Hiljaista Pohdintaa

Hiljaista Pohdintaa

perjantai 1. helmikuuta 2019

Positiivinen psykologia, onnellisuus ja rabbien viisaus

Positiivisen kognitiivisen psykologian mukaan tärkeä osa onnellisuutta on se, että ei odota tulevaisuudelta juuri mitään ja pitää itseään kaiken sen hyvän arvoisena, jonka saa tai saavuttaa. Kun ei odota juuri mitään, jännitys ja suorituspaineet vähenevät, ei pety ja yllättyy positiivisesti hyvään liittyen. Kun pitää itseään oikeutettuna kaikkeen siihen hyvään, jonka saa tai saavuttaa, syyllisyydentunteet, arvottomuuden tunteet, häpeä, riittämättömyyden tunteet, itsensä huonoksi tai pahaksi kokeminen, pahantahtoinen itsekritiikki, tms. eivät pilaa itseltä tyytyväisyyden ja onnellisuuden tunteita hyvään liittyen.

Rabbien mukaan tyytyväisyys ja onnellisuus saavutetaan päinvastoin kuin positiivisessa psykologiassa opetetaan.

Me elämme väliaikaisina vieraina Jumalan maailmassa. Kaikki hyvä (ja tietyssä mielessä myös paha), jonka me saamme tai saavutamme on lahja Jumalalta. Me emme pohjimmiltaan ole tehneet mitään ansaitaksemme Jumalan suoman hyvän. Ihminen on itsessään melko merkityksetön olento. Ihminen saa merkityksensä yhteydestä Jumalaan toteuttaessaan Jumalan sääntöjä, palvellessaan Jumalaa ja tehdessään hyvää ensisijaisesti omalle kansalleen. Ts. ihmisen on hyvä pitää itseään lähtökohtaisesti melko arvottomana, mutta kykenevänä saavuttamaan toimillaan ja yhteyksillään merkityksen.

Toisaalta ihmisen on suotavaa odottaa aina hyvää. Kaikissa tapahtumissa ja tilanteissa on mahdollisuus hyvään, hyvän tekemiseen ja hyvän vastaanottamiseen. Hyvän odottaminen motivoi toimintaan, kehittymiseen ja parempaan. Vaikka ihminen esim. eläisi totalitaristisen hallituksen alaisuudessa, ja hänet lähetettäisiin keskitysleirille, hänellä on mahdollisuus auttaa muita vankeja, ja noudattaa Jumalan sääntöjä ja juutalaista kalenteria parhaansa mukaan. Jos hänet lähetetään teloitettavaksi, hän ehtii vähimmilläänkin lausua rukouksia, joilla hän voi vielä kerran palvella Jumalaa. Tai ehkä hän pystyy karkaamaan tavalla tai toisella.

Ihmisten on kiitettävä Jumalaa hyvästä ja pahasta, oltava niistä kiitollisia, ne ovat molemmat lähtöisin Häneltä. Ilman pahaa ihmisillä ei olisi vapautta, ja ilman ongelmia, vastuksia ja pahuutta elämässä ei olisi pyrkimystä kohti parempaa ja nousua korkeammalle tasolle. Maailma on luotu "rikkinäiseksi" ja  alhaisella tasolla olevaksi, jotta ihmisillä olisi mahdollisuus korjata sitä ja kehittää sitä paremmaksi, tehdä ihmisistä enemmän jumalallisia, Jumalaan yhteydessä olevia, Jumalalle palveluksia tekeviä. Jumala tarvitsee ihmisiä ja ihmisten palveluksia.

Jos joku on poissa tolaltaan jonkin asian takia, rabbi saattaa vastata siihen, "Miksi sinä olet noin huolestunut? Sinä heilut vähän aikaa vieraana Jumalan maailmassa, ja sitten se on ohi. Hänen maailmassaan on Hänen puitteensa ja sääntönsä. Annetun ajan hukkaaminen on syntiä. Käytä siis sinulle annettu elämä mahdollisimman hyvin niissä puitteissa, joita sinulle on annettu, älä hukkaa sitä murehtimiseen."

Siten rabbien mukaan em. positiivisen psykologian keinoissa on ongelmana jo pelkästään maalliselta kannalta se, että vähäiset odotukset eivät motivoi toimintaan ja kehittymiseen, ja ne voivat itsessään masentaa. Jos kokee olevansa oikeutettu tai etuoikeutettu kaikkeen, jonka saa tai saavuttaa, ei voi tuntea riittävää kiitollisuutta ja tyytyväisyyttä. Liiallinen oikeutuksen tai etuoikeutuksen tunne luo taipumuksen tyytymättömyyteen, katkeruuteen, valittamiseen, kaunaisuuteen, kateuteen, röyhkeyteen, ylimielisyyteen, tms.

Ei kommentteja:

Sivun näyttöjä yhteensä

Lukijat

Blogiarkisto