Hutteriitit ja Hutteriittiyhteisöt (edit)
"Me haluamme lastemme olevan hyviä uudestisyntyneitä kristittyjä, voimakkaita hutteriittikristittyjä - ei sellaisia, jotka kykenevät ainoastaan puhumaan kristittynä olemisesta, vaan sellaisia, jotka näyttävät työllään, teoillaan ja ansioillaan, että he seuraavat herramme ja vapahtajamme Kristuksen jalanjäljissä; että he antavat voimansa ja aikansa, ja jos tarvetta on, verensä ja elämänsä."
- Hutteriittien tyypillisin vastaus, kun heiltä kysyttiin: "Mikä on suurin ja korkein hyvä, jonka haluatte lastenne saavuttavan elämässä?" -
Hutteriittien yhteistoiminta on tehokkainta ihmisten välistä yhteistoimintaa, koska:
Heidän mielensä ovat maksimaalisen koordinoituneita, he ovat yhteistyössään esteettömiä monen tekijän johdosta, heillä on tehokkaita yhteistyön ja yhteiselämän menetelmiä ja sääntöjä, ja heillä on suuret yhteiset tavoitteet ja motiivit.
Hutteriitit ovat eläneet yhteisössä koko elämänsä, lähes kaiken työ-, opiskelu- ja vapaa-aikansa, he ovat sopeutuneet toisiinsa ja toistensa toimintaan saumattomasti. He tuntevat toisensa ja toistensa ominaisuudet hyvin; vahvuudet, heikkoudet, taidot, kyvyt, persoonallisuudet, taipumukset, psykologisen yhteensopivuuden toistensa kanssa, jne. Ovia ei suljeta, sisään tullessa ei koputeta, kuka tahansa voi tulla ja mennä milloin tahansa minne tahansa päiväaikaan. Yhteistoimintaa on lähes koko ajan ja kaikki ovat tästä avoimuudesta ja näkyvyydestä syntyvän spontaanin "valvonnan" alaisia. Näkyvyys tuo esiin ja karsii suurimmalta osin pois rikkeet, väärinkäytökset, ongelmien aiheuttamiset, epäyhteensopivuudet yhteistoiminnassa tai persoonallisuuksissa, vapaamatkustuksen, jne. Samalla näkyvyys auttaa kehittämään parempia organisoitumisen ja yhteistoiminnan muotoja. Hutteriittilapset oppivat pienestä pitäen olemaan häiriintymättä yhteisön elämästä syntyvistä ihmisten yllättävistä ilmestymisistä, muutoksista toiminnassa, tilanteiden mukaan vaihtelevista auktoriteeteista, eri tilanteissa erilaisista ryhmäkokoonpanoista, jatkuvasta sosiaalisuudesta, jne., ja siten yhteisön vaihtelevat toimet soljuvat kevyesti eteenpäin.
Hutteriitit tuntevat hyvin oman yhteisönsä jäsenet, yhteisöstä ja yhteisön kasvuvaiheesta riippuen n. 50-150 henkilöä (100-150 välillä se jakautuu kahdeksi ja aloittaa uuden kasvun), ja he tuntevat myös muiden samaan yhteisöverkostoon kuuluvien yhteisöjen jäseniä, joiden kanssa he tekevät säännöllisesti yhteistyötä, auttavat ja tukevat tarvittaessa, ja tapaavat vapaa-ajallaan ja juhlien merkeissä. Yhdellä hutteriitilla onkin kirjaimellisesti satoja läheisiä sukulaisia ja ystäviä. Hutteriitit kohtelevat hutteriittilapsia lempeästi, ja aikuiset hellivät ja pitävät heitä sylissään, puhuvat heille ystävällisesti, antavat heille makeisia ja esineitä, ja silittävät heitä riippumatta siitä kenen lapset ovat kyseessä. Lapset ovat melkein kuin yhteisiä, vaikka vanhemmilla on suurin vastuu lapsistaan. Hutteriittilapsia rangaistaan sanallisilla ei-halventavilla kehotuksilla, erottamalla kiistelevät lapset toisistaan, piiskaamalla ja ottamalla kiistelyn kohteena oleva esine pois. Piiskaamisella on kaksoistarkoitus. Se ojentaa lasta, mutta samanaikaisesti lapsi opetetaan rauhalliseksi ja tyyneksi piiskaamisen kipua kohtaan. Hutteriittilapsia ja nuoria opetetaan erilaisissa tilanteissa kestämään kipua, väsymystä, kolhuja, turhautumista, fyysistä uhkaa, henkistä painetta, stressiä jne. tyyninä ja levollisina. Hutteriittilapset ja -nuoret saavat kolhuja rajuissa joukkuepeleissä, tuntevat painetta nuorille annettavissa tehtävissä, stressaantuvat sosiaalisten ristiriitojen takia jne. niinkuin normaaleillakin nuorilla on taipumus, mutta heille opetetaan niiden yhteydessä koko ajan levollisuutta suhteessa negatiivisiin tunteisiin. Hutteriittiaikuiset kasvavat siten normaaleja ympäröivän yhteiskunnan aikuisia vähemmän stressaantuviksi, vähemmän ahdistuneiksi, vähemmän fyysisiä uhkia ja kipua pelkääviksi, ja yleensäkin vähemmän pelkääviksi, vähemmän turhautuviksi, vähemmän ärtyviksi tai suuttuviksi, jne. Tämä helpottaa hutteriittien sosiaalista elämää, koska negatiivisten tunteiden aiheuttamat ristiriidat, konfliktit, epäluottamus, stressi, uupumus, kitka, kaunat, passiivis-aggressiivinen jarruttaminen, pikkumaiset kostot jne. vähenevät paljon verrattuna tavallisten ihmisten sosiaaliseen elämään tai katoavat kokonaan. Ainoa psyykkinen häiriö, jota hutteriiteilla on enemmän kuin ympäröivillä amerikkalaisilla ja kanadalaisilla väestöillä on maanis-depressiivisyys (=bipolaarinen mielialahäiriö; bipolaari I, bipolaari II ja syklotymia, jotka muodostavat bipolaarisen spektrumin). Koska bipolaarinen on 0,71 periytyvää, on todennäköistä, että kyseessä on enemmänkin hutteriittien kantaisiltä, geneettisistä pullonkauloista ja geneettisestä ajautumisesta syntynyt perinnöllinen taipumus kuin hutteriittien kasvu- ja elämänympäristöstä johtuva asia. Hutteriitit nimittävät maanis-depressiivisyyttä termillä anfechtung. Hutteriitit pitävät psyykkisiä sairauksia normaaleina maallisina ilmiöinä, ja heillä on tehokkaita omia parantamiskeinoja niille. He mm. eristävät potilaan sosiaalisista, työhön liittyvistä ja muista stresseistä, keskustelevat potilaan kanssa, tukevat häntä sosiaalisesti, rukoilevat hänen kanssaan ja liittävät esirukouksia Jumalanpalveluksiin hänen puolestaan. Potilas voi vointinsa ja jaksamisensa mukaan osallistua päivittäisiin toimiin ja työhön. Hutteriitit pitävät psyykkisten sairaaloiden hoitomenetelmiä ja -käytäntöjä epäinhimillisinä, koska potilaat joutuvat olemaan tuntemattomien mieleltään sairaiden henkilöiden ympäröimänä ja heitä hoitavat lääkärit ja hoitajat tekevät työnsä kiireisesti, melko persoonattomasti ja rutiininomaisesti, teknisinä ja samanlaisina toistuvina suorituksina.
