Hiljaista Pohdintaa

Hiljaista Pohdintaa

perjantai 30. marraskuuta 2012

Nicolás Gómez Dávilan traditionalistisia aforismeja

Käänsin ajattelunne virkistykseksi traditionalistisen kolumbialaisen katolilaisen Nicolás Gómez Dávilan ongelmia & ratkaisuja, ja marxismia & marxilaisia käsitteleviä aforismeja, joita pidin parhaimpien joukkoon kuuluvina ja uutta ajattelua herättävimpinä. Gómez Dávilalla oli laaja klassinen sivistys, jonka hän sai lukemalla jatkuvasti kirjoja ja pohdiskelemalla niiden sisältöjä. Hänen henkilökohtaisen kirjastonsa kirjojen määrä nousi 30 000. Aforismit ovat parhaimmillaan (kuten Gómez Dávilan aforismit) tiivistettyä tietoa, joiden taustalla on laaja tietomäärä, ymmärrys ja viisaus, ja joihin aforismit sanattomasti viittaavat. Aforismeja ei tulisi lukea samalla tavalla kuin kirjaa, yhtäjaksoisesti. Useimpien aforismien jälkeen, selkeimmän merkityksen aforismeja lukuunottamatta, kannattaa pysähtyä hetkeksi tai pidemmäksi aikaa miettimään mikä on se viisaus, joka aforismin taustan hämärässä odottaa hiljaa lukijan ymmärryksen auringonnousua.

**********

Filosofia ei ole ongelmien ratkaisemista, vaan elämistä niiden kanssa tietyllä tasolla.

Aito ongelma ei vaadi, että me ratkaisemme sen, vaan että pyrimme elämään sen kanssa.

Metafyysiset ongelmat eivät kiusaa ihmistä sen takia, että hän ratkaisisi ne, vaan sen takia, että hän eläisi niiden parissa.

Henkilökohtaisella joukolla oikeita ratkaisuja ei ole systeemin kaltaista yhdenmukaisuutta, vaan sinfonian kaltainen yhdenmukaisuus.

Mies joka väittää, että ratkaisu, jonka hän ottaa käyttöön on saavutettu neutraalilla tavalla, on ärsyttävä; hän on mies, joka ei ota vastuuta teoistaan.

Ehdota ratkaisuja? Niinkuin maailma ei olisi hukkumassa ratkaisuihin!

Moderni ihminen lohduttaa itseään ajattelemalla, että kaikelle on ratkaisu. Aivan kuin ei olisi olemassa pahaenteisia ratkaisuja!

Ihmisten ongelmat eivät ole tarkasti määriteltävissä, eivätkä läheskään ratkaistavissa. Se, joka odottaa kristinuskon ratkaisevan ne, on lakannut olemasta kristitty.

Kristitty ei teeskentele, että kristinuskon esittämät ongelmat on ratkaistu; sen sijaan hän kohoaa ongelmien yläpuolelle.

Kristinusko ei ratkaise ongelmia; se vain velvoittaa meitä elämään niiden kanssa korkeammalla tasolla. Ne, jotka väittävät, että kristinusko ratkaisee ongelmat kietovat kristinuskon jokaisen ratkaisun ironiaan.

Moderni papisto julistaa, että kristinusko pyrkii ratkaisemaan maallisia ongelmia - ja sekoittavat sen siten utopiaan.

Kristinusko ei opeta, että ongelma on ratkaistu, vaan että rukoukseen on vastattu.

Se, että kristinusko ei ehkä ratkaise yhteiskunnallisia ongelmia ei ole syy luopua kristinuskosta, paitsi niille, jotka unohtavat, että se ei koskaan luvannut ratkaista niitä.

Usko Jumalaan ei ratkaise ongelmia, vaan tekee ne naurettaviksi. Kristityn mielentyyneys ei välttämättä tarkoita tietoa, vaan luottamuksen täyteyttä.

