Tiedostavan luokan eettisten kulissien takana (edit)
Miksi tiedostava liberaali luokka harrastaa, suosii tai ostaa sellaisia asioita kuin reilun kaupan tuotteet; kierrätys; luomuruoka; ympäristön suojelu; primitiivinen afrikkalainen taide; jäykkä ja ehdoton suvaitsevaisuus, joka ei muokkaudu tilanteiden ja perinteisten oikeudenmukaisuuskäsitysten mukaan; eläinten oikeudet; ilmaston suojelu; ihmisoikeudet; kansainväliset uutuudet ja muodit; jne.?
Suurin osa tiedostavasta luokasta ei tiedä minkä takia he edellä mainittuja tekevät, he vain ovat konformistisia suhteessa tiedostavan luokan virtauksiin. Vain harvat tiedostavasta luokasta ymmärtävät mistä on kysymys, ja heilläkin usein vaihtelevan suuruinen itsepetos hämärtää toiminnan taustaa.
Tiedostavat harrastukset ovat eettisyyttä, toisin sanoen ne perustuvat liberaalien ulkopuolisiin moraalikoodistoihin, jotka ovat periaatteessa vaihdettavissa suhteellisen helposti jos tiedostavan luokan poliittiset tavoitteet muuttuvat. Ne ovat kestävämpiä kuin muodit, ja saattavat kestää pitkiä aikoja, mutta muuttuessaan ne vaihtuvat suunnilleen samalla tavalla kuin muodit. Erotuksena on lähinnä se, että tiedostavan luokan virtausten muutokseen tarvitaan sopivat auktoriteettien hyväksymät ja lanseeraamat poliittis-eettiset rationalisoinnit, joilla vanhasta etiikasta luovutaan ja siirrytään uuteen.
Tiedostavat henkilöt tarkkailevat poliittisia virtauksia ja käyvät toiminnallaan kommunikoivaa ja sosiaalisesti signaloivaa keskustelua sosiaalisen viiteryhmänsä ja sen eettisten koodien kanssa. Tämä eroaa hyveistä, jotka ovat suuremmassa määrin pysyvästi sisäistettyjä ja persoonaan sulautuneita toiminta- ja moraaliperiaatteita. Ne ovat vähemmän riippuvaisia kulloisestakin ulkoisesta kollektiivisesta, poliittisesta ja taloudellisesta ympäristöstä. Hyveet ovat yleensä ankkuroituneet sosiaalisesti johonkin paikalliseen yhteisöön, esim. seurakuntaan, ja traditionaaliseen oppiin/ uskontoon, joka ei perustaltaan muutu.
Vallanpitäjillä on antiikin ajoista saakka ollut ongelmana se, että saadakseen kansalaiset suostumaan valtansa alle, heidän on täytynyt antaa kansalaisille jotakin. Tulevat vallanpitäjät ovat esim. tappaneet alueella liikkuvia varkaita ja rosvoja, kuten Rooman perustajat; näyttäneet itse koko elämällään esimerkkiä tarjoamansa hyveellisen ja uhrauksia tekevän moraalikoodiston noudattamisessa, kuten eräät Spartan johtajat; järjestäneet vaimonryöstöretkiä läheisiin kaupunkeihin; antaneet kasvaviin kaupunkeihin muuttaville oikeuksia turvattuun maanomistukseen, maanviljelyyn ja elinkeinoihin (maanviljelyä harjoitettiin paljon kaupunkien rajojen sisällä tai sen välittömässä vaikutuspiirissä); jne. Antiikin aikoina vallanpitäjät antoivat useimmiten valtasuhteen alkuaikoina suhteellisen paljon kansalaisille, mutta systeemin korruptoituessa he ottivat yhä enemmän suhteessa siihen mitä he antoivat; antaminen tässä ymmärrettynä laajasti materiaalisina, immateriaalisina, moraalisina, uskonnollisina, sosiaalisina, lainkäytöllisinä, jne. 'hyödykkeinä'. Jotkin kaupungit alkoivat korruptoitua heti ensimmäisten vallanpitäjien vaihduttua, toiset, esim. Sparta kukoistusaikanaan, kestivät hyveellisinä yli viisisataa vuotta. Systeemin rappeutuessa tai vanhentuessa, ja hajoamisen, juonittelujen, kapinoiden, rappion, dysfunktionaalisuuden ja vakavien ristiriitojen uhatessa vallanpitäjät alkoivat usein jakaa valtaa erilaisilla tavoilla aatelisille, kauppiaille, tavallisille kansalaisille jne. Myös "leipää ja sirkushuveja", huomion kohdistamista ulkoiseen valloitettavaan tai uhkaavaan viholliseen, pakanallisia hokkus-pokkus silmänkääntötemppuja, jne. käytettiin vallan säilyttämiseksi. Vallanpitäjiä murhattiin suhteellisen usein erilaisten juonittelujen, kumousten ja kapinoiden seurauksena ja joskus kävi jopa niin, että kun vallanpitäjä lähti hovinsa kanssa kävelylle kansalaisten keskuuteen, kansanjoukot repivät hänet kappaleiksi.