Hutteriittiyhteisöissä on demokraattisesti valittavia ja uudelleenvalittavia hierarkioita; työryhmiä ja uskonnollis-yhteisöllisiä komiteoita, ja niissä on puheenjohtajat ja esimiehet. Statuksessa ylempänä olevat tekevät ja elävät sitä samaa mitä he määräävät, eli heidän käskynsä kohdistuvat yhteisesti heihin itseensä ja muihin. Tällä estetään huonojen asioiden ulkoistaminen muille ja hyvien asioiden sisäistäminen itselle. Hutteriittiyhteisö toimii yrityksenä markkinataloudessa ja tuottaa voittoa. Valta-asemassa olevat eivät pysty ohjaamaan rahoja itselleen ja jättämään muille vähemmän, koska raha-asioista päätetään ja niitä valvotaan yhteisesti. Hutteriittiyhteisössä ei ole mahdollista sisäistää etuja, parempia työtehtäviä, parempia sosiaalisia suhteita ja voittoja, ja ulkoistaa huonoa palkkaa, huonoja tehtäviä, huonoja sosiaalisia suhteita ja etujen puuttumista. Aikojen kuluessa hutteriittiyhteisöissä on esiintynyt joitakin rahojen ja resurssien väärinkäytöksiä, yhteisöjä jakavia sukuklikkien valtakiistoja, johtavien henkilöiden alkoholisoitumista, tapojen ja käytöksen maallistumista, jne., mutta ne ovat aina liittyneet kyseisissä yhteisöissä oleviin yleisiin ongelmiin, kyseisten yhteisöjen epäonnistumiseen. Yleensä tällaiset ongelmat korjataan, mutta jos niitä ei ole pystytty korjaamaan, yhteisöt hajoavat. Hajonneen yhteisön jäseniä otetaan rajoitetusti tai ei ollenkaan muihin yhteisöihin, koska ongelmilla on taipumus levitä hajonneen yhteisön jäsenten mukana muihin yhteisöihin. Hutteriittiyhteisöverkosto auttaa ja tukee sisäisissä vaikeuksissa olevaa yhteisöä monin tavoin käytännöllisillä konsultoinneilla ja neuvoilla; uskonnollisella tuella ja ohjeistuksella; lainoilla; työtuella; osaavien ja arvovaltaisten hengellisten johtajien lainaamisella yhteisön käyttöön; laajoilla yhteisöverkostojen ja yhteisöjen tapaamisilla; jne., mutta viime kädessä kunkin yhteisön on pystyttävä itse selvittämään sisäiset ongelmansa. Todennäköisimmin yhteisöistä hajoavat luonnollisesti huonoimmat yhteisöt, mutta myös jotkut menestyneimmistä ja korkeimman statuksen yhteisöistä. Ongelmina menestyneimmillä yhteisöillä voi olla mm. se, että niiden liian korkeaksi statuksensa ajattelevat naiset alkavat lykätä naimisiinmenoa ja lasten hankkimista (naiset haluavat mennä korkeamman statuksen miesten kanssa naimisiin, ja korkeimman statuksen yhteisöjen naisille on siten vaikeaa löytää itselleen kelpaavaa miestä alemman statuksen yhteisöiksi kokemistaan yhteisöistä). He alkavat keskittyä enemmän maallisiin asioihin, kuluttavat yhteisölle kertynyttä varallisuutta, joka tarvittaisiin uusien yhteisöjen perustamiseen, maallisiin huveihin ja nautintoihin. Säännöistä aletaan joustaa, ja yhteisön elämä muuttuu monilta osin maallisempaan suuntaan. Työnteko vähenee, ja joutilaisuus, välinpitämättömyys ja hedonismi alkavat synnyttää riitoja ja epäsopua yhteisön jäsenten välille. Yhteisö jakautuu niihin, jotka haluavat pitää yhteisön toimivana ja menestyvänä hutteriittiyhteisönä, ja niihin jotka haluavat keskittyä maallisiin asioihin. Yhteisö yleensä jakautuu em. linjojen mukaan ja hajoaa, tai sitten tilanteen huononeminen pakottaa yhteisön korjaamaan tilanteen ennen romahdusta. On todennäköisempää, että ongelmiin joutuneet menestyneet yhteisöt saavat asiansa vaikean ajan jälkeen kuntoon kuin vaikeuksiin joutuneet huonot yhteisöt, mutta kumpiakin hajoaa. Pidemmällä aikavälillä toimimattomien yhteisöjen hajoaminen parantaa jäljelle jääneiden yhteisöjen keskimääräistä toimivuutta ja elinkelpoisuutta. Yhteisöjen ääripäät ovat siis de facto keskimäärin huonoimpia yhteisöjä.
Hutteriitit ovat uskonnollisesti, sosiaalisesti, yhteisöllisesti ja kulttuurillisesti konservatiivisia. Jumala on olennaisilta osiltaan ja asemaltaan muuttumaton ja ikuinen, ja hutteriittien yhteisöt ja sosiaalis-uskonnolliset käytännöt heijastavat sitä. Tämä luo hutteriiteille turvallisen ja luotettavan elämän perustan. Tämän vastapoolina kaikki maallinen on hutteriiteille jatkuvaa muutosta, pysymättömyyttä, vaihtumista, vaihtelua, lyhyttä kukoistusta ja rappeutumista, jne. Tämän takia hutteriitit ovat työssään ja maallisissa toimissaan kekseliäitä, jatkuvasti uudistuvia, uusia keinoja kehitteleviä, uusia aloja kokeilevia, uusia tulonlähteitä etsiviä, jne. Hutteriitit lukevat ja opiskelevat omaehtoisesti paljon työtehtäviinsä ja potentiaalisiin tulonlähteisiin liittyvää tietoa. Kirjat ovat hutteriittien tärkeintä omaisuutta. Tärkeimpiä kirjoja ovat vanhat uskonnolliset kirjat, joita käytetään Jumalanpalveluksissa ja muissa uskonnollisissa toimissa, mutta sen jälkeen tärkeimpiä kirjoja ovat tietokirjat. Hutteriitit ottavat uusia välineitä, koneita, keksintöjä, keinoja, toimintapoja, prosesseja, jne. nopeasti työkäyttöön, mutta mutkan kautta kokeillen käyttöön sosiaalisessa elämässään suojellakseen yhteisöllisen elämänsä pysyvyyttä. He kokeilevat ensin uusia asioita työelämässään ja jos he uutta asiaa tarpeeksi pitkään havainnoituaan tulevat siihen tulokseen, että sama asia sopivalla tavalla sovellettuna yhteisön sosiaalisen elämään ei aiheuta maallistumista, hedonismia, itsekkyyttä, sosiaalisten suhteiden hajoamista, jne., he ottavat sen käyttöön yhteisöllisessä elämässään. Esim. kun sähköt kauan aikaa sitten otettiin ensimmäisen kerran käyttöön hutteriittiyhteisöissä, he asensivat sähköt ensin työtiloihinsa ja karjaeläinten rakennuksiin. Aikansa sähkön toimintaa tarkkailtuaan he asensivat sähköt koteihinsa ja yhteisöjen sosiaalisiin tiloihin. Tällä tavalla hutteriitit tietävät etukäteen miten kukin keksintö vaikuttaa yhteisön sosiaaliseen elämään, miten sitä tulisi käyttää ja soveltaa sosiaalisessa elämässä, tai vaihtoehtoisesti, että se pitää jättää vain työkäyttöön. Tämä eroaa huomattavasti maallisten organisaatioiden toimintatavasta, jossa keksinnöt (sikäli kuin niitä otetaan käyttöön) otetaan useimmiten käyttöön lyhyellä koulutuksella tai ilman koulutusta ja ilman koeaikaa, ja kaikki organisaation toimintaan ja sosiaaliseen elämään negatiivisesti vaikuttavat asiat materialisoituvat täysin ja vähentymättä keksintöä käytettäessä.
Hutteriitit opetetaan kaikissa tilanteissa vaimentamaan yksilöllisiä tavoitteitaan, halujaan, tarpeitaan, motivaatioitaan jne. ja ilmaisemaan niitä yhteistyön ja yhteisön kautta, jotka muuttuvat siten intensiivisemmiksi. Hutteriittien yhteisöt ja työtiimit kilpailevat keskenään, yksilöt paljon vähemmän. Yhteisö ja työtiimit tekevät konsensuspäätösten perusteella tavara-, laite-, tarvike-, vaate- jne. hankintoja. Konsensuspäätökset ovat tehokkaita, koska jokainen päätöksiä tekevä hutteriitti on kiinteästi mukana niissä asioissa, joista hän päättää, ja tuntee ne hyvin. Työtiimien johtajat tekevät päivittäisiä työtiimien toimintaa koskevia päätöksiä ja uskonnollis-yhteisölliset johtajat tekevät yhteisötason päivittäisiä ja normaaleja päätöksiä. Yhteisötasolla suuret päätökset, valinnat ja henkilövalinnat tehdään demokraattisesti yhteisillä päätöksillä ja konsensukseen pyritään. Esimies- ja johtajatason virkoja järjestetään niin paljon ja monipuolisesti, että lähes kaikilla on mahdollisuus nousta johonkin kykyjään ja taitojaan vastaavaan esimies- tai johtaja-asemaan iän, kokemuksen ja osaamisen perusteella. Tällä tavalla hutteriitit pyrkivät tyydyttämään yhteisön jäsenten henkilökohtaista kunnianhimoa.