Ratkaisut, jotka ihminen keksii osoittautuvat aina vähemmän kiinnostaviksi kuin ongelmat. Ainoat kiinnostavat ratkaisut ovat ne, jotka Jumala pitää itsellään.

Filosofia on taito, jolla valaistaan ongelmien muotoilua. Ongelmien ratkaisu ei ole vakavasti otettavien intellektuellien työtä.

Muotivirtaukset omaksuvat niitä filosofioita, jotka huolellisesti välttävät ongelmia.

Tämän päivän ongelmien muotoilu traditionaalisella sanastolla riistää ongelmilta niiden harhaluulot.

Filosofian ratkaisut ovat uusien ongelmien valekaapuja.

Me ratkaisemme joitakin ongelmia osoittamalla, että niitä ei ole olemassa, joten meidän ei tarvitse ratkaista niitä.

Korkeasti oppinut ihminen ei ole se, joka kävelee ympäriinsä täynnä vastauksia, vaan se, joka kykenee esittämään kysymyksiä.

Mies, joka ei väitä, että hänellä on yleislääke kaikkeen, ei ole velvoitettu vastaamaan kysymyksiin, joihin hänellä ei ole vastauksia.

Älykkyys kiirehtii vastaamaan ongelmiin, joita elämä ei ole vielä nostanut esille. Viisaus on taito pysäyttää se.

Kun uusia ongelmia syntyy ratkaistuista ongelmista, viisaus ei ole uusien ongelmien jatkuvaa ratkaisua, vaan ongelmien kesyttämistä.

Lukemattomia ongelmia nousee metodeista, joilla yritämme ratkaista niitä.

Älykkyys ei ole ratkaisujen keksimistä, vaan sitä, että ei menetä näköyhteyttä ongelmiin.

Traditionalistina oleminen ei ole uskomista tiettyihin ratkaisuihin, vaan sitä, että aistii ja ymmärtää tarkasti ongelmien monimutkaisuuden.

Vakaumuksellisin traditionalisti on katuva vallankumouksellinen, eli: mies joka on tuntenut ongelmien todellisuuden ja huomannut ratkaisujen virheellisyyden.

Traditionalistina oleminen on sen ymmärtämistä, että ihminen on ongelma, jolle ei ole olemassa ihmisten ratkaisua.

Monien vuosien jälkeen huomaamme usein, että harkituista ratkaisuista tulee sietämättömämpiä kuin alkuperäisistä ongelmista.

Ratkaisut, jotka puhaltavat nykyihmiset täyteen ylpeyttä, näyttävät muutaman vuoden sisällä käsittämättömän typeriltä.

Typerys julistaa, että me kiistämme ongelman, kun osoitamme vääräksi hänen suosikkiratkaisunsa.

Ihminen tarvitsee vähemmän ratkaisuja ongelmiinsa kuin sitä, että hän uskoo niiden olevan ratkaistuja.

Ei ole koskaan mahdollista ratkaista ongelmaa hyvin, mutta on aina mahdollista ratkaista ongelma huonosti.

Yhteiskunnallisia ongelmia ei voi ratkaista. Mutta voimme parantaa tilannetta estämällä pyrkimystämme lieventää yhtä pahentamalla kaikkia.

Ihmiset pitävät aina parempana helpottavaa lääkettä, joka pahentaa sairautta kuin lääkettä, joka parantaa.

Kurjuus syntyy vähemmän ongelmista kuin niistä ratkaisuista, jotka näyttävät olevan sopivia ratkaisemaan ne.

Politiikka ei ole taitoa saada aikaan parhaat ratkaisut, vaan taitoa estää huonoimmat.

Mies aikuistuu kun hän lakkaa uskomasta, että politiikka voi ratkaista hänen ongelmansa.

Kaikki poliittiset ratkaisut ontuvat, mutta jotkut niistä ontuvat uljaasti.

