Hiljaista Pohdintaa

Hiljaista Pohdintaa

sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Hyveet ja Jalous (edit)

(Huom.) Jalomielinen (5. hyve, suurenmoisuus) on ensisijaisesti rikkaan, ylhäisen ja jossain määrin muista ihmisistä erillään elävän kuninkaan malli, vaikka tavallinen kansalainen voi olla monin tavoin jalomielinen. Tavallisen kansalaisen jalomielisyys on sosiaalisempaa ja enemmän ystävyyksiin painottuvaa.

Kunnianhimo ja monet muut hyveet suuntautuvat nykyisessä liberaalissa yhteiskunnallisessa ympäristössä haitallisiin uomiin, esim. statuskilpailuun byrokratioissa, joka vahvistaa paheellisia ja hyveiden vastaisia virtauksia yhteiskunnassa. Monien hyveiden oikeanlaiseen toteutumiseen vaaditaan hyveellinen sosiaalinen yhteisö, jossa niitä tavoitellaan ja selvä erottautuminen yhteiskunnan paheellisista suuntauksista.

Aristoteleen mukaan etiikan ja politiikan tutkiminen alkaa siitä mitä hyvän kasvatuksen saaneet henkilöt, joilla on paljon elämänkokemusta, pitävät yleisesti ottaen oikeana, ja etenee siitä logiikan avulla kohti korkeampaa ymmärrystä. Tähän sisältyy keskustelu siitä mikä on totta, kaunista ja oikeudenmukaista.

Erinomainen ihminen elää elämää hyvin, vakavalla elämänasenteella ja kauniisti, suunnilleen samalla lailla kuin esim. klassisen musiikin muusikko parhaimmillaan.

Viisaiden vanhempien miesten opastamat oikeamieliset toimet mahdollistavat oikeiden tapojen kehityksen, joka puolestaan mahdollistaa hyvän ja vakaan luonteen kehittymisen. Hyvät tavat kehittyvät jalostuessaan lähes automaattisiksi, mutta hyvään luonteeseen kuuluu myös tietoisten valintojen tekeminen. Hyvät tavat ja hyvä luonne mahdollistavat miehen hyveellisen kukoistuksen.

Kaikki hyveet, älykkyys ja kohtuullinen mielihyvä johtavat onnellisuuteen, mutta vaikka ne eivät johtaisi onnellisuuteen, hyveelliset miehet pyrkisivät niihin silti. Perhe, ystävät ja yhteisö tekevät elämästä elämisen arvoista ja onnellista, ja sellaista, että siinä on kaikki. Elämän onnellisuus tulee arvioida koko elämän ajalta kokonaisuutena, koska muuten onnettomat elämänjaksot voivat saada koko elämän näyttämään onnettomalta. Onnellinen ja hyveellinen mies kestää huonoja aikoja ja epäonnea kauniilla ja harmonisella tavalla. Jopa lukuisten suurten onnettomuuksien, huonojen aikojen ja epäonnien aikana hyveellisen miehen elämässä kauneus ja harmonisuus paistaa negatiivisten asioiden läpi.

Hyveellisiin toimiin liittyy kolme ehtoa: a) ne tehdään tietoisesti b) ne tehdään niiden itsensä tähden c) ne valitaan vakaan taipumuksen takia, ei oikkujen, mielijohteiden tai muiden helposti vaihtuvien tai epävakaiden syiden takia. Hyveellisen toiminnan määrittävät sisäsyntyinen taipumus, tunteet ja vakaa opittu taipumus. Paheelliset miehet ovat usein vaihtelevassa määrin tietämättömiä sen suhteen mitkä tavoitteet ovat hyviä ja mitkä pahoja. Paheelliset miehet eivät usein pidä paheellisia vaihtoehtoja parhaimpina vaihtoehtoina, vaan parhaimpina vaihtoehtoina, joihin he ajattelevat pystyvänsä. Paheellisuus syntyy usein huonoista tavoista, väärästä ymmärryksestä ja tähtäämisestä vääriin asioihin, ei siitä, että tarkoituksellisesti tähdätään tyytymättömyyteen, huonouteen ja paheellisuuteen.

Koko yhteiskuntaa on vaikeaa muuttaa, mutta yksilöt voivat kehittyä hyveellisiksi verrattain helposti, ja yhteiskunnan laatu muodostuu yksilöistä rakentuvista sosiaalisista kokonaisuuksista. Kun riittävän moni yksilö muuttuu hyveelliseksi, koko yhteiskunta muuttuu.

Hyveet ovat useimmiten sumeita keskiarvoja paheellisten äärimmäisyyksien välillä. Tämä kuitenkin vaihtelee tilanteiden, ajan ja paikan vaatimusten mukaan. Joskus on esim. hyveellistä olla uhkarohkea, jos siitä on hyötyä taistelussa tai joskus on valehdeltava, jos siitä on hyötyä sodankäynnissä. Paheet ovat väärän toiminnan valitsemista väärien syiden ja motivaatioiden takia, vääränä aikana ja väärässä paikassa. Kun pyrimme parhaaseen, valitsemme tavoitteeksi sen mikä on parasta, vastakkaista alhaiselle.

1) Rohkeus pelkuruuden ja itseluottamuksen puutteen, ja hätiköidyn, harkitsemattoman ja ajattelemattoman rohkeuden, uhkarohkeuden ja tyhmänrohkeuden välillä (pelko ja itseluottamus)

Hyveellinen rohkeus liittyy usein tilanteisiin, joihin liittyy kuoleman uhka. Hyveellisin ja kaunein kuolema on kuolema taistelussa yhteisönsä ja kansansa puolesta. Rohkea mies kestää ja hallitsee pelkoa, ja luottaa itseensä. Häntä motivoi se mikä on kaunista, ylevää ja hyveellistä. Tyhmänrohkeus on eräs hulluuden muodoista. Harkitsematon ja hätiköity tyhmänrohkeus liittyy usein siihen, että pelkuri esittää rohkeaa.

Sotilaiden rohkeus johtuu usein suurelta osin pelkuruudesta annettavista rangaistuksista ja rohkeudesta annettavasta kunniasta. Tämä on osittain näennäistä rohkeutta, joka on kuitenkin lähellä todellista rohkeutta, ja se on tärkeää, jotta armeijat saadaan taistelemaan urhoollisesti. Se on erilaista kuin todellinen rohkeus, joka perustuu vapaaehtoiseen toimintaan, ja tähtää hyveellisyyteen ja kauneuteen. Miehet, jotka ovat sotaa kokeneita, esim. ammattisotilaita, ovat useimmiten rohkeita. Vihaisuus näyttää usein rohkeudelta. Vihainen mies saattaa olla sokea uhkien suhteen, ja sännätä keskelle niitä, mutta toisin kuin todella rohkeat miehet, hän ei tähtää hyveellisiin ja kauniisiin päämääriin. Vihaisuus muistuttaa kuitenkin rohkeutta, ja yhdistyneenä harkittuihin valintoihin ja päämääriin se voi olla todellista rohkeutta. Jotkut miehet ovat ylimielisen rohkeita tietämättömyyden ja harhaluulojen takia. Heillä on useimmiten taipumus joko kestää vähän aikaa kunnes asiat menevät toisin kuin he kuvittelivat tai juosta pakoon heti. Rohkeus johtaa ihmisen usein tilanteisiin, jotka eivät ole miellyttäviä. Tähän hyveeseen ei siten välttämättä liity mielihyvää. Viisaus ja järki auttavat löytämään miellyttävyyttä rohkeudesta ja epämukavuutta pelkuruudesta. Itsekontrolli lisää useimmiten rohkeutta.

Rohkeus nojaa enemmän uhkarohkeuteen kuin pelkuruuteen. On siten helpompi kouluttaa uhkarohkeasta rohkea kuin pelkurista rohkea. On helpompaa erehtyä pelkuruuden kuin uhkarohkeuden puolelle, joten hyveellisen miehen on taisteltava enemmän pelkuruutta kuin uhkarohkeutta vastaan. Rohkeutta ei ole koskaan liikaa, on vain joissain tapauksissa liian vähän viisautta ohjaamassa sitä. Rohkeus ilman viisautta on uhkarohkeutta. On hyvä pelätä häpeällisiä tekoja, jotta vältämme niitä. Rohkea mies on toiveikas ja melko hiljainen ennen toimintaa, ja rohkea kun toiminta alkaa. Pelkuri usein rehentelee ja kehuskelee salatakseen pelkuruuttaan ja luodakseen valheellisen mielikuvan rohkeudesta, mutta luhistuu toiminnan alkaessa.

Moraalinen rohkeus on kyky toimia ja puhua totuudenmukaisesti ja oikein välittämättä vastustuksesta, skandaalista, kohusta, herjauksista, häpäisemisestä tai vähättelystä.

2) Jalous, ylpeys ja ylevämielisyys arkuuden, pikkusieluisuuden tai liiallisen ujouden, ja ylimielisyyden, turhamaisuuden, pöyhkeilyn, rehentelyn tai mahtipontisuuden välillä (kunnia ja häpeä, merkittävin)

Sellainen mies on pikkusieluinen, joka ottaa itselleen vähemmän kunniaa kuin hänelle kuuluu. Sellainen mies on pöyhkeä, joka yrittää ottaa itselleen enemmän kunniaa kuin hänelle kuuluu. Jalon, ylevän ja parhaimman arvoisen miehen on oltava hyvä ja hänellä on oltava kaikki hyveet. Jalous kruunaa hyveet ja tekee ne suuremmiksi. Jaloutta ei voi olla olemassa ilman hyveitä. Kunnia on suurin hyveistä, koska kunniaa osoitetaan korkeimmalle, Jumalalle. Parhaimpien ihmisten päämääränä on kunnia. Tästä huolimatta suurisieluiset miehet noudattavat kohtuullisuutta kaikessa, myös kunnian suhteen. Se, että on kunnian arvoinen, on tärkeämpää kuin itse kunnia.

3) Kunnia ja kunnianhimoisuus liiallisen vaatimattomuuden ja liiallisen kunnianhimoisuuden välillä (kunnia ja häpeä, vähäisempi)

Tämä hyve koskee jaloja ja miehekkäitä henkilöitä, joilla on asianmukainen kunnianhimo, tai vähemmän kunnianhimoisia henkilöitä, jotka ovat kohtuullisia ja maltillisia. Aristoteleen mukaan vähäisempi kunnianhimo ei siten välttämättä ole pahe. Sopiva tasapaino tässä hyveessä tarkoittaa oikeanlaisen kunnian tavoittelemista oikeanlaisista kohteista. Kunnianhimoton mies ei halua asianmukaista ylevien syiden suomaa kunniaa. Kunnianhimoinen mies on miehekäs ja jalo.

4) Kohtuullisuus tunnottomuuden ja hillittömyyden, liiallisuuden, kevytmielisen elämän tai irstailevuuden välillä (tunnottomuus tai liiallinen herkkyys nautinnoille ja kivuille)

Kaikilla ihmisillä on vaihtelevassa määrin tiettyjä haluja, kuten nälkä, jano ja seksintarve. Nämä halut eivät ilmene kaikilla ihmisillä samalla tavalla. Aristoteleen mukaan joidenkin miesten luonnolliset halut menevät kohtuuttomuuksiin, useimmiten menemällä liiallisuuksiin tai kohdistumalla sellaisiin kohteisiin, joihin niiden ei pitäisi kohdistua. Kipuihin liittyvä kohtuullisuus on erilaista kuin rohkeus. Kohtuullisen miehen ei useimmiten tarvitse kestää henkisiä kipuja, kun taas kohtuuton mies tuntee usein haluihinsa, himoihinsa ja nautintoihinsa liittyviä kipuja. Kohtuullinen mies haluaa asioita, jotka eivät vahingoita terveyttä, jotka eivät ole rumia tai irvokkaita, ja jotka ovat hänen varojensa ja resurssiensa rajoissa. Sellainen mies tekee päätöksiä ja arvioita oikean rationaalisuuden mukaisesti. Miehet valitsevat mieluummin kohtuuttomuuden kuin pelkuruuden, koska kohtuuton mies hakeutuu nautintoihin, mutta ei ole välttämättä muilta osin heikko, kun taas pelkuri on usein yleisesti henkisesti heikko. Kohtuuttomuutta moititaan enemmän kuin pelkuruutta, koska on helpompaa totuttaa itsensä välttämään kohtuuttomuutta kuin pelkuruutta, ja pelkuruus on useimmiten itse itsensä moite ja rangaistus. Kohtuuttomuus on lyhyellä tähtäimellä pelkuruutta vähäisemmässä määrin itse itsensä moite ja rangaistus, mutta pitkällä tähtäimellä sen sisäsyntyinen moite ja rangaistus lisääntyvät. Halujen on oltava harmoniassa ihmisen rationaalisuuden kanssa. Halusta ilman ymmärrystä voi tulla tyydyttymätön, ja se heikentää rationaalisuutta.