Hutteriittien vaimentuneet yksilölliset, tarpeet, halut, tavoitteet ja motivaatiot ilmentyvät pienillä tavoilla hutteriittien yhteisöelämässä, esim. osalla hutteriiteista on pieniä henkilökohtaisten maallisten tavaroiden kokoelmia kaapeissaan, joita he katselevat tai käyttävät iltaisin. Asioista keskustellaan ennen päätöksentekoa runsaasti, mutta keskusteluihin ei liity manipulointia, inttämistä, riitelyä, painostamista, kiristystä, markkinointia, kärjekkäitä vaatimuksia, kiistan pitkittämistä, itsepäistä toimintaa, tms. Nämä ovat hutteriittien luonteenlaadun ja sääntöjen vastaisia. Keskusteluja ja niihin liittyvää hienovaraista perustelua ja vaikuttamista on paljon. Se osapuoli joka jää keskusteluajan ja päätöksenteon loputtua sillä kertaa vähemmistöön, tyytyy rauhallisesti tilanteeseen. Samasta asiasta päätetään säännöllisesti uudelleen, jollain vähemmistöön jääneet voivat halutessaan yrittää uudestaan saada tavoitteitaan läpi. Hutteriittiyksilöt ja/tai heidän vanhempansa ja/tai heidän sukuhaaransa saattavat olla kunnianhimoisia yhteisöjen ja yhteisöverkoston virkojen ja asemien suhteen, ja hillittyä kilpailua ja vaikuttamista syntyy siten yksilöiden ja/tai ryhmittymien välille. Jos jokin ryhmittymä alkaa dominoida yksipuolisesti yhteisöä, se uhkaa yhteisön yhtenäisyyttä. Siten tällaisen kilpailun sääteleminen ja ohjaaminen turvallisiin kanaviin ja kohteisiin on tärkeää. Tärkein tähän liittyvä sääteleminen liittyy hutteriittien uskonnollis-yhteisölliseen kasvatukseen, jota täydennetään yhteisön säännöillä ja sosiaalisilla tavoilla.
Resurssit ohjataan yhteisiin tarpeisiin ja jaetaan jäsenille ja perheille periaatteessa tasan, mutta yksilöllisten tarpeiden mukaan tehdään pieniä ja tärkeitä poikkeuksia, esim. isojen miesten vaatteita varten annetaan enemmän kangasta; lapsiluvun mukaan annetaan enemmän tai vähemmän patjamateriaalia; juhlien aikana jaetaan ylimääräisiä herkkuja; jos joku repii vaatteensa, hänelle annetaan uutta kangasta; aikuiselle annetaan tietty pullomäärä neljännesvuosittain olutta tai virvoitusjuomia sen mukaan kumpaa hän juo (Alkoholista pidättäytyminen on melko harvinaista. Hutteriitit käyttävät alkoholia kohtuullisesti, keskimäärän vajaan yhden pullon olutta/ viikko. Juhlien aikana juodaan kohtuullisesti itsetehtyä viiniä); ylimääräisiä tavaroita jaetaan lahjoja varten; jne. Henkilökohtaisia tuloja ei ole, yhteisö toimii yrityksenä markkinataloudessa ja sitä verotetaan ja kohdellaan laillisesti yrityksenä. Maalliseen kauneuteen kiintymistä ja sen houkutuksia vältetään. Hutteriittiyhteisöjen tavarat ja tilat ovat pääosin melko askeettisia, mutta hyvin hoidettuja, puhdistettuja ja kiillotettuja. Koristeltuja ja hienoja tavaroita on lähinnä erikoistarkoituksissa, esim. koristeltuja uskonnollisia tavaroita. Televisioita ja radioita hutteriiteilla ei ole, ja tietokoneet ja internet ovat pääasiassa työkäytössä. Yhteisön elämänympäristö on rakennettu siten, että maallisia houkutuksia ei ole vetämässä puoleensa, ja niistä on siten helppo kieltäytyä.
Hutteriitit keksivät, suunnittelevat, rakentavat ja valmistavat monet tarvitsemistaan laitteista, koneista, rakennuksista ja välineistä. Lisäksi he hankkivat käytettyjä tai hylättyjä koneita, tavaroita ja laitteita ja rakennuksia, ja kunnostavat ne. Yhteisöillä on paljon työvoimaa ja osaamista, joten uuden rakentaminen ja vanhan kunnostaminen on helppoa ja nopeaa. He kuluttavat suhteellisen vähän. Hutteriittien yhteistyö on tehokasta. Näiden syiden takia hutteriitit pystyvät säästämään erittäin paljon. Säästyneitä rahoja he käyttävät mm. yhteisöjen kasvaessa ja jakautuessa uusien yhteisöjen perustamiseen, joka on tärkein rahankäyttökohde. Tästä huolimatta hutteriitit ostavat runsaasti uusia tavaroita, koneita, laitteita, raaka-aineita, palveluita jne. ympäröiviltä ei-hutteriiteilta. Hutteriitit ostavat uusia koneita, raaka-aineita, välineitä ja laitteita erityisesti silloin, kun ne ovat tarpeellisia yhteisöjen tuottamien tuotteiden ja palvelujen hyvän laadun ja hinnan, ja markkinakilpailukyvyn takia, tai kun ei ole kannattavaa tai mahdollista valmistaa niitä itse.
Hutteriitit eivät käytä ollenkaan julkisia sosiaalipalveluja. Kaikki heidän sosiaalipalvelunsa ja sosiaaliset turvaverkkonsa lastenhoidosta vanhustenhoitoon ovat heidän itsensä tuottamia. Hutteriitit käyvät koulunsa omassa yksityiskoulussaan hutteriittiyhteisön alueella ja tiloissa, johon yleensä palkataan ensimmäiseltä luokalta alkaen ulkopuolinen maallinen opettaja, jota houkutellaan normaalilla palkalla, johon kuuluu ilmainen asuminen ja ilmainen ruoka (kaikki ruuat ilmaiseksi). Vaikka hutteriitit pyrkivät palkkaamaan sellaisen opettajan, joka ottaa heidän uskonnollis-yhteisöllisen suuntautumisensa huomioon, hutteriitit opettavat ja neuvovat lapsiaan päivittäin siinä miten seuloa opetuksesta pois maalliset vaikutteet, ja harjoittavat joka päivä uskontoaan ja omia tapojaan kouluopetuksen vastapainoksi. Kouluopetus on silti tärkeää hutteriiteille, eivätkä hutteriitit väheksy sitä, he vain muokkaavat sitä itselleen sopivampaan muotoon. Osa hutteriiteista suorittaa yliopisto- tai korkeakouluopinnot, mutta hutteriitit suosivat yhteisön antamaa pitkälle menevää ja korkeatasoista ammatillista koulutusta. Hutteriitit ovat paikoin pystyneet sopimaan viranomaisten kanssa vähennyksiä verotukseen, koska he eivät käytä sosiaalipalveluja. Ainoat julkiset palvelut, joita hutteriitit joskus käyttävät, ovat sairaalapalvelut, mutta hutteriitit voivat yhtä hyvin ostaa ne yksityisiltä. Sairaalassa hutteriiteilla on päivittäin joku hutteriitti, yleensä läheinen sukulainen, pitämässä potilaalle seuraa ja rukoilemassa hänen kanssaan.
Jos jokin työtiimi saa työnsä loppuun ennen muita, se menee automaattisesti auttamaan niitä, jotka eivät ole vielä saaneet työtään loppuun. Vaihtoehtoisia töitä pyritään tekemään vaikka työtä ei tarvitsisi tehdä esim. markkinoiden ollessa hiljaisia, koska hutteriitit katsovat vetelän oleskelun vahingoittavan ihmistä hengellisesti ja samalla hankitaan myös lisää resursseja ja mahdollisesti uutta osaamista. Hutteriitit lahjoittavat toisilleen paljon tavaroita ja vaihtavat niitä keskenään ja tämä on yksi heidän lukuisista keinoistaan lujittaa sosiaalisia suhteita.