Jokaisessa moraalisessa ja yhteiskunnallisessa ongelmassa on vaikeata se, että sopivassa ratkaisussa ei ole kysymys kaikki tai ei mitään -tilanteesta, vaan enemmän tai vähemmän -tilanteesta.

Silloinkin kun vallankumous on oikeassa, se ei ratkaise mitään.

Vallankumoukset eivät ratkaise muita ongelmia kuin niiden johtajien taloudelliset ongelmat.

Ei-taloudelliset ongelmat eivät näytä olevan tärkeitä nykyajan vakavamieliselle kansalaiselle.

Kun huomaamme, että ihmiset eivät pysty laskemaan toimiensa seurauksia, poliittiset ongelmat eivät menetä tärkeyttään, vaan ratkaisut menettävät kiinnostavuutensa.

Mies on älykäs, jos se mikä näyttää helpolta kaikille muille näyttää hänestä vaikealta. Poliitikkojen ehdottamat rohkeat ratkaisut lisääntyvät yhtä aikaa kuuntelijoiden tyhmyyden kanssa.

Yhteiskunnalliset ongelmat ovat turvapaikka niille, jotka pakenevat omia ongelmiaan.

"Ratkaisut" ovat tyhmyyden ideologia.

Ratkaisut ovat hetkellistä tajuttomuutta suhteessa ongelmaan.

Ihmiset sulkevat silmänsä todellisilta ongelmilta samalla tavalla kuin kommentaattori ennen tekstissä olevia vaikeita kohtia.

Ratkaisu, joka ei ole valmis nauramaan itselleen, tylsistää tai tekee hulluksi.

Pintapuolisuus koostuu pohjimmiltaan vihasta elämän ristiriitaisuuksia kohtaan.

Joka päivä odotan vähemmän ja vähemmän tapaavani jonkun, joka ei haudo mielessään varmuutta siitä, että hän tietää miten maailman ongelmat ratkaistaan.

Vakavat ongelmat eivät koskaan pelota typerystä. Ne ihmiset, jotka yhteiskunnan kvalitatiivinen rappeutuminen saa rauhattomiksi, saavat typeryksen nauramaan.

Epäuskon aikakausina uskonnolliset ongelmat eivät vaikuta niinkään absurdeilta, vaan näyttää siltä, että ne eivät ole ongelmia laisinkaan.

Ongelmat jakautuvat samalla tavalla kuin luokkarajat. On jaloja ongelmia, on karkeita ongelmia ja lukemattomia keskitason ongelmia.

Ratkaisujen löytämisen mahdottomuus opettaa meille sen, että meidän tulisi omistautua ongelmien jalostamiselle ja ylevöittämiselle.

Meidät pelastaa turmelevilta ongelmilta ongelmat, jotka ahdistavat meitä.

Tietous ratkaisee ainoastaan alemman tason ongelmia, mutta oppiminen suojelee tylsistymistä vastaan.

Nykyajan ihminen ei ole löytänyt vastauksia eilisen ongelmiin, hän vain uskoo, että hän on löytänyt ne.

Moderni mieli on halvaantunut uskomalla, että ongelmia on saatu ratkaistua.

Usko ongelmien fundamentaaliseen ratkaistavuuteen on modernin maailman erikoinen luonteenpiirre. Että kaikki konfliktit periaatteiden välillä ovat yksinkertaisesti vain kaksiselitteisiä, että jokaiseen päänsärkyyn on asperiini.

Sen jälkeen kun ihmiset ovat ratkaisseet ongelman, he kuvittelevat että he löytävät vastaavista ratkaisuista avaimen kaikkien ongelmien ratkaisuun. Jokainen aito ratkaisu vetää perässään junalastillisen irvokkaita ratkaisuja.

Amerikkalainen ei ole sietämätön sen takia, että hän uskoo olevansa henkilökohtaisesti tärkeä, vaan sen takia, että hänellä on amerikkalaisuutensa johdosta ratkaisu kaikkiin ongelmiin.