Hillittömyys on itsehillinnän vastakohta, ja on heikkoutta noudattaa passiivisesti halujaan harkitun ja rationaalisen valinnan sijasta. Aristoteleen mukaan kohtuullisuus ja itsehillintä eivät ole samanlaisia asioita. Itsehillintä rajoittaa paheellisia, liiallisia tai turhia haluja, nautintoja ja himoja. Itsehillintä on kykyä kestää nautinnoista luopumisen aiheuttama henkinen tuska. Kohtuullisella miehellä ei ole paheellisia haluja tai himoja, joita hänen täytyisi rajoittaa tai hillitä. Kohtuullisuus on siten parempi kuin pidättyväisyys ja itsehillintä. Hillittömyys voi johtua tietämättömyydestä tai siitä, että hillitön mies tekee sellaisia asioita, joiden hän tietää olevan paheellisia, mutta hänen intohimonsa, humalatilansa, raivonsa tms. syrjäyttää rationaalisuuden, harkinnan ja kohtuullisuuden. Sellainen mies voi kuulostaa siltä, että hänellä on ymmärrys ja rationaalisuus samalla tavalla kuin näyttelijällä, joka toistaa ulkoa jotain tekstiä, jonka merkitystä hän ei ymmärrä. Hänellä ei ole sillä hetkellä ymmärrystä, vaikka hänellä on se yleisellä tasolla. Esimerkiksi ruokaan ja seksiin liittyvät keholliset nautinnot tai kivut voivat saada miehen toimimaan häpeällisellä tavalla vastoin hänen valintojaan, päätöksiään ja rationaalisuuttaan. Joissain tapauksissa miehet toimivat hillittömällä tavalla luontaisten taipumustensa takia, toisissa taas sen takia, että heitä on kohdeltu kaltoin lapsuudessa. Hillittömyydet, esim. järjettömyys, irstaus ja liiallinen ankaruus, voivat muistuttaa sairauksia, joista on vaikeaa parantua. Miehet menettävät toimiensa hallinnan tai toimivat ymmärryksensä vastaisesti kahdella tavalla; hermostuneisuuden ja tunneherkkyyden takia, jolloin mies ei malta harkita, vaan säntää tunteiden ja mielikuvien vallassa eteenpäin; tai huonommassa ja vaikeammin parannettavissa olevassa tapauksessa heikko mies on valmistautunut ja harkinnut huolella asiaa, mutta ei pysty tahdonvoiman puutteen takia toimimaan suunnittelemallaan tavalla, vaan joutuu tunteidensa ja intohimojensa heiteltäväksi. Toimiminen vastoin harkintaa, ymmärrystä ja päätöksiä on kuitenkin parempi kuin sellainen paheellisuus, jossa mies valitsee harkiten hillittömiä ja kohtuuttomia asioita niiden itsensä vuoksi. Sellaiset miehet eivät usein edes ymmärrä olevansa väärässä, ja he eivät tunne katumusta. Heitä on myös vaikeampi parantaa paheellisuudestaan. Itsepintaiset miehet seisovat kyllä järkähtämättömästi päätöstensä takana, mutta he ovat kuitenkin usein kuin miehet, jotka eivät hallitse itseään, koska heitä ohjaa sokea voitonhimo ja oikeassa olemisen tarve, ja se syrjäyttää usein rationaalisuuden, harkinnan ja kohtuullisuuden.

Sokrates sanoi, että ihmiset toimivat aina sen mukaisesti, jota pitävät hyvänä; jos ihmiset tekevät jotain pahaa, se muuttuu heidän mielessään ainakin väliaikaisesti hyväksi teoksi. Myöhemmin ihmiset ehkä katuvat hetkellistä mielenmuutostaan. Hyvä elämä on useimmiten miellyttävä, mutta miellyttävä elämä ei ole välttämättä hyvä. Korkeatasoisesta toiminnasta virtaa mielihyvää. Kohtuullisuutta ei ole koskaan liikaa, mutta sitä ympäröivää tunnottomuutta, himokkuutta ja hedonismia voi olla liikaa. Hyveellinen ihminen ei kehu itseään. Paheet rehentely ja kehuskelu, ja haavoittuvuus mielistelylle ja liehittelylle kulkevat useimmiten yhdessä. Haavoittuvuus mielistelylle ja liehittelylle altistaa hyväksikäytölle ja manipuloinnille. Hyveellisyyteen kuuluu tarpeettomien tarpeiden ja intohimojen karsiminen pois. Hyveellisellä miehellä on vakaa ja kestävä luonne. Hyveellinen mies suhtautuu pitkämielisesti ja intohimoisesti viisauteen, tietoon ja ymmärrykseen. Paheellinen mies on usein oikkujensa ja mielihalujensa vietävissä ja ohjailtavissa, ja hän poukkoilee yhdestä suunnasta toiseen; tänään hän syö liikaa ja huomenna liian vähän; tänään hän haltioituu esitelmöijän puheista ja päättää noudattaa hänen ohjeitaan, huomenna hän on toista mieltä ja etsii uutta ihailun kohdetta; tänään hän värväytyy armeijaan ja huomenna hän katuu päätöstään; tänään hän opiskelee filosofiaa ja huomenna häntä kiinnostaa musiikki; tänään hän juhlii huumepilvessä ja huomenna hän toivoo ettei olisi koskaan aloittanut huumeiden käyttöä; tänään hän urheilee, ja huomenna hän ei jaksa ja vetelehtii; jne. Paheellinen mies vastustaa usein kaikkia auktoriteetteja, koska ne uhkaavat rajoittaa hänen heittelehtivää mielihalujensa ja oikkujensa noudattamista. Tämän vuoksi paheellinen mies vastustaa myös traditioita. Paheellisella miehellä on taipumus uhmata tai uhata opettajia, ja hän oppii heiltä useimmiten vain vähän, koska hän ei ole halukas kuuntelemaan, oppimaan ja ymmärtämään. Hyveellisen filosofin ja paheellisen tyrannin erottaa toisistaan se, että hyveellisen filosofin intohimot ovat rajoitettuja ja ohjattuja, ja paheellisen tyrannin intohimot ovat rajoittamattomia ja hallitsemattomia.

Rahan ja vallan ahneus on kuin suuri vuotava tynnyri, joka ei koskaan täyty. On parempi, että ihmisellä on pieni tiivis tynnyri, joka on aina täynnä. Henkilöllä, joka on kohtuullinen ja välinpitämätön kipujen, epämukavuuden ja nautintojen suhteen, on runsaasti kaikkea vaikka hän olisi köyhä. Kohtuuton, ahne ja intohimojen vietävissä oleva henkilö elää jatkuvassa puutteessa ja köyhyydessä vaikka hän olisi rikas. Oikeamielinen mies on vihainen epäoikeudenmukaisesti hankittujen omaisuuksien takia, kateellinen ihminen kantaa kaunaa kaikkia niitä kohtaan, joilla on enemmän omaisuutta kuin hänellä itsellään.

5) Suurenmoisuus pikkumaisuuden, mitättömyyden tai merkityksettömyyden, ja rivouden, sivistymättömyyden, hävyttömyyden tai mauttomuuden välillä (rahan hankkiminen ja kuluttaminen, merkittävin)

Jalomielisyyden, kuten muidenkin hyveiden, tavoitteena on kaunis toiminta, ei jalomieliselle miehelle itselleen vaan muille ihmisille, siten että hänen antamissaan yksityisissä lahjoissakin on julkisen uhrilahjan tuntu. Koska jalomielinen mies pyrkii spektaakkeliin, hän tekee asioita käyttäen runsaasti rahaa. Hän välttää kitsautta, koska se olisi mitättömyyttä. Hän saattaa hyvinkin käyttää liikaa rahaa näyttäviin ja anteliaisiin toimiinsa. Tästä voi syntyä potentiaalinen konflikti muiden hyveiden, kuten kohtuullisuuden ja hyvän rahankäytön kanssa. Jalomielisyys vaatii silti kokonaisuutena ja pitkällä aikavälillä rahan käyttämistä omien varojen mukaisesti. Köyhä ei voi olla Aristoteleen tarkoittamalla tavalla kaikilta osin jalomielinen. Jalouden vastakohtana paheet mitättömyys ja merkityksettömyys eivät tuo vakavaa häpeää, koska ne eivät vahingoita muita, eivätkä ne ole liian sopimattomia.

Jalous on omasta kohtalosta ja elämän suunnasta päättämistä. On parempi esim. kuolla taistellen kuin tulla kiinniotetuksi ja mestatuksi. Jalomielinen mies ei ota vähäisiä riskejä, eikä etsi turhia vaaroja, koska on vain vähän asioita, joita hän arvostaa korkealle; hän ottaa suuri riskejä, ja kun hän kohtaa vaaroja, hän ei säästele itseään. Hän on taipuvainen suomaan anteliaita etuja, mutta häpeää niiden vastaanottamista, koska edellinen on ylempiarvoisen toimintaa ja jälkimmäinen alempiarvoisen toimintaa. Kun ylevä mies maksaa takaisin saamansa palveluksen, hän maksaa sen niin suurten korkojen kanssa, että alkuperäisestä hyväntekijästä tulee velallinen ja edunsaaja. Jalo mies muistaa edut ja hyödyt, joita hän on antanut ja suonut muille, mutta hän ei muistele niitä etuja ja hyötyjä, joita hän on vastaanottanut, koska edunsaaja on huonompi kuin hyväntekijä tai lahjoittaja. Ylevä mies pyrkii paremmuuteen. Hän nauttii siitä, että häntä muistutetaan hänen tekemistään hyvistä teoista ja lahjoituksista, mutta hän ei pidä siitä, että häntä muistutetaan saamistaan lahjoituksista ja palveluksista. Jalomielinen mies pyytää vain harvoin ja vastahakoisesti palveluksia, mutta auttaa ahkerasti ja mielellään muita. Hän on kopea niitä kohtaan, jotka ovat vaikutusvaltaisia ja menestyneitä, mutta kohtuullinen niitä kohtaan, jotka kuuluvat keskiluokkaan tai alaluokkaan, koska edellisessä tapauksessa on vaikeampaa ja vaikuttavampaa olla korkeammalla tasolla kuin jälkimmäisessä. Vaikutuksen luominen vaikutusvaltaisten henkilöiden keskuudessa on hyvän kasvatuksen tulos, mutta vaikutuksen luominen alempiarvoisten ihmisten keskuudessa on sivistymätöntä ja mautonta, samoin kuin voiman käyttäminen heikkoihin ihmisiin. Ylväs mies ei osallistu leikkimielisiin kilpailuihin tai muihin vähäpätöisiin kilpailuihin, joissa muut pyrkivät erottautumaan edukseen joukosta. Hän osallistuu vain sellaisiin kilpailuihin, joissa suoritus ja kunnia ovat suuria.

Tehtävät joihin jalo mies ryhtyy ovat lukumäärältään vähäisiä, mutta suurenmoisia ja juhlittuja. Hän on avoin sen suhteen mistä hän pitää ja ei pidä, koska salailu ja välittäminen enemmän muiden ihmisten mielipiteistä kuin totuudesta ovat arkuuden merkkejä. Ylevä mies on suora ja rehellinen toimissaan ja puheissaan. Hän ei halua elää riippuvuussuhteessa kehenkään muuhun kuin luotettuihin ystäviin, koska muunlainen riippuvuus on nöyristelyä. Mielistelijät ovat alhaisimman luokan ihmisiä, ja vähäpätöiset ihmiset ovat usein mielistelijöitä, joten jalo mies ei mielistele tai liehittele. Hän ei ole taipuvainen ilmaisemaan ihailua, koska mikään ei ole suurta hänen silmissään. Ylväs mies ei haudo katkeruutta, koska on hänen alapuolellaan muistaa pikku vääryyksiä; hän on taipuvainen katsomaan niitä läpi sormien. Hän ei ole kovin taipuvainen ottamaan vastaan kiitoksia eikä antamaan kiitoksia. Jalomielinen mies ei solvaa muita ihmisiä, ei edes vihollisiaan, ellei hänellä ole vakaa aikomus solvata. Hän ei ole taipuvainen pyytämään apua tai valittamaan vaikeuksissa, jotka ovat vähäisiä ja väistämättömiä, koska sellainen asenne vihjaisi, että hän suhtautuu niihin vakavasti. Ylevä mies pitää enemmän kauniista ja hyödyttömistä tavaroista kuin sellaisista tavaroista, jotka ovat hyödyllisiä ja tuottavia, koska se sopii paremmin hänen omavaraiselle luonteelleen. Jalomielinen mies lukee kirjoja ja keskustelee viisaitten miesten kanssa, jotta hänen ajattelunsa ja puheensa on korkeatasoista. Hänen askeleensa on vakaa ja tasainen, hänen äänensä on matala ja hänen puheensa on kiireetöntä. Koska ylväs mies suhtautuu vain harvoihin asioihin vakavasti, hän ei ole helposti suuttuva, ja koska hän ei pidä mitään suurena, hän ei ole kireä ja pingottunut. Hän tuottaa tietyllä määrällä resursseja mahtavamman tapahtuman kuin muut. Ylevämielinen mies käyttää rahaa anteliaasti, suurpiirteisesti ja hyväntuulisesti. Jalojen asioiden saavuttaminen on hänelle tärkeämpää kuin jalojen asioiden omistaminen. Jalojen asioiden saavuttaminen herättää enemmän ihailua kuin jalojen asioiden omistaminen. Jalous on osaltaan ihailun ja kunnioituksen herättämistä muissa ihmisissä.