Kuten todettua, hutteriitit ovat konservatiisia sosiaalisesti, yhteisöllisesti ja uskonnollisesti. Yhteinen uskonto koordinoi maailmankuvaa, tavoitteita, motivaatioita ja taipumuksia, ja ohjaa kaikkea elämää. Joka päivä on yksi Jumalanpalvelus, sunnuntaina on kaksi. Hutteriittimiesten elämä on pitkä kehityskulku kyvyttömimmästä ja vähäarvoisimmasta lapsuudesta täysivaltaiseen ja kyvykkääseen miehuuteen ja isyyteen, ja lopulta arvostetuimpaan vanhuuteen, jolloin ihminen jo odottaa hutteriittien ultimaattista tavoitetta, taivaaseenastumista Jumalan luokse. Hutteriittien hautajaispuheissa korostetaan toisaalta sitä, että vainaja mätänee kohta, hän alkaa haista pahalle ja madot syövät hänet; vaikka kuinka ihminen rakentaisi ja keräisi maallista hyvää ja pyrkisi pitkään elämään, tässä on hänen vääjäämätön maallinen kohtalonsa ja päätepisteensä; ja toisaalta korostetaan sitä kirkasta, taivaallista ja hyvää iänkaikkista elämää Jumalan luona, johon hutteriitti on astumassa. Hutteriittien koko elämä on rakentamista tätä lopullista tavoitetta varten ja valmistautumista siihen. Jos hutteriittilapsi kuolee pienenä ja viattomana, eli hän ei ole vielä vastuussa itsestään, hän pääsee suoraan taivaaseen, ja aikuiset ovat melkeinpä kateellisia, koska onnellinen lapsi pääsi niin helposti Jumalan luokse. Hutteriittiyhteisöjen jäsenet ovat yhteisöjen sisällä ja niiden välillä läheistä sukua keskenään ja kaikki kuuluvat samaan etnis-geneettiseen ryhmään. Hutteriitit ovat käytännössä kokonaan endogaamisia, eli he menevät vain toistensa kanssa naimisiin. Vaimot haetaan tietysti muiden kuin lähimpien sukulaisten joukosta, useimmiten toisista yhteisöistä. Vaimot muuttavat miehen luokse, miehen yhteisöön, jolloin mies on sosiaalisesti vahvemmassa asemassa suhteessa naiseen. Nainen irrotetaan osittain omasta sosiaalisesta kontekstistaan, mutta mies pysyy tutussa ja vakiintuneessa sosiaalisessa verkostossaan. Miehet ovat statukseltaan naisia ylempänä ja hallitsevat yhteisöjen elämää. Miehet myös ilmaisevat sanallisesti korkeamman asemansa. Tämä on välttämätöntä yhteisöille, koska naiset pyrkivät avioitumaan itseään statuksessa korkeampien miesten kanssa. Naisilla on kuitenkin paljon epävirallista valtaa ja he usein liittoutuvat vaikutusvaltaisimpien naisten johdolla esittämään omia ajatuksiaan ja vaatimuksiaan. Hutteriittimiesten mukaan naiset aiheuttavat yhteisöjen haasteellisimmat ongelmat. Avioliitot kestävät lähes aina puolisoiden koko eliniän, ja hutteriittiavioparien välit ovat useimmiten lämpimät. Avioeroja tapahtuu lähinnä vain silloin jos puoliso hylkää hutteriittiyhteisön tai -kristillisyyden, jotka ovat käytännössä sama asia. Hutteriittiyhteisön jättänyt hutteriitti on hutteriittikristillisyyden mukaan tuomittu kadotukseen, ja hänen aviopuolisonsa on silloin suorastaan velvoitettu eroamaan puolisostaan.
Hutteriittien tärkein riitti on aikuistumiseen liittyvä kasteen ottaminen. Sen täytyy perustua omaan harkintaan ja päätökseen, joten muissa kristikunnissa yleinen vauvan kastaminen ei kelpaa. Hutteriitteihin ja amisheihin liittyvä anabaptistikristityt -termi liittyy juuri lapsikasteen vastustamiseen. Kasteella hutteriitti liittyy pysyvästi ja lopullisesti yhteisöön, ja hänestä tulee täysivaltainen aikuinen, jolla on kaikki aikuisen velvollisuudet ja oikeudet; uskonnolliset, työhön liittyvät, yhteisön päätöksentekoon liittyvät jne. Kaste oikeuttaa myös avioliittoon. Kaikki yhteisön jäsenet kannustavat hutteriittinuoria kasteen ottamiseen ja odottavat sitä. Vaikka hutteriitti tekee henkilökohtaisen päätöksen kasteesta, hän ei saa hakea sitä yksin, vaan hän hakee sitä kristilliseltä komitealta samanikäisten ja samaa sukupuolta olevien hutteriittiyhteisönsä jäsenten kanssa. Kastetta edeltää nuoruuden aika, jolloin hutteriittinuoret tutustuvat maalliseen maailmaan ja kokeilevat sen houkutuksia, ja tekevät hutteriittien kannalta syntiä. Lähes kaikki hutteriittinuoret ottavat kasteen, ja vain hyvin pieni osa jättää hutteriittiyhteisöt. Heitäkin hutteriitit yrittävät parhaansa mukaan suostutella palaamaan takaisin yhteisöön, ja osa palaa. Se, että kykynee vastustamaan nuoruuden houkutuksia ja syntejä, ja valitsemaan kristillisen ja yhteisöllisen elämän, osoittaa luonteen vahvuutta ja kestävyyttä. Ne, jotka antavat houkutuksille ja synneille periksi ja muuttavat niiden perässä maalliseen maailmaan, ovat luonteeltaan heikompia. Nuoruuden syntien tekeminen toimii siten hutteriittiyhteisöjä vahvistavana tekijänä, valikointiprosessina. Se muistuttaa amishien rumspringaa, mutta on sitä lievempi ajanjakso:
http://en.wikipedia.org/wiki/Rumspringa
Hutteriitit sanovat sananlaskunaan, että 'veri on vettä sakeampaa'. Sukulaisten ja etnisten sukulaisten välille syntyy voimakkaampia sosiaalisia siteitä, ja enemmän auttamista ja yhteistyötä kuin ei-sukulaisten ja eri etnisiin ryhmiien kuuluvien välille. Hutteriitit muodostavat ulkopuolisilta suljetun etnisen- ja sukulaisryhmän. Hutteriittit eivät käytä ehkäisyä ja he haluavat paljon lapsia, aviopareilla on usein yli kymmenen lasta. Voidaan sanoa, että hutteriitit maksimoivat näillä keinoilla etnis-geneettiset intressinsä (Salter, 2007). Maallisessa homo economicus -analyysissä hutteriitit maksimoivat sukulaistensa ja etnisten sukulaistensa määrän ja menestyksen. Lapset ovat heidän maallinen 'omaisuutensa', jota he kasvattavat, ja heidän maallinen materiansa palvelee tätä tarkoitusta. Muista erottavia ja hutteriitteja yhdistäviä tekijöitä ovat myös mm. yhteinen vanhasaksalainen kieli, kulttuuri, tavat ja erilainen pukeutuminen. Hutteriittimiehillä on useimmiten parta, tummat pukuvaatteet, henkselit, valkoinen paita ja lierihattu. Hutteriittinaisilla on useimmiten värikkäät ja kuvioidut pitkät mekot, paidat ja huivit. Maallinen homo economicus -analyysi on kuitenkin hutteriiteille riittämätön. Hutteriittien mukaan he luovat Jumalan suomalla keinolla runsaasti elämää, ihmisiä, jotka he ohjaavat kristillistä tietä pitkin Jumalan luokse ikuiseen elämään. Jumalan elämän luomisen kuvio toistuu vaatimattomammalla tavalla hutteriittien keskuudessa, samoin kuin taivaallisen elämän kuvio toistuu vaatimattomammalla tavalla hutteriittien yhteisöllisessä elämässä. Jumalan lapset valmistetaan kelvollisiksi palaamaan Taivaallisen Isän kotiin.
***
Etnisille suomalaisille keskimäärin sopivin yhteisömalli on löyhempi kuin hutteriiteilla. Voidaan arvioida, että suomalaisille sopisi parhaiten suhteellisen eksklusiivinen yhteisö, jossa perheet asuvat samalla omakotitaloalueella, ja kaikki käyvät samassa yhteisön omistamassa yrityksessä työssä. Siirtymä nykyisestä omakotitaloalueasumisesta ja yrityksessä työskentelemisestä em. yhteisölliseen elämään on pieni. Yhteisön jäsenet ovat sosiaalisesti eniten tekemisissä toistensa kanssa myös vapaa-ajalla, ja heillä on yhteisiä yhteisöllisiä projekteja, jotka liittyvät lapsille järjestettävään yksityiskouluun, lastentarhaan, asuinalueeseen liittyvään rakentamiseen, puiston rakentamiseen yhteisön alueelle, jne. Tällaiset yhteisöt voivat muodostaa yhteisöverkostoja ja tarjota myös vanhustenhoidon ja työllistävän työttömyysturvan jäsenilleen, jos esim. taloudessa tapahtuu romahdus tms. (ruuan, tavaroiden, energian, asuntojen jne. tuotanto). Yhteisön yhteinen usko ja kulttuuri vahvistavat yhteisöä, kun yhteisöllä on sellaiset. Hutteriiteilta ja muilta menestyneiltä yhteisöverkostoilta voi oppia paljon, vaikka tekisi joitakin asioita eri tavalla.