Tiedostava luokka pyrkii laajentamaan kansainvälistä valtaansa ja sen eettiset harrastukset ovat vallan laajentamiseen liittyvää ja suurimmalta osin symbolista anteliaisuutta. Media pystyy luomaan voimakkaita mielikuvia, jotka monistavat ja intensifioivat ihmisten mieliin yksittäisiäkin symbolisia anteliaisuuksia, ja tämä vähentää tarvetta todelliseen anteliaisuuteen. Voimme huomioida tiedostavan luokan anteliaisuudesta seuraavaa:
a) Liberaalit voivat laajentaa valtaansa poliittisella, taloudellisella ja kansainvälisoikeudellisella toiminnalla kehitysmaiden ja muiden ei-länsimaiden eliittien alueelle, mutta sillä on omat rajoituksensa ja se kohtaa usein vastustusta. Siksi liberaalien on usein valittava epäsuora, epäpersoonallinen ja teemoiltaan universaali aihe, esim. ympäristön- ja ilmastonsuojelu, keskeiseksi eettis-poliittiseksi välineeksi kansainvälisiä byrokratioita, toimintaa ja säännöstöjä rakennettaessa. Kukaan ei periaatteessa vastusta puhdasta, kestävästi tuottavaa ja elinvoimaista ympäristöä. Heikkoutena tässä on se, että ihmiset ovat pääasiassa sosiaalisia ja samalla itsekeskeisiä olentoja, joita pääasiassa sosiaaliset ja suoraan itseä koskevat asiat motivoivat. Ympäristön- ja ilmansuojelu eivät liity edellä mainittuihin, joten ne ovat useimmiten vain heikosti ihmisiä motivoivia. Lisäksi ei-länsimaiden eliitit vaativat aina konkreettisia rahallisia hyötyjä osallistumisestaan kansainväliseen toimintaan. Ihmisoikeudet ja eläintensuojelu pyrkivät osaltaan korvaamaan ympäristön- ja ilmastonsuojelun puutteita. Ne voivat olla persoonallisia, sosiaalisia ja henkilökohtaisia, mutta ongelmana on se, että poliittisesta epäsuoruudestaan ja näennäisestä "universaalista yhteisestä kaikkien intressistä" huolimatta ne joutuvat helposti ristiriitaan ei-länsimaalaisten vallanpitäjien, kollektiivisten ryhmien ja yhteisöjen vallan kanssa.
b) Tiedostavan luokan kiinnostuksen kohteet (ja siten anteliaisuuden välineet) ovat laajoja, teoreettisia ja abstrakteja, kuten globaali ympäristö. Ne ovat tyypillisiä valkoisen keskiluokan kiinnostuksen kohteita, joilla on vähän kosketuspintaa muiden etnisten ryhmien keskuudessa. Esim. amerikkalaisen mustien järjestön Nation of Islamin johtajat osoittavat anteliaisuuttaan jäsenilleen hyvin konkreettisesti. Eräs heidän johtajistaan meni tapaamaan vaikeuksissa olevaa monilapsista mustaa perhettä. Tavattuaan perheen ja keskusteltuaan perheen isän kanssa sen vaikeuksista, hän järkyttyi ja ahdistui niin suuresti, että hän alkoi hikoilla ja täristä, ja tunsi itsensä niin heikoksi ja halvaantuneeksi, että hänen oli käytävä istumaan. Tämän jälkeen perhettä autettiin pikaisesti Nation of Islamin toimesta. Osa auttamis- ja välittämisprosessia, aidon välittämisen osoittamista oli voimakas emotionaalinen ahdistuskohtaus. On vaikea kuvitella mielessään valkoisen keskiluokan edustajia osoittamassa välittämistään mustille perheille hikoilemalla, tärisemällä ja osittain halvaantumalla. Kommunikaatiotavat, kiinnostuksen kohteet ja välittämisen osoitukset ovat niin erilaisia eri ryhmien keskuudessa, että valkoisen keskiluokan välittämisen osoitukset jättävät väistämättä muut ryhmät kylmiksi. Toisaalta muut etniset ryhmät ovat usein etnosentrisiä ja preferoivat avoimesti omaa etnistä ryhmäänsä. Siksi valkoinen keskiluokka joutuu käytännössä aina ostamaan muiden ryhmien lojaliteetin valtion/valtioiden rahoilla (national and international racial spoils systems).