6) Anteliaisuus ja hyväntekeväisyys kitsauden ja saituuden, ja tuhlaavaisuuden välillä (rahan hankkiminen ja kuluttaminen, vähäisempi)

Kitsaus ja saituus on rahan ottamista liian vakavasti. Tuhlaavaisuuden aiheuttaa usein hillittömyys. Liian tuhlaavainen mies tuhoaa taloutensa ja ehkä itsensä, ja hänellä on useimmiten monta pahetta samanaikaisesti. Aristoteleen mukaan tasapainoiseen rahankäyttöön pääsee pitämällä rahaa samanlaisena kuin muitakin hyödyllisiä asioita. On hyveellistä tietää miten rahaa käytetään oikein; on hyveellistä antaa oikeille ihmisille oikea määrä rahaa oikeaan aikaan. Kuten muutkin eettiset hyveet, anteliaisuus ja hyväntekeväisyys, eli hyveellisten ja kauniiden asioiden tekeminen, tuo tekijälleen usein samanaikaisesti sekä mielihyvää (auttamisesta syntyvä mielihyvä) että tuskaa (taloudellisen tilanteen huonontumisesta syntyvä huoli). Anteliaista miehistä pidetään, koska he antavat ihmisille hyötyjä, etuja ja hyvää mieltä. Anteliaat miehet eivät usein ole hyviä säilyttämään omaisuuttaan, ja heitä voi olla helppo huijata. On kuitenkin hyveellisempää olla tuhlaavaisen antelias kuin kitsas. Tuhlaavaisella anteliaisuudella mies tekee hyvää monille ihmisille ja tuhlaavaisen anteliaisuuden parantaa viimeistään varojen loppuminen tai iän ja kokemusten karttumisen tuoma viisaus. Jos tuhlaavaisen antelias mies ei ole hillitön, hän on jossain määrin typerä, mutta ei paha. Hyveellisen antelias ei hanki rahojaan sellaisesta lähteestä, josta hänen ei pitäisi niitä hankkia, sillä hyveellinen rahan hankkiminen kulkee yhdessä hyveellisen antamisen kanssa. Paheellisen antelias mies on samanaikaisesti tuhlaavainen ja kitsas; pyrkiessään olemaan anteliaita he lainaavat rahaa koronkiskureilta, yrittävät saada rahaa uhkapeleistä, varastavat rahaa, jne. Paheellisen antelias mies haluaa olla antelias rahoilla, jotka tulevat luonnottoman helposti, vaivattomasti ja nopeasti. He antavat rahaa väärille ihmisille, väärään aikaan ja väärällä tavalla. Paheellisen anteliaita miehiä voidaan ehkä auttaa antamalla heille hyviä, viisaita ja järkeviä neuvoja. Paheellisen anteliaita on helpompi saada muuttamaan tapojaan kuin kitsaita henkilöitä.

Kitsaalle miehelle antelias ja tuhlaavainen mies näyttävät kumpikin tuhlaavaisilta. Tuhlaavaiselle miehelle antelias ja kitsas mies näyttävät kumpikin kitsailta. Anteliaalla miehellä on oikea ja hyveellinen näkökulma siihen, mitä kitsas ja tuhlaavainen mies ovat. Kitsaus on taipuvaista olemaan pysyvää, ellei sitä tietoisella hyveellisyyden harjoittamisella paranneta. Kitsas ei auta kitsaudella useimmiten edes itseään, puhumattakaan muista.

Jos maailma on pelkästään materialistinen, ihmiset ovat jatkuvassa kilpailussa toisiaan vastaan, koska kaksi henkilöä ei voi olla samassa asemassa. Yhden miehen hyvä on toiselta mieheltä pois joko suoraan tai epäsuorasti, esim. yhden miehen suhteellinen asema heikkenee jos toinen mies saa samanlaisen aseman tai omaisuuden. Kun maailma on hengellinen, yhden miehen hyvä lisää toisen miehen hyvää.

7) Kärsivällisyys innottomuuden tai itsetunnottomuuden, ja herkästi ja nopeasti suuttumisen, pahantuulisuuden tai liiallisen vihaisuuden välillä (viha)

Kärsivällinen mies ei häiriinny, suutu ja stressaannu helposti. Hän suuttuu vain periaatteidensa mukaisella tavalla. Kärsivällinen mies ei ole taipuvainen kostonhimoisuuteen. Hän on usein anteeksiantavainen.

Miehet, jotka ovat liian vihaisia väärään aikaan ja väärien syiden takia, ovat hillittömia, kohtuuttomia ja epäoikeudenmukaisia, ja siten paheellisia. Ne miehet, joilla on itsetunnottomuuden pahe eivät puolusta itseään, tai eivät puolusta itseään riittävästi. Heiltä puuttuu intoa ja rohkeutta, ja heitä pidetään typerinä ja nöyristelevinä. Sopiva ja hyveellinen vihaisuus kuuluu hyveelliseen miehen elämään. Sen on oltava perusteltua ja oikeiden syiden vuoksi tapahtuvaa, sen on kohdistuttava oikeisiin henkilöihin, sen on tapahduttava oikealla tavalla ja oikealla hetkellä, ja sen on kestettävä oikean ja kohtuullisen ajan. Vihaisuus on usein osittain tai kokonaan hallitsematonta, ja siksi sopivan ja hyveellisen vihaisuuden saavuttaminen on vaikeaa. Liiallisesta vihaisuudesta on monia paheellisia versioita ja kombinaatioita, esim. se, että on vihainen liian pitkään, suuttuu mitättömän pienistä, ehkä jostain tietyistä laukaisevista asioista tai edellisten yhdistelmä, suuttuu pienistä asioista ja on pitkävihainen. Hyveellinen vihaisuus on järjen hallitsemaa ja kontrolloimaa, ei tunteiden ohjaamaa ja viskelemää. Mies, joka on hiukan liian vähän vihainen, on maltillinen, ja mies joka on hiukan liian vihainen, on miehekäs. Molemmat ovat hyveellisiä ominaisuuksia. Hiukan liiallinen vihaisuus sopii usein johtamiseen. Hyveellisen vihainen mies on enemmän anteeksiantavainen kuin liian vihainen. Sellainen henkilö, joka on liian vähän vihainen ja siten paheellinen, typerä ja nöyristelevä, on kuitenkin lähempänä hyveellisyyttä kuin sellainen henkilö joka suuttuu liian helposti ja liian paljon mitättömistä asioista.

Viha alkaa usein siitä, että mies on joutunut halveksunnan, loukkauksen tai välinpitämättömyyden kohteeksi, tai kuvittelee joutuneensa. Vihaisuus johtuu joidenkin henkilöiden tai asioiden aiheuttamasta henkisestä kivusta. Vihaisella miehellä on taipumus löytää vikoja ja puutteita kaikista ja kaikkialta. Vihainen mies on äkkipikainen, impulsiivinen ja uhkarohkea. Vihaisuus on samanaikaisesti kontrollin menettämistä ja tilanteiden kontrolloimista ja haltuun ottamista. Vihaisuutta voidaan käyttää uhkaamiseen ja väittelyn voittamiseen. Vihaisuutta käytetään kunnian puolustamiseen ja tämä on kohtuullisissa rajoissa positiivista. Miehet, jotka ovat liian vähän vihaisia ovat alistuvaisia muita ihmisiä kohtaan, ja sietävät liikaa loukkauksia ja herjauksia. Vihaisuus voi olla pitkän vihaisuuden kertymisen seuraus. Mitä aikaisemmin lapsuudessa liiallinen suuttumisherkkyys huomataan ja siihen puututaan, sitä helpommin lapsi voidaan ohjata hyveelliseen suuntaan. Vihaisella miehellä on usein taipumus olla kuuntelematta kehoituksia ja viisaita neuvoja. Vihaisen miehen tulee harjoitella hiljaisuudessa pysymistä ja rauhallista elehtimistä, koska jos hän aloittaa vihaisen puheen ja elehtimisen, se ruokkii ja lisää hänen vihaisuuttaan. Vihaisen miehen viha tulee heijastaa hänelle joko vertauskuvallisesta tai oikeasta peilistä, jotta hän ymmärtää miltä hän näyttää ja vaikuttaa muista ihmisistä. Liiallinen vihaisuus on helpompi parantaa kuin nautintojen hillittömyys. Liiallisen vihainen mies voi kuunnella osittain viisaita neuvoja ja jopa ottaa niistä opikseen, mutta toisaalta hän kuulee ja ymmärtää vihan takia usein väärin sen mitä hänelle sanotaan. Siksi viisaat neuvot on syytä antaa jo ennen vihastumista, ja/tai vihastumisen jälkeen. Liiallisen vihainen mies katuu usein jälkeenpäin vihaisuuttaan, tekojaan ja sanojaan, ja on silloin taipuvaisempi kuuntelemaan ja muuttumaan. Liiallinen vihaisuus on luonnollisempaa ja vähemmän moitittavaa kuin himo liiallisiin ja tarpeettomiin nautintoihin. Kohtuullinen mustasukkaisuus voi olla jaloa, koska mustasukkainen mies on valmis taistelemaan ylemmän asemansa puolesta, mutta mustasukkaisuus voi helposti mennä liiallisuuksiin, esim. jatkuviin perusteettomiin epäilyksiin, vahtimisiin ja suuttumisiin. Murjottavat ja kaunaiset miehet ovat vihaisia liian pitkän aikaa, hautovat kostoa ja ovat tyytyväisiä, jos saavat kostettua. Kaunaisuus kertoo usein siitä, että mies ei pysty tai uskalla ilmaista vihaisuuttaan suoraan toiselle osapuolelle.

8) Rehellisyys vähättelyn tai mitätöimisen ja valehtelun, kehuskelun tai mahtailun välillä (itseilmaisu)

Tämä rehellisyys koskee itseä. Toisenlainen rehellisyys ja epärehellisyys koskee muita hyveitä ja paheita, kuten oikeudenmukaisuutta ja epäoikeudenmukaisuutta. Tämä hyve käsittelee sitä miten toimia sosiaalisesti yhteisössä, ja kuinka rehellinen tulisi olla omista ominaisuuksistaan, saavutuksistaan ja ansioistaan.

Hyveellinen ylpeys on tietoisuutta niistä hyvistä asioista, joita on tehnyt ja niiden arvostamista. Vain liiallinen ylpeys, mahtipontisuus ja pöyhkeys on paheellista. Hyveellinen nöyryys on omien huonojen tekojensa ja ominaisuuksiensa tiedostamista, ja sen hyväksymistä, että saattaa tarvita muiden apua. Huono minäkuva, huono itsetunto, itsensä nöyryyttäminen ja itsensä halveksiminen ovat paheita. Jos jokin asia menee hyvin, on sopivaa myöntää se ja tuntea siitä ylpeyttä. Totuuden rakastaminen johdattaa hyveelliseen ylpeyteen ja nöyryyteen, joten totuuden rakastaminen on niiden perusta.

Epärehellisyyteen saattaa kuulua pöyhkeilyä, kehuskelua, itsensä halventamista, teeskenneltyä vaatimattomuutta jne. Rehellinen mies pyrkii rehellisyyteen myös silloin kun siitä ei ole mitään hyötyä tai siitä on haittaa, jopa silloin kun se on häpeällistä. Mies, joka kehuskelee, ottaa puheissaan itselleen hyviä ominaisuuksia ja ansioita, joita hänellä ei ole ja vähättelee tai jättää kertomatta huonoja ominaisuuksia, joita hänellä on. Mies, joka halventaa ja vähättelee itseään, ei ota kunniaa niistä hyvistä ominaisuuksista, saavutuksista ja ansioista, joita hänellä on, tai minimoi ja vähättelee niitä. Hän myös korostaa ja liioittelee huonoja ominaisuuksiaan ja tekojaan, tai jopa keksii itselleen valheellisia huonoja ominaisuuksia ja tekoja. Aristoteleen mukaan hyveellinen mies ottaa itselleen kunnian hyvistä ominaisuuksistaan ja ansioistaan liioittelematta tai vähättelemättä. Kehuskelu, pöyhkeily ja retostelu ovat moitittavampia kuin itsensä vähättely tai halventaminen, koska edellinen vahingoittaa sosiaalista järjestystä ja ilmapiiriä enemmän (vahingoittaa muita ihmisiä); jälkimmäinen vahingoittaa enemmän henkilöä itseään. Miehet, jotka rehentelevät ja pöyhkeilevät ilman hyötyä, ovat halveksittavia, mutta eivät pahoja. Miehillä, jotka rehentelevät ja pöyhkeilevät hyödyn vuoksi, on ruma ja paha luonne.

Toisin kuin mielistely ja liehittely, jotka ovat ainoastaan paheita, satunnainen itsensä kehuminen ja hyvien puoliensa korostaminen eivät ole moitittavia, kunhan niistä ei tule pysyvää taipumusta kehuskeluun, pöyhkeilyyn tai mahtipontisuuteen. Jos itsensä kehumisen ja hyvien puolien korostamisen tavoitteena on kunnia, suuruus ja hyvä maine, se on jossain määrin ymmärrettävää, mutta jos sen tavoitteena on raha, se on moitittavaa.

Sokrates käytti usein keskusteluissaan ironiaa ja itsensä vähättelyä tehokeinona; kun hän vähätteli ensin itseään, hänen nerokkuutensa näytti sen jälkeen vielä todellistakin suuremmalta.

 9) Nokkeluus, hauskuus, sukkeluus, henkevyys, hurmaavuus ja tahdikkuus moukkamaisuuden ja karkean pilanteon tai ilveilyn välillä (keskustelu)

Tämä hyve koskee yleisesti sopivien asioiden sanomista silloin kun puhutaan leikkimielisesti ja rentoudutaan. Se on Aristoteleen mukaan tärkeä osa elämää. Paheellinen ilveilijä vitsailee ja laskee leikkiä aina tai epäsopivissa tilanteissa. Paheellinen sivistymätön mies ei tajua vitsejä ja leikkimielisyyttä, ja on hyödytön leikkimielisessä keskustelussa. Leikkimielisyyteen ja hauskuuteen ei ole olemassa pysyviä sääntöjä, joten hyveellinen nokkela ja sukkela mies on taitava luomaan sopivat ja riittävän kohteliaat säännöt tilanteiden mukaan.