- Hutteriittien tyypillisin vastaus, kun heiltä kysyttiin: "Mikä on suurin ja korkein hyvä, jonka haluatte lastenne saavuttavan elämässä?" -
Hutteriittien yhteistoiminta on tehokkainta ihmisten välistä yhteistoimintaa, koska:
Heidän mielensä ovat maksimaalisen koordinoituneita, he ovat yhteistyössään esteettömiä monen tekijän johdosta, heillä on tehokkaita yhteistyön ja yhteiselämän menetelmiä ja sääntöjä, ja heillä on suuret yhteiset tavoitteet ja motiivit.
Hutteriitit ovat eläneet yhteisössä koko elämänsä, lähes kaiken työ-, opiskelu- ja vapaa-aikansa, he ovat sopeutuneet toisiinsa ja toistensa toimintaan saumattomasti. He tuntevat toisensa ja toistensa ominaisuudet hyvin; vahvuudet, heikkoudet, taidot, kyvyt, persoonallisuudet, taipumukset, psykologisen yhteensopivuuden toistensa kanssa, jne. Ovia ei suljeta, sisään tullessa ei koputeta, kuka tahansa voi tulla ja mennä milloin tahansa minne tahansa päiväaikaan. Yhteistoimintaa on lähes koko ajan ja kaikki ovat tästä avoimuudesta ja näkyvyydestä syntyvän spontaanin "valvonnan" alaisia. Näkyvyys tuo esiin ja karsii suurimmalta osin pois rikkeet, väärinkäytökset, ongelmien aiheuttamiset, epäyhteensopivuudet yhteistoiminnassa tai persoonallisuuksissa, vapaamatkustuksen, jne. Samalla näkyvyys auttaa kehittämään parempia organisoitumisen ja yhteistoiminnan muotoja. Hutteriittilapset oppivat pienestä pitäen olemaan häiriintymättä yhteisön elämästä syntyvistä ihmisten yllättävistä ilmestymisistä, muutoksista toiminnassa, tilanteiden mukaan vaihtelevista auktoriteeteista, eri tilanteissa erilaisista ryhmäkokoonpanoista, jatkuvasta sosiaalisuudesta, jne., ja siten yhteisön vaihtelevat toimet soljuvat kevyesti eteenpäin.
Hutteriitit tuntevat hyvin oman yhteisönsä jäsenet, yhteisöstä ja yhteisön kasvuvaiheesta riippuen n. 50-150 henkilöä (100-150 välillä se jakautuu kahdeksi ja aloittaa uuden kasvun), ja he tuntevat myös muiden samaan yhteisöverkostoon kuuluvien yhteisöjen jäseniä, joiden kanssa he tekevät säännöllisesti yhteistyötä, auttavat ja tukevat tarvittaessa, ja tapaavat vapaa-ajallaan ja juhlien merkeissä. Yhdellä hutteriitilla onkin kirjaimellisesti satoja läheisiä sukulaisia ja ystäviä. Hutteriitit kohtelevat hutteriittilapsia lempeästi, ja aikuiset hellivät ja pitävät heitä sylissään, puhuvat heille ystävällisesti, antavat heille makeisia ja esineitä, ja silittävät heitä riippumatta siitä kenen lapset ovat kyseessä. Lapset ovat melkein kuin yhteisiä, vaikka vanhemmilla on suurin vastuu lapsistaan. Hutteriittilapsia rangaistaan sanallisilla ei-halventavilla kehotuksilla, erottamalla kiistelevät lapset toisistaan, piiskaamalla ja ottamalla kiistelyn kohteena oleva esine pois. Piiskaamisella on kaksoistarkoitus. Se ojentaa lasta, mutta samanaikaisesti lapsi opetetaan rauhalliseksi ja tyyneksi piiskaamisen kipua kohtaan. Hutteriittilapsia ja nuoria opetetaan erilaisissa tilanteissa kestämään kipua, väsymystä, kolhuja, turhautumista, fyysistä uhkaa, henkistä painetta, stressiä jne. tyyninä ja levollisina. Hutteriittilapset ja -nuoret saavat kolhuja rajuissa joukkuepeleissä, tuntevat painetta nuorille annettavissa tehtävissä, stressaantuvat sosiaalisten ristiriitojen takia jne. niinkuin normaaleillakin nuorilla on taipumus, mutta heille opetetaan niiden yhteydessä koko ajan levollisuutta suhteessa negatiivisiin tunteisiin. Hutteriittiaikuiset kasvavat siten normaaleja ympäröivän yhteiskunnan aikuisia vähemmän stressaantuviksi, vähemmän ahdistuneiksi, vähemmän fyysisiä uhkia ja kipua pelkääviksi, ja yleensäkin vähemmän pelkääviksi, vähemmän turhautuviksi, vähemmän ärtyviksi tai suuttuviksi, jne. Tämä helpottaa hutteriittien sosiaalista elämää, koska negatiivisten tunteiden aiheuttamat ristiriidat, konfliktit, epäluottamus, stressi, uupumus, kitka, kaunat, passiivis-aggressiivinen jarruttaminen, pikkumaiset kostot jne. vähenevät paljon verrattuna tavallisten ihmisten sosiaaliseen elämään tai katoavat kokonaan. Ainoa psyykkinen häiriö, jota hutteriiteilla on enemmän kuin ympäröivillä amerikkalaisilla ja kanadalaisilla väestöillä on maanis-depressiivisyys (=bipolaarinen mielialahäiriö; bipolaari I, bipolaari II ja syklotymia, jotka muodostavat bipolaarisen spektrumin). Koska bipolaarinen on 0,71 periytyvää, on todennäköistä, että kyseessä on enemmänkin hutteriittien kantaisiltä, geneettisistä pullonkauloista ja geneettisestä ajautumisesta syntynyt perinnöllinen taipumus kuin hutteriittien kasvu- ja elämänympäristöstä johtuva asia. Hutteriitit nimittävät maanis-depressiivisyyttä termillä anfechtung. Hutteriitit pitävät psyykkisiä sairauksia normaaleina maallisina ilmiöinä, ja heillä on tehokkaita omia parantamiskeinoja niille. He mm. eristävät potilaan sosiaalisista, työhön liittyvistä ja muista stresseistä, keskustelevat potilaan kanssa, tukevat häntä sosiaalisesti, rukoilevat hänen kanssaan ja liittävät esirukouksia Jumalanpalveluksiin hänen puolestaan. Potilas voi vointinsa ja jaksamisensa mukaan osallistua päivittäisiin toimiin ja työhön. Hutteriitit pitävät psyykkisten sairaaloiden hoitomenetelmiä ja -käytäntöjä epäinhimillisinä, koska potilaat joutuvat olemaan tuntemattomien mieleltään sairaiden henkilöiden ympäröimänä ja heitä hoitavat lääkärit ja hoitajat tekevät työnsä kiireisesti, melko persoonattomasti ja rutiininomaisesti, teknisinä ja samanlaisina toistuvina suorituksina.