c) Valkoisten liberaalien korostettu kiinnostus afrikkalaista kirjallisuutta, primitiivistä taidetta, jne. kohtaan pyrkii lähettämään signaalin ympäristöön siitä, että heidän kulttuurinen kiinnostuksensa ja arvostuksensa kattavat kauimmaisetkin kohteet, koko maailman, ja heillä on valta nostaa kulttuurillisen huomion keskipisteeseen kuka tahansa, mistä tahansa ja mitä tahansa. Afrikkalainen primitiivinen ja muu kulttuuri suljetaan siten symbolisesti ja konkreettisesti valkoisen keskiluokan valtapiiriin. Valkoiset liberaalit voivat vallallaan nostaa afrikkalaisen taiteilijan kuuluisaksi ja suhteellisen rikkaaksi tai pudottaa hänet takaisin tuntemattomuuteen. Koska afrikkalaisella (primitiivi)taiteilijalla ei ole mitään syytä vastustaa tällaista kuuluisuutta ja taloudellista nousua ja paljon syitä tällaisen statuksen haluamiseen, näistä taiteilijoista tulee helposti tiedostavan keskiluokan kulttuurillisia sillanpääasemia omissa maissaan, jotka levittävät siellä liberaaleja arvoja. Jos he eivät aja tarpeeksi liberaalia agendaa tai ajavat liian epäsopivaa agendaa, he voivat "unohtua" ja menettää asemansa. Heille kuitenkin sallitaan paljon epäliberaalimpia näkemyksiä kuin länsimaisille ihmisille, koska heitä ei pidetä samalla tavalla täysivaltaisesti vastuullisina kuin länsimaisia ihmisiä, ja toisaalta keskiluokka käyttää heidän suhteensa ns. positiivisen imartelun tekniikkaa, jolla afrikkalaisia pyritään muokkaamaan liberaalien haluamaan suuntaan.
d) Tiedostavan luokan suvaisevaisuuden jäykkyys ja perinteisten oikeuskäsitysten vastaisuus johtuu osaltaan siitä, että se muodostaa kehikon koko liberaalille eettis-poliittiselle agendalle. Sen tehtävänä on toimia vertauskuvallisena tie- ja kommunikaatioverkostona, jonka tehtävänä on poistaa esteet liberaalin keskiluokan vallan laajentamisen tieltä ja mahdollistaa vallan virtaaminen tiedostavalle luokalle vaikka tapahtuu negatiivisia asioita. Negatiiviset tapahtumat, kuten maahanmuuttajien rikollisuus ja terrorismi, estävät ja hidastavat monietnisen kansainvälisen vallan laajentamista, ja liberaalien korostettu suvaitsevaisuus pyrkii kumoamaan näitä tendenssejä.
e) Kierrätys, luomuruoka ja reilun kaupan tuotteet kommunikoivat henkilökohtaisella päivittäisellä toiminnalla tiedostavien liberaalien eettis-poliittista agendaa. Kaikki ympäristö lähellä ja kaukana on heidän huolenpitonsa kohteena. Kaikki heidän toimintansa, vapaa-ajalla ja työajalla, heijastaa heidän globaalia huolenpitoaan ympäristöstä. He viestittävät olevansa sopivimpia ihmisiä huolehtimaan kaikkien ihmisten ympäristöstä. Mutta se joka hallitsee kaikkien ihmisten kaikkea ympäristöä; maaseutua, asumattomia alueita, kaupunkeja, ilmakehää, vesistöjä, eläimistöä, ruuantuotantoa jne., hallitsee kaikkia ihmisiä.