10) Ystävällisyys ja ystävyys ilkeyden tai riidanhaluisuuden, ja mielistelyn ja liehittelyn välillä (sosiaalinen kanssakäyminen)

Tämä hyve liittyy siihen, miten miehet kohtelevat toisiaan, minkälaisia asenteita heillä on toisiaan kohtaan ja millä tavalla he suhtautuvat toisiinsa, ja siihen aiheuttavatko he toisilleen haittaa, ongelmia tai henkistä kipua. Nöyristelevä ja mielistelevä mies on liian huolissaan ja peloissaan siitä, että hän aiheuttaa ongelmia, haittaa tai tuskaa toisille ihmisille, ja hän perääntyy ja antaa periksi liian helposti, myös silloin kun se on häpeällista tai haitallista. Hän tavoittelee nöyristelyllä ja mielistelyllä tavalla tai toisella etuja, helpotuksia, valtaa, auttamista, ystävyyttä, suojelua tms. itselleen. Ilkeä, riitaisa tai hapan mies vastustaa melkein kaikkea, eikä välitä niistä ongelmista ja haitoista, joita hän tuottaa muille. Hän ei tee järkeviä ja normaaleja kompromisseja, eikä ole ystävällinen, sopuisa tai sovitteleva silloin kun se on suotavaa ja tarpeellista. Tämä hyve muistuttaa ystävyyttä sillä erotuksella, että se kohdistuu sekä ystäviin että tuntemattomiin kansan jäseniin, eikä siihen siten välttämättä liity niin suuria emotionaalisia siteitä kuin tavalliseen ystävyyteen. Aristoteleen mukaan tähän hyveeseen kuuluu se, että toimii eri tavoin eri henkilöiden kanssa, esim. sen mukaan kuinka korkealla he ovat hierarkiassa, kuinka hyvin heidät tunnetaan, minkä ikäisiä he ovat, minkälaisia tilanteen tai tapahtuman vaatimukset ovat, jne.

On hyveellistä tuottaa seuralaisilleen mielihyvää, vaikka siitä aiheutuu kustannuksia ja vaivaa itselle, kunhan mielihyvä ei ole vahingollista tai häpeällistä. On hyveellistä kestää kipua ja nähdä vaivaa lyhyellä tähtäimellä, jotta voi tuottaa pitkällä ja laajalla tähtäimellä muille ihmisille hyvää.

11) Vaatimattomuus ujouden ja häpeämättömyyden välillä (häpeä)

Vaatimattomuus ei ole hyve, mutta se ansaitsee oman mainintansa. Vaatimattomuus estää nuoria miehiä käyttäytymästä epäsopivilla ja häpeällisillä tavoilla. Nuoret ovat usein tunteidensa vietävissä, ja vaatimattomuus toimii sille vastavoimana. Hyveellisten miesten ei tule käyttäytyä häpeällisillä tavoilla, joten he eivät tarvitse vaatimattomuutta ohjaamaan käytöstään. Häpeän tunteminen häpeällisten tekojen jälkeen ei ole hyveellistä, mutta se voi ohjata miestä hyveelliseen suuntaan.

12) Oikeutettu suuttumus ja vihaisuus kateuden ja vahingonilon välillä (suuttuminen)

 Hyveellinen vihaisuus on suunnattu epäoikeudenmukaisuuteen ja kunnian luokkauksiin, joka oman, läheisten tai yhteisön. Pelkuruus, ja riittävän ja oikeutetun vihaisuuden puute ovat paheita.

Kateus on vaihteleva sekoitus surua, turhautumista, masennusta, kaunaa, kiukkua ja vihaa jostakin jota itsellä ei ole, mutta toisella tai toisilla on. Kateus painostaa miestä joko kilpailemaan saavuttaakseen haluamansa asian tai aseman, tai estämään toista miestä saamasta tai pitämästä haluttua asiaa. Edellinen on useimmiten suotavampaa. Kateus on oman huonommuuden, ja kohtuullisuuden ja itsekontrollin puutteen myöntämistä omalla suhtautumisella, puheilla ja käyttäytymisellä, ja se on siten jaloudelle ja hyveellisyydelle vastakkaista. Kateus suuntautuu useimmiten miehiin, jotka ovat suunnilleen samalla tasolla tai samassa sosiaalisessa luokassa, mutta silti yläpuolella. Kateus ja viha ovat vastakkaisia ystävyydelle ja hyvälle tahdolle. Kun joko kateus tai viha herää, usein toisella on taipumus herätä myös. Kateellinen mies pyrkii usein esittämään olevansa jotain muuta kuin kateellinen, esim. oikeutetun vihainen, koska se on sosiaalisesti hyväksytympää. Kateus on usein laaja-alainen tai lukuisiin henkilöihin kohdistuvaa, viha keskittyy usein yhteen tai muutamaan kohteeseen. Kateellinen mies haluaa paremman miehen olevan yhtä hyvä tai mieluummin huonompi kuin hän itse on. Vihainen ihminen haluaa vahingoittaa vastustajaa. Kateus usein kasvaa ajan kuluessa. Viha usein laantuu ajan kuluessa.

13) Harkitsevuus äkkipikaisuuden, oikullisuuden tai harkitsemattomuuden, ja liian pitkään harkitsemisen ja viivyttelyn välillä. (rationaalisuus)

Harkitsevuus koskee käytännöllisiä asioita. Rationaalinen ajattelu on sumea keskiarvo pessimismin ja ylioptimismin välillä, harkitsemattoman äkkipikaisuuden ja vitkastelevan miettimisen välillä, ja epätarkan ajattelun ja yksityiskohtiin juuttumisen välillä. Viisaus voi ilmetä ilman harkitsevuutta, viisas mies voi tehdä harkitsemattomia päätöksiä. Harkitsevuus ei tee miehestä automaattisesti kykenevää toimimaan hyveellisesti. Ei ole mahdollista olla hyveellinen ilman harkitsevuutta, eikä hyvällä tavalla harkitseva ilman hyveellisyyttä. Viisaus on tärkeämpi kuin harkinta, mutta molempia tarvitaan, ja parhaimmillaan ne toimivat yhdessä. Moraali asettaa miehen hyveelliset tavoitteet, ja viisaus ja harkinta valitsevat keinot ja ohjaavat matkan varrella. Harkitseviksi tullaan tekemällä harkittuja tekoja. Oikeanlainen harkitsevuus ja viisaus tuo kaikki hyveet miehen ulottuville. Saavuttaakseen viisautta miehen on koettava vastoinkäymisiä, koettelemuksia ja kärsimyksiä. Onnellisuuteen tarvitaan viisautta, joten onnellisuus vaatii vastoinkäymisiä, koettelemuksia ja kärsimyksiä. Ylimmäinen onnellisuus saavutetaan keräämällä ja ymmärtämällä tietoa ja viisautta. Pelkkä mielihyvä ei voi olla korkein hyvä, koska se on yhteinen eläimille ja ihmisille. Tieto, ymmärrys ja viisaus erottavat meidät eläimistä. Ei riitä, että mies noudattaa oikeudenmukaisuutta vasten tahtoaan, tietämättömyyttään, heppoisten ja ailahtelevien syiden vuoksi tai pahojen lopullisten tavoitteiden vuoksi; oikeudenmukaisuuden on perustuttava harkittuun hyveellisyyteen. Pidättyväinen mies pystyy harkintansa ja periaatteidensa mukaisesti vastustamaan paheellisia halujaan ja intohimojaan. Irstas mies valitsee ja tekee tietoisesti ja halukkaasti paheellisia asioita. Hillittömällä miehellä on usein hyvät ja harkitut periaatteet, mutta hän ei pysty noudattamaan niitä; hän antaa periksi haluille ja intohimoille.

Lisäksi hyveitä ovat:

1) Oikeudenmukaisuus ja oikeus, jonka vastakohtana on epäoikeudenmukaisuus, ahneus, mielivaltaisuus ja tyrannia, tai joka on epäoikeudenmukaisesti liian vähän ansaitsevan ja epäoikeudenmukaisesti liian paljon ansaitsevan välillä.

Oikeudenmukaisuus tähtää muiden ihmisten hyvään, yhteisön hyvään. Oikeudenmukaisuus voi tarkoittaa reilua, rehellistä, kohtuullista, lakia noudattavaa ja, itsestäänselvästi, oikeudenmukaista. Kaikki laittomuus ei kuitenkaan ole epäoikeudenmukaista, ja kaikki laillisuus ei ole oikeudenmukaista. Hyveellinen ja hyvä mies ei aina tarkoita samaa kuin hyvä kansalainen. Nämä kaksi merkitystä saadaan vastaamaan toisiaan vain silloin kun lainlaatijat ja lait ovat hyviä ja hyveellisiä. Oikeudenmukaisuus täydellisessä muodossa on samaa kuin se, että mies on täysin hyveellinen luonteeltaan. Tällainen mies käyttää hyveellisyyttään jatkuvasti yhteisönsä ja ystäviensä parissa. Monet miehet pystyvät harjoittamaan hyveellisyyttä kohtuullisen hyvin henkilökohtaisessa elämässään, mutta huonosti sosiaalisissa suhteissaan.

Joskus epäoikeudenmukaisuus voi saada yllättäviä muotoja. Esimerkiksi pelkuruus voi saada sotilaan heittämään kilpensä pois ja juoksemaan pakoon, mutta kaikki eivät juokse pakoon pelkuruuden takia. Aristoteleen mukaan tällaista tapahtuu usein sen takia, että sotilaat ahnehtivat liikaa kunniaa ja voittoja, ja etenevät taisteluissa liian kauas yhteisistä taistelumuodostelmista. Tällainen ahneus luetaan epäoikeudenmukaisuuksien joukkoon kuuluvaksi, ja sen tai vastaavien ahneuksien tavoitteena on usein kunnia, raha ja/tai turvallisuus.

Partikulaarinen oikeudenmukaisuus voidaan jakaa kahteen osaan; yhteisen hyvän oikeudenmukaiseen jakamiseen ja yksityisten liiketoimien ja sopimusten korjaamiseen silloin kun siihen on tarvetta. Edeltävä liittyy useimmiten tapauksiin, joissa mies voi saada yhteistä hyvää enemmän tai vähemmän kuin toinen mies. Jälkimmäinen liittyy mm. petollisiin, hyväksikäyttäviin, kiristäviin, salavihkaisiin ja väkivallalla uhkaaviin tai väkivaltaa käyttäviin transaktioihin. Jos miehet eivät ole tasaveroisia, he ansaitsevat erisuuret osuudet. Riidat ja valitukset syntyvät siitä, että tasaveroiset miehet saavat erisuuret osuudet, tai kyvyiltään ja ansioiltaan erilaiset miehet saavat samansuuruiset osuudet. Distributiivinen oikeudenmukaisuus voi tapahtua vain oikeudellisesti tasaveroisten välillä. Se kuka ansaitsee eniten ja missä suhteessa riippuu kunkin yhteisön oikeudenmukaisina pitämistä periaatteista. Kun miehille jaetaan pahoja tai huonoja asioita, pienempi paha tai huono asia on suurempi 'hyvä'.

Partikulaarinen oikeudenmukaisuus koskee sellaisten miesten liiketoimia ja sopimuksia, jotka eivät useimmiten ole tasa-arvoisia, ja ottaa huomioon vain vahingon, haitan tai kärsimyksen, joka toiselle osapuolelle on aiheutunut. Tällainen oikeus on 'sokea', sillä se kohtelee molempia osapuolia tasa-arvoisina riippumatta heidän todellisesta arvostaan tai asemastaan. Ei ole väliä sillä onko hyvä mies huijannut huonoa miestä tai huono mies petkuttanut hyvää miestä. Oikeudenmukaisuutta voidaan kuvata keskiarvoon ja tasapuolisuuteen pyrkimisenä. Saadakseen molemmat osapuolet tasa-arvoisiksi tai tasaveroisiksi, tuomarin on otettava rikoksen tekijältä, jolla on enemmän kuin hänelle kuuluu, ja annettava uhrille, jolla on vähemmän kuin hänelle kuuluu. Tätä periaatetta voidaan käyttää korjaamaan tavallisia tai rikollisia liiketoimia ja sopimuksia.

Vastavuoroisuutta (esim. silmä silmästä ja hammas hampaasta) voidaan käyttää oikeudellisena ja poliittisena periaatteena, mutta sen ongelmana on se, että se ei sellaisenaan ota huomioon erilaisia syitä rikoksille. Rikos voidaan tehdä esimerkiksi intohimon, huolimattomuuden, pahuuden tai tietämättömyyden vuoksi, ja on tärkeää ottaa se huomioon määritettäessä oikeudenmukaista tuomiota. Oikeudenmukaisuuden perusperiaatteet ovat samanlaisia kaikkialla, mutta niiden käytännölliset ilmaukset voivat vaihdella paljon kulttuuripiiristä toiseen.