Ongelmat eivät tule ratkaistuiksi, ne vain menevät pois muodista.

Todellisilla ongelmilla ei ole ratkaisua vaan historia.

Ei ole yhtäkään ongelmaa, joka voidaan ymmärtää sen historiallisen kontekstin ulkopuolella, eikä sellaista, joka voidaan kokonaan redusoida historialliseen kontekstiin.

Sen määrittelemisellä mitkä ovat syitä ja mitkä seurauksia on taipumus olla historian ratkaisematon ongelma.

Historioitsijalla on taipumus unohtaa, että jokaisena aikakautena ihmisillä on vain ne ongelmat, joita he uskovat itsellään olevan.

Negatiivinen kritiikki saa joskus aikaan niitä sielun kääntymisiä, jotka merkittävästi muuttavat ongelmia. Rakentava kritiikki vain moninkertaistaa katastrofeja.

Alaston keho ratkaisee kaikki maailmankaikkeuden ongelmat.

Seksuaalinen tukahduttaminen ja seksuaalinen vapautuminen eivät ole ongelmia. Seksi on ongelma.

Riippumatta siitä mitä nykyään opetetaan, helposti saatava seksi ei ratkaise kaikkia ongelmia.

Järjestys on harhaa, mutta epäjärjestys ei ole ratkaisu.

**********

Marxistit määrittelevät porvariston taloudellisilla termeillä salatakseen muilta sen, että he kuuluvat porvaristoon.

Proletariaatti halveksii porvaristoa vain sen takia, että he eivät pysty taloudellisesti imitoimaan sitä.

Henkilöä kutsutaan kommunistiksi, jos hän taistelee sen puolesta, että valtio takaa hänelle porvarillisen elämäntavan ja toimeentulon.

Proletariaatti ilmestyy silloin kun ihmisistä tulee luokka, joka omaksuu porvarilliset arvot ilman, että heillä on porvarillista omaisuutta.

Luokkatietoinen proletariaatti tarkoittaa marxilaisessa sanastossa ihmisiä, jotka on käännytetty porvarillisiin ihanteisiin.

Proletariaatti gravitoituu porvarillista elämää kohti samalla tavalla kuin kappaleet gravitoituvat maapallon keskusta kohti.

Marxismi lepää vasta sitten kun se on saanut käännytettyä maanviljelijät ja työläiset pikkuporvarillisiksi toimistovirkailijoiksi.

Intellektuellille joka on suuttunut proletariaatin porvarillistumisesta ei koskaan tule mieleen luopua niistä proletariaatin nauttimista asioista, jotka kauhistuttavat intellektuellia ja ovat hänelle todisteena porvarillistumisesta.

Vasemmistolainen kieltäytyy ymmärtämästä, että porvarillisuuden johtopäätökset ovat vasemmistolaisen ajattelun periaatteita.

Porvarillinen hegemonia kulminoituu kommunistiyhteiskunnan teollistumiseen. Porvarillistuminen ei ole sosiaalinen luokka vaan teollistuneen yhteiskunnan henki.

Militantti kommunisti ennen voittoaan ansaitsee arvostusta. Jälkeenpäin hän ei ole muuta kuin ylirasittunut porvari.

Kolme meidän aikamme henkilötyyppiä inhoavat työkseen porvareita:
intellektuelli - tuo porvariston tyypillinen edustaja
kommunisti - porvarillisten tavoitteiden ja ideaalien uskollinen toteuttaja
liberaali pappi - porvarillisen mielen viimeinen voitto taistelussa kristityn sielua vastaan.

Kommunismi oli ennen vakaumus; tänäpäivänä se on palkkatyö

Ymmärrän kommunismia, joka on protesti, mutta en sitä kommunismia, joka on toivo.

Vasemmisto ei enää uskalla julistaa olevansa toivo, vaan vain enimmillään kohtalo.

Pahe, joka vaivaa oikeistoa on kyynisyys, ja pahe, joka vaivaa vasemmistoa on itsepetos.