Jne.
Ehkäpä meidän ei siten tulisi pitää liberaalin keskiluokan globaalia huolenpitoa anteliaisuutena, epäitsekkyytenä ja aitona välittämisenä.
Suurin osa tiedostavasta luokasta ei tiedä minkä takia he edellä mainittuja tekevät, he vain ovat konformistisia suhteessa tiedostavan luokan virtauksiin. Vain harvat tiedostavasta luokasta ymmärtävät mistä on kysymys, ja heilläkin usein vaihtelevan suuruinen itsepetos hämärtää toiminnan taustaa.
Tiedostavat harrastukset ovat eettisyyttä, toisin sanoen ne perustuvat liberaalien ulkopuolisiin moraalikoodistoihin, jotka ovat periaatteessa vaihdettavissa suhteellisen helposti jos tiedostavan luokan poliittiset tavoitteet muuttuvat. Ne ovat kestävämpiä kuin muodit, ja saattavat kestää pitkiä aikoja, mutta muuttuessaan ne vaihtuvat suunnilleen samalla tavalla kuin muodit. Erotuksena on lähinnä se, että tiedostavan luokan virtausten muutokseen tarvitaan sopivat auktoriteettien hyväksymät ja lanseeraamat poliittis-eettiset rationalisoinnit, joilla vanhasta etiikasta luovutaan ja siirrytään uuteen.
Tiedostavat henkilöt tarkkailevat poliittisia virtauksia ja käyvät toiminnallaan kommunikoivaa ja sosiaalisesti signaloivaa keskustelua sosiaalisen viiteryhmänsä ja sen eettisten koodien kanssa. Tämä eroaa hyveistä, jotka ovat suuremmassa määrin pysyvästi sisäistettyjä ja persoonaan sulautuneita toiminta- ja moraaliperiaatteita. Ne ovat vähemmän riippuvaisia kulloisestakin ulkoisesta kollektiivisesta, poliittisesta ja taloudellisesta ympäristöstä. Hyveet ovat yleensä ankkuroituneet sosiaalisesti johonkin paikalliseen yhteisöön, esim. seurakuntaan, ja traditionaaliseen oppiin/ uskontoon, joka ei perustaltaan muutu.
Vallanpitäjillä on antiikin ajoista saakka ollut ongelmana se, että saadakseen kansalaiset suostumaan valtansa alle, heidän on täytynyt antaa kansalaisille jotakin. Tulevat vallanpitäjät ovat esim. tappaneet alueella liikkuvia varkaita ja rosvoja, kuten Rooman perustajat; näyttäneet itse koko elämällään esimerkkiä tarjoamansa hyveellisen ja uhrauksia tekevän moraalikoodiston noudattamisessa, kuten eräät Spartan johtajat; järjestäneet vaimonryöstöretkiä läheisiin kaupunkeihin; antaneet kasvaviin kaupunkeihin muuttaville oikeuksia turvattuun maanomistukseen, maanviljelyyn ja elinkeinoihin (maanviljelyä harjoitettiin paljon kaupunkien rajojen sisällä tai sen välittömässä vaikutuspiirissä); jne. Antiikin aikoina vallanpitäjät antoivat useimmiten valtasuhteen alkuaikoina suhteellisen paljon kansalaisille, mutta systeemin korruptoituessa he ottivat yhä enemmän suhteessa siihen mitä he antoivat; antaminen tässä ymmärrettynä laajasti materiaalisina, immateriaalisina, moraalisina, uskonnollisina, sosiaalisina, lainkäytöllisinä, jne. 'hyödykkeinä'. Jotkin kaupungit alkoivat korruptoitua heti ensimmäisten vallanpitäjien vaihduttua, toiset, esim. Sparta kukoistusaikanaan, kestivät hyveellisinä yli viisisataa vuotta. Systeemin rappeutuessa tai vanhentuessa, ja hajoamisen, juonittelujen, kapinoiden, rappion, dysfunktionaalisuuden ja vakavien ristiriitojen uhatessa vallanpitäjät alkoivat usein jakaa valtaa erilaisilla tavoilla aatelisille, kauppiaille, tavallisille kansalaisille jne. Myös "leipää ja sirkushuveja", huomion kohdistamista ulkoiseen valloitettavaan tai uhkaavaan viholliseen, pakanallisia hokkus-pokkus silmänkääntötemppuja, jne. käytettiin vallan säilyttämiseksi. Vallanpitäjiä murhattiin suhteellisen usein erilaisten juonittelujen, kumousten ja kapinoiden seurauksena ja joskus kävi jopa niin, että kun vallanpitäjä lähti hovinsa kanssa kävelylle kansalaisten keskuuteen, kansanjoukot repivät hänet kappaleiksi.