Hutteriittiyhteisöissä on demokraattisesti valittavia ja uudelleenvalittavia hierarkioita; työryhmiä ja uskonnollis-yhteisöllisiä komiteoita, ja niissä on puheenjohtajat ja esimiehet. Statuksessa ylempänä olevat tekevät ja elävät sitä samaa mitä he määräävät, eli heidän käskynsä kohdistuvat yhteisesti heihin itseensä ja muihin. Tällä estetään huonojen asioiden ulkoistaminen muille ja hyvien asioiden sisäistäminen itselle. Hutteriittiyhteisö toimii yrityksenä markkinataloudessa ja tuottaa voittoa. Valta-asemassa olevat eivät pysty ohjaamaan rahoja itselleen ja jättämään muille vähemmän, koska raha-asioista päätetään ja niitä valvotaan yhteisesti. Hutteriittiyhteisössä ei ole mahdollista sisäistää etuja, parempia työtehtäviä, parempia sosiaalisia suhteita ja voittoja, ja ulkoistaa huonoa palkkaa, huonoja tehtäviä, huonoja sosiaalisia suhteita ja etujen puuttumista. Aikojen kuluessa hutteriittiyhteisöissä on esiintynyt joitakin rahojen ja resurssien väärinkäytöksiä, yhteisöjä jakavia sukuklikkien valtakiistoja, johtavien henkilöiden alkoholisoitumista, tapojen ja käytöksen maallistumista, jne., mutta ne ovat aina liittyneet kyseisissä yhteisöissä oleviin yleisiin ongelmiin, kyseisten yhteisöjen epäonnistumiseen. Yleensä tällaiset ongelmat korjataan, mutta jos niitä ei ole pystytty korjaamaan, yhteisöt hajoavat. Hajonneen yhteisön jäseniä otetaan rajoitetusti tai ei ollenkaan muihin yhteisöihin, koska ongelmilla on taipumus levitä hajonneen yhteisön jäsenten mukana muihin yhteisöihin. Hutteriittiyhteisöverkosto auttaa ja tukee sisäisissä vaikeuksissa olevaa yhteisöä monin tavoin käytännöllisillä konsultoinneilla ja neuvoilla; uskonnollisella tuella ja ohjeistuksella; lainoilla; työtuella; osaavien ja arvovaltaisten hengellisten johtajien lainaamisella yhteisön käyttöön; laajoilla yhteisöverkostojen ja yhteisöjen tapaamisilla; jne., mutta viime kädessä kunkin yhteisön on pystyttävä itse selvittämään sisäiset ongelmansa. Todennäköisimmin yhteisöistä hajoavat luonnollisesti huonoimmat yhteisöt, mutta myös jotkut menestyneimmistä ja korkeimman statuksen yhteisöistä. Ongelmina menestyneimmillä yhteisöillä voi olla mm. se, että niiden liian korkeaksi statuksensa ajattelevat naiset alkavat lykätä naimisiinmenoa ja lasten hankkimista (naiset haluavat mennä korkeamman statuksen miesten kanssa naimisiin, ja korkeimman statuksen yhteisöjen naisille on siten vaikeaa löytää itselleen kelpaavaa miestä alemman statuksen yhteisöiksi kokemistaan yhteisöistä). He alkavat keskittyä enemmän maallisiin asioihin, kuluttavat yhteisölle kertynyttä varallisuutta, joka tarvittaisiin uusien yhteisöjen perustamiseen, maallisiin huveihin ja nautintoihin. Säännöistä aletaan joustaa, ja yhteisön elämä muuttuu monilta osin maallisempaan suuntaan. Työnteko vähenee, ja joutilaisuus, välinpitämättömyys ja hedonismi alkavat synnyttää riitoja ja epäsopua yhteisön jäsenten välille. Yhteisö jakautuu niihin, jotka haluavat pitää yhteisön toimivana ja menestyvänä hutteriittiyhteisönä, ja niihin jotka haluavat keskittyä maallisiin asioihin. Yhteisö yleensä jakautuu em. linjojen mukaan ja hajoaa, tai sitten tilanteen huononeminen pakottaa yhteisön korjaamaan tilanteen ennen romahdusta. On todennäköisempää, että ongelmiin joutuneet menestyneet yhteisöt saavat asiansa vaikean ajan jälkeen kuntoon kuin vaikeuksiin joutuneet huonot yhteisöt, mutta kumpiakin hajoaa. Pidemmällä aikavälillä toimimattomien yhteisöjen hajoaminen parantaa jäljelle jääneiden yhteisöjen keskimääräistä toimivuutta ja elinkelpoisuutta. Yhteisöjen ääripäät ovat siis de facto keskimäärin huonoimpia yhteisöjä.
Hutteriitit ovat uskonnollisesti, sosiaalisesti, yhteisöllisesti ja kulttuurillisesti konservatiivisia. Jumala on olennaisilta osiltaan ja asemaltaan muuttumaton ja ikuinen, ja hutteriittien yhteisöt ja sosiaalis-uskonnolliset käytännöt heijastavat sitä. Tämä luo hutteriiteille turvallisen ja luotettavan elämän perustan. Tämän vastapoolina kaikki maallinen on hutteriiteille jatkuvaa muutosta, pysymättömyyttä, vaihtumista, vaihtelua, lyhyttä kukoistusta ja rappeutumista, jne. Tämän takia hutteriitit ovat työssään ja maallisissa toimissaan kekseliäitä, jatkuvasti uudistuvia, uusia keinoja kehitteleviä, uusia aloja kokeilevia, uusia tulonlähteitä etsiviä, jne. Hutteriitit lukevat ja opiskelevat omaehtoisesti paljon työtehtäviinsä ja potentiaalisiin tulonlähteisiin liittyvää tietoa. Kirjat ovat hutteriittien tärkeintä omaisuutta. Tärkeimpiä kirjoja ovat vanhat uskonnolliset kirjat, joita käytetään Jumalanpalveluksissa ja muissa uskonnollisissa toimissa, mutta sen jälkeen tärkeimpiä kirjoja ovat tietokirjat. Hutteriitit ottavat uusia välineitä, koneita, keksintöjä, keinoja, toimintapoja, prosesseja, jne. nopeasti työkäyttöön, mutta mutkan kautta kokeillen käyttöön sosiaalisessa elämässään suojellakseen yhteisöllisen elämänsä pysyvyyttä. He kokeilevat ensin uusia asioita työelämässään ja jos he uutta asiaa tarpeeksi pitkään havainnoituaan tulevat siihen tulokseen, että sama asia sopivalla tavalla sovellettuna yhteisön sosiaalisen elämään ei aiheuta maallistumista, hedonismia, itsekkyyttä, sosiaalisten suhteiden hajoamista, jne., he ottavat sen käyttöön yhteisöllisessä elämässään. Esim. kun sähköt kauan aikaa sitten otettiin ensimmäisen kerran käyttöön hutteriittiyhteisöissä, he asensivat sähköt ensin työtiloihinsa ja karjaeläinten rakennuksiin. Aikansa sähkön toimintaa tarkkailtuaan he asensivat sähköt koteihinsa ja yhteisöjen sosiaalisiin tiloihin. Tällä tavalla hutteriitit tietävät etukäteen miten kukin keksintö vaikuttaa yhteisön sosiaaliseen elämään, miten sitä tulisi käyttää ja soveltaa sosiaalisessa elämässä, tai vaihtoehtoisesti, että se pitää jättää vain työkäyttöön. Tämä eroaa huomattavasti maallisten organisaatioiden toimintatavasta, jossa keksinnöt (sikäli kuin niitä otetaan käyttöön) otetaan useimmiten käyttöön lyhyellä koulutuksella tai ilman koulutusta ja ilman koeaikaa, ja kaikki organisaation toimintaan ja sosiaaliseen elämään negatiivisesti vaikuttavat asiat materialisoituvat täysin ja vähentymättä keksintöä käytettäessä.
Hutteriitit opetetaan kaikissa tilanteissa vaimentamaan yksilöllisiä tavoitteitaan, halujaan, tarpeitaan, motivaatioitaan jne. ja ilmaisemaan niitä yhteistyön ja yhteisön kautta, jotka muuttuvat siten intensiivisemmiksi. Hutteriittien yhteisöt ja työtiimit kilpailevat keskenään, yksilöt paljon vähemmän. Yhteisö ja työtiimit tekevät konsensuspäätösten perusteella tavara-, laite-, tarvike-, vaate- jne. hankintoja. Konsensuspäätökset ovat tehokkaita, koska jokainen päätöksiä tekevä hutteriitti on kiinteästi mukana niissä asioissa, joista hän päättää, ja tuntee ne hyvin. Työtiimien johtajat tekevät päivittäisiä työtiimien toimintaa koskevia päätöksiä ja uskonnollis-yhteisölliset johtajat tekevät yhteisötason päivittäisiä ja normaaleja päätöksiä. Yhteisötasolla suuret päätökset, valinnat ja henkilövalinnat tehdään demokraattisesti yhteisillä päätöksillä ja konsensukseen pyritään. Esimies- ja johtajatason virkoja järjestetään niin paljon ja monipuolisesti, että lähes kaikilla on mahdollisuus nousta johonkin kykyjään ja taitojaan vastaavaan esimies- tai johtaja-asemaan iän, kokemuksen ja osaamisen perusteella. Tällä tavalla hutteriitit pyrkivät tyydyttämään yhteisön jäsenten henkilökohtaista kunnianhimoa.