Oikeudenmukaisuus on yhteisen hyvän puolustamista, rehellisyyttä, ystävien auttamista, vastavuoroisuutta, ja sielun hyveellisyyttä ja erinomaisuutta. Oikeudenmukaisuus on toisten ihmisten hyvästä huolehtimista. Oikeudenmukaisuus on sekä itsessään hyvää, että seurausvaikutuksiltaan hyvää. Oikeudenmukaisuutta tulisi harjoittaa pääasiassa oikeudenmukaisuuden itsensä vuoksi, mutta jotkin rangaistukset ja palkinnot voivat tukea sitä. Kasvatus, oppiminen ja koulutus ovat avainasemassa oikeudenmukaisuuden syntymisessä. Miehet ovat luonnostaan enemmän huolissaan joutumisesta epäoikeudenmukaisuuden kohteeksi kuin siitä, että he tekevät epäoikeudenmukaisia tekoja muita kohtaan; oikeudenmukaisuuteen kuuluu se, että huolehtii enemmän muiden hyvästä kuin omastaan. Johtajien on sekoitettava oma etunsa kansalaisten etujen kanssa yhteen. Hallitsijoiden on hallittava ensin itseään hyveellisesti ennenkuin he voivat hallita muita. Hallitsijoiden on pyrittävä tasapainottamaan vallan ja rahan tavoittelu epäitsekkäällä uhrautuvaisuudella. Yhteiskunnan oikeudenmukaisuus ja hyveellisyys syntyy yksittäisten kansalaisten oikeudenmukaisuuden ja hyveellisyyden yhteisvaikutuksesta. Yksittäisten kansalaisten hyveellisyys ja oikeudenmukaisuus on siten tärkeämpää kuin yhteiskunnan hyveellisyys ja oikeudenmukaisuus. Kansalaisten on tarkkailtava ja ohjattava sielujaan pitääkseen ne oikeudenmukaisina ja hyveellisinä. Oikeudenmukaisuus ei liity välttämättä siihen mitä lait sanovat, koska lait voivat olla epäoikeudenmukaisia.

Korkein ja ihailtavin rohkeuden ja oikeudenmukaisuuden muoto on se, että tekee uhrauksia ja ottaa riskejä muiden ihmisten puolesta. Jos absoluuttista moraalia ei ole, oikeudenmukaisuus määräytyy retoriikan (manipuloinnin) ja voimankäytön mukaan, ja on siten epäoikeudenmukaista. Jumalaa tarvitaan oikeudenmukaisuuden takaajaksi. Oikeudenmukaisuus on sielun harmoniaa. Oikeudenmukaisuus on sosiaalisista velvollisuuksista ja omista asioista huolehtimista. Oikeudenmukaisuus on harmonista yhteistoimintaa miesten välillä. Rationaalisuuden tehtävänä on hallita ja antaa ohjeita mielelle, joka hillitsee intohimoja. Intohimojen valta tarkoittaa epäjärjestyksen ja epäoikeudenmukaisuuden valtaa. Oikeudenmukaisuus on yhteisöjen terveyttä, hyvää sekä itsessään, että välineenä toisten asioiden saavuttamisessa. Rahaa voidaan käyttää sekä hyviin, että pahoihin tarkoituksiin, ja se voi tuoda sekä onnellisuutta, että ongelmia; sen takia raha on parhaimmillaan neutraali väline, potentiaalisesti hyvään käytettävä väline. Rahaa käytetään hyvin, jos tiedetään ne hyveelliset päämäärät, johon sitä käytetään ja toimitaan sen mukaisesti. Rahan ja vallan tulee aina olla alisteisia korkeammille hyveellisille päämäärille. Jos rikkailla tai vallanpitäjällä ei ole käsitystä korkeammasta hyvästä, ainoa tarkoitus ja päämäärä, jonka he keksivät on hankkia koko ajan lisää rahaa ja valtaa. Rahan ja vallan hankkimisesta tulee silloin paheellinen päämäärä, jota ei voida koskaan tyydyttää millään rahan ja vallan määrällä, ja se voi johtaa helposti totalitarismiin tai tyranniaan. Raha on usein vastakkainen hyveille. Salainen rahanhimo syö usein muilta piilossa hyveellisyyttä. Mies on ehkä päivisin hyveellinen, mutta omistautuu iltaisin ja öisin rahanhimolle. Kunnia on rikkaille ja vallanpitäjille hyvä säätelijä ja kurissa pitäjä. Jos he noudattavat kunniallisuutta, he eivät riistä kansalaisia, eivät asu valtavissa palatseissa, ja eivät rehentele rahoillaan ja vallallaan. Parhaat vallanpitäjät ovat haluttomia hallitsemaan.

Tavallisille ihmisille mielihyvä on usein korkein hyvä, ja he eivät pysty erottamaan toisistaan hyviä ja huonoja mielihyviä, eivätkä he tiedä mielihyvää korkeampia hyviä, joiden mukaan mielihyvä tulisi arvioida ja tuomita. Demokratiassa ihmiset ovat täynnä turhia tarpeita. Elämä itsessään ei ole hyvää tai huonoa; sen hyvyys riippuu siitä kuinka hyveellisesti sitä käytetään. Ihmiset tyytyvät usein siihen mikä näyttää todelliselta hyvältä, esim. siihen vanhaan ja ränsistyneeseen, joka näyttää naamiointien avulla uudelta.

Korkein hyvä ja Jumala ovat samanlaisia, olennaisilta osiltaan muuttumattomia, ikuisia, täydellisiä, sellaisia, joita ei voi koskea ja absoluuttisia.

Mies, joka on rehellinen pienissä asioissa, joissa ei ole mitään panoksena, on taipuvainen olemaan rehellinen myös suurissa asioissa, joissa on paljon panoksena, koska hänellä on tapana olla rehellinen rehellisyyden itsensä vuoksi.

2) Viisaus, ymmärrys ja tietous, jonka vastakohtana on tyhmyys, tiedon puute ja ymmärtämättömyys

Hyveelliset miehet hallitsevat intohimojaan ja tunteitaan viisaudellaan ja järjellään. Viisaus on yhteisen hyvän tärkeyden ymmärtämistä. Viisaus yhdessä kohtuullisuuden ja pieteetin kanssa muodostaa oikeudenmukaisuuden. Viisaus on tärkein hyveistä, koska sen avulla löydetään hyveet, ymmärretään hyveiden tärkeys, löydetään keinot hyveiden saavuttamiseksi, ja pystytään pitämään hyveellisyyttä yllä. Tyrannimainen ja epäoikeudenmukainen valta on intohimojen ja tunteiden pidäkkeetöntä valtaa. On olemassa ihmisiä, jotka ovat rohkeita, mutta epäoikeudenmukaisia, oikeudenmukaisia, mutta typeriä, kohtuullisia, mutta pelkurimaisia, jne.; hyveiden on oltava tasapainossa keskenään niin, että ne tukevat toisiaan, ja muodostavat hyveellisen kokonaisuuden; viisaus, pieteetti, oikeudenmukaisuus, kohtuullisuus, rohkeus, ystävyys ja harkitsevuus. Epäoikeudenmukaisuus vaatii sielun parantamista. On parempi kärsiä ylväästi, arvokkaasti ja oikeudenmukaisesti kuin nauttia eduista epäoikeudenmukaisesti tai tehdä epäoikeudenmukaisia tekoja. Oikeudenmukainen on lopulta paremmassa asemassa kuin epäoikeudenmukainen. Ne, jotka hyötyvät epäoikeudenmukaisuudesta yrittävät piilottaa sen tai saada sen näyttämään päinvastaiselta; tämä osoittaa, että se on kaikkien mielestä häpeällistä, alhaista ja halpamaista, jalouden vastakohta. Oikeudenmukaisuus on jaloa ja viisasta. Epäoikeudenmukaiset ihmiset osoittavat paheellisilla teoillaan, manipuloinneillaan ja valinnoillaan, että oikeudenmukaisuus on jaloa ja viisasta. Epäoikeudenmukaisuuden kohteeksi joutuminen ja sen kestäminen ylpeästi on ylevää. Jos valta olisi oikeutta ja oikeudenmukaisuutta, silloin mikä tahansa valta, myös tyrannia, olisi oikeutta ja oikeudenmukaisuutta. Viisaus, rohkeus ja oikeudenmukaisuus eivät ole pelkkää valtaa tai vallan asettamia asioita. Suhteellinen oikeudenmukaisuus esim. työssä tarkoittaa oikeudenmukaisuutta suhteessa työpanokseen, kykyihin, riskeihin ja ponnistuksiin. Koska miehillä on luonnostaan taipumus epäoikeudenmukaisuuteen, oikeudenmukaisuus vaatii usein pohdintaa, harkintaa, ymmärrystä ja viisautta. Kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että meidän tulisi tehdä hyvää ja välttää pahan tekemistä, mutta määritelmät hyvälle ja pahalle eroavat niin paljon toisistaan, että syntyy ristiriitoja ihmisten mielipiteiden ja toimien välille. Sokrateen mukaan oikeudenmukaisuus on ihmisten parhaan luonnon tuomista esiin ja kukoistukseen. Asiantunteva lääkäri yrittää päihittää osaamisessa epäpätevän lääkärin, mutta ei pätevää lääkäriä, jonka hän antaa tehdä työnsä rauhassa. Epäpätevä lääkäri yrittää päihittää osaamisessa sekä pätevän että epäpätevän lääkärin. Sama pätee oikeudenmukaisuuteen. Asiantunteva mies ei yritä kilpailla sellaisten poliittisten johtajien kanssa, jotka johtavat maata hyvin ja oikeudenmukaisesti. Asiantunteva mies kilpailee vain sellaisten johtajien kanssa, jotka johtavat maata huonosti ja epäoikeudenmukaisesti.

Hyveellinen mies on taipuvainen ottamaan vähemmän kuin hänen osansa on. Paheellinen mies pyrkii ottamaan enemmän kunniaa ja omaisuutta kuin hänelle kuuluu. On mahdollista saavuttaa hyveellinen päämäärä paheellisia keinoja käyttäen; hyveisiin tulee pyrkiä hyveellisiä keinoja käyttäen. Hyveellisen miehen tulee välttää brutaaliutta. On suotava enemmän ymmärrystä miehelle, joka taistelee kohtuuttomia mielihalujaan vastaan, mutta epäonnistuu välillä, kuin miehelle, joka on jatkuvasti paheellinen. On helpompi tehdä hyveellinen miehestä, joka valitsee rationaalisesti paheita, kuin miehestä, joka on paheellinen hillittömyyden, kohtuuttomuuden, irstauden ja mielenhallinnan puutteen takia.

3) Ystävyys, jonka vastakohtana on vihamielisyys, kateus tai välinpimättömyys.

Ystävyyksiä on kolmea lajia, joista ensimmäinen perustuu hyötyyn, toinen mielihyvään ja kolmas erinomaisuuteen. Erinomaisuuteen perustuva ystävyys on ystävyyden korkein, hyveellisin ja jaloin laji. Mielihyvään ja hyötyyn perustuvat ystävyydet hajoavat helposti kun mielihyvä tai hyöty loppuu. Sekä paheellisilla että hyveellisillä miehillä on sellaisia ystävyyksiä. Mielihyvään ja hyötyyn perustuvat ystävät nähdään usein vähemmän ihmisinä ja enemmän hyötyinä, jotka he antavat. Erinomaisuuteen perustuvat ystävät nähdään enemmän ihmisinä ja vähemmän hyötyinä, jotka he antavat.  Erinomaisuuteen eli hyveellisyyteen perustuva ystävyys kestää useimmiten koko elämän ajan, ja jatkuu kuoleman jälkeenkin. Vain hyveellisillä ihmisillä on erinomaisuuteen perustuvia ystävyyksiä. Hyveelliseen ystävyyteen kuuluu myös mielihyvä ja hyöty, vaikka hyveellisyys ylittää pelkän mielihyvän ja hyödyn. Mielihyvä -ystävyydet perustuvat usein yhteisiin harrastuksiin ja mielenkiinnon kohteisiin. Hyötyyn perustuvat ystävyydet ovat tyypillisiä esimerkiksi työpaikoilla. Erinomaisuuteen perustuvat ystävyydet voivat ilmetä missä tahansa. Ystävät ovat useimmiten melko tasa-arvoisia keskenään. Liialliset epätasa-arvoisuudet ystävyyksissä täytyy kompensoida siten, että oikeudenmukaisuus ja tasapuolisuus ystävien välillä säilyy. Kun ystävyys lopetetaan, se vaatii usein rohkeutta ja rehellisyyttä. Jos ystävän itsetunto on alhainen, se saa hänet pelkäämään ystävyyden loppumista, ja se tekee hänet taipuvaiseksi imarteluun ja mielistelyyn. Jos ystävän itsetunto on liian korkea ja narsistinen, se johtaa itsekeskeisyyteen; hän pitää huolta vain itsestään ja omasta hyvästään, ei ystävän hyvästä, eduista ja parhaasta. Siten ystävällä on suotavaa olla sopiva määrä itsetuntoa. Hyveellinen ystävä tarvitsee suhteellisen vähän mielihyvää ja hyötyä ystävältään. Hyveellinen ystävä antaa runsaasti mielihyvää ja hyötyä ystävälleen. Tästä muodostuu usein vastavuoroinen positiivisuuden kierre. Ystävyys ylittää pelkän hyötynäkökulman ja itsekkyyden. Ystävien tulee pyrkiä ylittämään vastavuoroisuus. Ystävän tulee antaa ystävälleen enemmän ja tehdä ystävän puolesta enemmän kuin hän antaa ja tekee vastavuoroisesti. Ystävyys ei ole sopimukseen perustuva transaktio, joka pyrkii täsmälliseen vastavuoroisuuteen. Ystävyys on sekä hengellisten, että materiaalisten asioiden jakamista yhdessä. Ystävyys on kateuden vastakohta. Kateus on katkeran kilpailun logiikka, ystävyys on yhteistyön ja hyvän yhteishengen logiikka. Ystävyys on uskollisuutta. Ystävyys on salaisuuksien, huolien, ilojen, ja henkilökohtaisten ja tärkeiden asioiden jakamista.