Tiedostava luokka pyrkii laajentamaan kansainvälistä valtaansa ja sen eettiset harrastukset ovat vallan laajentamiseen liittyvää ja suurimmalta osin symbolista anteliaisuutta. Media pystyy luomaan voimakkaita mielikuvia, jotka monistavat ja intensifioivat ihmisten mieliin yksittäisiäkin symbolisia anteliaisuuksia, ja tämä vähentää tarvetta todelliseen anteliaisuuteen. Voimme huomioida tiedostavan luokan anteliaisuudesta seuraavaa:
a) Liberaalit voivat laajentaa valtaansa poliittisella, taloudellisella ja kansainvälisoikeudellisella toiminnalla kehitysmaiden ja muiden ei-länsimaiden eliittien alueelle, mutta sillä on omat rajoituksensa ja se kohtaa usein vastustusta. Siksi liberaalien on usein valittava epäsuora, epäpersoonallinen ja teemoiltaan universaali aihe, esim. ympäristön- ja ilmastonsuojelu, keskeiseksi eettis-poliittiseksi välineeksi kansainvälisiä byrokratioita, toimintaa ja säännöstöjä rakennettaessa. Kukaan ei periaatteessa vastusta puhdasta, kestävästi tuottavaa ja elinvoimaista ympäristöä. Heikkoutena tässä on se, että ihmiset ovat pääasiassa sosiaalisia ja samalla itsekeskeisiä olentoja, joita pääasiassa sosiaaliset ja suoraan itseä koskevat asiat motivoivat. Ympäristön- ja ilmansuojelu eivät liity edellä mainittuihin, joten ne ovat useimmiten vain heikosti ihmisiä motivoivia. Lisäksi ei-länsimaiden eliitit vaativat aina konkreettisia rahallisia hyötyjä osallistumisestaan kansainväliseen toimintaan. Ihmisoikeudet ja eläintensuojelu pyrkivät osaltaan korvaamaan ympäristön- ja ilmastonsuojelun puutteita. Ne voivat olla persoonallisia, sosiaalisia ja henkilökohtaisia, mutta ongelmana on se, että poliittisesta epäsuoruudestaan ja näennäisestä "universaalista yhteisestä kaikkien intressistä" huolimatta ne joutuvat helposti ristiriitaan ei-länsimaalaisten vallanpitäjien, kollektiivisten ryhmien ja yhteisöjen vallan kanssa.
b) Tiedostavan luokan kiinnostuksen kohteet (ja siten anteliaisuuden välineet) ovat laajoja, teoreettisia ja abstrakteja, kuten globaali ympäristö. Ne ovat tyypillisiä valkoisen keskiluokan kiinnostuksen kohteita, joilla on vähän kosketuspintaa muiden etnisten ryhmien keskuudessa. Esim. amerikkalaisen mustien järjestön Nation of Islamin johtajat osoittavat anteliaisuuttaan jäsenilleen hyvin konkreettisesti. Eräs heidän johtajistaan meni tapaamaan vaikeuksissa olevaa monilapsista mustaa perhettä. Tavattuaan perheen ja keskusteltuaan perheen isän kanssa sen vaikeuksista, hän järkyttyi ja ahdistui niin suuresti, että hän alkoi hikoilla ja täristä, ja tunsi itsensä niin heikoksi ja halvaantuneeksi, että hänen oli käytävä istumaan. Tämän jälkeen perhettä autettiin pikaisesti Nation of Islamin toimesta. Osa auttamis- ja välittämisprosessia, aidon välittämisen osoittamista oli voimakas emotionaalinen ahdistuskohtaus. On vaikea kuvitella mielessään valkoisen keskiluokan edustajia osoittamassa välittämistään mustille perheille hikoilemalla, tärisemällä ja osittain halvaantumalla. Kommunikaatiotavat, kiinnostuksen kohteet ja välittämisen osoitukset ovat niin erilaisia eri ryhmien keskuudessa, että valkoisen keskiluokan välittämisen osoitukset jättävät väistämättä muut ryhmät kylmiksi. Toisaalta muut etniset ryhmät ovat usein etnosentrisiä ja preferoivat avoimesti omaa etnistä ryhmäänsä. Siksi valkoinen keskiluokka joutuu käytännössä aina ostamaan muiden ryhmien lojaliteetin valtion/valtioiden rahoilla (national and international racial spoils systems).