Kun ihmiset lopettavat taistelemisen yksityisomaisuuden hallinnasta, he alkavat taistelemaan kollektiivisen omaisuuden nautintaoikeudesta.

Vasemmisto väittää että syyllinen osapuoli konfliktissa ei ole se joka himoitsee toisten omaisuutta, vaan se joka puolustaa omaansa.

Keskiaikaisessa yhteiskunnassa yhteiskunta on valtio; porvarillisessa yhteiskunnassa valtio ja yhteiskunta käyvät vihamielisesti toisiaan vastaan; kommunistisessa yhteiskunnassa valtio on yhteiskunta.

Vasemmiston virhe on pyytää valtiota tekemään se, jonka vain yhteiskunnan pitäisi tehdä.

Sosialismi nousi porvarillisen atomisoitumisen synnyttämästä nostalgiasta traditionaaliseen sosiaaliseen yhtenäisyyteen. Mutta sosialismi ei ymmärtänyt, että sosiaalinen yhtenäisyys ei ole totalitaristista ihmisten tiivistämistä, vaan järjestäytynyt hierarkioiden kokonaisuus.

Terveen yhteiskunnan konfliktit ovat toiminnallisten sektorien välisiä, sairaassa yhteiskunnassa ne ovat taloudellisten kerrostumien välisiä.

Sosiologia on täynnä ongelmia, jotka ovat käsittämättömiä amerikkalaiselle professorille ja marxilaiselle intellektuellille.

Porvarillisuuden kritiikki saa kiitosta kahdelta suunnalta; marxilaisilta, jotka pitävät meitä älykkäinä, koska me vahvistamme hänen ennakkoluulojaan; ja porvareilta, jotka pitävät meitä viisaina, koska he pitävät meitä naapureinaan.

Marxisti kutsuu "luokkatotuudeksi" totuutta, jonka hänen luokkansa estää häntä ymmärtämästä.

Vasemmiston väitteet ovat ajatustenjuoksuja, jotka pysäytetään huolellisesti ennenkuin ne saavuttavat niistä seuraavat johtapäätökset, jotka romuttavat väitteet.

Kommunistin houkutus on henkinen vapaus.

Dialogi kommunistien ja katolilaisten välillä on tullut mahdolliseksi sen jälkeen kun kommunistit alkoivat osoittaa vääräksi Marxia ja katolilaiset alkoivat väärentämään Jeesuksen oppeja.

Jotta hän pystyisi liittoutumaan kommunistin kanssa, vasemmistolainen katolilainen väittää, että marxismi kritisoi vain kristinuskon kompromisseja porvarillisuuden kanssa, kun tosiassa marxismi tuomitsee kristinuskon perustan.

Moderni papisto, yrittäessään lapsellisesti ja turhaan houkutella ihmisiä, antaa sosialistisille ohjelmille tehtävän toteuttaa hyveitä. Silmänkääntötemppu sen takana muodostuu siitä, että yksilöiden eettinen toiminta redusoidaan kollektiivisten organisaatioiden toiminnaksi. Jos hyveiden toteuttaminen ei ole henkilökohtaista ja sisäistä, se ei ole mitään. Moderni papisto toisin sanoen saarnaa, että on olemassa sosiaalinen reformi, jolla voidaan pyyhkiä pois synnit ja syntien seuraukset. Josta voidaan päätellä Jeesuksen kautta pelastumisen olevan merkityksetöntä.

Liberaalin kristityn virhe piilee siinä, että hän uskoo kristinuskon ikivihreän rikkaita kritisoivan puheen olevan sosialististen ohjelmien implisiittistä kannattamista.

Vasemmistolainen katolilainen on oikeassa löytäessään porvaristosta vertauskuvien rikkaan, mutta erehtyy identifioidessaan militantin proletariaatin uuden testamentin köyhiin.