Ystäviksi kannattaa valikoida hyveellisiä miehiä. Ystävien tulee kannustaa ja kehottaa toisiaan erinomaisuuteen, hyveellisyyteen ja henkiseen kasvuun. Ystävien tulee korjata kohteliaasti toistensa virheitä ja puutteita. Ystävän mielistelyä, liehittelyä ja kritiikitöntä hyväksyntää on vältettävä. Molemminpuolinen hyveellisyys luo ystävyyksiä ja ylläpitää niitä. Tulevaa ystävää on arvioitava kriittisesti ja pohdittava ystäväksi hyväksymistä, mutta ystävä on hyväksyttävä täydellisesti, jos hän täyttää riittävän hyveellisyyden ehdon. Kun ystävää kohtelee luotettavana, hän todennäköisimmin on luotettava. Menetettyjä ystäviä ei tule murehtia vaan korvata heidät uusilla ystävillä. Hyveellinen ystävyys jatkuu läpi hyvien ja huonojen aikojen. Ystävien tulee antaa toisilleen lahjoja, koska lahjan antamiseen sisältyy hyvää tahtoa ystävää kohtaan. Ystävyys syntyy helpoimmin kun miehet ovat suunnilleen samanlaisia, saman ikäisiä, heillä on samantyyppinen kasvatus ja samanlainen koulutus. Epätasa-arvoisissa ystävyyssuhteissa oppimattomamman tai köyhemmän tulee saada enemmän hyötyä, ja oppineemman tai rikkaamman tulee saada enemmän kunniaa ja arvostusta. Ystävyys on usein vaihtokauppaa, jossa esim. yksi saa enemmän hyötyä ja toinen enemmän mielihyvää. Epätasa-arvoiset ystävyyssuhteet ovat usein hyötyyn perustuvia, esim. opettajan ja oppilaan välillä. Ystävyyksiä edistävät yhden osapuolen tai molempien osapuolten hyvät ominaisuudet, kuten viisaus, rohkeus, oppineisuus, hyvä maine, auttavaisuus, sosiaalisuus, huumorintaju, jne. Paheellisella miehellä ei voi olla todellisia ystävyyssuhteita; hän kyllä toivoo todellisia ystäviä, mutta on niin täynnä paheellisia impulsseja, että ne tuhoavat ystävyydet ennemmin tai myöhemmin. Paheellinen mies tahtoo tai vaatii ystävyyksiltä enemmän kuin oman osansa, mutta antaa vähemmän kuin oman osansa. Paheellinen mies toimii vain oman etunsa vuoksi, hyveellinen mies toimii myös hyveiden, kunnian ja toisten ihmisten etujen vuoksi. Ystävien tulee ilahduttaa toisiaan, auttaa toisiaan, olla anteliaita toisilleen, olla miellyttäviä toisilleen ja hyödyllisiä toisilleen. Paheellinen mies etsii ystäviä, joita hän voi manipuloida ja jotka tekevät mitä hän haluaa. Miehet haluavat enemmän arvostusta ja kunnioitusta kuin antaa arvostusta ja kunnioitusta, joten he ovat alttiita mielistelylle ja liehittelylle. Miehet, jotka haluavat arvostusta ja kunnioitusta, toivovat, että muut miehet vahvistavat sen kuvan, joka heillä on itsestään.

Ystävyys on pienempi versio optimaalisesta poliittisesta yhteisöstä. Ystävyydessä voimakkaampi side kuin oikeus pitää ihmisiä yhdessä. Ystävyys mahdollistaa luonteen hyveiden korkeimman kasvun ja sillan rakentamisen hyveiden ja rationaalisuuden välille. Hyveellisyyteen perustuvat ystävyydet ovat ystävyyden täydellisin muoto, jossa ystävät nauttivat toistensa hyveistä. Niin kauan kuin kummatkin ystävät pitäytyvät samanlaisessa hyveellisyydessä, ystävyyssuhde kestää ja pysyy miellyttävänä ja hyödyllisenä molemmille, koska motiivina hyvyydelle ja hyvien asioiden tekemiselle ovat ystävät itse, ei jokin muu asia. Sellaiset ystävyydet ovat melko harvinaisia, koska hyvät ja hyveelliset ihmiset ovat melko harvinaisia. Pahat ihmiset eivät nauti, eivätkä usein pidä toisistaan. Vaikka puhutaan kolmenlaisesta ystävyydestä, hyötyyn ja nautintoon perustuvat ystävyydet ovat oikeastaan vain jäljitelmiä oikeasta hyveellisestä ystävyydestä. On mahdollista, että hyötyyn ja nautintoon perustuvista ystävyyksistä kehittyy ajan kuluessa hyveellisiä ystävyyksiä, jos ystävillä on hyveelliset luonteet tai heidän luonteensa kehittyvät hyveellisiksi, ja he oppivat molemminpuolisesti arvostamaan niitä. Aristoteteleen mukaan hyötyyn perustuvissa ystävyyksissä esiintyy todennäköisimmin epäoikeudenmukaisuutta, huijauksia ja väärinkäytöksiä, jotka vahingoittavat niitä. Niiden transaktiot vaativat joskus kirjoitettuja sääntöjä toimiakseen. Suurin osa ihmisistä haluaa mieluummin olla rakastettuja kuin rakastaa, mutta ystävyydessä on tärkeämpää rakastaa ystäväänsä kuin tulla rakastetuksi.

*********************************************************************************

Yhteisön, jossa hyveitä harjoitetaan täytyy olla riittävän pieni (enintään n. 5000 henkeä), jotta hyveiden toteutumista voidaan tarkkailla ja jalostaa vastavuoroisella havainnoimisella, kommunikaatiolla, sosiaalisilla rangaistuksilla ja palkinnoilla, ja yhteisellä toiminnalla. Hyveitä voi harjaannuttaa joiltain osin myös yksin, mutta yhteisö ja sosiaalinen kanssakäyminen ovat välttämättömiä hyveiden kokonaisuuden, tärkeimmän merkityksen ja täydellisyyden kannalta. Ammatin arvoa tulee mitata sen suhteen kuinka hyveellinen se on, ei sen suhteen kuinka paljon rahaa siitä saa. Hyveellinen mies on suhteellisen välinpitämätön omaisuuden suhteen, siitä huolimatta, että hän ehkä kerää omaisuutta. Politiikka on yksilöiden hyveellisyyden tai paheellisuuden laajentuma ja kokonaiskertymä. Kaupungin tai valtion kansalaisten yksimielisyys on poliittista ystävyyttä. Kaupungin tai valtion kansalaiset ovat yksimielisiä useimmiten silloin kun heillä on sama etnisyys, sama kulttuuri, sama uskonto ja samat edut. Miehillä on taipumus toivoa itselleen enemmän etuja valtiolta tai kaupungilta kuin he antavat resursseja valtion tai kaupungin yhteisen hyvän eteen. Yhteinen hyvä tuhotaan helposti kun ihmiset antavat vain vähän yhteisen hyvän eteen, mutta käyttävät pakkoa saadakseen muut antamaan enemmän kuin oman osansa.

Hyväntekijät rakastavat hyväntekeväisyytensä kohdetta enemmän kuin hyväntekeväisyyden kohde rakastaa hyväntekijää, koska hyväntekeväisyys on tehty omasta päätöksestä ja tahdosta, omalla työllä ja resursseilla, ja ihmiset pitävät enemmän siitä, jonka ovat omasta tahdostaan tehneet, ja johon he ovat kuluttaneet aikaansa ja energiaansa. Hyväntekeväisyydestä ja hyväntekeväisyyden kohteesta tulee hyväntekijälle itserakkauden ilmentymä, ja tämä voi johtaa patologiseen altruismiin. Ne, joille hyväntekeväisyyttä tehdään, saavat useimmiten hyväntekeväisyydestä vain passiivisesti vastaanotetun anonyymin hyödyn. Myös lainanantajat pitävät enemmän lainaajasta kuin lainaaja lainanantajasta, ja lainanantajat kohtelevat useimmiten lainaajaa paremmin kuin lainaaja kohtelee lainanantajaa. Tällä tavoin lainanantajat toivovat saavansa lainaajan maksamaan todennäköisemmin velkansa takaisin. Miehillä on taipumus huolehtia enemmän siitä, että muut kohtelevat heitä hyvin, kuin siitä, että he kohtelevat muita hyvin. Itsekkyys ja itsekeskeisyys ovat tavallisia syitä siihen, mutta on helpompaa tulla kohdelluksi hyvin kuin kohdella toisia hyvin, joten ihmiset voivat jo pelkän laiskuuden takia kohdella muita huonommin kuin millä tavalla he odottavat itseään kohdeltavan. Hyveelliset miehet huolehtivat enemmän siitä, että he kohtelevat muita hyvin, kuin siitä, että muut kohtelevat heitä hyvin.

Hyveet ovat erinomaisuutta, hyveet ovat itsensä tuntemista, omien vahvuuksien ja heikkouksien tuntemista, tilanteiden ja mahdollisuuksien ymmärtämistä, ja erinomaisten valintojen tekemistä. Hyveiden toteutuminen vaatii erinomaisia tapoja ja tottumuksia, jotka ovat kehittyneet aikojen kuluessa erehdysten ja onnistumisten, ja harjaantumisen ja parempaan pyrkimisen avulla. Hyveellisyys on paheiden karsimista. Hyveellisyys on itsensä ylittämistä. Aristoteleen mukaan hyveelliset valinnat ja toiminta ovat aluksi vaikeita, mutta niiden harjaantuminen tavoiksi ja tottumuksiksi tekee niistä helppoja, miellyttäviä ja nautinnollisia. Parhaiten hyveiden oppiminen tapahtuu lapsuuden kasvatuksen yhteydessä. Hyveelliset tavat ja tottumukset ovat asioiden näkemistä tietyllä tavalla, ja tuntemista tietyllä tavalla. Paheilla ei ole erinomaista keskiarvoa.

Intohimot ja tunteet (kauna, pelko, himo, kateus, pikkumaisuus, riippuvuus, masennus, mustasukkaisuus, vahingonilo jne.) johdattavat ihmisiä usein paheisiin, joten ihmisten tulisi havainnoida niiden ilmenemistä rehellisesti, ja kouluttaa ja kontrolloida niitä järjellä ja harkinnalla, ja tottumukseksi muodostuneilla pysyvillä tavoilla. Harkinta ja viisaus estävät ihmisiä ryntäämästä harkitsemattomasti ja äkkipikaisesti intohimojen ja tunteiden määräämiin toimintoihin. Myös väärät käsitykset, typeryys, tietämättömyys ja puutteelliset tiedot ohjaavat ihmisiä paheisiin; niitä korjataan viisaudella. Viisaus mahdollistaa ihmiselle kyvyn päätellä hyveelliset päämäärät ja niiden merkitys, ja kyvyn keksiä keinot hyveisiin pääsemiseksi. Hyveet ovat siten suurimmalta osin viisauden, harkinnan ja oikeiden tapojen tulos. Intohimot ja tunteet voivat ohjata myös hyveisiin, kuten esim. oikeutettu suuttumus, joka ohjaa puolustamaan oikeudenmukaisuutta, ja rakkaus, joka ohjaa pitämään huolta vaimosta ja lapsista. Jos intohimot ja tunteet ovat karsittuja ja kunnollisia, ja riittävästi hallittuja ja kontrolloituja, ne motivoivat ihmisiä hyveisiin ja antavat energiaa hyveiden toteuttamiselle. Hyveet ovat sekä keinoja, että lopputavoitteita joihin pyritään. Ihmiset eivät ole moraalisesti vastuussa siitä mitä he tuntevat; tunteet ja intohimot ilmenevät automaattisesti, tahattomasti ja spontaanisti. Ihmiset ovat vastuussa siitä, miten he hallitsevat tunteitaan ja intohimojaan. Ihminen ei useimmiten korjaa toimintaansa hyvään suuntaan siksi, että hän huomaa järkeilleensä väärin, vaan siksi, että hän huomaa olleensa laiska, pelkurimainen, itsekäs, julma, epäystävällinen, ilkeä tms. Hyveellinen mies valitsee useimmiten rationaalisesti, paheellinen mies on intohimojensa, halujensa ja tunteidensa orja. Antiikin kreikkalaisille hyveellisyys määritteli vapaan tahdon. Heille vapaa tahto oli jalostuksen, kehittymisen, harjaantumisen ja erinomaisuuteen pyrkimisen tuote. Modernit liberaalit ajattelevat, että rajoittamaton vapaa tahto määrittelee vapaan tahdon. Heille vapaa tahto on mitä tahansa alhaista, sivistymätöntä, eläimellistä, halpamaista, rumaa, rivoa, irstasta, itsekästä jne. ihminen sattuu haluamaan. Hyveellinen vapaa tahto selviää ja menestyy sodassa, vankilassa ja kovina aikoina. Rajoittamaton vapaa tahto on herkkä Mimosa, jonka kaikenlaiset vaikeudet ja vastoinkäymiset tuhoavat.