c) Valkoisten liberaalien korostettu kiinnostus afrikkalaista kirjallisuutta, primitiivistä taidetta, jne. kohtaan pyrkii lähettämään signaalin ympäristöön siitä, että heidän kulttuurinen kiinnostuksensa ja arvostuksensa kattavat kauimmaisetkin kohteet, koko maailman, ja heillä on valta nostaa kulttuurillisen huomion keskipisteeseen kuka tahansa, mistä tahansa ja mitä tahansa. Afrikkalainen primitiivinen ja muu kulttuuri suljetaan siten symbolisesti ja konkreettisesti valkoisen keskiluokan valtapiiriin. Valkoiset liberaalit voivat vallallaan nostaa afrikkalaisen taiteilijan kuuluisaksi ja suhteellisen rikkaaksi tai pudottaa hänet takaisin tuntemattomuuteen. Koska afrikkalaisella (primitiivi)taiteilijalla ei ole mitään syytä vastustaa tällaista kuuluisuutta ja taloudellista nousua ja paljon syitä tällaisen statuksen haluamiseen, näistä taiteilijoista tulee helposti tiedostavan keskiluokan kulttuurillisia sillanpääasemia omissa maissaan, jotka levittävät siellä liberaaleja arvoja. Jos he eivät aja tarpeeksi liberaalia agendaa tai ajavat liian epäsopivaa agendaa, he voivat "unohtua" ja menettää asemansa. Heille kuitenkin sallitaan paljon epäliberaalimpia näkemyksiä kuin länsimaisille ihmisille, koska heitä ei pidetä samalla tavalla täysivaltaisesti vastuullisina kuin länsimaisia ihmisiä, ja toisaalta keskiluokka käyttää heidän suhteensa ns. positiivisen imartelun tekniikkaa, jolla afrikkalaisia pyritään muokkaamaan liberaalien haluamaan suuntaan.
d) Tiedostavan luokan suvaisevaisuuden jäykkyys ja perinteisten oikeuskäsitysten vastaisuus johtuu osaltaan siitä, että se muodostaa kehikon koko liberaalille eettis-poliittiselle agendalle. Sen tehtävänä on toimia vertauskuvallisena tie- ja kommunikaatioverkostona, jonka tehtävänä on poistaa esteet liberaalin keskiluokan vallan laajentamisen tieltä ja mahdollistaa vallan virtaaminen tiedostavalle luokalle vaikka tapahtuu negatiivisia asioita. Negatiiviset tapahtumat, kuten maahanmuuttajien rikollisuus ja terrorismi, estävät ja hidastavat monietnisen kansainvälisen vallan laajentamista, ja liberaalien korostettu suvaitsevaisuus pyrkii kumoamaan näitä tendenssejä.
e) Kierrätys, luomuruoka ja reilun kaupan tuotteet kommunikoivat henkilökohtaisella päivittäisellä toiminnalla tiedostavien liberaalien eettis-poliittista agendaa. Kaikki ympäristö lähellä ja kaukana on heidän huolenpitonsa kohteena. Kaikki heidän toimintansa, vapaa-ajalla ja työajalla, heijastaa heidän globaalia huolenpitoaan ympäristöstä. He viestittävät olevansa sopivimpia ihmisiä huolehtimaan kaikkien ihmisten ympäristöstä. Mutta se joka hallitsee kaikkien ihmisten kaikkea ympäristöä; maaseutua, asumattomia alueita, kaupunkeja, ilmakehää, vesistöjä, eläimistöä, ruuantuotantoa jne., hallitsee kaikkia ihmisiä.
Jne.
Ehkäpä meidän ei siten tulisi pitää liberaalin keskiluokan globaalia huolenpitoa anteliaisuutena, epäitsekkyytenä ja aitona välittämisenä.
Kommentit