Historian taloudellinen ymmärtäminen on viisauden alku. Mutta se on vain alku.

Verrattuna historiallisten tosiasioiden hienostuneeseen rakenteeseen, marxismin yleistykset ovat koskettavan typeriä.

Vasemmistolaisten tragedia? He diagnosoivat sairauden oikein, mutta pahentavat sitä hoidoillaan.

Porvarillisissa ja kommunistisissa maissa ei hyväksytä nykymaailmasta pakenemista, ja sitä pidetään vammauttavana ja kurjana perversiona. Moderni yhteiskunta häpäisee intellektuaalisen pakolaisen niin, että kukaan ei kuuntele hänen kertomuksiaan matkoistaan. Taide ja historia, miehen mielikuvitus tai hänen traaginen ja jalo kohtalonsa: nämä eivät ole kriteereitä, joita moderni keskinkertaisuus suvaitsee. Nykymaailmasta pakeneminen on ohimenevä visio kumotusta upeudesta ja todennäköisyys
heltymättömälle tämän päivän yhteiskunnan tuomitsemiselle.

Marxistille kapina ei-kommunistisissa yhteiskunnissa on sosiologinen tosiasia ja kommunistisissa yhteiskunnissa vain psykologinen yksityiskohta. Edellisissä hyväksikäytetyt kapinoivat, jälkimmäisissä petturit paljastavat itsensä.

Marxistina oleminen näyttää koostuvan siitä, että sallitaan kommunististen yhteiskuntien välttää marxistinen analyysi ja tulkinta.

Kommunismin kannattaminen on riitti, joka sallii porvarillisen intellektuellin manata ahdistunutta omaatuntoaan ilman, että hänen täytyy luopua porvarillisesta identiteetistään.

Niin suuri on marxistin usko Marxiin, että hän useimmiten pidättäytyy lukemasta Marxin teoksia.

Marx on ainoa marxisti, jota marxismi ei ole mitätöinyt.

On kaksi yhtälailla virheellistä asennetta marxismia kohtaan; ylenkatsoa se mitä marxismi opettaa ja uskoa se mitä se lupaa.

Toisin kuin raamatullinen arkkienkeli, marxilaiset arkkienkelit estävät ihmisiä pakenemasta paratiiseistaan.

Myötäsyntyinen vasemmistolaisuus on sairaus, joka parantuu kommunistisessa ilmastossa.

Kommunistinen yhteiskunta halvaantuu nopeasti vastavuoroisen terrorin takia.

Kiihkeys, jolla marxisti herättää henkiin tulevaisuuden yhteiskuntaa voisi olla liikuttavaa, jos henkiin herättämisen riitit olisivat vähemmän verisiä.

Siellä missä kommunismi voittaa, hiljaisuus laskeutuu samalla lailla kuin ansa joka sulkeutuu.

Marxismi ilmoittaa, että se korvaa ihmisten hallitsemisen omaisuuden hallitsemisella. Valitettavasti marxismi opettaa, että omaisuuden hallitseminen koostuu ihmisten hallitsemisesta.

Kommunisti vihaa kapitalismia Oidipus -kompleksisesti. Traditionalisti vain kammoksuu sitä kuin muukalaista.

Me traditionalistit elämme tulevaisuuden yhteiskunnassa yhtä epämukavasti kuin marxistitkin, mutta marxistit katsovat sitä tyrmistyneen isän silmin, kun me katsomme sitä muukalaisen ironialla.

Vasemmistolaiset ja oikeistolaiset väittelevät ainoastaan siitä, kuka saa haltuunsa teollisuusyhteiskunnan. Traditionalisti kaipaa sen kuolemaa.

Sosialismi on valtiokapitalismin kaupallinen nimi demokraattisella markkinapaikalla.

Sosialismi käyttää hyväkseen ahneutta ja kurjuutta; kapitalismi käyttää hyväkseen ahneutta ja paheita.

Kapitalismi on modernin sielun karkea puoli, sosialismi on sen kyllästyttävä puoli.