Viha ja kateus saavuttavat joskus tavoitteensa, mutta liiallinen puheliaisuus ei juuri koskaan saavuta mitään. Vuolassanaisuus on itsekontrollin puutetta, jota voi verrata juopon itsekontrollin puutteeseen. Liika puheliaisuus on  hätäistä ja harkitsematonta. Vuolassanainen henkilö haluaa puhua välittömästi ilman rationaalista harkintaa. Kun liian puhelias henkilö sanoo jotakin mitä hänen ei pitänyt sanoa, hän puhuu vieläkin enemmän korjatakseen virheensä. Kun vuolassanainen henkilö juoruaa pahantahtoisesti liioitellen ja valehdellen asioista, jotka eivät hänelle kuulu, hän asettaa oman ja muiden maineen vaaraan. Liikaa puhuva henkilö ei usein saavuta tavoitteitaan, koska hän karkottaa ihmiset, jotka hän yrittää saada kuuntelemaan. Ihmiset eivät useimmiten pidä liikaa puhuvista henkilöistä. Vuolassanaisen henkilön virheitä on vaikea korjata, koska hän ei kuuntele mitä muut ihmiset sanovat. Vuolassanaisuus ja liiallinen suuttumisherkkyys kulkevat usein käsi kädessä. Sanottuja sanoja ei voi vetää takaisin, ja ne voivat aiheuttaa vahinkoa. Vuolassanainen henkilö vahingoittaa omia ja muiden sosiaalisia suhteita juoruamalla, paljastamalla salaisuuksia, möläyttämällä epäkohteliaisuuksia, puhumalla vastoin parempaa tietoa, levittämällä huhuja jne. Viisaus lisääntyy hiljaisessa pohdinnassa, joten asiaankuuluvaa hiljaisuutta tulee suosia. Vuolassanaisen henkilön tulee muodostaa harkitsemisesta ennen puhetta tapa ja tottumus. Tiivistetty puhe on hyveellistä.

Retoriikkaa eli puhetaitoa käytetään usein negatiivisesti lisäämään omaa valtaa muiden yli, ja samalla lisäämään omaa vapautta. Retoriikka on usein manipuloimista, voimakkaan edunhankintaa, ja lampaiden pitämistä lampaina. Retoriikka voi palvella epäoikeudenmukaisuutta manipuloimalla intohimoja, tunteita, toiveita, huolia, tavoitteita ja pelkoja. Retoriikka voi mahdollistaa selviytymisen rangaistuksetta epäoikeudenmukaisuudesta. Retoriikka ylläpitää sielujen sairautta imartelemalla ja mielistelemällä niitä, tai pelottelemalla ja usuttamalla niitä.

Mielihyvä ei voi olla kokonaan pahaa, koska mielihyvää esiintyy monien hyveiden yhteydessä. Mielihyvä ei voi olla kaiken päämäärä tai kokonaan hyvää, koska monet mielihyvät vahingoittavat miehiä ja johtavat heidät paheisiin, esim. käyttämään liikaa alkoholia, käyttämään huumeita, piehtaroimaan perversioissa ja häiritsemään ihmisiä. Moniin hyviin asioihin ei useimmiten liity mielihyvää, esim. näkemiseen, kuulemiseen ja haistamiseen. Kun mielihyvät ja onnellisuus ovat hyveellisiä, ne ovat hyviä sekä niiden itsensä vuoksi, että välineitä joidenkin toisten asioiden saavuttamiseksi. Sotaa käydään rauhan saavuttamiseksi, ja samalla tavalla mielihyvä on useimmiten väline korkeampien hyveellisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Mielihyvät (keholliset, emotionaaliset ja intellektuaaliset mielihyvät) eivät useimmiten ole hyveellisyyden päämäärä, mutta ne liittyvät usein hyveellisiin päämääriin pyrkimiseen ja/tai itse saavuttamiseen. On siten valittava hyveelliset ja jalot mielihyvät ja toimintamallit, ja hankkiuduttava eroon paheellisista ja vääristä mielihyvistä ja toimintamalleista. Mielihyvän ei pidä antaa kontrolloida ja orjuuttaa itseään. Monet hyveelliset mielihyvät, kuten intellektuaaliset mielihyvät, ovat hankittuja ja opittuja ominaisuuksia, joita saadaan tekemällä niihin liittyviä asioita ja uppoutumalla niihin. Pohdiskeleva elämä suo korkeimman onnellisuuden ja mielihyvän. Hyveellisyyden tulee ilmetä käytännön elämässä, ja turhia ja pikkumaisia filosofisia kiistelyitä tulee välttää. Hyveellisyys on jatkuvaa toimintaa. Jos hyveitä ei käytetä, ne surkastuvat samalla tavalla kuin lihas, jota ei käytetä. Kilpailevat mielihyvät voivat viedä huomiota muualle, häiritä tai vetää kesken tehtävien suorittamista tai sosiaalista kanssakäymistä toisiin puuhiin; siten esim. keskustelu ystävän kanssa voi keskeytyä, jos ystävän huomio kiinnittyy johonkin ulkopuoliseen mielihyvän mahdollisuuteen. Miehet yrittävät usein korjata viallisia tai puutteellisia mielihyviä toisilla mielihyvillä; esim. jos teatteriesitys on huono, miehet voivat yrittää korjata sitä syömällä enemmän makeisia.  Suurimmalla osalla miehistä mielihyvät ovat ristiriidassa keskenään; hyveellisen miehen tulee pyrkiä mielihyvien harmoniseen yhteistyöhön. Huvitukset voivat olla hyviä rentouttamaan ihmisiä tärkeiden asioiden lomassa, mutta niiden ei pitäisi olla elämän tarkoitus tai päämäärä.

Paheellisella miehellä on alhainen luonne, ja häntä ohjaa usein oma nautinto. Paheellinen mies ei useimmiten kuuntele viisaita neuvoja. Rangaistukset korjaavat ja ohjaavat usein paheellista miestä parempaan suuntaan. Jos paheellinen mies ei ole reformoitavissa, hänet tulee karkottaa pois hyveellisten miesten keskuudesta. Hyveellistä miestä ohjaavat ja korjaavat rationaalisuus, viisaat neuvot ja jalous. Hyveellisen miehen täytyy olla hyvin kasvatettu ja hyvin totutettu hyveelliseen elämään. Kohtuullisella miehellä on vain hyviä mielihyviä, joten hänen ei tarvitse taistella pahoja mielihyviä vastaan. Hyveellinen mies on kohtuullisuudessaan kestävä. Jotkut ihmiset ovat hillittömiä ja kohtuuttomia kärsimättömyyden takia; jotkut pehmeyden ja heikkouden takia; jotkut siksi, että heidän rationaaliset päätöksensä häviävät tunteille; jotkut siksi, että heidän rationaaliset argumenttinsa ovat heikkoja; ja jotkut siksi, että he eivät ole ajatelleet näihin liittyviä asioita ollenkaan ja heiltä puuttuvat rationaaliset argumentit. Kärsimättömällä ja äkkipikaisella miehellä on taipumus olla kuuntelematta ja pohtimatta viisaita neuvoja, koska heidän intohimonsa ovat niin nopeita ja ylivoimaisia. Nautinnonhaluisella miehellä on taipumus olla katumatta hillittömyyttään, koska hän haluaa seisoa valintojensa takana. Nautinnonhaluisella miehellä on taipumus tehdä niinkuin hän haluaa, vaikka tietää sen olevan väärin. Kohtuuttomalla miehellä on hyviä ja huonoja mielihyviä, ja hänen täytyy taistella huonoja vastaan periaatteidensa avulla. Kohtuuttomuus tapahtuu vastoin miehen valintaa. Kohtuuttomalla miehellä on usein taipumus katua, koska hän tietää olevansa kohtuuton ja hän tietää kohtuuttomuuden olevan pahasta. Hänet on usein suhteellisen helppo ohjata kohtuullisuuteen. Kohtuuttomat miehet eivät useimmiten ole rikollisia, mutta he tekevät joskus kohtuuttomuutensa takia rikoksia. Kohtuuttomien miesten mielessä ovat hyvät lait, mutta he eivät aina noudata niitä. Miehet, jotka ovat älykkäitä ja joilla on käytännöllistä viisautta, voivat siitä huolimatta olla kohtuuttomia.

Kun pidättyväinen mies tietää intohimojensa olevan väärin tai liiallisia, hän kieltäytyy vahvojen periaatteidensa takia noudattamasta niitä. Vahvaluonteiset ja itsevarmat miehet pitäytyvät hyveellisissä päätöksissään, mutta heitä on vaikea käännyttää hyveellisyyteen, jos he ovat valinneet paheellisuuden. Paheellisuus voi olla tietoista paheellisuuden valitsemista. Pahan miehen mielessä ovat pahat lait, ja hän usein noudattaa niitä. Hyveellisen miehen elämä ei ole sen nautinnollisempaa kuin tavallisen tai paheellisen miehen, koska hyveellisen miehen tavoitteena eivät ole nautinnot. Miehet käyttävät nautintoja ja mielihyvää ajamaan pois henkistä tai fyysistä tuskaa. Miehet tarvitsevat usein vaihtelua nautintoihinsa ja mielihyviinsä, ja paheellinen mies tarvitsee niihin enemmän vaihtelua ja muutoksia kuin hyveellinen mies. Hyveellinen mies tuntee mielihyvää kauniista ja jaloista toimista. Paheellisen miehen mielihyvä johdattaa häntä usein harhaan, ja vääriin ja rumiin asioihin. Kaikkiin politiikan ja hyveiden analyyseihin tulee kuulua mielihyvän ja tuskan ottaminen huomioon.

Stoalaisten mukaan jos ihmisellä on yksi pahe, hänellä on ne kaikki, ja jos ihmiseltä puuttuu yksi hyve, häneltä puuttuu ne kaikki. Tämä on liian äärimmäinen tulkinta, mutta on oikeassa sikäli, että hyveet ja paheet synnyttävät, tukevat, ylläpitävät, parantavat tai pahentavat toisiaan. Pienissä asioissa paheellinen on melkein yhtä paha kuin suurissa asioissa paheellinen. Rehellinen omatunto pitää yllä hyveitä, paheet rakastavat mielihyvää, rahaa ja ylenmääräistä kunniaa. Ne, jotka ovat intohimojensa ja halujensa orjia, eivät voi puhua vapaasti ja rehellisesti, ja he eivät ole vapaita. Intohimojaan, halujaan ja tunteitaan voi hallita harjaantumalla välinpitämättömäksi niiden suhteen, joita ei pysty hallitsemaan ja hallitsemalla niitä, joita voi kontrolloida. Intohimot, tunteet ja halut ohjaavat helposti pois hyveelliseltä keskitieltä. Harjaantumisen myötä syntyneet tavat ja tottumukset auttavat intohimojen, tunteiden ja halujen hallinnassa. Jalo luonne syntyy hyveistä, joita on harjoitettu pitkän aikaa. Hyveellisen miehen tulee pyrkiä tekemään asioita ylevien ja jalojen syiden takia, ei vähäpätöisten ja merkityksettömien asioiden takia.

Miehillä on usein luonnostaan taipumus liiallisiin ja paheellisiin nautintoihin. Heidän on usein luonnostaan vaikeampi saavuttaa ja ymmärtää hyveellisiä nautintoja. Hyveellisen miehen on oltava varuillaan liian helppojen nautintojen suhteen. Elämä koostuu monista toimista, kuten esim. pohdiskelusta, suunnittelusta, rakentamisesta, huoltamisesta jne., ja mielihyvä täydentää näitä toimia, tekee ne arvokkaammiksi ja motivoi miehiä saattamaan ne päätökseen. Mielihyvä auttaa ihmisiä kehittämään itseään ja tuo täyttymystä elämään. Jos mielihyvät ovat ristiriidassa keskenään, on valittava kauniimpi ja hyveellisempi mielihyvä alhaisemman ja korruptoituneemman sijasta. Aristoteles laittoi joitakin mielihyviä ja nautintoja paremmuusjärjestykseen: 1) ajattelu ja pohdinta 2) katsominen ja erilaisten asioiden tekeminen näön avulla 3) kuunteleminen 4) haisteleminen 5) maisteleminen.

Miesten välillä on eroja sen suhteen, mitkä mielihyvät soveltuvat heille parhaiten. Miesten tulee valita heille parhaiten sopivat hyveelliset mielihyvät ja harmoniset mielihyväkokonaisuudet. Vakavahenkisten, viisaitten ja asialleen omistautuneiden hyveellisten miesten mielihyviä tulisi käyttää standardina sen suhteen, mitkä mielihyvät ovat parhaimpia. Tyrannit valitsevat usein leikillisten ja ruumiillisten nautintojen elämän. Tyrannit ovat usein kuin lapsia. Leikkejä ja ruumiillisia nautintoja ei tulisi nähdä tavoitteina, vaan toimina, joita tehdään vakavamman elämän vuoksi, vakavampaa elämää tukien. Orjakin pystyy nauttimaan ruumiillisista nautinnoista, mutta ei kukaan halua olla orja. Ajattelu on miesten todellisin minä, ja sen tuoma onnellisuus on parhaiten miehelle sopivaa onnellisuutta. Ajattelu ei vaadi rahaa tai omaisuutta. Ajattelu ja pohdinta ovat kestäviä, itseriittoisia ja miellyttäviä toimia, joita tehdään myös niiden itsensä vuoksi. Ajattelu ja pohdinta johtaa ja hallitsee hyveellisiä miehiä, ja ne auttavat heitä ymmärtämään jalouden, hyveellisyyden ja Jumalan tärkeyden. Siten ajattelu ja pohdinta ovat korkeimpia hyveitä, joihin liittyvät nautinnot ja mielihyvät ovat osa korkeinta hyveellisyyttä. Hyveellinen ajattelu on kuolematonta ja sen avulla miehet pääsevät korkeimmalle, lähimmäksi Jumalaa. Ajattelu on niitä harvoja miesten toimintoja, jota myös Jumala harjoittaa.