Hutteriittien vaimentuneet yksilölliset, tarpeet, halut, tavoitteet ja motivaatiot ilmentyvät pienillä tavoilla hutteriittien yhteisöelämässä, esim. osalla hutteriiteista on pieniä henkilökohtaisten maallisten tavaroiden kokoelmia kaapeissaan, joita he katselevat tai käyttävät iltaisin. Asioista keskustellaan ennen päätöksentekoa runsaasti, mutta keskusteluihin ei liity manipulointia, inttämistä, riitelyä, painostamista, kiristystä, markkinointia, kärjekkäitä vaatimuksia, kiistan pitkittämistä, itsepäistä toimintaa, tms. Nämä ovat hutteriittien luonteenlaadun ja sääntöjen vastaisia. Keskusteluja ja niihin liittyvää hienovaraista perustelua ja vaikuttamista on paljon. Se osapuoli joka jää keskusteluajan ja päätöksenteon loputtua sillä kertaa vähemmistöön, tyytyy rauhallisesti tilanteeseen. Samasta asiasta päätetään säännöllisesti uudelleen, jollain vähemmistöön jääneet voivat halutessaan yrittää uudestaan saada tavoitteitaan läpi. Hutteriittiyksilöt ja/tai heidän vanhempansa ja/tai heidän sukuhaaransa saattavat olla kunnianhimoisia yhteisöjen ja yhteisöverkoston virkojen ja asemien suhteen, ja hillittyä kilpailua ja vaikuttamista syntyy siten yksilöiden ja/tai ryhmittymien välille. Jos jokin ryhmittymä alkaa dominoida yksipuolisesti yhteisöä, se uhkaa yhteisön yhtenäisyyttä. Siten tällaisen kilpailun sääteleminen ja ohjaaminen turvallisiin kanaviin ja kohteisiin on tärkeää. Tärkein tähän liittyvä sääteleminen liittyy hutteriittien uskonnollis-yhteisölliseen kasvatukseen, jota täydennetään yhteisön säännöillä ja sosiaalisilla tavoilla.
Resurssit ohjataan yhteisiin tarpeisiin ja jaetaan jäsenille ja perheille periaatteessa tasan, mutta yksilöllisten tarpeiden mukaan tehdään pieniä ja tärkeitä poikkeuksia, esim. isojen miesten vaatteita varten annetaan enemmän kangasta; lapsiluvun mukaan annetaan enemmän tai vähemmän patjamateriaalia; juhlien aikana jaetaan ylimääräisiä herkkuja; jos joku repii vaatteensa, hänelle annetaan uutta kangasta; aikuiselle annetaan tietty pullomäärä neljännesvuosittain olutta tai virvoitusjuomia sen mukaan kumpaa hän juo (Alkoholista pidättäytyminen on melko harvinaista. Hutteriitit käyttävät alkoholia kohtuullisesti, keskimäärän vajaan yhden pullon olutta/ viikko. Juhlien aikana juodaan kohtuullisesti itsetehtyä viiniä); ylimääräisiä tavaroita jaetaan lahjoja varten; jne. Henkilökohtaisia tuloja ei ole, yhteisö toimii yrityksenä markkinataloudessa ja sitä verotetaan ja kohdellaan laillisesti yrityksenä. Maalliseen kauneuteen kiintymistä ja sen houkutuksia vältetään. Hutteriittiyhteisöjen tavarat ja tilat ovat pääosin melko askeettisia, mutta hyvin hoidettuja, puhdistettuja ja kiillotettuja. Koristeltuja ja hienoja tavaroita on lähinnä erikoistarkoituksissa, esim. koristeltuja uskonnollisia tavaroita. Televisioita ja radioita hutteriiteilla ei ole, ja tietokoneet ja internet ovat pääasiassa työkäytössä. Yhteisön elämänympäristö on rakennettu siten, että maallisia houkutuksia ei ole vetämässä puoleensa, ja niistä on siten helppo kieltäytyä.
Hutteriitit keksivät, suunnittelevat, rakentavat ja valmistavat monet tarvitsemistaan laitteista, koneista, rakennuksista ja välineistä. Lisäksi he hankkivat käytettyjä tai hylättyjä koneita, tavaroita ja laitteita ja rakennuksia, ja kunnostavat ne. Yhteisöillä on paljon työvoimaa ja osaamista, joten uuden rakentaminen ja vanhan kunnostaminen on helppoa ja nopeaa. He kuluttavat suhteellisen vähän. Hutteriittien yhteistyö on tehokasta. Näiden syiden takia hutteriitit pystyvät säästämään erittäin paljon. Säästyneitä rahoja he käyttävät mm. yhteisöjen kasvaessa ja jakautuessa uusien yhteisöjen perustamiseen, joka on tärkein rahankäyttökohde. Tästä huolimatta hutteriitit ostavat runsaasti uusia tavaroita, koneita, laitteita, raaka-aineita, palveluita jne. ympäröiviltä ei-hutteriiteilta. Hutteriitit ostavat uusia koneita, raaka-aineita, välineitä ja laitteita erityisesti silloin, kun ne ovat tarpeellisia yhteisöjen tuottamien tuotteiden ja palvelujen hyvän laadun ja hinnan, ja markkinakilpailukyvyn takia, tai kun ei ole kannattavaa tai mahdollista valmistaa niitä itse.
Hutteriitit eivät käytä ollenkaan julkisia sosiaalipalveluja. Kaikki heidän sosiaalipalvelunsa ja sosiaaliset turvaverkkonsa lastenhoidosta vanhustenhoitoon ovat heidän itsensä tuottamia. Hutteriitit käyvät koulunsa omassa yksityiskoulussaan hutteriittiyhteisön alueella ja tiloissa, johon yleensä palkataan ensimmäiseltä luokalta alkaen ulkopuolinen maallinen opettaja, jota houkutellaan normaalilla palkalla, johon kuuluu ilmainen asuminen ja ilmainen ruoka (kaikki ruuat ilmaiseksi). Vaikka hutteriitit pyrkivät palkkaamaan sellaisen opettajan, joka ottaa heidän uskonnollis-yhteisöllisen suuntautumisensa huomioon, hutteriitit opettavat ja neuvovat lapsiaan päivittäin siinä miten seuloa opetuksesta pois maalliset vaikutteet, ja harjoittavat joka päivä uskontoaan ja omia tapojaan kouluopetuksen vastapainoksi. Kouluopetus on silti tärkeää hutteriiteille, eivätkä hutteriitit väheksy sitä, he vain muokkaavat sitä itselleen sopivampaan muotoon. Osa hutteriiteista suorittaa yliopisto- tai korkeakouluopinnot, mutta hutteriitit suosivat yhteisön antamaa pitkälle menevää ja korkeatasoista ammatillista koulutusta. Hutteriitit ovat paikoin pystyneet sopimaan viranomaisten kanssa vähennyksiä verotukseen, koska he eivät käytä sosiaalipalveluja. Ainoat julkiset palvelut, joita hutteriitit joskus käyttävät, ovat sairaalapalvelut, mutta hutteriitit voivat yhtä hyvin ostaa ne yksityisiltä. Sairaalassa hutteriiteilla on päivittäin joku hutteriitti, yleensä läheinen sukulainen, pitämässä potilaalle seuraa ja rukoilemassa hänen kanssaan.
Jos jokin työtiimi saa työnsä loppuun ennen muita, se menee automaattisesti auttamaan niitä, jotka eivät ole vielä saaneet työtään loppuun. Vaihtoehtoisia töitä pyritään tekemään vaikka työtä ei tarvitsisi tehdä esim. markkinoiden ollessa hiljaisia, koska hutteriitit katsovat vetelän oleskelun vahingoittavan ihmistä hengellisesti ja samalla hankitaan myös lisää resursseja ja mahdollisesti uutta osaamista. Hutteriitit lahjoittavat toisilleen paljon tavaroita ja vaihtavat niitä keskenään ja tämä on yksi heidän lukuisista keinoistaan lujittaa sosiaalisia suhteita.