Vasemmistolaiset ovat pyrkineet historiaa väärentämällä muokkaamaan tulevaisuutta.

Vasemmistolainen ei koskaan kirjoita historiaa, vaan lähinnä hahmottelee ääriviivoja esimerkeillä.

Se mitä vasemmistolainen historioitsija pitää keskeisenä aikakaudelle ei ole koskaan ollut aiheena historiallisille teoksille, joita jälkipolvet ovat ihailleet.

Nykypäivän lukija hymyilee kun keskiaikainen historioitsija puhuu roomalaisista paladiineista, mutta hän pysyy vakavana kun marxisti puhuu antiikin Kreikan porvareista ja Amerikkalaisesta feodaaliyhteiskunnasta.

Vasemmistolainen kirkuu vapauden olevan kuolemassa, jos hänen uhrinsa kieltäytyvät rahoittamasta itsensä murhaamista.

Vasemmisto ei tuomitse väkivaltaa, ellei se kuule sitä hakkaamassa omalla ovellaan.

Aikamme on enemmän täynnä kuluneita marxisteja kuin uskostaan luopuneita marxisteja.

Moderni yhteiskunta turmeltuu niin nopeasti, että jokaisena uutena aamuna me muistelemme nostalgisesti edellispäivän vastustajia.

Kaksi olentoa herättävät erityistä sääliä nykyisin; porvarillinen poliitikko, jonka historia kärsivällisesti hiljentää, ja marxistinen filosofi, jonka historia kärsivällisesti osoittaa olleen väärässä.

Vasemmisto ei koskaan pidä epäonnistumistaan virheellisestä diagnoosista johtuvana, vaan tapahtumien perversioista johtuvana.

Asiat jotka marxilainen kiistää, heräävät vahingoittumattomina henkiin hänen selkänsä takana.

Marxisti alkaa tuntea olonsa epämukavaksi, koska häntä katsotaan jo enemmän uteliaasti kuin pelokkaasti.

Marxisti ei usko olevan mahdollista tuomita jokin asia väärentämättä sitä.

Kun älykkäästä miehestä tulee marxisti, me tunnemme samalla tavalla kuin ateisti nähdessään kauniin tytön ryhtyvän nunnaksi.

Marxistin mieli fossiloituu ajan myötä; vasemmistolaisen mielestä tulee pehmeä ja huokoinen.

Marxismi ja psykoanalyysi ovat modernin älykkyyden kaksi ansaa.

Vasemmisto on kokoelma niitä, jotka syyttävät yhteiskuntaa siitä, että luonto on kohdellut heitä kaltoin.

Marxistille ei ole pienintäkään epäilystä siitä, että hänen vastustajansa on kieroutunut. Traditionalisti ainoastaan epäilee, että hänen vastustajansa on tyhmä.

Vasemmisto kutsuu ihmisiä, jotka ovat juuri ja juuri heidän oikealla puolellaan oikeistolaisiksi. Traditionalisti ei ole oikealla eikä vasemmalla vaan etupuolella.

Me traditionalistit olemme huono-onnisia, vasemmisto varastaa meidän ideamme ja oikeisto meidän sanastomme.

Jos vasemmisto jatkaa yksi kerrallaan niiden vastaväitteiden omaksumista, joita traditionalistit ovat tuoneet esiin modernia maailmaa vastaan, meidän täytyy kääntyä vasemmistolaisiksi.

**********

Lisää Nicolás Gómez Dávilan aforismeja englanninkielellä. Huomatkaa vasemmassa laidassa olevat teemalinkit, joiden kautta avautuu teemojen mukaiset aforismit.

http://don-colacho.blogspot.fi/

1 kommentti:

Valkea kirjoitti...

Traditionaalinen aamu.

http://www.youtube.com/watch?v=RV-Z1YwaOiw

Sivun näyttöjä yhteensä

Lukijat

Blogiarkisto