Hyveellisen lasten kasvatuksen tulee olla ohjaavaa ja siinä tulee käyttää lempeitä sanoja. Lapsia tulee kurittaa vain harvoin, kohtuullisesti ja oikeudenmukaisten syiden takia. Jos lapsia haukutaan ja moititaan, jos lapsia kuritetaan liikaa, ja jos lapsilta vaaditaan liikaa ja liian vaikeita suorituksia, lapset lannistuvat ja masentuvat. Lapsille annettujen tehtävien tulee olla mitoitettuja siten, että he saavat runsaasti onnistumisen kokemuksia. Lapsia ei saa verrata negatiivisesti heitä jossain asiassa parempiin lapsiin. Hyveellisen kasvatuksen tarkoituksena on luoda hyviä ja mieltä ylentäviä muistoja lapsille. Vanhempien on toimittava hyveellisinä ja terveellisinä esimerkkeinä lapsille. Vanhempien pelkkä hyveellinen puhe ei riitä, jos vanhempien sanat ovat ristiriidassa tekojen kanssa.

Paha on rajoittamaton, hyvä on rajoitettu. Viisauden ja elämänfilosofian tavoitteena on laajentaa ihmisten tietämättömyyden aluetta.

10 kommenttia:

Valkea kirjoitti...

https://www.youtube.com/watch?v=IPmjri35cBM

Anonyymi kirjoitti...

Yksi off-topicci, joka taatusti nostaa verenpainetta ja saa *******käyrän nousemaan:

- [T]öiden löytäminen on vaikeaa ja islam edelleen Suomessa uusi uskonto. Muslimin silmissä Suomi on selkeästi kristitty maa. Kun yhteiskunta torjuu somalitaustaiset nuoret, he ovat suuressa vaarassa syrjäytyä. Tällöin Isisin rekrytoijat iskevät.

Voi jestas! Uusi uskonto??? Eikö Nur Mohamed tiedä kuinka kauan Suomessa on asunut tataareja??? Suomen valtion alkuajoista asti! Ja mitä vikaa siinä on, että Suomi on kristitty maa??? Saudi Arabia ja Somalia ovat täysin islamin uskoisia maita, mutta kukaan tuskin valittaa sen takia. Juu, on se hirveää, että eurooppalainen ei suostu pilkkomaan omaa identiteettiään muukalaisten takia.

Somalien Suomi-tietous on aika heikolla tasolla, olen aiemminkin huomannut tämän. He eivät tiedä Suomen vaiheista oikein mitään.

Ja miksi heitä piti ottaa Suomeen? Somalimaa on turvallinen, joten mikseivät mene sinne? Suomalaisilla on oikeus itse määritellä kuka on suomalainen ja kuka ei. Ja kuvitteleeko Nur Mohamed, että monilla kantasuomalaisilla ei ole vaikeuksia löytää töitä?

Maahanmuutto Euroopan ulkopuolelta on äärimmäisen huono ratkaisu, tässä jälleen yksi esimerkki. Somalien ongelmat eivät johdu kantasuomalaisista. Syyt löytyvät heistä itsestään ja ne huonosti pärjäämisen syyt ovat samat kuin afroamerikkalaisilla. Kantaväestöllä ei ole sen kanssa mitään tekemistä. Se, että eri etnisissä ryhmissä on eroja mm. mediaaniälykkyysosamäärän suhteen ei ole kantaväestön syy. Suomessa ja Euroopassa ei enää pahemmin ole simppelejä, vähäisen koulutuksen vaativia duuneja. Älykkyyden ja luovuuden merkitys elannon hankinnassa on kasvanut viime vuosikymmenistä.

Muuten, katsoitko Ylellä näytetyn sarjan Valkoiset orjat? En ole nähnyt vielä kaikkia jaksoja, toki nauhoittanut ne, mutta yllättävän monipuoliselta vaikuttaa.

Sarja kertoo rehellisesti, että monet mm.kidutettiin hengiltä, vaikkei yksikään jakso tietäkseni keskity kuitenkaan kaleeriorjiin, joilla oli tuo kaikkein kurjin kohtalo. Sarja olisi ollut entistä parempi, jos yksi jakso olisi keskittynyt pelkästään heihin, vaikkei yhteen henkilöön yksilöityvää esimerkkiä olisikaan löytynyt (juuri siksi, että he eivät palanneet takaisin kertomaan tarinaansa).

Tuosta Isisistä vielä. Kyse ei pohjimmiltaan ole syrjäytymisestä ja syrjinnästä. Tuonne Isiksen puolelle on mennyt paljon koulutettuja ja pärjääviä ihmisiä.

Kommentoija

Anonyymi kirjoitti...

Olenko totaalisen väärässä, jos tulkitsen, että (Valkea siis) kirjoituksessasi edellytät taustaoletuksena, että oppimisen kautta voi "rohkeasta miehestä" muodostua ominaisuuden sijaan tosioleva? Itse kuulun vastakkaiseen koulukuntaan, jonka mukaan rohkeus on tosin ideaali, entiteetti, mutta sitä kohden voi vain enemmän tai vähemmän lähetä. Yleensä rohkeana tulkitun tai nähdyn ihmisen teoissa ja tapahtumissa on myös heikkouksia, sama on tosiolevaisen "hyvyys" ja ihminen kohdatessa. Rohkeus on siten tosioleva, jonka läheisyyteen voi päästä useimmiten hetkittäin, tekoina, niiden tulkintoina tai seurauksina. Rohkeus ja hyvyys ihmisellä pysyvästi ovat jotenkin aina toistuneita likiarvoja mielestäni: tämä erottaa ne ideaaleista ja tosiolevista, vaikka ne toistuisivat siinä määrin, että nimitys ja arvo ovat kenties paikallaan, mutta ne eivät voi metafyysisesti todellisina toteutua. Muilta osin kirjoituksesi oli mielestäni hyvä, ja selkeästi pidän enemmän näistä kirjoituksistasi, joissa et käsittele päivänpolitiikkaa vaan yleisluontoisempia merkityksiä.

-U

Valkea kirjoitti...

Kommentoija,

Usan mustien älykkyysosamäärä on 15 pistettä alempi kuin valkoisilla, ja lisäksi heidän älykkyysjakaumansa on kapeampi kuin valkoisilla. Valkoisilla 16% ÄO on 115 tai suurempi, mustilla 2%; valkoisilla 2% ÄO on 130 tai suurempi, mustilla 1/1000; valkoisilla 1/1000 ÄO on 145 tai suurempi, mustilla 1/300 000 (professori Donald Templer, 2004). Mustilta ei siten löydy riittävästi älyllistä kapasiteettia toimimaan korkean teknologian yhteiskunnan tehtävissä, eikä riittävästi älyllistä kapasiteettia pitämään yllä korkean teknologian yhteiskuntaa. Tämä vaikuttaa merkittävällä tavalla heidän korkeaan työttömyysasteeseensa.

Minulla ei ole TV:tä, joten en näe kyseistä sarjaa, ellei sitä julkaista Ylen Areenalla. Miljoonittain eurooppalaisia kaapattiin orjiksi pohjois-Afrikkaan ja lähi-itään, ja monien kohtalo oli siellä karmea.

Radikaalit islamilaiset järjestöt ylpeilevät sillä, että he pystyvät värväämään jäsenikseen paljon korkeasti koulutettuja ja menestyneitä muslimeja.

Anonyymi kirjoitti...

Nietzsche on esimerkiksi ajatellut samalla tavoin, että yhteisön on oltava rajoitettu joukko. En muista, mikä hänen lukumääränsä oli, enkä tiedä, onko ajatus alunperin antiikista, koska hän ei käyttänyt viitteitä. Tätä taustaa vasten olen kuitenkin ihmetellyt fennofiliaasi, koska yhteisön joukko on enemmän kuin tuo mainitsemasi 5000. Tätä olen ihmetellyt aiemmin, ja nyt tavallaan itse kavensit teksissäsi tuota joukkoa, joten minun on ajateltava, mikäli ajatuksesi ei ole muuttunut, että koet suomalaiset eräänlaisena (kuori)ryhmänä joillekin pienemmille yhteisöille, vai miten tämä tulisi ymmärtää?

-U

Anonyymi kirjoitti...

''
Minulla ei ole TV:tä, joten en näe kyseistä sarjaa, ellei sitä julkaista Ylen Areenalla.''

Saako kysyä, että miksi olet luopunut tv:n katsomisesta? Koetko, että aikaa jää nyt enemmän oikeaan itsensä kehittämiseen? Koetko, että on helpompi elää kristinuskon edellyttämällä tavalla, kun silmien eteen ei koko ajan tule sisältöä, jossa esim. vitsaillaan kännisen ihmisen hyväksikäytöllä, pettämisellä, päihteiden käytöllä jne?

Takkirauta kirjoitti joskus, että tv:stä luopuminen oli varsin hyvä päätös heidän perheensä kannalta ja nyt jää aikaa paljon kehittävimpiin asioihin.

Kommentoija

Valkea kirjoitti...

-U,

Kiitos. Kiitokseesi taisi sisältyä pieni samettinen kritiikki.

Rohkean miehen rohkeus vaihtelee tilanteiden, ja niiden vaatimusten ja panoksien mukaan. Kun tilanteet ovat vakavia ja panokset ovat korkeita, rohkean miehen rohkeus on tosioleva, siinä määrin kuin kuin ei-jumalallinen ihminen voi sellaisen saavuttaa. Rohkea mies laittaa henkensä alttiiksi, ja taistelee kaikin voimin selviytyäkseen, voittaakseen, auttaakseen tms. Mitä enempää häneltä edes voitaisiinkaan rohkeuden suhteen vaatia?

Aitoa kansallisen tason yhteisyyttä ei voi olla ilman paikallisen tason yhteisöllisyyttä. Juuri omissa paikallisissa yhteisöissään ihmiset harjoittavat sitä ystävällisyyttä, avuliaisuutta, anteliaisuutta, vastavuoroisuutta, yhteistyötä, yhteenkuuluvuutta, yhteisöhenkeä, sosiaalisia tunnesiteitä jne., jotka ihmiset sitten projisoivat optimaalisessa tilanteessa kansalliselle tasolle. Kun paikallinen yhteisöllisyys nykyisin suurimmalta osin puuttuu, ja byrokratiat ja suuret organisaatiot hoivaavat atomisoituja yksilöitä kehdosta hautaan, ihmisillä ei ole juuri minkäänlaista käytännöllistä ja realistista tajua yhteisöllisyydestä ja yhteishengestä, eikä tarvittavia sosiaalisia luonteenpiirteitä ja sosiaalis-yhteisöllistä tunnemaailmaa ja tunnesiteitä. Se mitä ihmisillä ei ole käytännön elämässä paikallisella tasolla, he eivät pysty riittävällä tavalla projisoimaan kansalliselle tasolle. Siten sosiaaliset yhteenliittymät, yhteisöt, kollektiiviset yhteisöt ja niihin liittyvät lojaalisuudet ja siteet kasvavat suurentuvina renkaina pienemmistä suurempiin. Perhe ---> lähin sukulaisten ja ystävien piiri ---> paikallinen yhteisö (alle 150 henkeä) ---> yhteisöverkosto, tai pieni kaupunki tai kaupunginosa (esim. n. 5000 henkeä, mutta yhteisöverkostot voivat olla merkittävästi laajempiakin) ---> kansallinen taso.

Anonyymi kirjoitti...

Valkea, montakin piikkiä, muttei lamaannuttavia. Pienen yhteisön, jos vaikka otettaisiin 5000 sellaiseksi jossa ihmiset suunnilleen tietäisivät toisistaan, suhde kulttuuriin on melko häilyvä. Ja kenties voisit tätä seuraavassa kirjoituksessasi pohtia. Tämä on vain ehdotus. Yleisesti kirjoituksesi ovat olleet korkeatasoisia nyt viimeksi, paitsi ne poliittiset... en ymmärrä fennofiliaasi vieläkään, ja voisit tätä selventää.

-U

Valkea kirjoitti...

Kommentoija,

TV:ssä on enimmäkseen pehmeää propagandaa ja tyhmistettyä viihdettä. TV:n ohjelmat ovat pääsääntöisesti perusoletuksiltaan tai eksplisiittisiltä ilmauksiltaan anti-kristillisiä ja liberaaleja. TV vie aikaa aidolta sosiaalisuudelta (esim. TV:n katsominen yhdessä ei ole sosiaalista vuorovaikutusta). Ilman TV:tä elämä suuntautuu parempiin, valikoivampiin ja kehittävämpiin uomiin. Kirjoista ja internetistä saa kaiken tarvitsemansa informaation ja mielenvirkistyksen.

Valkea kirjoitti...

Edit on koko tekstin hiontaa ja korjauksia.

Sivun näyttöjä yhteensä

Lukijat

Blogiarkisto