Kuten todettua, hutteriitit ovat konservatiisia sosiaalisesti, yhteisöllisesti ja uskonnollisesti. Yhteinen uskonto koordinoi maailmankuvaa, tavoitteita, motivaatioita ja taipumuksia, ja ohjaa kaikkea elämää. Joka päivä on yksi Jumalanpalvelus, sunnuntaina on kaksi. Hutteriittimiesten elämä on pitkä kehityskulku kyvyttömimmästä ja vähäarvoisimmasta lapsuudesta täysivaltaiseen ja kyvykkääseen miehuuteen ja isyyteen, ja lopulta arvostetuimpaan vanhuuteen, jolloin ihminen jo odottaa hutteriittien ultimaattista tavoitetta, taivaaseenastumista Jumalan luokse. Hutteriittien hautajaispuheissa korostetaan toisaalta sitä, että vainaja mätänee kohta, hän alkaa haista pahalle ja madot syövät hänet; vaikka kuinka ihminen rakentaisi ja keräisi maallista hyvää ja pyrkisi pitkään elämään, tässä on hänen vääjäämätön maallinen kohtalonsa ja päätepisteensä; ja toisaalta korostetaan sitä kirkasta, taivaallista ja hyvää iänkaikkista elämää Jumalan luona, johon hutteriitti on astumassa. Hutteriittien koko elämä on rakentamista tätä lopullista tavoitetta varten ja valmistautumista siihen. Jos hutteriittilapsi kuolee pienenä ja viattomana, eli hän ei ole vielä vastuussa itsestään, hän pääsee suoraan taivaaseen, ja aikuiset ovat melkeinpä kateellisia, koska onnellinen lapsi pääsi niin helposti Jumalan luokse. Hutteriittiyhteisöjen jäsenet ovat yhteisöjen sisällä ja niiden välillä läheistä sukua keskenään ja kaikki kuuluvat samaan etnis-geneettiseen ryhmään. Hutteriitit ovat käytännössä kokonaan endogaamisia, eli he menevät vain toistensa kanssa naimisiin. Vaimot haetaan tietysti muiden kuin lähimpien sukulaisten joukosta, useimmiten toisista yhteisöistä. Vaimot muuttavat miehen luokse, miehen yhteisöön, jolloin mies on sosiaalisesti vahvemmassa asemassa suhteessa naiseen. Nainen irrotetaan osittain omasta sosiaalisesta kontekstistaan, mutta mies pysyy tutussa ja vakiintuneessa sosiaalisessa verkostossaan. Miehet ovat statukseltaan naisia ylempänä ja hallitsevat yhteisöjen elämää. Miehet myös ilmaisevat sanallisesti korkeamman asemansa. Tämä on välttämätöntä yhteisöille, koska naiset pyrkivät avioitumaan itseään statuksessa korkeampien miesten kanssa. Naisilla on kuitenkin paljon epävirallista valtaa ja he usein liittoutuvat vaikutusvaltaisimpien naisten johdolla esittämään omia ajatuksiaan ja vaatimuksiaan. Hutteriittimiesten mukaan naiset aiheuttavat yhteisöjen haasteellisimmat ongelmat. Avioliitot kestävät lähes aina puolisoiden koko eliniän, ja hutteriittiavioparien välit ovat useimmiten lämpimät. Avioeroja tapahtuu lähinnä vain silloin jos puoliso hylkää hutteriittiyhteisön tai -kristillisyyden, jotka ovat käytännössä sama asia. Hutteriittiyhteisön jättänyt hutteriitti on hutteriittikristillisyyden mukaan tuomittu kadotukseen, ja hänen aviopuolisonsa on silloin suorastaan velvoitettu eroamaan puolisostaan.
Hutteriittien tärkein riitti on aikuistumiseen liittyvä kasteen ottaminen. Sen täytyy perustua omaan harkintaan ja päätökseen, joten muissa kristikunnissa yleinen vauvan kastaminen ei kelpaa. Hutteriitteihin ja amisheihin liittyvä anabaptistikristityt -termi liittyy juuri lapsikasteen vastustamiseen. Kasteella hutteriitti liittyy pysyvästi ja lopullisesti yhteisöön, ja hänestä tulee täysivaltainen aikuinen, jolla on kaikki aikuisen velvollisuudet ja oikeudet; uskonnolliset, työhön liittyvät, yhteisön päätöksentekoon liittyvät jne. Kaste oikeuttaa myös avioliittoon. Kaikki yhteisön jäsenet kannustavat hutteriittinuoria kasteen ottamiseen ja odottavat sitä. Vaikka hutteriitti tekee henkilökohtaisen päätöksen kasteesta, hän ei saa hakea sitä yksin, vaan hän hakee sitä kristilliseltä komitealta samanikäisten ja samaa sukupuolta olevien hutteriittiyhteisönsä jäsenten kanssa. Kastetta edeltää nuoruuden aika, jolloin hutteriittinuoret tutustuvat maalliseen maailmaan ja kokeilevat sen houkutuksia, ja tekevät hutteriittien kannalta syntiä. Lähes kaikki hutteriittinuoret ottavat kasteen, ja vain hyvin pieni osa jättää hutteriittiyhteisöt. Heitäkin hutteriitit yrittävät parhaansa mukaan suostutella palaamaan takaisin yhteisöön, ja osa palaa. Se, että kykynee vastustamaan nuoruuden houkutuksia ja syntejä, ja valitsemaan kristillisen ja yhteisöllisen elämän, osoittaa luonteen vahvuutta ja kestävyyttä. Ne, jotka antavat houkutuksille ja synneille periksi ja muuttavat niiden perässä maalliseen maailmaan, ovat luonteeltaan heikompia. Nuoruuden syntien tekeminen toimii siten hutteriittiyhteisöjä vahvistavana tekijänä, valikointiprosessina. Se muistuttaa amishien rumspringaa, mutta on sitä lievempi ajanjakso:
http://en.wikipedia.org/wiki/Rumspringa
Hutteriitit sanovat sananlaskunaan, että 'veri on vettä sakeampaa'. Sukulaisten ja etnisten sukulaisten välille syntyy voimakkaampia sosiaalisia siteitä, ja enemmän auttamista ja yhteistyötä kuin ei-sukulaisten ja eri etnisiin ryhmiien kuuluvien välille. Hutteriitit muodostavat ulkopuolisilta suljetun etnisen- ja sukulaisryhmän. Hutteriittit eivät käytä ehkäisyä ja he haluavat paljon lapsia, aviopareilla on usein yli kymmenen lasta. Voidaan sanoa, että hutteriitit maksimoivat näillä keinoilla etnis-geneettiset intressinsä (Salter, 2007). Maallisessa homo economicus -analyysissä hutteriitit maksimoivat sukulaistensa ja etnisten sukulaistensa määrän ja menestyksen. Lapset ovat heidän maallinen 'omaisuutensa', jota he kasvattavat, ja heidän maallinen materiansa palvelee tätä tarkoitusta. Muista erottavia ja hutteriitteja yhdistäviä tekijöitä ovat myös mm. yhteinen vanhasaksalainen kieli, kulttuuri, tavat ja erilainen pukeutuminen. Hutteriittimiehillä on useimmiten parta, tummat pukuvaatteet, henkselit, valkoinen paita ja lierihattu. Hutteriittinaisilla on useimmiten värikkäät ja kuvioidut pitkät mekot, paidat ja huivit. Maallinen homo economicus -analyysi on kuitenkin hutteriiteille riittämätön. Hutteriittien mukaan he luovat Jumalan suomalla keinolla runsaasti elämää, ihmisiä, jotka he ohjaavat kristillistä tietä pitkin Jumalan luokse ikuiseen elämään. Jumalan elämän luomisen kuvio toistuu vaatimattomammalla tavalla hutteriittien keskuudessa, samoin kuin taivaallisen elämän kuvio toistuu vaatimattomammalla tavalla hutteriittien yhteisöllisessä elämässä. Jumalan lapset valmistetaan kelvollisiksi palaamaan Taivaallisen Isän kotiin.
***
Etnisille suomalaisille keskimäärin sopivin yhteisömalli on löyhempi kuin hutteriiteilla. Voidaan arvioida, että suomalaisille sopisi parhaiten suhteellisen eksklusiivinen yhteisö, jossa perheet asuvat samalla omakotitaloalueella, ja kaikki käyvät samassa yhteisön omistamassa yrityksessä työssä. Siirtymä nykyisestä omakotitaloalueasumisesta ja yrityksessä työskentelemisestä em. yhteisölliseen elämään on pieni. Yhteisön jäsenet ovat sosiaalisesti eniten tekemisissä toistensa kanssa myös vapaa-ajalla, ja heillä on yhteisiä yhteisöllisiä projekteja, jotka liittyvät lapsille järjestettävään yksityiskouluun, lastentarhaan, asuinalueeseen liittyvään rakentamiseen, puiston rakentamiseen yhteisön alueelle, jne. Tällaiset yhteisöt voivat muodostaa yhteisöverkostoja ja tarjota myös vanhustenhoidon ja työllistävän työttömyysturvan jäsenilleen, jos esim. taloudessa tapahtuu romahdus tms. (ruuan, tavaroiden, energian, asuntojen jne. tuotanto). Yhteisön yhteinen usko ja kulttuuri vahvistavat yhteisöä, kun yhteisöllä on sellaiset. Hutteriiteilta ja muilta menestyneiltä yhteisöverkostoilta voi oppia paljon, vaikka tekisi joitakin asioita eri tavalla.
Kommentit