvien seurausten välttäminen tai ohjaaminen toisaalle. Tämä johtaa byrokratioiden monimutkaistumiseen, sokkeloitumiseen, tehottomuuteen ja lisäkasvuun. Välttääkseen syytöksiä virkamiehet luovat sotkuisia organisaatioita, sääntöjä ja hierarkioita, joissa vastuu on sumea ja hajautettu. Syytösten ilmaantuessa edes virkamiehet itse eivät välttämättä tiedä kuka on vastuussa, ja syytökset voidaan siten aina helposti ohjata muualle tai hajauttaa ja laimentaa. Virkamiehet voivat luoda turhia syntipukkiorganisaatioita ja -virastoja, joihin kaikki vastuu valutetaan erilaisilla järjestelyillä, vaikka päätökset tehdään ylempänä hierarkiassa. Ylempänä hierarkiassa olevat tekevät yleisiä päätöksiä, eivätkä puutu yksityiskohtiin ja tehtävien käytännön suoritukseen, vaan jättävät ne alaisille. Koska virhe syntyy useimmiten joistain yksityiskohdista ja tehtävien suorittamisesta, esimiehet pystyvät vierittämään syyn alaisten niskoille.
Alaiset tekevät työtään kaavamaisesti sääntöjen mukaan, hitaasti ja huolellisesti, dokumentoiden kaikki tehtävät, jotta syytösten tullessa he voivat osoittaa, että he eivät ole tehneet virheitä, ja että virhe on tullut jostain muualta. Tämä hidastaa byrokratian toimintaa ja estää usein kaavamaisuuden takia järkevien ja oikeudenmukaisten päätösten tekemisen asiakkaiden kannalta, estää toimimasta oikein yllättävissä ja uusissa tilanteissa, ja haittaa asiakaspalvelua.
Jälleen kerran, kun byrokratia sitten toimii näiden syiden takia huonosti ja tehottomasti, byrokraatit syyttävät siitä liian vähäisiä resursseja ja liian pientä byrokratiaa annettujen tehtävien suorittamiseen, ja vaativat lisää resursseja ja byrokratiaa. Byrokratialla yleensäkin on motiivi toimia enemmän tai vähemmän tehottomasti ja huonosti, koska se mahdollistaa lisäbyrokratian vaatimisen.
Jotta byrokratia voi hoitaa tehtävänsä, sen täytyy ensin huolehtia olemassolostaan ja säilymisestään. Olemassaolo mahdollistaa tehtävän. Tästä maksiimista on vain lyhyt ja sumea matka siihen, että byrokratian säilymisestä tulee kaikenkattava tavoite ja byrokratian tehtävästä vähämerkityksellinen sivuseikka. Byrokratioilla on taipumus kehittyä tähän suuntaan, ja monien byrokratioiden suurin tehokkuus ja osaaminen liittyy oman olemassaolon säilyttämiseen, ei byrokratian varsinaiseen tehtävään.
f) Jonkin asian saaminen tai hankkiminen, esim. 10 euron, on psykologisesti vähämerkityksellisempää kuin 10 euron menettäminen. 10 euron menettäminen on n. 2 kertaa merkityksellisempää ja tämä kerroin kasvaa summien tai asioiden merkityksellisyyden kasvaessa. Ne yritykset, jotka menestyvät parhaiten, tuottavat eniten rahaa, ja saavat rahalla ja muilla tekijöillä eniten valtaa. Ne käyttävät rahaa, valtaa ja resursseja byrokratioiden kanssa tehtävään yhteistyöhön, ja byrokratioiden lahjomiseen rahalla, palkkioviroilla, poliittisella tuella, hyödyllisellä informaatiolla, eduilla jne. saadakseen byrokratiat muuttamaan yhteiskunnallisen ja taloudellisen systeemin toimintaa yritykselle edullisempaan suuntaan. Menestyneimmät yritykset eivät voi enää nousta juurikaan ylöspäin, mutta ne voivat pudota konkurssiin saakka. Putoamisen estämisestä tulee tärkein tehtävä menestyneimmille yrityksille. Valtion toiminnan muuttaminen yrityksen kannalta suotuisaksi ja sen asemaa turvaavaksi on minarkiassa ainoa tekijä, joka voi antaa jonkinasteisia takuita ja vakuuksia putoamisen estämisestä. Minarkistisessa systeemissä kilpailu on kovaa, ja yritysten tilanteen ja aseman vaihtelevuus on suurta, joten putoamisen estämisen tärkeys korostuu.
Yleisesti valtio voi auttaa lahjovaa yritystä luomalla lainsäädäntöä ja vaatimuksia, jotka kuormittavat suhteellisesti enemmän pienempiä ja keskisuuria yrityksiä; se voi antaa erioikeuksia johonkin tiettyyn tuotantoon, esim. kartelli- tai monopolioikeuksia; se voi korottaa tullimuuria ulkomaista kilpailua vastaan; se voi helpottaa yrityksen lainsäädännöllisiä ja verovelvollisuuksia; se voi maksaa julkisista varoista erityistukia yritykselle; se voi velvoittaa kilpailevat yritykset tekemään niiden kannalta epäedullisia markkinatransaktioita esim. valtion kanssa tai pidättäytymään tietyistä kannattavista transaktioista; se voi luoda lupajärjestelyjä, jotka vaikeuttavat uusien kilpailevien yritysten syntymistä; valtionyritykset voivat tehdä kauppaa yrityksen kanssa normaalia edullisemmin ehdoin; jne. Keinoja on paljon, ja ne saadaan usein peitettyä niin monimutkaisten järjestelyjen alle, että ulkopuoliset eivät tiedä niistä tai tietävät niistä vain vähän.
Jne.
Jos minarkia jätetään toimimaan sitä ohjaavien markkinatalouden periaatteiden mukaan, se tuottaa ajan kuluessa vähintäänkin keskittyneen sekatalousvaltion. Jotta minarkia pystyy säilyttämään itsensä minarkiana, libertaristi-intellektuellien täytyy ratkaista byrokratian syntyyn ja kasvuun liittyvät ongelmat teoreettisesti ja käytännöllisesti.
Kommentit